N:o 1 1 SUNNUNTAINA ADVENTISSA 1852

Rakkaat veljet, että me sen tietäisimme, nimittäin ajan, että nyt on aika unesta nousta, sillä meidän autuutemme on nyt likempänä kuin silloin, koska me uskoimme. Yö on kulunut ja päivä on tullut. Sentähden hyljätkäämme pimeyden työt ja pukekaamme päällemme valkeuden sota-aseet.

Pyhä Paavali kirjoittaa näin kristityille, koska hän näki, että he rupesivat nuokkumaan. Ja meidän on myös syytä kehottaa heränneitä kirkkovuoden alussa, että he nousisivat ylös unesta, koska näkyväinen uni tahtoo väkisin pakata heidän päällensä. Moni herännyt ihminen olisi kyllä valmis kuolemaan sen ensimmäisen armonmerkin päälle, jos hän silloin pääsisi varsin lähtemään pois maailmasta, koska Vapahtaja on tullut sydämeen ja hän tuntee itsensä Jumalan lapseksi.

Mutta koska kuolema ei ole varsin valmis noutamaan Jumalan lapsia, niin kauan kuin hääpäivät räkkäävät¹ niin tulevat monenkaltaiset kiusaukset elämän tiellä. Ja niiden päälle tulevat epäilykset, niin että herännyt ja Kaanaan maalle eli oikeaan Isän maahan matkustavainen sielu joutuu usein epäilemään tilaisuudestansa, ja kuinka hänen pitää viimein kostuman taivaan valtakuntaan, koska niin monia tienhaaroja ja niin paljon vihollisia kohtaa häntä tien päällä. Hänen täytyy usein istua tien päällä ja huoata, kuinka pitkäksi ja vaivalloiseksi tämä matkustaminen tuli. Viimein tulee myös hengellinen köyhyys ja penseys. Ja siinä tilassa tahtoo moni matkustavainen nukkua.

Mutta Paavali, joka näki senkaltaisen vaarallisen tilaisuuden,² tahtoo nyt herättää kristityitä penseydestä ja hengellisestä uneliaisuudesta, koska hän sanoo: “Nyt on aika nousta ylös unesta, sillä nyt on meidän autuutemme likempänä, kuin silloin, koska me uskoimme.” Hän tahtoo näillä sanoilla antaa meille tiettäväksi, että meidän autuutemme oli silloin kaukana, koska me uskoimme. Nimittäin suruttomuuden tilassa uskovat kaikki, että he tulevat autuaaksi. Ei yksikään suruttomuuden tilassa epäile autuudestansa, vaikka muutamat sanovat, että heille on jo aikaa tullut epäilys. Mutta ei se ole ollut senkaltainen epäilys, kuin nyt on heränneillä pimeyden aikana. On se ainoastansa ollut joku luulo eli arvelus, että se on tietämätön, kuinka se käy viimein sielun kanssa, koska kuolema tulee. Mutta useimmat eivät ole epäilleet autuudestansa ollenkaan suruttomuuden aikana, vaan he ovat uskoneet, että kaikki tulevat autuaaksi, olipa elämä sitten kuinka hyvänsä. Ainoastansa niistä on arvelus ollut, jotka ovat väärän valan tehneet, josko ne tulevat autuaaksi.

Niin se on siis ollut apostolin tarkoitus, että silloin suruttomuuden tilassa me uskoimme, että autuus oli aivan liki, vaikka se oli kaukana. Mutta nyt sanoo hän, on autuus likempänä, kuin silloin, koska me uskoimme. Me uskoimme silloin suruttomuuden tilassa, että autuus oli aivan liki, vaikka se oli kaukana. Mutta nyt, koska epäilykset tulevat, ja emme jaksa paljon uskoa, että me tulemme autuaaksi, nyt on autuus likempänä, kuin silloin, koska me uskoimme. Silloin oli meillä se usko, ettei paljon yksikään tule kadotetuksi.

Jos heränneet eivät muista, minkäkaltainen usko heillä on ollut suruttomuuden tilassa, niin kysyköön suruttomilta, minkäkaltainen usko heillä on. Kyllä he uskaltavat sanoa, että kaikki tulevat yhteen paikkaan. Ei ole Jumala luonut ihmisiä sitä varten, että hän polttaisi heitä helvetissä. Kyllähän niistä sanoista kuuluu, minkäkaltainen usko on ollut suruttomuuden tilassa. Se on ollut senkaltainen usko, ettei moni sielu mene hukkaan. Silloin olemme siis uskoneet, että autuus on aivan liki. Mutta nyt emme jaksa uskoa, että moni tulee autuaaksi. Niin kuin Pietari kirjoittaa kristityille: Jos vanhurskas tuskalla tulee autuaaksi, mihinkäs sitten jumalaton ja syntinen joutuu?

Näistä Pietarin sanoista kuuluu, ettei hän jaksanut uskoa, että jumalattomat ja julkisyntiset tulevat autuaaksi. Mutta kyllä suruttomat jaksavat uskoa, että kaikki tulevat yhteen paikkaan. Ja ettei Jumala ole sitä varten luonut ihmistä, että hänen pitää palaman helvetissä. Mutta se kuuluu nyt Pietarin sanoista, ettei hän jaksanut enää uskoa, että jumalattomat ja syntiset tulevat autuaaksi, koska yksi vanhurskas ihminen tuskin tulee autuaaksi. Ja tässä ymmärretään vanhurskaan ihmisen kanssa senkaltainen ihminen, joka on Jumalan armon kautta vanhurskautettu.

Te kuulette nyt, että Pietari epäili vielä niistäkin, jotka olivat Jumalan armon kautta vanhurskautetut, että he tuskin tulevat autuaaksi. Ja sentähden kirjoittaa myös Paavali niille kristityille, jotka rupesivat nuokkumaan: Nyt on aika nousta ylös unesta, sillä yö on kulunut ja päivä on tullut. Se on: Synnin yö, eli pimeyden aika, on kulunut. Suruttomuuden aika on kulunut, koska päivä on tullut kristillisyyden kautta. Nyt olisi aika nousta ylös synninunesta, koska suruttomuuden aikana on hyvin nukuttu.

Ja valitettavasti tahtoo uni tulla monelle puolipäivän aikana, vaikka yöllä on nukuttu. Ei se ole ihmeellistä, että uni pakkaa tulemaan niitten päälle, jotka ovat yöllä valvoneet, koska muut ovat nukkuneet. Mutta se on ihmeellisempi, että niillekin tulee uni, jotka ovat nukkuneet yöllä, eivätkä ole heränneet ennen kuin kello kymmenen aamupäivästä.

Koskas meidän pitää kostuman perille, jotka olemme vaeltamassa pitkän matkan päästä Betlehemiin, jos me nukumme puolipäivän aikana, emmekä vaella joutuisasti, niin kauan kuin valkeus on, ettei pimeys meitä käsittäisi. Ettekös te tiedä, te väsyneet matkamiehet, että päivä on lyhykäinen pohjan maalla, erinomattain talven aikana? Ja pitkä on matka iankaikkisuuteen. Ja tie on kaita, joka vie elämään, ja harvat sen löytävät. Ei kuutamolla näe yksikään sitä kaitaista tietä, vaikka olisi kuinka kirkkaat silmät, vaan se pitää oleman täysi päivä.

Jos me panemme maata tien päälle, niin me kostumme takaisin maailmaan, johon se lavea maantie vie. Mutta taivaaseen emme kostu nuokkumalla. Sentähden kirjoittaa apostoli Paavali kristityille, jotka rupesivat nuokkumaan: Nyt on aika nousta ylös unesta, sillä yö on kulunut ja päivä on tullut. Suruttomuuden yö on sivuitse mennyt ja päivä on tullut kristillisyyden kanssa. Ja meidän autuutemme on likempänä, kuin silloin, koska me uskoimme. Me uskoimme silloin, että kaikki tulevat autuaaksi, vaikka autuus oli kaukana meistä. Nyt emme jaksa uskoa enää, että moni tulee autuaaksi. Jos vanhurskas tuskalla tulee autuaaksi, mihinkä sitten jumalaton ja syntinen joutuu?

Kuitenkin on meidän autuutemme nyt likempänä kuin silloin, koska me uskoimme, sillä nyt on kristillisyyden valkeus tullut maailmaan. Nyt pitäisi jokaisen, jolla silmät on auki, näkemän, mistä tie menee taivaaseen. Ei nyt ole enää se pimeyden aika, koska kaikki koperoitsivat seiniä myöten, eikä ollut yksikään viisaampi toista. Jos ne harvat sielut nyt pysyisivät valveilla, jotka ovat heränneet, niin ei ole kuitenkaan valkeuden puutos, etteivät he näe, kuhunka heidän pitää vaeltaman. Mutta jos he rupeavat nuokkumaan puolipäivän aikana, niin ei auta heitä tämä valkeus, joka nyt on tullut maailmaan. Mistäs se tietää, joka on nukkumassa, mikä aika nyt on? Sentähden kirjoittaa apostoli Paavali kristityille, että nyt on aika unesta nousta, sillä yö on kulunut ja päivä on tullut. Ja meidän autuutemme on likempänä, kuin silloin, koska me uskoimme. Ja nämä apostolin sanat kuuluvat juuri meille, juuri heränneille, joille hengellinen uni tahtoo pakata puolipäivän aikana.

Nouskaa siis unesta, te väsyneet matkamiehet, ja älkää nuokkuko tien päällä puolipäivän aikana. Jos teidän pitää kostuman iankaikkisuuden ihanalle rannalle, niin vaeltakaa joutuisasti, niin kauan, kuin valkeus on, ettei pimeys teitä käsittäisi. Te tiedätte, kuinka lyhykäinen armonpäivä nyt on pohjanmaalla. Ja lyhyemmäksi tulevat aina nämä armonpäivät, ettei ole pidempi päivä, kuin ainoastansa yksi hämärä. Erinomattain pilvisään aikana, koska armon aurinko, jos vielä olisi ylhäällä, ei pääse koskaan paistamaan väsyneitten matkustavaisten päälle. Sen paksun sumun tähden, joka nousee ylös maasta, ja sen mustan savun tähden, joka nousee ylös pohjattomuudesta, on armon aurinko niin usein peitetty mustien pilvien taakse, että väsyneet matkamiehet harvoin saavat hänen kirkkauttansa nähdä.

Nouskaa siis ylös unesta, te väsyneet matkamiehet, ja rukoilkaa sitä suurta Ristinkantajaa, ettei hän kätkisi armollisia kasvojansa peräti pois meiltä, eikä sammuttaisi sitä pikkuista valkeuden kipinää, joka on meille osoittanut oven lammashuoneeseen. Hän on itse sanonut: “Suitsevaista kynttilänsydäntä minä en tahdo sammuttaa.” Kuule siis, valkeuden Isä, niiden huokaus, jotka istuvat pimeydessä ja huokaavat ja odottavat päivän koittavan. Isä meidän j. n. e.

Tämän päivän evankeliumissa kuulimme, että Vapahtaja tuli Jerusalemin kaupunkiin ratsastaen aasintamman päällä, ja että opetuslapset rupesivat huutamaan: Hoosianna, Daavidin Pojalle. Mutta ei tämän päivän evankeliumissa ole kaikki, mitä evankelistat ovat kirjoittaneet Vapahtajan tulemisesta Jerusalemiin. Evankelistat Matteus, Markus ja Luukas ovat kirjoittaneet, että maailmanlapset olivat tekemässä kauppaa kirkossa, koska Vapahtaja tuli, ja että hänen häätyi ajaa niitä kauppamiehiä ulos temppelistä ja kaataa vaihetuspöydät. Evankelistat ovat myös kirjoittaneet, että fariseukset pitivät pahana, koska opetuslapset rupesivat huutamaan: “Hoosianna, Daavidin Pojalle!”

Seuraavaisesti siitä pitää meidän Jumalan armon kautta tutkisteleman, mitä Jerusalemin asuvaiset tekevät, koska Kunnian Kuningas tulee. Ensimmäiseksi. Mitäs maailmanlapset tekevät, koska Siionin Kuningas tulee. Toiseksi. Mitäs opetuslapset tekevät, koska Siionin Kuningas tulee?

Mitäs maailmanlapset tekevät, koska Siionin Kuningas tulee? Minä olen äsken jo sanonut, että muutamat tekevät kauppaa kirkossa ja suuttuvat, koska opetuslapset huutavat: “Hoosianna Daavidin pojalle!” Maailmanherrat eivät moittineet sitä, että kauppamiehet tekivät Jumalan temppelin ryöväreitten luolaksi. Se kauppa oli vastoin lakia, ja maailmanherrat, joilla on muutoin tarkka silmä näkemään kristittyjen vikoja, antoivat niitten kauppamiehien tehdä kauppaa Jumalan huoneessa. Ilmankin fariseukset saivat lahjoja niiltä kauppamiehiltä, ja eivät sentähden olleet niin tarkat peräänkatsomaan. Niin tekevät maailmanherrat. Koska he saavat hyvin lahjoja, niin he antavat ahneuden perkeleitten tehdä kauppaa vaikka kirkossakin. He antavat kaikille skoijarille ja viinaporvareille rauhan, koska he itse saavat osan voitosta. Ahneuden perkele tekee heitä sokeaksi, niin etteivät he katso perään, kuinka skoijarit, viinaporvarit ja kruununvarkaat elävät. Mutta kyllä niillä on tarkka silmä näkemään vikoja kristittyjen elämässä.

Koska opetuslapset rupesivat huutamaan: “Hoosianna, Daavidin Pojalle!” niin rupesivat fariseukset soimaamaan Vapahtajaa ja sanomaan: “Kuuletkos, mitä nämä huutavat? Mikset toru heitä vaikenemaan!” Eivät fariseukset kärsi, että Vapahtajalle annetaan kunnia. Fariseukselle tulee paha mieli siitä, jos opetuslapset rupeavat maailmalle huutamaan Vapahtajan voimallisia töitä. Mutta eivät fariseukset pidä siitä mitään, että perkeleen kaupparengit vaihettavat rahaa kirkossa ja tekevät siellä kauppaa. Eivätkä tämänaikaiset fariseukset kiellä skoijaria ja viinaporvareita myymästä myrkkyjä ja pirun paskaa kirkon vieressä. Fariseusten tarvitsee juoda vuotavaa pirun paskaa varsin, kun he tulevat ulos kirkosta. Kuinka he sitten saattavat estää viinaporvaria myymästä semmoista kalua, jota he itse pitävät makeana? He voitelevat kurkkuansa vuotavalla pirun paskalla ja kehottavat vielä muita esimerkillänsä. Ja sokeat raukat uskovat, ettei ole synti kaupita kirkossa.

Koska nyt Kunnian Herra tulee turmeluksen kaupunkiin, ja hänen opetuslapsensa huutavat: “Hoosianna, Daavidin Pojalle!” Silloin nousee koko kaupunki. Ja maailmanorjat kysyvät: “Kukas tämä on, joka tulee tämmöisellä huudolla?” Silloin sanovat hänen opetuslapsensa: “Jeesus nazarenus, se suuri profeetta.” Mutta maailmanherrat eli fariseukset pitävät sen pahana, että opetuslapset niin huutavat, ja he käskevät Vapahtajan nuhdella opetuslapsiansa, että he vaikenisivat. Mutta eivät opetuslapset vaikene sentähden, vaikka herrat ja fariseukset suuttuisivat kuinka. He huutavat aina: “Hoosianna, Daavidin Pojalle!” Se käy herrojen kunnian päälle, että he huutavat maailmalle hänen suuria ihmetöitänsä. Ja se asia myös käy herrojen kunnian päälle, että Siionin Kuninkaalla on niin huono hevonen. Mutta herrat kulkevat vaunuilla ja monella hevosella. Mutta Jeesus nazarenus istuu työaasin tamman päällä. Eivät fariseukset muista, mitä profeetta on kirjoittanut aasintammasta, koska hän sanoo: “Sanokaa Siionin tyttärelle: Katso, sinun Kuninkaasi tulee sinulle siveä, istuen aasintamman päällä, ja ikeenalaisen aasin varsan päällä.

Mutta fariseukset ja maailmanherrat ovat harjaantuneet näkemään kuninkaitten istuvan vaunuissa ja ajavan kuudella hevosella: Mikä kuningas tämä on, joka istuu aasintamman päällä? Ei viitsisi kunniallinen talonpoika ajaa kirkkoon niin huonolla hevosella. Ja koska hän vielä pilaa heidän kauppansa, ajaa pois kirkosta niitä porvareita, jotka siellä pitävät kauppaa ja vaihettelevat rahaa, silloin maailmanherrat suuttuvat vielä enemmin ja kysyvät viimein: “Kenenkä luvalla sinä näitä teet?” Kenenkä luvalla sinä ajat pois viinaporvareita ulos kirkosta ja kaadat heidän vaihetuspöytänsä kumoon?

Eivät suinkaan maailmanherrat ole hyvät sille miehelle, joka pilaa heidän kauppansa, sillä kirkkopaikka on paras kauppapaikka, johon maakunta kokoontuu. Siellä ostetaan kaikenlaista kalua, erinomattain sunnuntaina, koska kirkkoväki on koossa kirkkopaikassa. Ja juuri kirkon vieressä on perkeleen kauppatrengit bruukaavat parhaat kaupat tehdä. Siellä he juovat. Siellä he tappelevat. Siellä he tekevät huorin. Siellä he vaihettavat hevosia. Siellä näyttävät maailman siveät huorat huoruutensa. Siellä on viinaporvareilla paras viinakauppa. Eivät suinkaan maailmanherrat katso sen perään, kuinka Jumalan ja kuninkaan laki rikotaan ja Jumalan pyhä temppeli saastutetaan, koska ostajat ja myyjät, se on, juomarit, viinaporvarit ja kruununvarkaat elävät kirkon takana. Saati maailmanherrat itse saavat omantunnon rauhan, kyllä he antavat ostajille ja myyjille kanssa omantunnon rauhan.

Koska nyt Siionin Kuningas tulee puhdistamaan temppeliänsä, jonka huorat, juomarit ja viinaporvarit ovat tehneet ryövärien luolaksi, silloin nousee koko turmeluksen kaupunki ja kysyy: “Kukas tämä on, joka tulee tämmöisellä huudolla pilaamaan meidän kaupunkimme. Eikö Siionin Kuninkaalla ole parempi hevonen, kuin yksi työaasin tamma, jonka kanssa ei viitsisi kunniallinen talonpoika tulla kirkkoon?” Turmeluksen kaupungissa tulee semmoinen humu, koska Siionin Kuningas tulee. Erinomattain pitävät fariseukset ja maailmanherrat pahana, että opetuslapset rupeavat niin maailmalle huutamaan: “Hoosianna, Daavidin Pojalle!” Muutamat käyvät edellä ja huutavat: “Hoosianna!” Ja muutamat tulevat perässä ja huutavat: “Hoosianna!” Ja koska maailmanorjat turmeluksen kaupungissa kuulevat semmoisen huudon, kysyvät he ensinnä: “Kukas tämä on?” Ja opetuslapset vastaavat: “Jeesus nazarenus, se suuri profeetta.”

Siionin tytärten Kuningas tulee siveä, istuen aasintamman päällä, niin kuin profeetta on ennen puhunut. Mutta ei maailma usko, että Siionin Kuningas tulee niin huonolla hevosella. Maailma on harjaantunut näkemään maailmanruhtinaitten ajavan vaunuilla ja kuudella hevosella, mutta tämä väärä profeetta ja kansanhäiritsijä tulee aasintammalla. Eikös se ole häpeä maailman edessä, että hän tulee niin huonolla juhdalla? Sentähden maailmanjoukko ei saata uskoa, että hän on Siionin tytärten Kuningas. Se on muutampi väärä profeetta, joka tulee ihmisiä haukkumaan ja viinaporvareitten kauppaa pilaamaan.

Ja ne ihmiset, jotka edellä kävivät ja perässä seurasivat, eivät olleet muut, kuin villihenget, jotka huutavat maailmalle kaikki, mitä hän on tehnyt. Fariseukset erinomattain moittivat senkaltaista huutoa ja sanovat Siionin Kuninkaalle: “Etkös kuule, kuinka nämä huutavat? Mikset toru heitä vaikenemaan?” Mutta Siionin Kuningas vastaa: “Jos nämä vaikenisivat, niin rupeaisivat kivet huutamaan.”

Toiseksi. Mitäs opetuslapset tekevät, koska Siionin Kuningas tulee? Evankeliumissa seisoo, että he panevat vaatteensa aasintamman päälle. Ja muutamat taittavat oksia puista ja panevat niitä tien päälle, kussa Siionin Kuningas kulkee. Ja silloin he rupeavat huutamaan: “Hoosianna, Daavidin Pojalle!” Että he panevat vaatteensa sen aasin päälle, jonka päällä Siionin Kuningas istuu, se merkitsee, että Jeesuksen oikeat opetuslapset riisuvat itsensä alasti hänen tähtensä. He riisuvat kaiken koreutensa päältänsä Vapahtajan tähden. Mutta sitä maailmanlapset eivät raaski tehdä, vaikka kuinka kova aasintamman selkä olisi, jonka päällä Siionin Kuninkaan pitää istuman. Eivät maailmanlapset sentähden riisu vaatteitansa, vaan he käyvät itse koreana ja antavat Vapahtajan olla alastomana. Sentähden hän soimaa heitä tuomiopäivänä: “Minä olin alaston, ja ette vaatettaneet minua.” Opetuslapset riisuivat vaatteensa ja hajoittivat ne tien päälle. Mutta maailmanlapset eivät levitä koreuttansa tien päälle aasintamman poljettavaksi. Opetuslapset taittavat tuoreita oksia puista ja levittävät niitä tien päälle Siionin Kuninkaalle kunniaksi, mutta maailmanlapset eivät viitsi sitä kunniaa tehdä Siionin Kuninkaalle. Mutta jos maailmanruhtinas tulee, silloin he noutavat hakoja³ metsästä vaikka neljänneksen päästä.

Opetuslapset iloitsevat, koska Siionin Kuningas tulee, ja veisaavat Vapahtajalle kiitosta kaikkien hänen hyvien töittensä edestä. Mutta maailmanlapset pitävät pahana, että opetuslapset niin huutavat maailmalle. Opetuslapset huutavat: “Hoosianna, Daavidin Pojalle!” Mutta maailmanlapset huutavat: “Perkele ja saatana!” koska he tulevat markkinoille. Ilmankin itse kukin huutaa isänsä nimeä. Maailman lapset huutavat isänsä nimeä, jota he palvelevat, mutta opetuslapset huutavat: “Hoosianna, Daavidin Pojalle!” Se on: Kiitos ja kunnia Luojalle ja Siionin Kuninkaalle hänen hyvien töittensä edestä!

Tosi se kyllä on, että se kansa, joka silloin rupesi levittämään vaatteensa tien päälle ja huutamaan opetuslasten kanssa “hoosianna, Daavidin Pojalle”, se sama kansa oli vielä silloin kiinni maailmassa. He luulivat, että Vapahtaja nyt tulee heille kuninkaaksi, ja että hän ruokkii heitä ilman työtä. Mutta mitäs maailmanjoukko siitä voittaa, että he näkevät kristittyjen vikoja? Jos se kansa, joka palmusunnuntaina huusi “hoosianna”, pitkänä perjantaina huusi “ristiinnaulitse”, niin he helluntaina taas saivat pistoksen sydämeen ja rupesivat sydämen murheella kysymään apostoleilta: “Te miehet ja veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Ja sillä tavalla täytyi heidän katua, että he olivat seuranneet fariseusten neuvoa pitkänä perjantaina ja huutaneet maailman kanssa: “Ristiinnaulitse!” Mutta fariseukset pysyivät aina paatumuksessansa, eivätkä tehneet koskaan katumusta.

Mitäs he siis voittavat siitä, että he näkevät kristittyjen vikoja? Eivät he voita muuta kuin häpeätä ja omantunnon vaivaa viimeisenä päivänä, koska ne ulosvalitut sielut, jotka täällä kuolleessa uskossa ovat huutaneet “hoosianna”, ja pitkänä perjantaina he ovat huutaneet; “ristiinnaulitse”, mutta helluntaipäivänä jälkeen ovat murheellisella ja katuvaisella sydämellä taas huutaneet “hoosianna”. Se merkitsee: Armahda meidän päällemme! Nämä murheelliset, katuvaiset ja maailmalta alas poljetut sielut, saavat viimein huutaa iankaikkisesti: “Hoosianna, Daavidin Pojalle!”

Mitäs fariseukset silloin huutavat, koska Siionin Kuningas tulee toisen kerran, ei niin kuin tässä köyhässä ja ylenkatsotussa tilassansa istuen työaasintamman päällä, vaan kunnian istuimella, ylimmäisensä Tuomarina. Ilmankin fariseukset silloin kanssa käskevät Vapahtajan torua opetuslapsiansa huutamasta maailmalle hänen suuria tekojansa. Minä luulen, että fariseukset tulevat silloin mykäksi, eivätkä jaksa puhua mitään.

Nyt te näette, kuinka maailmanlapset vastaanottavat Siionin Kuningasta, koska hän tulee niin huonolla hevosella ja istuu työaasintamman päällä. He vastaanottavat hänet pilkkaamisella ja ylenkatseella. Ja suuttuvat viimein, koska hän pilaa heidän kauppansa. Mutta ne harvat opetuslapset, jotka riisuvat vaatteensa ja levittävät niitä tien päälle, ja antavat koreutensa aasintammalle poljettavaksi, taittavat vielä oksia puista Vapahtajan kunniaksi, ja huutavat: “Hoosianna, Daavidin Pojalle!” Ja meidän pitää toivoman, että Siionin Kuningas antaa heille voimaa ja väkevyyttä aina huutamaan, niin kauan, kuin he elävät, ja vielä viimeisessä kuolemankilvoituksessa, ettei vihollinen saisi heitä vaikenemaan, eli maailman pelvon tähden mykäksi tulemaan.

Me toivomme ja rukoilemme Siionin Kuningasta, että hän tulisi uskovaisten sydämiin ajamaan pois sitä vihollisen joukkoa, joka tahtoo tehdä Jumalan temppelin ryövärien luolaksi. Katso, Siionin tytär, sinun Kuninkaasi tulee sinulle siveä, istuen aasintamman päällä. Amen.*

_________________________________

Jäljennös / Johan Henricson Mäkitalo / P. Raittilan kokoelma / Oulun maakunta-arkisto ( = OMA)

* Käsikirjoitusjäljennöksessä on adventtivirren värssy lopussa, mikä tuskin kuuluu alkutekstiin: Sun porttis oves avaja, kans nöyräst itses alenna, Nyt Jeesust vastaanottamaan, kuin tulee tykös asumaan. Jo tulee veisull riemuisell, Huuda että kuuluu korkeudell: Sull kiitos Jesu suloinen! kuin tulet, asut tykönän.

¹ kestävät, riittävät (ruots. räcker)

² tilan

³ kuusenhavuja