N:o 19 3 SUNNUNTAINA PAASTOSSA 1855 (PÄIVÄSAARNA)

Minä olen pilkaksi tullut kaikille minun vihamiehilleni, sillä minä kuulen monen häväistyksen, että jokainen karttaa minua. He pitävät keskenänsä neuvoa minusta ja tahtovat ottaa minun henkeni minusta. Jumalattomat tulkoon häpeään ja vaietkoon helvetissä. Tulkoon mykäksi väärät suut, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan kovasti ylpeydestä ja ylenkatseesta. Psalmi 31: 12, 14, 19.

Näin puhuu Kristus Daavidin suun kautta. Ja Daavid on myös saanut itse koetella, kuinka hän oli kaikkien jumalattomien pilkan alle joutunut. Eivät jumalattomat voi olla pilkkaamatta, vaikka he luulevat, että oikein he siinä tekevät, koska he pilkkaavat kristityitä. Daavid oli myös usein joutunut pilkan alle kristillisyyden tähden, niin kuin me kuulemme näistä edellä mainituista sanoista: “Minä kuulen monen häväistyksen, että jokainen karttaa minua. He pitävät keskenänsä neuvoa minusta ja tahtovat ottaa minun henkeni.”

Nämä sanat sopivat erityisesti Kristukselle, joka on tullut pilkatuksi ja häväistyksi kaikilta. Mutta kyllä on Daavid myös tullut pilkatuksi suruttomilta kristillisyyden tähden, niin kuin me kuulemme monessa paikassa Samuelin kirjassa. Ja joka paikassa, missä kristityitä on, siinä myös pilkkaajat ovat. Ja kuuluu myös Daavidin edellä mainituissa sanoissa, että pilkkaajat eivät vaikene ennen kuin helvetissä, sillä hän sanoo: “Jumalattomat tulkoon häpeään ja vaietkoon helvetissä.”

Semmoinen on ollut Daavidin usko, että Jumalattomat eivät lakkaa pilkkaamasta ennen kuin helvetissä. Ja kuinka semmoiset lakkaavat pilkkaamasta, ennen kuin he putoavat helvettiin? Silloin he vasta tuntevat, että tämä kristittyjen pilkkaaminen on suurin synti, mitä jo yksi suruton ihminen tekee. Mutta eivät he silloin suruttomuuden aikana tunne sitä synniksi. Ei olekaan muu synti niin kauhea, kuin tämä kristittyjen pilkkaaminen. Ja me olemme nyt nähneet niin monta esimerkkiä, kuinka kaikki suruttomat joutuvat anomaan tämän pilkkaamisen synnin anteeksi, koska tunto herää. Vaikka useimmat suruttomat tällä ajalla säästävät katumuksensa kuolemaan asti, sillä niillä on niin suuri halu pilkata kristityitä, etteivät he malta olla pilkkaamatta, vaikka mikä olisi.

Mutta kaikki suruttomat, jotka tällä armon ajalla makaavat tautivuoteessa, joutuvat kutsumaan kristityitä tykönsä, että he saisivat niiltä anoa anteeksi, mitä he ennen ovat suruttomuuden aikana pilkanneet ja vastustaneet. Tämä esimerkki osoittaa ainoastansa, mitä Daavid on sanonut, että häntä pilkataan lakkaamatta. Kyllä he lakkaavat pilkkaamasta helvetissä. Mutta mitäpä siitä, vaikka he nyt lakkaavat helvetissä. Ei heidän tilaisuutensa tule sen kautta paremmaksi. Eivät he sen tähden pääse helvetistä, vaikka he siellä lakkaavat pilkkaamasta totuutta, sillä tämänkin synnin pitää kalvaman heidän tuntoansa iankaikkisesti, jollei heillä täällä armon ajassa tule totinen katumus ja anteeksi anomus.

Tämän päivän evankeliumissa ovat taas fariseukset freistanneet¹ oikein pilkata Kristusta, koska he sanovat: “Hän ajaa ulos perkeleitä Belsebubin, perkeleitten päämiehen kautta.” Samat riettaan hengen vaikutukset ovat silloin olleet fariseuksilla, kuin nyt on kristillisyyden pilkkaajilla. He luulevat, että kristillisyys on riettaan hengen vaikutus. Mutta eivät he sitä tunne, että pilkkahenki on riettaan hengen vaikutus. Eivät he sitä tunne, että hengellinen viha on Belsebubin vaikutus. Koska he pilkalla ilmoittavat vanhan Aatamin vaikutuksia, silloin he ajavat ulos perkeleitä Belsebubin voimalla.

Meidän pitää nyt katseleman, kuinka suruttomat pilkkaavat kristityitä, ja pahalla tunnolla vastustavat heitä, vielä muutamat vastoin tuntoansa. Ja he saavat tämän pilkkaamisen tähden samankaltaisen lopun, kuin juutalaisetkin, sillä tässä on paljon fariseuksia, jotka pahalla tunnolla pilkkaavat ja vastustavat kristityitä. Ja he joutuvat vasta helvetissä lakkaamaan pilkkaamasta, koska he joutuvat itse pilkan alle. Siellä, nimittäin helvetissä, pilkataan kaikki katuvaisten kyyneleet. Sieltä ajetaan ulos kaikki, jotka huokaavat. Mutta pilkkaa-jat: juomarit, kiroilijat, huorat, huorimiehet ja tappelusmiehet ovat parhaat miehet pimeyden valtakunnassa.

Semmoisia miehiä ja vaimoja rietas kiittää ja ylistää, mutta katuvaisia hän ei viitsi nähdä silmiensä edessä. Ne, jotka täällä Jumalan sanalla ajavat perkeleitä ulos, pilkataan, häväistään, vihataan ja vainotaan fariseuksilta, niin kuin itse Kristus. Ja jos he kutsuivat mestaria Belsebubiksi, mitäs he sitten tekevät hänen opetuslapsillensa?

Rukoilkoon ne harvat sielut, jotka ovat alkaneet puhumaan, sitten kun mykkä perkele on ulos ajettu, että Jeesus ajaisi ulos, ei ainoastansa sen mykän hengen, joka on alkanut muutamia kristityitä vaivaamaan, vaan myös nuhtelisi, ja tukkisi pilkkaajien suun kiinni, osoittaen, kuinka perkeleen valtakunta hajoaisi ja tulisi kylmille, jos toinen perkele rupeaisi toista perkelettä pois ajamaan.

Kuule, sinä suuri henkien kurittaja ja pahojen henkien ulosajaja, katuvaisten huokaus. Isä meidän j. n. e.

Tämän päivän evankeliumissa osoittavat maailmanlapset, mitä he tuumaavat Kristuksesta, koska he sanovat, että hän ajaa ulos perkeleitä Belsebubin, perkeleitten päämiehen, voimalla. Mutta Vapahtaja kysyy nyt, kenenkä voimalla juutalaisten lapset ajavat ulos perkeleitä.

Juutalaisten ja erityisesti fariseusten opetuslapset olivat noidat, jotka ajoivat ulos perkeleitä perkeleitten avulla. Niin kuin vielä nytkin on suruttomalla kansalla se usko, että noidat saattavat manalaisia eli pahoja henkiä ulos ajaa. Mutta ei ollut fariseuksilla se usko, että heidän lapsensa ajavat ulos perkeleitä Belsebubin voimalla, vaan juutalaisilla oli se usko, että Jumalan voiman ja sanan kautta noidat ajavat ulos perkeleitä.

Niin kuin vielä nytkin on suruttomalla kansalla se usko, että Jumalan sanalla noidat ajavat ulos manalaisia. Ja sen tähden suruttomat aina noutavat jonkun noidan ajamaan pois manalaisia. Eivät suruttomat ole koskaan uskoneet, että noidat perkeleen voimalla ajavat pois manalaisia ihmisen päältä. Nämä noidat pitää nyt oleman fariseusten tuomarit, sillä kaikki fariseukset uskovat, että noidat ovat Jumalasta, mutta Jumalan Poikaa he pilkkaavat sillä tavoin, että hän ajaa ulos perkeleitä Belsebubin voimalla.

Meidän pitää nyt Jumalan armon kautta katseleman, kenenkä voimalla fariseusten lapset ajavat ulos perkeleitä. Me tiedämme nimittäin, että fariseukset ovat ensimmäiset miehet hakemaan noitia, koska manalaiset tulevat heidän päällensä. Koska Saul oli tottelemattomuutensa kautta saattanut Jumalan Hengen murheelliseksi, silloin pakeni Jumalan Henki, yksi paha henki Herralta rupesi häntä vaivaamaan. Se oli yksi paha ja kalvava omatunto, joka on yksi paha henki Herralta, joka rupesi Saulia vaivaamaan. Tämä paha ja kalvava omatunto tulee usein niitten päälle, jotka ovat ennen tunteneet Jumalan Hengen vaikutuksia, ja sitten menevät takaisin tottelemattomuuden kautta ja alkavat pahalla tunnolla kristityitä vastustamaan, niin kuin kuningas Saul, joka ei ainoastansa vastustanut profeetta Samuelia, mutta myös rupesi vaivaamaan Daavidia, joka oli kristitty. Ja viimeisessä hädässä meni hän noita ämmän tykö kysymään neuvoa.

Niin tekevät vielä nytkin suruttomat. Ensinnä he vastustavat kristityitä, ja sitten he rupeavat heitä vaivaamaan. Ja viimein he hakevat noidilta apua, koska manalaiset tulevat heidän päällensä. Eikös tämä nyt ole kaikilta tiettävä, kenenkä voimalla nyt noidat ajavat manalaisia pois ihmisten päältä? Noidat sanovat, että Jumalan sanalla he ajavat pois manalaisia. Ja suruttomat uskovat sen. Eivätpä fariseukset uskoneet, että heidän lapsensa ajavat ulos perkeleitä Belsebubin voimalla.

Jos nyt fariseusten lapset ajavat ulos perkeleitä Jumalan sanalla, jonka he kääntävät nurin, ja sillä tavoin pilkkaavat Jumalan nimen, niin pitää näitten fariseusten lasten oleman heidän tuomarinsa. Me tiedämme nimittäin, että fariseusten lapset kääntävät Jumalan sanaa nurin, koska he lukevat noituuden lukuja, ja siitä Jumalan pilkkaamisesta tulee perkeleille semmoinen ilo, että hän lähtee ulos ihmisestä ja menee muistelemaan Belsebubille, kuinka Jumala nyt tuli pilkatuksi. Eikö se mahda olla suurin jumalanpilkka, koska noidat kääntävät Jumalan nimen ja Jumalan sanan nurin, ja sillä konstilla ajavat perkeleitä ulos?

Mutta eivät fariseukset sen tähden usko, että Belsebubin voimalla he ajavat perkeleitä ulos. Mutta minä luulen, ettei ainoastansa fariseukset itse aja perkeleitä ulos Belsebubin voimalla, vaan myös heidän lapsensa. Koska nimittäin se henki, joka epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa, nimittäin omanvanhurskauden perkele ajaa ulos muita perkeleitä, silloin luulee fariseus, että tämä tapahtuu Jumalan voimalla. Fariseus hallitsee muita pienempiä perkeleitä omalla vanhurskaudella. Omavanhurskaus varjelee muutamia fariseuksia huoruudesta ja julkisesta vääryydestä. Ja sitten fariseus ajattelee, että Jumala häntä varjeli huoruudesta ja varkaudesta.

Omavanhurskaus on perkeleitten pää-mies. Hän hallitsee muita pienempiä perkeleitä. Ja sen jälkeen kunnia. Ja molemmat muuttavat itsensä valkeuden enkeliksi. Koska nyt kunnia ja omavanhurskaus varjelee fariseuksia huoruudesta, varkaudesta, juopumuksesta, kirouksesta ja tappeluksesta, ja niin edespäin, silloin luulee fariseus, että Jumala on varjellut häntä. Ja kuitenkin on hän sotinut omanvanhurskauden eli Belsebubin voimalla niitä himoja vastaan, etteivät ne ole häntä voittaneet. Mutta ei ole moni saattanut tällä ajalla Belsebubin voimalla niitä grouvimpia² lihan himoja hallita, sillä useimmat ovat langenneet semmoisiin synteihin, niin kuin huoruuden, varkauden, koreuden, tappeluksen ja muihin karkeisiin synteihin.

Koska nyt Kristus sanallansa semmoisia perkeleitä ulos ajaa, silloin varjelee omanvanhurskauden perkele fariseuksia katumuksesta ja parannuksesta, etteivät he saata muuta tehdä, kuin pilkata Kristusta ja hänen opetuslapsiansa. Belsebubin voimalla he ajavat Pyhän Hengen pois, eli saattavat Jumalan Hengen murheelliseksi, niin että Jumalan Henki pakenee murheellisella sydämellä, eikä niin muodoin pääse vaikuttamaan fariseusten lahkokunnassa senkaltaista murhetta, joka Jumalan mielen jälkeen on.

Tämän asian selitys löytyy myös tämän päivän evankeliumissa. Koska väkevä haarniskoitu varjelee kotonsa, niin hänen omansa ovat rauhassa. Tämä väkevä haarniskoitu on erinomattain omavanhurskaus, joka nyt hallitsee muutamia fariseuksia tässä seurakunnassa, ja varjelee heitä huoruudesta, juopumuksesta, varkaudesta, kirouksesta ja muista karkeista synneistä. Mutta enin osa suruttomia, jotka ovat vielä jäljellä tässä seurakunnassa, joutuvat panemaan syntiä luvalliseksi, niin että kohtuullinen juopumus on luvallinen ja koreus on luvallinen. Ja koska Jumalan Henki huutaa parannusta Kristittyjen suun kautta, silloin muutamat pilkkaavat ja sanovat kristityitten ajavan ulos perkeleitä Belsebubin voimalla. He sanovat, että Jumalan Hengen vaikutus on riettaan hengen vaikutus. Muutamat taas eivät malta olla suuttumatta. Ja muutamat freistaavat lain voimalla vahinkoon saattaa kristityitä.

Tällä tavoin väkevä haarniskoitu varjelee kotonsa, että hänen omansa pysyvät rauhassa. Eivätkä muutamat lakkaa pilkkaamasta ja vastustamasta, ennen kuin helvetissä. Vielä ne raukat, jotka ovat tunteneet tulevaisen maailman voimaa, ovat tulleet seitsemän kertaa pahemmaksi, kuin umpisuruttomat, jotka eivät ole mitään tunteneet. Siitä on Vapahtaja puhunut tämän päivän evankeliumissa: “Koska rietas henki lähtee ihmisestä, vaeltaa hän karkeita paikkoja ja etsii lepoa.” Se on yksi levoton henki, joka ei löydä lepoa mistään. Ja kun hän ei löydä, sanoo hän: “Minä palajan minun huoneeseeni, josta minä läksin.” Ja kun hän tulee, löytää hän sen luudilla lakaistuksi ja kaunistetuksi.

Tässä paikassa maalataan nyt poislangenneen sielun tilaisuus. Sille riettaalle hengelle, joka lähtee ihmisestä vaeltamaan karkeita paikkoja, nimittäin ihmisen lihassa, koska hänet on ulos ajettu sydämestä, tulee ikävä olla poissa ihmisen sydämestä, kussa hän sai olla herrana ja hallita koko ihmisen. Rietas henki on semmoinen levoton henki, joka ei tule aikaan ilman lihatta ja ilman verettä. Jos hänet ajetaan ulos lihasta, niin hän menee sikalaumaan, niin kuin nyt kaikille nähtävä on, että rietas on mennyt sikalaumaan, koska hänet on ajettu ulos muutamien ihmisten sydämistä. Ja nyt hän panee niitä hengellisiä sikoja hopusti menemään siihen pohjattomaan järveen.

Koska nyt tämä rietas henki näin vaeltaa karkeita paikkoja, etsii lepoa ja ei löydä, niin hän sanoo: “Minä palajan jälleen siihen majaan, josta minä läksin.” Ja koska hän tulee, löytää hän sen luudilla lakaistuksi ja puhdistetuksi. Nimittäin tämä vanha maja, jossa rietas henki on ennen asunut, on puhdistuksen kautta tullut luudilla lakaistuksi ja puhdistetuksi. Ei se ole niin ryöttä ja nuoska, kuin ennen suruttomuuden aikana. Ja kun ei Jeesus ole ovenvartijana kristittyjen sydämessä, niin pääsee rietas henki helposti sisälle.

Se on sen pahempi³ tapahtunut monelle, että rietas henki on valvomattomuuden kautta päässyt toisen kerran kristittyjen sydämeen. Ja sen riettaan pitää oleman kaikille kristityille esimerkiksi, kuinka onnettomasti on niille käynyt, jotka valvomattomuuden kautta ovat laskeneet riettaan hengen toisen kerran majaansa, koska he näkevät, minkä kaltaiseksi kauhistukseksi ne ovat tulleet, jotka toisen kerran ottivat semmoisia kestiä⁴ majaansa. Ne ovat nyt tulleet seitsemän kertaa pahemmaksi, kuin ennen ovat olleet, sillä rietas henki ottaa seitsemän itseänsä pahempaa henkeä kanssansa, ja menee siihen majaan asumaan. Ja vaikka se on silloin luudilla lakaistu ja puhdistettu, koska rietas henki toisen kerran sinne tulee, ei se pysy monta tiimaa⁵ puhtaana sen jälkeen, sillä ne seitsemän pahempaa henkeä tekevät sen majan seitsemän kertaa pahemmaksi, kuin se ennen suruttomuuden aikana oli.

Ei ole niillä poislangenneilla enää kunniaakaan, eikä luonnollista siveyttä. Vielä heiltä loppuu luonnollinen järki, niin että siveätkin perkeleet kauhistuvat heidän elämäänsä. Näin se käy niille, jotka pitävät sydämensä ovea auki maailmalle ja riettaalle. Mutta mikä ilo nyt on suruttomilla heistä, jotka ovat pois langenneet? Me tiedämme, että riettaalla on semmoinen luonto, että niin kauan kuin yksi hurskas ihminen löytyy Gomorran kaupungissa, ei ole riettaan orjilla rauhaa. Mutta sinne he pakkaavat väkisin kurkistelemaan, ja tekevät väkivaltaa sen miehen huoneen päälle, ja tulevat viimein niin sokeaksi, etteivät he löydä oveakaan.

Meidän pitäisi nyt katseleman, kuinka se väkevämpi voittaa sen haarniskoidun miehen. Se väkevämpi on Kristus, joka on sanallansa voittanut muutamia sieluja, ja pelastanut heidät sen väkevän haarniskoidun vihollisen vallan alta. Tässä kuuluu nyt, ettei ole vihollinen niin löyhä mies, että häntä saa ylenkatsoa. Koska Vapahtaja sanoo, että hän on väkevä ja haarniskoitu, se on, rintaraudalla varustettu, niin se on hyvin arvattava, ettei rietas ole niin voimaton, kuin muutamat kuolleen uskon houkat luulevat hänen olevan. Semmoiset eivät tunne riettaan voimaa, jotka sanovat: “Ei meillä ole riettaan kanssa mitään tekemistä.” Mitäpä ne sokeat raukat tuntevat vihollisen voimasta, jotka eivät ole hänen kanssansa sotimassa. Ne makaavat itse riettaan helmassa, jotka sanovat: “Ei meillä ole riettaan kanssa mitään tekemistä.”

Mutta kristitty saa tuta ja koetella, mikä hirmuinen voima riettaalla on. Hän on väkevä ja haarniskoitu, rautapaidalla varustettu. Ja hän tuntee hyvin, mistä ihmisen sydän on avoin, koska hän ampuu nuoliansa. Nyt me tiedämme hyvin, kuinka se väkevämpi on tämän haarniskoidun voittanut. Jumala on ensinnä lähettänyt Johannes Kastajan valmistamaan tietä Herralle. Ja tämän valmistuksen hän teki, koska hän rupesi kovaa lakia saarnaamaan, josta muutamat heräsivät ja rupesivat seuraamaan Kristusta. Ja ne harvat sielut, jotka murheellisella ja katuvaisella sydämellä seisovat ristin kohdalla, näkevät, kuinka Mikael sotii lohikäärmeen kanssa. Ne saattavat tulla pelastetuiksi sen väkevän ja haarniskoidun vallan alta.

Mutta kuinka monta niitä on, jotka ovat pelastetut ja vapahdetut hänen palveluksestansa? Kaksi toistakymmentä, joista yksi on pois vilpistynyt, ja muutamat vaimot, jotka ovat häntä Galileasta seuranneet. He käyvät sen suuren Ristinkantajan perässä ja itkevät ja parkuvat. Ja yksi ristinkantaja, jonka päälle maailmanjoukko on pannut Jeesuksen ristin, että hänen piti sen ristin Jeesuksen jälissä kantaman, jonka tähden Jeesus pääsi kääntämään itsensä niitten murheellisten vaimojen puoleen, jotka itkivät ja parkuivat.

Niin monta, kuin silloin oli siinä suuressa vihollisen joukossa, sen verran taitaa vielä nytkin olla niitä murheellisia sieluja, jotka seuraavat sitä suurta Ristinkantajaa ja orjantappuroilla kruunattua Kuningasta. Yksi ristinkantaja, jonka päälle kaikki maailman huorat sylkevät. Yksitoistakymmentä apostolia ja muutamat vaimot, joitten seassa Maria Magdalena ja Maria, Jeesuksen äiti, ja Salome ja Johanna. Siinä nyt ovat kaikki ne harvat ulosvalitut sielut, jotka murheellisella ja vertavuotavalla sydämellä seuraavat sitä suurta Ristinkantajaa yrttitarhasta Golgatan mäelle. He noudattavat hänen verisiä askeleitansa ja ovat valmiit antamaan henkensä ja verensä Jeesuksen nimen tähden. He saavat viimein valkeat vaatteet, ja palmut käsissänsä veisata Mooseksen ja Karitsan virttä Siionin vuorella. Amen.

__________________________________

Jäljennös / Laestadiana 1 Ag: 1 / Oulun maakunta-arkisto /

¹ koettaneet

² karkeimpia

³ ikävä kyllä

⁴ kestittäviä

⁵ tuntia