N:o 1A    1 SUNNUNTAINA ADVENTISSA 1853

Apostoli Paavali kirjoittaa tämän päivän epistolassa: Että nyt on aika unesta nousta, sillä meidän autuutemme on nyt lähempänä kuin silloin, koska me uskoimme.

Tämä apostoli kirjoittaa myös muille kristityille siitä samasta nousemisesta synnin unesta, niin kuin 1 Kor. 15: 34. Efes. 5:14. 1 Tess. 5: 6, josta me arvaamme, että tämä Jumalan palvelija oli huomannut, kuinka hengellinen uni myös pakkaa niille, jotka ovat heränneet. Koska vihollinen ei voita mitään kristityissä jalopeuran kiljumisella, eikä myös palavain nuolten ampumisella, ei maailman uhkauksilla ja hirmuisella vihalla, eikä myös sisällisten kiusausten kautta, täytyy hänen suostuttaa heitä unijuomalla, huoruuden viinalla ja maailman rakkaudella, että hän pääsis sillä tavalla pistämään heitä säkkiin, ja viemään pimeyden luolaan.

Koska nimittäin heränneet sielut lakkaavat valvomasta ja kilvoittelemasta, tulee maailman rakkaus hengellisen unen kanssa ja tekee myös maailman murheen luvalliseksi maailman rakkauden kautta. Kristityt rupeavat silloin katsomaan toisella silmällä maailmaan ja toisella silmällä taivaaseen, mutta sillä välillä kuin kristitty katsoo toisella silmällä maailmaan ja toisella taivaaseen, kadottaa hän sen kaitaisen tien ja eksyy pian kokonansa maailmaan jos joku uusi muistutus hänen kuolevaisuudestansa ei tule.

Koska nyt tämä hengellinen uni niin väkevästi pakkaa kristittyin päälle, niin on Paavali käskenyt heidän nousta ylös unesta, sillä meidän autuutemme on likempänä kuin silloin, koska me uskoimme. Hän maalaa näillä sanoilla kristittyin entistä tilaisuutta, koska he elit suruttomuudessa ja itsepetollisuudessa. Silloin he uskoit, että autuus oli heitä aivan liki, ei ole silloin ollut heillä se tunto, että autuus on heistä kaukana. Ei he ole suruttomuuden tilassa epäilleet autuudestansa, eli ajatelleet, että helvetti on heitä likempänä kuin taivaan valtakunta. Mutta vasta jälkeen, koska Jumalan sanasta omatunto heräis, jonka kautta he tulit suureksi syntiseksi, silloin rupeisit he epäilemään autuudestansa, vaikka tämä epäilys, joka suruttomuuden tilassa ei tuntunut, tuli omasta vanhurskaudesta, joka vasta heränneessä tilassa sai voiman ahdistamaan katuvaisia sieluja epäilykseen, ettei he pääsis pakenemaan Vapahtajan tykö. Kuitenkin osottaa nyt tämä jalo apostoli, että autuus on epäileväisille sieluille likempänä kuin silloin, koska he uskoit, että autuus oli liki, sillä yö on kulunut ja päivä on tullut.

Yö on se hengellinen pimeys, jossa koko maailma oli nukkunut, ennen kuin kristillisyyden valkeus rupeis koittamaan. Yöllä eli pimeyden aikana nukuit kaikki hengellistä unta, ei he silloin tienneet kristillisyyden valosta mitään. Mutta nyt on aika nousta ylös unesta, koska päivä on tullut, koska kristillisyyden valkeus on tullut maailmaan, sillä juuri silloin on autuus meillä likempänä, kuin silloin, koska me uskoimme. Silloin yöllä eli pimeyden aikana me uskoimme unessamme ja sokeudessamme, että autuus oli meillä aivan liki, vaikka hän silloin oli kaukana meistä. Mutta nyt, koska päivä on ruvennut koittamaan, koska kristillisyyden valo on ilmestynyt, nyt on meidän autuutemme likempänä kuin silloin, koska me uskoimme, ja sen tähden sanoo hän: Nyt on aika nousta ylös synnin unesta, sillä yö on kulunut ja päivä on tullut.

Ei se ole niin suuresti ihmeteltävä, jos uni pakkaa yönvalvojalle, joka on valvonut, koska muut ovat nukkuneet, joka on seisonut Sionin muurilla ja huutanut kello kaksitoista kymmentä eli puoliyön aikana: "Katso, Ylkä tulee, menkäät ulos häntä vastaan." Jos joku yksinäinen matkustavainen on kysynyt häneltä: "Valvoja! Mitäs kuluu yö? Niin hän on vastannut: "Kello yksitoista kymmentä."

Mutta valvojat Sionin muurilla ovat uneliaat olleet, ei he ole tienneet, mitä aika kuluu. He ovat olleet mykät koirat, jotka ei ole haukkuneet, vaikka kaupunki on täynnä varkaita. Nyt olis aika heidän ensinnä nousta synnin unesta, koska valkea on syttynyt kaupunkiin, ja sitte kaikki mykät koirat pitäisit ruveta haukkumaan, että ihmiset heräisit, koska varkaat naakivat huoneeseen, ettei he pääsis varastamaan sen rikkaan miehen hyvyyttä, jota se väärä huoneenhaltija on ilmankin haaskannut.

Nouskaat ylös unesta, Sionin muurin vartijat, ja huutakaat kello yksitoista kymmentä: "Valkea on syttynyt turmeluksen kaupunkiin."  Nouskaat ylös unesta kaikki mykät koirat, nouskaat ylös haukkumaan, varkaat tulevat huoneeseen, kiskovat isännän puotia, varastavat sen rikkaan miehen hyvyyden, jonka se väärä huoneenhaltija on ilmanki jo haaskannut. Mutta koska uni pakkaa niillekki, jotka ovat yöllä nukkuneet, eikä ole juuri aikaa heränneet, mitäs meidän pitää sanoman niistä, jotka nukkuvat sekä yötä että päivää. Joitten suuhun rietas on valuttanut unijuomaa ja vielä korviin tiputtanut, ettei heidän pitäis kuuleman, vaikka yksi herännyt ihminen huutaa korvaan, että valkea on irti ja huone on palamassa.

Jotka oikein raskaasti nukkuvat, suuttuvat herättäjälle ja uhkaavat vielä unihorroksissa: "Jos et anna minulle nukkumarauhaa, niin minä annan sinulle korvalle." Riettaan unijuomasta juopuneet ihmiset nukkuvat vielä kirkossa ja näkevät unta. Jumalan sana, jonka kautta heidän pitäis heräämän, vaikuttaa heissä niin kuin uni juoma olis tiputettu korvista sisälle aivoon. He kuulevat niin kuin unen kautta sanat pirskoovan molemmin puolin, ja sanain hyminän menevän pään ylitse, sivuitse korvia, sivuitse mieltä, sivuitse omaatuntoa ja sivuitse sydäntä, eikä kohti koskaan. Jos nämät sanat viimein tarttuvat seinään, niin vastatkoon seinät tuomiopäivänä. Ei ole juopuneet niitä kuulleet. Ilmanki sanain hyminä vaikuttaa niin paljon, että kaikki juopuneet tulevat autuaaksi.

Vapahtaja on sanonut, mitä profeetta Jesaja oli ennen kirjoittanut: Kuulevaisilla korvilla he kuulevat, ja näkeväisillä silmillä näkevät, eivätkä he kuitenkaan käsitä, sillä tällä kansalla on paatunut sydän ja huono kuulo." Tämän sydämen paatumuksen tähden on niin raskas uni langennut suruttomain päälle, että Jumalan sana vaikuttaa niin kuin unijuoma. Mutta tohtorin kirja sanoo: Huiskuttakaat, huiskuttakaat niitä, jotka ovat unijuomaa juoneet. Jos ette huiskuta niitä, niin he nukkuvat iankaikkisesti.

Nouskaat ylös unesta, kaikki juopuneet, sillä yö on kulunut ja päivä on tullut. Te olette jo nukkuneet koko pitkän yön. Te olette eläneet suruttomuudessa pimeyden aikana. Te olette silloin tehneet pimeyden töitä, joita Paavali luettelee tämän päivän epistolassa. Te olette eläneet muutamat ylön syömisessä, muutamat juopumuksessa, muutamat kammioissa eli huorain huoneessa, muutamat riidassa ja kateudessa. Ja semmoisella elämällä luulevat ne tulevansa autuaaksi, jotka nukkuvat päivällä. Mutta ne nukkuvat iankaikkisesti, jotka nyt ei herää synnin unesta, koska päivä on tullut, koska kristillisyyden valo on alkanut paistamaan muutampain pimeään sieluun, ja armon aamurusko on koittanut muutampain syntisten sydämissä.

Ne nukkuvat ijankaikkisesti, jotka vihaavat valkeutta, jotka pakenevat loisteen syrjästä pimeyteen. Ja ne, jotka ovat juopuneet perkeleen unijuomasta ja huoruuden viinasta, ja vuotavasta pirun paskasta; ne nukkuvat ijankaikkisesti, jotka ei herää, vaikka herännyt ihminen heitä huiskuttaa. Jotka ei kuule, vaikka koirat haukkuvat, että varkaat tulevat. Mutta tohtorin kirja sanoo: "Huiskuta, huiskuta, älä anna juopuneitten nukkua, koska huonet on palamassa." Ei ole herättäjän syy, jos yksi juopunut ihminen hukkuu liekkiin, koska häntä herätetään, eikä sen tähden herää. Se seisoo nimittäin selkeästi kirjoitettuna Ilmestyskirjassa, että he ovat juopuneet huoruuden viinasta, jotka palvelevat sitä suurta petoa, joka nousi merestä ja pohjattomuudesta. Ja mitäpä maailman suruttomat ihmiset palvelevat muuta kuin sitä suurta petoa, joka koko maailman hallitsee.

Koska nyt uusi kirkkovuosi aljetaan tästä päivästä, ja koska maailman meno osottaa, että enin osa ihmisten lapsista on raskaasti nukkumassa synnin unessa, vaikka yö on kulunut ja päivä on tullut, ja hengellinen uni pakkaa, ei ainoastansa niitten päälle, jotka ovat yöllä valvoneet, koska muut ovat nukkuneet, vaan myös niitten päälle, jotka ovat nukkuneet yöllä ja vasta päivän kanssa heränneet, niin olis tarpeellinen rukoilla sitä suurta Yönvalvojata, jonka silmä ei nuku eikä torku, että hän herättäis ensiksi kaikki vartijat Sionin muurilla valvomaan ja huutamaan, paljonko aika kuluu, että valkea on irti turmeluksen kaupungissa, että varkaat on varastamassa sen rikkaan miehen hyvyyden, jonka väärä huoneen haltija on haaskannut, että kaikki mykät koirat vartijain huutamisen kautta rupeaisit niin kiivaasti haukkumaan, että ihmiset turmeluksen kaupungissa heräisit, että jos joku yksinäinen kulkija, joka on eksynyt turmeluksen kaupunkiin, kysyis: "Valvoja! Mitäs kuluu yö? Vartijat saattaisit Sionin muurilla vastata: "kello yksitoistakymmentä, ei ole enää pitkä aika ennenkuin tuomionkello soipi." Kuule sinä nukkumatoin Jumala kaikkien niitten huokaus, jotka valvomassa ovat. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Matt. 21: 1

Meidän pyhän evankeliumimme johdatuksesta pitää meidän tällä kerralla katsoman perään, mitä ihmiset turmeluksen kaupungissa tekevät, koska Sionin tyttären kuningas tulee ratsastain aasin tamman päällä. Ensimmäinen tutkistelemus: Mitäs Sionin kuningas tekee, koska hän näkee turmeluksen kaupungin? Toinen tutkistelemus: Mitä ihmiset turmeluksen kaupungissa tekevät, koska Sionin kuningas tulee. Jospa nyt armollinen Herra Jeesus, joka on sen ulosvalitun tyttären Sionin kuningas, löytäis jonkun sielun turmeluksen kaupungista, joka ei ole suuta antanut Baalille!

Ensimmäinen tutkistelemus: Mitäs tekee Sionin kuningas, koska hän näkee turmeluksen kaupungin? Evankelistat Matteus, Markus ja Luukas muistelevat, että Jeesus itki, koska hän ratsastain aasin tamman päällä tuli Öljymäelle ja näki sieltä kaupungin, kussa niin paljon ihmisiä oli, jotka olisit saattaneet autuaaksi tulla, jos he olisit etsikkoaikansa tunteneet, mutta net olit kaikki tyynni paatuneet. Ehkä heillä olit niin komeat ja suuret rakennukset, niin suuri ja kaunis kirkko, jota opetuslapsetkin ihmettelit, yhtä hyvin piti tämä suuri kaupunki yhtenä kirkon ja pappein kanssa, ja koko sen väen paljouden kanssa, joka siinä kaupungissa asui, hävitettämän ja kuoletettaman sen paatumuksen tähden, sen hengellisen vihan ja vainon tähden, jolla tämä onneton kansa oli vihannut profeetoita ja vainonnut kristityitä, ja vuodattanut Vapahtajan veren.

Koska se johtui Jeesuksen mieleen, kuinka monta tuhatta sielua tässä kaupungissa piti hukkaan mennä, niin se kävi hänen sydämellensä, ja hänen täytyi itkeä ja surkutella tämän onnettoman kansan irstaisuutta ja kovakorvaisuutta, jota hän oli niin monta kertaa freistannut herättää synnin unesta. Hän oli tahtonut koota Israelin lapsia, niin kuin kana kokoo poikiansa siipiensä alle, mutta ei he ole tahtoneet. —Moni ajattelee, koska hän kuulee, kuinka paatuneet juutalaiset olit, että tämän aikaiset ihmiset ovat paljota paremmat kuin juutalaiset. Mutta jos Vapahtaja rupeais niin haukkumaan tämänaikaisia ulkokullatuita ja suukristityitä, niin kuin hän silloin haukkui juutalaisia, kukas tiesi, kuinka kauan he kärsisit häntä? Minä pelkään,että tämänaikaiset siveät ja kunnialliset ihmiset sylkisit häntä vasta suuta, ja sanoisit: "Sinä olet samarialainen ja sinulla on perkele." Onkos se Jumalan Poika, joka siihen laihin kunniallisia ihmisiä haukkuu? Maailman siveät ihmiset sanoisit varsin: "Emme ole niin pahoin eläneet, että hänen tarvitsis tulla meitä soimaamaan ja haukkumaan." Kuolleen uskon tunnustajat sanoisit: "Emme ole niin häijyt, että Jeesuksen tarvitsis itkeä meidän tähtemme, sillä me olemme aina uskoneet hänen päällensä, ja rakastaneet häntä lapsuudesta saakka. Juutalaiset olit ilmanki niin paatuneet, että Vapahtajan täytyi itkeä heidän onnettomuuttansa, mutta me emme suinkaan ole niin pahoin eläneet."

Kukas tiesi, jos ette ole vielä pahemmat kuin juutalaiset? Vapahtaja ei ole soimannut juutalaisia juopumuksesta, sillä juutalaiset ei olekaan juomarit olleet; mutta he ovat sitä vastaan, niin kuin Vapahtaja itse muistelee, soimanneet Vapahtajaa juopumuksesta. Juutalaiset sanoit näin: Katsokaat, mikä syömäri ja juomari se mies on, publikaanein ja syntisten ystävä. Ovatpa juutalaiset löytäneet vikoja Vapahtajan elämässä. Mitästä hän tarvitsi tulla heitä soimaamaan, koska hän oli juomari, ja juutalaiset ei olleet juomarit. Löysitpä juutalaiset vielä paljon muutakin syntiä Vapahtajan elämässä. Vapahtaja oli, ei ainoastansa syömäri ja juomari, vaan myös nuoska ja sapatin rikkoja, kansanhäiritsijä ja yksi suuri noita, joka ajoi ulos perkeleitä  Belsebubin voimalla. Siihen vielä Jumalan pilkkaaja, ja se oli suuri rikosasia, että hän tunnusti itsensä Jumalan pojaksi.

Jos hän olis saarnannut suloisesti juutalaisille, ja rukoillut heitä, sanoen: rakkaat juutalaiset, te olette Jumalan lapset, te olette aina siveät ja kuuliaiset olleet Jumalalle, ei saata kukaan teitä soimata vääryydestä ja jumalattomasta elämästä, ja te tulette vissimmästi autuaaksi, jos te niin elätte, kuin tähän asti on eletty. Niin olisit juutalaiset hyvin tykänneet hänestä ja sanoneet: Mestari, me tiedämme sinun olevan Jumalasta, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, etkä katso ihmisten muotoa. Mutta koska hän rupeis heitä haukkumaan ja soimaamaan ulkokullatuiksi, huoruuden sukukunnaksi ja kyykäärmeitten sikiöiksi, eikö he mahtaneet suuttua hänelle.

Mutta tämänaikaiset siveät ihmiset, jotka itsensä jumalisena pitävät ja yhtä hyvin välistä juovat, välistä kiroovat ja välistä tappelevat, ja välistä viinakrouvia pitävät, ja välistä tekevät huorin, ne sanoisit varsin: "Emme olekaan niin pahoin eläneet, että jonkun tarvitsis meitä soimata vääryydestä ja jumalattomasta elämästä, sillä me olemme, ei ainoastans siveistä vanhimmista syntyneet, vaan myös koko meidän elinaikamme siveästi eläneet; ei suinkaan Vapahtajan tarvitse itkeä meidän tähtemme. Emme ole niin paatuneet kuin juutalaiset. Jos Vapahtaja olis meidän silmäimme edessä, me ottaisimme häntä ympäri kaulan ja antaisimme hänelle suuta. Niin se teki Juudaski, joka hänet petti. Hän oli ilmanki paras kristitty, joka antoi Vapahtajalle suuta.

Mutta jos Vapahtajan täytyi itkeä Jerusalemin kaupungin ylitse, niin tuli hän myös suureen murheeseen Juudas Iskariotin tähden, joka hänet suun antamisella petti. Ja eiköhän ne ole Juudaan kaltaiset, jotka ovat kristillisyyteen opetetut, ja ovat saaneet parempaa tietoa kristillisyydestä kuin juutalaiset, ja yhtä hyvin elävät pahemmin kuin turkit ja pakanat? Eiköhän vielä vuoda kyyneleet Vapahtajan silmistä, koska tämän turmeluksen kaupungin asujat ovat niin kovakorvaiset ja paatuneet, ettei he ota Sionin kuningasta vastaan totisen katumuksen ja parannuksen kautta, elävän uskon ja elämän muutoksen kautta. Vissimmästi hän itkee ja surkuttelee niitä onnettomia sieluja, jotka ei vielä tahdo herätä synnin unesta, vaikka niin paljon on saarnattu oikeasta kristillisyydestä. Niin kuin Vapahtajan aikana vihollinen oli paaduttanut juutalaisten sydämet, että heidän täytyi vihaa kantaa kaikille kristityille, niin on vihollinen vielä nytkin sovaissut uskottomain taidot ja kääntänyt heidän silmänsä nurin, että he katsovat sen oikean kristillisyyden vääräksi.

Toinen tutkistelemus: Mitäs tekevät ihmiset turmeluksen kaupungissa, koska Sionin kuningas tulee? Evankelistat muistelevat, että Vapahtaja, koska hän oli itkenyt Öljymäellä sen turmeluksen ylitse, jota siinä kaupungissa oli, ratsasti aasin tamman päällä aina turmeluksen kaupunkiin ja kuin opetuslapset rupeisit kiittämään Jumalata ja huutamaan Hoosianna Daavidin Pojalle, niin nousi siitä ensinnä kateus juutalaisille, jotka käskit Vapahtajan torua opetuslapsiansa vaikenemaan. Ylimmäiset papit ja kirjanoppineet sanoit vielä keskenänsä: Te näette ettette voi mitään hänen kanssansa, koko maailma juoksee hänen perässänsä. Maailman herrat rupeisit pelkäämään, että heidän valtansa ja kunniansa menee hukkaan, jos ihmiset rupeaisit uskomaan Vapahtajan päälle. Ja jota enemmän ihmiset rupeavat kiittämään ja kunnioittamaan Sionin kuningasta, sen suurempi kateus ja viha nousee maailman herroilla, joitten kunnia, valta ja sisälletulo vähenee, jos ihmiset kääntyisit kristillisyyteen. Sillä maailman herrain valta ja kunnia on perustettu sen yhteisen väen tyhmyyden ja sokeuden päälle, koska synti ja pahuus tekee sen yhteisen kansan niin sokeaksi, että heidän täytyy palvella maailman herroja.

Koska heti kaikki ovat kuninkaan lain rikkojat, muutamat juomarit, muutamat viinaporvarit, muutamat huorat, muutamat varkaat, muutamat kiroilijat, muutamat tappelusmiehet, muutamat luvattoman kalun kuljettajat. Sanalla sanottu, koska heti kaikki ovat niin pahoin eläneet, ettei löydy paljon yhtäkään, joka ei ole sakon väärti, he tulisit heti kaikki kuuden markan miehiksi, jos oikein kovasti lain jälkeen elettäisiin heidän kanssansa. Sen tähden täytyy heidän palvella maailman herroja, jotka ovat tuomariksi asetetut maan päällä. Koska he ensinnä tekevät pahaa ja rikkovat kuninkaan lain, täytyy heidän jälkeen suostuttaa maailman herroja, ettei heitä vietäisi lakiin, ja  tämän yhteisen kansan pahuuden tähden saavat maailman herrat valtaa heidän ylitsensä.

Mutta jos ihmiset kääntyisit kristillisyyteen, lakkaisit pahaa tekemästä, lakkaisit kuninkaan lakia rikkomasta, lakkaisit lakia käymästä ja riitelemästä, niin loppuis kaikki maailman herrain valta ja kunnia. Mutta vihollinen ei suo sitä, että maailman herrain kunnia ja valta pitäis loppuman, hän tarkoittaa sitä, että maailman herrat kävisit senkaltaisilla esimerkillä sen yhteisen kansan edellä, sekä koreudella, maailman turhuudella, juopumuksella, viinakaupalla, kortinlyömisellä, tanssilla, pelillä, kirouksilla, ahneudella, huoruudella ja viekkaudella, että yhteinen kansa vahvistuis siinä uskossa, että tämmöinen elämä on oikea elämä.

Miksis maailman herrat niin elävät? Eihän se ole synti, koska herrat niin tekevät. Sen tähden ovat maailman herrat niin vihaiset Vapahtajalle ja hänen opetuslapsillensa, jotka nyt rupeavat kiittämään Jumalata sen muutoksen tähden, joka kristillisyyden kautta on tapahtunut. Maailman herroille tulee semmoinen kateus siitä, että he rupeevat sanomaan Nikodeemukselle, joka ei ole herrain puolesta: Oletko sinä myös sen miehen opetuslapsi? Onkos yksikään ylimmäisistä uskonut hänen päällensä? Vaan tämä tyhmä kansa, joka ei tiedä raamattua, on kirottu." Maailman herrat, joilla on iso järki pääkallossa, luulevat paremmin tietävänsä, mistä tie menee taivaaseen. Ei he tule niin hulluksi, että he rupeaisit uskomaan Jeesuksen päälle. Mutta tämä kansa, joka ei tiedä raamattua, on kirottu.

Kuulkaat nyt, te Jeesuksen opetuslapset, mitä maailman herrat tuumaavat teistä, jotka huudatte: Hoosianna Daavidin pojalle, he tuumaavat niin, että te olette hullut, jotka uskotte Jeesuksen päälle. He tuumaavat pian niin, että teidän pitää oleman vaiti. Ei teidän pidä huutaman: Hoosianna Daavidin pojalle; sillä koska maailman herrat, jotka ovat viisaammat, ei ole uskoneet hänen päällensä, ei tarvitse teidänkään huutaa: Hoosianna Daavidin pojalle, sillä sen huutamisen kautta vähenee maailman herrain kunnia.

Jos Jeesukselle annetaan kunnia ja valta kristittyin ylitse, niin loppuu maailman herrain valta. Jos te rupeatte kuuntelemaan Jeesuksen oppia, jos te, yhteinen kansa, tulette niin hulluksi, että te kuulette sen kansanhäiritsijän opetuksia, ja tulette Jeesuksen opetuslapsiksi, niin maailman herrat rupeavat teitä vihaamaan. Ei maailman herrat vihaa teitä sen juopumuksen tähden, sen huoruuden tähden, sen kirouksen tähden ja tappeluksen tähden, eli sen viinakaupan tähden, joissa kaikissa maailman herrat ovat itse hyvin oppineet ja joitten kautta maailman herrat ovat saaneet sekä kunnian että sisälletulon teiltä. Mutta jos te rupeaisitte teidän entisestä elämästänne lakkaamaan ja kristillisyyteen kääntymään, silloin te vasta näkisitte, mikä rakkaus maailman herroilla on, — ne rupeaisit teitä vihaamaan kristillisyyden tähden! Sen tähden se taitaa olla paras neuvo, että te elätte niin kuin ennen. Juokaat, kiroilkaat ja tapelkaat, pitäkäät viinakauppaa, huoratkaat ja riidelkäät hyvin keskenänne laissa; sepähän maailman herrat pääsevät jotakin tienaamaan teiltä, koska heillekin tulee osa niistä sakkorahoista.

Nyt me olemme kuulleet, mitä maailman herrat tekevät turmeluksen kaupungissa, koska Sionin kuningas tulee ratsastain aasin tamman päällä. Herrat moittivat kovin, että opetuslapset huutavat: Hoosianna Daavidin pojalle. Herrat soisit, että opetuslapset olisit vaiti, ja käskevät vielä Vapahtajan torua opetuslapsiansa vaikenemaan, mutta Vapahtaja sanoo niin: jos opetuslapset olisit vaiti, niin rupeaisit kivet puhumaan.

Katselkaamme nyt, mitä kauppamiehet tekevät turmeluksen kaupungissa, koska Sionin kuningas tulee. Evankelistat ovat kirjoittaneet, että kauppamiehet olit tekemässä kauppaa kirkossa, koska Jeesus tuli sinne. Tämä kunniallinen kauppa tapahtui silloin kirkossa maailman Jumalan kunniaksi, ja vaikka semmoinen kauppa oli kielletty laissa, ei kuitenkaan ylimmäiset papit eikä maailman herrat sitä moittineet, eli pahana pitäneet, että Jumalan rukoushuone tehtiin ryöväritten luolaksi. Miksis maailman herrat, jotka muutoin ovat kiivaat Jumalan kunnian puolesta, koska Jeesuksen päälle kannetaan valheita, että hän aikoo heidän kirkkonsa maahan jaottaa, miksis maailman herrain silmät ja korvat olit kiinni lukitut, koska tämmöinen laiton asia tapahtui kirkossa: kauppamiehet ja eläimet sekaisin kirkossa ammuivat ja paskansivat. Jos tämmöiset markkinat olisit tapahtuneet herrain kartanolla, olisit he varsin panneet fiskaalin stämmäämään kauppamiehiä oikeuteen. Mutta että se tapahtui kirkossa vastoin lakia, se ei ollut vaarallinen, koska heille itselle oli annettu lampaan paistia.

Ja me tiedämme, että maailman herroilla on tarkka silmä näkemään vikoja kristittyin elämässä, mutta jos maailman porvarit tekisit vaikka mitä, saati he voitelevat herrain suolia, niin tulee kaikkinainen kauppa luvalliseksi, vaikka se tapahtuis vielä kirkossa. Koska nyt Vapahtaja otti ruoskan ja ajoi ulos kirkosta niitä kaksijalkaisia ja nelijalkaisia eläimiä, ja kaatoi kumoon vaihetuspöytiä, niin että rahat varisit lattialle, silloin suutuit ylimmäiset papit ja maailman herrat hänelle ja kysyit: Kenenkä luvalla sinä näitä teet? Kukas on antanut sinulle valtaa niin tehdä?

Ja luonnollinen järki myös siihen suostuu, että jos se olis ollut muu ihminen kuin Vapahtaja, niin olisit nämät kauppamiehet, joille tapahtui vahinko, pitäneet kaivata vahingosta maksua. Sillä niin sanovat viinaporvarit, jos fiskaali tulis ryöstämään heidän viinojansa eli saattais heitä sakkoon viinan myymisestä, niin sanovat viinaporvarit: Se on suuri synti ja vääryys, että ne saattavat lähimmäisensä vahinkoon. Ja sillä muodolla tulee myös Vapahtaja vääräksi, koska  hän pilais heidän kauppansa ja teki sen kautta lähimmäisellensä vahinkoa. Vai olikohan se väärä laki, joka kielsi, ettei saa tehdä kauppaa kirkossa.

Nyt me olemme nähneet, mitä ihmiset turmeluksen kaupungissa tekevät, koska Sionin kuningas tulee. Evankelistat ovat myös kirjoittaneet, että koko kaupungissa nousi humu, koska hän ratsasti läpi kaupunkia. Muutamat kysyit: Kuka se on? Ja samankaltainen humu nousee vielä nytkin turmeluksen kaupungissa, koska Sionin kuningas tulee. Maailman lapset kysyvät: Mikä humu tämä nyt on? Ja mistäs tämmöinen elämä tuli? Ennen on rauhassa tehty viinakauppaa kirkon vieressä. Ennen on ihminen saanut viinaryypyn, koska hän on kirkosta  tullut, mutta nyt ei saa punssiakaan juoda. Ennen on kirottu ja huorattu, eikä ole niin haukuttu niin kuin nyt haukutaan. Nyt haukutaan kirkossa. Nyt haukutaan kotona. Haukutaan joka paikassa. Ei tämä elämä näin kelpaa.

Semmoinen humu tulee turmeluksen kaupungissa, koska Sionin kuningas tulee. kaikki maailman herrat  pahenevat lasten ja opetuslasten huudosta: Hoosianna Daavidin pojalle. Mutta huutakaat kuitenkin, te lapset ja opetuslapset, ja riisukaat kaikki omat vaatteet päältänne, ja pankaat tien päälle, kussa Sionin kuningas kulkee, ja kantakaat palmut teidän käsissänne. Taittakaat palmupuun oksia, ja hajottakaat tien päälle, kussa Sionin kuningas kulkee, että hän ajallansa antais teille palmut käteen, koska hän tulee toisen kerran uuteen Jerusalemiin ratsastain työaasin tamman päällä. Silloin te saatte ijankaikkisesti huutaa siinä uudessa Jerusalemissa Hoosianna Daavidin pojalle, ja siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen: Hoosianna korkeudessa.

Koskahan nyt Jeesuksen opetuslapset saavat niin huutaa? Me toivomme, että Siionin kuningas tulee pian lunastamaan köyhän morsiamensa. Amen.

 

Alkuperäinen (loppulehti) / Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /

1 Jäljennös / SKHS Kollerin kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /

2 Jäljennös / SKHS Aunon kokoelma (Kirkkopostillan kirjapainokäsikirjoitus) / Kansallisarkisto Helsinki /




N:o 1B    1 SUNNUNTAINA ADVENTISSA 1852

 

Näin sanoo Herra minun Jumalani: kaitse teuraslampaita. Zacharias.11:4

Ja minä kaitsen teuraslampaita raadollisten lammasten tähden. Zacharias.11:7

 

Jumala oli profeettain kautta usein ja monella muotoa varoittanut Israelin lapsia siitä onnettomuudesta, joka epäilemättä oli tuleva heidän päällensä heidän jumalattoman elämänsä tähden. Mutta ei nämät paatuneet lainanneet korviansa profeettain manauksille, eikä niin muodoin tehneet parannusta, vaan suutuit profeetoille: "Ei Herra ole niin sanonut. Profeetat puhuvat tuuleen. Ei heillä ole Jumalan sanaa."

Tämän jumalattomuuden ja paatumuksen tähden tulit he valmiiksi teurastettaa eli hävitettää, niin kuin lihavat lampaat, joita Herra on aikonut hävittää. Profeetan Zacharian aikana oli jo Israelin suruton kansa valmis teurastettaa. Tämän onnettoman kansan hävitys ja loppu oli aivan liki. Sen aikaiset suruttomat ihmiset olit niin kuin ne lihavat lampaat, joita Herra on aikonut hävittää. Sen tähden hän sanoi profeetalle: "Kaitse teuraslampaita." Mutta ei ole kirjoitettu, kuinka hänen piti kaitseman teuraslampaita. Me arvaamme ainoastansa kaikista asian haaroista, että yksi suruton kansa, joka juoksee avoimilla silmillä kadotukseen, on niin kuin teuraslampaat, joista toinen profeetta on sanonut, että he syötetään niin kuin teurastuspäiväksi. Ja kuka on, joka heitä lihavaksi tekee?

Ei suinkaan oikeat paimenet ole niitä lihavaksi tehneet, mutta vihollinen, joka on miestappaja, joka tahtoo ihmisiä surmata, se on teuraslampaita lihavaksi tehnyt. Ne ovatki jo merkityt teurastettaa, koska synnin mitta täytetään. Koska he tulevat oikein lihavaksi profeettain ja kristittyin verestä, silloin antaa Jumala heitä saatanan haltuun teurastettaa. Niin se kuitenkin kävi juutalaisille ennen kuin valtakunta hävitettiin, sekä silloin, koska pakanat veit heitä Babylonin vankeuteen että myös silloin, koska juutalaisten valtakunta hävitettiin roomalaisilta. Molemmilla kerroilla olit he niin kuin teuraslampaat, merkityt jo pedon merkillä, niin kuin Johannes heitä näki Ilmestyskirjassa. Kaikki, joilla ei ollut enkelin merkki heidän otsissansa, ne olit pedon merkillä merkityt.

Niin olit siis juutalaiset niin kuin teuraslampaat sekä profeetan Zacharian aikana että myös Vapahtajan aikana, jonka tähden tämä Herran sana: Kaitse teuraslampaita, lykätään muutamilta raamatun selittäjiltä Vapahtajan aikaan, joka myös kaitsi teuraslampaita. Se merkitsee, että hänen pitää saarnaaman niille niin kuin kuoleman vangeille, joita papit valmistavat kuolemaan. Se sana: "kaitse teuraslampaita", on siis yksi käsky annettu profeetalle Zacharialle ja myös Vapahtajalle, että heille pitää saarnattaman erilaihin kuin niille raadollisille, jotka ovat laihat ja niin muodoin ei kelpaa teuraslampaiksi. Niille teuraslampaille pitää saarnattaman niin kuin kuoleman vangeille.

Mutta me tiedämme, että muutamat kuoleman vangit ovat niin paatuneet, ettei he ota vastaan mitään Jumalan sanasta. Se on juuri harva kuoleman vanki, jonka papit saattavat niin valmistaa kuolemaan, että he tulevat valmiiksi. Sillä useammat kuoleman vangit ovat niin paatuneet, ettei he tahdo tunnustaa pahoja tekojansa, vaikka rikosasia on jo täydellisesti viisattu oikeudessa vierasten miesten kautta ja tuomio on jo langennut heidän päällensä, yhtä hyvin ovat he niin paatuneet, ettei he tahdo papillekaan tunnustaa rikoksiansa. Ja koska pappi kehoittaa katumukseen, niin he pilkkaavat ja vastaavat: "Ei ole  tarpeellinen tunnustaa", ja papin he kutsuvat mustaksi perkeleeksi, joka heitä kehoittaa katumukseen.

Semmoiset kuoleman vangit ovat niin kuin teuraslampaat, joita väkisin temmataan mestauspaikalle: jolla on niin paksut niskat, että neljäskunta  täytyy päätä painaa pölkylle. Mutta semmoiseksi on nyt raamatussa maalattu yksi suruton ja paatunut kansa, jolle on Jumalan lakikirjasta luettu tuomio, ja ei vielä tahdo ottaa Jumalan sanaa vastaan. Jos yksi pappi kehoittaa heitä tunnustamaan pahoja tekojansa ja katumaan syntiänsä, niin he vastaavat: "Ei Herra ole niin sanonut; profeetat puhuvat tuuleen; ei heillä ole Jumalan sanaa. Semmoiset paatuneet katsovat papin mustaksi perkeleeksi, vihaavat opettajia ja kristityitä, jotka kehoittavat heitä katumukseen. Semmoiset ovat ne teuraslampaat. Ja koska Herra sanoo profeetalle Zacharialle: "Kaitse teuraslampaita", niin se merkitsee: sinun pitää saarnaaman niille niin kuin paatuneille kuoleman vangeille, jotka ovat saaneet tuomion, mutta eivät vielä tahdo tunnustaa rikoksiansa, eikä katua syntiänsä.

Mitäs nyt opettaja saattaa semmoisille tehdä. Hän kaitsee heitä niin kuin teuraslampaita, mutta ei hän saata niin valmistaa heitä kuolemaan, että he tulisit valmiiksi, vaan hänen täytyy viimein sitoa mustan huivin heidän silmäinsä eteen ja ylönantaa heitä pyövelin haltuun ja mennä pois murheellisella sydämellä. Jos joku kysyy papilta: "minkälainen tunto sinulla on siitä kuoleman vangista?" niin hänen täytyy sanoa: "Ei ole toivoa hänen autuudestansa. Katumattomana ja paatuneena hän meni kuolemaan."

Minulle on myös annettu Herralta tämä käsky: "Kaitse teuraslampaita." Ja minä kaitsen heitä raadollisten tähden. Tässä kuuluu olevan profeetan tarkoitus, niin ettei hän olis muutoin teuraslampaita kainnut, mutta raadollisten lammasten tähden. Kuinkas te nyt ymmärrätte nämät raamatun sanat, te maailman viisaat, jotka aina sanotte: "Kyllä me näemme itse kirjasta?" Koska nyt raamatun selittäjät sanovat niin, että nämät sanat kuuluvat erinomattain Vapahtajalle, joka kaitsee  teuraslampaita raadollisten  tähden. Mutta koska raamatun selittäjät ei ole sanoneet, mitkä ne teuraslampaat ovat, ja minkä kaltaiset ne raadolliset lampaat ovat, niin meidän täytyy siis kysyä maailman viisailta, jotka sanovat: "kyllä me näemme itse kirjasta", kuinka ne ymmärtävät tämän paikan.

Luonnollinen järki sanoo näin: Koska ihmiset verrataan lampaiksi, niin se on arvattava, että teuraslammasten kanssa ymmärretään semmoiset ihmiset, jotka kelpaavat Herralle, niin kuin myös ruotsalaisessa raamatussa seisoo niistä lihavista lampaista, että Herra varjelee niitä, ja korjaa, vaikka suomalaisessa seisoo, että Herra hävittää net lihavat lampaat. Jos nyt olis oikein käätty se paikka ruotsalaisessa raamatussa, että Herra korjaa ne lihavat lampaat, niin seurais siitä, että lihavat lampaat ovat semmoiset ihmiset, jotka kelpaavat hyvin Herralle, niin kuin luonnollisessakin tarkoituksessa lihava lammas on ihmisten mielestä parempi kuin laiha lammas, joka ei kelpaa teuraslampaaksi eli tappolampaaksi. Mutta käännä nyt järki tämä vertaus lammasten päälle ja ajattele, jos sinä olisit yksi lammas ja sinulla olis se ymmärrys, että lihava lammas ensinnä tapetaan, mutta raadollinen lammas saa elää, niin sinä tahtoisit aina olla raadollinen lammas, sillä raadollinen lammas saapi elää.

Ja arvaa nyt maailman viisas, kumpi on paremmin ymmärtänyt alku raamattua, se joka sanoi, että Herra korjaa lihavat lampaat, eli se, joka sanoi, että Herra hävittää lihavat lampaat. Mutta minä luulen, että se on itse ollut lihava lammas, joka sanoi, että Herra korjaa lihavat lampaat. Me ymmärrämme siksi, että ne lihavat lampaat ovat ne teuraslampaat, jotka ovat jo määrätyt tappolampaaksi.

Koska nyt raamatun selittäjät ovat sanoneet, että nämät Herran sanat Zacharian 11: 4 "kaitse teuraslampaita", kuuluvat Vapahtajalle, niin pitää meidän  tänä päivänä katseleman, kuinka Vapahtaja kaitsee teuraslampaita raadollisten lammasten tähden. Mutta onkos  tässä nyt raadollisia lampaita, joitten tähden minun pitää teuraslampaita kaitseman? Missä ovat nyt ne raadolliset lampaat, joita se suuri Israelin paimen surkuttelee? Missäs ovat ne viheliäiset ja raadolliset lampaat, joita se suuri Israelin paimen täytyy kantaa? Missäs ovat ne karitsat, joita hän ruokkii rieskalla ja juottaa maidolla? Missäs ovat ne raukat, jotka ovat niin lamassa, ettei jaksa seurata laumaa? Missäs olette te raadolliset lampaat, joita lihavat lampaat ovat puskeneet? Onkos teillä niin huono laidun, ettette jaksa noudattaa  teidän emäänne?

Minä tiedän, että paimen surkuttelee  teitä. Ei hän jätä teitä tien päälle kuolemaan, vaan nostaa teitä ylös rapakko jänkästä, johon te uponneet olette, ja kantaa teitä sylissänsä ja juottaa teitä rieskalla, että te jaksaisitte seurata laumaa. Kuule Israelin Paimen raadollisten lammasten surkea ääni, koska he huutavat sinun tykös. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi Matt. 21: 1

Tämän päivän evankeliumi on otettu Matt. 21 luvusta, jossa evankelista kirjoittaa, kuinka Jeesus ratsasti aasin-tamman päällä. Mutta Luukas on enemmän kirjoittanut tästä asiasta, josta me kuulemme, että Jeesus ajoi ulos templistä ostajat ja myyjät, kaatoi heidän vaihetuspöytänsä, ajoi ulos templistä kahdenjalkaisia ja nelijalkaisia luontokappaleita, jotka joit ja paskansit siellä. Ja kaikki lapset rupeisit huutamaan templissä: Hoosianna Daavidin pojalle. Silloin pahenit fariseukset siitä huudosta, mutta luontokappalten ammominen templissä ei tehnyt heille pahennusta, eikä myös fariseukset pahenneet ostajitten ja myyjäin humusta ja niitten kirouksista. Mutta kun lapset ja opetuslapset rupeisit Vapahtajan kunniaksi huutamaan  templissä, silloin tuli fariseuksille korvapistos. Se lasten ääni teki heille pahaa.

Tämä Vapahtajan kiivaus osottaa meille, kuinka hän kaitsee teuraslampaita raadollisten lammasten tähden, sillä juutalaiset olit jo Vapahtajan aikana teuraslampaat. He olit paatumuksensa tähden liki loppuansa. Johannes sanoi heille: "Jo on kirves pantu puitten juureen. Jumalan rangaistus on oven edessä." Mutta ei nämät paatuneet uskoneet, että het olit se hedelmätöin puu, jonka juureen kirves oli pantu. Ei he uskoneet, että he olit ne teuraslampaat, joita Jeesus kaitsi, koska hän otti ruoskan ja ajoi ulos templistä tappolampaita. — Katselkaamme siis Jumalan armon kautta, kuinka Jeesus kaitsee teuraslampaita raadollisten lammasten tähden. Mutta jos tappolampaat tietäisit, että heitä on ylhäältä määrätty tappolampaiksi, ei ne raukat rohkenis niin paljon puskea raadollisia.

Ensimmäinen tutkistelemus. Kutkas ovat ne teuraslampaat? Me ymmärrämme hyvin, että teuraslampaitten kanssa ymmärretään yksi surutoin ja paatunut kansa, jonka loppu ja hävitys on aivan lähellä. Niin oli Juudan kansa Zachariaksen aikana. Niin oli myös  tämä kansa Vapahtajan aikana. Mutta ei ne uskoneet raukat, että loppu ja hävitys on niin liki. Ei he uskoneet, että he olit ne teuraslampaat, jotka olit jo Jumalalta tappolampaiksi määrätyt. Ja koskapa surutoin uskoo, että hänen loppunsa on niin liki? Mutta kuinkas nyt paimen niitä teuraslampaita kaitsee? Joo, hän ottaa ruoskan ja ajaa heitä ulos templistä ja sanoo: "Kirjoitettu on: Minun huoneeni on rukoushuone, mutta te teette sen ryöväritten luolaksi.

Ja millä lailla nyt suruttomat ja paatuneet tekevät rukoushuoneen ryöväritten luolaksi? Joo, koska suruttomat tulevat rukoushuoneeseen, niin he pilkkaavat kristittyin kyyneleet; nauravat vielä kirkossa, ja narreuttansa osottavat rukoushuoneessa. Muutamat siellä nurkkain takana lentävät niin kuin pissihaukat ja pyytävät hiiriä. Onkos tämä suruttomain elämä parempi kuin juutalaisten elämä, koska he pidit tappolampaita templissä ja  teit kauppaa niiden kanssa? Mutta aivan ankarasti Vapahtaja niitä teuraslampaita hallitsi. Ei hän puhu heille nöyryydessä. Ei hän rukoile heitä ja sano: Rakkaat juutalaiset, älkää pitäkö jumalatointa elämää templissä ja templin ympäri, vaan heittäkäät nyt pois se jumalatoin elämä ja tehkäät parannus. Mutta hän otti vaan ruoskan, ajoi heitä ulos kirkosta ja kaatoi viinaporvarein vaihetuspöydät. Eikö hän silloin ollut ylpeydessä, koska hän niin kävi juuri käsiksi, emme tiedä. Fariseukset kyllä kovin moitit tätä Nazarenuksen kiivautta ja kysyit, kenenkä luvalla sinä näitä teet? Kuka on antanut sinulle sen vallan, että sinä näin teet? Vielä ne fariseukset pahenevat lasten huudosta templissä, niin kuin nämät fariseukset pahenevat Jumalan lasten äänestä kirkossa. Se lasten huutaminen kirkossa, se on niin ilkeä, ettei fariseukset viitti sitä kuulla.

Mutta katselkaamme, minkä tähden Vapahtaja niin ankarasti kaitsee ja hallitsee teuraslampaita, eli minkä tähden hän on suruttomalle kansalle niin kova ja ankara. Minkä tähden hän soimaa ja tuomitsee heitä ja haukkuu heitä huoruuden sukukunnaksi, kyykäärmeitten sikiäksi ja valkeaksi seinäksi? Tämän aikaiset suruttomat sanovat, että semmoinen haukkuminen ja tuomitseminen ei sovi mihinkään. Ihmiset vaan paatuvat sen kautta ja tulevat pahemmaksi. Niin ne tekevät. He paatuvat tuomion kautta ja tulevat pahemmaksi. Niin teit myös juutalaiset, ne paaduit Johannes kastajan ja Vapahtajan tuomion kautta ja tulit viimein niin paatuneiksi, että he purit hampaitansa ja tukitsit korviansa, koska yksi kristitty Stefanus rupeis heitä soimaamaan sanoen: "Te seisotte aina Pyhää Henkeä vastaan, niin kuin teidän isänne, niin myös te. Ja Vapahtaja sanoi sen tähden heille: Täyttäkäät teidän isäinne mitan.

Nyt saattavat siis juutalaiset sanoa Johannes kastajalle ja Vapahtajalle: Te olette meitä paaduttaneet teidän kovan tuomionne kautta. Te olette meitä tuominneet helvettiin, ja vastatkaat nyt meidän sieluimme edestä. Mutta olikos se niitten opettajain syy, että juutalaiset paaduit? Koska raamattu sanoo, joka on paha, se tulkoon vielä pahemmaksi. Perkeleeksi pitää ihmisen tuleman. Mutta jos hän sen paatumuksen kautta tulis huomaitsemaan ja tuntemaan perkeleellisen luontonsa, niin tulis riettaalle hätä. Mutta paatuneitten sydän paisuu vaan päivä päivältä. Jota kauvemmin (he elävät) sen hirmuisemmaksi he tulevat. Viimein kääntää vihan perkele heidän silmänsä nurin, että he katsovat Jumalan saatanaksi ja saatanan Jumalaksi. Vapahtaja tulee paatuneitten silmissä samarialaiseksi, kansan häiritsijäksi ja Jumalan pilkkaajaksi. Kristityt tulevat paatuneitten silmissä ylpeiksi, riettaiksi ja vääriksi profeetoiksi ja villihengiksi. Mutta huorat, varkaat, murhaajat, juomarit, kiroilijat ja tappelusmiehet tulevat rakkaiksi kristityiksi. Ja perkeleen apostolit tulevat parhaiksi papeiksi.

Katso, niin kaitsee paimen teuraslampaita! Aivan ankarasti hän heitä hallitsee. Ja minkä tähden hän on sitte niin kova ja ankara niitä tuomitsemaan? Joo! Aivan raadollisten lammasten tähden hän niin kovin tuomitsee teuraslampaita.

Toinen tutkistelemus. Kutkas ovat ne raadolliset lampaat? Herra sanoi: "Kaitse teuraslampaita." Ja minä kaitsen teuraslampaita raadollisten lammasten tähden. Tässä kuulemme me, ettei paimen kaitsis teuraslampaita, jos ei olis niitä raadollisia lampaita, jotka tarvitsevat apua paimenelta. Ilmanki nyt kaikki ymmärtävät, että teuraslammasten kanssa ymmärretään suruttomat ja paatuneet, jotka loppuansa lähenevät. Teuraslampaat eli  tappolampaat ovat ne lihavat lampaat, jotka profeetan Hesekielin raamatussa sanotaan polkevan laidunta, eli ylönkatsovan Jumalan sanaa ja pilaavan lähteitä, se on sakramenttiä. Niin kuin esimerkiksi monta tässä seurakunnassa katsovat ylön Herran ehtoollista. Mutta ei ainoastansa se, että lihavat lampaat polkevat laidunta ja pilaavat lähteitä, vaan ne vielä puskevat niitä raadollisia lampaita, se on, he katsovat ylön katuvaisia, pilkkaavat niitten kyyneleet ja vainoavat katuvaisia sieluja hengellisen vihan kautta. Ja se puskeminen, se väärä oppi, jonka ne lihavat tappolampaat julistavat, koska he vääntävät ja kääntävät Jumalan sanaa väärään mieleen, jonka kautta suruttomat saavat vettä myllynsä päälle, yksinkertaiset eksytetään ja huikentelevaiset joutuvat epäilykseen, kummanko oppi on oikea, fariseusten eli Nazarenuksen oppi.

Kaikki nämät teuraslampaat ja tappolampaat pitää niin ankarasti ahdistettaman Jumalan sanan taka, ettei ole heillä tilaa niin vääntää ja kääntää Jumalan sanaa, että yksinkertaiset, katuvaiset ja raadolliset, eli epäileväiset sielut eksytettäisiin sen väärän opin kautta siitä oikeasta armon järjestyksestä. Niin kuin täälläkin muutamat armonvarkaat vääntävät Lutherusta, että he sen kautta pääsisit kaatamaan tätä kristillisyyttä ja panemaan vääräksi koko autuuden perustuksen. Mutta Lutherus ei ole semmoinen mies, joka tämän kristillisyyden kaataa, vaan ne, jotka luulevat Lutherukselta saavansa puolta juopumukseen, tanssiin, koreuteen, synnintunnustuksen poistamiseen ja hengellisen ilon eli liikutusten vääräksi ja paaviksi panemiseen; ne lukevat Lutherusta niin kuin rietas raamattua.

Ja semmoiset ovat ne tappolampaat, joita paimen kaitsee niitten raadollisten lammasten tähden. Ja aivan ankarasti hän näkyy niitä hallitsevan, koska hän ajaa heitä ulos kirkosta ruoskan kanssa ja kaataa kauppamiesten vaihetuspöydät, niin että rahat varisevat maahan. Ei olis Nazarenus muutoin tarvinnut taistella fariseusten ja kirjanoppineittein kanssa, jotka olit paatuneet, mutta niitten raadollisten tähden, niitten yksinkertaisten tähden, ja epäileväisten tähden, täytyi hänen taistella ristin kanssa, että nämät käärmeen siemenet ei pääsis nurin kääntämään Raamattua ja väärän oppinsa kautta saattamaan yksinkertaisia epäilemään lieneekö Jeesuksen Nazarenuksen oppi olla oikea oppi. Sen tähden hän usein varoittaa opetuslapsiansa fariseusten hapatuksesta ja siitä väärästä opista, jonka he julistit yksinkertaiselle kansalle.

Hän kaitsee nyt, se suuri paimen, teuraslampaita raadollisten lammasten tähden. Ja näin meidänkin täytyy paimentaa teuraslampaita raadollisten lammasten tähden, sillä tässä on paljon niitä teuraslampaita, jotka polkevat laidunta ja pilaavat vesilähteitä, ja puskevat raadollisia lampaita vihalla, vainolla, väärällä opilla ja Jumalan sanan ylönkatsomisella. Muutamat ovat niin paatuneet, että he pilkkaavat Jumalan sanaa ja ylönkatsovat sakramenttia. Muutamat taas käyvät niin kuin Juudas Herran ehtoollisella vahvistamassa itseänsä kuolleella uskolla. Nämät kaikki ovat teuraslampaat, eli tappolampaat, merkityt pedon merkillä heidän otsissansa ja niin muodoin Jumalan tuomion alaiset, ei luomisessa tosin määrätyt tappolampaiksi, mutta vasta silloin määrätyt tappolampaiksi, koska he  tulevat hyvin lihavaksi ja rupeevat polkemaan laidunta: ylönkatsovat ja väärinkäyttävät Jumalan sanan ja sakramentit, silloin on Jumala aikonut hävittää lihavat lampaat, mutta raadollisia lampaita säästetään. Ja minä kaitsen teuraslampaita raadollisten lammasten tähden.

Missäs nyt olette, te raadolliset lampaat? Missä olette te murheelliset, epäileväiset, katuvaiset ja viheliäiset, jotka laman tähden ette jaksa seurata Israelin paimenta, koska hän teitä suloisella äänellänsä kutsuu, ja surkeuden tähden armahtelee? Oletteko ruuan vaanuuden  tähden niin raadollisiksi ja viheliäisiksi tulleet, että paimenen täytyy teitä kantaa, koska ette jaksa käydä? Hänen täytyy teitä juottaa, koska lihavat lampaat pilaavat vesilähteitä. Hänen täytyy teitä syöttää, koska lihavat polkevat laidunta. Hänen täytyy teitä virvoittaa, koska te olette väsyneet. Hänen täytyy sitoa teidän haavojanne, koska hukka on kiskonut ja raatanut. Hänen täytyy hakea teitä, koska te olette eksyneet. Hänen täytyy huutaa, koska hukat ulvovat. Hänen täytyy surkutella teitä, te raadolliset lampaat, koska te olette niin viheliäiset, ja niin surkeat hänen silmissänsä. Teidän surkeutenne vaikuttaa niin paljon, että se suuri Israelin paimen armahtaa teitä, ei hän raski teitä tappaa, vaikka kuinka huonot, raadolliset ja viheliäiset te olisitte.

Kuulkaat, raadolliset lampaat. Paimen huutaa, missäs te olette, raadolliset lampaat? Paimen vaeltaa niitä raskaita ja vaivalloisia askeleita ja hakee raadollisia lampaita Sinain vuorella, Jordanin virran tykönä ja punaisen meren rannalla huutain: raadolliset lampaat, missäs olette? Tulkaat pois paimenen tykö, te viheliäiset lampaat, ei paimen raski teitä tappaa, sillä ette ole kelvolliset teuraslampaiksi, niin kuin ne lihavat lampaat. Hän freistaa  vielä yhden talven teitä ruokkia, että hän sais teitä viedä viheriöitsevälle niitylle, parhaalle laitumelle, koska kesä tulee, koska iankaikkisuuden kukkaiset rupeevat kasvamaan. Silloin pitää hänen pesemän teidän villojanne lumivalkeaksi Jordanin virrassa ja varjeleman teitä kaikista pedoista, jotka täällä kuuluvat. Ja viimein pitää hänen viemän teitä ijankaikkisiin majoihin Saaronin laaksossa, ja pitää juottaman teitä elämän vedellä ja parantaman teidän haavojanne nyt ja iankaikkisesti. Amen.

 

Jäljennös / Aunon kokoelma Kansallisarkisto Helsinki /




N:o 2    2 SUNNUNTAINA ADVENTISSA 1852

Ja merkit pitää oleman auringossa ja kuussa ja  tähdissä

Luuk. 21: 25.

Vapahtaja puhuu tämän päivän evankeliumissa viimeisistä ajan merkeistä, jotka ilmestyvät taivaassa, ennen kuin tämä maailma loppuu. Ja nämä merkit pitää oleman auringossa, kuussa ja tähdissä. Meidän pitää nyt ensinnä tietämän, että auringon kanssa ymmärretään hengellisessä tarkoituksessa kristillisyyden valkeus, joka on niin kuin aurinko niille, jotka matkustavat ijankaikkisuuteen. Jos  tämä aurinko pimenee, silloin tulee hengellinen pimeys maan päälle, niin että matkustavaiset ei näe enää, mistä  tie menee taivaaseen. Aurinko ei pimenis muutoin, mutta kuin kuu menee auringon eteen, silloin tulee aurinko pimeäksi. Mutta kuun kanssa ymmärretään hengellisessä tarkoituksessa se luonnollinen järki, joka on suurena esteenä niille, jotka aikovat katumuksen ja parannuksen tehdä.

Luonnollinen järki on sokea ja pimitetty synnin himoilta, niin kuin myös se luonnollinen kuu on itsestänsä musta ja pimeä. Mutta tulee hänestä sentähden vähäisen valoa, koska aurinko paistaa kuun päälle. Niin tulee myös siitä hengellisestä auringosta ylösvalaistus järjelle, että ihminen ymmärtää joltisesti järjellä toimittaa ne maalliset askareet ja niin asettaa elämänsä, että hän tulis tässä maailmassa joltisesti aikaan.

Mutta ei ihminen järjen viisaudella näe mistä tie menee taivaaseen. Järjen eli pääkallon tieto on se kuutamo, jonka himminlaisessa valossa ihminen näkee kulkea sitä laveata tietä, joka viepi kadotukseen. Mutta sitä kaitaista tietä ei näe kukaan kuutamolla eli järjen viisaudella. Se pitää oleman täysi päivä, eli täydellinen ylösvalaistus Jumalan sanasta, ennen kuin ihminen näkee, mistä tie menee taivaaseen.

Me kuulemme profeetan, Joelin, kirjoituksesta, että aurinko tulee pimeäksi ja kuu punaiseksi ennen kuin se suuri Herran päivä tulee. Nämät ovat ilman epäilemättä ne viimeisen ajan merkit, joita Vapahtaja tarkoittaa, koska hän sanoo, että merkit pitää oleman auringossa ja kuussa ja tähdissä. Kristillisyyden aurinko tulee pimeäksi, koska kuu eli luonnollinen järki pääsee auringon eteen. Silloin ei näe kukaan, mistä tie menee taivaaseen. Mutta ei moni arvaa, että kuu on mennyt auringon eteen, koska aurinko tulee pimeäksi. Eikä moni arvaa, että luonnollinen järki on päässyt kristillisyyden eteen, koska armon aurinko tulee pimeäksi.

Nyt ovat vissimmästi viimeisen ajan merkit näkymässä auringossa, koska maailma on niin suuressa hengellisessä pimeydessä, ettei moni ihminen näe, mistä tie menee taivaaseen. Moni yönvalvoja freistaa kyllä vaeltaa ijankaikkisuuteen kuutamolla eli järjen viisaudella. Mutta kuinkas hänen pitää kostuman sinne, koska hän ei näe kuutamolla sitä kaitaista tietä, joka viepi elämään. Mutta se on vielä pahempi, koska kuu tulee punaiseksi, eli luonnollinen järki tulee niin pimitetyksi, ettei ihminen enää ymmärrä, kuinka hänen pitää elämätänsä asettaman, että hän tulis aikaan tässä maailmassa.

Vaikka ei kaikki ymmärrä, mistä syystä kuu tulee punaiseksi. Se tulee siitä höyrystä ja siitä savusta, jonka Johannes näki ilmestyksessä nousevan ylös syvyyden kaivosta, josta aurinko tuli pimeäksi: tämä musta savu se on, joka nousee syvyyden kaivosta ja tekee kuun punaiseksi, ettei ihmiset näe enää, kuinka heidän pitää tässä maailmassa tuleman aikaan.

Synnin höyry nousee syvyyden kaivosta, se on, syvimmästä maailman viisaudesta, ja sekoittaa sen luonnollisen järjen, ettei maallinen esivalta enää ymmärrä, kuinka yksi sokea ja pahankurinen kansa pitää pysymän alallansa. Silloin ylpeys, juopumus, ahneus, huoruus, koreus, kirous ja tyytymättömyys panee alamaisia kapinan nostajiksi. Ihmiset yhdessä valtakunnassa rupeavat tappelemaan keskenänsä niin kuin nyt tapahtuu maailmassa. Silloin on suuri vika luonnollisessa järjessä, koska ihmiset yhdessä valtakunnassa ei pysy koossa, maallinen hallitus ei jaksa enää hallita kansaa. Parempi järki on niillä umpipakanoilla, jotka tottelevat sitä maallista esivaltaa ja ymmärtävät sen tarpeelliseksi, että maalliselle esivallalle pitää oleman alamaiset, muutoin hajoaa koko valtakunta ja raukenee tyhjään.

Mutta ei se ole ainoastaan se luonnollinen ylpeys, joka sekoittaa sen luonnollisen järjen, vaan myös huoruus tekee järjen niin sokeaksi, että yksi huora ei ymmärrä, että hänelle tulee viimein hätä huoruuden tähden. Juopumuksen himo tekee myös ihmisen järjen niin sokeaksi, että yksi juomari ei ymmärrä itse, että hän tulee köyhäksi juopumuksen kautta.

Katso, tämä on se savu, joka nousee syvyyden kaivosta, nimittäin ne synnin himot, ja halut, jotka tulevat lihasta, jossa rietas on hallitsijana, ja se syvyyden kaivo on se maailmalllinen viisaus, joka panee semmoisia syntiä luvalliseksi. Kuu, eli luonnollinen järki, tulee viimein niin pimeäksi, ettei ihminen ymmärrä, kuinka hänen pitää elämän, että hän tulis aikaan tässä maailmassa.

Mutta viimeisen ajan merkit näkyvät vielä tähdissä. Johannes näki ilmestyksessä monta tähteä putoavan taivaasta maan päälle, ja hän näki sen suuren lohikäärmeen pyrstöllänsä vetävän kolmannen osan taivaan tähdistä maan päälle. Tähtien kanssa ymmärretään hengelliset opettajat, jotka osottavat syntisille, mistä tie menee taivaaseen. Koska aurinko ei paista, eikä kuu anna yhtään valoa yksinäiselle matkamiehelle, kuinka hän saattais vaeltaa, jos ei olis joku tähti taivaan reunalla, joka osottaa hänelle sitä kurssia, jota myöten hänen pitää vaelluksensa ojentaman, ettei hän joutuisi peräti eksymään tässä pimeässä maailmassa. Parempi se on, jos yksikään tähti näkyy.

Mutta jos nyt tähdet putoavat taivaasta maan päälle, jos hengelliset opettajat tulevat niin maailmallisiksi, että he rupeavat maailman turhuutta seuraamaan, mistäs pitää sanan kuulijat silloin saaman ojennusta? Jos hänen oppinsa olis vielä jonkunlainen, eli niin kuin Jumalan sanan jälkeen sopivainen, mutta hänen elämänsä olis sitä oppia vastaan sotivainen, niin eläisit sanankuulijat opettajan esimerkin jälkeen: olisit jumaliset kirkossa ja jumalattomat kirkon takana; istuisit siivosti kirkossa ja tappelisit kirkon takana, siunaisit kirkossa ja tappelisit ja kiroaisit kirkon takana, itkisit kirkossa ja nauraisit kirkon takana, ja sanoisit: "Niinpä tekee pappiki, ilmanki se on oikein." Semmoinen elämä tulee seurakunnassa, koska hengelliset opettajat tulevat maailmallisiksi, se on, tähdet putoavat taivaasta.

Valitettavasti on se suuri lohikäärme alkanut varsin kristikunnan alussa vetämään tähtiä taivaasta maan päälle. Ja Lutheruksen aikana oli hän visusti pudottanut kaikki tähdet taivaasta maan päälle. Eikä nytkään ole monta tähteä taivaassa, jotka ei ole pudonneet maan päälle. Juuri harva tähti näkyy nyt taivaan reunalla, jonka yksinäinen kulkija saattaa pitkällä silmällä nähdä. Mutta jos nekin harvat tähdet putoavat maan päälle, mistä pitää teidän saaman ojennusta, te köyhät matkamiehet, jotka yksinäisyydessä matkustain haette pimeydessä jotakuta merkkiä taivaasta, joka osottaa teille tien Betlehemiin?

Rukoilkaat sitä suurta taivaan kuningasta, te taivaaseen matkustavaiset. Huoatkaat, te yksinäiset kulkijat ja rukoilkaat, ettei ne harvat tähdet, jotka näkyvät taivaan reunalla, ettei ne harvat tähdet, sanon minä, putoaisi maan päälle, ettekä joutuisi peräti pimeyteen ja eksyisitte pois kokonansa autuuden tieltä. Rukoilkaat, te yksinäiset kulkijat ja te köyhät matkamiehet, ettei lohikäärme pääsis niitä harvoja tähtiä vetämään pyrstöllänsä taivaasta maan päälle, jotka nyt osottavat teille tien autuuteen. Kuule valkeuden Isä köyhäin matkamiesten huokaus. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Luuk. 21: 25

Pyhän evankeliumin johdatuksesta pitää meidän Jumalan armon kautta tällä kerralla perään ajatteleman, ensiksi: Mitkäs ovat viimeisen ajan merkit? ja toiseksi: Mitkäs ovat silloin hallitsevaiset synnit, joista yhden kristityn tulee itseänsä varoa?

1. Vapahtaja sanoo, että merkit pitää oleman auringossa ja kuussa ja tähdissä. Niin kuin Jerusalemin hävityksen edellä nävyit moninaiset merkit taivaassa, niin pitää myös totisesti jo luonnollisille silmille näkymän merkit auringossa, kuussa ja tähdissä, että maailman lapset myös saavat nähdä niitä merkkiä. Se tapahtuu heille varoitukseksi, vaikka ei ne sentähden tahdo tehdä parannusta. Suruttomille tulee kyllä suuri pelko, niin kuin Vapahtaja todistaa, että ihmiset maassa pitää nääntymän pelvon ja odottamisen tähden niitä kuin maan piirin päälle tulevat. Mutta ei paatuneet ihmiset sen tähden tee katumusta ja parannusta, vaikka he pelkäävät sitä tulevaista vihaa vaan enemmän he paatuvat, jota enemmän vaivaa heidän päällensä pannaan. Johannes näki ilmestyksessä, että he purevat kieltänsä tuskan tähden, mutta yhtä hyvin pilkkaavat he Luojaansa.

Emme siis epäile, että nämät merkit auringossa, kuussa ja tähdissä pitää tuleman näkyville myös suruttomain silmissä. Mutta yksi kristitty, joka ottaa vaarin ajan merkeistä, näkee niitä merkkejä aikaa ennen kuin ne tulevat suruttomain silmäin eteen. Hän näkee auringon tulevan pimeäksi, koska kristillisyyden valkeus sammuu. Hän näkee, kuinka kuu menee auringon eteen, koska järki pääsee kristillisyyden eteen. Silloin pääsee järki sammuttamaan armon auringon, koska kaikki elävän kristillisyyden ainet on loppunut, koska synnintunto on loppunut ja armontunteminen on loppunut, kiusaukset ovat loppuneet, pelko ja epäilys loppuu. Silloin pääsee kuollut usko vahvistumaan; syntinen alkaa silloin syntiä tekemään armon päälle ja järki tekee synnit luvalliseksi. Juopumus tulee luvalliseksi, huoruus tulee luvalliseksi, ahneus tulee luvalliseksi, kirous tulee luvalliseksi, ja vielä tappelus tulee luvalliseksi.

Järki selittää raamattua niin, että vanhan Aadamin kotosynnit tulevat luvalliseksi. Ja yhtä hyvin uskoo semmoinen synnin orja, että armon ovi on auki hänelle, ja suuttuu vielä hirmuisesti, koska hänelle soimataan syntiä. Eikä tämä sokea raukka tunne sitä synniksi, että hän vihaa ja vainoaa kristityitä, jotka manaavat häntä parannukseen. Rietas on niin kääntänyt sokean raukan silmät nurin, että hän luulee tekevänsä Jumalalle palveluksen, koska hän vainoaa kristityitä.

Eikös ole tämä merkki auringossa ja kuussa yksi kauhistavainen merkki, koska ei ainoastansa paavin uskossa olevaiset piispat, vaan myös ne, jotka ovat Lutheruksen uskoa suullansa tunnustaneet, kantavat hengellistä vihaa Jumalan lapsille ja selittävät sokealla järjellänsä raamattua nurin, että se kristittyin vainoaminen tulee, ei ainoastansa luvalliseksi, vaan omantunnon vaatimiseksi. Omatunto vaatii maailman lapsia vainoamaan kristityitä, eikä ne saa omantunnon rauhaa, ennen kuin he saavat imeä kristittyin verta. Niin pimeäksi tulee kristillisyyden aurinko, koska kuu eli luonnollinen järki pääsee auringon eteen.

Minkästähden armon aurinko tulee usein niin pimeäksi yhdelle kristitylle? Eikös ole se musta ja pimeä kuu, eli se sokea järki, joka peittää armon auringon, ettei se pääse paistamaan katuvaisen syntisen sieluun? Koska kuu pääsee auringon eteen, silloin tulee pimeys maan päälle kuudennesta hetkestä yhdeksänteen hetkeen asti. Vapahtaja oli pimeydessä kolme tiimaa, ja yhdeksännellä hetkellä huusi hän: Eeli, Eeli, lama sabaktani? Sen pimeyden tähden, joka oli peittänyt Isän kasvot ainoan Pojan silmäin edestä, tuli Vapahtajalle niin suuri tuska niitten jumalattomain lasten tähden, jotka laskit verta  taivaallisen Vanhimman verisuonista, ja huusit Jumalan rangaistusta itse päällensä, että hänen täytyi huutaa ja valittaa, että Jumala, Isä, oli hänen ylön antanut pimeyden ruhtinaan ja verikoirain haltuun.

Ja niin täytyy myös yhden kristityn huutaa ja valittaa, että Jumala on ylönantanut hänen pimeyden ruhtinaan haltuun, koska suuri pimeys tulee hänen päällensä. Mutta ei ole Jumala ylön antanut sinua ijankaikkiseksi ajaksi, vaan ainoastansa yhden hetken antaa hän sinun olla pimeydessä, että sinä rupeisit huutamaan: Eeli, Eeli, lama sabaktani.

Koska nyt semmoiset merkit näkyvät nyt auringossa, että aurinko tulee pimeäksi ja mustaksi, niin kuin nokiperkele olis ottanut nokea pohjattomuuden pirtistä ja maalannut sen kirkkaan auringon mustaksi. Ja niin on myös kuu tullut punaiseksi siitä savusta, joka nousee syvyyden kaivosta. Luonnollinen järki on itsestänsä musta ja pimeä, ja niin kuin kuu, joka saapi valonsa auringosta, vaikka hänessä itsessä ei ole vähintäkään ylösvalaistusta, niin saapi myös ihmisen pimeä järki vähäisen ylösvalistusta Pyhän Hengen vaikutuksista, jotka tuntuvat sydämessä.

Mutta minkäkaltaista ylös valaistusta saapi sen ihmisen järki, jonka sydämessä rietas henki vaikuttaa? Senkaltaisesta sydämestä saapi ihmisen järki sen ylösvalaistuksen, että tämä valkeus, joka nyt on ilmestynyt, ei ole muu kuin riettaan hengen tuohusvalkea, ja että tämä kristillisyys on yksi villitauti. Mutta järki saapi myös ylösvalaistuksen maksasta ja pernasta, kussa kunnian ja omanvanhurskauden rietas on laittanut itsellensä majan. Järki saapi myös ylösvalaistuksen sapesta, kussa vihan perkele asuu, ja peräsuolessa, kussa ahneuden perkele asuu.

Kaikki nämät riettaan enkelit antavat järjelle sen ylösvalaistuksen, että kristillisyys on ainoastansa yksi ihmeellinen taikaus. Ja silloin tulee kuu punaiseksi siitä savusta, joka nousee syvyyden kaivosta. Luonnollinen järki tulee viimein niin sokeaksi lihan himoin ja haluin kautta, jotka nousevat maksasta, pernasta ja peräsuolesta, että huoruus muuttuu rakkaudeksi, juopumus muuttuu lääkitykseksi, ahneus muuttuu luvalliseksi elatuskeinoksi, viha muuttuu kiivaudeksi totuuden puolesta, koreus muuttuu ruumiin suojaksi, ja häpeällinen elämä muuttuu kunniaksi.

Koska nyt rietas on lihan himoin ja haluin kautta niin kääntänyt sokean raukan silmät nurin, että järki rupeaa katsomaan kaikki synnit luvalliseksi, silloin on kuu tullut punaiseksi. Ja semmoiset merkit ovat nyt näkyväiset tässä kuussa, että maailman lapset pitävät kaikki synnit luvallisena, niin kuin juopumusta, huoruutta, pientä varkautta, kirousta, koreutta, ahneutta, ylpeyttä,  tappelusta, petollisuutta jms. Vieläpä maailman kunnia. Siitä ei ole yksikään tiennyt ennen, kuka sen on antanut ihmiselle. Kaikki ovat ennen olleet siinä uskossa, että Jumala on antanut ihmiselle kunnian. Ei kukaan ole aavistanutkaan, että rietas on antanut ihmiselle kunnian.

Katso! Semmoiset merkit ovat nyt auringossa ja kuussa, että jokainen kristitty, joka niitä merkkejä näkee, saattaa kyllä ajatella, että viimeisen ajan merkit ovat nyt maailmassa, nimittäin: aurinko on pimeä, se on, kristillisyyden valkeus on sammunut, ja kuu on tullut punaiseksi: se on, luonnollinen järki on sekaantunut, ettei valtakuntain kuninkaat ja päämiehet enää ymmärrä, kuinka heidän pitää hallitseman sitä raakaa ja yltynyttä kansaa, että maailma pysyis koossa. Tähdistä ei ole paljon tietoa, onko niitä enää ollenkaan taivaassa. Ei ole kuitenkaan näkynyt moneen aikaan. Ilmanki lohikäärme on niitä vetänyt pyrstöllänsä ja pudottanut taivaasta maan päälle, koska juuri ihmeeksi joku harva tähti näkyy taivaassa, josta yksi köyhä matkustavainen ja yksinäinen kulkija saapi jonkun ojennuksen, sen verran juuri, että hän näkee minne päin hänen pitäis vaeltaman.

Mutta ne harvat tähdet, jotka näkyvät taivaan reunalla, ovat niin himmit sen savun tähden, joka nousee syvyyden kaivosta, että matkustavaiset, jotka kulkevat maata ja merta, täytyvät pitkillä silmillä katsoa niitä tähtiä, ennen kuin he saattavat niitä nähdä. Ja koska semmoinen tähti ilmestyy, joka kelpaa ojennusmerkiksi niille köyhille ja väsyneille matkamiehille, jotka kulkevat iankaikkisuuteen, silloin sanovat maailman viisaat: "Riettaan pyrstötähti nyt näkyi." Silmänkääntäjä on kääntänyt heidän silmänsä nurin. Koska he näkevät niitä pulloja, jotka uivat paloviinassa, joka hyvin huiskutetaan, silloin tulevat he iloiseksi ja sanovat: "Se on hyvä viina." Mutta koska he näkevät yhden tähden, joka johdattaa matkustavaisia Betlehemiin, silloin he sanovat: "Riettaan pyrstötähti se on."

Johannes näki lohikäärmeen vetävän pyrstöllänsä kolmannen osan taivaan tähdistä maan päälle, mutta nyt on lohikäärme korjannut kohta kaikki tähdet taivaasta, ja sentähden on maailma tullut mustaksi ja pimeäksi, ettei ole monta henkeä, jotka näkevät, mistä tie menee taivaaseen. Pissihaukat, joilla ovat isot sillmät pääkallossa, he rakastavat pimeyttä ja vihaavat valkeutta, eikä niin muodoin ota ojennusta taivaan tähdistä. Sentähden he lentävät pimeyden aikana huoneitten ympäri ja rääkkyvät. Niin myös hattarat ja mettän perkeleet liikkuvat pimeyden aikana, mutta päivän koitossa he pakenevat.

Semmoiset merkit näkyvät nyt taivaassa. Aurinko on tullut pimeäksi, ja se on juuri harva paikka maailmassa, jossa yksi pikkuinen syrjä näkyy auringosta. Kuu on punaiseksi tullut siitä savusta, joka nousee syvyyden kaivosta; ja lohikäärme vetää pyrstöllänsä kaikki tähdet taivaasta maan päälle. Jos joku muutos ei tule uskossa ja elämässä maailman ihmisille, niin tämä maailma pian hajoaa.

2. Koska Vapahtaja tämän päivän evankeliumin alussa puhuu viimeisistä ajan merkeistä, varoittaa hän viimein opetuslapsiansa niistä synneistä, jotka erinomattain ovat hallitsevaiset silloin, koska viimeisen ajan merkit rupeavat näkymään. Kavahtakaat teitänne ylön syömisestä, juopumuksesta ja elatuksen murheesta, ettei se päivä tule äkisti teidän päällenne.

Me näemme, että ylönsyöminen ja juopumus ovat maailmassa hallitsevaiset synnit. Maailman herrat käyvät edellä hyvillä esimerkeillä, ja talonpojat seuraavat perässä. Koska yksi ihminen syntyy, niin he palvelevat sitä jumalata, joka on peräsuolessa. Jos ihminen kuolee, silloin taas palvellaan samaa peräsuolen jumalaa. Nimipäivät ja syntymäpäivät pyhitetään peräsuolen jumalalle huvitukseksi. Pyhäpäivät tehdään syömäpäiväksi, juomapäiväksi, tierauspäiväksi, kirouspäiväksi ja tappeluspäiväksi. Ja se näyttää niin kuin peräsuolen jumala sais suurimman kunnian ja palveluksen maailman orjilta.

Onkos sitte Jumala luonut ihmisen tyhjä syömään ja paskantamaan, juomaan ja tappelemaan, huorin tekemään ja varastamaan? Vai mitä varten on ihminen luotu tähän maailmaan? Maailman herrat voitelevat kurkkuansa vuotavalla pirun paskalla ja talonpojat seuraavat heidän esimerkkiänsä. Niin eletään nyt maailmassa ja sillä elämällä he luulevat kelpaavansa Jumalalle. Jos joku kristitty tulee maailman lapsia soimaamaan senkaltaisesta elämästä, niin he suuttuvat ja purevat hampaitansa. Ei he saa tunnon rauhaa ennen kuin he saavat makkaroita tehdä kristittyin verestä. Mutta ei he näe makkaroita tehdä, ennen kuin he noutavat valkean helvetistä.

Se on myös arvattava, että sen kaltaisesta elämästä seuraa elatuksen murhe. Koska he ovat hyvin palvelleet sitä peräsuolen jumalata, menevät kaikki ajatukset siihen samaan paikkaan. Että se räkkäis hyvin syödä ja juoda, täytyvät muutamat varastaa kruunua, muutamat ottavat vaivaisilta ja kuluttavat rikkaille. Muutamat viinakaupalla ja muutamat vääryydellä freistaavat rikastua. Sen kaltaisen elämän perästä tulee köyhyys muutamille, erinomattain juomarille, huorille ja varkaille, joita rietas on tehnyt köyhiksi. Ja muutamille kokoontuu suuri maailman tavara, joita rietas on tehnyt rikkaiksi. Ja senkaltaisen väärän ja jumalattoman elämän perästä luulevat he olevansa valmiit astumaan taivaan valtakuntaan ilman katumuksetta, ilman parannuksetta, ilman uskotta, ilman rakkautta.

Eikös ole siis tarpeellinen kristityille kavahtaa itseänsä ylön syömisestä, juopumuksesta ja elatuksen murheesta, ettei Herran päivä tulis ylön äkisti hänen päällensä. Niin me toivomme, että ne harvat sielut, jotka ovat ennen pitäneet samankaltaista elämätä, kuin nyt pidetään maailmassa, ovat Jumalan armon kautta nähneet, mihinkä sen kaltainen elämä viepi, täytyvät täst´edes paremmin valvoa ja rukoilla sitä suurta ristin kantajata, että hän varjelis heitä senkaltaisesta elämästä.

Entiset juomarit, entiset viinaporvarit, entiset huorat ja entiset varkaat muistavat ilman epäilemättä, kuinka heidän entinen elämänsä on ollut, niinkuin Paavali kirjoittaa kristityille: "Muistakaa, että te olette pakanat olleet." Muistakaat, että te olette ennen eläneet niinkuin nämät pakanat, jotka nyt kraakkuvat tässä kirkon ympäri. Mutta nyt te näette ja tunnette teidän sydämissänne sitä suurta Israelin Jumalan armoa, jonka kautta te olette niin kuin kekäleet helvetistä temmatut pimeydestä valkeuteen, ja saatanan vallan alta Jumalan tykö saatetut.

Nyt te näette, heränneet ja armoitetut sielut, mikä pohjatoin hauta oli teille viholliselta valmistettu. Nyt te näette, mikä sanomatoin ilo teitä odottaa, jos te olisitte pysyväiset teidän kalliimmassa uskossanne loppuun asti. Olkaat siis valppaat ja valmiit rukoilemaan, että se suuri ristin kantaja, joka teissä hyvän työn alkanut on, auttais teitä vielä viimeisessä hengen kilvoituksessa. Ja koska nämät luonnolliset silmät kiinni pannaan, ne kirkkaat silmät aukenisit, jotka näkevät Jumalan ja kaikki pyhät enkelit. Amen.

 

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /




N:o 3A    3 SUNNUNTAINA ADVENTISSA 1850

Mitä te läksitte korpeen katsomaan? Ruokoako, joka tuulelta häilytetään? Taikka mitä te läksitte katsomaan?

Tainkaltaisen kysymyksen pani Vapahtaja sille sokealle kansalle, joka kurkistelemisen tähden juovatti häntä.  Tämä sokea kansa oli nimittäin lähtenyt korpeen katselemaan Johannesta, joka saarnais katumuksesta ja parannuksesta. Ja Vapahtaja kysyi nyt kansalta: Mitä te läksitte korpeen katsomaan? Ruokoako, joka tuulelta häilytetään?

Luulettekos Johanneksen olevan niin pehmeän, niin kuin vitsan, joka häilyy sinne ja tänne maailman tuulesta? Kuinka te luulette, että Johannes on yksi huikentelevainen mies, jonka mieli kääntyy maailman tuulen jälkeen? Luuletteko, että Johannes sujuu, niin kuin ruoko maailman tuulen edessä sujuu? Luuletteko, että Johannes nöyryyttää ja kumartaa itsensä maailman edessä, että hän palvelee maailman herroja eli saarnaa maailmalle mielisuosioksi?

Johannes Kastaja oli senkaltainen mies, joka uskalsi sanoa maailmalle totuuden. Hän oli kankea niin kuin puu maailmaa vastaan. Hän uskalsi sanoa maailman herroille: "Te kyykäärmeen sikiät, kuka teitä neuvoi sitä tulevaista vihaa välttämään? Ja sen haukkumisen tähden suutuit kaikki siveät huorat hänelle ja panit häntä arestiin. Mutta se siveä huora, jota hän oli haukkunut, ei saanut omantunnon rauhaa ennen kuin hän sai Johanneksen pään vatin päälle. Sitte vasta sai tämä siveä huora omantunnon rauhan, koska hän pääsi leikkaamaan Johanneksen kaulan poikki.

Ja sama luonto näkyy vieläki olevan maailman siveillä huorilla. He suuttuvat hirmuisesti, jos joku haukkuis heitä siveiksi huoriksi, ja uhkaavat kunniansa perään kysyä. Rietas on antanut heille niin suuren kunnian, ettei he viitti kuulla huoran nimeä. Jos vaan huoraksi haukutaan, varsin rupeavat käärmeen siemenet puikimaan sydämen juuressa. Mutta ei he tiedä sokeat raukat, kuka heille on kunnian antanut. Siveät huorat luulevat, että Jumala on antanut heille kunnian. Ei het ymmärrä, että maailma ja rietas on antanut heille kunnian. Vapahtaja on sanonut: "Kuinkas te saatatte antaa kunnian Jumalalle, jotka otatte kunnian toinen toiseltanne?

Mutta sillä kuninkaallisella huoralla, jonka Johannes haukkui, sillä oli niin suuri kunnia, ettei hän saanut tunnon rauhaa  riettaalta, ennen kuin hän pääsi leikkaamaan Johannekselta kaulan. Mutta koska hän rupeis maailman herroja haukkumaan kyykäärmeen sikiöiksi, silloin suutuit maailman herrat hirmuisesti ja sanoit: "Sillä miehellä on perkele." Ja niin ne sanovat vielä nytki. Koska joku herännyt ihminen haukkuu maailman kunniallisia ihmisiä huoriksi ja varkaiksi, niin maailman ihmiset sanovat: "Sillä miehellä on perkele. Sillä on noussut ylpeyden perkele päähän."

Johannes on vielä elämällänsä suututtanut maailman herroja. Hän oli antanut kansalle pahan esimerkin, koska hän ei elänyt niin herkullisesti, kuin muut maailman herrat. Se teki myös pahaa viinaporvarille, ettei Johannes pannut viinaa suuhunsa. Vapahtaja puhui itse siitä Johanneksen elämänlaadusta ja sanoi Juudalaisille: "Johannes tuli, ei syönyt eikä juonut, ja te sanoitte: sillä miehellä on perkele. Vissimmästi viinaporvarit suuttuvat senkaltaiselle miehelle, joka ei maista viinaa. Semmoinen juomatoin mies pilaa heidän viina kauppansa. Jos nimittäin maakunta alkaa hänen esimerkkiänsä seuraamaan, niin loppuu viina kauppa. Ja sen kautta tulee viinaporvarille ja viinankeittäjille suuri vahinko. Ensiksi sen vuoksi, ettei yksikään osta pirun paskaa heiltä, ja toiseksi: ei anna ihmiset itseänsä pettää viinaporvarilta, koska paloviina ei ole sekoittanut järkeä.

Se oli vielä muutaki syytä, minkä tähden koreat ja siveät huorat olit suuttuneet Johannekselle. Hänellä olit niin huonot vaatteet, nimittäin yksi krouvi paita kamelin karvoista. Jos nyt ihmiset rupeaisit hänen esimerkkiänsä seuraamaan, kuinka sitte kävis maailman siveille huorille, jotka pitävät kambritsi paitaa, että se olis pehmeä huorimiehille, koska ne tulevat viereen. Ja kuinkas kävis maailman porvareille, jotka kaikenlaisesta koreudesta ottavat ison voiton, millä he jaksavat häitä pitää ja punssia juoda?

Jos maakunta ottais Johanneksesta esimerkin ja heittäis pois koreuden, niin tulis maailman porvareille hätä. Heidän täytyis tuoda markkinoille aivan suoloja, joka on raskas kalu kuljettaa,  ja josta ei tule niin iso voitto, että se räkkäis komeat kartanot rakentaa ja vieraspitoja laittaa, vaikka ei suinkaan täällä ole suoloista puute. Minä luulen, että talonpojat ovat näinä vuosina ostaneet niin paljon suoloja, että se räkkää vielä maailman herroilleki antaa. Kaiken tämän haukkumisen tähden, ja maailman ylönkatsomisen tähden,ovat maailman koreat herrat ja siveät huorat ja viinaporvarit suuttuneet Johannekselle, eikä suinkaan saa omantunnon rauhaa, ennen kuin he pääsevät leikkaamaan hänen kaulansa.

Nyt oli Johannes niin kankea maailmaa vastaan, niin kuin rautakanki, ja niin uppiniskainen, ettei hän säästänyt  maailman herroja, vaan suolais heitä aikalailla, koska hän näki, että he olit mätänemässä huoruudessa, laiskuudessa, juopumuksessa, ahneudessa. Sentähden sanoi Vapahtaja kansalle,  joka oli lähtenyt korpeen katsomaan sitä miestä, jolla maailman herrat sanoivat olevan perkeleen: "Mitä te läksitte korpeen katsomaan? Ruokoako, joka tuulelta häilytetään? Vai mitä te läksitte katsomaan? Sitä miestäkö te läksitte katsomaan, jonka mieli sujuu eli taipuu maailman tuulen jälkeen? Taikka mitä te läksitte katsomaan: "Ihmistäkö, joka pehmeitä kantaa? Niin koreaa maailman herraakos te läksitte katsomaan? Taikka mitä te läksitte katsomaan: Profeettaako? Minä sanon teille: Tämä on jalompi kuin profeetta. Sillä tämä on se, josta kirjoitettu on: Katso minä lähetän minun enkelini sinun kasvois eteen, joka on valmistava sinun ties sinun etees."

Me kuulemme nyt näistä sanoista, että Johannes Kastaja on yksi Herran enkeli, joka valmistaa Vapahtajalle tien ihmisten sydämiin. — Jospa nyt Herra antais hänelle voimaa valmistaa tätä tietä, että kunnian Herra pääsis kulkemaan, sillä maailman tuisku ja rajuilma on ottaneet tien pois. Koska tien valmistaja tulee tietä valmistamaan Herralle, kohtaa hän aivan umpista. Ei siinä löydy muuta kuin hukan jälkiä. Kuitenki on se meidän toivomme ja uskalluksemme Jumalaan, että tien pitää aukeneman, niin kauvan kuin tien valmistaja rautalapiolla kaivaa lunta ja totuuden rautakangella kankoaa kaikki loukkauskivet ylös, että kunnian Herra pääsee kulkemaan ylhäältä alaskäsin, pohjoisesta etelään ja idästä länteen.

Kaikki köyhät ja väsyneet matkamiehet, jotka istutte tien päällä ja odotatte kunnian Herraa, rukoilkaat sitä suurta ristinkantajaa, että hän antais tien valmistajalle voimaa ja väkevyyttä  hakkaamaan, kaivamaan, kankoamaan, vierittämään, kuokkimaan, kiskomaan ja nostamaan karhakoita, pensaita, juurakoita, kiviä, kantoja, puita, lumikinoksia, että kunnian Herra pääsis kulkemaan, ja että ne köyhät ja väsyneet matkamiehet, jotka istuvat tien päällä ja odottavat kunnian Herraa, pääsisit hänen kanssansa kulkemaan ijankaikkisuuteen. Kuule sinä suuri ja ylistetty kunnian Kuningas köyhäin ja väsyneitten matkamiesten huokaus. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi Matt. 11: 2 - 6

Me kuulemme siitä ylös luetusta evankeliumista, että Johannes Kastaja oli vankeudessa lähettänyt kaksi opetuslasta kysymään Jeesukselta: Oletko sinä se tuleva eli pitääkö meidän toista odottaman? Tämä kysymys ei tullut Johanneksen oman epäuskon tähden, sillä Johannes oli saanut senkaltaisen vakuutuksen ylhäältä, että Jeesus Natsarenus oli totisesti se tuleva Vapahtaja; mutta Johanneksen omat opetuslapset arvelit siitä, onko hän se tuleva, eli oliko hän se Vapahtaja, josta oli niin paljon puhuttu Raamatussa. Vapahtaja käski Johannekselle sanoa, mitä he nähneet ja kuulleet olit: että sokeat saavat näkönsä, ontuvat käyvät, pitaliset puhdistetaan, kuolleet herätetään, ja autuas on se, joka ei pahene minussa.

Näitten sanain johdatuksesta pitää meidän tällä erällä kysymän niiltä, jotka epäilevät, onko tämä kristillisyys oikea, joka nyt on näissä paikoissa ilmestynyt, eli pitääkö meidän toista odottaman? Mitkäs ovat ne merkit, jotka todistavat, että tämä kristillisyys on oikea? Joo! yksi merkki on, että sokeat saavat näkönsä, toinen merkki on, että ontuvat käyvät, kolmas merkki on, että pitaliset puhdistetaan, neljäs merkki on, että kuolleita nostetaan ylös, ja viides merkki on, että köyhille saarnataan evankeliumi.

Me tiedämme, että niitä on monta, jotka epäilevät, onko tämä kristillisyys oikea. Ei ainoastansa fariseukset, jotka näkevät paljon vikoja kristittyin elämässä, niin kuin he silloin näit Vapahtajan elämässä paljon vikoja, mutta myös Johanneksen opetuslapset, jotka ei vielä ole luopuneet Johanneksesta,  vaikka hän on tahtonut, että heidän pitää luopuman hänestä ja mennä Vapahtajan Jeesuksen tykö, ovat vielä arveluksessa, onkohan tämä se tuleva. Niitten uskon vahvistukseksi, jotka ovat arveluksessa, onko tämä kristillisyys oikea, käsketään heitä katsomaan niitten voimallisten töitten päälle, jotka tapahtuvat.

Ensiksi. Sokeat näkevät. Kuinka monta niitä on, jotka ovat sokeana syntyneet, ei ole niin vakaisesti ylös kirjoitettu. Mutta sen me tiedämme, että niitä on koko iso joukko, jotka ennen ovat sokeana vaeltaneet 20, 30, 40, 50, ja 60 ajastaikaa, ja nyt ne näkevät. Sokeana ollessansa he vaelsit summia ijankaikkisuutta kohti. Mutta he vaelsit silloin kadotuksen lavealla tiellä, sillä ei het nähneet, mistä tie menee taivaaseen. Mistäs sokea näkee sitä kaitasta tietä, joka viepi elämään? Hän vaeltaa sitä laveata tietä, josta koko maakunta kulkee, jota riettaan enkelit ovat valmistaneet tämän maailman jumalalle. Mutta ei sokea raukka näe sitä kaitasta tietä, joka viepi elämään.

Eikä ole yksikään sokeuden ja pimeyden aikana kysynyt toiselta: Tiedätkös, mistä tie menee taivaaseen? Sillä he ovat kaikki vaeltaneet yhtä ja samaa tietä. Ja vielä nytkin kuuluu olevan niillä sokeilla se usko, että kaikki tulevat yhteen paikkaan. Mutta ne harvat sielut, jotka Vapahtajan voiman kautta ovat saaneet silmänsä auki, saattavat nyt sanoa niin kuin se mies, joka oli sokeana syntynyt, mutta oli Vapahtajan voiman kautta näkeväksi tullut: Yhtä minä tiedän, sanoi hän, että minä olin sokea, mutta nyt minä näen. Tämä on nyt niille merkiksi, jotka epäilevät, lieneekö tämä olla oikea oppi.

Toinen merkki on se, että ontuvat käyvät. Vaikka ihmisen sokeat silmät avataan, että hän näkee, mistä tie menee taivaaseen, ei siitä seuraa vielä, että hän jaksaa sitä tietä vaeltaa, koska hän on nontuva ja raajarikko. Monella on tosin silmät auki, mutta he ovat voimattomat vaeltamaan, koska jalat puuttuvat. Sen tähden he jäävät istumaan tien päälle. Näkevät kyllä, kuinka toiset menevät sivuti, mutta ei ole voimaa seuraamaan. Nämät väsyneet matkamiehet istuvat tien päällä ja huutavat ohitse käyväisille! Älkäät jättäkö meitä!  Mutta he vastaavat: Te olette ontuvat ja raajarikot, sen tähden ette jaksa käydä elämän tiellä. Miksette ole kontanneet armoistuimen eteen? Miksette huuda niin korkealla äänellä, että ääni kuuluu syvyydestä taivaaseen. Että se armollinen Herra Jeesus parantais teidän jalkojanne, että tekin pääsisitte muitten matkaan ennen kuin tuisku ja rajuilma ottaa pois tien, ennenkuin pimeys saavuttaa.

Kontatkaat te ontuvat ja raajarikot, kontatkaat armoistuimen eteen ja rukoilkaat sitä suurta ristinkantajata, että hän parantais teidän jalkojanne, sillä hän on sanonut: Ontuvat käyvät. Ja profeetan kautta sanoo hän: Rammat hyppäävät niin kuin peurat. Ja Pietari ja Johannes paransit yhden kerjäläisen, joka oli jalvotoin ollut monta kymmentä ajastaikaa. Tämä pitää oleman merkiksi niille, jotka epäilevät, lieneekö tämä muutos olla oikea eli väärä.

Kolmas merkki on se, että pitaliset puhdistetaan, vaikka paljon on vielä niitä pitaalisia puhdistamatta; mutta sen me tiedämme vakaan, että kymmenen on puhdistettu. Koska Jeesus sanoi heille: menkäät ja osottakaat teitänne papille, niin he käydessänsä tulit puhtaiksi. Ja ne kymmenen puhdistettua ovat myös osottaneet itsensä papille ja ottaneet häneltä sen todistuksen, kuin Mooses on heille käskenyt.

Mutta sen pahempi, ei ole kaikki puhdistetut sielut tulleet takaisin kiittämään Jeesusta hänen suuren armonsa edestä. Sillä Vapahtaja kysyy: Eikö kymmenen puhdistettu? Kussasta siis yhdeksän ovat? Ne ovat vissimmästi tarttuneet maailmaan, ja ainoastansa yksi muukalainen, joka on huonoin kaikista, on tullut takaisin kiittämään Jeesusta. Kussasta siis ne yhdeksän ovat?

Missäs olette, te puhdistetut sielut? Jeesus kaipaa teitä. Hänellä on ikävä nähdä, koska te olette niin kiittämättömät, ettette maailman rakkauden tähden jouda tulla takaisin maailmasta kiittämään häntä kaikkien hänen hyväin töittensä edestä. Muistakaat kuitenki, että te olette kerran puhdistetut, ja se pitää oleman niille merkiksi, jotka epäilevät, onko tämä oppi oikea eli ei.

Neljäs tuntomerkki on se, että kuolleita herätetään ylös. Vaikka moni makaa vielä kuolleena ja raatona, ja on jo mätänemässä, ja madot kanssa kalvavat heitä, ne madot, joita tuonen koiraksi kutsutaan. Ja muutampi sokea raukka on koettanut pirun paskalla niitä matoja kuolettaa, mutta ei ne ole kuolleet vielä, vaikka hän itse makaa kuolleena ja raatona. Kuitenki on moni kuollut raato nostettu ylös kuolleen uskon haudasta ja on eläväksi tullut Jeesuksen voiman kautta.

Ja ne harvat sielut, jotka ovat eläväksi tulleet, seuraavat nyt Jeesusta elämän tiellä. Yksi on Latsarus, joka oli neljä vuorokautta maannut haudassa. Toinen on Nainin lesken poika, joka kannettiin ulos kuolleena. Kolmas on päämiehen tytär Kapernaumissa, josta Vapahtaja sanoi: Ei piika ole kuollut, mutta hän nukkuu. -Paitsi niitä, jotka Jeesuksen kuoleman kautta nostettiin ylös haudoistansa. Ja net olit kauan aikaa maanneet haudassa.

Mutta luonnollisen siveyden päämiehet, Josef ja Nikodeemus, ei ole tulleet eläväksi, sillä he ovat panneet Jeesuksen ruumiin kuolleen uskon hautaan. Ja maailman herrat, Jeesuksen ristin viholliset, ovat panneet lukon haudan päälle, ettei hänen opetuslapsensa varastais häntä. Ja kuitenki hän nousi ylös, vaikka sotamiehet freistaavat vahata hautaa. Mutta voimattomaksi tulevat sotamiehet, koska Herran enkeli astuu alas taivaasta ja vierittää kiven haudan ovelta.

Tämä on myös tapahtunut niille merkiksi, jotka epäilevät, lieneekö tämä olla oikea oppi. Freistatkaat, freistatkaat, te maailman sotamiehet, pidättää Jeesuksen ruumista kuolleen uskon haudassa! Ette kuitenkaan jaksa. Te menette kuoliaaksi, niin pian kuin Herran enkeli astuu alas taivaasta ja vierittää kiven haudan ovelta. Viimein häätyy teidän valehdella, että opetuslapset varastit hänen.

Viides merkki on se, että köyhille saarnataan evankeliumia. Ennen on saarnattu rikkaille evankeliumia, mutta nyt saarnataan köyhille evankeliumia. Ei tosin ole ennen näitä aikoja ollut paljon köyhiä. Ihmiset ovat ennen olleet rikkaammat, niin kauvan kuin he jaksoit hyvin varastaa. Mutta nyt on tullut paljon köyhiä, sitte kuin talon isäntä on saanut senkaltaisia koiria, jotka haukkuvat varkaille, ettei he paali enää varastaa. Nyt tulevat varkaat köyhiksi, koska tuonen koirat haukkuvat niin kovin, että varkaat häätyvät tuoda varastettua kalua takaisin. Enkä tiedä, mikä noita se on pannut manalaisia niitten varkaitten päälle, että heidän täytyy ilmoittaa isännälle, mitä he ovat ennen varastaneet eli vääryydellä omistaneet.

Sitä pitävät kaikki viinaporvarit ihmeenä. Erinomattain ne, jotka pruukaavat panna vettä viinaan, vaikka niitten kalu ei juda enää, sillä juomarille on tullut niin hyvä maku, ettei he ota suuhunsa muuta kuin puhdasta ja sekoittamatonta viinaa. Nyt ovat entiset varkaat tulleet niin köyhiksi, ettei heillä ole paljon mitään suuhun panemista. Ja niille köyhille saarnataan evankeliumia.

Kyllä tosin rikkaat tahtovat, että heillekin saarnattaisiin evankeliumia, mutta koska me tiedämme, millä lailla he ovat rikastuneet, nimittäin varastamisella, niin me tahdomme, että heidän pitää ensinnä kantaman takaisin kaikki, mitä he ovat varastaneet. Me tahdomme, että heidän pitää tuleman oikein köyhiksi, viheliäisiksi, alastomiksi, alaspainetuiksi, rikkimurretuiksi ja hätääntyneiksi. Sitte vasta saarnataan evankeliumia heille.

Mutta muille, jotka ei ole janoovaiset, niille annetaan suoloja, että heille tulis jano. Jotka ei ole kerjäläiset, niille annetaan risuja, koska he kerjäävät, vaikka ei ole hätää. Tässä on paljon niitä, jotka tekevät itsensä köyhäksi ja vaivaiseksi, vaikka puoti on täynnä varastettua kalua. Ja semmoiset tahtovat, että heille pitää saarnattaman evankeliumia, mutta semmoisille keitureille pitää annettaman risuja pureskella.

Tässä on nyt viisi merkkiä eteen asetettu, jotka todistavat niille, jotka epäilevät, onko tämä se tuleva, eli pitääkö meidän toista odottaman. Viisi merkkiä, joista epäileväiset saavat päättää, onko tämä oikea kristillisyys eli pitääkö meidän toista odottaman. Me tiedämme, ettei kaikki pidä tätä kristillisyyttä oikeana. Fariseukset moittivat, että se on kokonansa väärä. Saddukeukset moittivat, että siinä puhutaan kuolleitten ylösnousemisesta. Lainoppineet moittivat, että siinä on rakkauden puutos. Pakanat luulevat, että se on villitauti. Nikodeemus myös ihmettelee, että ihmisen pitää uudesta syntymän.

Mutta ne sokeat, jotka nyt näkevät. Ne ontuvat, jotka nyt käyvät. Ne kuolleet, jotka nyt elävät. Ne pitaliset, jotka nyt ovat puhdistetut. Ja ne köyhät, joille nyt saarnataan evankeliumia. Ne tuntevat, että tämä on oikia oppi, ja rukoilevat vielä, että Vapahtajan oppi aina levenis, että ontuvat, sokeat ja raajarikot aina tulisit hänen tykönsä, että pitaliset puhdistettaisiin, ja että kuolleet aina kuulisit Herran äänen. He rukoilevat, että köyhät, vaivaiset, alastomat, murheelliset, itkeväiset, isoovaiset, janoovaiset, viheliäiset ja alaspainetut saisit kuulla joka päivä sitä evankeliumia, joka saarnataan köyhille. Amen

 

Alkuperäinen / Aunon kokoelma Helsingin yliopistonkirjasto /

Jäljennös / SKHS / Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /




N:o 3B    3 SUNNUNTAINA ADVENTISSA 1852

Vapahtaja sanoi Juudalaisille: Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tiessä, ja ette häntä uskoneet; mutta publikaanit ja portot uskoit hänen: Mutta te, jotka sen näitte, ette sittenkään parannusta tehneet, että te häntä olisitte uskoneet. Matt. 21: 32

Näin sanoi Vapahtaja pappein päämiehille ja kirjanoppineille, koska he tulit häneltä kysymään, kenenkä voimalla hän oli alkanut ihmisiä opettamaan ja ihmeitä tekemään, ja kenenkä luvalla hän  viinaporvarien pöytiä rupeis kaatamaan. Pappein päämiehet ja kirjanoppineet tahdoit tietää, kuka oli hänelle luvan antanut niin opettaa kansaa juuri vastaan muita pappeja. Silloin kysyi hän taas takaisin pappein päämiehiltä, jos Johanneksen kaste oli Jumalasta eli ihmisistä tullut? Mutta ei pappein päämiehet tohtineet sanoa, että Johanneksen kaste oli ihmisistä, eli oman järjen tekemä, sillä papit tiesit, että kansa uskoi Johanneksen kasteen olevan Jumalasta tulleen. Mutta papit ei uskoneet sitä.

Koska nyt papit arvelit keskenänsä, kuinka heidän pitäis vastaaman, ettei he tulis johonkuhun järjen mukkaan solmituksi, sanoit he keskenänsä: jos me sanomme, että Johanneksen kaste oli taivaasta, niin sanoo hän meille, miksette siis häntä uskoneet? Jos me taas sanomme: Se oli ihmisistä, niin me pelkäämme kansaa. Viimein täytyi heidän sanoa: Emme tiedä.

Niin sanovat myös tämän aikaiset fariseukset, koska heille pannaan senkaltainen kysymys eteen, josta olis pelko, että he joutuisit johonki järjen mukkaan, jos he vastaisit väärin, niin he panevat itsensä tietämättömyyteen ja sanovat: Emme tiedä. Ja sillä tietämättömyyden varjolla he luulevat pääsevänsä vapaiksi kaikesta edesvastauksesta. Mutta Vapahtaja kysyi heiltä siinä tarkoituksessa, että he solmeisit itsensä, sillä Vapahtaja tiesi hyvin, ettei pappein päämiehet pitäneet Johannesta oikeana opettajana, vaan vääränä profeettana.

Ja niin se kävis vielä nytki, jos Johannes nousis ylös ja rupeais saarnaamaan niin kuin hän silloin saarnais: Te kyykäärmeen sikiät, kuka on teitä neuvonut välttämään sitä tulevaista vihaa. Se kävis niin, että kaikki kirjanoppineet ja fariseukset rupeaisit häntä vihaamaan ja sanomaan: Ei tämä ole kuin muutampi väärä profeetta ja villihenki, joka haukkuu kunniallisia ihmisiä kyykäärmeen sikiöiksi. Jos vielä joku Nazarenus kysyis fariseuksilta: Olikohan Johanneksen kaste taivaasta? Niin he vastaisit ilmanki: Emme tiedä, elikä menisit ulos siitä kirkosta, kussa semmoisia saarnataan, että ihmiset ovat kyykäärmeen sikiöt, ja sanoisit vielä: "Emme ole siihen laihin eläneet, että yksikään pappi eli väärä profeetta tarvitsee tulla meitä haukkumaan."

Ja tämän  aikaiset fariseukset suuttuisit vielä enemmän, jos Nazarenus sanois heille: Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tiessä, ja ette häntä uskoneet, mutta publikaanit ja portot uskoit hänen. Niin sanoisit tämän aikaiset fariseukset: Publikaanit ja portot! Se on: tulli hurtat ja huorat. Ne ovat juuri somat uskomaan hänen päällensä. Mutta met emme usko hänen päällensä. Jos vielä Nazarenus sanois heille: Vaikka te näitte, kuinka publikaanit ja portot uskoit Johanneksen, ette  kuitenkaan tehneet parannusta, että te olisitte uskoneet häntä.

Tosin ovat tämän aikaiset kirjanoppineet ja fariseukset nähneet, kuinka  portot ja publikaanit ovat uskoneet Johanneksen kasteen ja opin olevan taivaasta, ja ovat he myös nähneet, kuinka huorat ja varkaat ovat tehneet parannuksen. He ovat nähneet, kuinka pirun paska on vuotanut maahan, ja siitä on viinaporvarille  tullut katumus, juomarille on tullut kauhistus. Sillä jos pirun paska ei olis vuotanut maahan, ei olis viinaporvarille tullut katumus. Jos pirun paska ei olis vuotanut maahan, ei olis juomarille tullut kauhistus. Kyllä sentähden isommat viinaporvarit kantavat vihaa sydämissänsä ja uhkaavat tappaa sen villihengen ja väärän profeetan, joka ensinnä rupeis Jumalan viljaa pirun paskaksi kääntämään.

Kuitenki on sama mies vielä elämässä, ja aikoo vielä Jumalan viljaa pirun paskaksi kääntää. Vaikka se on kyllä yksi suuri ja kauhistavainen synti, että ihmisen pitää niin pilaaman Jumalan viljaa, että se juuri pirun paskaksi muuttuu. Sitä ei olis yksikään tuhannen ajastaikaa tätä ennen uskonut, että Jumalan vilja piti juuri pirun paskaksi muuttuman. Mutta niin se on kuitenki tapahtunut. Ja kirottu olkoon jokainen, joka Jumalan viljaa pirun paskaksi muuttaa. Ja kirottu olkoon jokainen, joka pirun paskaa suuhunsa panee, sillä paha henki haisee jokaisesta, joka pirun paskaa suuhunsa panee.

Mutta ei sentähden isommat viinaporvarit lakkaa pirun paskaa kuljettamasta, vaikka heille on tullut katumus siitä, että pirun paska on maahan vuotanut. Eikä isommat juomarit lakkaa vielä lakkimasta sitä vuotavata ja keitettyä pirun paskaa, vaikka muutamat juomarit ovat kauhistuneet siitä, että semmoinen vilja on maahan vuotanut.

Ja ovat myös siviät huorat nähneet, kuinka julkiset huorat rupeisit parannusta tekemään, koska Johannes haukkui heitä, mutta ei siviät huorat usko vielä, että Johanneksen kaste on taivaasta, sillä siviät huorat seuraavat sen siviän huoran esimerkkiä, joka ei saanut omantunnon rauhaa, ennen kuin Johanneksen kaula leikattiin poikki. Miksis sydäntä ei paistanut? Olen minä kuullut yhden siviän huoran mainittavan, joka ei saanut tunnon rauhaa, ennen kuin hän sai vanhemman sydämen paistaa hiilusten päällä.

Ovat myös rehelliset varkaat nähneet, kuinka muutamat julkiset varkaat ovat häätyneet tuomaan varastettua kalua takaisin sentähden, että yksi suuri noita on pannut eli nostanut manalaisia heidän päällensä. Mutta ei rehelliset varkaat vielä usko, että manalaiset nostetaan heidän päällensä kuoleman jälkeen, ellei täällä tule hoppu kantamaan varastettua kalua takaisin.

Nyt ovat tosin kaikki suruttomat ja armonvarkaat nähneet, kuinka huorat ja varkaat, niin myös juomarit ja viinaporvarit ovat katumuksen ja parannuksen tehneet, mutta ei he vielä usko, että tämä Johanneksen kaste on Jumalasta. He tahtovat ilmanki nähdä tunnustähtiä taivaasta, ennen kuin he uskovat. Vasta silloin he taitaisit uskoa, jos he näkisit tulta ja tulikiviä satavan taivaasta.

Meidän uskomme on kuitenkin se, että vaikka siviät huorat anovat Johanneksen päätä vadin päälle, pitää kuitenkin Johanneksen saaman iloita siitä vielä vankeudessa, että sokeat näkevät, ontuvat käyvät, pitaliset puhdistetaan ja kuolleita nostetaan ylös Jeesuksen voiman kautta. Ja Johannes saattaa vielä vankeudessa iloita siitä, ettei ole hänen vaivansa hukkaan mennyt, koska syntiset tulevat Jeesuksen tykö ja tulevat paratuksi hänen armonsa kautta.

Niin menkäät nyt sokeat raukat silmätohtorin tykö ja ostakaat silmien voidetta. Ja te ontuvat, jotka olette tähän päivään asti ontuneet molemmin puolin, menkäät Jeesuksen tykö, että hän parantais teidän jalkojanne. Te pitaliset, tahdottekos tulla puhdistetuksi? Menkäät nyt sen suuren parantajan tykö, että te tulisitte puhtaaksi. Ja te kuolleet raukat, jotka olette niin nuorena kuolleet ja vielä makaatte kuolleen uskon haudassa. Tahdottekos kuulla Herran äänen ennen kuin madot teitä syövät? Nouskaat ylös teidän haudoistanne, ennen kuin kivi pannaan haudan ovelle ja mullalla peitetään. Kuule, armollinen Herra Jeesus, sokiain, ontuvain ja pitalisten ääni, koska he huutavat sinun tykös. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Matt. 11: 2.

Me kuulemme meidän pyhästä evankeliumistamme, että Johannes Kastaja oli vankeudessa, johon hänet oli heitetty sen siviän huoran tähden, joka ei saanut omantunnon rauhaa ennen kuin Johanneksen kaula leikattiin poikki. Siinä vankeudessa lähetti hän kaksi opetuslasta kysymään Jeesukselta: "Oletkos sinä se tuleva, eli pitääkö meidän toista odottaman? Tämä kysymys kuuluu  nyt näin: Onkos tämä kristillisyys oikea, eli pitääkö meidän toista odottaman? Moni surutoin on jo aikaa tahtonut kaataa tämän kristillisyyden ja sanoo: Ei se ole oikea.

Juudalaiset ei tahdo tunnustaa tätä kristillisyyttä oikeaksi. Viinaporvarit ovat hirmuisesti suuttuneet tälle kristillisyydelle, koska heidän kalunsa ei juda enää. Juomarit ei tykkää ollenkaan tästä kristillisyydestä, sillä he moittivat kovin, että Jumalan vilja kutsutaan pirun paskaksi. Siviät huorat ovat niin kovin suuttuneet tälle kristillisyydelle, että he tahtovat kaulan leikata siltä mieheltä, jonka he luulevat syypääksi tämmöiseen villitykseen, sillä siviät huorat haukutaan nyt joka paikassa. Ei he saa enää maata rauhassa huorivuoteessa.

Rehelliset varkaat myös moittivat, ettei tämä kristillisyys ole oikea. Miksis muutamille varkaille tulee hoppu kantamaan varastettua kalua takaisin? Ilmanki on joku noita nostanut manalaisia heidän päällensä, että heidän täytyy kantaa varastettua kalua takaisin. Ja erinomattain ovat armonvarkaat eli tämän aikaiset fariseukset ja myös kirjanoppineet, eli maailman herrat suuttuneet tälle kristillisyydelle, sillä armonvarkaat ei tahdo kantaa takaisin varastetun kalunsa, jonka he ovat varastaneet Jumalalta, koska he sanovat: "meillä on Isä, Jumala", sanovat kristityt: "te olette siitä Isästä perkeleestä." Ja silloin puikivat käärmeen siemenet sydämen juuressa, koska heitä ei oteta kristityksi.

Fariseukset näkevät niin paljon vikoja kristittyin elämässä, ja sentähden het ei saata uskoa, että tämä kristilisyys on oikea. Kirjanoppineet, eli maailman herrat moittivat sitä, että kristityt ei kumarra itseänsä heidän edessänsä, ja että he tuomitsevat myös niitä helvettiin, jotka ovat muka niin kuin oppineet ja kunnialliset miehet. Ylimmäiset papit ei pidä tätä kristillisyyttä oikeana, koska kristityt haukkuvat vielä niitäkin ja vaativat parannusta.

Koska nyt semmoiset siviät ja kunnialliset miehet ja vaimot, niin kuin siviät huorat, rehelliset varkaat, raittiit juomarit ja kunnialliset viinaporvarit ei pidä tätä kristillisyyttä oikeana, ja vielä sittekin maailman herrat ja ylimmäiset papit sanovat, että tämä kristillisyys on yksi riettaan hengen villitys ja väärä oppi, niin täytyy viimein Johanneksen, joka on ensinnä alkanut haukkumaan ihmisiä, ruveta puolittain epäilemään, onko tämä kristillisyys oikea. Ei hän kuitenkaan itse tähtensä epäile, mutta muutampain opetuslasten tähden, jotka ei voi uskoa, että tämä kristillisyys on oikea.

Nämät Johanneksen opetuslapset ovat heränneet Johanneksen lakisaarnoista sen verran, että heille on tullut muret sielun autuudesta, mutta koska net ei ole alkaneet seuraamaan Jeesuksen verisiä askeleita, eivät he ole tulleet evankeliumin valkeuteen eikä sovintoon Jumalan kanssa. Ja koska omavanhurskaus on päässyt valtaamaan heitä, freistaavat he omalla parannuksella ja lain vanhurskaudella tulla autuaaksi. Ja viimein he rupeevat epäilemään, onko tämä kristillisyys oikea, koska het itse ei ole päässeet evankeliumin valkeuteen. Niiden tähden täytyy Johanneksen lähettää niitä epäileväisiä Jeesuksen tykö, että he saisit hänen omasta suustansa kuulla, onko hän se tuleva, se on: Onko tämä kristillisyys oikea, eli pitääkö meidän parempaa odottaman?

Jeesus käskee nyt näitä epäileväisiä Johanneksen opetuslapsia sanoa jälleen Johannekselle terveisiä, mitä he nähneet ja kuulleet olit Jeesuksen voimallisista töistä. Ja nyt se on kaikille nähtävä, että sokiat näkevät, ontuvat käyvät, pitaliset puhdistetaan ja kuolleita herätetään ylös. Ja autuas on se, joka ei pahene minussa, sanoo se siunattu.

Kyllä vissimmästi minä luulen, että Johanneksen opetuslapset näkevät kaikkia näitä ihmeitä tapahtuvan, että hengessä sokeat ovat saaneet näkönsä ja hengessä ontuvat ovat alkaneet käymään elämän tiellä. Ja hengessä pitaliset tulevat myös puhdistetuksi, koska he tulevat Jeesuksen tykö. Niin myös hengessä kuolleet nostetaan ylös ja saavat hengen Jeesuksen sanan kautta. Mutta maailma pahenee kuitenkin Jeesuksen huonosta muodosta ja luulevat, että hän on samaritaanus ja että hänellä on perkele.

Sillä vaikka he näkevät, että elämän muutos on tapahtunut, ja että yhteinen kansa on alkanut seuraamaan Jeesusta, vaikka he näkevät, että köyhille saarnataan evankeliumi, köyhät saavat apua sekä ruumiin että sielun puolesta, köyhäin lapset saavat oppia ja ruokaa, ei maailman orjat siitä tykkää ollenkaan, sillä maailman ja perkeleen orjat sanovat: "Hän on riisunut seurakunnan alasti."

Kukas on riisunut seurakunnan alasti, muu kuin perkele hänen orjainsa ja renkeinsä kautta. Perkele on riisunut maakunnan alasti viinaporvaritten kautta ja skoijaritten kautta. Kukas on riisunut maakuntaa, muu kuin juopumuksen perkele ja huoruuden perkele, ja koreuden perkele, ja ylpeyden perkele. Juudas rupeis nyt surkuttelemaan vaivaisia ja pitämään murhetta köyhistä. Saati Juudas ei saarnais omaan kukkaroonsa, koska hän rupeaa kysymään: Mihinkä kelpaa tämän voiteen haaskaus. Tämä lasi olis taittu myydä enempään kuin kolmeen sataan penninkiin ja annettaa vaivaisille.

Katso, niin saarnaa Juudas, koska hän näkee yhden murheellisen ja katuvaisen sielun särkevän sen kauniin lasin ja vuodattavan kallista Narduksen voidetta. Kuinka nyt, Maria Magdaleena, koska sinä sydämes yksinkertaisuudessa tahdot vuodattaa kallista Narduksen voidetta Jeesuksen pään päälle, niin tulee Juudas vaivaamaan sinun tuntoasi sillä soimauksella, että sinä olet tehnyt väärin, koska sinä vuodatit kallista Narduksen voidetta Jeesuksen pään päälle. Juudas soimaa nyt sinua, Maria Magdaleena, että sinä olet haaskannut vaivaisten osan, koska sinä olet vuodattanut kallista Narduksen voidetta Jeesuksen pään päälle.

Mutta älä huoli, sinä murheellinen vaimo, vuodata sinä sydämes rakkaus Jeesusta kohtaan, särje se lasi, jossa sinä olet pitänyt tallella kallista Narduksen voidetta. Se on vuodatettu Jeesuksen hautaamiseksi. Se taitaa olla viimeinen kerta, kuin sinä olet vuodattamassa tätä kallista Narduksen voidetta hänen päänsä päälle, koska hän on vielä elämässä. Sillä jo ovat ylimmäiset papit, kirjanoppineet ja fariseukset, niin myös kansan vanhemmat heitänsä koonneet Kristusta vastaan, ja tätä kristillisyyttä vastaan, hävittääksensä häntä.

Voitele siis, uskollinen sielu, Jeesuksen päätä kalliilla Narduksen voiteella ennen kuin Jeesus kuolee. Pian sinä saat istua hänen hautansa päällä ja vuodattaa murheen ja kaipauksen kyyneleitä. Etkös näe jo, että hän on kuolemassa kristittyin sydämessä. Pian jääpi ainoastansa muisto siitä orjantappuroilla kruunatusta Kuninkaasta kristittyin mieleen. Ja silloin rupeevat opetuslapset sanomaan: Me luulimme hänen siksi, kuin Israelin lunastaman piti. Meillä oli ennen se usko, että tämä kristillisyys on oikea, mutta nyt me olemme jääneet orvoiksi ja uskoa paitsi.

Moni on jo alkanut valittamaan, ettei ole uskoa. Ja netkin, jotka ovat ennen uskoneet, valittavat, ettei ole uskoa. Kuinkapa usko on niillä, joiden Vapahtaja on kuollut, joiden Lunastaja on haudassa. Eihän ne jaksa enää uskoa, joiden sydämessä Vapahtaja on kuollut. Ja jos niillä olis oikea murhekaan, jos he itkisit Jeesuksen haudan päällä, niin se olis mahdollinen, että se ristiinnaulittu tulis vielä eläväksi. Mutta koska he valittavat, ettei ole uskoa, ei murhetta eikä kaipausta, kuinkapa Hän sitte virkoo enää?

Mutta kyllä sentähden tämä kristillisyys oikea on, vaikka maailman orjat sanovat: Ei se ole oikea, koska papit, kirjanoppineet ja kansan vanhimmat ei pidä sitä oikeana. Niinpä Johannes muistelee evankeliumissa, kuinka maailman herrat puhuvat keskenänsä, koska he arvelevat tästä kristillisyydestä, joka on tullut maailmaan Jeesuksen Nazarenuksen kanssa. Maailman herrat arvelevat näin: Hänellä on perkele, ja hän on mieletöin, mitä te häntä kuuntelette? Mutta muut sanovat näin: Ei ne ole riivatun puheet, taitaako perkele sokian silmät avata. Joh. 10: 20 - 21.

Taas muistelee Johannes eri paikassa, mitä maailman herrat arvelevat tämän kristillisyyden alkajasta. He sanovat näin: Onko joku päämiehistä taikka fariseuksista uskoneet hänen päällensä? Mutta tämä kansa, joka ei tiedä lakia, on kirottu. Joh. 7: 48. Ja nyt te kuulette, mitä ylimmäiset papit, kirjanoppineet, fariseukset ja maailman herrat tuumaavat  tästä kristillisyydestä, joka on tullut maailmaan Jeesuksen kautta. He tuumaavat, ettei se ole oikea, koska ylimmäiset ei ole uskoneet hänen päällensä. Mutta tämä kansa, joka ei tiedä lakia, on kirottu.

Jokos nyt uskotte, että tämä kristillisyys on oikea, koska se on juuri totisesti tapahtunut niin kuin apostoli Johannes on kirjoittanut? Sillä näin he saarnaavat, jotka ei usko tätä kristillisyyttä oikeaksi, että tämä kansa on kirottu, joka ei tiedä lakia. Mistäs kansa tietää, mikä laki herroilla ja ylimmäisillä papeilla on, koska he saattavat niin vääntää lain, että yksi Raamatun sana tulee pilkkaamiseksi, koska se tulee kristittyin suun kautta ulos. Mutta jos perkeleen apostolit vääntävät Raamatun sanat väärään mieleen, silloin on Jumalan sana oikea. Niin perkele selittää Raamattua, että se tulee luvalliseksi hypätä kirkon katon päältä alas maahan.

Ja tiedättekös, mikä kristillisyys on oikea maailman mielen jälkeen? Joo! Semmoinen kristillisyys, kuin nyt maailmassa bruukataan, nimittäin huoraaminen, juopumus, kirous ja tappelus kirkon takana: se on maailman kristillisyys. He veisaavat virsiä kirkossa, ja huoralauluja kirkon takana. He istuvat siivosti kirkossa, ja tappelevat kirkon takana. He ovat siviät kirkossa, ja huoraavat kirkon takana. He juovat Herran kalkista kirkossa ja perkeleen kalkista he juovat kirkon takana.

Semmoinen nyt on maailman kristillisyys. Ja senkaltaista kristillisyyttä nyt maailman herrat pitävät oikeana. Ja ylimmäiset papit oikein kiittävät sitä kristillisyyttä, joka nyt maailmassa harjoitetaan. He saarnaavat huorille: Rakkaat kristityt. Ja viinaporvareille: Rakkaat Jeesuksen ystävät. Kyllä te tulette autuaaksi, jos te elätte niin siivosti, kuin tähän asti on eletty. Olis minusta somempi, jos papit saarnaisit viinaporvareille: Rakkaat perkeleen ystävät! Juokaat ja tapelkaat hyvin, niin te tulette autuaaksi.

Mutta nyt minä päätän puheeni tällä kerralla. Jumala ja se suuri Ristinkantaja, joka on kaikkein edestä hikoillut ja vuodattanut vertansa, vahvistakoon armollansa net harvat sielut, jotka uskovat tämän kristillisyyden oikeaksi ja pyrkivät sen perään, että he voittaisit elämän kruunun. Sillä Johanneksen opetuslapset häätyvät  kuitenkin tulla Jeesuksen opetuslapsiksi, koska Johanneksen pää hakataan pois sen siviän huoran tähden.

Ja nyt te sokiat, ontuvat ja pitaliset, jotka olette tulleet paratuksi, ei minun, mutta Jeesuksen sanan kautta, muistakaat, millaiset te olette olleet, ettette toista kertaa tulis sokiaksi, ontuvaksi ja pitaliseksi, ettei viimeiset tulis pahemmaksi kuin ensimmäiset. Amen.

 

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin Yliopistonkirjasto




N:o 4          4 SUNNUNTAINA ADVENTISSA

Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnais Juudean korvessa ja sanoi: Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt. Matt.3: 1

Näin saarnais Johannes kastaja suruttomalle kansalle, koska he kurkistelemisen tähden tulit katsomaan sitä miestä, joka oli alkanut saarnaamaan korvessa. Se oli hänen saarnansa alku: "tehkäät parannus!" Ja siitä parannuksen saarnasta heräisit muutamat ja rupeisit kysymään: "Mitä meidän pitää tekemän?" Mutta sen väen paljouden suhteen, kuin siellä oli, ei suinkaan monta herännyt.

Ja niin se on myös täällä tapahtunut. Vaikka nyt on saarnattu parannuksesta, ei ole sentähden moni herännyt. Sillä niinkuin Johanneksen aikana enin osa oli jo paatunut, niin se on myös täällä. Ja niinkuin Johanneksen aikana paatumus suuremmaksi tuli sen kovan saarnaamisen kautta, niin on myös täälläkin paatumus tullut suuremmaksi.

Paatumuksen syy on itsessä Jumalan sanassa, niin kuin kirjoitettu on: joka paha on, tulkoon vielä pahemmaksi, ja: tämä on tullut lankeemiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa. Johanneksen aikana tunnustit ne syntiänsä, jotka heräisit, ja niin on tapahtunut täälläki. Mutta ei niitä ole sentähden monta ollut, jotka silloin heräisit, tuskin yksi tuhannesta. Ja siitä kanssa ovat suruttomat ottaneet itsellensä suruttomuuden ainetta. Koska suruttomat näkevät, ettei ole monta herännyt, ajattelevat he: Ei taida koko se oppi olla oikea, koska niin vähän herää. Mutta siinä arveluksessa tulevat suruttomat kovin petetyksi, sillä niin on Jumalan sanassa kirjoitettu, että ne ovat harvat, jotka autuaaksi tulevat, koska neki, jotka muutaman ajan vuovaavat ahtaasta portista sisälle tulla, ei voi, kuinka sitte ne, jotka ei meinaakaan parannusta tehdä, tulisit autuaaksi?

Tässä on monta, jotka ei ole vielä aikoneet parannusta tehdä, sentähden että he pitävät semmoisen parannuksen joutavana, jonka Johannes kastaja tarkoitti, jossa itse kunki piti tunnustaman syntiänsä, sillä muutamat sanovat: "ei ole tarpeellinen maailmalle huutaa." Muutamat ei ymmärrä, mistä ihmisen pitää alkaman parannusta tekemään. Se kuuluu varsin niitten kysymyksistä. Sotamiehet kysyit erittäin, mitä heidän piti tekemän. Publikaanit kysyit erittäin, mitä heidän piti tekemän.

Se kuuluu siis näitten heränneitten kysymyksistä, ettei he ymmärtäneet, mitä itse kunki säädyssänsä piti tekemän, koska heidän piti alkaman parannusta tekemään. Ja niin tekevät kaikki vastaheränneet. He kysyvät opettajalta, kuinka heidän pitää tekemän. He tuntevat kyllä, että syntiä on, mutta ei he ymmärrä, millä lailla heidän pitäis alkaman parannusta tekemään.

Koskas suruttomat tulevat opettajalta kysymään: "mitä minun pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin?" Joo, tulevat he viinaporvarin tykö ja kysyvät: "Mitä maksanee?" Tulevat he kräämärin tykö ja kysyvät: "Paljonko maksaa tuo silkkihuivi?" Tulevat he huoran tykö ja kysyvät: "Saanko minä tulla sinun vierees?" Onkos valhe? Mitäs todistaa teidän tuntonne? Onkos valhe?

Johanneksen tykö tulit katuvaiset ja kysyit: "Mitä meidän pitää tekemän?" Mutta suruttomat ei tulleet silloin, eikä nytkään tule opettajan tykö kysymään: "Mitä meidän pitää tekemän, että me autuaaksi tulisimme?" Vasta silloin, koska kuolema tulee, sanovat he: "Noutakaat pappi, kuolema tulee!" Ja silloin ovat kaikki synnit läjässä. Kaikki väärinteot sovittamatta. Kaikki rikokset anteeksi antamatta. Kuolema käypi päälle, ja kova pelko tulee. Mutta ei ole monella tietoa, mihinkä hän joutuu viimein asumaan. Ainoastansa muutamat sanovat: "Helvettiin on keino, ei tule paremmaksi."

Semmoinen on suruttomain elämä, ja semmoisen elämän perästä seuraa yksi kauhistavainen kuolema. Mutta te kuulitte kuitenki, millä lailla heränneet tulit Johanneksen aikana. He tulit kysymään opettajalta: "Mitä meidän pitää tekemän?" Ja niin ovat heränneet tehneet näinäki aikoina, he ovat kysyneet opettajalta, millä lailla heidän pitäis tekemän parannusta. Ei ole heränneet tohtineet luottaa oman viisautensa päälle. Ei ole heränneet sanoneet niinkuin suruttomat ja armonvarkaat: "Kyllä me näemme itse kirjasta!" Eikä ole Johannes sanonut niinkuin muutamat suruttomat papit sanovat, koska joku herännyt tulee heiltä kysymään jotaki, joka kuuluu hengellisiin asioihin, niin sanoo surutoin pappi: "Mikä houraus tämä on?" Ja muutampi surutoin pappi sanoo heränneelle: "Mene ulos tästä huokaamasta, muutampi ulkokullattu", vaan Johannes neuvoi katuvaisia senjälkeen, kuin itse kuki tarvitsi.

Meidän pitää tänä päivänä laveammalta puhuman parannuksesta pyhän tekstin johdatuksesta, koska me olemme ensinnä rukoilleet sitä suurta parantajaa, että hän antais meille oikean ylösvalaistuksen, kuinka oikea parannus ja katumus pitää tapahtuman. Isä meidän jne.

 

Rukouspäivän korkean messun teksti Ap. t. 3: 19

Niin tehkäät parannus ja palaitkaat, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois! Tämän tekstin johdatuksesta pitää meidän tällä hetkellä katseleman, kuinka oikea parannus pitää tapahtuman.

Koska armollinen kuningas on ulosvalinnut semmoisia paikkoja Raamatusta  tutkintoaineeksi, jotka kuuluvat parannukseen, niin me päätämme siitä, että kuninkaan tahto on, että alamaiset pitää tekemän parannusta kaikista niistä synneistä, jotka Ruotsin valtakunnassa harjoitetaan, niinkuin: juopumus, huoruus, varkaus, kirous, koreus ja kaikki muut pahat tavat. Sillä ei kuninkaalla ole hauska kuulla, että kaikki vankihuoneet täytetään. Lainrikkojat ei voi enää mahtuakaan vankihuoneisiin, ja kruunulle tulee siitä suuri kustannus. Kuningas sois kyllä, että kaikki ihmiset tekisit parannuksen ja katumuksen. Ja sentähden on kuningas rukouspäivän tekstiksi ulosvalinnut semmoisia Raamatun paikkoja, jotka kuuluvat parannukseen.

Kysymys on siis tämä: Kuinka pitää oikea parannus tehtämän? Jos me seuraamme Johanneksen esimerkkiä, kuinka Johannes teki heränneitten kanssa. Hän neuvoi heitä tekemään parannusta ja ruveta erilaihin elämään kuin ennen. Hän käski heidän heittää pois ne synnit, joita het olit ennen tehneet. Publikaania hän käski heittää pois varastamasta kruunua, ja sotamiehiä hän käski heittää pois ryöväämästä ja tyytyä siihen palkkaan, mitä he saavat kruunulta. Ja yhteiselle kansalle sanoi hän: "Jolla on kaksi hametta, antakoon toisen sille, jolla ei ole."

Niistä sanoista kuuluu, niinkuin Johannes olis neuvonut heränneitä aivan ulkonaiseen parannukseen. Mutta meillä on myös sama usko, että joka ei tahdo synnistänsä luopua ja tehdä parannusta ulkonaisessa elämässä, sillä ei ole halu ollenkaan autuaaksi tulla. Niin kuin Johannes kävi kovin sen ulkonaisen parannuksen päälle, niin me myös olemme vaatineet, että ulkonainen parannus elämässä ja töissä pitää tapahtuman ensinnä, ennen kuin sydämen parannus tulee; sillä sydämen pahuutta surutoin ihminen ei näe, mutta huoruutta ja juopumusta ja varkautta ja kirousta hän näkee. Ja hän saattaa myös niistä synneistä luopua, jos hän tahtoo. Sillä ei ole suruttoman jäsenet annetut saatanan haltuun, mutta kuin hän itse vapaaehtoisesti antaa jäsenitänsä saatanan haltuun, kyllä sitte rietas hallitsee koko ihmisen.

Sentähden on Johannes kastaja neuvonut heränneitä ulkonaiseen parannukseen ensinnä; ja siihen kuuluu: 1. Oikea synnin tunnustus; 2. lähimmäisen sovittaminen; ja 3. heittäminen pois kaikki ehdolliset synnit. Niin muodoin juopumus pois; kirous pois, huoraaminen ja varastaminen pois, koreus pois, ahneus ja turha kunnia pois, kaikki ehdolliset synnit pois, ennenkuin sydämen ja mielen muutos tulee.

Mutta joku sanoo: "Jos Johannes kastaja on niin saarnannut, ei Kristus ole niin saarnannut." Luuletkos, että Kristus on erilaihin saarnannut kuin Johannes? Onkos Kristus sanonut: saat juoda ja tapella, saati sinä uskot, kyllä tulet autuaaksi,  saat huorata ja varastaa, kyllä tulet autuaaksi, saati sinä uskot? Kristus sanoi yhdelle huoralle: "Mene ja älä tästedes syntiä tee!" Ei Kristus ole niin opettanut, että katumattomat huorat ja katumattomat varkaat tulevat autuaaksi, vaan hän on kaikille suruttomille kovan tuomion lukenut. Mutta hengessä köyhille hän on saarnannut evankeliumia.

Ja koska Johannes sanoi: "Tehkäät parannus! Taivaan valtakunta on läsnä," niin se oli hänen tarkoituksensa, ettei kukaan tule kristityksi sillä ulkonaisella parannuksella, mutta että ulkonaisella parannuksella pitää ihmisen valmistaman itsensä vastaanottamaan taivaan valtakuntaa. Ja joka ei tee parannusta, sillä ei ole halu autuaaksi tulla.

Ja koska nyt kuningas on ensimmäisen rukouspäivän tekstiksi pannut yhden paikan Raamatusta, joka on parannuksesta, niin se on totisesti kuninkaan tahto ja tarkoitus, että kaikki alamaiset tekisit parannuksen. Mutta siihen ei ole suruttomat halulliset. Sillä jos kuningas käskis heidän juoda ja varastaa, huorata ja varastaa, siihen he menisit mielellänsä. Mutta koska esivalta kehoittaa heitä parannukseen, niin het ei tottele ollenkaan, vaan enin osa lykkää sen viimeiseksi. Ja koska kuolema tulee, sanovat he: "Nyt on hiljainen, koska ennen ei ole haettu, niin saapi jäädä."

Ainoastansa ne harvat sielut, jotka ovat oikein heränneet, tekevät parannuksen, ja huutavat korkealla äänellä syvyydestä korkeuteen niinkuin Daavidi ja Manasse. He huutavat niin kuin lapset temppelissä: Hoosianna Daavidin Pojalle! Ja kaikki fariseukset pahenevat siitä huudosta. Mutta lapset ei lakkaa huutamasta sentähden, vaikka fariseukset pahenevat, sillä he tietävät, että he pääsevät pian huutamaan Uudessa Jerusalemissa Hoosianna Daavidin Pojalle. Siellä ei yksikään pahene heidän huudostansa. Mutta jos nämät lapset ei huutais, niin rupeisit kivet huutamaan. Amen

 

Lähde: Kirkkopostilla 1876




N:o 5    JOULUPÄIVÄNÄ 1850

Kansa, joka pimeydessä vaelsi, näki suuren valkeuden, ja jotka asuit kuoleman varjon maassa, niiden ylitse se kirkkaasti paistaa. Es. 9: 1

Sillä meille on lapsi syntynyt, ja poika on meille annettu, jonka hartioilla herraus on, ja hänen nimensä kutsutaan ihmeellinen, neuvonantaja, väkevä Jumala, ijankaikkinen Isä, Rauhan Päämies. Es 9: 5

Profeetta Esaias on 9. luvussa 1. ja 5. värssyissä kirjoittanut ylös, mitä hän näki tapahtuvan Vapahtajan syntymän aikana. Hän näki ensinnä kansan vaeltavan hengellisessä pimeydessä. Ja Vapahtaja on jälkeen sanonut, että se, joka vaeltaa pimeydessä, ei tiedä, kuhunka hän menee. Se kansa, jonka profeetta Esaias näki vaeltavan pimeydessä oli ensiksi Juudan kansa, eli Israelin sukukunta, jolla oli ulkonainen tieto siitä tulevaisesta Vapahtajasta. Mutta tämä ulkonainen tieto oli ainoastans järjessä eli pääkallossa. Jumalan sana oli heillä kyllä, mutta tämä Jumalan Sana oli ainoastans ulkomuistossa. Ei siitä tullut mitään valoa eli ymmärrystä.

Sydämessä oli senkaltainen Raamatun selittäjä, joka selitti kaikki hengelliset asiat nurin. Mitä profeetat olit kirjoittaneet siitä tulevaisesta Vapahtajasta, ymmärsit he kokonansa väärin. He luulit Vapahtajan tulevan maalliseksi kuninkaaksi, jonka sodalla piti paneman kaikki pakanat allensa ja näkyväisellä tavalla hallitseman maailmaa. Niin suuri hengellinen pimeys oli niillä, jotka luit kyllä Jumalan sanaa, mutta rietas käänsi kaikki puukstaavit nurin. Juutalaiset pidit itsensä kristittynä sen jumalanpalveluksen tähden, jonka Mooses oli heille laittanut. He olit ottaneet ulkonaiset armon merkit ruumiinsa päälle ympärileikkauksessa ja söit Pääsiäislammasta. Mutta tämä ulkonainen jumalanpalvelus ei auttanut heitä, koska sydän oli muuttumatta ja heidän jokapäiväinen elämänsä oli juuri pakanallinen elämä. Ahneus oli heidän kotosyntinsä. Ja huoruus. Mutta heidän juopumuksestansa ei ole niin paljon kirjoitettu.

Koska nyt Jumalan oma kansa oli niin suuressa hengellisessä pimeydessä, vaikka heillä oli Raamattuja, kirkkoja, pappeja ja ulkonainen jumalanpalvelus, niin se on arvattava, että pakanat olivat vielä suuremmassa hengellisessä pimeydessä. Pakanain valtakunnissa oli juuri musta pimeys, ennen kuin Vapahtaja tuli maailmaan. Tämän hengellisen pimeyden näki profeetta Esaias 500 ajastaikaa ennen sen hengellisen ylösvalaistuksen kautta, jonka hän oli saanut Herralta.

Mutta Vapahtajan aikana olivat kaikki papitkin hengellisessä pimeydessä. Se opettaja, joka näkee kansan vaeltavan pimeydessä ei ole peräti sokia. Hän on jo saanut vähäisen ylösvalaistusta ylhäältä. Mutta Vapahtajan aikana olit kaikki papit niin sokeat, ettei he nähneet, että kansa vaelsi pimeydessä. Mutta jos papit silloin olit niin sokeat, ettei he nähneet, että kansa vaelsi pimeydessä, vaikka heillä oli Raamatun tieto, kyllä taitavat vielä nytkin muutamat papit olla niin sokeat, ettei he näe ollenkaan, että kansa vaeltaa pimeydessä, ja muutamat papit ovat niin sokeat, että he katsovat valkeuden pimeydeksi ja pimeyden valkeudeksi, niin kuin Herra valittaa sen saman profeetan Esaiaksen kautta: Voi niitä, jotka pimeydestä valkeuden tekevät ja valkeudesta pimeyden.

Mutta se opettaja, joka näkee kansan vaeltavan pimeydessä, saapi myös nähdä, että se kansa, joka näin pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden. Sen näki profeetta Esaias hengessä. Ja hän näki myös, mistä valkeus tuli sille kansalle,  joka pimeydessä  vaelsi. Se valkeus tuli Vapahtajan kautta maailmaan, sillä profeetta puhuu tässä paikassa Vapahtajan syntymisestä, koska hän sanoo: Poika on meille syntynyt ja lapsi on meille annettu, jonka hartioilla herraus on. Profeetta Esaias näki niin muodoin, että valkeus tuli maailmaan Vapahtajan kautta. Mutta itse Vapahtaja on jälkeen sanonut, että valkeus tuli maailmaan, mutta ihmiset rakastit enemmän pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä ovat pahat.

Koska siis Vapahtaja syntyi, oli koko maailma pimeydessä. Kaikki ihmiset olit nukkumassa synnin unessa. Eikä ollut muita valvomassa, kuin muutamat paimenet, jotka vartioitsit heidän laumaansa. Mutta ei se ole kirjoitettu, mikä lauma se oli, jota he vartioitsit, jos se oli sikalauma eli keiturilauma, vai olikohan se lammaslauma. Mutta valvomassa he kuitenkin olit. Se on tietämätöin, kuinka moni paimen nyt on valvomassa ja vartioitsemassa heidän laumaansa.

Koska kaikki muut nukkuvat, tahtovat myös paimenet tulla uneliaiksi, erinomattain ne paimenet, joilla on hukan turkki päällä, jossa he tarkenevat hyvin nukkua. Ne paimenet, jotka olit valvomassa, koska kaikki muut ihmiset olit nukkumassa, ne sait ensinnä nähdä sen suuren valkeuden, josta profeetta Esaias puhuu: Se kansa, joka vaelsi pimeydessä, näki suuren valkeuden. Mutta ne, jotka nukkuvat, ei näe mitään. Eikä sokeat näe mitään. Joka tahtoo nähdä sen suuren valkeuden, pitää valvoman niin kuin paimenet Betlehemissä. Ja jolta silmät avataan, hän saattaa nähdä sen suuren valkeuden. Mutta ei sokeat näe valkeutta. Eikä nukkuva ihminen näe valkeutta.

Mutta me tiedämme, että hattarat ja pissihaukat vihaavat valkeutta, niin myös maahiset ja  manalaiset. Ei ne tohdi valkeuden aikana vaeltaa maan päällä. Niin myös huorat ja varkaat, jotka tekevät pimeyden töitä. Ne vihaavat valkeutta. Ja koska vartijat Siionin muurilla toivottavat päivän koittavan, niin odottavat huorat ja varkaat, että pimeyden aika tulis pian. Mutta muutamat ovat niin harjaantuneet pimeydessä vaeltamaan, ettei he tahdo valkeutta nähdä. He luulevat, että hengellinen pimeys on valkeus.

Mutta koska semmoiset hattarat ja pissihaukat saavat nähdä valkeuden pimeyden aikana, luulevat he, että se hengellinen valkeus on riettaan tuohusvalkea. Muutamat pakenevat hopusta loisteen syrjältä niin kuin isot kalat. Mutta kärpäinen on niin hullu, että hän lentää juuri kynttilän liekkiin ja siellä palavat siivet. Sitte hän makaa selällänsä ja valittaa.

Niin se tapahtui Eevalle. Koska  hän tahtoi niin viisaaksi tulla kuin Jumala, tuli hän tyhmäksi. Ja maailman viisaat, jotka tahtovat järjellä käsittää, mikä valkeus on, ovat juuri kärpäisen kaltaiset, jotka lentävät juuri kynttilän liekkiin, ja siellä palavat siivet. Ja sitte he makaavat selällänsä ja vaikeroitsevat.

Koska nyt se hengellinen valkeus on tullut maailmaan, niin kuin profeetta Esaias näki hengessä, että Poika on syntynyt ja lapsi on meille annettu, jonka hartioilla herraus on, joka on ihmeellinen Neuvonantaja ja rauhan päämies, niin tulis niiden, jotka ei vihaa valkeutta, rukoilla sitä suurta, ihmeellistä Neuvonantajata, että hän varjelis meitä siitä hengellisestä pimeydestä, jossa kansa on vaeltanut siihen asti, kuin valkeus tuli maailmaan. Sillä ne, jotka vaeltavat pimeydessä, ei näe ollenkaan, kuhunka he vaeltavat. Ja ne paimenet, jotka ensinnnä sait nähdä sen suuren valkeuden, saavat kyllä julistaa kaikki, mitä he nähneet ovat.

Ei meillä ole niin iso valkeus. Se valkeus kuin meillä on, taitaa olla suitsevaisen kynttilän sydämen kaltainen. Mutta Herra on sanonut: Suitsevaista kynttilän sydäntä minä en tahdo sammuttaa. Ja Herra Jeesu! Älä sammuta suitsevaista kynttilän sydäntä, ennen kuin päivä valkenee ja kointähti koittaa. Silloin saat sinä nähdä sen suuren valkeuden, jonka kaikki köyhät vartijat Sionin muurilla odottavat, ja kaikki yksinäiset kulkijat toivovat tulevan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka meitä kaikkia on ihmeelliseen valkeuteens kutsunut. Amen.

 

Evankeliumi: Joh. 1: 1–14

Seuraavaisesti siitä, kuin esipuheessa sanottu on, pitäis meidän tällä hetkellä peräänajatteleman: Kuinka Vapahtajan syntymän ja maailmaan tulemisen kautta se kansa, joka pimeydessä vaelsi, sai nähdä suuren valkeuden.

Ensimmäinen tutkistelemus: Kutkas tätä valkeutta vihaavat? Toinen tutkistelemus: Kutkas kiittävät Jumalata tämän valkeuden edestä.

Jumala ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, joka tämän valkeuden on tuonut maailmaan hänen ainoan poikansa kautta, antakoon armonsa, että kaikki nukkuvaiset heräisit katsomaan maailman valkeutta, että kaikkein sokiain raukkain silmät aukenisit katselemaan maailman valkeutta, että kaikki pimeydessä olevaiset näkisit tätä valkeutta, ja että ne, jotka näkevät tämän valkeuden, aina pysyisit valkeudessa siihen asti, että ijankaikkinen valkeus tulee. Amen.

Ensimmäinen tutkistelemus: Kutka ja minkäkaltaiset elävät ne ovat, jotka vihaavat valkeutta. Koska profeetta Esaias sanoo: Se kansa, joka vaelsi pimeydessä, näki suuren valkeuden, ja tykö panee nämät merkilliset sanat: sillä Poika on meille syntynyt ja lapsi on meille annettu, niin kuulee jokainen, että hän puhuu Vapahtajan syntymisestä.

Nyt pitäis jokaisen, joka pimeydessä vaeltaa, iloitseman valkeudesta ja rukoileman Valkeuden isää, että hän sais aina vaeltaa valkeudessa. Mutta Vapahtaja on itse sanonut, että ihmiset rakastavat enemmän pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä ovat pahat. Minkäkaltaiset elävät ne siis ovat, jotka rakastavat pimeyttä? Ne ovat pissihaukat, hattarat ja mettän perkeleet, jotka ei kärsi valkeutta nähdä. Pissihaukat ovat yölinnut, jotka lentävät ilmassa pimeyden aikana ja pyytävät hiiriä, joita he nielevät nahkoinensa ja suolinensa. Heillä on niin iso kurkku, niin kuin Daavidi sanoo: Heidän kurkkunsa on avoin hauta, ja kielellänsä he liehakoitsevat.

Pissihaukalla on isot silmät pääkallossa, joilla hän katsoo aina takaperin, koska hän vääntelee kaulaansa ja kurkistelee. Ei pissihaukka katso eteenpäin, mutta aivan takaperin hän kurkistelee. Senkaltaiset ovat ne yölinnut, jotka rakastavat pimeyttä ja vihaavat valkeutta. Niillä on vielä senkaltainen hirviä ääni niinkuin hattaran ääni. Hattarat nauravat pimeydessä ja irvistelevät valkeutta vastaan. Ei hattaratkaan kärsi valkeutta nähdä, vaan he pakenevat kauvas valkeudesta pimeyteen ja asuvat heidän luolissansa.

Niin myös mettän perkeleet, jotka syövät vuotavata pirunpaskaa ja kiroovat hirmuisesti, koska joku ihminen tulee valkeuden kanssa siihen luolaan, kussa mettän perkeleet asuvat. Mettän perkeleet ovat myös aikaiset huorat, ja sentähden he vihaavat valkeutta. Me tiedämme nimittäin, että huorat ja varkaat ei kärsi, että joku ihminen tulee kynttilän kanssa heidän päällensä, koska he ovat huoraamassa ja varastamassa, sillä huoruus ja varkaus tapahtuu pimeydessä. Ei ne tohdi valkeudessa niitä pimeyden töitä tehdä. Jos huora saavutetaan puhtaan riettauden päältä, niin hän peittää silmiänsä ja luulee, ettei ihmiset näe häntä.

Varkaille tulee myös aikainen hoppu, jos joku ihminen tulee kynttilän kanssa heidän päällensä, koska he ovat varastamassa. Muutamat varkaat maalaavat itsensä mustaksi muodolta, ettei heitä tuntisi yksikään, jos vielä tulisit näkyville. Mutta kyllä jokainen, joka heitä näkee, arvaa, että he ovat varkaat, sillä varkaat vaeltavat pimeydessä. Ei ne tohdi varastaa niin kauvan kuin valkeus on.

Muutamat varkaat vihaavat myös koiria, jotka haukkuvat, sillä he arvaavat, että Isäntä kuulee, koska koirat haukkuvat. Sentähden ei ole hyvä varkaille varastaa niin kauvan kuin uskollinen talon koira haukkuu. Sen haukkumisen kautta heräävät talon ihmiset ja rupeavat vahtaamaan omaansa. Muutamat varkaat ovat niin viekkaat, että he suostuttavat talon koiria lihapalaisella, jonka he kantavat kainalon alla. Mutta yksi uskollinen talon koira ei anna itseänsä suostuttaa lihapalaisella, vaan hän haukkuu kahta kiivaammasti, koska varkaat antavat hänelle lihapalaisia.

Mutta ei se ole ainoastans pissihaukat, hattarat ja mettän perkeleet, jotka rakastavat enemmän pimeyttä kuin valkeutta, vaan myös maahiset ja manalaiset vaeltavat pimeydessä ja vihaavat valkeutta, sillä heidän työnsä ovat pahat. Maahiset asuvat maan alla ja kaivavat maata kynsillänsä ja luulevat siellä löytävänsä aarnihaudan, mutta koska heidän tavaraansa katsellaan valkeudessa, silloin nähdään, että heidän aarnihautansa ei ole muu kuin sysihauta.

Sanotaan myös maahisella olevan lapsia, mutta koska heidän lapsensa kapaloidaan, kieltävät he, ettei saa ristin merkkiä panna heidän rintansa päälle, sillä ne ovat Jeesuksen ristin viholliset. Ja sentähden ei maahiset kärsi ristiä pantavan rintaan. Mutta maahiset tahtovat myös eläviä ihmisiä villitä tykönsä. Ja se on sangen vaarallinen, jos yksi elävä ihminen, joka vaeltaa valkeudessa, kuuntelee maahisen villitykset ja seuraavat maahisen tyttäriä maan alle. Sillä maahiset ei laske enää ihmistä ylös valkeuteen, koska he kerran saavat häntä suostumaan itseensä. Mutta jos yksi elävä ihminen ei maista mitään siitä ruuasta, jota maahisen tyttäret tarjoavat, niin täytyy heidän laskea sen elävän ihmisen ylös kolmen vuorokauden sisällä.

Manalaiset kanssa vihaavat valkeutta. He vaeltavat pimeyden aikana, peljättävät eläviä ihmisiä ja kummittelevat. Mutta ei ne tule jokaisen silmäin eteen. Vaan se, joka syöpi pirunpaskaa hyvin, saapi niitä nähdä. Ei manalaiset tohdi tulla päivän aikana, eikä semmoinen ihminen, joka vaeltaa valkeudessa saa niitä manalaisia usein nähdä, sillä manalaiset ei tohdi tulla semmoisen ihmisen tykö, joka kynttilän kanssa valvoo. Mutta niin pian kuin kynttilä sammuu, rupeevat manalaiset seiniä kynsimään. Älkäät sammuttako teidän kynttiläänne, te yönvalvojat, vaan pankaat kynttilä kynttilänjalkaan, että se valaisee koko huoneen, sillä manalaiset ei tohdi tulla siihen huoneeseen, kussa kynttilä on palamassa.

Tämmöiset ovat ne elävät, jotka rakastavat pimeyttä ja vihaavat valkeutta, nimittäin pissihaukat, hattarat ja mettän perkeleet, niin myös maahiset ja manalaiset, joista Vapahtaja on sanonut, että he rakastavat enemmän pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä ovat pahat.

Toinen tutkistelemus. Katselkaamme nyt toiseksi, mitkä elävät ne ovat, jotka tahtovat valkeutta nähdä. Profeetta Esaias on puhunut siitä kansasta, joka vaelsi pimeydessä ja näki suuren valkeuden, koska Vapahtaja syntyi maailmaan. Tämä kansa on kyllä vaeltanut pimeydessä, ja ei ole tiennyt, mihinkä käsin hän on vaeltamassa. Mutta se sama kansa, joka niin vaelsi pimeydessä sai kyllä nähdä sen suuren valkeuden, koska Vapahtaja syntyi. Mutta ei muut saattaneet nähdä tätä suurta valkeutta, kuin ne harvat sielut, jotka olit valvomassa. Sillä ei nukkuva ihminen tiedä valkeudesta mitään, vaikka aurinko olis paistamassa. Mitäs se näkee, joka on nukkumassa? Ei se näe muuta kuin unta.

Mutta yön aikana ei ole moni ihminen valvomassa. Ainoastans ne paimenet, joista evankeliumissa on muisteltu, että he olit valvomassa ja vartioitsemassa heidän laumaansa, saivat ensinnä nähdä sen suuren valkeuden, koska Herran kirkkaus ympärivalaisi heitä, ja enkelit taivaasta tulit ilmoittamaan heille, että Vapahtaja oli syntynyt.

Vissimmästi olit myös Joosef ja Maria silloin valvomassa. Ja net harvat sielut, jotka odotit Israelin lohdutusta. Esimerkiksi se vanha Simeon ja Hanna profetissa. Mutta muut kaikki olit nukkumassa. Kaikki papit olit nukkumassa. Kaikki herrat olit nukkumassa. Kaikki talonpojat olit nukkumassa. Koko maailma oli pimeydessä. Mutta ne harvat sielut, jotka olit valvomassa, ne sait nähdä sen suuren valkeuden. Mutta he hämmästyit ensinnä, koska Herran kirkkaus ympärivalaisi heitä. Kuitenkin menit paimenet kiiruhtain Betlehemiin katsomaan maailman Valkeutta. Ja he julistit kaikille, mitä he nähneet ja kuulleet olit siitä lapsesta, mutta Maria kätki ne sanat tutkistellen sydämessänsä.

Muut taisit pitää paimenten muistelukset hourauksena. Ja niin se taitaa vielä nytkin tapahtua, että usiammat pitävät paimenten joulusaarnaa joutavana ja lapparina. Ne, jotka nukkuvat, ei kuule, mitä paimenet puhuvat. Ja ne harvat sielut, jotka ovat valvomassa, menevät ilman epäilemättä Betlehemiin katselemaan sitä taivaallista vierasta, joka makaa seimessä luontokappalten keskellä, sillä luontokappaleet tuntevat paremmin Luojansa kuin suruttomat ja paatuneet ihmiset. Niin kuin Herra sanoo profeetan Esaiaksen kautta: Härkä tuntee isäntänsä, mutta Israel ei tunne minua, sanoo Herra.

Tuntekaat nyt luojaanne, te härkä ja aasi. Ja te tiaiset ja pääskyiset ja satakieliset. Katsokaat, kuinka ihana ja kaunis tämä lapsi on, joka tuli meille vieraaksi ja opetti meitä, että meidän pitää tuleman lapsen kaltaiseksi ennen kuin me pääsemme taivaan valtakuntaan. Tuntekaat teidän Luojanne, te harakat ja varikset. Mutta ei suinkaan varikset ja harakat tunne Häntä, eikä pissihaukat ja hattarat, vaan ainoastans tiaiset, ja pääskyiset ja satakieliset, jotka visertävät Luojalle kiitosta sen valkeuden edestä, joka tuli maailmaan. Amen.

 

Alkuperäinen (1 lehti puuttuu) / SKHS Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /

Jäljennös. SKHS Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /

Jäljennös. SKHS Kollerin kokoelma n:o 97 Kansallisarkisto Helsinki /




N:o 6A         TOISENA JOULUPÄIVÄNÄ 1859

Jokainen, kuin veljeänsä vihaa, hän on murhaaja; ja te tiedätte, ettei yhdessäkään murhaajassa ole ijankaikkinen elämä pysyvä.  1. Joh. 3:15

Mitä Johannes tässä kirjoittaa niistä, jotka vihaavat veljeänsä, on ijankaikkinen totuus, vaikkei ne, jotka veljeänsä vihaavat, tunne vihaansa, koska viha muuttuu totuudeksi. Sillä vihalla ymmärretään tässä paikassa erinomattain sitä hengellistä vihaa, joka läpi aikaa on ollut vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä siitä saakka, kuin Aadamin ensimmäinen poika Kain tappoi veljensä.

Ei niillä ollut riitaa maallisten kappalten päältä, mutta niinkuin silloin se, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainois sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se vielä nytkin tapahtuu. Kain oli nimittäin lihan jälkeen syntynyt. Hän oli käärmeen siemen. Hän oli ensimmäinen kristittyin vainooja. Ja hänen sukukuntansa  on vielä elämässä. Tämä kristittyin vainoaminen on pysynyt siitä saakka, kuin Kain tappoi veljensä, ja on pysyvä niin kauan kuin joku kristitty löytyy maailmassa.

Ja kutka ne ovat, jotka erinomattain vainoavat kristityitä? Huorat ja varkaat ovat ensimmäiset vainoamaan kristityitä, sitte juomarit ja viinaporvarit, sitte kiroilijat ja tappelusmiehet ja viimein suukristityt ja siveät. Kaikki nämät vihaavat ja vainoavat kristityitä.

Vanhassa Testamentissa ovat semmoiset ihmiset vainonneet profeetoita ja Uudessa Testamentissa ovat samankaltaiset ihmiset vainonneet kristityitä. Ja kaikki tämä viha ja vaino on tullut siitä, että profeetat ovat Jumalan puolesta haukkuneet ja soimanneet suruttomille syntiä. Sen haukkumisen tähden suutuit kaikki suruttomat profeetoille. Sen saman haukkumisen tähden tapettiin Johannes kastaja, ja sen haukkumisen ja tuomitsemisen tähden ristiinnaulittiin myös Vapahtaja. Ja ei se ole niin ihmeellinen, että julkiset huorat ja varkaat vihaavat kristityitä sen haukkumisen tähden, mutta se on ihmeellisempi, että myös siveät ihmiset suuttuvat kristityille.

Ylimmäiset papit, kirjanoppineet ja fariseukset olit mielestänsä siveät ihmiset, mutta nepä pahimmiten vihasit Vapahtajaa. Ja niin se näkyy vielä nytki olevan, että papit, kirjanoppineet ja fariseukset ovat pahimmat vainoamaan kristityitä. Se tulee siitä, että he ymmärtävät noutaa valkean helvetistä, eli kääntää maailman lain nurin, niin että se laki, joka on suruttomia vastaan tehty, tulee kristityille. Mutta Vapahtaja sanoo opetuslapsillensa: "Jokainen, joka teitä tappaa, se luulee tekevänsä Jumalalle palveluksen. Ja sitä he tekevät, ettei he tunne minua eikä Isää."

Saulus oli sokeudessansa kiivas vainoamaan Jumalan seurakuntaa, sillä hän oli saanut sen ylösvalaistuksen helvetistä, että kristityt ovat villihenget, jotka muka tahdoit Mooseksen uskoa hävittää. Ja tämän aikaiset suruttomat sanovat, että kristityt tahtovat Lutheruksen uskoa hävittää. Mutta ei he tiedä raukat, mikä Lutheruksen usko on, ja mistä Lutheruksen usko on alkunsa saanut.

Tämän päivän evankeliumissa on Vapahtaja lukenut hirmuisen tuomion niille verimadoille, jotka ovat profeettain verta vuodattaneet. Ja se tuomio kuuluu kaikille Jeesuksen ristin vihollisille, sekä entisille verimadoille, että tämän aikaisille, jotka vielä nytki vainoavat Jumalan seurakuntaa ja sen kautta ilmoittavat vihansa Jumalata kohtaan. Kristityt saavat olla tuskassa, pelvossa ja ahdistuksessa niitten suruttomain tähden, jotka heitä vihaavat uskon tähden.

Mutta kristityillä on se toivo ja uskallus Jumalaan, että he pian pääsevät vihamiesten vainoamisesta, koska se suuri Ristinkantaja tulee tuomitsemaan maailmaa. Silloin  alkavat kristittyin viholliset, pilkkaajat ja vastustajat ulvomaan ja kiristelemään hampaitansa, koska he saavat nähdä ketä he pistäneet ovat. Katuvaiset ja uskovaiset pääsevät pian siirtymään kirkkaaseen ilmaan. Ja niinkuin Stefanus näki jo täällä Jumalan Pojan istuvan Jumalan oikealla kädellä, niin saavat myös kaikki uskovaiset pian nähdä Jumalan Pojan istuvan voiman oikealla kädellä. Isä meidän jne.

 

Evankelilumi: Matt. 23: 34

Tämän päivän evankeliumissa soimaa Jeesus juutalaisia profeettain vainoamisesta ja uhkaa hirmuisella tuomiolla. Meidän pitää katseleman, mikä hirmuinen tuomio tulee niille juutalaisille, jotka vihaavat ja vainoavat profeetoita.

Juutalaisille oli niin paljon saarnattu katumuksesta ja parannuksesta, että heidän olis jo aikaa pitänyt tekemän parannusta säkissä ja tuhassa, mutta juutalaiset pahenit ja paaduit siitä parannuksen saarnasta, niinkuin myös täällä suruttomat paatuvat, jota enemmin heille saarnataan. Paatumus on tullut juutalaisille profeettain, Johannes kastajan ja Vapahtajan saarnoista.

Mutta olikohan se profeettain ja opettajain syy, että juutalaiset paaduit? Niin luulevat juutalaiset, että profeettain syy se on, että he paatuvat, vaikka enin osa juutalaisista ei tunne paatumustansa. He luulevat, että nuo ovat väärät profeetat ja villihenget, ja sentähden heidät pitää tapettaman ja hävitettämän; sillä juutalaiset ovat välistä sanoneet näin: "Profeetat puhuvat tuuleen, ja niillä ei ole Jumalan sanaa."

Ja niin sanovat vielä nytki muutamat juutalaiset: "Kristityt tulevat kirouksella ihmisten päälle. Eivät he puhu Jumalan sanan jälkeen." Mistä juutalaiset ymmärtävät Jumalan sanaa? He luulevat näkevänsä ja kysyvät: "Olemmeko me sokeat?" Vielä rietas skoulaa   heitä, että heidän pitää valheita uskoman.

Jos huono vuosi tulee, niin pannaan profeettain päälle syy. Jos nälkä ahdistaa kansaa, niin profeetan pään pitää vastaaman. Eivät juutalaiset tahdo tunnustaa, että he ovat sen rangaistuksen ansainneet. Ja tämä on nyt oikea syy, minkätähden juutalaiset vainoavat profeetaita ja kristityitä. Rietas on kääntänyt heidän silmänsä nurin, niin että profeetat tulevat vääriksi ja juutalaiset oikeiksi. Kristityt muuttuvat villihengiksi ja suruttomat tulevat kristityiksi.

Niinmuodoin on maailman ruhtinas antanut juutalaisille oikeuden vainota profeetoita ja vihata kristityitä. Tämä vanhurskas veri on alkanut vuotamaan Aabelista asti, ja on läpi ajan vuotanut ja vuodatetaan vielä nytkin pakanain seassa. Mutta tämän vanhurskaan veren pitää kerran tuleman polttavaiseksi, koska silmät aukenevat. Vaikka ei suruttomain ja paatuneitten tunto herää enää armon ajassa. Niin näyttää kaikista heidän raadistansa (toimistansa), että he menevät paatuneina helvettiin.

Niin kävi niille juutalaisille, jotka paaduit Johanneksen, Kristuksen ja apostolein aikana. Rietas teki heidät niin sokeiksi, että he nousit esivaltaa vastaan, jonka tähden esivalta rankaisi heitä hirmuisesti. Vaara on, ettei käy tämän aikaisille juutalaisille juuri samoin. Semmoiset ajan merkit ovat jo näkyneet, ja jos parannusta ei tule tälle paatuneelle kansalle, niin väärin käypi. Täällä ne juovat, täällä ne kiroavat, täällä ne varastavat, täällä ne huoraavat, niin kuin Sodomassa ja Gomorrassa. Täällä he pilkkaavat kristityitä ja ylenkatsovat sanaa ja armonvälikappaleita.

Nälkä ja kallis aika rupeaa jo ahdistamaan köyhempiä. Eikö siis ole nähtävä, että Jumala on aikonut vuodattaa vihansa maljan maan päälle? Kristittyin pilkkaajat ja vastustajat saavat pian nähdä, mitä heidän paatumuksestansa seuraa. Kaikki vanhurskas veri, joka oli vuodatettu Vanhassa Testamentissa, hamasta vanhurskaan Aabelin verestä niin Sakarian, Barakian pojan vereen asti, tuli juutalaisten päälle Vapahtajan kuoleman jälkeen Jerusalemin hävityksessä.

Ja se vanhurskas veri, joka Uudessa Testamentissa on vuodatettu ensinnä pakanoilta ja sen jälkeen paavilaisilta, pitää myös kostoa saaman, sillä jota enemmän kristityitä vihataan ja vainotaan, sen suuremmaksi tulee paatumus suruttomassa kansassa, joka tämän vihan ja vainon tähden annetaan saatanan haltuun. Ei pilkkaajillakaan ole huokeampi kuin vastustajilla, jotka totuutta vastaanseisovat, niille tulee sama tuomio.

Mutta ei olis maailman ruhtinaalla niin suuri voima hallita pakanoita, ellei hänellä olis voima kääntää suruttomain silmät nurin, niin että he katsovat kristillisyyden vääräksi ja oman suruttomuutensa he katsovat oikeaksi. Juutalaiset näit seitsemän syntiä Kristuksen elämässä ja sentähden juutalaiset ei saattaneet uskoa hänen oppiansa oikeaksi. Samaten he myös näit vikoja opetuslapsissa. Sentähden juutalaiset ei uskoneet heidän oppiansa oikeaksi.

Näinä aikoina on suruttomilla sama kirkkaus näkemään kristittyin vikoja. Ja kukas niille on antanut niin kirkkaat silmät näkemään kristittyin vikoja? Ei kukaan muu kuin sama lasimestari, joka Kristuksen aikana antoi juutalaisille kirkkaat silmät näkemään hänen vikojansa. Ja niin kauan kuin suruton ihminen näkee kristittyin vikoja, täytyy hänen pysyä paatumuksessansa.

Niin on nyt maailma vihannut ja vainonnut profeetoita, Kristusta ja hänen opetuslapsiansa maailman alusta ja niin on maailma heitä vihaava niin kauan kuin maailma seisoo, että synnin mitta  täytettäisiin, että kaikki verimadot puserrettaisiin etsikkopäivänä. Ja heidän täytyy viimein oksentaa ulos kaiken vanhurskaan veren, jonka he imeneet ovat, niin kuin kirjoitettu on tämän päivän evankeliumissa. Ja se vanhurskas veri, jonka he imeneet ovat, pitää polttaman heidän tuntoansa ijankaikkisesti.

Stefanus oli ensimmäinen kristitty Uudessa Testamentissa, jonka vanhurskaan veren paatuneet vuodatit. He olit niin hirmuisesti suuttuneet Stefanukselle, että he purit hampaitansa ja tukitsit korviansa. Eikös suruttomat nyt ymmärrä, mikä hirmuinen viha heillä on Jumalaa kohtaan, koska he näkevät hahmonsa juutalaisten menetyksessä? Eikö suruttomat nyt mahda arvata olevansa Jeesuksen ristin vihollisia? Mutta se on kätketty heidän silmäinsä edestä.

Kristityt tietävät kyllä, ettei maailma saata olla vihaamatta ja vainoamatta, mutta he tietävät myös, että se suuri Uskonsankari saattaa niin vahvistaa heidän uskonsa siinä suuressa sodassa ja kilvoituksessa, ettei perkele ja maailma saata heidän sieluansa vahingoittaa, vaikka perkeleen joukko  ruumiin tappais. Jeesus sano opetuslapsillensa: "Älkää peljätkö sitä, joka ruumiin tappaa, mutta peljätkää enemmän sitä, joka saattaa sekä ruumiin että sielun helvetissä hukuttaa." Ja älkää iloitko siitä, että hirmuinen tuomio tulee niille, jotka teitä vainoavat, mutta iloitkaa siitä, että teidän nimenne on elämän kirjaan kirjoitettu. Amen.

 

Alkuperäinen / SKHS Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /




N:o 6B         TOISENA JOULUPÄIVÄNÄ 1854

Hän löysi hänen erämaassa ja hirmuisessa suuressa itkukorvessa. Hän vei hänen ympäri, hän opetti hänen ymmärtämään ja varjeli hänen niinkuin silmäteränsä. Niin kuin kotka kehoittelee pesänsä ja laukuelee poikainsa päällä, levittää siipensä, ottaa kunki heistä ja kantaa siipeinsä päällä, niin Herra yksinänsä talutti häntä, ja ei ollut hänen kanssansa muuta Jumalata. Näin puhuu Herra 5.Moos.32:10-12

 

Minä löysin hänen erämaassa, hirmuisessa suuressa itkukorvessa, nimittäin Egyptin pakanallisessa orjuudessa, kussa ei ollut Israelille turvaa, ei taivaassa eikä maan päällä. Siellä oli se suuri itkukorpi, kussa vaimot ja lapset itkit monta kertaa yhden hirmuisen pakanan tähden, joka pakanallisuutensa ja jumalattomuutensa tähden pieksi ja nälytti heitä. Ei ollut niillä raukoilla mihinkään turvaa, sillä ei ollut silloin heillä itselläkään tietoa Israelin Jumalasta, sillä Jumalan sana oli niin kuin yksi vanha juttu, jota ei moni lukenut, ja paljon vähemmin he ymmärsit Jumalan armolliset lupaukset, sillä Jumala oli luvannut heille sen armollisen lupauksen, että hän tahtoi aikanansa pelastaa heitä siitä suuresta itkulaaksosta, ja viedä heitä siihen maahan, jossa maitoa ja hunajaa vuotaa.

Mutta heillä oli ainoastansa kuollut usko ja turha luottamus. Jos joku olis siihen aikaan moittinut hänen omaa huonoa tilaisuuttansa, niin ei hänellä kuitenkaan ollut voimaa puhua muille. Ei ollut voimaa valittaa, että pakanat jumalattomalla elämällänsä uhkaisit ja rasitit Israelin lapsia.

Tässä surkeudessa ja hirmuisessa suuressa itkukorvessa  löysi Herra sinun, Israel, ja opetti sinun ymmärtämään niitä lupauksia hänen  luvatusta Kaanaan maastansa, jotka hän oli antanut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Mitä olis sinusta tullut, Israel, jos sinä olisit kuollut siinä pakanallisessa maassa ja siinä onnettomassa tilaisuudessa, kussa ei ollut tietoa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalasta, mutta ainoastansa hirmuinen orjuus ruumiin ja sielun puolesta.

Ilmanki sinä muistat, Israel, kuinka monta kertaa sinä olit soimaamassa Moosesta, joka Jumalan pakottamisen kautta rupesi johdattamaan sinua Kaanaan maalle? Ilmanki sinä muistat, kuinka monta kertaa kärsimättömyys tuli sinun päälles vaelluksen alla korvessa, koska sinä sanoit Moosekselle: "Eikö hautoja ollut Egyptissä, että sinä veit meitä korpeen kuolemaan?"

Kuinkas olis käynyt, Israel, jos sinä olisit kuollut pakanan maassa suruttomuudessas, niinkuin sinun halus välistä on ollut? Olisitko tullut koskaan näkemään Kaanaan maata, jos olisit siinä suruttomuudessas kuollut ja siinä pakanallisuudessa, kussa ei ollut yhtään tietoa Israelin Jumalasta, jos Herra ei olis opettanut sinua Mooseksen kautta ymmärtämään, että parempi maa ja taivas löytyy, jonka Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala oli luvannut  murheellisille, katuvaisille ja pakanoilta ylönkatsotuille Israelin lapsille, jotka Herra löysi erämaassa, hirmuisessa suuressa itkukorvessa?

Nyt on Herra sinulle opettanut näitä kalliita armonlupauksia, joita hän on antanut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille siitä siunatusta maasta toisella puolella Jordania, jossa maitoa ja hunajaa vuotaa. Nyt hän on opettanut sinua ymmärtämään, että parempi maa ja taivas löytyy Jordanin virran tykönä.

Nyt sinä tiedät, Israel, mihinkä sinun pitää pyrkimän, rientämän ja ikävöitsemän, saati et sinä väsy tien päälle eli rupea napisemaan Moosesta vastaan, ettei tässä korvessa ole joka paikassa otollista vettä eikä marjoja puissa. Herra on luvannut sinua kantaa, Israel, niinkuin kotka kantaa poikiansa siipeinsä päällä. Koska kotkalla on niin suuri rakkaus pojillensa, että hän ottaa poikansa ja kantaa siipeinsä päällä, miksei siis Herran pitäis kantaman sinua, Israel, jos sinä turvaat häneen ja annat sielus ja ruumiis hänen haltuunsa ja huomaansa, sillä hän on luvannut varjella sinua niinkuin silmäterää.

Muista nyt, Israel, missä surkeassa sielun tilaisuudessa Herra sinun löysi siinä hirmuisessa suuressa itkulaaksossa, kussa sinä et nähnyt maata etkä taivasta, etkä silloin nähnyt pohjattomuuttakaan vielä, että olisit häntä karttanut. Et sinä tiennyt mitään siitä maasta, joka on se oikea Isänmaa, vaan aivan sokeus ja pimeys oli joka haaralla. Ei ollut muuta ruokaa sielulle kuin vanhaa hapatusta, pirunpaskaa ja lihapadat. Mutta sitte kuin Herra sinun opetti ymmärtämään, että parempi maa ja taivas löytyy, jonka hän oli luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja heidän siemenellensä iankaikkisesti perittäväksi, ja Mooseksen kautta alkoi sinua johdattamaan punaisen meren rannalle. Silloin tuli sinulle hätä, Israel, ja silloin Herra otti sinun siipeinsä alle, niinkuin kotka ottaa poikansa, ja sinä astuit uskossa punaiseen mereen, ja siinä hukuit ne viholliset, jotka ajoit sinua takaa ja sinä pääsit toiselle puolelle punaista merta veisaamaan kiitosvirttä Herralle.

Muista nyt, Israel, sitä autuaallista hetkeä ja kuuntele, mitä Israelin Paimen saarnaa tämän päivän evankeliumissa: Kuinka usein olen minä tahtonut koota sinun lapses, niinkuin kana kokoaa poikansa siipeinsä alle, mutta ette ole tahtoneet.

Vanhassa Testamentissa on Herra kotkan siivillä kantanut Israelin lapsia, mutta Uudessa Testamentissa kokoaa hän Israelin lapsia niinkuin kana kokoa poikansa siipeinsä alle, mutta ei ole moni tahtonut antaa itseänsä koota. Kananpojat ovat vaarinottamattomat. Ei ne ymmärrä peljätä vaarallisia paikkoja. Ei ne raukat näe kauvas, mistä haukka tulee. Ja kotkan pojat ovat ylpeät. Ne luottavat ylön varhain voimainsa päälle. Kuinka nyt on teidän kanssanne, te kanan pojat? Joko nyt olette ottaneet suojanne ja turvapaikkanne kanan siipein alle? Joko olette kuunnelleet vanhemman kutsumusääntä? Oletteko kaikki ottaneet vaarin vanhemman varotusäänestä? Kyllä vanhin kuitenki näkee haukan kauvas.

Kootkaa nyt teitänne kanan siipein alle, koska hän levittää siipensä ja varoittavaisella äänellä kutsuu! Kuuletteko, kuinka taivaallinen Vanhin tänäkin päivänä huutaa ja valittaa: "Kuinka usein olen minä tahtonut koota sinun lapsias niinkuin kana kokoaa poikansa siipeinsä alle." Rukoilkaa nyt, kanan pojat, että hän kokoais teitä kaikkia siipeinsä alle ja ottais teitä suojaansa ennen kuin haukka tulee teitä näppäämään! Kuule, sinä kanan poikain varjelija, koska kanan pojat parkuvat haukan kynsissä: Isä meidän, joka olet taivaissa.

 

Evankeliumi: Matt. 23: 34

Me kuulemme ylös luetussa pyhässä evankeliumissa, kuinka taivaallinen vanhin ottaa vertauksen kanasta, jolla on totisesti vanhemman sydän ja saarnaa niinmuodoin kanasta, joka kokoaa poikansa siipeinsä alle, kuin kova rajuilma tulee. Nyt taivaallinen vanhin on ottanut vertauksen kanasta osottaaksensa, kuinka tämä pikkuinen lintu, jonka sydämen taipumus ilmoittaa itsensä suuressa rakkaudessa poikiansa kohtaan, kokoaa heitä siipeinsä alle. Niin on taivaallinen vanhin tahtonut koota ihmisen lapsia siipeinsä alle, niinkuin kana kokoaa poikansa siipeinsä alle, mutta ei moni tahtonut tätä suojapaikkaa ottaa vastaan. Tutkikaamme siis taivaallisen vanhemman sydäntä kanan sydämellä ja katselkaamme: 1. Kuinka kana kokoaa poikansa siipeinsä alle, ja 2. Kuinka Jeesus tahtoo koota lapsensa suojansa alle.

Jospa nyt kaikki kanan pojat kokoontuisit hänen siipeinsä alle! Että kanalla on täysi vanhemman sydän, näkyy siitä, että hän kokoaa poikansa siipeinsä alle. Kaikki ihmiset saattavat siinä katsella minkäkaltainen vanhemman sydän on. Ihminen on synnin kautta tullut niin turmelluksi, ettei hänellä ole semmoinen vanhemman sydän, kuin muutamilla luontokappaleilla; ei ole semmoinen rakkaus kuin kanalla, jolla on puhdas vanhemman sydän. Koska taivaallinen vanhin tahtoo osottaa, minkäkaltaisella rakkaudella hän tahtoo koota lapsiansa armollisen suojeluksensa alle, niin ei hän sano niin kuin Vanhassa Testamentissa: "Taitaako vaimo lapsensa, kohtunsa sikiän rakkaansa, pois hylätä, niin myös häneltä sydämensä halun kieltää," vaan Jeesus ottaa vertauksen kanasta, jolla on puhdas vanhemman sydän.

Ei ole ihmisen sydän, niin kuin kanan sydän. Moni äiti kunnian tähden surmaa lapsensa ja viskaa kiviraunioon. Moni vanhin vihan tähden armottomasti pieksää lapsiansa, ja muutampi vanhin sen saman vihan tähden tekee lapsensa perinnöttömäksi. Mutta ei kana tapa poikiansa, eikä hän vihassa heitä pieksä eikä surmaa, vaan aina hän vaikealla rakkauden varoitus äänellä heitä kutsuu ja kokoaa, eli kasvattaa niitä näkyväisellä rakkauden taipumuksella.

Erinkaltaisella äänellä kana kokoaa poikiansa ruoalle, ja erinkaltaisella taas varoittaa heitä vaarasta, ja erinkaltaisella taas kutsuu heitä tykönsä. Kanan pojat taas pian oppivat ymmärtämään vanhemman ääntä. He ymmärtävät varsin, mikä on rakkauden ääni, mikä on pelvon ääni, mikä on varoituksen ääni, mikä on kova ääni, mikä on hiljainen ääni ja mikä kauhistuksen ääni.

Näettekö nyt vanhemmat, kuinka järjetön luontokappale on sata kertaa viisaampi ja toimellisempi poikainsa neuvomisessa ja ylöskasvattamisessa kuin ihminen, jolla ei enää ole puhdas vanhemman sydän. Jos jollakulla vanhemmalla olis joku taipumuksen aine jäänyt, ei se kuitenkaan ole verrattavat kanan sydämeen, jossa on puhdas se tunnon taipumus, mikä hänessä on.

Ei kanan sydämessä ole kunnian perkele, eikä vihan perkele, niinkuin ihmisellä on. Jos inhimillisen vanhemman pitää noutaa lapsiansa, niin on usein vanha aatami seurassa. Jos lapset tekevät häpeällisiä töitä, jotka koskevat vanhemman kunniaan, niin ei ole enää muutaman vanhemman sydämessä armoa. Ymmärrättekös nyt, maalliset vanhemmat, minkätähden taivaallinen vanhin ei saata enää ottaa ihmisestä esimerkkiä, koska hän tahtoo osottaa rakkauttansa lapsiansa kohtaan, mutta häätyy ottaa esimerkin järjettömästä luontokappaleesta, jolla on puhdas vanhemman sydän?

Jeesus on sanonut tahtovansa koota sinun lapses, ei niinkuin inhimillinen vanhin, joka kokoaa lapsensa, vaan niinkuin kana kokoaa poikansa siipeinsä alle. Ei ole ilmankaan ihmisellä enää oikia vanhemman sydän. Puhtaampi on vanhemman sydän kanalla kuin ihmisellä. Moni ajattelee, että ilmanki ihmisellä on parempi rakkaus lapsiansa kohtaan kuin kanalla pojillensa, vaan ei ole niin. Kanalla on puhtaampi ja suurempi rakkaus pojillensa, kuin ihmisellä.

Niin koloksi ja hirveäksi on ihminen tullut, ettei ole hänellä vanhemman sydän, sillä me kuulemme tämän päivän evankeliumissa, ettei saata enää taivaallinen vanhin ottaa esimerkkiä ihmisen sydämestä, vaan juuri luontokappaleesta täytyy hänen esimerkin ottaa, koska hän tahtoo osottaa meille, millinen se oikea vanhemman sydän on. Hävetkää nyt, te järjelliset vanhemmat, koska järjettömillä luontokappaleilla on parempi ja puhtaampi vanhemman sydän kuin teillä!

Näin kana kokoaa poikansa siipeinsä alle. Koska haukka on ilmassa, niin kanan pojat ei ymmärrä sitä peljätä, mutta kana kokoaa poikansa siipeinsä alle ja kantaa heitä jonku ladon alle. Jos kana havaitsee joitaki jyviä maan päällä, niin hän kokoaa niitä pojillensa. Jos joku vihollinen tulee, niin kana antaa heti varottavaisen äänen ja pakenee poikinensa turvapaikkaan. Jos hän ei pääse pakenemaan, niin hän antaa henkensä poikainsa edestä.

"Katsokaa taivaan lintuja", sanoo Jeesus, "ei he kylvä eikä niitä", ja kuitenki ruokkii Herra heitä. Katsokaa taivaan lintuja, kuinka puhdas vanhemman sydän heillä on! Ei heillä ole maailman kunnia, niinkuin muutamilla ihmisillä, jotka tappavat lapsensa. Ei heillä ole vanha aatami, jonka kanssa muutamat vanhemmat pieksävät ja sen kautta paaduttavat lapsiansa. Ei taivaan linnut käy poikainsa edellä pahalla esimerkillä, niinkuin ihmiset. Taivaan linnut osottavat meille, kuinka huonoksi ja viheliäiseksi ihminen on tullut, mutta kuinka suuri rakkaus heillä on, koska taivaallinen vanhin ottaa heistä esimerkin ja osottaa, kuinka kana kokoaa poikansa siipeinsä alle, kuin ihminen sitävastaan on niin ruma ja perinpohjin turmeltu, ettei hänellä ole puhdas vanhemman sydän, vaikka vanhemman rakkauden pitäis olla suuremman ja puhtaamman kaikkea muuta rakkautta maan päällä.

Vanhemman rakkaus tahtoo olla kärsimättömyyden ja vanhan aatamin kanssa sekoitettu. Vielä kristitytki vanhemmat saavat tuntea tykönänsä, ettei vanhemman sydän enää ole niin puhdas kuin taivaan linnuilla, josta siis nähdäään, ettei ole yksikään paikka ihmisessä puhdas ja viatoin kiireestä niin kantapäähän asti. Sentähden täytyy myös Pietarin sanoa: "Jos hurskas tuskalla autuaaksi tulee, kussa sitte jumalaton ja syntinen näkyy?"

Ei ole siis mahdollinen tulla autuaaksi, jos ei taivaallinen vanhin saa koota meitä, niinkuin kana kokoaa poikiansa siipeinsä alle. Me kuulemme hänen valittavan tämän päivän evankeliumissa: "Kuinka usein olen minä tahtonut sinua koota, niinkuin kana kokoaa poikansa siipeinsä alle". Kanan pojat antavat itsensä koota. Kanan pojat tulevat kanan siipein alle, kuin kova pakkanen ja rajuilma on maailmassa. Kanan pojat tuntevat, ettei he tarkene muualla, kuin emän siipein alla.

Ei niillä raukoilla ole muualla turvapaikkaa, ei taivaassa eikä maan päällä. Onko teillä muualla turvapaikkaa, te kanan pojat, kuin vanhemman siipein alla, koska kova pakkanen, tuisku ja rajuilma tulee maailmassa? Ei teillä taida olla niin paljon höyheniä, te kanan pojat, että  te tarkenisitte muualla, kuin juuri vanhemman siipein alla.

Taivaallinen vanhin on tahtonut koota sinun lapses, sinä vaivainen Jerusalem, niinkuin kana kokoaa poikansa siipeinsä alle, mutta ette ole tahtoneet. Näin täytyy hänen valittaa suruttoman ja paatuneen kansan ylitse, ettei he tahtoneet. Mutta kanan pojat ovat kuitenki tahtoneet tulla kanan siipein alle. Kanan pojat, jotka ovat pienet ja pikkuiset, mahtuvat vielä hänen siipeinsä alle.

Näettekö nyt, kuinka kana kutsuu teitä? Tulkaa hänen siipeinsä alle! Nyt on maailmassa tuisku ja rajuilma tullut, ja ei teillä ole höyheniä, että te tarkenisitte muualla kuin hänen siipeinsä alla. Siellä on teillä suojapaikka, kanan pojat, ja te pääskysen pojat, koska kylmä ilma tulee. Missä teillä on muualla suojaa, kuin vanhemman siipein alla? Tulkaat pian, koska hän tahtoo koota teitä, sillä nyt on pakkanen ja kova ilma maailmassa.

Nyt on se henki, jolla tuulessa valta on, nostanut kovan rajuilman maailmassa. Nyt ei ole kanan eikä pääskysen pojilla turvaa missään muualla, kuin juuri vanhemman siipein alle täytyy heidän paeta. Siellä on teillä lämmin. Siellä on teillä suoja. Tulkaa siis, kanan pojat, koska te kuulette, kuinka rakas vanhin, jolla on vielä puhdas vanhemman sydän, kutsuu teitä suloisella äänellänsä! Varoituksen ja hartauden äänellä tahtoo hän koota teitä siipeinsä alle siihen asti, että teille kasvavat paremmat siivet, että te pääsette siirtymään tästä kylmästä ilmasta lämpimään ilmaan, kussa aurinko paistaa pään päällä, jossa ei ole sadetta eikä rajuilmaa, eikä pakkanen, niinkuin täällä. Siellä saatte istua elämän puun oksilla laulain ja visertäin kiitosta sille suurelle Luojalle, joka teille hengen antanut on. Amen. Halleluja.

 

Alkuperäinen, lähes täydellinen / Pajalan kirkonarkisto /

Jäljennöksiä / Laestadiana Ag1, kirjoittanut Gustaf Leonard Laestadius / Oulun maakunta-arkisto.

Iisakki Poromaan jäljennöskirja.




N:o 7                        1 SUNNUNTAINA JOULUSTA 1855

Minulle on annettu mies Herra. 1. Moos 4:1

Niin sanoi Aadamin vaimo Eeva, koska hän synnytti ensimmäisen pojan, sillä hän ajatteli, että tämä nyt on se vaimon siemen, jonka piti rikki musertaman käärmeen pään, mutta ylön varhain Eeva rupeis saarnaamaan Vapahtajasta. Vaikka nyt Eeva oli uskonut Jumalan lupauksia siitä tulevaisesta Vapahtajasta, ja tämä Eevan usko tuli osittain siitä, että hän oli sen armollisen lupauksen saanut Jumalan omasta suusta, että vaimon siemen pitää musertaman käärmeen pään.

 Osittain tuli myös Eevan usko siitä tuskasta, jonka hän joutui kärsimään synnyttäissä, niin kuin vielä nytkin monen vaimon usko vahvistetaan lapsen vaivassa. Kuitenki Raamattu osottaa, että Eeva rupeis ylön varhain  saarnaamaan Vapahtajasta, koska hän luuli, että ensimmäinen lapsi, joka  vaimosta syntyi, oli se siunattu vaimon siemen, jonka piti rikkimusertaman käärmeen pään.

 Ja minkätähden Eeva rupeis ylön varhain saarnaamaan Vapahtajasta? Joo! Sentähden, että hänellä oli yksi vahva kuollut usko, joka monessa vaimossa vaikuttaa niin paljon, että hän saarnaa Vapahtajasta, vaikka omatunto ei ole vielä herännyt. Jos Eevalla olis ollut oikea itsensä tunteminen, olis hän mahtanut arvata, ettei Vapahtaja tule senkaltaisesta pahasta siemenestä, kuin Aadamilla ja Eevalla oli jälkeen syntiinlankeemuksen, koska he vasta olit ulos ajetut paratiisistä, ja molemmilla oli paha omatunto, sillä jokainen, joka pahalla tunnolla siittää, pitää tietämän, että vanhemman paha luonto tarttuu lapsille. Sen saattaa jokainen koetella, ei ainoastansa itsestänsä, jos hänellä on lapsia, vaan myös Aadamin ja Eevan esimerkistä. Sillä Aadamilla ja Eevalla oli paha omatunto, koska heitä ajettiin ulos paratiisistä. Ja varsin jälkeen siitettiin ensimmäinen lapsi, jolle tarttui vanhemman paha luonto.

Mutta koska molemmat vanhemmat sait nähdä synnin vaikutuksia omissa lapsissansa, rupeis lasten pahuus koskemaan vanhemman sydämeen. Koska he näit, että omat lapset tulit heille suruksi ja mielikarvaudeksi, silloin tuli vanhemmille ilman epäilemättä muret omista lapsista, ja tämä muret vaikutti niin paljon, ettei vanhalla aatamilla ollut niin suuri voima kuin ennen. Ja siitä syystä erinomattain tuli nuorempi poika Aabel hiljaisemmaksi, koska vanhan aatamin sappi ei tippunut enää niin paljon kuin silloin, koska ensimmäinen lapsi siitettiin.

 Vaikka tämä oppi perisynnistä vastaan sanotaan maailman viisailta, jotka ei usko, että turmelus on siemenessä. Kuitenki tiesi Daavid sen koska hän sanoo: MInä olen syntisestä siemenestä syntynyt, ja ne, jotka tarkasti tutkivat ihmisen turmeltua luontoa, pitää havaitseman, että vanhemmissa on syy, koska muutamat lapset ovat ylpeät ja muutamat hiljaiset, vaikka he ovat samoista vanhemmista syntyneet. Se tulee sen päälle, millä tunnolla ja millä luonnolla vanhemmat ovat olleet, koska lapset ovat siinneet. Jos vanhin on ollut vanhan aatamin hallussa vähän aikaa ennenkuin lapsi on siinnyt, niin tarttuu sama paha luonto lapselle.

 Tämä oppi perisynnistä ei ole mikään uusi oppi, vaikka se kovin vastaan sanotaan maailman viisailta, jotka ei usko, että perisyntiä on. Mutta tohtorit, jotka paremmin tutkivat ruumiin ja sielun rakennusta, tietävät hyvin, että turmelus tarttuu lapsille. Olis siis Eeva mahtanut arvata, että semmoisesta siemenestä ei tule Vapahtaja, joka on niin puhdas synnistä. Mutta Eevalla ei ollut itsensä tunteminen siinä asiassa, ja sentähden rupeis hän ymmärtämättömyydestä ylön varhain saarnaamaan Vapahtajasta erinomattain siitä syystä, että hän uskoi yhden väärän Vapahtajan päälle. Hän luuli, että Kaini on se siunattu siemen, joka piti rikki musertaman käärmeen pään.

 Meille on tänä päivänä evankeliumissa annettu toinen esimerkki yhdestä vaimosta, joka myös on saarnannut Vapahtajasta, nimittäin Hanna profetissa, mutta se vaimo ei ole uskonut yhden väärän Vapahtajan päälle niin kuin Aadamin vaimo Eeva. Tämä Hanna oli myös  toisella tunnolla kuin Eeva, sillä Hannan tunto oli herännyt, mutta Eevan tunnosta emme tiedä, millinen se oli, koska hänellä ei ollut itsensä tuntemista. Me tiedämme nimittäin, että jokainen ihminen, jolla ei ole oikeata itsensä tuntemista, ei tunne myös oikeata Vapahtajata. Jos sentähden semmoinen uskoo yhden väärän Vapahtajan päälle niin hän on itsepetollisuudessa. Mutta Hanna profetissa tunsi oikein itsensä. Sentähden hän tunsi oikean Vapahtajan.

 Hanna profetissa, sinä olet kauvan aikaa ollut leskenä ja ilman epäilemättä kauvan aikaa odottanut sitä autuaallista hetkeä, koska sinä saat nähdä maailman Vapahtajan. Nyt saat sinä saarnata hänestä kaikille, jotka odottavat lunastusta Jerusalemissa. Nyt sanon minä, koska olet nähnyt häntä omilla silmilläs, nyt saat sinä saarnata hänestä. Ja niinkuin sinä olet vireästi rukoillut Jumalan temppelissä, että sinäkin saisit nähdä maailman valkeutta, niin rukoile nyt ilolla ja riemulla, että Jumalan poika tulis tällä hetkellä kannetuksi temppeliin, että sinä saisit nähdä hänen ja kantaa häntä käsissä, ennenkuin sinä kuolet. Kuule, Isä meidän jne.

 

Evankeliumi Luuk. 2: 33 - 40

Evankeliumissa on kirjoitettu, ei ainoastansa Simeonista, joka tuli valmiiksi kuolemaan Vapahtajan näkemisen kautta, vaan myös Hannasta, joka saarnais Kristuksesta kaikille niille, jotka Jerusalemissa odotit Israelin lunastusta. Me olemme ennen puhuneet sen vanhan Simeonin ennustuksista, jonkatähden se mahtais olla sovelias tällä kerralla puhua Hannasta. Katselkaamme siis, kuinka Hanna profetissa saarnaa Kristuksesta kaikille niille, jotka Jerusalemissa odottavat Israelin lunastusta.

 Paljon niitä oli, jotka odotit Israelin lunastusta, mutta useammat odotit ainoastansa yhden maallisen Vapahtajan, jonka piti lunastaman juutalaisia Roomalaisten vallan alta. Kaikki suruttomat odotit ainoastansa muutosta hallituksessa, koska heidän kuninkaansa Herodes oli yksi julma tyranni, joka ei ainoastansa rasittanut kansaa raskailla veroilla, vaan myös tappoi paljon ihmisiä ja vuodatti viatonta verta. Sentähden juutalaiset odotit yhden muutoksen hallituksessa, ja heillä oli semmoinen usko, että ulosluvattu Vapahtaja eli Kristus piti pian tuleman heitä maallisten tyrannein alta vapahtamaan, sillä kaikki suruttomat tuntevat lihallista orjuutta, koska esivalta on kova ja ankara rasittamaan heitä, ja ne odottavat niin muodoin muutosta hallituksessa.

 Mutta suruttomat ei tunne yhtään vaivaa siitä hengellisestä orjuudesta. Ei ne raukat tunne, kuinka päätyranni perkele hopittaa heitä tulisen ruoskan kanssa helvettiin. Sentähden suruttomat ei saata odottaa yhtä hengellistä Vapahtajaa, jonka pitää lunastaman kuoleman vankeja perkeleen vallan alta. Mutta vanha Simeon ja Hanna profetissa olit niitten harvain seassa, jotka odotit Israelin lunastusta hengellisesti. He tunsit nimittäin suuren vaivan ja rasituksen perkeleen päällekarkaamisesta.

 Koska se on kirjoitettu Hannasta, ettei hän lähtenyt temppelistä palvelemasta Jumalata yöllä eikä päivällä, paastolla ja rukouksilla, niin se on arvattava, ettei hän pitänyt niin suurta muretta ruumiin elatuksesta. Mutta suurin muret oli hänellä siitä, kuinka hänen sielunsa tulis pelastetuksi. Hän oli siis yksi katuvainen ja armoa etsiväinen sielu, joka oli tarttunut kiinni Jumalan armolupauksiin siitä tulevaisesta Vapahtajasta, mutta ei hän ollut vielä nähnyt Vapahtajaa. Kuitenki hän odotti häntä pian tulevan. Ja koska Maria tuli temppeliin poikansa kanssa ja sai nähdä sen vanhan Simeonin ottavan lasta syliinsä ja kiittävän Jumalata, silloin tuli myös Hanna iloon, sillä hän uskoi, että se lapsi on itse Vapahtaja.

 Me saatamme sanoa vakaisesti, että Simeon ja Hanna olit heränneet ja katuvaiset sielut, ja että he uskoit vakaisesti sen luvatun Vapahtajan päälle. Erinomattain, koska Simeon oli saanut sen vakuutuksen Pyhältä Hengeltä, ettei hänen pitänyt kuolemata maistaman, ennenkuin hän oli nähnyt Herran Kristuksen. Niillä on siis ollut totinen katumus ja toivo. Mutta vasta sillä hetkellä tulit he iloon, koska he sait nähdä Kristusta. Ei Hanna profetissa ole saattanut paljon saarnata Kristuksesta ennenkuin hän oli nähnyt häntä.

 Mutta kenelle hän nyt saarnaa Kristuksesta? Saarnaisko hän suruttomille Kristuksesta? Evankelista sanoo, että hän puhui niille, jotka Jerusalemissa odotit Israelin lunastusta, se on: katuvaisille, murheellisille, epäileväisille, alaspainetuille, hengessä vaivaisille, joilla ei ollut yhtään iloa eli lohdutusta maan päällä. Nämät katuvaiset, murheelliset ja alaspainetut sielut odotit kyllä Israelin lunastusta, mutta ei ollut heillä yhtään iloa, koska se ulosluvattu Vapahtaja oli heille tuntematoin.

 Muutamat saatoit toivoa, että he saavat nähdä Kristusta ennenkuin he kuolevat. Muutamilla ei tainnut olla se toivo, sillä viimeinen lupaus Kristuksesta oli annettu profeetta Malakian kautta. Ja siitä saakka oli jo neljä sataa ajastaikaa kulunut, ja ei vielä yhtään Messiasta eli Vapahtajaa tullut. Kyllä tosin juutalaiset vielä nytki odottavat Messiasta tulevan, vaikka se on yksi maallinen Vapahtaja, jota he odottavat, mutta ei näy olevan katuvaisilla niin suuri pitkämielisyys ja kärsivällisyys, että he odottavat ylön kauan lunastusta, ennenkuin he rupeavat epäilemään autuudestansa.

 Koska Messias ei tule varsin heitä auttamaan siitä raskaasta elämästä, jossa heränneet ja katuvaiset sielut ovat, tahtovat he nääntyä epäilyksen tähden ja rupeavat ajattelemaan, ettei auta enää pyrkiminen eli odottaminen, ja sitte heittävät itsensä hengelliseen laiskuuteen. Heittävät valvomasta ja rukoilemasta. Lakkaavat uskossa kilvoittelemasta ja kolkuttamasta. Ja sen hengellisen laiskuuden perästä tulee hengellinen nuokkuminen. Maailman rakkaus panee vähittäin valvomaan maailmaan käsin, josta ei tule maallinenkaan Vapahtaja, jopa sitte hengellinen.

 Näettekös nyt raskautetut sielut, jotka olette odottaneet Israelin lunastusta, ja ette ole vielä saaneet täydellistä lunastusta, näettekös, kuinka kiivaat juutalaiset ovat odottamaan yhtä maallista Vapahtajaa, joka on kuitenki yksi turha toivo. Juutalaiset ovat jo odottaneet 2000 ajastaikaa yhtä maallista Vapahtajaa, joka heille pitää ylösrakentaman uuden Jerusalemin. Ja ei ole vielä juutalaisten toivo sen tulevaisen Vapahtajan päälle loppunut.

 Ja te murheelliset, te katuvaiset, te raskautetut sielut, jotka odotatte yhtä hengellistä Vapahtajaa, ette voi odottaa Israelin lunastusta yhden vuoden eli yhden kuukauden, eli yhden viikon, vaikka Hanna profetissa saarnaa teille, että Messias on jo tullut; että hän ilmoittaa kohta kunniansa; että hän tulee pian saarnaamaan kuoleman vangeille lunastusta. Ei ole vanha Simeon eikä myös Hanna profetissa lakanneet odottamasta Israelin lunastusta, vaikka viimeinen lupaus hänestä oli annettu 400 ajastaikaa ennen.

 Ja tämän alinomaisen odottamisen ja ikävöitsemisen tähden ovat Simeon ja Hanna saaneet nähdä Herran Kristuksen temppelissä. Ja koska nyt se vanha Simeon ja Hanna profetissa saarnaavat hänestä kaikille niille, jotka Jerusalemissa odottavat Israelin lohdutusta, joka ei ole tapahtunut ennen, koska kaikki juutalaiset Jerusalemissa odotit ainoastansa yhden maallisen Vapahtajan, joka ei tule koskaan, vaikka kuinka kauan odottaisit.

 Niin uskokaat nyt, te harvat sielut, jotka Jerusalemissa odotatte Israelin lunastusta, uskokaat nyt, te murheelliset ja katuvaiset, että Messias on jo tullut, koska Simeon ja Hanna ovat häntä nähneet. Uskokaat, te raskautetut ja huokaavaiset, että Kristus tulee pian lunastamaan kadotetut lampaat Israelin huoneesta, uskokaat, koska Simeon ja Hanna saarnaavat teille Kristuksesta, että Sionin kuningas tulee pelastamaan teidän sielujanne tästä kuoleman laaksosta ja tyrannien orjuudesta, jotka vaivaavat ja rasittavat teidän sielujanne. Uskokaat, että juutalaisten turha toivo ja luottamus yhden maallisen Vapahtajan päälle on yksi perkeleen petos, jolla hän kääntää heidän silmänsä nurin, että heidän pitää valheita uskoman.

 Sillä kaikki juutalaiset, jotka nyt ovat elämässä, kuolevat heidän synnissänsä, ennenkuin heidän Vapahtajansa tulee. Ja ne raukat, jotka uskovat maallisen Messiaksen päälle, saavat vielä yhden onnettoman kuoleman. Sillä ei ne saa nähdä sitä maallista Vapahtajaa koskaan. Mutta Simeon ja Hanna, jotka odottavat yhtä hengellistä Vapahtajaa, ne saavat häntä nähdä ennen kuolemata. Simeon oli saanut sen vakuutuksen Pyhältä Hengeltä, ettei hänen pidä kuolemata maistaman ennen kuin hän näkee Herraa Kristusta. Ja hän sai myös nähdä, ja tuli sillä näkemisellä valmiiksi kuolemaan.

 Ei ole tosin kirjoitettu Hannasta, olisko hän saanut samankaltaisen vakuutuksen Pyhältä Hengeltä, mutta hän odotti kuitenki Israelin lunastusta vanhuuteen asti. Hän odotti. Hän ikävöitsi, hän rukoili hengen sanomattomilla huokauksilla. Ja tämä odottaminen ja ikävöitseminen vaikutti niin paljon, että hän sai nähdä Vapahtajansa. Ja sen näkemisen kautta tuli Hanna iloon ja rupeis puhumaan Messiaksesta kaikille niille, jotka Jerusalemissa odotit Israelin lunastusta.

 Te harvat sielut, jotka Jerusalemissa odotatte Israelin lunastusta, älkäät väsykö odottamasta Israelin lunastusta, vaan olkaat Hannan kanssa lakkaamatta paastoomisessa ja rukouksissa siihen asti, että Sionin kuningas tulee antamaan teille ijankaikkisen lunastuksen. Te murheelliset ja raskautetut sielut, tulkaat Hannan kanssa Herran temppeliin, sekä ne, jotka ovat vakuutuksen saaneet Pyhältä Hengeltä, että myös ne, jotka ei ole saaneet. Kyllä Simeoni varsin tuntee Herran Kristuksen, joka on jo ennen saanut vakuutuksen. Ja siitä tulee myös Hanna tuntemaan Kristusta ja uskomaan.

 Simeon tulee valmiiksi kuolemaan sen näkemisen kautta, ja Hanna profetissa alkaa saarnaamaan kaikille niille, jotka Jerusalemissa odottavat Israelin lunastusta. Ja uskokaat nyt, te murheelliset, katuvaiset ja raskautetut sielut, että Messias on tullut. Sionin kuningas on tullut kuoleman vankeja lunastamaan ja suloista armovuotta saarnaamaan Israelin vuorilla. Amen


Alkuperäinen / SKHS Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /




N:o 8         UUDENVUODEN PÄIVÄNÄ 1859

Pietari kirjoittaa, ettei ole muuta nimeä taivaan alla annettu, jossa meidän pitää autuaaksi tuleman, kuin tämä Jeesuksen nimi.

Ilman epäilemättä oli Pietari arvellut jonku muun vapahtajan löytyvän, joka saattais pelastaa ihmissukukunnan. Kun Pietari Vapahtajan kuoleman jälkeen oli epäuskossa ja epäilyksessä, rohkeni hän ajatella jonkun muun Vapahtajan löytyvän, joka saattais pelastaa ihmissukukunnan hänen onnettomuudestansa. Mutta ei hän silloin ole löytänyt muuta nimeä, kuin ainoastansa tämän Jeesuksen nimen. Vaikka hän kovin epäili, ettei se taida olla oikea Vapahtaja, joka ei saata auttaa itseänsä kuolemasta ja vihollisten käsistä, ei hän kuitenkaan ole muuta nimeä löytänyt, kuin tämän Jeesuksen nimen. Jota enemmän hän ajatteli, sitä enemmän hän tuli vakuutetuksi siitä, ettei muuta nimeä löydy, jossa meidän pitää autuaaksi tuleman.

Nyt ei muut kuin maailman viisaat epäile, lieneekö tuo Jeesus Natsarenus ollut ainoa oikea mies, joka kelpaa vapahtajaksi. Mutta siitä ainoastansa katuvaisilla on epäilys, kuinka Jeesus saattaa semmoisia syntisiä vastaanottaa, ennenkuin he tulevat paremmiksi. Sitä epäilee moni epäuskon vanki, jos sopii uskoa hänen päällensä ja jos uskaltaa omistaa hänen ansiotansa ennenkuin parempi katumus, suurempi hartaus, kovempi omantunnon vaiva ja suurempi hätä Vapahtajan perään tulee.

Mutta me olemme nähneet, että semmoiset epäuskon vangit viimein löytävät vapahtajansa maailmasta, kuin eivät tule Vapahtajan tykö silloin, kuin he tuntevat huonoutensa ja mitättömyytensä. Omanvanhurskauden perkele väsyttää epäuskon vankeja ja ahdistaa heitä maailmaan, kuin eivät he usko silloin, koska Jeesus Natsarenus on saapuvilla. Viimein löytävät he parhaan ilonsa maailmassa, koreudessa, juopumuksessa, haureudessa ja hekumassa. Siinä tilassa löytävät he muun nimen eli muun vapahtajan, joka ei ole niin pyhä ja vanhurskas, kuin Jeesus, eikä viitti nähdä niitä, jotka huokaavat; ei viitti kuulla niitä, jotka ulvovat; ei viitti katsoa niitten päälle, jotka ovat huonoissa vaatteissa.

Oletteko te löytäneet muuta nimeä, jossa teidän pitää autuaaksi tuleman? Oletteko löytäneet jonku muun vapahtajan taivaassa, maassa eli maan alla, joka saattaa teitä auttaa synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallan alta? Koska kaikki Belialin ojat rupeavat juoksemaan ja kaikki syvyyden aallot rupeavat nousemaan ja pohjattomuuden meri rupeaa pauhaamaan ja syvyyden kaivo rupeaa kuohumaan, oletteko silloin löytäneet muuta nimeä, kuin tämän Jeesuksen nimen? Minä luulen ja tunnustan, ettei katuvaiset, murheelliset ja alaspainetut sielut ole muuta nimeä löytäneet.

Mutta ne, jotka eivät ole katuvaiset eikä uskovaiset, ne löytävät muun nimen, jossa he luulevat tulevansa autuaaksi. He löytävät jonku muun vapahtajan, jonku ihmisen pojan eli jonku naaraspirun, joka kelpaa heille vapahtajaksi. Huoruuden perkele kelpaa muutamille vapahtajaksi, koreus muutamille, maailman kunnia muutamille ja paloviina muutamille, ja suuri tavara muutamille.

Tänä päivänä on Vapahtajan nimipäivä, ja ne harvat sielut, jotka ei löydä muuta nimeä taivaan alla, jossa heidän pitää autuaaksi tuleman, pitäisit Vapahtajan nimipäivänä kysymän Uuden Testamentin ylimmäiseltä papilta, jonka hallussa elämän kirkon kirjat ovat, heidän pitäis kysymän tänä päivänä, löytyykö heidän nimensä kirkon kirjassa, erinomattain siitä syystä, että apostoli Johannes kirjoittaa ilmestyskirjassa, että he ovat saaneet yhden nimen, jota ei tunne yksikään muu, kuin hän itse. Kuka tiesi, kuinka monen nimi tämän vuoden sisällä pyyhitään pois kirkon kirjasta.

Mutta se suuri nimen kantaja, joka tänä päivänä on Vapahtajan nimen saanut, tukekoon horjuvaisia, vahvistakoon vapisevaisia, auttakoon köyhiä ja armoa tarvitsevaisia, että he vielä tämän vuoden jaksaisit katkaista! Kuule, suuri nimen kantaja, niitten huokaus, jotka eivät vielä ole nimeä saaneet, ja älä pyyhi pois heidän nimeänsä ennen kuin he kuolevat eli toiseen valtakuntaan ilman papintodistusta siirtyvät. Isä meidän, joka olet taivaissa jne.

 

Evankeliumi: Luuk. 2: 21.

Me kuulemme ylösluetusta evankeliumista, että lapsi, Jumalan ja Marian Poika, ympärileikattiin kahdeksantena päivänä ja hänen nimensä kutsuttiin Jeesus, joka niin oli enkeliltä kutsuttu ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa.

Meidän pitää siis Jumalan armon kautta katseleman, kuinka Jumalan Poika on saanut nimen ennen kuin hän on siinnyt.

Jumala on jo ijankaikkisuudessa valinnut ainoan Poikansa syntisten Vapahtajaksi, ja on antanut hänelle nimen, joka on kaikkia nimiä suurin, että Jeesuksen nimeen pitää kaikki polvet heitänsä kumartaman, niitten, jotka taivaassa, maan päällä ja maan alla ovat, ja kaikki kielet pitää tunnustaman, että Jeesus Kristus on Herra Isän Jumalan kunniaksi. Sentähden on hänelle annettu nimi tuhannen ajastaikaa ennenkuin hän syntyi. Ja tämän nimen on Pyhä Henki antanut Daavidin suun kautta hänelle, nimittäin Kristus, se on voideltu, niin kuin Paavali sanoo: "Hän on voideltu Pyhällä Hengellä."

Tämä nimi Kristus on siis annettu Vapahtajalle tuhannen ajastaikaa ennenkuin hän syntyi, ja on Daavidin kautta tullut tutuksi kaikille Juudalaisille. Mutta toinen nimi Jeesus on annettu enkeliltä, ennenkuin hän sikisi äitinsä kohdussa. Kyllä nyt kaikki kristityt uskovat, että tämä on niin tapahtunut, mutta maailman viisaat ei usko, että Marian poika on saanut nimen ennenkuin hän syntyi, niin kuin maailman viisaat ei usko, että Marian poika on totisesti Jumalan poika.

Maailman viisaat sanovat Marian olleen taikurin, hän on nähnyt unta ja omia uniansa uneksinut ja uskonut, ja siitä on nimi tullut. Mutta kristityillä on maailman alusta se usko ollut, että Jumala on antanut nimen kaikille ulosvalituille ja erinomattain niille, jotka Jumala on jo edeltäpäin nähnyt tulevan ulosvalituiksi välikappaleiksi saarnaamaan ja syntisiä johdattamaan katumukseen ja parannukseen, niinkuin esimerkiksi Mooses, profeetat ja Johannes Kastaja, jolle annettiin nimi enkeliltä ennenkuin hän syntynyt oli.

Jumala on muuttanut muutampain pyhäin nimet, joille pakanallinen nimi oli annettu, niinkuin Abram kutsuttiin Aabraham ja Jaakob sai nimen Israel, koska hän painiskeli tuntemattoman kanssa. Saulus kutsuttiin Paulus, koska hän tuli kristityksi. Nämät ovat saaneet uuden nimen jo tässä maailmassa, mutta se, joka voittaa, on myös saava uuden nimen, ja tämä uusi nimi on kirjoitettu elämän kirjaan.

Tällä ajalla antavat vanhemmat lapsillensa pakanalliset nimet. Nimi tosin ei itsestänsä vaikuta mitään pääasiaan, mutta me kuulimme nyt Jumalan muuttaneen pakanain nimet, koska joku merkillinen muutos on tapahtunut heidän sydämissänsä. Pääasia on, että itsekukin muistais mitä varten hänelle nimi on annettu ja mitä hän sen nimen kautta luvannut on kasteessa.

Kuin Jumala antoi Jaakobille uuden nimen ja kutsui hänet Israeliksi, niin se merkitsi: Mies voitti Jumalan. Pietari merkitsee: pahta eli kallio. Kristiina merkitsee kristitty vaimo. Jos nyt jokainen olis nimensä jälkeen, niin Israelin pitäis voittaman Jumalan rukouksillansa. Pietarin pitäis oleman pahta, jonka päälle Kristus rakentaa seurakuntansa. Ja jokaisen, jonka nimi on Kristiina, pitäisi oleman kristityn vaimon. Ja koska Kristus, josta kaikki kristityt ovat nimensä saaneet on voideltu, niin pitäis nyt kaikkien kristittyin Vapahtajan nimipäivänä muistaman, kuinka suuri ja pyhä  tämä nimi on, ja kuinka paljon tämä nimi sisällänsä pitää, ja ruveta tästä edes niin valvomaan ja kilvoittelemaan, ettei tämä korkea nimi tulis pyyhityksi pois elämän kirjasta.

Kyllä on keveä sanoa, en ole kristitty, mutta raskaampi on tunnustaa itsensä kristityksi, sillä siinä tunnustuksessa tekee rietas monelle hädän. Heränneet saattavat tunnustaa syntinsä, vaikka ne kuinka rumat ja häpeälliset olisit, mutta koska heidän pitää tunnustaman itsensä kristityksi, siinä tekee rietas vastuksen, vaikka Paavali sanoo: Sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme ja suun  tunnustuksella me autuaaksi tulemme.

Muistakaa nyt kaikki kristityt, kuinka kallis ja painava tämä kristityn nimi on ja kuinka suuren vaivan kautta Kristus on ansainnut tämän korkean nimen teille, ja kuinka suuri edesvastaus teidän päällänne makaa. Jos te valvomattomuuden eli uneliaisuuden kautta niin käytätte itseänne, että tämä kaunis nimi pyyhitään pois elämän kirjasta, silloin antavat kaikki perkeleet teille yhden hirmuisen nimen, joka mustassa kirjassa on kirjoitettu. Vaikka he kuinka haukkuisit teitä huoriksi, varkaiksi ja villihengiksi, ei se tee mitään, niin kauan kuin teillä on se vakuutus, että teillä on yksi kaunis, korkea ja kunniallinen nimi elämän kirjassa, mutta jos se nimi pyyhitään pois, niin te saatte yhden hirveän nimen, joka kaiken kunnian teiltä viepi.

Muistakaa myös, että Jumala on antanut Kristukselle nimen, joka kaikkia nimiä suurin on, että kaikki polvet pitää heitänsä Jeesuksen nimeen kumartaman, niitten, jotka taivaassa, maan päällä ja maan alla ovat. Ja kaikki kielet pitää tunnustaman, että Jeesus Kristus on Herra, Isän Jumalan kunniaksi.

Ja koska nyt tänä päivänä alkaa uusi vuosi, jona maailman Vapahtaja on Vapahtajaksi nimitetty, niin pitäis jokaisen kristityn ajatteleman, että tämä on viimeinen vuosi hänelle, että hän pian pääsee pois tästä surun laaksosta, että hän pian pääsee kuulemaan sen uuden nimen, joka hänelle annettu on taivaan valtakunnassa, ja on isoilla puukstaaveilla kirjoitettu elämän kirjaan. Amen.


1 Jäljennös Raittilan kokoelma / Oulun maakunta-arkisto /

2 jäljennös Tibergin kopiokirja / Oulun maakunta-arkisto /

3 jäljennös Pellon kopiokirja / Helsingin yliopistonkirjasto /




N:o 9         1 SUNNUNTAINA UUDENVUODEN PÄIVÄSTÄ 1858

Profeetta Elisa sanoi yhdelle pakanalle, joka oli pitaalinen: Mene ja pese  sinuas Jordanin virrassa. Mutta tämä pakana Naeman suuttui profeetalle ja sanoi: ”Eikö vedet Syyriassa ole kaikkia Israelin vesiä paremmat?”

Tämä esimerkki osottaa meille, että kaikki pakanat suuttuvat, koska heille pannaan senkaltainen työ eteen, josta järki loukkaantuu. Pakana Naeman oli kuullut, että Israelissa pitäisi löytymän profeetta, joka saattaa kaikenlaisia tauteja parantaa. Koska nyt Syyriassa ei löytynytkään sitä, joka olisi saattanut parantaa pitaali tautia, niin päätti tämä pakana mennä profeetta Elisan tykö, mutta hän ajatteli, että profeetta panee kätensä hänen päällensä ja lukee joitakin noitain läksyjä, niin kuin noidat pruukaavat tehdä.

Mutta kuin profeetta Elisa ei tullutkaan kauniilla sanoilla puhuttelemaan, vaan käski hänen mennä pesemään itseänsä Jordanin virrassa, silloin suuttui pakana profeetalle ja sanoi: "Eiköpä Syyriassa ole parempi vesi, kuin Jordanissa? Profeetan sana vaikutti pakanan sokeassa järjessä semmoisen vastahakoisuuden, niinkuin jos joku kristitty täällä olis sanonut jollekulle pakanalle, että hänen pitää ruveta peräsuolesta parannusta tekemään. Ja minä luulen, että kaikki pakanat olisivat suuttuneet profeetalle sen sanan tähden.

Luonnollinen ihminen luulee, että kristityn pitäis häntä puhutteleman kauniilla ja suloisilla sanoilla, niinkuin te itse tiedätte, milliset arvelukset teillä olit kristillisyydestä, koska tämä heräys ensin tuli kuulluksi. Jos kristillisyyden laatu olis semmoinen ollut, että suloiset evankeliumin saarnat olisit vaikuttaneet oikean heräyksen, niin olisivat tosin kristityt ja pakanat ottaneet teitä ympäri kaulan. Mutta Johannes saarnais Juudean korvessa synnin synniksi, ja Jordanissa hän kastoi ja saarnais pyhät fariseukset kyykäärmeen sikiöiksi, ja ilmoitti hänen jälkeensä tulevan sen, joka hänen edellänsä on ollut, joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella.

Niin me nyt ymmärrämme, miksi kaste eli kastaminen Jordanissa piti oleman voimallinen lääkitys kaikille pitaalisille, jotka tahtoivat synnin pitaalista puhtaaksi tulla. Mutta ei pakana ymmärrä, että siinä vedessä pitäis oleman senkaltainen voima terveeksi tekemään pitaalisia. Kuitenki tuli se pakana Naeman paratuksi pitaalisuudestansa, kuin hän ensimmäisen kerran oli kastanut itsensä Jordanissa.

Me mahdamme nyt kysyä, niinkuin Lutherus: "Kuinka vesi taitaa niin korkeat asiat matkaansaattaa?" Vesi on senkaltainen aine, jonka kautta ruumiin saastaisuus pestään ja puhdistetaan. Mutta koska kysymys tulee synnin pitaalisuudesta, joka ulottuu sieluun asti, silloin tulee järki sokeaksi, jos hän tahtoo ymmärtää, kuinka kaste vaikuttaa syntein anteeksisaamisen. Tämä ei ole semmoinen asetus, että järki sen käsittää, mutta uskolla täytyy meidän ottaa se vastaan. "Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi, mutta joka ei usko, se kadotetaan", jos hän vielä kymmenen kertaa olis kastettu.

Meidän pitää tänä päivänä katseleman, kuinka Vapahtaja kastetaan. Mutta ne harvat sielut, jotka katsovat, kuinka Vapahtaja kastetaan, nostakoot silmänsä ja katsokoot, jos taivas aukenee ja jos Pyhä Henki tulee hänen päällensä niinkuin kyyhkynen, ja arvatkoot siitä, että jos ei kastetun päälle Pyhä Henki tule, niin ei kaste vaikuta mitään.

Rukoilkaa kaikki kastetut, että Pyhä Henki tulisi teidän päällenne, että jaksaisitte uskoa, sillä kaste saattaa syntein anteeksi saamisen ja antaa ijankaikkisen elämän kaikille niille, jotka uskovat. Kuule kasteen asettaja, katuvaisten huokaus: Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Matt. 3: 13 - 17

Tämän päivän pyhässä evankeliumissa kuulimme, että Jeesus tuli Johanneksen tykö ja pyysi kastetta. Hän, jolla ei yhtään syntiä ollut, tosin ei tarvinnut kasteen kautta saada synnit anteeksi, mutta hän tahtoi antaa syntisille esimerkin ja pyhittää tämän sakramentin.

Meidän pitää nyt Jumalan armon kautta katseleman kasteen hyödytystä ja tarpeellisuutta, kuin Lutherus sanoo, että kaste saattaa syntein anteeksi saamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa ijankaikkisen elämän kaikille niille, jotka uskovat.

Meidän pitää nyt katseleman:

1. Millä lailla kaste saattaa syntein anteeksi saamisen;

2. Kuinka kaste vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä, ja

3. Kuinka kaste antaa ijankaikkisen elämän kaikille niille, jotka uskovat.

1. Kaste saattaa syntein anteeksi saamisen. Onko nyt kaikki kastetut saaneet synnit anteeksi? Eivät kaikki kastetut sitä usko, ja nekin, jotka uskovat, tahtovat usein olla huikentelevaiset uskossa ja elämässä. Ne ei tahdo olla pysyväiset liitossansa. Ja muutamat luottavat sen uuden syntymisen päälle, joka on tapahtunut kasteessa. Mutta ne harvat sielut, jotka ovat kastetut, ei ainoastansa vedellä, mutta Pyhällä Hengellä ja tulella, saavat uskoa, että he uuden syntymisen pesossa ovat saaneet kaikki synnit anteeksi ja tulleet Jumalan lapsiksi.

2. Kuinka kaste vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä. Ne, jotka pysyvät siinä kasteen liitossa Pyhän Hengen uudistuksen kautta, valvomisen kautta, sodan ja kilvoituksen kautta, saattavat olla vapahdetut hengellisestä kuolemasta ja myös ijankaikkisesta kuolemasta, jos he pysyvät uskossansa vahvana loppuun asti. Kaste vapahtaa myös uskovaisia perkeleestä, ettei ole perkeleellä yhtään valtaa niitten päälle, jotka Jumalan armon kautta voittavat perkeleen ja maailman kiusaukset.

3. Kuinka kaste antaa ijankaikkisen elämän kaikille niille, jotka uskovat ja Jumalan armon kautta ovat tulleet vakuutetuiksi syntein anteeksi saamisesta, sillä kussa syntein anteeksi antamus on, siinä on myös elämä ja autuus. Ja kuin Raamattu sanoo, että vanhurskas elää uskostansa, niin on arvattava, ettei yksikään muu elä uskostansa, kuin se, joka totisen parannuksen ja elävän uskon kautta on tullut vanhurskautetuksi. Siinä on ijankaikkinen elämä, että vanhurskas elää uskostansa.

Mitä kaste merkitsee? Että vanha aatami pitää jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upotettaman ja kuoletettaman. Tämä Lutheruksen selitys on myös kristityille juuri tarpeellinen muistaa, sillä vanha aatami tahtoo myös kristityillä tulla ulos valvomattomuuden kautta. Jos vanha aatami ei tule upotetuksi ja kuoletetuksi Jordanin virrassa jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta, tulee hän pian herraksi. Moni on vanhan aatamin tähden kadottanut uskonsa ja mennyt helvettiin.

Nyt on taivaallinen Vanhin pesemässä lapsiansa Jordanin virrassa, että he tulisit puhtaiksi siksi kuin vieraat tulevat taivaasta. "Te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki." Menkää nyt kaikki mustat tattaraiset Jordanin virtaan ja antakaa vanhemman pestä ja puhdistaa teidän sielujanne, sillä ette kuitenkaan omalla pesemisellä tule miksikään. Mutta älkää parkuko, te hulliaiset, sentähden että vanhin pesee teitä kylmällä vedellä ja panee vielä saippuata silmiin, sillä ette kuitenkaan muutoin tule puhtaiksi. Vanhin tahtoo, että hänen lapsensa pitää oleman puhtaat. Ei hän saata mustia näyttää vieraille.

Tulkaa pesemään teitänne, että taivaallinen Vanhin saattais näyttää teitä vieraille, jotka tulevat taivaasta. Kuka tiesi vieraat pian tulevat taivaasta. Pian pääsette elämän virrassa saunomaan, että tulisitte valkeiksi ja puhtaiksi ja kiiltäviksi niinkuin enkelit. Amen


Jäljennös / SKHS Aunon kokoelma Kansallisarkisto / Helsinki /




N:o 10                                            LOPPIAISENA 1849

Minä saan nähdä häntä, mutta en nyt, minä katselen häntä, vaan en läsnä. — Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka Israelista. 4. Moos. 24: 17

Näin puhui yksi pakanallinen noita, joka oli kutsuttu Israelin seurakuntaa kiroamaan, mutta Jumalan voimallisten liikutusten kautta täytyi siunata. Hän näki myös kaukana, tulevaisessa ajassa Vapahtajan kuvailevan hänen silmäinsä edessä, ehkä tämä näkeminen oli niin himmi, ettei hän saattanut eroittaa maallisen valtakunnan taivaan valtakunnasta. Hän näki niinkuin sumussa, että tähti nousee Jaakobista, ja valtikka Israelista. Mutta mikä tähti tämä oli, ja millinen valtikka se oli, sitä hän ei saattanut selittää.

Jos me otamme muut Raamatun paikat ojennukseksi, niin me löydämme, että tähti on hengellisessä tarkoituksessa yksi hengellinen valo, joka osoittaa matkustavaisille, mistä tie menee taivaaseen, koska he vaeltavat pimeyden varjossa. Ja jos tämä tähti ei johdattais matkustavaisia ijankaikkisuuteen, niin he eksyisit.

Että tämä tähti nousi Jaakobista, se merkitsee, että hengellinen valkeus tuli maailmaan Jaakobin sukukunnasta; koska nimittäin kaikki pakanat Vanhassa Testamentissa olit kokonansa pimeydessä, oli aina Jaakobin sukukunnassa yksi pikkuinen valo, ehkä harvat ihmiset otit siitä valosta vaaria.

Se valtikka, jonka Bileam näki, merkitsee yhden hengellisen valtakunnan, joka on alkunsa saanut Israelista. Mutta kaikki nämät asiat olit niin kaukana hänen näyssänsä, että hän tunnustaa: "Minä saan nähdä häntä, mutta en nyt, minä katselen häntä, vaan en läsnä," ja luetaan nämät Bileamin sanat 4. Mooseksen kirjassa 24. luvussa. Tämä pakanallinen noita oli muutoin tullut kiroilemaan Israelin seurakuntaa, mutta koska hän tuli likemmäksi ja katseli heidän kauneuttansa, täytyi hänen siunata Israelin seurakuntaa, vaikka hän oli tullut kiroilemaan heitä.

Se on tapahtunut monelle, joka sanoman kautta on kuullut jotaki kristillisyydestä, että hän on tullut kiroilemaan heitä, mutta koska hän on katsellut kristillisyyttä likempää, on hänen häätynyt sanoa, niinkuin se noita Bileam: "Siunattu olkoon se, joka sinua siunaa ja kirottu olkoon se, joka sinua kiroaa." Niinkuin Bileam oli lähtenyt kotoa matkaan kiroilemaan Israelin seurakuntaa, niin on moni maailman noita lähtenyt matkaan kiroilemaan ja pilkkaamaan kristityitä. Mutta koska hän on katsellut kristillisyyttä likempää, on hänen ajatuksensa kristillisyydestä muuttunut, ja sen saman miehen, joka aikoi kristityitä kiroilla, on häätynyt siunata heitä.

Koska luonnollinen järki pitää luonnollisen tilaisuutensa kristillisyytenä, katsoo hän sen oikean kristillisyyden taikaukseksi ja riettaan hengen vaikutukseksi. Ja koska sanoma kristillisyydestä kulkee edemmäksi, panee rietas yhdelle sanalle kymmenen valetta lisäksi; sillä tavalla kuuluvat kristillisyyden vaikutukset hirmuiseksi luonnollisen ihmisen korvissa, niin että luonnollinen ihminen ei saata muuta ajatella kristillisyydestä, kuin mitä rietas-henki panee häntä uskomaan, että kristillisyys on yksi ihmeellinen taikaus.

Mutta koska luonnollinen ihminen, joka oli lähtenyt matkaan kiroilemaan kristityitä, tulee likemmäksi ja katselee kristillisyyden luontoa ja kristillisyyden vaikutuksia, tulee hänelle se vakuutus, ettei ole väärti kiroilla kristityitä. Vaikka tämä kristillisyyden valo on ensin niin himmi, että se näyttää niinkuin pikkuinen tähti taivaan reunalla, kuitenki on Jumalan Henki jo vääntänyt sokean raukan mieltä toisaalle, koska hänen, joka tuli kiroilemaan Israelin seurakuntaa, häätyy siunata heitä.

Mutta moni maailman ihminen on niin paatunut, että jota useamman kerran hän näkee kristityitä, sen enemmän hän kiroilee heitä. Tämä hengellinen viha tulee useimmin niille, jotka ovat mielestänsä siveästi eläneet. Koska heidän siveyttään laitetaan, suuttuvat he niin kovin, että he rupeavat kiroilemaan ja sadattelemaan. Niin tekevät myös armon varkaat, koska heidän uskonsa laitetaan. He suuttuvat kaikille niille, jotka tahtovat heidän uskonsa koetella.

Se elävä kristillisyys tulee niin vastahakoiseksi ja niin hirmuiseksi siveille ja armon varkaille, että he pikemmin menevät päätänsä myöten helvettiin, kuin että he rupeaisit katumuksen ja parannuksen tekemään. Pikemmin kääntyvät jo umpipakanat eli senkaltaiset ihmiset, jotka ovat hyvin krouvisti eläneet, kuin ne siveät ja oikeat armon varkaat, joiden autuuden perustus on pääkallossa. Sillä umpipakanat havaitsevat vähän ajan perästä, että heidän elämänsä ei ole suinkaan kristillinen elämä, ja tulee heille kristittyin kanssapuheesta pian se vakuutus, että he senkaltaisella elämällä vissimmästi menevät kadotukseen, jos muutosta ja parannusta ei tule.

Mutta siveät huorat ja rehelliset varkaat, jotka ei tunne ollenkaan vikojansa, ne suuttuvat niinkuin tuhka, koska heitä soimataan huoruudesta ja varkaudesta, sillä heidän kunniansa on niin suuri, että he menevät kunniansa kanssa helvettiin. Sentähden sanoo myös Vapahtaja, että moni pakana tulee idästä ja lännestä istumaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivaan valtakunnassa, mutta valtakunnan lapset heitetään ulkonaiseen pimeyteen.

Ne miehet idästä, jotka tulit pitkän matkan päästä etsimään sitä vastasyntynyttä Vapahtajaa, olit myös pakanat, ja yksi outo tähti johdatti heitä Betlehemiin; mutta Jerusalemin asuvaiset, joilla oli parempi tieto siitä tulevaisesta Vapahtajasta, ei menneet sinne, vaikka he kuulit, että tähti oli nähty.

Niin se tapahtuu vielä nytki, että umpisuruttomat kääntyvät pikemmin oikean kristillisyyden puoleen, kuin muutamat suukristityt, jotka asuvat kirkon vieressä ja kuulevat Jumalan sanaa joka sunnuntai. Mutta sen suurempi edesvastaus tulee niille, jotka kuulevat usein Jumalan sanaa, eivätkä sentähden mene Betlehemiin etsimään ja kumartamaan sitä vastasyntynyttä Juudan kuningasta.

Ei ole joka aika sen kuninkaan tähti taivaan reunalla loistamassa. Mutta näinä aikoina on hänen tähtensä alkanut paistamaan pohjan maassa, niinkuin se sama tähti silloin paisti idän maassa. Se sama tähti oli silloin niinkuin tien osoittaja niille, jotka pimeyden aikana vaelsit. Ja se sama tähti pitäis vielä nytki oleman tien osoittajana kaikille, jotka sydämen hartaudella etsivät Vapahtajaa.

Ottakaat siis vaari taivaan tähdistä, te köyhät matkustavaiset, jotka vaellatte monta vaarallista retkeä sumun ja myrskyilman lävitse, ottakaat vaari taivaan tähdestä, koska pimeyden aika tulee, koska maailman tuuli tulee tuiskun kanssa ja ottaa pois tien, ettei tolaa tunnu. Ottakaat vaari taivaan tähdistä, koska taivas mustuu ja aurinko mustan pilven takana on pimeäksi tullut. Ottakaat vaari taivaan tähdistä, koska tie loppuu, ja te joudutte yötä olemaan metsässä hukkain ja jalopeurain keskellä. Ottakaat vaari taivaan tähdistä ja rukoilkaat, että Herra pian antais armiaan aurinkonsa paistaa niille, jotka pimeyden laaksossa istuvat. Ja me toivomme ja uskomme, että hän kuulee kaikkien murheellisten, itkeväisten ja viheliäisten rukouksen. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Matt. 2: 1 - 12

Me kuulimme meidän pyhästä evankeliumistamme, että tietäjät idästä tulit hakemaan ja kumartaen rukoilemaan sitä äsken syntynyttä Juudan kuningasta. Ja yksi outo tähti, joka oli ilmestynyt taivaalle, oli heille tien osoittajana. Seuraavaisesti siitä pitää meidän tällä hetkellä Jumalan armon kautta perään ajatteleman: kuinka Jumala johdattaa pakanoita Vapahtajan tykö. Ensimmäinen tutkistelemus: Pakanat idästä tutkivat taivaan tähtiä, ja niitä tutkeissansa ilmestyy heille yksi outo tähti. Toinen tutkistelemus: Tämä outo tähti on heille tien osoittajana. Antakoon se armollinen Herra Jeesus, jonka tähti nyt on ilmestynyt, että kaikki pakanat rupeaisit seuraamaan tätä tähteä, joka osoittaa heille tien Betlehemiin.

Ensimmäinen tutkistelemus. Pakanat idästä tutkivat taivaan tähtiä. Se on harva ihminen, joka oikein tutkii taivaan tähtiä. Ne ihmiset, joitten tavara on maan povessa, katsovat alaskäsin, eivätkä niinmuodoin jouda silmiänsä nostaa taivaaseen. Sillä he hakevat niin ahkerasti sitä aarnihautaa, jossa he luulevat löytävänsä ison kätketyn tavaran, ettei he muista silmiänsä nostaa ylöskäsin. Ja vaikka useammat ihmiset hakevat sitä aarnihautaa, joka yhteisen luulon ja vanhan muisteluksen jälkeen pitäis löytymän maan povessa, eivät ne kuitenkaan löydä sitä, sillä manalaiset eli maanhaltia on kätkenyt se luultun tavaran maan alle.

Jos joku olis semmoinen lumooja, joka saattais maanhaltian kanssa puhua, niin sanotaan senkaltaisen saavan sen ison tavaran, jonka muut ihmiset turhaan etsivät. Mutta ehkä maanhaltian tavara kiiltää niinkuin kulta maan alla, koska se tuodaan ylös maan alta, ja auringon paisteessa katsellaan, ei se ole muu kuin sysihauta. Niinmuodoin tulevat kaikki ne ihmiset petetyksi, jotka hakevat sitä kätkettyä tavaraa maan alta. Mutta ne harvat ihmiset, jotka hakevat sitä kätkettyä tavaraa taivaassa, ne pruukaavat aina katsoa ylöskäsin, vaikka muut maailman ihmiset sanovat, että ne on hullut, jotka hakevat aarnihautaa taivaassa.

Tapahtuu myös välistä niin, että ne, jotka hakevat sitä kätkettyä tavaraa taivaassa, lankeevat johonkuhun kuoppaan, koska he käydessä katsovat aivan ylöskäsin. Mutta vaikka riettaan enkelit pääsevät nauramaan, koska yksi taivaaseen katsova ihminen lankee, ei he sentähden saata estää häntä nousemasta ylös. Jos se taivaaseen silmiänsä nostava ihminen ja tähtien tutkija käypi tasaisesti ja tunnustelee jalvoillansa, missä kuopat ovat, ei hänen pitäis niin usein lankeeman, ja hänestä ei pitäis oleman riettaan enkeleille niin paljon nauramista.

Koska nyt, niinkuin sanottu on, tietäjät idästä eli tähtien tutkijat rupeavat nostamaan silmänsä taivaaseen, ilmestyy heille yksi outo tähti, joka maailman alusta jo on ollut taivaan reunalla, vaikka ihmiset eli tähtien tutkijat ei ole ennen sitä nähneet, koska se on ollut kätkettynä muitten tähtien takana, eli jos vanhat ihmiset ei ole ymmärtäneet pitkän silmän kautta katsoa niitä tähtiä. Kuinka ikänänsä tämä asia on, se ainoastansa on vissi ja tosi, että tietäjät idästä ovat äkänneet yhden oudon tähden. Ja siitä he arvaavat sen vanhan uskon jälkeen, että yksi suuri ja voimallinen kuningas on syntynyt maailmaan.

Ja sen tähden johdatuksen jälkeen lähtevät he matkustamaan idästä, pitkän matkan päästä, sinne käsin, kuhunka tähti taivaalla jutaa (kulkee). Kuinka kaukana tietäjitten syntymäpaikka on Betlehemistä arvataan siitä, että muutamat maanmittaajat ovat räknänneet (laskeneet), että he ovat vaeltaneet koko vuoden ennen kuin he kostuit Jerusalemiin.

Jos nyt ihminen vaeltaa kolme peninkulmaa päivässä, joka käypi hitaasti, niin on tietäjitten syntymäpaikka ollut lähes 300 peninkulmaa Betlehemin kaupungista, voipi vielä olla edempänä. Koska evankelista ei ole kuullut sen maakunnan nimeä, kusta tietäjät tulit, niin se on arvattava, että näitten tietäjitten syntymäpaikka on ollut niin kaukana Jerusalemista, ettei ole korva kuullutkaan sen maakunnan nimeä. Yhtähyvin läksit nämät tietäjät vaeltamaan siitä synkiästä ja paksun sumun sisällä olevaisesta pakanallisesta maasta. He läksit vaeltamaan niin pitkän matkan päästä, ettei he tienneetkään tämän matkan päätä.

Mutta se ihmeellinen tähti oli heille taluttajana eli tien osottajana. Ei he kuitenkaan osanneet ojeti Betlehemiin, vaan he eksyit Jerusalemin kaupunkiin, kussa he luulit löytävänsä sen kuninkaallisen lapsen, jonka  tähti oli näkynyt. Ei ne siellä tosin löytäneet sitä kuningasta, jota he hait, mutta he sait siellä sen ylösvalaistuksen, ettei ole Vapahtajan eli Kristuksen syntymäpaikka siellä, vaan Betlehemissä.

Meidän tulee nyt muistaa, että Jerusalemin kaupungissa, johonka tietäjät eksyit, asuu ensiksi maailman kunnia, toiseksi omaparannus ja kolmanneksi kuollut usko. Maailman kunnia on se kuningas Herodes, joka rupeis pelkäämään, koska tietäjät rupeisit puhumaan sen äsken syntyneen kuninkaan tähdestä. Herodes ja kaikki maailman herrat hänen kanssansa rupeisit pelkäämään, että heidän kunniansa menee hukkaan, jos se kuningas pääsee kasvamaan ylös.

Herodes, eli maailman kunnia, rupeis sitte kysymään kuolleen uskon papeilta, jotka ovat lukeneet Raamattua, missä Kristuksen syntymän piti. Herodes oli ainoastansa kuullut mainittavan siitä Kristuksesta, että se piti tulla maailmaan, mutta ei hän ollut sen laveammalta tutkinut Raamattua.

Mutta kuolleen uskon papit ovat tutkineet Raamattua, ja ne tietävät kyllä sen paikan, kussa Kristuksen syntymän pitää, mutta ei ne mene sentähden itse sinne katselemaan häntä, sillä maailman kunnia estää ja oma parannus eli se ulkonainen siveys myös estää: ei ne viitti niin huonossa ja ylönkatsotussa paikassa käydä, vaikka he nyt kuulevat tietäjiltä, että kuningas on syntynyt.

Jos he vielä puolittain uskovat, että Betlehemissä on Kristus syntynyt, ei ne kuitenkaan mene sinne sentähden, ettei maailman kunnia laske heitä. Ja oma parannus kanssa on esteenä. Vieläpä se Herodes eli itse maailman kunnia, se tahtoo varsin tappaa Vapahtajan. Ja senvuoksi hän tutkistelee visusti, millä ajalla se  tähti on ensin ilmestynyt, ja käskee vielä tietäjien tiedustella, kuka se on ja mikä lapsi se on. Hän sanoo kyllä suulla, että hän tahtoo myös tulla kumartamaan sitä lasta, mutta sydämessänsä hän aikoo sen tappaa.

Semmoinen on nyt maailman kunnia. Ja ehkä kuolleen uskon papit ja kirjanoppineet eivät itse mene Betlehemiin, sanovat he kuitenki kuninkaan käskyn jälkeen, missä Kristuksen syntymän piti. Se tieto Raamatusta, jonka tietäjät saavat kirjanoppineitten kautta, on vissimmästi hyvä heille. Mutta maailman kunnia ottaa myös siitä sen päätöksen, että jos semmoinen lapsi, jonka syntymäpaikka on Raamatussa kirjoitettu, pääsee kasvamaan ylös, niin mistantavat kaikki maailman herrat kunniansa, jonkatähden he päättävät salaisesti tappaa sen, ennenkuin se kasvaa suureksi.

Toinen tutkistelemus. Se outo  tähti, jonka  tietäjät näkevät jutavan taivaalla, on heille tien osoittajana Betlehemiin. Se on selkeällä todistuksella muisteltu evankeliumin kirjoittajalta, että tähti kävi edellä ja seisahti sen paikan päälle, kussa Maria oli lapsinensa. Josta siis arvataan, että jos tähti ei olis heitä johdattanut, ei he olis osanneet Betlehemiin.

Mutta vaikka nämät tietäjät eli tähtimiehet näit tähden, ei ole se kirjoitettu evankeliumissa, että muut ihmiset näit sen. Ainoastansa tähtimiehet, jotka tutkivat tähtiä näit sen ja ymmärsit, että se oli yhden suuren kuninkaan tähti. Niin se on vielä nytki, että ainoastansa ne, jotka tutkivat tähtiä, saattavat nähdä Vapahtajan tähteä. Ja jos tätä ihmeellistä tähteä ei olis, niin eksyisit vissimmästi kaikki ne, jotka lähtevät etsimään Vapahtajaa.

Mutta tämä tähti, joka niin kirkkaasti paistaa taivaan laella, on aina tien osoittajana kaikille köyhille matkustavaisille, jotka lähtevät pakanallisuuden synkeydestä, ja niin kaukaa, kuin ihminen ensinnä, koska hän lähtee matkaan katumuksen ja parannuksen tielle, tuntee olevansa Betlehemistä, kuitenki viimein kostuu siihen luvattuun maahan monen vaaran ja kiusauksen läpi kulkeissansa. Jos tämä tähti ei olis tienosoittajana, niin hän vissimmästi eksyis vielä pahemmin kuin nämät tietäjät, jotka luulit Jerusalemin kaupungissa löytävänsä Vapahtajan, vaikka he siellä löysit ainoastansa Vapahtajan viholliset, nimittäin: Maailman kunnian, Herodeksen, joka tahtoo sydämessä tappaa sen vastasyntyneen Vapahtajan, ja kuolleen uskon tunnustajat, jotka tietävät kyllä Raamatun todistuksen jälkeen Vapahtajan syntymäpaikan, mutta ei sentähden mene itse Betlehemiin, vaan asuvat aina siinä kaupungissa, kussa meidän Herramme tapettu on.

Jos nyt tämä Kristuksen kointähti sammuis, eli mustan pilven takana peitettäisiin, mikäs olis silloin köyhille matkustavaisille turvana, koska he vaeltavat yöllä ja pimeyden aikana monta vaarallista retkeä, kussa maailman kova tuuli, tuisku ja rajuilma ottaa pois  tien, joka ilmanki on soukka ja raskas kulkea. Mikäs olis näille köyhille matkustavaisille turvana, jos tämä  tähti, joka on ilmestynyt taivaan reunalle, sammuis eli katoais, koska julmat pedot ja jalopeurat kiljuvat molemmin puolin, ja maahisen tyttäret petollisella kauneudella houkuttelevat ja kutsuvat väsyneitä matkamiehiä tykönsä ja lupaavat kaikenlaisia herkkuja ja hyvät makaukset ja makean unen.

Älkäät kuunnelko, te väsyneet matkamiehet, mitä maahisten tyttäret viskuttelevat (kuiskailevat) teidän korviinne. Ne antavat teille unijuomaa, jos te menette heidän kanssansa, ja sitte he ryöstävät teidän niestanne (eväänne) ja teidän tavaranne. Parempi on maata kiven ja kovan kallion päällä ja odottaa siihen asti, että aamurusko rupeaa koittamaan teidän sydämissänne, kuin mennä maahisen tykö.

Ja mikä olis väsyneille matkamiehille turvana, jos tämä tähti katoais, koska hengelliset jalopeurat rupeavat kiskomaan ja raatamaan epäilyksen kautta niinkuin karhu, joka ensin ahdistaa peljästyneitä jänkkään ja siellä kiskoo ja raataa, mutta ei jaksa sentähden raatoa jänkästä ylös vetää. Minä tiedän, että väsyneet matkamiehet eivät pääse sivuitse epäilyksen suota, mutta jos toinen ihminen vielä enemmän painaa sitä, joka jo on vajoamassa, niin hän tekee vissimmästi enemmän, kuin mitä Vapahtaja ja apostolit ovat tehneet.

Muutamat tekevät sen hyvällä tarkoituksella, mutta ei hengellisen viisauden jälkeen. Niille köyhille ja väsyneille matkamiehille on siis se tähti, joka taivaassa loistaa, paras tienosottaja, ja joka sitä tähteä seuraa, ei pitäis koskaan niin kovin eksymän, ettei hän viimein kostu Betlehemiin. Ottakaat siis vaari taivaan tähdistä, te väsyneet matkamiehet, ja älkäät koskaan kadottako  tätä tähteä silmistänne, sillä se johdattaa teitä Betlehemiin. Sillä pitkä on matka Kaanan maalle ja lyhykäinen on armon aika, ja se tie, joka viepi elämään, on ahdas, ja monta vaarallista paikkaa on tien päällä.

Jos köyhät matkustavaiset kadottavat Vapahtajan tähden, niin he eksyvät tienhaaroihin. Ottakaat siis vaari taivaan tähdistä, te väsyneet matkamiehet. Älkäät väsykö valvomasta ja kilvoittelemasta. Älkäät katsoko maata päin, vaan katsokaat ylös käsin, kusta tähti tulee. Ja seuratkaat tähteä, niin te kostutte Betlehemiin, kussa se äsken syntynyt Israelin kuningas makaa. Ja uhratkaat hänelle teidän sydämenne kultaa ja mirhamia, ja pyhää savua kuninkaalle otolliseksi lahjaksi ja hyväksi hajuksi. Ja kumartaen rukoilkaat häntä nyt ja ijankaikkisesti. Amen.


Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /



N:o 11         1 SUNNUNTAINA LOPPIAISESTA 1853

Kaikkena sinun elinaikanas pidä Jumala silmäis edessä ja sydämessäs, ja karta ettes mihinkään syntiin mielisty, ja Jumalan käskyjä vastaan tee. Tob. 4: 6.

Se vanha Tobias neuvoi tällä lailla poikaansa, mutta koska kristityt tuskin saattavat pitää Jumalata silmäinsä edessä ja sydämessänsä, niin saattaa yksi surutoin ihminen vielä vähemmin pitää Jumalata silmäinsä edessä, vaikka muutampi kuolleen uskon tunnustaja luulee, että hän saattaa pitää Jumalaa silmäinsä edessä ja vielä sydämessänsä. Mutta se on rietas, joka armonvarasta tällä lailla pettää.

Se nähdään tämän päivän evankeliumista, ettei Jeesuksen vanhemmatkaan saattaneet niin pitää Jeesusta silmäinsä edessä, ettei olis kadottaneet häntä. Kuinka siis yksi surutoin ihminen ja armonvaras saattaa niin  Jeesusta pitää silmäinsä edessä, kuin tässä neuvotaan. Se paikka on juuri mahdoton, koska ei kristittykään saata niin valvoa, että Jumala olis aina hänen silmäinsä edessä.

Mutta me tiedämme, että yksi surutoin ihminen pitää aina maailman silmäinsä edessä. Ei taida Jumala olla usein mielessä, ja sydämessä ei ole Jumala koskaan niin kauan kuin ihminen elää suruttomuudessa. Mistäs Jumala pääsee semmoisen ihmisen sydämeen, joka on täynnänsä riettaita henkiä. Jos yksi surutoin ihminen etsis Jeesusta Herran temppelissä, mutta hän hakee häntä tuttavain ja lankoin seassa, nimittäin semmoisessa seurassa, josta Jumala on kaukana.

Juomari hakee Vapahtajaa viinaporvarin talossa, ja huora hakee Vapahtajaa rikkaan miehen talossa, mutta kirkossa ei ollenkaan. Sentähden semmoiset tulevat harvoin Jumalan sanaa kuulemaan. He katsovat Jumalan palvelusta ylön ja Herran ehtoollista. Ja sanovat: "Kyllä meillä on kirjoja kotona, josta me näemme Jumalan sanaa; jos sen jälkeen elämme, emme tarvitse epäillä, ettemme tule autuaaksi."

Nämät ovat vanhan aatamin estelemiset, joilla hän helpottaa vaivaansa, ettei tarvitsis kuluttaa aikaansa kirkkoreissussa. Erinomattain koska kirkossa haukutaan ja kotona kiitetään, ottaa vanha aatami turvansa kirjaan ja ajattelee, että parempi Jumalan sana on kirjoissa kuin kirkossa. Ja tämän uskonsa päälle ottaa vielä vanha aatami vahvistuksen Raamatusta. Koska nimittäin Vapahtaja sanoi Samarian vaimolle, ettei heidän pidä rukoileman Samarian vuorella, kussa yksi kirkko oli, eikä Jerusalemissa, kussa toinen kirkko oli, vaan kaikissa paikoissa, kussa 2 eli 3 ovat koossa Jeesuksen nimeen, siinä on Jeesus keskellä. Siitä ottaa nyt vanha aatami itsellensä sen uskon, ettei hänen tarvitse rukoilla Jumalata kirkossa, koska hänellä on parempi Jumalan sana kotona.

Mutta Daavidi ei tyytynyt vielä siihen, että hänellä oli Raamattu kotona, vaan hän riensi Herran kartanoihin, niinkuin pääskynen rientää pesään poikainsa tykö, ja sanoo, että lintu on löytänyt huoneen ja pääskynen pesänsä, koska hän pääsi Alttarin tykö. Daavidilla oli niin hauska olla Herran huoneessa, että hän tahtoi olla oven vartijana. Daavidi oli Israelin kuningas, eikä sentähden pitänyt huonona virkana että olla oven vartijana Herran huoneessa, mutta nyt ei tahdo moni olla oven vartijana Herran huoneessa.

Koska ihmiset ei paali istua rauhassa kirkossa, täytyy heidän ulos pakata. Muutamat istuvat kuumain hiilten päällä, joita musta rautio panee heidän perseensä alle. Muutamat häätyvät ulos mennä, koska Jumalan sana rupeaa heidän tuntoansa polttamaan. Muutamat pakkaavat ulos Herran huoneesta sentähden, ettei he paali rauhassa istua siellä, koska rietas kutkuttaa ja kuiskuttelee heidän lihassansa. Ja muutamat taas häätyvät mennä ulos kirkosta voitelemaan suoliansa vuotavalla pirun paskalla.

Semmoisessa kirkossa, kussa vihollinen ajaa orjiansa ulos menemään ennen kuin saarna on loppunut, siellä on ovenvartijalla suuri prässi, koska hänen pitää aukaiseman kirkon ovea kaikille niille, joita rietas ajaa ulos kirkosta ennen kuin Jumalan palvelus on päätetty. Ilmanki vihollinen pelkää, että heille tulee kaatumavika, jos he istuisit rauhassa kirkossa ja kuuntelisit saarnaa. Sentähden ajaa hän niitä ulos, jotka häntä palvelevat.

Mutta ne taas, joita vihollinen ei laske kirkkoon ollenkaan, lukevat ympyräistä kirjaa kotona, jossa musta maisteri selittää heille Raamattua sillä lailla, että juopumus tulee luvalliseksi, huoruus tulee luvalliseksi, viinakauppa tulee luvalliseksi, kirous ja tappelu tulee luvalliseksi.

Lutherus on kirjoittanut, että vihollinen saattaa kyllä saarnata evankeliumia paremmin kuin joku pappi. Ja siinä kirkossa, kussa rietas on saarnaamassa, istuvat kaikki siveät huorat rauhassa, kaikki rehelliset varkaat itkevät rakkaudesta, käärmeen kyyneleet vuotavat armahtavaisten viinaporvarien silmistä, raittiit juomarit tulevat niin jumalisiksi, että he kumartavat polviansa viinaporvarin edessä varsin kuin he tulevat ulos kirkosta, ja pistävät ulos kielensä ulos suusta, niin kuin riettaan ajohärkä, ja sanovat: "Yksi pisara, yksi pisara, rakas Jeesuksen ystävä! Yksi pisara!" Viinaporvari on juomarin mielestä rakas Jeesuksen ystävä, mutta raittiuden saarnaaja on juomarien ja viinaporvarien mielestä yksi perkeleen ystävä, koska hän estää Jumalan lapsia nautitsemasta viinaa, joka on Jumalan vilja.

Koska nyt riettaalla on paljon tekemistä Herran huoneessa, kuin hän panee muutampia ulos menemään, jotka ovat sisälle tulleet, ja muutampia taas ei laske kirkkoon ensinkään, niin se on arvattava, että hän tahtois polttaa kaikki ne kirkot, joissa Jumalan sanaa niin saarnataan, että sanankuulijoille tulee rauhatoin omatunto. Eli jos muutamille tulee hengellinen ilo ja riemu, niin alkaa rietas kateudesta käärmeen kyyneleitä vuodattamaan. Katuvaisten kyyneleet polttavat myös hänen tuntoansa. Ja erinomattain, jos armonpenikat rupeevat vinkumaan, silloin hyppää rietas ylös penkistä, ja menee aika kyytiä ulos kirkosta, ja kaikki hänen palvelijansa seuraavat häntä, sillä armonpenikat sekoittavat häntä, ettei hän paali kuunnella, mitä pappi saarnaa.

Rietas on muutoin tarkka kuulemaan, jos häntä haukuttaisiin kirkossa huoraksi eli varkaaksi, että hän pääsis jälkeen kunniansa perään kysymään. Mutta ei hän paali sitä kuulla, kuin armonpenikat alkavat vinkumaan. Sentähden on paras neuvo, että kaikki riettaan hengen palvelijat menevät ulos kirkosta siksi kuin toinen pappi tulee, joka saarnaa niin kauniisti ja niin suloisesti, että kaikki siveät huorat pääsevät itkemään ja kaikki raittiit juomarit pääsevät nauramaan, ja kaikki kunnialliset viinaporvarit pääsevät iloitsemaan. Silloin pääsevät myös kaikki hävyttömät ja katumattomat huorat taivaan valtakuntaan, mutta katuvaiset, murheelliset, alaspainetut, ristinkantajat, hengellisessä köyhyydessä huokaavaiset tuomitaan helvettiin.

Rientäkäät siis, niinkuin Daavidi sanoo 84. psalmissa, kaikki tiaiset ja pääskyiset, pulmukaiset ja satakieliset, rientäkäät, pyrkikäät, ikävöitkäät, kiiruhtakaat pesään turvapaikkaan. Paetkaat armonpenikat Herran kartanoihin. Tulkaat ennenkuin semmoinen armonjakaja tulee, joka antaa koirille liininkiä ja lapsille viskaa ruotoja. Me toivomme ja rukoilemme, että Kuin pienet lintuiset, Kyll´ kiiruust´ rientävät, Jäll´ poikains tykö pesään, Jonk´ tehneet ovat vesaan; Niin myös opettajans´ Näkevät iloissans,´ Lain Herran seuratuksi Ja sodan voitetuksi, Jost´ paha suunsa  tukkee, Ja autuus kansalle kulkee, viimein, koska se suuri Herran päivä tulee, pitää ovenvartijan laskeman sisälle niitä, jotka murheellisella ja särjetyllä sydämellä kolkuttavat kirkon oven päälle. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Luuk. 2: 42 - 52.

Evankelista Luukas muistelee tämän päivän evankeliumissa, että Jeesuksen vanhemmat olit tulleet kirkkoa vasten Jerusalemiin, ja siellä he kadotit Jeesuksen, jota he rupesit etsimään tuttavain ja lankoin seasta, mutta viimein he löysit hänet kirkosta. Näitten sanain johdatuksesta pitää meidän tällä hetkellä peräänajatteleman: Mistä vanhempien pitää löytämän Jeesuksen, koska he ovat hänet kadottaneet. Antakoon Jumala, että kaikki ne vanhemmat, jotka murehtien etsivät Jeesusta, löytäisivät hänet Herran temppelistä, koska he turhaan etsivät häntä maailmassa tuttavain ja lankoin seassa.

Rakkaat vanhemmat! Te olette suruttomuuden tilassa kadottaneet Jeesuksen. Annas nähdä, mistä te hänet löydätte, koska te heränneessä tilassa kaipaatte häntä. Te olette kadottaneet hänet kirkkoreissussa, koska te suruttomuuden tilassa tulitte juhlapäivän tavan jälkeen kirkkoa pitämään. Te olette suruttomuuden tilassa tulleet kirkkoon ainoastansa juhlapäivän tavan jälkeen. Ei sitä varten, että te Herran huoneessa saisitte ylösvalaistuksen teidän sieluillenne, vaan sitä varten, että te vanhan tavan jälkeen saisitte ylösrakennusta teidän vatsallenne.

Te olette suruttomuuden tilassa tulleet kirkkoon huvittamaan teidän silmiänne koreudella ja maailman turhuudella, ja näyttämään teidän epäjumalianne maailmalle: Komeat ja lihavat hevoiset, elolla syötetyt, maalatut reet, verkavaatteet, ja silkkihuivit päässä, hopeapiiput suussa, kello plakkarissa ja viinaflasku kainalon alla. Tämä komeus ja koreus on seurannut teitä kirkkoon juhlapäivän tavan jälkeen, että maailma näkis, kuinka rikkaat ja kauniit te olette. Jos joku köyhä matkustavainen olis kohdannut teitä kirkkotien päällä, ja ei olis tuntenut, mitä herrasväkeä te olette, koska te tulitte ajain kulkusilla ja ruoska kädessä huutain: "Pois saatana tien päältä!" olis hän ajatellut: "Mikä herrasväki tämä on, joka tuommoisella faartilla ajaa. Ne ovat kaikki korkeat maailman herrat. Minun pitää lakin ottaman päästä ja kumartaman heidän edessänsä:"

Jos yksi raaka talonpoika tulis Ruotsista ja kohtais niin paljon herroja kirkkotien päällä, ajattelis hän: "Tässäpä on paljon herroja, jotka tulevat kauniilla siunauksella kirkkoon. He kiroavat vielä kirkkotien päällä ja valmistavat sydämensä pirun paskalla, että he saattaisit hyvin hartaudella palvella jumaliansa."

Ennenkuin kirkossa on sanottu amen, lappavat he ulos kirkosta. Heille tulee niin kova nälkä kirkossa maailman jumalan armon perään, ettei he jouda odottamaan Herran siunausta, vaan heidän täytyy saarnan keskellä mennä ulos ottamaan kirkko ryyppyä, joka paremmin sammuttaa heidän janonsa armon perään, kuin Jumalan sana ja se siunattu viina.

Semmoisella elämällä ovat suruttomat vanhemmat kadottaneet Jeesusta, ja liiatenki kirkkoreissussa, koska he ensiksi tulevat kirkkoon ainoastansa juhlapäivän tavan jälkeen, ja sitte siinä reissussa palvelevat sitä jumalata, joka on peräsuolessa, mutta ei sitä jumalata, jota vasten he ovat tulleet kirkkoon. Pyhä päivä tehdään juomapäiväksi, kirouspäiväksi, tierauspäiväksi, tanssipäiväksi, tappeluspäiväksi, viinakauppapäiväksi. Sillä niin on eletty tässäki paikassa juuri kirkon vieressä, niin kuin syvimmässä helvetissä. Ja niin eletään vielä nytki, että kirous ja juopumus ja kadotuksen humu kuuluu neljänneksen päähän.

Onkos ihmet, että suruttomat vanhemmat senkaltaisella elämällä kadottavat Jeesuksen. Annas nähdä, mistä he sen löytävät, koska he viimein rupeavat kaipaamaan häntä. Koska suruttomat vanhemmat heräävät synnin unesta, huomaitsevat he, että he ovat kadottaneet Jeesuksen, ja silloin he rupeavat murehtien etsimään häntä. Mutta ei he varsin arvaa, mistä heidän pitää etsimän Jeesusta. He luulevat löytävänsä hänet tuttavain ja lankoin seassa.

Mutta arvaattekos, te murheelliset, mistä paikasta teidän pitää etsimän Jeesusta, koska te olette kadottaneet hänet? Suruttomuuden tilassa ette ole kaivanneet Jeesusta, sillä teidän Vapahtajanne oli silloin maailmassa: viinaflaskussa, arkussa, peräsuolessa; mutta koska omatunto heräis, rupeisitte vasta kaipaamaan Jeesusta, ja nyt te etsitte häntä tuttavain ja lankoin seassa. Mutta turhaan te etsitte häntä niiden tuttavain seassa, jotka ei ole häntä nähneet. Ja arvaatteko viimein, mistä teidän pitää Jeesuksen löytämän?

Ette ole suruttomuuden tilassa etsineet häntä Herran temppelissä, mutta viinaporvarin talossa. Silloin oli teillä hoppu lappamaan ulos kirkosta viinaporvarin tykö. Ette malttaneet odottaa Herran siunausta; teillä oli hoppu lukemaan ja kuulemaan perkeleen siunausta krouvissa.

Koettakaat viimein hakea Jeesusta Herran temppelissä. Kukatiesi hän löytyy siellä, kussa ette luulekaan. Daavidi kirjoittaa, itsestänsä että lintu löysi huoneen ja pääskynen pesänsä Herran huoneessa. Minä olen nähnyt, että varikset ja harakat joskus rakentavat pesänsä kellotapuliin, mutta minä olen myös nähnyt, että pääskyset rakentavat pesänsä kirkkoon, ja tiaiset rakentavat pesänsä elävän viinapuun rakoihin.

Jos te, murheelliset vanhemmat, etsitte Jeesusta, niin älkäät hakeko häntä semmoisten tuttavain ja lankoin seassa, jotka ei ole nähneet häntä, vaan freistatkaat viimein hakea häntä temppelistä. Mitämaks on hän jäänyt kirkkoon, koska te menitte ulos maailmaan. Te saatte kyllä hämmästyä, jos te löydätte Jeesuksen sieltä, kussa ette toivoneetkaan. Mutta älkäät sentähden toruko häntä, että hän on tehnyt liikaa vaivaa, sillä se on teidän oma huolimattomuutenne, ettette ole aina pitäneet Jeesusta teidän silmäinne edessä. Koska teillä oli niin suuri hoppu lähteä ulos kirkosta maailmaan, silloin jäi Jeesus kirkkoon. Ja se on oma teidän syynne, että te olette kadottaneet Jeesuksen. Mutta te panette Jeesuksen syyksi, että te olette hänet kadottaneet.

Voi! Voi! kuinka te olette sentähden sokeat, te murheelliset vanhemmat. Miksette pitäneet Jeesusta aina teidän silmäinne edessä? Nyt te haette Jeesusta joka paikassa, tuttavain ja lankoin seassa. Nyt te kaipaatte Jeesusta, koska tunto on herännyt? Nyt te luulette, että Jeesus teki teille niin suuren vaivan, koska te itse huolimattomuutenne kautta olette hänet kadottaneet.

Kärsimättömyys panee teidät soimaamaan Jeesusta, että hän on tämän vaivan teille saattanut, että te olette jo niin ja niin kauvan murehtien etsineet häntä. Mutta te olette niin tyhmät ja taitamattomat hengellisissä asioissa, ette ymmärtäneet, että Jeesuksen täytyy olla niissä, kuin taivaallinen Isä on hänen päällensä pannut.

Kuulkaat nyt, te murheelliset vanhemmat, jotka olette kadottaneet Jeesuksen ja murehtien etsitte häntä. Tiedättekö, mistä teidän pitää löytämän hänet? Te olette kirkkoreissulla kadottaneet hänet suruttomuuden tilassa. Teidän täytyy nyt heränneessä tilassa pyörtää takaisin Jumalan temppeliin ja etsiä Jeesusta sieltä.

Te murheelliset ja epäileväiset, jotka olette ruvenneet kaipaamaan Jeesusta, mistäs pitää teidän hakeman häntä? Te katuvaiset ja raskautetut, mistä pitää teidän löytämän Jeesuksen? Te onnettomat vanhemmat, jotka oman huolimattomuutenne kautta olette kadottaneet Jeesuksen, mistä pitää teidän kohtaaman hänet? Voi, voi, onnettomat sielut, jotka olette kadottaneet Jeesuksen, ja nyt murheellisella ja vertavuotavalla sydämellä haette häntä. Mistä pitää teidän löytämän hänet?

Lankoin ja tuttavain seasta te haette, mutta ei net ole nähneet häntä. Ei ole muuta neuvoa kuin että te pyörrätte takaisin Jumalan temppeliin. Ja siellä te kohtaatte hänet. Mutta jos te vielä kerran löytäisitte hänet, niin ottakaat hänet myötänne kotianne, ja älkäät enää kadottako häntä teidän silmistänne.

Pyörtäkäät siis takaisin, te murheelliset vanhemmat, koska Jeesus on kadonnut teiltä. Pyörtäkäät takaisin Herran kartanoihin, niin kuin Daavidi, koska hän oli murheellinen, pakeni Herran alttarin tykö, ja veisaa siellä, että lintu on löytänyt huoneen ja pääskyinen pesänsä, koska hän pääsi pakenemaan Herran huoneeseen. Pyörtäkäät siis takaisin Herran huoneeseen, te murheelliset sielut, kaipaissanne Jeesusta. Pyörtäkäät takaisin, te pienet lintuiset, te pääskyiset ja pulmukaiset, satakieliset ja västäräkit.

Rientäkäät, pyrkikäät, ikävöitkäät, kiiruhtakaat teidän pesäänne, koska ukkoinen Siinain vuorella kovin pauhaa. Kätkekää teitänne elävän viinapuun rakoihin, koska haukka ajaa takaa. Jos yksi tiainen parkuu haukan kynsissä, niin kaikki tiaiset ajavat häntä takaa; tahtoisivat kyllä pelastaa sen onnettoman sielun, joka parkuu haukan kynsissä, mutta eivät he voi, sillä haukka on suuri, mutta tiaiset ovat pienet lintuiset. Kuitenki surkuttelevat he sitä onnetointa raukkaa, joka parkuu haukan kynsissä. Niin kuin kuningas Daavidi veisaa 84. psalmissa: "Kuin pienet lintuiset Kyll´ kiiruust´ rientävät, Jäll´ poikans´ tykö pesään, Jonka tehneet ovat vesaan, Niin sielun´ alttaris´ tykö Ain´ halaa, Jumal´ pyynnöss´.

Kuinkas tämä Daavidin katselmus passaa suruttomille, jotka rientävät maailman perään. Muutamat rientävät viinaporvarin tykö ja siellä löytävät parhaan ilonsa. Muutamat rientävät huoran tykö, ja siellä löytävät parhaan ilonsa. Eipä niillä ole hauska ollenkaan kirkossa olla, erinomattain, koska ne pienet lintuiset, jotka, niinkuin Daavidi sanoo, löytävät pesänsä Herran huoneessa, alkavat veisaamaan ja visertämään kiitosta sille suurelle Luojalle ensimmäisen säteen edestä, joka heitä herättää heidän pesissänsä.

Ettekös ole kuulleet, kuinka pääskyiset visertävät heidän pesissänsä, koska aurinko nousee? Mutta te istutte kuurona ja mykkänä Herran huoneessa. Taidatte soimata Jeesusta, että hän teki teille suuren vaivan, koska teidän pitää hakeman häntä temppelissä. Mutta ei suruttomat löydä Vapahtajaasa temppelissä, mutta maailmassa he luulevat löytävänsä Vapahtajan. Vaan katuvaiset, murheelliset, epäileväiset, jotka todella hakevat Jeesusta, koska he tuntevat, että hän on kadonnut pois, ja myös armoitetut sielut, koska he valvomattomuuden kautta ovat kadottaneet Jeesuksen, ne voivat löytää hänet Herran temppelissä, jossa hän mielellänsä asuu, ja kuuntelee, kuinka pääskyiset ja tiaiset ja satakieliset visertävät heidän äänellänsä.

He veisaavat kiitosta sille suurelle Luojalle ensimmäisen säteen edestä, joka heitä herätti unesta. Koska armon aurinko nousee taivaan reunalla, silloin he veisaavat, ja silloin he kiittävät tämän valkeuden edestä, joka on tullut, ja sanovat: Amen! Halleluja! Kiitos, kunnia ja ylistys sille suurelle Luojalle ja Karitsalle, joka oli kuollut, ja katso, hän elää uskovaisten sydämissä. Amen.


Alkuperäinen / Aunon kokoelma Helsingin yliopistonkirjasto /




N:o 12                            2 SUNNUNTAINA LOPPIAISESTA 1852

Kaikki janoovaiset tulkaat vetten tykö, tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaat, ostakaat ja syökäät; tulkaat, ostakaat ilman rahatta ja ilman hinnatta, viinaa ja rieskaa. Esajan 55: 1

Tässä paikassa kuuluu Jumala lupaavan nälkävieraille viinaa ja rieskaa ilman rahatta ja ilman hinnatta. Se tulee nyt sen päälle, jos he viittivät tulla ostamaan ilman rahatta ja ilman hinnatta viinaa ja rieskaa. Minä olen nähnyt, että muutamat köyhät ovat niin komeat, ettei he viitti kerjätä. Ennen he nälkään kuolevat, ennenkuin he menevät kerjäämään.

Me kuulemme myös yhdessä evankeliumissa siitä väärästä huoneenhaltijasta, ettei hän viittinyt kerjätä, koska hän sanoi: "En minä jaksa kaivaa, ja häpeän minä kerjätä." Tästä paikasta kuuluu, että kunnia estää muutampia kerjäämästä. Pikemmin he rupeavat varastamaan, että he sillä tavalla eläisit, niinkuin tämä väärä huoneenhaltija, joka rupeis herraansa pettämään. Ensiksi hän haaskais herransa hyvyyden, ja sitte vielä opetti herransa velkamiehet kirjoittamaan 50 sadan sijaan ja muuttamaan velkakirjoja. Ja sentähden ne velkamiehet, joiden velka on jäänyt maksamatta, aikovat korjata häntä ijankaikkisiin majoihin.

Mutta kukas tiesi, mihinkä majahan he viimein häntä korjaavat, koska he huomaitsevat, että he saavat maksaa velkaansa ijankaikkisesti juuri sen väärän huoneenhaltijan tähden, joka opetti heitä vääryydellä velkaansa vähentämään, eikä opettanut heitä armoa kerjäämään Herralta, että se velka olis tullut pois pyyhityksi. Mutta he teit niinkuin se väärä huoneenhaltija käski, ja sentähden saavat he nyt maksaa heidän velkaansa ijankaikkisesti.

Se olis ollut parempi, jos se väärä huoneenhaltia olis opettanut herransa velkamiehiä kerjäämään, mutta kuinkapa hän saattaa heitä opettaa kerjäämään, koska hän itse ei viitti kerjätä. Pikemmin hän opettaa heitä varastamaan, kuin kerjäämään. Sillä se kerjääminen käypi kovin kunnian päälle. Me kuulemme myös tuhlaajapojan käytöksistä, ettei hänkään mennyt varsin isänsä luokse, vaikka köyhyys oli tullut päälle, vaan hän meni ensin yhden porvarin tykö siinä maakunnassa. Ja se sama porvari pani hänet sikoja paimentamaan.

Tällä tuhlaajapojalla oli siis vähempi kunniaa, kuin sillä väärällä huoneenhaltijalla, mutta kyllä hänessäki oli niin suuri kunnia, että jos hän ei olis tuntenut vanhemman sydäntä, olis hän pikemmin syönyt rapaa sikain ruuhesta ja paimentanut sikoja elinaikansa, kuin että hän olis mennyt isänsä tykö.

Mutta väärällä huoneenhaltijalla kuuluu olevan niin suuri maailman kunnia, ettei hän suinkaan olis ruvennut sikoja paimentamaan, koska hän ei viittinyt kaivaa eli kuokkia peltomaata. Ennenkuin semmoinen komea huoneenhaltija rupeaa peltomaata kaivamaan eli kerjäämään, ennen hän opettaa velkamiehiä vähentämään velkaansa, ettei olis herralla niin paljon kaipaamista, koska etsikon aika tulee. Mutta sikoja hän ei rupea ollenkaan paimentamaan.

Tuhlaajapojan täytyi sen tehdä, vaikka se on katsottu melkein huonoksi työksi, ettei viittis yksi kunniallinen talon trenki ruveta sitä tekemään; juuri kunnian tähden. Sillä kukas viittis sitä kuulla, että toiset kunnialliset miehet kutsuvat häntä sikapaimeneksi. Sen pitää oleman juuri kerjääjä poika eli semmoinen traasu perkele, joka rupeaa sikoja paimentamaan. Ja hänen pitää oleman melkein suuressa hädässä ennenkuin hän menee sikoja paimentamaan.

Mutta vaikka nyt tuhlaaja poika on häätynyt sitä tekemään, ei tarvitse nämät luontokappaleet ajatella, että väärä huoneenhaltija rupeaa heitä paimentamaan, joka on niin komea, ettei viitti kaivaa, ja on niin kunniallinen, ettei hän viitti kerjätä. Mutta tuhlaajapojan täytyy paimentaa sikoja muutaman ajan, siihen asti, että hätä käskee hänen nousta ylös ja mennä isänsä tykö. Ei hänen olis tarvinnut sitä tehdä, jos hän olis varsin mennyt isänsä tykö, koska hän oli kaiken omansa tuhlannut. Mutta kunnia oli hänessä niin suuri, ettei hän viittinyt varsin mennä semmoisena traasu perkeleenä isänsä tykö; ennen hän tahtoi itse jollakulla lailla tienata ruokaa. Mutta se porvari, jonka palveluksessa hän on, se sama porvari on niin ahne, ettei hän anna sikainkaan ruokaa palkaksi. Se porvari pelkää, että siat kupsottelevat, jos tuhlaajapoika söis heidän kanssansa.

Nouse nyt ylös, sinä tuhlaajapoika, ja rupea ajattelemaan, kuinka monella palvelijalla sinun isäs huoneessa on parempi tilaisuus kuin sinulla tässä vieraassa maassa, kussa ei anneta sikainkaan ruokaa syödä. Kuinkas monta ajastaikaa eli kuukautta sinä olet jo palvellut sitä porvaria, joka pani sinut palvelemaan sikojansa? Etkös ole vielä väsynyt, raukka, paimentamasta niitä sikoja? Minä kuulen, että isä on laittanut häitä sinulle ja muille traasuperkeleille, jotka tulevat hänen tykönsä niin huonona ja viheliäisenä, kuin he ovat.

Minä kuulen vanhemman sydämen kaipaavan sinua onnetointa raukkaa, joka karkaisit pois isän talosta, tuhlaamaan ja haaskaamaan omaisuutes porttoin kanssa vieraalla maalla. Minä kuulen vanhemman sydämen kaipaavan sinua ja tappavan syötetyn vasikan sinun tähtes, ja laittavan juhlavaatteet valmiiksi, siksi kuin tuhlaajapoika tulee. Minä kuulen vanhemman sydämen kaipaavan sinua ja odottavan, koska se onnetoin tuhlaaja poika tulee traasusena ja rääpäleissä, mustana ja kunniattomana, nälässä ja vilussa.

Isä on nyt laittanut häitä, kussa semmoiset nälkävieraat saavat nautita viinaa ja rieskaa, koska hän sanoo profeetan Esaiaksen kautta: "Tulkaat ja ostakaat ilman rahatta ja ilman hinnatta viinaa ja rieskaa." Nouse siis ylös onnetoin raukka ja mene isäs tykö ja sano: "Isä! Minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, enkä ole mahdollinen sinun lapsekses kutsuttaa, vaan anna minun olla niinkuin yksi huonoin sinun palvelijoistas.

Nouse, nouse, onnetoin poika, ja mene pian ennen kuin kaikki rakkaus jäähtyy vanhemman sydämessä, ennenkuin vanhin kuolee murheesta ja odottamisen tähden. Koskas hän saapi kuulla sanomia siitä onnettomasta pojasta, joka meni niin kauvas vieraalle maalle, ettei vanhemman korvat enää kuule sanomiakaan siitä raukasta? Nouse, nouse, tuhlaaja poika, ja mene traasu perkeleenä isäs tykö, että sinun silmäs saisit vielä kerran nähdä vanhemman kasvot, ennenkuin sinä kuolet. Jaa, kuule nyt, armollinen isä taivaassa, tuhlaajapojan huokaus: Isä meidän, joka olet taivaissa!

 

Evankeliumi: Joh. 2: 1.

Me kuulimme tässä pyhässä evankeliumissa, että Jeesus oli kutsuttu häihin ja että viina loppui kesken ja hänen äitinsä sanoi: "Ei heillä ole viinaa." Seuraavaisesti siitä pitää meidän tällä pyhällä hetkellä tutkisteleman: Mistä köyhälle hääväelle tulee viinaa, koska viina loppuu?

Se näyttää kyllä, niinkuin viina olis loppunut Kananean häissä; mutta me toivomme, että Maria, Jeesuksen äiti, ilmoittaa sen pojallensa ja sanoo sitte palvelijoille: "Mitä hän teille sanoo, se tehkää!"

Ensimmäinen tutkistelemus: "Minkä tähden hääviina on niin pian loppunut? Toinen tutkistelemus: Jeesus muuttaa veden viinaksi, ja kolmas tutkistelemus: Maailman tavallisuuden jälkeen säästetään huonompi viina viimeiseksi, mutta Kananean häissä tulee paras viina viimeiseksi.

Mutta vieraitten pitää odottaman niin kauvan kuin palvelijat ammentavat vettä ja kantavat edeskäyvälle. Sillä edeskäypä ei tiedä, mistä se viina on tullut, mutta että se on hyvä viina, jonka Jeesus on laittanut, sen hän tuntee, jos hän viittii maistaa siitä viinasta, jonka palvelijat kantavat hänen tykönsä.

Ensimmäinen tutkistelemus: Minkätähden on hääviina niin pian loppunut? Emme tiedä minkätähden se on niin pian puuttunut, mutta sen me tiedämme, että sitä on ollut vähäisen viinaa Kananean häissä. Ennen kuin se rupeis puuttumaan, on muutamat vieraat juovuksissa olleet, mutta nyt koska se rupeis puuttumaan, valittaa Maria, sanoen: Ei heillä ole viinaa. Vaikka Maria itse ei ole pahin juomari, suopi hän kuitenki mielellänsä, että häävieraat joisit ja tulisit iloisiksi.

Jos se on tosi, mitä Syyrakki sanoo, että viina ilahuttaa sydämen, niin vissimmästi Maria oli sen verran koetellut viinan voimasta ja mitä viina vaikuttaa, koska se tulee sydämeen, että hän olis mielellänsä suonut, että vierailla olis sen verran viinaa ollut, että he olisit tulleet iloisiksi. Sillä Marialla on sangen ikävä nähdä, että viina pitää niin pian puuttuman.

Viina vaikuttaa sitä, että vieraat tulevat iloisiksi ja niille tulee saarnaamalysti. He tulevat puheliaiksi, koska viina lämmittää sydämen. Ja muutamat rupeavat tanssaamaan, koska viina nousee päähän. Muutamille tulee niin palava rakkaus viinasta, että he itkevät toinen toisensa kaulassa aivan rakkaudesta. Ja muutamat ilmoittavat sydämen salaisimmat asiat, koska he ovat viinassa; jonka tähden vanha sananlasku on, että "viina on vakainen".

Sen me olemme nähneet, että opetuslapset tulit oikein puheliaiksi helluntaipäivänä, koska he olit täynnänsä makeata viinaa. Sentähden juuri se käypi kovin Marian kunnian päälle, että viina piti niin pian puuttuman Kananean häissä. Vissimmästi on viina puuttunut, sillä ei ole häävieraat enää puheliaat. Häävieraat istuvat nyt mykkänä ja katsovat murheella ja raskaalla mielellä toinen toisensa päälle. Ei häävieraat jaksa enää iloiset olla, koska viina on loppunut. Ei he jaksa hypätä ja tanssata, koska ei viina ilahuta sydäntä. Ei heillä ole palava rakkaus, koska ei ole viinaa, joka ilahuttaa ja lämmittää sydämen.

Sanalla sanottu: Se on kaikille vieraille juuri ikävä istua hääpöydässä ilman viinatta. Ja muutamat vieraat, jotka ovat kutsutut häihin, rupeavat jo katumaan, että häät pidetään ilman viinatta. Muutamille tulee niin ikävä istua siinä, että he rupeavat jo heti kohta menemään pois. Ja moni on jo tosin varkaisin mennyt ulos häähuoneesta. Mutta pahalla  tunnolla semmoiset vieraat menevät jonku viinaporvarin tykö, joka antaa heille muutamanlaista viinaa, vedellä sekoitettua. Sillä ei viinaporvarit raski juomarille antaa puhdasta ja selkeätä viinaa, vaan he antavat semmoista veden sekoitusta, joka väkevän ja selkeän viinan suhteen on niinkuin plaisku.

Ja minä luulen, että kaikki semmoiset vieraat, jotka ei viitti istua häähuoneessa siihen asti, että Jeesus laittaa parasta viinaa viimeiseksi, saavat nyt juoda plaiskua, johon viinaporvari sen paremman maun tähden on oman kusensa pannut. Ja semmoinen vesiviina eli plaisku taitaa olla makea niitten suussa, jotka ovat niin paljon juoneet sitä vuotavata pirun paskaa, että he ovat kaiken makunsa kadottaneet.

Semmoiset vieraat ei laita laiduntansa, vaikka minkälainen viina annettaisiin heille kirkossa ja Herran Ehtoollisessa. Vaikka vielä vuotava pirun paska olis pantu oikean viinan sekaan, kyllä he sen hyvällä tunnolla ja makealla suulla nielevät. Ei suinkaan pirun paskan korjaajat sido huiviansa suun eteen, vaikka pirun paska haisee heidän omasta suustansa, vaan he ottavat hyvällä mielellä vastaan sitä veden sekoitusta ja plaiskua, jota viinaporvari heille antaa, ja sanovat: "Tämä on hyvää viinaa, ei tämä ole plaiskua."

Mutta minä toivon, että oikeat vieraat Kananean häissä, jotka eivät ole vielä pirun paskan tähden makuansa pilanneet, ja ovat kerran maistaneet vähäisen siitä puhtaasta ja selkeästä viinasta, ei taida mennä viinaporvarin tykö pyytämään hänen plaiskuansa, vaan he sanovat viinaporvarille: "Jos sinä tahdot meille antaa viinaa, niin anna siitä puhtaasta ja selkeästä viinasta, mutta ei sitä taida olla. Ja jos ei ole, niin anna suolojakaan. Suola on kuitenki parempi kuin sinun plaiskusti, sillä me olemme niinkuin lampaat harjaantuneet nuolemaan suolavettä paimenen kädestä."

Mutta meidän piti kysymän perään, minkä tähden viina puuttui Kananean häissä. Me kuulemme nimittäin Marian valittavan: "Ei heillä ole viinaa." Ja se on tosi, että viina on puuttunut, mutta kenenkä on syy, että viina on puuttunut? Taitaa olla niin köyhä ylkä, ettei ole varaa laittaa niin paljon viinaa kuin juomarit tarvitsevat. Vai onkos niin huono edeskäypä, ettei hän pidä vaaria siitä, kuinka paljon viinaa tarvitaan?

Minun täytyy tunnustaa sekä yljän että morsiamen edessä, että edeskäypä on ollut laiska ja huolimatoin vaarin ottamaan viinan kulusta, mutta minä toivon, että edeskäypä Jumalan armon kautta laskee lasiin enemmän ja enemmän siitä parhaasta viinasta, jota ylkä on säästänyt viimeiseksi, koska edeskäypä ensin saapi maistaa, kuinka makea se viina on, jonka palvelijat tuovat kaivosta. Sillä ei edeskäypä tiedä, mistä semmoinen makea viina on tullut. Mutta sen verran hän tuntee, että se on paras viina, vaikka hän, joka on ruokaa laittamassa hääväelle, ei saa niin paljon juoda siitä viinasta, kuin häävieraat juovat. Erinomattain semmoiset vieraat, jotka ovat oikeat juomarit.

Ei edeskäypä, sanon minä, saa juoda niin paljon, että hän kaatuu, sillä hänen pitää laittaman niin, että kaikki vieraat saavat määrätyn osansa sekä ruoasta että juomasta. Hänen pitää maistaman ensin kaikenlaisesta ruoasta, onko se parhaaksi suolainen, että vieraat saattavat sen syödä. Jos hän tuntee, että siinä on ylön vähän suoloja, niin hänen täytyy panna lisää suoloja.

Ja siinä ruoan raadissa ja ruoan maistamisessa kuluu hänen aikansa niin, ettei hän saa istua herrana hääpöydässä, vaan hänen täytyy olla köökissä palvelijoitten kanssa ja katsoa perään, että jokainen räätti tulis somasti laitetuksi, että se kelpais vieraille. Ja koska kaikki vieraat ovat saaneet kyllänsä, niin syököön edeskäypä lasten ynnä palvelijoitten kanssa.

Ja Vapahtaja kysyi: "Kumpi on suurempi, se joka atrioitsee, taikka se, joka palvelee? Eikö se ole suurempi, joka atrioitsee? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee.

Toinen tutkistelemus. Viina on tosin puuttunut, ja ei ole yksikään, joka menee hakemaan lisää. Kuinkas nyt käypi vieraille, koska viina on loppunut? Maria! Sinä, joka olet kantanut Jumalan Poikaa sydämes alla ja olet tuntenut sitä taivaallista iloa silloin jo, koska sinä tulit raskaaksi Pyhästä Hengestä, ja olet sanonut: "Minun sieluni iloitsee Jumalassa, minun Vapahtajassani;" ethän sinä viitti nähdä, että vieraat Kananean häissä istuvat niinkuin tarhapöllöt mykkänä ja liikkumattomana; vaan sinä morsianpiika, tahtoisit kyllä, että vieraat pitäisit iloiset olla, erinomattain koska Vapahtaja on sanonut: "Ei hääväki saata paastota, niin kauan kuin ylkä on heidän kanssansa." Sinun täytyy nyt valittaa Herran Jeesuksen edessä siitä viinan puutteesta, joka on tällä köyhällä hääväellä, ja sanoa: "Ei heillä ole viinaa". Mutta se kuuluu hänen vastauksestansa, ettei hän pitänyt tätä Marian anomusta oikein somana: "Vaimo! Mitä minun on sinun kanssas? Minun aikani ei ole vielä tullut."

Onkos sitte niin, ettei Jeesus tahdo vielä ilmoittaa hänen jumalallista voimaansa? Vai onkos hänen tahtonsa niin, että vieraat saavat olla häissä ilman viinatta? Minä luulen, että Marian anomusta hän ei saata hyljätä, vaikka kuinka somatoin tämä anomus on, että hänen pitää nyt varsin laittaman köyhälle hääväelle viinaa; sillä vaikka ennen on pidetty viinaa häissä, ei ole nyt kuitenkaan viinaa pidetty moneen aikaan. Mutta Maria uskoi kuitenki, että Jeesus ei saata kieltää. Vaikka se on kohta somatoin asia, niinkuin minä luulen, maailman tähden, joka juoruaa niin paljon viinasta ja juopumuksesta Kananean häissä, vaikka ei ole kirjoitettu, että he olit juopuneet. Kuitenki käski hän ammentaa vettä kiviastioihin ja kantaa sisälle edeskäyvälle.

Minkätähden palvelijat kantavat vettä kiviastioissa? Ja koska nämät palvelijat tulevat sisälle, on tämä vesi paras viina! Se on ihmeellinen, että vesi ulkona ei ole muu kuin vesi, mutta niin pian kuin he tulevat edeskäyvän tykö, on tämä vesi muuttunut viinaksi. Se on tapahtunut Jeesuksen voiman kautta. Mutta ei edeskäypä tiedä, mistä se viina on tullut, vaan hän luulee, että ylkä on sitä viinaa jollakulla tavalla laittanut. Ja koska edeskäypä maistaa sitä vettä, joka Jeesuksen voiman kautta on viinaksi muuttunut, niin hän tuntee varsin, että se on parastalaita viinaa. Ei se ole semmoista plaiskua, jota hengelliset viina porvarit tarjoavat vieraille Kananean häissä. Eikä se ole vuotavaa pirun paskaa, jota itse rietas on kurastanut, jota metsän perkeleet lakkivat, jolla he voitelevat suoliansa ja pitävät makeana. Se vuotava pirunpaska on metsänperkeleitten paras viina.

Mutta ei metsänperkeleet ole Kananean häissä, eikä semmoiset hattarat ja manalaiset, jotka pimeydessä nauravat, ja kiroavat kirkon ympäri; vaan Kananean häissä ovat Jeesuksen opetuslapset, niinkuin Pietari, Jaakobi, Johannes ja Nathanaeli, niin myös Maria Jeesuksen äiti, joka on morsianpiikana, ja muut vaimot, jotka ovat Jeesusta seuranneet. Ne rupeavat nyt vasta uskomaan Jeesuksen päälle, koska he saavat maistaa sitä viinaa, jota Jeesus on vedestä tehnyt.

Kolmas tutkistelemus. Minkätähden edeskäypä sanoi ylkämiehelle: jokainen antaa ensin hyvää viinaa ja kuin juovutaan, niin sitten huonompata? Edeskäypä ihmettelee minkä tähden muissa häissä annetaan ensin hyvää viinaa, ja kuin juovutaan annetaan huonompi viina vieraille. Mutta Kananean häissä annetaan ensin huonompi viina ja paras viina säästetään viimeiseksi. Ja se on tosin ihmeteltävä asia, minkätähden se niin on. Mutta niin on asia tapahtunut, ja minä luulen, että kaikki ne vieraat, jotka kutsutut ovat Kananean häihin, ovat saaneet sen koetella, että huonompi viina annetaan ensin ja paras viina säästetään viimeiseksi.

Mutta ei ole kaikilla vierailla semmoinen kärsivällisyys, että he istuisit häähuoneessa siihen asti, että paras viina tuodaan eteen, vaan muutamat vieraat menevät pois häähuoneesta ennen kuin he ovat maistaneet viinaa. Ja muutamat menevät silloin, koska viina on loppunut; he korjaavat luitansa ja sanovat: "Koira täällä istukoon, kussa ei anneta parempaa viinaa."

Moni on jo korjannut luunsa ja mennyt ulos häähuoneesta, ja ne taitavat olla ne vanhat leilit, joista Vapahtaja sanoo: "Ei yksikään pane uutta viinaa vanhaan leiliin," sillä vanha leili ei kestä, koska siihen pannaan uusi viina, vaan se menee rikki ja uusi viina vuotaa pois siitä vanhasta leilistä, joka on ravistunut. Mutta uusi viina pannaan uusiin leileihin, ja niin he pysyvät molemmat tallella.

Niin syökäät nyt vieraat ja juokaat hyvin, niin kauan kuin hääpäivät räkkäävät. Syökäät ja juokaat viinaa ja rieskaa, sillä päivät tulevat, joina ylkä otetaan pois, ja silloin hääväki joutuu paastoamaan, koska ei ole enää edeskäypä, joka laskee uutta viinaa uusiin leileihin. Ja koska viina puuttuu, silloin tulee hääväelle ikävä. Kukas viimein laittaa köyhälle hääväelle viinaa, koska viina puuttuu?

Meidän toivomme on, että Jeesus on vielä elämässä. Jos olis joku Maria, joka rukoilis Jeesusta ja valittais: "Ei heillä ole viinaa!" taitais olla mahdollinen, että Jeesus Marian rukouksen tähden muuttais veden viinaksi, että häävieraat tulisit iloisiksi ja puheliaiksi, ettei tarvitsis mykkänä istua, niinkuin useammat nyt istuvat mykkinä, vaikka ei ole viina vielä peräti puuttunut. Kukas tiesi, koska sanansaattaja tulee kutsumaan häävieraita taivaallisiin häihin, kussa he saavat pitää häitä ijankaikkisesti. Siellä ei viina puutu koskaan. Siellä saavat häävieraat olla iloiset joka päivä. Amen!


Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /

Jäljennös / SKHS Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /




N:o 13        3 SUNNUNTAINA LOPPIAISESTA 1855

Herra kiitti sadanpäämiestä, joka sanoi: "minä olen toisen vallan alla", ja Herra sanoi: "En ole minä löytänyt senkaltaista uskoa Israelissa.

Tässä sadanpäämiehen uskossa löydämme me totisesti nöyryyden esimerkkiä, joka ei pitänyt vaivana olla toisen ihmisen vallan alla. Vaikka se on vaiva vanhalle aatamille olla toisen ihmisen vallan alla, kuitenki on se totisen uskon tuntomerkki, että olla ilman napisematta toisen ihmisen vallan alla.

Mutta eipä nyt ole maailma semmoinen, että joku tahtois mielellänsä olla toisen ihmisen vallan alla. Ei ainoastansa suruttomat tahdo friiherrana olla, mutta myös muutamat kristityt tahtovat friiherrana olla, sillä se tulee vanhalle aatamille vaivaksi palvella. Eipä nyt moni tosin tahdo olla toisen ihmisen vallan alla, vaikka Herra kiitti sen miehen uskoa, joka sanoi: "Minä olen myös ihminen toisen vallan alla." Ja Herra sanoi: "En ole minä löytänyt senkaltaista uskoa Israelissa."

Ja kuka tiesi, löytyykö nytkään senkaltaista uskoa Israelissa. Me tiedämme nimittäin, että ylpeys on nyt vallassa maan päällä. Kaikki tahtovat nyt friiherrana olla. Ei yksikään tahtois palvella. Lapset ei tahdo palvella vanhempiansa, vaikka itse meidän Herramme ja Vapahtajamme on palvellut vanhempiansa kolmekymmentä ajastaikaa. Hän tahtoi nimittäin maksaa heidän vaivansa ja niin muodoin kaikkea inhimillistä vanhurskautta täyttää, ennenkuin hän rupeis taivaallista vanhurskautta täyttämään.

Mutta tämän aikaiset lapset tahtovat itse miehenä olla, ennenkuin ne pääsevät kahden jalan päälle. Eikä se ole ihme, että suruttomat niin tekevät, joilla ei ole omatunto parempi kuin nautahärällä, mutta kristityt myös tahtovat friiherrana olla. Kuka tiesi, löytääkö Jeesus nyt senkaltaista uskoa Israelissa, kuin sadanpäämiehellä, joka sanoi: "Minä olen myös ihminen toisen vallan alla?"

Tämä toisen ihmisen alla oleminen tulee vanhalle aatamille suureksi vaivaksi. Moni ajattelee siis: "Minä olen jo ollut toisen ihmisen vallan alla, minä tahdon nyt olla vapaa." Muutampi friiherra ottaa itsellensä suojaa ja puolustusta tästä Jumalan sanasta: "Älkäät olko ihmisten orjat." Muutampi panee sen esteeksi: "Minä en saata täyttää palveluspaikkaa oikein, sentähden minä en saata palvella. Mutta ei semmoiset sanat ole muu kuin vanhan aatamin estelemiset, sillä koska sinä palveluksessa teet kaikki, mitä sinä voit ja ymmärrät, niin sinä olet vapaa oman tunnon soimauksista; mutta jos sinä olet laiska ja huolimatoin, niin sinua syystä nuhdellaan.

Minä pelkään, ettei Jeesus enää löydä senkaltaista uskoa Israelissa, joka oli sadanpäämiehellä, sillä hän tunnusti itsensä mahdottomaksi ottamaan Jeesusta vastaan huoneeseensa, vaikka hän oli uskollisesti palvellut esivaltaa ja piti vielä semmoisen murheen palvelijastansa, niinkuin omasta lapsesta. Kussapa nyt on semmoiset ihmiset, jotka mielellänsä ja ilman napisematta ovat toisen ihmisen vallan alla ja palvelevat uskollisesti lähimmäistänsä Herran tähden.

Ja kussapa nyt löytyy senkaltainen isäntä, joka niin pitää murheen palvelijastansa, niin kuin omasta lapsesta, että hän menee monta peninkulmaa hakemaan apua palvelijalle sairaudessans? Maailma on nyt niin yltynyt ja paisunut, ettei moni tahdo olla toisen ihmisen vallan alla, vaan kaikki tahtovat friiherrana olla. Ei moni tahdo toista palvella, ja sen ylpeyden ja lihallisen vapauden tähden menee myös usko monelta, niin että se on tietämätöin, löytäiskö nyt Herra senkaltaista uskoa Israelissa, kuin sadanpäämiehellä.

Ei ole kuitenkaan lihallinen vapaus oikean uskon hedelmä, vaan sen lihallisen vapauden alla makaa itseys, ylpeys ja maailman rakkaus, ja kuka tiesi makaa vielä huoruus sen saman vapauden alla. Ei ole kuitenkaan huoruus kaukana, koska köyhät palvelijat pakkaavat naimiseen ja tahtovat naimisen kautta tulla friiherroiksi. Ei ole siinä semmoinen usko kuin sadanpäämiehellä, joka sanoi: "Minä olen ihminen toisen vallan alla." Ja me tiedämme, että sadanpäämiehen palvelus on vielä kovempi ja raskaampi kuin joku muu palvelus, sillä sotamies pitää osottaman semmoisen kuuliaisuuden esivallalle, että jos esivalta käskee hänen mennä semmoiseen paikkaan, kussa hengenvaara on, niin täytyy hänen mennä.

Ei auta sodassa sanoa: "En mene sinne, kussa minua tapetaan", vaan kussa kuolema liki on, sinne pitää sotamiehen menemän. Siinä tosin tarvitaan semmoinen usko, jota Herra ei ole löytänyt, eikä taida vielä löytää monessa paikassa Israelissa. Niiden sotamiesten suhteen on muitten palvelijain tilaisuus niinkuin herrain päivät, sillä ei niiden tarvitse mennä semmoiseen paikkaan, kussa heitä tapetaan. Ja kuitenki on niin huono usko monella, että ihmispelko saattais häntä orjalliseen tilaisuuteen, jos hän menis palvelukseen. Se ei ole oikean uskon hedelmä, vaan se on ylpeyden, laiskuuden ja huoruuden hedelmä.

Nyt koska kovat ajat on edessämme ja itsevaltaisuus tahtoo olla monen tykönä, täytyy Jumalan viimein niin rangaista maailmaa, että monen ylpeän miehen täytyy tulla vihollisen orjaksi, koska hän ei ole ymmärtänyt kiittää sen vapauden edestä, kuin hänelle on tullut kristillisyyden kautta, koska kaikilla kristityillä on semmoinen laki, ettei pidä oleman yhtään orjaa kristittyin seassa. Mutta joka sodassa voitetaan, tulee vihollisen orjaksi, niin hengellisessä kuin maallisessa sodassa.

Rukoilkaat, kaikki kristityt, ettei Herra niin rankaisis meitä sodalla, että me tulisimme vihollisen orjaksi, koska hän on antanut kaikille kristityille vapautensa. Erinomattain on hän omalla kalliilla verellänsä lunastanut meitä hengellisestä orjuudesta, ettemme tarvitse olla perkeleen vallan alla, jos me hänen armonsa kautta sodimme vihollisia vastaan miehuullisesti, urhoollisesti ja uskollisesti, uskon kilvellä ja hengen miekan kanssa oikealla ja vasemmalla puolella varustetut, sillä nyt on kovat ajat edessämme sekä ruumiin että hengen puolesta.

Pian koetellaan Stefanuksen usko. Pian tulee Herra omiansa noutamaan, pian tulee Herra etsimään semmoista uskoa Israelissa, kuin sadanpäämiehellä oli. Kuule siis sadanpäämiehen rukous. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Matt. 8: 5

Meidän pyhän evankeliumimme johdatuksesta pitää meidän tällä pyhällä hetkellä perään ajatteleman ja tutkisteleman, löytäneekö Herra senkaltaista uskoa Israelissa, kuin sadanpäämiehellä. Ensimmäinen tutkistelemus: Mitkä olit oikean uskon tuntomerkit sadanpäämiehen vaelluksessa? Toinen tutkistelemus: Löytäneekö Herra nyt senkaltaista uskoa Israelissa? Me toivomme ja rukoilemme, että Herra löytäis senkaltaista uskoa Israelissa, joka kaikissa koettelemuksissa kestäis, ja vielä viimeisessä kuoleman kilvoituksessa. Amen.

Ensimmäinen tutkistelemus: Mitkä ovat ne uskon hedelmät ja tuntomerkit, jotka osottavat, että sadanpäämiehellä oli oikea usko? Ensimmäinen tuntomerkki oli se, että hän piti semmoista muretta palvelijastansa niinkuin omasta lapsesta, sillä ei moni isäntä tee sitä tällä ajalla. Moni isäntä panee palvelijansa pois huoneesta, koska palvelija sairastaa, eikä jaksa enää isännälle työtä tehdä. Eikä moni isäntä tällä ajalla mene kauas hakemaan lääkityksiä palvelijalle, koska palvelija sairastaa, vaan useimmat isännät antavat palvelijansa maata sairasna niinkuin koiran penikan ilman auttamatta ja ilman holhoamatta.

Mutta sadanpäämies meni varsin, kuin hän kuuli, että Jeesus Natsareenus oli tullut siihen maakuntaan. Hän meni rukoilemaan sitä taivaallista parantajata tämän sairaan palvelijansa edestä, että hän tiesi, että maalliset lääkitykset ei enää auta tässä paikassa. Siinä osoitti sadanpäämies uskon hedelmät, ja senkaltaiset uskon hedelmät, joita emme löydä monessa paikassa Israelissa. Sillä jos muutamat isännät mitämaks hakevat maallisia lääkityksiä sairaalle palvelijalle, mutta harva isäntä menee ojeti Jeesuksen tykö rukoilemaan palvelijansa edestä, vaikka se on kristittyin velvollisuus niin tehdä.

Toinen tuntomerkki oli se, että tämä sadanpäämies tunsi mahdottomuutensa: "En ole mahdollinen, ettäs tulet minun kattoni alle." Joku muu, kuolleen uskon tunnustaja ja armonvaras sanois tässä paikassa: "Jospa Jeesus tulis minun kattoni alle, minä ottaisin häntä ilolla vastaan ja tarjoaisin hänelle parasta viinaa, kuin minulla on. Mutta eipä sadanpäämies saattanut niin turha ja keveämielinen olla, että hän olis katsonut Jeesusta vertaiseksi, jonka syntinen ihminen saattaa kutsua kotiansa, vaan sadanpäämies tunsi, että Jumalan Poika ei ole ihmisen vertainen. Hän tunsi, että syntinen luontokappale ei ole mahdollinen ottamaan Jumalan Poikaa syntisen kattonsa alle. Vaikka Jumalan Poika oli niin alhainen, että hän olis kyllä tullut syntisen luontokappaleen katon alle, jos hän ei olis muutoin uskonut, että hänen palvelijansa paranee.

Mutta sadanpäämiehellä oli semmoinen usko, että Jeesuksen sana vaikuttaa niin paljon kaukana olevaisille kuin läsnä olevaisille. Sadanpäämies tunsi, että Jumalan Poika on kaikkivaltias Jumala ja kaikissa läsnä olevainen. Ja tämä usko ei ollut vielä monella Israelissa siihen aikaan. Joku taitais tästä sadanpäämiehen mahdottomuudesta löytää epäuskon ainetta, koska hän ei tohtinutkaan ottaa Jeesusta vastaan kattonsa alle. Ja olisko semmoinen mahdottomuudessa olevainen ihminen saattanut ilolla ottaa Jumalan Poikaa vastaan tuomiolla, koska hän ei tohtinut ottaa häntä vastaan huoneeseen?

Mutta meidän täytyy tässä paikassa tehdä yhden vakinaisen eroituksen oikean ja väärän mahdottomuuden välillä, sillä oikeassa mahdottomuudessa on oikea usko, joka osoittaa itsensä sillä lailla, että Jeesuksen sana vaikuttaa niin paljon, kuin itse Jeesus läsnä olevainen. Semmoinen usko oli nyt sadanpäämiehellä, että yksi sana Jeesuksen suusta vaikuttaa niin paljon, kuin itse Jeesus läsnäolemisellansa. Mutta väärä mahdottomuus vaikuttaa niin paljon epäuskoa, että ihmiset eivät usko sanaa, vaan he tahtovat että itse Jeesus ruumiinsa kanssa pitäis tuleman heidän tykönsä ja paneman kätensä heidän päällensä.

Sillä lailla epäuskoiset kiusaavat Vapahtajaa, niinkuin esimerkiksi Jairus, joka ei uskonut, että Jeesus saattaa hänen tyttärensä parantaa, koska se oli jo kuollut. Ja kyllä vielä moni katuvainen kiusaa Jeesusta paljon epäuskollansa, koska hän ei usko sanaa, ei usko että sana vaikuttaa niin paljon kuin itse Jeesus läsnä olevaisena.

Siinäpä nyt sadanpäämies osoitti uskonsa, koska hänellä oli semmoinen vakuutus, että yksi sana vaikuttaa niin paljon, kuin itse Jeesus läsnä olevainen. Mutta sadanpäämies osoitti myös uskonsa sillä sanalla: "Minä olen myös ihminen toisen vallan alla." Me tiedämme vakaisesti, että ne, jotka ei tahdo olla toisen ihmisen vallan alla, ovat ylpeydessä ja rakastavat sitä lihallista vapautta. Ne tahtovat friiherrana olla. Ei semmoisilla ole oikeata uskoa, jos he vielä tunnustaisit uskonsa, sillä oikean uskon hedelmä on nöyryys ja alleantaminen.

Yksi uskovainen sielu saattaa olla orjana ruumiin puolesta, ja kuitenki vapaa hengen puolesta. Juutalaiset sanoit Vapahtajalle: "Me olemme vapaana syntyneet, ja emme ole kenenkään orjat olleet." Juutalaiset kerskaisit siitä, ettei he olleet ruumiin puolesta kenenkään orjat, ja kuitenki myytiin heidät orjiksi pakanoille, koska valtakunta hävitettiin, sillä he olit hengen puolesta synnin orjat, vaikka he kerskaisit vapaudestansa.

Mutta jos Jumalan Poika olis saanut tehdä heitä vapaaksi synnin orjuudesta, niin he olisit vielä ruumiinki puolesta välttäneet orjuutta. Mutta he olit niin ylpeät, että he yllytit Roomalaisia päällensä. Jos he olisit ottaneet kristillisyyttä vastaan, olis heidän valtakuntansa ollut pysyväinen. Mutta he vainoisit kristityitä ja tulit niin ylpeäksi, ettei he enää totelleet ketään.

Saavat myös tämän aikaiset friiherrat ottaa niistä esimerkkiä ja ajatella perään, kuinka juutalaisille kävi, jotka sanoit: "Me olemme vapaana syntyneet, ja emme ole kenenkään orjat olleet." Mutta ei niillä ollut oikea usko, vaikka he niin pidit, että heillä oli oikia usko. Mutta sadanpäämiehellä oli oikea usko, koska hän sanoi: "Minä olen toisen vallan alla." Ja Herra sanoi: "En ole senkaltaista uskoa löytänyt Israelissa."

Toinen tutkistelemus. Löytäneekö Herra enää senkaltaista uskoa Israelissa? Emme tiedä, jos hän löytää, mutta sen me tiedämme, että moni tulee idästä ja lännestä istumaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivaan valtakunnassa, ja valtakunnan lapset heitetään ulkonaiseen pimeyteen. Siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

Ei taida Herra näinä aikoina löytää senkaltaista uskoa Israelissa, joka kestäis koettelemuksessa, paitsi niitä harvoja sieluja, jotka ovat, niinkuin tämä sadanpäämies, tulleet mahdottomaksi ottamaan Jumalan Poikaa kattonsa alle. Ja siinä mahdottomuuden tilassa kuitenki uskovat vahvasti, että Jeesuksen sana vaikuttaa niin paljon, kuin Jeesus itse ruumiillisella läsnäolemisellansa. Se oli sadanpäämiehen usko, että Jeesuksen yksi sana on niin voimallinen, kuin hän itse.

Ja jos kaikki katuvaiset, murheelliset ja epäileväiset jaksaisit uskoa, niinkuin tämä sadanpäämies, että Jeesuksen yksi sana on niin voimallinen, kuin Jeesus itse, parantamaan sairaita, niin totta he pian tulisit terveiksi. Mutta ei ole kaikilla semmoinen usko kuin sadanpäämiehellä. Sillä suruttomat ei usko ollenkaan, ennenkuin he näkevät ihmeitä ja tunnustähtiä. Ja heränneet kanssa tahtoisit nähdä ihmeitä ja tunnustähtiä, ennenkuin he jaksavat uskoa, että Jeesus sanalla parantaa heidän sydämensä. Vaikka nyt on annettu profeetan Joonan merkki kaikille epäuskoisille, jotka tahtovat nähdä ihmeitä ja tunnustähtiä. Niin on Jeesus itse sanonut, että muuta merkkiä ei pidä annettaman niille epäuskoisille, kuin ainoastansa profeetan, Joonan, merkki.

Niin katsokaat nyt profeetan, Joonan, merkkiä, te epäuskoiset, ja ottakaat vaari sadanpäämiehen uskosta, te epäileväiset, koska te epäuskon tähden tulette sairaaksi, koska sydän epäuskon tähden tulee kovaksi, vastahakoiseksi, riettaaksi, ilkeäksi, niin uskokaat, että yksi sana Jeesuksen suusta vaikuttaa niin paljon kuin hän itse.

Koska omanvanhurskauden perkele raataa teidän sydämiänne ja teidän tuntoanne, niin uskokaat silloin, niinkuin sadanpäämies, että yksi sana Jeesuksen suusta ajaa kaikki perkeleet pois ja parantaa sydämen haavoja, muutoin täytyy hänen sanoa: "En ole löynnyt senkaltaista uskoa Israelissa."  Jolla on semmoinen usko, että yksi sana Jeesuksen suusta vaikuttaa niin paljon, kuin hän itse, vissimmästi hän tuntee myös autuaallisen voiman siitä yhdestä sanasta, joka Jeesuksen suusta lähtee.

Ja me uskomme totisesti, että vaikka moni uskovainen tuntee itsensä mahdottomaksi vastaan ottamaan Jeesusta kattonsa alle, yksi sana Jeesuksen suusta pitää hänessä vaikuttaman niin paljon, kuin itse Herra Jeesus ruumiillisella läsnä olemisellansa. Ja moni uskovainen pitää tuleman idästä ja lännestä istumaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivaan valtakunnassa., vaikka hän tuntee itsensä mahdottomaksi vastaan ottamaan Jumalan Poikaa kattonsa alle.

Niin sano siis ainoastansa yksi sana, armollinen Herra Jeesus, sinä suuri ristinkantaja, sinä sairaitten parantaja ja epäileväisten lohduttaja, niin tulee minun sydämeni terveeksi ja minun tuntoni puhdistetuksi, ja kaikki ruumiin ja sielun vaivat loppuvat. Ja meidän vakuutuksemme on, että moni on jo sen yhden sanan kautta tullut idästä ja lännestä istumaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivaan valtakunnassa, vaikka Herra ei ole tosin löytänyt senkaltaista uskoa Israelissa, kuin hän löytää niiden tykönä, jotka tuntevat itsensä mahdottomaksi ottamaan Jeesusta kattonsa alle.

Mutta ne uskovat kuitenki sen yhden sanan Jeesuksen suusta vaikuttavan terveyden sairaalle sydämellensä ja haavoitetulle tunnollensa. Mutta valtakunnan lapset heitetään ulkonaiseen pimeyteen. Siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys. Amen.


Alkuperäinen (alkulehti puuttuu) / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /

1 jäljennös / Iisakki Poromaan jäljennöskirja /

2 jäljennös (alku puuttuu) / Raittilan kokoelma / Oulun maakuntarkisto /




N:o 14                               4 SUNNUNTAINA LOPPIAISESTA 1855

Herra asetti merelle rajan ja sanoi: tähän asti pitää sinun käymän ja ei edemmäksi. Tässä pitää sinun aaltos asettuman. Job. 38: 11.

Me kuulemme näistä sanoista, että Jumala on asettanut meren aalloille yhden määrän ja rajan, jonka ylitse ne ei pääse kulkemaan, ja jos tämä raja ei olis pantu meren aalloille, upottaisit he kaikki, mitä maan päällä on.

Mutta ei tämä sana ole ainoastansa siitä luonnollisesta merestä sanottu, vaan se on erinomattain siitä hengellisestä merestä eli pohjattomuuden meren aalloista puhuttu, joka löytyy jumalattoman ihmisen sydämessä. Tämä pohjatoin meri kuohuu alinomaisella pauhaamisella synnissä ja pahuudessa, eikä siinä ole tyven paljon koskaan. Ja se on työläs sanoa, kuka oli nostanut tuulen ja aallot merellä, koska opetuslapset olit soutamassa ja luulit hukkuvansa. Olikohan Jumala sen nostanut, eli se henki, jolla tuulessa valta on, emme tiedä sanoa.

Mutta sen me tiedämme vakaisesti, että ne pohjattomuuden aallot, jotka vierivät jumalattoman ihmisen sydämessä, ei ole nostetut Jumalalta, vaan se henki, jolla maailman tuulessa valta on, on ilman epäilemättä nostanut tuulen jumalattoman ihmisen sydämessä, jossa pohjattomuuden aallot pauhaavat niinkuin palava koski. Ja se näyttää niinkuin niille aalloille ei olis pantu yhtään määrää.

Koska nimittäin tämä pohjatoin meri rupeaa kuohumaan, tulevat kaikki ylpeät ja riettaat sanat ulos suusta. Erinomattain kuohuu pohjattomuuden valkea vaahto ulos niitten suusta, jotka kantavat vihaa sydämessänsä kristityille, joitten he soisit hukkuvan pohjattomuuden meressä. Vaikka ne jumalattomat ja kääntymättömät, jotka siinä meressä rohkeasti purjehtivat, ovat itse siinä hukkumassa, mutta ei ne siitä huoli, saati he saisit kristityitä hukkumaan.

Niin suuri kateus on riettaan enkeleillä, ettei he omasta sielusta kanna vaaria, saati he saisit kristityitä vahinkoon. Vaikka nyt useimmat ihmiset tällä ajalla, jotka kantavat hengellistä vihaa sydämissänsä, tuntevat kyllä, että heidän täytyy semmoisessa tilassa, kuin he nyt ovat, hukkua ijankaikkisesti. Mutta ei ne sentähden malta mieltänsä eivätkä ymmärrä, että tämä paatumus tulee siitä vihasta, jota he kantavat sydämessänsä, ja vielä laskevat ulos suun kautta, koska he luulevat kristittyjen tulevan vahinkoon.

Silloin jumalattomat pääsevät iloitsemaan, koska kristityt ahdistetaan maailmalta. Koska Jeesuksen opetuslapset ovat hukkumallansa lainehtivan meren aalloissa, silloin riettaan enkelit pääsevät nauramaan. Mutta kuka tiesi, kuinka kauan he nauravat, ennenkuin heille itselle tulee hätä. Vaikka se näyttää meidän silmäimme edessä, niinkuin ei olis jumalattomille yhtään määrää pantu, kuitenki täytyy meidän uskoa, että Jumala on asettanut lainehtivan meren aalloille yhden määrän ja sanonut: "Tähän asti pitää sinun käymän ja ei edemmäksi; tässä pitää sinun aaltos asettuman."

Niin myös ihmisten pahuus ei pääse ylitse sen määrän, jonka Jumala on asettanut, vaikka se kuohuu välistä hirmuisesti, ja tulee kanssa ulos sydämestä, niinkuin valkea vaahto meren aalloista. Sillä Daavidi on kirjoittanut, että heidän kurkkunsa on avoin hauta, ja kielellänsä he liehakoitsevat. Sillä jumalattomat ja Jeesuksen ristin viholliset luulevat, että Jeesuksen opetuslapset nyt hukkuvat lainehtivan meren aalloissa, koska se henki, jolla tuulessa valta on, on nostanut meren ja ilman, jossa Jeesuksen opetuslapset tuskalla soutavat. Mutta niin kauan kuin Jeesus on laivassa, ei ole Jeesuksen opetuslapsilla hätää, vaikka hän on nukkumassa. Hän saattaa pian olla ylhäällä, koska Jeesuksen opetuslapset hädässänsä huutavat: "Herra, auta meitä! Me hukumme."

Mutta riettaan enkeleille ei tule yhtään hätää niin kauan, kuin he jaksavat juoda ja tapella, huorin tehdä ja varastaa. Ei ole niillä hätä, niin kauan kuin he jaksavat kristityitä panetella, ja niinkuin sotamiehet tarjota Kristukselle etikkata, sapella sekoitettua. Sillä me tiedämme jo vanhasta Raamatun koettelemuksesta, että Jeesuksen ristin viholliset iloitsevat kristittyin vahingosta.

Mutta kerran tulee myös se aika, että he saavat nähdä, ketä he pistäneet ovat, sillä vaikka tämän maailman jumala nyt on sovaissut uskottomitten taidot, että heidän pitää valheita uskoman. Sentähden he valehtelevat niin paljon, että he uskovat itsekki valheitansa, ja tulevat sen kautta petetyksi. Ja häpeällisesti tulevat ne sokeat raukat petetyksi, jotka iloitsevat kristittyin vahingosta ja luulevat, että se pieni laiva, jossa Jeesuksen opetuslapset suurella pelvolla ja vapistuksella soutavat maailman lainehtivan meren aalloissa, he luulevat, sanon minä, että tämä pieni laiva pian hukkuu epäilyksen aalloissa.

Mutta jos vielä se henki, jolla tuulessa valta on, olis tämän kovan tuulen ja ilman nostanut, emme kuitenkaan epäile, että Jeesuksen opetuslapset siinä tuulessa hukkuvat, niin kauan kuin Jeesus on laivassa, jos hän vielä olis siinä laivassa nukkumassa, on kuitenki se meidän toivomme ja uskalluksemme Jumalaan, että Jeesus herää niin pian, kuin opetuslapset hädässänsä huutavat: "Herra auta meitä! Me hukumme."

Silloin nousee hän asettamaan tuulen ja ilman, ja tyven tulee. Huutakaat nyt, te Jeesuksen opetuslapset, jotka olette suuren vaivan kautta soutamassa tämän maailman lainehtivalla merellä. Jos teillä Jeesus on laivassa, niinkuin meidän toivomme on, että hän on laivassa, niin huutakaat teidän hädässänne! Mitämaks´ hän herää asettamaan tämän kovan tuulen ja ilman, jonka se henki, jolla tuulessa valta on, on ylösnostanut. Kuule, sinä suuri tuulen ja ilman asettaja hätääntyneitten ja peljästyneitten huuto! Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Matt. 8: 23 - 27

Meidän ylös luetun pyhän evankeliumin johdatuksesta pitää meidän tällä hetkellä Jumalan armon kautta tutkisteleman ja katseleman: 1. Kuka on tämän kovan ilman nostanut merellä, ja 2. Mitä maailman joukko olis tehnyt, jos Jeesuksen opetuslapset olisit hukkuneet.

Me toivomme kuitenki, että Jeesuksen opetuslapset niin huutavat hädässänsä, että Jeesus herää asettamaan tuulen ja meren, ennenkuin opetuslapset hukkuvat.

Ensimmäinen tutkistelemus: Kuka on tämän kovan ilman nostanut? Me kuulemme meidän pyhästä evankeliumistamme, että Jeesus asetti tuulen, ja alkuraamatussa eli alkukielessä seisoo niin, että hän nuhteli tuulta. Jos tämä kova ilma olis nostettu Jumalalta, ei olis Jumalan poika tohtinut nuhtelemisella asettaa tuulta, mutta rukoilemisella. Jos Jumala olis nostanut tämän kovan tuulen, niin olis Jumalan poika rukoillut isäänsä, että tämä kova ilma asettuis.

Mutta koska hän nuhteli sitä kovaa tuulta ja ilmaa, niin se on arvattava, että tämä kova tuuli ja ilma ei ollut Jumalalta. Mutta se henki, jolla tuulessa valta on, joka myös Jobin aikana nosti semmoisen tuulispään, että huonet kukistui, jossa Jobin lapset olit, se sama henki oli ilman epäilemättä nostanut tämän kovan tuulen ja ilman. Vaikka muutamat kuolleen uskon tunnustajat luulevat, että ylön suuri valta annetaan riettaalle, jos hän vielä nostais tuulen ja ilman merellä.

Armon varkaat luulevat, ettei ole riettaalla mitään valtaa maan päällä. Mutta Paavali kirjoittaa kuitenki selkeästi siitä hengestä, jolla tuulessa valta on, joka myös epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa. Ja jos sillä hengellä ei ole niin suuri valta luonnollisessa ilmassa, mutta maailman tuulessa on totisesti niin suuri valta sillä hengellä, joka epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa, että hän saattaa kyllä kovan tuulen ja ilman nostaa tämän maailman lainehtivalla merellä hukuttaaksensa Jeesuksen opetuslapsia. Jos ei heillä olis Jeesus nukkumassa laivassa, joka saattaa asettaa tämän kovan tuulen ja ilman, niin pian, kuin opetuslapset hätähuudolla herättävät häntä.

Kyllä totisesti kaikki riettaan enkelit soisit, että opetuslapset hukkuisit tässä kovassa tuulessa ja ilmassa, ja soisit vielä, että Jumala olis nostanut tämän kovan tuulen ja ilman. Ei riettaan enkelit viitti kuulla, että se henki, jolla tuulessa valta on, olis tämän ilman nostanut; sillä siitä seuraa ainoastansa se päätös, että rietas tahtoo hukuttaa Jeesuksen opetuslapsia, mutta ei Jumala.

Mutta Jeesuksen ristin vihollisilla on se usko, että Jumala on tämän kovan ilman nostanut ja sentähden päättävät he, että Jumala on niille suuttunut, mutta ei rietas. Jos nimittäin rietas olis suuttunut Jeesuksen opetuslapsille, niinkuin hän on totisesti niille suuttunut, niin olis Jeesuksen ristin vihollisilla syy epäillä, ettei ole sitte Jumala suuttunut Jeesuksen opetuslapsille. Vaikka ne vainoojat, jotka luulevat tekevänsä Jumalalle palveluksen, koska he Jeesuksen opetuslapsia tappavat, ovat aina olleet siinä uskossa, että Jumala on niille suuttunut, koska maailma on suuttunut, ja ovat siitä tehneet semmoisen päätöksen, että Jumala myös vihaa heitä, koska maailma heitä vihaa.

Mutta Jumalan sana taas ottaa siitä paikasta niin kovin vastaan, ettei riettaan enkelitkään saata niin vääntää ja punoa Raamatun sanoja, että Jumala myös vihaa niitä, joita maailma vihaa. Sillä maailma ei ole koskaan saattanut rakastaa kristityitä, vaan joka paikassa, kussa totinen kristillisyys on ilmoittanut itsensä, siinä on myös viha ja vaino tullut maailmalta.

Ja sentähden on myös tämän maailman jumala suuttunut Jeesuksen opetuslapsille; ja se henki, jolla maailman tuulessa valta on, hän on tämän kovan tuulen ja ilman nostanut, ja hän on myös se sama henki, joka epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa vihan ja vainon kristityitä kohtaan. Ja niille tulis totisesti suuri ilo, jos nyt Jeesuksen opetuslapset tässä kovassa ilmassa hukkuisit.

Mutta ei tarvitse Jeesuksen ristin viholliset ylön varhain iloita, sillä Jeesus on vielä laivassa. Ja jos hän vielä olis nukkumassa, kyllä hän saattaa vielä pian herätä asettamaan tämän kovan tuulen ja ilman. Vaikka niillä raukoilla on semmoinen epäusko, että he pelkäävät. Mutta minulla on kuitenkin se usko, että Jeesus herää, niin pian kuin he hädässänsä huutavat.

Ja minä tiedän vakaisesti, että he huutavat, ja uskon myös, että Jeesus kuulee heidän huutonsa ja herää ja nousee ylös asettamaan tämän kovan tuulen ja ilman, jonka se henki on nostanut, jolla maailman tuulessa valta on. Ja minä toivon, että Jeesuksen opetuslapset pitää terveenä kostuman toiseen rantaan, joka on toisella puolella merta. Ja pauhatkoon sitte maailman tuuli tämän maailman lainehtivalla merellä niin paljon kuin hän tahtoo.

Toinen tutkistelemus: Mitäs maailman joukko olis  tehnyt, jos Jeesuksen opetuslapset olisit hukkuneet? Me arvaamme hyvin, että maailman joukko pääsis suureen iloon, jos Jeesuksen opetuslapset hukkuisit tässä kovassa ilmassa, jonka vihollinen on nostanut heidän päällensä. Mitäpä vihollisen orjat enemmän toivottavat, kuin että hukkuminen tulis niille, jotka suurella pelvolla ja vapistuksella soutavat vastoin maailman tuulta.

Sillä vihollisen orjat ei pelkää koskaan, että he hukkuvat tämän maailman lainehtivalla merellä, sillä heillä on ensiksi suuri laiva, jolla he purjehtivat maailman tuulta myöten, ja toiseksi on heille maailman tuuli myötäinen. Mutta Jeesuksen opetuslapsilla on ensiksi pieni laiva, ja toiseksi on maailman tuuli vastaan. Sentähden on aina maailman joukolla semmoinen iloinen toivo, että Jeesuksen opetuslapsille tulee pian hätä ja hukkuminen.

Mitäs nyt tekisit maailman orjat, jos Jeesuksen opetuslapset olisit hukkuneet siinä kovassa ilmassa? Mitäpä he tekisit muuta kuin joisit hyvin graviaisia, niinkuin heidän tapansa on. Jos nimittäin yksi ihminen syntyy, niin he ovat valmiit juomaan ristiäisiä. Jos yksi ihminen kuolee, niin he juovat graviaisia. Siinäpä näkyy parhaiten, että he pitävät vatsansa jumalana.

Ja minä olen huomannut, että maailman lapset aina kokoontuvat  juomaan, koska he luulevat jotakin hyvää voittavansa. He juovat ilosta edeltäpäin, ennenkuin ne ovat voittaneet sitä hyvää, jota he toivovat. Sillä ei maailman lapset muuta iloa tunne, kuin sitä lihan huvitusta, vaikka Paavali sanoo: "Joka lihassa kylvää, pitää lihastansa niittämän turmelusta." Niin minä luulen, että maailman orjat kokoontuisit juomaan graviaisia, jos Jeesuksen opetuslapset olisit hukkuneet siinä kovassa ilmassa, jonka vihollinen on nostanut.

Siinä on heidän ilonsa, mutta aivan lyhykäinen ilo, sillä Jumalan kaksiteräinen miekka leimahtaa nyt maailman ylitse. Ja kukas on nyt nostanut tämän kovan ilman maailmassa? Jos Jumala on sen nostanut, niin olispa nyt maailmalle annettu muistutus Jumalan vihasta. Olispa nyt tila ruveta ajattelemaan perään, kuinka tähän asti on eletty maailmassa: ilossa, turhuudessa, haureudessa, hekumassa, juopumuksessa, ahneudessa, vihassa ja kateudessa. Kukas tiesi, ettei maailmalle tule vielä suurempi hätä kuin Jeesuksen opetuslapsille, jotka kyllä pelkäävät, että hukkuminen tulee, ja sentähden herättävät Jeesusta hätähuudollansa. Mutta maailman orjat ei ymmärrä peljätä pitään, vaikka nyt Jumala olis suuttunut maailmalle ja sentähden rankaisee sodalla, näljällä ja taudilla.

Juutalaisilla oli niin suuri uskallus Jumalaan, koska vihollinen oli jo piirittänyt heidän kaupunkinsa, että he tulit ylpeämmäksi, jota likemmäksi kaupungin hävitys tuli. Juutalaiset luulit, että Jumala ihmeellisellä tavalla heitä pelastaa vihollisten väkirynnäköltä. Mutta kristityillä ei ollut semmoinen turha luottamus Jumalan päälle, sillä he pakenit henkensä kanssa pois turmeluksen kaupungista. Sillä he tiesit hyvin, että Jumala oli sille kaupungille suuttunut, jonka asuvaiset olit vuodattaneet pyhäin ihmisten verta ja vainonneet kristityitä.

Nyt me päätämme tämän tutkistelemisen sillä toivotuksella, että kaikki kääntymättömät ja uudestasyntymättömät ottaisit vaaria ajan merkeistä, joista juutalaiset ei ole tahtoneet ottaa vaaria. Koska meri ja ilma pauhaa maailmassa, ja kansa nousee kansaa vastaan, eiköhän silloin ole semmoiset ajan merkit, jotka osottavat, että joku suuri muutos tulee maailmassa. Jospa se muutos tapahtuis ensinnä sydämessä ja sitte vasta ilmassa!

Mutta meidän toivomme on, että se suuri tuulen ja ilman asettaja, joka on yhdellä sanalla asettanut tuulen ja meren, saattaa vielä nytki asettaa sen kovan tuulen ja ilman, jonka vihollinen on nostanut hukuttaaksensa Jeesuksen opetuslapsia. Niin kauan kuin Jeesus on laivassa, vaikka vielä olis nukkumassa, ei pidä Jeesuksen opetuslapsilla oleman hätä, sillä he herättävät häntä huudollansa. He huutavat hädässänsä: "Herra, auta meitä! Me hukumme."

Luulettekos te suruttomat pakanat, että Jeesus on niin raskaasti nukkumassa, ettei hän kuule opetuslastensa huutoa? Niinkös te luulette, että Jeesus ei herää enää unestansa? Älkää vain ajatelko teidän sydämissänne, te Jeesuksen ristin viholliset, että Jeesuksen opetuslapset hukkuvat tässä kovassa ilmassa, jonka vihollinen on nostanut heidän päällensä. Ennen te hukutte teidän synneissänne, kuin Jeesuksen opetuslapset.

Jos vielä epäilyksen aallot välistä lyövät heidän ylitsensä, jonka tähden myös Jeesus soimaa heitä, koska he ovat niin heikkouskoiset, mitä heidän siihen tulee? Ei teidän tilaisuutenne tule paremmaksi sen kautta, että opetuslapset semmoisessa ilmassa pelkäävät hukkuvansa, sillä sananlasku on: että kaikki ovat viisaat maalla, koska merellä vahinko tapahtuu."

Mutta soutakaat, soutakaat, te harvat sielut, jotka olette Jeesuksen kanssa laivassa. Soutakaat ja huutakaat: "Herra, auta meitä! Me hukumme." Ja hän nousee ylös ja asettaa tuulen ja ilman, ja teidän pitää terveenä kostuman toiseen rantaan, joka on toisella puolella merta. Ja siellä pitää teidän veisaaman uuden virren Jumalalle ja Karitsalle. Amen! Halleluja!


Alkuperäinen (osa) / SKHS Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /

Alkuperäinen (1 lehti) / SKHS Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /

Jäljennös /SKHS Aunon kokoelma Kirkkopostillan kirjapainokäsikirjoitus / Kansallisarkisto Helsinki /




N:o 15        5 SUNNUNTAINA LOPPIAISESTA 1857

Minä vapahdan teitä kaikesta teidän saastaisuudestanne, ja sanon jyvälle, että hänen pitää hyvin menestymän, enkä anna teidän nähdä nälkää. Minä enennän hedelmän puussa, ja kasvatan tulon kedolla, ettei pakanat pidä teitä enää nälän tähden pilkkaaman. Hes. 36: 29, 30

Jumala lupaa profeetta Hesekielin kautta, Israelin lapsille, että hän tahtoo vapahtaa heitä kaikesta saastaisuudesta, ja aikoo sitte antaa heille paremman hedelmän maassa, ettei pakanat pääsis heitä pilkkaamaan nälän tähden. Se kuuluu näistä sanoista, että kuin Jumala rankaisi Israelin lapsia nälällä ja kalliilla ajalla, niin pakanat pilkkaisit heitä nälän tähden. Vaikka ei ole kirjoitettu, kuinka he pilkkaisit. Niin kuin Salomo on kirjoittanut viisauden kirjassa: Jumalatoin sanoo: vanhurskas kehuu, että hän on Jumalan poika, vapahtakoon nyt Jumala häntä, sillä hän on sanonut: ”Jumalan poika minä olen."

Sillä lailla pilkkaisit juutalaiset Jumalan poikaa, ei nälän tähden, vaan sen surkeuden tähden, jossa Jeesus oli ristin päällä. Emme tiedä, pilkkaavatko nyt pakanat kristityitä nälän tähden, koska pakanat ovat itse samassa kadotuksessa. Vaikka muutamat pakanat sanovat, että kristittyin tähden on tämä rangaistus tullut.

Mutta kristityt täytyvät peräänajatella, mitä Jumala sanoo profeetta Hesekielin suun kautta siinä samassa luvussa, josta tämän päivän tekstisanat ovat otetut. Koska nimittäin Jumala rankaisi Israelin lapsia, että he jouduit maaltansa pois lähtemään, niin pakanat pilkkaisit Israelin lapsia sanoen: "Onkosta tämä Herran kansa, jonka piti maaltansa lähtemän?"

Mutta Herra otti sen pilkan itsellensä ja sanoi, että pakanat pilkkaisit hänen pyhän nimensä, koska he pilkkaisit Israelin lapsia. Mutta Israelin lapsille Herra sanoi: "Minä säästin teitä minun pyhän nimeni tähden, jonka Israelin huone häväisi pakanain seassa." Tässä kuulemme, että Israelin lapset ovat häväisseet Herran nimen pakanain seassa.

Israelin kansan piti silloin oleman niinkuin yksi kynttilä pakanain seassa, sillä Israel on siihen aikaan kristityn nimen kantanut. Ne olit silloin Jumalan kansa, mutta heidän elämänsä oli senkaltainen, että Jumalan nimi tuli pilkatuksi pakanain seassa. Sentähden nuhtelee Herra Israelin lapsia profeetan suun kautta ja sanoo Hesekielin 36. luvussa, 21. värssyssä: "Mutta minä säästin (nimittäin Israelin kansan) minun nimeni tähden, jonka Israelin huone häväisi pakanain seassa."

Vaikka Israelin huone oli häväissyt hänen pyhän nimensä pakanain seassa, oli Herra kuitenki säästänyt heitä, "mutta en minä sitä tee teidän tähtenne, vaan minun pyhän nimeni tähden, jonka te pakanain seassa olette häväisseet." Jumalan nimi tulee nimittäin pilkatuksi pakanain seassa, koska ne, jotka Jumalan kansaksi kutsutaan, elävät niin, että pakanat pääsevät pilkkaamaan ja soimaamaan. Vaikka ei kristityn elämä kelpaa pakanoille. Mutta jos pakanat kristittyin heikkouden tähden pääsevät väärän uskonsa vahvistamaan, ettei ole kristityt paremmat kuin pakanat, sillä lailla erinomattain Jumalan nimi häväistään.

Mutta Herra on säästänyt heitä, ei heidän oman ansionsa tähden, vaan hänen pyhän nimensä tähden, ettei pakanat pääsis peräti Jumalata pilkkaamaan ja sanomaan: "Eipä ole Jumalan kansa parempi kuin pakanat." Ja niinkuin pakanat silloin pilkkaisit Israelin kansaa nälän tähden, niin pilkkaavat vielä tämän aikaiset pakanat kristityitä köyhyyden tähden. Vaikka me tiedämme, että köyhyys on tullut entisestä turhuudesta. Koska kristityt ovat olleet suruttomuudessa ja eläneet niinkuin maailman orjat elävät: muutamat juopumuksen tähden, muutamat koreuden tähden, ja muutamat ylpeyden tähden ovat tulleet köyhiksi.

Muutamat ei ole vielä raskineet luopua vanhasta koreudesta, kuin he jaksavat kristityn nimen ja  koreuden kantaa. Jos siis Herra säästää vielä, ei hän säästä kristittyin oman ansion tähden, mutta hänen pyhän nimensä tähden, ettei se tulis peräti häväistyksi pakanain seassa. Kantakoot nyt pakanat koreutensa, mutta kristityt ei pitäis enää vanhaa koreutta säästämän, hyvin tieten, että heille on parempi koreus tallelle pantu, joka ei ole madon paskasta tehty, vaan puhtaasta ja turmelemattomasta aineesta, jota suruttomat ja uskottomat ei saata päällensä ottaa. Ei pakanat jaksa sitä koreutta kantaa, jonka se suuri  taivaan Kuningas antaa niille ehtoollisen vieraille, jotka riisuvat omanvanhurskauden mustat rääpäleet pois ja ottavat häävaatteet päällensä.

Näin sanoo Herra Israelin lapsille: "Minä vapahdan teitä kaikesta saastaisuudestanne, ja sanon jyvälle, että hänen pitää hyvin menestymän, enkä anna teidän nähdä nälkää. Minä enennän hedelmän puussa ja kasvatan tulon kedolla, ettei pakanat pidä enää nälän tähden teitä pilkkaaman. En minä näitä tee teidän tähtenne, sanoo Herra, sen pitää teidän tietämän, vaan  teidän pitää suuresti häpeämän teidän teitänne, te Israelin huone."

Meidän pitää toivoman, että Herra sanoo jyvälle, että hänen pitää hyvin menestymän, koska me tänä päivänä katselemme, millä rajalla Jumalan pelto on, johon ennen tätä aikaa siunatut siemenet kylvetyt ovat. Onkos se siementen syy, vai onko se peltomaan syy eli ilman syy, ettei Jumalan pelto ole niin kaunis, kuin se ennen on ollut tällä aikaa vuodesta?

Rukoilkaat kaikki peltomiehet ja työntekijät Herran viinamäessä, että Herra antais enemmän kastetta taivaasta ja antais armiaan aurinkonsa paistaa, että siementen Herra sais muutaman nisujyvän koota aittaansa elon aikana, kun hän tulee pian perkaamaan riihensä, jonka kädessä viskin on.

Rukoilkaat kaikki peltomiehet, että siementen Herra säästäis vielä vähän aikaa tämän peltopalaisen lumisateesta, pakkaisesta ja rajuilmasta, että ne harvat oljet orjantappurain keskellä kypsyisit, kasvaisit ja menestyisit, ennenkuin talvipakkainen  tulee. Kuule, sinä suuri siementen Herra, köyhäin peltomiesten rukous. Isä meidän jne.

 

Tämän päivän ehtoosaarnan teksti löytyy kirjoitettuna profeetta Hesekielin 36. luvussa, 27 värssyssä, ja kuuluvat sanat näin: "Ja minä annan minun henkeni teihin, ja teen niin, että te vaellatte minun säädyssäni, ja pidätte minun oikeuteni ja teette niitten jälkeen."

Meidän ylösluetun tekstin johdatuksesta pitää meidän tällä pyhällä hetkellä peräänajatteleman: Kuinka Jumala antaa henkensä niille, jotka sen vastaanottavat.

Profeetta Hesekielin aikana olit Israelin lapset Baabelin vankeudessa ja kovin ruumiin puolesta ahdistetut, ja niinkuin ihminen hädässä ollessansa paremmin muistaa Jumalata kuin myötäkäymisessä, niin olit muutamat vangit alkaneet tuntemaan syntiänsä, ja  tunnustit myös suulla: "Me olemme meidän isäimme kanssa jumalattomat olleet." Sentähden antoi Jumala profeetta Hesekielin kautta muutampia armolupauksia edeltäpäin, että he rupeaisit paremmin uskomaan.

Jumala oli jo monen profeetan kautta luvannut, että hän tahtoo antaa Pyhän Henkensä, vaikka tämä lupaus täytettiin vasta puolituhannen ajastaikaa jälkeen, koska Pyhän Hengen lahja vuodatettiin opetuslasten päälle. Mutta kaikki armolupaukset ovat Jumalan puolesta täytetyt, saati ihminen puolestansa saattais niitä vastaanottaa. Israelin lapset eivät ole vastaanottaneet Pyhän Hengen lahjaa, ennenkuin vasta Vapahtajan kuoleman jälkeen, sillä ne olit niin suruttomat, vastahakoiset ja paatuneet, ettei heillä ollut senkaltainen murhe kuin Jumalan mielen jälkeen on.

Vaikka nyt Jumala profeettain suun kautta antoi tämän kaltaiset armolupaukset: "Minä annan minun henkeni teihin", ei ne raukat olleet siinä tilassa, että olisit saattaneet Pyhän Hengen vastaanottaa. Vaikka maallinen kuritus oli tullut heidän päällensä; vaikka pakanat pilkkaisit heitä nälän tähden ja maanpakolaisuuden tähden, ei heille tullut se hengellinen murhe, joka Jumalan mielen jälkeen on, vaan ainoastansa maailman murhe, joka kuoleman saattaa matkaan.

Ja koska nyt maailman murhe on tarjona kaikille, niin pitäisit kaikki katuvaiset ja uskovaiset ottaman esimerkin Raamatusta, joka osoittaa, kuinka Jumala on häätynyt usein ahdistamaan suruttomia maallisella kurituksella. Ja ne harvat sielut, jotka ovat silloin Jumalan puolesta huutaneet parannusta kansalle, ovat itse saaneet kärsiä vajavuutta ruumiin puolesta ynnä muitten kanssa. Profeetat ovat kanssa saaneet osansa siitä, vaikka ne ei ole niin paljon tarvinneet, ja aivan huonolla ruoalla ovat eläneet. Mutta profeetoille on tullut suurempi voima saarnaamaan suruttomalle kansalle, koska nälkä ja kallis aika on ollut. 

Nyt pitäisi kristittyin ajatteleman perään, kuinka paljon on turhaan haaskattu suruttomuuden aikana, ja vähän on kiitetty hyvän ajan edestä. Jos nyt tallella olis, mitä ennen on haaskattu koreuteen ja maailman turhuuteen, niin ei olis mitään hätää. Me saatamme järjelläki nähdä, että jos kaikki olisit nuoruudesta saakka etsineet Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin olis nyt tallella, mitä suruttomuuden aikana on haaskattu.

Tähän kuuluu nyt tämän päivän teksti, jossa Jumala lupaa henkensä antaa, että ne, jotka sen vastaanottavat, eläisit Jumalan tahdon jälkeen. Pyhä Henki muistuttaa entistä elämätä ja tahtoo sydämet repiä irti maailmasta, ettei maailman murhe pääsis sydämeen, sen sijaan että hengellinen murhe pitäis tuleman kaikille, jonka kautta sydän pääsee paremmin irti maailmasta.

Koska kristityt ovat kiittämättömät olleet hyvän ajan edestä, niin tahtoo nyt Jumalan Henki muistuttaa heitä siitä kiittämättömyydestä ja Jumalan lahjain väärin käyttämisestä. Tämä Pyhän Hengen vaikutus kuuluu myös oikeaan kristillisyyteen. Koska maailman muret pakkaa sydämeen myös kristityille, niin ei saata muu kuin se luvattu Jumalan Henki sen maailman murheen hajottaa. Ei saata muu kuin se tekstissä luvattu Jumalan Henki vaikuttaa suuremman murheen sielun autuudesta, kuin ruumiin elatuksesta.

Avatkaat siis sydämenne, kaikki katuvaiset ja uskovaiset, että se luvattu Jumalan Henki pääsis sydämeen, joka jaksaa maailman murheen hajottaa ja sammuttaa, joka lisää meille uskoa, että me jaksaisimme uskoa ruumiin ja sielun Jumalan haltuun.

Me olemme nähneet, että Jumalan Henki pääsee sydämeen sanan kautta, koska Jumalan sana tulee eläväksi särjetyssä sydämessä. Mutta Jumalan sana kutsutaan siemeneksi Raamatussa, ja tämä siunattu siemen kylvetään Jumalan peltoon siinä toivossa, että se alkaa kasvamaan ja hedelmän tekemään. Ja koska Herra sanoo jyvälle, että hänen pitää menestymän, niin me uskomme, että siemenessä on henki, joka vaikuttaa kasvannon, koska se putoaa hyvään maahan.

Mutta hyvä maa ei ole joka paikassa. Ja huonot siemenet ei idä, sillä niissä ei ole henki. Koska nyt Herra sanoo jyvälle, että hänen pitää menestymän, niin meidän pitää uskoman, että se menestyy, koska Herra antaa enemmän kastetta taivaasta, ja antaa armollisen aurinkonsa paistaa, ja varjelee tämän peltopalasen lumisateesta, pakkaisesta ja rajuilmasta, että siementen Herra sais muutampia nisujyviä koota aittaansa, ennen kuin kaikki pelto menee hukkaan. Sillä kesä on lyhykäinen pohjan maalla, ja peltomies saapi raskasta työtä tehdä, ennenkuin yksi pikku peltopalainen tulee valmiiksi. Ja paljon höystöä tarvitaan, ja usein pakkainen tekee lopun koko pellosta, ennenkuin se valmiiksi tulee.

Voi, voi, kuinka vähän siementen Herra saapi vaivastansa täällä pohjan maalla, kussa parhaasta pellosta tuskin tulee neljänkertainen hedelmä, mutta Kaanaan maassa tuli parhaasta pellosta satakertainen hedelmä. Te harvat nisujyvät orjantappurain keskellä, kasvakaat, kypsykäät. Pian tulee elon aika, pian tulee kuoleman enkeli leikkaamaan peltoa. Pian pääsette aittaan, kussa pakkainen ei pane, eikä rakeita sada, niin kuin täällä kasvun aikana.

Koska siementen Herra on koonnut nisujyvät aittaansa, silloin poltetaan ruumenet, mutta nisut saavat olla rauhassa Jumalan aitassa. Ja meidän pitää uskoman, että siementen Herra saapi muutampia, ehkä harvoja nisujyviä koota aittaansa, ehkä kuinka huono ja halpa Jumalan pelto nyt olis.

Kasvakaat ja kypsykäät, te harvat maitojyvät ohdakkeitten ja orjantappurain keskellä. Pian tulee kuoleman enkeli leikkaamaan peltoa. Pian kootaan nisujyvät aittaan, kussa ei pakkainen pane, eikä rajuilma pilaa Jumalan peltoa. Amen


Jäljennös (vain katkelma) / P. Raittilan kokoelma / Oulun maakunta-arkisto / Lähteenä Kirkkopostilla 1876



 

N:o 16A                              SEPTUAGESIMA SUNNUNTAINA 1850

Mitä siis olis enempi minun viinamäelleni tekemistä, jota en minä hänessä tehnyt ole? Miksi hän kantoi pahoja marjoja, koska minä odotin hänen viinamarjoja kantavan? Es. 5: 4

Se suuri viinamäen Isäntä valittaa profeetta Esaiaksen kautta 5. luvussa, kuinka hän on tehnyt työtä ja kostantanut paljon viinamäkensä päälle, mutta ei ole saanut paljon otollista hedelmää hänestä nautita kaiken vaivansa edestä. Hän on kaivanut gravia hänen ympärillensä, ettei eläimet pääsis sinne polkemaan ja paskantamaan.

Hän on siihen vielä istuttanut parhaat viinapuut, jotka Kaanan maassa löytyvät, ja rakensi myös siihen tornin, ja pani sinne viinakuurnan, jossa viinamarjoja puserretaan ja makeaksi viinaksi tehdään; ja odotti sen viinamarjoja kantavan, mutta se kantoi pahoja marjoja, orjantappuroita ja ohdakkeita. Sentähden uhkaa viinamäen Isäntä, että hän heittää pois koko sen viinamäen, koska hän ei saa vaivastansa mitään.

"Hänen aitansa pitää otettaman pois; hänen muurinsa pitää särjettämän, että hän tallattaisiin." Koska nimittäin viinamäen aita otetaan pois, niin pääsevät eläimet sinne polkemaan ja paskantamaan. Kaikki pukit ja keiturit, jotka muutoinki ovat pahat hyppimään yli aidan, pääsevät sinne raiskaamaan. Näin pitää käymän sen viinamäen kanssa, joka niin hedelmätöin on, vaikka niin paljon työtä hänessä tehty on. Viimein sanoo viinamäen Isäntä, "ettei kenkään pidä hänessä leikkaaman eli kaivaman, vaan ohdakkeita ja orjantappuroita pitää hänessä kasvaman; ja tahdon pilviä kieltää satamasta hänen päällensä;" ja silloin tulee koko viinamäki autioksi.

Nämät vertaukset löytyvät kirjoitettuna profeetta Esajan viidennessä luvussa. Ja siinä on myös yksi lyhykäinen selitys annettu, mitä nämät vertaukset merkitsevät. Jumalan viinamäki on kristillinen seurakunta, jossa hän sanan ja sakramenttein kautta tekee työtä ihmisen sydämen päälle, että se tulis hedelmälliseksi ja kaikkiin hyviin töihin soveliaaksi. Mutta ihmiset ovat niin pahat, ettei Jumala saa yhtään iloa eli siunausta työstänsä.

Ja koska ihmiset ei tee katumusta ja parannusta, täytyy Jumalan viimein ottaa pois aidan, eli ulkonaisenki Jumalan palveluksen ja sanan, jonka kautta viinamäki tallataan. Ne ihmiset, joilla ei ole Jumalan sanaa ja ulkonaista Jumalan palvelusta, tulevat viimein pakanaksi ja luontokappaleeksi, huoraksi ja varkaaksi ja juomariksi. Ja silloin  he polkevat ja paskantavat Jumalan viinamäessä eli kristillisessä seurakunnassa.

Koskei ihmisillä ole yhtään hollia (pidätystä), eli sisällistä omantunnon estettä, joka estäis heitä turmelemasta itseänsä, tulevat he viimein villihengiksi eli mettän perkeleiksi, jotka riitelevät, tappelevat, juovat, kiroavat, varastavat ja huoraavat, pilkkaavat Jumalan sanaa ja ylönkatsovat armonvälikappaleita. Ei huoli enää kirkosta eikä Jumalan palveluksesta ja pitävät kristillisyyttä joutavana. Semmoiset ovat ne eläimet ja ne luontokappaleet, jotka polkevat ja paskantavat Jumalan viinamäessä, koska aita otetaan pois.

Kristillisyys on se aita, jonka Jumala on rakentanut seurakunnan ympäri. Ja se kivimuuri on se elävä usko, joka on rakettu kallion, Kristuksen, päälle. Mutta koska kristityt rupeavat lankeamaan pois siitä elävästä uskosta ja tekemään pahaa, silloin he kantavat pahoja marjoja. Sentähden aikoo Jumala hajottaa ensin sen kivimuurin, eli sen elävän kristillisyyden, ja hän ottaa vielä pois aidan eli sen ulkonaisen kristillisyyden. Sitte pääsevät eläimet polkemaan ja paskantamaan Jumalan viinamäessä. Sillä koska kivimuuri on pois otettu, ei ole enää yhtään hollia (pidätystä) siinä ulkonaisessakaan aidassa. Keiturit kuitenki hyppivät sen yli.

Nyt on kivimuuri jo aikaa hajonnut. Jumala alkoi jo vanhassa Testamentissa rakentamaan kivimuuria viinamäkensä ympäri. Mutta koska hän ei viinamäestänsä saanut muuta kuin pahoja marjoja, otti hän sen kivimuurin pois, ja jätti sen ulkonaisen aidan, eli sen ulkonaisen palveluksen, joka oli juutalaisilla.

Taas alkoi viinamäen Isäntä rakentamaan kivimuuria Vapahtajan aikana, ja se seisoi lähes kolmesataa ajastaikaa, mutta viinamäki rupeis taas kantamaan pahoja marjoja. Silloin otti Isäntä kivimuurin pois, ja jätti vielä sen ulkonaisen aidan seisomaan.

Taas rakensi viinamäen Isäntä Lutheruksen aikana sen saman kivimuurin ylös, mutta ei se ollut kauan pysyväinen. Vihollinen hajotti sen pian. Nyt on ainoastansa se ulkonainen aita jäljellä, ja se on jo lahonnut, ettei ainoastansa keiturit hyppää sen yli, vaan myös sika nostaa nokallansa aidakset ja menee sisälle. Ja koska sika on tehnyt reijän, tulevat muut luontokappaleet perässä ja paskantavat viinamäessä.

Jos nyt viinamäen Isäntä ei rupea taas rakentamaan uutta aitaa ja kivimuuria viinamäkensä ympäri, niin tulee pian se aika, jota on ennustettu Esajaksen kautta edellä mainitussa paikassa, että viinamäen Isäntä hajottaa sekä kivimuurin että aidan, ja tekee viinamäen autioksi. Ei anna enää kastettakaan taivaasta, joka merkitsee katuvaisten kyyneleitä. Hän ottaa pois viinakuurnan, jossa hän aikoi viinamarjoja painaa ja pusertaa.

Jumalan vihan viinakuurna on se hengellinen ulkonainen ja sisällinen kuritus, jonka kautta Jumalan lapset koetellaan. Mutta Jumala koettelee ainoastansa heidän uskoansa ulkonaisella vainolla ja sisällisellä sydämen ahdistuksella. Tämä hengellinen kuritus on viinakuurna.

Mutta pahoja ihmisiä ei saata Jumala sillä lailla kurittaa, sillä ei he ota kuritusta vastaan. Koska nyt viinamäen Isäntä on alkanut rakentamaan kivimuuria ja vahvaa aitaa viinamäkensä ympäri ja gravia kaivamaan ja kiviä pois korjaamaan siinä toivossa, että hän sais kerrankaan hyvää hedelmää nautita vaivastansa, niin se on arvattava, että siihen tarvitaan paljon työväkeä, jota viinamäen Isäntä on mennyt ulos palkkaamaan.

Mutta paljon on vielä niitä, jotka seisovat joutilasna turulla, vaikka he saattaisit kyllä työtä tehdä Jumalan viinamäessä. He panevat sen kyllä syyksi, ettei kenkään ole palkannut heitä. Mutta koska nyt viinamäen Isäntä on tullut vielä iltapuoleen palkkaamaan työväkeä, täytyy niittenki mennä työhön, jotka ovat koko päivän seisoneet joutilaina. Sillä ne laiskat raadot, jotka ei mene koskaan työhön, ei saa mitään, vaan saavat syödä kynsiänsä, koska ilta tulee.

Ne harvat sielut, jotka ovat kantaneet päivän kuorman ja helteen, älkööt napisko Isäntää vastaan, ettei he saa suurempaa palkkaa kuin ne, jotka tulevat hiljain työhön; vaan paremmin rukoilkoon minun kanssani viinamäen Isäntää, että hän menis aina palkkaamaan enemmän työväkeä viinamäkeensä, että he jaksaisit paremmin korjata tätä viinamäen paikkaa, joka on jäänyt korjaamatta. Että he jaksaisit paremmmin isoja ja raskaita kiviä kangota ylös ja vierittää pois viinamäen lihavimmasta maasta. Että he jaksaisit suuren vaivan kautta kaivaa gravia, rakentaa kivimuuria, ja semmoisen aidan ylösnostaa, ettei enää keiturit ja koirat eli muut luontokappaleet pääsis sisälle polkemaan ja paskantamaan. Että ne harvat oksat, jotka ovat istutetut elävään viinapuuhun, tulisit hedelmällisiksi ja kantaisit punaisia viinamarjoja, joista tulee Isännälle makea viina, koska hän heitä viinakuurnassansa pusertaa.

Me toivomme, että viinamäen Isäntä, joka nyt on tullut hakemaan viinamarjoja, löytäis jonku marjan, joka olis kypsynyt, ja makea hänen suussansa, koska hän tätä ennen ei ole löytänyt muuta kuin pahoja marjoja, kuivia oksia ja polttiaisia. Kuule viinamäen Isäntä niitten huokaukset, jotka raskaassa työssä ovat! Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Matt. 20: 1

Meidän pyhän evankeliumin johdatuksesta pitää meidän tänäpäivänä perään ajatteleman: kuinka työväki tekee työtä viinamäessä. 1. Missä siivossa on viinamäki, koska ensimmäiset työmiehet sinne tulevat? 2. Missä siivossa on viinamäki, koska viimeiset tulevat työhön? 3. Minkätähden ensimmäiset napisevat, koska viinamäen Isäntä ei anna heille suurempaa palkkaa, kuin viimeisille?

Me toivomme, että viinamäen Isäntä panee perheen haltijansa katsomaan perään, kuinka työväki tekee työtä viinamäessä. Sillä jos perheen haltija ei katso väen perään, rupeavat he laiskottelemaan ja maatapanemaan puolenpäivän aikana siinä luulossa, ettei Isäntä tiedä, kuinka he tekevät työtä, koska perheen haltija ei jouda aina olla ruoskan kanssa hopittamassa laiskoja työmiehiä.

1:ksi. Minkäkaltaisessa siivossa on viinamäki, koska ensimmäiset työmiehet tulevat työhön? Me kuulimme äsken profeetta Esajaksen kirjoituksesta, että viinamäki on huonossa siivossa, koska perheen Isäntä menee varhain aamulla palkkaamaan työväkeä viinamäkeensä. Hän vallitti silloin jo, että hän on tehnyt paljon työtä tämän viinamäen päälle, saattaaksensa häntä hedelmälliseksi ja viinamarjoja kantavaksi, mutta se kantoi aivan pahoja marjoja, jotka ovat karvaat Isännän suussa. Joka kerta kun hän tulee maistamaan marjoja, täytyy hänen sylkeä heitä ulos suustansa.

Silloin täytyi hänen heittää pois koko sen viinamäen. Ja vaikka viinamäen Isäntä oli ennen jo rakentanut kivimuurin viinamäen ympäri ja kaivanut gravia ja nostanut korkean aidan, ettei keiturit ja muut luontokappaleet pääsis sinne syömään viinapuun vesoja ja paskantamaan, niin hajotti vihollinen sekä kivimuurin että myös kravit ja viinakuurnan. Tämä on tapahtunut Isännän suostumuksella. Koska nimittäin Isäntä ei saanut mitään vaivastansa, täytyi hänen antaa koko sen viinamäen vihollisen haltuun.

Koska siis ensimmäiset työmiehet tulit työhön, oli tämä viinamäki täynnänsä orjantappuroita ja ohdakkeita. Kivimuuri oli hajotettu. Kravit olit täytetyt rapakolla ja sonnalla. Viinakuurna oli poijessa. Keiturit olit syöneet viinapuun vesat. Sika oli nokallansa nostanut aidan, joka myös oli lahonnut. Luontokappaleet olit siellä polkeneet ja paskantaneet. Pissihaukat, hattarat ja mettän perkeleet olit rakentaneet pesänsä torniin, joka myös oli kaatumallansa. Ja koko viinamäki oli autioksi tullut Herran sanan jälkeen.

Huono siivo oli tässä viinamäessä, koska ensimmäiset työntekijät tänne tulit. Heidän täytyi ensinnä ruveta pirun paskaa korjaamaan pois viinapuun kannoista. Heidän täytyi korjata gravia, jotka olit rapakkoa ja sontaa täynnänsä. Heidän täytyi purkaa sen aidan, joka oli lahonnut. Sikoja ja keitureita heidän täytyi ajaa pois viinamäestä.

Hattarat ja mettän perkeleet, jotka kiroisit ja nauroit työmiehille, tulit ylön liki pyhää valkiaa, jonka perheen haltija oli sytyttänyt, koska hän sanoi: "Minä olen tullut sytyttämään valkiaa maan päälle." Tätä valkian liekkiä pidit hattarat ja mettän perkeleet kamalana. He tulit sinne kurkistelemaan. Ja siinä he poltit karvojansa.

Koska nyt työmiehet, joita Isäntä oli palkannut, rupeisit kirveellä hakkaamaan viinapuun kantoja, jotka olit lahonneet, ja sirpillä leikkaamaan orjantappuroita, ja rautakangella kankoamaan kiviä, ja terävällä miekalla karsimaan kuivetuita puita, ja luodeilla ampumaan pissihaukkoja, jotka olit pesänsä rakentaneet torniin, silloin rupeisit myös äpärät pakenemaan viinamäestä. Ja pikku tiaiset rupeisit sen sijaan rakentamaan pesänsä torniin, ja viinapuun vesat rupeisit hopummasti kasvamaan.

Ja vaikka ne harvat viinamarjat, jotka ovat viinamäessä kasvamassa, ei ole vielä kypsyneet, ennenkuin Herra antaa enemmän kastetta taivaasta, ja antaa armon auringon paistaa aamusta ehtooseen asti, on kuitenki se meidän toivomme, että viinamäen Isännän ei pidä turhaan etsimän punaisia viinamarjoja, (niin) kuin hän muinen haki marjoja viikunapuusta ja häätyi silloin kirota tämän hedelmättömän puun. Ah Herra! Älä vielä kiroa näitä hedelmättömiä puita, äläkä varsin karsi hedelmättömiä oksia ennen kuin aurinko laskee!

2:ksi. Millainen siivo on Herran viinamäessä, koska viimeiset työmiehet tulevat työhön? Ei ole silloinkaan kaikki paikat korjatut. Vaikka ensimmäiset, jotka tulevat varhain aamulla, saavat raskasta työtä tehdä ja päivän kuorman ja helteen kantaa, kyllä on vielä paljon tekemistä niillekki, jotka tulevat iltapuoleen työhön, sillä ne ovat seisoneet turulla kauan aikaa joutilaina. Ja koska perheen Isäntä kysyy: "Miksi te seisotte koko päivän joutilasna?", vastaavat he, "ettei kenkään ole palkannut meitä."

Se saattaa kyllä olla niin, ettei kenkään ole teitä palkannut. Mutta olisikohan Isäntä ajanut teidät pois, jos te olisitte tulleet ilman palkkaamatta työhön? Taitaa olla oma laiskuus ja huolimattomuus, ettei kukaan ole teitä palkannut. Ei kukaan ota niitä työhön, jotka ovat laiskat ja vielä päälliseksi tyhmät. Ja semmoiset laiskat ja tyhmät työmiehet, jotka ensinnä nukkuvat aamupäivän, ja vielä puolipäivän aikana tahtovat nukahtaa, ne vaativat erinomattain, että heille pitää annettaman iso palkka ja liininki joka aterialle. Ei niille kelpaa kaloleipä.

On  totisesti sekin esteenä, ettei kenkään ole heitä palkannut. Josta laiskat työntekijät ottavat sen vakuutuksen itsellensä, ettei tarvitse kenenkään tulla työhön ilman palkkaamatta. Mutta jollakulla tavalla pitää ilmanki laiskan työntekijän peittämän vikojansa, sillä tämä kysymys: "Miksi te tässä seisotte koko päivän joutilasna?" ei suinkaan ole laiskoille kiitos ja kunnia, vaan se on yksi soimaus niille, jotka ei mene työhön ilman palkkaamatta.

Ei ole laiskalla halu mennä työhön ennen kuin hänelle luvataan iso palkka. Kuitenkin täytyy viinamäen Isännän käskeä niitäkin työhön, jotka ovat seisoneet kauan aikaa joutilasna, sillä Isännällä on niin paljon työtä, että hänen täytyy ottaa kaikki, jotka siihen työhön kelpaavat työmieheksi. Koska nämä viimeiset työmiehet tulevat, silloin on ensimmäiset jo tehneet paljon työtä, niin kuin Vapahtaja sanoo opetuslapsillensa: "Te olette menneet muiden työhön. Muut ovat tehneet työtä, ja te saatte niittää." Mutta jos nämä viimeiset tekevät suuremmalla vireydellä työtä kuin ensimmäiset, saavat he myös päiväpalkkansa, sillä viinamäessä tulevat viimeiset ensimmäisiksi ja ensimmäiset tulevat viimeisiksi.

Ei tarvitse vaan suruttomien omistaa itsellensä näitä sanoja ja ajatella, että hekin tulevat ensimmäisiksi, koska he lykkäävät katumuksensa viimeiseksi, sillä me tiedämme, että yksi surutoin ihminen omistaa itsellensä semmoisia paikkoja Raamatusta, jotka ei sovi hälle ollenkaan. Koska yksi surutoin ihminen kuulee, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi, ottaa hän siitäkin suruttomuuden ainetta ja ajattelee, että hän tulee ensimmäiseksi taivaan valtakunnassa, vaikka hän säästää katumuksensa ja parannuksensa viimeiseksi.

Ka! Semmoisia rietas maalaa sokean raukan mieleen. Koska surutoin ihminen pannaan Raamattua selittämään, niin se on yhtäkuin pukki pantaisiin kryytimaan haltijaksi. Mitä varten on aita pantu kryytimaan ympäri? Arvaavatkos pukit ja keiturit sen? Kyllä kaiketi pian tulis selvä yrttitarhasta, jos pukit ja keiturit laskettaisiin sinne. Mutta ei ole viinamäki heitä varten tehty, vaan se on rakettu sitä varten, että viinapuun marjat ja oksat ja vesat pitää kasvaman ja viheriöitsemän, joista viinamäen Isännän pitää saaman punaista viinaa, koska hän rakentaa viinakuurnan, jossa hän pusertaa viinamarjoja ja laskee nuorta viinaa uusiin leileihin.

Kasvakaat, kasvakaat, te viinapuun vesat! Kasvakaat, kasvakaat, te hedelmälliset oksat! Kasvakaat, kasvakaat, te punaiset viinamarjat! Pian teitä leikataan ja pannaan viinakuurnaan, koska perheen haltija sanoo: "Minä sotkun viinakuurnan yksinäni, ja ei yksikään kansasta minun kanssani. Miksi ovat sinun vaattees niin punaiset, ja sinun pukus niinkuin viinakuurnan sotkujan." (Es. 63: 2, 3)

3:ksi. Minkätähden ensimmäiset työmiehet napisevat Isäntää vastaan, koska heidän palkkansa ei ole suurempi kuin jälkimäisten? Se on työläs sanoa, minkätähden he napisevat. Mutta jos me otamme muutampia paikkoja Raamatusta esimerkiksi, niin me löydämme, että Sebedeuksen pojat tahdoit tulla parhaaksi kristityksi, elikkä suurimmaksi taivaan valtakunnassa sentähden, että he olit ensimmäiset apostolit, joita Vapahtaja oli kutsunut opetuslapsiksi.

Mutta ei viinamäen Isäntä katso sen perään, kuka on ensiksi alkanut työtä tekemään, vaan Isäntä katsoo sen perään, kuka suuremmalla hartaudella ja vireydellä on tehnyt työtä. Vaikka ensimmäiset työmiehet ovat kantaneet päivän kuorman ja helteen, ovat kärsineet paljon tuskaa ja vaivaa kristillisyyden tähden, ovat tulleet pilkatuksi ja vainotuksi maailman lapsilta. Jos he ovat taas jälkeen istuneet laiskana eli nuokkuneet puolenpäivän aikana, niin ei ole heidän työstänsä karttunut suurempaa etua Isännälle, kuin niitten työstä, jotka tulit iltapuoleen.

Sillä ne ovat suurella hartaudella ja kiivaudella kantaneet kiviä muuriin ja aidaksia aidan rakennukseksi, ja gravia kaivaneet ja pirun paskaa korjanneet pois viinamäestä, jota ei moni tahdokaan tehdä. Tuskin yksi komea piika viitsii lampaan paskoja korjata, joka on kuitenki puhdas. Mutta pirun paskaa hän ei korjais ollenkaan, jos vielä kultasydän annettaisiin palkasta. Tätä nuoskaa työtä on viimeisten työmiesten häätynyt toimittaa. Ja sentähden ovat kaikki hattarat ja mettän perkeleet vihaiset heille.

Mutta ensimmäiset ovat tyytymättömät, koska viimeiset saavat saman verran palkkaa kuin ensimmäiset. Vanhimmat kristityt tahtovat enemmän valtaa ja kunniata voittaa kuin vasta-alkavaiset. Mutta se on tietämätöin, jos vanhat kristityt ovat Jumalan edessä niitten vertaiset, jotka ensimmäisessä kiivaudessa ja hartaudessa tekevät työtä Herran viinamäessä, eli freistaavat voittaa jonku sielun taivaan valtakunnalle.

Kristillisyyden laatu on senkaltainen, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset tulevat viimeisiksi. Ei ainoastansa ne, jotka tahtovat parhaaksi kristityksi tulla, niinkuin esimerkiksi Sebedeuksen pojat, joutuvat viimeiseksi, koska he ei saata juoda sitä kalkkia, jonka Vapahtaja on juonut, vaan myös ne, jotka luulevat olevansa paremmat muita, niinkuin esimerkiksi Pietari, lankeavat pian kiusaukseen.

Mutta suruttomat luulevat, että he tulevat ensimmäisiksi taivaan valtakunnassa, koska he muka ovat paremmat kuin ne, jotka tunnustavat Jeesuksen suurta voimaa syntisiä auttamaan ja parantamaan, ja kerskaavat itseänsä, että he ovat pyhät ja hurskaat. Heränneet ja armoitetut ovat suruttomain mielestä hengellisessä ylpeydessä, koska he sanovat, että heillä on omatunto herännyt, että he ovat Jumalan lapset, ja vielä päälliseksi tuomitsevat suruttomia. Mutta suruttomat ovat nöyrät, jotka ei pidä itseänsä kristittynä.

Mutta minäs sitte suruttomat pitävät itsensä, koska ei he pidä itseänsä kristittynä? Eikä he pidä itseänsä Jumalan lapsina, eikä pidä itseänsä perkeleen lapsinakaan. Sillä siitä sanasta he suuttuvat niin kovin, että he rupeavat kepin ja puukon kanssa liikkumaan. Taitavat ne sitte olla enkelit, koska he ei ole Jumalan lapset eikä perkeleen lapset.

Mutta me kuulemme tämän päivän evankeliumissa, että suruttomille ei kuulu mitään koko tämän päivän evankeliumista, paitsi niitä pahoja marjoja, orjantappuroita ja ohdakkeita, joita profeetta Esajas on maininnut. Sillä suruttomat ei ole työmiehet Jumalan viinamäessä, vaan perkeleen viinamäessä. Sentähden, että he tekevät työtä pimeyden ruhtinaalle. Mutta heränneet ja armoitetut, ne tekevät työtä Jumalan viinamäessä, koska he manaavat ja neuvovat suruttomia parannukseen.

Heränneet ja armoitetut sielut ovat ensimmäiset ja viimeiset, jotka tekevät urhoollisesti työtä sen päälle, että tämä viinamäki, joka nyt on huonossa siivossa, tulis korjatuksi ja ylösraketuksi, että viinamäen Isäntä sais viimein maistaa punaisia viinamarjoja, koska hän tulee toisti hakemaan hedelmätä fiikunapuusta, ettei hänen  häätyis vielä toista kertaa kirota tätä hedelmätöintä fiikunapuuta, ja että viinamäen rakentajalla olis muutampia punaisia viinamarjoja panemista pöydälle, koska vieraat tulevat taivaasta. Amen.


Alkuperäinen / SKHS Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /



N:o 16 B       SEPTUAGESIMA SUNNUNTAINA 1853

Jeesus sanoi juutalaisille: Yhdellä oli fiikunapuu hänen viinamäessäns istutettu. Ja hän tuli etsein hedelmätä hänestä, ja ei löytänyt. Niin hän sanoi viinamäen rakentajalle: katso, minä olen kolme vuotta tullut ja etsinyt hedelmätä tästä fiikunapuusta, ja en löydä. Hakkaa hänet pois. Mitä hän myös maata turmelee. Mutta hän vastais ja sanoi hänelle: Herra, anna hänen vielä tämä vuosi olla, niin kauan kuin minä kaivan hänen ympärinsä ja sonnitan, jos hän sittenkään hedelmän tekis, jollei, niin hakkaa hänet pois. Luukas 13: 7, 9.

Tämä vertaus siitä hedelmättömästä puusta on Vapahtajalta edestuotu yhdeksi merkiksi, kuinka monta ajastaikaa viinamäen Isäntä säästää niitä hedelmättömiä puita, ennen kuin hän käskee hakata pois. Ja me arvaamme kaikista asiain haaroista, että tämä hedelmätöin puu oli tuoret puu, sillä ei kuivia puita kukaan säästä niin kauan puutarhassa. Mutta niin kauan kuin yksi fiikunapuu pysyy tuoreena ja kantaa lehtiä ja kukkaisia, tahtoo viinamäen Isäntä säästää sen siinä toivossa ja odottamisessa, että jos tämä fiikunapuu mitämaks tulis hedelmälliseksi.

Mutta ei viinamäen Isäntä ylön kauan säästä sitä hedelmätöintä fiikunapuuta, sillä me kuulemme, mitä Johannes kastaja sanoo: "Jo on kirves pantu puitten juureen. Jokainen puu, kuin hyviä hedelmiä ei kanna, hakataan pois ja heitetään tuleen." Mutta me kuulemme myös tästä vertauksesta, joka on edespantu Luukkaan 13. luvussa, että viinamäen Isäntä oli kolme vuotta etsinyt hedelmätä siitä fiikunapuusta, mutta ei löytänyt. Ja silloin hän sanoi viinamäen rakentajalle: "Hakkaa hänet pois. Mitä hän myös maata turmelee? Mutta viinamäen rakentaja rupeis rukoilemaan, että Herra säästäis sen vielä yhden vuoden, sanoen: Herra, anna hänen vielä tämä vuosi olla, niin kauan kuin minä kaivan hänen ympärinsä ja sonnitan.

O! Ihmeellinen rakentaja, kuinka armollinen sinä olet ja kärsivällinen tämän hedelmättömän puun kanssa. Vaikka tämä puu seisoo tiellä ja turmelee maata, yhtä hyvin tahdot sinä vielä kaivaa sen ympäri ja sonnittaa. Mutta jos tämä puu ei kanna hedelmää viimein, koska se saapi vielä seisoa yhden vuoden, niin se välttämättömästi hakataan pois ja heitetään tuleen.

Näin armollinen on viinamäen rakentaja sille tuoreelle fiikunapuulle, että hän säästää sen kolme ajastaikaa, ja vielä neljännenkin, siksi kuin hän saapi kaivaa sen ympäri ja sonnittaa. Mutta älköön kuiva puu ottako itsellensä yhtään väärää toivoa tästä tuoreesta fiikunapuusta, sillä Vapahtaja on sanonut: Jos tämä on tapahtunut tuoreessa puussa, mitä sitte kuivassa puussa tapahtuu?

Moni kuiva puu luulee, että häntäki säästetään, koska tuoretta puuta ei ole hakattu. Mutta älä ole siinä toivossa, sinä kuivettunut puu, että sinua säästetään, vaan sinua hakataan ensi tilassa. Sillä sinä olet jo aikaa valmis palamaan. Rietas tarvitsee ilmanki polttopuita pohjan maalla, kussa on niin pitkä talvi, ja pakkainen monta kuukautta. Kuinkapa muutoin rietas äijä tarkenis täällä,  jollei olis polttopuita mettässä?

Mutta ei hänkään ota tuoretta puuta ensimmäiseksi polttopuuksi, sillä tuore puu ei ole niin hyvä palamaan kuin kuiva puu. Mutta kuivat karhakat ja katajat, niitä hän ottaa ensimmäiseksi polttopuuksi. Ei tarvitse siis kuivan puun ajatella, että häntä säästetään kolme eli neljä ajastaikaa, niin kuin tuoretta puuta säästetään. Mutta tuore puu hakataan myös pois jos se nyt ei rupea hedelmätä kantamaan, koska viinamäen Isäntä tulee neljännen kerran, eikä löydä hedelmätä.

Vapahtaja puhuu myös niistä mädänneistä puista, jotka häijyjä hedelmiä kasvavat. Ja semmoiset puut, jotka rupeavat onnesta mätänemään, niitä ei ole viinamäen Isäntä koskaan säästänyt. Herra valittaa myös muutamassa paikassa Raamatussa, että hän on paljon työtä tehnyt viinamäen päälle, eikä ole löytänyt muuta kuin karvaita marjoja.

Ja kyllä on semmoisia täälläkin. Mutta niistä viinapuun oksista, jotka kantavat karvaita marjoja, sanoo hän Ilmestyskirjassa, että hän panee niitä karvaita marjoja Jumalan vihan viinakuurnaan. Ja veri siitä viinakuurnasta pitää juokseman kuudenkymmenen vakomitan päähän, koska hän pusertaa niitä karvaita viinamarjoja vihansa viinakuurnassa.

Herra puhuu myös muutamassa Raamatun paikassa, että korkiat puut pitää aleneman ja matalat puut pitää ylenemän. Sillä korkeat puut estävät auringon paistamasta matalan puun päälle. Sentähden aikoo Herra alentaa ne korkeat puut. Koska kova tuuli puhaltaa, kaatuvat ensinnä korkeat puut, vaikka kuinka paksut he olisit. Mutta mädännyt puu, joka karvaita marjoja ja häijyjä hedelmiä kantaa, hakataan pois ja heitetään tuleen.

Koska nyt tämän päivän evankeliumissa puhutaan viinamäestä, kussa on sekä viinapuita että fiikunapuita, pitäisi kaikkien työntekijäin viinamäessä rukoileman sitä suurta viinamäen Isäntää, että hän vielä tämän vuoden säästäis niitä hedelmättömiä puita, niin kauan kuin he pysyvät tuoreena, että se suuri viinamäen rakentaja kaivais gravia heidän ympärinsä ja sonnittais heitä, että he mitämaks tulisit hedelmälliseksi.

Ja sinä hedelmätöin fiikunapuu: Muista sinäkin kerran, että tämä nyt on kolmas vuosi, jona viinamäen Isäntä on tullut hakemaan sinusta hedelmän, sinä hedelmätöin fiikunapuu. Viinamäen Isäntä on jo sanonut viinamäen rakentajalle: Hakkaa hänet pois, miksi hän myös maata turmelee? Mutta se armollinen viinamäen rakentaja on nyt rukoilemassa sinun edestäs, että sinua säästettäisiin vielä tämän vuoden. Jos et tule tämän vuoden sisällä hedelmälliseksi, niin sinut hakataan pois. Muista nyt se, sinä hedelmätöin fiikunapuu.

Ja sinä armollinen viinamäen rakentaja: Rukoile vielä tämän hedelmättömän fiikunapuun edestä, että häntä säästettäisiin vielä yhden vuoden. Kuule armollinen viinamäen rakentaja murheellisten huokaus. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi Matt. 20: 1

Me kuulimme evankeliumista, kuinka viinamäen Isäntä palkkais työväkeä viinamäkeens aamusta iltapäivään asti. Ja me näemme auringosta, että nyt on jo iltapäivä ja viimeiset ajat. Ei taida enää olla pitkä aika, ennen kuin ilta tulee. Mutta yhtä hyvin seisovat vielä muutamat joutilasna turulla ja sanovat: Ei kenkään ole palkannut meitä. Ja viinamäen Isäntä sanoo heille: Menkäät tekin minun viinamäkeeni. Ja mikä kohtuullinen on, pitää teidän saaman. Annas nähdä, mitä he nyt tekevät, koska viinamäen Isäntä on palkannut heitä.

Me olemme ennen puhuneet työmiehistä viinamäessä. Ja koska nyt työmiehet ovat tehneet työtä, pitäis meidän tällä erällä katseleman: Mikä hedelmä nyt tulee viinamäestä, ja minkäkaltainen hedelmä se on.

1. tutkistelemus: Tuleekos paljon hedelmää viinamäestä. 2. tutkistelemus: minkäkaltainen on se hedelmä, joka nyt on kasvamassa viinamäessä. Jospa se suuri viinamäen Isäntä löytäis jonkunlaisen hedelmän, koska hän tulee hakemaan. Hän valittaa nimittäin profeetan kautta, ettei hän ole ennen löytänyt muuta kuin karvaita marjoja. Mutta nyt hän odottaa parempaa hedelmätä kuin ennen. Amen!

1. Tuleekos paljon hedelmätä viinamäestä? Emme tiedä vielä, ennen kuin kaikki viinapuun oksat leikataan. Ei ole vielä moni viinamarja kypsynyt, ja raaka marja ei maistu miltään. Kyllä on meidän mielestämme muutamat viinamarjat koko hyvässä alussa, jos he saisit kasvaa rauhassa. Mutta varikset ja harakat tahtovat pilata viinapuun oksia. Ei he tosin saata niitä viinamarjoja syödä, mutta ne paskantavat niiden päälle. Ja kuka on se ihminen, joka saattaa semmoisia marjoja syödä, joiden päälle varikset ja harakat ovat paskantaneet. Ja minä luulen, että itse piru on niitä pannut viinamäkeen pilaamaan marjoja.

On myös semmoiset madot, joita tuonen koiraksi kutsutaan, jotka kaluavat viinamarjoja ja tekevät paljon vahinkoa. Mutta minä luulen, että se perhoinen, jonka sikiät tuonen koirat ovat, ei pitäis enää muniman niin paljon kuin ennen viinamäessä. Se on yksi iso ja maailman mielestä kaunis perhoinen, josta ne madot tulevat, jotka tuonen koiraksi kutsutaan. Tämä on se mato, joka ei koskaan kuole, josta on kirjoitettu ilmestyskirjassa. Sillä se kalvaa heidän tuntoansa ijankaikkisesti, jotka täällä ei ole istutettu siihen totiseen viinapuuhun.

Mutta myös niitä viinapuun marjoja ja viinapuun lehtiä tahtoo tämä sama mato kalvaa, ennen kuin marjat ovat kypsyneet. Mutta jota enemmän viinapuun oksat imevät nestettä viinapuusta, sitä pikemmin ne kypsyvät. Ja silloin ei lystännä enää sitä matoa kalvaa heitä. Mutta ei ole vielä monta viinamarjaa kypsynyt. Sentähden tuonen koirat kalvavat heitä. Mutta meidän toivomme on, että ne marjat, jotka nyt ovat kasvamassa viinamäessä, pitäisit pian kypsymän, jos Herra antaa vielä enemmän kastetta taivaasta ja antaa armollisen aurinkonsa paistaa.

Mutta sen pahempi, net marjat, jotka nyt ovat kasvamassa Jumalan viinamäessä, ei tule kaikki täydelliseksi. Muutamat pilataan madoilta, muutamain päälle varikset ja harakat paskantavat. Muutampia marjoja pakkainen panee, ja niin muodoin menee yksi osa viinamarjoista hukkaan. Viinamarjan kukkaiset ovat kyllä kauniit Johanneksen aikana, mutta koska elon aika tulee ja viinamarjan oksat leikataan, silloin nähdään, ettei olekaan niin monta marjaa, kuin alusta oli kukkaisia.

Jos te menisitte lukemaan niitä kukkaisia, jotka Johanneksen aikana olit kauneimmassa kukoistuksessa, niin te näkisitte, että tuskin puoli niistä kantaa hedelmän. Ei ole elokuussa niin monta marjaa, kuin Johanneksen aikana oli kukkaisia. Mistäs se tulee? Se tulee siitä, että kevätpakkainen pani muutampia kukkaisia, ja muutampia varhainen sadet pilais. Sillä kukkaisten luonto on senkaltainen, ettei yksikään hedelmä tule niistä ilman siementä.

Koska nyt kukkainen on kauneimmassa kukoistuksessa, silloin on niissä senkaltainen siemen, josta kukkainen tulee hedelmälliseksi. Ja tämä siemen on kaikissa kukkaisissa, olkoon viinamarjan kukkainen, eli hillan kukkainen, eli pellon kukkainen. Jos nyt sadet tulee kukoistuksen aikana, niin pilataan kukkainen sillä lailla, että sadet ottaa pois siemenen kukkaisesta. Ja semmoiset kukkaiset ei tule hedelmälliseksi, vaan tyhjä kuori jääpi.

Koska te näette senkaltaisia tähkäpäitä, joissa tyhjä kuori on, niin tietäkäät, että vesisadet on kukoistuksen aikana ottanut pois siementä, joka kaikissa kukkaisissa on. Ja näin menee paljon niistä siemenistä hukkaan, joita siementen Herra on alusta maahan kylvänyt. Viinamarjan kukkaiset ovat myös vilun arat, niin kuin hillan kukkaiset, ja sentähden menee myös sen kautta hukkaan, yksi osa kukoistuksen aikana ja toinen osa elon aikana, niin että harvat viinamarjat viimein jäävät viinamäen Isännälle.

Vaikka viinamäen Isäntä on niin paljon työväkeä palkannut gravia kaivamaan ja myös fiikunapuitten juuria sonnittamaan, ja kukkaisten juurta kastelemaan, yhtähyvin menee hänen vaivansa hukkaan, jos nyt tästedes ei tule enempi hedelmää viinamäestä kuin tähän asti on tullut. Ja kyllä vihollinen iloitsee siitä, että viinamäen Isännän vaiva menee hukkaan. Mutta viinamäen Isäntä tulee murheelliseksi siitä, ja kaikki uskolliset työntekijät Jumalan viinamäessä itkevät, koska he näkevät, kuinka paljon niistä viinamarjan kukkaisista menee hukkaan, jotka Johanneksen aikana olivat kauneimmassa kukoistuksessa.

2. Minkäkaltaiset ovat ne punaiset viinamarjat, jotka viimein jäävät? Herra on ennen Vanhassa Testamentissa valittanut, ettei hän ole löytänyt muuta kuin karvaita marjoja viinamäestäns. Ja kuka tiesi, minkäkaltaiset ne viinamarjat ovat, jotka nyt ovat kasvamassa. Mutta ei ne ole vielä oikein kypsyneet. Mutta me toivomme, että jos Herra antaa armollisen aurinkonsa paistaa ja karsii hedelmättömät oksat pois, että aurinko pääsee paremmin paistamaan niiden oksain päälle, jotka hedelmän kantavat, että heidän pitää runsaamman hedelmän kantaman, koska Herra heitä puhdistaa, niin kuin hän luvannut on, että hän tahtoo heitä puhdistaa, jotka hedelmän kantavat. Niin me toivomme, että ne harvat viinamarjat, jotka täällä ovat kasvamassa, pitää tuleman Herralle otolliseksi, koska he viimein kypsyvät. Me toivomme, että Herran pitää maistaman viinapuun hedelmästä, joka pohjan maalla on kasvanut.

Kasvakaat siis, te punaiset viinamarjat! Kasvakaat ja kypsykäät, ennen kuin pakkainen tulee. Pian tulee kuoleman enkeli leikkaamaan viinapuun oksat. Kaikki viinamarjat, jotka silloin ovat karvaat marjat niin kuin hevoisen puolat, ja käärmeen puolat, ja sian puolat, niitä panee viinamäen Isäntä vihansa viinakuurnaan ja pusertaa heitä, niin että veri siitä Jumalan vihan viinakuurnasta juoksee kuudenkymmenen vakomitan päähän.

Mutta se suuri viinamäen rakentaja, joka on suuren vaivan kautta palkannut työväkeä viinamäkeensä, ja kaivanut gravia ja sonnittanut fiikunapuitten juurta, varjelkoon net harvat marjat, jotka nyt ovat kasvamassa, jotka ovat istutetut siihen totiseen viinapuuhun, jonka sydämestä he imevät nestettä. Varjele heitä lumisateesta, pakkaisesta ja rajuilmasta, että he pääsisit kypsymään ennen kuin elonaika tulee, että viinamäen rakentajalla olis muutampia punaisia viinamarjoja panemista pöydälle, koska vieraat tulevat taivaasta. Kuule, sinä suuri viinamäen Isäntä, niitten työmiesten rukous, jotka raskaassa työssä ovat, amen.

Alkuperäinen / SKHS:n Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /



N:o 17                                  SEKSAGESIMA SUNNUNTAINA 1857

Kuka uskoo meidän saarnamme ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? Es. 53: 1

Profeetta Esajas valittaa, ettei kukaan usko hänen saarnaansa, sillä ne ihmiset, joille hän saarnais, olit paatuneet, ettei he viittineet kuulla Jumalan sanaa, koska se saarnattiin niin, että se tuli järkeä vastaan. Ja kaikki sen aikaiset profeetat valittavat, ettei sen aikaiset ihmiset ole uskoneet, mitä profeetat saarnaisit.

Vasta profeettain kuoleman jälkeen rupeisit muutamat uskomaan, että profeetat olit saarnanneet oikein, koska he näit, että profeettain ennustukset kävit toteen. Niin myös Vapahtajan aikana ei moni uskonut hänen saarnaansa oikeaksi. Ja koska Lutherus rupeis saarnaamaan parannusta paavilaisille, ei moni uskonut hänen saarnaansa ja oppiansa oikeaksi, vaan häntä pidettiin villihenkenä. Mutta Lutheruksen kuoleman jälkeen pääsi hänen oppinsa levenemään laveammalle. Niin on ollut kaikilla hengellisillä opettajilla syytä kysyä, niin kuin profeetta Esajas kysyi: "Kuka uskoo meidän saarnamme?" Me olemme huomanneet, että muutamat vasta kuolinvuoteella uskovat meidän saarnamme, ja useammat ovat silloin häätyneet tunnustamaan, että oikein on saarnattu.

Mutta ei se tunnustus ole auttanut heitä, koska he ei ole uskoneet ennen. Muutamat ovat uskoneet meidän saarnamme jonkun ajan, mutta kuin maailman kiusaukset tulevat, ovat he lakanneet uskomasta. Ei sekään uskominen auttanut heitä, vaan tuli suuremmaksi tuomioksi, koska kuolema rupeis heidän sydämiänsä ahdistamaan. Muutamat uskovat saarnan oikeaksi, mutta ei tee sen jälkeen.

He lykkäävät parannuksensa vuodesta vuoteen ja päivästä päivään, siihen asti, että tulee hiljaiseksi. Ja silloin heidän täytyy sanoa: "Ei ne minulle kelpaa." Muutamat tuntevat,  ettei he jaksa niin paljon uskoa, että he tulisit vapaaksi. Meidän täytyy siis kysyä, niin kuin profeetta Esajas: "Kuka uskoo meidän saarnamme ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?"

Emme tiedä, kuka viimein uskoo meidän saarnamme, mutta niin kuin profeetat ovat saarnanneet, vaikka ei kukaan ole heidän saarnaansa uskonut, niin täytyy myös meidän saarnata, vaikka ei kukaan enään uskois. Sillä me olemme vakuutetut siitä, että se aika kerran tulee, että täytyy uskoa, koska silmät aukenevat, että oikein on saarnattu, että tie taivaaseen on heille näytetty. Ja o! joska he uskoisit täällä armonajassa, ennenkuin armon ovi kiinni suljetaan.

Ja koska me tänä päivänä freistaamme selittää Vapahtajan saarnaa neljänlaisesta peltomaasta, niin me rukoilemme, että se suuri uskon alkaja ja päättäjä lainais meille oikean ymmärryksen, että jokainen tulis ymmärtämään, missä peltomaassa hän on.

Ne harvat sielut, joilla on korvat kuulemaan, ovat ilman epäilemättä ymmärtäneet, että siinä suuressa pellossa, johon siementen Herra on kylvänyt siunatuita siemeniä, on monenlaista peltomaata, jossa enin osa niistä kylvetyistä siemenistä menee hukkaan. Ei ole tietoa, saapiko hän siemeniäkään takaisin, koska pakkainen on pannut peltoa.

Rukoilkaat, te peltomiehet, että se suuri siementen Herra, joka on hyvät siemenet kylvänyt varjelis peltoa, että siemenet pääsisit itämään ja hedelmän kantamaan, ettei vihamies pääse ihmisten maatessa niin paljon ohdakkeita kylvämään, että ne tukahuttavat nisuja. Sillä nyt on nähtävä, että orjantappurat ja ohdakkeet tukahuttavat pellon, ettei ole enää monta nisujyvää jäljellä. Ja vielä netki siemenet, jotka tänä vuonna on harvoissa paikoissa tulleet, taitavat olla niin huonoja, ettei ne idäkään, vaikka kylvettäisiin.

O siementen Herra, varjele meitä, ettei kaikki siemen menis hukkaan. Varjele peltoa pakkaiselta, lumisateelta ja rajuilmalta, että ne harvat nisujyvät, jotka sinä olet siemeneksi säästänyt, itäisit ja hedelmän kantaisit, ettei siemen pääsis loppumaan, sillä jos vielä siemen loppuu kaikilta, niin me olemme hukassa. Kuule siementen Herra, köyhäin peltomiesten huokaus. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Luuk. 8: 4

Me kuulimme meidän luetusta pyhästä evankeliumista, että Vapahtaja saarnais kansalle neljänlaisesta peltomaasta, mutta kansa ei ymmärtänyt mitään koko siitä vertauksesta. Ei opetuslapsetkaan ymmärtäneet, mikä vertaus tämä oli, mutta niillä oli halu ymmärtää Jumalan valtakunnan salaisuudet. Sentähden he kysyit Vapahtajalta, mitä tämä vertaus hengellisessä tarkoituksessa merkitsee.

Jos siinä suuressa kansan paljoudessa, joka silloin oli koossa, olis ollut joku ihminen, joka olis uskonut, että siinä vertauksessa oli Jumalan sanaa, niin olis epäilemättä joku niistä kysynyt, kuinka tämä vertaus on ymmärrettävä hengellisessä tarkoituksessa. Mutta me ymmärrämme, että suruttomat ihmiset ei pidä semmoisia vertauksia muuna kuin lapparina ja juttuna, joissa ei yhtään totuutta eli Jumalan sanaa ole.

Ainoastansa opetuslapsilla oli halu tietää ja ymmärtää, mikä vertaus tämä olis. Ja niille myös Jeesus selittää tämän vertauksen. Koska nyt Jeesus itse on selittänyt tämän vertauksen opetuslapsillensa, tahdomme me tämän selityksen johdatuksesta laveammalta ulos selittää ne painavimmat kappaleet, jotka oikeaan kristillisyyteen kuuluvat, koska me Jumalan armon kautta tällä pyhällä hetkellä puhumme neljänlaisesta peltomaasta. Ensimmäinen tutkistelemus: Minkäkaltaiset ne ihmiset ovat, joiden sydän on niinkuin poljettu  tie, jossa se siunattu siemen menee kokonansa hukkaan? Toinen tutkistelemus: Minkäkaltaiset ihmiset ne ovat, joiden sydän on niinkuin kivistö, jossa se siunattu siemen kuivettuu pois? Kolmas tutkistelemus: Minkäkaltaiset ovat ne ihmiset, joidenka sydän on niinkuin peltomaa, jossa orjantappurat tukahuttavat peltoa. Neljäs tutkistelemus: Minkäkaltaiset ne ovat, joidenka sydän on niinkuin hyvä maa?

Tätä taivaallista peltomaata tutkeissamme pitäis kaikki oikeat peltomiehet rukoileman siementen Herraa, että joku jyvä putoais hyvään maahan ja että se kantais siunatun hedelmän.

1:ksi. Minkäkaltaiset ihmiset ne ovat, joidenka sydän on niinkuin poljettu tie, jossa se siunattu siemen ei pääse itämään? Ne ovat Vapahtajan selityksen jälkeen semmoiset ihmiset, jotka kuulevat, sitte tulee perkele ja ottaa sanan pois heidän sydämistänsä, ettei he uskois ja vapaaksi tulis. Tässä kuulemme me, että perkele, jota verrataan linnuksi, ottaa sanan pois suruttomain sydämestä, ettei Jumalan sana niinmuodoin vaikuta mitään semmoisessa sydämessä, josta vihollinen ottaa sanan pois.

Perkele verrataan tässä paikassa taivaan linnuksi, joka lentää ympäri maailman ja syöpi ne siemenet sisällensä, jotka kylvetään tien oheen. Ne siemenet ensin tallataan, se on, ne joutavat ajatukset, jotka lentävät edes ja takaisin, ne tallaavat ja polkevat Jumalan peltoa. Ei jouda semmoinen ihminen tarkasti kuulemaan Jumalan sanaa, jonka ajatukset lentävät ympäri maailman. Ja kuka se on, joka niitä lennättää? Ei se ole muu kuin rietas, joka niitä ajatuksia lennättää ympäri maailman, myös silloin, koska Jumalan sanaa saarnataan.

Yksi herännyt ihminen saapi usein tuta, kuinka vihollinen tahtoo lennättää ajatukset ympäri maailman kesken saarnaa, mutta surutoin ihminen ei tunne sitä, että perkele ottaa sanan pois hänen sydämestänsä, sillä hän istuu kuurona ja mykkänä Herran huoneessa. Jumalan sana menee niinkuin hyminä pään ylitse, eli yhdestä korvasta sisälle ja toisen kautta ulos, ettei jää mitään koko saarnasta, ei muistoon, ei järkeen, eikä ymmärrykseen, jopa sitte tuntoon eli sydämeen ei ollenkaan tartu mitään.

Kuinka suruttoman tunto saattaa herätä, koska perkele ottaa pois sanan hänen sydämestänsä sitä myöten kuin se saarnataan? Taivaan mustat linnut poimivat ja nokkivat niitä siunatuita siemeniä sitä myöten, kuin ne kylvetään. Ei surutoin ihminen olekaan tullut Herran huoneeseen sitä varten, että hän nyt tarkasti kuuntelee, että hän sais siitä jonkun ylösvalaistuksen sielullensa. Mutta niinkuin Vapahtajan aikana suurin joukko oli tullut kurkistelemaan, niin myös nytki enin osa suruttomista kokoontuu kirkkoon kurkistelemaan ja koreuttansa näyttelemään.

Ei he ole sillä mielellä tulleet, että he ottavat sanan sydämen halulla vastaan. Ei he ole siinä mielessä tulleet, että sana pääsis heissä vaikuttamaan omantunnon heräystä eli totista katumusta, vaan suurin osa on tullut ilman aikojansa. Muutamat on tulleet pilkkaamaan ja nauramaan, muutamat on tulleet vartioitsemaan, mistä he pääsisit kiinni tarttumaan niinkuin fariseukset Vapahtajan aikana. Ei ole siis ihme, että perkele ottaa pois sanan heidän sydämestänsä, ettei he uskois ja vapaaksi tulis.

2:ksi. Minkäkaltaiset ne ovat, joiden sydän on niinkuin kivistö, jossa se siunattu siemen kuivettuu pois, ettei ollut märkyyttä? Itse siementen Herra on selittänyt tämän paikan näin: että ne on senkaltaiset ihmiset, jotka, koska he kuulevat, ottavat he sanan ilolla vastaan, ja ei heillä ole juurta. Hetkeksi he uskovat ja kiusauksen ajalla lankeavat he pois.

Tämä paikka kuuluu niille, jotka ensi heräyksessä ottavat sanan ilolla vastaan, niinkuin me olemme nähneet täälläki tapahtuvan. Moni on ottanut sanan ilolla vastaan, koska hänelle saarnattiin evankeliumia niin, että sana tuli eläväksi. Kaikki sielustansa murhetta pitäväiset, kaikki murheelliset ja katuvaiset, ottavat sanan ilolla vastaan, koska heille saarnataan evankeliumia siitä ristiinnaulitusta Vapahtajasta. Sana tulee eläväksi heidän sydämessänsä ja he tulevat iloon.

Se on nyt nähty ja kuultu täällä, että monelle on niin käynyt. He ovat myös hetkeksi uskoneet, mutta kiusauksen ajalla ovat he langenneet pois. Vapahtaja sanoo vertauksessa, ettei heillä ollut märkyyttä. Ja selityksessä sanoo hän, ettei heillä ole juurta. Märkyyden kanssa ymmärretään yksi sydämellinen murhe, joka oli sillä syntisellä vaimolla, joka tuli itkemään Jeesuksen jalkain päälle pitaalisen Simonin huoneessa.

Tämä sydämellinen murhe synnin ylitse ei ole muutamilla heränneillä ollut, vaan ainoastansa yksi kuoleman pelko, joka on pakoittanut heitä ottamaan evankeliumin saarnaa uskosta ilolla vastaan. Mutta semmoinen usko ei ole pysyväinen toiseksi siitä syystä, ettei heillä ole juurta. Se on meidän tutaksemme niin ymmärrettävä: ei heillä ole omatunto oikein herännyt, eli jos se on vielä joskus herännyt, ei ole kuitenkaan tämä tunnon heräys ollut pysyväinen, niin että he olisit pysyneet valvomisessa ja kilvoituksessa maailmaa ja omaa lihaa vastaan.

Ei ole siis heillä ollut senkaltainen märkyys eli senkaltainen murhe, kuin opetuslapsilla, jotka itkit ja paruit Vapahtajan kuoleman jälkeen. Eikä heillä ole semmoinen juuri ja omantunnon heräys kuin Paavalilla, eli Daavidilla ja Lutheruksella. Me saatamme myös arvella, jos Vapahtaja olis tässä paikassa tarkoittanut semmoisia, jotka ovat pehmeät päältäkäsin, mutta sydän on altapäin niin kova kuin karkea maa ja kivistö.

Siinä myös siemenet itävät, koska evankeliumia saarnataan Kristuksesta, sillä semmoiset myös ottavat sanan ilolla vastaan, mutta kiusauksen ajalla lankeavat he pois. Niitten sydän ei ole särjetty sydän. Se on alta kova, vaikka se on päältä pehmeä. Semmoiset itkevät kyllä, koska suloisesti saarnataan, mutta nauravat kanssa, koska keveämielisyys on hallitsija. Ja jos joku kristitty rupeaa syvemmältä heidän sydämiänsä kaivamaan, tulee itsekkyys ylös, ja sitte he sanovat: Tuo villihenki pilais Pyhän Hengen työtä minussa.

Mutta kuin Vapahtaja sanoo: Hetkeksi he uskovat, täytyy meidänki uskoa, että hän tarkoittaa senkaltaisia ihmisiä, jotka ovat totisesti heränneet ja ovat ilolla ottaneet evankeliumin saarnaa vastaan, mutta ei ole märkyyttä, eli senkaltaista sydämellistä muretta kuin Daavidilla, opetuslapsilla ja muilla katuvaisilla. Eikä niillä ole juurta, eli senkaltaista omantunnon heräystä, joka ilmoittaa itsensä valvomisessa, itsensä kieltämisessä ja kilvoituksessa syntiä vastaan. Sentähden he lankeavat kiusauksen ajalla pois.

Semmoisia esimerkkiä on täällä paljon, jotka ovat hetkeksi uskoneet ja kiusauksen ajalla langenneet pois. Ja mikä on heitä langettanut? Ei muu kuin huoruus, maailman rakkaus ja maailmanmielisyys, maailman kunnia ja itseys ja ahneus. O! Joska nämät raukat huomaitsisit vielä armon ajassa, kuinka huonossa tilassa he ovat. "Muista kustas langennut olet, ja tee ensimmäisiä töitä!"

3:ksi. Minkäkaltaiset ihmiset ne ovat, joiden sydän on niinkuin pelto, jossa orjantappurat tukahuttavat nisuja? Itse siementen Herra on selittänyt tämän paikan näin: "Mutta ne, kuin orjantappuroihin lankesit, ovat ne, jotka kuulevat ja menevät pois, ja tukahutetaan surulta, rikkaudesta ja elämän hekumasta, eikä kanna hedelmätä." Tässä maalataan meidän silmäimme eteen senkaltaisia ihmisiä, jotka pitävät sitä ulkonaista kristillisyyden tapaa ja tunnustavat uskoa, mutta sydän on niin maailmassa kiinni, ettei he millään tavalla pääse maailmasta irti.

Ei ainoastansa maailman murhe, joka saattaa kuoleman matkaan. Maailman murhe on niinkuin painajainen heidän päällänsä ja painaa heitä maahan. Mutta myös rikkaus ja maailman tavara on heidän mielessänsä yötä ja päivää. He tahtoisit ensin koota maailman tavaroita ja sitte vasta parannuksen tehdä. Ja kolmas synti, joka heitä estää katumuksesta ja uskosta, on elämän hekuma, niinkuin naiminen ja muuta senkaltaista.

Elämän hekuma estää nuoria totisesta kristillisyydestä, ja maailman murhe estää köyhiä tulemasta autuuden tuntemiseen. Rikkaat taas rikkautensa tähden ei pääse irti maailmasta. Mutta kaikilla niillä on olevanansa huolta sielun autuudesta. Ei ne ole rohki suruttomat, jotka juovat, kiroavat, huoraavat ja tappelevat, vaan ne ovat semmoiset, jotka matkivat kristillisyyden tapaa.

Sillä siinä pellossa, kussa orjantappurat tukahuttavat nisuja, siinä on olkia, mutta tähkäpää ei ole muu kuin kuori. Ulkonainen kristillisyyden tapa heillä on, mutta sydämessä ei ole totuutta. Ei ole oikeata katumusta, vaikka vielä kävisit kokouksissa. Ja niitä on aivan paljon täälläki, joilla on olevinansa huolta sielun autuudesta, mutta ei ole sielun autuus sydämen asiaksi tullut.

Voi! kuinka monessa paikassa se siunattu siemen menee hukkaan, ja kuinka vähän siementen Herra saapi vaivoistansa. Koska me katselemme ensin sitä suurta maailman joukkoa, joidenka sydän on niinkuin poljettu tie, joissa Jumalan sana ei vaikuta mitään, ei sen verran, että seisahtaisit synnin juoksussa ja rupeaisit sielustansa muretta pitämään, ja toiseksi katselemme niitä, jotka hetkeksi uskovat ja kiusauksen ajalla lankeavat pois, ja kolmanneksi niitä, jotka maailman murheen  tähden, rikkauden tähden ja elämän hekuman tähden tukahutetaan orjantappuroilta, niin ei jää enää monta henkeä eli monta sielua, jotka totisesti hedelmän kantavat taivaan valtakunnalle. Ei saa siementen Herra monta nisujyvää koota aittaansa elon aikana.

Nyt on vielä semmoinen aika, että maailman murhe pakkaa väkisin kristittyin sydämeen. Ja vaikka kuoleman enkeli on paljastetulla miekalla seisomassa kansan ylitse, niinkuin Daavidi näki hänen seisovan paljastetulla miekallansa taivaassa, ja niinkuin Johannes näki sen saman kuoleman enkelin istuvat hiirenkarvaisen orhiin päällä, yhtähyvin jaksavat ihmiset elää suruttomuudessa ja julkisessa jumalattomuudessa, jolla he pilkkaavat Luojaansa.

Mutta koska kuolema tulee, silloin he kyllä tuntevat onnettomuutensa, mutta silloin on aika hiljaiseksi mennyt. Heidän täytyy viimein tuomita itsensä ja tunnustaa, että he ovat huonolla tiellä olleet. Mutta ei auta enää huutaminen ja kolkuttaminen, koska armon ovi on kiinni pantu. Niinkuin moni kuolevainen on näinä aikoina valittanut: Ei Jumala enää kuule minun rukouksiani.

Ajatelkaat nyt perään, kaikki suruttomat, poislangenneet ja maailman surulta, rikkaudelta ja elämän hekumalta tukahutetut, kuinka vähä teillä on armon aikaa, ja kuinka pitkä ijankaikkisuus on, ja kuinka kalliisti lunastetut sielut menevät hukkaan teidän suruttomuutenne tähden, teidän jumalattomuutenne tähden ja teidän vastahakoisuutenne  tähden.

Vapahtaja on tämän päivän evankeliumissa maalannut teidän silmäinne eteen itsekunki tilaisuutta, että teidän pitäis tunteman itseänne ja näkemän, missä pellossa te olette. Mutta kuin perkele ottaa sanan pois sydämestä sitä myöten kuin se saarnataan, ei ole toivoa, että semmoiset heräisit, ennenkuin jos kuolemassa, koska ei ole enää armon aikaa, eikä katumuksen armoa. Niinkuin monelle kuolevaiselle on tänäki vuonna tapahtunut, ettei ole katumuksen armoa ollut niille, jotka äkkinäisen kuoleman kautta ovat maailmasta pois temmatut ijankaikkisuuteen. O Jeesu, ann´ välttää harhoja teitä!

4:ksi. On vielä neljäs osa siitä suuresta pellosta, joka hyväksi maaksi kutsutaan, jossa se siunattu siemen tekee satakertaisen hedelmän. Mutta ei ole tämä paikka niin ymmärrettävä, että neljäs osa ihmisistä tulee autuaaksi, sillä ei ole apostoleitten aikanakaan ollut neljäs osa ihmisistä, jotka ovat kristityksi tulleet, eikä ole vielä nytkään neljäs osa ulkonaiseen kristinoppiin tulleet, paljota vähemmin niitä, jotka totisesti autuaaksi tulevat.

Mutta me uskomme kuitenki, että löytyy vielä yksi osa Jumalan pellossa, jotka totisesti hedelmän kantavat. Ja ne on totisesti katuvaiset ja uskovaiset, jotka Vapahtajan selityksen jälkeen sanan kuulevat ja kätkevät hyvällä ja toimellisella sydämellä, ja saattavat hedelmän kärsivällisyydessä. Se on merkillinen, että ne saattavat hedelmän kärsivällisyydessä. Ja me tiedämme myös, että kärsivällisyys tarvitaan, ennenkuin oikea hedelmä tulee.

Tässä pahassa maailmassa pitää oleman suuri kärsivällisyys, ennenkuin kristillisyys tulee pysyväiseksi. Moni on kärsimättömyyden kautta kadottanut oikean uskon hedelmän. Moni on valittanut, että kärsimättömyys oli pilannut hänen uskonsa. Ja se onki  tosi, että moni on kärsimättömyyden kautta kadottanut uskonsa. Mutta meidän toivomme on, että niitä on vielä muutampia sieluja, jotka saattavat hedelmän kärsivällisyydessä. Niitä on vielä muutampia, ehkä harvoja sieluja, jotka kantavat Jeesuksen ristiä kärsivällisyydessä.

Ja ne harvat sielut, jotka saattavat hedelmän kärsivällisyydessä, pitäisit nyt rukoileman sitä suurta ristinkantajata, että hän tulis heille avuksi ja vahvistais heidän jäseniänsä, koska ne rupeavat väsymään. Että hän vuodattais Pyhän Hengen viinasta muutampia armon pisaroita, koska heidän polvensa rupeavat nääntymään ristin kuorman alla. Että he jaksaisit aina edespäin saattaa hedelmän taivaan valtakunnalle kärsivällisyydessä. Että he jaksaisit sotia ja kilvoitella heidän kalliimmassa uskossansa loppuun asti. Että he viimein pääsisit kärsivällisyyden hedelmän nautintoon taivaan valtakunnassa, kussa kaikki kärsiminen loppuu, kussa Herra pyyhkii heidän kyyneleensä pois ja antaa heille elämän kruunun. Siellä saavat ne harvat sielut, jotka täällä ovat saattaneet hedelmän taivaan valtakunnalle kärsivällisyydessä, nautita hedelmää elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissä, nyt ja ijankaikkisesti. Amen.


Jäljennös / SKHS Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /



N:o 18                                  LASKIAIS SUNNUNTAINA 1849

Ja Jeesus sanoi: ”Minä tulin tuomiolle tähän maailmaan, että ne, jotka ei näe, pitää näkemän, ja ne, jotka näkevät, pitää sokeiksi tuleman.” Joh. 9: 39.

Evankelista Johannes kirjoittaa evankeliuminsa yhdeksännessä luvussa, että Vapahtaja oli tehnyt yhden ihmisen näkeväiseksi, joka oli sokeana syntynyt ja sokeana vaeltanut kolmekymmentä ajastaikaa. Sen asian tähden suutuit fariseukset ja kirjanoppineet Vapahtajalle, joka oli sokean miehen silmät avannut, ja sanoit hänen olevan syntisen eli jumalattoman ihmisen.

Mutta fariseukset suutuit myös sille miehelle, joka oli sokeana syntynyt; sillä koska fariseukset rupeisit tutkimaan sitä miestä, jonka silmät olit avatut, kysyit he häneltä, minkäkaltaisen miehen hän luuli sen olevan, joka oli hänen silmänsä avannut, ja se mies tunnusti uskovansa Jeesuksen olevan profeetan. Vaikka se mies oli sokeana syntynyt, eikä niinmuodoin tuntenut yhtään puustavia kirjassa, niin oli hänellä kuitenki parempi tieto kristillisyydestä kuin fariseuksilla ja kirjanoppineilla. Se mies, joka oli sokeana syntynyt, arvasi omasta koettelemuksesta eli sydämensä tuntemisesta, ettei Jumala kuule syntisiä, ja että sillä miehellä, joka saattoi sokean silmät avata, oli suuri Jumalan voima.

Mutta fariseukset ja kirjanoppineet olit Vapahtajalle kovin suuttuneet sen haukkumisen tähden. Ja se hengellinen viha teki heitä niin sokeiksi, että he sanoit hänen olevan syntisen eli suuren pahantekijän. Välistä arvelit he hänellä olevan perkeleen, vaikka muutamat sanoit: "Taitaako perkele sokean silmät avata?"

Tämän hengellisen sokeuden tähden sanoi Vapahtaja, että ne, jotka ei näe, pitää näkemän, ja ne, jotka näkevät, pitää sokeiksi tuleman. Luonnollinen ihminen luulee aina, että hänellä ovat silmät, että hän näkee paremmin kuin kristityt, mistä tie menee taivaaseen. Hän luulee, että hänellä on parempi tieto kristillisyydestä, kuin näillä heränneillä. Hän ajattelee, että heränneet ihmiset, joiden silmät Vapahtaja on avannut, ovat hulluiksi tulleet, ja että he ovat pahoilta hengiltä riivatut. He katsovat siis kristillisyyden vääräksi ja ihmeelliseksi taikaukseksi. Ja kristityt ovat heidän mielestänsä kirottu joukko, joka ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa.

Mutta tämä maailman ihmisten väärä usko tulee siitä hengellisestä vihasta, joka tekee heitä sokeiksi, niin kuin fariseukset ja kirjanoppineet ei tunteneet pahempaa miestä maailmassa kuin Jeesus Nasarenus, joka soimais heitä vääryydestä, niin ei löydä maailman sokea joukko pahempia ihmisiä, kuin nämät heränneet ihmiset. Mutta se tulee siitä hengellisestä vihasta, joka tekee suruttomat sokeiksi.

Sentähden sanoo myös Vapahtaja, että ne, jotka näkevät, pitää tuleman sokeiksi. Niin kuin kala tulee sokeaksi loisteessa, niin tulee myös luonnollinen ihminen umpisokeaksi sen taivaallisen valon kautta, joka kristillisyyden kautta ilmaantuu. Silmäin tohtori saattaa parhaiten ymmärtää, minkätähden kala tulee sokeaksi loisteessa.

Mutta sen me olemme nähneet, että koska loiste tulee äkkiä kalan päälle, tulee hän niin sokeaksi, ettei hän näe mitään. Mutta isommat ja vanhat kalat, jotka ovat vähän edempänä niinkuin loisteen syrjällä, ne pakenevat henkensä kanssa valkeudesta pimeyteen, sillä he pelkäävät valkeutta. Niin pelkää myös vanha aatami sitä hengellistä valoa, ja pakenee henkensä kanssa pimeyteen, kussa hän on harjaantunut uimaan lapsuudesta saakka.

Paremmin kala näkee pimeydessä, kuin loisteessa. Luonnollinen järki näkee paremmin luonnollisessa pimeydessä, kuin kristillisyyden valossa, mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta koska kristillisyyden valo paistaa silmiin, tulee hän niin sokeaksi, ettei hän ollenkaan ymmärrä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Hän tulee niin sokeaksi, että hän katsoo kristillisyyden riettaan hengen vaikutukseksi ja luonnollisen tilaisuutensa, joka on hengellinen pimeys, katsoo hän kristillisyydeksi.

Ja koska luonnollinen ihminen suuttuu niin kovin kristityille, että sappi puhkeaa, silloin rupeaa hän imemään kristittyin verta. Eikä omatunto sano hänelle, että se on väärin, vaan hengellinen viha antaa hänelle sen väärän vakuutuksen, että se on oikein, että kristityitä pitää vihattaman ja pieksettämän.

Siinä tarkoituksessa sanoo Vapahtaja, että ne, jotka näkevät, pitää sokeiksi tuleman. Se on: ulkokullatut ja suukristityt, joilla on paras ulkonainen tieto ja iso järki, ne pitää sokeiksi tuleman kristillisyyden kautta. Mutta sokeat, se on: yksinkertaiset, joilla ei ole niin iso järki, net pitää näkemän millinen oikea kristillisyys on. Mutta luonnollinen järki ottaa niin kovin vastaan, että hän pudistaa nyrkkiänsä ja sanoo: sekö on oikea kristillisyys, joka tekee ihmisen sokeaksi? Eiköpä ihmisen pitäisi saaman paremmat silmät elikkä paremman ymmärryksen ja paremman ylösvalaistuksen kristillisyyden kautta?

Joo, semmoiset silmät, jotka kärsivät katsoa sitä valkeutta, joka kristillisyydessä loistaa, ne tulevat kirkkaammaksi kristillisyyden kautta. Mutta semmoiset silmät, jotka ovat paloviinasta punaisiksi tulleet, eli huoruuden tähden vajonneet silmäin kuoppaan, eli hengellisen vihan tähden vertyneet, eli ahneuden tähden kuivettuneet, sanalla sanottu, jolla silmät ovat niinkuin pissihaukalla, joka parhaiten näkee pimeydessä: ne tulevat sokeiksi sen valon kautta, joka pimeydessä loistaa.

Niin myös isot kalat, jotka uivat siinä luonnollisessa pimeydessä, ne tulevat sokeiksi kristillisyyden loisteessa. Ei ne kärsi nähdä valkeutta ja sentähden ne pakenevat niin hopusti kuin saattavat loisteen syrjästä siihen luonnolliseen pimeyteen, kussa he ovat harjaantuneet uimaan. Vapahtaja sanoo, että he rakastavat pimeyttä ja vihaavat valkeutta, sillä heidän työnsä ovat pahat. Ei ne tohdi tulla valkeuteen, ettei heidän töitään nähtäisi.

Jokainen, joka pahaa tekee, se pelkää ja vihaa valkeutta, sillä kristillisyys, joka on se hengellinen valkeus, ilmoittaa huorat ja varkaat. Ne mistantavat kunniansa kristillisyyden kautta. Sentähden ovat huorat ja varkaat valkeuden eli kristillisyyden viholliset. Niin myös juomarit ja viinaporvarit, kiroilijat, tappelusmiehet, ahneet, maailman tavaran rakastajat, kaikki manalaiset ja kummitukset, ja pahat henget, jotka pimeydessä liikkuvat, pakenevat, koska päivä valkenee.

Kaikki hukat ja pedot, jotka yöllä kiskovat ja raatavat lampaita, menevät luolihinsa, koska aurinko rupeaa paistamaan maan päälle. Niin myös pissihaukat, jotka yöllä pyytävät saalista, pakenevat pois, koska päivä valkenee. Kaikki ne pimeyden elävät, jotka ei kärsi valkeutta nähdä, ovat nyt vahtaamassa ja odottamassa, koska aurinko laskee, ja koska tämä pikkuinen valo katoais, joka nyt on ilmaantunut, että he pääsisit taas pyytämään ihmisten sieluja ja syömään heidän omaisuuttansa viinakaupallansa.

Mutta me toivomme, ja rukoilemme valkeuden Isää, että hän avaisi kaikkein sokeain silmät, jotka istuvat tien päällä ja kerjäävät, että hekin saisit nähdä, millainen valkeus on. Niinkuin hän avasi sen miehen silmät, joka oli sokeana syntynyt, ja sen miehen silmät, joka istui tien päällä ja kerjäsi, niin hän vielä nytki avaa kaikkein sokeain silmät, jotka huutavat: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minun päälleni, että minä saisin näköni!"

Kaikki sokeat rukoilkaan ja kaikki hengessä köyhät rukoilkaan, ja kaikki vaivaiset rukoilkaan, että ne, jotka ovat saaneet näkönsä, ei tulisi jälleen sokeiksi, ja että kaikki, jotka ovat vielä sokeat, saisit näkönsä, että he näkisit vaeltaa ijankaikkisuuteen. Kuule, o, Daavidin poika, sen sokean raukan huudon, joka istuu tien vierellä kerjäten. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Luuk. 18: 31 - 43

Tämän päivän evankeliumissa on sekä luonnollinen että hengellinen sokeus maalattu silmäimme eteen. Se  mies, joka huusi: "Jeesus, Daavidin poika!" oli luonnosta sokea. Mutta opetuslapset olivat myös hengellisessä sokeudessa, koska Vapahtaja ilmoitti edessä seisovan kärsimisensä, eikä ne uskoneet.

Seuraavaisesti siitä pitää meidän tällä hetkellä puhuman siitä hengellisestä sokeudesta. Ensimmäinen tutkistelemus osoittaa, kuinka ihminen on tullut sokeaksi. Toinen tutkistelemus osoittaa, kuinka tämä sokea raukka pitää saaman näkönsä. Me seuraamme Jeesusta, muttei meidän pidä toruman sitä sokeata miestä, koska hän huutaa Vapahtajan perään, sillä jos hän tuntee sokeutensa, että hän sokeuden tähden on tullut kerjäläiseksi, ei hän lakkaa huutamasta, vaikka häntä torutaan. Se seisoo nimittäin evankeliumissa, että jota enemmän tätä sokeata miestä kiellettiin huutamasta, sen enemmän hän huusi: "Daavidin poika, armahda minun päälleni!"

Ensimmäinen tutkistelemus osoittaa: kuinka tämä sokea raukka on sokeaksi tullut. Me olemme kuulleet, että tämä sokea raukka on sokeana syntynyt, ja jos hänen vanhempansa olisit täällä, niin he saattaisit todistaa, että hän on sokeana syntynyt, niinkuin hukan penikka. Mutta jos hän vielä ei oliskaan sokeana syntynyt, niin on hän kuitenki jälkeenpäin umpisokeaksi tullut, koska rietas on kääntänyt hänen silmänsä nurin, niin että kaikki puustavit kirjassa ovat ylösalaisin käätyt, vaikka sokea raukka luulee oikein ymmärtävänsä niitä asioita, jotka kuuluvat kristilisyyteen.

Mutta koska rietas on kääntänyt sokean raukan silmät nurin, katsoo hän oikean kristillisyyden riettaan hengen vaikutukseksi eli taikaukseksi, mutta sen luonnollisen tilaisuuden katsoo hän oikeaksi kristillisyydeksi. Hän nojaa itsensä sen päälle, että hän on siveästi elänyt, vaikka hän oliski vähäisen juomari, viinaporvari, huorintekijä. Vaikka hän olis tyyris ja ahne voittamaan maailman tavaraa. Hän ottaa vaivaisilta ja kuluttaa rikkaille. Hän kiroaa, ja tappelee ihmisten kanssa.

Mutta kyllä hän sentähden on siveästi elänyt. Ei suinkaan omatunto soimaa häntä juopumuksesta, kirouksesta, tappeluksesta, eikä myös tunto soimaa häntä huoruudesta ja ahneudesta, sillä rietas on niin kääntänyt hänen silmänsä nurin, ettei hän näe syntiänsä. Mutta kyllä hänellä on tarkka silmä näkemään vikoja kristittyin vaelluksessa, vaikka hän itse juopi, kiroilee ja tappelee, huorin tekee ja varastaa: ei se tule omantunnon päälle.

Mutta kristittyin puheet ja soimaukset, ne tulevat niin suureksi vaivaksi sokean raukan tunnon päälle, ettei hän saa omantunnon rauhaa, ennenkuin hän on kristittyin verta imenyt. Ja kuinkapa hänen omat kauhistavaiset työnsä tulisit tunnon päälle, koska rietas on kätkenyt häneltä kaikki synnit ja peittänyt kaiken riettauden siveyden peiton alle, eli kuolleen uskon liivalla pesnyt hänen sydämensä puhtaaksi.

Jos nimittäin tämä sokea raukka ei olis niin siveästi elänyt, että hän saattais sen päälle luottaa, että Jumalan pitää maksaman hänen hyvät työnsä ijankaikkisuudessa, niin ottaa hän ja varastaa armoa ja ajattelee, ettei kaikki vääryys lankee ainoastansa hänen päällensä, koska koko maailma on elänyt samalla tavalla. Hän ottaa myös siitä väärän lohdutuksen, että jos hänen pitää menemän helvettiin, kyllä muut tulevat perässä.

Ilmanki tulee huokeammaksi oleminen helvetissä, kuin on paljon kumppania. Riettaalle tulee niin surkea ja polttava kateus, jos muut olisit paremmat häntä. Sentähden täytyy hänen panna kristittyin päälle kaikki ne synnit, joissa hän itse on kiinni, ja vielä pahemmat ja julmemmat. Esimerkiksi, että kristityt ovat Jumalan pilkkaajat ja riettaan palvelijat, jotka ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa.

Siinäpä se parhaiten näkyy, kuinka sokea suruton ihminen on, koska hänen mielestänsä kaikki Pyhän Hengen vaikutukset ovat riettaan hengen vaikutukset. Niin ajattelit kuitenki ne siveät juutalaiset, että Vapahtaja aukaisi sokean raukan silmät noituudella ja perkeleen avulla. Ne sanoit, että hänellä oli perkele, ja että hän oli liitossa perkeleen kanssa.

Sama ajatus on vielä nytki kaikilla riettaan palvelijoilla, jotka ovat sokeana syntyneet, niinkuin hukan penikat, ja joiden silmät rietas on kääntänyt nurin. Heillä on vielä nytki se usko, että kristityt ovat riettaan hengen palvelijat ja yksi kirottu joukko, Jumalan ja ihmisten viholliset, jotka ai anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa. Hengellinen viha on tehnyt heitä niin sokeiksi, että he janoovat kristittyin verta. Sillä tavalla saavat riettaan palvelijat omantunnon rauhaa, koska heillä on se usko, että kristityt ovat riettaan palvelijat.

Jos nyt kristityt ovat riettaan palvelijat, niin maailman lapset ovat Jumalan palvelijat. Jos kristityt ovat hullut, niin maailman lapset ovat viisaat. Jos kristityt ovat koirat, niin suruttomat ovat enkelit. Senkaltaisen päätöksen he tekevät, että kristityillä on väärä usko. Siitä seuraa siis, että armonvarkailla on oikea usko. Sen päätöksen kautta tulevat juomarit, viinaporvarit ja tappelusmiehet kristityksi, mutta ne, jotka soimaavat ihmisiä vääryydestä ja jumalattomasta elämästä, ne ovat väärät profeetat.

Ja jos maailman lain voimalla ei pääse kristittyin verta imemään, niin freistataan nyrkillä, valheen ja panettelemisen kautta, uhkausten ja kirousten kautta, lyömisen ja pieksämisen kautta, että sillä tavalla tulis omantunnon rauha. Mutta jota enemmän sokea raukka suuttuu ja pieksää, sen syvempään helvettiin hän putoaa.

Nyt tuntee luonnollisesti sokea ihminen, että häneltä näkö puuttuu, mutta hengellisesti sokea luulee näkevänsä, hän luulee tietävänsä, mistä tie menee taivaaseen. Ja hän suuttuu oikein kovin, jos joku sanoo hänelle, että hän on sokea, ja että hän siinä sokeudessansa vaeltaa sulaan.

Vapahtaja sanoi juutalaisille: jos te olisitte sokeat, ei olis teillä syntiä. Jos tet tuntisitte teidän sokeutenne, niin ette rientäisi niin rohkeasti kadotukseen. Mutta nyt te sanotte näkevänne, sentähden on teidän syntinne pysyväinen.

Jos luonnollinen ihminen tuntis sokeutensa, ei hän olis niin rohkea vihaamaan ja pilkkaamaan kristillisyyttä. Mutta juuri se asia, että luonnollinen ihminen luulee näkevänsä eli tietävänsä, mistä tie menee taivaaseen, juuri se usko, että hänellä ovat silmät, vaikka hän on sokea, se tekee tämän sokean raukan rohkeaksi kiroamaan, juomaan, tappelemaan, huorin tekemään ja varastamaan, viinakauppaa pitämään ja kristityitä pilkkaamaan. Ja koska hän semmoisia töitä tekee, silloin on hän mielestänsä hyvä kristitty ja siveä mies ja kunniallinen raatiherra, sillä hän on hyvin kiitetty maailmalta. Mutta kristityt, jotka soimaavat häntä huoruudesta, ahneudesta, kirouksesta, tappelusta ja viinakaupasta, ne ovat hänen mielestänsä kirottu joukko, koska ne ei anna tämän sokean raukan mennä rauhassa helvettiin.

O, sinä sokea raukka! Osta itselles silmävoidetta, että sinä tulisit ensin tuntemaan, että olet sokeana syntynyt ja sokeana vaeltanut tähän päivään asti. Jos sinä tulisit niin sokeaksi, että sinä joutuisit istumaan  tien vieressä ja kerjätä, niin sinä häätyisit viimein ruveta huutamaan: "Jeesus, Daavidin poika! Armahda minun päälleni!" Mutta nyt sinä huudat sokeudessas maailman ruhtinasta avukses joka kerta kuin sinä suutut.

Toinen tutkistelemus: Kuinka pitää tämä sokea raukka saaman näkönsä? Jos hän ensin huomaitsis, että hän on sokeana syntynyt ja että hän sokeudessansa menee kadotukseen. Mutta siitä hän lujasti tinkaa, ettei hän ole sokea. Fariseukset sanoit Vapahtajalle: "Olemmeko me sokeat?" Jos sokea raukka ensin tulis ylitse voitetuksi siitä, että hän on sokea; mutta hän tinkaa kovin vastaan, ettei hän ole sokea. Ja maailman ruhtinas vahvistaa häntä siinä uskossa, että hänellä ovat kirkkaat silmät.

Mitä hän näkee, koska hän sanoo näkevänsä? Joo, hän näkee taivaan valtakunnan helvetissä. Hän näkee puhtauden riettaudessa ja siunauksen kirouksessa. Hän näkee elämän vettä viinapikarissa. Hän näkee armeliaisuuden ahneudessa. Hän näkee Jumalan helvetissä ja perkeleen taivaan valtakunnassa. Ja oman kuvansa hän näkee riettaan peilissä, ja se on niin kaunis kuin enkeli.

Itsensä hän myös näkee taivaan valtakunnassa, mutta kristityt näkee hän helvetissä. Näin kirkkaat silmät ovat hukan penikalla, koska hän on hukan luolassa. Ja koska nyt kristillisyyden valkeus paistaa hänen silmiinsä, tulee hän umpisokeaksi niin kuin kala loisteessa. Silmät seisovat pääkallossa niinkuin pissihaukalla, muttei hän näe kristillisyydessä muuta kuin riettaan hengen vaikutuksia. Jos nyt kirkas leimaus tulee taivaasta ja hirmuinen ääni: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Sinun on työläs potkia tutkainta vastaan!" silloin tulee hän, niin kuin Paavali, umpisokeaksi. Paavali tuli myös sokeaksi siitä valosta, joka oli kirkkaampi kuin aurinko. Ja koska hän tuli näin umpisokeaksi Kristuksen kirkkaudesta, niin täytyi kumppanit taluttaa häntä.

Näin se käypi kaikille, joiden silmiin Kristuksen kirkkaus äkkiä paistaa. He tulevat ensin juuri sokeiksi. Se merkitsee, että se entinen luonnollinen järki kadotetaan. Ennen oli hänellä iso järki, ja sillä luonnollisella järjellä rupesi hän kristityitä vihaamaan. Luonnollinen järki sanoi näin: Jumala ja minun omatuntoni vaatii, että minun pitää lyömän ja pieksämän ja vainoaman kristittyin lahkokuntaa, sillä he ovat kirottu joukko. Ne ovat Jumalan ja ihmisten viholliset.

Mutta koska hän Kristuksen kirkkauden tähden tulee sokeaksi, eli koska luonnollinen järki menee hukkaan kristillisyyden tähden, silloin täytyy hänen sanoa, niinkuin se vanha Tobias: "Mikä ilo pitää minulla oleman, jonka täytyy pimeydessä istua, enkä saa päivän valoa nähdä?"

Tässä sielun tilaisuudessa on nyt se sokea raukka, joka istuu tien vieressä ja kerjää. Hän on juuri sokea. Se on arvattava, ettei ole semmoisella ihmisellä hauska, jonka täytyy pimeydessä istua. Mutta koska hän saapi kuulla, että Vapahtaja on siinä liki vaeltamassa, korottaa hän äänensä ja huutaa: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minun päälleni!"

Mutta se suuri joukko, joka seuraa Jeesusta kurkistelemisen  tähden, eli sen oudon opin tähden, eli sen maallisen voiton tähden, jonka he luulevat voittavansa Vapahtajan kautta, ne toruvat sitä sokeata miestä vaikenemaan. Ei ne pidä häntä sen väärtinä, että Vapahtajan pitäisi hänen tähtensä pysähtymän. Se suuri joukko, joka seuraa Jeesusta kunnian tähden eli maailman voiton tähden, taikka kurkistelemisen tähden, ne ovat ulkokullatut, suukristityt ja armonvarkaat, jotka ei viitsi kuulla, että yksi sokea raukka huutaa Vapahtajan perään, jonka he pitävät suurena profeettana niin kauan kuin hän ruokkii heitä ilman.

Ne ottavat sen pahaksi, että herännyt ihminen, joka on tullut sokeutensa tuntemaan, huutaa Jeesuksen perään. Ne toruvat häntä vaikenemaan. Mutta jota enemmän maailman joukko kieltää tätä sokeata miestä huutamasta, sitä kiivaammasti hän huutaa. Hän huutaa kaikesta voimasta. Hän huutaa niin korkealla äänellä, että sokean raukan ääni viimein tulee Vapahtajan korviin.

Ja vaikka maailman joukko, jotka kuolleen uskon tähden luulevat olevansa likimmäiset Vapahtajalle, toruvat sinua, o viheliäinen ihminen, joka olet sokeaksi tullut jo äidin kohdussa, ja tämän sokeuden tähden olet tullut niin köyhäksi ja vaivaiseksi, että sinun täytyy istua tien vieressä ja kerjätä.

Vaikka ulkokullatut ja armonvarkaat kieltävät sinua huutamasta Jeesuksen perään, älä sentähden lakkaa huutamasta, sinä sokea ja viheliäinen ihminen, vaan huuda, sinä sokea raukka, niin korkealla äänellä, että sinun äänes kuuluu ylitse kaiken maailman humun. Vaikka se suuri maailman joukko humisee Vapahtajan ympäri ja toruu sinua vaikenemaan, älä sinä kanna vaaria heidän uhkauksistansa, vaan huuda kaikesta voimasta ja kaikesta sielusta ja kaikesta sydämestä, että Herra Jeesus armahtais sinua sokeata raukkaa, ja antais sinulle näön, että sinäkin pääsisit näkemään maailman valkeutta.

Huuda, huuda, sinä sokea raukka, ennenkuin Jeesus sivuitse menee ja kaituu niin kauas, ettei sokean raukan ääni enää kuulu edemmäksi pohjattomuutta! Huuda, huuda, sinä sokea raukka. Jos Vapahtaja ei kuule varsin, niin huuda vielä korkeammalla äänellä! Älä vaikene, vaikka maailman joukko sinua toruu ja kieltää huutamasta. Mutta huuda siihen asti, että Herra Jeesus seisoo ja kysyy sinulta: "Mitä sinä tahdot?" Sinun anomukses on, että sinä saisit näkös. Se on niin suuri vaiva olla sokeana ja istua pimeydessä ja kerjätä.

Huuda siis, sinä sokea raukka, ja huuda niin korkealla äänellä, että se kuuluu koko maailman joukon humun ylitse! Silloin tulee Jeesus ja kysyy: "Mitä sinä tahdot, että minun pitää sinulle tekemän? Ja sinä vastaat: "Että minä saisin näköni!" Ja Jeesus sanoo: "Ole näkevä. Sinun uskos vapahti sinun!" Amen.


Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /

 



N:o 19          1 SUNNUNTAINA PAASTOSSA 185?

Olkaat raittiit ja valvokaat, sillä teidän vihollisenne perkele käypi ympäri, niinkuin kiljuva jalopeura, etsein ketä hän nielis. 1. Piet. 5: 8.

Tässä paikassa ilmoittaa Pietari kristityille, kuinka vihollinen käypi ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsein ketä hän sais niellä. Ja niinkuin silloin oli, niin se nytki tapahtuu. Me näemme, että perkele nytki käypi ympäri niinkuin kiljuva jalopeura etsein, ketä hän sais niellä. Ilmanki nälkähukka on kuolemassa nälkään, koska hän niinkuin kiljuva jalopeura vaeltaa karkeita paikkoja etsein lepoa eikä löydä.

Missä ikänänsä hän saapi hajun lampaista, siellä hän ulvoo, koska hän ei pääse varsin mieltänsä myöten kiskomaan ja raatamaan lampaita. Hukan penikoilla on sama luonto kuin emähukalla: ne raatavat lampaita, missä ikänänsä kohtaavat niitä. Me tiedämme, että hukan penikat syntyvät sokeana, ja niin kauan kuin he ovat sokeana, imevät he naarashukan nisiä. Ei he siinä sokeudessa vielä saata raataa karitsoita. Mutta niin pian kuin he saavat silmät, rupeavat he vartioitsemaan lampaita. Mutta niin kauan kuin paimen varjelee lampaita, saavat suden penikat nälkyä ja ulvoa heidän luolassansa.

Mutta nyt on se aika tullut, josta Pietari kirjoittaa, että vihollinen käypi ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsein ketä hän nielis. Ja nyt rupeaa vihollinen kiljumaan ja hampaitansa näyttämään. Ei hän kiusaa ainoastansa sisällisellä sodalla kristityitä, vaan vielä ulkonaisesti panee hän joukkonsa käymään ympäri. Ne ovat suden penikat, muutamat isommat, muutamat pienet, jotka ovat alkaneet käymään ympäri joukottain. Sillä yksinäinen susi pelkää, jos paimen huutaa metsässä, mutta kuin niitä on monta joukossa, silloin ei he pelkää enää ihmistä, vaan tulevat rohki päälle. Ei sentähden suden penikat saata tehdä suurta vahinkoa lampaille, mutta kuin isommat sudet tulevat, silloin he saattavat kyllä raataa lampaita, jos se suuri Israelin paimen ei varjele lampaitansa.

Mutta Pietari kirjoittaa myös edellä mainitussa paikassa, nimittäin 1. Piet. 5: 8, kristityille, ja neuvoo heitä, millä tavalla heidän pitää sotiman perkelettä vastaan. Hän sanoo nimittäin näin: "Olkaat raittiit ja valvokaat." Sillä jos ei kristitty ole raitis ja valvo, niin tulee vihollinen hänen päällensä, niinkuin kiljuva jalopeura, ja raataa hänen tuntoansa, ja ottaa vielä hengenki pois.

Me tiedämme, että raitis on semmoinen, joka ei maista viinaa, ja me olemme nyt kuulleet Pietarin suusta, että kristityn pitää olla raitis. Niinmuodoin ovat kaikki juomarit kaukana kristillisyydestä. Valvominen näkyy olevan kristityillä huononlainen. Jos he välistä valvovat, niin tulee uni kanssa. Kyllä kristityt saattavat joltisesti välttää niitä ulkonaisia vihollisia, mutta niitä salaisia vihollisia ei saata nämät kristityt niin hyvin välttää, sentähden että he ovat usein uneliaat. Erinomattain pakkaa uni silloin, koska heidän pitää valvoman yrttitarhassa.

Maailman rakkaus näkyy olevan yksi paha ja viekas perkele naakimaan heidän päällensä. Ja koska he ovat tiellä yrttitarhaan, tulee heidän välillänsä riita, kuka heistä näkyis suurin olevan. Mutta ei Juudas ole siinä seurassa. Hän on mennyt kokonansa ylimmäisten pappein, kirjanoppineitten ja fariseusten joukkoon. Niitten kanssa on hän sopinut. Ja ilmanki he antavat hänelle sen määrätyn summan, koska hän nyt on mennyt hopittamaan heitä, että he tulisit pian ottamaan sitä kansan häiritsijätä kiinni, ennenkuin hänen oppinsa pääsee levenemään, ettei viimeinen villitys tulis pahemmaksi kuin ensimmäinen.

Koska nyt semmoinen aika on, niinkuin Pietari kirjoittaa, että perkele käypi ympäri niinkuin kiljuva jalopeura etsein, ketä hän nielis, niin pitäisit nyt kaikki kristityt ruveta paremmin valvomaan ja rukoilemaan sitä suurta ristin kantajata, joka on myös kiusattu perkeleeltä, että hän sotis niitten puolesta siinä suuressa sodassa ja kilvoituksessa, koska se kiljuva jalopeura tulee heidän päällensä. Sillä nyt on se suuri lohikäärme, joka perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, hirmuisesti suuttunut vaimon siemenelle.

Nyt hän vartioitsee, koska se vaimo, joka huutaa syntymävaivassa, on poikalapsen synnyttänyt, että hän pääsis sitä ylösnielemään. Mutta Jumala ottaa sen poikalapsen tykönsä ja varjelee sitä vaimoa siitä kuolleen uskon liivasta, jonka lohikäärme oksentaa hänen päällensä. Sillä tämä vaimo on päässyt pakenemaan korpeen, jossa lohikäärme ei tule hyvin aikaan, ehkä siinä korvessa on paljon niitä pienempiä käärmeitä, jotka pistävät Israelin lapsia ja vaimon siementä kantapäähän.

Niin olkaat siis raittiit ja valvokaat, te harvat sielut, jotka olette matkustamassa tämän maailman korven läpi Isänmaahan. Ehkä se kiljuva jalopeura käypi ympäri etsein, kenen hän sais niellä, ei hän voi teille mitään tehdä, niin kauan kuin se suuri sotasankari sotii teidän puolestanne.

Mutta älkäät riidelkö tiellä yrttitarhaan. Ja älkää nuokkuko yrttitarhassa, kussa taivaallinen vanhin hikoilee verta. Kukatiesi kuinka kauan te saatte levätä, ennenkuin Juudas tulee joukkonsa kanssa ja antaa Jeesukselle suuta. Silloin te taidatte nousta ylös unesta ja paeta pois, jollei niin ole, että te aiotte seurata häntä ylimmäisen papin saliin.

Älä anna itseäs kiusaukseen, Pietari, älä mene ylimmäisen papin saliin, niin kauan kuin sinulla on semmoinen usko, että sinä kiellät Jeesuksen. Älä mene ylimmäisen papin palvelijain keskelle tinkaamaan, ennenkuin sinä tulet paremmin tuntemaan itseäs. Kukatiesi he pilaavat sinun kristillisyytes, ja sinä joudut valehtelemaan maailman edessä.

Herra katsoo sinun päälles, Pietari. Ja muista nyt Herran sanat: "Ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmasti minut kiellät." Ja koska sinä muistat Herran sanat, niin sinun täytyy mennä ulos itkemään katkerasti. Kuule, sinä suuri sotasankari, murheellisten ja katuvaisten huokaus. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Matt. 4: 1 - 11.

Tämän päivän pyhässä evankeliumissa puhutaan vihollisen kiusauksista. Ja kuin vihollinen ei malttanut olla kiusaamatta Jumalan poikaa, niin se on arvattava, että hän kiusaa muitaki Jumalan lapsia hirmuisesti. Mutta se on ihmeellisempi, että vihollinen tohti ruveta kiusaamaan Jumalan poikaa. Että vihollinen kiusaa kristityitä, se ei ole ihmeellinen, sillä hänellä on se toivo, että saada heitä lankeamaan, niinkuin Jobin kirjasta näkyy.

Ja niin vihollisen orjat vielä nytki luulevat, että kristityt luopuvat Jumalasta, niin pian kuin vihollinen saapi luvan koskea heidän nahkaansa. Mutta ei ole kiusaaja oikein tuntenut Jumalan pojan luontoa, koska hän rohkeni mennä häntä kiusaamaan. Sillä jos hän olis tuntenut Jumalan pojan luonnon, niin ei hän olis mennyt ollenkaan häntä kiusaamaan. Hänen olis pitänyt arvaaman, että se on turha työ ruveta Jumalan poikaa kiusaamaan. Mutta se näyttää niin, ettei ole tämä maailman päämies oikein viisas, koska hän menee semmoisia töitä tekemään, josta ei tule voittoa eikä iloa, vaan ainoastansa häpeätä.

Katselkaamme nyt Jumalan armon kautta, kuinka vihollinen kiusaa Jumalan lapsia. 1:ksi peräsuolen murheen kautta eli maailman rakkauden kautta, 2:ksi maailman kunnian kautta, ja 3:ksi itseyden eli omanvanhurskauden kautta. Ottakoon kaikki Jumalan lapset vaarin kaikista riettaan kiusauksista, sillä ei rietas ole niin löyhä mies, että kristityt saattavat häntä ylönkatsoa, ehkä hän tekee itsensä niin huonoksi välistä, ja niin kelvottomaksi, niinkuin yksi nälkä susi, joka vierittelee ja pehtaroitsee kartanolla, koska hän tahtoo talon penikoita viekkaudella houkutella. Älkäät menkö vaan suden päälle, te talon penikat, ehkä kuinka heikoksi ja voimattomaksi susi itsensä tekee.

1:nen tutkistelemus osoittaa, kuinka vihollinen kiusaa Jumalan lapsia peräsuolen murheen kautta eli maailman rakkauden kautta. Jumalan poika oli paastonnut neljäkymmentä päivää, eikä tuntenut nälkää, niin kauan kuin hän oli syvissä ajatuksissa, mistä hänen pitää alkaman parannusta saarnaamaan. Ja me olemme nähneet, että muutamilla katuvaisilla on sama henki, kuin Jumalan pojalla, joka vietiin hengeltä korpeen, se on yksinäisyyteen, kussa he saisit olla rauhassa maailman humusta ja maailman turhuudesta, eikä ole siinä tilassa katuvaisilla ruoan halua, koska he ovat niissä syvissä ajatuksissa ja katumuksen murheessa.

Niin oli myös Jumalan pojalla halu yksinäisyyteen mennä, kussa hän sais rauhassa olla niissä syvissä ajatuksissa, kuinka ja millä tavalla hänen piti alkaman parannusta saarnaamaan ja ihmisten sieluja lunastamaan. Ja koska hän oli niissä syvissä ajatuksissa, unhotti hän myös sen luonnollisen ruoan, eikä tuntenut nälkää moneen aikaan.

Mutta koska hän oli näin paastonnut neljäkymmentä päivää, rupeis viimein luonnollinen nälkä tuntumaan. Ja silloin tuli kiusaaja hänen tykönsä ja sanoi: "Jos sinä olet Jumalan poika, niin sano, että nämät kivet leiviksi tulevat." Siinäki kiusauksessa oli vihollisella kahtalaista päämaalia. Ensiksi tahtoi hän peräsuolen murhetta hänessä ylösherättää, että hän sillä murheella saattais sekoittaa hänen ajatuksensa ja kääntää hänen murheensa pois taivaallisista maallisiin asioihin.

Niin on vihollinen saattanut sekoittaa monen katuvaisen sielun ajatukset, koska hän lykkää peräsuolen murheen mieleen tainkaltaisten ajatusten kautta: "Kuinkas nyt tulet aikaan, koskas näin rupesit houraamaan?" Ja maailman orjat vielä sanovat sille katuvaiselle sielulle: "Se lukee niin paljon kirjoja, että hän tulee hulluksi. Nyt se heittää vielä työnteon pois ja rupeis houraamaan niitten villihenkein kanssa." Ja vielä sanovat maailman orjat: "Silläkö ihminen elää, että hän käypi metsässä syvissä ajatuksissa ja puhuu parannuksesta? Ei se passaa."

On se kuitenki yksi aika, jona katuvaiset ei jaksa niin paljon työtä tehdä, eikä ole ruoan halukaan. Mutta kiusaaja on saattanut monen katuvaisen sielun ajatukset sekoittaa, ja peräsuolen murheen kautta hajottaa sen murheen, joka Jumalan mielen jälkeen on. Ja on se vielä kristityillekki tarjonnut maailman rakkautta ja peräsuolen murhetta, jonka kautta hän on saanut monta horjumaan ja takaisin lankeemaan.

Nyt ajatteli kiusaaja, joka on saanut niin monta katuvaisista ja armoitetuista huikentelemaan ja pyörimään sinne ja tänne maailman perään, jonka kautta hän on pilannut heidän kristillisyytensä. Kiusaaja, sanon minä, ajatteli näin: "Eiköhän Jumalanki pojalla ole peräsuolen murhetta, koska hänelle on tullut nälkä, ja ruokaa ei ole saapuvilla." Mutta siitä paikasta tulit kiusaajalle semmoiset vastaukset, ettei ollut hänellä tilaa mihinkään. Vapahtaja löi häntä hengen miekalla, niin ettei kiusaaja tohtinut enää kiusata Jumalan poikaa siitä paikasta. Se on kirjoitettu: "Ei ihminen elä ainoastansa leivästä, vaan jokaisesta sanasta, kuin Jumalan suusta lähtee."

Niin on myös koeteltu, että katuvaiset sielut elävät Jumalan sanalla puolittain. Erinomattain silloin, koska he ovat niissä syvissä ajatuksissa ja oikean katumuksen murheessa. Mutta ei näy enää kristityt olevan niin halulliset tutkimaan Jumalan sanaa. Saati ei vihollinen sais heitä johonki tien haaraan sen kautta. Vaiva on vanhalle aatamille itse tutkia Jumalan sanaa. Vanha aatami tahtoo aivan valmista syödä.

Siitä syystä täytyi Paavalin kirjoittaa kristityille: "Sillä te, joitten jo aikaa piti opettajat oleman, tarvitsette taas, että teille opetamme ensimmäiset puustavit Jumalan sanan opista, ja olette tulleet niiksi, jotka tarvitsevat rieskaa, eikä vahvaa ruokaa." (Hebr. 5: 12). Ja oli se vielä toinen syy, minkätähden kiusaaja käski Jumalan pojan tehdä leipää kivistä. Jos Jumalan poika olis ruvennut tekemään vihollisen käskyn jälkeen kivikakkuja, olis hän pian ruvennut tykkäämään itsestänsä ja ajattelemaan: Olempa minä jotaki, joka saatan tehdä leipää kivistä.

Mutta ei tarvitse kristityn myöntyä ollenkaan siihen, mitä vihollinen käskee, ehkä olis kuinka synnitön ja viatoin työ, sillä jos hän tekis pienemmässä asiassa niinkuin vihollinen käskee, kyllä hän tekis pian isompiaki. Jos vihollisen orja sanoo: "Maista vähän punaista viinaa, ei se tee mitään," niin älä maista ollenkaan, sillä hän pääsee sitte jälkeen sanomaan: "Jopa sekin viatoin mies joi viinaa." Mitäs tarvitsee kristityn ruveta vihollisen käskyn jälkeen tekemään semmoista työtä, josta ei ole vakaista tietoa, josko se on oikein taikka väärin?

2:nen tutkistelemus osoittaa, kuinka vihollinen kiusaa Jumalan lapsia maailman kunnian kautta. Jos peräsuolen paikka on yksi luja paikka, jonka kautta vihollinen on saanut monta horjumaan, niin ei ole maailman kunnia vähempi kiusaus. Koska viholllinen vei Vapahtajan temppelin harjalle ja käski hänen laskea itsensä alas sieltä, niin se oli hänen tarkoituksensa, että Vapahtajan piti osoittaman maailmalle Jumalallisen voimansa, että ihmiset paremmin uskoisit hänen päällensä.

Mutta ei Vapahtaja siihen myöntynyt, sillä hän ei tahtonutkaan maailman turhaa kunniaa. Ei ole tosin vihollinen saanut kristityitä voimalla pramaamaan, mutta on se vielä toinen paikka, jonka vihollinen tarjoo muutamille kristityille, nimittäin se kristittyin kunnia eli paras kristillisyys, joka korottaa itsensä temppelin harjalle, jonka kautta he tulevat isäksi kristillisyydessä ja rupeavat tykkäämään itsestänsä, erinomattain jos vielä kristityt rupeavat uskomaan, että se on paras kristitty ja kristillisyyden päämies

Tämä kristittyin kunnia on yksi temppelin harja, johon omanrakkauden ja omanvanhurskauden perkele korottaa muutampia. Ja siitä syystä soimataan Siionin tytärtä Hesekielin 16. luvussa, sanoen: "Sinä uskalsit kauneutees." Sinä rupesit tykkäämään itsestäs. Mitä maailman kunnia muutoin matkaansaattaa katuvaisten ja kristittyin mielessä, on usein selitetty. Ja minä uskon, että kristityt tuntevat hänen kavaluutensa sekä synnintunnustuksessa että myös puhumisen asiassa.

Suruttomia panee maailman kunnia painiskelemaan ja kilpaa tekemään työtä, jonka kautta he pilaavat terveytensä ja tulevat keski-iässä kivulloisiksi, koska he nuoruudessa ovat kunnian ja prameuden tähden raataneet ruumistansa. Muutamat maailman kunnian tähden pitävät ristiäisiä ja graviaisia. Muutamat rakentavat komeat pykingit, ostavat komeat hevoiset, laittavat verkavaatteet ja silkkihuivit, ja sen kautta tuhlaavat omansa.

Mutta kaikkein suurin maailman kunnia on herroilla, jotka hallitsevat muita, ja tahtovat koko maailman allensa. Tämä oli se korkea vuori, johon kiusaaja vei Vapahtajan. Hän ajatteli, että Jumalan pojalla pitäis olla suurin valta maan päällä, että kaikki kuninkaat ja korkeat herrat pitäisit kumartaman heitänsä hänen edessänsä. Se sama kunnian paikka on maailman herroissa niin suuri, että he maailman kunnian tähden tekevät vaikka mitä, saati he tulevat korotetuksi.

Mutta ei nyt kristityillä ole semmoista kiusausta, että he tahtoisit maailman herraksi tulla, ehkä monella näkyy olevan se herraskristillisyys mielessä, ja muutamat tahtovat friiherrana olla. Siihen ei ole paljon maailman kunnia kuuluvainen, mutta laiskuus ja lihallinen vapaus, ettei he tahtois toisen ihmisen orjat olla, niinkuin juutalaiset sanoit Vapahtajalle: "Emme ole kenenkään orjat olleet, me olemme vapaana syntyneet."

Tämän lihallisen vapauden perään juoksee nyt koko maailma. Kaikki tahtovat herraksi tulla. Ja kukatiesi missä paikassa viimein semmoiset friiherrat pääsevät herraksi tulemaan. Minä pelkään, että ne, jotka tahtovat friiherrana olla maailmassa, saavat viimein helvetissä herrustella. Mutta rietas tekee muutampia syntiä luvalliseksi Jumalan sanan kautta, sillä hän toi Raamatusta todistuksia, että se on luvallinen hypätä kirkon harjalta maahan.

Siitä kuuluu nyt, että rietas on lukenut Raamattua. Ja jos kristityt ei ole tarkat tutkimaan Raamattua, että he saattaisit varsin tuoda riettaalle toisen paikan Raamatusta vastaukseksi, niin hän tekis heille hädän. Vapahtaja toi varsin toisesta paikasta semmoisen vastauksen, ettei kiusaaja päässyt mihinkään.

3:mas tutkistelemus osoittaa, kuinka vihollinen itseyden kautta kiusaa Jumalan lapsia, ja omanvanhurskauden kautta. Erinomattain, koska hän ei saa kristityitä myöten antamaan eli suostumaan johonkuhun synnilliseen tekoon, niin muuttaa hän itsensä valkeuden enkeliksi ja sanoo katuvaisille: "Sinussa on niin paljon riettautta, kuinkas sinä tuommoisena saatat tulla Vapahtajan tykö? Ei hän ota semmoisia vastaan, jotka ovat täynnänsä riettautta ja saastaisuutta."

Vapahtajaa ei saattanut omanvanhurskauden perkele niin paljon kiusata, sillä hän oli kaikesta sisällisestä ja ulkonaisesta synnistä vapaa. Mutta katuvaisia ja kristityitä hän kiusaa hirmuisesti, erinomattain, koska niillä ei ole aina sitä ymmärrystä, että he saattaisit tuta, mitä omavanhurskaus heissä vaikuttaa. Koska omavanhurskaus muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi ja lykkää katuvaisten mieleen tainkaltaisia ajatuksia: "Jumala vaatii puhdasta sydäntä, mutta sinulla ei ole puhdasta sydäntä. Sentähden et tarvitse ajatella, että sinä senkaltaisena kelpaisit Jumalalle. Ja sillä tavalla hän estää katuvaisia tulemasta sen suuren parantajan tykö, joka saattaa heidän sydämensä puhdistaa.

Ja koska vielä kristityille tulevat pahat ajatukset, himot ja halut, niin panee hän niitä ajattelemaan: Nämät pahat ajatukset tulevat sydämestä. Kuinka siis sydän saattaa olla puhdas, koska kaikkea pahuutta sieltä kuohuu? Ja siitä syystä rupeavat kristitytki epäilemään tilastansa. Mutta rietas ampuu palavia nuolia sydäntä kohti, ja siitä tulevat ne pahat ajatukset.

Katsokaat nyt, te harvat sielut, jotka sydämen halulla, pelvolla ja vapistuksella seuraatte sen suuren ristinkantajan verisiä askeleita, ja raskautetulla sydämellä katselette sitä ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta, katsokaat, kuinka vihollinen on kiusannut Jumalan poikaa, ehkä hän oli hurskas ja viatoin kaikesta synnistä. Mitä hän sitte tekee teille, jotka olette vielä monessa paikassa horjuvaiset ja molemmin puolin ontuvaiset, osittain valvomattomuuden kautta, osittain maailman rakkauden kautta, koska vihollinen on rohjennut kiusata Jumalan poikaa, josta hänellä ei olis pitänyt oleman toivoa jotaki voittaaksensa, kuinka paljon enemmän hän kiusaa teitä, jotka olette vielä monessa paikassa puuttuvaiset ja huikentelevaiset.

Mutta ehkä vihollinen aina on pyytänyt seuloaksensa teidän sielujanne niinkuin nisuja, sillä toivolla, että hän voittaa kristityitä ulkonaisten ja sisällisten kiusausten kautta, ja että he tulevat Juudaan kaltaisiksi kaikki, niin meillä on vielä se toivo ja uskallus Jumalaan, ettei riettaan enkeleille pidä tuleman iloa kristittyin lankeemisesta, niin kauan kuin se suuri sotasankari on elämässä, joka on kaikki kiusaukset ylitsevoittanut. Hän sotii niitten sieluin puolesta, jotka hänen päällensä jaksavat uskoa, ehkä maailman ruhtinas, perkele, käypi ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsein kenen hän nielis.

Ehkä vielä tämä kiljuva jalopeura kiskois ja raatais kristittyin ruumista, pitää hänen kuitenki harmilla ja suurella vihalla näkemän Jumalan lasten kuolevan ilolla ja riemulla, ja suurella rohkeudella antavan henkensä Jumalan haltuun. Koska sitä vastaan kristittyin vainoojat ja vihamiehet täytyvät tunnustaa kuoleman hetkellä, että helvettiin on reissu.

Ei rietas kiusaa orjiansa, jotka häntä uskollisesti palvelevat. Kyllä hän antaa heidän mennä rauhassa helvettiin. Minkätähden hänen pitäis kiusaaman ystäviänsä? Ei ole kuulunut vielä, että suruttomat ja armonvarkaat olisit valittaneet, että vihollinen heitä kiusaa. Mutta kaikki pyhät ovat kiusatut. Kaikki heränneet ja armoitetut sielut ovat kiusatut. Kaikki, jotka ei tahdo vihollisen mieltä noutaa, tulevat kiusatuksi.

Lutherus on valittanut, kuinka rietas häntä on kiusannut, mutta vihollisen orjat, ne saavat olla rauhassa kaikista kiusauksista. Ja armonvarkaat saavat myös olla rauhassa vihollisen kiusauksista. Mutta kristityt, joille rietas on suuttunut, niille rietas ei anna yhtään rauhaa. Niitä hän freistaa keittää ja paistaa. Niitten sydämet hän haavoittaa.

Sentähden kirjoittaa pyhä Paavali kristityille: "Pukekaat päällenne kaikki Jumalan sota-aseet, että te perkeleen kavalia päällekarkaamisia voisitte vastustaa. Niin seisokaat vyötetyt kupeista totuudella, ja vanhurskauden rintaraudalla puetetut. Mutta kaikissa ottakaat uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki ruman tuliset nuolet. Ja ottakaat päähänne autuuden rautalakki, ja hengen miekka, joka on Jumalan sana." (Fil. 6: 11 -17).

Tässä on se jalo apostoli osottanut kaikki ne sotaneuvot, joilla yksi urhoollinen Jeesuksen Kristuksen sotamies pitää olla varustettu. Ja kaikki nämät sotaneuvot tarvitaan nyt, koska vihollinen on alkanut hirmuisesti karkaamaan kristittyin päälle. Nyt tarvitsee jokainen, joka tahtoo autuaaksi tulla ja henkensä pelastaa, olla varustettu sekä maailmaa vastaan, joka on alkanut vihaamaan ja vainoamaan Jeesuksen opetuslapsia, ja omaa lihaa vastaan, josta rietas ampuu nuoliansa.

Mutta se suuri sotasankari, joka on ylitsevoittanut perkeleen voiman, tukekoon nääntyneitä polvia, vahvistakoon väsyneitä käsiä, ylösnostakoon langenneita, pankoon viinaa ja öljyä haavoihin, ja typeyttäköön verta, koska haavat tulevat sydämeen, ja olkoon niitten parantaja, jotka makaavat sairasna.

Kuule, sinä suuri sotasankari, kaikkein viheliäisten ja alaspainettuin huokaus, ja lunasta vielä kaikki köyhät vangit, että he saisit kiittää sinua ijankaikkisesti siinä uudessa Jerusalemissa. Amen!


Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /




N:o 20                                      2 SUNNUNTAINA PAASTOSSA 1849

                                    (Hyvästijättösaarna Kaaresuvannon seurakunnalle)

Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette silleen saa nähdä minun kasvojani, kaikki te, joittenka kautta minä olen vaeltanut ja Jumalan valtakuntaa saarnannut. Sentähden minä todistan teille tänäpäivänä, että minä olen viatoin kaikkein verestä, sillä en minä ole estänyt itseäni ilmoittamasta teille kaikkea Jumalan neuvoa. Ap. t. 20: 25 - 27.

Koska pyhä Paavali oli lähtemässä Jerusalemiin, kussa hän tiesi paljon kärsimistä ja vastahakoisuutta odottavan häntä, piti hän Efesiläisten seurakunnan päämiehille erosaarnan. Ja tästä Paavalin erosaarnasta olen minä ottanut muutampia sanoja, jotka sopivat kaikille opettajille erosaarnan aineeksi, jos kaikki olisit niin uskollisesti työtä tehneet Jumalan seurakunnassa, kuin Paavali. Mutta minä en saata omistaa kaikkia näitä Paavalin sanoja, sillä minä tunnen, että minä olen kelvotoin palvelija ollut sen suuren heikkouden ja köyhyyden tähden, joka minussa on.

En ole saattanut niin ylösrakentaa Jumalan seurakuntaa kuin minun olisi pitänyt tehdä. Jos siis Jumala olis jotaki hyvää minun kauttani hänen seurakuntansa ylösrakennukseksi vaikuttanut, niin se on tapahtunut sen korkeamman voiman kautta, joka on saattanut muutampia sieluja sille tielle, jota he ei ennen tunteneet. Mutta muutamat sanat Paavalin erosaarnasta taitaisit sopia näihin aikoihin. Koska hän ensin oli sanonut seurakunnan valituille, ettei he enää saa nähdä hänen kasvojansa tässä maailmassa, rupeis hän manaamaan heitä, että he ottaisit itsestänsä vaarin. Ja viimein sanoi hän: Sillä minä tiedän minun lähtemiseni jälkeen tulevan teidän sekaanne hirmuiset sudet, jotka ei laumaa säästä.

Nämät Paavalin sanat taitavat käydä toteen. Jos ennen on ollut hirmuiset sudet, jotka ei ole säästäneet laumaa, kyllä taitavat minun lähtemiseni jälkeen tulla vielä hirmuisemmat sudet, jotka ei suinkaan säästä laumaa. Nämät hirmuiset sudet kiskovat ja raatavat laumaa joka paikassa, kussa he saavat tilaa. Ei suinkaan susi säästä laumaa, missä haamussa hän ikänänsä kulkee, olkoon ihmisen, karhun, ketun eli käärmeen haamussa. Mutta silloin on susi peljättävä, koska hän tulee enkelin haamussa.

Ihmiset luulevat, että susi on peljättävä, koska hän tulee suden haamussa eli käärmeen haamussa, mutta silloin on hän vaarallinen, koska hän tulee ihmisen haamussa, ja vielä vaarallisempi on susi, koska hän tulee enkelin haamussa. Sillä aina saattaa lammas itseänsä varjella niistä, jotka ovat julkiset totuuden viholliset. Mutta koska itse saatana muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi, silloin ei ole hyvä välttää häntä.

Me otamme vielä muutampia sanoja lainaksi Paavalin erosaarnasta, jotka kukatiesi sopivat meille. Hän sanoo nimittäin seurakunnallensa näin: "Ja itse teistänne nousevat miehet, jotka vääryyttä puhuvat, vetääksensä pois opetuslapsia peräänsä." Ja minä myös pelkään sitä samaa, että itse teistänne nousevat miehet, jotka vääryyttä puhuvat, ja sen kautta vetävät yksinkertaisia peräänsä. Kaikki nämät Paavalin sanat löytyvät kirjoitettuna apostolitten tekoraamatussa 20. luvussa.

Nyt minä sanon niinkuin Paavali sanoi seurakunnallensa, koska hän piti erosaarnansa: Minä tiedän minun lähtemiseni jälkeen teidän sekaanne tulevan hirmuiset sudet, jotka ei laumaa säästä. Nämät hirmuiset sudet ovat jo ennen kiskoneet ja raataneet Jumalan seurakuntaa. Ja nyt he ainoastansa vahtaavat, koska paimen lähtee pois, että he pääsisit niinkuin ennenki raatamaan niitä heikkoja lampaita, jotka ei voi itse vastustaa sen ruman tulisia nuolia, eikä voi henkensä kanssa paeta, koska ei heillä ole yhtään maan päällä, jonka turviin he juoksisit eli pakenisit, koska susi alkaa heitä takaa ajamaan.

Mutta ei ainoastansa nämät hirmuiset sudet, joittenka verinen kita on jo auki, jotka kissan eli pissihaukan silmillä vahtaavat, kussa he löytäisit jonkun heikkomielisen eli jonkun heikkouskoisen sielun, että he saisit sen ylösniellä, vaan myös itse teistänne, sanoo Paavali, nousevat miehet, jotka vääryyttä puhuvat ja vetävät opetuslapsia peräänsä. Tämän asian tähden ajattelee moni heikkouskoinen sielu: kuinka pitää nyt ne orpolapset aikaan tulla, jotka jäävät niinkuin lampaat, joilla ei paimenta ole. Kukas pitää heitä ruokkiman, koska he itkevät nälässä ja parkuvat köyhyyden tähden. Mihinkä pitää köyhät ja viheliäiset lampaat pakeneman, koska ne hirmuiset sudet aukaisevat kitansa ja tahtovat heitä ylösniellä?

Mihinkä paikkaan pitää tiaiset ja pääskyisen pojat pakeneman, koska haukka ajaa heitä takaa? Ja kuka pitää heitä auttaman hengellisestä kuolemasta, koska he parkuvat haukan kynsissä? Mihinkä pitää murheelliset, köyhät ja alaspainetut sielut pakeneman, koska hengellinen susi alkaa epäilyksellä kiskomaan, koska synnin kuorma painaa katuvaisia helvettiin, ja ei ole yhtään neuvonantajaa, joka saattais heitä neuvoa eli hyvällä sanalla lohduttaa, eli armon sanalla puhutella, eli armon pisaran heidän suuhunsa tiputtaa, eli sydämen haavoihin öljyä vuodattaa, eli omantunnon haavoja sitoa, eli vertavuotavain sydänten verta typeyttää, joka viheliäisten ja vapisevaisten lammasten sydämestä vuotaa, joita susi on kiskonut ja raatanut?

Ei ole näillä köyhillä, viheliäisillä, alastomilla ja alaspainetuilla orpolapsilla, jotka maailman kylmällä lattialla vilussa ja nälässä parkuvat, ei ole näillä alastomilla raukoilla muuta turvaa kuin ylösnostaa vapisevaiset kätensä taivasta kohden ja huutaa niin korkealla äänellä, että ääni kuuluu taivaaseen, että se armollinen Herra Jeesus, joka on kaikkein köyhäin orpolasten oikea Isä, ylösnostais näitä turvattomia ja alastomia raukkoja maailman kylmän lattian päältä, että hän heitä pesis puhtaaksi elämän vedellä, ottais heitä syliinsä ja opettais heitä hänen armosta vuotavaisia rintojansa imemään, ei kuitenkaan niin hopusti, että armon maito menee väärään kurkkuun, vaan sitä myöten, kuin nämät heikot raukat jaksavat niellä.

O, rakas Vanhin, kuinka paljon verta on vuotanut sinun sydämestäs, koska sinä näitä alastomia raukkoja synnyttäissä kumarsit polvias ja notkistit kasvojas maata päin ja huokasit niin raskaasti, että sydän tuskan tähden halkeis. Mutta jota suurempi tuska on Vanhemmalla ollut, sitä suurempi on vanhemman rakkaus vastasyntyneitä kohtaan. Jota enemmän on verta vuotanut vanhemman sydämestä, sitä palavammaksi tulee hänen rakkautensa niitä alastomia raukkoja kohtaan, jotka parkuvat maailman kylmän lattian päällä.

Sen suuren Luojan haltuun annan minä tänäpäivänä kaikki köyhät, viheliäiset, alastomat ja alaspainetut sielut, jotka minun huutoni kautta olisit heränneet, eli jotka minun manaamiseni kautta olisit huomainneet, ettei se entinen elämä ole oikea elämä ollut. Eli jos joku minun haukkumiseni kautta olis pyörtänyt sen suuren Paimenen tykö. Minä annan myös niitä Jumalan haltuun, jotka tämän haukkumisen tähden ovat suuttuneet, ja minä sanon heille, niinkuin Paavali ennen mainitussa erosaarnassansa, että minä olen viatoin kaikkein verestä, ettei pidä yhdenkään niistä miehistä, jotka minua tämän haukkumisen tähden vihaavat, saattaman soimata minua tuomiopäivänä, etten minä ole varoittanut heitä, eli sanonut heille, missä surkeassa tilassa heidän sielunsa on, jos ei parannusta tule.

Ja nyt me alamme kaikki huutamaan, niinkuin Kananean vaimo, joka oli armon penikka, jos me niinkuin hän, olisimme tyytyväiset armon muruihin, jotka Herran pöydältä putoavat. Älkäät vinkuko ylön paljon, te armon penikat, vaan istukaat, odottakaat, vahdatkaat ja haistelkaat. Jos joku muru putois Herran pöydältä, niin olkaat tyytyväiset siihen, vaikka ei olis enempi kuin yksi ainoa muru.

Anna siis, o armollinen Herra, muutampia muruja pudota sinun pöydältäs, että nämät köyhät nälkäpenikat heittäisit vinkumasta. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Matt. 15: 21 - 23.

Meidän pyhän evankeliumin johdatuksesta pitää meidän tällä hetkellä katseleman 1:ksi kuinka penikat istuvat pöydän alla ja vahtaavat muruja. 2:ksi kuinka penikat vinkuvat, koska he ei saa niitä muruja niin hopusti kuin he tahtovat. 3:ksi kuinka penikat tappelevat yhden murun päältä. 4:ksi kuinka penikat kaipaavat sitä, joka heitä on ruokkinut, koska hän lähtee pois.

Antakoon se armollinen Herra Jeesus armonsa, että kaikki armon penikat olisit tyytyväiset niihin muruihin, jotka Herran pöydältä putoavat, ja ettei armon penikat keskenänsä tappelis.

Ensimmäinen tutkistelemus: Kuinka penikat istuvat pöydän alla ja vahtaavat muruja. Hävyttömät koirat, erinomattain ne isot Jatunin hurtat, jotka ovat harjaantuneet varastamaan ja ihmisten verta lakkimaan, ei malta odottaa siihen asti, että murut pöydältä putoavat, vaan ne hyppäävät varsin pöydälle ja näppäävät sieltä koko voilimpun. Ja jos ei ole ketään perään katsomassa, nielevät he sen voilimpun niinkuin tyhjän. Ja älä mene enää ottamaan voita koiran perseestä, jos hän on ennättänyt sen niellä.

Semmoiset Jatunin hurtat, jotka juovat lientä siitä kattilasta, jossa rietas on ihmisten lihaa keittänyt, ja muutamat kulkukoirat, jotka syövät hiiriä ja vuotavata pirunpaskaa, ei malta odottaa muruja, vaan he varastavat ruokaa juuri ihmisten käsistä. Ja jos vanhin ei ole lastensa vieressä, ryöstävät nämät hävittömät koirat ruokaa lasten käsistä, jonka tähden Vapahtaja sanoi Kananean vaimolle: "Ei ole sovelias ottaa lasten leipää ja heittää penikoille."

Lasten ruoka on se armo, jonka Jumala on luvannut Israelin katuvaisille lapsille ja Aabrahamin hengelliselle siemenelle. Mutta muutamat maailman herrat, jokta pitävät suuremmassa arvossa koiriansa kuin omia lapsiansa, antavat koirille liininkiä (voileipää), mutta nälyttävät lapsia. Orpolapset ovat kyllä surkuteltavassa tilassa, joilla ei ole ketään, joka heille antais ruokaa, koska he nälässä parkuvat. Mutta ne lapset vasta surkuteltavat ovat, joilla on semmoinen förmyntäri (holhooja), joka rakastaa enemmän koiria kuin lapsia. Ja joilla on niin kova sydän, että hän antaa koirille liininkiä ja lapsille ruotoja. Voi, voi teitä, te onnettomat orpolapset, jos teille pitää tuleman niin kova förmyntäri, että hän tuhlaa teidän omaisuutenne ja antaa koirille sokeria ja siirappia, ja teille hän antaa ruotoja.

Mutta katsokaamme vielä, kuinka penikat istuvat pöydän alla ja vahtaavat. Vaikka Vapahtaja sanoi Kananean vaimolle: Ei ole sovelias ottaa lasten ruokaa ja heittää penikoille, oli kuitenki tällä pakanallisella vaimolla sen verran ymmärrystä, että hän tunsi sen olevan kova sana hänelle. Jos tämän vaimon usko olis ollut heikompi, olis hän vissimmästi palttunut rukoilemasta, koska hän verrattiin penikaksi. Mutta hänen uskonsa oli niin vahva, ettei hän vielä lakannut rukoilemasta, vaikka Vapahtaja haukkui häntä koiraksi.

Hän tunsi itsensä penikaksi. Hän tunsi sydämensä, ettei hän ollutkaan parempi kuin koira niiden suhteen, jotka olit lapsen oikeuden saaneet. Koska yhdellä katuvaisella sielulla on suuri nöyryys ja niin suuri mahdottomuus, että hän ei pidä itseänsä koiraa parempana Jumalan lasten suhteen, silloin on senkaltainen katuvainen sielu tullut armon penikaksi, joka istuu pöydän alla ja vahtaa ja odottaa, koska joku pikku palainen eli armon muru putoais pöydältä. Vaikka ei olis kuin pikku hitunen, kyllä penikka sen korjaa. Ei nälkäpenikka ole niin kranttu (vaativainen), kuin isot lihavat hulmit, jotka näppäävät voilimpun pöydältä ja nielevät armoa niin kuin sudet, vaikka ei heillä ole nälkä.

Toinen tutkistelemus: Nyt meidän pitäis kuunteleman, kuinka armon penikat vinkuvat. Nimittäin koska heillä on kova nälkä, ja sen makean ruoan haju, joka Herran pöydältä haisee makeasti nokkaan, niin tulevat armon penikat kärsimättömiksi ja rupeavat vinkumaan, ja tämä vinkuminen merkitsee, että heillä on kova nälkä ja surkea ruoan halu. He malttavat ensin vähän aikaa ja makaavat ääneti pöydän alla, mutta viimein tulee kärsimättömyys ja he rupeavat vinkumaan sen kovan nälän tähden.

Koska nyt armon penikat alkavat vinkumaan, sanoo Herra ensin: "Olkaat vaiti ja odottakaat siksi kuin lapset ovat syöneet, ei ole sovelias ottaa lasten leipää ja heittää penikoille." Mutta armon penikat vinkuvat yhtähyvin ja kerjäävät, ja nuolevat Herransa käsiä ja panevat päänsä Herransa polvelle. Ja jos he saattaisit puhua, niin he vissimmästi sanoisit, että penikat syövät niitä muruja, jotka Herran pöydältä putoavat.

Yksi syy, minkätähden ei Herra anna armon penikoille niin paljon ruokaa, on se, että ne koirat, jotka syövät ylön paljon, tulevat laiskaksi haukkumaan, eikä niinmuodoin kelpaa lammaskoiraksi. Kyllä kaikki armon penikat söisit niin paljon kuin vatsaan mahtuu, jos he saisit. Mutta vanhasta koettelemuksesta on jo tietty, että ne koirat, jotka ovat ylen suuressa viljassa, joita hyvin ruokitaan, ei ole niin virkut haukkumaan kuin ne, joita vähän nälytetään. Ja semmoiset koirat, jotka armon varkaudella elävät, ei hauku ketään. Ei he seuraakaan paimenta metsään, vaan he vahtaavat ainoastansa semmoisia paikkoja, kussa he pääsisit varastamaan.

Ja suden tappamia raatoja varaskoirat syövät perseeseensä, ja purevat he vielä eläviä karitsoita metsässä, jotka ovat laumasta jääneet eli jänkkään vajonneet, eli muutoin vikaan tulleet ja raajarikoksi joutuneet. Kyllä sentähden armonpenikat saavat niitä muruja, jotka Herran pöydältä putoavat, jos he ovat kärsivälliset ja odottavat siihen asti, että lapset ovat saaneet osansa, sillä Vapahtaja sanoo: Ei ole sovelias ottaa lasten leipää ja heittää penikoille.

Ja kaikki ne pakanat, jotka ei vielä ole saaneet Jumalan lasten oikeutta, ovat penikat, ja niille penikoille annetaan muruja, jos he ainoastansa tuntisit itsensä semmoiseksi. Mutta muutamat ovat hävyttömät penikat, jotka ei ollenkaan tyydy muruihin, vaan hyppäävät pöydälle ja tahtovat itse syödä lasten ruokaa. Semmoisille hävyttömille koirille sanoo Isäntä: "Tietäkäät huutia ja odottakaat siihen asti kuin te saatte, sillä ei ole sovelias ottaa lasten ruokaa ja heittää penikoille.

Ja tämän kanssa ymmärretään tässä paikassa se armo, jonka Jumala on luvannut katuvaisille ja uskovaisille sieluille, jotka ovat Aabrahamin lapset ja Israelin lapset lupauksen jälkeen. Mutta penikat ovat pakanat, joilla ei ole paljon tietoa kristillisyydestä, vaan heillä on niinkuin Kananean vaimolla yksi suuri mahdottomuuden tunteminen ja alinomainen huutaminen Vapahtajan perään, ja yksi vahva usko ja luottamus eli vakuutus, että ei Vapahtaja saata olla auttamatta heitä, jotka ovat hädässä, ehkä kuinka huonosta ja pakanallisesta suvusta he olisit syntyneet, ja jotka tuntevat itsensä niin mahdottomiksi, ettei he ole paremmat kuin koirat Israelin lasten suhteen.

Tämä pakanallinen vaimo oli ainoastansa kuulon jälkeen ruvennut uskomaan Vapahtajan päälle, sillä ei hänellä ollut vähintäkään tietoa Raamatusta, vaan ainoastansa mitä hän oli kuullut naapureiltansa Israelin lapsilta. Mutta tämä vaimo on meille esimerkkinä, että pakanoilla on usein vahvempi usko kuin niillä kirjanoppineilla, jotka luottavat päänsä tiedon päälle, vaikka sydän on muuttumatoin ja liikkumatoin.

Kolmas tutkistelemus: Meidän pitää nyt katseleman, kuinka armon penikat tappelevat muruin päältä. Se tapahtuu, sen pahempi, usein, että penikat rupeavat tappelemaan yhden murun päältä, jonka talon isäntä heittää penikoille. Ja tämä penikkain tappelus ei ole ollenkaan soma. Silloin ne penikat, jotka ovat kiivaat tappelemaan, mistantavat usein sen palaisen eli sen murun, jonka päältä tappelu tuli.

Ei ainoastansa siinä tule heille vahinko, että talon isäntä häätyy vitsalla kurittaa niitä penikoita, jotka niin keskenänsä tappelevat ja siinä polkevat lapsia ja kaatavat ruoka-astioita, vaan myös Jatunin hurtat pääsevät sillä välillä, kuin penikat  tappelevat, ryöstämään ja varastamaan sen ruokapalaisen, jonka isäntä oli antanut penikoille.

Jos armon penikoilla ei olis kateutta ja ylpeyttä, niin olis itsekukin tyytyväinen siihen muruseen ja siihen hituseen, jonka isäntä antoi hänelle, mutta kateus tekee niin paljon, että armon penikat rupeavat tappelemaan ja sitte pääsevät Jatunin hurtat voiton päälle. Jatunin hurtat sanovat näin: "Kyllä meitä sauvalla hosutaan sen tappeluksen tähden, mutta tappelevatpa nuo armon penikatki keskenänsä, vaikka he ovat niin pienet."

Voi teitä, te armon penikat, jos ette voi riitelemättä ja tappelematta olla! Koska ei ole enää yhtään kousin pitäjää, niin tulevat Jatunin hurtat teidän päällenne ja repivät teitä kappaleiksi, vielä ryöstävät teiltä niitä muruja, kuin te saitte Herran pöydältä. Kyllähän te olette nähneet, kuinka yksi penikka laskee itsensä armon alle, koska yksi iso hurtta karkaa hänen päällensä. Mutta jos kaikki penikat yksimielisesti karkaisit yhden ison hurtan päälle, voisit he kukatiesi henkensä pitää.

Mutta jos penikat rupeavat keskenänsä tappelemaan, niin tulevat Jatunin hurtat samaan kimppuun. Ja niinkuin koirain tapa on: joka kerran alle joutuu, sen päälle kaikki karkaavat, olkoon se viatoin eli syypää. Yksi pään ja toinen hännän puolesta purevat, kiskovat ja raatavat sitä raukkaa, joka alle on joutunut. Ja sentähden sanon minä teille jo edeltäpäin, te armon penikat: Jos ette ole sovinnossa, niin tulevat Jatunin isot hurtat ja tekevät teistä lopun.

Pitäkäät aina muistossa, mitä Vapahtaja sanoi opetuslapsillensa ennenkuin hän jätti heidät: Uuden käskyn minä annan teille, että te rakastaisitte teitänne keskenänne.

Neljäs tutkistelemus: Meidän pitää viimeiseksi katseleman, kuinka armon penikat kaipaavat sitä, joka heitä on ruokkinut. Mutta tämä paikka on niin hellä, ettei sitä ole hyvä mainita. Että penikat kaipaavat sitä, joka heitä on ruokkinut, se nähdään siitä, että he istuvat tien vieressä ja odottavat ja katsovat sinnepäin, kuhunka heidän ruokkijansa meni, ja ikävöitsevät ja vaikealla äänellä surkuttelevat. Mutta ilmanki yksi Isä taivaassa kuulee heidän äänensä ja ruokkii heidän sielujansa, koska nälkä tulee.

Kukapa on tähänkään asti ruokkinut ja ylöspitänyt heidän sielunsa, muu kuin se taivaallinen Herra Jeesus, joka kuulee kaikkein köyhäin, viheliäisten ja alaspainettuin huokaukset. Ja mihinkäpä muualle on orpolasten turva, kuin sen taivaallisen Isän tykö, joka on isä kaikkein ylitse, kuin Isän nimellä mainitaan taivaassa ja maan päällä.

En suinkaan minä ole heitä ruokkinut eli ylöspitänyt, vaan se, joka kaarneen pojat ylöspitää, se antaa myös pääskyisille ja tiaisille heidän elatuksensa. Armon penikat vinkuvat ensin, koska he kaipaavat sitä, joka heitä ruokkinut on, mutta viimein he menevät johonkin loukkoon, panevat päänsä toinen toisensa päälle ja vinkuvat siellä. Minä toivon kuitenki, että taivaallinen Armahtaja, joka antoi Kananean vaimolle muutampia armon muruja, armahtaa myös näitä armon penikoita, ja antaa heille jonku palaisen, niinkuin myös kova nälkä käskee heitä itse alkaa hakemaan jotaki syötävätä.

Ja koska nyt lähestyy se aika, että meidän pitää erkaantuman, että minun täytyy mennä, kuhunka Isäntä on määrännyt, nimittäin muita varkaita haukkumaan, niin täytyy minun jättää nämät armon penikat Isän haltuun siinä uskalluksessa, ettei hän anna heidän nälkään kuolla. Sillä jos hän antaa ruoan kaarneen pojille, koska he alkavat hänen tykönsä huutamaan, vissimmästi hän antaa ruoan tiaisille ja pääskyisen pojille ja armon penikoille, koska he nälän tähden vinkuvat.

Jääkäät siis hyvästi Isän haltuun, kaikki armon penikat. Jääkäät hyvästi, kaikki tiaiset ja pääskyisen pojat. Se armollinen Herra Jeesus varjelkoon teitä haukan kynsistä ja ruokkikoon teitä hyttyisillä. Jääkäät hyvästi, Jeesuksen karitsat, jotka ylimmäinen paimen on temmannut raatelevaisen suden hampaista. Herra Jeesus vieköön teitä parhaalle laitumelle ja ruokkikoon teitä parhailla vainioheinillä, koska talvi tulee.

Jääkäät hyvästi, te pienet maitojyvät, jotka olette vielä kasvamassa Jumalan pellossa. Antakoon siementen Herra hyvän ja soveliaan ilman, että tulisitte täytetyksi ruoalla, ennenkuin pakkainen tulee, että te tulisitte kauniimmaksi eloksi ja nisun jyväksi, joita elomiehet kokoavat aittaan. Varjelkoon elon Herra tämän pikku peltopalaisen lumisateesta ja rajuilmasta, ettei pakkainen panis näitä maitojyviä ennenkuin elonaika tulee!

Jääkäät hyvästi, te vastasyntyneet lapset, joita se taivaallinen Vanhin on vasta synnyttänyt suurella tuskalla ja veren vuodatuksella. Jääkäät hyvästi, te vasta syntyneet lapset, jotka makaatte ja parutte tämän maailman kylmän lattian päällä. Nostakoon Vanhin teitä ylös tämän maailman kylmän lattian päältä, pesköön puhtaaksi elämän vedellä ja kääriköön puhtaisiin liinavaatteisiin ja painakoon teitä rintaansa vasten, pankoon rintansa parkuvaisten lasten suuhun, että he heittäisit parkumasta ja ilolla katselisit synnyttäjänsä päälle.

Jääkäät hyvästi, kaikki talvitiaiset ja kesäpääskyiset. Se taivaallinen Vanhin, joka antaa kaarneen pojille ruokaa oikealla ajalla, koska he hänen tykönsä huutavat, antakoon teille maitoa, voita ja hunajata, koska teille nälkä tulee, ja suojelkoon teitä ja varjelkoon kaikki pienet tiaiset haukan kynsistä.

Jääkäät hyvästi, te pulmukaiset ja satakieliset, jotka olette yksinäiselle matkamiehelle laulaneet ja visertäneet kalliissa puussa. Antakoon Jumala armonsa, että minäkin saisin kuulla pulmukaiset ja satakieliset visertävän Jumalan ja Karitsan edessä taivaan valtakunnassa, ja elämän puussa veisaavan uutta virttä!

Rukoilkaat te myös minun edestäni, joka olen niinkuin yksinäinen lintu oksan päällä, että se armollinen Herra Jeesus antais minulle voimaa ja rohkeutta huutamaan kaikille eksyväisille matkamiehille, että he pyörtäisit takaisin elämän tielle, ja kaikille murheellisille ja alaspainetuille, että he nostaisit päätänsä ylös synnin unesta ja huutaisit: "Herra Jeesus, armahda meidän päällemme!" Amen.


Jäljennöksiä SKHS Aunon kokoelmassa Kansallisarkistossa sekä Laestadiana-kokoelmassa Oulun maakunta-arkistossa. Yllä on noudatettu lähes kokonaan Kirkkopostillaa, mutta muutama kohta on otettu jäljennöksistä. Saarnan loppuosa poikkeaa säilyneissä jäljennöksissä Kirkkopostillasta huomattavasti. Alkuperäistä käsikirjoitusta ei ole tallella.



N:o 21                                        3 SUNNUNTAINA PAASTOSSA

Sillä se on mahdotoin, että ne, jotka kerran valaistut ovat ja sitä taivaallista lahjaa maistaneet, ja ovat Pyhästä Hengestä osalliseksi tulleet, ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevaisen maailman voimaa, jos he lankeavat pois, että he vastauudesta parannukseen uudistettaisiin, jotka toistamiseen itsellensä Jumalan Pojan ristiinnaulitsevat ja pilkkana pitävät. Hebr. 6: 4 - 6

Nämät sanat ovat yksi kauhistavainen tuomio niille, jotka lankeavat pois kristillisyydestä ja alkavat vastauudesta ristiinnaulitsemaan Vapahtajaa. Paavali sanoo: "Se on mahdotoin, että he parannukseen uudistettaisiin." Nimittäin ne, jotka ovat armon tilassa olleet. Ei he saatakaan enää parannusta tehdä, sillä he paatuvat niin kovin, että he rupeavat pilkkaamaan kristillisyyttä ja Vapahtajaa. Ja sitä heidän täytyy tehdä vastoin tuntoansa, koska rietas henki on saanut niin suuren vallan heidän päällensä, että hän panee heitä vastoin tuntoansa pilkkaamaan ja ristiinnaulitsemaan Jumalan poikaa.

Koska nimittäin yksi umpisokea ihminen suuttuu kristityille, niin hän tekee sen tyhmyydestä, niinkuin Pietari todistaa Apostolitten Teoissa, koska hän soimais  Juudalaisia Vapahtajan murhaamisesta: "Te teitte sen tyhmyydestä." Ei heillä ollut parempi tunto eli parempi mieli. Koska he huusit "ristiinnaulitse", niin he luulit tekevänsä oikein. Niin myös yksi surutoin ihminen, joka ei ole vielä koskaan herännyt, koska hän pilkkaa kristillisyyttä, luulee hän tekevänsä oikein; sillä ei hän ole saanut vielä sitä ylösvalaistusta Pyhältä Hengeltä, että se on yksi suuri ja kauhistavainen synti pilkata kristillisyyttä.

Mutta koska yksi paatunut ihminen, joka ei ole ainoastansa kerran herännyt, vaan myös armoon tullut, ja sitte jälkeen langennut paatumukseen, koska semmoinen ihminen alkaa vastauudesta ristiinnaulitsemaan Vapahtajaa ja pilkkaamaan kristillisyyttä, silloin hän tekee tuntoansa vastaan ehdollista syntiä. Sillä hän on tuntenut tulevaisen maailman voimaa. Hän on tullut osalliseksi Pyhästä Hengestä. Hän on maistanut sitä hyvää sanaa. Hän tietää siis, että kristillisyys on oikea, mutta yhtähyvin panee rietas häntä sotimaan vastaan ja pilkkaamaan kristillisyyttä.

Tämä on nyt se kauhistavainen synti, joka kutsutaan synniksi Pyhää Henkeä vastaan. Mutta ei umpisokea ihminen saata vielä tehdä syntiä Pyhää Henkeä vastaan. Ei semmoinen ihminen tiedä Pyhästä Hengestä mitään. Hän ei ole vielä tullut osalliseksi Pyhän Hengen vaikutuksista. Koska semmoinen pilkkaa kristillisyyttä, niin hän tekee sen sokean ja väärän tunnon jälkeen, kuin hänellä on, sillä ei hänellä ole parempi tieto.

Mutta koska yksi ihminen, joka kerran oli ylösvalaistu, ja on jo armoa tuntenut, lankeaa takaisin paatumukseen, niin hän tekee syntiä Pyhää Henkeä vastaan, jos hän alkaa kristillisyyttä pilkkaamaan. Ja me kuulemme Vapahtajan omasta suusta, että synti Pyhää Henkeä vastaan ei tule anteeksi annetuksi, ei tässä eikä tulevaisessa maailmassa.

Tähän paikkaan kuuluvat siis Paavalin edellämainitut sanat, jotka löytyvät kirjoitettuna Hebr. 6: 4-9. Että senkaltainen sielun tilaisuus, joka tässä paikassa on ulospantu, on täydellinen paatumus, siitä olemme me täydellisesti vakuutetut. Ja semmoiset paatuneet henget ovat myös näyttäneet haamunsa kristittyin seassa. Nimittäin senkaltaiset paatuneet, jotka olit kerran armoitetut.

Mutta löytyvät myös semmoiset paatuneet, joiden tunto on kerran herännyt, mutta ei sinne asti, että he olisit armoitetuiksi tulleet. Semmoiset saattavat myös paatua, koska he lankeavat takaisin suruttomuuteen ja alkavat toistamiseen ristiinnaulitsemaan Vapahtajaa ja pilkkaamaan kristillisyyttä. Senkaltaiset tekevät myös tuntoansa vastaan, ja siinä samassa tekevät he syntiä Pyhää Henkeä vastaan.

Sillä ne olit myös saaneet oikean ylösvalaistuksen Pyhältä Hengeltä. Mutta ei he ole sen tiedon eli sen tunnon ja ymmärryksen jälkeen tehneet, koska he panevat entisiä koettelemuksiansa riettaan hengen vaikutukseksi, vaikka he tietävät hyvin, että se oli Pyhä Henki, joka oli heissä hyvän työn alkanut.

Mutta yksi surutoin ihminen saattaa myös langeta paatumukseen, ja siinä paatumuksessa tekee hän syntiä Pyhää Henkeä vastaan, koska hän puhuu ja tekee tuntoansa vastaan, vaikka tunto kieltää. Niinkuin esimerkiksi fariseukset, jotka tuntoansa vastaan sanoit Vapahtajan ulosajavan perkeleitä Belsebubin voimalla, vaikka heidän tuntonsa ei ollut koskaan herännyt, oli heillä kuitenki se tunnon todistus, että Vapahtaja tekee sen Jumalan voimalla.

Mutta heillä oli hengellinen viha sydämessä Vapahtajaa kohtaan. Ja tämä vihan perkele panee heitä omaa tuntoa vastaan pilkkaamaan Pyhän Hengen vaikutuksia. Tämä oli siis yksi luonnollinen paatumus. Ja paatumus, olkoon armoitettuin, eli heränneitten, taikka suruttomain paatumus, tulee kuitenki synniksi Pyhää Henkeä vastaan, koska se puhkeaa ulos tuntoa vastaan sen kaltaisiin kauhistavaisiin sanoihin ja töihin, että se kuin on Pyhän Hengen vaikutus, selitetään riettaan hengen vaikutukseksi.

Silloin on ihminen jo paatunut, koska hän vihan tähden eli kateuden tähden puhuu tuntoansa vastaan. Eikä se ihminen ole kaukana paatumuksesta, joka ahneuden tähden eli maallisen voiton tähden tekee jotaki tuntoansa vastaan, niinkuin Juudas Iskariot. Mutta ei Pietari ollut silloin paatumuksessa, koska hän pelvon tähden kielsi vastoin tuntoansa, ettei hän tunne Jeesusta. Eikä Daavidikaan ollut paatumuksessa, koska hän lankeis armon tilasta ehdollisen synnin kautta. Omatunto oli nimittäin nukkumassa silloin, ja tämä nukkunut omatunto pani synnin luvalliseksi

Mutta kuinka raskas katumus tuli hänelle tämän lankeemuksen jälkeen, se nähdään hänen katumusvirsistänsä. Ei tarvitse yhdenkään kristityn ottaa Daavidista esimerkkiä synnin teossa, mutta Daavidin katumus sopii kyllä kaikille katuvaisille esimerkiksi. Ja jos yksi ihminen olis herännyt laista, ja muutaman ajan seisonut lain alla, ja sitte mätänee siinä Pyhän Hengen verkossa, niin että hän menee takaisin suruttomuuteen.

Se ihminen ei ole vielä paatunut, jos hän taas uudesta herää. Mutta raskaammaksi vaan tulee hänelle se jälkimmäinen heräys, ja suurempi tulee epäilys, koska hän on hyljännyt sen ensimmäisen ennättäväisen armon. Meidän kallis Vapahtajamme osottaa, kuinka onneton se ihminen on, jonka sydämestä rietas henki oli kerran lähtenyt. Jos ihminen taas ottaa häntä vastaan, niin sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmaksi kuin ensimmäiset.

Rukoilkaat sitä väkevämpää sotasankaria, te harvat sielut, joiden sydämestä rietas henki on ulos lähtenyt sen suuren sotasankarin voiman kautta, että hän seisois aina ovenvartijana teidän sydämenne oven edessä, ettei se rietas, joka ennen on asunut teidän sydämissänne, pääsis takaisin tulemaan. "Valvokaat ja rukoilkaat, ettette joutuis kiusauksiin."

Voi, kuinka onnettomat te olette nyt ja ijankaikkisuudessa, jos vihollinen, joka on kerran ulosajettu teidän sydämestänne, pääsis vielä toisen kerran asumaan siellä. Silloin teidän viimeiset menonne tulisit pahemmaksi kuin ensimmäiset. Mutta ole sinä väkevä sotasankari ovenvartijana, joka olet uskovaisten sydämet omalla kalliilla verelläs puhdistanut. Ole sinä suuri Israelin paimen ovenvartijana, ettei vihollinen pääsis enää tulemaan entiseen huoneeseen. Kuule, sinä väkevä sankari, kaikkein murheellisten, katuvaisten ja alaspainettuin huokaus. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Luuk. 11: 14.

Meidän Vapahtajamme osottaa tämän päivän evankeliumissa, kuinka onnettomaksi se ihminen tulee, jonka sydämeen rietas henki pääsee toisen kerran asumaan, ehkä hän oli kerran ulos lähtenyt. Vapahtaja sanoo, että "sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmaksi kuin ensimmäiset."

Seuraavaisesti siitä pitää meidän Jumalan armon kautta tällä pyhällä hetkellä katseleman yhden poislangenneen kristityn onnetointa ja surkeata sielun tilaisuutta. Varjelkoon se armollinen Herra Jeesus niitä sieluja lankeamasta pois armosta, jotka kerran ovat siihen tilaisuuteen tulleet; ja vahvistakoon niitä heikkoja ja vapisevaisia, ettei vihollinen pääsis heitä seulomaan.

Kaikille heränneille ja armoitetuille sieluille karttamiseksi on Herra sallinut muutampia mennä takaisin suruttomuuteen, ja vielä paatumukseen langeta, niinkuin esimerkiksi se Juudas, joka ahneuden tähden petti Vapahtajan. Me sanomme, että se on tapahtunut Jumalan sallimisesta, että muutamat opetuslapset kauhistuisit, pelkäisit ja surkuttelisit sitä onnetointa sielua, joka kerran oli ylösvalaistu ja siihen painavaan virkaan kutsuttu, vaikka se on tietämätöin, oliko hänen tuntonsa koskaan oikein herännyt, koska hän saattoi niin pian langeta pois hänen kutsumisestansa ja ruveta rietasta palvelemaan.

Saattoikopa Juudas sanoa, että muut opetuslapset ovat pilanneet hänen kristillisyytensä armottomalla tuomiolla ja lykkäämisellä? Kyllä se on tosi, että he rupeisit tutkistelemaan keskenänsä, kuka heistä olis niin hävitöin ja niin kiittämätöin, että hän menis rahan ahneuden tähden semmoista kauppaa tekemään. Mutta kyllä oli saatana jo parhaaksi pilannut hänen kristillisyytensä, ennenkuin se tutkinto tuli. Ja koska saatana oli pilannut hänen kristillisyytensä, kyllä hän saattoi itselleki Vapahtajalle suuttua sen kastetun palan tähden.

Mutta Pietari oli kiivas tutkimaan, että Vapahtajan pettäjä tulis ilmi. Ja Johannes kanssa kysyi salaa Vapahtajalta Pietarin anomuksen jälkeen, kuka se on. Mutta Juudas saattoi vielä silloin ulkokullaisuudella pettää muita opetuslapsia, sillä hän teki kanssa itsensä kristityksi ja rupeis opetuslasten tapoja matkimaan, ettei he silloin saattaneet hänestä mitään päättää. Mutta kyllähän Juudas nyt jälkeen on ilmoittanut itsensä. Ei saattanutkaan Juudas kauan istua opetuslasten seurassa, koska vielä vihan perkele meni häneen sen kastetun palan jälkeen.

Tuossa nyt on muille opetuslapsille yksi kauhistavainen esimerkki, kummoiseksi ihminen tulee, koska rietas henki tulee toisen kerran ihmisen sisälle. Jos Juudas ei olis niin hopusti hirttänyt itseänsä, kyllä hän olis alkanut vihaamaan ja vainoamaan muita opetuslapsia, niinkuin hänen lihalliset veljensä ja neppaimensa nyt tekevät. Emme tiedä sanoa, oliko Juudaan tunto oikein herännyt koskaan, mutta sen me tiedämme, että hän on käynyt Vapahtajan koulua, ja että hän on tuntenut Jumalan ennättäväisen armon. Ettei hän tuntemattomuuden tähden ole langennut takaisin, vaan se on juuri niinkuin Vapahtaja tämän päivän evankeliumissa on selittänyt: "Koska rietas henki lähtee ihmisestä jne."

Nyt on se rietas henki, joka oli kerran uloslähtenyt Juudaan Simonin Iskariotin sydämestä, ottanut seitsemän pahempata henkeä, ja ne on menneet hänen sydämeensä. Ensin meni ahneuden perkele, sitte meni kunnian rietas, ja se pani häntä kieltämään syntiänsä. Sen jälkeen meni vihan perkele häneen sen kastetun palan jälkeen, ja pani häntä ulosmenemään juuri syömä keskissä. Ei hän malttanut enää odottaa siksi kuin virsi, eli kiitos ruoan jälkeen olis veisattu. Hänelle tuli nimittäin hoppu täyttämään murhatyötänsä.

Niin tekevät myös Juudaan lihalliset veljet ja neppaimet. Ei ne lue mitään, koska he kerkiävät syömästä, vaan varsin kuin he syövät sen viimeisen kastetun palan suuhunsa, nousevat he ylös ja lähtevät ulos. Me olemme monta kertaa nähneet, kuinka Juudaan lihalliset veljet ja neppaimet saavat hopun ulos lähtemään, koska vihan perkele ajaa heitä ulos.

Muutamat kantavat salaista vihaa lähimmäisellensä, eikä viitsi puhua mitään, ennenkuin paloviinan perkele tulee vihan perkeleelle avuksi, sitte vasta he purkavat ulos kaiken vihansa. Siitä arvataan, ettei yksi perkele jaksa niin hopusti ajaa ihmistä työhön, mutta kuin toinen ja kolmas tulee avuksi, sitte vasta tulee hoppu riettaan orjalle. Ei hän malta enää odottaa siksi, kuin sovelias aika tulee, vaan läpi tulen ja veden pitää riettaan orjan marssiman sinne, kuhunka rietas häntä pakottaa.

Koska me nyt olemme nähneet, kummoiseksi se ihminen tulee, jonka sydämeen rietas henki pääsee toisen kerran, nimittäin hän tulee seitsemän kertaa pahemmaksi kuin hän ennen oli. Niin me ymmärrämme hyvin, minkätähden Vapahtaja sanoo tämän päivän evankeliumissa: "Koska rietas henki lähtee ihmisestä jne" Se on niin juuri puustavin jälkeen ymmärrettävä, kuin Vapahtajan sanat tässä kuuluvat, että rietas henki, joka ennen oli ihmisen sydämessä, ottaa seitsemän pahempata henkeä avuksi, koska hän yksin ei luule jaksavansa ihmisen ruumista liikuttaa pahaa tekemään.

Ihmisen ruumis on raskaanlainen riettaalle liikuttaa työhön. Sen tähden ahneuden henki ei jaksanut yksin hopittaa Juudasta työhön, mutta koska vihan perkele tuli avuksi, silloin tuli Juudalle hoppu. Ja koska yhdessä ihmisessä on monta tuhatta rietasta henkeä, silloin ei raudatkaan pidätä häntä. Mutta riettaalle tulee suuri tuska ja vaiva, koska hänen pitää ihmisen lihallisesta sydämestä ulos lähtemän. Hän huutaa silloin surkeasti: "Jeesu! Ylimmäisen Jumalan Poika, oletkos tullut meitä vaivaamaan ennen aikaa?"

Niin huusit ne kuusi tuhatta henkeä Gadarenein kaupungin tykönä, jotka sanoit, että heidän nimensä on legio, se merkitsee kuusituhatta. Ja vielä nytki huutavat riettaan henget ihmisen suun kautta. Koska Jumalan elävä sana pääsee niin leikkaamaan ihmisen sydäntä, että hänelle tulee omantunnon vaiva, silloin on Vapahtaja ulosajamassa ne riettaat henget, jotka ihmisessä ovat. Mutta ennenkuin he lähtevät ulos ihmisestä, freistaavat he häntä oikein piinata, jonkatähden muutamat suruttomat ihmiset luulevat, että omantunnon vaiva on riettaan hengen vaikutus.

Mutta ei se ole niinkuin sokeat raukat luulevat, vaan se on Pyhä Henki, joka ajaa ulos perkeleitä ihmisen sydämestä. Ja silloin he vainoavat ihmistä, ennen kuin he ulos lähtevät. Sillälailla kirjoittavat evankelistat Matteus, Markus ja Luukas. Mutta koska nyt rietas henki lähtee ulos ihmisestä, vaeltaa hän karkeita paikkoja, etsii lepoa, eikä löydä. Se merkitsee, että riettaalle tulee kovin ikävä, koska hänen pitää nyt oleman ilman lihatta. Hän freistaa usein koetella, eikö hän taas pääsis siihen entiseen huoneeseen, kusta hän läksi.

Yksi herännyt ja armoitettu ihminen tuntee silloin kiusauksia, koska rietas ampuu nuoliansa ja tahtoo sisälle tulla entiseen majaansa. Mutta jos yksi kristitty ei tunne enää kiusauksia, niin se merkitsee, että tunto on nukkumassa, ja silloin on rietas henki valmis naakimaan ihmisen päälle. Mutta koska yksi kristitty tuntee paljon kiusauksia, silloin on vihollinen suuttunut. Hän tahtoo silloin haavoittaa hänen sydäntänsä ja raataa hänen tuntoansa.

Jos nyt ihminen ei ole ahkera valvomaan ja rukoilemaan, niin tulee vihollinen niinkuin varas yöllä ja ottaa seitsemän pahempata henkeä myötänsä, ja menee siihen entiseen majaansa asumaan. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmaksi kuin ensimmäiset.

Nyt viittii vihollinen asua siinä lämpimässä huoneessa, joka on luudilla lakaistu ja kaunistettu. Ei se ole niin täynnä pirun paskaa kuin ennen, koska rietas tulee toisen kerran sinne, mutta ei se taida kauan olla puhtaana, ennenkuin rietas taas paskantaa sinne. Sillä ei hänellä ole joutoa ulkona käydä paskallansa, vaan kussa hän syöpi, siinä hän myös paskantaa.

Koska nyt yhdelle kristitylle niin tapahtuu, että hän lankee pois armosta, silloin on rietas henki päässyt toisen kerran ihmisen sydämeen. Ja silloin tulee riettaan enkeleille ilo kristityn lankeemisesta. He rupeavat silloin maailmalle huutamaan: "Katso, tuommoiset ovat kristityt!" Ja koska yksi Juudas lankee pois muitten opetuslasten seurasta, niin luulevat riettaan enkelit, että kaikki Jeesuksen opetuslapset tulevat Juudaan kaltaiseksi.

Mutta ei ole vielä kaikki kristillisyys hukkaan mennyt, vaikka yksi Juudas on hirttänyt itsensä. Kyllä vielä on yksitoistakymmentä jäljellä, jotka saarnaavat evankeliumia. Mutta minä luulen, että riettaan enkelit rupeisit ylön varhain iloitsemaan yhden kristityn lankeemisesta, sillä me tiedämme, että Vapahtaja on vielä elämässä, joka on lähettävä Pyhän Henkensä, joka nuhtelee maailmaa synnin, vanhurskauden ja tuomion tähden. Vaikka on moni pahentunut sen kovan sanan tähden ja luopunut Jeesuksesta, on vielä muutampia, ehkä harvoja sieluja, jotka kilvoittelevat heidän kalliimmassa uskossansa ja odottavat Israelin lohdutusta.

Vaikka maailma, perkele ja oma liha ahdistaa hirmuisesti niitäki harvoja sieluja, jotka vielä kilvoittelevat, on kuitenki se meidän toivomme ja uskalluksemme Jumalaan, että se suuri sotasankari, joka on sitä haarniskoitua vihollista ylitse voittanut ja jakanut hänen saaliinsa, pitää tuleman väsyneille matkustavaisille avuksi ja vahvistaman väsyneet jalat ja virvoittaman nääntyneet polvet ja lohduttaman heikkomielisiä, että he jaksaisit vielä vähän aikaa sotia ja kilvoitella, sillä pian loppuu tämä sota ja kilvoitus. Pian pääsevät väsyneet matkamiehet tämän vaivalloisen maailman lävitse siihen suureen kaupunkiin, kussa se väkevämpi, joka on haarniskoidun vihollisen ylitsevoittanut, asuu taivaallisen sotaväen kanssa, ja siellä he saavat katsella niitä sota-aseita, joita se väkevämpi on ryöstänyt viholliselta, koska hän rupeis jakamaan hänen saaliinsa.

Sotikaat vielä vähän aikaa, te Mikaelin enkelit, ja kilvoitelkaat, te hengelliset sotamiehet. Pian tulee se viimeinen sota ja kilvoitus, kussa se väkevämpi sotasankari tulee voittamaan ja vihollisen saalista jakamaan. Sotikaat vielä vähän aikaa, te Mikaelin enkelit, pian tulee se suuri Herran päivä, jona kaikki sota ja meteli loppuu ja kaikki viholliset pakenevat, ja kaikki urhoolliset Jeesuksen Kristuksen sotamiehet saavat kointähden, se on: kunnianmerkin rintaan ja elämän kruunun päähän, ja valkeat vaatteet. Ja silloin pääsevät he lepäämään ja rauhaa pitämään ijankaikkisesti. Amen.


Lähde: Kirkkopostilla 1876




N:o 22                              PUOLIPAASTON SUNNUNTAINA 1854

Israelin lapset sanoit Samuelille, tee meille kuningas, joka meitä hallitsee.

Tämä anomus osoittaa heidän uskonsa, että he luulit paremmin tulevansa aikaan kuninkaan hallituksen alla, kuin yhden tuomarin kanssa. Profeetta Samueli, joka oli ollut kauan aikaa tuomarina Israelissa, oli tullut vanhaksi ja hänen poikansa ei kelvanneet tuomariksi, sillä he otit lahjoja ja väänsit oikeutta. Sentähden he rupeisit vaatimaan kuningasta, joka heitä tuomitsee. Ei Jumala enää kelvannut heille kuninkaaksi, sillä ihmiset ei saata olla tyytyväiset Jumalan hallituksen kanssa, koska he tekevät väärin, eikä ymmärrä, että he tekevät vääryyttä.

Israelin lapset rupeisit jo Mooseksen aikana riitelemään Jumalan kanssa, koska hän oli pannut heidän päällensä sen rangaistuksen, että heidän piti vaeltaman edestakaisin korvessa heidän kärsimättömyytensä tähden. Silloin rupeisit he napisemaan Jumalaa vastaan ja sanomaan: "Minkätähden Herra meitä johdattaa siihen maahan, jossa meitä tapetaan?"

Ja vielä jälkeen matki yksi profeetta heidän puhettansa, koska he sanoit: "Ei Herra tee oikein meidän kanssamme." Siitä ymmärretään, ettei ihminen tyydy siihen, että Jumala häntä tuomitsee, vaan enin osa suruttomasta kansasta tahtoo yhden maallisen kuninkaan tuomariksi, jonka he näkevät silmäinsä edessä. Siitä arvataan, ettei Jumala kelpaa suruttomalle kansalle tuomariksi.

Mutta maailman jumala kelpais paremmin heille kuninkaaksi ja tuomariksi, sillä hän ensin yllyttää heitä pahaa tekemään, ja sitte antaa heidän elää oman pahan tahtonsa jälkeen. Semmoinen kuningas, joka kansan mieltä noudattaa niin kuin Pilatus, se on suruttomalle paras kuningas.

Sentähden tuli profeetta Samuel murheelliseksi, koska yksi surutoin kansa tahtoi kuningasta. Hän arvais, että kansa siinä paikassa teki omalle seljällensä vitsan, että he tulevat orjaksi, että he tulevat rasitetuksi raskaalla verolla, että he otetaan sotamiehiksi ja tapetaan sodassa. Mutta ei se vaiva maksanut mitään sen kunnian suhteen, että heilläki nyt on muka kuningas niinkuin muillakin valtakunnilla.

Mutta Jumala sanoi profeetta Samuelille: "Ei he ole sinua ylönkatsoneet, mutta minua he ovat ylönkatsoneet." Ei Jumala enää kelvannut heille kuninkaaksi. Niin se kävis vielä nytki, jos Jumala olis maan päällä ja alkais tuomiota pitämään, niin sanoisit kaikki suruttomat: "Ei tämä Herra tee oikein meidän kanssamme. Hän on ylön kova ja ankara tuomitsemaan."

Mutta jos maailman ruhtinas tulis kuninkaaksi, joka kansan mieltä noudattaa niinkuin Pilatus, niin sanoisit kaikki suruttomat: "Tämä on hyvä kuningas. Ei se ole paha rankaisemaan ja tuomitsemaan." Se on hyvä kuningas, joka tekee niinkuin surutoin kansa vaatii. Nähdään ainoastansa maallisesta esivallasta, minkäkaltainen usko kansalla on. Jos kruunun palvellija ei ole kova sakoittamaan juomareita ja viinaporvareita, niin sanovat kaikki juomarit ja viinaporvarit: "Ei se ole paha sakottamaan ihmisiä."

Mutta jos kruunun palvelija kantaa semmoisia oikeuteen, jotka ovat lainrikkojat, niin sanovat kaikki juomarit ja viinaporvarit: "Tämä on väärä ja pahanilkinen tuomari, joka ihmisten omaa viepi." Ja luulettekos te, että Jumala nyt kelpais tuomariksi maailmalle? Ei ensinkään. Jos semmoinen kuningas tulee, joka ainoastansa oikeuden päälle katsoo, niin sanovat kaikki: "Se on väärä tuomari." Mutta jos maailman ruhtinas tulee, joka antaa suruttoman kansan elää pahan tahtonsa jälkeen, niin sanovat kaikki: "Tämä on hyvä tuomari, ei se ole paha sakottamaan."

Me kuulemme tämän päivän evankeliumissa, että kansa tahtoi tehdä Jeesusta kuninkaaksi, koska he näit hänen ruokkivan ilman viisituhatta miestä. Mutta missä tarkoituksessa he tahdoit tehdä Jeesusta kuninkaaksi? Epäilemättä siinä tarkoituksessa, että hän ruokkis heitä ilman. Semmoinen olis soma suruttomalle kansalle, joka ruokkis heitä ilman.

Sillä ei surutoin kansa siihen tyydy, että Jumala on luonut elatusaineita, niinkuin eloa, eläimiä, kaloja, lintuja ja muuta elatusainetta, josta ihminen työn ja vaivan kautta saapi elatusta, mutta jos Jumala viskais paistetuita tiaisia suuhun ja ruokkis juuri ilman vaivatta, sitte vasta olis Jumala hyvä Jumala. Ja semmoinen mies kelpais kyllä suruttomalle kansalle kuninkaaksi, joka noudattais kansan mieltä niinkuin Pilatus ja ruokkis heitä ilman.

Meidän pitää Jumalan armon kautta laveammalta katseleman minkäkaltainen mies kelpais maailman lapsille kuninkaaksi, ja minkäkaltainen kelpais kristityille kuninkaaksi. Mutta se suuri Kuningas, joka tänäpäivänä on ruokkinut viisituhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla, ruokkikoon nyt ne viisituhatta sielua, jotka ovat ilman ruoatta tulleet, jotka ovat niinkuin tarvitsevaiset, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, jotka nälkään kuolevat, jos ei tule ravituksi Jeesukselta.

Vaikka muutamat ovat tulleet kaukaa aivan kurkistelemisen tähden, muutamat kuulemaan Jumalan sanaa, muutamat ihmeitä näkemään, kuitenki ruokitaan heitä ilman, että he paremmin uskoisit, että Jeesus on Jumalan Poika ja maailman Vapahtaja. Opetuslapset pannaan jakamaan ruoan ainetta, että kaikki tulisit ravituksi, muutoin jäisit muutamat ilman ruoatta. Kuule taivaan Kuningas niitten huokaus, jotka ilman ruoatta nääntyvät, ilman leivättä nälkään kuolevat, joilla ei ole mitään ainetta sielun ravinnoksi. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Joh. 6: 1 - 15

Surutoin kansa tahtoo Jeesusta tehdä kuninkaaksi, mutta Jeesus ei tahdo tulla heille kuninkaaksi. Meidän pitää siis Jumalan armon kautta tutkisteleman 1:ksi Minkätähden surutoin kansa tahtoo Jeesusta kuninkaaksi, ja 2:ksi Minkätähden Jeesus ei tahdo tulla heille kuninkaaksi.

Se on ihmeellinen, että surutoin kansa pakkaa Jeesusta kuulemaan, vaikka tämä kansa, joka on tullut kurkistelemaan, ei ymmärrä paljon mitään hänen saarnoistansa. Koska Jeesus saarnaa aivan vertausten kautta, menee hänen sanansa niinkuin hyminä pään ylitse, ei he ymmärrä siitä mitään. Jeesuksen opetuslapset kysyvät, koska ymmärrys puuttuu. He tahtovat tietää, mitä ne vertaukset merkitsevät. Mutta surutoin kansa ei kysy sen perään, mitä vertaukset sisällänsä pitävät, vaan he kurkistelevat ja ihmettelevät ja tyhmistyvät ja arvelevat, mitä se mahtaa olla?

Niinkuin surutoin kansa seisoo Jeesuksen ympärillä niinkuin sääsket, niin surutoin kansa myös uskoo, että he ovat parhaat Jeesuksen ystävät. He ovat niin tyhmät, ettei he ymmärrä peljätä Jumalan Poikaa. He lykkäävät häntä kyynäspäällä ja luulevat, että hän korjaa heitä iankaikkisiin majoihin. Ei ole siis ihme, että suruttomat tahtovat Jeesusta kuninkaaksi, koska he luulevat, että hän ruokkii heitä ilman, ja että he ovat Jeesuksen ystävät.

Vähän lukua siitä, että he juovat, kiroavat ja tappelevat, huorintekevät ja varastavat, ja viimein huutavat "ristiinnaulitse!" Se ei tule heille mieleen ollenkaan, kuinka he elävät, saati he saavat elää oman pahan tahtonsa jälkeen ja syödä ruokaa ilman vaivatta. Ka! Semmoinen mies olis soma kuninkaaksi suruttomille, ei ainoastansa sen vuoksi, että hän ruokkii heitä ilman, vaan myös sen tähden, että he saisit elää oman mielensä jälkeen.

Suruttomat luulevat, että Jeesus on niin armollinen, että hän antaa heidän elää niinkuin he itse tahtovat. He luulevat, että Jeesus olis niin armollinen, jos hän tulis kuninkaaksi, ettei hän sakottais ketään, eikä tuomitsis ketään. Ja jos joku tulee hänen tykönsä ja sanoo: "erota minua riitaveljestäni", niin sanoo Jeesus: "Ihminen, kuka minun pani tuomariksi teidän välillenne?"

Jos fariseukset tuovat hänen eteensä muutaman huoran, kiusataksensa häntä, niin hän sanoo: "En minä tuomitse sinua." Tuosta päättävät nyt suruttomat, ettei Jeesus tuomitse ketään. Mutta ei surutoin kansa ymmärrä, ettei Jeesus saata niinkuin yksi maallinen tuomari ruveta suruttoman kansan joutavia asioita kuuntelemaan, koska muutamat riitelevät huoransa kanssa, ja muutamat hevoisten päältä riitelevät, ja muutamat sontatunkion päältä riitaantuvat.

Mutta maailman ruhtinas, joka ensin yllyttää kansaa lakia käymään, ja sitte sanoo niinkuin isänsä murhaaja Apsalomi: "Jospa minä pääsisin tuomariksi tässä maakunnassa, kyllä minä pian antaisin asiamiehille oikeuden." Tuli kuka hyvänsä asian kanssa, kyllä oli mies valmis sanomaan: "Sinun asiasi on aivan oikea, mutta ei ole kuka sinun asiasi toimittaa kuninkaan edessä."

Semmoinen tuomari olis juuri soma tuomariksi suruttomalle kansalle, joka vanhemman verellä maailman kunnian voittaa ja sanoo kaikille asiamiehille: "Sinun asiasi on aivan oikea." Mooses oli urhoollinen tuomari, mutta ei hän jaksanut istua koko päivää ja tuomita yhtä surutointa kansaa, joka joutavan päältä riiteli, vaan hänen täytyi appensa neuvon jälkeen asettaa muita tuomareiksi.

Mutta suruttomat tahtoisit ainaki Jeesusta kuninkaaksi ja tuomariksi, sillä he luulevat, ettei hän tuomitse ketään tässä maailmassa luonnollisesti, niin kuin maailman tuomarit tuomitsevat. Mutta hengellinen tuomari hän on, joka tuomitsee kaikki hengellisesti. Tuomitsee hän vielä senki, joka sontatunkion päältä riitelee veljensä kanssa. Mutta hän tuomitsee niin, ettei kukaan tyydy siihen tuomioon. Sillä semmoinen tuomari, joka tuomitsee molemmat asiamiehet juuri sentähden, että he riitelevät joutavan päältä, semmoinen ei kelpaa maailman orjille tuomariksi.

Mutta rietas, ka! se on soma tuomariksi suruttomalle kansalle. Se sanoo kaikille asiamiehille, olkoon kuka hyvänsä: "Sinun asiasi on aivan oikea" ja "tämmää häntä lakiin." Sillä maailman ruhtinas voittaa paljon, koska surutoin kansa riitelee ja lakia käypi. Hän voittaa paljon sieluja tämän riidan kautta. Ja kaikki väärät tuomarit tienaavat paljon, koska surutoin kansa riitelee keskenänsä. Kaikki väärät asianajajat tienaavat paljon kansan hulluudesta. Ja kuitenki luulevat suruttomat, että Jeesus on niin armollinen, ettei hän tuomitse ketään.

Mutta jos nyt kaksi veljestä tulisit Jeesuksen tykö ja sanoisit: "tuomitse meidän välillämme," niin hän sanois: "ihminen! kuka minun on pannut tuomariksi teidän välillänne? Mutta tyytyvätkö suruttomat siihen, että Jeesus ei tuomitse ollenkaan maallisia asioita? Eli tyytyvätkös suruttomat siihen, että Jeesus tuomitsee molemmat asiamiehet juuri sentähden, että he joutavan päältä riitelevät? Ei. Minä luulen, että surutoin kansa ei tyydy siihen, että tuomari ei tuomitse ollenkaan, eli tuomitsee molemmat asiamiehet sen riidan tähden, joka on juuri joutava, ja viepi molempain sielut helvettiin.

2:nen tutkistelemus: Katselkaamme nyt minkätähden Jeesus ei tahdo tulla suruttoman kansan kuninkaaksi. Me arvaamme hyvin, että surutoin kansa ei ole vielä muuttanut luontoansa, vaikka tämä surutoin kansa seuraa Jeesusta ulkonaisesti, ja tulevat Jeesuksen tykö kurkistelemisen tähden, ja luulevat olevansa Jeesuksen parhaat ystävät. Kuitenki on heidän tarkoituksensa, että he Jeesuksen kautta voittavat maailman tavaraa ja kunniaa, ja onnellisen hallituksen Messiaksen valtakunnassa, koska Jeesus on niin armollinen, ettei hän tuomitse ketään.

Tulkoon nyt kaikki huorat ja varkaat, tulkoon kaikki juomarit ja viinaporvarit, tulkoon kaikki kiroilijat ja tappelusmiehet, tulkoon kaikki, jotka urhoollisesti palvelevat rietasta ja maailmaa ajatuksilla, sanoilla ja töillä, tulkoon nyt kaikki riettaan orjat tekemään Jeesusta kuninkaaksi. Hän ruokkii heitä ilman ja antaa heidän juoda ja  tapella, huorin tehdä ja varastaa, sillä hän on niin armollinen, ettei hän tuomitse ketään. — Jokohan Jeesus ottaa voidetta ja kruunun päähän riettaan orjilta ja huutaa maailmalle, "minä olen maailman kuningas?"

Minä luulen, että Jeesus antaa sen kunnian riettaalle ja menee pois metsään, eroittaa itsensä pois semmoisen joukon seurasta. Ja jos maailman joukko tulee häntä vielä toisena päivänä hakemaan, täytyy hänen sanoa: "Ette minua seuraa sanan tähden, kuin minä olen teille sanonut, mutta sentähden te etsitte minua, että te eilen tulitte ravituksi."

Mitäs surutoin kansa siihen arvaa, että Jeesus pakenee heidän seurastansa, eikä tahdo tulla heille kuninkaaksi? Eiköhän se mahda olla yksi merkki siihen, että maailman ruhtinas on heille soma kuninkaaksi. Ja jos hätä tulee kuninkaasta, niin menköön surutoin kansa hakemaan ja tehköön maailman ruhtinaan, riettaan, kuninkaaksi. Kyllä hän ottaa kruunun päähänsä ja antaa huutaa, minä olen maailman kuningas, minä olen se suuri ruhtinas, jota koko maailma palvelee.

Mutta Jeesus ei tahdo tulla suruttoman kansan kuninkaaksi. Minkätähden? Joo, sentähden, että he vähän ajan perästä ristiinnaulitsevat häntä. Jos he vielä Palmusunnuntaina huutavat "hoosianna Daavidin pojalle", niin he huutavat Pitkänäperjantaina "ota pois, ristiinnaulitse!" Semmoinen on maailman joukko. Jos he saavat elää juopumuksessa ja hekumassa, niin he ottavat Jeesusta kuninkaaksi. Mutta jos hän nuhtelee heidän jumalatointa elämätänsä ja haukkuu heitä huoruuden sukukunnaksi, silloin he suuttuvat.

Koska surutoin kansa huutaa "ristiinnaulitse", niin Pilatus kysyy: "Pitääkö minun ristiinnaulitseman teidän kuninkaanne?" Sentähden Jeesus ei tahdo tulla heille kuninkaaksi, että heillä ilmanki on yksi kuningas ja maailman herra, joka heitä hallitsee, nimittäin maailman ruhtinas, joka on maailman isäntä ja pääherra. Me kuulimme hänen sanovan Jeesuselle: "Kaiken maailman minä annan sinulle, jos sinä palvelet minua."

Ilmanki hän on siis maailman herra, ilmanki hän hallitsee koko maailmaa, koska hän kutsutaan maailman päämieheksi. Vaikka suruttomat tahtovat tehdä Jeesusta kuninkaaksi, ja ovat siinä uskossa, että Jeesus on heidän kuninkaansa. Mutta ei se ole niin, vaan maailman ruhtinas on heidän kuninkaansa, ja hän hallitsee maailmaa.

Mutta kuitenki on Jeesus kuningas, niinkuin hän itse on  tunnustanut. Koska Pilatus kysyi häneltä "niin sinä olet kuningas", vastasi hän: "Minä olen kuningas, sitä varten minä olen tullut maailmaan, että minä totuuden tunnustan. Jokainen siis joka totuudesta on, hän kuulee minun ääneni."

Tässä kuulevat nyt kaikki suruttomat, että Jeesus on kuningas, mutta ei hän ole suruttomain kuningas. Sillä koska surutoin kansa tahtoo Jeesusta tehdä kuninkaaksi, niin hän menee pois yksistänsä metsään, eikä tahdo tulla semmoisten pakanain kuninkaaksi, jotka ei kuitenkaan tottele häntä. Vaan olkoon maailman ruhtinas heidän kuninkaansa, niinkuin hän tähän asti on ollut.

Kuitenki on Jeesus kuningas. Arvaavatkos nyt suruttomat, kenenkä kuningas hän on? Ei suruttomat usko, että Jeesus on kristittyin kuningas, sillä profeetat sanovat, että Kristus hallitsee pakanoita rautaisella ruoskalla. Ei nämät pakanat mahda olla kristityt, koska Kristus on niin kova, että hän hallitsee heitä rautaisella ruoskalla. Mutta nämät pakanat, joita Kristus hallitsee rautaisella ruoskalla, taitavat tulla kristityksi sen kautta, että Kristus hallitsee heitä rautaisella ruoskalla.

Ja tämä rautainen ruoska on omantunnon vaiva, joka tulee niitten pakanain päälle, jotka antavat itsensä kurittaa. Tämä rautainen ruoska on yksi hirmuinen sana, ja se ilmoittaa, ettei ole Kristus niin armollinen, kuin pakanat luulevat. Mutta pakanat luulevat, että rietas niitä vaivaa, jotka  tulevat omantunnon vaivaan. Ei he usko, että Kristus sillälailla hallitsee pakanoita rautaisella ruoskalla.

Mutta me olemme nyt nähneet, että se rautainen ruoska, jolla Kristus hallitsee pakanoita, on yksi armollinen kuritus ja isän vitsa, jolla taivaallinen Vanhin kurittaa niitä, jotka ottavat kuritusta vastaan. Taivaallinen Vanhin kasvattaa muutampia ylös ihmiseksi armollisella kurituksella. Ja jotka tulevat tämän isällisen kurituksen kautta niin nöyräksi, että he antavat suuta isän vitsalle, niitä ottaa Vanhin syliinsä ja antaa heille suuta, ja antaa heidän imeä armoa vuotavaisia rintojansa, ja pyyhkii heidän kyyneleensä, ja ruokkii heitä rieskalla. Tällä tavalla tulee Kristus kristittyin kuninkaaksi, ja hän hallitsee heitä viimein rakkauden rautaisella ruoskalla.

Mutta ei suruttomat ymmärrä, että Kristus on semmoinen kuningas, joka hallitsee pakanoita rautaisella ruoskalla, vaan he luulevat, että Kristus on niin armollinen, että hän antaa pakanoitten elää oman pahan tahtonsa jälkeen. Huorat ja varkaat luulevat, että Kristus on niin hyvä ja armollinen, ettei hän kurita ketään rautaisella ruoskalla. Juomarit ja viinaporvarit luulevat, että Kristus ruokkii heitä ilman vaivatta. Kaikki traasuperkeleet luulevat, että he tulevat rikkaiksi Kristuksen valtakunnassa. Sentähden he tahtovat tehdä häntä kuninkaaksi. Mutta viimein he huutavat: "Ristiinnaulitse!"

Nyt näkevät kaikki suruttomat juutalaiset, että Jeesus ei tahdo tulla suruttoman kansan kuninkaaksi. Ja kuinkapa Jeesus kelpais suruttomalle kansalle kuninkaaksi. Ei he elä kuitenkaan Kristuksen lain jälkeen. Mutta maailman ruhtinas saapi olla suruttomain juutalaisten kuningas, niinkuin he ovat jo ennen olleet sen maailman ruhtinaan valtakunnassa, joka on niin armollinen, ettei hän tuomitse ketään, vaikka kuinka jumalattomasti elettäisiin.

Älkää uskoko, että maailman päämies on kova tuomitsemaan niitä, jotka häntä palvelevat. Huorat ja varkaat ovat semmoisen herran parhaat ystävät. Juomarit ja viinaporvarit saavat vapaasti elää maailman ruhtinaan valtakunnassa. Kiroilijat ja tappelusmiehet ovat maailman ruhtinaan parhaat ystävät. Se on myös paras kuningas suruttomalle kansalle. Mutta Kristus ei tahdo tulla semmoisen suruttoman kansan kuninkaaksi, sillä he huutavat kuitenki vähän ajan perästä: "Ristiinnaulitse!"

Kristus on tullut kristittyin kuninkaaksi sillä tavalla, että hän on omalla verellänsä voittanut, ostanut ja lunastanut heitä synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alta. Hän on lunastanut niitä vankeja, joita maailman ruhtinas oli vangiksi ottanut. Hän on voittanut heidän sielujansa omalla kalliilla verellänsä.

Ja nyt, kalliisti lunastetut sielut, nimittäin ne harvat sielut, jotka ovat rautaisella ruoskalla Kristuksen valtakunnassa kuritetut, ja totisen katumuksen kautta valmistetut vastaanottamaan Kristuksen armoa ja rakkautta, taivaan kuningas on voideltu kuninkaaksi teille. Hän on ruokkinut viisituhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Aivan vähällä olette te ravitut, eli vähäinen aine on ollut, josta niin suurelle väelle on tullut ravinto.

Se vähäinen alku on Jeesuksen siunauksen kautta kasvanut opetuslasten käsissä, niin että kaikki, joilla hengellinen nälkä on ollut, ovat ravintonsa saaneet. Ottakaat nyt, te ravitut sielut, Jeesusta kuninkaaksi, ja rukoilkaat kaikesta sydämestä, ettei hän jättäis teitä, niinkuin hän on suruttomia jättänyt ja mennyt yksinänsä korkealle vuorelle.

Minun toivoni on, että jos hän vähäksi ajaksi jättäis opetuslapsiansa soutamaan tämän maailman lainehtivalla merellä, niin minä olen vakuutettu, että hän tulee taas murheellisten opetuslasten tykö yöllä, koska taivas ja maa on pimeä. Koska te olette epäilyksen aalloissa hukkumallanne, silloin juuri tulee Jeesus käyden veden päällä, ja astuu pieneen laivaan.

Mutta Pietari, jos sinä astut syvyyteen, niin ole uskollinen, niinpian kuin sinun uskos puuttuu, rupeat sinä vajoamaan. Ja muut opetuslapset, älkäät peljästykö, vaan ottakaat Jeesusta venheeseen, pian te pääsette toiseen rantaan, pian pääsette iankaikkisuuden ihanalle rannalle, jonka loppua ei ole. Voidelkaa Jeesusta kuninkaaksi, ja minä uskon, että hän on kuningas, nimittäin teidän kuninkaanne, jotka olette seuranneet Jeesuksen verisiä askeleita, ja olette aikoneet seurata, ja seuraatte vissimmästi sitä ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta, jos te olette pysyväiset teidän kalliimmassa uskossanne loppuun asti.

Silloin koska te tulitte Kristuksen valtakuntaan Jeesuksen armon kautta, silloin on Kristus tullut teille kuninkaaksi ja te Kristuksen alamaisiksi. Ja koska se suuri Herran päivä tulee, ottaa hän uskollisia alamaisiansa kunnian valtakuntaan, jossa Kristus Jeesus hallitsee nyt ja iankaikkisesti. Amen.


Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopiston kirjasto /

 



N:o 23                              5 SUNNUNTAINA PAASTOSSA 1847

Emmekö sano oikein, että sinä olet samaritaanus ja sinulla on perkele.

Niin sanoit juutalaiset Vapahtajalle, koska hän rupeis kovemmin krapaamaan ja nuhtelemaan heitä vääryyden ja ulkokullaisuuden tähden. Ei semmoiset voineet kärsiä, että hän haukkui heitä ulkokullatuiksi ja kyykäärmeen sikiöiksi. He olit ottaneet vihan siitä, että Vapahtaja niin kovin nuhteli heitä ja tuomitsi heitä.

Juutalaiset suutuit ensin Johannekselle, joka haukkui heitä ja sanoi seurakunnan parhaille miehille: "Te kyykäärmeen sikiät, kuka teitä on neuvonut sitä tulevaista vihaa välttämään?" Mutta vielä pahemmin suutuit juutalaiset Vapahtajalle, koska hän soimasi heitä ulkokullatuiksi ja huoruuden sukukunnaksi. Koskapa huora ei suutu niille, jotka häntä huoraksi haukkuvat?

Ei yksikään suutu niin kovin varkauden soimauksesta, kuin varas itse. Muutamat suuttuvat niin kovin, koska heitä soimataan huoraksi ja varkaaksi, he suuttuvat niin kovin, että sappi puhkeaa ja silloin he tulevat mustaksi muodolta niinkuin mustilaiset. Juutalaiset suutuit niin yhdelle kristitylle, Stefanukselle, että he purit hampaitansa ja tukitsit korviansa. Näin suutuvat vielä nytki tämänaikaiset juutalaiset ja kastetut pakanat, koska heitä soimataan huoraksi ja varkaaksi.

Koska Vapahtaja sanoi juutalaisille: "Te olette siitä isästä perkeleestä," niin puhkes sappi. Omanvanhurskauden musta veri nousi päähän. Vanha hapatus rupes käymään, ja sydän rupes paisumaan. Kynnet rupesit syyhymään ja he rupesit kiviä poimimaan ja aijoit vatkata hänen päällensä. Mutta tämän aikaiset juutalaiset sanovat: "Jos Jeesus olis meidän seassamme vaeltamassa, emme suinkaan saattais vihastua, emme saattais muuta kuin itkeä, ja rukoilla häntä. Me olisimme kiittäneet häntä kyyneleillä, joka on meille niin paljon hyvää tehnyt."

Mutta kuinkas te kiitätte häntä, jos hän rupeaa teitä haukkumaan huoraksi ja käärmeen siemeneksi ja juomareiksi? Sen edestä vissimmästi muutamat juutalaiset kiittävät Vapahtajaa, että he saavat huorin tehdä ja varastaa. Muutamat kiittävät häntä sen edestä, että he saavat juoda ja tapella, muutamat sen edestä, että heidän viinakauppansa on hyvin menestynyt.

Kyllä kaiketi jokainen kiittää Jeesusta sen edestä, että hänen vääryytensä on menestynyt. Varas myös kiittää Jumalata sen edestä, että hänen varkautensa on hyvin menestynyt ja ettei häntä ole saatu varkaudesta kiinni. Hän luulee nimittäin, että Jumala on häntä auttanut varastamaan, varkautensa kätkemään ja rangaistusta välttämään. Niin myös huora, koska hän on työnsä salamykkyydessä täyttänyt, kiittää Jumalata sen edestä, ettei kukaan ole hänen riettauttansa nähnyt. Juomarit ja viinaporvarit kiittävät molemmat Jumalata sen edestä, että he ovat väärän valan kautta päässeet viinasakosta. Kyllä he sentähden, vaikka he täällä ovat sovinnossa, taitavat viimein ruveta soimaamaan toinen toistansa helvetissä.

Niin kiittävät tosin kaikki jumalattomat ihmiset Jumalata sen edestä, että hän on sallinut heidän vääryytensä menestyä. Mutta vähemmin he kiittäisit, jos Jumala itse tulis soimaamaan heitä vääryydestä ja jumalattomasta elämästä. He rupeaisit sitte sanomaan Jumalalle: "Jaa! Et sinä ole Jumala, koska sinä haukut kunniallisia ihmisiä. Sinä olet samaritaanus ja sinulla on perkele, koska sinä et anna ihmisille omantunnon rauhaa. Sinä olet itse rietas, koska et tee muuta kuin tuomitset siveöitä ihmisiä helvettiin."

Mutta jos maailman ruhtinas tulis ja sanois hänen palvelijoillensa: Te olette Jumalan lapset, te olette aina hyvät olleet ja rehelliset olleet. Ei teissä ole vääryyttä koskaan ollut, te olette paljon hyvää tehneet maailmassa, ette ole koskaan väärin tehneet; siihen vain kaikki mielistyisit ja semmoista herraa kaikki kiittäisit ja ylistäisit. Mutta semmoinen koijari, joka menee maakunnan ympäri ja haukkuu kunniallisia ihmisiä, ei se ole oikea ihminen: se on samaritaanus ja sillä on perkele. Hän pitää itsensä Jumalan poikana, mutta eihän Jumalan poika ihmisiä soimaa vääryydestä. Ilmanki Jumalan poika antaa maailman kunniallisille ihmisille omantunnon rauhan. Eihän Jumalan poika mahda maailman herroja tuomita. Aivan rukoilemisella ja suloisilla sanoilla hän puhuttelee siveöitä ihmisiä. Ei hän koskaan suututa ihmisiä lain kovuudella.

Mutta mitäs sen vanhan Simeonin sanat merkitsevät, koska hän sanoi: "Tämä on pantu lankeemiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa?" Luonnollinen järki ajattelee näin: Ei suinkaan ihmiset putoa helvettiin Vapahtajan kautta. Moni maailman ihminen sanoo nytki vielä: "Ei se ole kristillisyys, jonka kautta ihmiset suuttuvat."

Koska nimittäin kristityt suututtavat vanhan aatamin arkaa luontoa ja maailman lapset sen kautta rupeavat uhkaamaan ja kiroamaan kristityitä, silloin tuntevat he, että he kristillisyyden kautta putoavat vielä syvempään helvettiin, ja sanovat sitte kristityille: Teidän tähtenne olemme me suuttuneet, kironneet ja uhanneet teitä, ja  teidän pitää vastaaman meidän sieluimme edestä, jos me putoamme helvettiin.

Niin taitavat myös juutalaiset sanoa Vapahtajalle: sinä olet suututtanut meitä haukkumisella, sinä olet tehnyt meitä vihaiseksi soimausten kautta, ja me olemme sinun opetukses ja sinun haukkumises kautta tulleet pahemmaksi ja vihaiseksi. Sinä olet tehnyt meille mielikarvauden. Sinä olet meiltä ryöstänyt omantunnon rauhan, ja sinun tähtes olemme me pudonneet vielä syvempään helvettiin. Sentähden pitää sinun vastaaman meidän sieluimme edestä.

Mutta Simeon on sanonut, että tämä Marian poika on pantu monelle lankeemiseksi. Se on: Moni lankee kristillisyyden tähden vielä syvempään helvettiin, sillä kristillisyys on senkaltainen, että se, joka sen kautta ei tule ylösnostetuksi helvetistä, sen pitää kristillisyyden kautta lankeeman. Se on: hänen pitää suuttuman, hänen pitää vihastuman, hänen pitää pureman hampaitansa vihan tähden, hänen pitää kiroaman ja uhkaaman kristityitä, hänen pitää imemän vattansa täyteen kristittyin verta. Sillä tavalla kypsyvät verenimijöitten sielut, siihen asti että rietas rupeaa heitä poimimaan niinkuin myrkyllisiä marjoja lypsinkiuluun.

Mutta kuolleen uskon tunnustajat, ne ei raski suututtaa ketään Jeesuksen tähden, eli kristillisyyden tähden. Ne lypsävät luonnollisten taipumusten nisät niin näppärästi, että kuolleen uskon liiva ja luonnollisen rakkauden maito rupeaa itsestänsä vuotamaan. Ne pusertavat kyynelten raksat niin näppärästi, että käärmeen kyyneleet rupeavat itsestänsä vuotamaan.

Nämät kyyneleet putoilevat välistä niinkuin rakeet kaljaman päälle. Mutta sinne ne kyyneleet jäävät, mihinkä ne putoavat. Ei niiden kautta tosin yksikään suutu, mutta ei tule myös yksikään sydän niiden kautta pehmeäksi taikka kovemmaksi, vaan kaikki pysyvät sillä rajalla, kuin he äidin kohdusta syntyneet ovat. Ei kuolleen uskon kautta tule yksikään helvetistä nostetuksi ylös, eikä myös syvempään paikkaan paiskatuksi.

Ja sitä ne maailman suruttomat ihmiset tahtovat, että kaikki tyynni putoaisit yhtäläiseen helvettiin. Jos vaan yksikään rupeais kiikkumaan ylös helvetistä, varsin tulee maailman lapsille suuri kateuden polte sekä maksassa että pernassa. He rupeavat irvistelemään ja karsaasti katsomaan niitten päälle, jotka ojentavat kättänsä Vapahtajalle ja huutavat: Armahda minun syntisen päälleni.

Käärmeen siemenet rupeavat puikimaan sydämen juuressa, koska kristityt pistelevät vanhan aatamin sydänsuoneen. Riettaalle tulee iso haava sydämeen, koska joku sielu pääsee hänen kynsistänsä. Sanovat kyllä muutamat pimeyden henget: Anna meidän mennä rauhassa helvettiin. Mutta kristityt ei anna omantunnon rauhaa maailman ihmisille sen tähden, että maailman lapsille tulis iso voima soimaamaan kristityitä jälistäpäin, että he ovat antaneet heidän nukkua suruttomuudessa.

Jos yksi juopunut ihminen nukkuu venheessä kosken niskassa, ja toiset rannalla nauravat sille, joka on hukkumassa, mitäs sanoisit ihmiset semmoisille? Ne sanoisit: Te olette antaneet sen ihmisen hukkua. Nauraneet olette, koska näitte ihmisen olevan hengen hädässä ja ette huutaneetkaan: nouse ylös sinä juopunut ihminen! Yksi juopunut ihminen makaa ja kuorsaa, vaikka huonet on palamassa. Jolla on hukan sydän, sanoo: "Nukkukoon ja palakoon vain, ei ole parempi kalukaan."

Mutta jos joku ihmisten ystävä menis sinne ja rupeais huutamaan sen juopuneen korvaan: Nouse ylös Herran tähden, huone on palamassa! Silloin rupeaa vanha aatami tukkaa kiskomaan ja nyrkillä lyömään herättäjäänsä, ja sanoo: "Etkös anna ihmiselle nukkumarauhaa?" Niin sanovat myös hengellisesti kuolleet ihmiset, koska joku kristitty tahtoo heitä herättää: "Etkös mene pois ja anna minulle omantunnon rauhaa. Anna minun rauhassa mennä kadotukseen."

Kyllä sentähden sama juopunut ihminen rupeaa soimaamaan kristityitä, koska hänen nahkansa kuumenee: "Te näitte kyllä minun vaivaisen sieluni putoavan helvettiin, mutta te olitte silloin mykät koirat. Vastatkaa nyt minun sieluni edestä!" Niin muuttuvat ajatukset, koska silmät aukenevat. Mutta hiljainen on huutaa, koska kaikki tulevat kuuroiksi. Hiljainen on puhua, koska kaikki tulevat mykäksi.

Juutalaisten kiukusta Jeesusta kohtaan täytyy meidän tänäpäivänä puhua, jos mahdollinen olis, että joku juutalainen ottais itsellensä varoituksen siitä, kuinka katkera viha on luonnollisen ihmisen sydämessä Vapahtajaa kohtaan. Rukoilkaan kaikki Jumalan lapset niitten paatuneitten sieluin edestä, jotka vielä kiukussa vihaavat Jeesusta ja hänen opetuslapsiansa. Rukoilkaan niinkuin itse Herra Jeesus meitä opettanut on: "Isä anna heille anteeksi, sillä ei he tiedä, mitä he tekevät." Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Joh. 8: 46.

Me kuulimme evankeliumista, kuinka vihaiset juutalaiset olit Vapahtajalle, koska hän tahtoi heitä neuvoa parannukseen. Ja koska tämä juutalaisten viha vielä on katkera niille, jotka sanovat maailman orjille: Teidän isänne on perkele, niin meidän tarkoituksemme on, että tällä hetkellä perään ajatella, mistä tämä viha tulee, jonka maailman ihmiset oksentavat Jeesuksen päälle. Ensimmäinen tutkistelemus: Tuleeko juutalaisten viha sydämestä, eli tuleeko se viha sapesta. Toinen tutkistelemus: Jos se viha tulee sydämestä, niin se saattaa sovinnon kautta muuttua rakkaudeksi. Mutta jos se tulee sapesta, niin se pysyy iankaikkisesti.

Mutta ei se ole meidän syy, jos tämän tutkinnon alla muutamat putoavat syvempään, ja muutamat nostetaan ylös. Minä luulen, että ne, joiden viha tulee sydämestä, pitäisit huomaitseman erhetyksensä ja ruveta tästedes Jeesusta etsimään. Mutta se hyvä Isä, joka antoi ainoan poikansa meidän edestämme, koska me vielä hänen vihollisensa olimme, saattaa yksistänsä Eesaun vihan muuttaa rakkaudeksi. Koska Jaakob painiskeli koko yön sen tuntemattoman kanssa, sanoi hän viimein, koska aamurusko rupeis koittamaan: En laske minä sinua, ennenkuin siunaat minua.

Ensimmäinen tutkistelemus: Tuleeko juutalaisten viha Jeesusta kohtaan sydämestä, eli tuleeko tämä viha sapesta? Minä luulen sen vihan tulevan sapesta. Miksis se on niin katkera? Ja miksis  tämä viha ei lopu koskaan? Juutalaiset olit kovin suuttuneet Jeesukselle sen sanan tähden erinomattain, että hän oli ennen kuin Aabraham. Se merkitsee, että Jeesus oli Jumalan poika. Mutta tämä juutalaisten viha kesti vielä Jeesuksen kuoleman jälkeen.

Muu viha asettuu kuoleman jälkeen, koska riitakumppani katoo pois, mutta juutalaisten viha oli niin katkera, että se pysyi vielä Jeesuksen kuoleman jälkeen. Ei juutalaiset kärsineet kuulla sitä nimeä. Jeesuksen nimi oli heille pahempi kuin vihollisen nimi. He purit vielä hampaitansa, koska Stefanus sanoi: Te seisotte aina Pyhää Henkeä vastaan. Ja Paavalin tahdoit juutalaiset repiä kappaleiksi, koska hän oli kääntynyt kristillisyyteen.

Tulikohan tämä hengellinen viha sydämestä eli sapesta? Sapesta vissimmästi. Sillä se viha, joka tulee sydämestä, leppyy kerran, koska se saatetaan sovittaa. Mutta sappi ei tule koskaan paremmaksi. Sappi on senkaltainen astia, johon maksasta tulee päällinen omastavanhurskaudesta ja on mustan veren ulosveto. Siihen kokoontuu kaikki hengellinen viha ja kateus, eli kaikki se myrkky, jonka käärme sylki ihmisen sisälle. Se hengellinen viha on niin katkera, että he rupeavat niinkuin hukat imemään ihmisten verta. Eikä niitten viha lopu koskaan, jotka sylkevät myrkkynsä kristittyin päälle.

Juutalaisten viha Jeesusta kohtaan oli niin suuri, että he katsoit hänen suurimmaksi pahantekijäksi ja ihmisten viholliseksi. Silmänkääntäjä oli kääntänyt heidän silmänsä nurin. He katsoit oikeuden vääryydeksi ja vääryyden oikeudeksi. Mitä Vapahtaja teki Jumalan voimalla, sen juutalaiset sanoit tapahtuvan perkeleen voimalla. Pyhän Hengen vaikutukset katsottiin perkeleen vaikutukseksi. Kristillisyys oli pakanain mielestä yksi ihmeellinen taikaus.

Eipä ole nytkään se perkeleen viha juuri kaukana. Vielä nytki syttyy muutamain sokeain raukkain viha kristityille, jotka ei anna ihmisille omantunnon rauhaa. Tuleekohan tämä viha sydämestä, eli tuleeko se sapesta? Sapesta vissimmästi. Siinä on nimittäin niin paljon sappea ja katkeruutta, että muutamat tulevat juuri mustaksi muodolta. Sydän paisuu niin kovin, että he rupeavat sadattelemaan, koska vanha aatami ei saa nukkua rauhassa.

He rupeavat kiroamaan kristityitä ja näyttämään heille hampaitansa. Jos näillä hukan penikoilla olis valta, jo olisit he aikaa lakkineet kristittyin verta. Mutta ei ole heille vielä se valta annettu. Kuitenki osottavat he, kuinka musta ja katkera sappi heillä on, koska he rupeavat uhkaamaan ja karsaasti katsomaan kristittyin päälle. Fariseusten vanha hapatus rupeaa käymään yhdestä sanasta, joka vanhaan aatamiin koskee.

Käärmeen siemenet rupeavat puikimaan sydämen juuressa, koska joku kristitty koettelee vanhan aatamin sydänsuonia. Omanvanhurskauden musta veri nousee päähän, koska heidän siveyttänsä laitetaan. Käärmeen myrkky sapella sekoitettuna rupeaa vuotamaan nenästä ja suusta, koska joku kristitty koskee maksaan eli pernaan. Kunnian paikka vetää itsensä kokoon ja rupeaa karvastelemaan, koska pernan päälle pannaan  totuuden suoloja.

Heidän maksansa tulee mustaksi ja paisuu, koska joku kristitty tahtoo omanvanhurskauden verta pusertaa ulos. Tämmöinen on nyt Jeesuksen ristin vihollisten viha ja katkeruus kristityille. He tahtovat ristiinnaulita ja elävältä polttaa totuuden todistajia. Heillä on sappi isompi kuin sydän, ja sentähden on myös heidän vihansa katkera ja karvas.

Juutalaisten katkera viha Jeesusta kohtaan pysyi vielä hänen kuolemansa jälkeen. He olit vielä pahemmat kuin nälkäiset hukat. Jota enemmin he imit kristittyin verta, sen kovemmaksi tuli heidän janonsa. Näin teit myös pakanat. He vihasit ja vainosit kristityitä tulella ja miekalla, eikä sentähden heidän vihansa loppunut. Koska juutalaiset ja pakanat olit siinä uskossa, että kristityt olit Jumalan pilkkaajat ja pahoilta hengiltä riivatut, niin täytyi heidän hävittää kristityitä niinkuin ihmisten vihollisia.

Koska juutalaiset ja pakanat katsoit kristillisyyden taikaukseksi ja riettaan hengen vaikutukseksi, niin tuli tämä kristittyin vainoaminen pyhäksi velvollisuudeksi. Se tuli omantunnon vaatimuksesta. Niin ovat kuitenki jälkimäiset vainoamiset ja paavilaisten viha muuttunut omantunnon asiaksi. Omatunto on vaatinut heitä hävittämään sitä kirottua joukkoa, joka ei anna ihmisille omantunnon rauhaa.

Silmänkääntäjä on kääntänyt heidän silmänsä nurin, koska kuolleen uskon tunnustajat luulevat, että heillä on oikea usko, niin tulee kristittyin usko vääräksi. Koska luonnosta siveät ihmiset ovat Jumalan lapset, niin ovat kristityt perkeleen lapset. Koska kuollut usko on kristillisyys, niin on elävä usko yksi ihmeellinen taikaus. Koska viinahenki on Pyhän Hengen vaikutus, niin tulee oikea kristillisyys perkeleen vaikutukseksi.

Se usko oli kuitenki juutalaisilla, että Vapahtaja oli noita, ja hänellä oli perkele. Ja perkeleen avulla hän niitä ihmeitä teki. Ja sama usko on vielä nytki monella, että kristillisyys on perkeleen vaikutus, että kristityt ovat perkeleen apulaiset. Sillä tavalla kääntää silmäin kääntäjä ihmisten silmät nurin, että viha ja katkera sappi tulee omantunnon vaatimisesta. Jokainen siis, joka Jeesuksen opetuslapsia vihaa, luulee sillä tekevänsä Jumalalle palveluksen. Ja senkaltainen viha ja kristittyin vainoaminen ei lopu koskaan, niin kauan kuin maailma seisoo.

Toinen tutkistelemus: Jos juutalaisten viha Jeesusta kohtaan tulee sydämestä, niin se on mahdollinen, että se viha muuttuu viimein rakkaudeksi. Me olemme tässä ylempänä maininneet, että jos ihmisillä on suurempi sappi kuin sydän, niin tulevat Jeesuksen ristin viholliset iankaikkisiksi vihollisiksi niinkuin juutalaiset, jotka vielä nytki ovat Jeesuksen ristin viholliset. Mutta jos viha tulee sydämestä eikä sapesta, niin se on mahdollinen, että viha muuttuu rakkaudeksi, niinkuin Eesaun viha yhtenä päivänä muuttui rakkaudeksi. Ja Saulus, joka ensin oli Jeesuksen ristin vihollinen, tuli viimein itse ristinkantajaksi.

Semmoiset Jeesuksen ristin viholliset, jotka ensin suuttuvat kristityille, mutta jälkeen katuvat, ei ole ilman syytä suuttuneet, eikä ilman syytä katuneet, sillä jokainen ihminen on luonnostansa Jeesuksen ristin vihollinen. Jokainen ihminen sotii ensin vastaan. Ei yksikään ole mieluinen siihen, ennenkuin luonnollinen ylpeys alenee. Mutta kyllä moni tekee itsensä mieluiseksi, että hän valheen kautta pääsis ostamaan itsellensä omantunnon rauhaa.

Mutta sarvettomat keiturit ei ole paljon paremmat kuin ne sarvipäiset, sillä sarvettomat tahtovat pakata itsensä lammashuoneeseen ikkunasta. Vaan koska he ei pääse ikkunasta, rupeavat he muualta pakkaamaan. Mutta jokainen, joka ei tule ovesta lammashuoneeseen, hän on varas ja ryöväri. Kuitenki saattavat semmoiset Kristuksen ristin viholliset, jotka Pitkänäperjantaina huutavat: "ristiinnaulitse", Helluntaina saada pistoksen sydämeen Pietarin saarnasta.

Kaikki ovat ensin Kristuksen ristin viholliset, ennenkuin vanhan aatamin nahka on nyljetty. Ja tämä viha kristityille tulee juuri sydämestä. Mutta joilla sydän on suurempi kuin sappi, saattavat viimein kääntyä, sillä sydän on se valtakappale, joka sovintoa vastaan ottaa. Ja sydän saattaa aina, ehkä kuinka kova ja paisunut se ensin on, kovan lyömisen kautta viimein tulla taulaksi. Mutta sappi, koska se puhkee, rupeaa kuvottamaan, ja ihminen rupeaa oksentamaan paljasta viheriäistä sappea. Ja tämä oksennus on karvas kuin myrkky ihmisen suussa.

Ottakaat siveyden vettä ja viruttakaat teidän kurkkunne, kaikki te, jotka olette sylkeneet sitä karvasta sappea kristittyin päälle! Jeesus ei tahtonut juoda etikkata, joka oli sapella sekoitettu. Ei kristitytkään saata juoda vihan ja katkeruuden etikkata, joka on sapella sekoitettu.

Ne tuonen koirat, jotka ovat katkeruuden sappea oksentaneet kristillisyyden päälle, saavat viimein itse oksennuksiansa lakkia, koska heillä muuta syömistä ei ole. Rietas keittää heille soosia lihan päälle, koska he rupeavat kristittyin lihaa syömään. Ja koska he rupeavat kristittyin verta juomaan, panee rietas sitä vuotavata pirun paskaa sekaan, että tämä maalavelli maistuis makealta.

Ei ole tuonen koirat krantut maun päältä. Kyllä he syövät vanhan aatamin jäljet, koska heille tulee nälkä. Mutta niille, joilla sydän on suurempi kuin sappi, vaikka he ensin sydämestä vihaavat kristityitä, tulee kuitenki joku muutos. Koska sydän kovin pieksetään, he saattavat Jumalan armon kautta tulla ristin kantajaksi.

Vaikka sydän välistä tuntuis kovaksi, välistä kylmäksi, välistä kuumaksi, välistä paisuneeksi, välistä kuolleeksi, yhtähyvin tulee se viimein taulaksi, joka syttyy yhdestä kipinästä, jonka Jeesus iskee, koska hän sanoo: Minä olen tullut sytyttämään valkean maan päälle, ja mitä minä enemmän tahtoisin, kuin että se jo palais. Tämä pyhä valkea syttyy pian, koska ihmisten sydän on taulaksi tullut, vaikka siinä on kyllä työtä, ennenkuin se pehmeäksi tulee.

Niinmuodoin saattavat ne, joilla sydän on kova, olla oikealla tiellä. Mutta ne, joittenka sydän ei paljon tunne, ne ovat vielä juutalaiset ja Jeesuksen ristin viholliset. Juutalaisten viha Jeesusta kohtaan on yksi muikea etikka, katkeruuden sapella sekoitettu. Ja se etikka, joka on sapella sekoitettu, ei ole ainoastansa muikea, vaan se on katkera ja karvas niinkuin myrkky.

Semmoista juomaa tarjoavat Jeesuksen ristin viholliset kristityille, koska he tulevat jotaki heiltä pyytämään. Katkerimmat Jeesuksen ristin viholliset tarjoavat kristityille vihansa riettaan sapella sekoitettuna. Mutta senkaltainen juoma on niin muikea ja karvas, ettei kristityt saata sitä juoda. Mutta riettaan enkelit kyllä juovat sitä muikeata ja karvasta juomaa, joka on riettaan sapella sekoitettu. He nuolevat vielä huuliansa ja sanovat: Makeapa oli tämä faarin juoma. Mutta vaara on, että se viimein karvastelee vatsassa, koska se on heidän tuntoansa kalvava, kuinka he eläneet ovat. Käärmeen myrkky on täällä makea, mutta karvaaksi se taitaa tulla, koska se on heidän tuntoansa kalvava, kuinka he eläneet ovat.

Syökäät, syökäät, te hukan penikat kristittyin lihaa. Ei olekaan huomenna niin lihava keitos edessä! Lakkikaat lämmintä verta, te hukan penikat, ei olekaan huomenna semmoista lientä padassa. Raatakaat hyvin kristittyin ruumista, kyllä rietas keittää teille soosia lihan päälle. Juokaat vielä vuotavaa pirun paskaa päälle. Kyllä rietas rauhoittaa teidän tuntoanne helvetissä. Oksentakaat ulos riettauden etikkata, vihan ja katkeruuden sapella sekoitettuna, ja tarjotkaat tämä riettaan sekoitus Vapahtajalle ja hänen opetuslapsillensa.

Niinkuin te ennen olette tehneet, niin tehkäät aina edespäin! Juokaat, kiroilkaat ja tapelkaat, niin te tulette autuaaksi. Imekäät kristittyin verta, kyllä rietas imee teidän rintojanne helvetissä. Purkaat hampaita, koska kristityt teitä manaavat katumukseen ja parannukseen. Kyllä rietas antaa teille sokeria ja siirappia helvetissä. Juokaat pirun paskaa, kyllä rietas antaa teille palkan helvetissä. Tehkäät huorin, niin te saatte kaivaa  huoran persettä helvetissä. Kyllä siellä on joku naaraspiru, joka kusee teille suuhun, koska sininen liekki tulee ulos suusta ja nenästä. Varastakaat hyvin armoa täällä, kyllä tuonen koirat ovat mykät helvetissä. Pitäkäät viinakauppaa, kyllä rietas antaa teille hyvän palkan helvetissä.

Se hengellinen viha on se käärmeen myrkky, joka tippuu lohikäärmeen hampaista, koska hän pistää vaimon siementä kantapäähän. Ilmanki lohikäärmeen pojat ovat hyvillänsä, koska he rupeavat makkaroita tekemään kristittyin verestä! Noutakaat pian valkeaa helvetistä, että te näkisitte paremmin tehdä makkaroita. Mutta muistakaa vain, että Aabelin veri huutaa kostoa! Amen.


Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopiston kirjasto /




N:o 24A                                       PALMUSUNNUNTAINA

Sentähden, joka kelvottomasti syö tästä leivästä, ja juo Herran kalkista, se on vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Mutta koetelkoon ihminen itsensä, ja niin syököön tästä leivästä, ja juokoon tästä kalkista. Sillä joka kelvottomasti syö taikka juo, hän syö ja juo tuomion itsellensä, ettei hän eroita Herran ruumista. 1.Kor. 11: 27 - 29.

Näitä sanoja kirjoittaa Pyhä Paavali kristityille Korintossa, jossa muutamat olit alkaneet pakanain tavalla nauttimaan Herran ehtoollista. Niinkuin moni vielä nytki astuu Herran pöydälle kelvottomasti syömään ja juomaan, ilman koettelematta, mitä varten tämä korkea atria on asetettu.

Moni tulee Herran pöydälle, niinkuin kotka raadolle, syömään ja juomaan Herran pyhää ruumista ja verta, ilman katumuksetta, ilman uskotta, ilman rakkautta, ilman sopivaisuutta. Muutamat tulevat ainoastansa tavan vuoksi syömään ja juomaan, ei erottain Herran ruumista, ja menevät samanlaisena pakanana Herran huoneesta, kuin sinne tullessaki olit.

Muutamat taas ylönkatsovat armon välikappaleita ja pitävät itsensä mahdottomana rippivieraana, niin kauan kuin papin muutos tulee. Ja koska semmoinen ehtoollisen jakaja tulee, joka ei kysy ollenkaan perään, kuka on pettäjä, silloin tulevat kaikki pakanat ja Juudaan veljet mahdolliseksi rippivieraaksi. Muutamat eivät käy ollenkaan Herran ehtoollisella, ettei tulis solmua tunnon päälle, sillä he tuntevat, ettei heidän elämänsä sovi niitten lupausten kanssa yhteen, joita heidän pitää tekemän Herran alttarin edessä. He tahtovat peurana juosta metsässä, ja luulevat, ettei ole niin suuri edesvastaus niillä, jotka ei ole parannuksen lupauksia koskaan tehneet.

Mutta se on tietämätöin, kummalle viimein tulee suurempi edesvastaus. Koska yksi menee mahdottomana eli kelvottomana Herran pyhälle ehtoolliselle ja tekee siellä parannuksen lupauksia, joita hän ei ole aikonut pitää eli täyttää. Toinen menee vahvistamaan uskoansa kovalla ja katumattomalla sydämellä. Kolmas menee ainoastansa tavan vuoksi, ja neljäs ei mene ollenkaan Herran ehtoolliselle, vaan katsoo armon välikappaleet ylön, ja ottaa sen väärän luulon itsellensä, että keveämpi edesvastaus on niillä, jotka ei käy ollenkaan Herran ehtoollisella, kuin niillä, jotka käyvät.

Minä luulen, että armon välikappalten ylönkatsojat saavat viimein ulvoa samassa luolassa, kuin ne, jotka ei katso ylön armon välikappaleita, mutta ottavat Juudaan tavalla kastetun palan vastaan. Se on yksi suuri erhetys ja väärä luulo, joka panee muutampia ylönkatsomaan armon välikappaleita juuri siitä syystä, että keveämpi edesvastaus on niillä, jotka ei käy ollenkaan, kuin niillä, jotka käyvät Juudaan tavalla, eli niillä, jotka käyvät vahvistamassa kuollutta uskoansa.

Ehkä nämät mahdottomat rippivieraat sanovat: "Emme ylönkatso armon välikappaleita, mutta mahdottomuuden tähden emme tahdo käydä." Se on varsin valhe, että mahdottomuus estää niitä käymästä, jotka ainoastansa odottavat papin vaihetusta. Semmoiset ovat ainoastansa papin tähden mahdottomat, mutta ei synteinsä tähden. Koska senkaltainen pappi tulee, joka ilman tutkimatta laskee pukit ja keiturit taivaan valtakuntaan, silloin tulevat kaikki riettaan orjat mahdolliseksi. Ja koska semmoinen pappi tulee, joka varoittaa Juudasta, silloin tulevat kaikki riettaan orjat mahdottomaksi.

Mutta ei nekään ole paremmat, jotka ei käy ollenkaan Herran ehtoollisella, olkoon Paavali eli Kaifas pappina. Sillä semmoiset ei ole tosin oikeassa mahdottomuuden tunnossa, mutta niillä on niin suuri ylpeys ja ylönkatse, ettei he tahdo mennä ollenkaan tekemään parannuksen lupauksia, ettei tulis solmua tunnon päälle, koska he tuntevat, ettei ole heidän elämänsä semmoinen, että se kannattais mennä semmoisia lupauksia tekemään, joita ei ole aikomus pitää eli täyttää.

Hauskempi on peuroilla irtaimena juosta kuin hihnan päässä riippua ja vääntyä. Joka ei tahdo tehdä parannuksen lupauksia, ei sillä ole halua autuaaksi tulla. Semmoinen on niin rakas synnille, ettei hän tahdo perkeleestä luopua. Ja senkaltaiset ovat muutamat mahdottomat rippivieraat. He rakastavat niin paljon niitä vanhoja kotosyntejänsä, ettei he tahdo perkeleestä luopua, ja sentähden he katsovat ylön armon välikappaleita.

Muutamat käyvät kyllä Juudaan tavalla Herran ehtoollisella, mutta petollisella sydämellä, eli senkaltaisella aikomuksella, että he täyttävät pahan aikomuksensa, ehkä he saavat varoituksen. He luulevat, ettei tule vahinkoa Jeesukselle eikä kristityille, ehkä he kantavat Juudaan kukkaroa kaulassa. Muutamat ovat niin sokeat, ettei he tunne ollenkaan Herran ehtoolisen painoa. Ehkä he ovat huorat ja varkaat, käyvät he yhtähyvin Herran ehtoollisella ja varastavat sieltä armoa ja luulevat, että Vapahtaja on heille armollinen, vaikka he juovat, kiroavat ja tappelevat, huorin tekevät ja varastavat.

Semmoiset pilkkaavat vanhimman kyyneleet ja tallaavat hänen verensä. Kaikki nämät mahdottomat ja mahdolliset rippivieraat syövät ja juovat itsellensä tuomion ja kadotuksen, nimittäin ensiksi ne mahdottomat rippivieraat, jotka ei käy ollenkaan Herran ehtoollisella siitä syystä, että he rakastavat syntiä niin paljon, ettei he raski luopua perkeleestä ja hänen menoistansa. Ja tuntevat kuitenki, että heidän elämänsä on vastoin Jumalan sanaa, ettei kannata senkaltaisella sydämellä mennä parannuksen lupauksia tekemään.

Toiseksi senkaltaiset rippivieraat, jotka ovat ainoastansa papin tähden mahdottomat, ja tulevat yhden suruttoman papin kautta mahdolliseksi. Kolmanneksi senkaltaiset rippivieraat, jotka astuvat rohkeasti Herran pöydälle Juudaan kukkaro kaulassa, eikä tahdo luopua rakkaista kotosynneistä. Eli tuntevat syntiänsä luvalliseksi, ja luvallisuuden varjon alla niitä harjoittavat.

Kaikki nämät mahdottomat ja mahdolliset rippivieraat syövät ja juovat itsellensä tuomion ja kadotuksen, ei erottain Herran ruumista. Senkaltaisia nyt Pyhä Paavali neuvoo ensimmäisessä lähetyskirjassa Korintilaisille 11: 27, joita meidän pitää laveammalta katseleman, koska me ensin rukoilemme sitä suurta ehtoollisen jakajaa, joka antoi itsensä uhriksi meidän synteimme edestä, että hän opettais meitä tuntemaan, kutka ovat mahdolliset rippivieraat ja kutka ovat pettäjät.

Oikeat Jeesuksen opetuslapset tulevat aina murheelliseksi, koska he kuulevat Jeesuksen omasta suusta, että "yksi on pettäjä", ja olis aina keveämpi uskoa, että joku sielu tulis autuaaksi, jos ainoastansa joka kahdestoistakymmenes rippivieras olis pettäjä. Mutta paratkoon Jumala! Näinä aikoina ei taida olla kuin joka kahdestoistakymmenes mahdollinen rippivieras.

O, taivaallisen ehtoollisen jakaja, kuule kaikkein mahdottomain rippivierasten nöyrä rukous, koska he murheellisella ja ahdistetulla sydämellä huutavat sinun tykös. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: 1. Kor. 11: 23

Meidän pyhän tekstimme johdatuksesta pitää meidän Jumalan armon kautta peräänajatteleman: Kutka ovat mahdolliset ja mahdottomat rippivieraat.

Ensimmäinen tutkistelemus. Onkos ne mahdolliset rippivieraat, jotka ei käy ollenkaan Herran ehtoollisella? Toinen tutkistelemus. Onkos ne mahdolliset rippivieraat, jotka papin tähden ei käy ripillä, mutta tulevat mahdolliseksi, koska surutoin pappi tulee ripittämään heitä? Kolmas tutkistelemus. Onkos ne mahdolliset rippivieraat, jotka käyvät usein Herran ehtoollisella ja kuitenki vihaavat kristityitä? Neljäs tutkistelemus. Onkos ne mahdolliset rippivieraat, jotka käyvät Herran ehtoollisella petollisella sydämellä, se on, Juudaan kukkaro kaulassa? Tutkistelkoon nyt opetuslapset, kuka on pettäjä. Juudas tahtoo kristityn kunnian kantaa.

1. tutkistelemus: Onkos ne mahdolliset rippivieraat, jotka ei käy ollenkaan Herran ehtoollisella? Se on työläs sanoa, onko ne mahdolliset, koska he pitävät itsensä mahdottomana. Mutta minä luulen, että heidän mahdottomuutensa muuttuu pian ylpeydeksi ja ylenkatseeksi, koska he rakastavat syntiä, ja niitten syntein tähden ei tahdo armon välikappaleita vastaanottaa. He tuntevat nimittäin, ettei kannata käydä Herran ehtoollisella senkaltaisella elämällä. He pelkäävät, ettei solmua tulis tunnon päälle, jos he joutuisit parannuksen lupauksia tekemään.

Sentähden ovat he poissa Herran ehtoolliselta, ettei tulis solmua tunnon päälle, jos he kävisit Herran ehtoollisella tekemässä parannuksen lupauksia, joita he ei aijo pitää. Hauskempi niillä on juosta peurana metsässä, kuin ottaa Pyhän Hengen rihmaa päähänsä ja nääntyä siinä. Jos semmoiset miehet tekevät parannuksen lupauksia Herran alttarin edessä, olisit he sidotut lupaukseen, ja omatunto pääsis joskus kalvamaan, ettei semmoiset kalliit lupaukset tule koskaan täytetyksi.

Ehkä ennen nuorempana on tehty samankaltaisia kalliita lupauksia Jeesuksen alttarin edessä, jotka ei ole koskaan tulleet täytetyksi, mutta vähän lukua siitä, mitä ennen on luvattu. Ne lupaukset on olleet ja menneet. Eihän Jumala ainakaan muista niitä lupauksia, joita nämät mahdottomat vieraat ovat luvanneet silloin, koska he seisoit ensimmäisen kerran Jeesuksen alttarin edessä. Ilmanki Jumala on ne jo aikaa unhottanut.

Kuinkas luulette, te mahdottomat rippivieraat, jotka ette tohdi enää tulla Herran pöydälle tekemään parannuksen lupauksia. Onkos Jumala unhottanut ne entiset lupaukset, joita te olette tehneet silloin, koska te ensimmäisen kerran seisoitte Herran alttarin edessä? Koska te olette itse aikaa unhottaneet ne ensimmäiset rakkauden ja uskollisuuden lupaukset, ilmanki Jumala on myös ne unhottanut?

Mutta minä luulen, että Jumala on netki lupaukset ylöskirjoittanut muistokirjaansa, ja on viimein kysyvä teiltä, te mahdottomat rippivieraat, koska ja millä tavalla ne lupaukset ovat tulleet täytetyksi? Vaikka te nyt vältätte Herran ehtoollista ja luulette sillä tavalla pääsevänne helpommalla ja huokeammalla edesvastauksella, kukatiesi jos ei omatunto rupea viimein soimaamaan teitä, että te olette eläneet niinkuin peurat metsässä ja ylönkatsoneet armon välikappaleet.

Toinen tutkistelemus. Onkos ne mahdolliset vieraat, jotka ainoastansa papin tähden ovat mahdottomiksi tulleet? Emme tiedä, mikä synti heillä on tunnon päällä, mutta suussa on heillä se usko, että kirkossa saarnataan väärä oppi, ja että he sentähden ei saata istua kirkossa, eikä mennä Herran ehtoolliselle, koska semmoinen pappi saarnaa, joka heidän syntiänsä huutaa maailmalle.

Mutta jos semmoinen pappi tulee, joka ei tutki sanallakaan rippivieraita, vaan laskee kaikki vanhat pakanat ripille ilman varoittamatta, silloin he tulevat mahdollisiksi rippivieraiksi. Ja semmoisen suruttoman papin kautta pääsevät kaikki vanhat pakanat taivaan valtakuntaan. Vaikka Juudalle väärin kävi, joka myös vuovasi suruttomain pappein kautta tulla autuaaksi, mutta ei tämän aikaiset Juudaan veljet ota hänestä esimerkkiä, vaan he tukkivat ainaki siitä väärästä reiästä sisälle ja löytävät sen kautta kuoleman ja kadotuksen.

Mutta ei suinkaan näillä Juudaan veljillä ole semmoinen kalvava omatunto kuin Juudalla, sillä Juudas tunnusti syntiänsä papille, mutta ei suinkaan Juudaan veljet tunnusta syntiänsä papille, ennen kuin viimeisessä hengen vetämisessä. Ja silloin on jo Vapahtaja ei ainoastansa tuomittu, mutta hän on jo kuollut. Kukas sitte antaa heille synnit anteeksi, koska suruttomat papit, jotka ovat Jeesuksen ristin viholliset, sanovat Juudaan veljille: "Mitä meidän siihen tulee? Katso itseäs."

Vaarallinen on, että ne muutamat raukat, jotka papin tähden ovat mahdottomaksi tulleet, ja suruttoman papin kautta tulevat mahdolliseksi, menevät samaa tietä kuin Juudas. Ja jos tunto viimein herää, koska he saavat huomaita, kuinka paljon Jeesus saapi kärsiä heidän tähtensä, niin käypi heille niinkuin Juudakselle, että omanvanhurskauden perkele saapi niin suuren vallan heidän ylitsensä, että hän hirttää heitä.

Kolmas tutkistelemus. Onkos ne mahdolliset rippivieraat, jotka käyvät Herran ehtoollisella, ja vihaavat kristityitä? Ei ne ole mahdolliset rippivieraat, sillä semmoiset pilkkaavat julkisesti vanhimman kyyneleet. Ne ovat niitten lasten kaltaiset, jotka aina riitelevät toisten kanssa ja kynsivät ja repivät tukkaa, ja kuitenki tahtovat vanhimman sylissä istua. Saattaakos vanhin semmoisia rakastaa, jotka ei tee muuta kuin pahaa toisille lapsille? Ne ovat niinkuin se äpärä Ismael, joka tuli hirveäksi Saaran silmissä, koska hän vihas nuorempaa veljeänsä, joka hengen jälkeen syntynyt oli.

Mitäs raamattu sanoo? Aja palkkavaimo poikinensa ulos, sillä ei palkkavaimon pojan pidä perimän vapaan pojan kanssa." Ne jotka usein käyvät ripillä ja kuitenki kantavat vihaa kristityille, ne ovat oikeat äpärät, jotka ei sovi ollenkaan Jumalan lasten kanssa yhteen, ja luulevat yhtähyvin, että he saavat armon ja syntein anteeksi saamisen Herran ehtoollisessa. Mutta perkele se on, joka semmoisille rippivieraille synnit anteeksi antaa. Ulkokullaisuudellansa he käyvät Herran ehtoollisella, ja rietas tekee heitä niin sokeaksi, että he uskovat itse, että he ovat oikeat kristityt, ehkä muutamat sanovat suulla: "Emme ole kristityt, mutta ne, jotka tunnustavat itsensä kristityksi, ovat ylön korkealle tulleet."

Me tiedämme vakaisesti, että äpärät ei saata ollenkaan sopia lasten kanssa. Aina niitten välillä tulee riita, sillä äpärät ei saata tunnustaa itseänsä oikean isän lapseksi. Eikä äpärät tiedä, kuka heidän oikea isänsä on. Eikä saata vanhinkaan niitä maailman edessä tunnustaa lapseksensa. Mutta ne hän tunnustaa maailman edessä lapseksensa, jotka ovat aviovuoteesta tulleet.

Ei suinkaan äpärät saa mitään vanhimman talosta, ehkä ne raukat luulevat, että vanhin antaa heille salaisesti, jota maailma ja muut lapset ei tiedä. Mutta mitä sanoo Raamattu: "Aja pois palkkavaimo poikinensa, sillä ei hänen pidä perimän vapaan pojan kanssa." Jo täytyvät kaikki äpärät, kaikki ulkokullatut, kaikki suukristityt, kaikki kuolleen uskon tunnustajat, joilla ei ole mitään perimistä vanhimman talosta, mennä pois, koska perintöjako tulee, sillä ei heillä ole lasten oikeutta. Ja ei semmoiset äpärät saatakaan tunnustaa itseänsä Jumalan lapseksi.

Jos he vielä tunnustaisitki niinkuin Juutalaiset: "me olemme Aabrahamin lapset," ei he kuitenkaan saata viisata sitä, että he ovat aviovuoteesta tulleet. Jos äpärät sanoisit kymmenen kertaa: "meillä on Isä Jumala, ei ole Jumala meitäkään hyljännyt, kyllä on meilläki armon ovi auki", niin sanoo Raamattu: "Aja pois palkkavaimo poikinensa, sillä ei palkkavaimon pojan pidä perimän vapaan pojan kanssa."

Ei ole siis ne rippivieraat mahdolliset, jotka käyvät kyllä usein Herran ehtoollisella, mutta vihaavat sentähden kristityitä. Semmoiset rippivieraat ovat vasta oikeat äpärät, jotka tahtovat vielä lasten leipää syödä, ja luulevat sen kautta tulevansa autuaaksi, että he varastavat armoa joka kerta kuin he menevät ripille vahvistamaan uskoansa. Ja kuitenki käärmeen myrkky tippuu hammasten raosta niin usein kuin he aukaisevat suutansa. Semmoiset äpärät ovat vielä huonommat kuin ne ensimmäiset, jotka ei käy ollenkaan Herran ehtoollisella.

Neljäs tutkistelemus. Onkos ne mahdolliset rippivieraat, jotka tulevat Herran pöydälle petollisella sydämellä eli Juudaan kukkaro kaulassa? Niitä on monta, jotka siinä paikassa seuraavat Juudaan jälkiä. He tietävät kyllä, että heillä on vääriä rahoja kukkarossa, mutta ei raski rakkaasta maailmasta luopua. He ajattelevat ilmanki niinkuin Juudas: "Ei se tee mitään, että meillä on rahaa kukkarossa. Ei sen kautta tule Vapahtajalle vahinkoa."

Mutta omalle sielulle taitaa tulla suurin vahinko, koska väärä raha on niin rakas, ettei raskita siitä luopua. Ahneuden perkele oli ensimmäinen, joka meni Juudas Iskariotin sydämeen. Ja vihan perkele meni häneen sen kastetun palan jälkeen. Ja viimein meni häneen omanvanhurskauden perkele, joka ajoi hänet puuhun hirttämään itsensä.

Kukatiesi, jos ei tule sama tuomio hänen veljillensä, jotka käyvät kukkaro kaulassa, ja tietävät kyllä, että väärä raha on takana, eikä tahdo puhdistaa tuntoansa. Kukatiesi, ettei käy heille niinkuin Juudakselle, jos tunto viimein herää, koska he näkevät Jeesuksen tuomituksi, että he heittävät silloin väärät rahat templiin, eikä saa sittenkään omantunnon rauhaa, mutta omavanhurskaus panee heitä hirttämään sielunsa.

Niin on käynyt monelle, joka on vääriä rahoja kantanut siihen asti, että Jeesus on tullut maailmalta tuomituksi. Omatunto on saanut niin suuren vallan tuomita. Omanvanhurskauden perkele on saanut niin suuren vallan päällekantaa, että heidän on täytynyt kuolinvuoteella sanoa, niinkuin kirjoitettu on: "Ei ne minulle kelpaa." "Huono reissu on edessä, mutta nyt on hiljanen." Niin se käypi niille, jotka käyvät Juudaan kukkaro kaulassa.

Nyt me olemme luetelleet niitä, jotka käyvät Herran ehtoollisella, ja niitä, jotka ei käy. Ja me olemme niin arvelleet, että neljänlaisista rippivieraista ei kukaan ole mahdollinen, jolla on edellämainitut tuntomerkit. Mutta joku taitaa tässä kysyä: "Kuka on viimein mahdollinen?" Se, joka on totisesti mahdotoin, se on totisesti mahdollinen. Tässä tulee meille Pietarin mahdottomuus silmäin eteen. Me tiedämme, että Pietarin päälle tuli semmoinen mahdottomuuden tunto, koska Jeesus tahtoi hänen jalkojansa pestä, ja tämä mahdottomuus vaikutti hänessä niin paljon, että hän rupeis vastustamaan, koska hän sanoi: "Ei sinun pidä ikänänsä minun jalkojani pesemän."

Mutta me olemme jälkeen huomainneet, että tämä oli väärä mahdottomuus, joka usein heränneitäki vaivaa, ehkä he tuntevat, että se väärä mahdottomuus estää heitä tulemasta Jeesuksen tykö, että hän sais heitä puhdistaa. Yhtähyvin tahtoo omavanhurskaus heitä estää tulemasta Jeesuksen tykö, että hän sais pestä heidän jalkojansa.

Moni katuvainen aikoo mennä Herran pöydälle, mutta ei mene, ehkä hän on aikonut, koska se väärä mahdottomuus lankee hänen päällensä. Ja semmoinen vaikutus on juuri riettaan hengen vaikutus. Me sanomme siis Pietarille: "Jos sinä et anna jalkojasti pestä, niin ei sinulla ole osaa eikä arpaa Jeesuksen kanssa." Jos sinua vaivaa mahdottomuuden tunto, niin sinä olet mahdollinen saamaan puhdistusta, sillä ei se ole oikea mahdottomuuden tunto, joka estää katuvaisia etsimästä puhdistusta. Vaan se on oikea mahdottomuus, joka pakottaa katuvaisia etsimään puhdistusta, koska he rupeavat tuntemaan, ettei heillä ole osaa eikä arpaa Jeesuksessa ilman puhdistusta.

Ja se pitää oleman kaikille katuvaisille merkiksi, että väärä mahdottomuus se on, joka tekee muutampia Jeesuksen opetuslapsista niin kankeaksi ja niin vastahakoiseksi ottamaan vastaan puhdistusta. Sillä myös armoitetut kristityt tarvitsevat joka päivä saada jalkansa pestyksi, sentähden että synnin tomu varisee heidän jalkainsa päälle, koska he käyvät avojalkaisin tämän syntisen maan päällä.

Anna nyt pestä jalkasti, Pietari, ja älä ole vastahakoinen. Sinä tulet osattomaksi Jeesuksen armosta, jos sinä et anna pestä jalkojasti. Et sinä ole Jeesuksen opetuslapsi, jos et anna jalkojasti pestä. Kuinka sinä muutoin saatat käydä kultaisen lattian päällä siinä uudessa Jerusalemissa, jos jalat ei ole puhtaat? "Ja joka kerran pesty on, ei hän tarvitse muuta, kuin että ainoastansa jalat pestään, ja niin hän on kokonansa puhdas."

Rukoile nyt Pietari, että Jeesus pesis sinun jalkasti, sillä paljon on synnin tomua varissut maailmasta, ehkä et ole vaeltanut edemmäksi kuin Betaniasta Jerusalemiin. Kyllä tarvitset pesemistä, ehkä sinä väärän mahdottomuuden tähden et tahdo antaa jalkojasti pestä. Kohta sinä jäät osattomaksi sen väärän mahdottomuuden tähden. Kohta, kohta, jäät osattomaksi, jos et anna jalkojasti pestä, sillä puhtaat jalat tarvitaan, jos sinun pitää avojalkaisin vaeltaman siinä uudessa Jerusalemissa, kussa kadut kiiltävät puhtaasta ja kalliista kullasta. Puhtaat jalat tarvitaan, jos sinun pitää vaeltaman puhtaan lattian päällä karitsan hääsalissa, kussa morsiamen piiat hyppelevät ja Siionin tyttäret tanssivat. Siellä pitää oleman puhtaat jalat kaikilla, sillä taivaan Isäntä ei kärsi, että lattia pilataan. Amen.


Lähde: Kirkkopostilla 1976




N:o 24B                                      PALMUSUNNUNTAINA 1854

Niin juutalaiset napisit sitä, kuin hän sanoi: minä olen se leipä joka taivaasta tuli alas. Joh. 6: 41.

Johannes on kirjoittanut evankeliumissa, mikä pahennus tuli juutalaisille, koska Jeesus rupeis ensimmäisen kerran puhumaan Herran ehtoollisesta. Juutalaisten järki otti niin kovin vastaan, että he rupesit napisemaan, mutta myös opetuslapset pidit sen kovana puheena koska hän ensimmäisen kerran puhui lihansa syömisestä ja verensä juomisesta. Ja siitä ymmärretään, että luonnollinen ihminen ei tahdo eikä saata uskoa niitä asioita, jotka menevät yli hänen järkeänsä, mutta valheita hän kyllä uskoo.

Jos me nyt ottaisimme kaikki Raamatun paikat tutkistellaksemme, joissa on jotakin kirjoitettu Herran ehtoollisesta niin ei vielä sittenkään uletu ihmisen järki sinne asti, että hän käsittäis jotakin tästä Herran ehtoollisen suuresta salaisuudesta. Sillä se on yksi suuri salaisuus, kaikelta ymmärrykseltä salattu. Niin kuin juutalaisten järki loukkaantui silloin siitä sanasta, niin on monen järki jälkeenki loukkaantunut siitä samasta puheesta. Muutamat ovat sen ymmärtäneet rakkauden ateriaksi ainoastansa, niin kuin se ei mi­tään muuta merkitsis, kuin ainoastansa sen, että kristityt kokouksissansa ovat pitäneet yhden rakkauden aterian Vapahtajan kuoleman muistoksi.

Mutta se pääsiäislampaan syöminen oli jo vanhassa Testamentissa yksi salaisuuden asia, joka ei ole ainoastansa yhden merkillisen asian muistoksi pantu, niin kuin Israelin lapset sinä yönä pelastettiin Egyptin orjuudesta, koska Herra käski Mooseksen asettaa pääsiäislampaan. Ei se ole ainoastansa yksi muistoateria, vaan siinä on joku salaisuus, joka vaatii uskoa, koska se piti oleman yksi viatoin karitsa. Jos se olis ainoastansa yksi muisto ateria, niin olis ilman epäilemättä joku muu ruoka siihen kelvannut. Mutta sen piti oleman viattoman karitsan lihan.

Niin kuin tämä viatoin karitsa merkitsi jo silloin Jumalan karitsaa, joka pois ottaa maailman synnit. Se on jo itsestänsä merkillinen asia, että luontokappaleen veri on parempi kuin saippua puhdistamaan ihmisen ruumista. Niinkuin maailman komeat fröökinät ovat sen koetelleet, että kädet tulevat valkeammaksi ja puhtaammaksi verellä kuin saippualla; joka pesee kätensä verellä, se tulee oikein puhtaaksi. Sen ovat maailman huorat koetelleet, joilla pitää oleman puhtaat ja valkeat kädet, että he kelpaisit hyvin maailmalle.

Mutta Jerusalemin tyttäret ei ole vielä huomainneet, että viattoman karitsan veri ottaa kaikki verenviat pois. Sillä Herra sanoo profeetan kautta: "Jos sinä ottaisit paljon saippuata, ja pesisit sinuas lipeällä, kuitenki sinun häpys näkyy minun edessäni." Ensimmäinen kysymys on siis tämä: "minkätähden maailman huorilla pitää oleman niin valkeat kädet, ja Jerusalemin tyttärillä ei ole valkeat kädet, ehkä he pesevät itsensä saippualla ja lipeällä? Joo! Siinä on syy, että maailman huorat pesevät käsiänsä luontokappaleen verellä, mutta Jerusalemin tyttäret ei pese itseänsä viattoman karitsan verellä, vaan saippualla ja lipeällä, ja kuitenki näkyy heidän saastaisuutensa.

Koska pääsiäislammas teurastettiin, otettiin virheetöin karitsa, ja sen karitsan veri priiskotettiin pihtipieliin, että murhaenkeli menis sivuitse Israelin lasten huonetta. Pelkääköhän murhaenkeli karitsan verta? Se näyttää niinkuin hän pelkäis karitsan verta. Tämä on myöskin yksi ymmärtämätöin asia, niinkuin seki on käsittämätöin, minkätähden veri on parempi kuin saippua puhdistamaan mustia käsiä. Tämä on ainoastansa yksi luonnollinen koettelemus, joka osottaa, että ihmisen täytyy uskoa paljon, jota hän ei ymmärrä.

Mitä nyt Herran ehtoolliseen tulee, niin ovat maailman viisaat, ja papit ja kirjanoppineet tutkineet, millä tavalla ihminen saattaa syödä Jeesuksen ruumista ja juoda hänen vertansa, mutta ei ne ole sitä ymmärtäneet. Ja niinkuin juutalaiset sanoit: "Kuinka tämä taitaa antaa meille lihansa syödä." Niin sanovat myös kaikki maailman viisaat: "Ei se ole muu kuin yksi vertaus. Yksi muistoateria se on."

Mutta Lutherus ei ole tyytynyt siihen. Hän tahtoo sanoa näin: Ei ole se tyhjä vertaus; ei se ole niinkuin muutamat sanovat, että se siunattu leipä merkitsee Kristuksen ruumista, — niinkuin vanhassa testamentissa pääsiäislammas merkitsi Jumalan karitsaa joka pois ottaa maailman synnit. Mutta nyt on se oikea pääsiäislammas uhrattu meidän edestäm­me, eikä se ole paljas vertaus, vaan se on totisesti niin tapahtunut; ja nyt me syömme hänen lihaansa, ja juomme hänen vertansa."

Mutta siinäpä järki ottaa vastaan: järki puuttuu peräti, koska ei ole muuta kuin leipä ja viina näkyväinen, eikä siinä ole yhtään makua lihasta ja verestä. Ja Lutherus panee niin, että sen pitää jokaisen rippivieraan totisesti uskoman, että siinä on Kristuksen ruumis ja veri, vaikka ei ole muuta kuin leipä ja viina, mitä sinä näet ja maistat. Siinä on järjen sotkua ollut Lutheruksen aikana, erinomattain, koska Paavi sanoi: että leipä ja viina muuttuu Kristuksen ruumiiksi ja vereksi; ja reformertat sanovat, että leipä ja viina merkitsee Kristuksen ruumista ja verta. Mutta Lutherus sanoi, että se on Kristuksen ruumis ja veri.

Mutta jota enemmän tätä salaisuutta tutkitaan järjellä, sen suurempi pimeys tulee, ja jos kristityillä ei olis semmoinen usko, että rippivieraat totisesti tulevat osalliseksi Kristuksen ruumiista ja verestä, niin he hukkuisit kaikkityyni järjen viisaudessa. Meidän pitää Jumalan armon kautta uskossa tutkiman tätä suurta salaisuutta, että me saattaisimme sen uskolla vastaanottaa ja sydämeen kätkeä.

Mutta se suuri ehtoollisen pitäjä, joka kaikki salaisuudet näkee ja ymmärtää, tehköön tämän päivän rippivieraat mahdolliseksi vastaanottamaan näitä siunatuita lahjoja, nöyrällä, särjetyllä ja uskovaisella sydämellä, ettei he tulis vikapääksi Herran ruumiiseen ja vereen: menköön Juudas ulos sen kastetun palan jälkeen, ja menköön muut opetuslapset seuraamaan Jeesuksen verisiä askeleita Golgataan, että he paremmin muistaisit mitä varten Herran ehtoollinen on asetettu. Kuulkoon se suuri ehtoollisen pitäjä murheellisten opetuslasten huokaukset. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: 1 Kor. 11: 23.

Meidän pyhän evankeliumin johdatuksesta ja seuraavaisesti siitä kuin jo puhuttu on, pitää meidän Jumalan armon kautta peräänajatteleman. "Mikä ruumis meille annetaan Herran ehtoollisessa?" Ensimmäiseksi: onko se se ruumis, joka oli ennen Vapahtajan kuolemaa? Toiseksi: Taikka se ruumis, joka oli haudassa? Kolmanneksi: eli se ruumis, joka oli ylösnousemisen jälkeen." Antakoon se suuri ehtoollisen jakaja armonsa, että ne harvat sielut, jotka jäävät Herran ehtoollisen huoneeseen sitte kuin Juudas on ulos mennyt, saisit tuta ja koetella mikä ruumis se on, jonka he leivän ja viinan alla nautitsevat.

Ensimmäiseksi. Että se on Herran ruumis, joka meille annetaan, siitä emme epäile, mutta minkäkaltainen ruumis se on, siitä ei ole vielä paljon arveltu. Ei ole maailman viisaat, eikä papit, eikä kirjanoppineet tutkineet, mikä ruumis se on, joka meille annetaan Herran ehtoollisessa, jos se on semmoinen ruumis, joka oli Vapahtajalla ennen kuolemaa, vai onko se ruumis joka oli haudassa Vapahtajan kuoleman jälkeen, eli se ruumis, joka on hänellä ylösnousemisensa jälkeen?

Se ruumis, joka oli ennen kuolemaa, oli kuolevainen, ja se ruumis, joka oli haudassa, oli kuollut, mutta se ruumis, joka on ylösnousemisen jälkeen, on kuolematoin. Minkäkaltaista ruumista tahtoisit nyt rippivieraat syödä? Sanokoon tunto, mikä ruumis olis paras syödä. Minä arvaan, ettei yksikään tahtois syödä sitä ruumista, joka makaa haudassa, joka on kuollut liha, erinomattain, koska Vapahtaja on itse sanonut Johanneksen evankeliumissa (6: 63.) "Henki on se joka eläväksi tekee; ei liha mitään auta."

Jos nyt olis rippivierailla tarjona ensiksi se ruumis, joka oli ennen kuolemaa, ja toiseksi se ruumis, joka makaa haudassa, ja kolmanneksi se ruumis, joka on ylösnousemisen jälkeen, ja annettaisiin puukko itsekunkin rippivieraan käteen, ja sanottaisiin: "Leikkaa nyt kappale mistä ruumiista sinä tahdot, joko siitä kuolevaisesta ruumiista, tahi kuolleesta ruumiista, eli kuolemattomasta ruumiista. Ja ota myös vähän verta mistä ruumiista sinä tahdot, joko kuolevaisesta ruumiista tahi kuolleesta ruumiista, eli kuolemattomasta ruumiista.”

Jos sanottaisiin vielä kaikille rippivieraille: ”Jeesus on käskenyt teidän leikata hänen ruumiistansa kappaleen kunki, ja juoman vähän kunki hänen verestänsä, sillä lupauksella, että "se joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hänellä on ijankaikkinen elämä." (Joh. 6: 54). Ja taas hän on sanonut v. 53 samassa luvussa: "Ellette syö ihmisen pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei ole elämä teissä." Nyt on siis kahtalaista tarjousta, ensiksi jos he rupeavat raatamaan Jeesuksen ruumista, ja leikkaamaan kappaleen kuki hänen ruumiistansa ja syömään sen, niin on heillä ijankaikkinen elämä; mutta jos ei he tahdo raataa Jeesuksen ruumista, eikä syödä hänen lihaansa, niin heillä on ijankaikkinen kuolema tarjona.

Minä arvelen, että muutamat rippivieraat sanoisit niinkuin Juutalaiset: "Kuinka tämä taitaa antaa meille lihansa syödä?" (Joh. 6: 52). Suruttomat sanoisit varsin: "Emme ole vielä niin nälässä, että me tarvitsisimme ihmisen lihaa syödä: ei muut kuin villihenget syö ihmisen lihaa." Mutta jos nyt suruttomat rupeaisit uskomaan, mitä Vapahtaja on sanonut: "Ellette syö ihmisen pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei ole elämä teissä.” Silloin, sanon minä, jos he rupeaisit uskomaan näitä Vapahtajan sanoja, tulis heillekki arvelus: ”Jokohan meidänki pitää syömän ihmisen pojan lihaa?” Vaikka ei muutamilla suruttomilla tule halu syödä ihmisen pojan lihaa, ennenkuin vasta kuolinvuoteella. Muutamat ovat nimittäin niin arat, ettei he tahdo syödä ihmisen pojan lihaa, niin kauan kuin he löytävät muuta lihaa, joka on makeampi kuin ihmisen pojan liha.

Mutta nyt tulee taas rippivieraille kolme tarjousta: Minkäkaltaisesta ruumiista te tahdotte leikata lihaa syödäksenne? Tahdottekos sitä ruumista syödä, joka on elävä, mutta kuolevainen, eli siitä ruumiista, joka makaa haudassa, taikka siitä kuolemattomasta ruumiista. Minä arvaan, että suruttomilla taitaa olla niin arka tunto, ettei he rupea elävän ihmisen ruumista raatamaan; ei he muista kuitenkaan vielä, kuinka ja koska he olisit Jeesuksen pyhää ruumista raataneet, vaikka he välistä raatavat elävän ihmisenki ruumista, erinomattain koska he suuttuvat, ei he usko kuitenkaan vielä, että he ovat Jeesuksen ruumista raataneet; sillä he sanovat: "Sotamiehet ovat raataneet, mutta me emme ole raataneet."

Jos siis suruttomat välttämättömästi pitää syömän ihmisen pojan lihaa, niin ei he elävän ihmisen lihaa kuitenkaan rupea syömään, sillä heillä on semmoinen tunto, ettei he saata muutoin kuin vihassa leikata ihmisen lihaa. Välttämättömästi rupeaisit siis suruttomat tuota kuollutta ruumista raatamaan: siitä he leikkaisit kappaleen kuki ja söisit, mutta mistä he saisit verta, koska kaikki veri on jo vuotanut maahan, ja sotamiehet ja Juutalaiset ovat sen tallanneet. Niille taitais käydä niinkuin Paavilaisille, jotka ei anna rippivieraille verta ollenkaan, vaan ainoastansa ruumista: Kuollutta lihaa he syövät, ja siitä he tulevat osalliseksi.

Mutta elävä ruumis se kuitenki on, joka Herran ehtoollisessa nautitaan senkaltaisilta rippivierailta, jotka ei ole itse hengellisesti kuolleet. Elävä ruumis se on, vaikka suruttomat ei saattais elävää ruumista raataa muutoin kuin vihassa; silloin koska vanhan aatamin voima kovin liikkuu sydämessä, silloin saattavat kyllä suruttomat elävän ihmisen ruumista raataa, mutta muutoin ei. Mutta me olemme nähneet monta esimerkkiä suruttomista, ettei he mene ollenkaan syömään ihmisen pojan lihaa, koska perkeleen voima kovin liikkuu sydämessä, eli koska rippihartaus pilataan, silloin on heillä halu muuta lihaa maistaa, joka on makeampi kuin ihmisen pojan liha.

Mutta nyt tulee kysymys, koska Jeesus on sanonut: "Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, hänellä on ijankaikkinen elämä." Minkäkaltaista ruumista heränneet tahtoisit syödä? Oliskohan heillä semmoinen tunto, että he saattaisit vielä elävän ihmisen ruumista raataa? Jos sanottaisiin heränneille, teidän pitää syömän ihmisen pojan lihaa ja juoman hänen vertansa, mutta onkos semmoinen tunto, että te saattaisitte elävän ihmisen pojan ruumista raataa, niin he sanoisit kaikki: "Kyllä me olemme häntä jo raataneet.”

Mutta mistäs teille tulee se ihmisen pojan liha, jonka teidän pitää syömän, jos ette korjaa mitä te olette raataneet. Hukka se on, joka ei tahdo syödä, mitä hän on raatanut, niin kauan kuin hänellä on vielä joku elävä henki raatamatta. Mutta ihmisen täytyy korjata mitä hän on raatanut. Ja jos ei hän sitä tee, niin hän on pahempi kuin hukka. Mutta minä tiedän, että he­ränneet ei tahdo kuollutta lihaa syödä, sentähden täytyy heidän syödä sitä elävää Jumalan pojan lihaa, jossa vielä henki on, ehkä muutamain tunto ottaa kovin vastaan.

Tässä paikassa tulee iso sota perkeleen kanssa, sillä omanvanhurs­kauden perkele sanoo heränneille, koska he aikovat mennä Herran ehtoolliselle: "Jokos taas menet Herran ruumista raatamaan, niinkuin ennenki olet tehnyt." Ja moni rippivieras peljästyy niin kovin tästä perkeleen soimauksesta, ettei hän tohdi mennä syömään Jumalan pojan lihaa, sillä rietas seisoo kirkkotien päällä, ja sanoo rippivieraille: "Jokos taas menet Herran ruumista raatamaan?" Mutta mitäs silloin sanoo omatun­to, koska rietas näin soimaa? Joo, omatunto sanoo näin: "Se on pahempi kuin hukka, joka ei korjaa mitä hän on raatanut." Koska sinä olet Herran ruumista raatanut, niin täytyy sinun myös korjata sen ja syödä, sillä näin sanoo Vapahtaja: "Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei ole elämä teissä." (Joh. 6: 53.)

Nyt me tiedämme siis vakaisesti, että heränneet ei tahdo syödä sitä kuollutta lihaa, joka haudassa makaa. Mutta kummasta ruumiista he tahtovat syödä, siitä kuolevaisesta eli siitä kuolemattomasta. Armoitetut sielut saavat myös arvella, kummasta ruumiista he tahtoisit syödä? Kuolevaisesta taikka kuolemattomasta ruumiista. Ja kaikki sanovat vissimmästi: "Kuolemattomasta ruumiista minä tahtoisin syödä." Jaa! Kuolemattomasta. Mutta mitäs Herran asetussanat sisällänsä pitävät? Siinä sanoo Herra: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan." Ei hän ole niin sanonut: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annettu on”, vaan hän sanoo, että se annetaan kuolemaan.

Ja näistä sanoista kuuluu nyt, että se on se ruumis joka annetaan kuolemaan; niinmuodoin se kuolevainen ruumis. Mutta mikäs on se ruumis, joka annetaan ulos kuolemaan? Eiköhän se ole sovintouhri; vaikka Paavilaiset sanovat: "Ei se ole sovintouhri", ja maailman viisaat sanovat: "Vertaus se on, ei se ole mikään muu". Ja muutamat sanovat: "Muistoateria se on. Ei siinä ole mitään muuta, kuin että opetuslapset pitää muistaman, että Jeesus on kuollut heidän tähtensä."

Mutta niinpä Herra itse sanoo: "Tämä on minun vereni, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan, syntein anteeksi antamiseksi." Ei hän sano, että se on vuodatettu muistoksi, mutta syntein anteeksi antamiseksi. Ei se ole syntein anteeksi saamiseksi, mutta syntein anteeksi antamiseksi, niin että synnit Jumalan puolelta anteeksi annetaan tämän veren vuodattamisen kautta. Mutta syntein anteeksi saaminen tulee vielä sen päälle, jos opetuslapset ottavat tätä tarittua armoa vastaan. Niinmuodoin on Kristuksen ruumis ja veri sovintouhri, ja Herran ehtoollinen on yksi sovintoateria, ei se ole ainoastansa yksi muistoateria, mutta sovintoateria. Ja sentähden on suuri edesvastaus kaikilla suruttomilla, jotka tulevat sovintoaterialle sopimaan Jumalan kanssa, ehkä ei ole mitään sovittamista.

Jos nimittäin Jumala kysyy heiltä: "Ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei ole häävaatteita," niin he vaikenevat. Jos hän kysyy: "Ystäväni, mitä varten sinä tulet?" niin ei ole siinäkään vastausta mitään. He tulevat suuta antamaan Jeesukselle, ehkä he opastavat vihollisia Jeesuksen tykö. Ei ole siis Herran ehtoollinen ainoastansa yksi muisto Herran kuolemasta, eikä myös ainoastansa yksi rakkauden ateria, johon kristityt kokoontuvat rakkautta sytyttämään keskenänsä, vaan niin kauan kuin kristityt ovat syntiset, ja monessa asiassa puuttuvaiset, tarvitsevat he saada synnit anteeksi, sillä näin sanoo se suuri ehtoollisen pitäjä: "Tämä on minun vereni, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi."

Vissimmästi annetaan siis katuvaisille synnit anteeksi Herran ehtoollisessa, jos heillä on semmoinen usko, että he saavat synnit anteeksi. Mutta suruttomat ja katumattomat ei saa syntiänsä anteeksi Herran ehtoollisessa, vaikka he kuinka uskoisit että he saavat siellä synnit anteeksi, siellä he vasta raatavat Jeesuksen ruumista, eikä vihollinen soimaa heitä koskaan siitä raatamisesta, vaan hän kehoittaa heitä menemään Herran ehtoolliselle, ja sanoo katumattomille: "Älä pelkää, että sinä olet mahdotoin, joka olet Jeesuksen paras ystävä. Et sinä ole koskaan Jeesuksen ruumista raatanut, niinkuin nämät heränneet raatavat. Sinä olet aina istunut rippihartaudessa Herran ehtoollisessa. Sinä olet aina nojannut päätäsi Jeesuksen rintaa vasten. Ja vaikka nämät heränneet soimaavat sinua huoruudesta, varkaudesta, juopumuksesta, viinakaupasta, ahneudesta, kirouksesta, vihasta, kateudesta, koreudesta, ylpeydestä, petollisuudesta, ja kaikenlaisista synneistä, joita et ole koskaan eläissäs tehnyt, itse ne on semmoiset; mutta ilmanki sinun omatuntos todistaa, että sinä olet kaikista niistä viatoin. Ja mitä ne vielä soimaavat sinulle, että sinä olet juonut Herran kalkista ja perkeleen kalkista yhtenä päivänä, se ei ole tosi, ilmanki sinä näet itse kirjasta eli Jumalan sanasta, että paloviina on paras Jumalan siunaus, mitä jo maassa löytyy. Eihän Jumala kiellä tarpeellista ruokaa nautitsemasta; joka parasta Jumalan viljaa haukkuu pirun paskaksi ja perkeleen kalkiksi, se on itse perkeleestä."

Katso, niin saarnaa rietas suruttomille ja katumattomille; mutta katuvaisille hän sanoo näin: "Jokos taas menet Kristuksen ruumista raatamaan? Ja semmoisena perkeleenäkö nyt menet Herran ehtoolliselle?" Joo! semmoisena perkeleenä täytyy sinun mennä Kristuksen ruumista raatamaan; sillä jos et sinä korjaa mitä sinä olet raatanut, niin sinä olet pahempi kuin hukka. Sinun täytyy syödä Ihmisen Pojan lihaa, ja juoda hänen vertansa. Sinä olet tosin raatanut Kristuksen ruumista, mutta sinun täytyy nyt syödä hänen lihaansa ja juoda hänen vertansa, että sinulla olis ijankaikkinen elämä, että sinä eläisit matkalla ijankaikkisuuteen.

Sinä olet raatanut juuri elävän Jumalan Pojan ruumista, mutta nyt täytyy sinun myös syödä, juuri elävän Jumalan Pojan lihaa, ja juoda elävän Jumalan Pojan verta, niinkuin villi-ihmiset syövät elävän ihmisen lihaa ja juovat elävän ihmisen verta, ja sanovat sen olevan makean. Niin täytyy teidän, joita maailman siveät ihmiset haukkuvat villihengeksi, syödä elävän Jumalan Pojan lihaa, ja juoda elävän Jumalan Pojan verta, ei uutena eikä keitettynä, mutta helvetin valkean edessä paistettuna, niinkuin pääsiäislammas ynnä katkerain ruohoin kanssa, että se pikemmin sulais teidän ruumiissanne, ja antais voimaa pakenemaan pois Egyptin orjuudesta, koska pakanat ajavat Israelin lapsia ulos huoneistansa, ja Israelin lapset joutuvat niinmuodoin paastoamaan, ja happamattoman leivän ainetta kantamaan.

Pääsiäislammas oli vanhassa testamentissa sama, kuin Herran ehtoolli­nen meillä. Paavali sanoo, että "Pääsiäislammas on uhrattu meidän edestämme, joka on Kristus." Pääsiäislammas on yksi karitsa ilman viatta. Pääsiäislammas teurastettiin. Ja Jumalan karitsa on myös teurastettu. Ne ihmiset, jotka söit pääsiäislampaan, olit itse sen karitsan ruumiin raataneet. Niin myös me olemme Kristuksen ruumista raataneet. Pääsiäislampaan liha paistettiin valkean edessä. Niin myös Kristuksen, sen viattoman karitsan liha on paistettu helvetin valkean edessä. Pääsiäislammas syötiin happamattoman leivän kanssa. Niin myös Kristuksen ruumis syödään happamattoman leivän kanssa.

Israelin lapset söit pääsiäislampaan matkavaatteissa, vyötetyt kupeista, kengät jalassa, sauva kädessä, valmiit matkustamaan luvatulle maalle. Niin myös kristityt pitää oleman matkavaatteissa, koska he syövät Kristuksen lihaa, vyötetyt kupeista, kengät jalassa, sauva kädessä, valmiit matkustamaan uuteen Jerusalemiin, niinkuin olis tämä pyhä ateria viimeinen ateria maailmassa. Synnin orjalle pitäis tämä pääsiäislammas oleman viimeinen ateria synnin orjuudessa, epäileväisille ja epäuskon vangeille pitäis tämä ateria oleman viimeinen ateria epäuskon vankeudessa, uskovaisille pitäis se oleman viimeinen ateria maailmassa. Niinkuin ruoka ylöspitää ruumiin hengen, ja antaa jäsenille voiman, niin myös se hengellinen ruoka, joka on Jumalan Pojan hengellinen liha, antaa sielulle voiman valvomaan, rukoilemaan, kilvoittelemaan, pyrkimään ja ikävöitsemään sen ijankaikkisen elämän perään.

Siihen oikeaan Isänmaahan ovat siis oikeat Israelin lapset valmiit matkustamaan, koska he oikeassa ja autuaallisessa uskossa syövät pääsiäis­lampaan. Ja olkoon se viimeinen ateria maan päällä. Sillä ruoalla pitää heidän elämän siihen asti, kuin se täytetään Jumalan valtakunnassa, koska he saavat istua Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa pöydässä, siinä suuressa ehtoollisessa taivaassa.

Siinä istuu myös se suuri ehtoollisen pitäjä taivaassa ja kunnian kruunu päässä, jakain ehtoollista uskollisille opetuslapsille. Siellä sanoo se suuri ehtoollisen jakaja: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annettu on, tämä on minun vereni, joka teidän edestänne vuodatettu on." Siellä ei ole enää Juudas, joka pettää, mutta Pietari, Jaakobus ja Johannes, Filippus, Andreas ja Tuomas, joka huutaa: "Minun Herrani ja minun Jumalani." Siellä on Bartolomeus ja Mattheus, Jaakob Alfeuksen poika, ja Simon Kananealainen, ja vaimot, jotka ovat Jeesusta seuranneet Galileasta, Maria Magdalena, Salome, Johanna, ja Maria Jeesuksen äiti.

Ne istuvat taivaan valtakunnassa siinä suuressa ehtoollisessa, ja veisaavat kiitosvirttä ehtoollisen jälkeen. He veisaavat siinä uudessa Jerusalemissa kiitosta Jumalalle ja Karitsalle; mutta Juudas ei ole niitten seurassa, jotka kiittävät, vaan hän on niitten seurassa, jotka kiroavat itseänsä ja Luojaansa. Ja Jeesuksen ristin viholliset saavat silloin ulvoa helve­tissä, jotka ei ole täällä kiitosvirttä veisanneet.

Nyt sinä suuri ehtoollisen jakaja! Pidä ehtoollista niitten opetuslasten kanssa, jotka seuraavat sinun verisiä askeleitas, Yrttitarhasta Golgatan mäelle, ja herätä heitä ylös koska synnin uni pakkaa heidän päällensä, että he näkisit sinun verisen hikes, ja kuulisit sinun rukoukses, koska sinä makaat polvillas ja rukoilet taivaallista Isää. Ja vahvista heitä sinun armollas, että he viimein tulisit osallisiksi siitä suuresta ehtoollisesta taivaassa, jossa he saavat veisata kiitosvirttä nyt ja ijankaikkisesti. Amen!


Lähde: Kirkkopostilla 1876




N:o 25A                                    PITKÄNÄ PERJANTAINA 1853

Jos he nämät tekevät tuoreessa puussa, mitä sitte kuivassa tapahtuu? Luuk. 23: 34.

Vapahtaja sanoi niille vaimoille, jotka itkit ja paruit, koska sotamiehet veit häntä siihen paikkaan, kussa Hänet piti ristiinnaulittaman: "Jos he nämät tekevät tuoreessa puussa, mitä sitte kuivassa tapahtuu?"

Vapahtaja oli se tuore puu, joka olis pitänyt vielä seisoman ja hedelmätä tekemän taivaan valtakunnalle. Mutta ei vihollisen orjat ole sallineet tämän puun seisoa ja kasvaa, sillä tämä tuore puu oli tiellä, ettei vihollinen saanut vedättää kuivia puita mieltänsä myöten. Tuore puu ei tosin pala valkeassa, mutta tämä tuore puu oli tiellä, ettei vihollinen saanut mieltänsä myöten vedättää kuivia puita. Sentähden hän pani orjansa hakkaamaan tätä tuoretta puuta, että hän sais mieltänsä myöten vedättää kuivia puita polttopuiksi itsellensä. Sentähden sanoi Vapahtaja niille vaimoille, jotka surkuttelit häntä: "Jos he nämät tekevät tuoreessa puussa, mitä sitte kuivassa tapahtuu?"

Totisesti oli tämä tuore puu suurena esteenä, koska vihollinen oli vedättämässä kuivia puita ja vetämässä niitä valkeaan. Vapahtaja oli nimittäin itse se tuore puu, joka oli vihollisen tiellä. Ja niin kauan kuin tämä tuore puu oli tiellä, niin kauan ei vihollinen paalinut mieltänsä myöten kuivia puita vedättää valkeaan. Sentähden pani hän nyt trenkinsä hakkaamaan tätä tuoretta puuta, että tie aukenis paremmin, ja hän saattais mieltänsä myöten vedättää kuivia puita.

Ja se kuuluu selkeästi Vapahtajan sanoista, ettei Jumala ole tämän puun hakannut, vaan juuri vihollisen orjat ovat sen tehneet, koska hän sanoo: Jos he nämät tekevät tuoreessa puussa, nimittäin vihollisen orjat niin tekevät. Ne hakkaavat sen tuoreen puun, vaikka on kielletty laissa, ettei saa hakata tuoretta puuta sitä varten, että niitä poltettaisiin tervahaudassa.

Mutta mitäpä vihollisen orjat siitä huolivat. Ne hakkaavat tuoretta puuta, vaikka on juurakoita ja tervaksia metsässä, jotka palavat hyvin tervahaudassa. Ettekö usko, että tämä tuoret puu hakataan juuri sentähden, että se oli tiellä, koska rietas äijä piti vedättämän kuivia puita.

Koska nimittäin rietas vaeltaa karkeita paikkoja, etsii lepoa eikä löydä, silloin hänelle tulee ikävä, erinomattain siitä syystä, että hän on ajettu ulos majastansa, jonka tähden hän yötyy välistä metsään, ettei kaikki ota häntä enää majaansa. Sillä muutamat ovat näinä aikoina havainneet, että hän on vaivasen kaarakumppani, erinomattain siinä majassa, kussa hän ennen on ollut. Jos he ottaisit hänet toisen kerran majaansa, niinkuin moni on jo tehnyt, niin hän syöpi heitä kylmille. Sentähden ovat muutamat alkaneet varoittamaan, ettei rietas pääsis enää majaan asumaan.

Sentähden on rietas vaeltaissansa karkeita paikkoja välistä yötynyt metsään, ja siellä hän tarvitsee polttopuita, joista hän tekee aikasen praasun. Mutta koska tämä tuore puu oli tiellä, niin suuttui rietas sille tuoreelle puulle ja pani trenkinsä hakkaamaan tätä tuoretta puuta, ettei se enää olis tiellä. Ja niin on rietas tehnyt joka aika. Hän on aina pannut trenkinsä hakkaamaan muutampia tuoreita puita, jotka ovat tiellä, että hän sitte sais kuivia puita vedättää mieltänsä myöten. Hän sais kyllä vedättää niitä kuivia puita, jotka tässä kirkon ympäri ovat, joista ei ole enää toivoa, että he tulisit hedelmällisiksi.

Mutta se tuoret puu, joka olis vielä kantanut paljon hedelmätä taivaan valtakunnalle, jos se olis saanut seisoa ja kasvaa enemmän aikaa, se oli nyt tiellä. Ja sentähden rietas pani trenkinsä hakkaamaan häntä pois, että tie helvettiin aukenis paremmin, ja että rietas äijä sais ilman esteettä vedättää kuivia puita valkeaan. Sitä Jerusalemin tyttäret itkit ja surkuttelit. Mutta Jeesus kielsi heitä itkemästä häntä ja käski heidän itkeä itseänsä ja lapsiansa, "sillä jos he nämät tekevät tuoreessa puussa, mitä sitte kuivassa tapahtuu."

Totisesti valittaa mahdamme, että vihollinen aina tahtoo niitä tuoreita puita hakata, ei sentähden, että ne kelpaavat hänelle polttopuiksi, mutta sentähden, että jokainen tuoret puu, kuin hyviä hedelmiä kantaa, on tiellä, ettei vihollinen saa mieltänsä myöten niitä kuivia puita vedättää. Jeesus oli se tuore puu, joka oli hedelmän kantanut taivaan valtakunnalle. Siinä puussa ei ollut ainoastansa lehtiä ja kukkaisia, vaan myös hedelmälliset oksat, jotka olit siihen totiseen viinapuuhun istutetut.

Koska nyt vihollisen orjat hakkaisit tätä tuoretta puuta, jonka olis pitänyt vielä seisoman ja hedelmän kantaman taivaan valtakunnalle, niin ajatteli moni, että oksat kanssa kuivaisit ja tulisit hedelmättömiksi. Semmoinen usko oli riettaan orjilla, että koska tuoret puu hakataan, niin oksat kanssa kuivettuvat. Mutta vihollinen räknäsi tässä paikassa väärin, sillä tämän hedelmällisen puun oksat rupesit vasta hedelmän kantamaan, koska puu oli kaatunut maahan.

Ja on se vielä joskus muualla nähty, että tuoreen puun oksat puhkeavat ja tekevät lehtiä, vaikka puu on kaatunut. Tämä on juuri vastoin luontoa. Ja ihmisen järki ei voi käsittää, kuinka oksat pitäisit puhkeaman ja lehtiä kantaman, vaikka itse puu on kaatunut. Tämä ihme ei saata tapahtua kirotun puun kanssa, joka varsin kuivaa, vaikka ei hän ole hakattu. Mutta tämän siunatun puun oksat tulevat hedelmälliseksi, vaikka puu itse on hakattu, sillä ne ovat istutetut siihen totiseen viinapuuhun ja imevät siitä nestettä.

Tämä puu on niin raskas, ettei rietas jaksa vedättää häntä, vaikka hän on pannut trenkinsä hakkaamaan häntä. Mutta ajatelkaat nyt perään, te itkeväiset ja parkuvaiset vaimot, mikä kuivassa puussa tapahtuu, koska vihollisen orjat näin tekevät tuoreen puun kanssa. Ajatelkaat perään, te itkeväiset ja parkuvaiset vaimot, mikä hirmuinen kuumuus pitää tuleman helvetissä, koska kaikki kuivat puut hakataan pois ja heitetään tuleen.

Jos tuoreessa puussa on yksi kasvava henki, joka hänessä vaikuttaa hyvän hedelmän kasvannon, jonka tähden tuoret puu ei pala valkeassa, mikä sitte kuivassa puussa tapahtuu, joka on valmis syttymään yhdestä kipinästä, joka lentää siitä suuresta valkeasta, jonka rietas on pannut palamaan? Ajatelkaat perään, mikä hirmuinen kuumuus on siinä suuressa pätsissä, johonka maailman ruhtinas, Nebukadnezar, on pannut niin paljon puita, että neki sotamiehet, joitten piti viskaaman elävän Jumalan palvelijoita, Sadrakia, Mesakia ja Abednegoa. Ne sotamiehet kuolit kuumuudesta, mutta elävän Jumalan palvelijat ei palaneet siinä suuressa pätsissä, sillä valkea ei pystynyt heihin.

Ajatelkaat perään, te itkeväiset ja parkuvaiset vaimot, mikä kuivassa puussa tapahtuu, koska tuorettakaan puuta ei ole vihollisen orjat säästäneet. Ja koska me tänä päivänä katselemme, kuinka tuoreen puun kanssa tehdään, jonka vihollisen orjat vihoissansa hakkaavat, vaikka sen olis pitänyt vielä vähän aikaa seisoman ja hedelmän kantaman taivaan valtakunnalle. Niin muistakaamme aina, että se tuore puu on kantanut hedelmän siinä suuressa viinamäessä. Hän on kantanut senkaltaisen hedelmän, josta kaikki työmiehet viinamäessä saavat virvoitusta heidän janossansa.

Antakoon nyt tämä tuore puu, joka on se totinen viinapuu, josta kaikki kuivat oksat karsitaan pois, ja kaikki hedelmälliset oksat puhdistetaan, että he runsaamman hedelmän kantaisit. Antakoon se tuore puu, se totinen viinapuu, josta kaikki hedelmälliset oksat imevät nestettä, että ne harvat sielut, jotka tänä päivänä murheellisella ja vertavuotavalla sydämellä seuraavat sitä ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta Golgatan mäelle, saisit pian nähdä hänen kirkkautensa taivaassa. Kuule sinä ristiinnaulittu kuningas katuvaisen ryövärin rukous. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Luuk. 23: 32

Jos jollakulla sielulla olis halu seurata Jeesuksen verisiä askeleita Golgatan mäelle ja katsella hänen verisiä haavojansa, niin ottakoon ristin päällensä ja kantakoon sen Jeesuksen jälissä. Maailman hirmuisuutta me olemme nähneet, kuinka se puhkeaa ulos sanoihin. Vaimoin kyyneleet me olemme nähneet, jotka itkit ja paruit, koska senkaltainen opettaja, joka oli heidän sydämitänsä ruokkinut elämän sanalla, piti maailman vihan tähden otettaman pois. Juutalaisia on nähty, jotka hengellisen vihan tähden janoisit Kristuksen verta. Maaherra on nähty, joka maailman kunnian ja paatuneitten ihmisten tähden tuomitsi yhden vanhurskaan miehen kuolemaan, vastoin tuntoansa. Sotamiehet on nähty, jotka ristiinnaulitsit kunnian Herran ja annoit hänelle etikkaa sapella sekoitettua. Tässä paikassa olis paljon puhumista maailman paatumuksesta ja verta janoavaisesta vihasta Jeesusta kohtaan, joka ei ole vielä sammunut.

Mutta puhukaamme tällä kertaa ainoastansa Vapahtajan kärsimisestä ja kuolemasta, niitten sieluin ylösrakennukseksi, jotka ei vielä ole kostuneet Jeesuksen ristin juureen, koska me Jumalan armon kautta katselemme Jeesuksen verisiä haavoja. Ensimmäiseksi: Kuka on niitä haavoja tehnyt? Toiseksi:  Mitä nämät haavat vaikuttavat?

Taivaallinen vanhin on saanut kuoleman haavoja jumalattomain ja paatuneitten tähden. Hän aukaisee nyt rintojansa ja osoittaa kaikille paatuneille haavojansa ja sanoo: "Katsokaat paatuneet henget näitä haavoja. Paatuneitten tähden minä olen niitä saanut. Eikö nämät haavat saata liikuttaa paatuneitten sydämet?" Mutta muutamat sylkevät vanhemman kasvoihin ja sanovat: "Meidän tähtemmekö niitä haavoja olet saanut? Itse ilmanki olet loukannut itseäs. Niin sanovat paatuneet lapset, koska vanhin osoittaa heille haavojansa. Mutta Jeesuksen opetuslapset tulevat sangen murheelliseksi niitten haavain katselemisesta. Jospa nyt kaikki kansa, joka on tullut katselemaan sitä ristiinnaulittua, löisit rintoihinsa ja menisit murheellisena kotia!

Ensimmäinen tutkistelemus: Kuka on vanhimmalle niitä verisiä haavoja tehnyt? Kristuksen piinan historiassa on kirjoitettu, että ylimmäiset papit, kirjanoppineet ja kansan vanhimmat ovat heitänsä koonneet ja pitäneet neuvoa, kuinka he Jeesuksen kavaluudella kiinni ottaisit ja tappaisit. Niillä oli siis yksi kuolettavainen viha sydämessä Jeesusta kohtaan.

Mutta ei ne raukat tunteneet, että perkele oli heissä ylösherättänyt ja sytyttänyt tämän hengellisen vihan, vaan he luulit, että Jeesus oli yksi kansan häiritsijä ja yksi Jumalan pilkkaaja, jonka heidän täytyi kaikella muotoa hävittää. Näin oli siis rietas kääntänyt nurin heidän silmänsä, että heidän täytyi uskoa, että Jeesus Natsarenus oli yksi samaritaanus, ja että hänellä oli perkele.

Mutta kuinka rietas saattaa niin nurin kääntää parhaitten miesten silmät, että Jumalan poika muuttuu heidän silmissänsä perkeleeksi? Ajatelkaat nyt perään, kuinka vihollinen saattaa niin nurin kääntää ihmisten silmät. Onkos nyt semmoiset ihmiset elämässä, joitten silmät vihollinen on kääntänyt nurin? Kaikki paatuneet luulevat, ettei rietas saata heidän silmiänsä niin nurin kääntää, että he rupeaisit vihaamaan Jeesusta ja hänen opetuslapsiansa.

Mutta sama hengellinen viha, sama jano kristittyin veren perään on vielä nytki suruttomain sydämessä. Sama pilkkaama henki ja sama murhahuuto: "Ristiinnaulitse!" kuuluu vielä nytki joka paikassa, kussa Kristuksen Henki vaikuttaa elävän kristillisyyden. Sillä taivaallisen vanhimman verinen muoto ei vaikuta heissä murhetta ja surkuttelemista, vaan enemmän se vaikuttaa paatumista.

Koska surutoin kansa tulee Pääkallon paikalle, vääntelevät he päätänsä ja pilkkaavat sitä ristiinnaulittua ja sanovat: "Astukoon alas rististä, niin me uskomme hänen päällensä." — Kuka nyt on ristiinnaulinnut Vapahtajan? Kutka ovat taivaallisen vanhimman murhaajat? Juutalaiset ilmanki, joilla oli viha sydämessä.

Mutta minä luulen, että samat Juutalaiset ovat vielä elämässä. Juomarit, viinaporvarit, huorat, varkaat, kirousmiehet ja tappelusmiehet ovat vielä nytki ne juutalaiset, jotka huutavat: "Ota pois! Ristiinnaulitse häntä." Niillä on hengellinen viha sydämessä. Niillä on tappamamieli, ja helvetin valkea palaa heidän paatuneissa sydämissänsä. Mutta ei ne raukat sitä tunne, sillä rietas on kääntänyt heidän silmänsä nurin.

Niinkuin entiset Juutalaiset katsoit Jumalan Pojan Jumalan pilkkaajaksi, niin nämät juutalaiset katsovat kristityitä Jumalan pilkkaajaksi. Entiset juutalaiset katsoit Jumalan Pojan kansan häiritsijäksi, niin nämät juutalaiset katsovat kristityitä kansan häiritsijöiksi. Entiset juutalaiset häväisit Jumalan Poikaa sanoen: "Sinä olet samaritaanus, ja sinulla on perkele." Niin nämät juutalaiset häväisevät Jeesuksen opetuslapsia sanoen: "Sinä olet pahempi kuin vihollinen, koska et anna minulle omantunnon rauhaa. Entiset juutalaiset kiusasit Jeesusta yhden huoran kanssa, jonka he toit hänen eteensä. Niin tekevät myös tämän aikaiset juutalaiset: huoran kautta he tahtovat saada kristityitä ansaan.

Mitä nyt taivaallisen vanhimman haavain katseleminen on vaikuttanut niissä, jotka ovat tulleet Pääkallon paikalle katselemaan sitä ristiinnaulittua? Onkos näitten haavain katseleminen vaikuttanut Juutalaisten sydämessä murheen, surkuttelemisen ja armahtamisen? Ovatko nyt juutalaiset katumuksessa? Pilatus luuli, että Jeesuksen surkea muoto piti liikuttaman Juutalaisten kovaa sydäntä armahtamiseen, koska hän toi Jeesuksen ulos ja sanoi heille: "Katsokaat ihmistä!"

Mutta ihmisen sydän on pahempi kuin hukan sydän, koska helvetin valkea on syttynyt. Juutalaiset näit kyllä sen suuren ristinkantajan ja orjantappuroilla kruunatun kuninkaan verisissä haavoissa, ja veri tippui hänen pyhästä ruumiistansa ja otsastansa. Mutta ei mitään armoa tuntunut juutalaisten sydämissä, vaan he huusit  täydellä kurkulla: "Ota pois, ristiinnaulitse!"

Onkos nyt tämänaikaiset juutalaiset armollisemmat? Jokohan ne rupeaisit surkuttelemaan yhtä kristittyä, joka joutuis kärsimään nälkää ja alastomuutta kristillisyyden tähden? Minä luulen heidän sanovan niin kuin entiset juutalaiset: "Muita hän on auttanut, mutta itseänsä hän ei saata auttaa." Muutamia salaisia opetuslapsia sanotaan evankeliumissa olleen Jeesuksella, jotka ei olleet suostuneet juutalaisten tekoon ja neuvoon, joiden seurassa taitavat olla Joosef ja Nikodeemus. Miksikä ei ne miehet ole ennen tulleet Maaherran tykö, ennenkuin Jeesus on kuollut? Minkätähden he ovat mykät olleet, koska heidän sanansa olis vaikuttanut niin paljon, ettei maaherra olis tohtinut väärin tuomita?

Jos nämät miehet olisit ennen puhuneet, koska Jeesus oli elämässä, kukatiesi mitä se olis vaikuttanut. Mutta maailman kunnia ja ihmisten pelko taisi olla niillä miehillä niin suuri, että he annoit sanan puhumatta maaherran tuomita yhden vanhurskaan miehen kuolemaan. Missä nyt on Joosefin ja Nikodeemuksen rakkaus Jeesusta kohtaan? Maailman kunnia ja ihmisten pelko on tainnut lopettaa kaiken rakkauden.

Ehkä he kuulevat, kuinka käärmeen myrkky tippuu Juutalaisten suusta, ei nämät siveät miehet silloin puhu mitään Jeesuksen viattomuudesta. Ei ne muuta tee, kuin kuuntelevat ja istuvat mykkänä. Tässä on monta Nikodeemusta, jotka ovat istuneet kuurona ja mykkänä, koska Juutalaiset purkavat kaiken vihansa kristittyin päälle. Ja kuitenki saattavat ne miehet olla siinä uskossa, että he tulevat Jeesuksen kuoleman kautta autuaaksi, koska he korjaavat hänen ruumiinsa hautaan.

Ei ole nimitetty evankeliumissa, että Jeesuksen haavain katseleminen olis vaikuttanut sydämellisen murheen Joosefin ja Nikodeemuksen sydämessä. Ja niinmuodoin on Jeesus ylönannettu kaikilta. Ei ole yksikään, joka puhuu maailmalle jonku sanan hänen viattomuudestansa. Viimein täytyy hänen huutaa korkealla äänellä: "Minun Jumalani, miksis minun ylönannoit!"

Katsokaat nyt, paatuneet henget, mitä te olette tehneet taivaalliselle vanhimmalle. Te olette ensin valehdelleet hänen päällensä, että hän on kansan häiritsijä ja Jumalan pilkkaaja. Te olette huutaneet: "Ristiinnaulitse!" Te olette häntä häväisseet ja kutsuneet Samaritanukseksi. Nyt te näette hänen surkeassa hädässä olevan. Te kuulette hänen huutavan ja valittavan, että Jumala on hänet ylönantanut. Mutta vielä te jaksatte pilkata taivaallisen vanhimman kyyneleet jumalattoman elämänne kautta, juopumuksella, kirouksella, koreudella ja pilkkaamisella, ahneudella, vihalla ja kiukulla.

Hengellinen viha on palamassa sydämessä. Helvetin valkea on syttynyt omaan poveen, vaikka ette tunne. Mutta koska kuolema alkaa pusertamaan paatuneita sydämiä, silloin silmät aukenevat. Silloin he saavat nähdä, ketä he pistäneet ovat. Mutta silloin taitaa tulla hiljainen katumus, koska ette ennen ole katselleet vanhemman haavoja murheellisella ja katuvaisella sydämellä. Katsokaat nyt, vanhimman murhaajat! Katsokaat nyt, vanhimman kyynelten pilkkaajat! Katsokaat, mitä teidän vihanne on vaikuttanut.

Toinen tutkistelemus: Mitä taivaallisen Vanhimman haavain katseleminen on vaikuttanut? Ei mitään paatuneitten sydämissä, muuta kuin pilkkaama halua. Niin me kuulemme Kristuksen piinan historiasta, että vihollisen joukolla tuli oikein suuri pilkkaama voima, koska he näit, että Jeesus oli ylönannettu Jumalalta ja ihmisiltä. Ne olit ennenki pilkanneet häntä, mutta ei niin julkisesti, koska hän oli opettamassa templissä. Mutta nyt, koska hän oli kiinni otettu, silloin vihollisen voima pääsi irti.

Kaikki verikoirat karkasit hänen päällensä. Miekka kävi hänen sielunsa läpitse, että monen sydämen ajatukset ilmoitettaisiin. Eiköstä nyt ole samat esimerkit edessä? Jos joku kristitty ahdistetaan maailmalta, silloin tulevat kaikki salaiset ajatukset ilmi. Ei ole enää monta, jotka puhuisit hänen puolestansa, jotka pitäisit pahana, että kristitty joutuu kärsimään. Ei ole monta, jotka rohkenevat puhua totuuden paatuneille. Niin vähän on vanhimman haavain katseleminen vaikuttanut.

Ei ole muita, jotka surkuttelisit häntä, kuin muutampia vaimoja ja muutampia murheellisia opetuslapsia, jotka katselit niitä haavoja murheellisella ja särjetyllä sydämellä. Voi! Voi! paatunut maailma! kuinka sinä olet vajonnut syvään turmelukseen, koska sinä saatat katsella näitä Vapahtajan haavoja ilman liikkumatta, ilman surkuttelemista sinun onnettomuuttas.

Ei ole kauheampi synti tapahtunut, kuin tämä taivaallisen vanhimman murhaaminen, jossa kaikki ovat osalliset, sekä suuret että pienet. Mutta ei ole sentähden moni, joka nyt seisoo ristin kohdalla ja katselee tätä murhatyötä kauhistuksella. Ei ole muita, jotka surkuttelevat kovaa onneansa, kuin muutamat murheelliset vaimot ja opetuslapset, jotka nyt pidetään hulluna maailmalta.

Niissä on Jeesuksen haavain katseleminen vaikuttanut murheen, jota he ei saata salata. Ja niitä maailma ylönkatsoo niin kovin, että he pidetään hulluna, ja jos he puhuisit jonkun sanan maailmalle Kristuksen viattomuudesta ja katumuksen tarpeellisuudesta, niin he saavat varsin kuulla, että he ovat puhuneet Moosesta vastaan, ja vedetään pian maailmallisen raadin eteen.

Nyt juomarit pidetään viisaina. Jeesuksen murheelliset opetuslapset pidetään hulluna. Viinaporvarit ovat kunnialliset maailmassa. Jeesuksen murheelliset opetuslapset häväistään ja ylönkatsotaan. Huorat pidetään kunniassa, mutta Maria Magdalena ei tohdi avata suutansa.

Mitä nyt vaikuttavat taivaallisen vanhimman haavat?  Ei mitään paatuneitten sydämissä, ei mitään. Koska he ovat aikansa pilkanneet ja nauraneet, menevät he iloa pitämään viinan ja juopumuksen, huoraamisen, kiroamisen ja panettelemisen kanssa. Mutta Jeesuksen murheeliset opetuslapset ei tohdi semmoisen joukon sisällä liikkua. Heidän täytyy kätkeä kyyneleitänsä.

Kuinka surkea on tämä Jeesuksen haavain katseleminen niille murheellisille ja maailmalta ylönkatsotuille sieluille, jotka semmoisen joukon keskellä ei tohdi avata suutansa. Voi, voi, sinua! Sinä murheellinen Maria Magdalena, kuinka sinun kyynelees ylönkatsotaan ja pilkataan, koska sinä vertavuotavalla sydämellä katselet niitä haavoja, joita Jeesus on saanut rakkautensa tähden köyhää seurakuntaansa kohtaan, koska hän antoi sielunsa lunastukseksi, antoi ruumiinsa sotamiehille, että sinun sielus pelastettaisiin kadotuksesta. Kuinka se kävi niinkuin miekka sinun sielus läpitse, sinä Maria, Jeesuksen äiti, koska sinä näit Jumalan Pojan ristin päällä suuressa vaivassa ja kuulit hänen huutavan: Minun Jumalani, miksis minun ylönannoit!

Ja sinä Johannes, joka olet, nojaten päätäs Jeesuksen rintaa vasten, maannut hänen helmassansa Herran ehtoollisessa. Mitä sinä nyt tunnet sydämessäs, koska sinä näet Jumalan Pojan kuoleman kilvoituksessa. Sinä näet sotamiehen pistävän keihään hänen kylkeensä. Minä ajattelen, että tämä Jeesuksen haavain katseleminen vaikuttaa senkaltaisen murheen opetuslasten sydämissä, joka tuopi kyllä epäilyksen myötänsä, mutta myös kiskoo sydämen irti maailmasta ja valmistaa sydämen vastaanottamaan Pyhän Hengen voimaa.

Olkaat nyt koossa, te harvat Jeesuksen opetuslapset! Itkekäät ja parkukaat, koska Jeesus kuolee! Se on teille tarpeellinen, että te tulisitte kerran tuntemaan, kuinka te olette kiittäneet häntä hänen hyväin töittensä edestä. Maailman rakkaus on käsittänyt opetuslasten sydämet, sentähden kuoli Jeesus, ja he jäit häntä kaipaamaan ja murehtimaan, koska hän oli kuollut. Mutta muistakaat kuitenki, te murheelliset sielut, ettei Jeesus ole kuollut ijankaikkisesti. Jos te ainoastansa jaksatte niin kauan itkeä, että Jumala kuulee teidän huokauksenne ja herättää sen suuren ristinkantajan ja orjantappuroilla kruunatun kuninkaan ylös, silloin te saatte ilolla ja riemulla tuta hänen armollista läsnäolentoansa. Silloin tulee lohduttaja Pyhä Henki, joka teille muistuttaa kaikki, mitä hän ennen sanonut on. Amen


Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /

 



N:o 25B                                    PITKÄNÄ PERJANTAINA 1852

Ja he annoit minulle sappea syödäkseni ja etikkaa juodakseni minun janossani. Ps. 69: 22

Kristus valittaa Daavidin suun kautta, että maailma antaa hänelle karvasta juomaa, nimittäin sappea ja etikkaa. Ja evankeliumin kirjoittajat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes ovat kirjoittaneet, että sotamiehet ovat tarjonneet ristiinnaulitulle etikkaa sapella sekoitettuna. Se on senkaltainen muikea ja karvas juoma, jota hän ei saattanut juoda.

Ei ole kirjoitettu, oliko se karhun sappi, eli kalan sappi, eli nautahärjän sappi, mutta sappi, olkoon ihmisen eli luontokappaleen, on aina karvas. Eikä ole kuulunut, että senkaltainen juoma on muille ihmisille tarjottu, mutta Kristukselle ovat maailman sotamiehet tarjonneet etikkaa sapella sekoitettuna. Se on maailman viha, joka on tullut lohikäärmeen sapesta, sillä sapessa asuu vihan perkele. Ja muutampi ihminen suuttuu niin kovin, että hän oksentaa viheriäistä sappea.

Lohikäärmeen sapesta tippuu myös se hengellinen viha, joka on ulostullut käärmeen siemenestä, sillä käärmeen siemen vihaa vaimon siementä, ja vielä nytki tippuu lohikäärmeen sapesta se hengellinen viha, joka ilmoittaa itsensä maailmassa Kristusta ja hänen opetuslapsiansa kohtaan. Mutta ei hän tahtonut juoda sitä muikeata juomaa, jota maailman ja perkeleen sotamiehet hänelle tarjoavat.

Vielä nytki tarjoavat perkeleen sotamiehet kristityille etikkaa sapella sekoitettuna. Ja se hengellinen viha, joka aina on ollut maailmassa kristityitä kohtaan, on ilman epäilemättä tippunut lohikäärmeen sapesta. Kyllä on lohikäärmeellä ja hänen siemenellänsä iso sappi. Sentähden muutamat käärmeen siemenet suuttuvat niin kovin kristityille, että he oksentavat viheriäistä sappea niitten päälle. Ja tämä sappi on se hengellinen viha, jonka käärmeen siemenet oksentavat kristittyin päälle.

Mutta niinkuin Kristus ei saattanut juoda sitä muikeata juomaa, joka oli sapella sekoitettu, niin ei saata kristitytkään mielellänsä juoda sitä hengellistä vihaa, jota maailman ja perkeleen sotamiehet heille tarjoavat, mutta heidän täytyy kuitenki maistaa sitä muikeata juomaa, joka on sapella sekoitettu.

Tobiaksen kirjassa on kirjoitettu, että enkeli käski sen nuoremman Tobiaksen ottaa kalan sappea ja voidella sokean isänsä silmät, ja niin hän myös teki. Ja koska hän oli voidellut sokean raukan silmät sapella, niin se ensin karvasteli, mutta vähän ajan perästä aukenit sokean raukan silmät.

Niin muodoin kelpaa kalan sappi silmävoiteeksi niille, jotka ovat sokeaksi tulleet siitä syystä, että pääskyiset ovat paskantaneet silmiin. Ja minä olen nähnyt, että monen sokean raukan silmät ovat avatut sen voiteen kautta, joka on tullut omasta sapesta. Niin on myös moni tullut havaitsemaan omasta turmeluksesta ja siitä vihasta, joka on lohikäärmeen sapesta tippunut, siitä on moni tullut havaitsemaan, kuinka huonossa tilaisuudessa hän on.

Ja moni sokea raukka on siitä samasta sapesta saanut silmänsä voidelluksi ja ylösvalaistuksi, että hän on saattanut nähdä, kuinka huonossa tilassa hän on. Jos sappi ei olis ollut niinkuin silmäinvoide, olis kyllä moni sokea raukka vielä nytki istunut sokeudessansa, eikä olis tiennyt, että hän on perkeleen hallussa.

Niinmuodoin kelpaa kyllä sappi silmäin voiteeksi monelle, erinomattain semmoisille, jotka ovat sokeaksi tulleet siitä syystä, että pääskyiset ovat paskantaneet heidän silmiinsä, koska he panit maata ja rupeisit nukkumaan juuri pääskysen pesän alla. Mutta juomaksi ei kelpaa sappi, eikä taida yksikään olla, joka mielellänsä juopi etikkata, sapella sekoitettuna, vaikka maailman sotamiehet senkaltaista muikeata juomaa usein tarjoavat Kristukselle ja hänen opetuslapsillensa, sillä se on kirjoitettu, ettei hän tahtonut juoda.

Minä tiedän, että Jeesuksen ristin vieressä on vielä paljon sotamiehiä, jotka tarjoavat hänelle etikkata sapella sekoitettuna. Mutta Jeesuksen ristin vieressä seisoo myös muutampia murheellisia opetuslapsia, jotka katselevat surkeudella hänen päällensä. Siellä seisoo myös muutampia murheellisia vaimoja, jotka itkevät ja parkuvat katsellessansa hänen vaivaansa. Mutta ei ne raukat saata häntä auttaa, eikä ne tohdi paljon mitään puhua semmoisen joukon keskellä, joka pilkkaa ja häväisee sitä ristiinnaulittua.

Se on yksi ainoa ihminen, joka on avannut suutansa puhumaan Jeesuksen viattomuudesta. Ja se ihminen on itse ristiinnaulittu. Se on yksi katuvainen ryöväri, joka ensin rupeis nuhtelemaan toista hänen pilkkaamisensa tähden, vaikka maailman lapset katsovat sen vääräksi, että yksi syntinen nuhtelee toista, ja vielä senkaltainen syntinen, joka ei ole vielä kristityksi tullut.

Mutta niin on tapahtunut silloin, että yksi ryöväri nuhteli toista, ja sai sen nuhtelemisen kautta senkaltaisen rohkeuden puhumaan Vapahtajan viattomuudesta ja vanhurskaudesta, että hän rohkeni viimein rukoilla sitä ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta, että hän auttais häntä ijankaikkisen kuoleman pimeydestä. Sillä se katuvainen ryöväri nuhteli ensin toista, joka rukouksellansa pilkkasi sitä ristiinnaulittua. Sen jälkeen puhui hän Vapahtajan vanhurskaudesta ja viimeiseksi rukoili hän Jeesusta, sanoen: "Herra, muista minua, koskas tulet valtakuntaas!"

Mutta suruttomat katsovat sen vääräksi, että toinen ryöväri nuhtelee toista. Jos nimittäin yksi katumatoin ryöväri pilkkaa sitä ristiinnaulittua rukouksellansa, ja yksi katuvainen ryöväri nuhtelee häntä, sanoen: "Et sinäkään pelkää Jumalata, vaikka olet samassa kadotuksessa," silloin sanovat tämän aikaiset ryövärit katuvaiselle: "Pidä suus kiinni, et sinä ole parempi minua, et ole vielä itsekään tullut kristityksi. Kuinka sinä nuhtelet minua, joka olet vielä pahempi huora ja varas kuin minä."

Semmoisia vastauksia antavat tämän aikaiset ryövärit katuvaisille, ja siinä vastauksessa on riettaan sappi tippumassa. Mutta he sotivat niin paljon Jumalan puolesta, että hahmokin muuttuu niin kuin Kainilla. Ja omanvanhurskauden musta veri nousee päähän. Mutta ei he sitä tunne, että he ovat vielä julmemmat, kuin se katumatoin ryöväri, joka otti toisen nuhdetta vastaan hiljaisuudella. Mutta ei hän ollutkaan niin paatunut, kuin tämänaikaiset ryövärit, jotka ei kärsi puhuttavan totuutta, mutta valhetta ne kyllä kuuntelevat mielellänsä.

Meidän pitäisi tänä päivänä katseleman, kuinka veri tippuu Vapahtajan haavoista, kuinka hän huutaa suuressa ahdistuksessa: "Minun Jumalani, miksis minun ylönannoit?" Jos olis joku murheellinen opetuslapsi, joka saattais tämän surkeuden katsella niin murheellisella sydämellä, että sydän tulis särjetyksi ja rikkimurretuksi Kristuksen kärsimisestä.

Jos olis joku murheellinen Maria Magdalena, joka nyt seisoo ristin kohdalla, särjetyllä sydämellä, katsellen sitä ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta, vertavuotavan ja verisaunassa istuvan syntisten tähden, niin he saattaisit siitä saada suuremman murheen ja ahkeruuden pyrkimään, rientämään ja konttaamaan hänen ristinsä juureen, että joku pisara siitä kalliista sovintoverestä tippuis heidän tuntonsa päälle ja sydämeen, puhdistukseksi ja ijankaikkiseksi autuudeksi, ettei kaikki vanhemman veri hukkaan vuotais tämän syntisen maan päälle. Kuule, sinä suuri ristinkantaja ja orjantappuroilla kruunattu kuningas, murheellisten opetuslasten huokaus. Isä meidän jne.   

 

Evankeliumi: Luuk. 23: 32.

Jeesuksen ristin vieressä seisovat ensimmäiseksi sotamiehet, jotka pakanallisen tuomarin käskyn jälkeen häntä ristiinnaulitsevat, toiseksi se ohitse käyväinen kansa, joka häntä pilkkaa ynnä niiden ylimmäisten pappein kanssa, kolmanneksi muutamat murheelliset opetuslapset ja vaimot, jotka hänen päällensä ovat uskoneet. Katselkaamme siis näiden sanain johdatuksesta: Mitä varten ja millä tunnolla tämä monenkaltainen kansa on tullut Golgatan mäelle katselemaan sitä ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta?

Ensimmäiseksi: Mitävarten ovat sotamiehet sinne tulleet? Toiseksi: Mitä varten on se surutoin kansa tullut sinne? Kolmanneksi: Millä tunnolla ovat opetuslapset ja vaimot sinne tulleet? Jospa nyt se ristiinnaulittu Herra Jeesus huutais niin korkealla äänellä, että sadanpäämies ja kaikki pilkkaajat löisit rintojansa ja menisit kotiansa murheellisena ja pelvon kanssa.

Ensimmäiseksi. Mitäs varten ovat sotamiehet tulleet Gogatan mäelle? He ovat tulleet ristiinnaulitsemaan Jeesusta. Nämät sotamiehet ovat nimittäin maailman herran käskyläiset. Yksi suuri maailman herra on juutalaisten anomisen tähden tuominnut Jeesusta kuolemaan. Tämä maailman herra on saanut sen vallan Jeesuksen ylitse, että hän tuomitsee häntä kuolemaan. Mutta mistäs on Pilatus saanut semmoisen vallan Vapahtajan ylitse?

Jeesus sanoi Pilatukselle: "Ei sinulla olis yhtään valtaa minun ylitseni, ellei se olisi sinulle annettu ylhäältä." Näistä Vapahtajan sanoista kuuluu, niinkuin Jumala olis antanut pakanalliselle tuomarille sen vallan, että hän saapi tuomita. Mutta kukatiesi kuka eli mikä Jumala oli käskenyt sen pakanan tuomita vastoin tuntoansa yhden viattoman miehen kuolemaan. Kyllä tosin Jumala on sallinut sen, että Pilatus saapi tappaa ruumiin. Sekä Jumalan pojan, että kristittyin ruumiin saapi rietas maallisen tuomarin kautta tappaa. Mutta ei ole Jumala käskenyt yhden pakanallisen tuomarin vastoin tuntoansa tuomita yhden viattoman miehen kuolemaan, vaan Jumala on sanonut tuomarille: "Tuomitkaa Herralle oikea tuomio!"

Siinä teki vihollinen itsellensä suuremman vaaran, koska hän vaikutti niin paljon Pilatuksen mielessä, että hän maailman kunnian tähden tuomitsi vastoin tuntoansa yhden viattoman ihmisen kuolemaan. Vihollinen luuli sen kautta tekevänsä Jumalalle suuren vahingon, mutta hän teki itsellensä suuren vaivan. Maailman herrat sanovat, että heillä on valta ristiinnaulita ja heillä on valta päästää. Mutta heillä ei olis yhtään valtaa, ellei se olis annettu ylhäältä. Ja se valta, joka heille on annettu ylhäältä, sen maailman herrat käyttävät väärin, ja saavat sitä suuremman tuomion.

Mutta sotamiehet ovat maailman herrain käskyläiset. Ne tulevat ristiinnaulitsemaan Jeesusta. Ja niitten kädet ovat veriset. Jeesuksen veri on priiskunut heidän päällensä. Mutta se on polttava heidän tuntoansa ijankaikkisesti; sillä ne ovat perkeleen käskyn jälkeen vuodattaneet vanhimman verta, ja vieraat miehet pitää vannoman siinä suuressa oikeudessa, että heidän käsissänsä on vanhemman veri nähty ja he ei saata pestä itseänsä puhtaaksi siitä verestä, vaikka he noutaisit vettä syvyyden kaivosta. Sotamiehet ovat myös tallanneet Jeesuksen verta jalvoillansa ja he jättävät veriset askeleet jälkeensä. Se verinen jälki vuottuu helvettiin asti. Annas nähdä, kuka heidän jalkojansa pesee puhtaaksi helvetissä?                                                                                                       

Toiseksi. Mitä varten on se surutoin kansa tullut Golgataan? Evankelistat muistelevat, että ohitsekäyväiset pilkkaisit sitä ristiinnaulittua. He vääntelit päätänsä ja sanoit: "Voi sinua, jalosti sinä jaotat Jumalan temppelin, ja kolmena päivänä sen jälleen rakennat." Nämät perkeleen opetuslapset olit väärin kääntäneet Jeesuksen sanoja, niinkuin he vielä nytki näppäävät jonku sanan kristityn suusta ja kääntävät sen väärin, niin he olit myös silloin näpänneet jonku sanan Vapahtajan suusta, jonka päällä he ratsastit.

Ja nyt riettaan enkelit pääsit iloon, koska he mielestänsä saatoit Vapahtajan valehtelijaksi. Se oli niin kuin sokeri olis pantu heille maksaan ja pernaan. Mutta kyllä vielä pitää tämä valhe kerran karvasteleman sekä maksassa että pernassa, koska riettaan enkelit saavat nähdä, ketä he ovat pilkanneet ja kenenkä sanat he ovat väärään mieleen vääntäneet. Ei se ole ihmeellinen, että raaka kansa tulee pilkkaamaan sitä ristiinnaulittua, koska heillä ei ole mieltä lusikan vertaa. Mutta koska vielä pappein päämiehet, kirjanoppineet ja vanhemmat tulevat pilkkaamaan sitä ristiinnaulittua, se on ihmeellisempi.

Pietari saarnas sille raaálle kansalle, joka oli huutanut "ristiinnaulitse": Te teitte sen tyhmyydestä. Mutta pappein päämiehet, kirjanoppineet ja vanhemmat, joilla pitäis oleman parempi mieli ja parempi ymmärrys, ei tehneet sitä tyhmyydestä, vaan juuri pahanilkisyydestä. He pääsit nyt oksentamaan ulos sappea ja käärmeen myrkkyä sen miehen päälle, jonka he olit ennen jo hampaillansa purreet ja viekkaalla kielellänsä pistäneet.

Ja ovatkopa pappein päämiehet, kirjanoppineet ja vanhemmat paremmat kuin se sokea ja raaka pakanalllinen kansa, joka pilkkaa sitä ristiinnaulittua? Netpä vasta ymmärtävät noutaa valkeaa helvetistä, jolla he näkevät makkaroita tehdä kristittyin verestä. Se raaka pakanallinen kansa, joka on niin tyhmä kuin vastasyntynyt vasikka, joka on vasta looriin pudonnut, mitäs semmoinen kansa ymmärtää maailman laista eli maailman viisaudesta?

Mutta pappein päämiehet, kirjanoppineet ja kansan vanhimmat, katso, ne ymmärtävät, kuinka ja millä tavalla heidän pitää saaman Jumalan pojan Jumalan pilkkaajaksi. Ne samat miehet ymmärtävät, kuinka heidän pitää saaman Stefanusta lain rikkojaksi. Ja ne ymmärtävät vielä nytki parhaiten, kuinka heidän pitää saaman Jumalan Hengen vaikutuksia riettaan hengen vaikutuksiksi.

Mitä tuo raaka pakanallinen kansa ymmärtää muuta kuin kiljua ja huutaa: "Ristiinnaulitse!" Vaikka on verkarokissa ja silkkihameessa yksi raaka talonpoika, ei hän kuitenkaan ymmärrä muuta, kuin nyrkillä ja puukolla eli kirveellä ja halvoilla sotia perkeleen puolesta kristityitä vastaan. Ja semmoisia saattaa kristitty mahdollisesti välttää. Mutta pappein päämiehet, kirjanoppineet ja vanhemmat, jotka ovat niinkuin parhaat miehet seurakunnassa, niitä ei saata kristitty välttää, joka jo tahtoo puhtaan omantunnon jälkeen elää.

Sillä niillä ovat semmoiset lain koukut, joilla he punovat ja vääntelevät sitä maallista lakia, että kristityn pitää tuleman lain rikkojaksi, vaikka kuinka viatoin hän olis. Ja sitte vasta, koska he ensin ovat saaneet Kristuksen tuomituksi lain voimalla, niin tulevat heki pilkkaamaan sitä ristiinnaulittua ja sanomaan: "Jos hän on Israelin kuningas, niin auttakoon itseänsä ja astukoon alas rististä, ja me uskomme hänen."

Kyllä on rietas pappejansa koulunnut, kuinka heidän pitää Jumalan poikaa pilkkaaman. Ja tämän pilkan on Daavidi ilmoittanut 69. Psalmissa 21 v. "Pilkka särkee minun sydämeni, ja vaivaa minua. Minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajata, vaan en ketään löydä."

Kukapa nyt olis, joka armahtais sitä ristiinnaulittua, eli tohtis puhua yhtään sanaa sen viattoman miehen puolesta, koska hänen omat opetuslapsensa ovat mykät, ja Nikodeemus on mykkä, joka kuitenki tuntee maailman lain, niin hyvin kuin muut maailman herrat. Mitäpä hän huolii Jeesuksesta, koska hänen henkensä on vaarassa. Ei Nikodeemus tahdo loukata maailman herrain mieltä. Ei taida siis olla yksikään muu, joka tohtii puhua Vapahtajan viattomuudesta, kuin yksi katuvainen ryöväri, joka on itse ristiinnaulittu. Mutta mitäs hänen sanansa vaikuttaa semmoisen joukon keskellä.

Onkos nyt teillä halu pilkata kristityitä, te Simei Keran pojat? Onkos teillä halu lakkia kristityn verta, te siveät huorat ja te raittiit juomarit? Antakaat tekin kuolevaiselle vanhemmalle etikkaa sapella sekoitettuna, että te pääsisitte oikein iloon, koska kuolevainen vanhin tuskan tähden huutaa: "Eeli, Eeli! Lama sabaktani!" Kyllä pilkkaajat pääsevät vielä kerran pilkkaamaan kuolevaista vanhinta, ennenkuin hän kuolee. Ja siinä on kyllä riettaan enkeleille ilo, joka kuuluu helvettiin asti, että he saavat huutaa: "Pidäs! Katsokaamme, jos Elias tulee häntä päästämään!"

Kolmanneksi: Mitäs varten ovat Jeesuksen opetuslapset tulleet Golgatan mäelle? Onkos teillä se usko, että se ristiinnaulittu ja orjantappuroilla kruunattu kuningas saattaa teitä auttaa teidän murheestanne ja teidän epäilyksestänne? Te olette tulleet murheellisella sydämellä Golgatan mäelle. Onkos teillä se usko, että hän saattaa auttaa teitä teidän vihollistenne kädestä, nimittäin synnistä, kuolemasta, helvetistä ja perkeleen vallan alta?

Ja sinä murheellinen Maria Magdalena! Jaksatkos vielä uskoa, että sinun pitää vielä näkemän sitä ristiinnaulittua elävänä? Jaksatkos uskoa, että sinun pitää ottaman hänen polviansa ympäri, että sinun pitää vielä antaman suuta hänen jalvoillensa ja kasteleman hänen jalkojansa rakkauden kyyneleillä? Ja sinä Pietari, joka ennen olet ollut niin vahva uskomaan, että olet aikonut mennä kuolemaan hänen kanssansa? Kuinkas nyt on sinun uskos kanssa, Pietari, koska se näyttää niinkuin koko maailma olis hyljännyt ja ylönantanut sinun Vapahtajas kuolemaan, ja vielä olet kuullut hänen huutavan: "Minun Jumalani! Miksis minun ylönannoit?" Luuletkos enää näkeväs häntä elävänä?

Niin se näyttää teidän käytöksestänne niinkuin teidän uskonne olis puuttunut. Te murheelliset opetuslapset, se näyttää niinkuin teidän toivonne olis mennyt hukkaan. Te olitte alkaneet seuraamaan Jeesusta ja jättäneet maailman turhan menon siinä toivossa, että te sen suuren ja väkevän Jumalan Pojan avulla saisitte istua taivaan valtakunnassa ja tuomita kahtatoista Israelin sukukuntaa. Mutta nyt taisi kaikki teidän toivonne Messiaksen valtakunnasta mennä hukkaan.

Ei nyt taida muilla olla se usko kuin katuvaisella ryövärillä, että tämä ristiinnaulittu ja maailmalta vihattu Jeesus Natsarenus saattaa teitä auttaa helvetistä. Mutta se taitaa olla teille kaikille tarpeellinen, että te joudutte muutaman ajan olemaan surussa ja murheessa, että te tulisitte tuntemaan, kuinka suuri vaiva se on, että olla ilman Vapahtajata.

Eikös siinäki ole suuri vaiva, että olla niin kaukana Vapahtajasta, nimittäin tässä maailmassa, ja Vapahtaja on toisessa maailmassa? Jokos nyt on teidän Vapahtajanne toisessa maailmassa? Mitäs te tunnette, te murheelliset opetuslapset, jotka tänäpänä olette tulleet katselemaan hänen haavojansa? Mitä sinä tunnet, Johannes, joka ennen nojasit päätäs Jeesuksen rintoja vasten Herran ehtoollisessa? Jokos nyt kuoli sinun Vapahtajas? Ja sinä murheellinen Maria Magdalena, joka ennen vuodatit kallista Narduksen voidetta hänen päänsä päälle, onkos nyt sinun Vapahtajas kuollut? Jokos olet valmistamassa hyvänhajullisia yrttejä voidellakses häntä? Vai oletkos ensin sabatin lepoa pitämässä?

Minä näen, että opetuslapset ovat murheelliset kyllä, mutta heidän Vapahtajansa on niinkuin toisessa maailmassa, ja sentähden he ovat epäileväiset ja niinkuin lukittuin ovien takana. Vanhin on haudassa, ja lapset on kohta unhottaneet ensimmäisen rakkautensa. Vanhin on jättänyt ison tavaran, mutta lapset ei sovi perinnön jaossa. Se olis paras, että te menisitte ensin itkemään vanhemman haudan päällä siihen asti, että aamurusko koittaa.

Kukatiesi, mitä Maria Magdalenan kyyneleet vaikuttavat? Jos ne ei herätä häntä ylös, niin ei muittenkaan kyynelet vaikuta mitään. Mutta me toivomme, että enkeli tulee taivaasta ja vierittää kiven haudan ovelta, ja Maria Magdalena pitää niin kauan itkemän, että hän saapi ottaa ympäri hänen polviansa ja suuta antaa hänen jalvoillensa. Silloin pitää ilon ja riemun kyyneleet vuotaman sinun silmistäs ja sinun pitää sanoman: "Rabboni, minun Herrani!" Amen.


Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopiston kirjasto /




N:o 26A                                        PÄÄSIÄISPÄIVÄNÄ 1853

Pappein päämiehet sanoit Pilatukselle: Herra, me muistamme sen viettelijän sanoneen eläissänsä: kolmen päivän perästä minä nousen ylös. Käske siis varjeltaa hautaa kolmanteen päivään asti, ettei hänen opetuslapsensa tulis yöllä, ja varastais hänen ja sanois kansalle: Hän nousi kuolleista; ja niin viimeinen villitys tulee pahemmaksi kuin ensimmäinen. Matt. 27: 63.

Nämät fariseusten sanat löytyvät kirjoitettuna Matteuksen evankeliumissa, ja me kuulemme näistä sanoista, mikä pelko on maailman herroilla. Ei heillä ole se usko, että Jeesus nousee vielä ylös kuolleista, eli kuolleen uskon haudasta, vaan heillä on pelko, että opetuslapset sanovat kansalle: Hän nousi ylös. Vielä he antavat Jeesukselle senkaltaisen nimen: He kutsuvat hänen viettelijäksi, ja ennen olit he kutsuneet häntä kansan häiritsijäksi.

Siitä kuuluu hyvin, missä arvossa he pitävät häntä. Hengellinen viha tekee heitä niin sokeaksi, että heidän täytyy antaa totuuden tunnustajille häpeälliset nimet. Ja jota enemmän he saattaisit heidän päällensä myrkkyänsä oksentaa, sen parempi se olis. Semmoinen on niitten luonto, jotka kantavat hengellistä vihaa sydämessänsä Jeesusta kohtaan. Ei he tiedä, kuinka heidän pitäis häntä häväisemän ja pilkkaaman. He tulevat siis Pilatuksen tykö kantamaan Jeesuksen päälle vielä kuoleman jälkeen ja sanovat: Herra, me muistamme sen viettelijän sanoneen, kolmen päivän perästä minä nousen  ylös. Käske siis varjelemaan hautaa kolmanteen päivään asti.

Pitävätkö nyt fariseukset häntä paremmassa arvossa? Minä luulen, että fariseukset pitävät häntä vielä nytkin samassa arvossa kuin ennen, vaikka tämän aikaiset fariseukset luulevat olevansa Vapahtajan parhaat ystävät. Mutta heidän elämänsä näyttää, että he ovat siitä isästä perkeleestä. Koska he juovat, kiroavat ja tappelevat, huorintekevät ja varastavat, silloin ovat fariseukset Vapahtajan parhaat ystävät. Mutta ne, jotka tekevät katumusta ja parannusta, ne taitavat olla perkeleen ystävät.

Niin luulee ja ajattelee yksi sokea maailma. Ne luulevat, että juomarit ja viinakauppiaat ovat ensimmäiset taivaan valtakunnassa. Sen jälkeen tulevat siveät huorat ja rehelliset varkaat, mutta viimeiseksi tulevat kristityt, joita körttiläis-nimellä haukutaan. Ja koska ne on haukkuneet tämän kristinuskon alkajan ja päättäjän viettelijäksi ja kansan häiritsijäksi, niin ei se ole ihmeteltävä, jos he kutsuvat hänen opetuslapsiansa körttiläisiksi ja villihengiksi.

Vapahtaja on itse sanonut: Ei ole opetuslapsi yli mestariansa. Jos he ovat haukkuneet mestaria Belsebubiksi, kyllä vissiin hänen opetuslapsensa saavat saman nimen. Kuitenki pelkäävät fariseukset ja kirjanoppineet, että hänen opetuslapsensa varastavat hänet yöllä ja sanovat kansalle: Hän nousi ylös. Se kuuluu siis olevan fariseusten ja kirjanoppineitten usko, ettei hän ole noussut ylös, vaikka hän on jo eläissänsä sanonut niin: Kolmen päivän perästä minä nousen ylös. Mutta fariseusten usko on se, että opetuslapset varastavat hänet yöllä.

Sentähden he menevät pakanallisen tuomarin tykö ja anovat häneltä, että hän panis sotamiehiä varjelemaan kuolleen uskon hautaa, ettei Jeesus pääsis nousemaan ylös. Kyllä vissimmästi pakanalliset sotamiehet koettavat kuolleen uskon hautaa varjella. Mutta ehkä fariseukset ja kirjanoppineet lukitsevat tätä hautaa järjen sinetillä, ei ne jaksa pidättää häntä haudassa. Hän nousee ainaki ylös.

Mutta ei hän nouse maailmalle ylös, vaan opetuslapsille ja uskovaisille hän nousee, ja sen kautta on maailman mielestä jälkimäinen villitys tullut pahemmaksi kuin ensimmäinen. Sillä sen jälkimäisen villityksen kautta ovat muutamat, ehkä harvat sielut, alkaneet uskomaan, että Jeesus on totisesti noussut ylös. Ja se asia tekee maailman orjille pahaa, koska nämät opetuslapset aloit niin kovin pauhaamaan, ettei saa maailman orjat nukkumarauhaa.

Kyllä vissimmästi maailman herrat ja pappein päämiehet koettavat ja ovat koettaneet aina varjella kuolleen uskon hautaa, johon luonnollinen siveys, Joosef ja Nikodeemus, ovat hänet panneet. Koittakoot vielä fariseukset ja kirjanoppineet järjen sinetillä seilata sen suuren kiven, jonka siveyden miehet ovat panneet haudan päälle. Koittakoot myös sotamiehet niin varjella hautaa, ettei Jeesus pääsis nousemaan ylös.

Mutta yhtähyvin hän pääsee ylös ja tulee eläväksi, koska enkeli taivaasta vierittää siveyden kiven haudan ovelta. Nyt istuu enkeli siveyden kiven päällä, ja sinä Maria Magdalena et tarvitse enää pitää muretta siitä, kuka sinulle vierittää kiven haudan oven päältä. Sinä et tarvitse muuta kuin itkeä haudan partaalla siihen asti, että se ristiinnaulittu ja nyt ylösnoussut Herra Jeesus tulee kysymään sinulta: Vaimo, mitäs itket, ketäs etsit? Kyllä sinä saat itkeä haudan partaalla niin kauan kuin sinä itket rakkaudesta ja kaipauksen kyyneleitä. Mutta ei sinun pidä etsimän elävätä kuolleitten seasta.

Ja nyt sinä murheellinen Maria Magdalena, käännä sinuas sen ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun Vapahtajan puoleen. Lankee polvilles hänen eteensä ja rukoile sitä suurta ristinkantajata, että hän aukaisis sinun sokean raukan silmät, että sinä et luulis häntä yrttitarhan haltiaksi, vaan että sinä tuntisit hänet oikein, siksi ristiinnaulituksi ja ristinkantajaksi.

Kuule siis, sinä ristiinnaulittu ja haudasta ylösnostettu elämän ja kuoleman Herra. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Mark. 16: 1

Tämän päivän pyhän evankeliumin johdatuksesta ja seuraavaisesti siitä, kuinka evankeliumin historiassa kirjoitettu on, pitää meidän Jumalan armon kautta tällä pyhällä hetkellä tutkisteleman Jeesuksen ylösnousemista. Ensimmäiseksi. Kukas on vierittänyt kiven haudan ovelta? Toiseksi. Kukas on sanonut, että Jeesus on ylösnoussut? Kolmanneksi. Kukas on itkenyt haudan partaalla? Neljänneksi. Kukas on hänen ensiksi nähnyt ylösnousseeksi?

Jospa nyt kaikki sotamiehet menisit kuoliaaksi, koska enkeli astuu alas taivaasta. Me toivomme myös, että murheellisen ja katuvaisen Magdalenan silmät avataan, koska hän istuu haudan partaalla, että hän tuntee sitä ristiinnaulittua Vapahtajaa eläväksi, ettei hänen tarvitse enää etsiä elävätä kuolleitten seasta.

Ensimmäinen tutkistelemus: Kukas on vierittänyt kiven haudan ovelta? Herran enkeli on astunut alas taivaasta ja vierittänyt siveyden kiven haudan ovelta, jonka siveät miehet, Joosef ja Nikodeemus ovat siihen panneet. Tämä siveyden kivi on kyllä ulkopuolelta sileä, mutta alainen puoli on melkein grouvi. Ja se on vielä niin raskas, että vaimot ei jaksa häntä vierittää haudan ovelta. Sentähden täytyy heidän arvella keskenänsä: Kuka meille kiven vierittää haudan ovelta?

Mutta Herran enkeli nostaa sen kiven pois ja istuu itse sen päälle. Ja pakanalliset sotamiehet menevät kuoliaaksi, koska enkeli astuu alas taivaasta. Ei ne jaksa enää sotia, vaikka he ovat sitä varten tulleet, että heidän pitää varjeleman kuolleen uskon hautaa, ettei Jeesus pääsis siitä ylös.

Jeesus on maannut siinä haudassa siitä asti kuin juutalaiset ja pakanat ovat hänet ristiinnaulinneet jumalattomalla elämällänsä. Hän on maannut kuolleen uskon haudassa siitä asti kuin siveyden miehet, Joosef ja Nikodeemus otit hänet alas rististä. Vaikka nämät siveyden miehet ei ole ristiinnaulinneet Jeesusta, niinkuin juutalaiset, Pilatus ja pakanalliset sotamiehet, ovat ne kuitenki maailman kunnian tähden olleet mykät koirat, koska heidän olis pitänyt haukkuman maailman herroja ja sitä surutointa joukkoa siitä hirmuisesta ja kauhistavaisesta Vapahtajan murhasta.

Mutta ei ole yksikään julkisesti tahtonut tunnustaa, että Jeesus on viatoin, muu kuin se katuvainen ryöväri, jonka tähden hän sai armon ja autuuden lupauksia. Mutta Joosef ja Nikodeemus ovat silloin olleet mykät koirat, koska heidän olis pitänyt haukkuman Jeesuksen murhamiehiä. Miksi he silloin ei menneet Jeesuksen puoleen, koska Jeesus oli elämässä? Ei he silloin ole puhuneet yhtään sanaa Jeesuksen viattomuudesta ja vanhurskaudesta. Vaan Jeesuksen kuoleman jälkeen ovat he menneet Pilatuksen tykö ja anoneet häneltä lupaa, että he saisit haudata Jeesuksen ruumista.

He ovat niin muodoin osottaneet rakkautensa Vapahtajan kuolleelle ruumiille, mutta ei elävälle Jumalan pojalle. Ja sentähden he ovat niin paljon hyvää tehneet Vapahtajan ruumiille, ettei he tarvitse katua, että ovat silloin mykät olleet, koska heidän olis pitänyt puhuman maailmalle, juutalaisille ja sille pakanalliselle tuomarille, että Jeesus ei ole mitään pahaa tehnyt.

Kukas silloin pani suun kiinni, koska heidän olis pitänyt sanoa totuuden murhamiehille? Ei taida kukaan tulla sillä elämällä autuaaksi, että hän panee Jeesuksen ruumista siveyden peitolla kuolleen uskon hautaan, eikä kehtaa maailman kunnian tähden puhua Vapahtajan murhamiehille.

Toinen tutkistelemus: Kukas on sanonut, että Jeesus on ylösnoussut? Koko maailma tietää, että Jeesus on kuollut ristin päällä. Mutta ei tämä tieto auta maailmaa helvetistä, koska maailma ei tahdo uskoa, että Jeesus on ylösnoussut. Ja kuinkas maailma saattaa sen uskoa, koska Jeesuksen omat opetuslapset ei ole saattaneet sen uskoa, ennenkuin he omilla silmillä näit hänen? Kukas on nyt sanonut, että Jeesus on ylösnoussut? Joo! Enkelit ovat ensin sanoneet vaimoille: Miksi te elävätä kuolleitten seasta etsitte? Ei hän ole haudassa, vaan hän nousi ylös. Ja vaimot sen puolittain uskoit, nimittäin ne vaimot, jotka olit seuranneet Jeesusta Galileasta.

Mutta ei opetuslapset ole uskoneet, ennenkuin he itse sait nähdä Herran. Ei ole Maria Magdalenakaan uskonut, ennenkuin hän näki, mutta hän on ensin ilmoittanut opetuslapsille, ettei Jeesus ole haudassa enää. Ja opetuslapset, Pietari ja Johannes, ovat myös juoksemalla tulleet haudalle. Mutta Johannes, joka oli nuorempi, juoksi nopeammin ja tuli ensin haudalle, ja kurkisteli. Mutta Pietari tuli jälistäpäin, ja alkoi katselemaan käärinliinoja ja hikiliinaa. Mitäs Pietari löysi nyt kuolleen uskon haudasta, koska hän sinne hyppäis?

Ei mitään muuta kuin käärinliinat. Ja ne taitavat vielä olla siinä haudassa. Ei olekaan muuta merkkiä jäänyt Vapahtajasta kuolleen uskon hautaan kuin ainoastansa käärinliinat ja hikiliinat. Ja niitä nyt kuolleen uskon tunnustajat palvelevat. Ei he tunne sitä, että Vapahtaja on ylösnoussut, vaan he koettelevat aina niitä liinoja, ja sitte he uskovat. Mutta mitäs he uskovat? Joo! Sitä ne uskovat, ettei ole Jeesuksen ruumis haudassa. Mutta sitä ne ei usko, että Jeesus nyt on ylösnoussut ja on elämässä uskovaisten sydämessä.

Mutta eikös sotamiehet ole ilmoittaneet maailman herroille ja ylimmäiselle papille, kuinka asia on tapahtunut heidän kanssansa? Ovat kyllä sotamiehet muistelleet, mutta ei maailman herrat kuitenkaan usko, että Jeesus on noussut ylös, vaan he tahtovat sen asian tehdä turhaksi, koska he antavat sotamiehille rahaa ja opettavat heitä valehtelemaan. Ylimmäiset papit ja kirjanoppineet tahtovat kaikella muodolla estää, ettei semmoinen usko tulis kansalle, että Jeesus on ylösnoussut kuolleen uskon haudasta.

Ja kyllähän pakanalliset sotamiehet tekevät, niinkuin maailman herrat käskevät. Ei suinkaan ne ala sanomaan kansalle, että Jeesus on ylösnoussut, vaan niinkuin heitä on opetettu valehtelemaan, niin he myös valehtelevat vastoin tietoansa ja vastoin tuntoansa, vaikka he ei tiedä vakaan, onko hän noussut eli ei. Mutta sen verran he tietävät, että enkeli tuli taivaasta, ja että he menit kuoliaaksi, ja että ruumis oli kadonnut. Mutta ei he sitäkään sano kansalle, vaan he sanovat niinkuin heitä on opetettu valehtelemaan, että opetuslapset tulit yöllä ja varastit häntä.

Kolmas tutkistelemus: Kukas on itkenyt haudan partaalla? Maria Magdalena on itkenyt Jeesuksen haudan partaalla, ja minä luulen, että hän on vielä itkemässä siellä. Jos minä oikein tunnen häntä, niin minä luulen, että hän itkee rakkauden ja kaipauksen kyyneleitä. Mutta hänen silmänsä ovat niin peitetyt, että hän katsoo Vapahtajaansa yrttitarhan haltiaksi. Ei hän tunne Jeesusta, vaikka hän itkee hänen peräänsä.

Eikös se ole ihmeellinen, että yksi murheellinen ja Jeesuksen perään ikävöitsevä sielu ei pidä tunteman Jeesusta, vaikka hän seisoo vieressä. Kyyneleet vuotavat niin runsaasti, ettei hän näe sitä ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta, vaan luulee häntä yrttitarhan haltiaksi.

Mitäs siis väärä maailman murhe vaikuttaa sokean raukan sydämessä, koska vielä tämä Jeesuksen rakkaudesta särjetty ja kaipauksesta, murheesta ja ikävöitsemisestä alaspainettu sielu ei pitänyt tunteman häntä, joka oli verensä vuodattanut hänen ja muitten katuvaisten lunastukseksi.

Voi! Voi! Sinä murheellinen Maria Magdalena! Miksis sinä nyt istut Jeesuksen haudan partaalla murheellisena ja alaspainettuna, rikkimurrettuna, itkein kaipaissas Jeesuksen ruumista. Etkös jo ole kuullut enkelin suusta, että Jeesus on ylösnoussut. Miksis sinä vielä etsit elävätä kuolleitten seasta? Käännä sinuas haudasta taapäin. Katso, se ristiinnaulittu ja haudasta ylösnoussut Herra Jeesus seisoo elävänä sinun vieressäs ja kysyy sinulta: Vaimo, mitäs itket? Ketäs etsit?

Sinun pitää nyt omalla suulla tunnustaman, että sinä etsit Jeesusta. Että sinun sydämes halu ja ikävöitseminen palaa Jeesuksen perään. Mutta et sinä tunne Jeesusta, vaikka hän seisoo sinun vieressäs, sillä sinä et usko, että hän on nyt ylösnoussut, vaan sinä luulet aina, että hän on kuollut. Kuitenki olet sinä puhtaalla sydämellä rakastanut häntä. Ja sinun murhees ja sinun kyynelees vaikuttavat niin paljon, että hänen täytyy ilmoittaa itsensä sinulle.

Neljäs tutkistelemus: Kukas ensin näki Jeesusta elävänä, ja kukas näki hänen viimeiseksi? Murheellinen Maria Magdalena seisoo eli istuu ja itkee niin kauan haudan partaalla, että se ristiinnaulittu Herra Jeesus täytyy tulla hänen silmäinsä eteen, ja se pitää oleman merkiksi kaikille murheellisille ja Jeesuksen perään ikävöitseville.

Vapahtajan kuoleman jälkeen loppui opetuslasten usko. Ei he jaksaneet enää uskoa, että hän oli ylösnoussut. Ja tämä epäusko tahtoo vielä vaivata opetuslapsia, koska synti, maailma ja perkele tappaa heidän Vapahtajansa. Silloin nousee omavanhurskaus päähän, koska he tuntevat, että Jeesus synnin tähden kuoli heidän sydämissänsä. Ei he enää jaksa uskoa, että Jeesus on elämässä, koska perkeleen joukko on hänen ristiinnaulinneet.

Mutta senkaltaisille murheellisille ja epäileväisille opetuslapsille ilmoittaa nyt se ristiinnaulittu Vapahtaja itsensä ja sanoo: "O, te tomppelit ja hitaat uskomaan, mitä profeetat hänestä puhuneet ovat!" Ja hän selittää heille kirjoituksia. Ja he alkavat vähitellen ymmärtämään Jumalan sanaa. Ja vaikka ei ne tunne vielä sitä Ristiinnaulittua, alkavat he kuitenki rakastamaan häntä.

Kuunnelkaa nyt tekin, murheelliset opetuslapset, kuinka hän selittää teille kirjoituksia. Kuulkaat ja ymmärtäkäät, te tomppelit ja hitaat sydämestä uskomaan, että teidän sydämenne tulis palavaksi rakkaudesta, että  teidän täytyis rukoilla häntä, koska te tulette likemmäksi kylää, johonka te olette vaeltamassa: Ole meidän kanssamme, sillä ehtoo on joutunut ja päivä on laskenut.

Älkäät laskeko sitä tuntematointa raamatun selittäjää, vaikka hän teeskelee itsensä edemmä käymään. Älkää laskeko häntä, te murheelliset ja epäileväiset opetuslapset, vaan vaatikaat häntä tulemaan teidän kanssanne kylään, johon te olette matkustamassa. Mitämaks aukenevat teidän silmänne, niin että te tulette tuntemaan häntä leivän murtamisesta. Mutta älkäät panko maata sinne, vaan menkäät ja ilmoittakaat tämä ilosanoma muille opetuslapsille, jotka ei ole vielä nähneet häntä. Amen


Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /



 

N:o 26B                                    PÄÄSIÄISPÄIVÄNÄ 1854

Ettekö tiedä, että vähä hapatus pilaa koko taikinan? Peratkaat sentähden se vanha taikina, että te tulisitte happamattomaksi; ja pitäkäämme pääsiäisjuhlaa, ei vanhassa hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomassa taikinassa. 1 Kor. 5

Pyhä Paavali ottaa tässä paikassa vertauksen taikinasta, jonka Israelin lapset kannoit myötänsä, koska heille tuli kova hoppu pakenemaan Egyptin orjuudesta, ettei he ennättäneet leipää tehdä taikinasta. Heidän täytyi kantaa uutta taikinaa myötänsä, ja syödä happamatointa leipää. Ei ennättänyt silloin taikina käymään eli happanemaan, koska viholliset karkasit heidän päällensä, vaan heidän täytyi yöllä lähteä matkaan, kantain uuden ja happamattoman leivän ainetta myötänsä.

Siitä happamattomasta taikinasta otti nyt pyhä Paavali vertauksen, ja kirjoittaa kristityille (1 Kor. 5. l.): Ettekö tiedä, että vähä hapatus pilaa koko taikinan? Kuinka monessa seurakunnassa pidetään vielä Pääsiäisjuhlaa vanhassa hapatuksessa? Kuinka monessa paikassa on vielä vanha hapatus perkaamatta jäänyt?

Myös täällä on kaikki ihmiset pitäneet Pääsiäisjuhlaa vanhassa hapatuksessa, ja vielä nytki syövät kaikki pakanallisuudessa olevaiset ihmiset hengellistä leipää, joka on hapannut ja muikeaksi tullut. Vaikka pääsiäislammas on uhrattu, vaikka nyt Jumalan Karitsa on tapettu, ja kaikki, jotka Kristukseen kastetut ovat, pitäis nyt perkaaman sitä vanhaa taikinata, joka vuotaa ulos kaukalosta, ja pitämän pääsiäisjuhlaa, ei vanhassa hapatuksessa, mutta puhtauden ja totuuden happamattomassa taikinassa; yhtähyvin rakastaa moni sitä vanhaa hapatusta, jota hän on harjaantunut syömään lapsuudesta saakka.

Mutta kaikki, jotka ovat Israelin sukukunnasta, nousevat ylös yöllä perkaamaan sitä vanhaa hapatusta, ja happamatointa leivän ainetta valmistamaan, koska heidän täytyy paeta pois siitä pakanallisesta maasta. Mutta muutamat tahtovat kantaa vanhaa hapatusta myötänsä, ja siitä vähästä hapatuksesta tulee koko taikina muikeaksi. Niille sanoo Paavali ensimmäisessä lähetyskirjassansa Korinttiläisille: Peratkaat se vanha hapatus, että te tulisitte happamattomiksi.

Me arvaamme hyvin, että synti on se vanha hapatus, joka pilaa koko taikinan. Jos synti pääsee hallitsemaan, niin muuttuu koko kristillisyys ulkokullaisuudeksi ja kuolleeksi uskoksi. Kristillisyys on senkaltainen aine, joka verrataan taikinaksi, mutta synti ja vanha aatami verrataan hapatukseksi. Erinomattain sekaseuraisuus ja väärä järjestys, joka sisällänsä pitää itseyden ainetta, se on paha pilaamaan kristillisyyden ainetta.

Nyt sanoo Paavali, että vähä hapatus pilaa koko taikinan. Jos itseys ja maailman rakkaus pääsee hallitsemaan, niin pilataan koko kristillisyys. Paavali neuvoo siis kristityitä perkaamaan sitä vanhaa hapatusta, että he tulisit happamattomiksi. Valitettavasti tahtoo se vanha hapatus pilata koko taikinan, jos kaukalo, jossa vanha hapatus on ollut, ei ole oikein pesty ja puhdistettu.

Muutamat leivän tekijät ovat laiskat ja nuoskat. Ei he katso perään, kuinka puhdas kaukalo on, koska he panevat siihen uuden ja happamattoman ruoan ainetta. Se on heidän mielestänsä suuri vaiva, että perata sitä vanhaa hapatusta. He panevat siis uuden ja happamattoman ruoan ainetta siihen vanhaan kaukaloon, josta ei ole vielä vanha hapatus pois kravattu. Ja vaikka he sitä vanhaa hapatusta tahtovat välttää, pilataan kuitenki koko taikina, koska kaukalo ei ole kravattu ja puhdistettu, ennenkuin uusi taikina sotketaan.

Se on vanhan aatamin aine, joka pilaa muutampain kristillisyyttä, koska itseys nousee kristityitä vastaan, ja vielä salainen karte. Siitä tulee siis eripuraisuus ja eri armonjärjestys, eri usko, vaikka ei pitäis oleman enempi kuin yksi tie taivaaseen. Mistä siis eripuraisuudet tulevat? Joo! Vanha hapatus on tarttunut kaukaloon, vaikka Paavali sanoo: Peratkaat se vanha hapatus, että te tulisitte happamattomiksi.

Mutta laiska ei viitsi kravata sitä vanhaa hapatusta ja puhdistaa kaukaloa. Laiska ja nuoska ämmä panee jauhoja kaukaloon, vaikka vanha hapatus on tarttunut ja kuivettunut siihen. Koska siis uusi taikina sotketaan, tulee vanha hapatus ja pilaa koko taikinan, ja leivän aine tulee muikeaksi. Ja se leipä, joka senkaltaisesta aineesta tehdään, tulee muikeaksi. Mutta senkaltainen leipä ei kelpaa rippileiväksi. Ja senkaltainen muikea leipä syödään pakanoilta pääsiäisjuhlana. Mutta oikeat Israelin lapset valmistavat pääsiäisjuhlaksi happamatointa leipää, joka ei ole muijennut. Ja sentähden neuvoo pyhä Paavali Korinttiläisiä perkaamaan vanha hapatus, että he tulisit happamattomiksi.

Kuinka täällä ennen on sotkettu uusi taikina vanhassa hapatuksessa, on kaikille tiettävä. Mutta nyt on tarpeellinen, että vanha hapatus perataan pois kaukalosta ennenkuin uusi taikina sotketaan. Ennen ovat leivän tekijät olleet laiskat ja nuoskat. Uusi taikina on sotkettu vanhassa hapatuksessa. Ja tämä vanha hapatus on vuotanut yli. Sitä ovat nuoskat leivän tekijät taas kaivaneet ylös ja panneet yhtenä paskan kanssa kaulakoon. Se leipä, joka senkaltaisesta hapatuksesta on paistettu, ei ole kelvannut koirille eikä sioille ruoaksi, mutta kyllä ei ole kastetut pakanat moittineet sitä vanhaa hapatusta. Kyllä on vanha hapatus kelvannut heille Pääsiäis leiväksi, ehkä kuinka muikeata ja hapannutta se oli.

Ja vielä nytki kelpaa vanha hapatus Pääsiäis leiväksi sille, joka ei ole harjaantunut happamatointa leipää syömään. Yksi nuoska ihminen kaivaa ensin pirun paskaa kynsillänsä, ja niillä samoilla kynsillä, joilla hän on pirun paskaa kaivanut, sotkee hän leivän ainetta vanhassa hapatuksessa. Ja koska tämä vanha hapatus rupeaa käymään ja ylitsevuotamaan, kaivaa hän mustilla kynsillä uutta taikinaa kaukaloon yhtenä paskan kanssa. Ja tuosta vanhasta hapatuksesta tekee hän mustat muikeat limput Pääsiäis leiväksi.

Vieläköhän ihmiset syövät vanhaa hapatusta? Vieläkös heille kelpaa se muikea leipä, jota musta leivän tekijä on paistanut pohjattomuuden uunissa? Näkyy vielä kelpaavan vanha hapatus kaikille niille, jotka pitävät pirunpaskaa herkkuna. Niille kelpaa vanha ja muikea hapatus Pääsiäis leiväksi. Mutta ne harvat sielut, jotka ovat Israelin sukukunnasta, ja ovat lähteneet hopusti pakenemaan Egyptin orjuudesta, kantavat uutta leivän ainetta myötänsä korpeen, jättävät vanhan hapatuksen Egyptin maalle, ja syövät happamatointa leipää matkustaissa ynnä Pääsiäislampaansa kanssa, joka on uhrattu heidän edestänsä, jonka luita ei pidä rikottaman.

Te harvat ulosvalitut Israelin sukukunnasta, jotka kuivilla kengillä pääsette poikki punaista merta, ja suuren vaaran kautta vaellatte korvessa kantaen uutta ja happamatointa taikinata siihen asti, että mannaa rupeais satamaan taivaasta, peratkaat se vanha hapatus teidän sydämistänne. Jättäkäät Egyptiläisille pirun paska, jotka sitä mielellänsä juovat. Jättäkäät pakanoille se muikea hapatus Pääsiäis leiväksi, jota he mielellänsä syövät; ja syökäät happamatointa leipää, että te tulisitte happamattomiksi. Ja pitäkäät Pääsiäis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa, vaan totuuden ja rakkauden happamattomassa taikinassa.

Me toivomme, että Israelin ulosvalitut pääsevät viimein Kaanan maalle, ehkä suuren tuskan ja vaivan kautta, koska kaikki pakanat hukkuvat punaisen meren aalloissa. Peratkaat siis se vanha hapatus, te harvat sielut, jotka olette lähteneet ulos Egyptin orjuudesta, ja syökäät happamatoin leipä, siihen asti, että mannaa sataa taivaasta.

Älkää napisko Moosesta vastaan, te väsyneet matkamiehet, sillä hänen täytyy Herran käskyn jälkeen johdattaa teitä Siinain vuoren kautta. Teidän täytyy vaeltaa korvessa teidän kärsimättömyytenne tähden. Ja kaikki Egyptiläisten lihapadat pitää jäämän. Teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee. Ja tämä opetuslasten itkeminen ja parkuminen tulee siitä surusta, joka Jumalan mielen jälkeen on, koska he kaipaavat Jeesuksen armollista läsnäolentoa.

Koska Jeesuksen murheelliset opetuslapset näkevät, kuinka heidän Vapahtajaansa piinataan ja vaivataan maailmalta, täytyy heidän itkeä ja parkua. Mutta heidän murheensa käättään iloksi, koska he saavat nähdä häntä jälleen. Kuka tiesi tänä päivänä, tänä iltana ilmoittaa Herra Jeesus itsensä murheellisille opetuslapsille. Kuka  tiesi tänä päivänä saavat he nähdä Herran.

Koska me nyt Jumalan armon kautta pidämme Pääsiäis juhlaa: muutamat vanhassa hapatuksessa, muutamat totuuden ja kristillisyyden happamattomassa taikinassa, niin on mieli peräänajatella, kuinka Jeesuksen murheelliset opetuslapset, jotka katumuksen ja kaipauksen kyyneleillä kastavat Pääsiäis leipänsä, antavat Vapahtajalle vähän mesileipää, koska hän ilmoittaa itsensä heille.

Antakoon Jumala ja se suuri Ristinkantaja, joka tänäpäivänä on noussut ylös kuolluista, että kaikki murheelliset opetuslapset, jotka juutalaisten pelvon tähden ovat lukittuin ovien takana istuneet, saisit tänäpäivänä ensin kuulla ja viimein omilla silmillä nähdä, että se Ristiinnaulittu ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas on vielä elämässä. Kuule, siis, armollinen Herra Jeesus, murheellisten ja itkeväisten opetuslasten huokaus, ja tule pian heidän tykönsä, ennenkuin Aurinko laskee. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Mark. 16: 1

Me kuulemme meidän luetusta pyhästä evankeliumista, että ne vaimot, jotka varhain aamulla menit haudan tykö voitelemaan Jeesuksen ruumista, kuulit enkelin suun kautta, että Vapahtaja oli noussut ylös kuolluista. Ja muista evankelistain muisteluksista kuulemme me, että Maria Magdalena oli se, joka ensimmäiseksi näki Vapahtajan ylösnousseeksi, mutta Tuomas viimeiseksi. Seuraavaisesti siitä pitää meidän Jumalan armon kautta peräänajatteleman, kuinka Jeesuksen opetuslapset saavat nähdä Vapahtajan ylösnousseeksi, mutta ei kaikki yhtähaavaa.

Ensimmäinen tutkistelemus. Minkätähden maailman lapset ei saa nähdä Jeesusta hänen ylösnousemisensa jälkeen? Sentähden maailman lapset ei saa nähdä Jeesusta hänen ylösnousemisensa jälkeen, että he ovat häntä ristiinnaulinneet, ja soisit vielä mielellänsä, että Jeesus olis ijankaikkisesti kuollut.

Maailman lapset pelkäävät, että opetuslapset tulevat yöllä ja varastavat Jeesuksen ruumiin, ja sanovat jälkeen kansalle, että hän nousi ylös. Sentähden anovat he maaherralta sotamiehiä vartioitsemaan ja varjelemaan hautaa, ettei Vapahtaja pääsis nousemaan ylös. He pelkäävät nimittäin, että viimeinen villitys tulee pahemmaksi kuin ensimmäinen, jos kansa rupeais uskomaan, että Vapahtaja on noussut ylös. Koska nimittäin herroilla ja ylimmäisillä papeilla on se usko, että Jeesuksen oppi on yksi villitys, että se on yksi ihmeellinen taikaus eli villitauti, jonka kautta ihmiset tulevat hulluksi, niin se on arvattava, että maailman herrat ja ylimmäiset papit anovat maaherralta sotamiehiä varjelemaan hautaa, ettei Jeesuksen oppi pääsis levenemään, jos kansalle se usko tulis, että hän on noussut ylös.

Ei tosin maailman herrat sitä usko, että Jeesus on noussut ylös, mutta he pelkäävät, että opetuslapset tulevat yöllä varastamaan Jeesuksen ruumista, ja sitte jälkeen sanovat kansalle, että hän nousi ylös. Maailman herrat pelkäävät ainoastansa, että jälkimäinen villitys tulee pahemmaksi kuin ensimmäinen, jos yhteinen kansa rupeais uskomaan, että Vapahtaja on noussut ylös.

Ensiksi on rietas kääntänyt heidän silmänsä nurin sen hengellisen vihan kautta, jonka he kantavat sydämissänsä Jeesusta kohtaan, että he katsovat Jeesusta kansan häiritsijäksi ja vääräksi profeetaksi, joka neuvoo ihmisiä väärälle tielle. Toiseksi on vihollinen antanut heille sen uskon, että Jeesuksen oppi on yksi villitys, joka tulee vielä pahemmaksi, jos ihmiset rupeaisit uskomaan, että hän on noussut ylös. Maailman herrat ja ylimmäiset papit ovat siis ensiksi ristiinnaulinneet Jeesusta. Ja toiseksi pyytävät he estää, ettei hänen oppinsa, jonka he pitävät villityksenä, pääsis levenemään. Ja sitä he luulevat voittavansa maailmallisen esivallan kautta.

Koska he pelkäävät, että kristillisyys, jonka he pitävät villityksenä, pääsee levenemään opetuslasten kautta, anovat he maaherralta sotamiehiä varjelemaan hautaa, eli pidättämään Jeesuksen ruumista, ettei se pääsis ylös. Kuinkas Vapahtaja saattaa ilmoittaa itsensä niille, jotka vihaavat häntä ja hänen oppiansa, vihaavat kristillisyyttä, vihaavat myös hänen opetuslapsiansa ja kristityitä? Ei maailman suruttomat ja paatuneet ihmiset tahdo Jeesusta nähdä. Ja jos hän ilmoittais itsensä heille, niin he karkaisit yksimielisesti hänen päällensä ja tappaisit hänet vasta uudesta.

Mutta Joosef ja Nikodeemus, saivatkos he nähdä Jeesusta hänen ylösnousemisensa jälkeen? Eipä ole missään paikassa kirjoitettu, että nämät miehet olisit nähneet häntä, vaikka nämät miehet olit Jeesuksen opetuslapset, kuitenki salaa juutalaisten pelvon tähden. Ja vaikka he osoitit rakkautensa Vapahtajaa kohtaan, koska he korjasit hänen ruumiinsa hautaan, niin ei hän kuitenkaan ilmoittanut itseänsä heille, sillä niillä miehillä oli ainoastansa luonnollinen siveys autuuden perustuksena.

Mistäs se tulee, ettei Vapahtaja ilmoittanut itseänsä niille siviöille ja hurskaille miehille, jotka olit vielä omalla kustannuksella korjanneet hänen ruumiinsa hautaan? Nämät miehet olit tehneet hyvää Jeesukselle, ja luonnollinen järki katsoo sen kohtuulliseksi, että hänen olis pitänyt kiittämän heitä sen hyvän työn edestä ja sanoman: Suuri kiitos sen hyvän työn edestä! Mutta ei ole missään kirjoitettu, että Vapahtaja olis kiittänyt heitä sen hyvän työn edestä.

Me arvaamme nyt, minkätähden Jeesus ei ole ilmoittanut itseänsä Joosefille ja Nikodeemukselle. Ne olit ensiksi luonnosta siveät ihmiset, mutta tämä luonnollinen siveys oli myös autuuden perustus heillä. Ei heillä ollut senkaltainen luottamus Vapahtajan päälle, kuin opetuslapsilla. Nämät miehet uskoit ainoastansa, että Vapahtaja oli yksi suuri opettaja, eli lähetetty Jumalalta opettajaksi, niin kuin Nikodeemus itse tunnusti, koska hän tuli Jeesuksen tykö yöllä.

Mutta ei nämät miehet uskoneet, että Jeesus oli Jumalan poika ja maailman Vapahtaja. Toiseksi olit he Jeesuksen opetuslapset, kuitenki salaa juutalaisten pelvon tähden. Maailman kunnia oli näillä miehillä rakkaampi kuin Vapahtaja. Jos he olisit julkisesti tunnustaneet itsensä Jeesuksen opetuslapsiksi, olisit he tulleet pilkatuksi ja vihattavaksi maailman herroilta. Nämät miehet ajattelit niinkuin moni nytkin sanoo: Pitäköön kukin vaarin itsestänsä, ei  tarvitse maailmalle huutaa.

Mutta Vapahtaja ei taida semmoisia tunnustaa oikeaksi opetuslapseksi, jotka maailman kunnian tähden pitävät kristillisyyden salattuna, eikä tohdi tunnustaa maailman edessä, että he ovat Jeesuksen opetuslapset. Vaikka he muutoin olisit luonnosta siveät ja hurskaat, vaikka he muutoin tekisit Jeesukselle ja hänen opetuslapsillensa hyvää, ei he kuitenkaan tule kristittyin seuraan, ja heidän nimensä ei löydy elämän kirjassa.

Nämät miehet, Joosef ja Nikodeemus, olit siis luonnosta siveät ja hurskaat miehet. He olit vielä Jeesuksen opetuslapset, kuitenki salaa juutalaisten pelvon tähden. He osotit myös rakkautensa Jeesusta kohtaan, koska he omalla kustannuksella korjaisit Jeesuksen ruumista hautaan. Mutta maailman kunnia esti heitä julkisesti tunnustamasta kristillisyytensä, ja sentähden olit he Vapahtajaa paitsi. Ei Jeesus ilmoittanut itseänsä heille, eikä kristitytkään saattaneet tunnustaa Joosefia ja Nikodeemusta kristityksi.

Ja koska vielä nytki löytyy senkaltaisia ihmisiä, jotka tahtovat maailman kunnian tähden salata heidän ajatuksiansa kristillisyydestä, jotka sanovat: ei tarvitse maailmalle huutaa, ja pitäköön kukin vaarin itsestänsä, niin minä luulen, että Joosef ja Nikodeemus ovat vielä nytki elämässä, jotka ovat luonnosta siveät ja hurskaat. He ovat vielä olevinansa Jeesuksen opetuslapset, mutta maailman kunnian tähden ei viitsi ilmoittaa kristillisyyttänsä, ei kristityille, jotka ei ota salakristityitä seuraansa, ei myös maailmalle, joka ei kärsi semmoisia, jotka julkisesti menevät kristittyin puoleen.

Mutta minä pelkään, että Joosef ja Nikodeemus ei saa koskaan nähdä Jeesusta hänen ylösnousemisensa jälkeen, sillä heidän nimensä ei ole mainittu kristittyin luvussa. Minkätähden Vapahtaja ei tullut kiittämään heitä sen hyvän työn edestä, jonka he osotit hänelle? Luonnollinen järki katsoo sen mahdottomaksi, että Joosef ja Nikodeemus pitäisit oleman helvetissä. Mutta missä he ovat sitte, koska he täällä armon ajassa ei ole tulleet kristityksi?

Ja minkätähden he ovat pois suljetut kristittyin luvusta, vaikka he olit hurskaat miehet ja salaiset Jeesuksen opetuslapset? Sentähden, että maailman kunnia oli heille rakkaampi kuin Vapahtaja. Ei luonnosta siveät ihmiset tahdo mistantaa kunniaansa Jeesuksen tähden. He tahtovat kunnian kanssa mennä taivaaseen. Ei he tahdo niin hulluksi tulla kuin opetuslapset, jotka itkit ja paruit kaipaissansa Jeesuksen armollista läsnäolemista.

Toinen tutkistelemus. Kukas ensin näki Vapahtajan? Maria Magdalena. Mitä hyvää oli hän  tehnyt Vapahtajalle? Ei mitään. Minkätähden Vapahtaja ilmoitti itsensä Marialle ensimmäiseksi? Sentähden ilmanki, että Marialla oli suurin muret ja suurin hätä Vapahtajan perään. Minkätähden sai Maria Magdalena ensimmäiseksi nähdä Jeesusta, joka ei ole mitään hyvää tehnyt hänelle, mutta Joosef ja Nikodeemus olit niin paljon hyvää tehneet hänelle, eikä saaneet mitään vaivoistansa?

Eiköhän Vapahtajan pidä kiittämän niitä, jotka tekevät hänelle hyvää? Joosef ja Nikodeemus olit tehneet senkaltaista hyvää työtä Jeesusta kohtaan, jota ei moni ihminen olis tehnyt. Kuinka moni ihminen olis nyt ottanut sen vaivan päällensä, jota nämät miehet otit päällensä? Omalla kustannuksella ne miehet panit Jeesuksen ruumista hautaan. Omalla rahalla he ostit liinaa ja myrrhamia lähes sata naulaa. Heille tuli koko iso kustannus siitä hautaamisesta, eikä sentähden Vapahtaja tullut heidän tykönsä kiittämään heitä sen hyvän työn edestä.

Mutta Maria Magdalena, joka ei ole mitään hyvää tehnyt Vapahtajalle, sai sen suuren armon tuta, että hän ensimmäiseksi sai nähdä sitä ristiinnaulittua Vapahtajaa. Siitä arvataan, ettei Vapahtaja huoli ihmisten hyvistä töistä, mutta katumuksen ja kaipauksen kyyneleet maksavat enempi Vapahtajan silmissä, kuin monet hyvät työt, joita yksi luonnosta siveä ihminen tekee.

Emme saata sanoa, että Marian kyyneleet ansaitsit tätä suurta armoa, vaan Jeesuksen armahtavainen sydän ei voinut, ei jaksanut, ei kestänyt enää salata itseänsä. Yksi murheellinen sydän vaikutti niin paljon, että Vapahtajan täytyi ilmoittaa itsensä. Katso murheellinen sielu, mistä tie menee taivaaseen! Se menee murheen laaksosta ahtaan portin kautta: Kyyneleillä ja huokauksilla täytyy sinun avata taivaan ovea.

Kolmas tutkistelemus. Kukas viimeiseksi näkee Jeesusta ylösnousseeksi? Uskotoin Tuomas, joka ei usko, mitä muut opetuslapset todistavat. Kaikki muut opetuslapset olit jo nähneet Herran, mutta Tuomas oli vielä jäänyt näkemättä, koska hän epäuskonsa tähden ei tahtonut ollenkaan uskoa muitten opetuslasten todistuksia. Kuitenki tapahtui hänelle se suuri armo, että Vapahtaja osotti hänelle haavojansa. Tässä näet sinä epäileväinen sielu, että Vapahtaja ilmoittaa itsensä, ei ainoastansa murheellisille, katuvaisille ja alaspainetuille, vaan myös epäileväisille: Vaikka epäusko on yksi suuri synti, joka usein vaivaa katuvaisia ja saattaa heitä epäilemään Jumalan armosta.

Mutta kuollut usko on vielä pahempi. Sen kautta tuli Pietari ja myös muut opetuslapset petetyksi, sillä kuollut usko on välistä niin vahva olevinansa, ettei itse kuolema jaksa sitä särkeä. Niille, jotka makaavat epäuskossa ja epäilyksessä, on Vapahtaja niin armollinen, että hän osottaa niille haavojansa, ja heidän täytyy viimein uskoa. Mutta kuolleen uskon tunnustajat, jotka ilman katumuksetta ja ilman parannuksetta omistavat itsellensä Jumalan armolupauksia, niille on perkele armollinen.

Kyllä vihollinen niitä säästää ja armahtaa, jotka kuolleessa uskossa elävät. Ei ne koskaan epäile autuudestansa. Mutta niitä hän kiusaa ja ahdistaa epäilyksen kanssa, jotka Vapahtajan piinan ja kuoleman tähden itkevät ja parkuvat. Niitä murheellisia ja katuvaisia sieluja panee vihollinen epäilemään, ettei Vapahtaja olekaan elämässä. Niille murheellisille opetuslapsille on vihollinen suuttunut. Ei vihollinen kärsi ollenkaan, että Jeesuksen murheelliset opetuslapset itkevät ja parkuvat kaipaissansa Jeesuksen armollista läsnäolentoa.

Mutta Jeesuksen murhamiehille on perkele armollinen. Niille hän lupaa hyvän palkan helvetissä, jotka imevät kristittyin verta. Niille Jeesuksen ristin vihollisille antaa maailman jumala pirun paskaa ja vanhaa hapatusta Pääsiäis leiväksi. Mutta nämät maailman ystävät ei saa nähdä Jeesusta, eikä luonnosta siveät ihmiset, Joosef ja Nikodeemus, vaan ainoastansa ne harvat sielut, jotka itkevät ja parkuvat kaipaissansa Jeesuksen armollista läsnä olentoa: Maria Magdalena ensimmäiseksi ja Tuomas viimeiseksi, joka epäuskon tähden ei ole muitten opetuslasten todistuksia uskonut.

Tämä raukka on vielä epäuskossa ja epäilyksessä. Ei hän jaksa vielä uskoa, että Jeesus on ylösnoussut, mutta murhe kuitenki on, ja suuri kaipaus Jeesuksen perään. Jos omavanhurskaus ei olis hänessä niin suuri, jos hän ymmärtäis, kuinka paljon hän kiusaa sitä ristiinnaulittua epäuskollansa, niin vissimmästi hänki uskois, että Herra on totisesti noussut ylös, ja tulis hänelleki ilo Jeesuksen ylösnousemisesta.

Mutta meillä on semmoinen toivo, että Tuomaalle näytetään Jeesuksen kunnia, ja että hänen täytyy viimein uskoa. Armollinen Herra Jeesus, ilmoita itseäs murheellisille opetuslapsille, ennenkuin aurinko laskee. Osoita heille haavojas, että he uskoisit, että sinä olet se ristiinnaulittu ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas! Puhalla heidän päällensä, että he saisit Pyhän Hengen! Avaa heidän ymmärryksensä Raamatuita ymmärtämään!

Ja te murheelliset opetuslapset, jos Jeesus anoo teiltä ruokaa, niin antakaat hänelle vähän mesileipää. Ei taidakaan olla teillä muuta ruokaa Pääsiäis pyhänä, kuin vähän mesileipää, joka on happamatoin ja puhtaasta aineesta tehty. Olkaat vakuutetut siitä, että Herra Jeesus, joka on tänäpäivänä osoittanut itsensä teille, ja anonut teiltä ruokaa, antaa teille taivaallista mesileipää, koska te pääsette hänen kanssansa astumaan ylös taivaaseen ja olemaan hänen kanssansa ijankaikkisesti. Amen.


Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /




N:o 27A                                   2 PÄÄSIÄISPÄIVÄNÄ 1851

Filippus sanoi yhdelle pakanalle, joka oli lukemassa raamattua: Ymmärrätkös, mitäs luet? Ja hän vastais: kuinka siis minä taidan ymmärtää, ellei joku minua johdata? Ap. t. 8: 30 - 31. 

Yksi juutalainen eli pakana, Etiopian drottningin kamaripalvelija, oli tullut Jerusalemiin apostolitten aikana, ja siellä hän oli ostanut itsellensä raamatun kirjan. Hän oli myös kuullut  jotaki puhuttavan kristillisyydestä, niinkuin uskottava on, että siihen aikaan paljon arveltiin siitä kristinopista, jota maailman orjat pidit vääränä, ja ainoastansa ne harvat sielut, jotka olit itse koetelleet uskon voimaa, pidit oikeana.

Drottningin kamaripalvelija oli siis ostanut itsellensä raamatun kirjan, ja hän istui vaunussa ja luki raamattua, ei siinä tarkoituksessa, että hän sais synnille puolustusta, eikä hän lukenut raamattua siinä tarkoituksessa, että hän saattais kaataa kristillisyyttä, niin kuin muutamat näinä aikoina tekevät. He lukevat raamattua ja muita kirjoja siinä mielessä, että he pääsisit kaatamaan kristillisyyttä ja vastustamaan kristityitä.

Sillä siinä mielessä lukee myös perkele raamattua, että hän pääsis vääntämään Jumalan sanaa väärään mieleen. Ja sama koulumestari opettaa myös orjiansa vääntelemään ja väärin ymmärtämään Jumalan sanaa omaksi kadotukseksensa. He hakevat Jumalan sanasta synnille puolustusta, ja selittävät raamattua niinkuin itse rietas. Ja jota enemmän he lukevat, sen sokeammaksi he tulevat, ja sanovat: "Olemmeko me sokeat?"

Mutta tämä mies luki raamattua siinä tarkoituksessa, että hän sais oikean ylösvalaistuksen. Mutta hänen täytyi tunnustaa, ettei hän ymmärtänyt, mitä hän luki. Niin se taitaa käydä monen juutalaisen ja monen pakanan kanssa, että he lukevat raamattua, eikä ymmärrä, mitä he lukevat. Tälle äsken mainitulle miehelle oli kuitenki tullut halu, että hän pääsis ymmärtämään, koska hän rukoili Filippusta, että hän selittäis hänelle sen raamatun paikan, jonka hän oli lukemassa.

Mutta moni juutalainen on mielestänsä niin viisas, ettei hän tahdo yhtään selitystä kuulla. Sillä juutalaiset ja pakanat luulevat niin ymmärtävänsä raamattua, ettei he tahdo kuulla, kuinka Jeesuksen opetuslapset selittävät raamattua. Tämän aikaiset juutalaiset sanovat näin: "Kyllä me itse näemme kirjasta. Ei teidän tarvitse meille selittää mitään." Mutta ei tämä mies kuitenkaan sanonut ymmärtävänsä, mitä hän luki. Hän tunnusti siis sokeutensa siinä asiassa.

Mutta eipä tämän aikaiset juutalaiset tunnusta sitä, ettei he ymmärrä raamatusta mitään, vaan he sanovat: "Kyllä me itse näemme kirjasta." He sanovat siis niinkuin juutalaiset: "Olemmeko myös me sokeat?" Silloin sanoi Vapahtaja: "Jos te olisitte sokeat, niin ei olis teillä syntiä, mutta nyt te luulette näkevänne, sentähden teidän syntinne pysyy." Niin sanoi Vapahtaja niille juutalaisille. Ja niin täytyy meidän sanoa niille mustilaisille, jotka täällä sotivat totuutta vastaan ja sanovat: "Kyllä me itse näemme kirjasta."

Mutta mitäs sokeat raukat näkevät, jotka ovat sokeana syntyneet ja sokeana vaeltaneet 20, 30, 40, 50, 60 ja 70 ajastaikaa. Ei ne näe omaa kadotustansa, mutta kristityn elämässä he kyllä näkevät vikoja, niinkuin sen aikaiset juutalaiset näit vikoja Vapahtajan ja opetuslasten elämässä. Sama lasimestari, joka silloin oli lasisilmät juutalaisille laittanut, on vielä tämän aikaisille juutalaisille laittanut senkaltaiset lasisilmät, joilla he näkevät hyvin opetuslasten vikoja. He sanovat näkevänsä raamatusta, että huoruus ja juopumus on luvallinen. Kuka tiesi varkaus ja viinakauppa myös tulee luvalliseksi, koska semmoiset miehet tutkivat raamattua, joiden silmät rietas on kääntänyt nurin, että heidän pitää uskoman valheita ja vihaaman totuutta.

Semmoisille miehille, jotka selittävät raamattua niin kuin rietas, on Pietari kirjoittanut näin: "Taitamattomat ja huikentelevaiset turmelevat Paavalin kirjoituksia, niin kuin muutki raamatut omaksi kadotukseksensa. Mitä semmoiset pakanat ymmärtävät raamatusta, koska he elävät vastoin raamattua ja puhuvat vastoin raamattua. He saavat semmoisen käsityksen raamatusta, että Vapahtaja on väärä opettaja ja kansan häiritsijä, joka ajaa ulos perkeleitä Belsebubin kautta. Parempi olis, että he tunnustaisit sokeutensa niinkuin tämä kamari palvelija, josta alkupuhe oli. Hän tunnusti Filippukselle, ettei hän ymmärrä, koska ei ole johdattajaa.

Mutta kyllä fariseukset ja kirjanoppineet ymmärtävät, että se on Jumalan pilkkaaminen, koska Jeesus tunnusti itsensä Jumalan lapseksi. Ja samankaltaisen ylös valaistuksen ovat tämän aikaiset fariseukset saaneet raamatusta, että se on Jumalan pilkkaaminen, koska yksi kristitty tunnustaa itsensä Jumalan lapseksi. Mutta muutamat sokeat raukat ei tahdo tunnustaa, että he ovat sokeat ja ymmärtämättömät. Muutamat taas tuovat järjen skäliä edes ja sanovat näin: "Ei se ole niin suuri ihme, että me emme ymmärrä raamattua, koska opetuslapset ei ymmärtäneet vielä kirjoituksia, vaikka he olit niin monta ajastaikaa käyneet Vapahtajan koulussa."

Mutta miksis he sanovat siis: "Kyllä me näemme itse kirjasta." Mitäs he näkevät kirjasta, jotka ovat sokeana syntyneet niinkuin hukan penikat? Se on kyllä tosi, ettei opetuslapsetkaan vielä ymmärtäneet kirjoituksia ennenkuin Vapahtaja avais heidän ymmärryksensä. Mutta suruttomat ei tahdo tunnustaa, että he ovat ymmärtämättömät, vaan he luulevat ymmärtävänsä, vaikka he ymmärtävät kaikki asiat nurin. Siinä pääsee rietas selittämään heille kaikki nurin ja sitte he sanovat: "Kyllä me itse näemme kirjasta."

Mutta paras neuvo olis, että kaikki sokeat raukat tunnustaisit sokeutensa ja ymmärtämättömyytensä, niinkuin drottningin kamaripalvelija. Se olis paras neuvo, että he rupeaisit rukoilemaan sitä suurta ristinkantajata, että hän avais kaikkein sokeain raukkain silmät näkemään ja kuuroin korvat kuulemaan, mistä tie menee taivaaseen. Sillä ei ole moni ennen näitä aikoja ymmärtänyt kirjoituksia, ennenkuin se suuri raamatun selittäjä on ruvennut Mooseksesta ja profeetoista selittämään murheellisille opetuslapsille Emmauksen tiellä, kuinka Kristuksen piti kaikkia näitä kärsimän ja jälleen kunniaansa menemän.

Ja te murheelliset opetuslapset Emmauksen tiellä, rukoilkaat sitä suurta raamatun selittäjää, että hän olis teidän kanssanne, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut. Kuule sinä tuntematoin raamattuin selittäjä murheellisten opetuslasten huokaus. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Luuk. 24: 13.

Me kuulemme tämän päivän evankeliumista, kuinka tomppelit ja hitaat sydämestä opetuslapset ovat uskomaan, mitä profeetat puhuneet ovat. Ja sen tähden rupeis Vapahtaja Mooseksesta ja profeetoista selittämään heille kaikki kirjoitukset, kuin hänestä olit. Seuraavaisesti siitä pitää meidän tällä hetkellä tutkisteleman: Minkä tähden opetuslapset ovat niin tomppelit ja hitaat uskomaan kirjoituksia.

Meidän toivomme on, että se suuri raamatun selittäjä avaa heidän ymmärryksensä raamatuita ymmärtämään, niin kauan kuin he tiellä ovat, että he viimein rupeavat tuntemaan häntä leivän murtamisesta.

Vapahtaja sanoi juutalaisille: "Tutkikaat raamatuita, sillä ne todistavat minusta." Mutta juutalaiset lukevat raamattua niinkuin itse rietas ja sanovat kristityille: "Kyllä me itse näemme kirjasta." Mitäs te näette kirjasta, juutalaiset ja suruttomat pakanat? Näette ilmanki, että Vapahtaja on yksi kansan häiritsijä ja yksi suuri noita, joka ajaa ulos perkeleitä Belsebubin voimalla. Mitäs te vielä näette kirjasta, te juutalaiset ja suruttomat pakanat? Te näette ilmanki kirjasta, että tämä kristillisyyden oppi, joka on saanut alkunsa Jeesuksesta Natsareenuksesta, on yksi perkeleen oppi, ja sentähden teidän täytyy kantaa maaherran Pontius Pilatuksen edessä, että hän opettaa kansaa, ruveten Galileasta niin tähän asti.

Ja mitäs te vielä näette kirjasta, te juutalaiset ja suruttomat pakanat, koska te sanotte itse näkevänne kirjasta, mistä tie menee taivaaseen? Ilmanki sen näette kirjasta, että juopumus ja viinakauppa on luvallinen, koska te olette löytäneet niin paljon vikoja Vapahtajan ja opetuslasten elämästä, että te saatatte soimata häntä juopumuksesta ja sanoa: "Katsokaat mikä syömäri ja juomari ihminen tämä on, publikaanein ja syntisten ystävä." Pankaat vielä lasi silmät nokan päälle, nimittäin ne lasi silmät, joita maailman kuuluisa lasimestari on teille tehnyt. Silloin tulevat puukstavit isommiksi. Te näette silloin paljon vikoja opetuslasten elämässä, ja saatatte sanoa Jeesuksen opetuslapsille niinkuin te ennen jo olette sanoneet Mestarille: "Sinä olet samaritaanus ja sinulla on perkele."

Mistäs on juutalaisille tulleet niin kirkkaat silmät näkemään vikoja kristittyin elämässä? Aivan kirjasta he näkevät, kuinka nämät kristityt ovat väärät profeetat ja villihenget, jotka ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa. Mutta juomarit, huorat, varkaat ja viinaporvarit, katso, ne ovat kristityt, jotka saavat niin paljon kärsiä uskonsa tähden.

Sama usko on myös armonvarkailla, jotka ovat kirjasta nähneet, että katumus ja parannus on tarpeellinen, mutta suuttuvat yhtä hyvin katuvaisille, jotka vaativat oikeata katumusta. Käärmeen siemenet puikivat sydämen juuressa, koska armon varkaalle sanotaan tuomio. Hänellä on senkaltainen raamatun selittäjä povessa, joka osottaa hänelle, että Pyhän Hengen vaikutus on riettaan hengen vaikutus. Se sama raamatun selittäjä osottaa armon varkaalle, että yksi katuvainen sielu on yksi väärä profeetta ja villihenki, joka pitää huoneesta ulos vedettämän ja kepillä pieksettämän.

Juutalaiset ovat niin pyhät ja niin hurskaat, ettei he mene pakanan huoneeseen, eikä ne tervehtele häntä. Mutta yhtä hyvin he kantavat vihaa Vapahtajalle ja poimivat kiviä, koska hän soimaa heitä ulkokullaisuudesta. Juutalaiset sanovat: "meillä on Isä nimittäin Jumala", mutta aikovat tappaa Vapahtajan, koska hän sanoo: "Te olette siitä isästä perkeleestä." Ja vaikka he kantavat hengellistä vihaa sydämessänsä Vapahtajalle ja aikovat häntä tappaa, yhtä hyvin sanovat he: "Kukas aikoo sinua tappaa?"

Ei sokeat raukat tunne, että heillä on viha sydämessä. Vaikka he poimivat kiviä ja ottavat halkoja, yhtä hyvin sanovat he: meillä on rakkaus sydämessä, me makaamme joka päivä Jeesuksen ristin juuressa. Kuka tiesi, kenenkä ristin juuressa he makaavat, koska käärmeen siemenet puikivat sydämen juuressa. Mutta kyllä he sentähden sanovat näkevänsä kirjasta, mistä tie menee taivaaseen.

Senkaltainen rakkaus on juutalaisilla ja armon varkailla, että he huutavat Palmusunnuntaina: "Hoosianna Daavidin Pojalle!" Ja pitkänä perjantaina he huutavat: "Ota pois, ristiinnaulitse!" Ja senkaltaisen ylösvalaistuksen he ovat saaneet raamatusta, että murhaaja Barabbas pitää laskettaman irti, mutta Jeesus pitää hukutettaman.

Ja jos Filippus tulee kysymään heiltä: "Ymmärrätkös, mitä luet?" niin he sanovat: "Kyllä me itse näemme kirjasta." Näkevät kyllä kirjasta sen verran, että juopumus ja kirous on luvallinen, huoruus ja varkaus on luvallinen, ahneus ja viinakauppa on luvallinen, Vapahtajan murhaaminen ja kristittyin vainoaminen on luvallinen. Mutta opetuslasten saarnaaminen, se on luvatoin. Synnin soimaus ja tuomio, se on vastoin raamattua, vaikka kaikki profeetat ovat soimanneet ja tuominneet.

Sen verran ymmärtävät juutalaiset Jumalan sanasta, että oikea katumus ja omantunnon vaiva on riettaan hengen vaikutus. Mutta jos yksi juomari oksentaa ulos Herran ruumista ja verta yhtenä paloviinan kanssa, se on Pyhän Hengen vaikutus. Semmoisen ylösvalaistuksen saavat nyt juutalaiset ja armon varkaat raamatusta, että hengellinen viha ja kristittyin pilkkaaminen on oikea totuus. Ja jos he noutavat valkean helvetistä, saavat he senkaltaisen ylösvalaistuksen, että he näkevät makkaroita tehdä kristittyin verestä.

Mutta nyt voivat juutalaiset ja pakanat kysyä, kuinka Jeesuksen opetuslapset ymmärtävät raamattua, koska hän soimais heitä sanoen: "O, te tomppelit ja hitaat sydämestä uskomaan, mitä profeetat ovat puhuneet!" Eipä nekään ymmärtäneet raamattua paremmin kuin me. Ja jos me emme usko, mitä nämät villihenget meille puhuvat raamatusta, niin eipä ne opetuslapsetkaan uskoneet, mitä profeetat ovat puhuneet Vapahtajasta, koska hänen häätyi soimata heitä epäuskosta.

Tässä paikassa luulee nyt yksi surutoin ihminen saavansa vettä myllynsä päälle. Jos vain joku vika havaitaan kristittyin uskossa eli elämässä, niin varsin saavat riettaan enkelit iloa siitä, sillä he luulevat, että Jeesuksen opetuslapset ovat täydelliset varsin, kuin he rupeavat konttaamaan. Mutta ei ole asia niinkuin riettaan enkelit luulevat, sillä Jeesuksen opetuslapsissa taitaa olla paljon puutosta vielä sekä uskossa että ymmärryksessä ja elämässä. Mutta ei suinkaan Jeesuksen opetuslapset sitä kiellä, että he ovat hitaat uskomaan ja huonot ymmärtämään, mitä profeetat ovat kirjoittaneet hänestä.

Mutta ei Jeesuksen opetuslapset pilkkaa Jumalan sanaa, koska yksi tuntematoin vieras heille selittää, niinkuin Jeesus oli heille silloin vielä tuntematoin, koska heidän silmänsä pidettiin murheen ja epäilyksen tähden. Jos opetuslapset olisit olleet niinkuin tämänaikaiset suruttomat, olisit he sanoneet sille tuntemattomalle raamatun selittäjälle: "Mitä sinun tarvitsee meille puhua? Itsellä meillä on kirja. Ja siitä me näemme."

Mutta eipä fariseukset ja kirjanoppineet nähneet, vaikka oli raamattu kädessä. He suutuit vain Jeesukselle, koska hän otti ja selitti heille yhden paikan raamatusta, joka passais heille. He ajoit hänet ulos kirkosta ja rupesit syöksemään häntä pahdan ylitse. Semmoinen hirmuinen faarti tuli vanhalle aatamille, koska yksi paikka tuli kohti. Mutta ei opetuslapset kuitenkaan suuttuneet raamatun selittäjälle, vaikka hän oli tuntematoin heille, vaan enemmän he rupesit rakastamaan häntä, koska hän selitti heille kirjoituksia.

Ja vissimmästi soisit kaikki oikeat Jeesuksen opetuslapset, että joku selittäis heille raamattua. Sillä ensin ovat he ymmärryksen puolesta huonot ymmärtämään, ja sitte vielä hitaat sydämestä uskomaan kaikkia niitä, kuin profeetat ovat hänestä puhuneet. Tämä ymmärtämättömyys tulee siitä, että heidän omassa sydämessänsä on yksi väärä raamatun selittäjä. Se on maailman rakkaus, joka kääntää heille raamatun sanat nurin, ettei he voi ymmärtää, kuinka Kristuksen piti kaikkia näitä kärsimän ja jälleen kunniaan sisälle käymään.

Opetuslapset tunnustit uskonsa: "Me luulimme hänen siksi, kuin Israelin lunastaman piti." Mutta se oli ainoastansa yksi kuollut usko niin kauan, kuin heidän Vapahtajansa oli elämässä, mutta koska heidän Vapahtajansa kuoli, niin ei he jaksaneet enää uskoa, vaan lankeisit epäilykseen.

Kuinkas nyt on teidän kanssanne, te Jeesuksen opetuslapset, jotka vaellatte Emmauksen tiellä ja olette murheelliset? Ei ole teillä yhtään turvaa maailmaan, jonka  te olette jättäneet. Mutta se näyttää niinkuin teillä ei olis yhtään oikeata turvaa taivaaseenkaan, koska teidän Vapahtajanne on kuollut. Kuinkas pitää teidän tuleman aikaan, koska ei ole yhtään turvaa, ei taivaassa eikä maan päällä, eikä maan alla?

Yksi tuntematoin raamatun selittäjä vaeltaa teidän kanssanne ja soimaa teitä: "O, te tomppelit ja hitaat uskomaan, mitä profeetat kirjoittaneet ovat. Eikö Kristuksen pitänyt kaikkia näitä kärsimän ja jälleen kunniaansa sisälle menemän? Tämä tuntematoin raamatun selittäjä avaa teidän ymmärryksenne raamattua ymmärtämään, ja te tunnette jotakuta rakkautta häntä kohtaan, vaikka teidän silmänne ovat peitetyt ettette tunne häntä.

Rukoilkaat siis, te murheelliset opetuslapset, että tämä tuntematoin raamattuin selittäjä menis teidän kanssanne kylään, johon te olette menemässä, sillä ehtoo on joutunut ja aurinko on laskenut. Se tuntematoin ystävä, joka selittää teille raamatuita, on yksi hauska kumppani teidän murheessanne. Koska te olette epäilyksessä, koska Vapahtaja on kuollut teidän sydämissänne, ja ei ole enää yhtään turvaa, ei taivaassa eikä maan päällä, eikä maan alla, silloin on raamattuin selittäjä teille yksi hauska kumppani, joka tekee teidän sydämenne palavaksi. Kuka tiesi te tulette häntä tuntemaan leivän murtamisesta, koska te tulette kylään.

Rukoilkaat sitä  tuntematointa raamattuin selittäjää, te murheelliset opetuslapset Emmauksen tiellä, että hän seurais teitä kylään, ja sanokaat: "Ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu, ja armon aurinko pian laskee. Pian loppuu tämä armon aika. Pian tulee pimeys. Ole meidän kanssamme, sinä tuntematoin raamattuin selittäjä ja seuraa meitä kylään!"

Ja meidän toivomme on, että se armollinen, ehkä monelle tuntematoin ystävä ja raamattuin oikea selittäjä kuulee murheellisten, epäileväisten ja maailmalta hyljättyin opetuslasten anomuksen ja rukouksen, ja menee heidän kanssansa kylään, ja että heidän silmänsä aukenevat. Amen.


Alkuperäinen / Aunon kokoelmat / Kansallisarkisto ja yliopistonkirjasto Helsinki /




N:o 27B                                       2 PÄÄSIÄISPÄIVÄNÄ 1854

Katso, minun palvelijani, minä häntä tuen, ja minun valittuni, jossa minun sieluni mielistyi. Minä olen hänelle minun henkeni antanut, hänen pitää oikeuden saattaman pakanoille. Ei hän huuda, eikä riitele, ja hänen ääntänsä ei kuulla kaduilla. Särjettyä ruokoa ei hänen pidä murentaman, ja suitsevaista kynttilän sydäntä ei pidä hänen sammuttaman. Es. 42: 1 - 3

Profeetta Esajas puhuu 42 luvussa Vapahtajasta, jolle Jumala oli antanut henkensä, että hänen pitää oikeuden saattaman pakanoille. Se merkitsee, että hänen pitää opettaman pakanoita tuntemaan oikeutta ja välttämään vääryyttä. Vaikka muutamat pakanat ovat niin paatuneet, ettei he ota opetuksia vastaan, vaikka kuinka heitä opetettaisiin, sillä pakanoilla on toinen koulumestari omassa povessa, joka opettaa heitä vastustamaan oikeaa oppia.

Mutta profeetta Esajas on sanonut, että Kristuksen pitää saattaman oikeuden pakanoille. Hänen pitää opettaman pakanoita ymmärtämään oikeutta, ettei pakanat pääsis sanomaan, ettei kukaan ole meitä opettanut. Tästä raamatun paikasta on evankelista Matteus ottanut todistuksen, kuinka Vapahtaja on elänyt ja vaeltanut maailmassa.

Mutta maailman joukko luulee myös saavansa puolustusta tästä raamatun paikasta, koska nimittäin profeetta sanoo, ettei hän huuda, eikä riitele, ja hänen ääntänsä ei kuulla kaduilla, niin saavat suruttomat sen käsityksen, että heränneet huutavat kaduilla, koska he neuvovat suruttomia parannukseen. Suruttomat ottavat vielä tämän raamatun paikan todistukseksi, ettei sovi kaduilla huutaa, koska profeetta on sanonut, ettei Vapahtaja ole niin huutanut, kuin nämät heränneet huutavat. Ja siitä päättävät maailman lapset, ettei tarvitse kukaan maailmalle huutaa, vaan pitäköön kukin takanansa, mitä hän on saanut, sillä ei ole Vapahtajakaan huutanut kaduilla.

Niin päättävät nyt vihollisen orjat, että tämä raamatun paikka on kokonansa heränneitä vastaan. Sillä heränneet muka huutavat kaduilla ja kujilla, mutta eipä ole Vapahtaja huutanut. Mutta me näemme Matteuksen evankeliumista, ettei ole evankeliumin kirjoittaja siihen laihin ymmärtänyt tätä raamatun paikkaa kuin maailman joukko ymmärtää.

Profeetan tarkoitus on ollut, ettei Vapahtaja ole huutanut niinkuin maailman lapset huutavat, koska viina nousee päähän. Maailman juopuneet ihmiset huutavat kaduilla ja kujilla, koska he tulevat ulos viinaporvarin huoneesta. He huutavat silloin heidän juomalaulujansa ja huoralauluja. He huutavat kaduilla ja kujilla: perkele ja saatana! He ulvovat välistä niinkuin hukan penikat. Mutta Vapahtaja ei ole niin huutanut kaduilla, kuin juopuneet huutavat, vaan hän on saarnannut Jumalan sanaa maailman ihmisille. Ja siitä ovat maailman lapset suuttuneet hänelle.

Mutta jos yksi kristitty tahtoo seurata Vapahtajan esimerkkiä ja saarnata Jumalan sanaa maailman suruttomalle väelle, silloin sanoo maailman ihminen: "Ei tarvitse maailmalle huutaa, pitäköön kukin vaarin itsestänsä." Ja surutoin ottaa vielä todistuksen raamatusta sanoen: "Ei ole Vapahtajakaan huutanut kaduilla."

Ja se on tosi, ettei ole Vapahtaja huutanut kaduilla, niinkuin maailman lapset huutavat, koska paloviina nousee päähän. Mutta kyllä on Vapahtaja niin huutanut kaduilla ja huoneissa, että syntiset ovat saaneet kuulla, mihinkä paikkaan he joutuvat, jos totista katumusta ja parannusta ei tule.

Koska juopuneet huutavat kaduilla heidän jaarituksiansa ja heidän juomalaulujansa, sitä maailman lapset ei pidä kummana. Mutta jos yksi kristitty alkaa suruttomille muistuttamaan kuolemaa ja sitä edesvastausta, joka tulee katumattomille ja kääntymättömille, sitä he pitävät pahana ja sanovat heränneille: "Ei ole Vapahtaja huutanut kaduilla, niinkuin te huudatte."

Mutta kukas enemmän on huutanut parannusta kuin Vapahtaja? Ja sentähden ovat maailman ihmiset hänelle suuttuneet ja vihaa kantaneet, niinkuin maailman joukko vielä nytki suuttuu kristityille, koska he seuraavat Vapahtajan esimerkkiä ja saarnaavat suruttomille Jumalan sanaa. Sitä maailman ihmiset ei kärsi kuulla. Mutta juopuneita he kyllä kärsivät kuulla, sillä juopuneet huutavat sitä, jota kaikki suruttomat mielellänsä kuulevat.

Mitä profeetta Esajas sanoo Vapahtajasta: "Särjettyä ruokoa ei hänen pidä murentaman ja suitsevaista kynttilän sydäntä ei hänen pidä sammuttaman," sitä raamatun paikkaa omistavat armon varkaat itsellensä, ehkä se ei kuulu muille kuin katuvaisille. Koska armon varkaille julistetaan Jumalan ankara vanhurskaus, silloin he omistavat itsellensä Jumalan armoa ja sanovat: "Jumala on armollinen, ei hän meitäkään pane kadotukseen: Särjettyä ruokoa ei hänen pidä murentaman, ja suitsevaista kynttilän sydäntä ei pidä hänen sammuttaman."

Mutta onkopa yksi surutoin ihminen särjetty ruoko, jolla on sydän niin vahva, kuin jalopeuran sydän. Onkos hän suitseva kynttilän sydän? Yksi särjetty ruoko on hengellisessä tarkoituksessa yksi särjetty sydän. Mutta onkopa suruttomalla ja katumattomalla yksi särjetty sydän? — Suitseva kynttilän sydän merkitsee, että uskon lamppu on sammunut. Mutta kuollut usko on niin vahva, ettei jaksa muu kuin Vapahtajan kuolema sitä ryöstää.

Vapahtajan kuoleman kautta puuttui opetuslasten kuollut usko. Ennen oli heillä vahva usko, mutta Vapahtajan kuoleman kautta loppui se entinen kuollut usko, ja epäusko tuli sijaan. Ei he enää uskoneet mitään. Silloin olit he suuressa epäilyksessä, ja silloin oli heidän sydämensä niinkuin yksi suitseva kynttilän sydän. Mutta koskas suruttomille ihmisille tulee niin suuri epäilys, että he epäilevät autuudestansa?

Kaikilla armon varkailla on niin vahva usko, ettei he suinkaan epäile autuudestansa. Mutta ei he sentähden tohdi sanoa itseänsä valmiiksi kuolemaan. Kuinkas saattaa yksi surutoin ja katumatoin ihminen omistaa itsellensä niitä raamatun paikkoja, jotka ei kuulu hänelle vaan ainoastansa katuvaisille sieluille? Joo! Tällä tavalla hän saattaa, koska hän varastaa armoa ja ajattelee näin: "minä olen katuvainen", vaikka katumus ei ole koskaan tapahtunut. "Minulla on särjetty sydän", vaikka sydän ei ole särkynyt. "Minun sydämeni on niinkuin särjetty ruoko", vaikka se on vahva niinkuin kallio. "Minun uskoni on niin heikko, että se on niinkuin suitseva kynttilän sydän," ehkä usko on niin vahva, ettei muu kuin kuolema saata sitä ryöstää.

Katso, tällä tavalla saattaa yksi surutoin ihminen omistaa itsellensä niitä raamatun paikkoja, jotka kuuluvat heränneille ja katuvaisille. Mutta ne raamatun paikat, jotka kuuluvat suruttomille, niitä hän viskoo heränneille. Koska profeetta sanoo: "ei hän huuda kaduilla", niinkuin juopuneet huutavat, niin ottavat maailman lapset siitä todistuksen ja sanovat: "Ei Vapahtaja ole huutanut kaduilla, niinkuin heränneet huutavat." Ja kuitenki on Vapahtaja saarnannut parannusta kaduilla.

Mutta suruttomat tuumaavat näin: "Vaikka Vapahtaja oliski saarnannut parannuksesta kaduilla, ei saa muut sentähden niin tehdä." Vaikka raamattu osottaa joka paikassa, että yhden kristityn pitää seuraaman Vapahtajan esimerkkiä ja elämän niinkuin hän on elänyt, ei surutoin joukko anna sitä myöten, vaan se tahtoo, että kaikki pitää oleman yhdenkaltaiset: Jos suruttomat menevät helvettiin, niin kristityt tulevat perässä. Mutta jos kristityt tulevat autuaaksi, niin maailman lapset kanssa tulevat autuaaksi. Semmoinen on maailman lasten usko, että kristityt ja suruttomat ovat yhdessä ja samassa kadotuksen kuopassa, ja ettei yksikään ole parempi toista.

Meidän pitää tänäpäivänä perään ajatteleman, mikä eroitus on opetuslasten ja juutalaisten välillä? Eli mikä eroitus on Jeesuksen ristin vihollisten ja kristittyin välillä, koska me murheellisella sydämellä lähdemme käymään Emmauksen kylään tutkistelemaan niitä ihmeellisiä tapauksia, jotka näinä aikoina tapahtuneet ovat.

Meidän toivomme on, että se särjetty ruoko, josta profeetta Esaias puhuu, on yksi särjetty sydän, jota se armollinen Vapahtaja ei tahdo murentaa, ja se suitseva kynttilän sydän, yksi pieni uskon kipinä, jota hän ei ole tahtonut sammuttaa. Älä sammuta kynttilän sydäntä, rakas Vapahtaja. Älä sammuta, vaan puhalla sen päälle, että se syttyis palamaan ja antais valoa niille murheellisille opetuslapsille, jotka istuvat pimeydessä ja odottavat päivän koittavan!

Sinä suitseva kynttilän sydän, älä sammu! Sinä pieni uskon kipinä, älä katoa! Sinä särjetty ruoko, älä murene! Sinä murheellinen sydän, älä murene! Sillä kynttilän tekijä on sanonut: "Suitsevaista kynttilän sydäntä en tahdo sammuttaa." Älä sammuta, taivaallinen kynttilän sytyttäjä! Älä sammuta suitsevaista kynttilän sydäntä, ennen kuin aurinko nousee! Isä meidän joka olet taivaissa jne.

 

Evankeliumi: Luuk. 24: 13.

Opetuslapset Emmauksen tiellä ilmoitit tämän päivän evankeliumissa, millainen usko heillä oli ollut ennenkuin Vapahtaja kuoli. Ja heidän puheestansa kuuluu myös, että heidän uskonsa oli loppunut. Mutta koska heidän silmänsä aukenit ja he tunsit Vapahtajan leivän murtamisesta, tuli heille taas se usko, että Vapahtaja oli elämässä.

Meidän pitää nyt ottaman näistä opetuslapsista esimerkin ja perään ajatteleman: Ensimmäiseksi. Minkälainen usko oli näillä opetuslapsilla, koska Vapahtaja oli elämässä? Toiseksi. Mikä usko oli heillä Vapahtajan kuoleman jälkeen? Kolmanneksi. Mikä usko oli heillä Vapahtajan ylösnousemisen jälkeen?

Me toivomme, että Vapahtaja tulee kumppaniksi niille murheellisille opetuslapsille, jotka vaeltavat Emmauksen kylään, ja selittää heille raamattua, ja että he tulevat häntä tuntemaan leivän murtamisesta.

Ensiksi. Minkäkaltainen usko oli näillä opetuslapsilla, ennenkuin Vapahtaja kuoli? Heillä oli se usko, että hänen piti lunastaman Israelin, ei perkeleen vallan alta, mutta keisarin vallan alta. Opetuslapsilla oli se tarkoitus, että Vapahtaja tulee heille kuninkaaksi, ja että he pääsevät hänen kauttansa rikastumaan ja herroiksi tulemaan. Heillä oli maailma mielessä niin kauan, kuin he olit siinä kuolleessa uskossa. Ei he sitä ajatelleet, että he kristillisyyden tähden mistantavat tavaransa ja kunniansa, vaan he luulit voittavansa maallisen tavaran ja kunnian kristillisyyden kautta.

Sama usko on vielä muillaki kuolleen uskon tunnustajilla, että he kristillisyyden kautta voittavat tavaran ja kunnian. Ei yksikään siinä tilassa usko, että hän kristillisyyden tähden mistantaa kunniansa ja omaisuutensa. Ei niillä raukoilla johtunut mieleen, että yksi hengellinen Vapahtaja oli tarpeellisempi kuin maallinen vapahtaja. Ja mistä ne tiesit silloin, että he olit perkeleen alamaiset? He pidit ainoastansa vaivana ja häpeänä olla yhden pakanallisen esivallan alamaiset ja maksaa pakanoille veroa. Se kävi kovin heidän kunniansa päälle, että heidän piti vielä palveleman yhtä pakanallista esivaltaa ja maksaman pakanoille veroa.

Opetuslapset pidit itsensä jo silloin kristittynä. Ja kuinkas se sopii, että yksi kristitty pitää palveleman pakanoita ja maksaman veroa? Eiköhän se olis somempi, että pakanat maksaisit kristityille veroa? Niin ajattelevat vielä nytki kaikki kuolleen uskon tunnustajat, jotka pitävät itsensä kristittynä, vaikka ei he tohdi sentähden tunnustaa itseänsä Jumalan lapsiksi. He valittavat, että vero on raskas, että laki on kova, että hallitus on väärä. He tahtoisit päästä vapaaksi siitä raskaasta verosta.

Ei he sitä tunne, että perkeleen vero on vielä raskaampi kuin kuninkaan eli keisarin vero. Riettaalle he maksavat mielellänsä veron, mutta maalliselle kuninkaalle he ei tahdo maksaa veroa. Ja jos senkaltainen herra tulis, joka lupais heille vapauden kaikesta verosta ja ulosteosta, niin myös ruokkis heitä, ja antais heille viinaa, se kelpais heille vapahtajaksi ja sen päälle he uskoisit.

Mutta senkaltainen herra, joka haukkuu ja soimaa vääryydestä ja jumalattomasta elämästä, ja vielä päälliseksi kantaa viinaporvareitten päälle, ja juomareitten päälle, kantaa kruunun varkaitten päälle, ja huorain päälle. Semmoinen herra olis heidän mielestänsä pahempi kuin itse vihollinen. Jos nyt kuningas eli keisari olis vielä pakana, niin sanoisit kaikki: "Onkos yksi kristitty velkapää maksamaan pakanoille veroa?" Ei vaan yksi kristitty pitää oleman vapaa kaikesta verosta, ja pakanat pitäisit maksaman veron, mutta ei kristityt pakanoille.

Semmoinen usko oli nyt opetuslapsilla, että Vapahtaja tulee Israelia lunastamaan pakanain vallan alta, mutta ei perkeleen vallan alta. Ja mistäpä he silloin vielä tiesit, että he olit perkeleen vallan alla? Ei suinkaan ne ihmiset tunne, että he ovat perkeleen vallan alla, jotka juovat ja tappelevat, huorin tekevät ja varastavat. Ne luulevat, että Jumala on heille armollinen. Mutta maallinen laki, joka semmoisia rankaisee, on kova ja väärä. Ja semmoinen hallitus, joka antais kaikkien huorien ja varkaitten elää rauhassa, se olis vasta hyvä hallitus. Koska nyt opetuslasten sydän oli kokonansa kiinni maailmassa, odotit he senkaltaista Vapahtajaa, joka pelastais heitä pakanain vallan alta, ja tekis heitä tuomareiksi ja herroiksi.

Toiseksi. Mikä usko oli näillä opetuslapsilla Vapahtajan kuoleman jälkeen? Ei heillä ollut mitään uskoa. He uskoit ennen sen Vapahtajan päälle, jonka kautta he luulit voittavansa maailman tavaran ja kunnian. Mutta koska Vapahtaja kuoli, loppui heidän uskonsa peräti. Ei he saattaneet enää uskoa sen entisen Vapahtajan päälle. Ja ehkä heidän uskonsa oli ennen olevanansa niin vahva, ettei kuolemakaan olis saattanut heidän uskoansa ryöstää, tuli heidän vanha uskonsa viimein niin heikoksi, ettei ollut toivoakaan enää, että he tässä maailmassa saavat nähdä Herraa.

Ja siitä nähdään siis, että sen entisen vanhan kuolleen uskon alla, joka on olevanansa vahva ja särkymätöin, makaa yksi salainen epäusko, joka ei tule ilmi, ennenkuin se maallinen Vapahtaja kuolee. Tässä kuolevaisessa ilmassa luottavat kaikki kääntymättömät ihmiset yhden väärän Vapahtajan päälle. He luottavat yhden katoavaisen ja kuolevaisen Vapahtajan päälle. He luulevat voittavansa tavaraa ja kunniaa Vapahtajan kautta. He kiittävät kauniilla rukouksilla, koska he saavat rauhassa palvella sitä jumalaa, joka on peräsuolessa.

Yksi varas myös saattaa kiittää Jumalaa sen edestä, että hänen varkautensa on menestynyt, ja ettei kukaan ole nähnyt häntä varastamassa. Yksi huora saattaa myös kiittää Jumalaa sen edestä, ettei kukaan ole saavuttanut häntä puhtaan riettauden päältä. Mutta mikäs Jumala se on, jota katumattomat huorat ja katumattomat varkaat rukoilevat? Onkohan se Jumala taivaassa eli helvetissä? Minä pelkään, että suruttomain ja katumattomain Jumala on helvetissä. Mutta sen Vapahtajan päälle ne parhaiten luottavat, joka heitä ruokkii ja ylöspitää. Sen Vapahtajan päälle viinaporvarit parhaiten luottavat, joka on opettanut heitä viinakauppaa pitämään ja vääryydellä voittamaan. Ja se jumala, joka opettaa heitä viinakauppaa pitämään, on peräsuolessa.

Huorat ja juomarit luulevat, että Jumala teki heitä köyhäksi, koska he lihan himon tähden ovat haaskanneet omansa. Ei he usko, että se jumala, joka teki heitä köyhäksi, on peräsuolessa, vaikka rietas on opettanut muutampia vääryydellä rikastumaan, ja muutampia tehnyt köyhäksi.

Niin tyhmä on yksi luonnollinen ihminen, että hän luulee Vapahtajan kautta voittavansa tavaran ja kunnian. Mutta koska nyt tämä maallinen Vapahtaja kuolee, silloin loppuu kaikki usko. Koska omatunto herää, rupeavat synnit ristiinnaulitsemaan Vapahtajaa.  Vapahtaja ristiinnaulitaan ihmisten sydämessä syntein tähden. Ja silloin kuolee se Vapahtaja, jonka päälle ihmiset ovat ennen luottaneet, ja epäusko tulee sijaan.

Mihinkäs nyt on murheellisilla opetuslapsilla turva, koska vanhin kuoli, jolta he luulit saavansa elatusta? Orpolasten täytyy nyt nälkään kuolla. Milläs pitää heidän elämän, koska se Vapahtaja kuoli, jonka päälle he olit luottaneet? Ja maailma on tullut hirveäksi, sydän on tullut murheelliseksi, ihmiset ovat ruvenneet vihaamaan, synnit rupesit karvastelemaan, vihollinen rupes päälle käymään.

Ei maailmaan ole turvaa enää, eikä taivaaseen, koska Vapahtaja kuoli. Nyt taitaa tulla vasta hätä opetuslapsille, koska usko loppui, rakkaus loppui, siveys loppui, ja rukoukset lopuit. Jos Vapahtaja ei tule pian opetuslasten tykö, niin he kuolevat murheesta ja epäilyksestä. Mutta ei kuitenkaan Jeesus saata murheellisia opetuslapsiansa antaa hukkua epäilyksessä, vaan silloin, koska suurin hätä on, tulee hän selittämään raamattua heille. Ja viimein hän ilmoittaa itsensä heille. He tuntevat hänet leivän murtamisesta.

Kolmanneksi. Minkäkaltainen usko on Jeesuksen opetuslapsilla ylösnousemisen  jälkeen? Yksi elävä usko ja vakuutus Jumalan armosta ja syntein anteeksi saamisesta. Ei kuitenkaan ole tämä usko niin vahva, kuin se entinen kuollut usko, koska he luulit Vapahtajan kautta voittavansa maailman tavaran ja kunnian. Vaan se elävä usko on usein heikko, ja suuren sodan kanssa yhdistetty, niin että opetuslapset Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen vaeltavat hopusti ilmoittamaan muille opetuslapsille, että Herra oli heiltä tuttu.

Siinä uskossa, joka tulee opetuslapsille ylösnousemisen jälkeen, on ensiksi suuri pelko ja hartaus, toisinansa murhe ja kaipaus, välistä ilo ja riemu Pyhässä Hengessä, toisinansa kovat kiusaukset ja epäilykset. Ja mitkä vielä ovat elävän uskon tuntomerkit? Yksi suuri halu ilmoittaa muille opetuslapsille heidän koettelemuksiansa ja puhua kristillisyydestä.

Ennen, kuolleessa uskossa, ei ole puhuttu mitään kristillisyydestä. Ja vaikka Vapahtaja silloin puhui paljon kärsimisestänsä, niin ei he silloin ymmärtäneet mitään sovinnosta, katumuksesta ja uudesta syntymisestä. Silloin on ollut ainoastansa yksi turha luottamus sen Vapahtajan päälle, jonka kautta he luulit voittavansa maailman tavaran ja kunnian. Ja niinkuin kuolleessa uskossa on  yksi suuri hengellinen sokeus, niin he ymmärsit Jumalan sanan aivan väärin. He käsitit raamatun nurin ja luulit sen ulosluvatun Vapahtajan tulevan maalliseksi kuninkaaksi, vaikka profeetat olit puhuneet hengellisestä Vapahtajasta.

Ja ehkä Vapahtaja oli puhunut monta kertaa kuolemastansa, ei he sitä puhetta ymmärtäneet. Ja niin se vielä nytki tapahtuu kaikille kuolleen uskon tunnustajille, että he kääntävät Jumalan sanaa nurin: aivan maallisiin mikä kuuluu hengellisiin. Mutta Vapahtajan kuoleman jälkeen tulee opetuslapsille suuri murhe. Koska tunto herää on Vapahtaja ristiinnaulittu ihmisen sydämessä syntein paljouden tähden. Ja silloin tulee heränneille suuri halu kuulla, kuinka Jumalan sanaa selitetään. Se tuntematoin vieras, joka selittää murheellisille sieluille Jumalan sanaa Kristuksen kärsimisestä, on heränneille sieluille rakas. He rupeavat häntä rukoilemaan: "Ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut."

Te murheelliset opetuslapset Emmauksen tiellä, jotka vaellatte Jeesuksen kanssa, ehkä teidän silmänne ovat murheen ja epäilyksen tähden pidetyt, ettette tunne häntä, ruvetkaat nyt hartaasti rukoilemaan sitä tuntematointa raamattuin selittäjää, että hän menis teidän kanssanne kylään, koska armon aurinko on laskenut, ennen kuin se suuri hengellinen pimeys tulee. Rukoilkaat sitä tuntematointa matkakumppania, että hän menis teidän kanssanne kylään, johonka te olette pyrkimässä.

Kukas tiesi, teidän murheen ja epäilyksen tähden pidetyt silmänne avataan Emmauksen kylässä. Kukas tiesi, jos te tulisitte tuntemaan sitä ristiinnaulittua Vapahtajaa leivän murtamisesta. Rukoilkaat sitä tuntematointa matkakumppania, että hän avais sokean raukan silmät ymmärtämään raamattua, koska hän selittää teille Mooseksen ja profeettain kirjoitukset Kristuksen kärsimisestä, kuolemasta ja ylösnousemisesta.

Rukoilkaat, te köyhät ja väsyneet matkamiehet, te murheelliset ja maailmalta ylönkatsotut opetuslapset sitä tuntematointa raamattuin selittäjää, ettei hän jättäis teitä murheeseen ja epäilykseen, koska armon aurinko on laskenut ja kuoleman ehtoo on joutunut; vaan että se tuntematoin matkakumppani seurais teitä kylään, ja olis teidän kanssanne, koska se hengellinen pimeys tulee  teidän päällenne, koska ette enää näe vaeltaa edemmäksi.

O! Sinä tuntematoin raamattuin selittäjä! Avaa kaikkein sokeain raukkain ymmärrys. Selitä kaikille murheellisille ja epäileväisille opetuslapsille Mooseksen ja profeettain kirjoituksia Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemisesta, että heidän sydämensä tulis palavaksi, että heidän silmänsä viimein aukenisit, ja he tulisit sinua tuntemaan leivän murtamisesta. Amen.


Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /




N:o 28                              1 SUNNUNTAINA PÄÄSIÄISESTÄ

Siihen aikaan, koska Samarian kaupungissa oli suuri nälkä, tapahtui, että yksi vaimo oli nälän tähden keittänyt poikansa ja syönyt sen; mutta toinen vaimo ei antanut poikaansa tappaa. Koska Samarian eli Israelin kuningas sai kuulla sen kauhistuksen, että vaimo oli nälän tähden keittänyt ja syönyt poikansa, suuttui hän profeetalle Elisalle, joka oli Jumalan puolesta luvannut, että Israelin kansa pitää tuleman pelastetuksi vihollisen sodalta. Ja kuningas luuli, että profeetta oli valehdellut, sentähden hän aikoi tappaa profeetan. Mutta profeetta Elisa sanoi Israelin vanhimmille: "oletteko te nähneet, kuinka se murhamiehen poika on lähettänyt ottamaan minun päätäni pois? Silloin tuli kuninkaan sanan saattaja profeetan tykö, ja sanoi: "Katso, tämä paha tulee Herralta, mitä minä enää odotan Herraa?" 2. Kun. 6: 25 – 33.

Luonnollinen ihminen odottaa Herraa niin kauan, kuin hänelle kaikki hyvin käy, mutta koska Herra ei tule pian auttamaan, sanoo hän: "Mitä minä enää odotan Herraa."? Se tahtoo sanoa: Ei Jumalalta tule mitään. Ja sitte hän rupeaa vihaamaan niitä, jotka ovat häntä kehoittaneet odottamaan apua Jumalalta. Niin ajatteli tuo paha kuningas, että se oli profeetan syy, että niin suuri nälkä tuli kaupunkiin, että vaimo keitti ja söi poikansa.

Mutta profeetta antoi taas Jumalan puolesta yhden armollisen lupauksen, että Herra totisesti pelastaa kaupungin, ja että eloa toisena päivänä myydään hyvin halpaan. Mutta kuninkaan päämies ei uskonut Jumalan lupauksia profeetan suun kautta, vaan sanoi: "Katso, jos Herra tekis vielä akkunat taivaaseen, kuinka se tapahtuis?" Niin sanoi profeetta kuninkaan päämiehelle: "Katso, sinun silmilläs pitää sinun sen näkemän, mutta ei sinun pidä siitä syömän." Ja niin tapahtui profeetan Elisan ennustuksen jälkeen, että kuninkaan päämies sai nähdä silmillänsä Jumalan viljaa, mutta ei hän saanut maistaa, sillä hän poljettiin kansalta kuoliaaksi. Nämät asiat ja tapaukset seisovat kirjoitettuna 2. Kuningasten Kirjassa 6. ja 7. luvussa.

Moninaiset ovat epäuskon vaikutukset, niinkuin tämä kuninkaan päämies osotti epäuskonsa julkisesti, koska hän sanoi: "Katso, tämä paha tulee Herralta, mitä minä enää odotan Herraa?" Se kuuluu olevan kärsimättömyys ensimmäinen epäuskon hedelmä. Koska ihminen ei saa mieltänsä myöten, tulee hän kärsimättömäksi ja suuttuu Jumalalle. Ei hän suutu riettaalle, joka  teki hänen onnettomaksi, vaan Jumalalle hän suuttuu, joka ei auta niin pian kuin ihminen tahtoo. Ei tämä paha kuningas suuttunut viholliselle, joka piiritti kaupungin ja nälytti ihmisiä, vaan Jumalan palvelijalle hän suuttui, joka oli Jumalan puolesta luvannut apua hänelle. Ja koska nälkä ahdisti kansaa niin kovin, että muutampi tunnotoin vaimo keitti ja söi poikansa, niin kuningas vihastui profeetalle, niinkuin hän olis syypää ollut siihen, että vihollinen piiritti kaupungin. Vai oliko profeetta syypää siihen, että se tunnotoin vaimo söi poikansa nälän tähden? Niin ilmanki luuli se paha kuningas, että Jumalan palvelija oli syypää kaikkeen onnettomuuteen ja viheliäisyyteen, kuin kansalle tapahtui.

Koska rietas kääntää uskottomain silmät nurin, alkavat he kantamaan kristittyin päälle, että Jumala niitten tähden rankaisee pakanoita. Vaikka muutamilla suruttomilla on se usko, että kristittyin tähden säästetään maailmaa. Mutta kuin vielä pakanoilla on se usko, että Jumala varjelee heitä kaikesta onnettomuudesta, ei kristittyin tähden, mutta muutoin pakanain siveyden tähden, sillä pakanoilla on semmoinen usko, ettei pakanat ole pahemmat kuin kristityt. Ja pakanat ei pidä kristityitä ollenkaan ihmisenä, niin kauan kuin kristityt tuomitsevat pakanoita. Mutta jos kristityt lakkaisit tuomitsemasta pakanoita, ja alkaisit juomaan, huoraamaan ja tappelemaan pakanoitten kanssa, sitte vain pakanat uskoisit, että kristityt ovat oikeat ihmiset. Ja pakanain viha loppuis varsin, jos kristityille tulis sama usko ja sama elämä kuin pakanoilla on.

Profeetta Elisa oli nuhdellut Israelin kansaa jumalattomasta elämästä, ja kuningas oli myös vihainen hänelle. Kuitenki sai Jumalan palvelija elää niin kauan, kuin ulkonainen hätä oli, ja profeetta oli myös luvannut Jumalan puolesta, ettei viholliset pääse kaupunkia raiskaamaan. Mutta kaikki kärsivällisyys loppui, niin pian kuin yksi pahanilkinen ja tunnotoin vaimo tappoi poikansa ja söi sen, nälän tähden. Kuninkaan järki loukkaantui siitä, ja nyt hän päätti sokealla järjellänsä, että profeetta oli väärä profeetta, koska ei apua tullut pian profeetan lupauksen jälkeen.

Nyt piti hänen opettaman tuota väärää profeettaa, joka oli muka valehdellut, koska hän oli kehoittanut kuningasta ja kansaa odottamaan apua ylhäältä eikä tämä apu tullut niin pian, kuin kuningas toivoi. Sitte loppui kaikki kärsivällisyys, kaikki usko, kaikki toivo, ja se väärä profeetta, joka oli muka valehdellut, piti nyt ensin saaman hyvin ansaitun rangaistuksen. Mutta tuo pahanilkinen vaimo, joka semmoisen kauhistavaisen työn oli tehnyt, pääsi kaikesta rangaistuksesta.

Semmoinen on yhden pakanallisen ihmisen usko ja autuuden järjestys. Kristitty, joka kehoittaa parannukseen, pitää tapettaman, mutta se, joka tekee kauhistavaisia töitä, se pääsee kaikesta rangaistuksesta. Pakana suuttuu kristityille sen hyvän opetuksen edestä, mutta vihollisille hän ei suutu, eikä myös toisille pakanoille, jotka tekevät kauhistuksia. Tämä paha kuningas heitti kaiken vihansa profeetan päälle, joka oli viatoin, mutta sille murhaajalle hän ei suuttunut, joka oli poikansa keittänyt ja syönyt.

On se vielä toinen esimerkki kuninkaan päämiehen epäuskosta, joka osoittaa, ettei hän uskonut ollenkaan, että Herra saattaa kansaa auttaa nälästä ja vihollisen ahdistuksesta. Tämä päämies osoitti nimittäin epäuskonsa myös sillä sanalla, kuin hän sanoi: "Katso, tämä paha tulee Herralta, mitä minä enää odotan Herraa? Hän ajatteli ilmanki, ettei auta enää Herran päälle luottamus, koska Herra niin kovin rankaisee, että vanhimmat nälän tähden syövät lapsiansa. Mutta vielä toinen sana ilmoitti hänen epäuskonsa. Koska profeetta antoi hänelle sen lupauksen, että jauhot tulevat toisena päivänä niin halvaksi, ettei ole koskaan niin halpa ollut, niin sanoi kuninkaan päämies profeetalle: "Katso, jos Herra vielä tekis akkunat taivaaseen, kuinka se tapahtuis?"

Tämä oli ainoastansa yksi maallinen asia, ja niinmuodoin mahdollisempi kuin hengelliset asiat, jotka työläästi uskotaan. Ehkä moni sanoo, ettei ihminen voi ruumistansa uskoa Jumalan haltuun. Mutta kuinka hän sitte sielunsa uskoo, jos hän ruumistansa ei usko, joka on kuitenkin se halvempi osa ihmisestä? Kyllä sentähden kaikki pakanat helposti uskovat molemmat, koska hätää ei ole, mutta hädän aikana ne ei usko kumpaakaan.

Meidän pitää Jumalan armon kautta laveammalta katseleman epäuskon vaikutuksia, ja kuinka hirmuisesti epäusko on juurtunut ihmisen sydämeen. Mutta se suuri uskon alkaja ja päättäjä, joka on monta epäuskoista sielua pelastanut epäuskon ja epäilyksen suosta, vetäköön ja nostakoon niitä raukkoja epäilyksen suosta, jotka ovat vajoamassa kainaloihin asti. Ja sinä epäuskoinen Tuomas, pistä sormes naulain reikään jos tohdit, eli peitä silmäs ja mene häpeämään. Varoita vain, ettes kisko Jeesuksen haavoja uudesta, jos sinä rupeat mustilla sormilla kaivamaan hänen haavojansa. Kuule sinä suuri uskon alkaja ja päättäjä epäileväisten huokaus. Isä meidän, joka olet taivaassa jne.

 

Evankeliumi: Joh. 20: 19

Koska moni Tuomas vielä epäuskon kanssa taistelee, vaikka hän on totisesti Jeesuksen opetuslapsi, niin pitää meidän Jumalan armon kautta tällä kerralla perään ajatteleman ja tutkisteleman: Minkä tähden Tuomas ei tahdo uskoa, että Jeesus on ylösnoussut, vaikka kymmenen vierasta miestä todistavat? Pistä nyt sormesti naulain reikään Tuomas jos muutoin et tahdo uskoa.

Tuomas on totisesti nähnyt Jeesuksen kuolevan ristin päällä. Hän on seisonut muitten opetuslasten kanssa ristin kohdalla. Hän on itkenyt ja parkunut muitten opetuslasten kanssa. Tuomaan vanha usko on siis peräti loppunut. Ei hän jaksa enää uskoa, ehkä kuka sanois hänelle, että Jeesus on elämässä. Ei Tuomas usko, että muutkaan ovat nähneet Herran. Siinä nyt on yksi epäuskon hedelmä, että Tuomas ei usko muitakaan opetuslapsia olevan paremmassa tilassa. Ei hän usko, että muut opetuslapset ovat nähneet Herran.

Mutta missäs Tuomas silloin oli, koska Jeesus ensimmäisen kerran ilmestyi? Olikohan Tuomas silloin viinaporvarin talossa? Emme voi sitäkään uskoa, että hän oli viinaporvarin talossa, sillä Jeesuksen murhaajat ja sotamiehet pruukaavat viinaporvarin talossa käydä pääsiäispäivänä. Onkohan sitte Tuomas naimisen raadissa, koska hän ei ole opetuslasten seurassa pääsiäispäivänä? Minä uskon, että Tuomaalla on niin suuri murhe Vapahtajan kuolemasta, ettei hän jaksa huorain perässä juosta. Sillä huorat, ja erinomattain ne siveät huorat, laittavat pääsiäispäivänä naimisia ja häitä. Mutta Jeesuksen murheelliset opetuslapset, jotka ovat katumuksessa ja epäilyksessä, ei jaksa sentähden huorain perässä juosta pääsiäispäivänä.

Taikka olikohan Tuomas mennyt Nikodeemuksen tykö arvelemaan, mihinkä paikkaan Jeesuksen ruumis oli viety? Ei sekään ole uskottava, että Tuomas jaksoi käydä yhden siveän maailmanherran tykönä. Mutta joku maallinen reissu hänellä oli edessä, koska hän ei ollut muitten opetuslasten kanssa kristittyin kokouksessa.

Minä luulen, että Tuomas oli silloin vaeltamassa yksinäisyydessä, sillä hän oli tosin suuressa epäilyksessä, mutta hän oli semmoinen hengellinen nauta, joka tahtoo aivan yksin vaeltaa, ja yksin hakea tietä taivaan valtakuntaan. Ei semmoinen ihminen pysy opetuslasten seurassa, eikä hän pysy taas maailman joukossa; mutta tulee hän välistä kristittyin kokoukseen. Ja jos toiset opetuslapset puhuvat jotaki hänelle Kristuksen ylösnousemisesta, niin hän sanoo varsin: "Ellen näe hänen käsissänsä naulan reikää ja pistä sormeani naulain siaan, ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko."

Onnetoin olet Tuomas rukka, koska et usko ollenkaan, että muut opetuslapset ovat nähneet Herran. Et sinä usko heitäkään kristityksi. Et sinä usko, että muilla opetuslapsilla on elävän uskon kipinä. Et sinä usko, että muilla opetuslapsilla on nyt ilo sydämessä Kristuksen ylösnousemisesta, vaikka sinulla ei ole muuta kuin epäilys, murhe ja epäusko. Voi! Voi! sinua Tuomas parka! Onnetoin sinä olet sen epäuskon kanssa, ja jos Jeesuksella ei olis niin suuri rakkaus sinua kohtaan, että hän tahtoo vielä sinuaki siitä surkeasta epäuskon tilasta ylös vetää, niin sinä menisit pian sen epäuskosti kanssa helvettiin. Menisit pian Juudaan jälkiä seuraamaan. Ja jos sinä tietäisit, Tuomas parka, kuinka paljon sinä kiusaat Jeesusta epäuskollas, niin sinä menisit varsin loukkoon häpeämään.

Mutta nyt sanoo Tuomas: "Minä tiedän, että Jeesus on totisesti kuollut, mutta en minä saata uskoa, että hän on totisesti ylösnoussut, ehkä sen kuka sanois minulle." Mutta tiedätkös, Tuomas, kuinka suuri vaiva on Jeesuksella sinusta sinun epäuskos tähden? Koska et saata eli tahdo uskoa, mitä muut opetuslapset todistavat Jeesuksen ylösnousemisesta, niin sinun surkea sielun tilas tulee Jeesukselle suureksi vaivaksi. Sinä kiusaat Jeesusta niin paljon epäuskollas, että sinä saatat hänet murheelliseksi. Hänelle on jo tullut suuri murhe siitä onnettomasta Juudaksesta, joka vilpistyi pois siitä piiskuisesta laumasta, ja sillä tavalla meni yksi onnetoin eksynyt lammas synnin metsään, ja tuli kaikille pedoille ruoaksi.

Vielä hänen piti saaman murhetta Tuomaasta, joka myös on joutunut murheeseen, ja kuitenki rakastaa häntä, ja tahtois uskoa, mutta ei kuitenkaan usko, sillä omavanhurskaus on noussut päähän ja saarnaa siellä järjessä: "Ei ole Jeesus noussut ylös; ja ellen näe hänen käsissänsä naulain reikää ja pistä sormeani naulain siaan, en minä usko." Ja minkätähden et sinä usko, Tuomas, että Jeesus on ylösnoussut? Jaa, sentähden sinä olet niin epäuskoinen, että sinulla on ylön suuri järki pääkallossa. Omavanhurskaus ja itseys nousi päähän, ja sinä uskot nyt, mitä omavanhurskaus saarnaa järjessä. Mutta et sinä usko, mitä raamattu todistaa; et sinä usko, mitä muut opetuslapset todistavat.

Uskotkos sinä, että muut opetuslapset ovat nähneet Herran? Et sinä taida sitäkään uskoa. Vai onko sinulla semmoinen tunto, että sinä et ole mahdollinen näkemään? Älä huoli, et sinä ole tosin mahdollinen näkemään, mutta sinun pitää kuitenki näkemän, että viimein uskoisit, sillä muutoin sinä menet epäuskon kanssa helvettiin. Ja jos sinä tietäisit, Tuomas, kuinka paljon sinä kiusaat Jeesusta epäuskollas, niin sinä menisit varsin loukkoon häpeämään.

Mutta koska sinä olet uhannut, Tuomas, ettet usko, ennenkuin sinä sormes pistät naulan siaan, niin koeppas nyt, Tuomas, kuinka rohkea sinä olet pistämään, koska Jeesus tulee ja käskee sinun pistää. Kukas tiesi, tohditkos sentähden pistää, vaikkas olet uhannut. Kuka tiesi ovatko sinulla niin puhtaat sormet, että sinä uskaltaisit niillä sormilla ruveta Vapahtajan haavoja koettelemaan. Katso perään, Tuomas, kuinka puhtaat sormet sinulla on, ennenkuin sinä menet Jeesuksen haavoja koettelemaan. Sinun pitää muistaman, Tuomas, ennenkuin sinä menet Jeesuksen haavoja sormillasti koettelemaan, sinun pitää muistaman, että sinä olet ennen niillä sormilla välistä vanhaa hapatusta sotkenut, ja välistä pirun paskaa kaivanut, ja kuka tiesi olet niillä sormilla huoranki persettä kaivanut. Ja nyt sinä olet aikonut niillä sormilla ruveta Jeesuksen haavoja kaivamaan. Kukas tiesi, Tuomas, tohditkos sentähden pistää sormiasti naulain reikään.

Minä luulen, Tuomas, että sinun täytyy mennä loukkoon häpeämään, koska itse Herra Jeesus, se ristiinnaulittu, osoittaa sinulle haavojansa ja käskee pistää. Miksikä sinä et pistänyt, Tuomas? Älä ole epäileväinen vaan uskovainen. Kukas tiesi, kuinka monta kertaa se ristiinnaulittu Herra Jeesus on sinulle osoittamassa haavojansa, ennenkuin hän astuu ylös taivaaseen, ja sinä jäät maan päälle ikävöitsemään ja huutamaan: "Jeesus, Daavidin poika!" Kuuleeko hän enää sinun huokauksias taivaassa, koska hän on niin kaukana sinusta? Kuuleeko hän enää katuvaisten ja epäileväisten huutoa, koska hän on mennyt taivaaseen, ja on täällä jo osoittanut haavojansa epäileväisille sieluille, eikä ole uskoneet.

Kuinka monta kertaa on se ristiinnaulittu osoittanut haavojansa niille raukoille, jotka epäuskon tähden istuvat pimeyden luolassa ja huokaavat. Kuinka monta kertaa on hän jo soimannut epäuskon vankeja, jotka ei ole uskoneet, että hän on ylösnoussut. Mutta aina ne raukat kiusaavat sitä taivaallista vanhinta. Aina ne saattavat Jeesusta murheelliseksi. Aina ne sulkevat itsensä ulos taivaan valtakunnasta. Aina ne tahtovat tehdä Jeesuksen opetuslapsia valehtelijaksi. Aina he antavat Jumalan karitsan veren hukkaan maahan vuotaa. Kukas tiesi, kuinka monta pisarata enää tippuu Jeesuksen haavoista. Kukas tiesi, jos ei ole jo viimeiset pisarat tippumassa syntisen maan päälle Jeesuksen haavoista.

Mistäs sitte epäileväiset saavat puhdistuksen, koska kaikki Jumalan karitsan veri loppuu? Hitaat ovat Jeesuksen murheelliset opetuslapset konttaamaan ristin juureen. Tomppelit ja hitaat ovat Jeesuksen murheelliset opetuslapset uskomaan kaikkia niitä, kuin profeetat ovat hänestä kirjoittaneet. He ovat hitaat uskomaan, mitä Jeesus on ennen jo todistanut itsestänsä. Kukas tiesi, kuinka monta kertaa se armollinen Herra Jeesus on enää osoittamassa teille haavojansa, te epäileväiset? Hän on jo monta kertaa osoittanut haavojansa maailmalle ja sanonut: "Katsokaat, paatuneet, minkäkaltaisia haavoja minä olen saanut teidän tähtenne." Mutta maailma nauraa vain ja sanoo: "Et suinkaan meidän tähtemme ole niitä haavoja saanut. Itse ilmanki olet loukannut itseäs."

Nyt hän vielä osoittaa murheellisille, katuvaisille ja epäileväisille ja maailmalta ylönkatsotuille haavojansa. Mutta ei nekään raukat voi uskoa, että Jeesus on niitä haavoja saanut heidän tähtensä. Ja jos he vielä sen uskovat, että Jeesus on heidän tähtensä niitä kuoleman haavoja saanut, niin ei he voi sitä uskoa, että hän on kuolluista ylösnoussut, erinomattain Tuomas, joka tahtoo kaikki muut opetuslapset tehdä valehtelijaksi. Eikös se ole suuri synti ja häpeä, Tuomas, että sinä tahdot tehdä muita Jeesuksen opetuslapsia valehtelijaksi, jotka ovat todistaneet ja sanoneet: "Me näimme Herran." Miksikä et ole niitten todistuksia uskonut?

Pistä nyt sormes naulan siaan, jos et tahdo muutoin uskoa. Ojenna kätes ja pistä kylkeen, eli mene loukkoon häpeämään. Mutta etpä tohtinutkaan, Tuomas, pistää. Jokos täydyt ruveta uskomaan ilman pistämättä? Niin me luulemme, että sinun täytyy uskoa vastoin tahtoas, vastoin järkeäs, vastoin luontoa ja vastoin tuntoasti. Sinun täytyy uskoa vastoin entisiä sanojas, ja sinun täytyy nyt epäuskon tähden mennä loukkoon häpeämään ja sanoman: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"

"Ettäs näit minun, Tuomas, niin sinä uskoit. Autuaat ovat ne, jotka ei näe, ja kuitenki uskovat." Amen


Lähde: Kirkkopostilla 1876.




N:o 29                               2 SUNNUNTAINA PÄÄSIÄISESTÄ 1854

Mutta Daavid sanoi Saulille: sinun palvelijas kaitsi isänsä lampaita; ja tuli jalopeura ja karhu, ja vei lampaan laumasta. Niin minä juoksin sen perässä ja löin sen, ja tempaisin sen ulos hänen suustansa. Ja kuin hän karkais minua vastaan, niin minä tartuin hänen partaansa, löin hänen ja tapoin. 1. Sam. 17: 34

Tämä jalo työ osoittaa, että Daavidilla oli voimaa ja rohkeus sotimaan jalopeurain ja karhuin kanssa, että hän varjelis lampaitansa. Mutta ei ole kaikilla lampaan paimenilla semmoinen rohkeus sotia jalopeurain ja karhuin kanssa kuin Daavidilla, vaan useimmat paimenet on semmoiset, että he pakenevat, koska susi tulee. Erinomattain palkka paimen, koska hän näkee suden tulevan, pakenee hän, ja antaa suden raataa lampaita.

Mutta Daavidilla oli semmoinen rohkeus, että hän meni sotimaan jalopeuran ja karhun kanssa, vaikka tämä oli sangen vaarallinen sota, sillä molemmat, sekä jalopeura että karhu, ovat hirmuiset pedot, jotka pian repivät paimenen, niin kuin te olette nähneet ja kuulleet. Jalopeura on senkaltainen peto, jonka voiman edessä ei mikään kestä. Jos hän karkaa ihmisen päälle, niin hän kiskoo ihmisen kappaleiksi.

Mutta jalopeura luottaa myös voimansa päälle, ja niinmuodoin ylönkatsoo ihmistä, ja sentähden pääsi Daavidi lyömään häntä. Ei ole karhukaan juuri ylönkatsottava peto. Jonka päälle hän karkaa, pitää oleman hyvin varustettu, jos hänen pitää varjeleman henkeänsä. Mutta silloin, koska hän on juuri lampaan ottanut, eli muun luontokappaleen laumasta, sanotaan hänen luontonsa olevan semmoisen, ettei hän silloin karkaa paimenen päälle, jonka tähden paimen saapi välistä lyödä häntä. Ja tämä ilmanki on ollut Daavidin aikana yksi hiljainen jalopeura ja yksi hiljainen karhu, koska niiden kautta ei tullut Daavidille vahinkoa. Siitä tapauksesta teki nyt Daavidi sen päätöksen, että hän saattaa sen ympärileikkaamattoman filistealaisenki tappaa, sillä ei hänkään ole pahempi eli julmempi kuin jalopeura ja karhu.

Ei taida olla monta semmoista lammaspaimenta, jotka juuri jalopeuran ja karhun kanssa rupeavat tappelemaan yhden lampaan tähden. Meidän Vapahtajamme sanoo tämän päivän evankeliumissa, että palkollinen pakenee, koska hän näkee suden tulevan. Ja niin se myös on tapahtunut, että palkollinen on aina paennut, koska susi on tullut raatamaan ja haaskaamaan lampaita. Muutampi paimen ei huoli ollenkaan lampaista. Muutampi vihaa lampaita ja rakastaa keituria. Muutampi on niin sokea, ettei hän saata eroittaa lammasta hukasta. Ja semmoinen paimen ei tottele ollenkaan lampaista, mutta ruokkii vain hyvin keituria, että hän sais hyvin maitoa. Muutampi näkee kyllä suden tulevan, mutta ei hän varjele lampaita, vaan antaa suden raataa ja haaskata lampaita.

Semmoiset ovat nyt palkolliset ja palkka paimenet, ei he rupea sotimaan jalopeurain ja karhuin kanssa, mutta antavat vain suden raataa ja haaskata lampaita. Daavidi oli ensimmäinen paimen, joka rupeis sotimaan jalopeuran ja karhun kanssa, ja saattoi niin muodoin lampaitansa varjella; ja tempais vielä muutaman lampaan jalopeuran hampaista. Mutta ei ole moni Daavidin jälkeen saattanut varjella lampaita suden hampaista, paitsi se suuri Israelin paimen, joka antoi itsensä sotaan sen julman pedon kanssa, ja saattoi omalla verellänsä pelastaa muutampia, ehkä harvoja sieluja suden hampaista.

Se suuri Israelin paimen vaeltaa vielä raskaita, vaivalloisia ja verisiä askeleita Israelin vuorilla, Saaronin laaksossa ja Jordanin virran tykönä, huutain ja valittain, että kadonneet lampaat ei tahdo kuulla hänen ääntänsä, vaikka hän on niitä etsinyt murheella ja ikävöitsemisellä sekä vanhassa että uudessa testamentissa. On hän tosin muutampia löytänyt, mutta suurempi osa on vielä poissa. Ja ei ole tietoa, mistä hänen pitää niitä raukkoja löytämän, jotka nyt ovat eksyksissä ja synnin erämaassa. Hukkaan taitaa hänen vaivansa mennä. Hukkaan hän joutuu huutamaan, etsimään ja ikävöitsemään, koska ei näy jälkiäkään, ei Siinain vuorella, ei Saaronin laaksossa, eikä Jordanin rannalla.

Viimein tulee pimeäksi tämä maailma, ja hänen täytyy lakata hakemasta niitä kadonneita lampaita. Silloin tulee hukka, silloin tulee karhu, silloin tulee jalopeura, ja silloin tulevat kaikki maailman pedot kiskomaan, raatamaan ja haaskaamaan niitä raukkoja, jotka eivät ole antaneet itseänsä löytää päivän aikana; jotka eivät ole vastanneet, koska paimen on huutanut.

O, suuri Israelin paimen, tässä on vielä paljon niitä kadonneita lampaita, jotka ei ole kuulleetkaan paimenen ääntä, ja jos muutamat olisit kuulleet, ei ole kuitenkaan vastanneet. On myös hukkia, karhuja, jalopeuroja ja muita petoja, jotka haaskaavat, raiskaavat ja raatavat lampaita. Missäs on nyt Daavidi, se uskollinen lammasten paimen, joka tempaa haavoitetuita jalopeuran suusta? Missäs on Israelin paimen, joka vaeltaa niitä raskaita ja vaivalloisia askeleita, etseissänsä niitä raukkoja, jotka kadonneet ovat? Minä toivon, että se suuri paimen varjelee niitä karitsoita, jotka kumartavat polviansa, koska imemä halu tulee, ja huokaavat nöyrällä ja särjetyllä sydämellä. Isä meidän, joka olet taivaissa jne.

 

Evankeliumi: Joh. 10: 11

Meidän pitää nyt Jumalan armon kautta katseleman, kuinka palkollinen pakenee, koska hän näkee suden tulevan. Mutta hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Antakoon se suuri Israelin paimen armonsa, että joku lammas pelastettaisiin suden hampaista!

Palkollinen on semmoinen paimen, joka näkee suden tulevan. Ei hän ole peräti sokea, niinkuin muutamat keiturin paimenet, jotka ei näe ollenkaan, että susi on laumassa. Mutta tämä palkollinen, josta Vapahtaja on puhunut, näkee suden tulevan. Hän näkee esimerkiksi, kuinka viina hukka haaskaa ja raataa seurakuntaa. Mutta ei hän tohdi antaa itseänsä sotaan viina hukan kanssa, sillä hän pelkää, että viina hukka tulee päälle. Ja mitäpä tuo tekee? Viina hukka tulee päälle, jos paimen tahtoo ryöstää jonkun sielun hänen suustansa. Viina hukka ei säästä paimenta, jos vaan paimen alkaa todella sotimaan hänen kanssansa.

Mutta palkollinen, se on senkaltainen paimen, joka ei tottele lampaista, vaan paimentaa ainoastansa palkan tähden. Hän pakenee viina hukan edestä ja antaa viina hukan haaskata ja raiskata seurakuntaa. Ei semmoinen paimen tohdi haukkua juomaria eikä viinaporvaria, vaan antaa heidän rauhassa juoda ja tapella, ettei hän tulis vihattavaksi seurakunnalta. Se on nimittäin kaikille tiettävä, että koska parhaat miehet seurakunnassa ovat viinaporvarit, niin he suuttuvat kaikille, jotka pilaavat heidän kauppansa. Ja juomarit kantavat hengellistä vihaa niille, jotka heitä haukkuvat juopumuksesta.

Tätä viina hukan vihaa pelkää palkollinen ja pakenee. Ei hän tohdi puhua mitään juomarille eikä viinaporvarille, vaikka hän näkee kyllä, kuinka viina hukka haaskaa ja raiskaa seurakuntaa. Jos tulee huora susi seurakuntaan, niin taas pakenee palkollinen ja ajattelee, että huorasusi häntä tappaa. Kyllä tosin huora susi tulee päälle, jos paimen tahtoo häntä estää haaskaamasta ja raiskaamasta seurakuntaa. Me tiedämme, että huora susi tuli Johannes Kastajan päälle, sillä se kuninkaallinen huora oli niin kovin suuttunut Johannekselle, että hänen täytyi anoa Johanneksen päätä vadin päälle. Koska huora ei saa rauhassa himoansa täyttää, tulee hän mustaksi kasvoilta niin kuin naaras piru ja vannoo kaikkein rumain henkein kautta, että hänen pitää kostaman.

Vaikka ei yksikään ihminen ole niin onnetoin ajassa ja iankaikkisuudessa kuin yksi vanha huora. Kuitenkin palaa hänen himonsa niin kuin helvetin valkia, ja sen himon tähden hän panee kaikki koreuteen, että hän kelpais huorapukille. Koska huoruuden perkele tulee seurakuntaan, silloin tulee paljon vaivaisia seurakunnan päälle. Ei ainoastans ne vanhat huorat, jotka pirun paskaa kantavat, vaan myös ne huoran siemenet, jotka käyvät ympäri maakuntaa ja kerjäävät. Nämät huoran siemenet ei tiedä, kuka heidän oikia isänsä on. Vielä huoruuden perkele tuopi vaivaisia seurakunnan päälle semmoisista, jotka lihan himon tähden naivat tyhjän päälle. Niillä on vahva usko Jumalan päälle, että kyllä Jumala ruokkii. Mutta ei Jumala ole luvannut ruokkia ilman välikappaletta. Ei ruoka tule tyhjästä. Mutta huoruuden perkele sekoittaa vielä järjen, että muutamat tulevat niin sokiaksi, ettei he näe kahta sormea eteensä, mihinkä tilaisuuteen he nyt antavat itsensä, josta köyhyys pitää välttämättömästi seuraaman.

Kaikkia näitä näemme järjelläkin, mutta ei viinaporvarit eikä huorapukit siitä huoli, että he laittavat vaivaisia seurakunnalle ja auttavat lukemattomia sieluja helvettiin ennen määrättyä aikaa. Ne sanovat vaan: "Vastatkoon kukin töittensä edestä, ja pitäköön kukin itsestänsä vaarin." Näitä näkee kyllä palkollinen. Hän näkee, kuinka viina hukka ja huoruuden susi hävittää seurakuntaa, mutta ei hän tohdi antaa itseänsä sotaan niiden kanssa. Ennen hän pakenee koko seurakunnasta, ennen kuin hän alkaa viina hukan kanssa sotimaan ja huorain kanssa taistelemaan, sillä hän tietää hyvin, että parhaat miehet seurakunnassa rupeavat häntä vihaamaan, jos hän alkais niitten kanssa sotia.

Jos tulee ahneuden perkele seurakuntaan, joka turhalla kaupallans viepi ulos viimeisen rovon seurakunnalta, niin taas pakenee palkollinen ja sanoo: "Minä en rupea niiden kanssa sotimaan, jotka tuovat kauppakalua seurakuntaan. Joka tahtoo silkkihuivia ostaa, niin ostakoon. En minä rupea niitä silkkihuoria haukkumaan. Ja ne jotka kräämiä tuovat seurakuntaan, tarvitsevat tienata kaupallansa. Vaikka nyt jokainen näkee ja ymmärtää vielä järjellänsä, että silkkihuorat häätyvät viimein syömän niitä madon paskoja, joita he nuorempana ovat ostaneet, johon he ovat ennen kaiken tienauksensa panneet, ei ne toiset silkkihuorat tule sen kautta viisaammaksi.

Muutamat silkkihuorat, jotka ovat ennen nuorempana käyneet verassa ja silkissä, saavat viimein käydä ryysyissä, saavat viimein käydä maantietä myöten ja kerjätä. Mutta ei toiset tule sen kautta viisaammaksi. Aina näkyvät silkkihuorat temppelissä, kaduilla ja kujilla. Aina näkyy semmoisia silkkihuoria, jotka näyttävät kauneutensa maailmalle, vaikka ei ole puhdasta lankaa paljaan ihon päällä, koska he tulevat Jumalan tuomion eteen.

Katso, näin nyt eletään maailmassa. Ja vaikka palkollinen näkee suden tulevan, ei hän puhu mitään, vaan antaa jokaisen elää niin kuin rietas käskee. Viina hukka, huorasusi ja koreuden perkele ovat kuitenkin näkyväiset. Ja jokainen, jolla järki on, pitäis ymmärtämän, että semmoiset synnit tuovat myötänsä taudin, köyhyyden, alastomuuden ja maallisen hädän jo tässä elämässä. Mutta Vapahtaja on sanonut: "Jos minä maallisia teille sanon, ja ette usko, kuinka te uskoisitte, jos minä taivaallisia teille sanoisin?"

Jos nimittäin palkollinen pakenee, koska hän näkee viinahukan tulevan, mitäs hän sitte tekee, koska hän näkee muita perkeleitä tulevan, jotka ovat näkymättömät ja ymmärtämättömät hänelle? Jos kunnian perkele tulee kutsumaan häntä pitoihin, niin kuin graviaisiin, ristiäisiin ja häihin, silloin palkollinen ei ymmärrä paetakaan, vaan antaa itsensä kunnianperkeleen seuraan, syöpi ja juopi hänen kanssansa, ja sanoo: "Ei Jumala kiellä viatonta iloa. Menipä Vapahtaja syömään spitalisen Simonin huoneessa, joka oli fariseusten ylimmäinen. Söipä Vapahtaja publikaanein ja syntisten kanssa. Eipä hän ylönkatsonut Jumalan siunausta, niin kuin nämät villihenget tekevät."

Vai niin! Onkos kirjoitettu missään Raamatussa, että silloin on pidetty ristiäisiä ja graviaisia? Noh! sanovat nyt maailman orjat, jotka mielellänsä pitävät vatsansa jumalana ja palvelevat peräsuolen jumalata, kussa ikänäns annetaan tilaa. Jos ihminen syntyy, niin heidän pitää palveleman sitä. Jos ihminen kuolee, niin heidän pitää palveleman sitä samaa peräsuolen Jumalata. - Menipä Jeesus häihin! Joo, miksei: koska häät pidettiin Jumalan pelvossa. Mutta nyt pidetään häät sen jumalan kunniaksi, joka asuu alimmaisessa taivaassa. Nyt juodaan, kirotaan ja tapellaan häissä. Nyt huorataan ja tanssitaan häissä. Nyt perkele saapi kunnian, koska ihmiset naivat. Semmoisihin häihinkös Jeesus on kutsuttu vieraaksi? Ei vaan perkele semmoisiin häihin on kutsuttu. Ja se muuttaa Jumalan viljaa pirun paskaksi. Niin kuin hän tähän saakka on opettanut ihmisiä pilaamaan Jumalan viljaa, niin hän tästedeskin opettaa heitä pilaamaan Jumalan viljaa.

Ja palkollinen, koska hän näkee viina hukan tulevan, niin hän pakenee. Koska hän näkee kunnian tulevan, niin hän menee seuraan. Ei suinkaan palkollinen sano kunnianperkeleelle: Mene pois, Saatana, eli tunnusta syntisi. Ei palkollinen sano ahneuden perkeleelle: Maksa vääriä tekojas! Ei palkollinen tohdi sotia yhdenkään pedon kanssa. Viinahukka saapi raiskata seurakuntaa. Ei palkollinen puhu mitään viinahukalle. Jos ahneuden perkele tulee nylkemään seurakuntaa, ei palkollinen puhu mitään. Jos kunnian perkele tulee raiskaamaan, ei palkollinen puhu mitään. Jos huoruuden perkele tulee saastuttamaan seurakuntaa, ei palkollinen puhu mitään. Jos koreuden perkele tulee haaskaamaan, ei palkollinen puhu mitään. Kaikki hukat saavat vapaasti ja ilman estettä haaskata lampaita. Ja koska hän näkee suden tulevan, niin hän pakenee.

Näin on tosi siis, mitä Vapahtaja on sanonut tämän päivän evankeliumissa, että palkollinen ei tottele lampaista. Mutta meidän toivomme on, että se suuri Israelin paimen on itse pitävä murheen lampaistansa kaikissa paikoissa, kussa he hajotetut ovat Israelin vuorilla. Sillä palkollisten tähden kyllä saavat kaikki pedot haaskata ja raataa lampaita. Ilmanki se suuri Israelin paimen pitää murheen lampaistansa ja viepi heitä parhaalle laitumelle, ja varjelee heitä suden hampaista, niin myös lumisateesta ja rajuilmasta, että he saisit vähäisen aikaa levätä ristin kohdalla, Golgatan mäellä, ja viimein Siionin vuorella, kussa rammat hyppäävät niin kuin peurat, ja karitsat iloitsevat ynnä emänsä kanssa ijankaikkisesti. Amen!


Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /




N:o 30A                             3 SUNNUNTAINA PÄÄSIÄISESTÄ 1850

Minä saatan sinulle suuren vaivan, koskas siinnyt olet: sinun pitää kivulla synnyttämän lapsia. 1. Moos.3: 16

Jumala pani tämän rangaistuksen vaimon päälle, että hänen pitää synnyttämän kivulla. Tämä syntymä vaiva tuli vaimolle synnin tähden. Jos vaimo ei olis syönyt kieltyn puun hedelmästä, olis hän saattanut ilman vaivatta synnyttää. Mutta synnin tähden tuli tämä syntymä vaiva hänen päällensä.

Tästä luonnollisesta syntymävaivasta on myös Vapahtaja ottanut vertauksen, koska hän sanoi opetuslapsillensa: "Koska vaimo synnyttää, on hänellä kipu, sillä hänen hetkensä tuli. Mutta koska hän on lapsen synnyttänyt, ei hän enää muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan." (Joh. 16: 21.)

Tässä puhuu hän siitä hengellisestä syntymä vaivasta, joka tuli opetuslapsille Vapahtajan kuoleman kautta. Opetuslapsille tuli yksi suuri hengellinen murhe Vapahtajan kuoleman jälkeen, ja tämä suuri hengellinen murhe, eli syntymä vaiva on Jumalalta päälle pantu synnin lankeemuksen tähden. Sillä me kuulemme 1. Moos. 3. luvussa, että Herra pani ensiksi luonnollisen syntymä vaivan vaimon päälle sentähden, että hän oli syönyt kieltyn puun hedelmästä.

Toiseksi otetaan tästä syntymä vaivasta vertaus, kuinka syntymä vaiva tulee Jeesuksen opetuslapsille hengellisessä tarkoituksessa, koska niille tulee hengellinen murhe. Vapahtaja sanoo nimittäin tämän päivän evankeliumissa: "Teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee. Te tulette murheelliseksi, mutta teidän murheenne käätään iloksi." Jokainen opetuslapsi on saanut koetella, että se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen on, saattaa parannuksen autuudeksi, jota ihminen ei kadu. Jeesuksen opetuslapset ovat myös omasta koettelemuksesta saaneet tuta, että heidän murheensa käätään iloksi. Niin muodoin on se syntymä vaiva, joka synnin tähden pantiin Jumalalta vaimon päälle, myös pantu niitten päälle, jotka uudesta syntyvät.

Tästä syntymä vaivasta puhuvat kaikki profeetat, ja apostoli Johannes näki ilmestyksessä yhden vaimon, joka huusi syntymä vaivassa; jolla oli kruunu päässä. Hän oli puetettu auringolla ja kuu hänen jalkainsa alla. Kaikki nämät raamatun paikat puhuvat siitä syntymä vaivasta, joka hengellisessä tarkoituksessa pitää tuleman Jeesuksen opetuslapsille. Mutta me tiedämme, että vaimon pitää ensiksi raskaaksi tuleman, ennenkuin syntymä vaiva saattaa hänelle tulla. Jumala sanoi nimittäin 1. Mooseksen kirjassa 3. luvussa: "Minä saatan sinulle kivun, koskas olet siinnyt." Josta myös seuraa, ettei tule syntymä vaivaa muille, kuin niille, jotka ovat siinneet eli raskaaksi tulleet.

Mutta maailman huorat ei tahdo raskaaksi tulla. He tahtovat huorin tehdä, mutta ei siitä. He  tahtovat lihan himoja huvittaa, mutta ei he tahdo synnyttää. Kuinkas niille tulee syntymä vaiva, jotka ei tahdo raskaaksi tulla? Jumala valittaa profeetan Hesekielin kautta, että Israel on yksi hengellinen huora, joka teki huorin monen epäjumalan kanssa ja antoi egyptiläisten huorimiesten pusertaa hänen rintojansa. Niin on myös riettaan huora antanut riettaan pusertaa hänen rintojansa, ja on maannut riettaan sylissä monta ajastaikaa; ja on huorin tehnyt monen epäjumalan kanssa. Hän on niin monen kanssa tehnyt huorin, että hän viimein tuli hedelmättömäksi eli pohjattomaksi huoraksi.

Semmoinen pohjatoin huora ei tule hedelmälliseksi, vaikka hän makais Pyhän Hengen vieressä joka yö. Ja kuinkapa semmoiselle tulis syntymä vaiva, joka on hedelmätöin? Ja semmoiset hedelmättömät ja pohjattomat huorat ovat ensiksi maailman viisaat, jotka katsovat Pyhän Hengen vaikutukset riettaan vaikutukseksi. Rietas on niin kauan pusertanut heidän rintojansa, että ne ovat paatuneet. Rietas on niin kauan pitänyt heitä sylissänsä, että he ovat häneen suostuneet. Ja viimein, kun rietas oli kauan heitä suostutellut, sai hän heidät huoraamaan. Kuinkas nämä riettaan huorat saattavat tulla hedelmälliseksi, jotka ovat niin monen epäjumalan kanssa huorin tehneet, että he viimein tulit pohjattomaksi huoraksi?

Koska riettaan huorat tulevat vanhaksi, panee rietas heitä paskojansa kantamaan, jonka kautta he tulevat hävittömäksi huoraksi. Ja semmoiset kaatavat kusikiuluja Vapahtajan morsiamen piikain päälle. Mutta kyllä ne sentähden ovat siveät ja koreat maailman edessä, ja suuttuvat vielä hirmuisesti, jos joku soimaa eli haukkuu heitä riettaan huoraksi. He aikovat kysyä kunniansa perään, jos joku heitä haukkuis huoraksi ja varkaaksi, sillä he tietävät itsensä viattomaksi. Rietas on tehnyt heitä viattomaksi, ja on antanut heille sen vakuutuksen, että he ovat viattomat.

Muutoin he tunnustavat itsensä suureksi syntiseksi, mutta Jumala on armollinen, nimittäin se maailman jumala, jota he ovat palvelleet. Maailman jumala on heille niin armollinen, että hän antaa synnit anteeksi ilman surutta, ilman murhetta, ilman katumuksetta. Ja koska rietas on antanut heidän syntinsä anteeksi, silloin he uskovat Vapahtajan päälle. He käyvät myös Herran ehtoollisella ja antavat siellä suuta Vapahtajalle, mutta kirkon takana he antavat suuta Baalille. He ovat jumaliset kirkossa, ja jumalattomat kirkon takana: siunaavat kirkossa ja kiroavat kirkon takana; juovat Herran kalkista kirkossa ja perkeleen kalkista kirkon takana; ovat siveät kirkossa ja huoraavat kirkon takana.

Semmoiset ovat vanhat kristityt. Ja semmoiset siveät ja kunnialliset ihmiset pidetään suuressa arvossa maailmassa. Ne ovat seurakunnan päämiehet, jotka luulevat olevansa Jumalan ystävät, koska he juovat, kiroavat ja tappelevat, huorin tekevät ja varastavat, pitävät viina kauppaa, rakentavat komeat byggningit, ja tulevat herraksi verkavaatteissa. Semmoisilla siveillä ja kunniallisilla miehillä ei ole syntiä katumavertaa. Ja jolla ei ole syntiä katumavertaa, sen ei tarvitse murheellinen olla. Ei hän tule koskaan raskasmieliseksi. Ei hän taida tulla raskautetuksi Pyhältä Hengeltä. Ja kuinkapa hänelle tulis syntymä vaiva, joka ei ole siinnyt?

Mutta Jeesuksen murheelliset opetuslapset ovat syntymä vaivassa, niin kauan kuin uusi ihminen syntyy. Mutta koska uusi ihminen syntynyt on, ei he enää muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan. Siitä hengellisestä syntymävaivasta puhuu nyt Vapahtaja tämän päivän evankeliumissa. Hän sanoo nimittäin opetuslapsillensa: "Koska vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu: se on: teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta koska hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enää muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan. Se on: te tulette murheelliseksi, mutta teidän murheenne käätään iloksi.

Niin on siis Vapahtaja tässä paikassa selittänyt, kuinka uusi syntyminen tapahtuu. Se tapahtuu surulla ja murheella, eli tuskalla ja vaivalla. Synnin tähden pantiin sekä luonnollinen että hengellinen syntymä vaiva ihmisen päälle. Mutta niin kuin sanottu on: hedelmättömille ei tule sytymävaiva. Ja kuinkas niille tulis syntymävaiva, jotka ei ole koskaan siinneet eli raskaaksi tulleet. Pietari kirjoittaa kristityille, että he ovat turmelemattomasta siemenestä syntyneet. Ja niillä sanoilla antaa hän tiettäväksi, että ilman siemenettä ei taida kukaan tulla hedelmälliseksi.

Daavidi todistaa, että hän on syntisestä siemenestä syntynyt, se on: vanha ihminen, joka on turmeluksen alle annettu, vanha ihminen on synnillisestä siemenestä syntynyt ja sentähden pysyy vanha ihminen aina syntisenä, niin kauvan kuin hän elää. Mutta uusi ihminen on turmelemattomasta siemenestä syntynyt, ja sentähden ei pidä hänessä turmelusta oleman.

Ja koska nyt moni on turmelemattomasta siemenestä osalliseksi tullut, niin olis tarpeellinen koetella, kuinka moni on tässä paikassa raskaaksi ja hedelmälliseksi tullut siitä siemenestä, ettei joku huora, jolla on halu kätkeä tilaisuutensa, pääsis hedelmäänsä surmaamaan. Se on parempi, että kaikki juoru ämmät kylässä saavat tiedon siitä, kuinka moni on näinä aikoina raskaaksi ja hedelmälliseksi tullut siitä turmelemattomasta siemenestä, ettei heidän tarvitse niin paljon arvella, kuka sen uuden ihmisen oikia Isä on.

Ennen ei ole moni häpiän tähden vihtinyt tuota ilmoittaa, kuka oikia Isä on. Kukas tiesi, jos kaikki lapsen synnyttäjät ovat sitä oikein tienneet. Mutta nyt pitäis kaikki kunnia ryöstettämän pois niiltä, jotka ovat hedelmälliseksi tulleet turmelemattomasta siemenestä. Sillä ei he jaksa kaikki niin kovin pusertaa itsensä, että se mahtuis kätköön. Minä annan sen hyvän neuvon kaikille, jotka ovat siinä siunatussa tilaisuudessa, että he ilmoittaisit itsensä ja sanoisit koko kylän väelle, kuka on tehnyt heitä raskaaksi ja hedelmälliseksi. Minä neuvon kaikkia Vapahtajan morsiamen piikoja, että he tunnustaisit kyyneleillä ja huokauksilla, kuka heitä on tehnyt raskaaksi ja hedelmälliseksi.

Tunnustakaat, Jerusalemin tyttäret, tunnustakaat Siionin tyttäret, kuka sen uuden ihmisen oikia Isä on. Tunnustakaat kyyneleillä ja huokauksilla, että te olette saaneet turmelemattomasta siemenestä hedelmän alkua, ja erinomattain, koska syntymä vaiva rupee kovin päälle käymään, huutakaat niin korkialla äänellä, että kaikki pirtti ämmät kuulevat. Sanokaat rohki, kuka oikia isä on. Ja älkäät tulko huoran tavalla kirkkoon, vaan rukoilkaat uuden ihmisen oikiata Isää, että hän, joka avioliiton lupauksen alla on tehnyt morsiamensa raskaaksi ja hedelmälliseksi sillä turmelemattomalla siemenellä, ottais teitä kirkkoon morsiamen tavalla, ja antais kihla  sormusta kantaa ja panis kunnian kruunun päähän, koska te annoitte sydämenne Hänelle ijankaikkiseksi ajaksi. Kuule taivaallinen Ylkä, koska sinun köyhä morsian huutaa sinun nimes syntymävaivassa. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Joh. 16: 16

Meidän pyhän evankeliumin johdatuksesta pitäis meidän tänä päivänä Jumalan armon kautta puhuman ja tutkisteleman: kuinka Vapahtajan morsian, joka on turmelemattomasta siemenestä raskaaksi tullut, huutaa syntymä vaivassans. 1. Kuinka Vapahtajan morsian tulee hedelmälliseksi siitä turmelemattomasta siemenestä. 2. Kuinka Vapahtajan morsian käyttää itsensä siinä siunatussa tilaisuudessa. 3. Kuinka Vapahtajan morsian huutaa syntymävaivassans ja tunnustaa oikian Isän nimen. Antakoon Jumala siunauksen kaikille raskaille ja syntymä vaivassa olevaisille, että he jaksaisit kärsivällisyydellä kuormansa kantaa, ja että uusi ihminen onnellisesti syntyis maailmaan.

Ensimmäiseksi. Kuinka Vapahtajan morsian tulee hedelmälliseksi siitä turmelemattomasta siemenestä. Koska apostoli Pietari kirjoittaa kristityille, että he ovat turmelemattomasta siemenestä syntyneet, ymmärtää hän sen turmelemattoman siemenen kanssa Jumalan Sanan, joka monessa paikassa verrataan siemeneksi Mutta Vapahtaja itse kutsutaan vaimon siemeneksi, Aabrahamin siemeneksi, Daavidin siemeneksi; josta siis arvataan, että turmelemattoman siemenen kanssa ymmärretään se Sana, joka tuli lihaksi, ja se sana, joka ihmisen sydämessä vaikuttaa yhden ihmeellisen muutoksen, eli uuden ihmisen alun.

Me tiedämme, ettei yksikään vaimo tule ilman siemenettä hedelmälliseksi. Niin myös Jumalan Seurakunta, joka Raamatussa verrataan Vapahtajan morsiameksi, ei taida ilman siemenettä hedelmälliseksi tulla. Vapahtajan morsian tulee hedelmälliseksi, koska hän makaa Pyhän Hengen vieressä eli Vapahtajan sylissä. Hän vuodattaa silloin turmelemattoman siemenensä morsiamen sydämeen. Ja jos se ihminen, jonka sydämeen tämä turmelematon siemen vuodatetaan, olis puhdas neitsyt, tulis hän varsin hedelmälliseksi. Mutta ei ole muu kuin neitsyt Maria puhdas neitsyt. Kaikki muut ovat riettaan huorat. Ja muutamat ovat niin monen kanssa huoranneet, että he ovat hedelmättömäksi tulleet.

Mutta niistä riettaan huorista täytyy Vapahtajan ulosvalita jonkun morsiameksi, joka tulee hedelmälliseksi hänen pyhästä ja turmelemattomasta siemenestäns. Yksi rihti mies ei tahtois mielellänsä ottaa toisen miehen huoraa vaimoksi. Mutta Vapahtajan täytyy ottaa riettaan huora morsiameksi. Oletkos sinä ansainnut, riettaan huora, tätä suurta rakkautta? Oletkos sinä mahdollinen semmoisena istumaan Jumalan Pojan sylissä? Oletkos sinä mahdollinen, riettaan huora, kantamaan kunnian kruunua? Et suinkaan ole mahdollinen.

Onkos pitkä aika siitä saakka, kun sinä makasit riettaan sylissä ja nauroit niin kuin hattara, ja pilkkasit Taivaallisen vanhemman kyyneleitä? Kuinkas nyt olet tullut Vapahtajan morsiameksi? Koska sinä makasit riettaan sylissä, silloin olit sinä kaunis maailman edessä. Kultaviljat kaulassa, kultasydän povessa, silkki hame päällä. Koska sinä et kelvannut enää riettaalle huoraksi, otti Vapahtaja riettaan huoran morsiameksi. Riettaan enkelit syljit hänen päällensä ja sanoit: "Tuommoinenkos on Jumalan Pojan morsian, joka niin hävittömästi haukkuu kunniallisia ihmisiä? Yksi paljastettu, rupinen ja vanha huora, täynnänsä haisevia haavoja, joista riettauden märkä vuotaa!" Ei se kelpaa riettaalle huoraksi, jopa sitte morsiameksi Vapahtajalle, niin ajattelevat maailman siveät huorat, jotka luulevat itsensä kelpaavan Vapahtajan morsiameksi.

Nyt tulevat myös taivaan enkelit katsomaan, kuinka kaunis Vapahtajan morsian on. Paavali sanoo nimittäin, että sovinto on yksi suuri salaisuus, jota myös enkelit halajavat nähdä. Taivaan enkeleille tulee ilo yhdestä syntisestä, joka hänensä kääntää ja parantaa. Kyllä hekin pitävät ihmeenä, että yksi riettaan huora pitää kelpaaman Jumalan Pojalle morsiameksi. Mutta hänen kauneutensa on siinä, että hän on niin murheellinen; että hän pesee Vapahtajan jalkoja kyyneleillä; että hän antaa suuta Vapahtajan jalvoille; että hän rakastaa niin paljon; ja sentähden hänelle niin paljon syntiä anteeksi annetaan.

Mutta ehkä nyt muutamat riettaan huorat tulevat hedelmälliseksi siitä turmelemattomasta siemenestä, älä usko, että niitä on monta, jotka pysyvät avioliitossans. Jumala käski yhden profeetan ottaa yhden huoran vaimoksi, ja profeetta rukoili häntä, että hän olis tyytyväinen yhden miehen kanssa. Mutta portto ei malttanut. Hän rakasti muita miehiä niin kuin ennen. Saattaakos yksi rihti mies rakastaa yhtä porttoa, joka on monen miehen huora? Ja semmoinen portto oli Israel.

Toiseksi. Kuinkas Vapahtajan morsian tekee siinä siunatussa tilaisuudessa? Se vaimo, joka on tullut hedelmälliseksi, sanotaan olevan siunatussa tilassa. Ja vissimmästi on Vapahtajan tuleva morsian siunatussa tilaisuudessa, koska hän on tullut hedelmälliseksi siitä turmelemattomasta siemenestä. Mutta tämän siunauksen kanssa seuraa myös yksi suuri vaiva. Herra sanoi vaimolle: "Minä saatan sinulle suuren vaivan, koskas siinnyt olet."  Tämän vaivan alla tulee Vapahtajan morsian kärsimättömäksi ja raskasmieliseksi. Hän luottaa välistä ylön paljon voimansa päälle. Muutamat ei tiedäkään, kuinka ja koska he olisit raskaaksi tulleet. He tuntevat ainoastans, että heillä on raskaampi luonto kuin ennen. He moittivat itse, ja kylän vaimot myös moittivat, ettei he ole entisellä luonnolla. Ja koska heillä ei ole vielä vakainen mies avioliiton kautta sidottu, tulee semmoinen raskas luonto häpiäksi. Ei he vihti ilmoittaa tilaisuuttansa kellekään.

Muutamat hengelliset huorat ajavat ulos hedelmänsä elävällä hopialla, ottavat sisällensä käärmeen kuuta, pirun paskalla ja kuolleen uskon liivalla sekoitettuna, eli pusertavat vattansa niin kovin, ettei ihmiset näkis, missä tilaisuudessa he ovat. Ja tämä riettaan konsti on monesti tappanut Pyhän Hengen hedelmän.

Me sanoimme jo äsken, ettei huorat tahdo ollenkaan raskaaksi eli hedelmälliseksi tulla. He tahtovat ainoastans lihan himoja täyttää. Sen tähden he tekevät huorin monen epäjumalan kanssa ja kuitenkin he tahtovat Vapahtajan morsiamen nimen kantaa. He luulevat, että he rakastavat Jeesusta. Alttarin edessä he antavat Juudaan suuta Vapahtajalle, mutta kirkon takana he antavat suuta pirulle. He tulevat Jeesuksen alttarin tykö ottamaan uuden pantin ja vakuutuksen sen päälle, että heidän pitää uskolliset oleman kuolemaan asti. Mutta kirkon takana ottavat he pirulta uuden pantin ja päätöksen, ettei he luovu hänestä koskaan. Ja koska he näkevät, että Vapahtajan morsian on niin murheellinen, että hän itkee ja huokaa Jeesuksen ristiä kantaissa, silloin ajattelevat riettaan huorat: Jumala varjelkoon minua niin hulluksi tulemasta. Koska Vapahtajan morsian on omantunnon vaivassa, silloin ajattelee riettaan huora: Ei tämä ole muu kuin riettaan hengen vaikutus. Itse ne tekevät itsensä semmoiseksi.

Mutta ehkä riettaan huorat ei tahdo ollenkaan raskaaksi eli hedelmälliseksi tulla, tapahtuu se välistä, että he tulevat semmoiseksi vastoin tahtoansa. Sillä jokainen, jolla on hauska riettaan sylissä maata, seisoo ensinnä Pyhän Hengen vaikutuksia vastaan. Ei hän tahdo ollenkaan repiä itseään irti riettaan kynsistä, vaikka Taivaallinen vanhin seisoo polvillansa ja rukoilee, itkee ja huokaa, sanoen: "Tule pois, veikkoinen. Älä makaa riettaan sylissä!" Mutta ei ole riettaan huora kuulevinaan. Hän makaa vain riettaan sylissä ja nauraa; antaa riettaan pusertaa rintojansa koko maailman silmäin edessä. Ja siinä lihan huvituksessa pilkkaa hän Taivaallisen vanhemman kyyneleitä ja sanoo murheelliselle vanhemmalle: Haas! Tule minua lyömään, jos tohdit.

Mutta se tapahtuu välistä, että Taivaallinen vanhin tempaa väkisin lapsensa riettaan alta, ja silloin tulee riettaan huoralle aikainen iso häpiä, niin että hänen täytyy peittää silmänsä Jumalan ja ihmisten edessä. —Ei ihminen tee vastusta ollenkaan, koska rietas rupee häntä maailman ja lihan rakkaudella suostuttamaan. Ei riettaan tarvitse häntä väkisin sänkyyn nostaa, vaan riettaan huora panee itse maata. Paljastaa itse rintojansa, nostaa itse hameensa, riisuu vielä paitansa, jos niin tarvitaan, ja sanoo riettaalle: Tule nyt viereen, jos sulla on halu.

Mutta koska Jumalan Poika tahtoo häntä morsiameksi, silloin on riettaan huora ujo. Ei riettaan huora laske Jumalan Poikaa likikään. Ei saa Jumalan Poika koskea käteen, jopa sitte rintaan. Koska Jumalan Poika alkaa häntä puhuttelemaan avioliitosta ja hääpidosta, silloin tulee riettaan huora välistä punaiseksi niin kuin maksa, ja välistä hän valkenee niin kuin ruumis. Koska Jumalan Poika sanoo riettaan huoralle: Jos sinä tahdot tehdä avioliiton minun kanssani, niin sinun täytyy riisua itses alastomaksi; ja minä annan sinulle valkeat häävaatteet ja kunnian kruunun. Silloin suuttuu riettaan huora ja sanoo Taivaallisele Yljälle: Pitääkös minun riisuman itseni alasti sinun ja koko maailman silmäin edessä? Sitä minä en tee, vaikka saisin kolme taivasta palkaksi. En minä rupea kaikkia häpiällisiä paikkoja näyttämään maailmalle. En tahdo minä kunniattomaksi tulla.

Kyllä olet riettaan kanssa maannut alastomana pimeydessä ja siveyden peiton alla, mutta et ole silloin häpiästä tiennyt mitään. Mutta koska Jumalan Poika vaatii, että sinun pitää riisuman itses alastomaksi kristillisyyden valkeudessa, koko maailman silmäin edessä, silloin olet sinä niin ujo, että sinä peität kasvojasi maailman kunnian tähden. Mutta minä sanon sinulle, sinä riettaan huora. Et sinä koskaan saa häävaatteita, jos et riisu sinuas alastomaksi koko maailman edessä. Kyllä joutavat maailman siveät huorat nähdä, kuinka siveä yksi riettaan huora on, koska hän seisoo alastomana ja paljastettuna, rupisena ja täynnänsä haisevia haavoja Jumalan istuimen ja kaikkein pyhäin enkelein silmäin edessä.

Maailman siveät huorat kysyvät: ”Semmoinenkos onki Jumalan Pojan morsian?” Joo! Semmoinen se on. Ei se ole parempi kuin yksi naaras piru. Ja sitte maailman siveät huorat rupeevat sylkemään hänen päällensä, ja sanovat: ”Mene helvettiin! Semmoinen naaraspirukos on Jumalan Pojan morsian?” Joo! Semmoinen se on. Ei se ole sen kauniimpi. Maailman siveät huorat luulevat, että Jumalan Pojan morsiamen pitäis oleman kaunis eli enkelin kaltainen. Mutta ei se ole parempi kuin naaras piru.

Mutta riettaan huora se se vasta on kaunis maailman edessä. Se on niin kaunis, että se kiiltää siveyden kullassa. Sillä on kultaviljat kaulassa ja kulta sydän rinnan alla, kulta sormukset joka sormessa. Siihen vielä korvarenkaat, paljastetut rinnat, silkki rihmat, rintaraudat. Kuinkapa he muutoin kelpaisit riettaalle huoraksi, jos ei olisi koreutta. Se on toisenlainen kuin Vapahtajan köyhä morsian, jolla ei ole mitään, millä hän alastomuutensa peittäis.

Kolmanneksi. Kuinka Vapahtajan morsian huutaa syntymä vaivassans ja tunnustaa oikian Isän nimen. Koska yksi riettaan huora, niin kuin nyt sanottu on, vastoin tahtoansa tulee hedelmälliseksi Pyhän Hengen turmelemattomasta siemenestä, silloin tulevat ne syntymä vaivat, joita Jumala synnin tähden pani synnyttäjille, luonnollisesti ja hengellisesti. Muutamat saavat enemmän aikaa käydä raskaana, murheellisena ja synnin kuormalta alaspainettuna, ennen kuin se aika tulee, että uuden ihmisen pitää syntymän. "Koska vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu," sanoo meidän Vapahtajamme. Ja tämän kivun selittää hän opetuslapsillensa sillä tavalla, että se on yksi hengellinen tuska, jota oikiat Jeesuksen opetuslapset ei saata välttää. "Teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee."

Tämä itkeminen ja parkuminen tuli Jeesuksen opetuslapsille, koska he kaipaisit Jeesuksen armollista läsnä olentota. Ja tämä muret, joka on tarpeelllinen kaikille, on Jumalan mielen jälkeen, ja saattaa parannuksen autuudeksi, jota ihminen ei kadu. Se kutsutaan omantunnon vaivaksi, ja se on se hengellinen kipu, joka käypi uudensyntymisen edellä. Mutta niin pian kuin Jeesuksen opetuslapsille tulee muret ja itku, silloin tulee maailmalle ilo. Hattarat rupeevat nauramaan, koska Jeesuksen opetuslapset itkevät. Ja mettän perkeleen korvissa tämä opetuslasten parkuminen kuuluu niin kuin hukan ulvominen.

Koska katuvaisten kyyneleet polttavat suruttoman tuntoa, silloin sanovat kuolleen uskon tunnustajat: Mikäs ulvominen se on? Ja mistäs ne sokeat raukat tietävät, minkä syyn tähden Jeesuksen köyhät opetuslapset itkevät. He luulevat, että riettaalta tulee semmoinen tuska heränneille. Mutta koska he itse ulvovat viinaporvarin talossa, silloin he sanovat: Tämä on Pyhän Hengen vaikutus. Mutta maailman ilo ei ole pitkällinen. Koska nimittäin opetuslasten muret käätään iloksi, silloin suuttuvat kaikki hattarat ja luulevat itsensä tulevan pilkatuksi.

Mutta huuda syntymä vaivassa, sinä Jeesuksen morsian. Huuda rohkiasti, itke, huokaa ja paru, niin että ääni kuuluu syvyydestä taivaaseen. Älä lakkaa huokaamasta ja parkumasta, ennen kuin Ylkämies tulee ja painaa sinua rintaansa vasten. Ota ympäri hänen polviansa ja kumarra sinun polvias Jeesuksen nimeen ja sano: ”Ristiinnaulittu ja orjantappuroilla kruunattu kuningas. Minä olen mahdotoin siihen armoon ja uskollisuuteen, jota minua vastaan tehnyt olet. Minä olen ennen pilkannut sinun kyyneleitäs ja tallannut sinun vertas. Minä olen mahdotoin nojaamaan päätäni sinun rintojas vastaan, mutta älä muista entistä, vaan ota nyt minut morsiamen tavalla kirkkoon ja vie minut kanssasi valtakuntaas.” Amen!


Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopiston kirjasto /




N:o 30 B                         3 SUNNUNTAINA PÄÄSIÄISESTÄ 1853

Vapahtaja puhuu tämän päivän evankeliumissa siitä uudesta syntymisestä, jonka pitää tapahtuman opetuslapsille Vapahtajan kuoleman kautta. Hän ottaa vertauksen luonnollisesta syntymisestä ja sanoo: "Koska vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli." Joh. 16: 21

Me näemme kaikista asian haaroista, että se murhe ja sydämen kipu, jonka kautta uusi ihminen syntyy, ei ollut silloin vielä tapahtunut, vaikka muutamat luulevat, että opetuslapsilla oli silloin jo elävä usko, koska he tunnustit uskonsa, että Jeesus oli Jumalan Poika. Mutta kaikki kastetut pakanat saattavat sen tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, ja erinomattain semmoiset, joilla on kuollut usko pääkallossa. Mutta harvat taitavat olla, jotka ovat uuden syntymisen kivun tähden itkeneet ja parkuneet, niinkuin opetuslapset.

Jeesus sanoi: "Teidän pitää itkemän ja parkuman." Ei ole Jeesus puhunut, eikä ole missään paikassa muisteltu, että opetuslapsilla olis katumuksen murhetta ollut ennen kuin Jeesus kuoli. Ja kuinkas ihminen saattaa ilman murhetta uudesta syntyä ja elävään uskoon tulla? Mutta se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen on, tuli opetuslapsille Vapahtajan kuoleman jälkeen. Silloin he itkit ja paruit, koska se näkyväinen Vapahtaja kuoli. Ja niin se pitäis tapahtuman kaikille, jotka aikovat kristityksi tulla. Heidän pitää itkemän ja parkuman, eli oikeassa katumuksen murheessa oleman, ennen kuin he saattavat uudesta syntyä, sillä ilman oikeaa hengellistä murhetta ei taida kukaan elävään uskoon tulla. Sen osottaa Vapahtaja, koska hän sanoo: "Koska vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu."

Vaimolla on suuri tuska synnyttämisen tähden, ja niin myös pitää oleman vanhalla ihmisellä tuska, ennenkuin uusi ihminen saattaa syntyä. Sen ovat kaikki oikeat Jeesuksen opetuslapset tunteneet. Vissimmästi täytyy vanhalla ihmisellä olla tuska, koska uuden ihmisen pitää syntymän. Mutta muutamilla on suurempi ja muutamilla vähempi kipu. Kuitenki pitää kipu oleman, muutoin ei taida kukaan synnyttää. Ja koska Vapahtaja itse on ottanut esimerkin vaimon kivusta, niin se on nähtävä, ettei taida tämä kipu olla juuri keveä. Kyllä pitää vain semmoinen kipu tuntuman, muutoin ei taida syntyminen tapahtua.

Mutta koska nyt opetuslapset itkevät ja parkuvat, "silloin maailma iloitsee." Ja se on nähty kaikissa paikoissa, kussa Jeesuksen opetuslapset itkevät ja parkuvat, siinä maailman lapset iloitsevat. He pilkkaavat ja nauravat, koska he näkevät Jeesuksen opetuslapsia itkevän ja parkuvan. Mutta kukas tiesi, mikä semmoisesta pilkkaamisesta ja nauramisesta viimein seuraa. Kukas tiesi, jos ei viimein ijankaikkinen itku ja parkuminen tule perässä pilkkaajille ja naurama miehille. Jeesus on kuitenki luvannut murheellisille opetuslapsille, että "heidän murheensa käätään iloksi."

Mitäs luulette, pilkkaajat? Luuletteko, että teidän ilonne kestää kuolemassa ja helvetissä? Luuletteko enää jaksavanne pilkata, koska te näette itsenne kadotuksessa, ja Jeesuksen murheelliset opetuslapset iloitsevan taivaan valtakunnassa? Silloin taitaa pilkkaajitten nauru ja leikki loppua. Mutta murheellisten opetuslasten murhe käätään iloksi, eikä kenkään ota heidän iloansa pois. Jos joku pilkkais yhtä vaimoa, joka on syntymä vaivassa, niin kaikki ihmiset sanoisit, että semmoinen pilkkaaja on siitä isästä perkeleestä. Mutta joka pilkkaa yhtä katuvaista sielua, joka huutaa syntymä vaivassa, se on vielä kauheampi. Se on juuri mustan hengen opetuslapsi. Kuitenki jaksavat vielä pimeyden henget pilkata. Mutta kuka tiesi, kuinka kauan he pilkkaavat, ennen kuin itku ja parkuminen tulee.

Sillä koska Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee," niin se on arvattava, että maailma on iloinen ja nauraa, koska Jeesuksen opetuslapset itkevät. Tämä on tapahtunut silloin jo, eikä ole jälkeen tulevaiset ottaneet siitä vaaria, että niille entisille pilkkaajille on käynyt väärin jo tässäki elämässä, koska vihollinen tuli miekan kanssa heidän kaulainsa päälle ja vuodatti heidän verensä. Opetuslasten murhe on päälle pantu Jumalalta, ja on heille juuri tarpeellinen, sillä ilman tätä murhetta ei tule uusi ihminen synnytetyksi. Niinkuin vaimo ei saata ilman kivutta synnyttää, niin ei saata myös uusi syntyminen ilman vaivatta tapahtua.

Se on synnin tähden niin tapahtunut, sillä Jumala sanoi vaimolle varsin synnin lankeemuksen jälkeen: "Minä saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet. Sinun pitää synnyttämän lapsia kivulla." (1. Moos.3: 16). Tämä luonnollinen kipu on tullut vaimon päälle synnin tähden, niin myös hengellinen kipu, koska ihminen on uuden syntymisen eli omantunnon vaivassa. Se on välttämättömästi yksi synnin rangaistus, mutta ei perkele vaikuta sitä, niinkuin muutamat hengelliset puoskarit luulevat, että omantunnon vaiva on perkeleestä, vaan se on Pyhän Hengen vaikutus. Se on yksi hengellinen kuritus, jonka kautta se taivaallinen vanhin tahtoo kutsua lapsiansa takaisin kadotuksen lavealta tieltä. Isän kuritus se on. Ja ilman tätä kuritusta ei taida kukaan nöyräksi tulla Jumalan edessä.

Mutta ei kaikki ota Isän kuritusta vastaan. Vaikka muutampia on pieksetty ja kuritettu, ovat he kuitenki ylpeät ja pahankuriset. Ei hengellinen murhe jaksa niin nöyryyttää heitä Jumalan väkevän käden alla, että he tulisit oikein nöyräksi ja särjetyksi hänen edessänsä. Sillä jos he välistä itkevät ja parkuvat, niin he taas vähän ajan perästä ovat ylpeilemässä. Niin pahankuriset ovat muutamat lapset, ettei he ota kuritusta vastaan, vaikka kuinka usein kuritettaisiin.

Voi! kuinka raskas on vanhimmalle semmoisia lapsia kurittaa, jotka ei ota kuritusta vastaan. Kuitenki on se meidän toivomme ja uskalluksemme Jumalaan, että niin kauan kuin lapset ovat niin pienet, että he mahtuvat vanhimman syliin, itkevät he joka kerta, kuin vanhin heitä piiskaa, ja rientävät taas vanhimman syliin, vaikka he ovat piiskatut. Mutta koska lapset pääsevät raavastumaan, rupeavat he vastustamaan ja paatuvat, jota enemmän vanhin heitä kurittaa. Ja viimein tulevat he niin hirmuiseksi, että he kiroavat Luojaansa ja sanovat: "Haas, tule lyömään, jos tohdit!"

Nyt te murheelliset opetuslapset! "Teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee." Koska Vapahtaja kuolee ja katoaa teidän sydämestänne, silloin täytyy teidän itkeä ja parkua. Ei ole teillä muuta turvaa, eikä muuta lohdutusta, kuin itku ja kyyneleet, koska teidän Vapahtajanne menee pois ja jättää teitä orvoksi tähän maailmaan. Maailma iloitsee, ja pilkkaa teitä sen tähden, että te olette alkaneet seuraamaan Jeesusta. Teidän murheenne taitaa olla tarpeellinen, sillä te olette tähän asti olleet ilman murhetta. Mutta ette saa Pyhää Henkeä, ellei Jeesus mene pois vähäksi aikaa. Teidän pitää siis itkemän ja parkuman, koska Jeesus on pois mennyt. Mutta teidän pitää kerran näkemän sen ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun kuninkaan nousevan ylös haudasta. Niinkuin jo kymmenen opetuslasta ovat hänet nähneet elävänä, niin pitää myös sen uskottoman Tuomaan näkemän hänet viimeiseksi. Ja hänen täytyy silloin uskoa, vaikka hän nyt ei usko, ennen kuin hän pistää sormensa naulain reikään.

Rukoilkaat nyt, te murheelliset Jeesuksen opetuslapset, että se taivaallinen Herra Jeesus antais teille Pyhän Henkensä, joka aina johdattais teitä oikealla tiellä, että te painaisitte sydämeenne kuolevaisen vanhimman viimeiset sanat. Koska maailma pilkkaa hänen kyyneleensä ja tallaa hänen verensä, silloin seisovat Jeesuksen murheelliset opetuslapset ristin kohdalla, ja Maria Magdalena ja Jeesuksen äiti, ja se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, he seisovat särjetyllä sydämellä katsellen hänen verisiä haavojansa surkutellen häntä. Mutta heidän murheensa käätään iloksi, koska he saavat nähdä sen ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun kuninkaan ylösnousseeksi kuolleen uskon haudasta. Silloin he saavat iloita, ja ei kenkään ota heidän iloansa pois.

Taivaaseen astumisen vuorella he saavat viimein kumartaen rukoilla häntä, että murheellisten opetuslasten murhe pian kääntyis iloksi, että he saisit elävillä silmillä pian katsella häntä kasvoista niin kasvoihin. Kuule, sinä ristiinnaulittu ja ylösnostettu Israelin kuningas murheellisten opetuslasten huokaus. Isä meidän, joka olet taivaissa jne.

 

Evankeliumi: Joh. 16: 16.

Meidän pyhän evankeliumin johdatuksesta pitää meidän Jumalan armon kautta katseleman: Kuinka opetuslapset tulevat murheellisiksi, koska Jeesus pois lähtee, ja kuinka he tulevat iloisiksi, koska hän tulee takaisin.

Ensimmäinen tutkistelemus. Minkätähden tulevat Jeesuksen opetuslapset niin murheellisiksi, koska Jeesus pois menee? —Ensin ne ei ymmärrä ollenkaan koko tätä puhetta, koska he ovat siinä kuolleessa uskossa, ja luulevat ettei Jeesus mene koskaan pois. Silloin he arvelevat: mitä se on, kuin hän sanoo meille: "Vähän ajan perästä?" Emme tiedä, mitä hän puhuu. Ja mistäpä semmoinen ihminen tietää, joka on vielä suruttomuudessa ja kokonansa maailmassa kiinni? Mitäpä semmoinen ihminen ymmärtää Jeesuksen pois menosta, joka ei ole vielä koetellut, kuinka se on, että olla ilman Vapahtajatta. Semmoinen ihminen luulee, että hän uskoo Vapahtajan päälle, vaikka aivan maailma on mielessä. Hän luulee Vapahtajan kautta voittavansa tavaran ja kunnian maailmassa.

Semmoinen usko oli vielä silloin opetuslapsilla, että he tulevat maaherraksi ja suureksi virkamieheksi, koska Vapahtaja tulee kuninkaaksi. Niin myös moni muu kuolleen uskon tunnustaja uskoo, että Jeesus niin siunaa hänen työnsä, että hän tulis hyvin aikaan tässä maailmassa. Mutta ei hän sitä ajattele, että tämä maallinen Vapahtaja otetaan häneltä pois, ja että hänen pitää kerran tuleman semmoiseen onnettomaan tilaan, ettei hän näe enää yhtään Vapahtajaa, ei taivaassa eikä maan päällä. Semmoinen kuolleen uskon tunnustaja ei ymmärrä ollenkaan Jeesuksen puhetta hänen poismenostansa Isän tykö, vaan hän rupeaa arvelemaan niinkuin opetuslapset: "Mikä se on, kuin hän sanoo: vähän ajan perästä? Emme tiedä, mitä hän puhuu."

Jos yksi kristitty sanoo semmoiselle kuolleen uskon tunnustajalle: "Vähän ajan perästä pitää sinun tunteman, ettei sinulla ole tuommoisessa suruttomassa ja katumattomassa tilassa Vapahtajan päälle luottamusta, eli senkaltaista uskoa, joka kestää kuolemassa," niin hän sanoo: "Eikös minulla olekaan uskoa Vapahtajan päälle? En tiedä, mitä hän sanoo." Vähän ajan perästä pitää sinun tunteman, ettei ole sinulla yhtään Vapahtajaa, niinkauan kuin sinä väärällä uskolla luotat hänen päällensä. Sinä olet aivan maailman ja oman voimas päälle luottanut, vaikkaan sinä luulet Vapahtajan päälle luottanees. Ei saata näkyväinen Vapahtaja sinun sieluas auttaa.

Ja tämä näkyväinen Vapahtaja otetaan vähän ajan perästä pois. Silloin pitää teidän kaikkein itkemän ja parkuman, jotka ette ole vielä katumuksen murheessa olleet. Tätä puhetta ei ymmärrä yksi kuolleen uskon tunnustaja, vaan hän arvelee: Mikä se on, kuin hän meille sanoo: "Vähän ajan perästä?" Emme tiedä, mitä hän puhuu.

Mutta kyllä kerran tulee se aika, että heidän täytyy ymmärtää, mikä se on, "vähän ajan perästä, ja ette näe minua". Koska se näkyväinen Vapahtaja otetaan pois, silloin ei ole enää helppo uskoa sen Vapahtajan päälle, joka on kuollut. Koska nimittäin ihmisellä on se kuollut ja turha luottamus yhden näkyväisen Vapahtajan päälle, niinkuin opetuslapsilla oli ennen kuin se hengellinen murhe tuli, niin on maailma mielessä. Hän uskoo silloin, että Jumala on niin siunannut hänen työnsä ja vaivansa, että hän on saanut kunnian ja tavaran maailmassa. Mutta tämän uskon kautta tulee maailma niin rakkaaksi, ettei hän muista kuolemaa, tuomiota ja ijankaikkisuutta, vaan rakentaa itsellensä ijankaikkisia majoja maailmassa. Mutta koska tämä näkyväinen Vapahtaja tulee pois, silloin rupeaa usko puuttumaan. Ja koska näkyväinen Vapahtaja kuolee, silloin tulee murhe, silloin tulee epäilys. Eipä jaksaneet enää Jeesuksen opetuslapset uskoa mitään Vapahtajan kuoleman jälkeen, ennen kuin hän tuli eläväksi.

Mistäs tuli nyt opetuslapsille tämä murhe ja kova epäilys Jeesuksen kuoleman jälkeen? Se tuli siitä, että he olit rakentaneet maallisen onnensa hänen päällensä, mutta ei sielun autuudesta ollut mitään tietoa. Koska nyt tämä maallinen onni katois, ja kaikki heidän toivonsa rikkaudesta ja maailman kunniasta meni hukkaan, silloin tuli murhe ja kaipaus hengellisen Vapahtajan perään. Mutta tässä murheessa oli niin suuri epäilys, ettei he jaksaneet uskoa enää sen Vapahtajan päälle, joka ennen oli mielessä. He tunnustit myös uskonsa Emmauksen tiellä, sanoen: "Me luulimme hänen siksi, jonka Israelin piti lunastaman." Mutta tämä usko oli nyt puuttunut. Ja niin pitää tapahtuman kaikille Jeesuksen opetuslapsille, että heidän uskonsa pitää puuttuman Vapahtajan kuoleman kautta. Heidän pitää itkemän ja parkuman, koska Vapahtaja on kuollut.

Jeesus kuolee myös kristittyin sydämessä maailman rakkauden kautta. Koska maailma tulee rakkaaksi ja kauniiksi kristittyin sydämessä, silloin kuolee Jumalan Poika. Ja silloin kuuluu tämä Jeesuksen sana: "Vähän ajan perästä, ette näe minua." Mistäpä kristityt enää tuntevat Jeesuksen voimaa sydämissänsä, koska hän maailman rakkauden tähden on kuollut? Heidän täytyy tämän maailman rakkauden tähden tulla murheelliseksi, koska Jeesus kuolee: Ei ole Jumalan Poika elämässä sen ihmisen sydämessä, kussa maailman rakkaus on päässyt sydämen herraksi.

Senkaltainen oli opetuslasten tilaisuus silloin, koska Vapahtaja kuoli. Maailman rakkaus oli sydämessä ja mielessä. Ja koska yksi rietas on päässyt sydämeen, kyllä muut seuraavat perässä. Vaikka nimittäin opetuslapsille tulee suuri murhe, koska he tuntevat, ettei ole Jeesus enää elämässä heidän sydämissänsä, kuitenki pysyy Jeesus kuolleena niin kauan kuin omavanhurskaus vaikuttaa heissä niin suuren epäuskon, ettei he jaksa uskoa, että se Vapahtaja, joka kerran kuollut on, pitää enää tuleman eläväksi.

Mutta maailman lapset ei tiedä siitä murheesta mitään, sillä Jeesus sanoo tämän päivän evankeliumissa: "Teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee." Ja minkätähden maailma iloitsee? Joo, sentähden maailma iloitsee, että se väärä profeetta ja kansan häiritsijä nyt on kiinni otettu ja viety raatihuoneeseen. Siitä maailma iloitsee, että se sama mies, joka heitä ennen on haukkunut huoruuden sukukunnaksi ja kyykäärmeen sikiöiksi, nyt heti kohta tuomitaan. Siitä syystä on maailma iloinen. Ja nyt he huutavat: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Ja niinkuin perkele silloin yllytti orjiansa iloitsemaan Jeesuksen kuoleman tähden, niin hän panee nytkin orjiansa iloitsemaan, koska maailman herrat rupeavat vihaamaan ja vainoamaan Jeesusta ja hänen opetuslapsiansa.

Silloin maailma iloitsee. Vieläpä netki, jotka ovat ennen ulkokullaisuudessa huutaneet "Hoosianna", rupeavat pitkänä perjantaina huutamaan "ristiinnaulitse!" Sillä niin kauan kuin hän oli opettamassa temppelissä, ei viittineet kaikki ilmoittaa vihaansa, mutta koska hän oli viety raastuvan eteen, silloin tuli viha ulos. Silloin monen sydämen ajatukset ilmoitettiin. Mikäs nyt oli hätänä, koska kansan häiritsijä oli kiinni otettu. Nyt saavat Jeesuksen viholliset omantunnon rauhan: ei hän ole enää haukkumassa huoruuden sukukunnaksi ja kyykäärmeen sikiöiksi. Nyt saavat juomarit ja viinaporvarit mennä rauhassa helvettiin. Ei he ajattele, että tämän ilon perästä seuraa itku ja hammasten kiristys.

Voi niitä raukkoja, jotka iloitsevat ja nauravat omaa onnettomuuttansa! Mutta kyllä he saavat kerran nähdä, ketä he pistäneet ovat. Vielä he huutavat Jumalan rangaistuksen päällensä. Vielä he haastavat Jumalan kostoa ylitsensä, koska he sanovat: "Tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle." Se on: kyllä saapi Jumala rangaista meitä, jos hän on viatoin. Jo oli rietas vahvistanut heidän uskonsa, ja kukapa vahvistaa heidän uskonsa muu kuin rietas, joka antaa lapsillensa kaikki synnit anteeksi, saati he pilkkaavat ja vaivaavat Kristusta. Ei suinkaan rietas rupea heille soimaamaan syntiä, jotka huutavat: "Ristiinnaulitse!" Sillä elävän kristillisyyden viholliset ovat riettaan parhaat ystävät. Ja minä luulen hänen antavan vuotavaa pirun paskaa vielä kuolemanki jälkeen palkaksi siitä, että he ovat kristityitä pilkanneet, vihanneet ja vainonneet.

Voi onnettomat raukat, jotka aina pilkkaavat ja nauravat, koska Jeesuksen murheelliset opetuslapset itkevät ja parkuvat. Eikös vielä Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kyyneleet rupea teitä polttamaan? Kuinkas luulette kestävänne kuolemassa ja tuomiopäivänä? Silloin pitää vain Jeesuksen murheellisten opetuslasten kyyneleet polttaman teidän tuntoanne ijankaikkisesti, jos ette lakkaa armon ajassa pilkkaamasta ja vainoamasta niitä, jotka huutavat teille parannusta.

Toinen tutkistelemus. Katselkaamme nyt, kuinka opetuslasten murhe käätään iloksi. Koska opetuslapset itkevät ja parkuvat Jeesuksen kuoleman tähden, silloin tuntevat nämät raukat, kuinka onnettomat he ovat ilman Vapahtajatta. Ei maailma enää huoli heistä, sillä he ovat sen väärän profeetan opetuslapset. Ja koska Jeesus on kuollut, ei heillä ole turvaa taivaaseen. Ja vaikka he ovat monta kertaa kuulleet niitä armollisia lupauksia, että hän nousee ylös ja antaa heille Pyhän Hengen, mutta ei he jaksa enää uskoa niitä lupauksia, vaan lankeavat epäilykseen. Mutta tämän murheen ja sydämen ahdistuksen kautta valmistetaan sydän vastaan ottamaan sitä sanomatointa iloa ja autuuden esimakua, koska Jeesus tulee eläväksi ja sanoo: "Ottakaat Pyhä Henki, joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan."

Silloin käätään opetuslasten murhe iloksi, ja ei kenkään enää ota heidän iloansa pois. Ehkä he saavat välistä tuta, kuinka hirmuisesti perkele heitä kiusaa, niinkuin Pietari kirjoittaa kristityille: "Jos vanhurskas tuskalla autuaaksi tulee, kussa sitte jumalatoin ja syntinen näkyy." (1 Piet. 4: 18). Se sama Pietari kirjoittaa myös kristityille, että "perkele käypi ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsein ketä sais niellä." Näitä perkeleen kiusauksia on jokainen kristitty saanut koetella. Kuitenki täytyy opetuslasten näitten kilvoitusten ja kiusausten kautta perkeleen ja hänen joukkonsa kanssa, seurata Jeesuksen verisiä askeleita, kantain hänen ristiänsä, ja kuitenki iloiset olla toivossa, niin usein kuin se suuri ristin kantaja katsoo leppyisesti heidän päällensä ja sanoo: "Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."

Vaikka ei ole tosin yhdellä kristityllä aina hauska, koska vihollinen karkaa hänen päällensä hirmuisesti ulkonaisten ja sisällisten kiusausten kautta, niin myös vihan ja vainon kautta. Kuitenki käätään kristittyin murhe viimein iloksi, koska se suuri sotasankari antaa hänelle voiton vihollisten ylitse.

Nyt me olemme siis nähneet, kuinka Jeesuksen sanat ovat täytetyt, koska hän sanoi opetuslapsillensa: "Teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee." Se on tapahtunut juuri niinkuin Jeesus on sanonut. Jeesuksen murheelliset opetuslapset ovat itkeneet ja parkuneet, ja maailma on niitä pilkannut ja nauranut. Vielä nytki saavat Jeesuksen murheelliset opetuslapset usein itkeä ja parkua maailman tähden, koska he näkevät, kuinka maailman orjat vihaavat ja vainoavat Jeesusta.

Koska hän syntein ja epäuskon tähden kuolee heidän sydämissänsä, silloin saavat Jeesuksen murheelliset opetuslapset itkeä ja parkua kaipaissansa Jeesuksen armollista läsnä olemista. Silloin maailma pilkkaa ja nauraa Jeesuksen murheellisia opetuslapsia. Maailman lapset ja riettaan enkelit pilkkaavat heidän kyyneleitänsä. Mutta kerran taitavat nämät katuvaisten kyyneleet polttaa heidän tuntoansa, jotka pilkanneet ovat, ja he saavat viimein nähdä, ketä he pistäneet ovat.

Mutta opetuslasten murhe käätään iloksi, koska se suuri ristin kantaja ja orjantappuroilla kruunattu kuningas tulee eläväksi heidän sydämissänsä, ja he saavat tuta hänen armonsa vaikutuksia. Silloin he saavat myös tuta todeksi, mitä Jeesus on sanonut: "Koska vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli, mutta koska hän on lapsen synnyttänyt, ei hän enää muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan."

Iloitkaat ja riemuitkaat, te murheelliset opetuslapset, koska te näette Herran. Ole iloinen, sinä murheellinen Maria Magdalena, koska sinä pääset tarttumaan hänen jalkoihinsa. Ja halaa ilolla hänen polviansa, ja mene ilolla muistelemaan opetuslapsille, että Herra on noussut ylös. Ja sinä uskotoin Tuomas! Pistä sormes naulain reikään, jos tohdit, eli pane kätes suuhun ja ole ääneti. Ja sinä Pietari, heitä sinuas mereen, ja ui rantaan, kussa Jeesus seisoo vastaan ottamassa sinua. Hän seisoo nyt ijankaikkisuuden ihanalla rannalla ja odottaa opetuslapsiansa, koska he tulevat.

Kuitenki kysyy hän: "Simon, Joonaan poika, rakastatkos minua?" Hän kysyy kaikilta, jotka ovat kieltäneet hänet uskottomuudellansa: "Simon, Joonaan poika, rakastatkos minua?" Simon, Joonaan poika! Ole valmis vastaamaan. Jeesus kaipaa sulta rakkautta, joka ennen oli kylmänlainen ja häälyväinen. Nyt hän tahtoo tietää, kuinka paljon kristityt häntä rakastavat. Olkaat valmiit vastaamaan. Kukas tiesi maailman rakkaus on niin paljon vaikuttanut, että te rupeisitte kieltämään Jeesusta maailman edessä. Mutta sanokaat nyt: "Herra, sinä tiedät, että minä rakastan sinua." Ja olkaa tässä tunnustuksessa pysyväiset viimeiseen hetkeen asti: "Herra, sinä tiedät, että minä sinua rakastan." Amen.


31 lehteä jäljellä alkuperäisestä käsikirjoituksesta / Aunon Kokoelmat / Helsingin yliopiston kirjasto / SKHS Kansallisarkisto Helsinki

Puuttuva osa Kirkkopostillasta 1976


N:o 31A                           4 SUNNUNTAINA PÄÄSIÄISESTÄ 1851, 1854

Sinun pahuutes tähden sinua nuhdellaan, ja sinun tottelemattomuutes tähden sinua kuritetaan: "niin tiedä ja näe, kuinka viheliäinen ja surkea se on, ettäs hyljäät Herran sinun Jumalas, ja et pelkää mi­nua, sanoo Herra, Herra Zebaoth." Jer. 2: 19

Tässä Jeremian toisessa luvussa ja yhdeksännessätoista värssyssä kuulevat paatuneet ja tottelemattomat lapset, minkätähden heitä kuritetaan. Paatuneet lapset luulevat ilmanki, että syyttömästi heitä kuritetaan. Mutta me kuulemme nyt profeetta Jeremian edellä mainituista sanoista, että sinun pahuutes tähden sinua nuhdellaan, ja tottelemattomuutes tähden sinua kuritetaan. Jumala valittaa monessa paikassa, että Israelin lapset olit tottelemattomaksi tulleet, eivät he ottaneet kuritusta vastaan.

Kukas tiesi, onko nyt ihmisten lapset paremmaksi tulleet, kuin silloin vanhassa testamentissa, koska taivaallisen vanhimman täytyi aivan kovuudella kurittaa Israelin lapsia, nimittäin sodalla, näljällä ja taudilla, ja kuitenki olit he niin paatuneet, ettei he ottaneet kuritusta vastaan. Ei he uskoneet, että Jumala pahuuden tähden niin kuritti, vaan he luulit, että Jumala heitä kuritti ilman syyttä. He sanoit myös usein: "Ei Herra tee oikein meidän kanssamme." Jumala oli heidän mielestänsä ylön kova rankaisemaan, ja väärä tuomari, joka ei arvannut heidän hyviä töitänsä, vaan rankaisi siveitä ihmisiä ilman syyttä.

Ei Israelin lapset sentähden tehneet parannusta, vaikka he niin kovin rangaistiin, mutta paaduit vain. He lakkaisit viimein julkisen epäjumalan palveluksen, koska Jumala oli niin kovin lyönyt heitä, ettei ollut enää voimaa potkia vastaan, mutta ulkokullaisuus ja sydämen pahuus tuli ainoastansa suuremmaksi Jumalan kurituksen kautta. Ei he alentaneet itseänsä Jumalan väkevän käden alla, vaikka muutamat tunnustit syntiänsä, ja lupaisit parannuksen tehdä, koska he Baabelin vankeuden jälkeen lakkaisit näkyväisiä epäjumalia palvelemasta. He menit sitte ulkokullaisuuteen ja tulit tekopyhäksi, niinkuin fariseukset, jotka välistä rukoilit turulla, että he nähtäisiin ihmisiltä.

Mutta onkopa nyt ihmiset tulleet paremmaksi kuin silloin, koska Jumalan täytyi kovuudella kurittaa heitä heidän tottelemattomuutensa tähden? Minä luulen, että tämän aikaiset ihmiset tulevat pahemmaksi Jumalan kurituksen kautta, mutta ei paremmaksi. Sillä Jumala on tosin joka aika kurittanut paatuneita taudilla, näljällä ja kalliilla ajalla, mutta ei ole sen kurituksen kautta tullut yhtään parannusta, ei ulkonaisessa elämässäkään. Ei ole yhden eli kahden katovuoden tähden vähennyt juopumuksen, koreuden tahi ylpeyden ja huoruuden synti, vaikka kuinka vaanasti olis ruokaa ollut maassa. Ei ole sentähden ylpeys alennut, tahi koreus ja juopumus vähennyt. Kyllä