N:o
1 1 SUNNUNTAINA ADVENTISSA 1852
Rakkaat veljet, että me sen tietäisimme, nimittäin
ajan, että nyt on aika unesta nousta, sillä meidän autuutemme on nyt likempänä
kuin silloin, koska me uskoimme. Yö on kulunut ja päivä on tullut. Sentähden
hyljätkäämme pimeyden työt ja pukekaamme päällemme valkeuden sota-aseet.
Pyhä Paavali kirjoittaa näin kristityille, koska
hän näki, että he rupesivat nuokkumaan. Ja meidän on myös syytä kehottaa
heränneitä kirkkovuoden alussa, että he nousisivat ylös unesta, koska
näkyväinen uni tahtoo väkisin pakata heidän päällensä. Moni herännyt ihminen
olisi kyllä valmis kuolemaan sen ensimmäisen armonmerkin päälle, jos hän
silloin pääsisi varsin lähtemään pois maailmasta, koska Vapahtaja on tullut
sydämeen ja hän tuntee itsensä Jumalan lapseksi.
Mutta koska kuolema ei ole varsin valmis noutamaan
Jumalan lapsia, niin kauan kuin hääpäivät räkkäävät1 niin tulevat monenkaltaiset kiusaukset elämän tiellä. Ja niiden päälle
tulevat epäilykset, niin että herännyt ja Kaanaan maalle eli oikeaan Isän
maahan matkustavainen sielu joutuu usein epäilemään tilaisuudestansa, ja kuinka
hänen pitää viimein kostuman taivaan valtakuntaan, koska niin monia tienhaaroja
ja niin paljon vihollisia kohtaa häntä tien päällä. Hänen täytyy usein istua
tien päällä ja huoata, kuinka pitkäksi ja vaivalloiseksi tämä matkustaminen
tuli. Viimein tulee myös hengellinen köyhyys ja penseys. Ja siinä tilassa
tahtoo moni matkustavainen nukkua.
Mutta Paavali, joka näki senkaltaisen vaarallisen
tilaisuuden,2 tahtoo nyt herättää
kristityitä penseydestä ja hengellisestä uneliaisuudesta, koska hän sanoo: “Nyt
on aika nousta ylös unesta, sillä nyt on meidän autuutemme likempänä, kuin
silloin, koska me uskoimme.” Hän tahtoo näillä sanoilla antaa meille
tiettäväksi, että meidän autuutemme oli silloin kaukana, koska me uskoimme.
Nimittäin suruttomuuden tilassa uskovat kaikki, että he tulevat autuaaksi. Ei
yksikään suruttomuuden tilassa epäile autuudestansa, vaikka muutamat sanovat,
että heille on jo aikaa tullut epäilys. Mutta ei se ole ollut senkaltainen
epäilys, kuin nyt on heränneillä pimeyden aikana. On se ainoastansa ollut joku
luulo eli arvelus, että se on tietämätön, kuinka se käy viimein sielun kanssa,
koska kuolema tulee. Mutta useimmat eivät ole epäilleet autuudestansa ollenkaan
suruttomuuden aikana, vaan he ovat uskoneet, että kaikki tulevat autuaaksi,
olipa elämä sitten kuinka hyvänsä. Ainoastansa niistä on arvelus ollut, jotka
ovat väärän valan tehneet, josko ne tulevat autuaaksi.
Niin se on siis ollut apostolin tarkoitus, että
silloin suruttomuuden tilassa me uskoimme, että autuus oli aivan liki, vaikka
se oli kaukana. Mutta nyt sanoo hän, on autuus likempänä, kuin silloin, koska
me uskoimme. Me uskoimme silloin suruttomuuden tilassa, että autuus oli aivan
liki, vaikka se oli kaukana. Mutta nyt, koska epäilykset tulevat, ja emme jaksa
paljon uskoa, että me tulemme autuaaksi, nyt on autuus likempänä, kuin silloin,
koska me uskoimme. Silloin oli meillä se usko, ettei paljon yksikään tule
kadotetuksi.
Jos heränneet eivät muista, minkäkaltainen usko
heillä on ollut suruttomuuden tilassa, niin kysyköön suruttomilta,
minkäkaltainen usko heillä on. Kyllä he uskaltavat sanoa, että kaikki tulevat
yhteen paikkaan. Ei ole Jumala luonut ihmisiä sitä varten, että hän polttaisi
heitä helvetissä. Kyllähän niistä sanoista kuuluu, minkäkaltainen usko on ollut
suruttomuuden tilassa. Se on ollut senkaltainen usko, ettei moni sielu mene
hukkaan. Silloin olemme siis uskoneet, että autuus on aivan liki. Mutta nyt
emme jaksa uskoa, että moni tulee autuaaksi. Niin kuin Pietari kirjoittaa
kristityille: Jos vanhurskas tuskalla tulee autuaaksi, mihinkäs sitten
jumalaton ja syntinen joutuu?
Näistä Pietarin sanoista kuuluu, ettei hän
jaksanut uskoa, että jumalattomat ja julkisyntiset tulevat autuaaksi. Mutta
kyllä suruttomat jaksavat uskoa, että kaikki tulevat yhteen paikkaan. Ja ettei
Jumala ole sitä varten luonut ihmistä, että hänen pitää palaman helvetissä.
Mutta se kuuluu nyt Pietarin sanoista, ettei hän jaksanut enää uskoa, että
jumalattomat ja syntiset tulevat autuaaksi, koska yksi vanhurskas ihminen
tuskin tulee autuaaksi. Ja tässä ymmärretään vanhurskaan ihmisen kanssa
senkaltainen ihminen, joka on Jumalan armon kautta vanhurskautettu.
Te kuulette nyt, että Pietari epäili vielä
niistäkin, jotka olivat Jumalan armon kautta vanhurskautetut, että he tuskin
tulevat autuaaksi. Ja sentähden kirjoittaa myös Paavali niille kristityille,
jotka rupesivat nuokkumaan: Nyt on aika nousta ylös unesta, sillä yö on kulunut
ja päivä on tullut. Se on: Synnin yö, eli pimeyden aika, on kulunut. Suruttomuuden
aika on kulunut, koska päivä on tullut kristillisyyden kautta. Nyt olisi aika
nousta ylös synninunesta, koska suruttomuuden aikana on hyvin nukuttu.
Ja valitettavasti tahtoo uni tulla monelle
puolipäivän aikana, vaikka yöllä on nukuttu. Ei se ole ihmeellistä, että uni
pakkaa tulemaan niitten päälle, jotka ovat yöllä valvoneet, koska muut ovat
nukkuneet. Mutta se on ihmeellisempi, että niillekin tulee uni, jotka ovat
nukkuneet yöllä, eivätkä ole heränneet ennen kuin kello kymmenen aamupäivästä.
Koskas meidän pitää kostuman perille, jotka olemme
vaeltamassa pitkän matkan päästä Betlehemiin, jos me nukumme puolipäivän
aikana, emmekä vaella joutuisasti, niin kauan kuin valkeus on, ettei pimeys
meitä käsittäisi. Ettekös te tiedä, te väsyneet matkamiehet, että päivä on lyhykäinen
pohjan maalla, erinomattain talven aikana? Ja pitkä on matka iankaikkisuuteen.
Ja tie on kaita, joka vie elämään, ja harvat sen löytävät. Ei kuutamolla näe
yksikään sitä kaitaista tietä, vaikka olisi kuinka kirkkaat silmät, vaan se
pitää oleman täysi päivä.
Jos me panemme maata tien päälle, niin me kostumme
takaisin maailmaan, johon se lavea maantie vie. Mutta taivaaseen emme kostu
nuokkumalla. Sentähden kirjoittaa apostoli Paavali kristityille, jotka
rupesivat nuokkumaan: Nyt on aika nousta ylös unesta, sillä yö on kulunut ja
päivä on tullut. Suruttomuuden yö on sivuitse mennyt ja päivä on tullut
kristillisyyden kanssa. Ja meidän autuutemme on likempänä, kuin silloin, koska
me uskoimme. Me uskoimme silloin, että kaikki tulevat autuaaksi, vaikka autuus
oli kaukana meistä. Nyt emme jaksa uskoa enää, että moni tulee autuaaksi. Jos
vanhurskas tuskalla tulee autuaaksi, mihinkä sitten jumalaton ja syntinen
joutuu?
Kuitenkin on meidän autuutemme nyt likempänä kuin
silloin, koska me uskoimme, sillä nyt on kristillisyyden valkeus tullut
maailmaan. Nyt pitäisi jokaisen, jolla silmät on auki, näkemän, mistä tie menee
taivaaseen. Ei nyt ole enää se pimeyden aika, koska kaikki koperoitsivat seiniä
myöten, eikä ollut yksikään viisaampi toista. Jos ne harvat sielut nyt
pysyisivät valveilla, jotka ovat heränneet, niin ei ole kuitenkaan valkeuden
puutos, etteivät he näe, kuhunka heidän pitää vaeltaman. Mutta jos he rupeavat
nuokkumaan puolipäivän aikana, niin ei auta heitä tämä valkeus, joka nyt on
tullut maailmaan. Mistäs se tietää, joka on nukkumassa, mikä aika nyt on?
Sentähden kirjoittaa apostoli Paavali kristityille, että nyt on aika unesta
nousta, sillä yö on kulunut ja päivä on tullut. Ja meidän autuutemme on
likempänä, kuin silloin, koska me uskoimme. Ja nämä apostolin sanat kuuluvat
juuri meille, juuri heränneille, joille hengellinen uni tahtoo pakata
puolipäivän aikana.
Nouskaa siis unesta, te väsyneet matkamiehet, ja
älkää nuokkuko tien päällä puolipäivän aikana. Jos teidän pitää kostuman
iankaikkisuuden ihanalle rannalle, niin vaeltakaa joutuisasti, niin kauan, kuin
valkeus on, ettei pimeys teitä käsittäisi. Te tiedätte, kuinka lyhykäinen
armonpäivä nyt on pohjanmaalla. Ja lyhyemmäksi tulevat aina nämä armonpäivät,
ettei ole pidempi päivä, kuin ainoastansa yksi hämärä. Erinomattain pilvisään
aikana, koska armon aurinko, jos vielä olisi ylhäällä, ei pääse koskaan
paistamaan väsyneitten matkustavaisten päälle. Sen paksun sumun tähden, joka
nousee ylös maasta, ja sen mustan savun tähden, joka nousee ylös pohjattomuudesta,
on armon aurinko niin usein peitetty mustien pilvien taakse, että väsyneet
matkamiehet harvoin saavat hänen kirkkauttansa nähdä.
Nouskaa siis ylös unesta, te väsyneet matkamiehet,
ja rukoilkaa sitä suurta Ristinkantajaa, ettei hän kätkisi armollisia
kasvojansa peräti pois meiltä, eikä sammuttaisi sitä pikkuista valkeuden
kipinää, joka on meille osoittanut oven lammashuoneeseen. Hän on itse sanonut:
“Suitsevaista kynttilänsydäntä minä en tahdo sammuttaa.” Kuule siis, valkeuden
Isä, niiden huokaus, jotka istuvat pimeydessä ja huokaavat ja odottavat päivän
koittavan. Isä meidän j. n. e.
Tämän päivän evankeliumissa kuulimme, että
Vapahtaja tuli Jerusalemin kaupunkiin ratsastaen aasintamman päällä, ja että
opetuslapset rupesivat huutamaan: Hoosianna, Daavidin Pojalle. Mutta ei tämän
päivän evankeliumissa ole kaikki, mitä evankelistat ovat kirjoittaneet
Vapahtajan tulemisesta Jerusalemiin. Evankelistat Matteus, Markus ja Luukas
ovat kirjoittaneet, että maailmanlapset olivat tekemässä kauppaa kirkossa,
koska Vapahtaja tuli, ja että hänen häätyi ajaa niitä kauppamiehiä ulos
temppelistä ja kaataa vaihetuspöydät.
Evankelistat ovat myös kirjoittaneet, että fariseukset pitivät pahana, koska
opetuslapset rupesivat huutamaan: “Hoosianna, Daavidin Pojalle!”
Seuraavaisesti siitä pitää meidän Jumalan armon
kautta tutkisteleman, mitä Jerusalemin asuvaiset tekevät, koska Kunnian
Kuningas tulee. Ensimmäiseksi. Mitäs maailmanlapset tekevät, koska Siionin
Kuningas tulee. Toiseksi. Mitäs opetuslapset tekevät, koska Siionin Kuningas
tulee?
Mitäs maailmanlapset tekevät, koska Siionin
Kuningas tulee? Minä olen äsken jo sanonut, että muutamat tekevät kauppaa
kirkossa ja suuttuvat, koska opetuslapset huutavat: “Hoosianna Daavidin
pojalle!” Maailmanherrat eivät moittineet sitä, että kauppamiehet tekivät
Jumalan temppelin ryöväreitten luolaksi. Se kauppa oli vastoin lakia, ja
maailmanherrat, joilla on muutoin tarkka silmä näkemään kristittyjen vikoja,
antoivat niitten kauppamiehien tehdä kauppaa Jumalan huoneessa. Ilmankin fariseukset
saivat lahjoja niiltä kauppamiehiltä, ja eivät sentähden olleet niin tarkat
peräänkatsomaan. Niin tekevät maailmanherrat. Koska he saavat hyvin lahjoja,
niin he antavat ahneuden perkeleitten tehdä kauppaa vaikka kirkossakin. He
antavat kaikille skoijarille ja viinaporvareille rauhan, koska he itse saavat
osan voitosta. Ahneuden perkele tekee heitä sokeaksi, niin etteivät he katso
perään, kuinka skoijarit, viinaporvarit ja kruununvarkaat elävät. Mutta kyllä
niillä on tarkka silmä näkemään vikoja kristittyjen elämässä.
Koska
opetuslapset rupesivat huutamaan: “Hoosianna, Daavidin Pojalle!” niin rupesivat
fariseukset soimaamaan Vapahtajaa ja sanomaan: “Kuuletkos, mitä nämä huutavat?
Mikset toru heitä vaikenemaan!” Eivät fariseukset kärsi, että Vapahtajalle
annetaan kunnia. Fariseukselle tulee paha mieli siitä, jos opetuslapset
rupeavat maailmalle huutamaan Vapahtajan voimallisia töitä. Mutta eivät
fariseukset pidä siitä mitään, että perkeleen kaupparengit vaihettavat rahaa
kirkossa ja tekevät siellä kauppaa. Eivätkä tämänaikaiset fariseukset kiellä
skoijaria ja viinaporvareita myymästä myrkkyjä ja pirun paskaa kirkon vieressä.
Fariseusten tarvitsee juoda vuotavaa pirun paskaa varsin, kun he tulevat ulos
kirkosta. Kuinka he sitten saattavat estää viinaporvaria myymästä semmoista
kalua, jota he itse pitävät makeana? He voitelevat kurkkuansa vuotavalla pirun
paskalla ja kehottavat vielä muita esimerkillänsä. Ja sokeat raukat uskovat,
ettei ole synti kaupita kirkossa.
Koska nyt Kunnian Herra tulee turmeluksen
kaupunkiin, ja hänen opetuslapsensa huutavat: “Hoosianna, Daavidin Pojalle!”
Silloin nousee koko kaupunki. Ja maailmanorjat kysyvät: “Kukas tämä on, joka
tulee tämmöisellä huudolla?” Silloin sanovat hänen opetuslapsensa: “Jeesus
nazarenus, se suuri profeetta.” Mutta maailmanherrat eli fariseukset pitävät
sen pahana, että opetuslapset niin huutavat, ja he käskevät Vapahtajan nuhdella
opetuslapsiansa, että he vaikenisivat. Mutta eivät opetuslapset vaikene
sentähden, vaikka herrat ja fariseukset suuttuisivat kuinka. He huutavat aina:
“Hoosianna, Daavidin Pojalle!” Se käy herrojen kunnian päälle, että he huutavat
maailmalle hänen suuria ihmetöitänsä. Ja se asia myös käy herrojen kunnian
päälle, että Siionin Kuninkaalla on niin huono hevonen. Mutta herrat kulkevat
vaunuilla ja monella hevosella. Mutta Jeesus nazarenus istuu työaasin tamman
päällä. Eivät fariseukset muista, mitä profeetta on kirjoittanut aasintammasta,
koska hän sanoo: “Sanokaa Siionin tyttärelle: Katso, sinun Kuninkaasi tulee
sinulle siveä, istuen aasintamman päällä, ja ikeenalaisen aasin varsan päällä.
Mutta fariseukset ja maailmanherrat ovat
harjaantuneet näkemään kuninkaitten istuvan vaunuissa ja ajavan kuudella
hevosella: Mikä kuningas tämä on, joka istuu aasintamman päällä? Ei viitsisi
kunniallinen talonpoika ajaa kirkkoon niin huonolla hevosella. Ja koska hän
vielä pilaa heidän kauppansa, ajaa pois kirkosta niitä porvareita, jotka siellä
pitävät kauppaa ja vaihettelevat rahaa, silloin maailmanherrat suuttuvat vielä
enemmin ja kysyvät viimein: “Kenenkä luvalla sinä näitä teet?” Kenenkä luvalla
sinä ajat pois viinaporvareita ulos kirkosta ja kaadat heidän vaihetuspöytänsä
kumoon?
Eivät suinkaan maailmanherrat ole hyvät sille
miehelle, joka pilaa heidän kauppansa, sillä kirkkopaikka on paras kauppapaikka,
johon maakunta kokoontuu. Siellä ostetaan kaikenlaista kalua, erinomattain
sunnuntaina, koska kirkkoväki on koossa kirkkopaikassa. Ja juuri kirkon
vieressä on perkeleen kauppatrengit bruukaavat parhaat kaupat tehdä. Siellä he
juovat. Siellä he tappelevat. Siellä he tekevät huorin. Siellä he vaihettavat
hevosia. Siellä näyttävät maailman siveät huorat huoruutensa. Siellä on
viinaporvareilla paras viinakauppa. Eivät suinkaan maailmanherrat katso sen
perään, kuinka Jumalan ja kuninkaan laki rikotaan ja Jumalan pyhä temppeli
saastutetaan, koska ostajat ja myyjät, se on, juomarit, viinaporvarit ja
kruununvarkaat elävät kirkon takana. Saati maailmanherrat itse saavat
omantunnon rauhan, kyllä he antavat ostajille ja myyjille kanssa omantunnon
rauhan.
Koska nyt Siionin Kuningas tulee puhdistamaan
temppeliänsä, jonka huorat, juomarit ja viinaporvarit ovat tehneet ryövärien
luolaksi, silloin nousee koko turmeluksen kaupunki ja kysyy: “Kukas tämä on,
joka tulee tämmöisellä huudolla pilaamaan meidän kaupunkimme. Eikö Siionin
Kuninkaalla ole parempi hevonen, kuin yksi työaasin tamma, jonka kanssa ei
viitsisi kunniallinen talonpoika tulla kirkkoon?” Turmeluksen kaupungissa tulee
semmoinen humu, koska Siionin Kuningas tulee. Erinomattain pitävät fariseukset
ja maailmanherrat pahana, että opetuslapset rupeavat niin maailmalle huutamaan:
“Hoosianna, Daavidin Pojalle!” Muutamat käyvät edellä ja huutavat: “Hoosianna!”
Ja muutamat tulevat perässä ja huutavat: “Hoosianna!” Ja koska maailmanorjat
turmeluksen kaupungissa kuulevat semmoisen huudon, kysyvät he ensinnä: “Kukas
tämä on?” Ja opetuslapset vastaavat: “Jeesus nazarenus, se suuri profeetta.”
Siionin tytärten Kuningas tulee siveä, istuen
aasintamman päällä, niin kuin profeetta on ennen puhunut. Mutta ei maailma usko,
että Siionin Kuningas tulee niin huonolla hevosella. Maailma on harjaantunut
näkemään maailmanruhtinaitten ajavan vaunuilla ja kuudella hevosella, mutta
tämä väärä profeetta ja kansanhäiritsijä tulee aasintammalla. Eikös se ole
häpeä maailman edessä, että hän tulee niin huonolla juhdalla? Sentähden
maailmanjoukko ei saata uskoa, että hän on Siionin tytärten Kuningas. Se on
muutampi väärä profeetta, joka tulee ihmisiä haukkumaan ja viinaporvareitten
kauppaa pilaamaan.
Ja ne ihmiset, jotka edellä kävivät ja perässä
seurasivat, eivät olleet muut, kuin villihenget, jotka huutavat maailmalle
kaikki, mitä hän on tehnyt. Fariseukset erinomattain moittivat senkaltaista
huutoa ja sanovat Siionin Kuninkaalle: “Etkös kuule, kuinka nämä huutavat?
Mikset toru heitä vaikenemaan?” Mutta Siionin Kuningas vastaa: “Jos nämä
vaikenisivat, niin rupeaisivat kivet huutamaan.”
Toiseksi. Mitäs opetuslapset tekevät, koska
Siionin Kuningas tulee? Evankeliumissa seisoo, että he panevat vaatteensa
aasintamman päälle. Ja muutamat taittavat oksia puista ja panevat niitä tien
päälle, kussa Siionin Kuningas kulkee. Ja silloin he rupeavat huutamaan:
“Hoosianna, Daavidin Pojalle!” Että he panevat vaatteensa sen aasin päälle,
jonka päällä Siionin Kuningas istuu, se merkitsee, että Jeesuksen oikeat
opetuslapset riisuvat itsensä alasti hänen tähtensä. He riisuvat kaiken
koreutensa päältänsä Vapahtajan tähden. Mutta sitä maailmanlapset eivät raaski
tehdä, vaikka kuinka kova aasintamman selkä olisi, jonka päällä Siionin
Kuninkaan pitää istuman. Eivät maailmanlapset sentähden riisu vaatteitansa,
vaan he käyvät itse koreana ja antavat Vapahtajan olla alastomana. Sentähden
hän soimaa heitä tuomiopäivänä: “Minä olin alaston, ja ette vaatettaneet
minua.” Opetuslapset riisuivat vaatteensa ja hajoittivat ne tien päälle. Mutta
maailmanlapset eivät levitä koreuttansa tien päälle aasintamman poljettavaksi.
Opetuslapset taittavat tuoreita oksia puista ja levittävät niitä tien päälle
Siionin Kuninkaalle kunniaksi, mutta maailmanlapset eivät viitsi sitä kunniaa tehdä
Siionin Kuninkaalle. Mutta jos maailmanruhtinas tulee, silloin he noutavat
hakoja3 metsästä vaikka neljänneksen
päästä.
Opetuslapset iloitsevat, koska Siionin Kuningas
tulee, ja veisaavat Vapahtajalle kiitosta kaikkien hänen hyvien töittensä
edestä. Mutta maailmanlapset pitävät pahana, että opetuslapset niin huutavat
maailmalle. Opetuslapset huutavat: “Hoosianna, Daavidin Pojalle!” Mutta
maailmanlapset huutavat: “Perkele ja saatana!” koska he tulevat markkinoille.
Ilmankin itse kukin huutaa isänsä nimeä. Maailman lapset huutavat isänsä nimeä,
jota he palvelevat, mutta opetuslapset huutavat: “Hoosianna, Daavidin Pojalle!”
Se on: Kiitos ja kunnia Luojalle ja Siionin Kuninkaalle hänen hyvien töittensä
edestä!
Tosi se kyllä on, että se kansa, joka silloin rupesi
levittämään vaatteensa tien päälle ja huutamaan opetuslasten kanssa “hoosianna,
Daavidin Pojalle”, se sama kansa oli vielä silloin kiinni maailmassa. He
luulivat, että Vapahtaja nyt tulee heille kuninkaaksi, ja että hän ruokkii
heitä ilman työtä. Mutta mitäs maailmanjoukko siitä voittaa, että he näkevät
kristittyjen vikoja? Jos se kansa, joka palmusunnuntaina huusi “hoosianna”,
pitkänä perjantaina huusi “ristiinnaulitse”, niin he helluntaina taas saivat
pistoksen sydämeen ja rupesivat sydämen murheella kysymään apostoleilta: “Te
miehet ja veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Ja sillä tavalla täytyi heidän
katua, että he olivat seuranneet fariseusten neuvoa pitkänä perjantaina ja
huutaneet maailman kanssa: “Ristiinnaulitse!” Mutta fariseukset pysyivät aina
paatumuksessansa, eivätkä tehneet koskaan katumusta.
Mitäs he siis voittavat siitä, että he näkevät
kristittyjen vikoja? Eivät he voita muuta kuin häpeätä ja omantunnon vaivaa
viimeisenä päivänä, koska ne ulosvalitut sielut, jotka täällä kuolleessa uskossa
ovat huutaneet “hoosianna”, ja pitkänä perjantaina he ovat huutaneet;
“ristiinnaulitse”, mutta helluntaipäivänä jälkeen ovat murheellisella ja
katuvaisella sydämellä taas huutaneet “hoosianna”. Se merkitsee: Armahda meidän
päällemme! Nämä murheelliset, katuvaiset ja maailmalta alas poljetut sielut,
saavat viimein huutaa iankaikkisesti: “Hoosianna, Daavidin Pojalle!”
Mitäs fariseukset silloin huutavat, koska Siionin
Kuningas tulee toisen kerran, ei niin kuin tässä köyhässä ja ylenkatsotussa
tilassansa istuen työaasintamman päällä, vaan kunnian istuimella, ylimmäisensä
Tuomarina. Ilmankin fariseukset silloin kanssa käskevät Vapahtajan torua
opetuslapsiansa huutamasta maailmalle hänen suuria tekojansa. Minä luulen, että
fariseukset tulevat silloin mykäksi, eivätkä jaksa puhua mitään.
Nyt te näette, kuinka maailmanlapset
vastaanottavat Siionin Kuningasta, koska hän tulee niin huonolla hevosella ja
istuu työaasintamman päällä. He vastaanottavat hänet pilkkaamisella ja
ylenkatseella. Ja suuttuvat viimein, koska hän pilaa heidän kauppansa. Mutta ne
harvat opetuslapset, jotka riisuvat vaatteensa ja levittävät niitä tien päälle,
ja antavat koreutensa aasintammalle poljettavaksi, taittavat vielä oksia puista
Vapahtajan kunniaksi, ja huutavat: “Hoosianna, Daavidin Pojalle!” Ja meidän
pitää toivoman, että Siionin Kuningas antaa heille voimaa ja väkevyyttä aina
huutamaan, niin kauan, kuin he elävät, ja vielä viimeisessä
kuolemankilvoituksessa, ettei vihollinen saisi heitä vaikenemaan, eli maailman
pelvon tähden mykäksi tulemaan.
Me toivomme ja rukoilemme Siionin Kuningasta, että
hän tulisi uskovaisten sydämiin ajamaan pois sitä vihollisen joukkoa, joka
tahtoo tehdä Jumalan temppelin ryövärien luolaksi. Katso, Siionin tytär, sinun
Kuninkaasi tulee sinulle siveä, istuen aasintamman päällä. Amen.*
_________________________________
Jäljennös / Johan Henricson Mäkitalo / P. Raittilan
kokoelma / Oulun maakunta-arkisto ( = OMA)
* Käsikirjoitusjäljennöksessä on
adventtivirren värssy lopussa, mikä tuskin kuuluu alkutekstiin: Sun porttis
oves avaja, kans nöyräst itses alenna, Nyt Jeesust vastaanottamaan, kuin tulee
tykös asumaan. Jo tulee veisull riemuisell, Huuda että kuuluu korkeudell: Sull
kiitos Jesu suloinen! kuin tulet, asut tykönän.
1
kestävät, riittävät (ruots. räcker)
2
tilan
3
kuusenhavuja