N:o 12 JOULUPÄIVÄNÄ 1859 (PÄIVÄSAARNA)

Luetussa pyhässä evankeliumissa apostoli Johannes puhuu Sanasta, joka tuli lihaksi. Ja monet korkeasti oppineet ovat mietiskelleet tätä raamatunpaikkaa. He ovat nimittäin tahtoneet käsittää, kuinka Sana saattoi tulla lihaksi, mutta vielä he eivät ole kyenneet selittämään tätä raamatunpaikkaa niin selvästi, että kukaan yksinkertainen olisi voinut käsittää sen. Meidän uskonkappaleisiimme kuuluu tosin, että Poika on syntynyt Isästä iankaikkisuudessa ja ajan täytyttyä hän syntyi neitsyt Mariasta. Mutta kun me emme voi käsittää järjellämme luonnollista sikiämistä, kuinka voisimme silloin käsittää järjellämme yliluonnollisen syntymän ja yliluonnollisen sikiämisen. Mutta jo Johanneksen aikana oli joitakin oppineita, niin kutsutuita maailmanviisaita, jotka mietiskelivät kovasti tätä asiaa, kuinka Jumalan Poika oli syntynyt Isästä iankaikkisuudessa ja kuinka hän sikisi Pyhästä Hengestä jne. Mutta miten kauan he sitten mietiskelivätkin tätä asiaa, niin he eksyivät, sillä he tahtoivat käsittää ensin ja uskoa sitten.

Näitä korkeasti oppineita maailmanviisaita eli filosofeja vastaan Johannes kirjoitti evankeliuminsa, ettei väärä oppi eksyttäisi ja viettelisi kristityitä. Ja tämä väärä oppi oli ennen kaikkea se, ettei Jeesus Nasaretilainen ollut Jumala vaan ihminen, jolle oli annettu suurempi ymmärrys kuin muille ihmisille. Ja tätä suurempaa viisautta kutsuttiin Jumalan viisaudeksi eli Logokseksi, joka merkitsee sekä viisautta että järkeä. Apostoli Johannes kirjoitti evankeliuminsa näitä maailmanviisaita vastaan, jotka kielsivät Kristuksen jumaluuden, ja osoitti, että Sana eli Jumalan viisaus oli jo ennen luomista ja tämä Sana tuli nyt lihaksi.

Mutta tätä salaisuutta ei kukaan ihminen voi käsittää eli ymmärtää, vaan se riippuu siitä, uskotko sinä, että hän on Jumalan Poika, syntynyt Isästä iankaikkisuudessa ja siinnyt Pyhästä Hengestä neitsyt Marian kohdussa. Tätä eivät juutalaiset uskoneet, vaan he uskoivat, että hän oli Joosefin poika. Mutta apostoli Pietari oli ensimmäinen, joka alkoi uskoa, että Jeesus oli Jumalan Poika, ja siitä lähtien kaikilla kristityillä on ollut sama usko kuin Pietarilla. Ja tätä uskoa on pidetty niin välttämättömänä kristityille, että joka ei uskonut, että Jeesus oli Jumalan Poika, julistettiin pannaan eli suljettiin ulos seurakunnasta. Häntä pidettiin turkkilaisena ja pakanana.

Mutta mitä auttaa meitä nyt se usko, että Jumalan Poika on tullut ihmiseksi, että hän on vaeltanut täällä maan päällä, että juutalaiset ovat syyttäneet häntä pettäjäksi ja kapinoitsijaksi, että roomalainen maaherra Pontius Pilatus on tuominnut hänet kuolemaan? Mitä auttaa tämä usko, jos se on ainoastaan pääkallossa? Saat kyllä uskoa, mitä apostolit ovat saarnanneet, että tämä Pontius Pilatuksen kuolemaan tuomitsema juutalainen on tuomittu syyttömästi kuolemaan. Saat kyllä uskoa, että hän kuoli todella ristillä, että hän virkosi jälleen ja nousi kuolleista, vaikka nykyään on monta, jotka eivät usko sitäkään, vaan arvelevat elämän olleen kuitenkin jäljellä hänessä, vaikka hänestä tuli valekuollut.

Mutta mitä sinua auttaa tämä usko, että hän kuoli todella ja virkosi jälleen, jos et usko tätä samalla mielenlaadulla ja samalla taivaan ilon esimaulla, jota opetuslapset tunsivat pääsiäisiltana, kun he näkivät hänen seisovan jälleen elävänä heidän silmiensä edessä? Niin, vaikka uskoisitkin, että häntä piinattiin ja hänet ristiinnaulittiin sinun syntiesi tähden, ei tästä uskosta ole mitään hyötyä, jos elät edelleen kuin pakana. Sillä Vapahtajan viattoman kärsimisen ja kuoleman tarkoitus oli, että tämä kävisi niin sydämeesi, että sinä sen kautta kääntyisit ja uudestisyntyisit. Sillä ei sinulle voi olla mitään hyötyä siitä, jos uskot kaiken, mitä Kristuksesta on kirjoitettu, jollet tunne siitä havaittavaa muutosta omassa sydämessäsi, jos olet edelleen sama pakana kuin tähänkin saakka.

Sillä jos tutkit Jumalan Sanaa oikein, niin saat nähdä, että opetuslapset kokivat havaittavan muutoksen sinä aikana kun Vapahtaja makasi haudassa. Ensin he lankesivat epätoivoon. Heidän täytyi tässä tilassa itkeä ja parkua. Tämä toivoton murhe oli ensimmäinen muutos, jonka heidän sydämensä täytyi kokea ja tuntea. Tämä opetuslasten murhe ja epätoivo vastaa nyt katumusta ja synninsurua eli omantunnontuskaa, jonka Luther vaatii kaikilta kannattajiltaan, koska Lutherilla itsellään on ollut vakava synninsuru ennen kuin hän saattoi tulla uskoon. Vai oletteko te niin tyhmiä, ettette voi käsittää, että Luther on mietiskellyt ja juuri tämä Lutherin mietiskely oli syynä hänen kääntymiseensä ja uudestisyntymiseensä? Ja jollei Luther olisi mietiskellyt, niin me olisimme vielä tänäkin päivänä paavikunnassa. Tämä Lutherin mietiskely avasi ensin hänen silmänsä, niin että hän näki sen väärän autuuden perustuksen, johon paavikunta nojasi.

Saatte uskoa, että paavikunnassa vaaditaan myös kääntyminen, parannus ja uudestisyntyminen, samoin kuin luterilaisuudessa. Mutta on pienen pieni ero luterilaisen ja paavikunnassa vaaditun uudestisyntymisen välillä. Sillä Luther opettaa meille, että ihminen tulee vanhurskaaksi ja autuaaksi yksin uskon kautta ilman tekoja, mutta paavikunnassa harjoitetaan sitä oppia, että ihminen ei tule autuaaksi yksin uskosta ilman töitä, vaan että työt kuuluvat vanhurskauttamiseen. Tämä on juuri pääkappale paavikunnassa, että rakkauden täytyy olla uskon perustus, mutta tämä pieni ero opissa on kuitenkin niin suuri, että Lutherin oli mahdotonta tehdä sovintoa paavin kanssa. Niin, tämä pieni ero opissa on niin suuri, että kun Lutherin ystävät tahtoivat järjestää niin, että Luther tekisi sovinnon paavin kanssa, niin Luther kirjoittaa ystävilleen: “Te olette ryhtyneet toimeen sovittaaksenne Lutherin paavin kanssa, mutta huomatkaa, etten minä voi sovittaa Kristusta Belialin kanssa.”

Mutta tätä Lutherin oppia uskosta ei ole ymmärrettävä niin, että ihminen saisi elää niin kuin tahtoo ja vain uskoa tulevansa autuaaksi. Sillä Luther ei ollut sellainen mies, joka eli niin jumalattomasti kuin nykyään luterilaisuudessa eletään, vaan Luther vaati ensin totisen parannuksen ja vilpittömän katumuksen synnistä, totisen kääntymisen ja uudestisyntymisen, jota kaikki lainopettajat vaativat, nimittäin oman parannuksen. Vaan Luther vaatii sellaisen uudensyntymisen, joka on tunnettava sydämessä. Hän vaatii sellaisen uskon, joka tekee ihmisen iloiseksi ja rohkeaksi kuolemassakin, sellaisen uskon, josta seuraa rakkaus, mutta jonka perustuksena ei ole rakkaus.

Luther ei ole opettanut: “Tee vapaasti syntiä, kunhan vain uskot”, vaan hän on opettanut: “Usko ensin, niin voit voittaa synnin”. Luther ei ole opettanut: “Sinun ei tarvitse mietiskellä, sinun ei tarvitse olla murheissasi autuudestasi, kyllä tulet autuaaksi vähemmällä itkemisellä ja rääkymisellä.” Sillä niin opettavat tämän maailman viisaat siveyden opettajat. “Sinun ei tarvitse itkeä ja parkua kuten opetuslasten, sinun ei tarvitse mietiskellä, vaikka Luther on mietiskellyt. Vain tekopyhät arvelevat, että he voivat voittaa autuuden sellaisella itsekidutuksella. Ei, jos alat pelätä, ota ryyppy, niin kyllä murhe menee ohi. Toimi vain kunniallisesti ja rehellisesti, niin Jumala huolehtii kyllä lopusta. Niin, Jumala olisi väärä Jumala, jos hän tuomitsisi rehellisiä ja nuhteettomia iankaikkiseen rangaistukseen. Niin! Kun teen jokaiselle oikein, niin ei minun tarvitse pelätä seurauksia.” Niin ajattelee ja puhuu nykyisin moni, sekä oppinut että oppimaton.

Mutta niinhän pakanatkin ajattelivat. Siveyshän oli pakanoidenkin autuuden perustus. Kyllä pakanatkin tiesivät, että “siveys palkitsee itse itsensä ja tulee yhä laveammin palkituksi”. Mutta jos autuuteen ei tarvittaisi muuta kuin siveys, niin olisi helppoa tulla autuaaksi. Silloin kaikki siveät pakanatkin tulisivat autuaaksi, sillä pakanoiden joukossa on ollut varsin monia, jotka ovat eläneet siveämmin kuin ne kastetut pakanat, joita nykyisin kutsutaan kristityiksi. Kaikkia, jotka on kastettu, kutsutaan nykyisin kristityiksi. Mutta kuinka monta niitä on, joita voi pitää totisina kristittyinä?

Muutoin jokainen voi käsittää, että jos autuuden saavuttamiseen ei tarvittaisi muuta kuin niin suuresti ylistetty siveys, mikä on sitä, että tekee oikein jokaiselle, niin ei Vapahtajaa tarvittaisi. Vain muutamat törkeät varkaat ja kelmit tarvitsisivat silloin armoa, koska he eivät ole välittäneet siveydestä ja velvollisuudesta. Sanalla sanoen: törkeimmät rikolliset olisivat ainoita, jotka tarvitsisivat armoa ja syntien anteeksiantamusta. Ehkäpä Vapahtaja on tullut ainoastaan varkaiden ja kelmien tähden maailmaan?

Vai mitä arvelette? Ei kai Jumalan ainoan Pojan tarvitse syntyä köyhyydessä, tulla pilkatuksi, vaivatuksi, ristiinnaulituksi ja tapetuksi rehellisten, siveiden ja kunniallisten ihmisten tähden? Ei, ei ensinkään niiden tähden, jotka tekevät jokaiselle oikein ja elävät siveästi. Sellaisten rehellisten, siveiden ja kunnollisten ihmisten ei tarvitse paljon kursailla Herramme edessä. Sillä heillähän on varma ja vahva autuuden perustus itse siveydessä, joka palkitsee itse itsensä ja tulee vielä laveammin palkituksi.

Jos Herramme ei tahdo päästää heitä taivaan valtakuntaan, kun he tulevat hienoissa vaatteissa, silkissä, hevosten, vaunujen ja matkustajien kanssa, niin he tuntevat kyllä tien toiseen kartanoon, missä kaikki iankaikkisuuteen matkustavaiset otetaan huomaavaisesti ja hyvin kohteliaasti vastaan, missä talon isäntä ottaa vieraat vastaan hattu kädessä ja sanoo: “Tervetuloa seurueeseeni. Toivon, että ette kuulu niihin haaveilijoihin, jotka puhuvat seimen lapsesta, niihin haaveilijoihin, jotka huokaavat kuin luontokappaleet, jotka itkevät ja parkuvat kuollutta juutalaista, jotka esiintyvät kristittyinä ja ovat vain ulkokullatuita?” “Me emme ole haaveilijoita”, vastaavat ne, jotka ovat tehneet jokaiselle oikein ja eläneet siveästi. “Me olemme rehellisiä ja kunnollisia ihmisiä; olemme täyttäneet velvollisuutemme vertaisiamme ja eläimiä kohtaan, ja toivomme, ettei kukaan voisi syyttää meitä mistään rikoksesta.” “No, hyvä on”, sanoo isäntä, joka antaa kutsua itseään “Luciferiksi”, mikä tarkoittaa valonkantajaa.

Minne ne nyt menevät, jotka puhuvat seimen lapsesta, ja ne, jotka kuvittelevat enkeleiden laulaneen heille, ja ne, jotka uskovat tämän lapsen olevan Jumalan Pojan, ja ne, jotka uskovat tämän lapsen olevan maailman Vapahtajan? Eivätkö yksinkertaiset paimenet tule häpeällisesti petetyiksi, kun he kuvittelevat kuulleensa enkelten laulua, kun he ovat kuulleet joutsenten laulua, kun he kuvittelevat köyhän kanan voivan tulla koko maailman Luojan äidiksi, ja ilmoittavat sellaisia hulluuksia koko kaupungin väelle? Niin, minnepä sellaiset yksinkertaiset ihmiset menevät, kun he kuoleman kautta erkanevat täältä? Perkeleen vihan he ovat herättäneet, ja maailman lapset eivät halua heitä lähelleen edes iankaikkisuudessa. Jumala pitää heistä huolen. Hän kätkee heidät rauhansa asuntoihin, missä he saavat kuulla vielä kerran enkelten laulua ja missä heidän sydämensä riemuitsee sanomattomasti Jumalan Pojasta, että hänestä tuli heidän Vapahtajansa. Amen.

______________________________________

Alkuperäinen ruotsinkielinen / A. Merikallion kokoelma / Oulun maakunta-arkisto /

Tekstinä Joh. 1 -