N:o 18 SEXAGESIMASUNNUNTAINA 1849

Pyhä Paavali kirjoittaa kristityille ( 1. Kor. 3: 9): Te olette Jumalan pelto ja rakennus.

Ja monessa paikassa Raamatussa verrataan ihmisen sydän peltoon, jonka päälle Jumalan Henki tekee työtä, että se tulisi hedelmälliseksi ja kantaisi taivaan valtakunnalle jonkun hyvän hedelmän.

Mutta peltomaa on monenlainen, ja monen kaltaiset ovat ne pellon viljelyyn kuuluvaiset aseet ja välikappaleet, joilla pelto kuokitaan, käännetään ja korjataan. Eikä pellossa kasva ainoastansa ne siemenet, jotka siihen kylvetään, vaan Jumalan pellossa kasvaa myös orjantappuroita ja ohdakkeita. Joku paikka pellosta on kova, karkea maa ja kivistö, johon ei pysty rautakanki. Joku peltomaa on pehmeämpi, joku tuore, jossa paljon roskaa kasvaa seurassa. Ja joku paikka on kuiva hietamaa, joka ei tunne höystöä.

Jos me nyt ottaisimme tämän Jumalan pellon tutkinnon alle, niin ensinnä tarkastetaan peltomaa, toiseksi katsotaan, minkä kaltaiset peltomiehet ovat, ja kolmanneksi kysytään perään, minkä kaltainen vuosi on tullut. Mutta ei ole joka hietamäki, eikä myös joka rapakkojänkkä sovelias peltomaaksi. Ihmiset valitsevat parhaat paikat peltomaaksi, koska uusi talo rakennetaan. Mutta vaikka kuinka valitaan peltomaa, ei ole yksikään peltomaa niin hyvä, ettei se tarvitse kyntämistä, kääntämistä ja korjaamista, ennen kuin se tulee hedelmälliseksi.

Joku peltomaa on niin kova ja niin kankea, että siihen tarvitaan rautakanki, ennen kuin ne isommat kivet saadaan liikkumaan. Ja joka rupeaa kivistöhön peltomaata kiskomaan, saapi kyllä raskasta työtä tehdä ja rautakankea usein liikuttaa, eikä sen tähden tule syllän vertaa maata päivässä korjatuksi. Mutta koska semmoinen maa on kerran korjattu, tulee siihen paras peltomaa, jos Jumala antaa kastetta taivaasta. Mutta kuivina vuosina ei tule sen kaltaiseen maahan mitään. Parempi vuosi tulee tuoreeseen maahan, koska kuiva kesä on. Mutta tuoreessa maassa kasvaa myös paljon vesiheiniä, paljon ohdakkeita ja orjantappuroita, jotka tukahduttavat sen hyvän siemenen. Ja koska paljon vettä sataa taivaasta, kasvaa tuoreessa maassa ainoastansa olkia ja vesiheiniä.

Muutamat peltomiehet koettavat myös peltoa kuokkia aivan rapakkojänkkään. Mutta siinä on vielä suurempi vaiva, kuin vuoren kukkulalla peltoa tehdä. Kuitenkin on välistä jänkkään tullut pelto, koska ensinnä syvät ojat kaivetaan, että jänkkä pääsee kuivamaan, ja sammal poltetaan, ja kiviä vedetään pohjaan. Ja jos semmoinen pelto, joka jänkkään on tehty, rupeaa kasvamaan, niin se antaa runsaasti hedelmää. Ei kuitenkaan pohjan maalla ole usein tullut satoa jänkkäpellosta, sillä ilma on pohjan maalla kylmä ja raskas. Mutta jos se suuri Luoja antaa armon aurinkonsa paistaa pitemmän ajan, olisi se mahdollinen, että jänkkäkin tulisi hedelmälliseksi.

Mutta paras peltomaa on Siionin vuorella, joka ei ole ylen korkea, eikä taas ylen matala, eikä myös ylen tuore. Sillä profeetta Jesaja sanoo, että vuoret ja kukkulat pitää alennettaman, ja laaksot pitää korotettaman, ja mitä tasoittamatta on, pitää tasoitettaman ja silitettämän. Mutta se pelto, joka on jänkässä, on vilun arka. Joka on korkean vuoren kukkulalla, tahtoo kuivettua. Joka on tuoreessa ja lihavassa maassa, siinä on paljon orjantappuroita ja ohdakkeita. Mutta se pelto, joka on Siionin vuorella, antaa satakertaisen hedelmän.

Mitä ilmaan tulee, jossa pelto pitää kasvaman ja viheriöitsemän, niin me kuulemme 1. Kuningasten kirjasta 19: 11, ettei Herran Henki ole kovassa tuulessa, eikä maanjäristyksessä, eikä tulenliekissä, mutta hienossa tuulen hyminässä. Hiljainen tuuli on siis paras ilma pellolle. Koska armon kaste sataa taivaasta, ja sen päälle tulee auringonpaiste, niin pelto parhaiten kasvaa. Mutta täällä pohjan maalla ei ole usein auringonpaistetta. Kuitenkin kasvaa pelto hiljalleen pilvisäällä, ja myös yöllä kasvaa täällä pelto sen valon tähden, joka on pohjan maalla kesällä, erinomattain Johanneksen aikana.

Mutta vaikka millainen peltomaa on, ei se anna kuitenkaan hedelmää ilman viljelemättä. Ja se tulee paljon sen päälle, kuinka peltomiehet viljelevät peltomaata. Laiskat peltomiehet eivät viitsi oikein viljellä maata, vaan he kuokkivat vain päältäkäsin ja siihen kääntymättömään maahan he viskaavat muutamia siemeniä, joita he ovat ostaneet maailman porvarilta. Eivätkä ne harvat siemenet, joita he ovat näin ostaneet maailman porvarilta, ole juuri puhtaat, eikä kaiketi itäväiset, eikä virneistä puhtaat. Ja koska he ovat laiskat viljelemään peltomaata, eivät he ole saaneet siementäkään omasta pellosta, vaan joutuvat ostamaan siementä maailman porvarilta, eivätkä ne siemenet ole juuri puhtaat, vaan ne ovat sekoitetut orjantappurain, ohdakkeitten ja nokulaisten siementen kanssa, niin että koko pelto, joka sen kaltaisilla siemenillä kylvetään, tulee täytetyksi orjantappuroilla ja ohdakkeilla.

Ei ole siis ihme, että semmoisten peltomiesten pellossa kasvaa aivan orjantappuroita ja ohdakkeita. Ja koska heidän pitää niittämän, eli leikkaaman peltoansa, saavat he syödä kynsiänsä, koska orjantappurat ja ohdakkeet, joitten siemenet he itse ovat kylväneet, pistelevät heidän sormiansa. Joka tahtoo jotakin pellosta saada, katsokoon ensinnä perään, että hän saisi ostaa puhtaat siemenet, koska hän omasta pellosta ei ole saanut siementäkään. Ja vaikka peltomiehellä olisivat kuinka hyvät siemenet, eivät ne idä sen tähden, jos hän on niin laiska, ettei hän viitsi kuokkia, kääntää ja korjata peltomaata. Niin kuin se väärä huoneenhaltija, joka sanoi: “En jaksa minä kaivaa,” niin sanovat myös laiskat peltomiehet: “En jaksa minä kaivaa peltomaata.”

Mutta oikean peltomiehen täytyy kuokkia ja kaivaa, ja kääntää ja kyntää, ja silittää peltoansa, että hän saisi siemenet vajoamaan siihen maahan, joka näin suurella vaivalla valmistettu on. Eikä sen tähden saa peltomies odottaa, että joka siemen itää, sillä maa on Herralta kirottu synnin tähden. Ja koska sinä häntä viljelet, sanoi Herra sille langenneelle ihmiselle, koska sinä viljelet tätä syntistä maata, ei sen pidä antaman sinulle hedelmää sinun työsi ja vaivasi jälkeen, vaan orjantappuroita ja ohdakkeita pitää hänen sinulle kantaman.

Jos siemenet heitetään kääntymättömään maahan, niin ne makaavat siellä itämättä ja kasvamatta. Ja taivaan linnut syövät niitä paljastetuita siemeniä. Mutta laiskalle se on suuri vaiva, että ruveta maata kuokkimaan. Joku laiska ajattelee, ettei pellosta kuitenkaan tule mitään, vaikka hän tekisi työtä sen päälle. Mutta se on varsin valhe. Sillä ei missään paikassa löydy niin huonoa peltomaata, joka ei tule hedelmälliseksi viljelemisen kautta.

Jos nyt joku pahta olisi niin suuri, ettei peltomies jaksa sitä liikuttaa rautakangella, niin täytyy peltomiehen jättää se, eli polttaa tulella, että se haurastuisi ja särkyisi. Ei muutamat isot kivet tee muuta vahinkoa, kuin ainoastansa sen, että kaikki siemenet, jotka kylvettäessä putoavat sen kaltaisen pahennuskiven päälle, menevät hukkaan.

Mutta vaikka kuinka ankarasti ja toimellisesti tehtäisiin työtä Jumalan pellossa, ei tule kuitenkaan mitään, jos ei tule sovelias ilma sekä niille, jotka pellon työssä ovat, että myös pellon kasvannoksi. Paavali todistaa, ettei se ole mikään, joka kylvää, eikä se, joka kastaa, mutta Jumala, joka kasvun antaa. Jonka tähden olisi tarpeellista rukoilla siementen Herraa, että hän lähettäisi uskollisia työntekijöitä eloonsa, että hän antaisi pellon kasvannoksi tarpeellisen ilman, että hän antaisi kastetta taivaasta itäväisille ja kasvaville siemenillensä, että hän pelästyttäisi kaikki mustat linnut pellostansa, että hän tekisi vahvan aidan joka peltopalasen ympäri, etteivät keiturit ja naudat pääsisi peltoa raiskaamaan. Että hän varjelisi maitojyviä pakkasesta, lumisateesta ja rajuilmasta. Että hän kokoaisi nisut aittaansa elon aikana.

O, siementen Herra! Varjele tämä peltopalanen rakeista ja rajuilmasta. Varjele maitojyvät pakkasesta, ja anna armosi auringon paistaa niiden päälle, että he pääsisivät kasvamaan ja valmiiksi tulemaan, ennen kuin talvi tulee. Kuule siementen Herra, köyhien peltomiesten rukous. Isä meidän j. n. e.

Meidän pyhän evankeliumimme johdatuksesta pitää meidän tällä hetkellä katsoman peltomaata, jossa on neljänlaista maan sorttia. 1. Yksi osa siitä pellosta on poljettu. 2. Toinen on kova, niin kuin kivistö. 3. Kolmas osa on täynnänsä orjantappuroita. 4. Neljäs osa on hyvä maa. Me rukoilemme siementen Herraa, että se osa siemenistä, joka putosi hyvään maahan, pääsisi itämään ja viheriöitsemään, ja hedelmälliseksi tulemaan, että siementen Herra saisi jotakin vaivansa edestä.

1. Ensimmäinen osa siitä suuresta pellosta on poljettu. Sillä kussa paljon väkeä on, siinä poljetaan myös pelto. Viero väki vaeltaa läpi peltoa. Eikä tämä viero väki, joka on ihmisen sydämessä, kysy sen perään, kenenkä pelto se on, vaan ne vaeltavat edestakaisin. Ja se on arvattava, että jos joku siemen kylvettäessä putoaa sen maantien päälle, niin edestakaisin kulkeva väki polkee sen. Ja taivaan linnut syövät vielä lopun niistä siemenistä, jotka putoavat tien päälle.

Tämä viero väki, jotka vaeltavat edestakaisin ihmisen sydämessä, ovat ne joutavat maailman ajatukset, jotka käyvät edestakaisin ihmisen mielessä. Nämä joutavat ajatukset, joita luonnollisen ihmisen sydän on täynnä, polkevat sitä hyvää siementä, jota Vapahtaja on sanansa kautta kylvänyt, niin että niiden sanain voima menee hukkaan. Sillä koska ihmisen sydän on täynnä niitä joutavia maailman ajatuksia, niin ei luonnollinen ihminen jouda kuuntelemaan Jumalan sanaa. Ja se on vielä pahempi, että luonnollinen ihminen ei huomaakaan, että ajatukset ovat maailmassa, vaikka ruumis istuu kirkossa. Pikemmin jo Jumalan sana tarttuu seinään, kuin semmoisen ihmisen sydämeen, jonka ajatukset ovat hajallansa. Vaikka spörsmålissa sanoo¹, että meidän pitää ajatuksia pitämän koossa, koska Jumalan sanaa saarnataan eli luetaan.

Mutta kuinkas luonnollinen ihminen saattaa niitä ajatuksia pitää koossa, jotka ovat niin hajallaan, ja juoksevat ympäri maata ja merta. Välistä ovat kaupungissa, välistä ruidassa², välistä navetassa. Ja välistä silmätkin lentävät niin kuin tulinen liekki huorain päälle. Jumalan sana menee niin kuin mikä hyminä pään ylitse, eli yhdestä korvasta sisälle ja toisen korvan kautta ulos, ei sydäntä kohti koskaan. Ja mitkäs ovat nämä joutavat ajatukset muu, kuin perkeleen ja maailman joukko, jotka polkevat Jumalan peltoa. Ne tekevät sydämen kovaksi ja tunnottomaksi, niin ettei tämä siunattu siemen pääse itämään. Ja tämä vihollisen joukko, joka niin polkee Jumalan sanaa, ajaa muutamia menemään ulos kirkosta keskellä saarnaa.

Ja ovatko kaikki tulleet saarnan tähden? Eikös ole yksi osa tullut pilkkaamaan ja nauramaan, eli kurkistelemaan, löytyykö kirkossa kauniita huoria. Muutamat siveät huorat tulevat kirkkoon osoittamaan kauneutensa. Muutamat pakkaavat ulos maailmaan, ennen kuin Herran siunaus on luettu. Ja sen tähden ei tule heille yhtään siunausta. Ei sanan kuulemisesta. Ei kirkossa käymisestä, eikä Jumalan sanan lukemisesta. Sillä maailma on heille rakkaampi, kuin Herran siunaus. Ilmankin Jumalan sana polttaa heidän tuntoansa, että he istuvat kirkossa niin kuin palavain hiilten päällä. Mikäs se on muu, kuin perkele ja hänen joukkonsa, joka ei kärsi oikeata Jumalan sanaa kuulla? Muutamat eivät tohdi tulla kuuntelemaan, sillä riettaan siemenet rupeavat puikimaan sydämen juuressa, koska joku Jumalan sana tulee sydäntä kohti. Koska vaaksiaiset eli ampiaiset eivät saa rauhaa pesässänsä, tulevat he ulos joukoittain ja ampuvat silmiin.

Mutta mustat linnut, jotka lentävät pellon ympäri, syövät vielä lopun niistä siemenistä, jotka putoavat tien oheen, niin että joku ihminen ei tiedä mitään koko armonjärjestyksestä, koska kuolema tulee. Ulkonainen muisto ja ymmärrys loppuu niin visusti pois, ettei ole mitään, koska kuolema tulee. Ei hän tiedä silloin, mistä tie menee taivaaseen. Ja ne mustat linnut, jotka täällä ovat noukkineet ja poimineet Jumalan sanaa hänen korvistansa ja hänen sydämestänsä, ne samat mustat linnut seuraavat heitä iankaikkisuuteen. Ne samat mustat linnut, jotka täällä ovat nokkansa pistäneet suruttomain korviin ja sieltä syöneet joka ainoan jyvän siitä pyhästä siemenestä, ne samat mustat linnut rupeavat iankaikkisuudessa vaivaamaan heidän korviansa hirmuisella rääkkymisellänsä. Koska ihmisen sydän on kova kuin kivi ja liukas kuin kaljamaa, ja kylmä niin kuin jää, silkahtavat kaikki Jumalan sanat sydämen sivuitse ja tarttuvat pikemmin seinään, kuin muutaman ihmisen sydämeen.

2. Toinen osa siitä suuresta pellosta, johon Vapahtaja kylvää siunatun siemenensä, on niin kuin kivistö, jonka päällä on vähäisen multaa. Sen verran juuri, että siemen pääsee itämään. Mutta kun se kävi ylös, kuivettui se, ettei ollut märkyyttä. Tämän kivistön kanssa ymmärretään, niin kuin Vapahtaja itse selittää, sen kaltaiset ihmiset, jotka ensinnä ottavat sanan ilolla vastaan, mutta kiusauksen ajalla lankeavat he pois. Se merkitsee, että he ensinnä suostuvat kristillisyyteen, mutta eivät ole pysyväiset. Niiden sydän ei ole juuri peräti kova päältä käsin, mutta sydämen perustus on niin kova, ettei (sana) pääse juurtumaan.

Monella on päällinen puoli sydämestä niin pehmeä, että he itkevät, koska kauniisti saarnataan, mutta suuttuvat, koska totuus heille saarnataan. Jos he vielä joskus pääsisivät niin kuin heräyksen alkuun, pahenevat he, koska joku sisällinen eli ulkonainen kiusaus kohtaa, eli jos he joutuisivat jotakin kärsimään kristillisyyden tähden, ottaa maailmanrakkaus ja tempaa heitä yht´ äkkiä maailmaan. He kieltävät pois, niin kuin Pietari, etteivät he tunne Jeesusta.

Moni kaunis nuorukainen itkee niin paljon, koska hän ensimmäisen kerran astuu Jeesuksen alttarin eteen, ja tekee niin kauniita parannuksen lupauksia, että vanhemmatkin rupeavat toivomaan hänestä hyvää. He rupeavat uskomaan, että tuosta nuorukaisesta taitaa tulla vanhemmille ilo vanhuudessansa. Mutta ne kauniit lupaukset unhotetaan pois, ja ne ihanat katumuksen kyyneleet jäävät siihen. Ne kuivuvat maailman tuulessa, koska se kaunis nuorukainen rupeaa hääräämään maailman kanssa. Rupeaa leikittelemään huorien kanssa, rupeaa suostumaan maailman iloon. Jo rupeaa pirun paskakin kelpaamaan. Jo rupeavat kirouksetkin kuulumaan. Ja rakkaat vanhemmat, puolisot ja lapset, saavat hänen tähtensä surua ja mielikarvautta kärsiä.

Jos vanhemmat vielä manaavat häntä sen kaltaisesta jumalattomasta elämästä, niin käskee hän heidän pitää suunsa kiinni ja sanoo: “En olekaan enää teidän vastauksenne päällä, älkää pitäkö minusta vaaria. Itse minä vastaan.” Katso, niin menee sen kauniin nuorukaisen katumus hukkaan. Ja siinä on nyt teille kiitos, vanhemmat, sen edestä, että te olette vaivaa kärsineet ja valvoneet hänen ylitsensä, ja rukoilleet hänen edestänsä.

Monta kertaa ajattelit sinä, rakas vanhin, koska sinä kumarsit polviasi kehdon edessä ja panit rakkaudesta vuotavaisia rintojasi hänen suuhunsa: Tästä lapsesta tulee minulle ilo vanhuuden iällä. Tästä lapsesta minä toivon, että minä saan nähdä häntä taivaan valtakunnassa veisaavan enkeleitten kanssa Siionin vuorella Mooseksen ja Karitsan virttä. Mutta surkeasti sinä tulit petetyksi, vanhin rukka. Katso. Näin, rakas vanhin, kuivettuu se siunattu siemen kivistön päällä, sillä ei ollut siinä juurta, eikä ollut siinä märkyyttä. Eivät ole ne ensimmäiset liikutukset ja nuoruuden kyyneleet tuoneet niin paljon kastetta taivaasta, että tämä siunattu siemen olisi päässyt juurtumaan.

Kuolleen uskon tunnustajat itkevät usein, koska heille saarnataan niin kauniisti ja niin suloisesti, että siveät huorat rupeavat maitonsa laskemaan, mutta kiusauksen ajalla he lankeavat pois. Niitten kyyneleet putoavat niin kuin rakeet kaljamaan päälle. Mutta niitä on vielä toinen osa armonvarkaita, joidenka omatunto on kerran herännyt, ja ovat myös sen heräyksen päälle ensimmäisiä armon merkkejä tunteneet, ja ovat ottaneet itsellensä suruttomuuden ainetta niistä ajatellen, että he ovat jo täydelliset kristityt, koska he kerran ovat ottaneet sanan ilolla vastaan. Mutta siementen Herra sanoo: Ei heillä ole juurta, ja kiusauksen ajalla he lankeavat pois.

Muutamat opetuslapset seurasivat Jeesusta niin kauan, kuin hän saarnasi heille yhteisesti kristillisyydestä. Mutta niin pian, kuin hän heitti heille jonkun kovemman sanan, joka tuli vanhaa Aatamia kohti, käänsivät he selkänsä hänelle ja sanoivat: “Tämä on yksi kova sana, kuka voi sitä kuulla.” Kyllä me olisimme kaikki hyvät kristityt, jos ei olisi kiusauksia elämän tiellä, ja vanha Aatami pääsisi nahkoineen ja karvoineen taivaan valtakuntaan. Vanha Aatami on paha pilaamaan meidän kristillisyytemme. Koska vanha Aatami saa olla rauhassa, eikä kukaan kaiva häntä, silloin on vanha Aatami koko hyvä kristitty mielestänsä. Mutta sanan puhumatta tulee joku maailman kiusaus, eli joku pistää neulalla vanhan Aatamin ihoon, jo nousee vanha Aatami, niin kuin karhu pesästä, ja sanoo: “Sinäkös tulet minua haukkumaan?”

Joka näin on pannut maata ensimmäisten armonmerkkien päälle, sanoo sitten: “Minulla oli koko hyvä kristillisyyden alku, mutta tuo väärä profeetta ja tuo villihenki pilasi minun kristillisyyteni.” Ja siitä saakka tuli sydän ilkeäksi, kovaksi, riettaaksi. Joku alkaa vast´ uudesta pilkkaamaan Kristusta ja ristiinnaulitsemaan Jeesusta. Joku lankeaa epäilykseen ja tekee kaikki entiset Jumalan Hengen vetämiset tyhjäksi. Joku varastaa niin paljon armoa, että hän tulee synnittömäksi. Ei tahdo omavanhurskaus olla riettaan kaltainen. Ei hän tahdo olla katuvainen perkele, mutta katuvainen enkeli.

Katso, näin pilataan monen kristillisyys. Siemen on kyllä kauniisti itänyt, mutta se kuivettui pois, ettei ollut juurta. Ja tosin on paljon niistä pyhistä siemenistä mennyt hukkaan sen hengellisen kuivuuden kautta. Moni on ollut alkuheräyksessä suuressa hartaudessa. Mutta niistä on muutama osa mennyt takaisin maailmaan. Muutamat ovat pahentuneet toisten kristittyjen puheesta. Muutamille on tullut pahempi ja ilkeämpi sydän, kuin ennen. Muutamille on tullut suurempi epäilys kuin ennen, ja muutamat ovat tulleet hyväksi ja niin rikkaaksi rakkaudessa, ettei synti enää vaivaa heidän tuntoansa. Ne, jotka ovat tulleet vielä pahemmaksi ja ilkeämmäksi kuin ennen, epäilevät kovin tilastansa, etteivät he taida olla oikealla tiellä. Mutta ne, jotka ovat hyväksi tulleet, ja synnittömäksi, luulevat nyt vasta oikean kristillisyyden voittaneensa. Kukas tiesi, kuinka kauan he pysyvät siinä hyvässä tilassa, ennen kuin taas tulee joku pilaamaan heidän kristillisyytensä.

Me tiedämme, että Pietari ennen lankeemustansa luuli olevansa hyvä kristitty ja suuri uskon sankari, ja niin rikas rakkaudesta, että hän aikoi mennä kuolemaan Vapahtajan kanssa. Mutta se kävi Pietarille niin somattomasti, että ylimmäisen papin piiat pilasivat hänen kristillisyytensä, ja hänen täytyi mennä ulos itkemään katkerasti.

3. Kolmas paikka siinä suuressa pellossa, johonka myös siemenet putoavat, on ilman epäilemättä tuore ja lihava maa. Ja siinä pitäisi pellon hyvin kasvaman. Mutta siinä on niin paljon orjantappuroita ja ohdakkeita, jotka tukahduttavat sen hyvän siemenen. Siinä on kyllä olki ja kuori, mutta ei ole ruuan ainetta kuoressa. Vapahtajan selityksen jälkeen ovat orjantappurat ja ohdakkeet elatuksen murhe, maailman rakkaus ja hekuma, josta ei tahdo moni luopua. Kristinusko vaatii, että ihmisen pitää pääsemän irti maailmasta. Kuitenkin nähdään, että maailman rakkaus tahtoo varastaa sydämen Vapahtajalta. Se tahtoo olla suurena esteenä elämän tiellä vielä niillekin, jotka ovat täydellä todella pyrkimässä siihen suureen päämaaliin, että he pääsisivät iankaikkisuuden ihanalle rannalle.

Maailman rakkaus on sellainen salainen vihollinen, joka tulee naakimisella heränneitten päälle. Ja vielä armoitetuita sieluja tahtoo maailman rakkaus estää valvomasta ja pyrkimästä autuaalliseen iankaikkisuuteen. Ja se on niin fiini, ettei moni huomaa, ennen kuin hän on maailmassa kiinni. Muutamat luulevat kyllä, että he ovat irti maailmasta, mutta tämä luulo taitaa olla petollinen niin kauan, kuin itsensä tunteminen ei ole tullut oikein kirkkaaksi ja eläväksi. Kuinkapa siinä olisi oikea itsensä kieltäminen, kussa ei ole oikea itsensä tunteminen? Ne, jotka syövät valmista ja elävät muitten kustannuksella, luulevat enimmästi, että he ovat irti maailmasta. Mutta anna heidän itse koettaa elää maailmassa, anna heidän itsensä tienata ja omalla vaivallansa hakea elatusta maasta, niin saavat he nähdä, kuinka paljon he ovat irti maailmasta.

Ja mikäs estää köyhiä tulemasta kristityksi? Eiköpä se ole peräsuolen murhe, joka heitäkin vaivaa niin hirmuisesti, että kaikki ajatukset menevät siihen. Kaikki himot ja halut tulevat siitä samasta peräsuolesta. Kaikki pyrkimiset ja tarkoitukset menevät siihen, sillä se on pohjaton hauta, joka ei tule koskaan täytetyksi. Ja jos rikkaalla on suuri vaiva sisälle mennä elämään, vaikka hänellä ei pitäisi olla murhetta vatsastaan, koska hänellä on jyvälaari harjallansa ja rahakimppu arkussa. Ei ole köyhälläkään keveämpi päästä ahtaasta portista sisälle, sillä vaikka hänellä on hoikka paikka puodissa ja tyhjä paikka arkussa, ei ole sen tähden köyhän peräsuoli soukempi, mutta se on kohta pitempi vielä kuin rikkaalla on. Ja sen tähden ei voi köyhäkään tulla niin pieneksi sydämen kautta, että hän mahtuisi äimän silmästä sisälle taivaan valtakuntaan.

Keveämpi on kamelin mennä äimän silmästä läpi, kuin rikkaan tulla taivaan valtakuntaan. Mutta ei ole köyhällä helpompi mennä taivaan valtakuntaan sen pitkän peräsuolen tähden, joka venyy perässä. Köyhällä on niin suuri murhe vatsastansa, että se hengellinen tahtoo jäädä. Ja jos kristityt eivät jaksa joka aika täyttää heidän peräsuoltansa, niin ottavat he kristillisyyden pois.

Nämä ovat nyt ne orjantappurat ja ohdakkeet, jotka tukahduttavat sen hyvän ja siunatun siemenen ihmisten sydämissä. Voi, voi, kuinka paljon niistä siunatuista siemenistä menee hukkaan Jumalan pellossa. Ensiksi sen poljetun ja poljettavan tien päällä, kussa se siunattu siemen ei pääse itämään, toiseksi sen kovan kivistön päällä, kussa siemen kyllä itää, mutta kuivettuu pois, ettei hänellä ole juurta. Ja kolmanneksi siinä peltomaan paikassa, joka ei ole korjattu, jossa niin paljon on orjantappuroita ja ohdakkeita, jotka tukahduttavat sen hyvän siemenen. Katso, niin menee peltomiehen vaiva ja ne pyhät siemenet hukkaan. Ja siementen Herra ei taida saada monta nisunjyvää koota aittaansa, koska elonaika tulee.

4. Mutta on sen tähden yksi peltomaan paikka, jossa ne pyhät siemenet kasvavat ja viheriöitsevät ja kantavat hyvän ja toivotettavan hedelmän. Jos nyt olisi neljäs osakaan siitä suuresta pellosta, joka olisi hyvä ja hedelmällinen maa, niin olisi kylväjällä joku toive, ettei hänen vaivansa mene peräti hukkaan. Koska hän on nyt ensinnä kuokkinut, sitten kaivanut ojia, sitten rautakangella kangennut ylös niitä pienempiä pahtoja, joita hän jaksaa liikuttaa. Sillä ei taida maksaa vaivaa, että hän rupeaisi niitä isoja pahtoja ammuttamaan. Sitten vielä kyntänyt ja kääntänyt maata, korjannut ja silittänyt. Sitten vielä kylvänyt ja niitä siunatuita siemeniä mullan alle peittänyt. Jos nyt, sanon minä, neljäs osa siitä suuresta pellosta tulisi hyväksi ja hedelmälliseksi maaksi, niin ei olisi peltomiehen vaiva peräti hukkaan mennyt. Vaikka emme tiedä vielä, minkä verran riihestä tulee, koska nyt ensinnä ruumenet poltetaan ja virneet seulomisella erotetaan pois, ja oljet annetaan eläimille, minkä verran nisunjyviä sitten jää. Mutta kyllä siementen Herra sen tietää.

Meidän toivomme on, että ne harvat maitojyvät, jotka siitä turmelemattomasta siemenestä syntyneet ovat, pitää kasvaman ja viheriöitsemän iankaikkisuuden ihanalla rannalla, kussa pyhät peltomiehet pitää sanoman: Tämä on hyvä ja kaunis pelto, josta siementen Herra voi saada muutamia nisujyviä koota aittaansa, jos Herra antaa enemmän kastetta taivaasta, ja antaa armollisen aurinkonsa paistaa, jos Herra varjelee näitä maitojyviä pakkasesta, lumisateesta, rakeista ja rajuilmasta, jos Herra ajaa pois pellostansa ne mustat linnut, jotka noukkivat ja poimivat siemeniä pellosta, jos Herra ei sido riihtä tappavan härän suuta kiinni, niin on meidän toivomme, että hän saa muutamia nisunjyviä korjata aittaansa. Että koska vieraat tulevat taivaasta siinä suuressa elokuussa, hän saattaa näyttää niille muutamia nisunjyviä, jotka ovat kasvaneet tässä pohjan maalla, tässä kylmässä ilmassa, kussa armon aurinko harvoin paistaa pellon päälle.

Mutta kylmä ilma usein tulee luoteesta. Ja niistä rapakkojänkistä, jotka pellon takana ovat, nousee välistä semmoinen kylmä höyry, ettei näy enää aurinkoa eikä kuuta, eikä tähtiä, ei taivasta, eikä maata, mutta ainoastansa sakea ja kylmä ilma. Jos Kaanaan maalla, kussa aurinko välistä seisoo melkein pään päällä, tulee satakertainen hedelmä parhaasta maasta ja 30-kertainen hedelmä huonommasta, niin täällä tuskin tulee seitsemän eli kahdeksankertainen hedelmä parhaasta pellosta, ja välistä ei tule enempää kuin nelinkertainen hedelmä hyvästä maasta.

Ah, Herra Jeesus, sinä suuri kylväjä ja Taivaallinen Peltomies, kuinka vähän sinä saat hedelmää sinun suuren vaivasi edestä. Mutta älä väsy kuitenkaan vielä kylvämästä ja kastamasta peltopalasta, niin kauan kuin vielä aurinko ylhäällä on, ettei kaikki maanviljelys peräti loppuisi pohjan maalla. Kuule köyhäin peltomiesten huokaus, jotka ovat raskaassa työssä. Jotka ovat kantaneet päivän kuorman ja helteen, jotka toivovat saavansa muutaman kapan nisunjyviä palkasta, amen. Ja sitten elämän iankaikkisuudessa. Amen!

__________________________________

Alkuperäinen / SKHS Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki

¹ katekismuksessa lukee

² tunturilla