Johan Takkinen

100 kirjettä ajalta 1874 - 1892

Lähteet:

Kierin kokoelma, SKHS. Solomon Johnsonin kokoelma, yksityinen. Laestadiana 8, Oulun maakunta-arkisto. Aikakautemme Wanhinten kirjoituksia,

Helsinki 1903. Vanhinten kirja 2, Tampere 1966.

* * *

ESIPUHE

Johan Takkinen (23.10. 1838 - 13.2. 1892), syntyisin Kuusamon pitäjästä, oli eräs niistä harvoista 1800-luvun lestadiolaissaarnaajista, jotka voidaan verrata ensimmäisiin apostoleihin. Jos kuka oli liikkeellä, niin hän. Joskus hänet löydetään Kuopion satamasta seisomasta, kun laivan kippari kieltäytyy ottamasta "villiuskoista" mukaan. Silloin hän saa ottaa hevoskyydin Iisalmeen. Joskus hän on Ryssän pääkaupungissa Pietarissa seurakuntaa tarkastamassa, joskus hän on Porvoon piispan kanssa keskustelemassa kristillisyyden opista ja tuo ilmi sen evankeliumin, jota hän saarnaa. Takkinen ei ole outo mies etelässä eikä pohjoisessa. Hän purjehtii pitkin Ruijan rantoja Pohjoisella Jäämerellä aina silloin tällöin saarnamatkoillaan. Hänet tavataan myös Tyyneltä valtamereltä, missä hän jo kaiken toivon menetettyään odottaa laivan haaksirikkoa ja hukkumiskuolemaa myrskyssä, lähdettyään matkaan Oregonista. Hän pääsee kuitenkin hengissä maihin, mutta sama laiva hukkuu väkineen paluumatkallaan samassa myrskyssä. Joskus Takkinen vaeltaa koko Suomenmaan läpi pohjoisesta etelään ja taas takaisin tehden tarkkoja havaintoja kristillisyyden tilasta kaikkialla. Huomionsa hän raportoi Johan Raattamaalle Lappiin, ja joskus laveammallekin tarpeen niin vaatiessa. Michigan ja Etelä-Dakota ovat hänelle Minnesotan ohella varsinaisia kotiseutuja hänen Amerikassa olonsa ajan (1877-1892). Lapinmaan kristillisyys pysyy hänelle myös aina läheisenä. Siellä hän on kaikille tunnettu.

Mikäpä miehellä oli matkustellessa, kun oli vapaa "kulkuri" aina 1884 vuoteen asti, jolloin hän 45 vuoden ikään ennätettyään solmi avioliiton 29-vuotiaan Eeva Karoliina Sakarin kanssa Amerikassa. Johan Takkisen toimintaa avioliitto ei kuitenkaan sanottavasti rajoittanut. Hän uhrautui koko sydämestään kristillisyyden työhön kuolemaansa asti, eikä hänen vaimollaan näytä olleen mitään sitä vastaan. Tässä kirjekokoelmassa näkyy Takkisen sielu elävällä tavalla. Hän oli vireä kirjoittaja ja nopea reaktioissaan. Siellä missä oli ilmestynyt riitoja ja pahennuksia, siellä Takkinen oli kohta parhaansa mukaan vaikuttamassa parannusta seurakunnassa. Hän oli soturi, joka ei pelännyt astua vihollistensa keskelle. Hän sai kokea, mitä itsensä uhraava rakkaus vaatii kristityitä. Hän sai kokea, miltä tuntuu tulla ristin kantajaksi.

Esikoisten seurakunta Ruotsin Lapista lähetti Takkisen Amerikkaan kohentamaan seurakunnan hengellistä hallitusta siitä kehnosta olotilasta, missä se oli Salomon Korteniemen aikana. Takkinen lähetettiin sinne vuonna 1877 ja hän jäi sinne loppuelämäkseen. Calumetissa hän ennätti toimia vanhan suomalaisen apostolisluterilaisen seurakunnan "virallisena pappina" yli kymmenen vuotta. Sen jälkeen hänet kuuluisilla ryntäysvaaleilla syrjäytettiin virastaan ja hän jäi vain "epäviralliseksi papiksi" siitä eteenpäin. Katkerinta Amerikan kapinoissa oli se, että Erkki-Antti ja Kittilän johtavat saarnaajat menivät Takkisen vihamiesten puolelle. Johan Raattamaa, Jonas Purnu y.m. Lapin vanhimmat sitä vastoin pysyivät Takkisen tukijoina koko ajan. Kristillisyyden hajaantuminen sen koko esiintymisalueella sai siitä lisää vauhtia, kun vaikutusvaltaisimmat saarnaajat Ruotsin ja Suomen lapissa toimivat toisiaan vastaan. Erkki-Antin selvä taisteluasenne Takkista vastaan osoittaa, ettei hän ollut kaikissa kohdin Raattamaa-vanhimman kanssa yksimielinen. Voidaankin sanoa Erkki-Antin olleen eräs kaikkein vahingollisimmista työmiehistä vanhuutensa päivinä. Hän asettui tukemaan niitä henkivaltoja, jotka nousivat esikoisten seurakuntaa vastaan, niin kuin Kora, Dathan ja Abiram nousivat Moosesta vastaan. Heidän kohtalonaan oli vajota elävältä helvettiin.

Heti Amerikkaan siirryttyään Johan Takkinen alkoi toimia myös painetun Jumalan sanan hyväksi. Hän toimitti lasten oppikirjoja painettavaksi kristillisyyden tarpeiksi, aapisen ja katekismuksen. Aapinen joka ilmestyi 1880-luvun alusssa herätti suuren hälyn, koska uskontunnustuksessa   sanottiin  Kristuksen helvettiin astumisen tapahtuneen Getsemanessa. Tämä opinkohta oli aina ollut näin ymmärretty tässä kristillisyydessä, mutta kun se tuli kirjallisesti ulos, niin Kittilän silloisen kirkkoherran, Karl Abiel Heikkelin sappi puhkesi kiukusta. Heikkel arvosteli kirjaa ankarasti sanomalehdessä antaen Takkisen vastustajille uuden aseen Takkista vastaan. Lopulta Heikkel loittoni koko herätysliikkeestä. Kävi niin kuin Takkinen varoitti: "Varo ettet lankee vihollistes käsiin!"

Johan Takkinen joutui hakemaan tukea Lapin vanhimmilta, ensisijaisesti Johan Raattamaalta, viedäkseen läpi päätökset seurakunnassa käytettävästä kirjallisuudesta y.m. yhteisistä asioista. Hän ei aina saanut toivomaansa tukea Lapista, koska oli asioita, joita Lapinmaan vanhimmat eivät voineet vaatia kaikkien hyväksymiksi. Raattamaa huomautti joskus, että tietyt Amerikan paikalliset järjestelyt on ratkaistava siellä yhteisellä neuvonpidolla. Ulkonaiseen järjestykseen kuuluvat asiat olivat vapaaehtoisia, eikä niitä voitu väkisin panna käytäntöön. Vaikka Takkisen aikeet olivatkin oikeat ja hyvin perustellut, niin niitten läpivieminen oli lähes mahdotonta. Vastaansanojat, joitten joukossa kaikille tunnetut riitapukarit ja häpeäpilkut seurakunnassa vaikuttivat, olivat kuitenkin vielä ulkonaisessa seurakuntayhteydessä ja heidätkin oli otettava huomioon. Totuudesta ei sopinut tinkiä, mutta joskus piti vähemmän tärkeissä asioissa joustaa  vaikka ilmeistä olikin, että vastustajat toimivat vähemmän puhtain sydämin ja tarkoitusperin. Takkinen toiminnan miehenä joutui tietenkin tuskaantumaan tällaisessa tilanteessa. Kuitenkin hän väsymättä uhrasi itsensä evankeliumin asialle hakien lohdutusta Jumalan kutsumisen varmuudesta ja iankaikkisen elämän toivosta.

Johan Takkinen on aina ollut historiankirjoittajien vihan esineenä. Hän on saanut Väinö Havakselta ja kaikilta muilta valtiokirkon papeilta kautta aikojen kerettiläisen nimen. Takkisen hautaa on kaiken aikaa peitetty mitä mustimmalla mullalla. Nyt jos koska on aika kukittaa hänen hautansa vilpittömän myötätunnon kukkasilla. Takkisen vihamiehet eivät ole koskaan tarkastelleet niitä uhrauksia, joihin mies itsensä antoi evankeliumin työssä heikolla terveydellään. He ovat vain nähneet hänessä samanlaisen ruumiillistuneen perkeleen, minkä paavilaiset näkivät Martti Lutherissa Wormsissa. Miksi Takkinen oli niin karvas pala pappismiehille ja eriseuraisille? Syy on siinä, että hän esti monta saatanan juonta onnistumasta, joilla sielun vihollinen pyrki hukuttamaan etsikkoaikamme ensimmäisen evankeliumin. Toinen selitys historioitsijoiden kylmään asenteeseen Takkista kohtaan on se, että he ovat yleensä kotoisin niistä lestadiolaispuolueista, jotka ovat lähinnä kuollutta valtiokirkkoa. SRK-vanhoillisuuden perusnäkemys värittää vielä sieltä ulospotkaistun Pekka Raittilankin tuotantoa hänen Takkis-tulkinnassaan. Kukin "tutkija" panee kokoilemansa aineiston omaan järjestelmäänsä oman perusnäkemyksensä eli oman sydämensä valheiden pohjalta. Sitten seuraava tutkijasukupolvi jatkaa isiensä perintöä kokoilemalla lukemattomien sydänten valheiden summan yhä laajenevaksi kuvaksi, mikä aina pidetään viimeisenä ja parhaana tutkimustuloksena. Partakuontaloiset radikaalit ovat sitten akateemiassa valmiita ammentamaan aivoihinsa tuon kaiken oksennuksen, ja niin valheen jatkuvuus ja moninkertaistuminen on taattu. Siitä perkele iloitsee.

Tässä Takkis-kokoelmassa puhuvat hänen omat kirjeensä vuosisadan takaa. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei tämä aines sovi hartauskirjallisuudeksi, mutta tällainen näkemys tietenkin riippuu siitä, minkälaista hartautta kukin etsii. Takkisen vaellus oli täsmälleen apostolein vaelluksen vertainen. Hän ei etsinyt tunnelmallisia hartauksia eikä hempeyksiä. Hän taisteli. Hän rankaisi. Hän lohdutti niitä, jotka lohdutusta tarvitsivat. Hän tunsi raamattunsa ja ripotteli sieltä aina lauseen sinne ja toisen tänne kirjeissään. Hän ei ollut huoleton veikko, joka olisi maannut sohvan kannella ja odotellut ylösnousemuksen ihanaa aamua. Hän toimi niin kuin se, jolla on kiire, jolla on vähän aikaa käsissä, mutta paljon työtä kesken.

Usein kuulemme kehotuksen: "Lue raamattua, lue raamattua!" Tällä tarkoitetaan, että "älä lue mitään muuta!" Tosiasia on kuitenkin niin, että raamattua ei lueta mistään elävämmällä tavalla kuin näistä vanhinten kirjeistä. Näissähän ovat raamatun syvällisimmät paikat esiin otettuina tilanteissa, joissa niitä todella tarvittiin, raamattua voi lukea myös näitten kirjeitten "rivien välistä", jos lukijalla on sydämessään se Henki, joka avaa hänen sydämensä raamatuita ymmärtämään. Raamattu on seitsemällä sinetillä lukittu kirja, eikä sitä saata avata kukaan muu kuin Karitsa.

Useimmat tämän kokoelman kirjeistä on osoitettu Johan Raattamaalle. Tietenkin näistä kirjeistä monet olivat luottamuksellisia, joita ei olisi sopinut julkaista vielä niitten kirjoittamishetkellä. Takkinen tekee arvioita saarnakumppaniensa tasosta ja luottettavuudesta Raattamaalle sangen avoimesti. Tällainen avoimuus ei tietenkään käytännössä ole rakennukseksi, jos tämä avoimuus laajennetaan suureen yleisöön asti. Voidaan siis päätellä, että monissa kirjeissä on lauseita, jotka ovat sisällöltään lähes rippisalaisuuden tasoisia, eikä niitä siis olisi saanut julkaista ennenkuin tilanne sen salli. Eikä niitä julkaistukaan. Raattamaa piti postinsa omana tai lähipiirinsä tietona.

On ikävää, että herätysliikkeemme historiankirjoitus on jäänyt lähes olemattomiin. Tarkoitamme sellaista historiankirjoitusta, missä tarkastellaan kristillisyyttä kokonaisuudessaan ja sen henkistä tilaa kunakin aikakautena. Matrikkelin muotoisista saarnaajaluetteloista ei ole paljon iloa. Niitten sanoma on jokseenkin verrattavissa puhelinluetteloon, missä on muutama miljoona nimeä aakkosjärjestyksessä. Se ei puhu mitään ihmissielun syvimmistä aarteista. Yhtä mitätöntä historiankirjoitusta on kertoa, missä maantieteellisissä kohteissa on joskus jotakin uskottu, jolloin henkilömatrikkeli muuttuu "paikkakuntamatrikkeliksi."

Takkisen kirjeyhteydet olivat varmasti hyvin laajat. Se käy ilmi  näistäkin löydetyistä kirjeistä. Emme erehtyne, jos arvelemme tässä sadan  Takkis-kirjeen kokoelmassa olevan ehkä kymmenesosa hänen koko tuotannostaan. Niin vireä kirjoittaja hän oli. Takkinen oli sitä kirjoittajatyyppiä, jolle kirjeen kirjoitus oli henkireikä tukalissa oloissa tai pakotie ahdingosta ulos. Kynään tartutaan, kun joku asia painaa mieltä. Kynään tartutaan yksinäisyydessä ja kaipuun tunteissa. Kirjeessä purkaudutaan. Avataan sydän jollekin, joka kuuntelee ja ymmärtää. Sellaiselta kirjoittajalta syntyy tekstiä nopeasti ja helposti. Kirjeen kirjoitus ei kestä enempää kuin varttitunnin tai pari. Jo pelkkä kirjoittaminen helpottaa. Ja jos vielä saa vastauksen, niin lohdutus on kaksinkertainen. Tälläinen tunnekirjoittaja ei tietenkään ole aikeissa kirjoittaa kirjettään suurelle yleisölle. Yleisön kirjeet ovat taas asia erikseen. Sellaisiakin tässä kokoelmassa on. Ne ovat pikemminkin kannanottoja suuriin ajankohtaisiin kysymyksiin ja ajan ilmiöihin kuin purkautumista valitusmuurilla. Raattamaa oli Takkisen valitusmuuri, missä hän sai tuoda ilmi vapaasti kaikki sydäntään askarruttavat asiat.

Takkisen kilvoitus päättyi Kittilässä sata vuotta sitten helmikuun 13.p. 1892, hänen elämänsä 53. ikävuodella. Pari päivää ennen kuolemaansa hän kirjoittaa vaimolleen viimeisen kirjeensä, eikä puhu mitään sairaudestaan, jottei rasittaisi vaimoaan turhilla murheilla. Olli Matoniemi toimittaa hänet hautaan Kittilän vanhalle hautausmaalle, jossa hänen luunsa lepäävät odottaen kuolleitten ylösnousemusta. Minkäänlaista muistokiveä haudalle ei koskaan noussut, eikä kukaan tiedä haudan tarkkaa sijaintia. Vanhurskaan muisto pysyy kuitenkin iankaikkisesti.

Vittangissa toukokuulla 1992

Lauri Koistinen, Eero Mäkelä

----------------------------------------------------

[Johan Takkisen veli siirsi hänen ruumiinsa Kittilän hautausmaalta kevättalvella 1892 Posion vanhalle hautausmaalle. Siellä on valurautainen risti, missä vainajan nimi ja henkilötiedot ovat selkeästi näkösällä. Korjaajan huomautus 2006]

1. Johan Takkinen - Abram Takalalle  18/9   1874

Kuolajärvi  18.p. syyskuuta 1874

Rakas veli Herrassa Jeesuksessa Abraham Takala. Jumalan armo, rauha ja pohjatoin laupeus vuotakoon sinulle ja kaikille ulosvalituille  iäisyyten matkalla, amen!

Tällä toivotuksella lähestyn sinua tuntemattomalle maalle, sydämmestäni tuttua velimiestä  Herrassa. Ja kirjeesi sain 15.p. syyskuuta, josta tulin taasen sytytetyksi, enkä saata olla kyllin kiitollinen sen etestä, kuin tulisin, että sieltä asti muistatte minua. Kiitoksia sen etestä! Autuaallisessa tilassa olen alati ylitse kaikkein tuntemisten kilvoittelemassa, ja virassa entisessä, ehkä on raskas taakka, jonka veli rakas kyllä tiedät ilman minun selittämättä. Ei täällä ole mitään erityisempää nykyään tapahtunut kristillisyyten asioissa, vaan eriseura on laajalta entisellään.

Minulle johtui mieleen niinkuin Moosekselle, että tehtä yksi reisu heikolla terveytelläni ja vähällä ymmärrykselläni.  Ja kuin Herra antoi halun, niin antoi Hän voiman ja myötäkäymisen myös, joka kyllä se kierto tie teki noin 300 penikulman tienoilla. (Noin 1.700 engl.peninkulmaa).

Tieni oli Kuusamoon, Pudasjärvelle, Ouluun, Muhokselle, Kajaanin kaupunkiin, Nurmekselle, Kuopioon, Leppävirroille, Savonlinnan kaupunkiin, Lappeenrantaan, Viipuriin, Pietariin; siitä merta myöten Helsinkiin, Turkuun, Poriin, Kristiinaan, Vaasaan, Pietarsaareen, Raaheen, Ouluun, Tornioon ja Kemiin.

Toinen päivä kesäkuuta lähdin Sallasta ja tulin elokuun lopussa takaisin. Kaikki tieni oli outoa ja kamalata. Vaan minulla oh matkan tunteva mies kumppanina. Ja Luoja, joka on ruvennut Israelin Sankarille tietä raivaamaan ja elonsa riihtä ruumenista erottamaan näillä viimeisillä mailman ijän päivinä, tätäkin Suomen erämaata, joka osoittaa, että Herralla on hoppu. Mutta Hän on järjestyksen Jumala, ehkä hirmuvalta seisoo vastassa pappein kautta, vaan Jumala toista ajattelee. Esivallan persoonat ja tietoviisaat tekevät sen päälle työtä, että asetuksia avata niin, että tulee uskon vapaus Suomeenki, niinkuin teillä on siellä Ameriikassa.

Kristillisyys Oulusta etelään on heikko voimista ja harvassa, vaan tämä sama opin ääni on Helsinkiin asti kulkenut, ja se on tyhmänä viisasten korvissa sielläkin. Mutta minulla on se usko, että Suomessakin vähän eteenpäin ottaen on suurempi kristillisyys. Ja siitä syttyy verinen viha pimeyden ruhtinaalla. Hän usuttaa ensin pienet virkakoirat vainon valkiata sytyttämään valheella, pilkalla ja kiukulla isompain herrain korvia syhyttämällä taitonsa päätä, ja he ryhtyy sitte asiaan, ja se tulee siitä syystä, että Jeesus sanoo vakaasti, ja se on jo Aapelista asti toteen näytetty, että "jokainen istutus, jota ei Minun taivaallinen Isäni ole istuttanut, pitää juurinensa revittämän", sillä evankeliumin luonto ei kärsi mitään järjen rakennuksia. Ja Pyhän Hengen virka on riisua alastomaksi koko ihmishenki, niin ylhäiset kuin alhaisetkin. Johannes riisuu Herodeksen, vaikka Herodes pitää Johanneksen hurskaana. Ei auta, sillä totuus ei kiertele.

Pyhä Henki kuin saapi epäuskon kallion sytämen ovelta pois, niin omantunnon kirja läsähtää auki, ja synnin velka sysätään omalta tunnolta helvetin tuleen, Golgathalle  pääkallon paikalle ryövärin kanssa katsomaan viatonta Jumalaa alastomana ja verisenä. Siinä hän tunnusti puolensa vääräksi ja sai armon. Mutta tätä ei tottele Nikodemus eikä tämän aikainen antikristus, jolla on hieno väri paidassa ja vaski rinnassa, ja ihana kunnian, ystävyyden ja viran korkia verho kruununa. Se ei voi sitä kärsiä, siinä tulee käärmeen siemen vaimon siementä vastaan. Ja se on ollut elävän kristillisyyden kruunu, että kärsiä totuuten tähten ja kristittyin kyyneleet on vuotaneet verivihollistensa yli. Verinen vaino ja marttyyrikuolema on ollu siemen Kristuksen valtakunnan levittämiseen.

Ei ole, veli rakas, sen iloisempaa asiata, kuin että olemme keskellä armon taivasta ja ulosvalittuin joukossa. Pieni on se taivas huvitukseksi ja ruokapöydäksi, mikä meidän oma sydän on, mutta joukko Jumalan ihmisiä on enkelein seura, jossa on murheellisten ravintola ja huvitushuone. Siinä rakastaa syntynyt Synnyttäjää ja Synnyttäjä sitä, joka hänestä syntynyt on. Sen todistaa rakkaudella ravittu Herran apostoli ja vanhalle ijälle kyllin elänyt ja paljon koeteltu evankeliumin tähden, Johannes, ensimmäisen lähestyskirjansa 5:ssä luvussa ja ensimmäisessä värsyssä.

Toivoni olisi täältä pois päästä toiseen Euroopaan (kunnian valtakuntaan), viettämään ikuisia häitä ja riemukanteletta soittamaan autuaitten veljein ja sisarten kanssa.

Sallan eli Kuolajärven veren korjaajain lauma, kirkolta aina Kursuun asti, lähettää tässä minun kanssani rakkauden terveisiä, erinomattain teille tutuille, ja sille laumalle, joka ympärillänne on. Ystävällisesti veljeltänne

Johan Takkinen

------------------------------------------

Aikakautemme Wanhinten kirjoituksia.    Helsinki 1903.

2. J. Takkinen - Aprami Koivurannalle 24/1   1876

Torniosta 24.p. tammikuuta 1876

Veljelle Herrassa Aprami Koivuranta. Jumalan armo lisääntyköön sinulle Herran Kristuksen kautta tällä sotan ja kilvoituksen ajalla Rovaniemen kristityitten kanssa, amen.

Tällä toivotuksella lähestyn veliä ja sisaria täältä. Onhan tuo ikävätä, kun en pääse sieltä tulemaan alas, vaikka se oli kyllä kallis asia ja terveellinen, että sain tulla suurella siunauksella Kaaresuannosta alas. Muoniosta tulimma Apieli Heikeliin kanssa eli Kittilän kir(kko)herran kans(sa) Alk(k)kulaan asti, paitsi että Pellossa hän jätti. Minä tein siellä saarnaajan työtä. Siellä on taivas puhas niin myös täällä Torniossa on sulaneet sytämet yhteen epäluulon hengestä, joka synnyttää eripuraisuutta, (sen) on verinen evankeljumi sulannut. En tietä muuta, mutta olen iloinen, ettei ole työmme ja toimituksemme turha Herran viinamäessä. Mutta se näkyy, ettei ole vihollinen laiskana. Taas on etessä ansat minulle laskettu Oulun puolessa, ensin syys talvella käyny Kuusamosta saarnamies Taneli Ojala ja kirkasti Oulun seurahuoneissa saarna /* jonka nostivat mennä talvena, josta minulla oli Kittilässä syksyllä Hauta Junnulta Kuolajärveltä ja Antti Jaakkolalta Kemijärveltä Maaninkan seuroista kirjallinen to(t)istus. Minä en ole saanu nähä Taneli Ojalaa ittiään sitte 1871 joulun aikana, on mies niin rohkia ja täällä jo on vaikuttanu, ja p(uheen) murre, niin on myös täällä se murre jo, että Kieksi on Oulussa käytessään Raamatun selityksessä sen ymmärryksen antanu, että vastahakoset on saaneet ruokaa ja toiset joutuneet kärsimään, niin minä pyytäsin, että veli menisi Kemijärveen silloin kuin tulee koulumestari sinne ja hoitasit näitä asioita koulumestarille tiettäväksi, että muille, joka olis siihen kuuluva, mikä terveys tä(stä) vuotaa. Minun tutakseni minä uskallan teihin ja te tietätte itte kultai suunnalta asioita, niin saatatta kärsi(ä) veljeni rakas, että olin niin huono asian hoitaja, että sen paperi kantisen saarna kirjan jätin eli uneutin Kariniemen piironkin päälle, ja toinen tuli tänne. Ja olen ollu kiusattu, etten päässy sieltä tulemaan ja olen aikonut niin paljon teihin veli rakas, että minä otan Suomeen. Sano minulta terveisiä kaikille sen puolen ristityille ja Olli Halvarille niin myös Raattamalle, pyytän että veljet ja sisaret muistasit rukouksissa. Kirjoitti veljesi

Johan Takkinen

------------------------------------------------------

* Yksi rivi lukukelvoton. Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

3.   J. Takkinen  Pohjanmaalle  15/7  1876

Saivossa 15.p. heinäkuuta 1876

Rakkaille veljille ja sisarille Teuvalla, Jurvalla, Laihialla ja Vähässä Kyrössä, Jeesuksen verellä ostetuille ja saatanan vallasta verisen oven kautta, Kristuksen valtakuntaan tulleille, jossa on sula syntein anteeksi antamus. Jumalan armo, rauha ja rakkaus teille runsaasti vuotakoon Herran Kristuksen kautta, josta kasvaa veljellinen rakkaus ja yksimielisyys.

Tällä toivotuksella me lähestymme täältä teitä tervehtimään, ja teemme tiettäväksi, että teidän valitus on tullut meidän tykö Antti Isotalon kirjeessä. Ja met sanomme niinkuin laupiuden saaneet Jumalalta, että mitä siihen veljeen tulee, josta kirjoititte, niin pitäkäät häntä veljenä. Ja laupiaalla sydämellä kohdelkaa, että hänki on vaikuttanut paljon herätykseksi. Kallis asia se on. Ja mitä siihen tulee, niin tämä veli tarvitsee nöyryyttää itsensä, muuten hän tulee vaikuttamattomaksi, jos hän kulkuu muuallekki. Vain se on hälle terveellinen, että nöyryyttää itsensä, niin tulee ylötyksi. Jos hän haluaa mennä muuallekki asumaan, jota ei Teuvalaiset tarvitse estää, jos hän haluaa. Minä tunsin, että Teuvalla oli kallis kristillisyys ja opettavaisia miehiä ja palvelevaisia kristityitä.

Se kontrahti, joka on tehty tuhannen markkaa, se kirja tarvittee olla mitätön. On palkkapaimenia Suomessa, mutta saarnaajat ruokkivat Kristuksen lampaita terveellisellä rualla, niin lampaat kasvaa uskossa ja rakkaudessa, sillä Paavali sanoo: en häpiä minä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima itsekullekki uskovaiselle autuuteksi. Ja eihän riihtä tappavaa härjän suuta kiinni sitota. Ei ole terveellinen, että määrätä palkka, sillä rakkaus ei tee mittään palkan tähten. Ja ne, jotka ovat tulleet evankeliumin saarnan kautta seuroissa kristityiksi, niin ne on tunteneet saarnaajansa, vain se on teille tarpeellinen ja terveellinen, että tet rakkauten keskenänne pitätte, sillä tie on kaita. Minä teille tuttu veljenne lähetän tässä sytämen rakkaita terveisiä ynnä näitten esikoisten kanssa, joilta olen vaatittu teille kirjoittamaan.

Isontalon Antin kirja on luettu Kittilässä, ja he anto sen minulle, että lukia sen vanhimman opettajan etessä, Johan Raattamaan. Muistakaa, että rakkaus peittää paljon rikoksia, ja rakkaus on täytellisyyten site. Ja jos ei niin olisi, niin pyhä laki meitä nielisi vaatimisillaan; sentähten evankeliumin valtakunta on äärettömällä armolla, ettei oman tunnon rauhaa menetettäisi ja vapautta Kristuksessa, sillä se on elämä ja rauha, meitän etesvastaaja Isän etessä on Kristus. Kalliit te olette. Käykää niille verisille paikoille, jossa Jeesus on sotinut ja voittanut. Jumalan rauha hallitkoon teitän sytämenne ja taitonne Herrassa Kristuksessa tällä lyhyellä sotan ja kilvoituksen ajalla, toivottaa veljenne kaitalla elämän tiellä

Johan M. P. Takkinen

------------------------------------------------

Aikakautemme Wanhinten kirjoituksia    Helsinki 1903.

4.   J. Takkinen - J. Raattamaalle heinäkuussa 1876

Kittilä heinäk.   1876

Rakkaalle opetusisälle ja Herran viinamäen aidan hoitajalle Johan Raattamaalle onnen toivotuksella siinä raskaassa työssä.

Kolmeyhteisen Jumalan armo,  rauha ja laupeus runsaasti vuotakoon teille Herran nimen kautta! Amen.

Tällä toivotuksella lähestyn teitä ynnä esikoisten joukon kanssa, jotka siellä ovat, ja lähetän sydämen rakkaita terveisiä suurelta kristittyin laumalta Suomesta, joita olen kohdannut tänne tullessani.

Korkeimman hoidon alla olen kulkenut aina Pietarista asti, ja olen Pietarista teille kirjoittanut en tiedä, oletteko saaneet. Sydämeni halu olisi päästä suusta suuhun puhumaan kristillisyyden asioista, vaan on niin työläs tällä ajalla. Kotipuoleen on kanssa veto. Tässä saadaan vähän muistella reisustani ja ilahduttaa teitä. Ja ensin sanon kristillisyyden leviämisestä: niin se on hitaasti, vaan eteen päin. Sitten sanon opin asioista: että kaikilla työntekijöillä on yhtä pitävä käsitys ja tekevät rakkaudessa työtä. Entiset erimielet ripistä ja Jumalan sanan vaikuttavaisesta voimasta; on rakkaus ja yksimielisyys, eikä enää olekaan juuri keviä työnteko, ja vielä veljet ei soisi esikoisilta apua, sillä kristillisyys on ainoastansa saarnaamisessa, mutta oppineiden ja valtain edessä edesvastaamisessa  kaikella totuudella.  Eikä opinkappaleet kelpaa ottaa heille vastaan itse hyväkseen, vaan P.Raamatun totuutta he eivät voi kokonaisuudessaan kieltää. Mutta sitä he pitävät muka velvollisuutenaan, että totuutta puolustaa ja yhteistä hyvää  edesauttaa,   erinomattain siveyttä ja raittiutta, jota luonnollinen järkikin käsittää. Papit ovat yleisesti vertyneet; ensinnä  ovat he uponneet juoppouteen ja turhuuteen, että oppineet eivät voi heitä hyväksyä. Hedbergiläisiä he katsovat heräämättömiksi, ehkä kiivaasti uskoa tunnustavat ja uskoa muille saarnaavat, kun ovat koreudessa, kullassa, silkissä ja kaikissa uuden aikuisissa malleissa seuraajina. Körttiläisistä he sanoo:  ei jaksanut laissa kilvoitella ja niistä on sammunut koko heräys. Meistä he sanovat:  että te olette opinkappaleissa työläät kuulla ja kärsiä, mutta ulkonaisissa hedelmissä, sanovat he, täytyy Jumalalle kunniaksi tunnustaa, että Jumala teissä työtä tekee kansan hyväksi, esim. tuo raittius, että on lakannut paljon ihmisiä juomasta, varastamasta, käräjänkäynnistä, turhista pidoista ja tuhlaamisesta y.m. y.m.

Jeesuksen veren voiman kautta olen minä kulkenut suuressa arkuudessa ihmisyyteni puolesta oppineiden tykönä Sundströmi-veljen kanssa Helsingissä kahden yliopiston professorin puheilla kristillisyyden asioista ja kaksi kertaa Porvoon piispan tykönä, koska tunsin, että yleisesti ei ole meille suojelusta papeilta, vaan lain voimalla pyytävät rangaista ja sortaa meidän kristillisyyttä ja meidän kulkua estää.

Porvoon piispa puhutteli meitä ensi kerralla rakkaudella ja taasen kuuli armonjärjestystä, mutta synnintunnustuksessa hän tuli vastaan ja haki vielä Davidin tunnustuksen Psalmista: että Herralle minä tunnustin syntini. Mutta ulkonaiset hedelmät, mitkä heräyksestä ovat seuranneet, on hän puhtauden ja totuuden rakastaja. Laestadiuksen hän tunnustaa Jumalan mieheksi  hän on lukenut historioista. Sitten minä otin P. Raamatun paikkoja, sovittaen Raamatun kanssa yhtäpitäväksi tästä kristillisyydestä. Ei hänelläkään ollut siinä mitään sanomista vastaan. Toisella kerralla minä vein kirjan käteen, ja saimme puhua monet tiimat. Kirje jäi hänelle, mutta lähetän siitä teille kopion näytteeksi. Minä olen selittänyt hänelle vielä sen sisällepitoa. Ja Feetun nimen hän otti ylös, että hän saa sitä Turussa puhutella. Kertomusta hän ei ollut vielä saanut, sen lähetin minä hänelle Helsingistä Porvooseen. Ensi päivinä minä olin Turussa Feetun tavatessani ja niin tulin laivassa Pietarsaareen asti ja sitten tulin maisin.

Tulin toivotulla turvalla, että saada lohdutusta nautita, olletikin siitä rauhan ja rakkauden tuulesta, joka puhalsi suurelle kristittyin laumalle terveydeksi, rauhan ja yksimielisyyden voimaksi Hanhi Pietin Oulusta käydessä, josta sain minäkin vielä voimat vaikuttamaan eteenpäin  Suomeen; sillä ilman sitä tuntui kovin raskaalta.

Mutta sain murhetta pitkin rantaa työntekijöiltä ja totuuden kannattajilta, ettei he jaksa viinimäen aitaa hoitaa ja kantaa Kristuksen ijestä, ja hallitus on vapaus. Puhua vain armosta eikä itsensäkieltämisestä eikä veljellisestä nuhtelusta, se on laillisuutta. Olletikin koreuden suhteen sillä on santaa lyöty miekan terään. Olletikin minun vertaisille, että minä ja Iisakki olemme tulleet teiltä rangaistuksi Oulussa laillisuudesta, ja itäreissulla olette saarnanneet kristittyin suuresta vapaudesta. Nämä sanat on teidän suusta otettu ja levitetty Suomeen kirjoittaen ja muistelemalla, että Raattamaa on sanonut, että kun kristityt pukevat eli riisuvat koreutensa, ja turhuutensa pois panevat, on vahinko kristillisyydelle, että on maailmasta tulijoilla kovin suuri putous, kun näkevät kristityitä, että ovat niin alas menneet puvussa.

Totuuden rakastajat katsovat kertomusta, olletikin, mitä kirjoitetaan Kittilän heräyksestä ja ensimmäisistä parannuksen hedelmistä, niin myös siitä puhtaasta menosta. On heillä kertomisen muodolla tulleet herätetyksi työtä tekemään kristillisyyden eläväin jäsenten edesauttamiseksi oman vapauden perään, ja säätypersoonat hakevat Lutheruksen postillasta viinimäen aidan hoitamiseen, viinaan, tanssiin, naimatoimiin eli pitojen pitämiseen ja virkapersoonain pukuun j.n.e. Eivät ne tahdo P.Raamattua ottaa kokonaisuudessa, jossa näytetään perkeleestä, eli kuinka vanhurskaan Jumalan asian ajajan Noan huoneeseen mursi viinasusi sisälle ja vanhan Israelin huoneesta koreuden perkele vietteli ainoan tyttären päätänsä palmikoitsemaan ja korvarenkaita laittamaan, josta sittemmin huoruuden perkele karkasi ja vanha Israel täytyi riisua koristukset ja muut epäjumalat ja panna ne tammen alle. Herran profeetat on haukkuneet päästä jalkoihin asti, olletikin Esaias 3:ssa luvussa Sionin tyttäriä rangaistuksen uhalla y.m.

Eivät ole myöskään Uuden Testamentin ensimmäiset viinimäen hoitajat harvaa aitaa rakentaneet, koska he lihan töistä puhuvat ja hengen hedelmistä. Totta olivat tunteneet voiman heille avuksi kristityistä vuotavan, koska Pietari sanoo: että nekin, jotka ei sanaa usko, vaimoin tavoista voitetuiksi tulisivat, koska heidän puhtaan menonsa näkevät pelvossa, joidenka kaunistus ei pidä oleman ulkonaisessa kullan ympäriripustamisessa eli vaatteen puvussa; ja samoin sanoo Paavali 1.Tim.2:9. Johannes näki myös ilmestyksessä viimeisen ajan ihmekummituksen 18 luvussa; ja käsketään lähteä ulos ja kastaa.

Muutamilla on se ajatus, että paremmin voitetaan uskottomia. Mutta kuinka tuo sopii? Miten se saarnaa herätystä, joka itse turhuutta puolustaa, ja miten niitä saatetaan uuden syntymisen tilaan? Ja jos ne sitä vaille jäävät, sitten entisine sota-aseineen, entinen näky, entinen voima ja kristillinen meno vielä jotakin; ja lain valtakunnan miehet tekevät kysymyksiä: onko se syntiä j. n. e.

En olisi tätä teille tehnyt murheen aineeksi, sillä olen ajatellut, että jos   saisin omantunnon rauhan tallentaa, niin vaikenisin ja heittäisin kulkuin, ettei minun tähteni tarvitsisi kärsiä, ehkä itse totuuden ja suuren kristillisyyden, vaan koska minulla on se usko, että kristillisyys tulee ehkä vielä voimallisena pitkittämään, ja teidän suuri työ ja vaiva Israelin Jumalan edessä on tunnettu ja on runsaassa siunauksessa, ja Jumala teidän ikäpäiviä vielä jatkaa, hoitamaan tätä laviata kristillisyyttä, niinkuin tiedän, että minulta ja muilta se jääpi palkitsematta teille, rakas opetusisä, teidän auttamisenne tässä työssä.

Ja siinä uskalluksessa olen teille tässä muistellut, että te kärsitte ja otatte vielä osaa, ja pyytäisin, että vielä kirjallisesti viinimäen aidan rakentajia auttaa nyt kesän ajalla, niinkuin monta suuriarvoista kirjaa on teiltä Suomessa luettu. Jos te kirjoitatte, niin kirjoittakaa, että ensinnä tulisi Kittilään, ja saisivat ottaa osan, sillä moni Suomessa nojaa heidän toimeensa, ja kuitenkin Kittiläiset tahtovat turvata teihin.

Olen päättänyt, että jos Jumala vielä suopi elämää, niin talven tultua päästä teidän puolessa käymään, jos en tule sitoumuksiin, niin kuin olen ajatellut jotakin lastenluetusta eli muuta.

Sydämen rakkauden terveisiä tässä lähetän  sen puolen kristityille. Niin myös Kittilän kristityiltä sydämen rakkauden terveisiä, erinomattain lähettää Hanhi-Pieti, Fredrikki Paksuniemi ja Olli Puljula, opettajat,  ―olen niitä kohdannut.

Ja olkaa itse koko perheenne kanssa minulta koko sydämellä tervehditty! Ja Jumalan rauha hallitkoon koko sydämenne ja taitonne Kristuksessa, ja että rukouksissa muistaisitte.

Veli Sundströmiltä ja Wikmanilta sydämen rakkaita terveisiä teille. Ja veljeltä Nils Rapilta sydämen rakkaita terveisiä teille ―minä tulin hänen kanssa Kalajoelta Ouluun asti. Hän palasi siitä takaisin. Ja ei nyt muuta, vaan väsytän teitä tällä typerällä kirjoituksellani.

Jos kirjoittaisitte minulle, niin Kemijärvelle Kärkölän Hermannin osoitteella. Jääkää nyt hyvästi Jumalan haltuun! Kirjoitti teille tunnettu veli

Johan Takkinen

----------------------------------------

Vanhinten Kirja 2. Tampere 1966.

5.    J. Takkinen ja J. Raattamaa - E.H.Nikalle 13/9   1877

Saivossa 13.p. syyskuuta 1877

Rakas veli Herrassa Frans Henrik Nikka, Jumalan armo lisääntyköön sinulle Herramme Kristuksen kautta. Meidän esitys olisi, jos vapaehtoisesti veljellä sopisi lähteä Amerikaan Takkisveljelle kumppaniksi, veli olisi kielten suhteen, sekä matkalla, että perillä kykeneväinen, muuten on vaikea sillä reisulla. Emme saata siihen panna mitään lakia, etten tulis sitotuksi. Sytämen rakkaita terveisiä veljelle vaimoneen, ynnä muitten kristittyin kanssa. Tätä esittelee

Juhani Raattamaa Takkisen kanssa.

-----------------------------------------

Aikakautemme Wanhinten kirjoituksia. Helsinki 1903.

6.   J. Takkinen - J. Raattamaalle 5/11  1877

Calumetista 5. päivä marraskuuta 1877

Rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekiälle Herran viinamäessä, Johan Raattamaalle!

Saamme lähestyä teitä, tietää antain, että olemme täällä nyt viikon seuroja pitäneet Calumetin kirkossa, ja Jumalan sana on vaikuttanut,  että ovat ruvenneet rakastamaan, vaan Korteniemi joukkonsa kanssa näyttää erimieliseltä ja kojettaa varustaa puoltaan. Vielä hänellä on muutamia miehiä apulaisia, niinkuin Kastreni ja Tiinan Kalle eli Kalle Danielson, joka on selitys mies ja porisee paljon raamatusta, ehkä itse kojettelematoin ja maistamatoin. Hän on kerran jo kokenut näyttää Takkisen selitystä vääräksi ja on moniaita muitakin, ja koska hän on kirjottanut ja Kastreni myös Europaan, niin pyytämme, että net kirjeet lähettäisitte tänne meille.

Korteniemi sanoo, että net asiat, josta riitat ovat alkaneet kuuluvat Minnesotaan, niin olemma sinne nyt menossa. Korteniemi on käynyt kesällä siellä ja on jättänyt sinne kirjat. Heikki-vanhemman ja Aapon ehtoollisasiasta ynnä muut asiaan koskevat kirjeet. Hän ei sano jaksavansa lähteä Minnesutaan, jonka me myös puolittain uskoimma. Korteniemelle annoimma Raatari Iisakin kirjeen ja muutaman päivän perästä kysyimmä, onko hän sitä lukenut, niin hän vastais, että ei vielä kaikkia. Met käskimmä hänen lukea, vaan se kirje löi häntä sokeutella, että ei kyennyt lukemaan, niin Takkinen käski minun lukea, ja luin sen. Kyllä siinä oli "moskaa", hän sanoi tunnustaneensa, vaan ei siitä vielä selvää oikein tullut, aiko kyllä asiansa korjata, jätimmä siihen vaikuttamaan.

Emme tietä tällä kertaa enempää kirjoittaa, vaan Minnesotasta enemmän. Emme ole kyllä näin raskaalla veräjällä olleet, sillä kristityt ovat kokonaan kahtena ja pyytämme, että rukoilisitte etestämme, ja terveisiä kaikille kristityille, vaan olkaa itse perheenne kanssa enin tervehtetty. Merkitsee veljenne

Johan Takkinen

Kirjoitti F.Nikka

Thilda Fogmannille paljon terveisiä. Emme ole joutaneet erityisesti kirjoittamaan. Pyytämme, että toimitatte koulumestarille heti tämän. Veljeltänne

Johan Takkinen.

Siinä uskossa ja toivossa olemme, että Herra hajonneet lampaat kokooja on jo monta tullut Korteniemen pahuuten puolustajaa näkönsä saamaan.

Juuri nyt lujin.... jotka omikseen... olemma juuri...Lähettäkää... menneen keväisen...

----------------------------------------

F.Nikan kirjoittama.

Käsikirjoituksessa 5 viimeistä riviä katkonaista repeämän vuoksi.

Kierin kokoelma. SKHS.

7.   J. Takkinen – F.H. Nikalle 4/6  1880

Calumetissä 4.6.1880

Rakas veli Herrassa F.H.Nikka! Jumalan armo ja rauha Herrassa Kristuksessa olkoon teitän kanssanne nyt ja aina elämänne ehtoon asti!

Tämän kautta lähestyn minä teitä ja saan ensin kiittää kahten kirjeenne etestä, joita olen saanut vastaan ottaa. Ensimmäinen, joka oli meille yhteinen H.Bergin kanssa, ja toisen kirjeen sain varsin viikkoa jälkeen. Sitten kaksi päivää aikaa olemme saaneet seurakunnan preivin, joka sisältää vastaukset meitän kysymyksiimme. Kaikkein näitten etestä saan tässä lausua sulimmat kiitokset, sekä teille kuin myös pyytän sanoa seurakunnalle erittäin. H.Bergille olemme antaneet kirjeen, johon hän on jo teille vastannut, vaan emme ole met saaneetkaan lukea itse pääkirjettä, vaan kopion siitä, niin emme tietä sanoa, josko net sanasta sanaan ovat yksi. Pitempää puhetta eli selitystä hänen kirjeestänsä emme tunne tarpeelliseksi tehtä, kylläpä näette, teillä onvoite Pyhältä Hengeltä, j.n.e.p. Jos juuri vähän mainitsen yhtä kohtaa siinä kirjeessä, nimittäin, kuin siinä puhutaan lain ja evangeljumin välistä, saattaisi kukatiesi siitä saata ajatusta, että täällä on laki ja evangeljumi yhteen sekoittuneet. Oulun seurakunnalta tullut kirje on monelta allekirjoitettu, joista tässä mainitsen Abram Korkalan, joka on samana päivänä kirjottanut erittäin H.Bergille, jossa tekee kysymyksen siitä sekamelskasta, joka olisi täällä pitänyt nousta, josta meitän kirjeemme Oulun seurakunnalle on muistellut, johon Abram Korkala pyytää H.Bergiltä päälleluotettavaa selitystä. Niin kuin mies mieheltä on vähän muistellu siitä Oulun seurakunnan preivistä, johon sanoi nimiä kerättyään. H.Bärgi on loukannut jalkansa ja on nyt maaperässä. Kristityt täällä ovat ahkeroimassa uskossa kilvoitella seuraten sitä veripunaista voiton sankaria Herraa Jesusta, joka on henkensä ja verensä antanut etestämme vuotaa viimeiseen pisaraan asti. Myöskin on se ilo nyt meillä, että Jakob Wuollet ja Isak Barberg Minnesotasta ovat nyt täällä seurassamme olleet jo kaksi viikkoa, vaan nyt tulevalla viikolla lähtevät täältä kotiansa. Mainitut veljet ovat meitä täällä virvoittaneet ja ruokkineet Jumalan sanalla. Kyllä olisi hauska, jos nämät veljet joutaisivat enemmän aikaa olemaan meitän seassamme, vaan heitänkin tarvitsee kotiansa keritä. Net veljet tekevät koko sytämellä työtä sen päälle, että koko Herran lauma sekä itässä ja lännessä olisi yhteen sitottuna rakkautessa ja Hengen yhteytessä, että kaikki Jumalan lapset taivaallista Isää yhtestä suusta kiittäisivät. Ja se olisi minunkin ja muitten veljein ja sisarten tarkoitus. Ja senpä tähten ahkeroitsemma täälläkin kirkastaa taivaallisen Isän sytäntä, joka on ilmi tullut Herrassamme Kristuksessa ja siinä verisessä kärsimisessä, että pelkääväiset sielut aina uskaltaisivat lähestyä armoistuinta, että aina armosta osalliseksi tulisimme tänä kalliina armon päivänä, koska syntein anteeksi antamisen saarna seassamme kuuluu. Kirkastakoon aina Jumalan Pyhä Henki elämän sanoja meitän sytämeemme, että Jumalan armon tuntemisessa rakkauten kipinät sytämeemme syttyisivät. Onpa tuntunut näitä aikoja niin kuin olisi kristillisyys vähän palavampi seassamme. Rakkautessa ovat kanssa kristityt ahkeroimassa. En tietä sanoa mitään erityistä pahaa, ja voi sanoa, että täällä on yleisesti rauha. Vaan H.Bergin kohdasta mainitsen vähän. Koska luimme hänelle Oulun seurakunnan kirjeen, niin ei hän erittäin paljon sitonut itsiänsä siihen. Hän piti sen Oulun seurakunnan preivin yksipuolisena ja toivoi hänellensä toisen puolen ja puolustaita. Emmä tietä sanoa muuta kuin että Jumalan sanan totuutesta on paras kiinni pitää. Eihän se ole kristillisyys ilman vastuksitta sekä ulkoa että sisältä. Herra Jesus, se ylimmäinen paimen on meitän kanssamme, hän käy eteliä vereen kastetussa vaatteessa. Hänpä on pessy Sionin tyttären kaikesta synnistä ja saastaisuutesta ja pujettanut hänen valkeilla vaatteilla. Seuratkaamme häntä!

Synnitpä on meille visuni anteeksi annettu. Kyllä pijain saamma tästä elämästä muuttaa täytelliseen valtakuntaan, jossa saamme kiittää taivaallista rakastajaa ijankaikkisesti. Sano nyt rakas veljeni sytämen rakkauten terveisiä kaikille veljille ja sisarille, erittäinkin J.A.Steniukselle, A.Perttuselle, S.Perttuselle, H.Sarkkiselle, Johan Soukkola, Vilhelm Rehnbäck, Levo'n, E.Thauvo'n, Viktor Hellman, Samuel Piirala, Johan Lassila, Jakob Kesti, Lustig, H.Vartiainen, C.J.Hedman, Kolehmainen ja Hackzellin koko perheelle y.m.m. koko   Calumetin kristittyin joukolta minun kanssani yhtistetty. Minnesotan veljet tervehtävät sytämen rakkautella, ja ole rakas veljeni samoin tervehtetty minulta, veljeltäsi uskossa.

Johan Takkinen

Antakaa anteeksi hopussa tehtyä ryöpeää ja puuttuvaista kirjoitustani, pyytää kirjoittaja

E. Strolberg

Tässä mainitsen, että emmä ole vielä saaneet Barkilta kirjoista Jesuksen kuoleman tuomiota. Kirjan Hihhulilaisuus oik. väärässä karvassa olen vastaan ottanut.

Hamerickin kirkkohistoriata emmä ole vielä saaneet kuin 2 vihkoa. Kirjaseuraamme koskevaa kysymystä ette ole vielä vastanneet. Tämän kuukauden lopussa ajattelemme painaa Aapisia. Lähetän tässä hitusen Aapista, että näettä kirjainten kokon. Se on freistiä.

Johan Takkinen

-------------------------------------------

Kirjurina P. Strolberg.  Oulun maakuntaarkisto.   Laestadiana 8 Aa 2

8.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 17/6 1880

Calumet 17. kesäkuuta 1880

Rakas opetusisä ja vartia Sionin muurilla, J.Raattamaa Lapin maassa. Jumalan armo ja rauha runsaasti vuotakoon teille Herran Jesuksen tuntemisessa!

Tässä lähestyn teitä muutamalla ratilla ja saan teitä sytämellisellä rakkautella kiittää rakkaan kirjeenne etestä, jonka olitta kirjoittaneet Gel(livaarasta) 25.p. maaliskuuta, jossa sain ilokseni kuulla, että olitta käyneet itän alla aina Kuusamossa asti. Ja kuulin, että olitta saaneet puhutella minun issää ja äitiä, niin myös mainitsetta sisaresta Karjalaisen emännästä. Nyt vasta sain tieton, että sisareni Herran Jesuksen veriyljän seuraamisessa on pois siirretty ijankaikkiseen hääsaliin loppumattomia Karitsan häitä viettämään ja on suurella riemulla mennyt ja jättänyt puolison 3 pienen lapsen kanssa, joka ainoastaan murheuttaa, ehkä muutenki kristillisyys tarvitsisi semmoisia ihmisiä. Vain se on ylhäältä valkeuten Isältä niin tunnettu. On liikuttanut sytäntäni se sanoma ja monta olen saanut kovetella. Olemma otottaneet teiltä sieltä tietoja muista asioista, joista olemme teille kirjoittaneet monessa preivissä, vain emme ole vielä saaneet, tähellisemmästi sittenkin kirjapainoasiasta, josta jo tammikuussa kirjoitin, johon asiaan jo mennä kesännä kirjoitin, johon myöntämällä vastasitta jo mennä kesänä, niistä muutoksista käsikirjoissa, joista ajatuksemme ilmoitimme, jonka vuoksi teihin turvaten myös olemma perustaneet mennä talvena täällä kirjallisuuten seuran ja teille kirjoitimme saataksemme vastausta ja ylösvalistusta niin suureen asiaan. Vain nyt on jo viites kuu, emmekä ole saaneet vielä, vain meitän on nyt täytynyt ruveta jo Aapista laittaa painoon, koska värkit jo on olleet valmiit ennen.

Tämän kuun lopussa pitäisi olla Aapinen painettuna. Se tulee jo ensimmäinenki painos halvemmaksi kappale kuin Suomesta rahtin ja tullin läpi tuotut, ja ne tulee isoilla kirjaimilla ja vahvalla paperilla. Vesisaaresta on ja Kittilästä Minnesootan valtioon ylenkatteellisilla ajatuksilla kirjain painamisesta kirjoitettu. Niin met pitämme, että tämä asia on siksi raskas ja työläs, että tarvitaan laviampi yksimielisyys. Vain se tuntuu meille suuresti tarpeelliseksi, että se silta Ameriikan ja Europan kristillisyytellä on vieläkin heikko, että on paljon epäluuloja kahten puolen, jonka tähten olen kyllä kokonaan päättänyt, jos elän ja Jumala antaa terveyttä, lähteä synnyinmaalle. Mutta kuka tietää, mikä on paras. Koska kristityt ovat kuulleet aikomiseni, on tulleet kovin kiusauksiin muistaissa entistä aikaa. Ja vielä mennä talvenaki minun sairastaissa vanhasta paisumasta, nousi riitan tuli. Ja on ollut murheellista, että Kittilästäki on moniin satoin miilain päähän Minnesotan valtioon kirjoitettu mennä kesänä ja talvena sanomalehtestä ja sen kuvasta, seurakunnan nimen muuttamisesta, pappilan komeutesta, Jumalan palveluksen toimen juhlallisuutesta ja kirjain painamisesta. Jotka vasta salatien kautta tänne tulee ja juuri niille ruuaksi, jotka pyytävät jonkun toisen turvissa itsiänsä paisuttaa. Parkin kirjoituski Suomeen Rapille, emme tietä kuinka se on. Hän on mielessänsä otattamassa Suomesta ja Lapista teiltä vastausta. Pärki sanoo Rappia pyytäneensä hänen kirjoitustaan teille lähettämään. Ja me myös olemme Rappi veljelle kirjoittaneet jo huhtikuun alussa, eikä ole vastannut. Sieltä tulleet veljet tänä kesänä on muistelleet, että Suomen rannan veljet on kattomassa samaan kuvaan kuin muutamia vuosia takaperin, joka on ihmeellistä ja raskasta kuulla, ja kuka on tässä seisovainen. Se on ollut vielä pääasia tähän asti, että teitän kanssanne siinä kalliimmassa uskossa seuraten Jesusta  sillä verisellä tiellä Jesuksen veren pisaroita korjaten uskossa ja hengessä sen suuren paljouten kanssa tämän kristillisyyten valkeutessa ja totuutessa.

Nyt lähetän tässä koko Lapin maan kristittyin paljoutelle tämän Herran lauman kanssa täältä sytämen rakkauten terveisiä. Ja Minnesotan saarnaaja Jacob Wuollet ja Isak Barberg pyytivät kovin, että sanoa teille sinne sytämen rakkautesta heiltä ja Minnesotan kristityiltä ja Kalebilta myös terveisiä ja kiitoksia teitän terveisten etestä, että oletta heitäki muistamassa. Jakob Wuolet kävi täällä vasta Barbergin kanssa saarnaamassa ja kalliit veljet olit täällä 3 viikkoa. Jaako oli hyvin palava hengessä, josta toivomma paljon hyvää. Met laitoimma ne tänne erimielisyyttä sammuttamaan, joka on kallis asia.

Minä en tahtoisi, että teitä raskauttaa näillä kirjoituksilla, mutta tarve vaatii teihin turvaamaan. Ja sanokaa Parka vanhemmalle meiltä olletikki minulta terveisiä. Tässä tervehtää teitä N.P.Starkka, J.Laiti, Matoniemen Ola, Carl Danielssen, Castreni, Noppa, J. Henrikki, Wiippa ja yhteisesti koko kristittyin lauma. Ja Jumalan rauha hallitkoon sydämenne K(ristuksessa) J(esuksessa) meitän herrassamme. Amen!

Jos rakas vanhin jotenkaa kykenisittä näön suhteen, että saisimma vastauksen. Kirjoitti veli ja työkumppani Herran viinasamäessä

Johan Takkinen

--------------------------------------------------

Jäljennös. Ylitornion kirkonarkisto. Mathilda Fogmanin kokoelma.

9.   J.Takkinen - J. Raattamaalle ja I. Huhtasaarelle 29/7 1880

Calumetissä 29. p. heinäkuuta 1880

Rakkaat vanhemmat ja  Sionin muurin vartiat Lapissa ja Torniolla, Juhani Raattamaa, Isak Huhtasaari ja Thilda Fogman. Armo,  laupius ja rauha Isältä Jumalalta ja Herralta Jesukselta Kristukselta olkoon kanssanne.

En tietä paljon kirjottaa; tuntuu kaikki niin ikävältä. Olen jo tänä kesänäkin sinne monta kirja(a) kirjoittannut asioista. Vaan nyt täytyn vielä kantaa teitän etteenne sen nykyjään ilmestyneen mielen Cokaton veljiltä. Sen viimeksi Raattamaalta kirjoitetun kirjeen lähetin Cokaton seurakuntaan lukia, ehkä kyllä tunsin, mitä siitä seuraa. Kyllä se näkkyy siltä, että uutet miehet tarvitsee Amerikan veljein kostantaa, sillä kuka on tähän kelvollinen. Minä kuitenkin soisin, että net olisit täällä joitten voimalla ja tähten tottelemattomuus vaikuttaa. Tässä lähetän teille Caleb veljen viimeisen kirjeen, ja sanon vielä, että jos olisi mahtollista, niin saata apua. Vai pittä(ä)kö se niin oleman, että koska hengellinen pappeus on jokkaisen kristityn nimenomainen osa, niin että sitte ulkonainen järjestys seurakunnissa on tarpeetoin. Vai oliko Apostolien järjestykset tarpeelliset? Tätä soppi(i) meitän ajatella ja tutkia.

Kyllä vain Calumetin, Zwinsin ja Alluetsin seurakuntain kristityt sen tietävät, kuin myöskin Minnesuutan veljet. Vaan jos mitä toimitettaan, niin toinen osa Esikoisten voimalla häväisee. Minulla on se päätös, että nyt elokuussa pitän rippikoulun ja syyskuussa lähten Minnesotan valtioon viimi syksyistä jälkiä. New York Millessä ajattelen pittää mennessäni rippikoulun ja lokakuussa olla Cokatossa. Ja jos ei teiltä tule päättäväistä lausetta Kokatoon ynnä muualle, niin minun täytyy välttämättömistä syistä rientää matkalle Europaan. Joka teillet nyt on tiettävä. Rovainen ja Alamaa ja muutampia muita ovat siinä korkiassa luulossa, että Esikoisten seurakunnan mieli on sama kuin Jumalalla oli Saulin aikana: Koska Israeli pyysi kuningasta. Että Amerikan uskon vapaus kuin ei sito kansoja mihinkään muuhun kuin pariskunnan vihkimiseen virallisesti, eli kansalta valitulta ja siihen velvotetulta mieheltä lakikonttoriin kiinnittää. Siinä ovat muka Esikoiset sallineet ja myöntäneet Amerikassa vihkiluvan heille omaksi vahinkoksi. Het tahtovat, että kaikki pitäis olla yhtä oikeutetut, itse kukin eli kenen kautta hyvänsä toimittaa kaikkia asioita. Ja niin seurakunnan yhteiset asiat ja kostannukset suurella pelvolla toimitettavat. Ja häväistys lankee palkaksi, ehkä ei olekaan muuta palkkaa, jota ei ole vielä toimittajat vaatineetkaan.

Seurakunnan kirjoihin ei ole ensinkään nimensä annettu, ja asijoissa etesseisojat saavat kaikki kärsiä. Rovainen on jo menneestä syksystä asti peljätellyt, että hänen häätyy tänä kesänä eli syksynä lähtiä Europaan käymään. Minulle on muistelleet muutamat Suomesta tuliat, että Rovainen on viimi talvena Esikoisille kirjoittanut.

Kovin raskas paino makkaa päälläni, en vois ymmärtää, että niin työläästi pittää Amerikan kristillisyyten eteenpäin pyrkiä. Talvella oli toiselta puolelta, ja nyt taasen toiselta puolelta saamme julkiset vitsat kärsiä. Ja minä, joka vielä joutuin sekä teitän että Amerikan kristillisyyten vaatimisesta tälle isolle ovelle, että sielun ja ruumiin voimat täytyvät väsyä ja vieläpä särkyä, ehkä kyllä on suuri paljous rakata(j)ia. Vaikia on tosin näin raskaasti kirjottaa, vaan suurella tuskalluksella teihin, tietäen teitän tuntevan enämpi kuin olen tässä jo ennenkin muistellut. Olis kyllä hyvä, jos vielä saisimme suusta suuhun puhutella toisiamme, vaan pitkä on tämä matka välillämme ja tahto(o) sekä aikaa että saattaa suuria kostannuksia. Ja täällä on myös kristillisyys levinnyt lavialle Amerikan maille, joista apua huutettaan sytämen nöyryytellä.

Toivossa olen ahkeroinut tehtä työtä yksimielisyyten päälle ja että kasvais tunnollisuus kaikilla kristillisyyten jäsenillä, kahten puolen, vaan työmiehet tahtovat väsyä niinkuin näette Kalebin kirjeestä, joka tässä myötä seuraa. Jaakobin kanssa oli Kaleb kirjoittanut, vaan Jacob ei puhunut paljon mittään asioista; vaan toivoi rakkautella paljon hyvää voittavan.

Ei nyt muuta tällä kerralla kuin paljon sytämen rakkauten terveisiä kaikilta Calumetin kristityiltä, kuin myös muilta täältä ympäristöltä. Ja olkaat koko Herran lauma tervehtetty minulta, sejassanne syntyneeltä veljeltä, ja erittäinkin tervehtän kaikkia vanhempia sekä miehiä että vaimoja, niin kuin isiä, joita tässä olen suurella rohkeutella lähestynyt. Kristillisyyten asioi(hi)n olemma kiinnitetyt täälläkin, ja ahkeruutemme on, että aina tulisimme Taivaallisen Isän sytäntä enemmän tuntemaan tutkein Herramme Jesuksen verisiä vaivoja, joitten vaivain kautta on meille armo ansaittu, nimittäin syntein anteeksi saaminen, jossa nyt elämme. Kirjoitti veljenne Herrassa

Johan Takkinen

Tämän olen minä kopioinut Takkisen omasta kirjoituksesta, paitsi muutampia viimeisistä rateista joita olen lopettanut

P. Strolberg

Thilda Fogman. Tämä kirja joka nyt tulee ensin teille, pyytän että olla niin hyvä ja ensi tilassa lähettää Raattamaalle veljeltä Johan Takkiselta.

-------------------------------------------------

Jäljennös. Ylitornion kirkonarkisto  Mathilda Fogmanin kokoelma

10. J. Takkinen y.m.  Yhteiskirje 20/12 1880

Pohjois Amerikasta Calumetista, kirjoitettu 20/12  1880

Jumalan seurakunnalle Europassa, Suomessa ja Ruotsissa. Toivotamme Isältä Jumalalta ja Herraltamme Jesukselta Kristukselta armoa, rauhaa ja laupeutta Pyhässä Hengessä sotan ja kilvoituksen loppuun asti, Amen!

Kiitetty olkoon Jumala ja meitän Herran Jesuksen Kristuksen Isä ja kaiken lohtutuksen Jumala, joka meitä lohtuttaa kaikissa meitän vaivoissamme, että me taitaisimma niitä lohtuttaa, jotka kaikkinaisessa vaivassa ovat sillä lohtutuksella, jolla Jumala meitä lohtuttanut (on).

Saamme tietää antaa nykyisistä koettelemuksista, että ei ole kaikki valmista hyvää autuaaksi tulemiseen; että Paavalin aikainen kojettelemus seisoo vielä: että monen vaivan kautta pitää meitän autuiksi tuleman. Niin kuin tietätte, että kuinka perkeleen joukko on kirkkovallan pannan julmuutella ahtistanut täälläkin tätä kristillisyyttä ja ovat saaneet kaulansa alttiiksi panna moni täälläkin niinkuin sielläkin. Eriseura sai niin paljon toivossaan, että Suomen valtiokirkon isot sait lähettää tänne nöyrän palvelijansa kristillisyyttä kaatamaan. Kyllä kelpasi Kuopion konsistoriumille lähettää vieraalle maalle, lain jälkeen viratoin virallisena, joka on ahkeroinu kaikkea kavaluutta, kirkastain Jumalan sanan varjossa kaikkea pahaa kristillisyytestä, aina alusta asti.

Toisena talvena v.1879 piti etuvärkkinään jota kokouksissaanki lukivat, rakkaan veljen ja työmiehen Herran viinamäessä K. A. Heikelin armojärjestystä Kaikusta n:o 4, joka oppi kelpaa ja mahtuu kaikelle maailmalle!  Viime vuoten he karvakirjaa ovat kirkkosaarnan asemasta käyttäneet, joka oli siitä mustasta auringosta kokkoon pantu ja ulosannettu, jota Johannes Jumalan valkeutessa näki ilmestyksessä, Ilm.6.1 ja 12. värssy, hengellisen vihan voimalla, paloviinan ja mailmankunnian patassa. Jota toivomma, että Kristillinen kuukaus lehti, kerrankaan niitä valheita tekee turhaksi niin kuin hän lupasi alkujaan; vaan ei joutaneet palstat siihen ensinkään! Nyt meitän täytyy murheella nähtä ja kuulla, että kuinka olemma toivosamme pettyneet, koska mennä talvena kuin kirjaseuran perustimma, niin panimma sanomalehteen, ensin yleisölle ja tieton, koska tiesimmä asian siksi suureksi; mutta myös kirjoitimme vielä erittäin kaava-kysymyksellä Aapisesta ja Katekismuksesta,  erinomattain uskontunnustuksesta. Josta kyllä jo saimme kesällä 1879 Raattamaalta selvän vastauksen; mutta kirjoitimma vielä laviammalle, Torniolle, Lappiin ja Ouluun tammikuussa 1880, ja ototimme heinäkuun loppuun asti, eikä tullut mittään neuvoa eikä kieltoa kirjain painamisesta j.n.e. Meitän täyty Aapisen painoon toimittaa, koska kipiä kirjain tarvis vaati, emmekä me saattaneet arvata, että me toki niin paljon rakkaan veljen ja työkumppanin K.A.Heikelin silmissä eksyimmä! jos jo muille siltä näkyisiki. Sillä me suurella huolella katsoimma asiaa tulevaisuuteen, että kotimaassa kirkkokomiteat ovat työtä tekemässä Pyhän Raamatun kääntämisessä alkuraamattuin jälkeen, kuin myös muita kirkollisia kirjoja, virsikirjaa y.m. Ja toissa talvena jo saimma 1879 kirkkotunnustuskirjan Helsingistä, joka ensikerran vasta suomen kielellä painettiin v.1849, ja toisen kerran korjattuna ja suomen kieleen puhtistettuna tuli painosta niin kuin uusi mies Jyväskylässä v. 1878. Niin me katsoimme, että siihen sanan pukuun tulee Suomessa hetiaikoin kaikki käsikirjat, kun nyt Lutheruksen seurakunnan uskon ja opin tunnustuskirjat ovat. Ja tunsimma, että oppineitten kielitaito ei ole hyljättävä tässä asiassa ensinkään. Ja niin otimme tunnustuskirjasta Aapisen luvut, toivossa, että papit ainaki ymmärtää kotimaassaki jo oikiaksi, koska ihmisissä aina on suuri ymmärtämättömyys ja vastahakoisuus, sekä hallituksen hyville toimille kuin myös elävän kristillisyyten vaikutuksille ja toimille (koska kaikki virkamiehet entisinä aikoina alamaista kansaa ruotsin kielellä ovat kiusanneet.) Ja niin otimme tunnustuskirjasta ensin Isä meitän: sivulta 412, sanasta sanaan. Ja uskontunnustuksen sivulta: 411-412, käsky sanat sivulta aikain 381, ja niin ruokaluvut sivulta 395, aamu ja ehtoorukoukset sivulta 394, värsyt ruokaluvuissa alla, norjan kielestä suomen kieleen käännetystä katekismuksesta kaikki sanasta sanaan, paitsi uskontunnustuksessa toisessa uskonkappaleessa on helvettiin astuminen () hakkain sisällä, on sanottu Getsemanessa tapahtuneen. Koska ei uusitestamentti sisällä, että Kristus olisi jälkeen kuolemansa helvettiin mennyt. Ja kuin ei ole ensinkään ensimmäisen seurakunnan tunnustuksessa löytty. Mutta kuin hirmuinen pimeys alkoi kasvaa kristillisyyteen, niin järkiviisaat paavillisessa hengessä lisäsivät, arvelee historia, että se on tapahtunut 4 nen vuosisatan lopussa eli 5 nen alussa. Se kuului siihen asti näin: Kuoletettiin ja hautattiin, nousi ylös kolmantena päivänä. Eikä vieläkään ole Nikean uskontunnustuksessa tunnustuskirjassa sivu 21-22 joka on 5 virsi, mutta kuuluvat sanat näin: Meitän etestämme myös ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen alla, kuoletettiin ja hautattiin; kolmantena päivänä nousi ylös kuolleista kirjoitusten jälkeen, ehkä sitä on pitetty paremmin pääasiana, mutta ei norjankielisessä eikä ruotsin, vaikka heillä Nikean tunnustus katekismuksessa on, puhuta mitään helvettiin astumisesta.

Kolmannessa uskonkappaleessa on se sana: Kristillinen, on nyt Kristuksen. Jos ei se ole paremmin raamatullinen?! kuin sanat yhten pyhän yhteisen seurakunnan; niin on myös tunnustuskirjoissa sivu 21 suomenkielisessäkin, joka on Heikeliltä hyvin rajusti tuomittu ja muualta hän tietää ettemme  ole muuttaneet käskysanoja eikä ruokalukuja vähintäkään. Kirkkoherra hossuu 11.n:o sivu 8 Amerikan Aapista pienemmistäkin kirjaimista, joka meille on nyt osaksi langennut kärsiä. Jumalatoin maailma ja eriseuran henget tarvitsi saata ruokaa ja miekan kristillisyyttä pilkata ja paatuttaa itsiänsä. Kahten satan lehten päällä on nyt tullut kaunis joulukuusi jouluksi (Amerikkaan), se on tarvinnut evankelis lutherilaisilla hevoisilla vetättää mettästä ennen. Joko nyt lienee kylliksi ilon ainetta? Ei ilmankaan se ole mittään, jos Jumalan totuus ja monta tuhatta kristittyä kärsii? Jos yksi ylimmäisistä miehistä Apost.tekoin 15. luvussa 22.v. omassa vanhurskautessa. Ei ilmankaan ole ne raskaat tuomiot meitän päälle langetettu? jotka kyllä on niin hyvin kaulansa panneet alttiiksi Kristuksen seurakuntain huolenpitoon, kuin rakas veljemme K.A.Heikellikin, joka ajattelematta puhuu. Hän pistää niinkuin miekalla, vaan viisasten kieli on terveellinen. Ota vaari, ettet sen kautta horjahta ja lankee vihollistes käsiin, jotka sinua väijyvät!

Sytämen rakkautella lupaamme vielä teitän kanssanne uskossa ja hengessä kilvoitella, Herraa Jesusta seuraten yrttitarhasta pääkallon paikalle ja ylösnousseen elämän Herran tuntemiseen yhtenä morsiamena Europassa ja Amerikassa priiskoitusveren armossa. Pyytän sanoa sytämen rakkautesta terveisiä esikoisten seurakunnalle, ja erinomattain patsaille, rakkaalle opetusisällemme Raattamaalle ja monelle muulle! ja pyytämme rukkoilla etestämme. Tätä kirjoitti teille tuttu veli omalla kätellään monen veljen kanssa

Johan Takkinen, Karl Danielsson, N.P. Starkka,

Johan Laidi ja Olof Matoniemi

ja monta muuta, joita ahtas tila ei salli nimittää.

----------------------------------------------------

Jäljennös. Ylitornion kirkonarkisto. Mathilda Fogmanin kokoelma.

11. J.Takkinen - J. Raattamaalle 20/2 1882

Calumetista 20.p.helmikuu 1882

Rakkaalle vanhimmalle ja Sionin muurin vartialle Johan Raattamaalle. Kolmi yhteisen Jumalan armo ja laupius ja rauha vuotakoon teille runsaasti!!!

Pyytäisin rakkaan veljen hyvän tahtoisesti olla niin hyvän, että toimittaisitte nämät kaksi sisällä olevaa preiviä toisen Paulus Palovaaralle ja toisen Mathias Wilhelm Pekkalalle.

Olen myös saanut kopian siitä kirjeestä, jonka Samuel Koskela on veljensä Abram Koskelan nimessä kirjoittanut 31.p. tammikuuta 1882 teille, jossa he on näyttäneet sytämmensä aivan avonaisesti, mitä he on monesta kattomassa ja vielä Jumalan seurakunnasta. Jonka hyvin itse tunnette ja ymmärrätte ilman minun selvittämättä. Hän kyssyy vielä siitä kahtesta viinapuusta, jonka Jokijärven saarnamies Antti Päätalo on nähnyt ilmestyksessä jo toista kymmentä vuotta sitte, jonka on Antti itse kirjoittanut teille talvella 1875, jonka olen teillä lukenut, joita ei tarvinnut minun kuvata Amerikassa, ehkä he sitä uskottaa, että se on täällä minulta kuvattuna vasta.

/* Tässä lähetän äiti rakkaalle teitän koko perheenne kanssa Saivossa sytämen rakkauten terveisiä ja Parkavanhimman kanssa olkaa tervehtetty, joita teitä usein muistan. Pyytän rukoilla etestäni. Ja Tapanin Abramille myös terveisiä. Veljellisessä rakkautessa

Johan Takkinen

Olen kirjoittanut lohtutusta Kittilän kirkkoherran Rouvalle, hän kirjoitti ensin minulle./*

---------------------------------------------------------------------------------

Kirjurin käsialaa.   /*merkkien väli Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

12.  J. Takkinen - P. Palovaaralle 1/8 1883

Pohjois Amerikasta   Calumetista 1.8.1883

Kalliille työmiehelle Herran viinamäessä ja rakkaalle veljelle Paulus Palovaara ja koko Norjan rannan Jumalan lasten paljous, joita ussein muistan ja joita usseita kasvoistaki tunnen.  Jumalan armo, meitän Herran Jesuksen rakkaus ja P(yhän) H(engen) osallisuus vuotakoon runsaasti teille tällä kaitalla elämän tiellä.

Rakasta veljeä Paulusta kiitän kirjan etestä, jonka talvella olit kirjottanut.   Olisin sytämen rakkautella tahtonut kohtata eli läpi kulkea tänne palatessani, vaan en päässyt Hammerfestin kautta. Vieläpä kuin kuulin siinä preivissä, joka tuli Raattamaalle juuri silloin kuin olimme tänne lähössä, että veli sairastaa. Täällä olen kuullu monesta preivistä kuin en palannut Hammerfestin kautta, jota ei kuulu muilta kuin niiltä, jotka rakastaa. Joilla rakkaus on särkynyt, eli ei ole ollutkaan, ei net huuta perrään kaipaavalla äänellä, vaikka siltä ovat kristityt. Lähetyssaarnaajan Paavalin tuomitsit yhtistettynä, jotka sait häneltä evankeljumin, niin myös, jotka sait Pietarilta ja Apollolta ja myös niiltä, jotka olit pakanallisesta viisaudesta kristillisyyteen tulleet, olivat erinomaisena, niitä kuitenki täytyy kärsiä. Sannoo myös Johannes muutamista:" He ovat meistä lähteneet. Jos het olisit kokonaan meistä olleet, niin he olisit pysyneet." Apostolit ahkeroittit toisinaan erinattain evankeljumin nuottaa heittää hyvin kauvas, jota viisautta pitää meitän myös oppia, että ei verkot repijäis, johon tarvitaan saaha Jumalalta suurta kärsivällisyyttä. Kovin se teki pahhaa P. Paavalille Markuksen tähten, että ei yltänyt ennään sotan rinnassa. Ja nyt lähtisi niittämään. Niitä omanvanhurskauten puhalluksia on saaneet korkeimmatkin uskonsankarit tuta. Eljaksen sokaisi kerran, että ei nähnyt muita hurskasta, vaikka Jumala näki yli 7000 ja m.m., joka juuri korkeittein kärsimisten alle luikahtaa, että ei ole kyllä hyvä arvata, missä saatanan enkeli pääsee lihhaan. Johannes Kastajan tahto voittaa Jesusta kastaissa ja vankeutessa toisessa muotossa, että lieneekö Jesus, joka tuleva oli. Ristin alle hyöty jääpi kovin viekasten veljein kanssa taistellessa, jota tautia olemme me myös saaneet itsessämme ja toisissamme tuta ja kärsiä, että usein pakkaa sytän ahtaaksi, kuin vielä tulee yhtä ja toista.

Elämäntie on kaitanen. Toiselta puolelta raappaa lain henki kiinni omantunnon ja toiselta puolelta ylitsekäyminen Jumalan armon suojassa. Jonka näkkee apostoliin aikanaki niin suurissa määrissä, jota Jumalan vihamies kylvi Jumalan peltoon, joka ei ole outo asia tälläkään etsikkoajalla. Kyllä vain ovat ensimmäiset työmiehet tunteneet, että on ohjakkeita kätteen pistänyt Lapissa, Suomessa, Ruottissa, Norjassa ja Ameriikassa asti. Mutta enkelit on viimeiset elomiehet.

Minä olen käynyt itässä Venäjän rajoilla asti, Oulussa asti etelään, Gellivaaraan asti länteen, ja on yksi kallis kristillisyys niin kuin Norjassaki oli, ja sama Amerikassa. Kristuksen ja apostolein opilla ylös rakettu, ja on samankaltainen kristillisyys kuin apostolein aikana, kuin kattomme evankeljumin jälkeen, vaikka näjemme mekki pahennuksia. Olen kuullu monesta preivistä Norjasta tulleista, joissa on muisteluksia Jonkilan ja Pekkalan Kallen siellä käynnistä Norjassa. Toiset sannoo, että syntyy enempi riitoja, ja toiset, niin kuin ei ennen vanhat opettajat, Parka Heikki ja Erkki Antti, olisi ennen käyneetkään, vanhat viinamäen aitan rakentajat. Minun ymmärtäissä olis ollu terveellisempi, että olisit menneet Lapin läpi. Sanoin jo Kuusamossa, kun kuulin siellä sen menon, jota en ennen kuullutkaan. Rakas veli Paulus, Herran tahto on meille, että seurakunnan helmassa pysyä syntein anteeksi saamisen armossa, vaikka se toisinaan raskaalta tuntuu, kuin on yhtä ja toista. Siijonin vuoren tykönä suuri paljous Jumalasta syntyneitä Europassa ja Ameriikassa Golkatalla. Taivaallinen peltomies hoitaa asiansa ja ristiin naulitun päälle katsomisessa pysymme voitolla ja pahan voittajana. Toivossa ototamme, pijan mekki päästetään turmeluksen sitteistä paratiisiin. Tässä lähetän Lumijärven ja koko Herran lauman kanssa terveisiä veljelle ja Norjan rannan veljille ja sisarille. Pyytän rukoilla etestäni. Näitä merkittee veljenne

Johan Takkinen

Kristuksen valtakunnan perustuslaissa ahkeroittemme kilvoitella kärsien   toisiamme, joka on rakkaus Herramme askeleitten seuraajana ylösnousemisen voimassa ja kärsimisen osallisuutessa Yrttitarhasta Golkatalle on virvoitus.

-------------------------------------------------

Jäljennös. Oulun maakuntaarkisto  Laestadiana 8 Aa 2

13. J.Takkinen - P.Palovaaralle y.m. 9/8 1883

Calumet 9/8 1883

Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa Jesuksessa meitän Herrassamme Norjan rannalla rakkaan veljen ja väsymättömän työntekijän Paulus Palovaaran ja monen muun saarnaajan kanssa priiskoistusveren armossa ja Pyhän Hengen tottuutessa Isässä Jumalassa meitän Herrassa Jesuksessa.

Toivon Jumala täyttäköön teitän sytämenne riemulla ja rauhalla uskomisen kautta Pyhässä Hengessä, että teilläki yltäkylläinen toivo olis ruumiimme lunastuksesta, että turmeluksen raskas paino pois riisutaan Jumalasta syntyneitten ympäriltä, joka on syvästi turmellut sielun ja ruumiin, josta  me  vielä raskaasti  huokaamme irti pääsemistä. Sitä minä toivotan, että tekki kirkkaat olisitta Herran tulemisessa siinä kunnijassa, johon on lukematon paljous jo tästäki kristillisyytestä siirtynyt ynnä se suurin opettaja L(ars), L(evi) L(aestatius). On totistuksija, että tämä on se totinen valkeus, jota met saarnaamme satat saarnaajat Lapista aikain jo lähes neljäkymmentä vuotta, jota oppija on levitetty milloin rohkijammin ja milloin heikommasti läpi Suomen maan ja Ruotsin lavijalta Norjan maalla ja aina Amerikkaan asti, ja opin puhtautta on valvonut ja yhteen liittämistä ja koossa pysymistä niin lavijalta kuin on levennyt tämä hengellinen liike Johan Raattaman, Parka-Heikin ja Erkki Anterus monen muun veljen kanssa aina näihin asti, että oppi on säilynyt puhtaana ja kristillisyys yhtenä, voittamattomana.

Kirkkohallitukselta tehtiin pyhällä kasteella kaikki uutesta syntyneiksi,   että  myös pääsi sen suojassa siihen taivaaseen lohikärme, josta sota kestää vieläki. Älkäämme hukatko armonaikaa hukkaan,  niin myös niitä välikappaleita halpana pitäkö, joita Jumalan seurakunta tarvittee. Minä olen kulkenut Euroopan maalla kallista kristillisyyttä läpi laajalta, ensin Norjassa, Suomessa, Venäjän rajoille ittään, Ouluun etelään ja sitte länteen Gellivaaraan asti, ja oli samanlainen kristillisyys kuin apostolin aikana niin Euroopassa ja Ameriikassa.

En saata niin kiittää Jumalata kuin tulis, että olen saanut sen armon kulkea läpi kansoja saarnaten parannusta ja syntein anteeksi antamusta, johon on Jumala antanut siunauksen. Ikävällä olen kuullu monen kirjoittajan kirjasta Norjasta tänne Ameriikkaan, että ei saarnaajata P.Paulusta saateta sivejämmästi sanova eli nimittää kuin kauhistus ja niin eespäin. Siitäkö se tullee, että saarnaajat on vieläki heikkoutella kääritty ja moninaisissa kukin puutumme? Eikö Jesuksen viattomuutella ole syntiturmeluksemme peitetty? En kuullu Lapin maalla mittään ahtautta eli kannetta Paulusta kohtaan, vaikka oli toissa talvena kulkenut läpi Lapinmaan. Vaikka ei se meille mittään koske. Korkein lähetyssaarnaaja aikanansa sai niitä kärsijä, P.Paavali ja m.m. Sijonin muurin vartijaa, joita Jumala on tarvinnut asseikseen. Kyllä kaiketi ei ole syyttä apostoli Johannes varannut: "Katsokaat visusti teitänne, ettemme katottaisi, mitä me työtä tehneet olemme, vaan että me täyten palkan saisimme."

Ei ole Jumalan vihamies vieläkään joutilas. Sitä hän tahtoo, että Kristuksen valtakunnan perustuslaista, joka on rakkaus, vähän vieraintumaan, ja Siinain lain jälkeen roteraamaan toisijamme, että saaha kaikki heikot sanatki korkijaan arvoon, jota Paavali kuuli, ettei ne, joilla oli särkynyt rakkaus, ei voineet mittään kärsiä, vaikka toisia kärsivät jos kuinka. Rakastamattomuus tekkee itsensä tuntemattomaksi, ja Kristuksen rakkaus peittää paljon rikoksija. Me olemme pijaan pois siirretty tästä ahtaasta asunnosta, pijain saamme matkasauvan jättää. Ja me, niin kuin kelvottomat palvelijat, saamme jättää ojennusnuoran jälkeen jääneille veljillemme ja sisarillemme, kuin tämä savimaja purjetaan ja turmeluksen raskas paino pois riisutaan.

Minä kiitän Paulusta veljeä terveisten etestä, joita oli Klimvisti-veljen preivissä. Paulus, rakas veli, valittaa ja m(onta) muuta on tänne valittanut, ettemme palanneet Hammerfestin kautta. Siitä olen vaivaa tuntenut, mutta ei ole hyvä joukon kanssa mennä, mihin olis olleet lupaukset. Sijonin vuoren tykö tulleet olemme veripunaisesta ovesta, johon ei yllä Siinain jylinä eikä vaatimukset, sillä täytellisesti olemme lunastetut. Syntimme on anteeksi annettu Jesuksen ulosvuotaneessa veressä ja priiskoitusveren armossa pysymme voitolla.

Sytämen rakkauten terveisiä lähetän Lumijärven veljen ja koko Herran lauman kanssa täältä toisesta maan osasta rakkaalle veljelle ja saarnaajalle P.Palovaaralle ja myös muille saarnaajille Norjan rannalla ja koko kalliille Herran laumalle Norjassa, joita usein muistan. Ja pyytän rukoilla etestäni, näitä merkitsee veljenne Jumalan armossa

Johan Takkinen

---------------------------------------------------

Jäljennös. Oulun maakuntaarkisto  Laestadiana 8 Aa:2

14.  J. Takkinen  J. Lumijärvelle 6/10 1883

Klikitasta 6/10  1883

Rakas veli Herrassa ja kallis Herran viinamäen työmies, Juhan Lumijärvi, ynnä muut veljet ja sisaret Michiganissa. Jumalan armo vuotakoon runsaasti priiskoitus veren kautta Pyhän Hengen totuutessa, amen.

Me olemme tähän paikkaan tulleet 3.p. lokak. ja olemme joka päivänä pitäneet kokouksia. Astoriasta on veliä seurannut tänne, Johan Jolma, Mikko Orajärvi, Juhan Autiovaara, Antti Salmela ja Juhan Hentrik Määttä. Jumalan sanan saarnaaminen on vaikuttanut ihmisten sytämissä suuren muutoksen, eikä ole olleet kaikki paikat iloiset. Anteeksi rukoilemisia on tehty, joka on kallis, ja parannuksen lupauksia ovat tehneet. Vaivalloinen on reissumme, mutta Jumalan on asia. Hoitakoon asiansa.

Me olemme saaneet lukia veljiltä tänne lähetetyn G. W.Plantinkin preivin. Nousu viikon olemme täällä Klikitassa ja sitte lähemme Umatillaan. Sitte jos Jumala suopi elämätä ja terveyttä, niin lähemme pitkälle vuoritaipaleelle, jolla matkalla on monta kamalata, josta tie menee.

Tässä sanomme sytämen rakkaita terveisiä Roanpäälle, Westerille, Laitille, Wiipalle, Frimatille, Lustille, Klungvistille, Huhtalle, Wuornokselle, Kummulle, Mertalalle, Mattilalle, Juntikalle, Puraiselle, Käkelälle, Haloselle, Vaaralle perheittensä kanssa ynnä muille, joita en ennätä nimittää, joita usein muistan. Ole itte veli rakas heitän kanssa tervehtetty. Sytämen rakkaita terveisiä lähettävät veljet Astoriasta ja tästä paikasta./* Pyytämme teitä muistamaan esirukouksessa armoistuimen tykönä. Merkittee veljenne sotassa ja voitossa

Takkisen omakätinen /* merkkiin asti. Loput kirjurin käsialaa. Kierin kokoelma. SKHS.

15.   J. Takkinen merihädässä marraskuulla 1883

Ameriikasta marraskuulla 1883

Rakas veli Herrassa!

Jumalan rauha ja rakkaus olkoon väkevä sinussa sekä Jumalan seurakunnassa Pyhän Hengen kautta, aamen. Vilpittömällä ilon ja riemun tuntemisella saan ilmoittaa, että on täälläkin työtä tehty elävän kristillisyyden leviämiseksi uskottomain sekaan ja saarnattu aina Tyvenen meren rannoilla asti Oregonissa, jossa on yli tuhannen suomalaista. Evankeliumia Jumalan valtakunnasta on siellä saarnattu ja opetettu Pyhän Hengen johdatuksella Kristuksen opin mukaan ynnä rohveettain ja apostoolein perustuksella, jossa Herra Jeesus on perustuskivi, jota helvetin portit ei pidä voittaman. Kun Jumalan sana saarnattiin elävällä äänellä, niin syntyivät suuret vaikutukset ja Jumalalle voitettiin sieluja, mutta ilmestyipä silloin perkelekin kavaluutensa ja vainonsa kanssa, koettaen tukahuttaa kylvöä. Kallis on Jumalalla oraspelto lännenpuolellakin maanpalloa Oregonissa ja Washingtonin valtiossa kuin myöskin Minnesotassa, joka on enimmiten levinnyt Michiganin valtiosta. Vaan monen vaivan ja vaaran läpi pitää meidän Jumalan valtakuntaan sisälle tuleman; paljon kokee vihamies täälläkin saada kristityitä seuloa ja sulloa edestakaisin, kylväen ohdakkeita heidän sydämensä peltoon. Yrittääpä perkele myöskin kylvää erimielisyyttä kristityiden keskenkin ja synnyttää erimieliä, vaan älkäämme lainatko korviamme sen kuiskutuksille, mutta pysykäämme yksimielisyydessä, hengen yhteydessä ja keskinäisessä rakkaudessa, niin olemme väkevät ruman kavalia päällekarkauksia ylitse voittamaan, meidän tulee aina uskoa ja luottaa Jumalaan kaikissa uskomme koetuksissa ja viekkaan vihollisen kiusauksissa, sillä Herra Jeesus on itse se, joka aallot asettaa, meren tyventää.

Onhan Jeesus luvannut olla omiensa kanssa, heidän apunaan ja turvanaan kaikissa niin hyvin hengellisissä kuin maallisissa myrskyissä ja kovissa koetuksissa aina mailman loppuun asti. Olen saanut Jumalan ihmeellistä varjelusta ennenkin elävästi tuta, vaan kyllä aivan äskettäin tulin myöskin näkemään, että hän auttaa omiansa hädän hetkenä. Oregonista palatessa olin suuressa hädässä merellä kokonaisen vuorokauden ajan. Paljon hyvyyttä ja tavaraa täytyi laivasta mereen heittää, vaan Herran väkevä käsi meidän pahimmassa vaarassa hukkumasta varjeli, niin ettei yhtää ainoaa laivasta hukkunut, vaikka elämisen, pelastuksen toivo jo kaikilta oli kadonnut. Se laiva, jolla menin sinne, hukkui pois palatessaan samassa myrskyssä väkineen. Toistakymmentä vuotta olen armoitettuna vaellellut maalla ja merellä, vaan enpä ennen niin likellä kuoleman ovea ole ollut ja niin suuressa uskon koettelemuksessa. Jumalalle ainoalle kiitos, ylistys ja kunnia, joka omansa varjelee ja hädässä kirvoittaa. Yhden ja saman verisen Jeesuksen lipun suojassa me vaellamme sekä Euroopan että Amerikan kristityt Herran Jeesuksen kärsimisen osallisuudessa, vaan myöskin Hänen kunniansa osallisuudessa.

Jää Jumalan lempeään huostaan ja johdantoon.

Johan Takkinen

----------------------------------------

Aikakautemme Wanhinten kirjoituksia. Helsinki 1903.

16.   J. Takkinen Ameriikasta 1883

Rakkaille veljille Herrassamme Kristuksessa Euroopan maalla. Meidän Herran Jeesuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon voimallinen nyt ja aina tämän lyhyen sodan ja kilvoituksen loppuun asti, aamen.

Tässä tervehdän rakkaita veljiä ja sisaria Euroopan maalla, joita sydämen rakkaudella muistan, joita usein liikutetulla sydämmellä muistan, matkustaessani maalla ja merellä; erinomattain niitä vielä, joita läpi olen vaeltanut viime talvena Euroopassa käydessäni, saarnaten parannusta ja syntein anteeksi antamusta Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä, Norjan rannalla, Tromsössä, Hammerfestissä, Kaaresuannossa, Muonion ja Pajalan, Kolarin ja Kittilän, Rovaniemen, Kemijärven, Kuolajärven, Kuusamon, Jokijärven, Pudasjärven, Oulun, Iin, Simon, Kemin, Tornion, Haaparannan, Karungin, Hietaniemen, Matarengin, Ylikainuun ja Gellivaaran kirkkokunnissa, joista kohtasin suuren paljouden rakkaita veljiä ja sisaria, elävän Jumalan lapsia, kuin myös näjin, että suuri paljous oli poiskutsuttu sitten kuin olin viimeksi läpikulkenut Ruotsin ja Suomen maalla, joitten sielut ovat Aprahamin helmassa Herrassa Kristuksessa ijankaikkista autuutta nauttimassaja ruumiinsa lepäävät Herran Jeesuksen juhlalliseen tulemiseen asti, koska ylösnousemisessa kirkastetut ruumiit yhdistetään sielun kanssa.

Jumalan pelto on suurelta osalta jo kypsynyt Herran Jeesuksen ylösnousemisen voimassa ja kärsimisen osallisuudessa uskon kautta Jumalan evankeliumin väkevässä voimassa tyhmän saarnan kautta ristiinnaulitusta, jota saarnaamme Herramme Kristuksen käskystä elävän Jumalan seurakunnassa tällä kalliilla etsikon ajalla. Onpa monta kymmentä tuhatta rakkaita veljiä ja sisaria kilvoittelemassa kallista uskon kilvoitusta seuraten uskossa ja hengessä uskon alkajaa ja päättäjää Herraa Jeesusta Raamattuin jälkeen, joita ei sokia mailma vieläkään tunne, mutta pilkkaa, vainoo ja häväisee monilla haukkunimillä ynnä suruttomain, jumalattomuuteen hukkuneitten pappein kanssa, joita on hengellinen viha kovin turmellut. Eikös ole ihme, että ulkona pappissäätyä järjen valtakunnassa paremmin sitteki löytyy omaatuntoa kärsimään heräyksen liikettä ja sitä muutosta, jota se vaikuttaa kansoissa: että joku viisas Gamaliel pitää olla kiukkua asettamassa, että kristillisten esivaltain suojeluksessa tulee estetyksi verinen vaino.

Hengellisessä sokeudessa kääntymättömällä sydämmellä muistelevat uskottomatki muka uudestisyntymisensä pyhässä kasteessa, ja niin tehtäisiin pyhällä kasteella koko kristillinen mailma mukamas uuden syntymisen kautta kristityksi; kaikki kastamattomat lapset tunnustettiin perkeleen omiksi, jossa sokeudessa paikoin meidänkin aikakaudella on kastettu äidin kohtuun, vaikka Herra Jumala esti ympärileikkauksen ennen 8 päivää, vaikka olisivat kaikki lapset ennen sitä kuolleet. Jeesus opetti sokeaa Nikoteemusta uudesta syntymisestä, joka sokealla järjellä esitteli äitin kohtuun mennä vanhalla ijällä, jota Jeesus soimasi uskottomaksi ja vertauksella kuvasi vertansa ja tuulella Pyhää Henkeä, joka johdattaa särkymäpaikalle Yrttitarhan läpi veristä tietä Kolkatalle, jota Jeesus itse johdatti opetuslapsensa ylösnousemisensa jälkeen, vieläpä soimasi heidän epäuskoansa ja sydämensä kankeutta, selittäen kirjoitukset, ruveten Mooseksesta ja rohveetoista, ja avasi heidän ymmärryksensä kirjoituksia ymmärtämään. Pyhän Hengen saatua apostolit samoin johdattivat Herran Jeesuksen opilla Jumalan Karitsan tyköön, joka on ovi lammashuoneeseen. Jeesus sanoi Nikoteemukselle: ellei joku vastauudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä. Kasteen opin ääni punnittiin, kuin olisi Jeesus sanonut, ellei kaikki syntymättömät lapsetki uudestasynny; että hätä pakoitti äitin kohtuun kastamaan, ettei yhtään menisi helvettiin. Ei ihme, että jumalaton papisto on käsittänyt hengellisen vihan kaikkina aikoina, kuin sokian järjen aurinko, jota Johannes näki ilmestyksessä, muuttuu mustaksi kuin karvasäkki ja kuu vereksi mailman kunnian ja paloviinan höyryllä sekoitettuna, niin että Hussin aikanaki, kun hän poltettiin, oli valkean ympärillä 18 tuhatta pappia! Ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa vihan vimmassa, kun kuuli Jeesuksen uskon tunnustuksen. Piispoihin koskee kovin tälläki aikakaudella, kun kirkot joutuvat tyhjäksi, että pappein hengettömät saarnat eivät vaikuta tarkoitustaan, syystä, että papit eivät itsekään usko, mitä he saarnaavat, jonka heidän elämänsä osottaa: kalaasit y.m. mailman kaltaisuutta. Herjatkoot vielä elävätä kristillisyyttä hihhuleiksi y.m. saarnoissaan ja kirjoituksissaan! Saavat vielä nähdä, miksi mailman suruttomuus tulee riivatuksi, johon ei esimerkkiä puutu historioissa. Olisi paras aika, että Jumalan vihaa välttää. Herra Jeesus, toimita asiasi, perkaa riihesi, viskaa vielä ruumenia, jos selviäisi vielä joku nisun jyvä, anna suuri voima viinamäen Herra viinamäkesi työmiehille  raskasta työtä tehdä viinamäen aidan rakentamisessa ja voimassa pitämisessä sanasi ja Henkesi voimalla! 

Saan tietää antaa rakkaille veljille ja sisarille Euroopan maalla, että Jumalan voiman käsivarrella olemme päässeet tänne pitkän ja monen valtameren takaa onnellisesti ilman vahingoitta 6 viikon paikoille laivanmatkasta Calumetiin. Nyt sanomme sydämen rakkauden terveisiä mainittuin kirkkokuntain kristityille, ynnä muille hajalla asuville veljille ja sisarille uskossa, toivossa ja rakkaudessa, saarnamiehille erinomattain, joita sain nähdä ja joille pitää rakasta kanssakäymistä, joita oli monta kymmentä. Suurella ilolla olemme tulleet täällä vastaanotetuiksi kristittyin paljoudelta, jotka myös lähettävät sydämen rakkauden terveisiä ynnä saarnaavaiset.   Pian yhteen tulemme kaikki sovintoveren korjaajat uskossa, ja saamme veisata yhteen ääneen aamen, hallelujaa.

Rukoilemme, että nyt haltijoille ja esivalloille taivaallisissa Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta tiettäväksi tulisi sen iankaikkisen aivoituksen jälkeen, jonka Hän on Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme osoittanut, jonka kautta meillä vielä on uskallus ja tyköönkäymys kaikella rakkaudella ja rohkeudella uskon kautta Hänen päällensä Raamattuin jälkeen. Sionin vuoren tyköön tulleet olemme veripunaisen oven kautta, jossa on priiskoitusveri, joka puhuu parempia kuin vanhurskaan Aapelin veri. Rauhan Jumala, joka on kuolleista jälleen tuottanut suuren lammasten paimenen ijankaikkisen testamentin veren kautta, meidän Herran Jeesuksen Kristuksen, saattakoon teitä ja meitä kaikessa hyvässä työssä toimellisiksi tekemään Hänen tahtonsa jälkeen ja tehköön tässä mitä hänen edessänsä otollinen on Jeesuksen Kristuksen kautta, jolle olkoon kunnia nyt ja ijankaikkiseen aikaan, aamen!

Valtiollinen ja kirkollinen taivas on Euroopassa koettelemuksessa: vallan himo ja vapauden himo on riidassa, ajan merkit ennustavat lopun lähenemistä, vaikka vapaa-ajatteliat eivät sitä ensinkään usko paremmin kuin muinaiset juutalaiset Jeerusalemin hävitystä, jonka Herra osoitti moninaisilla ennustuksilla ja merkeillä jo edeltäkäsin.

Armo olkoon kaikkein teidän kanssanne, pyydän rukoilla edestämme ynnä veljein kanssa. Näitä kirjoitti veljenne uskossa Jumalan armoon ja osallinen evankeliumin vaivassa ja edesvastauksessa.

Johan Takkinen

------------------------------------------

Aikakautemme Wanhintenkirjoituksia.   Helsinki 1903.

17. J. Takkinen - J. Raattamaalle 17/1  1884

Pohjois-Amerikasta Calumetista 17/1 1884

Rakkaat vanhimmat, Juhan Raattama ja äiti Eva, Jumalan armo lisääntyköön teille runsaasti vanhuuten päivinä ja olkaat lohtutuksella ja ilolla täytetyt kuin vanha Israeli, kuin kuuli poikansa elävän, jota hän suuresti rakasti. Taivaan Jumala täyttäköön teitä riemulla, kuin saatte kuulla tässä toisessa paperissa poikaanne Pietaria, joka on hänen omalla kätellä kirjoitettu minulle. Se kaikki mitä minä olen uskonut Pietarista ja teille luvannut ei ole vaivakaa täyttää, nytkin mitä hän tässä pyytää, niin ensimmäinen veli, jolle puhuin sanoi: Jo, vain, ja ilolla autetaanki. Pietarilla on samat kokemukset kuin minulla. Jos ei olisi Ameriikan kristityt niin voimallisesti rakastaneet, en totisesti olisi tullu toista ja kolmatta kertaa Amerikkaan, rakkautellansa ovat voittaneet, ja Pietari on yksi niistä, joka ymmärtää panna arvoa Amerikan uskon vapautelle, ja toimille. Tuhansia on täällä, jotka Pietaria tuntevat, rakastaa ja kunniassa pitää, eikä niistä ole vaivaa, jotka Lapissa jo on anteeksi annettu ja unhotettu.

Minä en ole tullut Pietarin tähden mitään kärsimään, mutta nyt olen ihastunut, kuin saan tässä teille lähettää avonaiset sanat ja suorat ymmärryksensä. Hyvin täälläkin on nyt asiat. Erimielisyys ei ole äänessä, mutta minulla on teille ilmoitettava yksi asia, josta minä olen teille monta kertaa puhunut, että minä nain. Nyt se on tullu tosi. Ensi pyhänä tulee kuulutus. Torniolta Hietaniemestä on mennä kesänä Viipan kanssa tullut, syntynyt 3/7 1855, yheksällä kolmatta, Eva Karoliina Sakari. Suokoon Jumala onnea. Minä olen toivomassa, että se on kallis ihminen. Hän on ollut toista vuotta naimisissa ja kolmatta vuotta leskenä. Vähän jo kokenut itte kutain säätyä, on lapseton. Ei suinkaan tämä mahta teistä olla somaton, eli kovin kumma. Lumijärvi veli sanoo jo ennen niin meistä kattoneesan, hän pitää tarpeellisena./*

Johan Takkinen

Minä ihastuin siittä kuin kuulin Takkiselta, että hän nyt rupiaa naimaan, minä uskon, että näitä on Jumala yhteen aikonut. Karoliina on ymmärtäväinen ja tasamielinen ihminen j.n.e.

Tässä nyt sanomme sytämen rakkaita terveisiä täältä Calumetista kaikille Saivon kristityille ja sen ympäristölle Karessuannossa, Muoniossa y.m. vaan olkaat rakas Isä ja äitini itse likin meiltä tervehtetyt. Pyytämme rukoilla edestämme.

John Lumijärvi

Pietari on tuonut kaikki kirjat mitä minun ja Takkisen kautta on pantu, ei ole yhtään hukannut niistä.

-------------------------------------------------------------------

Takkisen omakätinen *merkkiin asti. Loput Lumijärven käsialaa. Kierin kokoelma. SKHS.

18.  J.Takkinen - J. Lumijärvelle y.m. 12/2 1884

Calumet 12/2 1884

Rakas veli ja kallis työmies Herran viinamäessä Juhan Lumijärvi ja Wuolteen veljekset. Jumalan armo runsaasti vuotakoon teille Jeesuksen veren voimassa P(yhän) H(engen) osallisuutessa.

Tässä tervehtän teitä, rakkaita ystäviä. Ei ollu minulla menneellä viikolla erityistä kirjottaa. Nyt olen saanut käytä vaimoni ja Matoniemen ja Ruonavaaran (kanssa) Telavarella. Lauantaina menimme, eilen palasimme. Ola saarnasi siellä norjalaisillekki. Hyvin siellä menit kaikki. Nyt sain illalla Nikalta 2 kirjaa, hyvin lohtullista. Ei ole seurannut ketään P.Strolperkiä ja Koskenmukkaa Putasjärve(e)n ja sanoo Nikka, ettei ole mitään puolus(tus)ta erittäin saaneet saarna(aj)ilta ja sanoo, ettei Suomesta tule saarnajia jos ei Lapista lähetetä. Rapin ja Tyvi Antin sanoo menneen lähetys reissulle Kuopioon itään ja käypi ilmanki etempänäki.  Skinnarin sanoo menneen Raaheen käsin etelään. Feetun sanoo menneen Norjaan. Pietin ja Puljulan Torniolle j. n. e.

Minulle on myös kirjoittanut Carle Petter Knuuti Torniolta Hietaniemestä suloisen kirjeen. Ilolla sain senki. Kämärä Karuliinalta ja Matilta sain myös illalla, joista sanon tässä sulimmat kiitokset heille. Ei ole joutoa heille nyt kirjoittaa. Oli kallis kirja. On tullu Hammerfestistä, Teppolalta tullut meille yhteinen. Ne ei ole vielä saaneet minun kirjoitusta. Sitä net hätäilee. Postista valittavat. Se kuuluu, että Raattamaa on palannut Kemijärvestä. Niin se Nikka kirjoittaa. Mutta Nikka kirjoittaa Putasjärvellä ilmestyneen, että muutama osa kristityitä kun saarnaaja selittää Raamattua, niin

kesken selityksen tullaan rinkiin ja pelin nuotilla laumaan ja saarnaaja sen pitää erinomaisena. Sanoo Nikka saarnaajat Runtti, Rappi, A. Tyvi, sitä valittaneen, ja sanoo Nikka, että ne oireet on yltäneet Ouluun asti. Sytämen rakkautella kirjoitti Matin Aprami Repukliikistä, että siellä käytä. Minä kirjoitin, että tet käyttä Cokatosta palatessa ja arvelin Laskiais sunnuntai(na).

Sytämen rakkautella sain Petter Kunnarilta ottaa vastaan tänä päivänä preivin, ja veljiltä Postikortin, joiten etestä kiitän. Terveisiä tässä lähetän vaimoni ja koko Herran lauman kanssa teille, Alex kanssa ja Vuolteen velille p(erheineen), Kamaralle perheineen, Ojanperälle p(erheineen), Essalle p(erheineen), Nurmen velille per(heineen), Gunnarille per(heineen) ja kaikille muille. En jouta tässä paljon kirjoittaa. Pyytän rukoilla etestäni. Näitä merkittee veljenne

Johan Takkinen

---------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma.SKHS.

19.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 25/3 1884

Pohjois Amerikasta, Calumet 25/3 1884

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Johan Raattamaa Lapissa, esikoisten seurakunnan kanssa. Jumalan armo runsaasti vuotakoon teille.

Me olemme suurelle ikävällä otottaneet teiltä kirjettä, vain emme ole saaneet 3 kuuhun. Erik Antilta ja Tilta Fogmanni sisarelta olen saanut suloiset kirjat. Olemme Lumijärvi-veljen kanssa teille menneellä viikolla kirjoittaneet, ja lähetimme Apram Wäänäsenja Apram Koskelan kirjeestä kopiat tutkia, vielä sillä toivolla, että jos jollaki ratilla neuvositta Putasjärvelle. Wäänänen sanoo, että Lumijärvi on sentähten Poromaan Heikin preivin kopioinut, että se oli hänen sytämen jälkeen. Mutta me olemme sen tähten lähettäneet kopian, kuin Poromaa niin rumasti kirjoitti sakramentin jakamisesta ja koko kirkollisesta järjestyksestä, joka kyllä täällä kelpasi, jotka ei vuosiinkaan ole käyneet Herran ehtoollisella, ja jaksavat ylönkatsoa juuri erimielisten saarnaajat.

Mutta meillä on ollu kärsittävänä vielä yksi muu uutinen tänä talvena. Tuo korkia tuntonen ja isomielinen viinamailmaan silmiään myöten hukkunut Davetti Castreeni laitto tänne Suomesta mennä kesänä kansakoulun opettajan, elämässä eli tavoissa pahamaineinen eli ryöpiä, mutta opissa kuulusa. Hän tuli tänne syksyllä sillä aikana kuin olin Oregonissa käymässä. Opettaja kuin oli tullu, niin se tunnusti uskoa, lammas vaatteissa. Olit perustaneet kansakoulun, ja oli ollu jo toista kuuta käytännössä — silloin kun tulin — satalla lapsella heti, eli liki. Opettaja on kuulusa laulaja ja soittaja urkuin. Hän oli oppinut jo ulos tuon mailman kuulusan runo Niekan Sankeyn lauluja, joita on satoja Engelskielestä suomennettu, joita loilottaa Suomen kansakoulut, ja monissa kielissä kaikki riettaan orjat, joista on järjen viisaus ja sivistyneen mailman henki pusertaneet Jumalan Sanan ytimen pois, ja fiilannut koriaksi sanat ja nuotin. Hän laulaa loilotti lapsille koulussa ja kristityt rakastu(i)t. Hän laulo yön seutuna asuinhuoneissaki, ja niin huumasi laulu hengen ja perusti laulu seuran, kristityistä ja jumalattomista. Sai siihen ymmärrykseen, että tämä paras sivistyksen siementen kylväjä. 2 ti viikossa piti olla koolla. Sitte vielä erittäin yksityiset urkuin soitto opissa, nuorukaiset ja ijälliset, että tuli innostusta kuin sai suuren vaivan kautta meitä myöntymään, että lunastimme lasten veisun taiton opettamiseen urut kouluun, kuin opettaja sitä niin poltatti. Emme tienneet eeltä käsin, kun emme ole koko siinä kokemuksessa ennen olleet, kuinka rietas oli kavala, josta olemme nyt ruvenneet parannuksen tekiänä korjaamaan kristillisyyttä. Laulu seuran saimme kuoletetuksi, ettei ole enään monta uskon tunnustajaa siellä. Opettaja nousi vastaan ja nyt pitää jumalattomille, ja soittaa urkuja Norjalaisille pyhänä j(älkeen) p(uolen) p(äivän). Koulusta myös saimma pois urut ja ne Sankeyn laulut, joita laulettiin tiimoittain päivässä. Mutta siitä oli se seuraus, että erimielisyyten hoitajat yhistyit jumalattomitten kanssa kaikella voimalla ja perustettiin uusi johtokunta, jossa on Noppa esimies ja Davetti Castreni kirjuri, ja niin se nyt näyttää, että jumattomat sen vallottaa. Tottapa ne taas tuotaan kaikki hullutukset vielä.

Onko tullu Saivoon se kirje, jonka kirjoitin Norjaan teitän kautta, niin myös se, jossa kirjoitin Ruottiin lähetys miehistä. Sytämen päätös on entinen, että teitän kanssanne uskossa kilvoitella Jesuksen ristin kantajana Herran Jesuksen seuraajana verisellä tiellä tarhasta läpi  turmeluksen kaupunkin Golkatalle, omistain uskolla joka hetki synnit anteeksi. Sytämen rakkauten terveisiä tässä lähetän teille äitin kanssa, ja kaikille Saivon kristityille, ja Lapin kristityille, minulta vaimoni ja rakkaan veljen Lumijärven ja suuren Herran lauman kanssa. Terveisiä lähetämme. Pyytämme rukouksissa armo  istuimen eteen kantamaan. Näitä merkittee vielä kuolevaisella kätellä veljenne

Johan Takkinen

Me lähetimmä teille tämän kuun alussa katkismuksen ruuvi (= näyte) paperit lukia ja kuulla. Tahtosimma jonku ratin mieltänne, koska on vielä painamatta.

/* Eri mieltä on Jeon* * ja Takkisen välillä tästä asiasta. Takkinen tahtosi samoin kuin Aapisessa Usk Tunnustus ja Käskyt. Tätä sannoo

Johan Lumijärvi/*

--------------------------------------------------

Takkisen omakätinen.

/* merkkien välinen alue Lumij ärven käsialaa.

** Henkilön nimen, lyhennys. Jäänee epävarmaksi, kuka.

Kierin kokoelma. SKHS.

20.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 21/5 1884

Calumet, Michigan 21/5 1884

Rakas vanhin ja uskollinen Sijonin muurin vartia Johan Raattamaa emäntänne kansa, Jumalan armo runsaasti lisääntyköön teille. Tällä raskaalla sodan ja kilvoituksen ajalla, varjellen Sijonin muuria ja voimassa pitäin Herran viinamäen aitaa tällä viimeisellä ajalla. Minä olen saanut henkeni virvotetuksi teidän kalliista kirjasta, kaksi kopiota Norjasta Olli Koskamolle, kirjoitettu helmikuussa. Se on ollut suuri lohtutus minulle monen veljen ja sisaren kansa tällä raskaalla ajalla. Nyt on Wuolten veljet menneet eilen takasi ja Pietari. Nyt olemme tulleet vakuutetuksi miksi emme saaneet Wuolten Jaakoa Cokatosta lähtemään matkaamme syksyllä Calumetiin kuin minä tulin Calle Tanelin kansa Dakotasta. Mutta piti ensin veljesten käytä varustamassa itsensä New York Millsissä ja nuorukaiset Lapista otettiin kilveksi ja rintavarjelukseksi, kun täällä Roanpää tehtiin etumieheksi vaalissa, josta tuli heti sankari, ja teki heti joukkoneen jo joulun aikana kutsumuksen Minnesotaan veljeksille, joille Apram Tapani ja Hietanen rienti oikialla ajalla mielestään sytyttämään valoa Esikoisten seurakunnan äänellä, josta he nyt on kahta kiivaammasti kirjeellään uutistaneet Marian aikana sitte kun ovat tulleet Norjasta ja Hetasta. Roanpäälle kirjoittaneet vahvistukseksi kutsumuksensa johon hän oli jo kyllin vanhurskautettu, kiivautella Minnesotasta ja Torniolta Y.Hietala, ja Kittilästä nyt tuli tämän kuun alussa Roanpäälle Feetulta voimallinen kirje vahvistus kutsumukseensa, kirjoitettu 6.p.huhtikuuta ja minulle esitys oli aitoille ja kujille saarnaamaan lähtiä, ja tuo heti sovittu asia. Wiipan kansa yhdellä veljellä, on aina ruokana, kuinka tuoki sopii Kristuksen oppiin. Samon että Takkinen käypi lakia papin istuimen päältä, onko seki tosi. Mutta helppo on uskottaa ihmisille ja tehä hirmunen kuva, valtuusmiehet seurakunnan nimen ja omaisuuden puolesta on ilmoittaneet Lakimiehelle   että laki sitoo heitä edesvastaukseen. Mutta ei ole vieläkään heitä haastettu lakiin tutkia jos semmonen toimi seisoo, ja siitä nyt on levitetty hirmu kuva, nyt on Sijonin muuria vakojat kojetelleet täällä, Ensin het tulit sillä samalla ajalla kuin olin suuri alkanut rippi koulun johon tuli 48 lasta. Nyt he sait saman syyn minun päälleni etten seuraa heitä ja niin nyt on kulkeneet Roanpään ja Juolan kansa ympärillä olevat paikat paitti paha ettei Wiipan, riita veljen paikkakuntaan ojanperään, jossa on kaikki Esikoisten rakastajat. Minun het nyt on kuvannut kaikissa, niin että vanhat eriseuraset tulit heitä vastaan. Nyt näkivät ettei enemmistöä voiteta vielä Calumetistäkään Esikoisten kuuliaisuutesta, niin ymmärsivät, että taas teitä sujuttaa lähetystoimeen, jossa het  on itsekkin riitaantuneet. Mutta on enemmistön nimellä kirjottaneet Feetu Paksuniemelle kutsumuksen hätähuutolla, ja teille on se kunnia vielä laittaa kumppani Feetulle, he on nyt uskottaneet kristityille että te olette minulle kirjoittaneet vitsat. Mutta minä en anna julki, että talvella on heitän aikana New York Millsissä kaikista asioista tehty teille selitykset. Mutta en ole teiltä saanut kirjaa, jota olen suuren joukon kansa otottanu, olemme nyt kyllä piiritetty Sijonin linnaan, jos en olis vakuutettu jumalallisesta kutsumuksestani monien ihmetten ja tunnustähtein kautta niin olis syytä epäillä. Mutta olen vielä tähän asti pitäny syntinä epäilykset, ja olen toivossa paremmasta, uskalluksella olen Jumalaan,  seurakunnan palvelijana, jos Jumala suopi elämätä ja terveyttä lähtiä vielä länteen, joihin on kutsuttu. Se vanha paise särkee Amerikassa, jota on lykätty ainoastaan Kortesalmon osaksi, nousta esikoisia vastaan, on aikansa sumussa kulkeneet lähetystoimen paita päällä, millon milläi färillä, hellällä tunnolla evangeljumin ja ihmisten sieluin pelastukseksi, joka olis kallis jos olis kokoovalla äänellä, sytämmen rakkauden terveisiä tässä sanon esikoisseurakunnalle Lapin maalla Herran lauman kansa täällä. Mutta olkaa te rakas vanhin Caroliinan ja Petter Fjellborgin ynnä Saivolaisten kansa minulta v. ja monen kansa ensin ja enin tervehtetty, Sijonin vuoren tykönä priiskoitusveren armossa ja pyhän hengen voimassa yhtistettynä voittajain ja kilvoitteliain kansa. Pyytän rukoilla etestämme. Näitä merkitsee veljenne sovintoveren osallisuutesa Jumalan seurakunnan hengen yhteytessä, osallinen vaivoissa ja valtakunnassa.

John Takkinen

Antti Jaakkola perheineen ja H.Koller y.m. sanoo teille terveisiä ja toivon että kirjoittavat teille.

------------------------------------------

J.Kierin kokoelma.

Kirjurin käsialaa. Ei Takkisen omakätinen.

21.  J. Takkinen - Isak Teppolalle 28/5 1884

Calumet 28/5 1884

Rakas veli ja kallis työntekijä Herran viinamäesssä Isak Teppola Norjan rannan Jumalan lasten paljouten kanssa. Jumalan armo runsaasti vuotakoon teille Herramme Jesuksen tuntemisessa priiskoitusveren voimassa ja P(yhän) Hengen valkeutessa ja Jumalan sanan korkeutessa vaeltaissa kaitaa ristin tietä, A(men), halleluojaa, amen.

Minä kiitän sinua, rakas veli, kirjees etestä, jonka olit kirjottannu minulle ja Lumijärvelle, jossa muistelit Norjan kristillisyyten sovinnoista, joka on kallis, mutta minua murehuttaa Posti-veljen tunto, mitä hän kirjoittaa, suurta sokeutta opissa, jonka tässä teille lähetän lukija, jossa kuuletta, kuinka kirkkailla silmillä katselee opettajia ja kuinka hän Stefaanuksen kirjan sanoilla pieksää. Ja minun kirjaa. Onhan se ikävä kohta. Palovaara rakas veli on kirjoittanut Vuoreijasta, jonka olen vasta saanut, josta veljeä Paulusta kiitän. Porsangista on kirjoittanut Lumijärvelle trainakas mies Erikson, jossa hän maalaa Pauluksen mustaksi ja siinä myös rumasti roskittaa Lumijärven pahoin ja Postin ylistää opetusisäksi Norjan rannan kristillisyytessä. Eikö se olisi kohtuus seisovaisin. Minä kuulen, että Raution Juhani(a) hän ylistää Postin kanssa yhellä mitalla. Mitä minä tunnen Postija hänen preivistä, niin olisi pitäny enempi särkyä ja siittä kirkastua. Olettapa valvonu asijanne Lappiin, ainaki siellä oikein ymmärretään. Minä en rupia paljon kirjoittamaan tällä kertaa. Posti sannoo olevan paljon merkittemistä entisistä kirjoituksistani hällä.

Katsokaamme uskon alkajan Herran Jesuksen päälle, Jumalan sanalla yle(nne)tty silmäimme etteen verta vuotavaisena, niin pysymme pahan voittajana, hän se on kovan ilman asettajana.

Sytämen rakkaita terveisiä sanon vaimoni ja koko Herran lauman kanssa teille veljet Norjan rannalla. Seuratkaamme Herraa Jesusta yrttitarhasta Golgatalle ylösnousemisen voimassa ja kärsimisen osallisuutessa. Vielä minä muistan sitä kallista Norjan kristillisyyttä, jota näjin ja kuulin toissa syyssä. Olen minä imehtelemässä, kuinka pikaisesti se nyt muuttuu Norjassa, että Paulus kirotaan teitän kanssanne vääräoppiseksi, kuin näjettä Postin omakätisestä kirjasta, ynnä muuta. Näitä minä ajattelen, jos Paulus on ollu liika rohkija sanoissa, niin kuitenki hän on tunnettu esikoisten oppia fööräävän. Posti sitä vastaan on enempi ollu puuttuvaisempi opissa, josta Paavali sannoo: "Vähä hapatus pillaa kristillisyyten." Posti ei ole kyjennyt puolustammaan L. Laestaatiuksen postillaa vainon liekistä, eikä lukemaan Lutherin postillat. Ja Majanterin kirjat kelpaa sivistyneelle mailmalle, joita Posti pittää korkijassa arvossa. Näitä minä katton monen tuhannen kanssa niin kuin läsnäolija. Näitä olen kojetellu tällä lyhyvellä kristillisyyten ajalla.  Synnytyspaikka on hellin synnyttä(j)ille ja syntyneille.

Olkaat vappaat ja hyvässä turvassa. Syntinne ja syntimme on anteeksi annettu Herran Jesuksen nimessä ja ulosvuotaneessa veressä. Näitä minä kirjoitan teille sytämen rakkautella ja pyytän rukoilla etestäni Herran Jesuksen tykönä. Veljenne ja osallinen evankeljumin etesvastauksessa

Johan Takkinen

Johani Takkisen kirjoista kopijot Amerikasta Norjaan.

-----------------------------------------

Jäljennös.

Oulun maakuntaarkisto. Laestadiana 8 Aa 2.

22.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 2/6 1884

Pohjois Amerikasta, Calumet 2/6 1884

Rakas opetusisä ja Siionin muurin vartia Johan Raattamaa perheenne kanssa. Jumalan armo runsaasi vuotakoon teille.

Minä kiitän Lumijärvi veljen ynnä suuren kristittyin joukon kanssa teitä kalliitten kirjain etestä, jotka oli kirjoitettu 21. ja toinen 22.p. huhtikuuta. Sain vastaan ottaa 29.p. toukok. josta saimme taas suuren lohtutuksen ja kuulimme, että jo on menty Stockholmiin kärmeen viisautta hajoittamaan. Strolbergi on tullu terveenä, joistaki suhteista vähän viisaampana. Hän on tahtonut lukia teitän kirjeet ja Putasjärveltä, Mikko Riston ja Olli Sarajärven, Teitän kirjat hän tunnusti Koskamon kirjoiksi ja n.e. Vain nyt se on erimielisyys ollu hyvin vähässä äänessä. Vain syytä olisi toivoa hyvää. Mutta meillä on yksi asia tullu, johon olemme auttamaan ruvenneet Orekoniin, jossa syksyllä kävimmä Astoriassa asti. Niin sinne on vaatittu saarnamiestä, kuin ei ole koko sillä suunnalla Raamatun selittäjää. Ovat minuaki pyytäneet, niin nyt on luvannut rakas veli ja kallis työkumppani Herran viinamäessä, Johan Lumijärvi. Ja nyt olemme lähössä yhteen matkaan N.York Millsissä vasta erkaintumme, josta hän lähtee Orekoniin ja taitan käytä Takotassa asti, ja sitte tulen takasi heinäk. Calumetiin. Lumijärvi tulevaan kesään asti on luvannut olla jos suopi Jumala terveyttä ja elämätä. P.Raamatun totuus painaa kristityitä hoitamaan kristillisyyttä.

Se usko meilläki on, että erimielisyys on ollut täälläki korkeimmillaan, sillä siihen on ollut paljon aineita, ja nyt on jo muutamat anteeksi rukoilleet, ja toisia on mennyt jo pois. Sytämen rakkaita terveisiä olen saanut itästä teiltä, jossa oletta kulkeneet. Teitän kirjoitus A. Tapanin kautta kasteesta, me panemme katkismuksen loppuun, emmekä ole enään ruvenneet tekemään mitään muutoksia,  koska ette ollut erittäin merkinneet.   Sytämen rakkauten terveisiä tässä lähetän teille kaikkiin Lapin maan kristittyin kanssa, vaimoni ja Juhan Lumijärven, Juhan Roanpään, Antti Jaakkolan ja koko Herran lauman kanssa. Heikki Parkajoki ja A. Tapanille vaimoinne ja lastenne kanssa. Sytämen rakkautesta terveisiä Saivon, Kätkäsuannon, Muonion, Mutoslompolon, Merasjärven rakkaille  veljille ja sisarille terveisiä, ja Erkki Antti vanhukselle terveisiä. Olemme tulleet Helluntai ilolla täytetyksi. Sitte kirjoitan lisää kuin tulen teitän poikanne Pietarin tykö. Yhen veripunaisen voiton lipun alla olemme Europan ja Amerikan kristillisyys, seuraamassa uskossa ja Hengessä Herraa Jesusta, ylösnousemisen voimassa ja kärsimisen osallisuutessa verisellä ristin tiellä Yrttitarhasta Kolkatalle, Siijonin vuorelle. Pyytän rukoilla etestämme. Näitä merkittee Teitän heikko veljenne Herran Sotassa ja osallinen Jumalan Evangeljumin etesvastauksessa

Johan Takkinen

-----------------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

23.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 11/7 1884

Pohjois Amerikasta Calumetistä 11/7 1884

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Johan Raattamaa äitin ja koko Esikoisseurakunnan kanssa Lapinmaassa ja Euroopan maalla. Jumalan armo lisääntyköön teille Herran Jesuksen tuntemisessa priiskoitus veren kautta, Pyhän Hengen lohtutuksessa.

Tässä lähestyn teitä rakkaani. Tervehtän teitä ja tietää annan, että olen 5. päivä tätä kuuta tullu lännestä Minnesotan ja Takotan valtioista. Kristillisyys siellä on välttävässä Hengen yhteytessä. Cokatossa kävimme ja New York Millsissä erkainnuimme rakkaasta veljestä Lumijärvestä. Hän lähti siitä Tyynenmeren rantaan Astoriaan ynnä muualle saarnaamaan ja papin ammattia toimittamaan, josta olemme Astoriasta saaneet hältä kirjeen. Hän on onnellisesti päässy läpi pitkän ja vaarallisen matkan samaa tietä, jota meki mennä syyssä kävimme Orekonissa. Minä kirjoitin teille New York Millsistä, lienettäkö saaneet, jossa ilmoitimme Pietarin vaimon pois lähön keviämpään ilmaan. Minä olen ollut Takotasta palatessa Pietarin kanssa 3 vuorokautta. Ei ollut siksikään Pietari murheelta voitettu. Jos hälle ei olis tullu tämä vaimon kuolema, niin hällä olis mennyt hyvin. Hällä on kynnettyä maata yli 5 ekeriä tulevaksi kesäksi kylvöön ja Marialle Tapanin Apon tyttärelle hän pyyti minun lähettämään piljetin ja minä olen nyt lähettänyt joka vetää Stockholmista New York Millsiin asti. Nyt on piljetit halvat, ei maksanut kuin 40 tollaria ja 70 sänttiä, en tietä jos Maria tulis jos ei tänä syyssä niin sopis tulevana keväänä. Hällä nyt hoitamassa yksi parikunta, Maria Johanna sanoo äiti on mennyt taivaaseen ja tulee minuaki noutamaan. Nyt taas meillä se kokemus sallittu, Jumala se on orpoin isä ja leskein holhooja. Täällä ja lännen alla olemme ahkeroineet ylentää Herraa Jesusta uskon alkajata ja päättäjätä Jumalan lasten silmäin eteen uskossa ja hengessä omistain elämää ja rauhaa Jumalassa ylösnousemisen voimassa ja kärsivällisyyten esimerkkiä kärsimisen osallisuutessa sillä verisellä tiellä Yrttitarhasta Kolkatalle, jolla tiellä ei tyhmäkään eksy. Ilo ja riemullinen mieli käsitetään, murhe ja huokaus hajoitetaan uskon omistamisessa verenpisaroita syntein anteeksi saamiseksi. Siijonin vuorella elävän Jumalan seurakunnassa.

Sytämen rakkauten terveisiä tässä lähetän teille vaimoni ja koko Jumalan seurakunnan kanssa, rakas opetusisä ja äiti ja teitän perheelle ja Lapin maan kristityille yhteisesti, ja Antin Pietille y.m. Aatu Laitiselle vaimonsa kanssa ja Sirkan Juhanille per(heineen), Kätkäsuannon, Muonion, Mutoslompolon, Merasjärven kristityille sytämen rakkautesta terveisiä ja Parka Heikki vanhimmalle vaimonsa ja lastensa kanssa, ja Kittilän velille ja sisarille, erinomattain vielä saarnaajille Pietari Hanhivaaralle, Feetulle, Olli Puljulalle perheittensä kanssa. Yksi on tahtomme Jumalasta, ja yhen verisen voiton lipun alla olemme Europan ja Amerikan kristillisyys. Ja Jumalan rauha hallitkoon sytämenne Herran Jesuksen tuntemisessa.

Nyt olemme lukeneet Ranttilan papin pääsiäissaarnan, kirkko ruhtinaat saavat kuulla pappeinki parannuksia. Jääkää nyt hyvästi Herran Jesuksen haavoin. Pyytän rukoilla etestämme armo istuimen tykönä, Herran Jesuksen, Amen Hallelujaa.

Näitä merkittee veljenne,       

Johan Takkinen

---------------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

24.  J. Takkinen - P. Palovaaralle y.m. 26/7 1884

Pohjois Amerikasta Calumetistä heinäkuun 26.p. 1884

Rakkaille veljille ja uskollisille työntekijöille Herran viinamäessä Paulus Palovaara ja Isak Teppola, Jumalan lasten kanssa Norjan rannoilla. Jumalan armo lisäintyköön teille Herran Jesuksen tuntemisessa priskoitusveren voimassa Pyhän Hengen tottuutessa ja valkeutessa.

Minä kiitän teitä kirjeitten etestä, joita olen saanut teiltä Lumijärvi veljen kanssa, jotka olen lähettänny Lumijärvelle Oregoniin Astorijaan. Nyt olen saanut myös kalliilta veljeltä Jöns Jönseltä Naavuonosta kalliin kirjan ja kopijat Raattaman ja Erkki Antin kirjoista, jotka on voimalliset kokoon liittämään Kristuksen seurakuntaa perustuslakiin, joka on Jumalan armollinen rakkaus Kristuksessa.

Meillä oli talvella ja kevväällä murhetta Norjasta tulleista kirjeistä, joita tänne muutamat on nimettä lähettäneet, se on ilman kirjottajaa veli lähettäny nimettä. Ja mikä vielä raskaampi kuin Petter Posti minulle kirjoitti talvella suurella etes antamisella vääräoppiseksi Teppolata ja P.Palovaaraa, ja joka muuan osotus isäksi on hään kirkastanu ja väärä oppiseksi, ilmanki hän herjais siinä kallista veljejä Lumijärvejä. Olettapa saaneet kaiketi kuulla Postin kirjan. Minä lähetin hänen omakätisen kirjan Teppolalle Hammerfestiin keväillä, että saatta sen tottuuten tutkia, jota olemme ihmetelleet ja olemme kattoneet. Kuin minä kirjoitin joulun jälkeen Hammerfestiin kopijan ja Raattamaan läpi omakätisen kirjeen. Raattamaa sanoi kirjeessään, että hän on saanut lukija, ja totisti kalliiksi. Tottapa on tullu Norjaan. Minä kuulin Postin kirjasta, että hän on löytäny siinä merkittäviä paljon, mitä olen kirjoittanut, niin siinä kuin myös siinä keväillä Postin preivin matkassa Teppolalle, niin on Pyhältä Hengeltä seurakunnassa tutkittava, jos se on tosi evankeliumin tottuutessa pois jättää. Erkki Antti vanhin on osoittanut reijän, mistä riitat on tulleet Norjassa, sillä Starkan Petteri ei ole suojelemaan alkanutkaan P.Palovaaraa alusta alkainkaan. Onkos ihme, että kiivaus voittaa yli kohtuuten?

Sen sivijän Herran palvelijan, Mooseksen, käsitti myös riitaveten tykönä, joka oli vika, joista erityisiä esimerkkejä löytyy myös P.Raamatussa. Raattamaa vanhimman hellä rakkaus liikkuu voimallisesti, kuin J.Rautiolle kirjottaa sujuttain niin laupiaasti yhteen sulamaan. Minä sytämestäni saatan anteeksi antaa niille, jotka ovat minua soimanneet, ovat tänne sieltä kirjoittaneet minulle ja muille, Herran Jesuksen nimessä ja ulos vuotaneessa veressä heillekki (anteeksi), sillä moninaisissa me kukin puutumme lihassa ja veressä vaeltaissa, valvoin uskossa uskon alkajan Herran Jeesuksen päälle. Länsi-Etelästä se hellä armon tuuli on puhaltanut Norjan rannalle, että ei Wikströmin henki sais levitä kirkastamaan esikoisia syntiseksi.

Tuo siveyten ja omanvanhurskauten valkija enkeli, joka on kristillisessä seurakunnassa, kristillisessä mailmassa, joka heillä on paras autuuten perustus, tahtoo väkisin pakata eli rynnätä sisälle kristillisyyteen, vieten väärään eli väylään. Korvat tullee niin araksi yhten osan tykönä, että ei ensinkään L.L.Laestatiuksen saarnoja tahtottaisi kuulla eikä lukija sivistyneitten kuulten, että mailman joukko on muka sivijämpi kuin Laestatiuksen aikana. Mutta Henki tuomitsee sen viekkaan siveyten, joka ei ole Kristuksen vanhurskaus uskolla omistettu.

Minä olen juuri 30 päivää nyt saanut taas kirjan Hammerfestistä. Lähettäjä ei ole tarvinnut nimejään vieläkkään, joka kirja lähetettään minulle, jossa on kopijo Tuomas Pooven kirjasta mennä talven(a) Hammerfestiin P. Palovaaraa vastaan. Anton Martensen, jota on kelvannut kiittää meille asti. Se on suuri viekkaus, että nimettä kirjoittaa. Me ihmettelemmä vieläki  Tuomas Pooven laupiutta P. Palovaarasta. Postin tuomijot ei ole Poovella P. Palovaarasta ja vielä esikoisista, jotka kyllä olemme Postin kirjoista saaneet lukija. Posti saapi juhlallisessa kunnijassa olla koko mailman kirjastensa kanssa. Ruokojärvestä on kirjoittannu Erkki Antti vanhin Tuomas Poovelle, jossa E.A. on heikkointunut yksipuolisista kanneäänistä. On se kelvannut Erikki Mäknässille suomentaa ja lähettää kopijo tänne minulle, mutta eipä sitä lähetetä, jossa Erkki Antti totistaa P.Palovaaraa oikiaksi opettajaksi ja Starkan Pekka osoittaa reikkään. Lumijärvelle lähetämme kopijot.

Nyt en tahto enempi tällä kertaa. Sytämen rakkauten terveisijä I tässä lähetän vaimoni ja koko Herran lauman kanssa teille, P. Palovaara ja Teppolaja Olof Koskamolle ja suurelle Herran laumalle Norjan rannoilla. Herran Jesuksen ylösnousemisen voimassa ja kärsimisen osallisuutessa olkoon aina turvamme. Pyytän rukoilla eestämme. Näitä merkittee veljenne osallinen vaivassa ja kunniassa.

J. Takkinen

-----------------------------------------

Jäljennös. Oulun maakuntaarkisto. Laestadiana 8 Aa:2

25.   J. Takkinen - J. Raattamaalle 6/8   1884

Pohjois Amerikasta, Calumet, Michigan 6/8 1884

Rakas opetusisä ja Siijonin muurin vartia Juhan Raattama perheenne kanssa Esikoisten seurakunnan keskellä, Jumalan armo runsaasti vuotakoon teille Herramme Jesuksen veren voimasta P(yhässä) Hengessä.

Minä kiitän teitän ylönpalttista rakkauttanne kohtaamme, että aina meitä muistatte, joka on ulossanomatoin suuri Jumalan armo kohtaamme täällä kaukana toisessa maan osassa, tällä isolla ovella, jolla olemme kelvottomat palveliat hoitaneet Jumalan asiata kristillisyyten leviämiseksi ja koossa pysymiseksi. Kyllä tietätte rakkaat vanhimmat, että minäki olen enämpi uloskulunut ihminen ruumiinki voimain puolesta. Ei ole ollu hyvä terveyteni. Minä kiitän kirjan etestä, jonka olen teiltä vasta saanut, joka oli kirjoitettu 30 p. kesäk(uuta), ette ole vielä silloin kuulleet Pietarin vaimon kuolemasta, ja Lumijärven Orekoniin menosta, josta veli on jo monta kallista kirja(a) lähettänyt tänne ja on teillekki kirjoittanut. Olemme kuulleet Kokkolasta kirjassa tänne, ettei lähetysmiehet ole menneetkään Stockholmiin, ilmanki vainon liekki sen on saanut aikaan. Rietas kirkkonsa tornin nostaa niin korkiaksi Ruotsissa, että peljättää Suomen marttyyri verellä, kuin kotimaassa ovat saanut maun vanhurskasten verestä mennä talvena. Herättäköön viinimäen Herra pelkäämättömiä sanansa saattajita.

Minä muistan kuin äitin kanssa Saivossa kerran puhuimme P(yhän) Paavalin airoista, ja myrskyisen meren kulusta. Minä olen saanut Norjasta kopiat Raattama vanhimman ja Erikki Antin kirjoista, jonka oletta kirjoittanut J. Rautiolle y(nnä) muille, ja Erikki Antti on Jykiän ja Raisin ja koko Norjan rannalle näyttänyt reikää, mistä riitat on tullut voimallisiksi, ettei Starkan Pekka ole tuntenut niin kalliiksi opettajaksi P.Palovaaraa kuin se on. Aatu Laitiselta kalliilta veljeltä olen kanssa saanut kalliin kirjan, joista kaikista olen antanut kopiat Pietarille ja Lumijärvelle ja Wuolteen velille. Olemme kuulleet, ettei Rekarti ole voinut Paltamossa seisoa julman ilman etessä, joka Ranttilassa A.Laitisen saarnasta tuli uskovaiseksi. Jumalan salainen käsi johatti oikialla ajalla Laitisen Lappiin ja herätti itsellensä tarpeellisen aseen. Antakoon Jumala hälle suuren voiman. Hällä on kirkko ruhtinaat vartioittemassa uusilla silmillä, ja käsillä kirkon tornia hoitavat uutet piispat y.m. Onpa Pakmaniki Pileamin viran saanut voimalliseen arvoon, että pääsee Ouluun papiksi y.m.m. Siitä näkkyy, kuinka ristin saarna on pahennus ja Herran uskolliset tunnustajat tulevat haisevaksi jos millä lailla, että syystä sanovat Jeropean aikana, mitä meillä on Davetissa.

On minulle kirjoittanut Kratari Tärännöstä ja Erikki Antti Koskenmukasta. Sitä samaa kuin täälläki tunsimme ja Poromaa Jonasta kirjoittaa jos kuin korkiasti täs(s)ä lähetän teille kuulla. Kristillisyys on Amerikassa koko hyvin. Pärkin huoli on ollu taas, että on koottu kirjalle nimiä korialla varjolla on aijottu lähettää Suomeen. Näyttää että he on enemmistö. Siihen on kelvannut vaikka minkä laiset konnat. Mutta mitä se on muuta, riihen viskaaja perkaa riihensä nisut ruumenista erottain, vaikka puhtaalle evankeljumin opille pannaan vastaan. Postin ystävät Norjasta kokevat mustata tänne P.Palovaaraa, ja Postia ylistää, vetäin meitä huulista, mutta ei pane nimiä kaikki kirjaansa, joka on merkki Hengestä j.n.e.

Minä olen lukenut teitän kirjan kristityille. Tet kysytte, jos olemme tyytyväiset lähetys asiasta Ruotsiin. Mitä me ymmärrämme niin se on hyvin. Vain se on murheuttava jos ei menty Stockholmiin. Jumala se on joka herättää ja antaa urhoollisen sytämen pelkäämättä taivasten valtakunnasta saarnaamaan parannusta Herotekseen asti, nuhtellen vuoriaki, ja Jumalan sormella osoittain Jumalan Karitsata, joka pois ottaa mailman synnin. Olemme ahkeroineet johtattaa Jumalan sanalla verisille paikoille Yrttitarhaan ja Kolkatalle Herran Jesuksen lampaita ja karitsoita, mutta meitän saarnamme ei löytä kaikkia sytämiä rakkauteen. Siijonin vuorella tahtomme säilyttää ittiämme teitän kanssanne veren korjaajana. Sytämen rakkauten terveisiä tässä sanon teille äitin ja koko perheen kanssa vaimoni (kanssa) ja Herran laumalta täältä, jotka kiittää rakkauttanne myös meitä kohtaan, jotka olemme ison mailman keskellä. Kaikille Esikoisille sytämen rakkauten terveisiä, Saivon, Karesuannon, Kätkäsuannon, Muonion, Mutoslompolon, Merasjärven, Hetan erinomattain veljelle A.Laitiselle perheineen, Sirkan Juhanille per(heineen). Pyytän rukoilla etestäni. Näitä merkittee

Johan Takkinen

-----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

26. J.Takkinen - J. Kierille 4/10 1884

Calumet 4/10 1884

Rakas veli Herrassa Johan Kieri ynnä muut veljet ja sisaret Delawarella. Jumalan armo lisääntyköön teille Herran Jesuksen tuntemisessa.

Minä kiitän rakas veli kirjeesi etestä, jonka illalla vasta sain. Sillä minä olin Hancockissa. Se pyyntö ei kerkiä täksi pyhäksi, sillä Juhan Olof Lindströmi ei kerkiä saaha tietoa. Minä puhuin Roanpäälle. Hän olis kyllä lähtenyt, mutta me tuumasimme toiseksi sunnuntaiksi.

Kiitoksia niitten kalliitten terveisten etestä, joita A.Paulson, Juhan Heikkelli ja Jaako Laiti toit veliltä ja sisarilta sieltä. Valvomista tarvitaan ja kärsivällisyyttä viinimäen voimassa pitämisessä kantain toinen toisensa kuormaa Kristuksen laissa.

Olkaat rakkaat veljet hyvässä turvassa ja synnit on annettu anteeksi. Sytämen rakkaita terveisiä veljein ja sisarten paljoutelle minulta vaimoni ja A.Pieti j.m.m. veliltä ja sisarilta. Olkoon sytämemme uskomisella kiinnitetty uskon alkajaan Herraan Jesukseen Siijonin vuorelle kärsimisen osallisuutessa ja ylösnousemisen voimassa. Pyytän rukoilla etestäni, veljenne

Johan Takkinen

Jaako Laitilta ja Johan Heikkeliltä terveisiä teille.

-----------------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

27. J.Takkinen  J.Raattamaalle 15/10 1884

Pohjois Amerikasta, Calumetistä Michigan, 15.p. lokakuuta 1884

Rakas opetusisämme ja Siionin muurin vartia, Johan Raattamaa perheesi kanssa ja Abram Tapani perheesi kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille Herramme Jesuksen tuntemisessa.

Minä olen teiltä kummalta(k)i saanut kirjat, Ruosterannalta kirjoitettu 7.p. ja Saivosta 14.p. syyskuuta, jotka sain 13.p. lokakuuta, joitten etestä kiitän teitä, että aina muistatta tänne toiseen maan osaan. Se on kallis asia ja saamme lukia kristityille lohtutukseksi, jotka olemme täällä ison mailman keskellä ja moni kielisen. Minä olen Waltenströmin armon järjestystä lukenut hänen omista kirjoista suomennetuista, mutta mikä surkiampi. Mutta että hän vielä matkimalla pilkkaa ulospuhkiavat liikutukset, jotka puhtaan Jumalan Sanan voimasta Raamattuin jälkeen ilmestyvät. Järki se on paisunut niin isoksi Waltenströmillä, niin kuin monella muilla Hengen miehillä, että sivutte uuten syntymisen paikan löytään reikä taivaaseen, ja osoitetaan yhteiselle kansalle suuria syitä kirkosta erkaumiseen. Siihen on Waltenströmiki yltänyt, mutta että raketa Kristuksen opilla ja Hengellä Kristuksen seurakuntaa, siinä järjestyksessä kuin Herra Jesus eteen asetti Nikotemukselle ja opetuslapsillensa. Se näkyy, ettei Waltenströmikään itte ole löytänyt ahtasta porttia, eikä tunne epäuskon ja omanvanhurskauten salaisia juuria, jotka syvällä heränneissäki lain varjon alla sulavat, että tuta ja ymmärtää Apostoliin opista rajat lain ja Evangeliumin valtakuntain välillä. Lain rikkojia järki joltisesti tuntee, mutta evangeljumin salaisia ylönkatsojia työläästi. Kyllä siihen, että kyetään hyvää tekemään ja pahaa välttämään, mutta että kaikkeen hyvään vastahakoinen ja pahaan taipuvainen, semmoisille Evangeljumi kuuluu. Siinä kaita tie on kysymyksessä, ja omanvanhurskauten nöyrät palvelijat kyllä ilmoittavat ittensä sitä vääryyttä ja ylpeyttä vastaan, kuin synnin orjille, kunniattomille, syntinsä tunnustaville hulluille saarnataan niin hellästi synnit anteeksi sivu helvetin porttein, perkeleen voiman ja vallan, Jesuksen nimessä ja ulosvuotaneessa veressä avaten taivasta syntisille. Se oppi vaivalla uskotaan, ja oikein käsitetään. Ja sitä vastaan helposti sanotaan likeltä ja kaukana. Inhimillinen viisaus ja siveys ja oma totuus, mikä on Waltenströmilläki kristillisyyten totuutta, on kiivannut vieläpä sovinnon opissa, hän niin yksipuolisesti luki ja tutki Raamatulta, ettei löytänyt ensinkää Jumalan vihaa, josta olis tarvinnut Kristuksen sovittaa ihmisen hahmossa Jumalata sovinnon päivänä. Jonka piti tulla kirjoitusten jälkeen kiroukseksi. Sama ymmärrys alkaa olla julkisesti täällä erimielisillä, että lakia ei saa suurimmille synnin orjillekkaa saarnata, mutta Jumalan armo j.n.es. Petter Strolpergi on kanssa kirjoittanut ison kirjoituksen kristityn vapautesta. Eiköpä hän kostanna painon kautta kaikille lukia. Kirja tulva tulee mailmassa kuin veten paisumus. Waltenströmiki on ulos antanut kymmeniä kirjoja ja Sanomalehtiä, onko kumma että kymmeniä tuhansia on voitettu, ja on ominainen uskonto, ja voittamatoin. Se harvat puhtaan opin saarnaamisella ja Raamattuin selittämisellä sulaantua tähän kristillisyyteen, mutta   suurella vaivalla. Sillä ihmiset on uskotettu siinäki heräyksen aines ja väkevästi siihen ääneen. Sytämen rukouksella ja paastolla perkeleitä ajetaan ihmisistä pois, totistaa Herramme opetuslapsillensa. Kuta puhtaampi oppi Apostoliin aikana saarnattiin, sitä enämpi ilmestyi sivulle opin puhtistajia. Suuremman vapauten saarnaajia apostoliin varjossa.

Nyt on 21.p. lokakuuta. Saan tietää antaa, että eilen tulit tänne Pietari ja Jaako Wuollet, joka oli kallis asia. Nyt sanomme teille sytämen rakkauten terveisiä vaimoni kanssa, rakkaat veljet Jaako Wuollet, Petter Raattama, Juhan Roanpäältä, yhteisesti Herran lauman kanssa lähetämme teille sytämen rakkauten terveisiä perheemme kanssa Saivossa, ja Muoniossa, ja Mutoslompolossa erinomattain Parkavanhimmalle perheineen ja Ranta-Lassille perheineen, Aatu Laitiselle perheensä kanssa. Yhen verisen lipun alla olemme kilvoittelemassa Siijonin vuorella uskossa ja Hengessä Herraan Jesukseen teitän kanssanne uskoin syntimme anteeksi annetuksi priiskoitus veren kautta. Suuren Jumalan ehtoollisella, suuren lauman kanssa, jotka on eroitettu mailmasta. Jääkää nyt hyvästi. Pyytän rukoilla etestäni armoistuimen tykönä. Merkittee veljenne

Johan Takkinen

---------------------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

28. J. Takkinen Kristilliseen Kuukauslehteen N:o 11-12 1884

KIRJE AMERIIKASTA

Taivaan valtakunta on sinapin siemenen vertainen, jonka ihminen otti ja kylvi peltoonsa. Joka on pienin kaikkia siemeniä, mutta koska se kasvanut on, niin hän on suurin kaalein seassa ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille. Matt. 13:31-32. Nämä Herran Jesuksen sanat ovat taas saaneet sijansa. Noin 40 vuotta sitten oli hengellinen pimeys yli koko Suomenmaan ja ihmisraukat olivat sokeana hengellisestä valosta, papisto ja sanankuulijat. Ja kun herätyksen ääni kajahti Lapinmaassa v.1849, niin kirkollinen taivas pappinensa ja piispoinensa hämmästyi. Mutta huutavaisen ääni leimahti, että muutamat kuulivat Saksanmaalla asti ihastuksella, että taivaallinen tuli on palamassa. Ja kun Pyhän Hengen voima vaikutti heräykset Ruotsin ja Suomen Lapissa, vaikka papisto soti vastaan kruunun virkamiesten kanssa, syttyi palamaan tämä taivaallinen valkea Norjaan ja läpi Suomen maata paikka paikoin.

Noin kolmenkymmenen vuoden paikoille meni niin sinapin siemenen kaltainen siemen, elävä kristillisyyden ääni, ja ilmestyi toisessa maan osassa PohjoisAmeriikassa. Antti Witikkohuhta tuli Norjasta Hammerfestistä, joka Jumalan armon voimalla sytytti heräyksen tulen palamaan Quincyssä ja Calumetissa Michiganin valtiossa. Ja heti sama aine ilmestyi Cokatossa Minnesotan valtiossa. Ja niin tulin ensi kerran Ameriikkaan v. 1877. Lokakuussa saarnasin ensi kerran vapaavaltion vapaissa kahdessa kristittyin kirkossa, Quincyssä ja Calumetissa, joka tuntui kalliilta, että uskonvapaus oli kansalla. Mutta silloin oli jo armollinen sieluin hoito Suomesta lähettänyt tänne, yhtäkuin Piljaami Palaamin kutsumuksen päälle, kiroamaan kristityitä ja vanhaan uskoon palauttamaan, pastori A.E.Backmannin, joka kaikella voimalla ahkeroi tehdä työtä siihen suuntaan sekä pappi Tanskasen kirjalla y.m. ensiksi 5 vuotta ja sitten 2 vuotta toistamiseen. Palattuaan uudelleen Suomesta tänne, hän koetteli uskottaa vielä yleisöä monenkielisissä sanomalehdissä tätä hengellistä liikettä hyvin vaaralliseksi. Täällä on monta uskontoa, mutta ei ole muut ymmärtäneet niin vainota kuin evankelisluteeruksen nimellä olijat. Kun tulin Ameriikkaan, niin olivat kahdessa paikassa papit kristityitä. Calumetissä oli Salomon Korteniemi, joka toimi myös kirkon menot ympäristöillä, ja Cokatossa Minnesotan valtiossa Iisakki Barberg. Silloin oli paljon vielä ulkokullaisuutta eli ulkonaista pyhyyttä kirkon toimissa eli jota sanotaan Jumalan palvelukseksi, niin kuin minä vaivaista polvillaan, uskontunnustusta seisaallaan, ja messut. Kasteessa vannottaminen, pahan hengen manaaminen ja ristintekeminen kuin myös välttämätöin vaimoin kirkkoonottaminen ja niin yhtä ja toista taikausta oli, joihin ei evankeliumin valtakunnassa löydy Jumalan sanassa oikein seisovaista perustusta, jos vanhurskauttamisen oppi oikein ymmärretään, joka on korkein ja pääasia omaintuntoin vapauttamisessa.

Suuri Jumalan työala eli peltovainio on nyt kukoistamassa ensin tässä Michiganin valtiossa monessa kunnassa ja monta saarnaajata. Minnesotan valtiossa, erittäin Cokatossa, on satoja perhekuntia kristityitä, joilla on oma kirkko. Papin toimia toimittaa Caleb Wuollet; jossa on saarnaajana veljensä Jaakko Wuollet. New York Millsissä on myös satoja perhekuntia ja heillä on oma kirkko eli kokoushuone. Papin toimia toimittaa Pietari Raattamaa, jossa on myös saarnaavaisia miehiä: Johan Mursu, Iisakki Haakel, Jaakko Erkkilä ja H.Marttiin. Holme Cityssä on myös kristillisyys ja kirkollinen hoito, ja pappina Herman Karjalainen. Hurtilla on kristillisyys ja kirkollinen hoito, pappina on Sakari Törmä. Dulutissa on kristillisyys ja papin toimia toimittaa Aapram Mällinen. Dakotan valtiossa Fretrikissä on satoja perheitä kristityitä. Heillä on myös kirkollinen hoito, pappina on Aapram Pelto sekä saarnaavaisia miehiä, niinkuin Kaarlo Taneli, Niilo P.Tarkka, Johan Sikanen, Heikki Wanttaja. Poinsetissa on suuri joukko kristityitä ja on kirkollinen hoito, pappina Jooseppi Mustola. Oregonin valtiossa Astoriassa on koko joukko kristityitä. Heillä on kirkollinen hoito, pappina on Johan Autio vaara. Pendletonissa on kristillisyys ja kirkollinen hoito, pappina on Heikki Maaherra. Washingtonin valtiossa Klickitassa on koko joukko kristityitä sekä kirkollinen hoito, pappina on Matti Ahola. Brush Prairiellä on pappina Matti Peltoniemi.

Ameriikan veljiemme kristillisyys kutsutaan kirkolliselta alalta Apostolis-luteerilainen seurakunta, joka jokaisessa yllämainitussa paikassa, kun on seurakunnat järjestetty, sillä nimellä kuuluu. Sen nimen synty on seuraavainen. Koska pappi Röönäs pani pannaan kristityt, sulki ulos evankelisluteerilaisen seurakunnan yhteydestä villioppisina, ettei kristityitä enää kummiksikaan kelvanneet lapsen kasteessa, josta tuli hätä kielen taitamattomuuden tähden, niin lakimiesten neuvosta perustettiin seurakunta. Kristittyin nimet otettiin kirjalle, yhdenkolmatta ikäisestä ylös, vaan ei sen nuoremmat. Lakimiehet käskivät joukostamme valita äänienemmistöllä kirkkoraadiksi 6 eli 9 miestä ja papin. Vaan silloin tulo iso käräjäjuttu, jossa asia ratkesi, että kristityt piti saada uudelle perustamalleen seurakunnalle nimi. Vihdoin äänestettiin nimi Suomalainen Apostolisluteerilainen seurakunta ja näin seisoo se nyt valtion lakikirjoissa. Vaan se vanha Evankeelis-luteerian seurakunta vanhan nimen varjolla aina on pyytänyt rientää suomalaisia pelastamaan, niin kuin pappi A.E.Backman kulki Poinsetiin Dakotan valtioon asti neuvoen jumalattomia ihmisiä kauhistumaan tätä kristillisyyttä, sekä perusti Evankelis-luteerilaisia seurakuntia. Mutta ei löytänyt pappia muutoin kuin ison koulun ja vihkivalan kautta. Mutta ei ole tällä ajalla kraji ja kappa korkeassa arvossa siellä, missä on elävä kristillisyys valaisemassa. Ei ole kaikki vaino täälläkään poisotettu, ehkä on uskon vapaus Yhdysvalloissa; ainoastaan Evankelislutherian papit sitä ylläpitävät Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa vieläkin.

Kuitenki on Jumala tälleki kristillisyydelle jalan sijan valmistanut. Herra Jeesus lupasi lahjoittaa Pietarin korkean tunnustuksen osaksi taivaan valtakunnan avaimet, side ja päästöavaimen, joilla hänen seurakunnassaan hallitaan, että ei helvetin portitkaan pidä sitä voittaman. Apostoleitten ymmärrys avattiin pääsiäisiltana Raamatuissa evankeliumin valtakuntaa tuta. Niin tuli helluntaina Kristuksen lupaus täytetyksi. Koska toistasadan päälle Pyhä Henki vuodatettiin yhdessä humauksessa. Silloin esikoisten seurakunta kihlattiin ja tuli hedelmälliseksi, johon  seurakuntaan liitettiin Aasiassa ja Euroopassa taivaan valtakunnan avaimet, jotka samat yltivät  hallitsemaan yli  kristillisyyden. Niin  on tälläkin  aikakaudella. Lapissa ensin on syntynyt tämä kristillisyys Herran Hengen voimalla verisen Jeesuksen kärsimisen paikalla Sionin voittovuorella Kolkatalla.

Ei ole valtakuntain rajat voineet estää tätä liikettä, joka Ruotsin Lapissa on alkanut ja on mennyt läpi Suomen, Ruotsin ja Norjan, niin myös 13 vuotta sitten ilmestyi pyhä valkea Ameriikassa, jonka päälle on vihollinen myös voimansa osottanut sammuttamisessa, että ei se palaisi. Vaan sitä autuaallista Jumalan asiaa edesauttamaan on kolme eri kertaa jo esikoisten seurakunta lähettänyt saarnaajita. Ensin tuli Heikki Parkajoki ja A.Tapani keväällä 1876, minä ja Nikka syksyllä 1877, Johan Lumijärvi keväällä 1882, ja olen tarvinnut käydä oppimassa kaksi eri kertaa täällä läpi esikoisten. Niin ovat myös esikoisseurakunnan vanhimmat saarnaajat Juhani Raattamaa ja Erkki Antti ahkerasti kirjoittaneet. On myös läpi aikaa F.H.Nikka Oulusta, Matilda Fogman Torniolta, Olli Sarajärvi ja Miekka Kristo (Lohi) Pudasjärveltä, Olli Räisänen Kemijärveltä, Juhani Hautajärvi Kuolajärveltä paljon lohduttaneet kirjeillänsä.

Tämä kristillisyys on suurella siunauksella levennyt. Sadat saarnaajat ovat saarnanneet niin kuin karitsat sutten keskellä. Vielä minä muistan pappein viekkautta Suomessakin, kun läpikulin Suomen maata, saarnaten parannusta vanhurskaalle maailmalle ja syntein anteeksi antamusta katuvaisille syntisille. Herrain ja alamaisten viha ja vaino ei se mitään olisi, jos piispat ja papit tuntisivat elävän kristillisyyden ja koko kirkollinen hoito. Ehkä tuhansia on ollut kustantamassa tätä kristillisyyttä ja hengellistä liikettä vähillä varoillansa, ei kuitenkaan ole kirkollinen hoito eli hallitus kustantanut, vaan päinvastoin sakko on maallisen lain voimalla nylkenyt olletiki saarnaajilta. Ei ole vielä Ameriikassa sakotettu yhtään, vaikka kymmeniä on saarnannut ja satoja on kustantanut ja paljon on tehty työtä ja kustannettu tässä kristillisyydessä. Mutta ei vilosohvian viisaus tunne sitä oikeaksi.

Jeesus saarnasi järjen valossa ilman hengettä oleville vertauksilla, että tuntisivat Jeesuksen syntiseksi, vääräoppiseksi opissa ja elämässä. Mutta Jeesus osotti uuden syntymisen rajaksi lain ja evankeliumin, lain jälkeen kilvoittelijat tekemisessä ja jättämisessä. Jota myös Pyhän Hengen valkeudessa opetti kristityille Paavali apostoli Jumalan armosta Room.7. Kristusta aviomiehellä ja Kristuksen seurakuntaa vaimolla, lain vaatimuksissa kilvottelijoita palkkavaimolla. Sama opettaa kuvauksilla muille seurakunnille, että uskon vanhurskauden korkea arvo käsitettäisiin ja Kristuksen laissa ahkeroitaisiin niin kuin rakkaudessa ja hengen yhteydessä.

Johannes näki ilmestyksessä päiväin loppuun asti Kristuksen seurakunnan kunnian. Hän näki P.Raamatun seitsemällä sinetillä lukituksi, jota Kristuksen Henki piti olla avaamassa. Se on: Kuin henki sammuu, niin pimeys ja eksytysten aika tulee. Etsikkopäivällä on valkeus; sentähden on kehoitus vaeltaa päivällä, ettei eksyttäisi. Näki myös Johannes enkelin, elävän kristillisyyden huutavan auringon koitosta neljälle enkelille (neljä valtiollista uskontoa kuin on: Rooman paavi, Kreikan paavi, Reformeerattu ja Lutherilainen, joissa on maailman henki jumaloitavana), ettei vahingoittaa ennenkuin  merkittyin  luku  täytetään. Hän  näki  vaimon Auringon valkeudessa suuressa kunniassa. Kruunu kahdestatoista tähdestä (12 apostolein oppi), Kristuksen opista käsitys eli ulosveto. Kuu jalkain alla on järjen valo, jota Nikoteemus osotti Jeesukselle äidin kohtuun menemisellä. Vaimo raskaana on seurakunta Kristuksen hengessä, huutaen synnytysvaivassa, joka pistää lohikäärmeen ympärileikkaamattomiin korviin. Tämän vaimon Jumala on saattanut taas tällä ajalla hedelmälliseksi.  Jo noin neljäkymmentä vuotta on vainottu tätäki kristillisyyttä. Vaan vasta on ensimmäinen verimarttyyri verellänsä todistanut todellisen vainon ja päässyt loppumattomia häitä viettämään Veri-Yljän Jeesuksen ja edesmenneitten pyhäin kanssa. Luteerus sanoo kristittyin veren olevan siemenen kristillisyyden levenemiseen. Perkeleellä on suuri viha, tietäen vähän aikaa hänellä olevan, ja niin Raamattu täytetään ennustuksineen. Sentähden pitää meidän monen vaivan kautta autuaaksi tuleman. Vainotut olette te, Euroopan veljet ja sisaret tälläkin aikakaudella, ja vainoa sitä on osittain täälläkin toisessa maan osassa. Mutta Jumalan armosta on kristilliset esivallat teitä ja meitä suojelemassa, että ei tule vielä isompi veren vuodatus. Olkaamme rohvastut uskomaan aina synnit anteeksi annetuksi Jeesuksen nimessä ja vuotaneessa veressä, niin pysymme pahan voittajoina ja voitosta iloisina Pyhässä Hengessä, että olemme istutetut taivaallisiin menoihin Jeesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme. Hyvin tiedämme, että edellä menneet ovat enempi kärsineet. Kristillisyyden siemen on kasvanut suureksi puuksi, jota tämän maailman pääruhtinas on pyytänyt kaataa ja oksia katkoa, vaan ei ole menestynyt. Vielä Jumalan valkea palaa, vaikka syvyyden kaivosta on vihollinen tahtonut vettä kaataa ja sammuttaa. Se vanha kristinoppi siinäki ahkeroi. Aurinko tuli mustaksi kuin karvasäkki, kuu tuli veren karvaiseksi ja hengellinen viha järjen valtakunnassa, jota osoittaa lehdet ja pappein saarnat ynnä monenmoiset kirjat, joita on tämän maailman viisaudella kokoon kääritty ja niin lahjoitettu kansoille valkeudeksi, että he pelkäisivät elävätä kristillisyyttä.

Mutta Jumala on taas herättänyt miehiä heidän toimiaan hajoittamaan. Jumala laittaa vielä jonkun Kamalielin kiukkua asettamaan. L.L.Laestadius kärsii vainoa hänen työkumppaniensa kanssa, vaikka luunsa on levänneet levossa yli 23 vuoden. On myös hänen oppinsa hoitajille vihollisella suuri viha, erinomattain Johan Raattamaalle, vanhan uskon ja opin puolesta.

Rukoilkaamme Jumalaa, että Hän vahvistaisi Herran viinamäen aidan rakentajitten kädet raskaassa työssä myös muuriksi särjettyin paikkain eteen. Herra Jeesus ajaa vieläki sotalaumansa edellä vereen kastetuissa vaatteissa. Meidän uskomme on se voitto, joka maailman voittaa. Herra Jeesus, toimita asiasti, perkaa riihesi, selitä nisut aittaasi, ijankaikkiseen hääsaliin, aamen, hallelujaa! Minä, joka tätä kirjoitan, olen tullut tunnetuksi enemmältä kuin tuhannelta veljeltä ja sisarelta tässä kristillisyydessä, joitten seassa olen kulkenut Euroopan ja Ameriikan maalla, saarnaten parannusta ja syntein anteeksiantamusta Herran Jeesuksen käskyn jälkeen. Olen voittanut paljon rakastajia ja paljon vihaajia. Toiset tunnustavat Jumalan evankeliumin saarnaajaksi, toiset viettelijäksi. Usein olen niitä muistanut liikutetulla sydämellä, joitten rakkautta ja holhoomista olen nauttinut, joita on useammassa kuin sadassa kirkkokunnassa. Nyt sanon terveisiä sydämen rakkaudesta Euroopan maan veljille ja sisarille, erinomattain kaikille saarnaavaisille miehille ja palvelevaisille vaimoille. Täältä tervehtää esikoisseurakuntaa saarnaajittensa kanssa koko Herran lauma. Rakkauden side on sitova Kristuksen valtakunnan perustuslaissa, että yksi on lammashuone ja yksi ylipaimen, Jeesus Kristus, joka pani henkensä lammastensa edestä Euroopassa ja Ameriikassa, josta suuri paljous on muuttanut synnin ruumiista Herran tykö. Jota me myös ilolla odotamme, että kerta ja pian tulemme kootuksi isoon kokoukseen viimeisenä päivänä, eikä eroikävä enää vaivaa. Toivon Jumala täyttäköön meitä kaikkia riemulla ja rauhalla uskossa Pyhän Hengen voiman kautta. Kauniisti viheriöitsee Herran pelto Euroopassa ja Ameriikassa Herran sanain jälkeen, Veriyljän yhteydessä ylös nousemisen voimassa ja kärsimisen osallisuudessa verisellä tiellä Yrttitarhasta Kolkatalle; sillä Karitsa seisoo Siionin vuorella merkittyin paljous ympärillä, joilla on Hänen Isänsä nimi heidän otsissansa, ja ovat verellä puhdistetut, jotka jo laulavat uutta virttä Karitsalle uudessa maassa ja uudessa taivaassa. Enkeli auringosta huutaa taivaan linnuille. Enkeli on elävä kristillisyyden ääni; aurinko kristillisyyden valkeus Kristuksen ja apostolein oppi Pyhässä Hengessä. Suuri lintuparvi on jo koottu suurelle ehtoolliselle, kristillisyyteen. Enkeli taivaasta on sitonut Jumalan evankeliumin voimalla, suurella avaimella (Jumalan Sanan voimalla) syvyyden kaivon suun, sulki kristillisyyden rajan sisältä perkeleen ja saatanan 1000 vuodeksi. Jumalasta syntyneet ovat autuaat, joilla on ensimmäinen ylösnousemus, ne ovat myös Jumalan ja Kristuksen papit, halliten Kristuksen evankeliumin jälkeen. Tuhannen vuoden kuluttua saatana päästetään irti. Omavanhurskaus, joka on Aapelista asti vainonnut ja verta vuodattanut perkele, pimeyden henki, jumalattomuus, ei voi pitää kaikkia allansa. Niin saatanan täytyy muuttautua valkeuden enkeliksi, joka piirittää pyhäin leirin ja rakkaan kaupungin, koko kristillisyyden aikoo ahdistaa.

Vielä sanon rakkaita terveisiä kaikkien saarnaavaisten miesten kanssa, niinkuin Johan Lumijärven, J.Rovanpään, J.O.Lindtrömin, O.Matoniemen, Taniel Ojalan ja I.Juuman jakoko Herran lauman kanssa täältä toiselta puolen valtameren, kaikille Euroopan veljille ja sisarille, erinomattain saarnaavaisille Herran muurin vartijoille ja kaikille, jotka meidän Herraa Jeesusta rakastavat.

Armo olkoon meille meidän Herralta Jeesukselta Kristukselta, ammen, hallelujaa! Pyydän, rukoilkaa edestäni. Tätä toivoo veljenne ja matkakumppaninne evankeliumin edesvastauksessa

-----------------------------------------------------

Kristillinen Kuukauslehti N:ot 11-12 1884. Lehteä julkaisi Aatu Laitinen.

29. J. Takkinen - J. Raattamaalle 8/1  1885 (?)

Pohjois Amerikasta, Calumet tammik.8.p. 1885 (?)

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Johan Raattama. Meitän Herran Jesuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus vuotakoon runsaasti teille, priiskoitus veren kautta P(yhässä) Hengessä.

Minä kiitän teitä kalliin kirjan etestä, jonka sain vasta 5. p. tammikuuta, joka oli kirjoitettu 1. päivä marraskuuta, kolmatta kuuta oli viipynyt välillä. Minulle on kirjoittanut Norjasta Johan Rautio anteeksi rukous kirjan, menneen talven toimesta, että hän Postin nosti ja Pauluksen sanoi roskittaneensa, hetelmästä lähetti totistuksen Tarkan Petterin kirjasta kopian, jossa Tarkan Pekka tuopi ilmi, ettei hän ole Raattaman opetuslapsi. On myös kirjoittanut Teppola ja rukoilee horjumistaan anteeksi, että niin nopiasti totuuten puolustamisesta heikontu. On kirjoittanut P.Palovaara, ja viimeksi Olli Koskamo. Se tuntuu, että on koettelemusta sielläki, vahvasti tarvittee uskoa, että Jumala kaikki parhaaksi kääntää (niille), jotka häntä rakastaa. Sen päälle se on työnteko, ettei verkko repiäisi että jotenkaa pyytetyt pysyisit nuotan sisällä. Kittiläiset ne on Minnesotassa, Hurtilla, repäis(s)eet ittensä irti, jakavat sakramentit keskenään, ilman Paavitta, sitä he hyvin pelkää, ja pienille lapsille he antaa myös Herran Pyhää Ehtoollista, niin myös lasten kasteen he toimittaa. On kastet(tu) 2 toist(a) persoonan viimenki, on jo kastettu uutestaanki mennä talvena. Emme tietä mitkä sotkut pääsee valtaan, kuin järjestys vapauten himosta tahotaan hajottaa, ja kuin se minä olen enin tiellä vapautelle Amerikassa, niin että olen tullut päämieheksi jumaloita vapaassa maassa vanhurskaille. Wuolteen pojat on tulleet niin araksi entisistä Europaan, ettei he tulisi syntiseksi enään, eli päälle kantajaksi, ei ne tohi näitä ilmoittaa sinne, Pärki ja muutamia muita on entisessä mielessään, hyvin on Evankelisluterilaisilla asiat, on pappi taas tullu Etelä Suomesta, Nikanteri niminen, mennä sunnuntaina on saarnannut ensi kerran täällä. Kolme on nyt suruttomilla papiksi vihittyä suomalaista pappia näissä ruukissa. Kyllä vain armollinen sieluin hoito yltää Augustinuksen veneeseen nukuttamaan syntis raukkoja, kasteen oppi toista tuhatta vuotta on luulo taivaaseen nostanut. Nyt on Suomessa uutet kirkkoruhtinaat. Sais nähtä joko uskon vapaus tulevilla kirkon kokouksilla avataan enempi, elikkä supistetaan lakia saarnamiesten kulkemisesta.

Jumalan on oma asia varjella sanansa puhtautessaan ja Jumalan seurakunnan Jumalan sota-aseissa. Jumalan sana on ainoa kompassi ja pitkä lasi, jolla on hoitettu tuulten ja myrskyin läpi kristillisyyten venettä Pyhässä Hengessä. Minä olen nyt saanut Cokatosta kirjan sieltä Wuolten veliltä ja Pietarilta. Siellä on ollu uuten vuoten aikana saarnaamassa New York Millsistä Pietari, Juhan Mursun kanssa. Jaako Wuolet on käyny Hurtilla sitte kuin täällä kävit. Olemme nyt viettäneet joulu ja uuten vuoten juhlat. On Jumalan seurakunta taas tullu uutistetuksi Jumalan voimassa ja armollisesta läsnä olosta. Mutta joulu ilomme saisi se olla vieläki suurempi, Engelin sanoman paimenille, erimielisyys en tahtosi sanoa, tahtosi viattomaksi meitän laillisuutella. Mutta hyvin hän ne siltä on asiat kristillisyyten yli, Taräntöstä kirjoittavat, että siellä on huonosti kristillisyys. Oulussa on nyt paremmin kuin kesällä, ja niin kauvan kuin ne saarnaajat, joita Jumalan sanassa ylösvalaistu Jumalan seurakunta, pitää saarnaajina, pysyvät yhteisessä  ojennusnuorassa  kantain  toisensa  kuormaa pyytäin Kristuksen laissa ja esimerkissä, niin on hyvin Jumalan seurakunta turvassa, eteen päinki niin kuin tähän astikki Jumala on seurakuntansa hoitanut ja kristillisyyten levittäny, ja tyhmän saarnansa kautta ollu vereen kastetuissa vaatteissa sotalaumansa etellä. Yhen veripunaisen lipun alla olemme Europan ja Amerikan kristillisyys, laitasta toiseen. Vielä tahtomme teitän kanssanne seurata sitä suurta Alennuksen esikuvaa kärsimisen osallisuutessa ja ylösnousemisen voimassa priiskoitusveren korjaajana uskossa ja hengessä. Sytämen rakkauten terveisiä vaimoni ja Herran lauman kanssa ensin te rakas opetusisämme äitin ja koko Saivon kylän kristittyinja Lapin maan kristittyjen paljoutelle ja itään, ja Tornion kristittyin paljoutelle. Sytämeni terveisiä A.Tapanille perheineen, pyytän rukoilla etestäni armoistuimen tykönä. Näitä olen merkinnyt matkakumppaninne elämän kakalla tiellä ja osallinen vaivoissa ja Evankeljumin etesvastauksessa

---------------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma.SKHS.

30.  J. Takkinen - P. Palovaaralle y.m. 14/1  1885

PohjoisAmerikassa Calumetissä Michigan tammik.l4.p. 1885

Rakkaat veljet ja uskolliset työntekijät Herran viinamäessä, Paulus Palovaara, Johan Rautio, Isakki Teppola ja Olli Koskamo. Jumalan armo vuotakoon runsaasti teille meidän Herran Jesuksen elävässä tuntemisessa priiskoitusveren kautta Pyhässä Hengessä Kristuksen seurakunnan hengen yhteytessä!

Minä olen teiltä kaikilta rakkailta veljiltä saanut menneessä kuussa kirjan, joitten etestä tässä kiitän. En ole tahtonut saata joutoa vastata. Minulla ei ole eri ymmärrystä vieläkään Norjan kristillisyytelle kirjoittaa, kun olen ennen kirjoittanut, jonka nyt olen ilokseni kuullut, että ne on ollut luettavana ja tutkinnon alla. Se on kallis, rakas veli Johan Rautio, että olet viimi syyssä löytänyt sen tien, jota ne, joilla henkien haistamisen lahja on ollut Lapissa, ja hoitaneet tietä auki Norjaan, johon on Rautio totistukseksi Hengen hetelmästä lähettänyt Tarkan Pekan kirjasta Raisiin kopion. Ja rukoilet anteeksi Postin nostamista ja Pauluksen halventamista (roskittamista). Myös Teppola rukoilee  anteeksi "horjausta" tottuuten puolustamisessa. Ilolla ja rakkautella teille totistamme anteeksi Herran Jesuksen nimessä ja ulos vuotaneessa veressä. Heikkous se oli.

Totisesti tahtoisimme soutaa niin pitkillä airoilla, että rantaan yltäisi. Onpa vielä teillä syytä kysyä neuvoa vanhalta Johan Raattamaalta Lapista. Hän parhaiten ymmärtää ylimmäisen tohtorin kirjasta. Hän on Jumalan seurakunnan kanssa yhtistettynä Jumalan seurakuntaa yli kattonut ja on saanut taivaallisesta kompassista valoa, 40 vuotta johattanut kristillisyyten venettä. Hän on pitkän kokemuksen kautta tullu tuntemaan tuuliin syntyä ja taivaan merkeistä oppinu tuntemaan taivaan juoksua ja ilmoja, auringon juoksusta kiinni pitää; ja on virroista ja vesistä ottanut usein vaarin, kuinka vetet puhtaat ovat, ja kuinka vesillä vesiä muutetaan. Hän on täytellisesti uskon sankari, vanha Paavali, sen totistaa monta tuhatta kanssani. Ja hänen opetuslapset tarvittee lujasti kiinni pitää toisistaan. Vanha Johannes kirjoitti: "Ei ole minulla suurempaa iloa, kuin että lapseni kuulen tottuutessa vaeltavan." Joh.3:4. Minä olen vahva siitä, jos Rautio veli olis vahvasti muistanut, mitä tähtien tutkiat olit Lapissa sanoneet, ei hän olis joutunut väylälle isoin ja viisasten kalain perään. Mutta salatut sytämet tulit kaikki ilmi, että tottuus pitää tulla koetelluksi ja usko puhtistetuksi kuin kulta tulessa.

Viinamäen rakentaja on ilmoittanut saarnaajitten yli, monta ensimmäistä viimeiseksi ja viimeistä ensimmäiseksi. Se korkia tottuus lihalle, joka vielä on luettavana ja kuultavana L. L. Laestatiuksen opissa, jos olisit sulanut Postissa lukia ja opettaa vielä muillekki ja vielä puolustain vanhurskasten korvain etessä. Mutta kuin koriaääniset kirjat, Majanterin y.m.m. hengettömiä järjen verkkoja, niin tulee siitä niitä monenlaisia aineita kristillisyyteen, ettei ole kumma, jos koettelemuksessa joku teko palaa eli saapi vahingon Paavalin sanain mukaan. Jos vähä hapatus oli apostolein aikana paha, niin paha se vieläkin on. Tuta henki kirjoissa ja saarnoissa, se on korkia asia. Jos hyvä istutus lujassa ihmisessä on niin kuin terveellisen opin kautta istutetaan ihmisten sytämiin, mutta vieras aine heränneissä sytämissä on myös lujassa.

Norjassa on paljon saarnattu ja köyhät ihmiset paljon kustantaneet kristillisyyten päälle, ja se tulee sitte raskaaksi, jos kristillisyys tulee lyötyksi vierailla käsillä, ettei ne, joilla sytämen asia autuaaksi tuleminen on, voi rohjeta uskomaan paljon kenestäkään totuutta. Mutta Jumalan armosta saamme nähtä Jumalan sanassa suuret uskon sankarit suuressa määrässä ihmisheikkoutella käärittynä olleen, vieläpä horjahtaneet koetuksen hetkissä, sillä että kallis tavara on ollut savisissa astioissa. Mutta Herra on ollut heikkouten alle kätketty. Sen tähten seuratkaamme sitä suurta ja hellää alennuksen esimerkkiä. Hän jätti meille esikuvan, että meitän pitää hänen askeleitaan noutattaman kantain toistemme kuormaa Kristuksen laissa, sillä moninaisissa me kukin puutumme. Niin kauvan kaiketi on vastuksia kristillisyytessä, kuin on elävä henki kristillisyytessä. Taivaan valtakunnan verkkoa seuraa paljot ihmiset tällä aikakautellaki. Verkon vetäjät on vetäneet verkkoa rantaan Lapissa 40 ajastaikaa erottain hyviä mätänneistä. Eikö ne ole verkossa kiinni, jotka monta aikaa seuraa heränneellä tunnolla kristityitä kokouksista kokouksiin, moniin syitten ja julman epäuskon tähten ei jaksa uskoa tunnustaa. Vielä toivomme, että Norjassaki mielet tyventyy.

Nyt pitäisi olla se aika, ettei pitäisi hengelliseen hätään kenenkään kuoleman, sillä nyt on se lyhyt ulosveto Pyhästä Raamatusta saatu ulos oikian kristinopin suhteen, heränneitten koettelemukset ja vanhurskaaksi kuinka uskon kautta tullaan ja kuinka suuren synnin voiman läpi Kristuksen seurakunnassa pysytään alennuksen tiellä./* Ei sittä apostolein ajan; mitä me luemme kirkkohistoriasta, paitsi Böhmin veljet Kristuksen hellää lakia vaativasta 10 käskyn laista niin irti, kuin tässä kristillisyytessä Lapin korvessa on kirkastunu, joka hellällä huolella kulkioitten, Lapinmaan vanhinten kautta ja suuresti kirjallisestiki valistusta levittäneet ja meille lahjana taivaasta Pyhän Hengen kautta./*

Ahkeroimme kärsiä vielä toisiamme. Vielä Jesus elää ja me myös elämme. Vielä täytymme opinki suhteen. Ei yllä kaikkein sieluin voimat mihin toisen, eikä ole henkiä annettu mitalla, ja ruumiissa on enempi heikkoja jäseniä kuin luita vahvoja. Taivaan valtakuntaan oppinut viisas Paavali on opettanut monella kuvauspuheella suloisesti ja priiskoitusveren voimalla. Niin me pitämme kalliina Johan Raution tunnustuksen ja parannuksen. Siitä kehoitamme myös muitten tytyväiseksi, vaikka vielä oman oikeuten jälkeen näyttäisi vaatimusta, kuin tulemme tottuuten tähten kärsimään, siinä on usein raskas kysymys.

/**Jumalan sujutti rakkaus/**, että kokosi kaikki vääryytemme päällensä pojassansa. Rakkaus voitti oikeuten. Vastahakoisia täytymme kärsiä, jos Jumala antaisi, että he parannukseen uutistettaisiin. Ei suuret kalat vielä ole saaneet verkkoa repiä, ja taivaalliset kultakalat on pysyneet nuotan sisällä. Viisaat kalat koettelevat kalamiesten kärsivällisyyttä! Mutta Raamattuin lohtutuksen kautta meillä on toivo isänmaan rantaan että kostumma, vaikka olemme hajoitetut neljän tuulen alle, yhen avaruuten alle, mutta Sionin vuoren tykö olemme koottuina ja yhen veripunaisen oven Herran Jesuksen kärsimisen saarnalla oikiaan lammashuoneeseen Pyhän Hengen voiman kautta. Ja vereen kastetuissa vaatteissa ajavan Elämän Pääruhtinaan seuraajat tahtomme olla teitän kanssanne, Norjan veljet ja sisaret, Esikoisten seurakunnan helmassa ja erinomattain kiinni pitäin kristillisyyten patsasten tottuuteen ja valkeuteen Lapin maassa priiskoitusveren korjaajana uskomisen kautta kiinnittäin rakkauten siteitä heitän kanssaan. Norjan kristillisyys evankeljumin opin jälkeen on kallis. Ja seuratkaamme Herraa ylösnousemisen voimassa ja kärsimisen osallisuutessa! Yhen veripunaisen lipun alla olemme Europan ja Amerikan kristillisyys.

Sytämen rakkauten terveisiä lähetän vaimoltani ja Herran laumalta teille, rakkaille veljille ja kaikille uskovaisille Norjan rannalla, joita me uskomme löytyvän monta tuhatta. Johan Blomqvistiltä vaimonsa kanssa terveisiä. Minä olisin paremmin suullisesti tahtonut puhua kun kirjoittaa. Pyytän rukoilla etestäni armoistuimen tykönä. Näitä olen merkinnyt, ei niin kuin tottuuten tietämättömille, vaan sen tietäville ja Jumalan sanassa ylösvalistuneille yhteiseksi lohtutukseksi ja vakuutukseksi velille ja sisarille, erinomattain saarna(aj)ille.

Johan Takkinen

Tämän on kirjoittanut rakas veli Johan Plomqvisti minun omakätisestä puhtaaksi. Veljenne Johan Takkinen.

------------------------------------------------------

/* Tämä tekstin kohta on Vanhinten kirja 1:ssä toisin. Lause: "Ei sittä apostolein ajan..." = " Ei sitten apostolein ajan..."

/** Vanhinten Kirja 1: "Jumala sujutti rakkauden." Käsikirjoituksessa päinvastoin.

Kirjurin puhtaaksikirjoittama.

Kaksi viimeistä lausetta ja viimeinen allekirjoitus ovat Takkisen omakätisiä. Oulun maakuntaarkisto Laestadiana 8 Aa: 2

31.  J. Takkinen - J. Rautiolle 19/3 1885

PohjoisAmerikasta Calumet Michiganista maaliskuun 19.p.l885

Rakas veli Herrassa Johan Rautio Norjan rannalla. Jumalan armo lisääntyköön sinulle priiskoitusveren kautta Pyhän Hengen totuutessa Jumalan seurakunnan helmassa yhtistettynä kaikkein pyhäin kanssa.

Minä olen sinulta saanut kirjan tässä kuussa, jonka olit kirjoittanut Jykiänperästä tammikuun 31 päivänä. Ja minä en ymmärrä, millä ajatuksella veli sannoo kaikissa kirjoissaan, että tehkäämme työtä sen päälle, että Herran lauma koossa pysyis. Kuin veli kirjoittaa minulle marraskuussa synnintunnustuksen, anteeksirukouskirjan, ja nyt veli kirjottaa Postin kyynelistä. Ja niin minä en ensinkään tunne tätä Herran lauman kokoomiseksi ja koossa pitämiseksi. On ihmeellistä, että ei enempi ole lujuutta ylleisen kristillisyyten tottuuten ymmärrykseen. Olisin minä paljon välttänyt itseltäni vaivoja Amerikassa, jos esikoisten ymmärryksen olisin jättänyt Eurooppaan. Ja samoin jos olisin Euroopassa kulkeissani yksityisten mielipiteitä alkanut seurata, niin olisi jo aikaa ollu syy seurakunnalla nuhtella. Ja nyt kuin minä panen nämät kaksi veljen omakätistä kirjaa rinnan eli vastakkaa, niin on vaikija arvata, että yksi saarnaaja rupijaa Postija muille ylistämään, että se ei tule missään vastaan ja että rukkoili anteeksi, ettehän te ole mittään rikkoneet. Mutta kuin Posti mennee läpi sen, mitä veli ensin minulle kirjoitti, niin sitten on syytä ylistää. Tarkan Pekka on tainnut korjata sen kirjoituksen, jonka veli lähetti minulle, koska on ilmestynyt Torniolle joulun aikana saarnaajana. Saivonmuotkan kautta oli kaiketi tie auki. Minä ajattelin silloin, kuin kuulin, että veli halusi Amerikkaan, ja kuulin, kuinka raskaasti olit liikkunut Kittilässä Raattamaan kirjeillä Heikkelin veljen kanssa, kuinka kauvas siitä, mikä oikija on. Ja näin heti, kuin tulimme yhteen Juhonpietissä, aijoit seurata meitä enempi aikaa, mutta kuin kuulit, että me tahoimme Kittilään sopimaan Heikkelin kanssa, niin veljelle ilmestyi saarnareisuja. Ja heti palaisit jälkiästi myöten ja minä jäin vähäisen katsomaan toimessa kohtuullisuutta. Ja kuin veli oli mennä talvena niin nopija Norjaan menemään niitten miesten matkassa, olisi se tarvinnut Raattamaa vanhin olla neuvomassa poikaista asijassa, eikö enempi pittää, kuin seurakunta kerkijäis kutsuva eli lähettää, olis silloin turvallista, mutta juosta joukon perässä, niin joutuu tuuleen ja loppuu vielä Jumalan sana. Ja päällekanta(j)itten etessä laitta(j)itten paulat välttää.

Minä nyt veli kirjoitan neuvon sanoiksi, koska veli osoittaa itsensä tänne. Ja meitän on jo ennen pitänyt kirjoittaa joitaki kertoja, mutta yhten kaltaiset puhheet, ei ole meillä aikaa eikä tottuus Jumalassa anna myöten joka toisen kerran erimielisenä, mihin met viimein kelpaisimme ja kuka palkan maksaa? On kyllä jo aikaa veljelläki perrään ajatella, ahkerammin seurata kunnijan Kuninkasta alennuksen tiellä, totuuten tunnustajana ja Kristuksen ristin kantajana. Älkäämme turhaa kunnijaa pyytäkö. Viekasten veljein keskellä olit hätässä korkiat apostolit, jota sammaa saamme me myös kojetella. Järjen viisas jättää sytämen yksinkertaisen uskomisen. Ja ne kirjatulvat ja kristilliset liikkeet ovat voimalliset monta saamaan hajamieliseksi. Ja Herran viinamäjen aitaa tahtoisi mielensä mukkaan kukin rakentaa. Me olemma saaneet totisen valkeuten esikoisten suuren huolen ja rakkauten kautta. Heitän eläissäkö jo pitäisi heitän opetuslapsensa riitelemän ja niin etespäin. Verinen tie on ja veriset vaivat vanhimmalla Yrttitarhasta Kolkatalle, joka on voimallisin kuolettamaan meitä ja meitän taipumuksijamme uskon omistamisella Kristuksen ja Sijoninvuoren tykönä syntein anteeksi saamisen armosta synnin voiman voittajana. Sytämen rakkaita terveisiä tässä lähetän Norjan rannan kristityille. Erinomattain ole itte tervehtetty rakkaan veljen P.Palovaaran, Olli Koskamon, Teppolan ynnä muitten seurakunnan saarnaajitten kanssa. Pyytän rukoilla etestäni armoistuimen tykönä. Juhani Plomkvistiltä terveisijä. Näitä merkittee veljenne

Juhani Takkinen

------------------------------------------

Jäljennös.  Oulun maakuntaarkisto. Laestadiana 8 Aa:2

32.  J. Takkinen - J. Raattamaa 10/4 1885

Pohjois Amerissa, Calumet huhtik.10.p. 1885

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Johan Raattamaa. Jumalan armo lisääntyköön teille perhees kanssa Pyhässä Hengessä. Tässä lähestyn näillä rateilla, koska olen taas parannut sen verran, olen ollu monta viikkoa sängyn päällä Tohtorin hoitamalla rinta tautia, ja on vikaa keuhkoissaki, sanoo tohtori. Olen otottanut teiltä kirjoja, en ole saanut, sitte kuin mennä vuonna marrask(uussa) kirjoitetun. Olen useita teille kirjoittanut tänä talvena, lienettäkö saaneet. Erkki Antti vanhimmalla olen vasta saanut. Sano olleensa teitän kanssa loppiaisen aikana Nulusjärvessä. Hän oli nyt suuressa ilossa kuin oli saanut Wälitalon pikku Ollilta kirjan. Olli oli muistellu, että Norjan saarnamiesten viina oli voittanut Kittilässä sytämmiä niissäki, jotka ei ole ennen tunteneet. Mutta Erkki Antti sanoo nousseen parhaan ystävän Wanhatalon Erkin vastaan sanomaan. Parskin Johan Feekin sanoo eksyttäneen. On ne eksyttää pyytäneet mettään eksytysten henget. Mutta omaan aaltoonsa ne sentäin täytyvät asettua. Täällä on tänä talvena saatu koitella taas varoitusta, älkää vetäkö ijestä epäuskoisten kanssa. Nuot komppania eli yhteys laitokset kuin niitä on monenlaisia. Mailman viisaat ja oppineet, joita ovat ylösajatelleet kuin Pluppia ja henkivakutus, mylly ja kulta yhtiöitä, ja kristityt vielä niihin ovat menneet itte kuhunkin, joista tässä jo mainittin. Nyt alkaa näkyä tuostaki kulta kaivannosta johon kristityt ja jumalattomat 6 vuotta kanno(i)t rahaa yli 20 tuhatta tollaria, ja kuin ei löytyny kultaa, niin nyt on yhtiön virkamiehet tahottu ahtistaa kuin ne sattu olemaan kristityt miehet, 8 miestä ja siinä toimessa nyt olleet jumalattomat ja uskovaiset. Yksi osa ainoastaan osakkeitten omistajista hävittömillä valheilla. Isakki Wiippaki on aika touhussa y.m. K.K.Lehti tulee enämpi riitan aineeksi, josta päästään riitelemään. Mikä se on seki, että julkisen riitan yllä Sammeli Koskelan Putasjärvestä täältä ja H.Pärkin julkisissa sanoma(lehtissä)/* hoilottaa laitattoman laupiuten kanssa. Jos se oppi, mitä he selittää Raamatusta ja se käytös, jonka he täällä osottaa, oli se jotaki vain minun ajaksi ilmanki välttää/*. Tunne(n) joka päivä ruumiini voimat heikontuvan. Olen taas sairastanut monta viikkoa, että rakastajat ja vastaan sanojat on tulleet ilmi. Toiset kattoo sitä päivää, että olen pois mennyt paha tieltä. Ja toiset toista tuntee. Kuinka raamatullista se on nytki. Selitys eriseurasista K.K.Lehessä kolmannessa numerossa. Siinä kyllä olis lehille, että puolustaa kristillisyyttä ja torua sivistynyttä ja vanhurskasta mailmata. Saarnaajitten ja opettajitten toimi se on, että opettaa ja nuhtella Raamattuin jälkeen kristillisyyttä. Ei ole minulla helppo kirjoittaa. Ei kestä rinta nojata pöytää vastaan. Sytämen rakkauten muistossa oletta ja tahtomme vieläki teitän kanssanne seurata Herraa Jesusta kärsimisen osallisuutessa ja ylösnousemisen voimassa veren korjaajana uskolla. Sytämen rakkauten terveisiä paljon tässä sanon vaimoni ja Herran lauman kanssa, kaikille uskovaisille Lapin maalla ja Muoniossa, ja Saivonmuotkassa, mutta olkaa te rakkaat vanhimmat enin tervehdetty ja Parka vanhin perheineen ja Ranta-Lassi perheineen, rakas veli A.Laitinen perheineen, A.Tapani perheineen. Pyytän rukoilla etestäni armo istuimen Herran Jesuksen tykönä. Näitä merkittee omalla kuolevaisella (kätellä) työkumppaninne Herran viinamäessä

Johan Takkinen

A.Tapanille sanokaa, että olla hyvä ja lähettää se piljetti minulle, ennen kuin kuolee, että saan rahani pois. Pietari on nainut. Olen kuullut sanomia Danjeli Ojalan sisaren tyttären (kautta).

S. S. Johan Takkinen

------------------------------------------------------

Takkisen omakätinen.

/* Nämä lauseet näyttävät rikkinäisiltä. Käsikirjoitus on kuitenkin hyvin säilynyt, joten puutteet ovat tekijän omia. Lieneekö sairaus häirinnyt kirjoittamista ? Kierin kokoelma. SKHS.

33.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 1/6 1885

Pohjois Amerika Calumet 1.p. kesäk. 1885

Rakas opetus isämme ja Siijonin muurin vartia Johan Raattamaa perhees kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille priiskoitusveren kautta Pyhässä Hengessä. Amen.

Minä kiitän monen veljen ja sisaren kanssa teitä rakkaan kirjan etestä, jonka sain 27.p. toukok, joka oli kirjoitettu 16.p. huhtik. Saivossa. Oli kallis kuulla sanomia, joita olemme ikävällä otottanut, on Poromaan Antti tänne minulle kirjoittanut teitän Junosuannossa olostanne huhtikuussa, mutta ei ole Koskenmutka kirjoittanut meille mitään. Minä olen puhutellu kristityitä miehiä. Ne on käskeneet teitän hoitaa Lapin nuorisolle saarnaajat kassassa olevilla rahoilla, että heitän vanhimpainsa toimella ja kostannuksella on meillä puhtaan opin valkeus. Ja jos kassassa rupia(a) loppumaan niin ilmoittaa tänne, niin kootaan. On tännekki paljon kirjoitettu Norjasta. Olemme heille Lapin valkeutta viisanneet, että Ruotsin Lapista on ruvennut etsikko päivän valkeus koittamaan ja nyt paistaa selkiästi päivän valkeutena. Olemme saaneet Norjasta kopian teitän Erikki Antin kanssa, Fretrikki Paksuniemelle, niin myös olemme saaneet kopian Norjasta Fretrikki Paksuniemeltä Wiheriälle, koska Wiheriä oli lähettäny etellisestä Erikki Antin kirjasta kopian Fetulle Kittilään. Yliottain on syytä toivoa, että Jumala itte kaikki asiat kääntää seurakuntansa leviämiseen ja koossa pysymiseen Europassa ja Amerikassa. Suuri riihen perkaaja on viskannut jo 40 vuotta, ja raskasta viinamäen työtä on tehnyt Herra palveliainsa kautta, ja antanu suuren siunauksen, vaikka perkele on pannut kaikki voimansa vastaan valheella ja vihan julmuutella j. n. e. herättäin yhtä ja toista ulkoa ja sisältä sytyttäin, yhtä ja toista on käyttänyt kietoin mailman ystävyyten kautta kristillisyyttä, eli saaha riitaan keskenänsä. Vihamies, joka on kaikkina elävän kristillisyyden aikakausina kylvänyt ohakkeen siemeniä Jumalan peltoon, ja suuri syy on se, ettei kaikki Herran viinamäen työmiehet taho tulla kokonaan Kristuksen ristin kantajaksi ja vainotuksi sivistyneeltä ja vanhurskaalta maailmalta. Pitävät jo raskaana kärsimisen sisältä kristillisyyttä j.n.e. Onhan niitä joku 10 virka pappia, pappi rievuista Ruotsista ja Suomesta, jotka Jumala on suurella rakkautella herättänyt synnin unesta tähän kristillisyyteen, vain ei heitän äänensä paljon kuulu. Olisihan se rakkaalle veljelle A.Laitiselle kallis, eli olisit julkiset (opettajat) mailmata herättämässä, vai pitääkö heissäki toteutua valitus sanat: monta ensimmäistä tulee viimeiseksi ja viimeistä ensimmäiseksi. Raskas se on, että sivistyneitä rangasta ja oppineita, sillä perkele tahtoo kanssa muuttaa ittensä valkeuten enkeliksi matkimaan kristillisyyttä, ettei kristityt tuomitteisi niin ankarasti mailmata. A.Laitinen on suolannut katkismus saarnoissa sitä sivistynyttä synnin ruumista, sitä loistetta, jolla ihmiset on petetty väärällä jumalan palveluksella ja suurella loistolla ja ulkokullaisuutella. Olen nyt lähettänyt Lumijärvelle siitä kirjasta kopian. Minulla on ollu raskas yskä joka särkee terveyteni. On täällä kristillisyys, ei ole riitan ääniä, mutta tarvittis olla suurempi hartaus ja palavuus Jumalan Sanan kuulemiseen ja kätkemiseen ja Hengen yhteyteen. Mutta syrjä valvomiset tahtoo voittaa sytämmiä. Minulla on tällä viikolla jos Jumala suopi elämätä ja terveyttä lähtö veljein ja sisarten vaatimusta täyttämään länteen, Minnesotaan ja Dakotaan, saarnaten parannusta ja syntein anteeksi antamusta Jumalan valtakunnasta. Ei minun kulkemisen matka mahta olla enään pitkä. Siijonin vuorella olemme koottuina ja uskon kautta priiskoitus(veren) tykö, joka parempia puhuu kuin Apelin veri, jossa on meillä täällä ajassa vapaus ja viattomuus Jumalan, Isän kasvoin etessä. Pian olemme kaikki hajalla neljän tuulen alta tulemme kootuiksi täytelliseen näkemiseen. Kallis asia, että Jumalan sana tulee saarnatuksi puhtaasti ja usiammilla kielillä. Olen teille kirjoittanut monta kirjaa ja yhen A. Laitisen kanssa, tottapa oletta saaneet. Jumalan rauha hallitkoon sytämenne Jesuksessa Kristuksessa. Synnit on meille Herran seurakunnassa anteeksi annettu ijankaikkisesti, Amen, Hallelujaa, Amen.

Sytämen rakkauten terveisiä tässä lähetän koko Herran lauman kanssa Esikoisten seurakunnalle Lapissa ja ynnä muualle itään, etelään ja Norjaan, mutta olkaa itte äiti vanhan kanssa ynnä A.Laitisen ensin tervehtetty, ja A.Tapani ja Parka Heikki ja Lassi Ranta perheineen. Pyytän rukoilla etestäni armoistuimen tykönä. Näitä kirjoittaa veljenne Herrassa kuolevaisella kätellä. Taipaleen Juhanilta vaimon kanssa ja Pekkalan Callelta terveisiä teille.

Johan Takkinen

Lumijärvi veli on nainut Eva Maria Linsalan huhtikuussa. Minä pyytän että vanhin kirjoittaisit tihiämpään.

----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

34.  J. Takkinen - J. Rautiolle 25/8 1885

Pohjois Amerikasta, Calumet Michigan elokuun 25.p. 1885 Rakas veli Herrassa ja työmies Herran viinamäessä, Johan Rautio. Jumalan armo lisääntyköön sinulle priiskoitusveren kautta Kristuksen seurakunnan helmassa, joka on tottuuden Patsas ja perustus pyhässä hengessä!

Minä kiitän veljeä kirjeensä edestä, jo(n)ka olitta kirjottanut minulle Porsangista, kesäkuussa 1885. Veli johdattaa minua väkevästi Matth.18. lukuun, Kristuksen kirkkolakiin, joka on kallis asia, sillä opetuksia me kaikin tarvittemme, sillä moninaisissa me kukin puutumme. Mutta sitä minä vieläki joutun kaiketi kattomaan, kuin veli oli jo talvella 1884 siksi paljon Norjan rannalla minun ja Lumijärven kristillisyyden tahrannut Palovaaraa painaissa ja roskittaissa, että Postia enkeliksi. Niin veli vielä uhottelee, mutta muuten syntein anteeksi antamisen voimalla peljättäin, mutta laupeus kehuu tuomiota vastaan. En minä ole erilailla Palovaaraa puolustanut kuin vanhimmat Lapista, Raattamaa ja Erkki Antti kirjoissansa Norjaan. Tiedän myös, ettei ne ole horjuneet eikä viisasten kalain perään lähteneet.

Veli toruu minua, että minä en anna P.Palovaaraa Norjan seurakunnan hallita. Vanhimmat juuri kirjottaaki Norjaan seurakunnalle, että seurakunnan vaatia saarnaajat anteeksi rukoilemaan seurakunnalta ja toisiltansa. Ja Raattamaa kirjoittaa Fetulle mennä talvena, että Paulus on rukoillut (anteeksi), mutta ei Posti, eikä muut Norjan saarnaajat. Tätä minä olen pitänyt valkeutena tottuudessa. Kaikista Raattamaan ja Erkki Antin vanhimpain kirjoista on minulle tänne tulleet kopiat, mitä he on monta vuotta Norjaan kirjottaneet yhdellä äänellä.

Olenhan minä tienny, ettei vanhimmat ole vahingossakaan sinun nimiä löytäneet viimi vuotena kirjoissaan, että olet ruvennut Paulusta pesemään, ettei Postin päälle olisikaan aikaa työtä tehdä j.n.e. Erkki Antti vanhin on meille toissa talvena kirjottanut siitä lähösta Norjaan, josta veli nyt niin korkiasti kirjoitti minulle. Kyllä minä tunsin kuin näin mennä vuonna toisen vuotisen Raattamaan kirjan sinulle ja Paulukselle Norjaan K.K.Lehden päällä, oli Pauluksen nimi tapettu pois, että nuorukaisilla on omat meiningit. Ja näen hyvin A.Laitisen kirjasta, jonka hän on sinulle mennä talvena kirjoittanut Norjaan, ettei ollu Pauluksessa ylistämistä, mutta Posti oli lakeamielinen j.n.e. ja Paulusta ja hänen rakastaita piti pieksää kaiken mailman kirjassa K.K.Lehdessä: Kirje Eriseuraisuudesta. Niinkun hän on nyt itte tänne Kolleri Heikille tunnustanut. Kuin sitä kuukausilehdelläki meinataan koko mailman edessä opettaa kristillisyyttä. Vieläpä viinaorjainki kirjoja olemme lukeneet. Johan Rännäriki, maan kauhistus Cokatosta Viipuriin syksyllä 1883, oikein lammasvaatteissa kirjotti, itte surutoin. On se kaunis! Jumalattomilla passaa nauraa, jotka tuntee, kuinka seki oli.

Ei se seiso kristillisyys kauniissa sanoissa, eikä koria äänisissä kirjoituksissa, mutta voiman osoituksessa, eikä ulkonaisissa lahjoissa, että on iso muisti ja paljon puhuu, eli kirjoittaa vanhinten sanoilla. Paavali on opettanut korkiasta tiestä, jossa tulee itsensä uhraava rakkaus kysymykseen, jossa tulee ihmisen korkiat luulot ilmi. On myös apostoli meitä opettanut tuntemaan ja kuulemaan ensimmäisiä ruumiin jäseniä, jotka Jumala on ensin istuttanut seurakuntaan.

Raattamaa vanhin on marraskuussa 1884 niin voimallisesti kirjoittanut Norjaan, joka neuvo vaikutti Postissa, että kirjotti kirouskirjan Hammerfestiin Teppolasta y.m. jonka Raattamaa ja Erkki Antti lähetti neuvon sanain kanssa mennä talvena Fetulle. On minulla kopio! Niin minä olen opin totuuden tähten ollu vakuutettu, että Postin Raamatun ymmärrykset, joita täälläki oli, on sokeutta totisesti! Eli eikö seuraa mitään vahinkoa, vaikka miten ymmärtää tärkiät Raamatun paikat? Vieläpä julkinen laste Laestadiuksen Postillalleki, se kelpaa kaikelle mailmalle. Ei sitä kristillisyyttä opita järjen viisaudella, mutta sydämen yksinkertaisella uskolla. Ei miehuudella, mutta lapsellisella nöyryydellä. Ja taivaallinen viisaus on ensisti puhdas, sitte rauhallinen, siviä, uskoa täynnä, laupeutta ja hyviä hedelmiä, eriseuratoin ja ulkokullatoin. Mutta vanhurskauden hedelmä rauhassa kylvetään niiltä, jotka rauhan pitävät.

Veli oli jo toissa talvena Norjan rannalla Raattamaan suulla lausunut, että ei minun ennen mitään kirjoittaa eli toimittaa Norjaan, ennen kuin minä sovin Amerikassa seurakunnan kanssa. Koska minulla on ollut riitaa seurakunnan kanssa? Eikö riitan syyt ole muutamilla Bergi hengellisillä, aina esikoisiin asti he rohkenee sokeutta antaa. Lotta, Bergi, Rovainen ja muutamia muita. Eihän Raattamaa ole koskaan niin ymmärtänyt, että minä olen seurakunnan kanssa riidassa. Eihän ne ole tosia veljen muistelukset! Kaikki on ollut puremista. Mutta minä ymmärrän, ettei veli puhu sitä kristillisyyden ylösrakennukseksi. Mikä pakko sinulla on toisin ymmärtää taivaan tähdistä ja juoksusta? Meillä ei ole aikaa kirjoittaa eikä toimittaa riidaksi ja rauhattomuuden sytyttämiseksi, mutta rakennukseksi/** särkyneihin paikkoihin kristillisyydessä. Vahvistakoon väkevä Jumala, Herran viinamäen työmiesten kädet pyhän hengen voimalla rakentamaan ja voimassa pitämään viinamäen aitaa, että Herran lauma koossa pysyis, Kuninkaan Herran Kristuksen kuuliaisuudessa, joka on pannut henkensä lammastensa edestä, ja on yksi yli paimen.

Ahkeroittemme tulla enempi osalliseksi totisen viinapuun väkevyydestä, Kristuksessa, kärsimisen osallisuudessa ja ylösnousemisen voimassa, että saamme tuta ja maistaa, kuinka Herra on suloinen, josta voima lähtee tuta saatanan syvyyksiä. Me olemme niinkuin kelvottomat palveliat, toimittaneet toisinaan suuressa heikkoudessa ja pelvossa, perkeleen kiusauksilta piiritettynä ulkoa ja sisältä, että jo Jumalan sota-aseet on olleet tarpeeseen. Ei meidän sota-aseet ole lihalliset, vaikka muutamat siitä vaivaa ittiään. Yksi se on Herran lauma Europassa ja Amerikassa! Yhden veripunaisen voiton lipun alla olemme kanssanne sotimassa ja voitosta voittoon pyrkimässä, uuteen maahan ja uuteen taivaaseen, jossa uskossa ja rakkaudessa ja toivossa uskolliset kunnian kruunulla kruunataan ja kirkastetaan. Olkoon kullaki meillä se ajatus kuin Kristuksella Jesuksella oli!

Minä en ole tahtonut veljelle enää kirjoittaa, mutta kuin veli kirjoitti niin rohkiasti, niin vielä olen tässä sanonut ymmärrykseni, koska veljet niin monta kirjaa ovat kirjoittaneet minulle ja Lumijärvelle. Ahkeroimme rakas veli alennuksen tietä Kristuksen laissa ja hengen yhteydessä, syntein anteeksi saamisen armossa ja kuuliaisuudessa vanhinten äänelle. Ja ei ole. tarkoitukseni ollut, että yli vanhinten tunnon kirjoittaa Norjaan. Ja uskon, ettei se suju tottuuden oppi toiseksi Raamatun hengen jälkeen. Sydämen rakkauden terveisiä tässä sanon Norjan rannan kristityille, niin laajalta kuin tulet näkemään. Jos veli näkee P.Palovaaraa ja Olli Koskamoa, niin sano heillekki minulta Herran lauman kanssa terveisiä. Ja rakkaalta veljeltä Blomqvistiltä vaimonsa kanssa!

Olen minä saanut kopian, mitä olitte minulle tulleesta kirjasta kerskaten Lumijärvelle 7 miehen kanssa Jyykiästä kirjoittanneet, joista olen tuntenut, että syyttää veli siitä, kuin olen yhellä lailla kirjoittanut kuin vanhimmat. Pyydän rukoilla edestäni! Veljesi

Johan Takkinen

Ole hyvä veli Kivijärvi ja toimita tätä kirjaa Johani Rautiolle. Koska hän on kulkeva mies ja me emme tiedä hänen nykyinen olopaikkaa. Ole tervehdetty perhees kans meiltä kaikilta./* Veli viepi Lappiin vanhinten kuulla, kuin menet vanhinten puheille/*

----------------------------------------------------------

Todennäköisesti Johan Blomqvistin puhtaaksi kirjoittama.

/* merkkien välinen alue Takkisen käsialaa.

/** Vanhinten kirja 1:ssä sana "rakkaudeksi". Käsikirjoituksessa "rakennukseksi."

Kierin kokoelma. SKHS.

Toinen jäljennös Oulun maakuntaarkistossa. Laestadiana 8 Aa:2. Siitä puuttuu

nimikirjoituksen alla oleva teksti.

35.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 20/9 1885

Pohjois Amerikasta Calumet 20. päivä syysk. 1885

Rakkaalle vanhimmalle ja Siijonin muurin vartialle Johan Raattamaa perheenne kanssa. Jumalan armo runsaasti vuotakoon teille Herran Jesuksen tuntemisessa priiskoitusveren kautta Pyhässä Hengessä.

Minä kiitän teitä rakas opetusisämme sen kalliin kirjan etestä, jonka olen saanut 2.p. syysk. Oli kirjoitettu 26. p. heinäk. Olen lähettänyt kopian Pietarille ja toisen Lumijärvelle ja 3 Wuolten pojille Cokatoon. Vieläkö tavannee nämä ratit enää äiti vanhaa tästä mailmasta. Kuulimme teitän kirjasta, että on ollu monta kuukautta huonona, kipiänä. Se on hälle ittelle kallis, että päästä pois turmeluksen majasta ja tästä pahasta mailmasta, mutta meille nuorukaisille se on raskas. Olen kirjoittanut useita kertoja Norjaan, nojaten teitän ymmärrykseen, mitä oletta Erkki Antin kanssa kirjoittaneet Norjaan näinä vuosina. Johan Rautio on minulle syntiä antanut anteeksi, että olen puolustanut Paulusta. Olen Rautiolle kirjoittanu. On Koskenmukka kirjoittanut Samuli Koskelalle, mutta vaimonsa nimellä, vahvistain entiseen mieleensä. Kylläpä he kerran selviävät kaikki paikat, monessa ne on aina ennenki vanhurskaat koeteltu Apelista asti. Tosi se on, että vastoinkäymisiä onki itte totuus luvannukki omillensa tässä mailmassa, ja lopuksi ijankaikkisen elämän. Kaikki on yksin uskolla voitettavat kiusaukset ja koetukset tässä syntisessä mailmassa. Jumalan omat valalliset lupaukset ovat vahvat ja se on uskon kilvoitus, että omistaa uskolla itte kuki syntinen ittellensä Jumalan vahvat lupaukset syntein anteeksi saamisesta, johon Jumala on suuren voimansa vuotattanut. Syystä saamme uskoa ittemme autuaaksi Jumalan seurakunnan helmassa tällä viipymisen ajalla ja korven matkalla ijankaikkisen isän maalle, jota toivossa ototamme.

Herra on jo sanansa kautta ilmoittanut tämän etsikko ajan, johon valkeuteen Jumala on teitä ja meitä kutsunut, istuttanut taivaallisiin menoihin Kristuksessa Jesuksessa meitän Herrassamme seurakuntansa helmaan, jossa on syntimme ijankaikkisesti anteeksi annettu, Herran Jesuksen nimessä ja ulosvuotaneessa veressä. Se ihminen on autuas, jonka synnit on anteeksi annettu täällä armon ajassa.

Ei tänne kuulu erityisempiä. Kristillisyys on entistä määrää. Saisi se olla palavampi. Viinamäen Herra itse puhaltakoon sanansa ja Henkensä väkevällä voimallansa. Hyvin se on erimielisyys kuoleentunut mailman kanssa tässä paikassa ja monessa. Nopalta on kuollut vaimo vasta aikoin. Jätti 4 lasta. Jaakob Wuoletti kirjoitti minulle vasta, että Lotta tuomittee kumppanittensa kanssa seurakuntaa kuin Juhan Mullo y.m. täällä. Hyvin se on siltä menemässä, vaikka ei kaikki sula Jumalan Evangeljumin jälkeen eivätkä tahto sujua Kristuksen seurakunnan kuuliaisuuteen Kristuksen asetusten jälkeen, ja kuuliaisuus on enempi kuin uhri, ja totella parempi kuin oinasten lihavuus. Paljon on Jumalan ihmiset tehneet työtä ja kostan(tan)eet Europassa ja Amerikassa. Satat on saarnannut ja tuhannet kostantaneet. 5 valtioon on Amerikan maallaki jo levinnyt kristillisyys, mutta vielä on monta paikkaa, jossa on suomalaisia. Mutta ei ole vielä kristillisyyten siementä. Nyt ovat saaneet Lännen alla maan viljelijät hyvän vuoten, jos tulis hyvä hinta. Se oli ikävä kuulla, että Erkki Antti vanhimmalla kuulimma tulen tehneen vahinkoa. Virvoittakoon väkevä Jumala vaivatuita ja toivossa vahvistakoon rakas taivaallinen Isämme meitä kaikki(a), jotka kuoleman ruumiissa vielä vaellamme.

Sytämen rakkauten terveisiä tässä lähetän rakkaan vaimoni ja Herran lauman kanssa teille ensin perheenne kanssa, ja kaikille Saivon, Kätkäsuvannon, Muonion, Mutoslompolon kristityille, ynnä Lapin maan ja Tornion rannan ja itään sille suurelle Herran laumalle paljon terveisiä.

22.p. syysk. olen nyt juuri saanut toisen kirjan teiltä jossa kuulin, että jo teitän rakas puoliso oli autuaallisen kuoleman kautta pois siirrettiin paratiisiin, Herransa iloon, joka oli hälle kallis. Minä kiitän teitä, rakas vanhin, kalliin kirjanne etestä. Mutta Jumala suokoon teille pitkää ikkää Simeonin kanssa. Meitän on syytä kiittää papin Sakarian kanssa, että meitä on koitto ylhäältä etsinyt. Pyytän rukoilla etestäni, teitän oma ystävänne

Johan Takkinen

Minä kaikella muotoa lähetän kopian Lumijärvelle niin Vuolteen velille ja Pietarille, ja kirjoitan enempi teillekki. Se on ihmet, ettei Pietari ole teille kirjoittanut ja minäki olen käskenyt.

------------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

36.   J.Takkinen Amerikasta marraskuussa 1885

Kolmeyhteisen Jumalan armo lisääntyköön teille veljet ja sisaret Herran Jeesuksen veren osallisuudessa Pyhässä Hengessä.

Tässä tervehdämme teitä suurella Jumalan armon lohdutuksella, tietää antaen, että meillä on täällä olleet kalliit veljet saarnaamassa parannusta ja syntein anteeksi antamista Jumalan valtakunnasta Herran käskyn jälkeen. Minnesotan valtiosta Jaakko Wuolle Cokatosta ja Petter Raattamaa New York Millsistä. Nämä saarnaajat ovat olleet täällä 5 viikkoa ja kulkivat kaikilla vaskikaivannoilla kokouksia pitäen, ja on Jumalan sanan saarnaaminen vaikuttanut paljon uutta hartautta kristillisyydessä. On myös tullut useita jumalattomuudesta, perkeleen ja mailman palveluksesta, veripunaisen oven, Herran Jeesuksen kärsimisen voiman kautta Isän huoneeseen, pyhäin ihmisten yhteyteen, katuvaisella ja särjetyllä sydämellä, josta ilon ja riemun äänet ovat kuuluneet pyhäin kokouksissa. Herran seurakunnassa on ollut tuo raskas erimielisyyden ovi auki yli viiden vuoden, mutta me uskomme, että nyt se on löydetty ja suuresti suljettu. Kerran oltiin koossa, jossa tutkittiin syytä riitaan. Jaakko Wuolle ja Pietari Raattamaa asetettiin tuomariksi, jossa Jaakko teki useita kysymyksiä heiltä. Jaakko sanoi: Mitä minä ymmärrän tähän riitaan ja erimielisyyteen, niin suurin syy on se, että muutamat jäivät kunnian tautia sairastamaan siitä sovinnosta, kuin tehtiin silloin, kuin T(akkinen) tuli Amerikkaan, jota tautia ovat eräät jälestä tulijat Euroopasta ruvenneet puoskaroimaan. Jaakko sanoi, että ne, jotka tätä tointa ovat johdattaneet, pitäisi ottaa syyn päällensä, tehdä parannus jo Euroopaan asti niin kauvas, kuin ovat vaikuttaneet ja yhdistyä seurakunnan kanssa, ja toiselta puolen rukoilisivat taitamattomia ja kiivaita sanoja anteeksi; ja jos vielä on tullut riidan aikana rakastamattomuutta. Jaakon tuomion vahvisti Pietari ja me muut todistimme oikeaksi, ja niin rukoilimme ja todistimme anteeksi kahden puolen Herran Jeesuksen nimessä ja ulosvuotaneessa veressä. Sitä vielä jälestäpäin paljon jatkettiin anteeksirukouksella ja parannuksen lupauksilla, josta me toivomme paljon hyvää. Muutamat eivät uskoneet tarpeelliseksi kuuliaisuuteen osaa ottamaan, joilla olisi ollut suurin syy parannukseen, vaan on meillä syytä toivoa; me uskomme kuitenkin, että on useoita totuudessa parannukseen uudistunut särjetyllä sydämellä. Särjetyn paikan eteen ovat Herran palveliat astuneet Herran viinimäen työssä ja aidan rakentamisessa, joka on raskas. Vahvistakoon viinamäen Herra väsyneitten työmiesten käsiä Pyhän Henkensä väkevyydellä ja rohkealla uskalluksella. Yhden verisen lipun alla olemme teidän kanssanne, joka on kuin taivaan kaari.

Sydämmen rakkaita terveisiä sanovat Jaakkoja Pietari, ja sanon terveisiä teille veljeni ja sisareni ja koko Herran lauman kanssa ja saarnaajitten Johan Roanpään, Johan Lindströmin, Taniel Ojalan, Johan Juuman vaimoineen ja lapsineen, ja pyydän Lapin maassa ja kaikkialla sanoa sydämen rakkauden terveisiä Jumalan valituille, pyhille veljille ja sisarille. Vielä haluaisin olla kanssanne tässä elossa, mutta Jumalan on asia. Pyydän rukoilla edestäni, näitä merkitsee veljenne

Johan Takkinen

----------------------------------------

Aikakautemme Wanhinten kirjoituksia. Helsinki 1903.

37.   J. Takkinen - J. Raattamaalle ja ErkkiAntille 10/2 1886

Calumet helmik.10.p.1886

Rakkaat opetusisämme ja Sionin muurin vartiat, Johan Raattama ja Erikki Antti, Jumalan armo lisääntyköön teille priiskoitusveren armossa, Pyhässä Hengessä.

Tässä tervehtän teitä, rakkaat vanhimmat, en ole saanut kirjaa sitte kuin syksyllä Raattamalta, ja Erkki Antilta keväillä, olen saanut Koskamolta kirjan, kirjoitettu Saivossa uuten vuoten päivänä, kopian myös lähetti Olli veli siitä kirjasta, jonka Raattama vanhin oli Norjaan kirjoittanut jouluk.29.p.l885, joka oli kallis. Olli kirjoitti Erkki Antin Kittilässä olleen 4 viikkoa ja loppiaiseksi tullaan, Raattama, Erkki Antti ja Olli Puljula Hettaan ja niin Saivoon, ja sitte tulee Matarinkiin Kristittyin suuri kirkon kokous Marian aikana. Herman Kerkelältä sain kirjan, jossa kuulin, että Raattama vanhin ja Olli Puljula olit käyneet Kemijärvelläja Kuolajärvellä, ja se oli kallis asia, että vielä rakas veli Puljulaki sai käytä itässä. Minä pitän sen kalliina.

Täällä on otettu ääneksi ruveta sieltä laittamaan lähetyssaarnaajita käymään Amerikassa, joka on iso asia. Kuitenkin 1 vuoten reissu. Nyt olen kirjoittanut tämän asian tietoksi toisiin valtioihin, mitä sieltä sanotaan, Minnesotan, Takotan ja Oregonin: kristittyin enemmistö. Amerikan maalla kulkeminen tulee tyyriimmäksi kuin Euroopan ja Amerikan väli, tuhansia miiloja aivan vaunulla ja hevoisilla postiteitä. Se vaatis paljon. Erimieliset huutit, että heillä on monta sataa tollaria tietossa rahaa, mutta nyt he on kokonaan kieltäneet. Se on heillä pelkona, että Lapissa on pimeys. Mutta jos kuttuttaisiin Suomesta ilman Lapin kristittyin ojentamata. Petter Strolperkilla on jäänyt huono usko Lapista. Nyt sain kirjan Nikalta Oulusta. Sanoo Johan Raution, Aatu Laitisen lähettäneen Suomen maalle saarnaamaan ja on siellä kovin puhunut, erinomattain P.Palovaarasta, ja Saivossa vielä kuvaillu Huttuun. Ne ei vaikuta hyvää. Salmon Korteniemi joukkonensa tekivät Mullosta papin ja Mullo kantaa itte kulleki omalle istuimelle H.P. ehtoollista, ja missä miki seisoo, lapsille myös, alle kymmenen vuoten. He on Raamatulla löytäneet, ettei siinä opissa tulla autuaaksi, jota met saarnaamme, että lakia ei pitäis olla kellekkään, ynnä monta muuta. Lotta Sunteliinin Kallon ja Helpin kanssa Hurtilla on eronneet. Evankelisluterilaisilla on suuri loiste. Taas on monta pappia heille ilmestynny ja suuri arvo raittius seuroilla, joilla kaikilla vihollinen reistaa sivistää   syntistä  mailmata juopumuksesta. Minun on löytäneet synnin orjat pahimmaksi koiraksi kaikissa sanomalehtissäki. Nyt olen tässä muistellu kuulumisiani. Sytämestä olen otottanut teiltä rakkaat vanhimmat kirjeitä, vaikka niistä en ole ollut kyllin kiitollinen y.m.m. Niin olen nyt tässä tahtonut tehä teille tiettäväksi lähetysmiesten laittamisen asian, jos siitä tulee toisista valtioista pyyntö, niin kirjoitetaan sitte teille koko asia, teitän hoitaa sytämenne ja ymmärryksenne jälkeen, esikoisten seurakunnan kansa. Yhen verisen lipun alla tahtomme olla yhtessä teitän kansanne yhteen henkeen juotettuna Totisessa viinapuussa Kristuksessa, uskon kautta kiinnitettynä Siijonin vuoren asuvaisten kansa, sytämen rakkauten terveisiä tässä sanon teille rakkaan vaimoni ja Herran lauman kansa teille ja sille suurelle Herran laumalle siellä Euroopan maalla. Taivaan Jumala täyttäköön sytämenne uskalluksella Jumalaan rajuilman pauhatessaki, pyytän rukoilla etestäni. Näitä merkittee veljenne uskon vanhurskautessa ja osalllinen Jumalan Evankeljumin etesvastauksessa.

Johan Takkinen

Olen näistä merkinnyt Nikalle Ouluun. Luulen että Nikka tulee Matarinkiin kokoukseen. Olen kuullut, että Pietarilla menee nyt hyvin. On usein minulle kirjoittanut.

------------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

38.  J. Takkinen - O. Koskamolle 14/5 1886

PohjoisAmerikka Calumet 14.5.1886

Rakas veli Herran viinamäen työssä Olli Koskamo ynnä muut veljet ja sisaret Norjassa. Kolmeyhteisen Jumalan armo lisääntyköön teille Herran Jesuksen tuntemisessa.

Minä olen saanut rakkaalta veljeltä kirjan talvella Saivosta ja nyt Annijoista, joitten etestä kiitän. Olisin talvellakin vastannut, mutta kun veli aikoi mennä Matarinkiin. Minä olen saanut nyt Matarinkista siitä kokouksesta kirjan*/, siinä ollu 25 kirk(ko)kunnasta kirjoitettu neuvon sanoja. Mutta ei taita kaikki paljon osoittaa kuuliaisuutta, sillä eripuraisuutta se on synnyttänyt eriseuran henki niihinki, joista olis sopinut toista uskoa. Mutta se kirkkaus kirkastaa kaikki Aatamista asti. Mutta sen tietämme kaikki, joka ei lähte totuuten hengestä, ne täytyy omaan hulluuteensa sammua. Mutta paljon tarvittee hyvä maa kastetta ja armon auringon paistetta, että kantaa hetelmätä kärsivällisyytessä taivaan valtakunnalle niin siellä kuin täällä. Älkäämme outoksuko sitä, jos kärsimättömyys vielä liikkuu niissä, joita aina häväistään ja vastaan sanotaan. Me näemme etesmenneistä.

Mutta ahkeroitkaamrne niistä kiinni pitää, jotka päivän koitosta asti ovat puhtaan tutuuten opin säilyttäneet ja jotka niistä yhteen sytämeen on sulaneet. Sillä moninaisissa kukin puutumme siksi kuin vajaa lakkaa. Minä näen täällä, että kuinka heltyy totiset sytämet tuon monivärisen erimielisyyten hengestä, joka on jo rakentanut toisen veneen, niillä loppumattomilla valheilla ja eksytyksen hengellä. Lappalaisilta olen kuullut, että käärmeen pään särkeminen ei tapa elämätä ennen auringon laskua.

Sano minulta terveisiä P.Palovaaralle sytämen rakkautesta. Olen usein häntä muistanu lohtuttain ittiäni, että kerta meitänki pahasta pääsevät. En ole saanu tänä vuonna P.P(alovaaralta) kirjaa. En ole saanut viimeisestä kirjasta vastausta. Hällä on suuri syy, ettei saata itte kirjoittaa. Olen saanut sen hellän kirjan kopion, jonka lähetit. Se oli kallis suurella laupiutella. Täällä on ollu se toimi, että saaha Euroopasta saarna(aj)ita. Mutta Matarinkin kokouksissa on määrätty toisista paikkakunnista laittaa. Sytämen rakkautella sanon terveisiä vaimoni ja Herran lauman kanssa Norjan rannan Jumalan valittuin paljoutelle. Mutta (ole) itte ensin tervehtetty rakkaitten veliin Pauluksen, Teppolan, Helanterin y.m. (kanssa). Yhen veripunaisen lipun alla tahtomme olla kanssanne, suuren Herran seurakunnan hengen yhteytessä priiskoitusveren korjaajana etesvastaajan Jesuksen tykönä! Pyytän rukoilla etestäni. Näitä merkittee veljenne Herrassa

Johan Takkinen

Johan Plomkvistiltä, Matoniemeltä vaimonsa kanssa terveisiä ja H.Kollerilta ja m.m.

-----------------------------------------------------------

/* Tarkoittaa kirjettä n:o 186 Raattamaa: Kirjeet ja kirjoitukset. Raittilan väite kirjan esipuheessa, että k.o. kirje olisi ollut Takkiselle epämieluinen, ei ainakaan ylläolevasta saa yhtään vahvistusta. Takkinen näyttää hyväksyneen kirjeen täysin.

Takkisen omakätinen.

Oulun maakunta-arkisto. Laestadiana 8 Aa:2

39.   Johan Takkinen - J. Raattamaalle 13/7 1886

Thomson, Minn. heinäk. 13.p 1886

Rakas vanhin ja Sionin muurin vartia, Johan Raattama, Jumalan armo lisääntyköön teille. Minä kiitän teitän rakkaan kirjanne etestä, jonka sain Takotaan Calumetistä lähetettynä kirjoitettu toukok. 27 minulle ja Pietarille 28 p onka nyt on Pietari saanut, ja minä olen nyt Junnia puhutellu, ei se ole mitään tietoja Pietarilta saanut, mitä keväillä te tahoitta perintö asiasta, minä olen nyt kirjoittanut Pietarille täältä, että hoita heti että pääsettä vapaasti naimisiin Eskon Caroliinan kansa, johon toivotamme teille Jumalalta aviosäätyn asettajalta onnia ja suurta siunausta. Vanha Aprahami nai hyvin ijällisenä, 100 vuoten, on monta esimerkkiä siihen, on hän se monessa suhteessa tarpeellinen. Junniki tykkää hyvin ja muut kristityt. Caroliina sisar ole kärsivällinen vanhan Saaran, Saarallaki koski kunniaan, kuin ilmoitettiin perillisestä. Jumalan tiet on usein tuntemattomat eteltä. En kuitenkaan ole katunut naimistani. Minä olin 45 v. Minä olen nyt käynyt tällä reissulla jolta olen palaamassa New York Millsissä, Fredrickissä Takotassa ja Cokatossa olen käyny veliä oppimassa. Illalla lähin Cokatosta, ja yliottain on koko hyvin kristillisyys. On puheita saarnavaisten miesten kokoontumisesta syys talvella, johon tunnetaan tarpeellisuutta. Minä kirjoitan teille kuin tulen kotia Calumetiin enempi. Jääkää nyt hyvästi Jesuksen haavain priiskoitusveren armossa, pyytän rukoilla etestäni. Ystävyytellä kirjoitti veljenne.

Johan Takkinen

-----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma.

40.   J. Takkinen - O. Koskamolle, P. Palovaaralle y.m.28/7 1886

Pohjois Amerikasta Calumetista heinäkuun 28.p. 1886 Rakas veli ja ahkera työmies Herran viinamäessä Olli Koskamo ja P.Palovaara ja Hans Helanteri eli Aapa Hansi, ynnä muut veljet ja sisaret Norjan rannalla. Jumalan armo runsaasti vuotakoon teille Herran Jesuksen tuntemisessa priiskoitus veren kautta Jumalan seurakunnan helmassa ja Pyhän Hengen voimassa.

Minä olen Olli veljeltä vasta saanut kirjan, josta lausun sytämellisesti kiitokset. Se on kallis, että tarpeellisia tietoja saapi. Olen saanut lukia sanomia siitä kirjasta Vesisaaresta, kirjoitettu Caleppi Wuoletille Cokatoon ja Apram Pellolle. Oli siinäki jotaki siinä kirjassa. Mikä vielä. Mutta Putasjärveltä on kirjoitettu yksi ikävä ääni Kittilän suuren kokouksen sisällepitosta, kuinka Apram Koskela suurella hengellä siitä muistelee, Erikki Antin yli surkuttelee, ja sitte ennustain, että Palovaara on tullu ilmi kaikille j.n.e. jota he myös toivos minusta. Mutta /Jumalan sanan viisarin totuus ei muutu/*, jos me kuolevaiset kelvottomat ihmiset toiseksi tulisimmeki, sillä oppi on vielä puhtaana, jota saarnaamme. Mutta Amerikan erimielisyys on synnyttäny opin erhetyksen suuren, koska sytämet paisuit niin suureksi, että piti toista lammashuonetta ruveta rakentamaan. Nyt hyvin jaksavat kirota sen opin, että syntisenä opetetaan uskomaan. Sen sanovat olevan koorakkia. Mutta he pyhänä. Jumalan sanan pitää yltää. Mutta kärsivällisyyttä tarvitaan hyvän maan osalle. Ja runsaasti Jumalan sanaa kaikissa Jumalan sota-aseissa varustettuna. Se suuri Israelin paimen tahtoo, että pitää olla yksi lammashuonet ja yksi paimen, jota kuulla tulee. Minä vähän olen kuullut ja nähnyt yhtä ja toista tällä kristillisyyteni ajalla, ja olen huomannut vähän yhtä ja toista, mitä kateus ja turhan kunnian himo on matkaan saattanut, ja mistä ne lapset syntyy. Apram Koskela sanoo olleen minun ja P.P. kirjoja Kittilän kokouksessa, joista saatiin silmän voitetta. Ei ihmekkää ole, sillä joita jonakin pitämme ei ne mitään kirjoita. Jos pitkämieliset kirjoittaisit, ei meitän tarvitteisi kirjoittaa. Puljula on ison Herran, nim. piispan silmissä jäänyt pahimmaksi, kuin ei malttanut vaiti olla. Hieronyymus sai muutamia päiviä vielä, kuin tunnusti Hussin polttotuomion oikiaksi. Lohikäärme pyrstöllään tahtoo taivaan tähtiä liikuttaa, ehkä pää on muserrettu. Toivoa sopii, kuin meitän aika jättää ja pois muutetaan täältä, niin sitte saapi kristillisyys paremman rauhan riitoista y.m.m. Olis minusta parempi, että he kärsisit että me olemme Jumalan seurakunnan apulaiset olleet, ne joita häväistään. Ja merkit to(t)istavat, se on tosi.

Minä olen kirjoittanut Norjan rannalle julkisesti lukia jokaisen kirjan, jotka saapi lukia ja tutkia Kittilässäki, joita Apram kehuu korkiaksi. Suurella osalla kristityitä on taivaallinen viisaus ja ymmärrys Kittilässä, ja taitamattomia ääniä löytyy muuallakin, ei Kittilässä ainoastaan. Ja jos Kittilän saarnaajat tulevat Norjaan tulevana talvena, niin kuin Vesisaaren kirjassa oli, että Feetu ja Apram Tapani on määrätty, niin minun kirjoitukset saa vapaasti lukia, jos niistä tulee kysymys. Sillä minäkin sen hyvin uskon, että niistä toisin puhutaan ja ymmärretään, kuin ovat.

Ihmisheikkoutella olemme kääritty, vain Jumalan armosta tähän päivään asti sujumatta olemme kumminkin kaikkinaisten herjausten tähten seisoneet totuuten tunnustajana Jumalan Evangeljumin etesvastauksessa. Tietämme kyllä sen, että jos salateitä ei olis kirjoitettu Amerikasta Europaan ja taas Europasta Amerikaan monta vuotta, ei olis niin asiat. Mutta kuin on äänetönnä toiset ja toiset pahimat kuuloista ja luuloista panevat kirjallisena totuutena ja vannotetaan, ettei julkiseksi ja n.e. uskottain paljoin krisittyin nimellä. Nyt olemme täällä taas saaneet sen hyvin koetella, nekin jotka Mataringiin kirjoitit niitä raskaita kanne kirjoja, kuka ne nyt omistaa? Mutta sen uskomme, että ne, joilla on ollu hajanainen ymmärrys meistä, ne on saattaneet vaivatta uskoa taivaalliseksi totuuteksi. Muutamilla on se usko, että minun tähteni ei saada Amerikkaan saarnamiehiä, että ne olis muuten Kittilässä aivan valmiit, vaikka onhan niitä tahtonut vanha Raattamaa silloin kuin Parka-Heikki lähti ja ennen tahto myös Kittilästä silloin kun minä lähin, on hän se ollu ovi auki, enkä minä usko vieläkään, ettei Kittilän saarnaajat ymmärrä sitä painoa, että mitä se sisältää. Mutta kokemattomat puhuu mitä haluavat. Mutta Jumalan totuus seisoo. Minä olen ollu sitä myöten jotaki ajattelemassa Norjasta, kuin minulle ystävyyten varjossa vääräoppiseksi Postin Pekka kirjoitti P. Palovaaran, Teppolan ja Lumijärven y.m. että siitä kyllä näin, ettei ihme että Pauluksen tapaa liijallinen kiivaus ja kärsimättömyys. Sinne asti he on ehtineet Korteniemi joukkoneen, että meillä on väärä oppi, karakkisiksi he soimaavat, että opetamme syntisenä uskomaan, he pyhänä. Esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä tahtomme pysyä Siijonin vuoreen kiinnitettynä Jumalan ja kaikkein pyhäin kanssa Herran Jeesuksen tykönä, uskossa ja hengessä priiskoitusveren korjaajana. Sytämen rakkauten terveisiä sanon tässä vaimoni ja Herran lauman kanssa teille ja kaikille Norjan rannan kristityille, Johan Blomqvisti vaimoneen ja Henrik Kolleri myös sanoo terveisiä. Pyytän rukoilla etestäni, merkittee omalla kätellä veljenne

Johan Takkinen

Minä lähetän Vesisaaren kirjasta kopian, jos saan, he on sen minulle luvanneet ja tässä matkassa nyt tulee 2 kopiata Raattamalta ja Mataringin kirjasta kopian, pitän että saatta paljon. Veli lähettää tämän takasi tämän kopian, parempi että veli saa nähtä mitä olen kirjoittanut.

--------------------------------------------

Takkisen omakätinen konsepti.

Kierin kokoeima.SKHS.

Alkuperäiskirje löytyy Oulun maakuntaarkistosta Laestadiana 8 Aa:2.

/*merkein erotettu alue otettu tästä. Konseptissa lukee "viisarin totuus Jumalan

sanassa ei muutu..."

Molemmat kirjeet Takkisen omakätisiä.

41.  J. Takkinen Eurooppaan 24/8 1886

Calumetissa 24/8 1886

Rakkaat veljet ja sisaret Herrassa Euroopan maalla, Jumalan armo lisääntyköön teille Herran Jesuksen elävässä tuntemisessa priiskoitusveren  kautta, Jumalan sanan vahvuudessa Pyhässä Hengessä!

Tällä toivotuksella lähestyn teitä, rakkaita ystäviä Kristuksessa, täältä toisesta maanosasta, tietää antain, että vielä olen tässä pahassa maailmassa, jota kannan jäsenissäni, ja koko turmeltunut meno ihmiskunnan maailmassa ympärilläni Raamatun mukaan, jossa perkeleellä on suuri valta tulessa ja tuulissaki. Monet myrskyt pauhaa maailmassa, mutta jos se on mahdollista, että saatanas olis eronnut ittiään vastaan, ja vaikuttais  päiväin lopun. Vahvasti kunnioitetut ja kostannetut uskonnot maailmassa, ja ne raja-aidat, jotka ovat seisoneet tuhansia vuosia, rupiaa joutuun unhotuksiin ja  joutilaiksi. Järkiniekkain suuret ajatukset on pontevasti vaikuttaneet salaseuroilla miljoonia verkkoihinsa, joissa on suuret edut, ja loiste hohtaa suuren huvituksen kanssa, että ne, joilla oli raakuuden  aikakaudessa verinen viha välissänsä, ettei kuoltuakaan yhteen aidan sisälle sopineet. Nyt he sivistyksen aikakaudessa jakaa lahjoja toisillensa.

Nyt työskentelee vanhat ja uudet yhtiöt, vapaa-ajattelijat, riimuurarit ( = vapaamuurarit), henkivakuutusyhtiöt, kansanvalistusseurat ja raittiusseurat, y.m.m. Niin roomalainen ja kreikkalainen, protestanttilainen ja reformeerattu, juutalainen ja uudestikastajat ovat kaikki veljekset, ja ystävyyden maljasta juovat mettä.

Pyhä Henki on jo Raamatuissa ilmoittanut tuhansia vuosia ennen, niistä suurista turmioista, jotka tuottaa kaikelle lihalle lopun. Pyhä Henki on myös ennustanut, että viimeisinä päivinä on Herran vuori kaikkia muita vuoria korkiampi  oleva. Mutta Jesuksen opetuslapsilla on annettu tuta Jumalan valtakunnan salaisuuksia ainoastaan. Merkit auringossa, kuussa ja tähdissä, meressä ja maassa, on suuressa kysymyksessä koettelemuksessa. Vanha Kristinuskon valkeus, joka on pyhässä kasteessa vannottanut tuhansia vuosia, luopumaan pois perkeleestä, kaikesta hänen menostaan ja teostaan, on tämän maailman siveyden vesissä pessyt ja korjannut armon järjestystä; paavin jäännöksiä, taikauksia poisjättäen, mutta ajanhengen vaatimusten mukaan, Jumalan armosta kristillisten esivaltain nimen voimalla on kristinopin kirjat pitänyt sivistää ihmiskunnialle loukkaamattomaksi.

Lutherus joutuu lutherialaisille tielle, joka jätti synnintunnustuksen opin ja synninpäästön seurakunnalle viljellä, joka löytyy uskonsa tunnustuskirjoissa koko maailmalle tutkia ja tuomita P.Raamatulla, joka on ollu jo sivistyneessä Ruottissa ja Norjassa viides pääkappale pois Lutheruksen katekismuksesta. Ja körttiin heränneet ennen Suomessa tunsit valita ittelleen Möllerin, jossa oli ripin oppi pois. Nyt kiirehtiin se aika, että kuudes käsky tulee tielle sivistyneessä kristillisessä seurakunnassa, tulevat kaikki aateliksi. Elävä kristillisyys on pahin koira, joka haukkuu ja ei anna ylistystä kaikille näille. Näin syöpi onnelle ittensä vanhentunut maailma, joka on läsnä loppuansa, ja se aijotaan järjen valolla ja ihmisneron voimalla uudesta luoda.

Jumalan edeskatsomisesta on elävä Kristillisyys maailmassa levinnyt, jota sadat on saarnanneet ja tuhannet on kustantaneet, Euroopan ja Ameriikan maalla, jota huudetaan pahimmaksi villitykseksi, jota on nykyaikaiset kristillisen valtiokirkon vartijat pyytäneet ojentaa, ja suuta korjata Ruottissa, Norjassa ja Suomessa, jota kättä on viljelty vielä Ameriikkaan. Mutta se sujumatoin vanha tottuus: Jos ei Herra huonetta rakenna, niin hukkaan ne työtä tekee, jotka sitä rakentaa. Mutta sen tiedämme, että jos Jumalan evangeliumin nuottaan tarttuu monenlaisia kaloja, toiset verkolle vahingoksi ja vaivaksi apostolein ja Lutheruksenki aikana, niin onko toista odottaminen tälläkään ajalla? Kristillisyyden vapauden ilman alla syntyy monta turmiollista mieltä pakanallisen viisauden hapatuksesta, ja juutalaisuuden juuresta, josta P.Paavali kirjoitti, ettei julmin vaino ja verenvuodatukset voineet estää repeilemisiä ja Kristuksen seurakunnasta erkaintumisia, ja samoin kävi Lutheruksen aikana, että muutamat paaville suutuksissa, ei tahtonut yhtään lepoa olla, kaikki tahoit olla mestaria, että Jumalalta kutsutut palvelijat olit  monessa vaarassa, ja synty monta Jumalan sallimisesta, evangeliumin väärin käyttämistä.

Nyt on mennyt Ruottissa ulos valtiokirkosta Waldenströmiläiset ja babtistit (Uudesta Kastajat), joka nyt rynttää Suomeenki, mutta ne, joille maailmassa on perkele korkonimeksi pannut "hihhuli", ja sivistyneimmät "laestadialaiset", ei ne ole tarvinneet kirkosta erkaintua Ruottissa eikä Suomessa, vaikka monella tavalla on kirkko ahdistanut, voimalliset ja voimattomat, kirkkosaarnoilla, maailmallisella lailla ja herjauskirjoilla ja m.m.

Nyt näemme ehdotuksia eriuskolaislaista Suomeen, julistettuna sanomalehdissä, niin tihiän ja korkian, että tietää olleensa ulos potkastun sakramenttein kanssa vanhan kirkon yhteydestä, jos ne ehdotukset laiksi vahvistetaan. Niille ne on hyvät, joilla on halu ulospäästä kaikista uskonnollisista siteistä, joita löytyy oppineissa ja yhteisessä kansassa; mutta elävä kristillisyys ei sitä vaikuta, mutta ulkoa on syyt.

Jumala loi ihmisen iloon ja kuolemattomuuteen, vapaaksi kaikesta työstä ja vaivasta, mutta perkeleen kateudesta tuli synti maailmaan, ja synnin kautta kuolema, ja ihminen tuli turmelluksi syvästi, alastomaksi ja sokiaksi. Portti tuli avaraksi ja tie laviaksi, joka viepi Jumalan vanhurskauden Hengeltä sytytettyyn helvettiin, jota sadduseukset tekee turhaksi. Apostolein aikana hurmasi perkele kristityitäki, ettei ylösnousemusta ole, ja toisia, että se on jo tapahtunut, ja m.m.

Se vanha Israeli myös luuli, ettei siinä tiessä laitaa ole, joka Jumalalta avattiin ulos Egyptistä luvatulle maalle, läpi suurten vaarain, kuin loppui orjuus esivallasta, joka hukkui, niin vapauden himo tuli laidattomaksi, josta Jumalan ankara vanhurskaus usein syttyi raskaasti rankaisemaan. Ihmissukukunnan lunastaja Herra Jeesus, tottuuden suu, on sanonut: Portti on ahdas, ja tie kaita, joka viepi elämään, jota porttia ja tietä elämään, kirjanoppineet ja fariseukset ja kansan ylimmäiset tutkit, ja löysit opissa Jumalan pilkkaajaksi ja kaikissa käytöksissä syntiseksi. Että mestarin ovat Belsebubiksi kutsuneet, paljon enempi perheensä, hänen seuraajansa, joita veritodistajia on miljoonia, Aabelista asti. Eikä ole koskaan ihmisellinen ja perkeleellinen viisaus tuntenut uskosta vanhurskaita ajallansa, mutta jälestä he on rientäneet marttyyrein hautoja kaunistamaan.

Nyt syntinen maailma lukee hurskasten rikoksia P.Raamatusta jumalattoman menon puolustukseksi, ja nykysen elävän kristillisyyden vioilla tahtoo kaataa kristillisyyden, ja puhdistaa maailman jumalattomuudessansa. Kaidan tien matkamiehet on useinki kompastuneet perkeleen, maailman ja oman lihan kiusauksissa. Apostoli Jaakoppi kirjoittaa syntisistä himoista: Sitte koska himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin, mutta koska synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman. Kuin vanhurskauden saarnaajassa Noakissa synnin himot sytyit viinipuun hedelmästä, niin joutu juovuksiin, ja Lothi myös viinan uhriksi ja kovin sukurutsaukseen. Ei ollu se usko elävänä, joka pelasti maailman hukkuissa Noan, ja Sotoman suuresta tulipalosta Lothin. Ei ole olleet kaikki patriarkkain lapset vanhurskauten perillisiä. Ei ollu Daavidilla se usko elävänä sydämessä, jolla karhun, jalopeuran ja Goljatin voitti uskalluksella elävään Jumalaan, silloin kuin sortu huoruuteen ja viattoman veren vuodatukseen. Se suuri Herran palvelija Elias joutui raskaan vainon edessä omalta vanhurskaudelta niin kiusatuksi, ettei nähnyt enään muita hurskaita maan päällä. Nämät ja monta muita, on kirjoitettu meille opiksi, joilla on voide Herralta.

Ottakaamme, rakkaani, vaivan ja kärsivällisyyden esikuva niistä profeetoista, jotka Herran nimeen puhuneet ovat Pyhissä Raamatuissa, ja jotka aikakaudessamme Herra herättänyt ja kutsunut on, tahtoansa ilmoittamaan, vanhurskaalle maailmalle saarnaamaan heräystä, ja syntisille syntein anteeksi antamusta, josta meitä vainotaan ja puhutaan kaikkinaista pahaa Jeesuksen nimen tähden.

Kolmeyhteinen Jumala sytytti rakkautensa tulen palamaan Lapin korvessa, Jumalan sanan saarnalla Pyhässä Hengessä, Herran Jeesuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemisen läpi, ja Kristuksen seurakunta on synnyttänyt Jumalalle suuren lapsilauman Ruottissa ja Suomessa, Norjassa ja Amerikan maalla, joka vastauudestasyntymisessä uskon kihlauksessa Sionin vuoreen kiinnitetty on, Jesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.

Suuri on todistajain joukko ympärillämme Apelista asti edesmenneet ja priiskoitusveren korjaajat, yhdessä hengenyhteydessä, yhteen ruumiiseen kiinnitetty uskon, rakkauden ja Pyhän Hengen osallisuudessa olevat veljet ja sisaret Euroopan ja Amerikan maalla, kaikki, jotka toivossa odottavat Herran Jesuksen ilmestymistä.

Ja hyvästi vähäksi hetkeksi. Pian yhteen tulemme Paratiisin ilossa! jossa veisaamme Amenta, Halleluoja, kiitosta ja ylistystä Jumalalle Karitsan istuimen ympärillä! Pyydän rukoilla edestäni armoistuimen tykönä.

Näitä merkitsee monelle tunnettu veljenne

Johan Takkinen

--------------------------

Alkuperäinen. SKHS Kierin kokoelma.

 42.   J. Takkinen - J. Raattamaalle 27/8 1886

Pohjois Amerikasta Calumet, Michig. elok 27.p. 1886

Rakas vanhin ja Sijonin muurin vartia Johan Raattama. Jumalan armo   lisääntyköön teille  Herran Jesuksen tuntemisessa priiskoitusveren kautta P.H.

Tässä tervehtämme teitä rakkaalla sytämellä. Nyt olemme lukeneet sen uutisen Kaikusta ja Suomerista, että rakas veli Aatu Laitinen on Kuopion raastuvan oikeutessa sakoitettu 29.p heinäkuuta (300) kolmesataa markkaa, ja oikeuten kuluja neljäs sata. Jos se on tosi, mitä mailman herrat ilolla ilmoittaa sanomalehtissä, niin me tahtosimme tietää visusti, niin veljet ottaisit osaa siihen kuormaan täältä. Ei se ole mahtollista Laitisen yksin kärsiä, antakaa Laitisen kanssa tietää, kuinka se on. Ei voi olla varma, mailma on täynnä valheita. Emme ole saaneet teiltä kirjaa sitten kuin 27. p. toukokuussa kirjoitettu, jossa oli Pietarille myös, jonka hän on saanut. Erkki Antti vanhimmalta olen vasta saanut kirjan, kirjoitettu 26.p. heinäk. Sanoo taas hälle täältä yhten korkian kirjan nimettömän tulleen, jossa morkattiin häntä, minua ja teitä. Se ei ole ihmet (jos) Laitis veli olis sakoitettu mailman lain voimalla, sivistyneeltä mailmalta, mutta se on ihmeempi, että ne, jotka piti tulla veripunaisen oven kautta lammashuoneeseen, ettei tahto nähtä muuria eikä seiniä. Norjan rannalta asti aallot vaikuttaa tänne.

Putasjärveltä kirjoitti Apram Koskela veljelleen Sampalle Kittilän menneenvuotisesta kokouksesta erinomaista. Kaikki ne kanne äänet niin taivaalliseksi, mitä on kuullut Norjastaki, ja että Erkki Antti on muka Norjalaisilta anteeksi rukoillu, Neljäskunnalta ynnä muilta, ja niin Palovaara on tullu muka ilmi. On ilmanki jotaki seki hetelmöiny. Mutta rakas veli Olli Koskamo on minulle kirjoittanut ja sanoo Erkki Antin heille kirjoittaneen kalliin kirjan, ja pyysi minulta kopiata Matarinkin kirjasta, minä sen ja teitän kahesta kirjasta kopion, ja kirjoitin vähän ymmärrystäni, kehoitin kärsivällisyyteen kanssamme, ei täällä mailmassa totuuten tunnusta(j)illa ole vastaan sanomiset olleet kaukana etesmenneilläkään. Sytämen rakkauten terveisiä sanon teille rakas vanhin ja Caroliinalle ja kaikille Saivossa velille ja sisarille ynnä muualla kristittyin paljoutelle, minulta ja vaimoltani ja kaikilta kristityiltä, joilla on yksi mieli kanssani. Apram Tapanille per(heineen) ja erinomattain Aatu Laitiselle perheineen terveisiä. Se on kallis, että kärsii niinkuin totuuten tunnustaja. Paljon se on saarnansa riettaan orjia pieksäneet, ei ihmet että hän kirkastaa orjiansa marttyyrin vereen. Ei kuitekkaan Lohikäärmeen pyrstö saa Laitista pois Taivaasta jos seki on joskus tapahtunut, että kolmas osa taivaan tähtistä. Pyytän rukoilla etestäni, kirjoitti omalla kuolevaisella kätellä

Johan Takkinen

Vasta olen kirjoittanut enempi Kristilliseen kuukausi Lehteen teitän kautta lähetin Laitiselle, mutta pyytän vastausta heti.

-----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma.SKHS.

43.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 20/10 1886

Calumetistä lokak.20.p.1886

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia Johan Raattamaa. Jumalan armo lisääntyköön teille Herran Jesuksen tuntemisessa.

Tässä saamme tietää antaa, että niin pian kuin piljetit ja väkselit tulit minulle 4.p. tätä kuuta ja minä annoin Agentille Isak W. Frimatille, niin juuri ne, jotka mennätalvena on vapauttaneet Pärkin joukkoineen, että he laittaa saarnaajat Euroopasta, niin ne ensi iltana jo tuomittit, että huomenna pannaan takasi, ja teistä sanottiin mitä rumemmasti, niin hopitettiin eli laitettiin piljetit 12.p. tätä kuuta Hanhi Pietarille ja Rapille, ei malttaneet sitäkää aikaa, että olis tulleet saarnaajat, joita me oltiin toimittamassa Minnesotasta ja Takotasta, mutta he kiirehtit eteen asiansa kuin ihmiset tahoit rahojaan, joita oli otettu jumalattomiltaki. Nyt viimi sunnuntaina 17.p. lokak. Isak Wiippa käski lukia Isak Heinosen, sen kirjan, kuin olimme Calumetin kirkossa, joka oli kirjoitettu piljettiin perään Hanhi Pietille ja Rapille, joka luettiin. Ja se vale myös, että tämä on yleisön pyyntö niin kuin ennenkin. Mutta ovat tunnustaneet, erinomattain Stefanus Lustig J.Roanpäälle, että he on tehneet sen önskästä. Erkki Antti vanhin kirjoitti minulle voimallisesti, vasta olen saanut. Hän on puhunut pirun kavaluutesta, ja tahtoo opettaa Raamatulla korkiamielisiä, joita sanoo olevan Ruottissa, Suomessa, Norjassa ja Amerikassa. Hän tahtoi Vesisaaren kirjasta kopiata, olen lähettänyt. On kuitenki kallis, että tässäki valtiossa on muissa paikkakunnissa rauhallinen kristillisyys, joissa hallittee rakkaus ja yksimielisyys, sillä tässä tuo Korteniemen henki vaikuttaa vanhasta juuresta, Pärki ja Mullo on siinä toimessa, että he lähtee tämän kuun lopussa Suomeen.

Sen tietän ja olen vahva siitä, että Jumalan totuus seisoo ja emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuten puolesta, ja olemme joskus täälläki nähneet ja tulleet tuntemaan, että valheen nuora on pitkä ja monen värinen, ja nuo laiskat henget, joilla on tapa joutilaita laverrella koko kristillisyyten suulla, niinkuin he olis olleet joka paikassa. Sillä ittiänsä elättäin, ja ovat suurissa veloissa kuin Pärki, Mullo ja Isak Heinonen, joka nyt on esittänyt ittensä kriivariksi kaikkiin paikkoin, Kittilään, Torniolle, Ouluun, Kalajoelle. Ja oli lupaus HanhiPietille menevässä kirjassa teillekki, mutta viimeksi nimitti teitä, sen tietämme, että se joka Jumalan Sanan jälkeen rakettu on ei järistä taita.

En jouta nyt paljon kirjoittamaan. Sitte kuin Wuolteen veljet tulee ja Carl Daneli Takotasta, joita olemme kutsuneet, joita toivomme tämän kuun lopulla tänne. Sitte kirjoitamme taas, ja nyt sanomme sytämen rakkauten terveisiä teille perheenne kanssa, vaimoni ja Jumalan seurakunnan kanssa, ja pyytän sanomaan siellä sytämen rakkauten terveisiä kristityille niin lavialta kuin kuljette ja kirjoitatte. Yhen Siijonin vuoren tykönä tahtomme teitän ja kaikkein Jumalan pyhäin kanssa ja niin eespäin, priiskoitus veren korjaajana uskolla pyhässä hengessä puhtistukseksi syntein anteeksi antamisen armossa. Ja hyvästi nyt Jesuksen haavoin ja rauhan haltuun, pyytän rukoilla etestämme. Näitä merkittee veljenne uskossa ja armon osallisuutessaja evangeljumin etesvastauksessa

Johan Takkinen

---------------------------------------------------------------

Takkisen omakätinen. Reunakirjoitus lukukelvoton. (6 riviä). Kierin kokoelma. SKHS.

44.   J. Takkinen - Johan Raattamaalle 6/10 1886

Pohjois Amerikassa Calumet lokak. 6.p. 1886

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia Johan Raattamaa.

Jumalan armo runsaasti lisääntyköön teille vielä vanhuutenki päivinä, sillä teitä Jumala vielä tarvittee.

Eilen tulit piljetit ja väksellit takasi minun käteeni. Ja olen saanut muutamilta sen soimauksen, että minä kuttunut takasi, en tietä onko ollut kuttujata yhtään, vain ainoastaan asian luonto ko sen niin vaati. Apram Väänäsen kirjasta he on kansa saaneet erinomaisen voiman, josta lähetän teillekki kopian, ja nyt on rakkaalle veljelle Aatu Laitiselle koottu, veljet Calumetissa, Winsissä, Ojanperän farmilla, Alouesissa, Postossa, Copper Fallsissa, rakkaalla sytämellä koonneet ja lahjoittaneet 600 markkaa. Olemme selittänyt niitä suuria kuluja joita on Laitisella Muonion hurtan kanssa, ja Liminkan papin, ja kahesti Kuopiossa käynti, ja monta muuta. Ei ole nyt vihollisen orjat joutilaana. Nahka nahasta, se on himo perkeleellä. 11 vuotta on siitä kuin Kuopion rannassa en päässy Kuittisen kanssa laivaan tulla Iisalmeen, mutta piti mennä hevoiskyytillä, että olin muka villin saarnaaja. Usein olen muistanut kyyneleillä niitäki reissuja, että niin suuri valta perkeleellä on ihmisten päälle. Ei sitä elämän tien päällä ruusuin ja kukkaisten päällä. Sytämen rakkauten terveisiä tässä lähetän vaimoni ja Herran lauman kanssa teille ja kaikille, jotka teitän kanssanne yhtessä hengessä yhteytessä ovat, erinomattain rakkaalle veljelle Laitiselle, ynnä muille kalliille Herran työmiehille, ja sille suurelle Herran laumalle Euroopan maalla.

Wuolteen veljet olemme aikoneet kuttua täällä käymään kuin kesätyöt ohitte menee, luulen ettei sitä suurempata kokousta saata tänä syyssä tulla. Suuret kustannukset siinä tarvitaan, että monista valtioista tuhansiin miilain kulku, ja maan viljelijät valittaa huonoa hintaa maan viljalla. Hyvästi nyt hyvän paimenen Herran Jesuksen haltuun. Pyytän rukoilla etestäni. Merkittee veljenne armon osallisuutessa.

Johan Takkinen

-----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

45. J.Takkinen - Antti Törmäselle 11/11 1886

Calumet marrask. 11 .p. 1886

Rakas veli Herrassa Antti Törmänen, ynnä muut veljet ja sisaret Poinsetissa. Jumalan armo lisääntyköön teille priiskoitusveren kautta Pyhässä Hengessä Jumalan seurakunnan hengen yhteytessä Jumalan sanan valkeutessa.

Minä kiitän monen veljen kanssa kirjanne etestä, jonka olemme saaneet vasta näinä päivinä teiltä, ja kuulimma, että rakas veli Mustola on ollu kipiänä jo enempi aikaa. Ja se on kyllä murheuttava totuutessa, jossa tarvitaan kärsivällisyyttä ja osanottavaisuutta veliltä ja sisarilta. Se pyyntö, jonka oletta tehneet, että täältä laittaisimme sinne saarnaajata ja papin toimia myös, niin me ymmärrämme, että se ei saata ensinkään nyt tapahtua, teitän nykyiseen tarpeeseen. Mutta että velvottaisitte keskeltänne jonku veljen siihen toimeen. Eikö elävän kristillisyyten jäsenet tuntisi sitä terveellisimmäksi. Tosten Estensee eikö hän rakas veli saattasi jakaa ittensä seurakunnan palvelukseen jos seurakunta siellä hänen valitseisi. Tämä olis meistä terveellisin. Hän tunnetaan täällä monelta kirjalliseksi eli siksi paljon lukeneeksi kielissä myös. Olemme täällä puhuneet tästä asiasta Wuolteen veliin, Calle Danelin ja Henrik Nikkilän y.m. kanssa. Tänne on tullu kirja Fredrikistä, jossa sanottiin, että Callelle on tullut Poinsetista kutsumus siellä käymään. Se olis kyllä hyvä jos hän yltäis käytä sielläki. Hällä on jo lupaus Pläkhillissä käytä. Paljon on kulkuja saarnaajilla, toivomme, että jos Calle veli tulee siellä käymään tänä talvena, niin hän saattasi näistä enämpi puhua kuin mitä tässä on esitetty. Tehkää toimellisesti, Jumalan etessä olen. Ja jos Mustola veli paranee niin on hyvin kaikki.

Sytämen rakkauten terveisiä tässä lähetämme kaikille sen paikkakunnan kristityille meiltä nimitettyin ja Herran lauman kanssa täältä, ja erinomattain Mustolalle perheensä kanssa meiltä terveisiä onnen toivotuksella vielä kärsimisiin, ja Antti veli perhees kanssa, A. Suorilta per(heineen), A Hiekka per(heineen), Tosten per(heineen), Simenin per(heineen), Koisti veljeksille perheineen), Wehkaperälle per(heineen), Kurkelan perheelle, Lindströmin veljekset per(heineen) y.m. Ahkeroikaa aina uskoa yksinkertaisesti syntein anteeksi antamus Herran seurakunnassa, ja pankaamme kaikki murheemme Herran eteen, niille kaikki parhaaksi kääntyy, jotka Jumalata rakastavat, verisen voitto vaanan ( = lipun) alla Siijonin vuoren tykönä, jossa armollinen Jumala ittensä on uhrannut ihmisten sovinnoksi. Synnit ja rikokset on teille ja meille annettu anteeksi ja vielä toistamme niillekki, jotka meitä panettelevat heikkoutessansa Herran Jesuksen nimessä ja veressä. Toivossa ototamme kotimaan rantaan kostumista. Toivon Jumala täyttäköön teitäki riemulla ja rauhalla uskossa Pyhän Hengen voiman kautta. Jääkää nyt hyvästi priiskoitusveren armoon. Pyytän rukoilla etestäni. Näitä merkitsee veljenne Jumalan armon osallisuutessa

Johan Takkinen

-------------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

46. J. Takkinen - J. Raattamaalle 10/12 1886

Pohjois Amerikassa Calumet jouluk. 10.p. 1886

Rakas vanhin ja Sionin muurin vartia, Esikoisten seurakunnan vanhinten kanssa Johan Raattama, ja perhees kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille priiskoitusveren kautta. Minä suuresti kiitän teitä rakkaan ja kalliin kirjanne etestä, jonka eilen illalla sain, kirjoitettu 26.p. lokak. ja Pietarin kirjan nyt lähetin Pietarille, ja käskin teille kirjoittaa ja neuvoa vanhinta kohtaan nuorukaisia, etteivät tyhmästi kavalain juonet nuorukaisia kovin eksyttäisi, täällä on kristityt sen pitäneet kovin ikävänä, että teitän naimistanne on ruvenneet vävyt viivyttämään, vieläpä sillä ahtaalla varjolla perintö riitalla, saattavat mailman herrain kanssa ruveta mailman lain voimalla raatelemaan. Me saarnaamme heille synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja ulosvuotaneessa veressä. Särkeneet he on kuitenki viinamäen aitan.

Nyt meillä on täällä ollut virvottamisen ajat. Täällä on ollut neljättä viikkoa saarnaajat Minnesotasta Cokatosta, Wuolteen veljet Jaako ja Caleppi, ja Dakotasta saarnaajat Kalle Daneli ja Henrikki Nikkilä. Suuresti on Jumalan sanan saarnaaminen vaikuttanut, että yleiset parannukset ja anteeksi anomiset on tapahtuneet, anteeksi olemme kahen puolen rukoilleet ja antaneet anteeksi toiset toisillemme, mitä itte kullai on ollu kannetta, josta asiasta kirjoittaa saarnaajat teille tietoja. Ne on täältä lähteneet viimi tiistaina 7.p. jouluk. kotiinsa. Meni Cokatoon Wuolteen veljet, ja Calle Daneli meni Nikkilän kansa ensin Kläkhilliin ja sieltä sitte kotiansa Dakotaan. Minä uskon, että kannekirjain kirjoittajat tulee itte anteeksi rukouksella. Kyllä on kiivanneet aikansa.

Jos kuinkai nousisi korkiaksi se Pietarin talon hinta perikunnalta lunastaa niin täältä autetaan teitä, että teitän pitää saaha se omaksenne asuaksenne perheenne kanssa. Menette turvallisesti Caroliinan kanssa naimisiin. Me laitamme rahat niin piain kuin kuulemme, että sen rahalla saapi.

Kiitoksia niitten ratiin etestä Caroliinalle ja terveisten etestä. Sytämen rakkauten terveisiä käskit Minnesotan ja Dakotan saarnaajat teille sanoa. Wuolteen veljet teille kirjoittaa heti kuin pääsevät kotia. Rakkauten terveisiä sanon vaimoni ja Herran lauman kanssa teille ja teitän kautta, missä kuljetta ja kirjoittaissa, Herra Jumala vahvistakoon teitä kaikissa murheissa. Kyllä teitän murheet on usein vanhurskaita piirittäny. Roanpäältä, Lindströmiltä, Daneli Ojalalta, Matoniemeltä, Antti Jaakkolalta, Parka-Heikin vävyltä ja Stiinalta sytämellisiä terveisiä.

Herran vuori on vahva viimeisinä päivinä, ja Herran tiet on ihmeelliset omainsa kanssa Siijonin avaruutessa. Kyllä yhteen tulemme kaikkiin priiskoitusveren korjaajain kanssa, jotka yhtä armon ilmaa hengittäneet yljän tulemista otottain, seuraten Jesusta ylösnousemisen voimassa ja kärsimisen osallisuutessa yhtessä Hengen yhteytessä Pyhässä Hengessä. Rauhan Jumala hallitkoon meitä tahtonsa tuntemisella. Pyytän rukoilla etestäni. Jääkää nyt hyvästi ylimmäisen paimenen haltuun. Näitä merkittee teille tunnettu veljenne ja matkakumppaninne

Johan Takkinen

Teille on A S Lehtiä lähettänyt Aleksi Leinonen. Hän sanoi minulle tahtoa kunnian vanhukselle lähettää ilman. Leinonen on terve järkinen mies.

----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS

47. J. Takkinen - J. Raattamaalle 28/12 1886

Calumet jouluk.28.p. 1886

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia esikoisten kanssa, Johan Raattamaa. Jumalan armo lisäätyköön teille elävässä tuntemisessa. Tällä toivotuksella lähestymme teitä. Olemme nyt joulujuhlaa viettäneet lohtutukselia ja ilolla. Suuri paljous oli koossa kristityitä monesta paikasta. Ei ollut mitään riita ääniä kristityillä. Olemme jo saaneet Cokatosta veliltä kirjan kotia pääsystään. Jaakob on mennyt jouluksi New York Millsiin, josta on tehty kutsumus. Rakkaalta ja uskolliselta Herran palvelialta Aatu Laitiselta olen saanut kalliin kirjan joulun etellä, jossa kuulimma muun muassa sen sanoman, että veli Laitinen ei tulekkaan etelleen K.K.lehden ulosantajaksi tulevalle vuotelle, mutta veli Yrjö Halonen, hän on meille kasvoista tuntematoin. Mutta tietämme sen totuutessa, että mailman sivistyneet jaksavat paremmin ylönkatsoa kuin ei ole kirkon palvelia ja korkiasti oppineitten joukosta. Laitinen sanoo, että paino hallitus karsii hänen kirjoituksista kaikki terävämmät sanat. Sitä vihollinen kaikkina elävän kristillisyyten aikakausina on tehnyt. Johannekselta leikkasi kaulan, vaikka oli juutalaisten ylimmäisen papin poika. Ja ylimmäinen raati surmasi Stehvanin ja m.m. on kirkasta esimerkkiä, kuinka totinen valkeus on mailmassa kärsitty ja vastaan sanottu, ja Jumalan totuutta sujutettu ja punottu kaikella kavaluutella, jossa monta Herran palveliata lohikärmet pyrstöllään, Jumalan kutsumisesta peljättäin eli muuten himmentäin totuuten tunnustamisessa vähän vaikenemaan. Suuri ovi oli veli Laitisella yksin suurta pappis mailmata vastaan huutaa. Muut kristityt papit olit vaiti, juuri kuin sairaana suuressa siveytessä. Nyt ei ole enää puolta vaivaa kuin maallikko K.K.Lehtiä ulos antaa. Laestatius anto Huutavan ääntä 3 vuotta, K.A.Heikel 3 v., A.Laitinen 4 v. Meillä on paino vapaus. Olemme puhelleet veljet keskenään ja saarnaajat, että kuin meillä kirja seuran paino kapineet on joutilaana, joilla on painettu Aapinen ja Pipeli historia ja katkismus, että antaa täällä ulos kristillistä lehtiä, vanhinten kirjat erinomattain ja hurskaat kirjoitukset paikkakunnista, koska muilla riettaallisilla lehtillä täälläki tahtotaan mailma sivistää, että se kelpais Jumalalle. Amerikassa annetaan jo 8 lehtiä suomen kielellä, yksi aivan hengellinen, jota Evangelis Luterilaiset 3 pappia ulos antaa, Walvoja nimi. Oli se meillä sillon puheena kuin saarnaajat olit täällä Minnesotasta ja Takotasta, ne myös olit myrkyllisten valhettenki tähten, että totuus olis rinnalla, ja vanhinten kirjat erinomattain tulis valistusta levittämään ja säilysit kirjallisena totuutena. Pyytäsimme kuulla mieltänne. Tottapa oletta jo Wuolten veliltä saanut kirjan. He aijoit kirjoittaa teille ja viimeiset piljettiin lähettäjät on aikoneet myös korjata jälkensä. Emme tietä, kuinka ovat kyvenneet.

Sytämen rakkauten terveisiä tässä lähetän perheenne kanssa teille rakkaani ynnä esikoisten seurakunnalle Lapinmaalla, minulta vaimoni ja Herran lauman kanssa täältä vieraalta maalta. Siijonin lähteen tykönä ahkeroittemme pysyä teitän kanssanne priiskotusveren tykönä Herrassa Jesuksessa, uskossa ja hengessä, Jumalan seurakunnan hengen yhteytessä rauhan siteen kautta. Pyytän rukoilla etestäni armo istuimen tykönä. Näitä merkittee veljenne uskossa ja Jumalan Evangeljumin etesvastauksessa tähän teitän kanssanne. Jumalan on oma asia vieläkin.

Johan Takkinen

----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

48. J. Takkinen - J. Raattamaalle 3/2 1887

Pohjois Amerik(k)a Calumet helmik(uun) 3. p. 1887

Rakas vanhin ja Sijonin muurin vartia Esikoisten kans(s)a Johan Raattama. Jumalan armo runsaasti lisääntyköön teille priiskoitusveren kautta.

Minä olen vasta eilen saanut teiltä kalliin kirjan, kirjoitettu 17.p. joulukuussa, jonka etestä kiitän. Minä olen ottanut kopian ja lähetin Pietarille, ja kehoitin että teille lähettää heti se mitä pyysitte. Nyt sain vasta kirjan Nikalta Oulusta, jossa hän sanoi, että Mullo on ja Pärgi siellä Oulussa, ja menevät Torniolle Feetua tapaamaan, ja että ovat asialla, että saaha saarnamiehiä matkassaan Amerikkaan.

Ei tänne nyt kuulu erinomasta. Nyt on oltuna rauhan tyvenessä kristillisyyten alalta, ja yleisestä sotasta paljon puhutaan, että taitaa syttyä suuri maailma yhteen veren vuotatukseen, niinkun on Pyhässä Raamatussa ennustettu. Ajallansa ne Jumalan sanat täytetään. Oletta kaiketi saanut Wuolteen pojilta kirjan ja Carle Danelilta ja Nikkilältä Fredrikistä Takotan valtiosta. Paljon on saarnaajat olleet kulussa Minnesotassa ja Takotassa, joka on kallis asia, että ne on kulkemassa, joilla (on) ymmärrys ja hengen valkeus koota.

Minä lähetän teitän kirjastanne kopian vietä Cokatoon Wuolteen velille ja Takotaan Kalle Danelille ja Nikkilälle ja Lumijärvelle myös lähetän kopian. Toiste kirjoitan enempi teille. Sytämen rakkauten terveisiä lähetän teille Antti Jaakkolan emäntänsä kanssa ja Lahtelan Liisu miehensä kanssa ja Parka Heikin Stiina miehensä kanssa. Me olemma yhellä aukialla yhessä rakkauten Hengessä Herran seurakunnan hengen yhteytessä. Ja Roanpää myös. Toivotamme teille onnia ja menestystä ja pitkää ikää, vieläpä uuteen avio liittoon, tätä toivotan rakkaan vaimoni ja Herran lauman kanssa. Ja minä pyytän, että Caroliina olis avullinen kirjoituksessa tänne. Minä saan hyvin selvän Caroliinan kirjoituksista, vanhimmalle näön tähten. Yhen Sijonin vuoren tykö tulleet olemme ja tahtomme yhtessä Hengen yhteytessä vaeltaa kanssanne. Jääkää nyt hyvästi tällä kertaa. Pyytän rukoilla etestämme. Näitä merkittee ystävyytellä, armon osallisuutessa

Johan Takkinen

----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

49. J. Takkinen - P. Palovaaralle 28.2.1887

Calumet, Michigan 28.2.1887

Rakkaat veljet ja uskon jälkeen Herran viinamäen työmiehet Pavali Palovaara ja Olof Koskamo. Jumalan armo lisääntyköön teille.

Minä olen teiltä kummaltaki veljeltä saanut kirjan. Ollilta menneessä kuussa Annijoista ja Paulukselta tässä kuussa Vesisaaresta. Olen otottanut tietoja Norjasta, jos Kittilästä teille sinne saarnaajat tulevat, vain kuulin vasta Pauluksen kirjasta, ettei vielä olleet tulleet. Tässä lähetän teille kopiot Raattamaa vanhimman kirjasta ja Aatu Laitisen kirjasta, joista saatte kuulla Lapin maalta armon sanoja, kuulla heitän ymmärrystänsä. Norjaan on Lumijärvi kirjoittanut mennä syyssä vastauksen siihen kirjaan, joka mennä talvena Vesisaaresta kirjoitettiin Korven Olalta monen veljen kanssa Wuolteen velille Minnesotaan ja Abram Pellolle. Mutta Lumijärvi kirjoitti Cokatoon, että Wuolten veljet kirjoittaa ja Apram Pelto, ja niin lähettää Norjaan, vain se topattiin Cokatoon Lumijärven kirjaki. Se on helpompi olla vaiti. Ei tarvitte olla pahassa huutossa. Lumijärvi on luullu aina näihin asti. Minä olen nyt antanut Lumijärvelle tietot, koska hän vasta kysyi. Minä uskon, että Lumijärvi kirjoittaa Norjaan. Se meitän on velvollisuutena, että valvoa sanassa ja opissa, saarnata sanaa ja kirjoittaa hyvällä ja sopimattomalla ajalla. Ja vielä, että kylväjät ja niittäjät ynnä iloitsisit Paavalin kanssa, että Kristus tulis saarnatuksi, vaikka ei kaikki puhtaasta mielestäkää saarnaa, niin hän tahtoo kuitenkin iloita. Raskas se on kärsiä lihalle ja verelle. Mutta Jumalan armo, että kärsiä ja osoittaa uskon avua kaikella vireytellä ja avussa tointa ja toimessa kohtuullisuutta apostolin neuvon jälkeen. Siitä tulee meitän huolta pitää, että me Jumalan seurakunnan ja patsasten rakastajat totuuten kuuliaisuutessa toisiamme rakastaisimme pitäin yhten kaltaisen puheen, ettemme tulis toiset toisiltamme purtuksi ja syötyksi. Seuraten vanhinten esimerkkiä ja etellä juoksijaa Herraa Jesusta.

Minä tätä kirjoitan sytämellisestä rakkautesta ja rukoilen, että te yksimieliset olisitta. Suuret syyt näkyy jo kaukaa Herran palvelioille ja totuuten apulaisille, että kiintiästi kiinni pitää veljellisestä ja yhteisestä rakkautesta. Täällä olen tuntenut vähän kutaki, ja olen tuntenut, että Jumala on nöyrille armollinen ja ajallansa korottaa. Jopa haluaisin vielä kerran tässä kalliissa armon ajassa suusta suuhun puhutella toisiamme näistä korkeista asioista.

Amerikan kristillisyytessä on paljon kulkenut saarnaajat, Minnesotasta Cokatosta Wuolten veljet ja Dakotasta Carle Daneli ja Henrik Nikkilä kävit täällä Michiganissa ja olit kuun päivät ja vaikutit paljon hyvää kristillisyyten rakennukseksi, paitti jotka taas syksyllä panit piljetit Hanhi-Pietille ja Rapille. Ne on otottaneet erinomaista. On myös saarnaajat kulkeneet Minnesotassa ja Dakotassa.

Raittiusseurat on syntyneet kristillisyyttä kaatamaan, kuin ei papit ole voineet kaataa. Syytä on nähtä, että saatana tahtoo muuttaa juhlavaatteet, viinan vihollisena. Onko se mahtollista, että saatana olis erinnyt ittiänsä vastaan?

Olkoon sytämemme kiinnitetty yksinkertaiseen uskomiseen ja Herran Jesuksen seuraamiseen kärsimisen osallisuutessa ja ylösnousemisen voimassa priiskoitusveren korjaajana, Karitsan veri voimana ja to(t)istuksen sanoja nautiten yhtä Hengen yhteyttä rauhan siteen kautta Pyhässä Hengessä, Jumalan seurakunnan kuuliaisuutessa. Sytämen rakkauten terveisiä tässä lähetän vaimoni ja Herran lauman kanssa teille ja teitän kautta sinne Norjan kristityille. Pyytän rukoilla etestäni.

veljenne

Johan Takkinen

Se oli kallis, että Olli-veli otti emännän. Toivotan onnia.

--------------------------------------------------

Takkisen omakätinen. Oulun maakuntaarkisto Laestadiana 8 Aa: 2

50. J. Takkinen - J. Raattamaalle 4/4 1887

Pohjois Amerikassa, Calumet huhtik. 4. p. 1887

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Johan Raattamaa vaimos ja Esikoisten kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille elävän Herran Jesuksen tuntemisessa priiskoitusveren kautta Pyhässä Hengessä.

Minä olen teiltä saanut kirjan, kirjoitettu 22.p. helmik. josta sytämen rakkautella kiitän monen veljen ja sisaren kanssa. Se on kallis kuulla, että muistatta meitäki tänne toiseen maan osaan. Olen saanut Huhtasaarelta kanssa vasta kirjan. Hän oli nähnyt Henrikki Pärgiä Kemissä, muun muisteluksen lisäksi sanoi tunnustaneen Pärgin, ettei hän ole Wuolten Jaakon kanssa yksimielinen. Se oli tehny syvän vaikutuksen. Sanoo, että hän pitää tunteneensa mitä miehellä mielessä oli. Sanoi paljon tulleen kirjoja Torniolle monelle ja hänelle, mutta paras niistä on pois, ettei ne ole olleet vastauksen väärtiä. Huhtasaari toivottaa minua käymään Europassa. Kyllä sieltä on kirjoitettu Suomesta koko paksuja, missä Mullo ja Pärgi on kulkeneet. Ilmanki on ollu uskojiaki, koska Putasjärvellä uskottiin Walhekummistusta, joka teki ittensä Engeli kaprieliksi, että tänneki jo kirjoitettiin, että Engeli on sanonut, että Takkisen opissa ei tule autuaaksi, mutta Ojalan Paavalin opissa tulee autuaaksi. Onko totuus vapahtanut oman hengen höyryt. Mutta Jumalan totuus seisoo kaikkien rauvetessa ja hukkuissa. Kärsivällisyyttä tarvitaan totuuten apulaisilta ja kaikilta Jesuksen seuraajilta vastoinkäymisten ajalla. Syytä olis rohkiasti uskoa Jumalan huolen pitoon, joka tähänki asti on viisautensa jälkeen hoitanut ja kuljettanut omansa. Suuret aallot on Herra Jesus asettanut oppinsa ja henkensä voimalla läpi kristillisyyten aikakautena. Jumala on rauhan Jumala meitä rakkautessansa kutsunut ijankaikkista autuutta uskolla omistamaan, ja sitä vielä muille julistamaan, johon on antanut sanansa saarnaajille suuren siunauksen Europassa ja Amerikassa, että nyt suuret laumat kantaa hetelmää Jumalan valtakunnalle, jota vastaan perkele orjainsa kanssa rajuvaa kaikella tavalla, mustana ja valkiana. Toisinaan näyttää, kuin saatana olis noussut ittiään vastaan. Herran seurakunta täytyy olla sotassa pahuutta vastaan. Täällä on raittiusseurat suuressa innossa mailmata puhtistamassa viina hulluista ansatessaan suuren kunnian ja autuuten lopuksi. Ei voi viinan orjat puolustaa oikeen jumalattomuutta, niin sivistys on kallis, jossa on myös paljon huvitusta. Mutta kunnian himo tappaa kaiken omantunnon Jumalan kunnioittamisesta.

Me olemme kuulleet, että ne rahat on kantaneet suuren siunauksen, jotka täältä lähetettiin 1883, ja veljet on sanoneet, että kuin ne loppuu, niin antakaa tietää, niin kootaan vieläki. Amerikan kristillisyys on pahassa huutossa yhen osan tykönä, mutta minä uskon, että Jumalan totuus valaisee vielä neki, jotka vietelty on. Jumalan on valinnut.

Sytämen rakkauten terveisiä tässä sanon teille, rakas vanhin vaimonne kanssa ynnä muille kristityille Saivossa ja koko esikoisten seurakunnalle Lapinmaalla, ja rakkaalle veljelle Laitiselle perheineen. Olkaa te minulta vaimoni (kanssa) ja Herran laumalta tervehtetty täältä toisesta maan osasta. Siijonin vuoren tykönä olemma yhtessä Hengessä priiskoitusveren korjaajana teitän kanssanne Herrassa Jesuksessa Pyhityksen tiellä, ylösnousemisen voimassa ja kärsimisen osallisuutessa nyt ja aina, Amen Hallelujaa. Pyytän rukoilla etestäni armoistuimen tykönä. Näitä kirjoitti Jumalan armon osallisuutessa veljenne

Johan Takkinen

On Takotan veljet teille kirjoittaneet tammikuussa. Lienettäkö saaneet. Emme kuulleet, onko Feetu mennyt Norjaan, ja tuleeko Pärkin matkassa saarnaajia.

-----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

51. J. Takkinen - J. Raattamaalle 13/5 1887

Pohjois Amerikasta Calumetista toukok. 13.p. 1887

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia perhees kanssa Johan Raattama. Jumalan armo lisääntyköön teille ja koko esikoisten seurakunnalle, joka löytyy Lapinmaalla Ruottissa.

Minä olen saanut ottaa vastaan teiltä kirjan, kirjoitettu Jellivaaran seurakunnassa monen saarnaajan kanssa, 5.p. huhtikuuta, josta kiitän suuren Jumalan lasten paljouten kanssa täältä teitä, rakas vanhin, suuren huolenne ja rakkautenne etestä ynnä niitten kalliitten veljein kanssa. Totisesti on suuri paljous suuresti tullut ihastuksella ja lohtutuksella täytetyksi. Olen lähettäny moniin paikkoin kopioita Orekoniin asti. Mutta ne jotka ei tunne Lapin maasta valkeutta. Ne on jaksaneet tämänki kirjan ylönkatsoa ja pahoin puhua. Ja ovat rientäneet Heikki Pärgiltä totuutta kyselemään, erinomattain Kittilästä on totistanut Pärgi, että niin siellä sanottiin, että niin heki olis tehneet kuin /* Pärgi on tullu maanantai iltana 9.p. tätä kuuta. Mullo tulee jälestä. Kyllä tietätte, että heillä (on) uutisia. Mitä se oli, ettei Feetu mennykkään Norjassa käymään talvella. Ja siellä on Neljäskunnan rakastajat katkasseet Jumalan sanan kuin menivät mailman rovastin tykö päälle kantamaan P. Palovaaran päälle. Tiesi sen mitä se vaikutti.

Minulle on kirjoittanut Olli Koskamo niin myös monta muita. Ne aallot vaikuttaa tännekki asti. Pärgin matkassa on tullu se tieto, että rakasta veljeä Aatu Laitista on taas sakotettu yli tuhannen markan kuluin kanssa. Emme ole kuulleet muilta. Pärgi on sytyttänyt henkiä ihmisiin, että Feetu ja Puljula tullee syksyllä. Jos Rapille lähetetään piljetti täältä, että kolmen tulevat. Ei miehet ajattele mitä se tekee jo kahen. Mutta kolmen. Mutta uutta yllytystä taas herättää, vaikka taas on joillekki sanonut Pärgi, että Rappi kirjoitti Kittilään jyrkän kiellon, ettei mitenkään vaimonsa suhteen hän pääse lähtemään, että on päästä huono. Mutta ei se olis mitään, jos kaikki työ, huoli ja kostannus tulis Jumalan kunniaksi ja Jumalan seurakunnan rakennukseksi, niin olis iloista ja suuri siunaus. Mutta vanha Jumalan huoneen rakentaja kirjoitti jo, ettei ole siinä suuressa huoneessa kaikki kultasia ja hopiaisia, vain on puisia ja savisia (astioita), toiset kunniaksi ja toiset häpiäksi sille, joka huoneen rakensi.

Minulle on tullu Minnesotaan ja Takotaan kutsumuksia siellä käymään, tämän kuun lopussa pitäsi lähtiä. Sitte kirjoitan paikkakunnista tietoja kristillisyyten tilasta. Priiskoitus veren korjaajana tahtomme ahkeroita Jesuksessa meitän Herrassamme teitän kanssanne yhtessä Hengen yhteytessä esikoisten seurakunnan helmassa. Kärsivällisyyten Jumala antakoon teille ja meille kärsivällisyyttä Kristuksen kuorman kantamisessa, josta on suuret lupaukset. Sytämen rakkauten terveisiä tässä lähetän suurelle Esikoisten joukolle palveliainsa kanssa. Mutta olkaa te rakas vanhin Caroliinan ja A.Laitisen p(erheen) k(anssa) minulta per(heeni) ja Herran lauman kanssa tervehtetty rakkaalla sytämellä, priiskoitus armossa, hyvästi Jesuksen haavoi(hi)n. Pyytän rukoilla etestäni. Kirjoitti omalla kätellä

Johan Takkinen

-----------------------------------------------------

*/lukukelvoton sana.   Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

52. J. Takkinen - J. Raattamaalle 30/6 1887

Pohjois Amerikassa, Calumet 30. kesäk. 1887

Rakas vanhin ja Sijonin muurin vartia perhees kanssa, Johan Raattamaa, Esikoisten seurakunnan kanssa. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille.

Minä olen teiltä saanut kirjan kalliin, kirjoitettu 12 p. toukok(uuta), josta kiitämme suuren rakkautenne etestä meitä kohtaan. Minä olen eilen tullu kotia Lännestä Roanpään veljen kanssa, kävimme Minnesotassa ja Dakotassa. New York Millsissä olimme toista viikkoa, ja niin menimme Dakotaan Fredrikkiin ja Poinsettiin, ja toista tietä takasi Hurtille ja Cokatoon, toista kuun reissulla olimme.

Paljon vaikutti Jumalan (sanan) saarnaaminen ja selittäminen Raamattuin, ja yleisesti tehtiin paljon anteeksi rukoilemisia paikkakunnissa vikakohista toiset toisiltaan. Lotta ei tullu omainsa kanssa. En nähnytkään New York Millsissä se on muutamat kristillisyyten tunnustajat Laestatiuksen Postillan hävässeet. Ei heitä ole monta. Yleisesti kristillisyys tuli taas suuresti herätetyksi uuteen hartauteen ja kiitollisuuteen Jumalalle, Isälle tämän kalliin etsikko ajan etestä. Aina niitä on hankaluuksia ja sanan harkka(a), vain ne tulee kärsiä ja toivoa parempata. Kuitenki oli kalliit kokoukset. Usein olit suuret liikutukset kokouksissa, ilon ja riemun äänet ja heitän sytäm(et) on Kristuksen tuntemisessa silattu esikoisiin asti, jota olemme muistuttaneet suurta rakkauttanne ja huolenpitoanne aina tänne asti. Minä olen puhunut myös Lännessä, rakkaan veljen Aatu Laitisen kuormasta ja ovat luvanneet syksyllä koota, niin myös täältä kootaan. Sanokaa Laitiselle, että olla vapaa ja kunniallinen. Veljet tuntee täälläki suurta rakkautta ja ilolla auttavat.

Pärgi on Kittilässä tavannut Ies Pietiä ja se on muka tunnustanut, että hän on esikoinen kristitty ennen Raattama(ata), ja hältä on saanut Raattama valkeutta ynnä muut. Näillä viekkailla muisteluksilla uskottain niitä, jotka ei voi terveellistä oppia kärsiä. Nyt he on uskottaneet Suomessa vaikka mitä. Tuliat on muistelleet, ja on kirjoitettu. Täällä on tullu paljon puheeksi kristityillä, että lähtiä minun Suomeen eli Esikoisten oppimiseen jonkun veljen kanssa syksyllä ovat määränneet että kulkia valheita oikomassa. Se taitaa tapahtua jos Herra suopi elämätä ja terveyttä, että vielä saisimme nähtä ja puhutella toisiamme. Jumalan on asia.

Sytämen rakkauten terveisiä on käskeneet teille sanoa suuri paljous kristityitä Minnesotasta ja Takotasta, erinomattain saarnaajat, Petter Raattama, Mursu, Martiini Carle Daneli, Nikkilä, Starkka, Wuolteen veljet Jaakob ja Caleppi vaimoinsa ja lastensa kanssa, niin myös Calumetin veljet, ja sanoa teille ja esikoisten seurakunnalle terveisiä. Johan Roanpää, Daneli Ojala, Lintströmi, Jukan Jumma Parka Heikin vävy ja m.m. perheineen. Ja olkaa te, rakas vanhin vaimonne kanssa minulta vaimoni ja lasten kanssa tervehtetty priiskoitusveren armossa Pyhän Hengen totuutessa yhtessä Hengen yhteytessä kaikkein niitten kanssa, jotka Jumalan seurakunnan syntein anteeksi antamusta viljelevät. Pyytän rukoilla etestäni. Merkittee veljenne

Johan Takkinen

Minä lähetän kopian kirjastani Pietarille ja kirjoitin siitä perintö asiasta, jos hän tyytyy siihen määrättyyn summaan. Siihen se kyllä…/*

--------------------------------------------------------

/* kaksi lukukelvotonta riviä. Takkisen omakätinen Kierin kokoelma. SKHS.

53. J. Takkinen - J. Raattamaalle 24/8 1887

Pohjois Amerikasta Calumet elok. 24.p. 1887

Rakas vanhin ja Sijonin muurin vartia Johan Raattama perheenne kanssa. Jumalan armo runsaasti vuotakoon teille.

Tervehtän teitä rakkaani. Olen saanut rakkaalta veljeltä A. Laitiselta menneellä viikolla kalliin kirjan. Ja olen hälle kirjoittanu heti vastauksen. Ja siinä lähetin Pietarilta kuitin teille, äitivainajan perintö osan yli, ja nyt sain Johan Nilsson Fielborgin kuitin. Olen heille kirjoittanut, että minä maksan heille teitän puolesta ja Pietari on saanut, ja Junnille suoritan heti. Olen kirjoittamalla hoitanut tätä asiata, kuin sain vasta teiltä kirjan kuin tulin Minnesotasta. Olen ajatellu, että vielä jos Herra suopi elämätä ja terveyttä tulla Europaan käymään, oppimaan kristillisyyttä, koska kuulin niin raskaita ääniä, mitä ovat uskottaneet menneen talvelliset vakoojat. Kyllä se on taas raskas asia seurakunnalle ja jotka kulkemiseen joutuvat, mitä te tähän sanotta, tahtosimme tietää teitän ymmärrystänne. Sillä päätämme vasta kuin kuulemme teitän tahtonne, hyvästi tietän, että tunnetta tämän asian. Voi ihmeellistä, kuinka se Heikki Kaivolaki itän alla kulkiissaan on puhunut, täällä on puhunut totiset kristityt, jotka on kuulleet ja tulleet tänne tänä kesänä, ei ole kumma, että on ruma kuva Amerikan kristillisyytestä, johon aina saapi ainetta pois ottamattoman turmeluksen tähten. Sillä Kristuksen seurakunta on puuttumuksilla täytetty, jonka tähten on vihollinen saanut monta vaivaa kristillisyytelle. Suuret ja voimalliset on vainoomassa terveellistä oppia, että kaataa Herran viinamäen aitan, että siviät luontokappaleet eriseuran henkien kanssa saisit tahtonsa (läpi), ei kuitenkaan täällä ole ollu vastaan sanojilla erityistä voimaa nyt. Mutta väsyttää ja mailman joukko puolustaa ittiään. Yli ottain on kristillisyys tyytyttävä hengen yhteytessä, vaikka äänet liikkuvat, niin kuin täällä aina riiteltäisiin. Mutta saisi se olla palavampi hengen yhteys. Kyllä se tuntuu raskaalta, että talvia vastaan lähtiä kulkemaan tätä vaarallista väliä. Mutta Jumalan seurakunnassa on tullu tämä asia ensin ääneksi, niin olen tuntenut tarpeellisuuten. Jumalan on oma asia. Suuresti on Jumala meitä rakastanut lähettämällä ainoan poikansa veriseen kuolemaan. Sytämen rakkauten terveisiä tässä lähetän suurelle Herran laumalle Lapin maalla. Ja olkaa te rakas vanhin vaimonne kanssa ja A. Laitisen veljen kanssa tervehtetty minulta perheeni ja Herran lauman kanssa, ja saarnajitten kanssa. Pyytän rukoilla etestämme. Jesuksen haavain kautta olemme paratut, veren priiskoittamisen armossa olemme autuaat. Näitä merkittee armon osallisuutessa

Johan Takkinen

-----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

54. J. Takkinen - J. Raattamaalle 20/9 1887

Pohjois Amerikasta, Calumet syysk. 20.p. 1887

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Johan Raattama esikoisten seurakunnan kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille priiskoitus veressä.

Minä olen teiltä saanut kalliin kirjan, kirjoitettu elok.3.p. jonka etestä kiitän monen veljen ja sisaren kanssa. Taas tuli hyvään aikaan, sillä Pärki uskotti ihmisiä saarnaajain tulemisella siihen päivään asti kuin Kittilästä tuli Mikko Sattanen, se totisti, että piljetit on pantu takasi, ja ne sitte sanottiin jo tulleen piljetit. Sattanen on koko Europan kristillisyyten suulla totistanut Korteniemen ja Pärgin joukkoneen keskelle taivasta, oikiaksi seurakunnaksi, ja että Kittilästä ei lähetetä saarnaajita, että tehtäsiin palattua. Samoin kuin Parka Heikille, näitä hän puhu kuin meillä Sattanen, ensi tiimalla oli jo soimannut minua, että minä olen lentäny kuin harakka joka paikassa Suomessa kutsumata ja lähettämätä. Kyllä sen tietää, mitä ne puheet vaikuttaa. Erkki Antti vanhin kirjoitti hyvin kalliisti. Sain vasta näinä päivinä, näyttäin oikian opin ja väärän opin hetelmiä. Sattanen on tunnustanut Petter Strolpergi(n) puhtaaksi opissa ja evankeljumissa, on totistanut ettei kukaan taho minua nähtä Europassa. Kuuli se kuitenki teitän tahtonne kirjassanne, jonka luvin kirkossa viimi pyhänä Calumetissä. Ja Erkki Antin kirjan myös luvin.

Nikka kirjoitti Oulusta suuren toivon minun tulosta. Olen teille jo lähettäny ne kuitit, en tietä joko ne on lailliset. Pikku Johanin kuitin teille, tulevassa kirjassa ja Pietarin A.Laitisen kautta. Minä olen lähettänyt Laitiselle ensin sata markkaa heinäkuun alusta ja sitte kuusi sattaa markkaa, enkä ole saanut yhtään tietoa jos on tullut perille. Se on kuitenki suuri lohtutus, että A.Laitinen ei ole tullu kärsimättömäksi, mutta tunnustaa Jumalan totuuten. Herran Jesuksen veriset vaivat ne liikuttaa sytämiämme. Verinen ansionsa on uskomisemme päämaali, Kristuksen ja hallituksen muoto on kallis niille, jotka ahkeroivat tuta ja maistaa Herran Jesuksen kärsimisen osallisuutta ja ylösnousemisen voimaa syntein anteeksi antamisen armossa. Totuutessa on sytämemme vastahakoiset uskomiseen ja Jumalan evankeljumin kuuliaisuuteen, eikä ole ihmet, että muutamat (pahentuvat) Kristukseen Jesukseen ja tahtovat toiseen evankeljumiin. Niin se on käyny korkiain Apostolein aikana, koska ei synnin tavat ollu Jumalan sanalla niin pyhitetty kuin nyt, eikä evankeljumi niin yhteinen kuin nyt on koko kristillinen (maailma) hukkunu Jumalan armoon ja sivistyslaitoksiin. Sytämen rakkauten terveisiä sanon Herran laumalle Lapinmaassa, ja olkaa te rakas vanhin vaimonne kanssa minulta vaimoni (kanssa) ja Herran laumalta tervehtetty. Siijonin vuoren tykönä olemme kanssanne veren priiskottamisen armossa. Pyytän rukoilla etestäni Armoistuimen Herran Jesuksen tykönä. Näitä merkittee

Johan Takkinen

Minun sinne tulosta en nyt tietä sanoa vielä. Minä olen kirjoittanut Dakotaan Calle Danelille. Sitä seurakunnan veljet esittäneet kumppaniksi. En tietä mitä sieltä vastataan. Minä luulen ettei se pääse. Luulen että jos pääsis täällä.../*

------------------------------------------------------------------

/* pari sanaa puuttuu, paperi revennyt.   Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

55. J. Takkinen - J. Raattamaalle 26/10 1887

Pohjois Amerikassa, Calumet lokak. 26.p. 1887

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia Esikoisten seurakunnan kanssa, Johan Raattamaa perhees kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille rakas opetusisämme vanhuuten hetkinä.

Minä olen teiltä saanut eilen illalla kalliin kirjan, jonka etestä sytämestä kiitän. Kallis oli kuin olitta niin avonaisilla sanoilla taas kirjoittanut monista asioista, jotka koskevat kristillisyytemme päätotuuksia tällä etsikko ajalla.

Minulla on nyt tilaisuus lähettää teille yksi liikuttavainen muistelus, kuinka Jumala on sanansa oven avannut Metotisteille tähän kristillisyyteen Takotan valtiossa. Taitaa Jumala työalansa tyhmällä saarnalla tästä puoleen kääntää syväkielisen kansan tykö, kuin Apostoliin aikana Juutalaiset paatutit ittensä Evankeljumiin, niin Apostolit putistit tomunki Juutalaisille totistukseksi, että Taivasten valtakunta on heitä lähestynyt, ja käänsit toimensa pakanain tykö, josta on syytä ja esimerkkiä suomalais kansalle, jolle on väkevästi julistettu Jumalan evankeljumin suuria tekoja Jumalan valtakunnasta yli 40 v(uotta), millä hirmusella tavalla on vastaan pantu, ja paatutettu syntinen mailma, vieläpä nuo uutet pelastusyhtiöt, joita on ylös ajateltu tällä ajalla. Voi sitä suurta jumalan pyhän nimen turhaan lausumista, jota Jumala ei jätä rankaisematta. Jumalan on oma asia, ja hänen seurakuntansa, minun tulo Europaan. Joka olis saattanut tulla käytäntöön lähtö. Mutta siitä on ollu huutoa ja estettä vielä nytki, saarnaajain tulosta Kittilästä, koska Hanhi Pieti ei ole lähettänyt väkselliä piljetin kanssa. Mutta aikonut kuulustella halukasta lähtiätä, niin väkselillä ostaa piljetin. Rappi on lähettänyt piljetin eikä ole sanaakaan kirjoittanut. Niin se on ollu heillä huutona, että minä lähen karkuun. Pärki semmosia uskottaa kaltaisillens, ja Sattas Mikko, joka Jumalan valkeutessa on 15 arkkia kirjoittanut Kittilään ja aikonut Ouluun ja Lappiin kanssa kirjoittaa, siitä valkeutesta kuin hälle annettu on. Hän on nyt saarnaajana ja Raamatun selittäjänä, muistelee mitä Kittilässä kuullu ja oppinut on. Hän tahtoo olla kanssa joku. Ohakkeen siemenen kylväjä, joka on jo kauvan vaikuttanut, rakkauteen vikaa kristittyin väliin Europassa ja Amerikassa, ryöstäin uskallusta kristittyin ja saarnamiesten väliltä. Juhannuksen aikana seisoo ohake jalona pellossa, yli näkiä, ja miehuullisena, että Taivaallinen touk(k)a kääreypi kuin turvapuuhun, syksysessä ilmassa vielä seisoo tunnotonna, ei häntä vaino ahtista, sillä hällä on yksi valo mailman kanssa oikiasta kristillisyytestä. P.Paavali huokaa: O' joska ne eroitettaisiin, jotka teitä haukuttelevat. Mutta viinamäen Herra on kieltäny. Luterus sanoo jos otat kaikki isonnus klasit, ja katsot järjellä, niin tulet hokaraksi, että uskoa Pyhän Hengen päälle, ja pitäyt(y)ä Pyhäin ihmisten yhteyteen, jossa on syntein anteeksi antamus Herrassa Jesuksessa, siinä seurakunnassa, jota ei pitä helvetin porttien voittaman, ja mailma ja eriseurat. Ja puhtaan opin tärv(el)iät tahtoo aitan hajoittaa viinamäestä. Ja eriseuran henget olla ylimäiset. Se autuas joka laulaa Herransa kanssa sitä virttä, Autuas on se joka ei pahene minussa, kuin näin on asiat. Minä olen teitän ja A.Laitisen kirjoista pannut kopiat länteen tänä päivänä, Cokatoon, Nyorkkiin ja Takotaan Fretrikkiin. Ensi pyhänä on siellä luettavana seurakunnissa, joista on nousu viikolla tieto täällä. Myös lähetin Oregoniin, jos se on mahtollista, niin näemme jouluksi toisiamme. Minä kyllä kahen viikon päästä saatan antaa vissit tietot. Toivotan teille Esikoisten kanssa suurta Herran siunausta, ja kärsivällisyyttä vanhuutenne päivinä. Sijonin vuoren tykönä olemme Herrassa Jesuksessa, priiskoitusveren armossa, P(yhässä) Hengessä. Syntimme on annettu anteeksi Jesuksen nimen ja veren kautta, Amen Halleluja. Pyytän rukoilla etestämme. Veljille ja sisarille terveisiä tässä lähetän. Olkaa itte rakas vanhin ja vaimonne kanssa ensin tervehtetty minulta vaimoni ja Herran lauman kanssa, veljenne

Johan Takkinen

Olen kiireeltä kirjoittanut. Johan Takkinen.

----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS

56. J.Takkinen - J. Raattamaalle 14/11 1887

Pohjois Amerikasta, Calumet marrask. 14.p. 1887

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Johan Raattamaa perheenne ja Esikoisseurakunnan kanssa Lapinmaalla, ynnä muualla. Jumalan armo lisääntyköön teille Herran Jesuksen tuntemisessa Pyhässä Hengessä.

Tässä saan tietää antaa, että Europaan lähetys on päätetty. Tämä asia on Michiganin, Minnesotan, Takotan ja Orekonin keskellä julkisena, ja se on tunnettu suuresti tarpeelliseksi ja minun on määrätty lähtiä Carle Danelin kanssa, joka on Takotan valtiossa Frederikissä. On tämä raskas, että olis tarvinnut ennen tulla lähtö. Mutta kuin sitä on ollu sitä huutoa, että Suomesta tulee saarnaajat, kuin siellä on kolme piljettiä ja väkselit. Kaksi piljettiä on tullu vasta menneessä kuussa, Olli Puljulalta on tullu vasta 1.p. tässä kuussa. Mutta on aikoneet väkselit antaa jos löytyis lähtiä halukas. Tämä on saattanut paljon hankaluutta, että se on näin hiljastunu, että talvi merelle lähtö on ikävä ynnä monta muuta. Mutta se on kärsittävä liekkö tuo kennenkä syy. Mutta kyllä se nyt taas on ollu raskas. Net jotka on Kittilästä saanut kirjat ja ylistykset, ne on nyt vanhurskaat. Jumalan on asia, jonka voiman haltuun olen itseni antanut Jumalan seurakunnan kuuliaisuutessa, Israelin Jumalan varjelukseen, joka on omansa vaaroista pelastanut.

Niin nyt on tänä aamuna mennyt Telekraffi takotaan Carle Danelille, että tulla tänne Calumetiin jo nousu viikolla. Sitte tulee lähtö, jos Jumala suopi elämätä ja terveyttä. Jos se olis mahtollista, että joulua olisimme yhessä, se oli(s) halumme. En tietä vielä Norjan kauttako vai Ruotsin. On kyllä vasta ääniä lähtemiseen kuin hyvin arvaatte, että net jotka on kätensä väkevästi rahan paljouteen ovat hommanneet tahtovat sitä venettä hoitaa. Tässä lähetän terveisiä teille rakkaat vanhimmat suuren Herran Seurakunnan kanssa Lapin maalla ynnä muualla, perheeni ja Jumalan valittuin kanssa Amerikan maalta. Israelin Jumala antakoon armonsa runsaasti vuotaa Siijonin lähteestä Herrasta Kristuksesta, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään. En tahto teitä vaivata nyt niin paljon kirjoituksella, kuin toivomme pian suusta suuhun saaha toisiamme puhutella. Terveisiä Roanpäältä, Ojan Danelilta, Juhan Juumalta, Juhan O. Linströmiltä, Olli Matoniemeltä, Antti Jaakkolalta, Petter Kummulta, Juhan Taipaleensuulta kaikilta vaimoineen ja lapsineen. Jeesuksen nimen ja veren voiman kautta olemme voiton päällä rajuilman pauhatessa. Suuret ja ihmeelliset on Herran tiet omainsa kanssa. Rauhan ruhtinas Herra Jesus vahvistakoon Herran viinamäen raskaassa työssä heikot palveliansa verisen ansionsa kautta Pyhässä Hengessä. Pyytän rukoilla etestäni, merkittee veljenne

Johan Takkinen

Rakas veli Henrik Koller on teille lähettäny kopian Olli Puljulan kirjasta, jossa teitän kirjaa monta ja Erkki Antin kuin myös Laitisen kirjoja, joissa on saarnattu parannusta erimielisyytestä on pois. Mutta suuri ylistys. Heikki Kollerilta myös terveisiä.

-------------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

57. J. Takkinen -  Calumettiin 9/1 1888

Koivuranta, Rovaniemi 9.p.tammik.1888

Rakkaat veljet ja sisaret Calumetissa ynnä muualla! Jumalan armo lisääntyköön teille priiskoitusveren kautta!

Tässä tervehdämme teitä. Nyt olemme olleet Kittilässä, mutta ei ollut yhtään saarnaajaa kotonaan. Sinne tulee Amerikasta kirjoja kuin virtaa kyllä korkealla hengellä. Itse kuki mitä kylvää, saapi sitä niittää. Se suuri levottomuus vaikuttaa niitä, mutta totuuden pitää meitä kaikkia vapahtaa, jotka Jumalata rakastamme, valheen aallot omaan vaahtoonsa sammuvat.

Met olemme Raattamaasta ja Erkki Antista eronneet Saivossa, ja Marian edellä, jos Jumala suopi elämää ja terveyttä, niin tullaan Lapissa koolle. Sinne tulee Kittilän saarnaajatkin, ja siitä tulee meillä lähtö takaisin Amerikkaan. Siellä ovat nostaneet panettelemisen meidän lähdöstämme, on tänne kirjoitettu, on ihmeellistä, suuria. Nyt on kirjoitettu vanhinten keskeltä yksi yleinen kirja, joka tulee sitten vasta Amerikkaan, kun Kittilän saarnaajat saavat nähdä ja tutkia.

Totuudessa tulee taas ilmi täälläkin ihmisten salatutkin sydämet. Sen saattaa siellä ajatella, että täällä kristillisyys on paljasta hyvää. Paljon on Kittilässä, jotka tahdoit kuulla. Pidimme neljät seurat. Jumala antakoon sanallensa siunauksensa. Suuri Israelin Jumala on antanut suuren siunauksen kulkemisellemme. Meidän on meno Kemijärveen ja sieltä Kuusamoon, Pudasjärvelle, Ouluun, Torniolle, Pajalaan ja Lappiin.

Saarnaajat valitaan lähtemään Amerikkaan, kutka saadaan ja tunnetaan, niin pyytään ja kootaan yhteen sydämeen Kristuksessa. Kyllä se on täälläkin paikoin koko pahoin, vaikka sieltä on täällä kaikki paha ajan kulutuksena.

Siellä on raskas aika ollut olemassa, ei ole sammunut vielä palo kaivannossa. Saarnaajat Minnesotasta pidit vanhimmat liiallisena kuormana seurakunnalle. Tällä välillä on tänne kirjoitettu, että on tullut kysymys, sehän on Jumalankin tahto, että kaikki tulisivat autuaaksi, mutta ei vaivatta kruunua voiteta. Toivotamme rakkaille veljille ja sisarille suurta rohkeutta uskomiseen. Ei ole työmme turha Herrassa. Totuuden pitää totuuden rakastajia vapahtaman. Feetu on sanonut, että vähä on niillä henkeä, jotka ei tunne Sattasta, ettei se ole niille kunniaksi, mutta ajan kuluksi. Ei se ole kristillisyyden syy, että pahuus saapi vaikuttaa monessa färissä, mutta herkkäuskoisuus tuottaa vahingon. Näistä puhua saamme, jos Jumala auttaa, vielä toukokuun alusta, jos ei huhtikuun lopussa, jos Jumala suopi elämätä ja terveyttä. Sopisi tulla jo huhtikuussakin, jos pääsemme hyvin kulkemaan.

Ja sanomme sydämen rakkaita terveisiä uskovaisille Calmetissa ja ympäristöllä meiltä ja suurelta paljoudelta Lapissa, Raattamaalta ja Erkki Antilta vielä erittäin. Niin myös muistakaa rukouksissa! Miksi se piti meidän lähetyskirjan asia niin paljon vaikuttaa, on ihme. Paljon on puhuttu vähän mistäkin, joista saamme puhua siellä. Ei täällä ole aikaa ja tilaisuutta kirjoittaa. Paha, että kumppani ei saata kirjoittaa. Minun pitäisi olla kanssapuheissa, raamattua selittämässä ja saarnaamassa, kun olen ihmisille tuttu. Pyydän rukoilla edestämme! Näitä merkitsee veljenne elämän tiellä

Johan Takkinen Kalle Tanelin kanssa

----------------------------------------

Aikakautemme Wanhinten kirjoituksia. Calumet 1898.

58. J. Takkinen - J. Raattamaalle 26/1 1888

Kemijärveltä tammik.26.p. 1888

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Johan Raattamaa v(aimosi) Caroliinan kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille.

Me tulimme tänne Kerkelään 24.p. ja nyt olemme kirkon niemellä pitäneet eilen illalla, ja tänäpäivänä Kerkelässä. Täällä on ollu kolme viikkoa Puljula ja Syväjärvi. Nyt ne menneellä viikolla Kuolajärvelle. Puljula kuuluu menevän Savukosken kautta Sotankylään, Syväjärvi menevän kuullu, me emme tavanneet täällä heitä. Kuusamoon kääntyy meitän matka. Täällä on paljon lunta ja järvet vesillä.

Kittilässä pitimme kokousta Sirkan kylässä Erkkilässä ja Kariniemessä pitimme kahesti kokousta, ja Putaan talossa kerta. Sitte Rovaniemessä Koivurannan talossa kerta, ja Halvarin talossa kerta, ja Pulkamolla kerta, Kittilässä oli kaksi asiata Pärkin kalleus ja hätä huutot Calumetista saarnaajia, että Kittilästä olis tultu auttamaan. Mutta oli heillä syyt. Puljula on käynyt syystalvella Rovaniemessä, ja Halvari oli nuhtellut Puljulaa, että ei tunnettu Pärkiä kumppanineen niin kalliiksi Kittilässä, kuinka ne olit kalliit. Ei meitän puheilla ollu sijaa kuin muutamille. Tuo saarnaajitten laittaminen Amerikkaan, siihen hätään, siihen he tahtoo vain puhua. Mutta ei täällä ole sitä intoa Kemijärvellä.

Jos te näette Joonasta niin puhutta eli kirjoittaisitta mitä hän Amerikaan lähöstä tuntee, jos sinne tulis lähtiä niin se pitäs tapahtua lähtö elokuun alusta. Jos nyt keväillä lähtis, niin toissa kesänä vasta pääsis takasi, sillä kesän aikana Minnesotan ja Takotan valtioissa ei voi maan viljeliät, huhtikuusta lokakuun loppuun asti on aivan sopimaton. Mutta kuin syyskuussa tulis Calumetiin eli Michiganiin ja marraskuussa länteen ja kesän tultua pääsis kotiin.

Kittilässä kyllä sanottiin, että käypi vain Calumetissa ja sitä väkevästi kysyttiin Pietin kirjasta on hyvä, on täällä jotaki ääniä. Sytämen huoli on oppia kärsivällisyyttä. Me toivomme jos Jumala suopi, että olemme siellä ennen Marianpäivää.

Ja me sanomme sytämen rakkauten terveisiä teille ynnä muille kristityille, paljoilta kristityiltä myös terveisiä. Herman Kerkelä perheineen myös sanoo terveisiä. Jumalan rauha hallitkoon sytämenne priiskoitusveren kautta. Hyvästi Jesuksen haavoi(hi)n. Pyytämme rukoilla etestämme. Näitä kirjoittaa veljenne

Johan Takkinen Calle Danelin kanssa

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

59. J. Takkinen - J. Raattamaalle 4/4 1888

Ronjamista huhtik. 4.p. 1888

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia Johan Raattamaa perheenne kanssa, ynnä muut. Jumalan armo lisääntyköön teille Herran Jesuksen tuntemisessa esikoisten seurakunnan Hengen yhteytessä teitän vanhuutenne päivinä siinä raskaassa ja paljon painavassa Herran viinamäen työssä, johon Israelin Jumala teitä kutsunut on tällä kalliilla etsikon ajalla ylihoitamaan Jumalan sanan perälautalla, että Herran lauma koossa pysyy Siijonin vuoren tykönä armollisen Jumalan sanan valkeutessa ja totuuten elävässä Jumalassa veren priiskoittamisen kautta P(yhässä) Hengessä.

Met olemme tulleet kiiruusti. Tuorstai aamuna tulimme Jykeän perään kello 4, 2 tiimaa olimme niin Tamppi** jo lähti Rompsaan, iltasella olimme Rompsassa, ja Rompsasta lähimme pitkäperjantaina... Keskiviikkona Ronjamissa. Huomenna siitä Englantiin lähetään, pitäis jos Jumala suopi... Hetasta Calumetiin...4 viikkoa viipyä. Puljula.../*

---------------------------------------

/* loppu lukukelvoton

* * tamppi = damper = höyrylaiva.

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

60. J. Takkinen - J. Raattamaalle 8/5 1888

Calumetista toukok. 8.p. 1888

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia Juhan Raattama perheenne ja esikoisseurakunnan kanssa Lapinmaalla. Jumalan armo lisääntyköön teille.

Tässä saan tietää antaa, että me olemme päässeet tänne vasta 2.p. toukok(uuta). Me tulimma Englantiin 2 viikossa Hetasta. Mutta siinä piti olla kohta kaksi viikkoa. Matkamiehiä oli paljon, ettei mahtunut laivoi(hi)n. Oli monella Linjoilla otottajia. Nyt on rakas veli Calle Daneli veli eilen aamuna lähteny kotiinsa, ainoastaan 4 päivää viipyi tässä paikassa. Kyllä tietätte mikä vastarinta täällä oli, että Jaakon käynti oli heille erinomainen. Paljon on täällä tehty työtä siihen, että saata meitän lähtö vahingolliseksi ja minulle rakastamattomaksi, kuin kuulitta jo kirjoista, mutta nyt on jo moni toista tunnustanut ja paljon parannuksia tehnyt, ja ihmishengen pilvet hajonneet paljon.

Mutta Wälitalon pikku Ollilta taas tuli heille semmoinen yllytys kirja, vielä Puljulan suulla, että saarnaajat Kittilästä tulee kesällä, että teki oletta muka sanonut Puljulalle, että on hyvä, että Kittiläiset lähettää saarnaajiaan. On tänne Apram Hietanenki kirjoittanut Norjan reisulta enämpi ikävästi, joka on kopioitu Amerikan yli, josta on otettu erinomainen voima. Hän on käyttäny paljon sitä, että hän on Norjaan lähetetty vanhemmilta, jota asiaa (?) toimittaa Amerikkaan kirjoissansa Kittiläisten suulla, että täällä elomiesten aseita viljellään, ja sentähen on muka riitat Amerikassa. Niin se käypi tuuli (?) Herran peltoa liikuttamaan (?), että pitää tulla koetelluksi Herran valitut. Kyllä vain vihollinen siitä huolta pitää (?), että olis aita hajalla Herran viinamäessä. Nyt ne (on) huutanu Jaakon täällä ollessa pahimmatkin, että 8 ja 10 vuoteen ei ole kuultu niin puhasta oppia ja evankeljumia kuin Jaakon suusta nyt. On siitä jotaki vaivaa seurannut meille. Sillä Jaakko on sitä kirkastanut, ettei Minnesotan kristityt ole meitän lähetystä pitäneet tarpeellisena. Roanpää on rukoillut anteeksi sitä, että hän on ollut myös siinä mielessä, että ei se vaikuta mitään hyvää, mutta hän on tullut paljon nyt raketuksi veljein tulemisen jälkeen. Tässä lähetän nyt teille sytämen rakkauten terveisiä yhistettynä Jumalan valittuin paljouten kanssa, teille rakas vanhin perhees kanssa ynnä muille Saivossa. Ja koko Esikoisten seurakunnalle ja rakkaalle veljelle A.Laitiselle perheineen. Siijonin vuoren tykö tulleet olemme Esikoisten seurakunnan hengen yhteyteen kiinnitetyksi priiskoitusveren tykönä, uuten testamentin välimiehen Herran Jesuksen. Paljon on kristityt ihastuneet tulostamme. Ja suuresti ovat kiitolliset rakkautestanne. Ja sytämen rakkautella sanoo suuri paljous teille terveisiä, ja vaimoni sanoo paljon terveisiä, ja Carl Daneli käski sanoa teille terveisiä ynnä m(onta) m(uuta). En ole saanut teiltä mitään tietoja, pyytän rukoilla etestämme. Näitä merkittee Jumalan armosta veljenne

Johan Takkinen

Tässä lähetän Apram Hietasen omakätisen kirjan Kittilän Henkivartia hän on lujasti. Rakas veli Antti Jaakkola sanoo terveisiä.

-----------------------------------------------------------------------------

Takkisen omakätinen. Himmeitä kohtia. Kysymysmerkkien kohdalla "arvailua". Kierin kokoelma. SKHS.

61. J. Takkinen - J. Raattamaalle 26/5 1888

Calumet toukok. 26.p. 1888

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia Johan Raattama per(heenne) kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille.

Tässä lähetän teille kuulla Olli Välitalon kirjasta kopian, jolla ovat taas sytyttäneet täällä uutista hyvän toivon valkia(a). Tämä on minusta ihmet, että Puljula saatto niin muistella rohkiasti, kyllä me tosin tunsimme hyvin Hetassa sen miehuuten. Minä olen kirjoittanut pikku Junnille sitä kuittia. Olen kirjoittanut Pietarille ja Lumijärvelle. Olen kirjoittanut Laitiselle ja olen kirjoittanut Olli Koskamolle ja Palovaaralle Norjaan, Tiltalle ja Nikalle, ja Olli Sarajärvelle, selittäin kristillisyyten asioista. Täällä Calumetissa on ollut nyt hyvin rauhallista, sitte kuin on kuulleet miten on asiat. Mutta nyt ne muutamat toivoo Kittilästä ihanan päivän ilmestymistä. Sitä se on Jaakkoki täällä toivonut, että Kittilän saarnaajat tulisit, ne on kaikkiin siveimmät, sivistyneimmät tässä kristillisyytessä, ja suuri maine vielä ulkona oleviltaki. Se on ollu hällä sanana, että hän on nöyrtyny esikoisten seurakunnan kokouksessa Kittilässä vanhinten etessä. Minä pitän, että nyt on salatut sytämet tullut paljon ulos, joka on parempi, sillä salavirrat ovat vaaralliset. Sekä Europassa että Ameriikassa on monta vuotta vaikuttanut, tuon joka nyt julkisena on. Herra Israelin Jumala hoitaa heikkoin palvelijainsa kanssa asiansa esikoisseurakunnassa, vaikka vihollinen selittää muutamille niin Raamattua, että tulee luvalliseksi kirkon harjalle. Kyllä Herra seurakuntansa hoitaa ja viepi vaarain ohitte. Jumalalta kutsutut ja valitut pitää tulla koetelluksi monen helteen läpi. Tiedämme ettei inhimillinen vanhurskaus ole Jumalasta, joka tahtos tulla kristillisyytessä totuuten totistajaksi. Se vanha taikina tahto kuohua Apostoliin aikanaki monella värillä. Muretta ja vaivaa tunsin, että monta kallista saarnaajata itässä oli kontrahtiin menneet suuriin, pölkkyjä saamaan, jos saavat vahingon. Siijonissa ne on avoimet lähteet syntisille kristityille, ja uskon alkajaan ja päättäjään Herraan Jesukseen on turvamme, tuta ja maistaa ylösnousemisen voimaa ja kärsimisensä osallisuutta sovintoveren priiskoittamisen kautta Pyhässä Hengessä Jumalan Sanan totuutessa ja valkeutessa. Esikoisten seurakunta on totuuten patsas ja perustus. Sytämestä rakkauten terveisiä tässä sanon kaikille rakkaille velille ja sisarille Lapin maalla, saarnaajitten kanssa. Olkaa tervehtetty rakas vanhin vaimonne kanssa minulta vaimoni (kanssa) ja Jumalan valituilta täällä. Ja paljon terveisiä Laitiselle perheineen ja Sirkan Juhanille per(heineen) ja Saivon kristityille, teitän kyytimiehelle Petterille terveisiä. Minä olen teille jo ennen täältä kirjoittannu ja lähetin Aapo Hietasen kirjasta kopian. Olen otottanut teiltä kirjaa. Olen paljon ajatellu, kuinka teillä meni kotona asiat. Hyvän päivän pitää ottaa vastaan pahan kanssa. Jääkää hyvästi Hyvän Paimenen Herran Jesuksen haltuun, joka pani henkensä edestämme. Kuka pitää meitä eroittaa Kristuksen rakkautesta, kuka tahtoo katottaa, Kristus on kuollut etestämme. Pyytän rukoilla etestämme. Näitä merkittee veljenne elämän tiellä ja osallinen Evankeljumin etesvastauksessa

Johan Takkinen

Juuri nyt sain teiltä kirjan, jonka etestä kiitän. Sitte kirjoitan enempi. Hyvä kirja oli.

------------------------------------

Takkisen omakätinen.   Kierin kokoelma. SKHS

62. J. Takkinen - J. Raattamaalle 5/7 1888

Calumet heinäk. 5.p. 1888

Rakas vanhin ja Sijonin muurin vartia, Johan Raattamaa perheenne ja kaikkien Jumalan valittuin kanssa Lapinmaalla. Jumalan armo lisääntyköön teille priiskoitusveren kautta.

Minä olen teiltä taas saanut kalliin kirjan, 3.p. tätä kuuta, kesäk.10.p. kirjoitettu suuren Herran lauman kanssa, kiitän. Tietämme, että se on suureksi ylösrakennukseksi Amerikan kristillisyytelle, olen jo lähettänny kopian Kallelle, ja Minnesotaan ja Lumijärvelle. Täällä tuli muutamilla se huuto, että he lähettää Jaakon Europaan. Mutta eilen oli paljon kristityitä koolla, niin minä luvin teitän kirjan. Tultiin perään ajattelevaiseksi, ihmettelit innokkaimmatki, että Mullo ja Pärki piti Kittilässä mennä oikiana saarnaajana, että kuinka se juuri on. Se kirja Hetassa kirjoitettu ?88 joka oli No.5 Sanomia Sijonista, siihen ne nyt on turvanneet, että eipä siinä ole sanottu, että Ameriikassa on eriseuraa, vaikka Raattama ja Erkki Antti monta vuotta (on) niin kirjoittanut. Nyt on ne enin heitän mielestä syntisiä, aina esikoisiin asti, jotka on puhunut ja kirjoittanut eriseuraa vastaan. Wuolteen Jaakkoa ja Kittiläisiä he ylistää, sillä Jaakko jo silloin kuin Pietarin kanssa kävi täällä syksyllä 1884, saarnasi julkisesti, että panna pois se sana eriseura, vaikka toisia kokouksia pitettiin. Tämä pitkämielisyys ei yltänyt Apostoleilla, eikä koko Pyhän Raamatun oppi myönnä monta kristillisyyttä. Olen kirjoittanut rakkaalle veljelle Aatu Laitiselle siitä kirjoituksestansa, kuinka katala verkko oli se kirja, ja että oli huokia ylönkattoa. Joita olis pitänyt enin liikuttaa, kuin ei ollu Hanhi Pietin nimiä. Vieläpä tuo Puljulan hellä muistutus, ja kun siinä oli, että seurakunnalla on vapaus valita papit kunne tahtoo, oli seki oikialla ajalla tehty muistutus. Suuret ajatukset ja värjätyt on oppineilla, suurilla järkiniekoilla. Mutta lyhyt armon järjestys Pyhästä Raamatusta on se oppi, jota vastaan sanotaan. Ja ihmisoppi omassa vanhurskautessa tahtois olla paras hetelmä Jumalan pellolla, ja eriseuran henget ylimmäiset ja parhaat aidan rakentajat Herran viinamäessä. Postin oppi jo kuuluu tännekki, että Isän suun antamisessa saattaa tulla jo vanhurskaaksi ja autuaaksi. Ilmanki Aapot on Norjasta Postin tunteneet? Viisaus on hyvä, koska on Jumalasta. Mutta joka harhaelee ja ei pysy Kristuksen opissa, ei hällä ole Jumalata, sanoo Johannes. Mutta vähäpä siitä, jos Kristusta monella tavalla saarnataan, kuin se vain tulee saarnatuksi. Olemma kuitenki Jumalalta kutsuttu syntein anteeksi antamisen valtakuntaan, uuten syntymisen armoon, ja saarnaamaan parannusta ja syntein anteeksi antamista Jesuksen nimeen olemme ahkeroineet saarnata kaikkina aikoina. Mutta kuka on tähän kelvollinen, on kysymys. Korkein autuus, että päästä pois tästä kuoleman ruumiista ja monen tieltä. Mutta enin itteni. Hyvin koski Lumijärvi veljelle henkeen teitän etellinen kirja, olen lähettänyt kopiat, mitä olen Pietarille ja Calepille kirjoittanut, josta teilleki lähetin kopiat. Ja olen vieläki selittänyt. Sytämen rakkauten terveisiä tässä sanon esikoisten seurakunnalle Lapinmaalla. Olkaa rakas vanhin Caroliinan ja Saivon kristittyin kanssa minulta vaimoni (kanssa), Roanpäältä v(aimonsa kanssa), Jaakkola v(aimonsa kanssa), Taipaleensuun Juhanilta, Lahtelan Liisulta miehineen ja suurelta paljoudelta kristityiltä täältä tervehtetty, ja Heikki Koller myös ja Tuomas Kuru v(aimoineen) sanoo terveisiä. Siijonin vuoren tykö tulleet olemme, taivaalliseen Jerusalemiin, esikoisten seurakunnan, Jumalan kaikkein Tuomarin, uuten testamentin välimiehen Herran Jesuksen priiskoitusveren tykö, jossa on syntimme anteeksi annettu Pyhäin ihmisten yhteytessä. Pyytän rukoilla etestäni. Näitä merkittee veljenne

Johan Takkinen

Olen muistuttanut Laitiselle, että Lannanvaaran koulu pyhittää tulevina aikoina Lapin kristillisyyten, että saahaan parempi nimi tälle hengelliselle liikkeelle, kunniaksi ja ansioksi, kuin siinä ensin sivistyksen siemenet kylvetään ja vanhimmat pois tieltämme, niin aukenee korvat ihmisillä.

----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

63.  J. Takkinen - Vesisaareen 3/8 1888

Pohjois-Amerikasta Calumetista 3.8.1888

Rakkaat veljet ja sisaret Vesisaaressa ja Norjan rannalla. Kolmeyhteisen Jumalan armo runsaasti vuotakoon teille, kärsineen ja ylösnousseen Herran Jesuksen tuntemisessa, sovintoveren priiskoittamisen kautta Pyhän Hengen totuutessa ja valkeutessa esikoisten seurakunnan helmassa.

Tällä toivotuksella lähestymme teitä täältä toisesta maan osasta. Näkyy kohtuulliseksi, että neuvon sanoilla lähestyä, vaikka olemme saaneet monta kieltoa Norjasta, ettei kirjoittaa. Herra on luvannut Davetin kaatuneen majan raketa ja hänen reikänsä paikata ja sen ojeta ylös. Me olemme saanut taas uusia tietoja Norjasta, ettei menneen talvinen sovinto Vesisaaressa ole särkeny sitä lakia, ne 12 pykälätä, jotka oikeutessa on vahvistettu laiksi, joista olemme saaneet kopiot. 101 ääntä 65 vastaan. On ihmet, ettei Kittilästä tultu teitä auttamaan mennä talvena pois Sinaista ja mailman pappein ikeestä. Feetu on pannut ittekki papin kouluun poikansa. Syytä on ajatella. Paulus tuli monelle niin vahingolliseksi, vaikka ei yksikään ole voinut syyttää, että olis vääräoppinen. Kerta kirjoitti Petter Posti minulle Johan Lumijärviä, Teppola ja yksi muu vääräoppiseksi. Amerikassa on syntyny eriseura opin erhetyksestä, tunnustamus, pyhänä uskominen ja esikoisseurakunnan kieltäminen, että Kristus esikoinen seurakunnan vanhimmista, se on patsaista, on ruma ymmärrys. He on kironnut kristittyin kirkot lahtisopeksi. He on itte reväisseet ittensä eri kokouksia pitämään ja sakramenttiä jakamaan hyvin leikillisesti. Lotta Laestatius, mainion ihmisen lapsi, ensin piti olla rohkein yllyttämään vielä muitaki, ja Kittilästä he on vahvistettu tänne asti. Näin pysyy Davetin majan rako auki Norjaan ja Amerikkaan. Kittilästä on lujasti pitetty silmällä Pyhän Hengen vaikutuspiiristä, eikä se ole Kittilässä käsitys, että Isän suun antaminen tuhlaajapojan vertauksessa, jossa saattas tulla autuaaksi, jota oppia Petter Posti vieläki antaa ulos, kuin kuulin 2 kristityltä mieheltä, toinen oli saarnaaja ja he olit Postin ystävät. Niin ajattelin lievittämisestä armon järjestystä, joka on huoli, ettei tultaisi kaikenlaisilta vainotuksi, sillä siviä luontokappale on Vesisaaren kristillisyyten ylipaimen, osottaa 12 pykälä(ä). Koko laki on särjettävä lakioffiisiin eli virastoon asti. Ei se ollu oikein, että turvata kristityt lakimiehiin keskenään, niin ette ole Kristusta oppinut, josta te kuulleet oletta. Liikaa se oli, että Paulus veli myös etsi puolustusta papilta, mutta synnit on annettu anteeksi jo Paulukselle mennä talvena, ja hän on laajalta rukoillu anteeksi. Hän oli kirjoittanut, S(anomia) Sijonista ulos antaa.

A. Laitinen luki loppiaisen aikana Raattamaalle, ja meitä oli paljon, ja käskettiin panna S(iionin) S(anomiin). Emme tietä, miksi ei ole ilmestyny. Jos esikoisseurakunnan ja vanhinten kuuliaisuuteen pitämme kiintiästi kiinni, joille Jumala on ensin sanansa oven avannut, niin ei katkija Jumalan sanat. Se, jolle ensin oli lupaus taivaan valtakunnan avaimista, hän kirjoittaa hajamielisenä oleville kokoavalla äänellä: Meillä on vahva profeetallinen sana, ja te teettä hyvin, että siitä sanasta vaarin otatte niin kuin kynttilästä, siksi että päivä valkenee ja kointähti koittaa teitän sytämissänne. Olis ollut monelle mieluisempi, että teillä on vahva, mutta totuuten kuuliaisuus sitoo sitä seurakuntaa kuulemaan, jonka päälle ensin Pyhän Hengen lahja vuotatettiin. Raattama vanhin oli siitä mielestä, että ei T.A. lähettää, mutta Aapo oli saanut Feetulta kirjan, jossa oli esitys, että jos lähet, niin Olli Välitalon ottasit kumppaniksi. Niin Raattama sanoi, mene, kuin Aapoa niin halutti, mutta ei asiat sillä parannu. Siionin vuoren vanhinta katselkaamme uskossa ja hengessä, joka sanoi verisenä omillensa, joka miekkaan rupee, se miekassa hukkuu. Seuratkaamma verimarttyyri­kuningasta Yrttitarhasta Golgatalle. Karitsa seisoo Sijonin vuorella Jumalasta syntyneitten keskellä. Sijonin vuoren tykö olemme tulleet, taivaallisen Jerusalemin tykö, monen tuhannen enkelitten joukon tykö, esikoisten seurakunnan tykö, joitten nimet taivaassa kirjoitettu on, Jumalan kaikkein tuomarin tykö, täytellisten vanhurskasten henkein tykö, uuten testamentin välimiehen Jesuksen tykö, sen priiskoitusveren tykö, joka parempia puhuu kuin vanhurskaan Aapelin veri.

Syytä on rakkaat suurena syntisenä uskoa synnit anteeksi. Anteeksi to(t)istamme Jesuksen nimen (ja) veren kautta. Turvatkaamme matkasauvaan, jonka suuri rakkaus on meille, veljillensä ja sisarillensa lahjoittanut. Tämä on pyy(te)tty Oregonista asti minua kirjoittaa monen veljen kanssa, että täältäki on lähetetty Vesisaaren huoneeseen rahaa. On käynyt tämä kirja Vesisaaresta Astoriassa ja Cokatossa. Sytämen rakkauten terveisiä sanon Herran lauman kanssa Norjan rannan kristityille. Pyytämme rukoilla etestämme. Kirjoitti veljellisellä rakkautella

Johan Takkinen omalla kätellä

-----------------------------------------

Takkisen omakätinen.

Oulun maakunta-arkisto. Laestadiana 8 Aa:2

64. J. Takkinen - J. Raattamaalle 6/8 1888

Pohjois Amerikasta Calumet elok.6.p. 1888

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia Johan Raattama per(heenne) kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille elämän ehtoon asti.

Tänne on Hanhipieti kirjoittanut Isak Heinoselle. Heinonen on täällä juorunnut minun päälle ja teitän kirjoituksista, valheeksi. Pekka sanoo 7 vuotta Saivossa käynnistä, sanoo neljältä, eikö se ollu A(a)pisen sotan aikana syksyllä 1880 ? Sanoo olevan ei mitään pelkäämistä teitän kanssanne. Kaikki on hyvin, niin pesee oikein Pärkit ylistäin, lupaa pikku Ollin kanssa saarnaajat pitäs tulla, Feetu ja Puljula, taitaa tännään eli hetiki. On kirjoittanut saarnaajitten halusta Kittilästä Hurtille, että tultaisiin jos tahotaan. Ja se on toimitettu Cokatoon, että kuttutaan Kittilästä saarnaajat. Cokaton kirkossa on jo monta kertaa kysytty. Sanotaan Wuolteen poikain olevan hyvin toimessa. Ovat kirjoittaneet menneellä viikolla tänne Roanpäälle, hän on valmis. Kaikella voimalla on osattu näyttää eikö muualla kuin Lapissa, mitä tänne on taas tullu Kittilästä, ne on hyvin väkevät. Jokelan Maria pitäs tulla kanssa saarnaajitten matkassa. On sitä nyt taas yllytystä. Mikä hänestä tullee. Tänne on lähetetty meille siitä laista kopia, joka on tehty Vesisaaressa, maalisk. 25.p. 1887 ja oikeutessa vahvistettu maalisk. 31.p. On ihmeellistä, että ei särkynyttä paikkaa Aapot korjanneet. Olli Koskamo on minulle kirjoittanut selityksen Aapoin menetyksestä. Mutta lähetin sen Lumijärvelle Astoriaan, kuin tulee takasi niin minä lähetän teille. Tässä lähetän teille saman kirjan Norjasta, teille vastauksen kanssa, saatatte lähettää Vesisaareen vastauksen, jos tunnette soveliaaksi ja sanotte ajatuksenne. Palovaara on minulle lähettänyt. Sanoo pyytäneensä Aapoin aikana, että päästää seurahuone Kristuksen hallituksen alle esikoisiin asti. Mutta ei. Minä ihmettelen, että Lumijärvi ei kykene suojeleen Paulusta, kuin kuuletta. Sytämen rakkauten terveisiä tässä lähetän teille, rakas vanhin Caroliinan kanssa vaimoni ja Herran lauman kanssa ynnä muille kristityille siellä. Pyytän rukoilla etestäni

JohanTakkinen

----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS

65. J. Takkinen - J. Raattamaalle 13/8 1888

Calumet elok.l3.p. 1888

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Johan Raattamaa perhees kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille.

Tässä lähetän teille rakas vanhin kuulla Minnesotan veliin toimesta. Minä olen Wuolteen velille selittäny asioista vastaukseksi heille tähän toimeen. Mutta ne on itteytessä, ettei ne voi kuulla. On Caleppi ja Jaakko kiivaasti kirjoittaneet tänne toisen kirjan Johan Roanpää, J.O.Lindströmille, joka on mennä pyhänä luettu kirkossa. Siihen he nyt tekee työtä, että me olemme siellä heitä tehneet siihen kuvaan, että he on Herran lauman hajoittajat. Ei he näe, että se mitään pahaa vaikutti, että herä(te)ttiin meitän Europaan lähöstä semmoinen touhu, ja meitän vaaralliseksi. Ja Kittilästä tulleet kirjat, ne on heillä kalliit, ja sieltä he on aikoneet hankkia saarnaajat. Se muinonen henki on salaa vaikuttanut, jota Korte Salmon sokeuteksi on koitettu selittää. Nyt he taas rynnistää. Olen sanonut, että loppuu Jumalan sanat siinä, että osottaa totte(le)mattomuutta esikois-seurakunnan vanhimpia vastaan, Erkki Antti on kirjoittanut yhtäpitäväisesti kuin teki esikoisten seurakunnasta. Mutta se tuntuu, että Kittilässä se on esikoiset. Mutta se on ikävä, että Pietariki on sujunut siihen valkeuteen, ettei sekään luve teitän kirjoja julkisuuteen, ei vuosikausiin. Ei siellä tietä moni, mitä oletta kirjoittanut. Pekkala se on nyt laiskuuttaan ruvennut mittaamaan kirjailiana. Pietarin talossa se (on) maannut menneen talven, no, vähäpä siitä. Nuoret näkyy ittiänsä valmistavan joksiki, siksi että vanhat pois menevät. Caleppi Jaakon kanssa on kysyny täältä, onko he Herran lauman hajoittajat. Kunnian tauti vaivaa. Kaikki ne kuitenki niille parhaaksi kääntyvät, niille jotka Jumalata rakastavat.

Ojalan Daneli se on sinne sanonut kirjoittaneensa anteeksi rukouskirjan teille. Mutta siinä samassa toimessa se silti toisten kanssa on täällä. Se on niin hempiä kuin vesi. Mutta sopii toivoa parempata. Kristiina on menny naimisiin. Illalla kävit vihillä. Minä uskon, että se sai hyvän naimisen. Ei ole Laitinen kirjoittanut kuin yhen kerran. Ei ole vastannut. Olen kahestikki hälle kirjoittanut. Sytämen rakkauten terveisiä tässä lähetän Saivon kristityille. Mutta olkaa te rakas vanhin Karoliinan kanssa enin tervehtetty. Pyytän rukoilla etestäni, että urhoollisesti voisin sotia vihollisen voimaa (vastaan) priiskoitus veren voimalla ja Jumalan sanan kaksiteräisellä miekalla, erinomattain pahoja henkiä vastaan, jotka taivaan alla liikkuvat, sillä autuutemme on kallis. Sen tähten tahtoo vihollinen kaikki voimansa panna, että irti Jumalan sanasta, joka totisesti vahva on. Siijonin vuoren tykö tulleet olemme. Jumalan rauha hallitkoon sytämemme elävässä Herran Jesuksen tuntemisessa, veren priiskoittamisen kautta, johon turva(am)me elämässä ja kuolemassa, Herran seurakunnan helmassa, jossa Jesus itse paras kulma kivi on. Jääkäät ylimmäisen paimenen Herran Jesuksen haltuun. Herra Israelin Jumala vanha sotamies, sotii omainsa puolesta.

Minä olen aikonut syksyn puoleen (käydä) Minnesotassa ja Dakotassa marraskuussa oppimassa veliä. Näitä merkittee teitän kanssanne yhtessä hengessä, sovintoveren priiskoittamisen armossa, veljenne uskossa

Johan Takkinen

----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma.SKHS.

66. J. Takkinen - J. Raattamaalle 24/8 1888

Pohjois Amerikassa Calumetissa elok. 24.p. 1888

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Johan Raattama. Jumalan armo lisääntyköön teille priiskoitusveren kautta.

Minä olen teiltä saanut vasta 21.p. tässä kuussa vastaanottaa kalliin kirjan, josta suuren paljouten kanssa kiitämme. Se oli kallis asia. Se kirja kuoletti monta hyökkäystä, näitä nykysiä. Joonakselta kirjoitus, se oli monelle otottamatoin täällä ja Kittilässä. Minä olen lähettänyt kopiat teitän kirjasta Pietarille New York Millsiin, Wuolteen velille Cokatoon ja Calle Danelille Frederikkiin, Johan Lumijärvelle Astoriaan ja Nikalle Ouluun. Oli kallis kuulla, että oletta niin laajalti kirjoittanut osoittain oikiata Kristuksen seurakuntaa. Oli kallis asia, että ihmiset seisattuisit tuosta levottomuutesta.

Jos Joonas tulis lähtemään Amerikkaan saarnaajaksi, niin eiköhän tuo E. Petter Knuuti lähtis toiseksi. Eiköhän ne olis soma pari. On ne kuitenki terve henkisiä. Olli Sarajärvi olis myös jos Knuutin Petteri ei voisi lähtiä. Olkoon teitän asia, koko asia Esikois-seurakunnan kanssa. Totuus se on, että Jumalan sana sitoo meitä Jumalan sanan valkeutessa kuulemaan esikoisten seurakuntaa, joka on totuuten patsas, jossa kolmeyhteinen Jumala asuu. Jumalan sanan pimiät ymmärrykset avaa ovia eksytyksiin, vilpillisten ihmisten kautta. Ja saapi täälläki monta nähtä ja kuulla. Salamielet on vahingollisimmat kristillisyytelle. Yhtä yhen etessä, toista toisen, mikä kevein, ja ettei tulis kärsimään. Jos asiat ja kristillisyys joutus niin ja niin sortumaan. Minulle on nyt kirjoittanut Apram Hietanen, jonka lähetän teille. Minulta ei tule vastausta. Suuri kirja tulva nyt on Kittilän ja Amerikan välillä. Mutta se ei tee mitään. Ei niin paksuja täältä Kittilään kirjoiteta, ettei siellä vanhurskauteta ja ylistäin vastataan sieltä. Ja täällä se on sitte taivaallista.

Nyt ne on Kittilästä tulleet kirjat, täällä luettu kirkossa ja kopioina levitetty täytenä valkeutena maille, Cokatoon kristityille erinomattain. Suuri uskon voima tarvitaan Jumalaan, ja Jumalan sanan valkeutessa tuntea kaikenlaisia henkiä, jotka liikkuvat suuren nöyryyten ja kiillon kanssa, joka on monelta peitetty.

Matkastamme Europassa, jo siitä on selvän tekoa, erinomattain, että se olis pitäny tapahtua Kittilässä viipymisemme, että olisi saatu Kittilässä meitä korjata. Esikoisten seurakunnan nimi se on myrkky monelle. Tänne on tullu Suomesta yksi saarnaaja, Eeli Juola. Se on käyny 2 talvea sitten Kittilässä, eli kolman(te)na talvena. Ei sanonut löytävänsä täältä eriseuraa. Viikon päivät piti kokouksia. Calumetissa, kertoin kerta, että on vain Kristus esikoinen, niin silloin sairaat sytyit. Korte Salmossa oli viimi yötä. Oli ukon löytäny kristityksi. Ukko oli muistellut entistä kristillisyyttään, että ilon tähten hän ei tienny viikon päivistä. Viinit on verkot, joilla koetellaan. Mutta meillä on syytä iloita siitä Paavalin kanssa, että vaikka Kristus tulis saarnatuksi, joko muotoksi eli totuutella, se on lohtutuksemme, että ihmishengen aallot omaan vaahtoonsa sammuvat. Esikoisten seurakunnan helmassa tahtomme olla turvatut. Siihen Jumalan sanat runsaasti sitoo, jossa kaikki Paratiisin hyvyys on.

Sytämen rakkauten terveisiä tässä sanomme vaimoni ja Herran lauman kanssa teille, rakas vanhin, Caroliinan kanssa ynnä muille Saivossa, Petter Strolperille ynnä muille Lapinmaan kristittyin paljoutelle sytämen rakkauten terveisiä. Suurena syntisenä uskoin syntimme anteeksi annetuksi Jesuksen nimen ja veren tähten. Syytä on uskoa rohkiasti, ei ainoastaan synnit anteeksi annetuksi, mutta vielä (että) Jumala itte varjelee ja hoitaa kristillisyyten uhkaavista vaaroista. Pyytän rukoilla etestäni. Näitä merkittee veljenne uskossa

Johan Takkinen

-----------------------------------------------

Takkisen omakätinen. Käsikirjoitus osittain tärveltynyt. Kierin kokoelma. SKHS.

67.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 18/9 1888

Calumet syysk.l8.p. 1888

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Johan Raattama. Jumalan armo lisääntyköön (teille) perhees kanssa.

Tässä tervehtämme teitä rakkaita ystäviä Herrassa. Tässä lähetän teille Takotan veliin kirjan, Antti Törmänen on Rikinän Tittan mies. Teitän viimeinen kirja on lähetyssaarnaajani kutsumiseen vaikuttanut, ettei ole kuulunut yhtään mitään. Minua on kutsuttu Minnesuutaan ja Takotan valtioihin moniin paikkoin, ja nyt on nousuviikolla sinne lähtö. Taitaa mennä lähes kaksi kuuta. Ei ole taas kuulunut tätä nykyä Kittilästä saarnaajain tulosta, mutta nyt juuri ovat taas panneet sen äänen, että he kuttuu heti Wuolteen Jaakon tänne, kuin minä menen pois. Sais nähä tuota. Minä menen ensin Cokatoon kuin lähen, jos Herra suopi elämätä ja terveyttä. Minun pitäs käytä Pläkhillissä asti, jossa en ole ennen käynykkään.

On täällä nyt taas toista viikkoa Eli Juola suloisesti saarnannut, että Korte Salmosta asti on laulettu kuten Koljatin tapon aikana. Se (on) ikävän vaikutuksen ja innon herättäny monessa. Jumala kaikki parhaaksi kääntää, kaikki niille, jotka häntä rakastavat.

Sytämen rakkauten terveisiä tässä sanon teille suuren paljouten kanssa, sytämen liikutuksella, kuin muistan teitän suurta rakkautta kohtaamme tänne asti. Jääkää nyt hyvästi tällä kertaa, suuren Israelin Jumalan haltuun tällä korven matkalla. Minun tahtoni olis ollut enämpi kirjoittaa, mutta en jouta. Minun vaimoni sanoo Caroliinalle teitän kanssa rakkauten terveisiä. En ole saanut Junilta yhtään vastausta, mutta hain sillä reisulla.

Kuin te saatte saarnaajat tietoon, niin annatte tänne tieton, että laitetaan piljetit eli rahat kyyti kostannuksiin. Wuolteen Jaakon sanotaan sanoneen, että hän ei perusta vanhinten neuvoista, ilmanki kiivastuksissa. Pyytän rukoilla etestämme armo istuimen tykönä ja priiskoitusveren tykönä. Merkittee veljenne Herrassa

Johan Takkinen

Ei A.Laitinen ole kirjoittanut minulle.

-------------------------------------

Takkisen omakätinen.   Kierin kokoelma. SKHS.

68.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 16/11 1888

Calumet marrask. 16.p.1888

Rakas vanhin ja Sijonin muurin vartia, Johan Raattamaa perhees ja esikoisten seurakunnan kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille Herran Jesuksen elävässä tuntemisessa priiskoitusveren ja todistuksen sanan kautta.

Minä kiitän teitä, rakas vanhin, suuren paljouten kanssa, kahten kalliin kirjan etestä, syyskuussa kirjoitetut 14.p. ja 28. p.

Eilen illalla tulimme Calle Danelin kanssa Calumetiin. Minä olin lännessä 7 viikon reisulla. Mikkeliä olin Cokatossa ja A.Pauli lähti kumppaliksi Cokatosta Pläkhilliin ja Poinsettiin ja Freterikkiin, jossa sain teitän ensimmäisen kirjan ja siitä tuli Calle Daneli kolmanneksi New York Millsiin, jossa saimme teitän toisen kirjan, joita olen lukenut Jumalan sanoina kokouksissa. Mutta ei ne kaikki osota kuuliaisuutta, yhtä kuin Apostoliin aikanaki.

Pläkhillissä tuli paljon uutestaan kristityksi mailman valtakunnasta. Poinsetissa ja Freterikissä on lapsellinen kristillisyys ja Esikoiset kalliina. Nämä Pläkhilli, Poinsetti ja Fretrikki ovat Takotan valtiossa. Sitte tulimme New York Millsissä ja Cokatossa toista kuulemaan Esikoisten seurakunnasta ja vanhemmista. Siellä on toinen ymmärrys kuin teillä ja meillä. Pietariki puhui ikävästi ja Wuolteen veljet on kiivaasti toimittamassa ja toivomassa Kittilästä saarnaajia. Siellä sanoit olevan myös vanhimmat, ja niitten totuus on uskottava enin. Calep aikoi kirjoittaa oikein pohjaa myöten teille. Rovaisen he on antaneet teille ja minulle. Jaakob Wuollettia me pyytimme Calumetiin lähtemään, Cokaton veljet sanoi Jaakon estävän, eikä lähteny, vaikka minulla oli Calumetin seurakunnan puolesta vaatimus. Niin itteys on tullu voittamattomaksi. Meitä syytettiin Europaan menosta, ja että heitä vastaan olemme herättäneet Raattamaan, eikä teillä ole Kittilän vanhinten kanssa mitään välissä. Minä uskon että Cokaton kristillisyys alkaa ymmärtää, kuinka on asiat, josta sala vaikutukset on läpi aikoja Calumetiinki (ulottuneet), Tänä talvena on toinen vaiku(tu)s Amerikan kristillisyytellä kuin mennä talvena. Ja uskomme, että parannukset tapahtuvat. Sillä totuus se on, että jos ei Kittilästä olis kirjoitettu eri äänellä kuin Esikoisilta, niin ei olis joutunut Amerikan kristillisyys niihin koettelemuksiin, jota on nyt helppo meitän ja teitän syyksi sanoa.

Mutta Erkki Antti vanhin on taas vasta oikein hurskaasti kirjoittanut ittensä erottaneista, juuri kuin olitta yhtessä ollut, kirjoittamassa. Joka on kallis asia meille syntisille, ehkä olemme Jumalan armosta autuaat. Lumijärvi on kirjoittanut Cokaton velille neuvon sanoja, ja tänne muille on kalliisti kirjoittanut, joka on kallis asia.

Sanomme sytämen rakkauten terveisiä kaikille Lapin maan rakkaille velille ja sisarille, joita usein muistamme. Olkaa te rakas vanhin Caroliinan ja Laitisen kanssa enin tervehtetty ja Herran laumalta täältä. Ja muistakaa meitäki rukouksissanne armoistuimen tykönä. Pyytää teille tunnetut veljenne

Johan Takkinen ja Carl Daneli

------------------------------------------------------

Takkisen omakätinen. Henry Kollerin reunakirjoituksia ei ole

otettu mukaan tässä. / Kierin Kokoelma. SKHS

69. J. Takkinen - J. Raattamaalle 14/1 1889

Calumet tammik.14.p. 1889

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Johan Raattama perhees kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille.

Tässä saan tervehtää teitä, rakkaita ystäviä raskaissa koetuksissa. Mutta Jumalan on asia. Hän hoitaa asiansa heikkoin palveliainsa kanssa. Aaronille muinon sanottiin, tee meille jumalita, jotka olis pehmiämmät Moosesta. Tässä lähetän kopian, kirjoitettu Cokatosta niin myös kuitin Junnilta. Vasta olen saanut. Cokatosta on Caleppi kirjoittanut Rovanpäälle, vahvistain papiksi. Siinä tuli pehmeys ja kaksikielisyys käytäntöön, ja kunniaan eriseuralle ja mailman joukolle. Olen kuullu Pikku Ollin kirjottaneen tänne yhelle Kittiläiselle Lahen Pekalle, joka ei ole yhtään meitä täällä tuntenut, tulopäivästään on ojennellu valollaan. Se on ylistänyt teitän viipymistä Kittilässä ja että oletta menneet itään omalla hevoisella, Caruliinan ja Palovaaran kanssa. Ja jouluksi tuletta Kittilään taas. Olen kuullu, että Pieti ja Feetu on samalle miehelle kirjoittanut. Mutta ei ole sitä luettu kirkossa, eikä liene ollu mieliksi. On tämä kallis aika niille, jotka totuutesta kiinni pitävät, että koetellut ilmoitettaisiin. Ollu on ennenki kärsimistä, kuin lohikärmeen pyrstö on yltäny taivaan tähtiin asti, kuin itse saatana muuttaa ittensä valkeuten enkeliksi.

Siijonin vuoren tykö tulleet olemme, elävän Jumalan kaupunkiin, esikoisten seurakunnan helmaan ja hengen yhteyteen. Hyvin on asiat Jumalan seurakunnassa. Priiskoitusveren armossa, joka on Kristuksessa Jesuksessa. Sytämen rakkaita terveisiä sanon perheeni ja Herran lauman kanssa teille, rakas vanhin perhees ja esikoisten seurakunnalle Ruotsin Lapissa. Pyytän rukoilla etestäni. Osaveljenne kärsimi(ses)sä

Johan Takkinen

Carle Daneli, Heikki Nikkilä, käskee sanoa teille terveisiä, ne

on täällä.

-----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

70. J. Takkinen - J. Raattamaalle 8/2 1889

Calumetistä Helmik. 8.p. 1889

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Johan Raattama, esikoisten seurakunnan keskellä. Jumalan armo lisääntyköön teille. Tässä lähestyn teitä murheen pilvien läpi, kuin hyvin tietätte, että raskaat on koetukset, ja Jumala yksin tietää, mitä tuo vanha paisuma viimeinki voittaa. Pietariki on urhoollisesti kirjoittanut Rovanpäälle, joka on täällä kirkoissa luvettu. Hän osoittaa suurta kavaluutta minun ja Callen Euroopan reisusta, ja se on tullu heille uskoksi, että Pietari teille avaa silmät. Ja Apram Hietanen on Mutoslompolosta, uuten vuoten päivänä 1889 kirjoittanut Wuolteen velille erinomaisen kirjan, koko Euroopan kristillisyyten voimalla, josta jo on Caleppi lähettäny Rovanpäälle kopian, josta ne on syttyneet. A(a)po on osottanut, että jos hän olis nyt täällä, hän tietäis, mitä saarnattaisiin ja tuomittaisiin, että hän on ollu Norjassa mennä talvena ja tullut tuntemaan vähän mitä(k)i. Nyt ne on ruvenneet tunnustamaan, sitte kun sait Hietasen kirjan, että Lapissa ja Europassa on esikoisten seurakunta. Kuuluu Hietasen kirjasta, että A.Tapani on ollut toisena, vaikka ainoastaan terveisillä. Nyt ne Kittilän saarnaajitten kirjat täällä pitetään niin ennustavaisina, että niitä ei luveta julkisuuteen. Ja se on luulona, että teistä Raattamasta on tullu Kittilän henkinen, että on tulleet ymmärtämään Kittilässä. On pilviä itässä ja lännessä, mutta Israelin Jumala on ennen hoitanu omansa läpi vaarallisten paikkain. Se uskoksi luvetaan, joka kestää kiusauksissa, Jumalan sanan totuutessa. Minä olen kuullut, että Laitinen on saanut kirjoituksia Rovanpäältä, joissa on päällipuolinen muistelus, sillä hän on loukannut ittensä, ja sulanut niin paljon, että jaksaa ylistää Korteniemen valkeutta, jota täytyy ihmetellä, tottelemattomuuten tähten nuhtellaan, ja vastahakoisuuten tähten kuritetaan, josta Jumala sanassa sanoo, ettei katsoa ylön Herran kuritusta, eikä nääntyä koska häneltä rankaistaan. Se on Amerikassa ollu kauvan vaivana muutamilla, että olen tullu heitän työnsä päälle, niittämään valmista, jossa onki sairastamista. Mutta heillä on nyt se usko, että ensimmäisille Amerikassa pitää tästä etes isompi ovi auveta. Ei ihmekkään, sillä Jumalan lahja se on, että autuaaksi tulemme, sulasta Jumalan armosta. Jos ei Jumalan sanan suuri totuus seisois, niin olisimme hukassa. Suuri joukko on nytkin Jumalan sanan valkeutessa tyytyväisenä esikoisten seurakunnan totuuteen ja valkeuteen Amerikan maallaki, joka on totuuten patsas ja perustus. Kyllä olemme teiltä rakas vanhin totuutessa oto(tta)mas(s)a neuvon ja lohtutuksen sanoja. Tuhansittain tahtoo kyllä kuulla kirjoituksianne, ja olen kyllä murheella kattonu menneen talvellista vaikutusta erinomattain, joka ei ole teille tuntematoin. Minä pyytän sanoa terveisiä suurelle Herran seurakunnalle Lapinmaalla, ja itään ja etelään. Ja olkaa itte Caroliinan ja Saivon kristittyin kanssa enin minulta vaimoni ja Herran lauman kanssa tervehtetty. Halulla olisin siellä. Minä uskon totisesti, että olemme tehneet niin kuin kelvottomat palveliat, mitä olemme voineet. Te oletta sotineet eriseuran henkiin kanssa monta kymmentä vuotta, josta sotasta on meillekki jääny osa. Eeli Juola sano minulle, ettei eriseurasta muita ole, kun ne, jotka lunastusopin kieltävät, joka nyt on kirkas kynttilä, jonka valkeutessa riemuitsevat. Minnesotan saarnaajat pitäs tänne tulla vaalia vahvistamaan. Herra Jesus ajaa vieläki laumansa eteliä monessa kruunussa ja vereen kastetuissa vaatteissa,  sotkuin Jumalan vihan viina kuurnan, sytänten ja munaskuitten tuomari, yrttitarhan tie verestä punoittaa Kolkatalle Paratiisin oven Herran Jesuksen tykö. Pyytän rukoilla etestämme, veljenne uskossa

Johan Takkinen

-------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

71.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 19/2 1889

Pohjois Amerikasta Calumet helmik.19.p. 1889 Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia Johan Raattamaa. Jumalan armo lisääntyköön teille perheenne ja Herran lauman kanssa Herran Jesuksen elävässä tuntemisessa, esikoisten seurakunnan helmassa. Minä olen teiltä saanut kalliit kirjat, kirjoitettu 12.p. ja 13.p. tammik, josta kiitän teitä Herran lauman kanssa. Paljon on tulleet kristityt lohtutetuksi kanssani, oliki monesta syystä suureen tarpeeseen, erinomattain kuin tulit Esikoisten seurakunnan nimessä Aapot Hietanen ja Tapani kirjassaan Cokatoon Wuolteen Jaakolle, josta ovat levittäneet kopioita moniin valtioihin. Ja niin innolla sitä levitetään missä jo tie(te)tään vähänki mahtuvan. Minä olen saanut kopian, jonka lähetän teillekkin kuulla. Se kuuluu A(a)poista, että ei peljätä ihmisiä, kuin suuri kirja on avattu. Tässä myös lähetän Cokatosta kirjoja, mitä veljet kirjoittaa. Olen taas kirjoittanut Norjaan Pietin Juhanille ja Elkan A(a)polle, koska moni on kirjoittanut ja tahtovat vastata. Valhekirjoitukset olen ylönkatsonut, jotka vain haukku(u) ja uhkaa P.Palovaaraa ja Esikoisia. Olen kyllä kielletty muutamilta Norjasta, että ei kirjoittaa. Nyt on meillä syytä uskoa rohkiasti, että Herra riihensä viskaa ja selittää nisuja pois ruumenista Herran sanan jälkeen. Vahvistakoon Herra Israelin Jumala työmiestensä kätet aitaa rakentamaan särkyneistä paikoista. Sytämen rakkauten terveisiä teille lähettää Herran lauma täältä. Ja olkaa Caroliinan kanssa minulta vaimoni kanssa ensin tervehtetty, sovintoveren voimassa, esikoisten seurakunnan helmassa. Pyytän rukoilla etestäni, merkittee veljenne uskossa ja Jumalan armon osallisuutessa

Johan Takkinen

---------------------------------------

Takkisen omakätinen.  Kierin kokoelma, SKHS.

72.  H. Herajärvi y.m. - J. Raattamaalle 1889

Mitä vaalista jo sinne kirjoitettu on, niin on tosi. Sekin sen totista(a), kuin het valittit Petter Nopan esimieheks, joka jo monta vuotta on ollut erimielisy(y)ten lähetystoimen etevin jäsen, ja muutki heitän kanssansa yksimielinen / Johan Mullo myös otti ossaa ynnä monen seura(a)jansa kanssa, minä kuulin heitän kavalu(u)tensa jo ennen vaalia, sillä het sanoit johan rovanpään häätymme panna kokellaks, ensi vuoteks, sillä hällä on enin viellä rakastaita, Eli juola se teki ahkerasti sen päälle työtä, että Takkinen tulis hyljätyks, kerta het kuulutit kokoukset, jossa freistatan mullon ynnä muitten mullon ystäväin kansa sopia yhten, Eli juola avais kokous puhen, jossa hän osoitti kansalle, Että J. Takkinen on saarnannut lailta sekoitetun Evangeliumin, jonka turmion tähten mullo y.m. ovat häätynet Eroita, joukko tyytymättämiä ihmisiä huusit, emmä met otakkaan Takkista, ennää seuraku(n)taan muuna kuin vääränä proffetanna, Se ääni tuntui tulevan seisovaiseks, siinä johan rovanpää ja Danjel Ojala, olit siinä eikä mittään sitä vastaan sanoneet, niin minä pyysin vappautta puhuaksenin, se luvattiin, niin minä sanoin / veljet rakkaat tet kaikin hyvin tietätte, että jo riitan alusta on kahten puolen vanhimille asioista kirjoitettu, on myös kaks lähetystä tehty / saarnaajia lähettämällä vanhinten tykö tehty, ja vanhimmat ovat kirjeillä meitä neuvoneet, ja taivaallisen totuten sanonnet, ja jos met nyt tahtomme pysyväiset sovinot tehtä niin vanhinten neuvoista on vaari otettava, tähän puhesen huusi joukko, sinä häiritset jumalan lasten hyvän tarkoituksen, Eli juola käski minun olla hiljain enempi puhumasta, ja se korte ukko on hyvillänsä, että hänen vanha totuutensa tulle pelastetuks, sitä ne kyllä voimalla koettavakki yks osa, olen ollut jo entisten riitain aikana ennen takkisen tulova Calumet(ti)in tullut ukon hengellisyten ja lihallisuten tunteman, net ne nytkin hengellisimmät ouvat, jotka kaikessa mailman mielisytessä vaeltavat, Ei sitä kyllä ole nyt näistä ilova, vaan niin uskon että herra israelin jumala seurakuntansa helmassa meitä varjelee kaikesta pahasta, Ei kuitengan ole muuta turvaa, kuin se, että uskon kautta pysyvä mailman voittajana.

Sytämen rakkautella tervehtän ynnä vaimonin ja lastenin kansa koko Esikoisseurakuntaa, Erittäinkin teitä rakas vanhin ynnä rakkaan emäntänne kans, jääkäät hyvän paimenen haltun, Pytän rukoilla etestänin

Heikko veljenne Elämän tiellä

Hentrik Herajärvi

Tätä totuutta totistaa Carl Lahti, Johan Taipaleensuu, Antti Jaakkola, Erikki Käkilä, Johan H Johanson, Jaako Määttä, Calle Ojala, Emil Wester, Kustu Mäki, Salmo Lampa, Jaako Rautio. Johan Olson, Olli Puranen, Olli Kunnari, Petter Kumpu, Frans Wuornas, Tuomas Kuru, Johan Kangas, Johan Petter.../*

--------------------------------------------------------------------

Todennäköisesti Hentrik Herajärven kirjoittama. Todistajain nimiluettelo Takkisen käsialalla.

/* nimiluettelo tästä eteenpäin revennyt pois. Kierin kokoelma. SKHS.

73.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 9/5 1889

Calumet toukok.9.p. 1889

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Johan Raattamaa, esikoisten seurakunnan helmassa, suuren paljouten kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille elävästä Herran Jesuksen tuntemisesta.

Nyt meillä täällä on saarnaajat Minnesotasta, Wuolteen veljet ja Pietari, olleet jo kaksi viikkoa. Olen kuullut Raamatun selityksiä, veljet ei vahingossaka(an) ole sanallakaan esikoisista ja vanhimmista mitään sanottu. Pietarin he nyt tahtovat korottaa, että se avaa vielä teillekki silmiä. Minun ja Callen Europaan lähtö, siihen he nousee, ettei se ollut seurakunnan tahto Minnesotassa, ja Rovanpää(n) he pitää uskollisena ja vaalin seurakunnan voimana, ja että minä olen valetta teille kirjoittanut, että jumalattomat ja erimieliset on olleet äänestämässä. Pitäis sen tietää jos kuka, että niin se on, että seurakunnan enemmistö oli mennyt pois kotiinsa, kuin lykättiin vaali häiriön tähten, niin jälkeen puolisen sitte menivät kirkkoon ja pitivät vaalin. On heillä nimilista. Mutta sanotaan, että siitä on pyyhitty pois muutampia. Jos oikialla ajalla seurakunnan koossa ollessa olisi saanut enim(m)än ääniä vaikka Sattanen, niin pysyis sinä. Siitä vaalista nyt ovat kirjoittaneet voittane(e)t tavallansa Europaan. Nyt on Feetu kirjoittanut Rovanpäälle voimallisesti vahvistain rohkiasti. Ja Johan Petter Hietala Matarengistä, ja Huhtasaari on Juolan ja Korte ukon nostanut ja vapauttanut eriseuraan. Minä olen saanut Erkki Antti vanhimmalta kalliin kirjan, jossa kuulin (että) te myös (olette) olleet siellä ja käyny Torniolla. Se kirja on kopioitu(na) mullaki(n). Kyllä ei täällä Wuolteen pojat ylistä teitän kirjoja. Mutta A.Hietasen ja A.Tapanin kirjat, mitä he ylistäin levittää. Pietari sano minulle, jos ei ne ole esikoisia, ei niitä olekkaan sitte olemassa, esikoisia. Ja Pietari on ollut isosuisena ja kehui, ettei isä ole häntä mistään nuhtellu, ja vanha se onki. On ikävä, että hänestäki piti tulla vastus.

Nyt saarnataan raamatuilla Amerikan kristillisyyttä samalla äänellä, kuin 12 vuotta jälkeen, ja samalla kerskauksella. Ei ole Wuolteen veljet tarvinneet minua työkumppaniksi täällä ollessaan. Siitä huoli, että voittaa itte(lle)nsä kuulijoita ja rakastaita. Mutta ei esikoisten kuuliaisuuteen. Jaakon kerrotaan sanoneen, ettei se ole mikään evankeliumi, että saarnataan ihmisiä esikoisiin päälle uskomaan. Se kyllä kelpaa täällä monelle. Näyttää, että vihollisella on se entinen työ, että kiljuvan jalopeuran tavalla ympäri kiertää Herran laumaa Europassa ja Amerikassa. Kirja tulva on niin suuri tällä ajalla, että se on mahoton. Jos ne olis kaikki kokoavalla äänellä, olis kallis. Minä olen saanut Norjasta paljon kirjoja Wesisaaresta, Wuoreasta, Hammerfestistä. Samoin on siellä kuin täälläki. Minulla on ollu paljon sitä ajatusta, että lähtiä pois tästä Calumetin paikasta, mutta satoja veliä ja sisaria on rakkautensa uhrauksilla minun sitonut, etten ole päässyt. Sillä tässä on monessa paikassa ympärillä kristillisyys, jotka on kiinni esikoisten seurakunnassa, horjumattomana taivaallisessa totuutessa. Raskas on hoitaa Herran viinamäen aitaa, Kristuksen ja Apostolein opissa. Olen paljon kyllästyny väsymisestä, kirjoittaakkaa enään näistä asioista. Mutta olen ahkeroinut uskoa kärsimättömyyten syntiä anteeksi parannuksen tekiänä. Olen kutsuttu saarnaamaan länteen Pläkhilliin, Poinsettiin ja Frederikkiin. Wuolteen velille eho(te)ttiin, että kuttutaan Lumijärvi ja Calle ja vielä muita(k)i, ei ensinkään he siihen myöntyneet.

Sytämen rakkauten terveisiä sanon perheeni ja Herran lauman kanssa Lapin maan kristityille, Siijonin vuoren tykönä ja uuten testamentin välimiehen, Herran Jesuksen tykönä ja priiskoitus veren tykönä. Mutta olka(a) te rakas vanhin Caroliinan kanssa meiltä ensin tervehtetty. Pyytämme rukoilla etestämme. Näitä merkittee uskalluksella uskolliselle Herran palvelialle,

Johan Takkinen

Se kirja, jonka O.Koskamo kirjoitti, ei sitä ole saattanut panna laviammalle.

----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma.SKHS.

74. J. Takkinen 29/5 1889

Calumet toukokuun 29.p.1889

Meidän Herran Jeesuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon henkenne kanssa nyt ja aina elämänne ehtoon asti! Tätä vastaan Jumalan vihamies panee kaiken voimansa ja viisautensa, että hän saisi tämän pois ihmisiltä, ja tehdä turhaksi, vieläpä on suuresti menestynyt monta kertaa, muuttain färiänsä monen näköiseksi, vieläpä avaten ovia vapauteen, kuten Evalle, ja muuttain oppia, ja Jumalan sanain ymmärrystä, ja näin on saanut turmella evankeliumin ja sammuttanut oikian Jumalan Hengen, ja pimittänyt totisen valkeuden Jumalasta ihmisvehkeillä, vaikka Jumala on jo ennen rientänyt pyhäin profeettainsa kautta tulevista ajoista ennustamaan, päiväin loppuun asti, jonka luemme P.Raamatussa, joku se pittää opetuslasten joukosta aina syttyä voiteen haaskaamisen tähden, pittäin huolta muka vaivaisista, surkutellen, josta saa tilan ja hellän oman tunnon Jeesuksen vihollisille ilmottain uutisia, että väijyjät löytää heidän kauttansa suuren tien Jeesusta kiinni ottaa, sillä näin se on pahuus kaikkina elävän kristillisyyden päivinä ollut voimallinen, vieläpä omain luuloin ja kuuloin kautta uskottanut juuri niitä, joita joiltaki jonaki pidetään, erinomaiseen rohkeuteen niin kuin P.Raamattu meille muistelee. Oma hellä vanhurskaus ja oma viisaus yllyttää, että Jumalan sanat kuuluu yhtä suuresti kaikille, sillä lohikäärmeen pyrstössä on suuri veto voima ja suuri loistavaisuus, yllyttäin taivaan tähtiä pois kutsumuksestaan. Tähän sotaan tarvitaan täydelliset Jumalan sota-aseet, vieläpä lihalle ja verelle ylön korkea kysymys ja työläs kantaa Kristuksen ristiä, jossa Joonas joutui valaskalan vatsaan, Tanieli jalopeurain luolaan, Sadrak, Mesak ja Apetneko tuliseen pätsiin, Josep veljiltään myytyksi vankeuteen, Johannes torniin, Paavali kahleisiin y.m.m. Ja taas monta muuta hyvää kaikissa näissä pidetään hyvänä kristittynä, sillä näissä on oman hengen rakkaus kysymyksessä, ja vaatis, ettei mailman kunnia ja ystävyys kovin särkys, ettei vetäs päällensä ylön paljon vartioittemista, mutta viisaus vanhurskautetaan hänen lapsiltansa, jos ne on taivaasta eli maasta. Ja se on ihmeellinen silmissämme, sillä portti on ahdas ja tie kaita, jonka harvat löytävät, sillä näin on tottuus meille sanonut.

Se on kumma nähdä erinomattain papista, vieläpä muutamat saarnaavat kauniisti, että se sulaa loistavasti ihmisissä. Mutta kuin saarnataan puhdas Jumalansanan oppi, niin siitä seuraa ristin pahennus, ja ilmestyy tien ohen kaltainen maa, kivistö, ohdake ja hyvä maa. Siinä het syyttävät palvelioita, ettei kaikki usko ja pitä oikiana, joka on vuodattanut veren Aapelista asti totuuden tunnusta(j)ista. Taivaan valtakunnan verkko on raskas kaikenlaisten kalain tähden, vieläpä on ussein verkko revennyt. Ei tätä kaikki käsitä, viisaat taivaallisissa tätä näkee jo edeltä, joille Jumala on sen lahjoittanut, että niitä mailma hulluina outoksuu, sillä siviät ajan mukaisilla keinoilla koreilee, ettei sopis omaa vanhurskautta moittia, ja kuka epäuskoinen lienee.

Tässä on todella kysymys viinamäen aijasta, vieläpä ettei hyviä ihmisiä tuomita ulos, mutta net, jotka haukkuu kunniallisia ihmisiä, olkoon net tuomitut, joitten tähden tulevat het kärsimään yhtä ja toista. Jokainen joka kilvoittelee pitää itsensä pois sille kelvatakseen, jolta saadaan autuus, eikä kruunata joka ei toimellisesti kilvoittele. Herra on oikia riihen viskaaja ja selittäjä ilman ihmisen muotoon  katsomatta.  Jumala  näki   Israelin  paljouden 3.200. Gideonin käskettiin torvella huutaa, ettei niin paljolla, ettei olis kerskausta itsestään.../*

Johan Takkinen

------------------------------------

1* Loppu kateissa.

Aikakautemme Wanhinten kirjoituksia.

Helsinki 1903.

75.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 26/6 1889

Fredrik, Takota kesäk,26.p.1889

Rakas vanhin ja uskollinen Siijonin muurin vartia, Johan Raattama emäntänne kanssa, ynnä muut Saivossa. Jumalan armo lisääntyköön teille rakkaani.

Minä kiitän teitä suuren kristittyin paljouten kanssa kalliin kirjan etestä, jonka olen täällä saanut, kirjoitettu 1.p. toukok. Se on minulle ollu suureksi lohtutukseksi ja Amerikan kristityille. Veljet on kopioita lähettäneet usiampiin paikkoin ja Torniolle Huhtasaarelle ja Knuutille ja Nikalle Ouluun. Se kirja on voimallinen laajalle. Helluntaina olen ollu Cokatossa. Oltiin kristityt suuri paljous koolla 8 kertaa, vieläpä Caleppi pyysi minun papin toimiin. Jaako veli oli hyvin kiivastuksissa. Mutta seurakunta ja iso joukko kyllä tuntee, kuinka on asiat. Jumalan sana saarnattuna pitää saaha vähän aikaa vaikuttaa. Uskon että kirjoituksenne vaikuttaa paljon. Minä lähin Cokatosta A.Paulin kanssa Poinsettiin, jossa pitin myös rippikoulua. Oli 13 lasta, ja 11 kertaa oltiin kristityt koolla. Tuli suuret vaikutukset, ilon ja riemun ääni kuulu, sillä muutamia tuli mailmastaki. Totisesti siellä on kallis kristillisyys, ja on kiinnitetty esikoisten seurakunnan helmaan. Viikon olemme nyt olleet tässä, joka päivä on oltu koolla suuri paljous kristityltä ja suuret vaikutukset on saarnaaminen vaikuttanut. Nämä syttyy rakkautesta kuin saarnataan esikoisten seurakunnasta Siijonin vuoren tykönä, että se on totisesti Ruotsin Lapissa. Paljon olemme tulleet virvoitetuksi näissä koetuksissa. Israelin Jumala hoitaa oman asiansa heikkoin palveliainsa kanssa. Kristityt kanssani rukoilevat teille, rakas vanhin, pitkää ikää kristillisyyten venettä hoitamaan. Mihin olisimme joutuneet huolettanne väsymättömästi. Totuus se on. Sen totistaa suuri paljous Amerikassa kristityitä. Viinamäen Herra on itte vuorensa vahvistanut näinä viimeisinä aikoina, eikä ole uskossa ja Hengessä Atlantin meri leviä, Jumalan sanan totuutessa ja valkeutessa, uuten testamentin välimiehen Herran Jesuksen tykönä ja priiskoitusveren tykönä, jossa hengitämme yhtä armon ilmaa teitän kanssanne. Ja piain yhteen tulemme suuressa paratiisin kirkkautessa, jossa veisataan heliällä äänellä yhteen ääneen amenta ja hallelujaa, kiitosta Jumalalle ja Karitsalle. Sytämen rakkauten terveisiä Calle Danelilta perheineen ja N.P.Starkalta perheineen, H.Nikkilältä perheineen ja suuri paljous kristityitä Cokatosta. On myös täällä kolme veljeä Nurmen veljet ja Matti Erkilä, ja Poinsetista myös täällä 5 veljeä, joilta myös teille terveisiä, ja minulta Paulin kanssa olkaa rakkaani enin tervehtetty, rakkaat vanhimmat ja ystävät Kristuksessa. Pyytän rukoilla etestäni anteeksi antavaisella sytämellä. Jos Jumala ei olis apumme, niin olisimme raatollisuutessamme hukkuneet. Jumalan armo se on, että olemme istutetut esikoisten seurakunnan helmaan. Jumalan rauha olkoon kanssanne. Näitä merkitsee teille tunnettu ystävänne vaivoissa ja valtakunnan osallisuutessa.

Johan Takkinen

----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma.SKHS.

76.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 23/7 1889

Pohjois Amerikassa, Calumet heinäk.23.p. 1889

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia Johan Raattamaa ja Caroliina. Jumalan armo lisääntyköön runsaasti teille.

Minä olen teiltä saanut kalliin kirjan suureksi lohtutukseksi, suurelle Jumalan lasten paljoutelle Amerikan maalla, josta kiitämme teitä rakas vanhin Caruliinan kanssa, että ahkerasti meille kirjoitatte. Minä olen ollu kipiä, etten ole teille saattanut kirjoittaa sitte kuin tulin Minnesotasta ja Takotasta. Pietarille olen pannut hänen kirjan, joka oli kallis. Apot ovat taas Minnesotaan kirjoittaneet kiivautella. Mutta se ei tee mitään. Itte kuki ulostuo sytämensä kyllyytestä. On kuulunut, että olis pitänyt vastaan sanojat lähettää teille kopian tätä etellisestä kirjasta, koetteeksi, jos olette niin kirjoittanut. Pahat luulot ja pahat kuulemiset niitä vaikuttaa. Mutta totuus seisoo mailmanki hukkuissa. Suuret aallot on jo lukemattomat kerrat Israelin Jumala hajoittanut. Calumetin aallot ne on olleet monta kertaa kohta taivaaseen asti. Nyt ne on Mullo ja Rovanpää nyt saarnaa Calumetin kirkossa ja Juola pispana, joka sulatti ilman parannuksetta Mullon joukkoneen uuten seuran kanssa, vaikka siinä on vieläki kielten sekoitusta. Mutta ei se heillä tee mitään, ensimmäinen antaa voimaa toiselle. Nyt pitäs tulla vaali asia oikeuten tutkintoon elok.5.p. Korteniemi on ilon nautinnossa. Hälle on eriseura ollu aina paras kristillisyys. Kittilästä on tullu paljon ihmisiä Amerikkaan. Tänne tuli Kariniemen poika vaimoneen ja Sattanen vei ne Hurtille Minnesotaan. Hanhi Pietin Mikko poika perheineen on (mennyt) suoraan Hurtille oppimaan Lotan kristillisyyttä.

Suuri paljous kuitenki Amerikassa on kiinni esikoisseurakunnan hengen yhteytessä, vaikka sanotaan täällä niinki, että olemme esikoisia niin hyvin kuin Lappalaisetki. Mutta Jumala on lappalaisille ensin taivaan valtakunnan avaimet antanu ja sieltä hoitettu kristillisyyten oppia ja hoitetaan vieläki, jota itteviisaat ja omassa vanhurskautessa ei voi kärsiä kuullakaan. Siitä tuli repeilemisiä jo apostolein aikanaki, jota tämän aikaset korkiat henget ei näje. Lumijärvi kirjoittaa minulle, että Mikko Jakola ja Pyörret ne on Kalajoin tienoilta, on tulleet sinne mennä kevännä ja saarnoillansa vaikuttaneet mitä täälläki, eriseuran. Lumijärvi pyysi minulta hänen lähetys kirjaa, kirjoitettu Saivossa, kuulu, että lähetys tehtäisiin turhaksi, niinkun H.Pärgi minusta kuvasi tultuaan Amerikkaan. Kyllä niitä on kuulioita itte kelläin. Oikia kristillisyys tarvittee tulla koettelemuksissa kypsytetyksi, ja riihi viskatuksi, nisut erilleen. Jesus sanoo taivaan valtakunnan verkon kokoavan kaikenlaisia kaloja, ja kalamiesten on eroittaminen hyvät astioihin ja mätänneet ulos. Ei ole kaikki kalat kalamiehille iloksi olleet koskaan, vaikka Luojan luomia ovat. Suuri Luoja ne paraite tuntee. Piain loppuu tämä sumu ilma ja vihollisen kiusaukset, piain saamme, rakkaat ystävät veisata voiton virttä Amenta ja Hallelujaa Jumalalle ja Karitsalle, kiitosta ja ylistystä. Siijonin vuoren tykö tulleet olemme. Juuri tahtomme Jesuksen ristin kantajana (olla) Esikoisten seurakunnan hengen yhteytessä priiskoitusveren korjaajana armo istuimen Herran Jesuksen tykönä.

Sytämen rakkautesta terveisiä Saivon kristityille sanon ja Ruotsin Lapin maan kristityille. Olkaa rakas vanhin ja Caruliina enin tervehtetty ja Petter Fielporgi minulta vaimoni ja lasten ja koko Herran laumalta täältä. A.Jaakkola sanoo kanssa Raattama vanhimmalle emäntänsä kanssa terveisiä. Pyytän rukoilla etestämme näissä raskaissa kojetuksissa, jossa tarvitaan kaikki Jumalan sota-aseet. Veljenne ristintiellä

Johan Takkinen

----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

77. J. Takkinen - P. Palovaaralle ja  O. Koskamolle 2/8 1889

Calumet elok. 2.p 1889

Rakkaat veljet ja uskolliset työntekiät Herran viinamäessä Paulus Palovaara ja Olof Koskamo! Jumalan armo lisääntyköön teille!

Minä kiitän teitä rakkaani monien kirjain edestä, joita en ole teille vastata kerjennyt kaikkia, Adami Kemppaisen matkassa viimeisen Paulus veljeltä, ja nyt vasta Olli veljeltä viimeisen saanut. Se on kallis asia, että minulle ja Lumijärvi veljelle niin usein kirjoitatte, että tie pysyy auki, ja kuulemma toistemme äänen. Vieläpä rakkaus yltäis täydellisyyteen siteeksi, koska luonnon omaisuuksissa olemma paljon erilaiset. Mooses Herran palvelia sai paljon kärsiä Aronin veljensä ja apulaistensa pehmeyttä, joilla oli kummallaki jumalallinen kutsumus, ja apostoolissa oli toisissa paljon horjumisen vikaa enempi, ja Paavali sai enin olla tulessa. Ja Lutherus ja Melantto, joilla oli eri om(in)aisuudet. Lutherus oli uskollisempi, mutta Melanttoni oli paljon puuttunut. Vieläpä tarvitsivat toisiansa ja kärsiä toisiansa ja suojella toisiansa. Tämän kristillisyyden patsaat on myös samoin. Julkisesti perkele orjainsa kautta tahtoi kiihoittaa Johannes Kastajata Jeesusta etteen, kuin luemma Joh.3.1. Vähänkö vihollinen on pitänyt vaikuttaa monen rinnoissa jo Lestaadiuksen elläissä, ja jos Raattamaa vanhin ei olis Jumalalta niin varustettu horjumattomaksi esikois seurakunnan hengen yhteyteen korkiata arvoa Jumalan sanan tottuudessa, niin ei hän olis voittanut soimausta muun muassa, että Raattamaa päämies Israelissa, jota Raattamaa huutamalla Hietaniemen kirkossaki rankaisi lähes 20 vuotta sitten, ja läpi aikoja sitä on ollut yhtä ja toista. Jos Raattamaa ei olis eteemme nähnyt mitä tarvitaan, ja mitä saattaa seurata, hän on kuullut kiivaimpain saarnaajain päälle vaikka mitä, ja niitten rakastajain, lakiat, nöyrät ja pitkämieliset net on toista. Ja lahjat on moninaiset. Erkki Antti ei ole Raattamaa, Takkinen ei ole Lumijärvi. Lumijärvi on kuitenkin lähetetty, se on tottuus, esikoisten seurakunnalta Takkiselle avuksi Ameriikaan, seurakunnan palvelukseen, jota olemma pitäneet sydämen asiana, ettemme häpiään tulisi. Ja on meilläki toisistamme kärsimistä, mutta met olemme ahkeroineet toisiamme suojella, unhottain niitä kuin jälessä ovat.

Minä olen Parka Heikin ja Raattamaan opetuslapsi lähes kaksikymmentä vuotta. Erkki Antin opissa olen ollut jälestä. Lumijärvi, P.Palovaara ja Olli Koskamo olette heidän opetuslapsia myös. Niin ahkeroikaamme tosillemme kelvata ja yksiä jälkiä juosta niitten, jotka esikuva ovat. Mooses neuvoi kerta Josuata, oletkos oikein kiivas, josko Jumala, että Herra vuodattais Henkensä kaikkein palveliainsa päälle.

Olli ja minä veli rakas pyydän rukkoilla, että sinä kykenisit urhoollisemmaksi, ja Paulus rakas veli sydämmestä rukoilen, että jaksaisit Olli-veljeä kuin omaa poikaas kärsiä, ettei laittajat saisi siitä vanhurskautta meidän suullamme. Siitä isiä soimataan, että net pahhuutta puolustaa lapsissaan. Paljo on vanhimmat valvoneet huolellisesti monta kymmentä vuotta kristillisyyden leviämiseksi ja kokoon liittämiseksi suurella vaivalla. Jumala on antanut suuren siunauksen, met olemme valmiin päälle tulleet, ja se on terveellinen muistaa meille, että nimemme on kirjoitettu taivaassa. Siionin vuoren tykö tulleet olemme - ja priiskoitusveren tykö, jossa kaikki meidän ja teidän synnit ovat anteeksi annetut ja aina annetaan esikoisten seurakunnan helmassa, jota me myös tarvitsemme.

Sydämen rakkaita terveisiä sanomme perheemme ja Herran lauman kanssa Norjan rannalle kristityille, jotka teidän ja meidän kanssa esikoisiin turvaavat ja uskaltavat. Pyydän rukkoilla edestäni anteeksi antavaisella sydämmellä, pyytää veljenne

Johan Takkinen

-----------------------------------------

Aikakautemme Wanhinten kirjoituksia.   Helsinki 1903.

78.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 2/9 1889

Calumetistä syysk. 2.p. 1889

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Johan Raattama emäntänne kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille esikoisten seurakunnan helmassa, priiskoitusveren voimassa P(yhässä) Hengessä.

Minä kiitän teitä kalliin kirjan etestä, joka oli kirjoitettu Saivossa 11.p. heinäk. Kopiat olemme lähettäneet nimitetyille miehille. Minä uskon, että se kirja olis voimallisesti vaikuttanu tunnollisuutta. Mutta nyt on murhepilvillä täytetty enin Amerikan kristillisyys, sillä Pekkalan Matti on uskottanut kirjoituksillaan Erkki Antti vanhimman, mitä Matille Calumetistä on vaalista ynnä muusta kirjoittanut. Ne Matti on uskonu totuuteksi ja uskottanut Erkki Antin. Ja Matti on muistellu Erkki Antille, että minä ja Calle olemme puhuneet Amerikasta teitän ja Erkki Antin suulla pahaa Kittiläisistä, vieläpä saarnaajista. Erkki Antti on syttyny ja on kirjoittanut 15.p. heinäk. Pekkalan Matille kirjan, joka nyt (on) kopioina levitetty. Missä lienee kristillisyys heille tunnettu Amerikassa. Erkki Antti ajaa minun ja Callen valehteliaksi, että hän olis Raattaman kanssa puhuneet pahaa Kittiläisistä, eli olis mitään kaipaamista Kittilästä ja Norjasta, että siellä kaikki on hyvin Kittilässä ja Norjassa, että pohjattomuuten pirtistä olemme Kallen kanssa ottaneet ne puheet.

On myös vaalista Erkki Antti kirjoittanut Pekkalan Matille, kuin Fetuki Rovampäälle keväillä, ja soimaa minua, etten Jumalan seurakunnan vaalia ole totellu ja tytynyt, mutta lain voimalla piätän papin virkaa, ja ylistää Matin kirjoitukset puhtaiksi ja meitän kirjat soimaa puolueelliseksi. Näistä nyt on ilo vettä niille, jotka ennen ei ole paljon pitäneet Erkki Antin kirjoituksista paremmin kuin teitänkään. Nyt he riemuittee, että vanhimmilla alkaa silmät auveta. Nyt meillä olis ovi auki. Toistakymmentä vuotta, mitä Erkki Antti on kirjoittanut Kittiläisistä ja Norjasta, jotka kirjoitukset olemme totuutessa tallettaneet tähän asti, juuri öljypuun lehtinä taivaallisen kyyhkysen suusta. Raskaalta tuntuu tämä aika, sillä uskallus loppuu kristityillä esikoisiinki. En voi kirjoittaa, tuntuu, että vääryys saa vallan, että sitä hajoitetaan, jota vuosikymmeniä on rakettu. Ketä viimein kuullaan ja uskotaan. Minä en ole eikä Calle pimiästä pirtistä tarvinnut tuota tietoja Amerikaan. Totuus seisoo viimeksi, jos ei kirjoitukset pala. Ja vanha Paavali saarnaa Lapissa, tahtommeko sitä hajoittaa, jota olemme rakentaneet. Jos lähetyskirjat horjuu moninaisten henkien puhaltaissa, teitän kirjoituksiin, rakas vanhin, on ollu ennenki enin luottamusta ja niin on vieläki. Ja Israelin Jumala hoitaa asiansa. Suuri oli väli eroitus Moses ja Aaron ja Paavalin ja Parnapan, ja Luterus ja Melanton, niin on nytkin. Se on autuas, joka sen oikeen tuntee. Näihin koettelemuksiin täytymme harjaantua, vaikka moninaisissa kukin puutumme tällä vaarallisella ajalla. Syytä on oppia kärsivällisyyttä. Mutta käypi sääliksi kristittyin kostannus, niin tässä kuin muuvalla, että tuskaantuvat viimein kristityt. Nyt ovat syttyny huutamaan Rovanpään joukko innolla, ja Kortesalmon lapset ynnä jumalattomain kanssa minua pois tieltä. Sitte menis hyvin.

Ihmeellistä se on eriseurasuuten voima, en minä ole tarvinnut sanoa Kittilän saarnaajia eriseuraseksi. Mutta olen sanonut, että ovat kirjoituksillaan vahvistaneet Amerikaan eriseuraa. Jonka tietää Erkki Anttiki totisesti. Minä en kelpaa Erkki Antille kirjoittamaan. Hän sanoo niin kuin ennen on sanonut kittiläisistä, sopiiko seki että muna kanaa neuvoo. Olen keväillä kirjoittanut ja selittäny asioista, ei vastannut ole minulle. Minulla tulee se ajatus, että vanha lapun asia taitaa olla muistossa.

Tämän kuun lopussa, jos Jumala suopi elämätä ja terveyttä, pitää minun lähtiä Minnesotaan ja Takotaan aina Pläkhilliin asti niittämään, mitä kylvetty on. Ennen Jumalasta saapi puhua pahaa kuin muutamista, sitä kuin totuus vaatii. Olkaa tervehtetyt perheeni ja Herran lauman kanssa,  Caroliinan ja esikoisten seurakunnan kanssa. Pyytän rukoilla etestäni. Näitä muistelee

Johan Takkinen

--------------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

79.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 14/11 1889

Calumet marrask.14.p. 1889

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia Johan Raattama perhees kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille priiskoitusveren kautta Jumalan seurakunnan yhteydessä Pyhässä Hengessä.

Minä kiitän teitä, rakkaani, Herran lauman kanssa, kahten kirjan etestä, jotka olen saanut teiltä, syysk. ja lokakuussa kirjoitetut. Minä olen saarnareisulta tullu Marrask.12.p. Minnesotasta ja Takotasta, joka oli 7 viikon aika. Mikkelin sunnuntaina olin Cokatossa ja sitte lähin Aleksi Paulin kanssa ensin Pläkhilliin, jossa on toista sataa uskovaista. Ja siellä on kallis kristillisyys, ja sitte Poinsettiin tulimme, jossa on muutamissa erimielisyyten ainetta, jota kirjoituksilla pitetään hengissä. Mutta enimistöllä on kallis kristillisyys Poinsetissa. Sitte tulimme Fredrickiin. Niillä ihmisillä on raskas aika, ja luontokappaleilla, kuivuuten tähten. Mutta sytämen uskominen esikoisiin asti rakkautesta. Enimistöllä on kallis (kristillisyys) Fretrikissä. Sitte kävimme Pohjostakotan pohjos nurkassa, kristillisyyten aine sielläki oli toistakymmentä uskovaista. Minä toivoin, että minä sieltä tapaan pikku Junnin, mutta se on eripaikassa nainut ja maan viljeliänä ja uskovais(en)a. Sitte tulimme New York Millsiin. Siinä viivyimmä muutamia päiviä ja pitimmä kokouksia. M.Pekkala siinä on virein ollu vaikuttamaan kirjain lukemisella, ynnä muuten, Erikki Antin kirjoilla on tulleet vastaan sanojat puolustain synnittömyyttään. Nyt on taas Calumetistä hyvän toivon veneet ulkona, yhtistettynä uskottomain kanssa. Joka hyvä yritys toisiin valtioihin on yhtistetty, että on hankittu uusi kirjapaino ja sanomalehti, jolla aijotaan kaikki ajanhengen mukaan toimittaa, jota on Davetti Castreni himoinnut jo kauvan. Hän on ollu suurin sankari Korteniemen aikana. Nyt hän on ollu vaikka minä enkelinä, muinon kristittynä, sitte juoppona, sitte kansanvalistusseuran esimiehenä, sitte taas raittiusseuran esimiehenä. Mutta suuri ylpeys on aina kuopan kaivanut, että on tullu hyljätyksi oman kunnian kukkulalta. Hän on pitäny sanomalehtiinki, "Suoranu" sillä nimellä on pitänyt kirjoittaa kuin ei ole Davetti Castrenina päässy. Hän mennä talvena otti taas uuten askeleen kuin oli taas hyljättynä kaikilta. Hän kirjoitti A.Laitiselle pyynnön tulla tänne papiksi Evankelis ja Apostolis luterilaisille, siitä ihastuksesta sitte oli tunnustanut Rovampäälle y.m. uskonsa, sitte sai A.Laitiselta vastauksen D.Castreni ja osoituksen Heitemannin puoleen, ja D.Castreni teki uuten askeleen Heitemannille kirjoittain. Nyt se on D.Castreni saanut innokkaan vastauksen Heitemannilta tulostaan, kehottaneet, ja kuin hän tulee, ei hän tahto tietää vanhoista paskoista. Ja eikä jonku paisuneen profeetan j.n.e. Hyvä ittestään. Mutta toimessa kohtuus. Nyt on pantu piljetti ja väkselli ilmanki enimistön nimellä. Mutta mitä ne on, on kysymys. Näitä ryntäyksiä yksi toisen perään tehään. Mutta jos ei Herra huonetta rakenna ja kaupunkia varjele, niin hukkaan kaikki hajoo, kuin virressä on 86 ja Salmissa 12. Jos ei olis Raamattuin opilla Amerikan kristillisyyttä esikoisseurakunnan kuuliaisuuteen ja hengenyhteyteen liitetty ja kiinnitetty, niin jo kaikki olisit levottomat. Nyt taas kaikin puolin Jumalan sanat ja herkkäuskoisuus ilmoitetaan. Mutta niille kaikki parhaaksi kääntyy, jotka Jumalata rakastaa. Siijonin vuoren tykönä Kolkatalla olemme, uuten testamentin välimiehen Jesuksen tykönä, jossa esikoisten seurakunnassa on kihlattu yljällensä Kristukselle aikakautellamme Lapin Petlehemissä, johon kootut olemme riihensä viskaajalta ja priiskoitusveren kautta pysymmä pahan voittajana loppuun asti.

Sytämen rakkauten terveisiä sanon esikoisseurakunnalle Ruotsin Lapissa suuren paljouten kanssa, joista olen myös kohtannut monta tuhatta. Ole rakas vanhin Caruliinan kanssa ynnä muut Saivossa ja muualla minulta perheeni kanssa tervehtetty. Pyytän rukoilla etestäni anteeksi antavaisella sytämellä, sillä moninaisissa kukin puutumme. Näitä olen muistellu teille ystävyytessä ja kaikille, jotka on totuutesta osalliset. Veljenne uskossa, vaivoissa ja valtakunnassa. Kiitän Caroliinaa kirjan etestä.

Johan Takkinen

----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

80. J. Takkinen - J. Raattamaalle 26/11 1889

Calumetista marrask,26.p. 1889

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia esikoisten seurakunnan kanssa Ruotsin Lapissa Johan Raattama perhees kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille Jesuksen tuntemisessa, Siijonin vuoren tykönä priiskoitus veren armossa.

Tässä terveiltämme teitä ja saamme antaa tietää, että se vaalijuttu on ollu oikeutessa, 3 päivänä, ja se kävi niin kuin se usein on ennen käyny Apelista asti, että tuomari julisti tuomion heitän vaalinsa oikiaksi, ei antanut lautakunnan tutkinnon alle ja tuomita lautakunnan, niinkuin lain pohja on. Mutta jos lautakunta olis saanut tehä tuomion olis ollu toisin. Nyt heillä on se ihastus, että satoja kristityltä he nyt sujuttaa tahtonsa alle. Nyt he saattavat pitää vaalin semmoisen, joka on heillä ollut päämäärä. Nyt ilmanki on iloiset, jotka lähetyskirjoissa Europasta ja ovat samoin sanoin tuominneet vaalin hurskaaksi. Nyt heille tuli aina polttavammaksi oikeutessa voittaminen, että heillä on papin toivo Suomesta. Mutta sen totisesti saapi seki itte nähtä, kuinka kutsumus rehellinen on ollu, ja olletikki nyt. Ei tämä heitän voitto kauvas ty(y)tytä, yksi väkivalta yllyttää toisen. Sillä se joukko, jolla he on ensin vaalineet ja nyt muka voittanut, heillä passaa uskon vapaas(sa) maassa, ne jotka vääryyten palkkaa rakastit, ne on saanut osansa, ja lahjat on monen turmellut tuomareista. Nyt on voittajain armeijassa koko mailma. Minulle näkys että pois tästä paikkakunnasta siirtyä, mutta suuri joukko kristityltä Calumetissä ja ympäristöllä ei mitenkä(än) voi päästää. Kyllä sen ymmärrätte, Jumalan on oma asia, hoitakoon lupauksensa jälkeen omansa, suureen hääsaliin veripunaisen oven Herran Jesuksen kautta. Kuka tätä on tähän asti hoitanut kuin Israelin Jumala, jolle olkoon kiitos ja kunnia nyt ja iankaikkisesti.

Nyt ne tuolla luulee kaikki voittavansa kuin he saavat virka papin. Sen tietämme kyllä minne seki yltää, vain aika se on joka selittää. Ei kylväissä tietä kaikkia mitä kohtaa, mutta tarvitaan kärsivällisyyttä peltomieheltä. Jumala vahvistakoon väsyneitten viinamäen työmiesten kätet Herran viinamäen aitaa rakentamaan ja voimassa pitämään, ja Davetin majan reijän paikatkoon. Jo vain tässäki Calumetin kirkossa kuin nyt saarnaa Korteniemi, Mullo ja vaikka minkä henkisiä, niin on sika lauma piain Herran pellossa parhaina kristittynä. Taitaa vihollinen ottaa valheen syntiä päällensä, totuutta hän takaa ajaa Kainista asti. Nyt me saatamme näyttää heille ittelleen heitän vaali listasta, onko ollut jumalattomia ja eriseurasia. Yksiki heitän vieras mies on täytyny tunnustaa 20 ettei hän tunne. Rovampää on mennä talvena kirjoittanut Kittilään Fetulle, Calepille Cokatoon ja Pietarille ynnä muille, että kristityitä on ollu kirkko täynnä kuin hän on anottu papiksi ja Takkinen ja H.Kolleri on valheita kirjoittanut Raattamalle. Näin ne hyvät miehet voitetaan.

Minä en nyt saata enämpi kirjoittaa, mitä seurakunta nyt tekee näissä kaikissa. 10 päivää on ovi auki apleerata toiseen oikeuteen, tämän tuomion jälkeen on heitän kaikki omaisuus ja seurakunnan nimi. Meitän tulee veisata virttä 51, jos he meiltä temmaavat tavarat ynnä muuta, eikä se mitään, mutta että kristityt ihmiset ovat monta vuotta näitä vaikuttaneet Europassa ja Amerikassa. Kyllä se oli Puljulanki lause Hetan kirjan alla SS** ja toissa kevännä 5 No. ynnä monta muuta, ja Calumetin kristittyin ja Takkisen kaikki paha. Jos ei yleinen parannus tapahtu, niin hyvin Europasta kuin Amerikasta, niin riita pysyy. Saapi tulla ketä hyvänsä korjaamaan kristillisyyttä.

Näitä olen muistellu nykyisistä koettelemuksista. Pyytän rukoilla etestämme armo istuimen Herran Jesuksen tykönä

Johan Takkinen /*

"Minä myös tervehtän teitä rakas vanhin sydämellisellä rakkaudella ynnä emäntäänne ja kaikkia Jumalan valituita esikoisseurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä, ja pyydän rukoilla edestäni. Toisti lissää. Olemme nyt saaneet heidän vaalilistansa nähdä ja siitä kopion vetää. 15 julkista jumalatointa on valinnut Rovampäätä y.m. erimieliset tykö siihen. Veljenne

Henry Koller

----------------------------------------------------------------

/* tähän asti lakkisen omakätinen. Loppuosa Kollerin käsialaa. Kierin kokoelma. SKHS.

 ** SS= Siionin Sanomat

81.  J. Takkinen - J. Rovaiselle y.m. 4/12 1889

Calumet jouluk.4.p. 1889

Rakas veli Herrassa Jako (Rovainen) ja Isak Alamaa. Jumalan armo lisääntyköön teille priiskoitusveren kautta.

Minä kiitän teitä kirjan etestä, jonka illalla sain teiltä. Ei tänne kuulu mitään paljon uutempata. Noppa menny oikeuten käynnissä kuin muinenki. Mutta ei se ole mitään, yksi oppi opettaa toisen. Ei heitän mukkiansa ole hyvä käsittää. Te puhutta kirjassanne vanhoista asioista. Mutta mitä minä tunnen, niin on, ei taivaatka(an) oikeuten jälkeen ole Jumalan etessä puhtaat. Minulla ei ole turvaa missää asiassa synnittömyyteen, sillä moninaisissa minä kuitenki olen puuttuvainen, että syntein anteeksi antamiseen on ollu turvani koko kristillisyyteni ajan. Mutta mitä pitää tehtä, joka seisoo, kuin omavanhurskaus seisoo Amerikassaki niin voimallisena ja Jumalan sanat tahtottaisiin katkasta ja esikoisista asti tahottaisiin parannus.

Minä olen ahkeroinut parempata tulostani asti toivoa yhestä kuin toisesta, mutta riität herätetään. Ja minun papin toimitukset eli virka, josta on paljon puhuttu, minä olen suurella vaivalla siihen painettu, enkä ensinkään ruvennut, kuin esitettiin, kuin sittä toukok. jo lähin Europaan. Mutta Amerikan kristittyin rukouskirjat tulit vanhimmille, että saata minua takasi. Niin vanhimmat taas lähetit toistamiseen. Nyt minä olen saanut kuulla vaikka mitä. Seurakunnan palvelukseen ja kuuliaisuuteen hän meitä on Jumala kutsunukki. Mutta en minä ole ensimmäinen, joka olen tullu monelle viholliseksi. Ja siitä ripin kaavasta minä olen sanonut sillon ja nyt, että itte kuki tunnustaa omia vikojaan, niin se olis vaikuttavaisin hyväksi. Ja katuvaisille ja uskovaisille on se armo, että unhottaa ne, kuin takaperin on. Mutta siinä on uskomista. Jos ei yleiset parannukset tapahtu, niin saapi näistä puhua ja kirjoittaa.

Yhen päämaalin perään pitäis kaikilla uskovaisilla olla kilvoitus. Jesus sääti valtakuntaansa porstuata, mutta paha kyllä, että kaikki on mailman laattialla. Jumala armahtakoon, se olis minulle, etten olis käynykkää tällä puolen Atlantin merta. Mutta kärsimistä meille on Jumalan sanassa luvattuki, ettemme mailman kanssa katotettaisi. Sytämen rakkauten terveisiä siellä uskovaisille. Pyytän rukouksissa muistaa anteeksi antavaisella sytämellä armoistuimen Herran Jesuksen tykönä, Esikoisseurakunnan kuuliaisuutessa, joka on totuuten patsas ja perustus. Jesus Kristus paras kulmakivi on. Jääkää hyvästi. Onnen toivotuksella olkaa hyvästi. Emme tietä, saammeko enään toisiamme nähtä tässä mailmassa. En jouta enämpää tällä kerralla. Heikko elämän tien matkamies Jesuksen verisen tien päällä Yrttitarhasta kärsimisensä osallisuutessa

Johan Takkinen

-----------------------------------------

Takkisen omakätinen.

Ylitornion kirkonarkisto. Mathilda Fogmanin kokoelma.

82.  J. Takkinen - Olli Koskamolle 14/12 1889

Calumetista 14/12 1889

Rakas veli Herrassa ja uskollinen työntekijä Herran viinamäessä, Olli Koskamo perhees kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille.

Minä kiitän rakasta veljeä kirjain etestä, joita oli tullut sillä aikaa kuin olin lännessä Minnesotan ja Dakotan valtioissa, jolla reisulla viivyin 2 kuuta.

Olen myös saanut Raattaman kirjasta kopion ja P.Palovaaralta olen myös (saanut) kirjan ja kopion Raattaman viimeisestä kirjasta. Minä olen saanut nyt nuhtekirjan A.Aronsenilta Taanasta. Hän sanoo minun pahaa vaikuttaneen, jonka kesällä kirjoitin sinulle ja P.Palovaaralle, jossa muistelin Jumalan miesten lahjain erinkaltaisuutesta. Moses ja Aaron, Lutherus ja Melangton, Paavali ja Barnapas, Raattamaa ja Erkki Antti, j.n.e. Minä olen monta vuotta tuntenut, että ei veli voi suojella, eikä yhtään puolustaa Palovaaraa tänne. Että Lumijärvelle veli on kirjoittanut rohkiasti ja P(alovaa-ran) kirjoista kopioita. Parempi olis ollut mielestäni, että Saivoon olisit laittanut. Lumijärvi on minulle lähettänyt kaikki, että minäkin tuntisin ja Lumijärvi ei ole jaksanut suojella P(alovaaraa) moniin vuosiin. Mennä vuonna minulle kirjoitti A.A. yhen rouvin kirjan P(aulus) P(alovaarasta), jota en vastannut. Nyt kirjoitti vähän keviämmästi. En tunne sitä ihmistä. Kuulin, että hän hyvää tarkottaa. Vaiva minun on saattanut teitä neuvomaan, että tuntisitta toisenne, ettei kaikki paikat repiäis.

En nyt kirjoita enämpi tällä kertaa. Priiskoitusveren armossa toivotan paljon anteeksiantamusta kanssamme armoistuimen Herran Jesuksen tykönä. Pyytän rukoilla etestäni. Näitä merkittee veljenne ystävyytellä ja rakkautella

Johan Takkinen

--------------------------------------------------

Takkisen omakätinen. Oulun maakunta-arkisto. Laestadiana 8 Aa:2

83.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 3/1 1890

Calumet tammik. 3.p. 1890

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Johan Raattama per(heesi) kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille esikoisten kanssa, sovintosaarnassa.

Minä olen saanut vastaan ottaa H.Kollerin kanssa kalliin kirjan 31/12 1889, rakkaan veljen P.Palovaaran kanssa kirjoitettu. Se oli suurelle Jumalan lasten joukolle suureksi lohtutukseksi kanssamme näissä nykyisissä koettelemuksissa. Meille tuli saarnaajat, Calle Daneli ja Nils P. Starkka Freterikistä päivää ennen kuin teitän kirja, joka suuresti sytytti sytämiämme. Nyt olemme teitän kirjasta osan lähettänyt moneen paikkaan, Astoriaan asti, sillä papin tulon ihastus on menny läpi, kuin Eljaan aikanen kova tuuli. Mutta ei Herra ollu tuulessa eikä Herra ollu Kiteonin aikana sotassa 32.000 kanssa, mutta 300 miehen kanssa Israelin viholliset lyötiin.

Nyt se on kantanut se Davetti Castrenin ovi paljon hetelmää, jonka rakas veli A.Laitinen niin väkevästi on hoitanut, ja nyt vielä ovat vasta saaneet erinomaisen A.Laitisen ylistyskirjan Heitemanin tulosta, ja pistelevillä sanoilla minusta, joka sytytti taas jumalattomat ja eriseuraset heille avuksi vaalissa. Nyt on AS* lehessä, että Rovampäätä äänestetty papiksi etelleenki 122 äänellä, ei vale mikää ole. Ei heillä ole äänestetty yhtään, mutta Noppa on tytyttäny muka seurakuntaa, että sopiihan Rovampää, että Heitemanni tulee heti. Castreni oli lukenut A.Laitiselta Hetasta ja Heitemannilta Turto-lasta tulleet kirjat vaalissa. Näin ne hyvät miehet sujutetaan Aaronin tavalla. Olin kovin murheellinen A.Laitisen tähten Lapissa, että joka asiassa tuli vastaan niin kiivaasti, toisin ajatteliain puolesta, vielä vanhempia, Erik Anttiaki ja Raattamaata, ja että jumalattomain syliin eli armoi(hi)n putosi, hänen käräjä asiassa, joka oli Raattaman ja Laestatiuksen vihollisille kallis makupala. Näistä jäin murheella kattomaan, ja olen hälle ittelle kirjoittanut heti, vain ei ollu vastauksen väärtiä. Mutta nämä on tarpeelliset kärsiä. Vielä on syytä kiittää Jumalaa Isää näissä kaikissa. Enkeli sanoi kerran miehelle nurjalla tiellä kujassa aasin kanssa, mene vain sitä tietä, jota olet himoinnut. Mutta Herra on vastassa, jos enämpi puhut kuin Herra on sanonut. Kavala neuvo vaikutti hurmauksen Israelissa. Minä olen yksi ihminen, jonka on pitänyt koettelemukseni Josepin ja Davetin kanssa pitää kalliina, joista autuas Paavali paljon kirjoittaa, uskon koetuksista. Ja olen ihmetelty, että se kristillisyys, joka huutajista jäi vaalipäivänä menn(een)ä vuonna, niin ne on Calumetissä ja ympäristöllä tytyväiset, vaikka tuo nyt on ollu yksi voimallinen makupala, kristityn papin tuleminen, vaikka sitä nyt on soitettu, on olleet kuurona. Esikoisten seurakunnan hengen yhteyteen kilvoitellen Evankeljumin opin kuuliaisuutessa, Lapin Petlehemiin aikakautellamme, johon meitä koottu on yhteen lammashuoneeseen, veripunaisen oven Herran Jesuksen kautta, josta satat on saarnanneet ja kymmenet tuhannet kostantaneet Europan ja Amerikan maalla.

Ei ihmet, että perkele käypi ympäri kuin kiljuva jalopeura, kristillisyyten valvomattomuuten kautta, elämän Herra on sanonut päässeen vihamiehen kylvämään ohtakkeen siemeniä Herran peltoon. Siijonin vuoren tykönä olemme, yhen sovitetun Jumalan muuttumattomassa totuutessa ja sanansa valkeutessa, ja välimiehen etesvastaajan ja esirukoilian Herran Jesuksen tykönä, ja priiskoitusveren, joka puhtistaa meitä kaikesta pahasta, sovintosaarnan kautta.

Sytämen rakkauten terveisiä tässä sanon esikoisten seurakunnalle Ruotsin lapissa, perheeni ja Calle Danelin, Starkkan ja Herran lauman kanssa, tervehtämme teitä rakas vanhin emäntänne Caruliinan kanssa, ja A.Laitinen perheineen, Saivomuotkan, Kätkäsuvannon, Muonion kristityt, ja Sirkan Juhani perheineen ja Petter Fielporgi myös tervehtetty. Pyytän rukoilla etestämme anteeksi antavaisella sytämellä. Veljenne Herrassa

Johan Takkinen

Rakas veli Kolleri myös sanoo terveisiä teille. Se on tervet. Pojat ne oli ampujat.

----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

*  AS=Armon Sanomat

84.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 11/1 1890

Calumet tammik. 11. p. 1890

Rakas vanhin ja Sijonin muurin vartia Johan Raattama vaimos ja esikoisseurakunnan kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille priis-koitusveren kautta Pyhässä Hengessä.

Tällä toivotuksella lähestymme teitä. Minä olen teille jo lähettänyt tietoja Cokatosta, Johan Heikkellin ja Josua Sikkilän kirjat, joissa näette, että kuinka joulua on väkevästi pyhitetty Cokatossa. Nyt lähetämme teille Pauli veljen kirjan. Kyyneleittä ei voi olla, kuin muistaa, kuinka sitä kristillisyyttä hoitetaan, kuin Eli Juola tuli Amerikaan toissa kesänä, ja hän toi Calumetin kirkkoon eriseuran, jotka nostit sitte huumun ja riitän suuremmaksi Calu-metissa kuin oli ollukkaan. Niin tuli Cokatosta erinomainen ihastus toissa syyssä, että Juola jouluksi pitää Cokatoon kuttua, ja menn(een)ä jouluna Cokatossa syttyivät ja juopuivat Juolan saarnoista seurakunta ja Wuolten veljet, ja esikoisten rakastajat tunnettiin esirukouksilla eriseuraseksi sillon Cokatossa, joka sytytti innokkaita Calumetissä, että piti kuttua Calumetiin Wuolten veljet siunaamaan Juolaa ja hänen kaltaisiansa. (Se) tuli hyvin Wuolten veljiltä täällä toimitetuksi menn(een)ä keväänä, että Juola aina pitettiin ylistys aineena saarnoissa, ja Takkinen joukkoneen sait osansa, ja kuulla kuvansa. Mutta mitä sitte vielä, että Torniolta niin väkevästi Juolaa kirjoilla ylistettiin ja vahvistettiin, vieläpä J.P.Hietanen Raattaman suulla koki ylistää, ja Erkki Antti monessa kirjassa niin rohkiasti turvasi ja ylisti Juolaa ja soimasi niitä, jotka Juolaa ei tunne kalliiksi työmieheksi Herran viinamäessä. Kyllä Mulloa ja Strolpergia pyhänä uskomisen opissa. Juolan puolustus, Wuolten veliin etessä tulit vastakkaan täällä käytessä menn(een)ä keväänä, vain oli Juolan henki Cokatossa, jotka kutsuit tänä talvena jouluksi taas Cokatoon Juolan.

Nyt näettä rakkaat vanhimmat ja esikoisseurakunta näistä veljein kirjoista, kuinka kaikki kirkastuu, ja meitä aina syytetään. Täytymme kärsiä kuin suurimmat pahan tekiät. Me väärä oppiset, he puhtasoppiset. Jumalan kaikki näkevä silmä ei näistä mitään tunne! Nyt ilman(ki) tarvittemme tulla ruoskituksi, kuten Suomesta suurella voimalla Heitemanni on jo kirjoittanut sytytystä ystävilleen Kittilästä tänne Calumetiin, ylistyksellä, että hän on saanut esikoisseurakunnalta kirjan, että Suomen kristillisyys hänen lähettää Amerikkaan, josta nyt on ilon viinaa. Siitä ihastuksesta nyt kelpaa heillä kaikkiin juopua, että esikoisiin suittilla ja perälautalla nyt ruvetaan tyyräämään, ja esikoisiin rakastaita ojentamaan ja hallittemaan. Ei ole enään Erkki Anttikaan kelleen kirjoittanut. Nyt on kolmas uskonkappale kysymyksessä ja Pyhän Hengen virka. Mutta se huuto on joka päivä innottelioilla, että kaikki kansa on pyhä. Kuka tahtoo tulla meille päämieheksi. Se suuri urhoollisuus jos olis Jumalasta.

Pyytämme ja rukoilemme rakkaita vanhimpia esikoisseurakunnan kanssa tänne vielä rakkautella meitä lohtuttamaan lähetyskirjoilla. Totuutessa tarvittemme, (sillä) tahtomme olla teitän kanssanne Kristuksen ristin kantamisessa tämän lyhyen sotan ja kilvoituksen loppuun Siijonin vuoren tykönä jossa myös uuten testamentin välimies Herra Jesus ja priiskoitus veri (on). Ja halajamme tuta ja maistaa Herran Jesuksen kärsimisen osallisuutta ja ylösnousemisensa voimaa sovintoveren korjaajana.

Sytämen rakkauten terveisiä Herran laumalle Ruotsin Lapissa sanomme Jumalan valittuin kanssa täältä. Mutta olkaat te, rakas vanhin Johan Raattamaa Caroliinan kanssa meiltä ensin tervehtetty perheittenne kanssa. Pyytämme rukoilla etestämme.

Johan Takkinen

-----------------------------------

Takkisen omakätinen.   Kierin kokoelma, SKHS.

85. J. Takkinen - Mathilda Fogmanille 20/2 1890

Calumet helmik. 20.p. 1890

Rakas sisar Herrassa ja Kristuksen seurakunnan palveluspiika Tilta Fogman. Jumalan armo lisääntyköön teille Herran Jesuksen elävässä tuntemisessa sovintoveren kautta.

Tässä tervehtän teitä rakkaani pitkän ajan perästä. En ole saanut sisarelta sitte kirjaa, kuin olimme yksissä. En muista, olenko kirjoittanut kuin kerran. Olen pitänyt, että nykyinen kirjatulva on niin suuri, että taitaa tulla yleinen kielten sekoitus. Mutta Jumala itte hoitakoon asiansa, joka etsikkoajan on säätäny.

Minä olen tehty yleisessä huutossa riitain yllä pitäjäksi, jota pyyt(et)ään uskoksi kristillisyyteen, jota täytyy ihmetellä. Olen kyllä ollu kirottu monen tähten, mutta on yhtä. Kutsumuksestani Jumalan väkevän käten kautta olen lohtutusta säilyttäny. Suuri lauma on rakettu Amerikan maalla Jumalan sanassa Esikoisten seurakunnan hengen yhteyteen Ruotsin Lappiin. Vaikka yksi aalto nousee toisen jälkeen. Syntisenä täytymme harjoittaa uskomista sovintoveren korjaajana, matkasauvan turvissa Siijonin vuoren tykönä. Monilta kiusauksilta piiritettynä ulkoa ja sisältä on vihollinen alusta reistannut kaataa tätäki kristillisyyttä. Jumalalla on sota ollu ajan alusta asti, jota kestää päiväin loppuun asti.

Sytämen rakkauten terveisiä pyytän sanoa Tornionrannan Herran laumalle. Ja ole itte kirkkoherran perheen kanssa ja Huhtasaaren ja Knuutin perheitten kanssa minulta perheeni ja Jumalan valittuin kanssa (tervehtetty). Pyytän rukoilla etestäni armoistuimen Herran Jesuksen tykönä anteeksiantavaisella sytämellä. Merkittee matkakumppaninne elämän kaitalla tiellä

Johan Takkinen

Minä pyytän, että sisar toimittaa Erikki Antti vanhukselle tämän kirjan, jos hän on kulussa. Jos näette Raattama(ata) niin sano terveisiä.

--------------------------------------------------------

Takkisen omakätinen. Ylitornion kirkonarkisto. Mathilda Fogmanin kokoelma.

86. J. Takkinen - J. Raattamaalle 4/3 1890

Calumet maalisk. 4. p. 1890

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Johan Raattama emäntänsä kanssa, ynnä muut kristityt. Jumalan armo lisääntyköön teille.

Nyt olemme taas saaneet murheen vettä Lapista, että Apram Hietanen ja A.Tapani Mutoslompolon ja Merasjärven kristittyin nimet myös kiinnitetty, pitkä kirja Matti Pekkalalle ja Pietarille, ja sieltä sitten tänne Rovampäälle lähetetty lukia, jota nyt kiivaasti luvetaan kirkoissa ja taloissa, ja voimallisesti koko lapin maan kristittyin voimalla nostetaan ensin minun talvellinen kirja Wuolten Jaakolle, josta teille lähetin kopian. Sitte tällä kirjalla kaikki paha korkeimmassa mitassa sovitetaan minun päälle, ja kaikki(en), jotka minua kuulevat. Ja julkinen hurjuus ylistetään vastusta(j)ilta. Nyt heillä kelpaa. Apot kerskaa monissa kokouksissa kirjojaan lukeneen, ettei ole kuin vanhalla Raattamalla eri ymmärrys joka on Takkiselta ynnä muilta vale kirjoituksilla petetty. Näin he lausuu. A.Laitinen on Rovanpäälle ystävyyten kirjan kirjoittanut. Erkki Antti on juopunut Davet Castrenin kavalasta kirjoituksesta, josta nyt on saanut Castreni Erkki Antin kirjasta ilon vettä runsaasti. Mutta ei se mahta olla pysyväistä. Näin se elää väkevästi eriseuran henki, joka on väsymätöin. Kortesalmon henki on ollu palava.

Nyt meitän pitää totuttaa ittiämme kärsivällisyyteen, Herran Jesuksen kärsimisen osallisuuten voimassa ja ylösnousemisen kunniassa kaitalla verisellä ristin tiellä yrttitarhasta Kolkatalle, Siijonin vuoren tykönä ja armo istuimen Herran Jesuksen syntein anteeksi antamisen armossa, Jesuksen nimen ja veren kautta, esikoisten seurakunnan hengen yhteytessä, sovintoveren korjaajana. Pyytän sanoa teitän kautta esikoisille terveisiä Ruotsin lapinmaalla. Ole itte rakas vanhin minulta perheeni ja Herran lauman kanssa tervehtetty. Vanha Jumala on Israelissa. Pyytän rukoilla etestämme.

Johan Takkinen

Minä luulen, että te tunnette ennestään Davit Castrenin, jonka korkiata vanhurskautta saatta (nähtä) mitä lehtiin on kirjoittanut, jonka tässä lähetämme.

---------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma.SKHS.

87.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 11/3 1890

Calumet maalisk. 11.p. 1890

Rakas vanhin ja Sijonin muurin vartia, Johan Raattama ja Caroliina. Jumalan armo lisääntyköön teille.

Minä kiitän Herran lauman kanssa kalliin kirjan etestä teitä, jonka illalla sain. Se oli totisesti kallis. Kuulimma paljon muisteluksia Heitemanistaki, josta Nikka veliki kirjoitti. Sen me nyt kuulimme, mitä lähetystä oli Heiteman vaatinut, joka meille tuli kokonaan kirjastanne toinen ymmärrys, ja kirja tuli meillä kiivas, toisin ajatteliain röykkeytestä, että Heitemanin oli jo sytyttänyt Turtolasta kirjoittanut Lappiin mennessä, kuin kaikki oli jo siunannut, ja on totistettu Torniolla, että Raattama ei saata muuta kuin toimittaa häntä Amerikaan, ja A. Laitinen myös kirjoitti samoin aikoin heille. Mutta Jumala hoitaa heikkoin palveliainsa kautta asiansa paremmin kuin voipi uskoakkaa. Paavalin totistus pysyy uutena, Jumala kaikki parhaaksi kääntää niille, jotka Jumalata rakastavat, niin tuntuu, että vihollisella on suuri hätä. Saatana pyytää piirittää pyhäin leiriä ja rakasta kaupunkia. Kaikki pitää ajallansa tapahtuman, mitä Jumala on sanassaan ilmoittanut.

Suuret aallot on nostaneet Herraa ja hänen voiteltuitansa vastaan. Jesuksen vertaukset täytetään Herran viinamäen työmiehistäki tälläki ajalla, kuin Apostolein aikana. Minä olen teille lähettäny kirjoja Cokatosta, joissa muisteluksia, jota samaa kuuluu New York Millsistä. Mullo on nyt menny Minnesotaan Juolalle avuksi, ja Rovanpää on korottanut A.Kempaisen ylimäiseksi saarnaajaksi Calumetissä, ettei itte tarvitte paljon saarnata. Nyt on Davet Castreni syttynyt kuin sai Erkki Antilta ylistyksen. Tässä Davet Castreni(n) lapussa, jonka on minulle kirjoittanut, kuuletta hänen rohkian ylpeyten. Nyt on Heiteman heille kirjoittanu tulonsa välttämättömäksi. Josta tulee jotaki touhua. On tämä merkillistä aikaa. Aapotki ilmanki ovat nyt tietorikkaat, paljon kuulleet salaisuuksia, joita nyt kattoin päältä ilmoitetaan. Hietanen niin väkevästi tuomiolla tuomittee käräjä syntiä, ja sillä toisen puolen väkivalta ja hurjuus tehään viattomaksi. Olis se aivan tarpeetonta ollut lakiin meno, jos ei seurakunta olis muinosen käräjäjutun aikana sitottu kiinni valtion lain suojelukseen, tämän valtion kirkko lain jälkeen hoitaa valtuusmiehet, eli ovat etesvastauksessa seurakunnan omai-suutesta, jos niin menee toisen henkisille jumalattomain kanssa yhtistettynä he saa aikaa voittain vallottaa jumalattomain kanssa kaikki 17 kirkkoa Amerikassa ja saarnauttaa kaltaisillaan niin kuin Vesisaaressa. Jo on ollut sytämen himo vihollisella hajottaa mitä rakettu on, ja pyhää koirille ja päärlyjä sikain (eteen) heittää, josta Jesus varasi oppilapsiansa.

Sytämen rakkauten terveisiä Herran lauman kanssa sanon teille rakas vanhin emäntänne Caroliinan kanssa, ja pyytän sanoa elävän Jumalan esikoisseurakunnalle paljon terveisiä minulta perheeni kanssa. Pyytän rukoilla etestäni anteeksi antavaisella sytämellä priiskoitusveren virrassa, veljenne

Johan Takkinen

----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

88.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 16/4 1890

Calumet, huhtik. 16.p. 1890

Rakas vanhin ja uskollinen Sijonin muurin vartia, Johan Raattamaa perhees kanssa Lapin Petlehemissä. Jumalan armo runsaasti lisääntyköön teille.

Minä olen palmusunnuntai (31/3 1890) maanantaina (saanut) vastaan ottaa Lannanvaarassa kirjoitetun kirjeen suuren paljouten kristittyin koossa ollessa 18 nimiä itte kuki itte kirjoittanut meille suurelle joukolle neuvoksi ja lohtutukseksi, josta (on) kymmeniä kopioita ulos annettu. Mutta minä sain nyt viimi lauvantaina (12/4-90) Gellivaaran saarnaajilta seurakunnan kanssa kirjoitettu kirja. 10 miestä kirjoittanut nimensä alle. Siinä oli nuhte Jaako Wuolteelle, ettei minua seurannut Suomessa, eikä Raattamata Ruottin lappiin oppimassa kristillisyyttä. Mutta makais Muoniossa, josta nyt tietään hoitaa niin erimielisyyttä tänne. Mutta rakas veli Laitinen kirjoitti Rovanpäälle neuvon sanoja osottain Lannanvaaran kokouksessa kirjoitettuun kirjaan, että hänki on kirjoittanut nimensä. Sitä ei ole luvettu julki. Ilmanki tunnettiin sopimattomaksi. Tapanin Apo monen kanssa Mutoslompolosta kirjoitti talvella Pekkalan Matille ja Pietarille koko lapinmaan kristillisyyten nimellä, että se on koko esikoisseurakunnan ymmärrys ja mieli, kuin he kirjoittaa, paitti Raattama vale kirjoituksilla on meiltä muutamilta voitettu, jota nyt ovat levittäneet suurella toivolla, että kaikki paha nyt voitetaan. Mutta se oli kallis, että A.Laitinen kirjoitti Rovanpäälle. Sanosit täällä, että Takkisen ja H.Kollerin pätkäksi. Sillä muutamilla tapa huutaa kuin Postin Heikillä. Minä uskon, että Lappalaisten kirjat Lannanvaarasta ja Gellivaarasta heikoksi tekee monen, sillä niitä on kovin uskotettu meitä vastaan. Me olemme lähettäneet kopioita Norjaan ja Suomeen Lappalaisten valkeutesta, tutustumaan esikoisten seurakunnasta ja missä on, johon tulee kaikki yhteen kiinnittää kristillisyyten vaikutus yhteen ruumiiseen.

Nyt täällä kävi somasti, tuo Heitemannin tulo on, johon niin muka sytyit kristillisyyten vihollisetki, että reväisit joukon Kooran kansan kaltaisia, muka Evankelisluterilaisia, jotka perustit kansan kirkko, sillä nimellä seurakunnan, ja nyt heillä tulee iso lain käynti, kaikilla heitän yrityksillään on päämaali kaataa kristillisyyttä. Mutta ittekki sotkeutuvat kuin peurat sarviinsa. Mikaeli täytyy pitkittää sotaa palveliainsa kanssa vihollisen ryntäyksiä vastaan. Emme voi muuta kuin ihmetellä Davitin kanssa, mikä on ihminen että häntä aina muistat. Siijonin kuninkas on luvannut suuren palkan omillensa. Meitän on suuri syy kiittää Jumalata teitän kanssanne, ja julistaa Jumalan suuria tekoja kohtaamme kaitalla ristin tiellä Herran Jesuksen elävässä tuntemisessa kärsimisensä osallisuutessa, syntein anteeksi antamisen armossa Jesuksen nimen (ja) veren tähten. Esikoisten seurakunnan helmassa, sovintoveren priiskoittamisessa uskon omistamisessa pysymme voitolla pahan voittajana, Siijonin vuoren tykönä.

Sytämen rakkaita terveisiä tässä sanon perheeni ja Herran lauman kanssa, esikoisten seurakunnalle Ruottinlapin maalla.

Olkaa te rakas vanhin Caroliinan kanssa meiltä enin tervehtetty, ja rakas veli Laitinen perheineen, ja kaikki Saivon kristityt, Kätkäsuvannon, Muonion, Mutoslompolon kristityille paljon terveisiä. Pyytän rukoilla etestämme. Näitä merkittee

Johan Takkinen /*

"Kalliisti kirjoittaa Joonas Purnu vanhin ynnä monen veljen kanssa Gellivaarasta toimen ja totuuden sanoja opetukseksi, neuvoksi, lohdutukseksi, joka on suuri vahvistus teidän edellisille kirjoituksille ja Lannanvaarasta kirjoitetulle kirjeelle saman totuuden päälle, joka on terveellinen. Olen kirjoittanut Laitiselle jälkeen kuin tuli Lannanvaaran kirja. Uskon että hänkin tulee ehkä näkemään asioita vähän paremmin ja tutkii toimellisella ja kohtuullisella (?). Olettako saaneet sen Aapo Tapanin kirjeen tänne, jonka lähetimme, ehkä sisä kofertissa Caroliinan nimellä? Sydämen rakkaudella tervehdän teitä, rakas vanhin ynnä emäntäänne ja kaikkia rakkaita veljiä ja sisaria esikoisseurakunnassa.

H. Koller"

---------------------------------------------------------------------

/* Tähän asti Takkisen omakätinen. Loppuosa Kollerin omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

89.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 1/5 1890

Calumet toukok. 1.p. 1890

Rakas vanhin ja uskollinen Siijonin muurin vartia, Johan Raattamaa per(heesi) kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille.

Minä olen saanut suureksi lohtutukseksi suuren Herran lauman kanssa vastaan ottaa esikoisten seurakunnasta kolme kallista kirjaa. Yhen ensin Lannanvaarasta, jossa oli teitänki nimi ja 17 muuta. Sitte toisen Gellivaarasta, 10 miehen nimi alla, jossa liikutettiin Wuolten Jaakon Muoniossa makuuta, ja kolmas kirja tuli Tarännöstä 10 miehen nimi alla. Näistä kaikista kiitämme rakkaita ystäviä Kristuksessa.

Olen lukenut Torniolle tulleista kirjoista, että oletta ollut Torniolla Jonaan ja Erkki Antin kanssa. Ei ole minulle sieltä kirjoitettu. Olen toivonut Erkki Antti vanhimmalta kirjaa. Olen hälle talvella kirjoittanut.

Tässä lähetän teille vielä kuulla, mitä kaksimielisyytestä kirjoitetaan, vaikka suuressa nöyryytessä, Tapanin Apon hengen hetelmiä, joka täällä on levitetty kopioina vasta helmikuussa Calumetiin ja Cokatoon ja Takotaan. Nyt vasta olen saanut kopian Apram Pellolta Takotasta. Kyllä sen tietää, mitä jälestä tulleista kirjoista sanotaan, kuin Apot etellä saarnaa, niin koko esikoisseurakunnan voimalla. Kyllä se on ikävä, että Apot on itsensä korottaneet kristillisyyten ylikatsojaksi, sillä äänellä ja puoluve hengellä, suuren kristittyn joukon nimellä, soimaten meitä vaikka miksi. Suurempaa ilmi antoa ei tarvitte mailmalle ja kaikenlaisille vastaansanojille. Saapi kyllä kylläksi otottaa yksimielisyyttä Amerikasta Apot, kuin itte juuri kirjoittavat vanhinten halveksijoille täytellisesti ylönkatseen ja sokeuten vanhimmista, josta nyt on olleet kyllä tavallaan iloiset. Nyt juuri ototetaan Heitemannia ja A. Hietasta näinä päivinä tänne. Saamme nyt kuulla ja nähtä, monta on ovia ja isoa.

Heitemani on äänestetty uuten kirkonyhtiön papiksiki, jota kuttutaan kansan vapa(a) kirkko. Riitaantuneet Evankelisluterilaiset on rakentanut uuten yhtiön enimmästi vapa(a)herrat ja vapa(a) aattelijat. Johannes Kastaja tarvittis olla heillä, eli Joonas Niiniven katulla. Ja emme tietä, aika kaikki selittää ihmisten sytämet. Herra se on luvannut taivasta järistää, että järiseväiset muutettaisiin ja rakettu pysyisi. Totta on Jumala Israelissa, joka hoitaa omat asiansa. Herra Jesus on luvannut olla omainsa kanssa mailman loppuun asti, joka on turvamme ristissä.

Olemme kopiat lähettäneet kymmeniin paikkakuntiin Amerikan maalla, ja on lähetetty Suomeen ja Norjaanki, että saavat kuulla esikoisseurakunnan ymmärrystä.

Sytämen rakkauten terveisiä tässä lähettää teille rakkaat vanhimmat suuri joukko kristityitä. Olkaa minulta perheeni kanssa ensin tervehtetty. H.Kollerin, Taipaleensuun Johani vaimonsa kanssa, Antti Jaakkola perheensä, Lahtelan Liisa miehensä kanssa ynnä monta muuta. Siijonin vuoren tykönä, armoistuimen Herran Jesuksen kärsimisen osallisuutessa ja ylösnousemisen, priiskoitusveren korjaajana kanssanne tahtomme kilvoitella kallista uskon kilvoitusta. Pyytän rukoilla etestämme. Pyytää veljenne

Johan Takkinen

-----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

90. J. Takkinen - J. Raattamaalle 30/6 1890

Calumet kesäk. 30.p. 1890

Rakas vanhin ja uskollinen Sijonin muurin vartia Johani Raattamaa perheenne kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille.

Minä kiitän suuren joukon kanssa kirjan etestä. Illalla saim(m)e ilolla vastaan ottaa, jota ikävällä olemme kauvan otottaneet. Minä tulin kotia lännestä 26.p. tätä kuuta, Minnesotasta ja Takotasta. Kävin Cokatossa, pitin 4 kertaa Raamatun selityksiä ja saarnasin. Oli Calep yksissä kokouksissa. Mutta Jaakoa en nähnyt, meni toiseen kylään. Kävin Hurtilla ja pitin kokouksia. Kävin Lotan tykönä. Olin 4 eli 5 tiimaa. Lotta oli paljon maltillinen. Hän hommaa taas painaa L.L.Laestatiuksen postilloita 4.600 kappaletta niitä saarnoja, joita ei ole entisessä postillassa. Oli kontrahti kirjapainossa, mitä tulee maksamaan, kuinka seki mennee läpi. Wuolten Jaakoki on sanonu, että ne saarnat, jotka on postillassa on saarnattu Pajalan pakanoille, ettei ole nyt uskottomatkaan niin sivistymättömät. Ei Minnesotassa luveta enään kokouksissa Laestatiusta, mutta suloisesti saarnataan. Poinsetissa kävin. Siellä kallis yksimielisyys kristillisyytessä yleisesti, ja Frederikissä on myös kallis kristillisyys, parannus ja syntein anteeksi antamus on käytännössä. Sitte tulin New York Millsiin, Wuolten veljet olit ennen käyneet, ei ollut halukkaat enää kokouksiin, ei tullu Matti Pekkalakaan, ei puheillekkaan. Pietari se on puhunut siellä, että minä olen syöny hänen perintörahat, että te oletta minulle lähettäneet 90 kruunua, ja minä olen salannut. Junnille olen maksanut sen 90 kr. Kyllä sopis, että Pietarin ottamia velkoja on langennut minulle (1600) kuusitoista sataa tollaria. Näitä sitte siltä kuulla saapi. Nyt ei muuta niin kallista Minnesotassa kuin Heitemannin tulo Amerikaan. Nyt ne on tulleet Calumetiin Juhannuksena vielä sillä äänellä, että Apo Hietanen on teiltä lähetetty Heitemannille kumppaniksi. Apoa en ole vielä nähny. Heitemani tuli tiellä vastaan Roampään kanssa, ei puhunut mitään. Näistä on Kolleri veli enämpi jo kirjoittanut. Ei ole Heitemani löytänyt ryöväriä vialliseksi, mutta meität. Ervasti Putasjärveltä ja Neljäskunta Norjasta pitäs tulla tänne. Ervastille on pantu piljetti. Nyt koetettaan Herran viinamäen aitaa. Pietari on sanonut, että Herra Jumala on pannut aitan paratiisissa, eikä yksikään ole pannut. Koskamo on viekasteltu samaan reikään kuin Rovampää täällä. Paulus nyt pahoin huutossa.

Sytämen rakkauten terveisiä käskit Minnesotan ja Takotan kristityt teille sanoa, erinomattain Calle Danieli ja Starka perheineen, niin myös Calumetin Herran lauma ja ympäristöllä. Ei ole vielä esikoisten rakastajat liikkuneet, eikä taita moni liikkua. Ole rakas rakas vanhin Caroliinan kanssa ensin perheeni kanssa tervehtetty. Pyytän rukoilla etestämme. Näitä kirjoitti veljenne Kristuksessa

Johan Takkinen

----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

91.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 30/7 1890

Red Jacket, Mich. heinäk. 30.p. 1890

Rakas vanhin ja Siijonin muurin vartia, Juhan Raattama ja Caroliina. Jumalan armo lisääntyköön teille Jesuksen tuntemisessa. Minä olen saanut ilolla vastaan ottaa teiltä kirjan, josta kiitän Herran lauman kanssa. On kallis saaha teiltä tietoja ja lohtutusta. Kyllä on nytki monen sytämet hämmästynyt Antinpietin ja Naimakan kirjasta, että teitän nimiä vielä voittaakseen paremmin painoa kirjallensa, jota nyt joka paikkaan, missä jo kristillisyyttä lienee, on kopioitu ja suurella innolla luvettu, että tuntuu kyllä usein, että voittaa eriseura valkeutessaan, jota ei olis ennen voinut uskoakkaa. Ja sitä puolta autetaan ja uskotaan. Mutta Jumalan on asia hoitaa asiansa. Nyt heillä taas passaa, kuin on uutet saarnaajat sytämmensä jälkeen. Toinen Kittilän vanhinten äänellä ja toinen papin hätästä on pelastanut, ettei hän ole lähtenyt kuin papiksi, on tunnustanut itte. Minulle on kirjoittanut Paulus Hammerfestistä, ja Calle Pärki ja ilmoittavat Teppolan kuolleen katuvaisena ja uskovaisena, tottapa on teille kirjoitettu. Nyt ilmanki Posti on taas suuressa ylistyksessä, että se osaa olla viisas ja pitkämielinen, ja Neljäskunta samoin.

Mutta Paavali kirjoitti, jotka häpiällisemmäksi näkyy, niille me kunnian panemme. Jota olette te rakas vanhin läpi aikaa (saanut) toimittaa, niitä laillisia saarnaajia puoltain, josta on kuljetettu se soimaus, että vääryyttä puolustetaan. Kyllä vain jos paljonki olisin saarnannut Palovaaran kanssa opin puhtautta ylistäin Kittilään, niinkuin Aapot, niin olisimme paremmin kelvanneet, josta sanan harkka on tullut joka paikkaan, niinkuin me olisimme vahingollisimmat ihmiset kristillisyytessä.

Mutta mikä surkiampi, kuin Hietanen on teistä täällä muistellu, että te olette vanhuuten houruna ja sokiana, ja Norjan rannan kristillisyys, se on hältä ojennettu. Pyhä Henkikö näitä vaikuttaa? Lahtelan Liisalle oli sanonut Hietanen, että Raattamaa on hänen lähettäny Heitemannille turvaksi, kuin kuulla sai, että Liisa on teitän väkevä rakastaja.

Kristillisyyten nimen varjolla kulkee vaikka missä värissä, ja kuin monessa hengessä saarnataan ja kirjoitetaan, niin tulee mettä tokkia ja eriseuroja, ja sanotaan kristillisyyten syyksi. Mutta Jumala on puhtaan opin lahjoittanut meille teitän kautta. Siitä tulee kiinni pitää. Olen minä Heitemannia puhutellu kolmesti. Mutta se on keviä puhutella, ilman päämaalia, paisunut mielessään, ei hän meiltä taho tietää, hän luulee Rovanpäältä ynnä muilta saavansa parhaat tietot, että hän vain saarnaa kristillisyyttä, ja papin ammattia toimittaa.

Toiselle seurakunnalle, muka jumalattomille on, viime sunnuntaina pitäny jumalan palveluksen, kaikki seremoniat, seisoallaan, polvillaan, messut, urut, rajit/* turvan alla. Nyt ei ole paavia, se seura on ryöstänyt Evankelisluterilaisilta kuten Rovanpään joukon meiltä mailman ja eriseuran kanssa. Nyt on sytytetty Pietari ja Mursu, että ne aikoo tänä syyssä lähtiä Lappiin valaisemaan teille asioita, ja että muka olette luvannut heille ottaa osaa kostannuksiin. Wuolten veljet uskoo myös, että vanhurskautensa kirkastuu.

Olkaa minulta perheeni ja Herran lauman kanssa tervehtetty Caruliinan kanssa. Pyytän rukoilla etestämme. Näitä merkittee uskon veljenne

Johan Takkinen

Sytämen rakkauten terveisiä H.Kollerilta ja Taipaleensuulta vaimonsa kanssa, Antti Jaakkolalta ja Lahtelan Liisulta perheineen ynnä m.m.

------------------------------------

/* rajit, krage, papinkaulus.

Takkisen omakätinen.   Kierin kokoelma. SKHS.

92.  J.Takkinen - Salomon Johnsonille 29/12 1890

Red Jacket, Mich. 29.12.1890

Rakas veli Herran viinamäen työssä Salomon Johanson ja Harinton perheittenne ynnä muitten veljein ja sisarten kanssa. Jumalan rauha ja rakkaus lisääntyköön teille Karitsan veren ja to(t)istuksen sanan kautta esikoisten seurakunnan hengen yhteytessä Pyhässä Hengessä.

Minä olen Salmo veljeltä saanut kirjan, josta kiitän. Kuulin, mitä saarnaajat on vaikuttaneet. Tässä armon ajassa viinamäen Herra tahtoo riihensä viskata ja puhtistaa, johon hän sallii monen äänisiä saarnaajia, että kaikki tulee selville ja koetellut julki tulis Herran sanan jälkeen, kuten apostolitten aikana teitänki sejassanne tytymättömät piti saaha, jumalattomain kanssa sait himonsa jälkeen, että heitän korvansa syyhyvät. Kristusta on saarnattu apostoliin aikana ja kateutesta ja eripuraisesta sytämestä ja hyvästä tahtosta. Niin nytkin, pyytäin turhan kunnian perään ojentaa kristillisyyttä. Vanha hapatus sitä vaikuttaa, joka pitäis perata.

Täällä on ollu joulujuhlina vieraita monesta paikasta. Rakas veli Pauli ja Matti Nurmi on olleet kanssa täällä, joilta olemme kuullut kutsumuksen Jaakolle sinne ja sen lähön, kuinka se on ollu hurskas. Tässä taas lähetän teille Raattama vanhimmalta tulleesta kirjeestä kopion, lohtutuksen sanoja taivaallisen kyyhkysen suusta, Lapin Petlehemistä, Kristuksen seurakunnan palvelijalta, jota joutilaat henget on vuosikymmeniä jo ylön vanhaksi kirkastaneet likelle ja kauvas. Mutta Jumala tarvittee vanhoja, mutta nuoremmat tahtois ryöstää hallituksen ja johtatuksen, josta on syntyny apostolitten aikana monta kristillisyyttä.

Sanon rakkaita terveisiä kaikille uskovaisille, jotka rakkauten on säilyttäneet totuuteen, totuutta ymmärtämään, ja totuuten pitää niitä vapahtaman. Olen minä sen tuntenut jo syksyllä, että olin muutamitten uskontunnustaitten silmissä tullu viholliseksi, joka ei ole ihmet, eikä vasta tapahtunut asia. Ilmanki he nyt on saaneet oikian evankeljumin ja suuren rakkauten. Sano rakkauten terveisiä Pietilä-veljelle, että ahkeroita vieläki saarnata sanaa hyvällä ja sopimattomalla ajalla, j.n.e. Harinto-verjelle myös vaimoineen paljon terveisiä Herran lauman kanssa. Ja rakkaalta veljeltä Kalle Danelilta, H.Kollerilta. Ole itte perhees kanssa ensin tervehtetty Herran Jesuksen elävässä tuntemisessa, kärsimisensä osallisuutessa ja ylösnousemisensa voimassa, anteeksi anomisen ja anteeksi antamisen valtakunnassa. Jumalan rauha hallitkoon sytämenne ja ymmärryksenne Kristuksessa. Pyytän, että muistaisitta minuaki esirukouksissa.

Johan Takkinen

Minä   myös   tervehtän   teitä   veliä  ja   sisaria,   jotka esikoisseurakunnan Hengen yhteytessä ovat. Veljenne uskossa

Alex Paulson    Matti Nurmi

-----------------------------------------------------------

Takkisen omakätinen. Solomon Johnsonin kokoelma (Lauri Koistisen hallussa)

93.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 2/1 1891

Calumet tammik.2.p. 1891

Tämä on ensimmäinen kirjoitus tälle uutelle vuotelle ja sais olla viiminen.

Rakas vanhin ja uskollinen Siijonin muurin vartia Johan Raattamaa esikoisseurakunnan kanssa Lapin Petlehemissä. Jumalan armo lisääntyköön teille.

Minä kiitän kalliin kirjan etestä, kirjoitettu 21.p. marraskuuta, jossa kuulimma, että Lannanvaarassa tulee yleinen Lapinmaan kristittyin kokous 1 paastosunnuntai alkamaan, jossa kokouksessa sytämestäni haluaisin olla. Tietän, että se on suuresta painosta. Kuulimma, että teitä on pyytetty määräämään kokous ajan. Täällä on ollu helppo Hietasella ynnä muilla ihmisiä uskottaa, ettette te enään kykene mihinkään. Ervastiki on totistanut, ettei Raattama ole kirjoittanut Amerikaan 4jään vuoteen. Niitä sytytys aineita uskotaan vaivatta, ja niillä on vaikutus.

Minä sain Saivosta kirjoitetun kirjan 29.p. marrask(uuta), monelta veljeltä kirjoitetun, jossa kuulin, että A(a)po Tapani on tehnyt valehtelijaksi 7 veljen totistuksen. Minä en ole sitä kirjaa nähnyt A(a)polta, mutta mitä se oli parempi. Mennä vuonna Pekkalalle ja Pietarille, josta minulla on kopia, jossa A(a)po surkutteli Raattamaa(ta), että valekirjoilla on vanhin uskotettu, ja suuri lauma on joilla on toinen näkö. Aapoilla sopii, he on monta vuotta tänne kirjoittaneet meitä aina soimaten ja toisia ylistäin. Kuivettuneita leipiä ja karvasta vettä sanovat meillä annettavan. Kas, ne on parasta Jumalan sanaa ollut vuosittain, josta on riemuittu. Nyt ilmanki on onneksi kaikki. Hietanen on Minnesotassa saarnannut tavallansa ja nyt on mennyt Ervasti ja Heitemanni Loppiaiselta, pappi, jota jumalattomatki väkevästi moneen valtioon kuttuvat, kristittyä pappia tahotaan kuulla, Oregoniin asti on ollu ääniä. Mutta jos ei Herra huonetta rakenna ja kaupunkia varjele, niin hukkaan ne työtä tekevät, jotka rakentaa. Minä olen omilla korvilla kuullu sitä suurta puhetta, että minä ja Raattama vanhin on nykysen kristillisyyten menestyksen tiellä. Minä tietän, että jos olisin esikoisista Amerikaan tultuani ja aina sitte opettanut, kuin Amerikan yleinen kristillisyyten voima kilvoitteli, niin olisin kunniassa, ja sitä Tapanin Apo täällä käytessään sytytti, ja aina on kirjoituksillaan sytyttäny Korteniemen henkivaltaa, johon on juopuneet. Mutta että Esikoisten nimitys on ollu niin raskas, että Pietari Raattamaan piti kysyä isältään Lapista joku vuosi sitten, josta isänsä piti neuvoa poikaa. Nyt ilmanki saapi enämpi kuulla, Jumalan on asia, jos Israelin Jumala on kunniansa ja totuutensa puolesta sotinut ajan alusta, ja Jesuksen vertaukset taivaan valtakunnasta aina kirkastuu. 7 päinen peto pyytää pyrstöllään pois tähtiä taivaasta.

Nyt pitäs saarnata muuta kaikkia, mutta ei terveellistä oppia. Vaino, uskon vanhurskauten, pitäs tulla pois, ja siihen nyt kilvoitellaan, ja Kristuksen valtakunnan hallituksen muoto pois, ettei olis yhtään porstuata mailman joukon ja Jumalan joukon vaiheella. Vielä itte kristillisyytessä pitäs olla vähä kamaria raskaimpain asiain tähten. Mutta se on nyt kunnia ja omatunto siitä, että kaikki huutona olis, ja kristillisyys tulis kaiken mailman uskon kappaleiksi. Siitä on Jesus soimattu, että syntisiä puolustaa, ja kunniallisia ja hurskaita moittii. Omavanhurskaus tahtos tulla taas parhaaksi kristillisyyteksi, ettei Kristuksen ristillä vainottaisi. Sytämen rakkauten terveisiä tässä sanon esikoisten seurakunnalle Lapin Petlehemiin monen tuhannen kanssa. Ole itte rakas vanhin emäntänne Caroliinan kanssa ensin tervehtetty minulta perheeni kanssa. Pyytän rukouksissa muistaa anteeksi antavaisella sytämellä priiskoitusveren ja to(t)istuksen sanan voimassa, veljenne

Johan Takkinen

------------------------------------

Takkisen omakätinen.    Kierin kokoelma. SKHS.

94.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 13/1 1891

Red Jacket, Mich. tammik. 13.p. 1891

Rakas vanhin ja uskollinen Siijonin muurin vartia, Johan Raattama esikoisten seurakunnan kanssa Ruotsin lapissa. Armo, rauha ja Jumalan rakkaus lisääntyköön Herran Jesuksen elävässä tuntemisessa priiskoitus veressä P(yhässä) Hengessä.

Minä olen saanut rakkaan vanhimman Johan Raattaman kirjasta kuulla, kirjoitettu marrask(uun) 17. p. 1890, että Lannan vaarassa alkaa yleinen kristittyin suuri kokous, joka alkaa 15. p. helmik(uuta), eli ensimmäinen sunnuntai paastossa, jota vanhin sanoo pitettävän enämpi kuin yksi viikko. Tämä on herättänyt meitä suuri joukko uskovaisia siihen mieleen, että siellä olla osaa ottamassa yleisen kristillisyyten asian tutkinnossa, kuulemassa ja oppimassa. Erinomattain, joka tätä kirjoittaa, jonka päälle on suuret äänet likeltä ja kaukaa. Veljet on suuresti siihen syttyneet, että minun lähtiä kumppalin kanssa, joka on raskas, talvi merelle ynnä muuten, huonolla terveytellä. En tietä vielä käypikö lähöksi. Jumalan on asia, johon olen itteni uhrannut Hänen väkevän rakkautensa voimassa jo Europassa ollessani. Asiat on ikävät. Esikoisseurakunnan hengen yhteyteen kristillisyyten liittäminen, Amerikassa, Korteniemen aikana, jossa on ollu pimeys, joka osotti voimansa Parka Heikki vanhimman ja Tapanin Aapon täällä käytessä, ja sai täyten kunnian se henki silloin, joka teki suuren ryntäyksen, kuin tulin Amerikkaan esikoisseurakunnalta lähetettynä, joka sitte myötään, se henki on huutanut Suomesta apua millo(i)n millä(k)i lailla, häpiämättä on sitäki uskotettu, ettei minua ole lähetettykään. Sen toi ensin Oulusta Heikki Pärki, jota sitte muut on aina uutistaneet, ne jotka ei olleet lähettämässä. Sitte Tapanin A(a)po kirjoituksillansa läpi aikaa Korteniemen mielipiteitä on turvannut, ja monta muuta esikoisten nimellä ja koko Europan, ja Kittilästä myös on vahvistettu, ja nyt se on kauniisti, A(a)po Hietanen on saarnannut, että se on Amerikan kristillisyytelle opin uutinen saarnata eli puhua esikoisista. Mutta Kristus on esikoinen.

Nyt on tullu Paavali Ervasti samasta mielestä. A(a)po Tapani kirjoittaa taas marraskuussa Heitemanille ja Hietaselle tänne jouluksi ilon ainetta, kysyy, mitä Takkinen nyt puuhaa, kuin on ajettu ulos Calumetin pappilasta. Ilo sekin. Niin kuin olis Pyhä Henki lukinnut Takkiselta Calumetin kirkon ja ajanut ulos pappilasta. Enämpi on saarnattu elävää kristillisyyttä muualla kuin kirkoissa. A.Tapani kysyy Heitemannilta ja Hietaselta,kuinka vanhin Korteniemi voipi. Nyt on kirjoitettu Oulusta minulle, että Mursu ja Pietari on to(t)istaneet, että minä en ole Calle Danelin kanssa lähetetty viimeksi Europaan. Olihan minulla monesta paikasta kirjat matkassa, ja vielä lähetyskostannukset, on niitä luvettu monessa paikassa ja A.Laitinenki luki. Ja löytyy ne vieläkin, jos niin tahotaan. Niin sitä piiritetään. Jumala armahta minun syntisen päälle. O' Herra auta tällä pahalla ajalla.

Jos ei tule lähtöä näistä kirjoitetaan Lannanvaaraan suoraan. Olkaa sytämen rakkautella tervehtetty esikoisseurakunnan rakastajain kanssa.

Johan Takkinen

-----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

95.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 5/2 1891

Redjäketi Calumet Helmik. 5.p. 1891

Rakas vanhin ja uskollinen Siijonin muurin vartia Johan Raattamaa emäntänne ja esikoisten kanssa. Jumalan armo runsaasti lisääntyköön teille, Karitsan veren ja to(t)istuksen sanan kautta Pyhässä Hengessä.

Tässä taas tulemme tykönne selittäin taas yhtä valhe uutista. Minulle on kirjoitettu, että Pietari ja Mursu on Kemijärvellä selittäneet Calumetin ryöstö vaalista, että Amerikan perustus lait on, että jos 10 vuotta on virassa, niin sitte ei saa enään pois viralta millään, eikä Resitäntiäkää kuin 8v jos kuinka hyvä olis. Että Calumetin vaalissa oli täytyminen tehä häiriö, jos Takkinen olis päässyt kymmenessä vaalissa, niin sitte ei saatais pois virkaa. Kas niin kauniisti sitä pitää osata tietämättömiä uskottaa. Johan se oli Takkinen ollu papin viran toimittajana 11 vuotta. Takkinen on ensikerran anottu joulukuussa 1877, ja nyt se oli vaali jouluk. 23.p. 1888. Eikö näy jo, mikä piilee. Valtakunnan virkamiehet anotaan määrätyksi ajaksi. Mutta uskonto eli kirkollinen hallitus on uskontoin oma asia papin suhteen, vaikka ei pitettäisi koskaan vaalia. Mutta Rästiisit eli kirkko raati hallitus miehet, jotka seurakunta on valinnut, jos ne äänestää kenen papiksi, niin se on pappi, siinä kaikki. Mutta että meillä on otettu tavaksi, että seurakunta äänestää rästiisit ja papin joka vuosi. Muissa kirkko yhtiöissä kaikissa ei ole joka vuotista vaalia. Mutta että kuin olen tullu monelle viholliseksi, niin heitän on täytyny niin kavalasti ajatella, että saaha minua pois tieltään. Kaunis Jumalan ja ihmisten etessä. Ei täällä ole iljennyt panna ulos, tietäin ettei kukaan usko, jotka tietää uskon vapauten, ettei lait ole niin.

Mursu on kirjoittanut New York Millsiin, että kaikki itän alla on heitän kanssaan yksimieliset. Mutta vanha Raattama ei ole, ja ettei he mene Lännen alle, vaikka vanha Raattamaa on tahtonut. Wuolten veljet ei ole tykänneet Cokatossa Ervastista ja Heitemannista, ettei Jumalan sanassa ole yhtään raja-aitaa. Olis kallis, jos he nyt ymmärtäisit oikein. Davetti Castreni nyt ulos antaa Sanoma lehtiä nimeltä Uusi Kansanlehti. Nyt siinä vanha himo hauta oksentaa ylistäin kaikki mailman seurat. Mutta Heitemannin ja Ervastin Temppelin harjalle, meitän ja teitän vihalla. Me olemme myös nähneet tarpeelliseksi ulos antaa hengellistä lehtiä, teitän kirjoja ynnä muitten, että totuus tulis valheen rinnalle, ettei valheet kaikki tulis uskoksi kansassa. H.Kolleri tulee ulos antajaksi. Täällä on painon vapaus. Nyt ototetaan Feetu Paksunientä, että Raattama on aikonut lähettää. Lotta täällä on nyt Minnesotasta saarna karttoja tullu painattamaan. Mutta sillä on nyt kauppa, tahtoo viisisataa tollaria kartoista ja oikeutesta. Jos se oli mahtollista että saitta Lannanvaaraan seurakunnan kirjaa Calumetista. Siihen selitystä, että Pietari ja Mursu olit to(t)istaneet, ettei minulla ja Callella ollut seurakunnan lähetystä Europaan. Voi, rakas ystävä ja vanhin, mitä täällä vielä pitää kuulla. Ja he on reistanneet uskottaa läpi aikaa huoraksi ja varkaaksi, kälmiksi ja pettäjäksi. Mitä he aina osaa uutena. Näissä opetetaan. Ikävällä olemme teiltä otottaneet taas kirjaa. Hyvin tietämme, että teillä kyllä on murhetta ja huolta ja surunpitoa joka suunnalle. Kolmeyhteinen Jumala teitä vahvistakoon vanhuuten päivinäki, ja herättäköön väkevän uskon hengen rohkeutella vieläki puhumaan ja kirjoittamaan.

Hietasesta oletta kuullut kirjoista, joita on teille lähetetty. Israelin Jumala on hoitanut heikkoin palveliainsa kautta omansa luvatulle maalle.

Ensiheräykseni ilmoitukset Jumalalta on usein vahvistanut sytäntäni kristillisyytestä. Ei perkele ole kärpänen. Mutta Herra on heikoissa väkevä. Jos ei esikoisseurakunta olis totuuten patsas, mikä olis turvamme. Kooran kapinassa on viekkaat veljet väkevät ja kavalat. Jos en olis Jumalan sanalla voittanut rakastajia, ei olis vihollisiakaan. Ja samoin teillä, rakas vanhin. Ei se ole toisin ollu ennenkään. Sillä lohtutuksella, jolla Jumala on meitä lohtuttanut, niitä lohtutamme, jotka kanssamme vaivaa kärsivät. Eipä ole sotimisemme pitkä. Piiain kruunataan uskolliset. Paljon on jo Jumalan paratiisissa uskomme veliä ja sisaria. Oletta teki rakkaani jo 30 vuotta jälkeen Laestadiuksen Herran viinamäen aitaa hoitanut yötä päivää, joku se olis Jumalalla sijassanne olla pitänyt. Minä myös sanon, ettei minun tahtoni ole ollu tulla Amerikkaan ja olen alusta pitäin pyytäny pois, jonka Jumalan seurakunta tietää siellä ja täällä. Jos olisin ollu palkka paimen, niin olisin pajennut sutta pakoon. Mutta Jesus on käskenyt hänen lampaitaan ruokkia ja paimentaa. Ja itte on luvannut olla omainsa kanssa päiväin loppuun asti.

Sanokaat, rakkaat ystävät, paljon sytämen rakkauten terveisiä Lapin Betlehemin uskovaisille. Mutta itte Caroliinan kanssa olkaa minulta perheeni ja Herran laumalta tervehtetty. Pyytän rukoilla etestäni armoistuimen Herran Jesuksen tykönä ja priiskoitus veri parempia saarnaa, syntimme on anteeksi annetut Herran seurakunnassa.

Johan Takkinen

------------------------------------

Takkisen omakätinen.   Kierin kokoelma. SKHS.

H.Kollerin y.m. reunakirjoitukset samassa kirjeessä:

"Voimme todistaa, että se on turhaata ja valetta, ettei saa pitää Ameriikassa kukaan seurakunta pappia enempää kymmenen vuoten. Täällä ei ole olemassa semmoista lakia. Presitenttiäki saa kansa valita vaikka aina samaa miestä, on totuus. Merkitsee veljenne

H.Koller"

"Kaikki mitä tähän on kirjoitettu on tottuus, joka tietää todistaa tuhannet kristityt Amerikassa ja me alle kirjottaneet.

96. J. Takkinen - J. Raattamaalle 11/5 1891

Redjäket Mich. toukok. 11.p. 1891

Rakas vanhin ja uskollinen Siijonin muurin vartia Johan Raattama. Jumalan armo lisääntyköön teille Herran Jesuksen elävässä tuntemisessa.

Minä kiitän suuren joukon kanssa teitä kalliin kirjan etestä, jonka olen vasta saanut ilolla vastaan ottaa, rakasten veljein Calle Danelin ja H.Kollerin kanssa. Se tulee myös Siijonin Sanomissa julkisuuteen, joka pistää korvaan kaikenlaisille hengille, jotka taivaan alla liikkuvat, myös kiertokirjoille ja kiertotähtille. Minulla on tullu kutsumus saarnaamaan moneen paikkaan Minnesotaan ja Takotaan. Jos Jumala suopi, niin tällä viikolla pitäs lähtiä. Kahteen kohti on kutsuttu rippikoulua pitämään Hurtille ja Poinsettiin. Sillä reisulla viipyy Juhannukseen asti.

Ervastin Paavali kuuluu nyky aikoin lähtevän Suomeen. Se on nyt hiljasuutessa neuvonut ihmisiä. Se sanoo, ettei Jumala ole koskaan kovasti puhutellu ihmistä paratiisissa. Pellon ohtakkeet on epäuskoinen mailma, ja jos olis antanut pellon isäntä luvan ottaa pois pellosta ohtakkeet, niin ne olis menneet tappamaan kaikki, jotka oli uskovaiset. Ei se ole ollenkaa heillä tapa että lukia teksti Raamatusta, mutta suloiset paikat muistellaan ulkoa. Nyt niillä (on) auringon pimennys tapahtunut, kuin Mullo, Wiippa ynnä muita lankeisit yhteen vaimoon, ja ynnä muuta kielten sekoitusta. Nyt on jumalattomillaki hyvä usko vähäksi loppunut siitä ylistetystä kristillisyytestä. Ja Jumalan sanan jälkeen se menee. Jumala sallii, että ihmisten pitää valheen uskoman.

Nyt on veljet Jaako ja Caleppi menneet Cokatosta New York Millsiin kuulemaan Pietaria ja Mursua. Heitemannista taitaa tulla maanviljelijä. On ostanut maata 1600 tollarin etestä.

Siijoni(in) vuoren tykönä kilvoittelemisessa uskossa ja hengessä, uskon alkajaan ja päättäjään Herraan Jesukseen kaikkia pahuutta vastaan Karitsan veren ja to(t)istuksen sanan kautta, esikoisten seurakunnan helmassa. Sanokaa minulta ja Calle Danelilta paljon terveisiä Jumalan ihmisille, jotka meitä tuntee. Olkaa te, rakas vanhin ja Caroliina, meiltä Herran laumalta ensin tervehtetty ja H.Kollerilta, Jaakolalta per(heineen), Tuomas Kurulta, Taipaleensuulta per(heineen) ja Lahtelan Liisalta per(heineen).

Pyytän rukoilla etestäni

Johan Takkinen

-----------------------------------

Takkisen omakätinen.  Kierin kokoelma. SKHS.

97.  J. Takkinen - Salomon Johnsonille 30/6 1891

Red Jacket, Mich. 30.6.1891

Rakas veli Herrassa Salmon Johanson ja Carl Harinton. Jumalan armo lisääntyköön teille Karitsan veren ja to(t)istuksen sanan kautta esikoisten seurakunnan hengessä.

Minä olen teiltä saanut kirjat, joista kiitän teitä. Olen ollut saarnareisulla yli 5 viikkoa Minnesotassa ja Dakotassa saarnaten Jumalan valtakunnan evankerjumia, parannusta ja syntein anteeksi antamusta, jota on saarnattu aikakautessamme lähes 50 vuotta suurella siunauksella, vaikka ei vastaansanojia ole puuttunut tälläkään ajalla.

Suuri paljous on autuaallisen kuoleman kautta kostunut Jumalan paratiisiin, joka on meitänki lohtutuksemme ja ilomme kaitalla ristin tiellä vaeltaissamme Herran Jesuksen ristin kantajana ja Jumalan totuuten tunnustajana pahoja henkiä vastaan taivaan alla.

Kallis on kristillisyys Poinsetilla ja Fredrikissä. Paljon on mielet alentuneet vastaan sanojilla Minnesotassaki. Jumalan totuus pitää saaha voiton aikain kuluissa, vaikka se usein näyttää, että valhe ja vääryys saa voiton. Mutta Jumala on voiton omillensa toimittanut heikkoin kautta. Niin on tälläkin ajalla. Jumalalle olkoon kiitos.

Täällä Calumetissa on se suuri hengellisyys tullut haisevaiseksi Heitemanin armeijassa. Kyllä sen tiesi, kuin kahta lammashuonetta ruvettiin hoitamaan oikian kristillisyyten rinnalla.

Ervasti on meny pois suloisuutensa kanssa. Lihallisuus jäi hällä suureen kunniaan ja ylistykseen. Mutta se on tiettävä totuutessa kilvoittelijoille, että monen vaivan kautta pitää Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.

Voi maan ja meren asuvita. Perkele syttyy orjainsa kanssa vihaan ja kavaluuteen. Mutta Jumalan sota-aseet kaikki tarvitaan Jeesuksen seuraajat Karitsan veren voimassa ja to(t)istuksen sanassa. Taivaan tie on kaita, ja kallista tavarata kannamme savisissa astioissa, Herran Jesuksen seuraajana uskossa ja hengessä katsoin uskossa uskon alkaja(a)n Jesukse(e)n, Siijonin vuoren tykönä esikois-seurakunnan helmassa.

Sytämen rakkauten terveisiä tässä sanon Herran lauman kanssa kaikille Herran Jesuksen seuraajille ympärillänne, mutta olkaa te, Salmo ja Harinton ja Nils Pietilä, ensin tervehtetty minulta perheeni kanssa. Pyytän rukoilla etestäni armoistuimen tykönä. Näitä on merkinny veljellisellä rakkautella.

Johan Takkinen /*

Liitän sydämelliset rakkauden tervehdykset veljille ja sisarille Black Hillsiin. Veljenne

Henry Koller

John Takkinen, the writer of above letter, thanking Charles Harrington for his letter very heartly, he has written above letter for ye both. Hoping you get out the true understand and salutation. I hereby enjoin with heartly greeting to you and remaing yours very frothernoly

Englanninkielisen tekstin suomennos: ”John Takkinen, yllä olevan kirjeen kirjoittaja, kiittää Charles Harringtonia hänen kirjeestään sangen sydämellisesti, hän on kirjoittanut yllä olevan kirjeen teille molemmille. Toivoen, että käsitätte sen oikein, ja (hän lähettää teille) terveisiä. Minä tässä yhteydessä liityn sydämelliseen tervehdykseen teille mitä suurimmalla veljeydellä Henry Koller.”

Takkisen omakätinen */ merkkiin asti. Loppuosa Henry Kollerin käsialaa. Solomon Johnsonin kokoelma. (Lauri Koistisen hallussa)

98.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 15/9 1891

Redjäcket syysk. 15.p. 1891

Rakas vanhin ja uskollinen Siijonin muurin vartija Johan Raattamaa emäntänne kanssa. Jumalan armo runsaasti lisääntyköön teille. Minä olen eilen saanut teiltä sytäntä liikuttavan kirjan, josta kiitän monen kanssa. Kuulin, että tunnetuita veliämme (on) siirretty Aprahamin helmaan, joka on lohtutuksemme pois pääsemisestä. Kuulin että Pietari oli teille valittanut minun suhteen. Minä kuin sain kuulla hänen kirjastaan, että on tullu vahinko, niin ajoin tielle lähes 30 tollaria hänen tykö kuin tiesin, että vero oli ja maanvanhimman ränty maksamata hallitukselle ja makson ottaminen vieraalle, kuin maata on hallitukselle maksamata yli 300 taalaa, jota vastaan minulla on ollu kiinnitys myös siihen kahteen värttiin 1888 tollarin raha 1889 p marraskuussa tehty sopimus viiteksi vuoteksi. Jos hän maksaa minulle niin maa on hänen, jos ei niin maa on minun. Ei hän ole kuin yhen satan maksanut ja sitte jo haukkunut minun. Minä olin antanu kolmeksi vuoteksi arentille kolmas osa viljasta minulle ja minä lähetän teille kopian meitän välikirjasta josta näettä, että minä annan ilman räntyttä viisi vuotta jos hän maksaa. Minä tietän, että tyyriiksi se minulle tullee, että hallitukselle pitää vielä maksaa yli kolmesataa tollaria. Mutta se on niin kuin se on. Jos ei olisi niin leviästi toimittanut paremmin olis. Mutta on hän Pietari ostanut erittäin ittelleen 3 värtiä eli toistasataa tynnyrin alaa maata.

Minä ahkeroin tehtä laupeutta Pietarille. Minä olen muistanut teitän rukoukset. Se on raskas, että hän pahalla hyvän palkittee. Mutta ei se ole uutta.

Minä olen kulkenut rakkaan veljen Isak Kangaan kanssa monessa paikassa. Minä toivon, että teille kirjoittaa kristillisyytestä mitä on nähny ja kuullu ja tuntenut. Minä luulen, että tulen lähtemään hänen kanssaan tulevassa kuussa, jos Jumala suopi elävän. Sitte kirjoitan vissiin teille, kuinka se on päätetty. Pyytäsi(n) päästä vielä kasvojanne näkemään ja puhumaan. Tapahtukoon Jumalan tahto. Sytämen rakkauten terveisiä Herran lauman kanssa ja perheeni kanssa sanon teille Karoliinan kanssa. Priiskoitusveren armo(ssa) Esikoisseurakunnan helmassa, pyytän rukoilla etestäni. H.Kollerilta, Calle Danelilta per(heineen), Isakki Kangas per(heineen), Antti Jaakkola per(heineen) ynnä monta muuta, jotka teitä kyyneleillä muistavat. Jumalan rauha hallitkoon sytämenne Jesuksessa Kristuksessa meitän Herrassamme, kärsimisen osallisuutessa ja ylösnousemisensa voimassa. Näitä merkittee uskoveljenne

Johan Takkinen

----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

99.  J. Takkinen - J. Raattamaalle 1/10 1891

Hurtilla Minnesotassa lokak. 1.p. 1891

Rakas vanhin ja uskollinen Siijonin muurin vartija Johan Raattamaa Caroliinan kanssa. Jumalan armo lisääntyköön teille priiskoitusveren kautta.

Minä kiitän rakas vanhin teitä, kalliin kirjan etestä, jonka olen teiltä vasta saanut. H.Kolleri oli lähettäny tänne Minnesotaan, ja kuulin, että te rakas vanhin toimitatte kirjassanne Takkisen tulemista Europaan. Se on ollu paljon puheena. Mutta en voinut Lännen kristittyin vaatimusta olla täyttämättä, kuin he on kutsuneet. Wuolteen Jaako on saanut kutsumuksen Calumetistä ja juuri tuli tietämättä. Silloin kuin minulla oli Isakki Kangaan kanssa tänne lähtö. Mutta mitä nyt seurannee, sillä nyt kyllä kuuluu, että Jaakolta on Calle rukoillu anteeksi, saati ei taas tule vanha tauti vanhurskaaksi sillä. Sillä Calle on ensin loukannut ittensä minuun suurella kiivautella, että Wuolteen Jaako on nyt suuressa toimessa ja Calle apuna, minä olen nyt raskaasti piiritetty. Sillä se sovinto on sitä mieltä, että Takkinen pitää tulla sontatunkioksi. Kuin Isakki Kangas tuli menneessä kuussa Calumetiin, niin Calle Daneli ei ole käyny kuin yhen kerran kuulemassa. Minä olen menossa Dakotaan Isakki Kangan kanssa. Mutta jos Jumala suopi elämätä ja terveyttä, niin marraskuun alussa tulee lähtö minulla Suomeen ja Ruotsin Lappiin. Sitte kirjoitan teille enempi, kuinka pääsen lähtemään. Calle on sitä mieltä, että olkoon Heitemanni kaikkiin pappi ja sano Raattamaan hälle sanoneen, että olis se saanut olla Salmon Korteniemi pappina. Wuolteen Jaako sanoi tullessaan Pietarin kanssa ja Petter Fielporgi kolmantena, hyvin puheliaana oli, käräjäsynnistä tahtoi puhua parannusta. Mutta minä sanoin, että riitain syyt tarvittisi tulla tuntemaan. Ja jos saarnaatte molemmille puolille parannusta ja otatta ittekki syytä riitoihin, niin silloin tuli Jaakosta enkeli. Vanhat himo hautat taas pitää saata uutta elämätä. Ei vanha paisuma anna perään. Se ei ole eilinen sairaus. Jääkää nyt hyvästi. Paljon terveisiä teille sanoo täältä veljet ja sisaret.

Tässä on teille Isak Kangaalta kirja, pyytän rukoilla etestäni. Merkittee uskoveljenne ristin tiellä

Johan Takkinen

----------------------------------

Takkisen omakätinen. Kierin kokoelma. SKHS.

100.  Kirje matkalta

Atlantin merellä, Bremen linjan "Havel"-laivassa 10.p.marraskuuta 1891.

Minä tervehdän rakkaita veljiä ja sisaria Amerikan maalla monissa valtioissa, jotka meitä ovat lähettäneet Lapin Betlehemiin vanhimpia oppimaan.

Minä olen nyt kahdeksannen kerran tällä laajalla Atlantin merellä neljäntoista vuoden sisällä, joka on satojen ja tuhansien hauta. Menin ensikerran Ameriikaan lokakuussa vuonna 1877 ja palasin Eurooppaan kesäkuussa v. 1878. Ja taasen Ameriikasta Eurooppaan lokakuussa v. 1882, ja kolmannen kerran taasen Euroopasta Ameriikaan toukokuussa v. 1883. Ja taasen Ameriikasta Euroopaan joulukuussa v. 1887, ja taasen neljännen kerran Euroopasta Ameriikaan toukokuussa v.1888. Ei ole minun kulkemiseni aikana yhdenkään ihmishengen vahinkoa tullut, josta Jumalalle kiitos! Meitä on 10 suomalaista tässä laivassa. Lähdimme New Yorkista 3.p. tätä kuuta klo 7 aamulla. Ensi vuorokautta kuljettiin 495 engels-penikulmaa, toisella 433, oli vastatuuli, kolmannella 358, neljännellä 397, viidennellä 416 ja kuudennella 434.

Jumalan suuret lupaukset on meillä veljet ja sisaret, ja ilo Herrassa on Herran väkevyys. — Jeesus saarnaa mailmalta vainotuita iloon ja riemuun, ja suuresta palkasta Jumalan paratiisissa. Meillä on tälläkin tuulisella ajalla rakkaani syytä rohkiasti uskoa kaikkein kiusausten läpi, että niille, jotka Jumalaa rakastavat, pitää kaikki asiat parhainpäin kääntymän. Ja monen vaivan kautta pitää meidän Jumalan paratiisiin sisälle tuleman.

— Jeesus on saarnannut neljän kaltaisesta peltomaasta, jonka on tämäkin etsikon päivä selittänyt, ettei kaikki ole ollu hyvää maata, mihin on puhdas Jumalan sana saarnattu. — On niitäkin, jotka Herran vihaa herättävät heidän esteillänsä; ja niitä, jotka eivät tahdo paljon kärsiä kristillisyyden tähden, eivätkä tahdo kantaa Jeesuksen ristiä. On niitäkin voimallisia, jotka tahtovat paljon mammonan perään, eivätkä voi kahta herraa palvella.

Herran Jeesuksen kristillisyys on "vanhurskaalle" mailmalle kauhistus ja Hänen oppinsa Jumalan pilkkaamista. Hänen seuraajansa saavat kuulla samat soimaukset, sillä sivistyneet mailman paratiisin iloa — soitannolla, joka on kauhistus Herran edessä. — Siionin asuvaisilla on toista tuta ja toista uskoa Herransa seuraamisessa, uskon alkajan ja päättäjän Jeesuksen verisellä tiellä, uskossa ja hengessä, priiskoitusveren voimassa.

Sydämmen rakkaita terveisiä tässä sanomme rakkaille veljille ja sisarille Ameriikan maalla, erinomattain vielä niille, joiden läpi olen vaeltanut, saarnaten parannusta ja syntein anteeksi antamista, Herran Jeesuksen käskyn jälkeen.

Seurakunnan Herra on antanut siunauksen sanallensa, jota tällä etsikonajalla sadat ovat saarnanneet ja tuhannet kustantaneet. Jota Jumalan vihamies on pyytänyt turmella toisilla siemenillä, jota ei ole helppo ymmärtää.

Jumalan rauha hallitkoon sydämenne Karitsan veren ja todistuksen sanan kautta, Siionin vuoren tykönä. —Pyydämme rukoilla edestämme anteeksiantavaisella sydämellä, amen hallelujaa, amen. Kirjoitti

Johan Takkinen ja Olof Matoniemi

----------------------------------------

Aikakautemme Wanhinten kirjoituksia. Helsinki 1903.

101. J.Takkinen - Eeva Karoliina Takkiselle 11/2 1892

Kittilä 11.p. helmikuuta 1892

Rakas vaimoni Eeva Karuliina Takkinen ja lapset, ynnä muut veljet ja ystävät Herrassa, Calumetissä ja ympäristöillä. Jumalan armo lisääntyköön teille syntein anteeksi antamisen valtakunnassa. Nyt olemme tulleet idästä tähän Kittilään. —Olemme kulkeneet Rovaniemen, Kuusamon, Jokijärven, Kemijärven ja Sodankylän läpi. Kokouksia on pidetty ja paljon väkeä on ollut koolla. —Kallis on kristillisyys Amerikassa ja Euroopassa. Mutta Jeesuksen opetuslapsilla on vastatuulta siellä ja täällä. Vaan se on turva, että Jeesus on siinä laivassa, jossa Hänen omansa ovat, ja kuin pelko ja epäileväisiä ajatuksia nousee heidän sydämmistänsä, josta hätä tulee, niin Hän nuhtelee epäuskoa ja pelvon vaikutuksia seurakunnassansa, ja saarnaa lujempaan uskomiseen, että Hänen opetuslapsensa pysyvät itsensä kieltämisessä kaikesta synnistä, Hänen kauttansa, joka meitä viattomalla verellään ostanut on Jumalalle Isällemme uutiseksi, vieläpä ijankaikkisesti perillisiksi. Ei ole sielun vihollinen joutilas täälläkään.

Ei ole parempia kristityltä Euroopassakaan kuin Ameriikassa, niin sanovat totiset kilvoitteliat täällä, että parannuksessa on kilvoitteleminen elämän ehtoon asti, syntein anteeksi antamisen valtakunnassa, Jeesuksen nimen ja veren kautta. —Meillä on täältä Lannanvaaraan meno 28.p. sisällä olevaa kuuta. Ja jos Jumala suopi (ja) on terveyttä, niin olemme matkalla kotia päin maaliskuun lopulla.

Olkaa tervehdetty meiltä molemmilta Alatalon väen kanssa. Rukoilkaa edestämme! Synnit on anteeksi annettu teille ja meille Jeesuksen nimessä ja veressä. Olkaatte turvatut, veljet ja sisaret Ameriikan maalla, poikalapsen Jeesuksen ympärillä. Vielä elää Siionin tytär itäisellä maalla, Jeesuksen verestä, joka on kivulla syntynyt Ruotsin Lapissa, jossa se suuri Edesvastaaja, Herra Jeesus, rukoilee kaikkein valittuin puolesta. Kirjoittanut veljenne

Johan Takkinen ja Olof Matoniemi.

-----------------------------------------

Aikakautemme Wanhinten kirjoituksia.   Helsinki 1903.

102.  O. Matoniemi - Eeva Karuliina Takkiselle 15/2  1892

Kittilästä 15.p. helmikuuta 1892

Rakas sisar Eva Karuliina Takkinen, ynnä muut veljet ja ystävät Herrassa. Jumalan armo lisääntyköön teille!

Jumala rakas taivaallinen Isä on nyt hyväksi nähnyt pois kutsua teille ja meille murheeksi vaan hänelle ijankaikkiseksi iloksi kalliin veljemme Johan Takkisen. Hän on nukkunut kuoleman uneen 13 päivänä helmikuuta ja mennyt Herransa iloon!

Vainaja on sairastanut yhteensä kahdeksan vuorokautta keuhkokuumetta. Vaan hän on maannut vain kolme vuorokautta tässä Kittilässä, Alatalossa, minun suokerini talossa.

Vainaja tunsi jo tämän taudin alkua viime kokouksessa Kemijärvellä. Sentähden me kiirehtimme päästä lääkärin tykö Kittilään. Tohtori myös epäili, josko hän seisoo yli kahdeksan vuorokautta, ehkä hänkin vointinsa reistasi.

Ilolla ja rakkaudella olemme häntä hoitaneet viimeiseen; siitä olen hyvällä omalla tunnolla. Nyt en tiedä muuta, kuin laittaa hänet haudattavaksi Kittilän hautausmaahan./*

Tämä uskollinen Herran palvelia on nyt terve, eikä ijankaikkisesti aurinko laske hänen ylitsensä. Älkää nyt, rakas leski, murehtiko rakkaiden lastenne kanssa, ynnä muut veljet ja ystävät, niinkuin ne, joilla ei ole toivoa. Ei ole minullakaan helppo; mutta Jumala rakas taivaallinen Isä, on kaikkein leskein ja orpolasten oikia isä ja holhooja, joilla toivo on Jumalassa.

Minä olen myös kipiänä. Tämä on kolmas vuorokausi olla vuoteessa; mutta minulla ei ole niin kova tauti kuin vainajalla, sillä hän sylki verta. Ja tohtori on käynyt minunki tykönä, ja sanoi minun paranevan muutaman päivän päästä. Minä tunnen itsekki, että tauti on löysäämään päin. Kuin minä tästä paranen, niin menen ensiksi Saivoon. Siellä sitte koetellaan mikä meille terveellinen on.

Paljon on tauti täällä liikkunut tänä talvena, ja monta on kuollut. Olli Halvari Rovaniemeltä, on myös äkkiä kuollu lähetysreissulla sydämmen halvaukseen. —Saivosta kirjotan enempi, kuin itse kykenen. Jääkää nyt Herran haltuun annettuna! Jumala asiansa hoitaa, joka on luvannut kaarneen pojillekin ruan antaa. Hän myöskin meitä ylöspitää.

Hyvästi nyt Herran Jeesuksen haavain turvissa! Ja rukoilkaa minunki edestäni.

Veljenne

*/ Johan Takkisen ruumis siirrettiin Kittilän hautausmaalta Posion hautausmaalle kevättalvella 1892. Posion saaressa on valurautainen risti, jossa on hänen henkilötietonsa.

Aikakautemme Wanhinten kirjoituksia. Helsinki 1903.

103.  Johan Raattamaa

- Johan Takkisen kuolemanmuisto

Saivonmuotkassa 24,p. helmik. 1892

Tässä on taasen yksi uusi muistutus meidän kuolevaisuudestamme. Rakas veljemme ja uskollinen työntekijä Herran viinamäessä Johan Takkinen on nukkunut kuoleman uneen ja mennyt Herran iloon Kittilässä 13.p. helmik.1892. Ei täyteen 54 vuotta hänen ikänsä ollut. Sairastettuaan 8 vuorokautta keuhkokuumetta, että verta sylki. Vaan hänen sydämmensä ja mielensä oli Jumalassa kiinnitetty, että hän väsymättä saarnasi sairastuksensa aikanakin viimeiseen minuuttiin asti taivaallista totuutta, johon olen todistaja Olof Matoniemi ynnä muut kristityt.

Tämä kallis veljemme Johan Takkinen on toimittanut papin virkaa maallikkoseurakunnassa Calumetissa, Mich. Amerikan maalla yli 13 vuotta. Vieläpä sovintosaarnaajana on hän itsensä uhrannut lapsille ja raavaille. Ja nyt hän vielä saarnasi viime joulukuun 14.p. 1891 sovintosaarnaa, sovintoveren kautta aina Ameriikaan asti. Ja kirjallisesti on hän myös sydämmestänsä anteeksi anonut ja anteeksi antanut Jeesuksen nimessä ja veressä riitaveljiltänsä. Tätä saarnaa on hän pitkittänyt Lapissa ja Suomessa.

Ole nyt tyytyväinen, kallis sisar Eeva Karuliina, Johan Takkisen emäntä, lastes kanssa. Teidän isänne on nyt mennyt Jumalan paratiisiin. Olkaa lohdutettu Takkisveljen ystävät ja rakastajat. Tämä Jumalan ja Kristuksen pappi on kruunattu vanhurskauden kruunulla, jonka vanhurskas Tuomari sinä päivänä antaa.

Näitä olemme kirjoittaneet rakkaan veljemme Johan Takkisen haudan päälle.

Vanha veljenne

Johan Raattamaa

emäntäni Karuliina ynnä Olof Matoniemen kanssa.

----------------------------------------

Aikakautemme Wanhinten kirjoituksia. Helsinki 1903.

/ Seuraavassa on Painetun kirjan sisällysluettolo jpg-kuvina /