N:o 20 5 SUNNUNTAINA PAASTOSSA 1851

Koska kuningas Daavidin täytyi lähteä pakenemaan Jerusalemin kaupungista poikansa Absalomin tähden, tuli yksi perkeleen opetuslapsi haukkumaan häntä, ja kiroamaan Daavidia näillä sanoilla: “Ulos, ulos! Tänne, sinä verikoira, sinä Belialin mies!”

Näistä sanoista me kuulemme, kuinka suruttomat kiroavat ja haukkuvat kristityitä, koska heidän pitää sotiman jumalansa puolesta. Rietas panee heille semmoiset sanat suuhun, ettei kukaan kestä heidän kanssansa, koska he alkavat oikein haukkumaan ja tuomitsemaan kristityitä helvettiin. Ja koska he sanovat lähimmäisellensä vihassa ja kiukussa: “Ulos, ulos tänne, sinä verikoira,” silloin he luulevat sanovansa Jumalan totuuden. Se oli yksi mies Saulin suvusta, joka sillä tavalla haukkui Daavidia, eikä ainoastaan haukkunut häntä ja kironnut, vaan paiskeli myös kiviä Daavidin puoleen, niin kuin kirjoitettu on hänestä 2. Samuelin kirjassa 16. luvussa ja 7. värssyssä.

Ilmankin tämä mies oli kristitty, koska hän haukkui kuningasta. Mutta Daavid ei vastannut hänelle mitään, vaikka häntä haukuttiin verikoiraksi. Muutamat sanovat: “Minun täytyy suuttua, koska viattomasti haukutaan.” Mutta ei Daavid suuttunut sille miehelle, vaikka hän niin hävyttömästi haukkui. Mutta yksi muu mies suuttui ja sanoi: “Pitääkö tämän kuolleen koiran kiroileman minun herraani kuningasta? Minä menen ja lyön häneltä pään pois.”

Tässä oli nyt kaksi miestä, joista toinen kateuden tähden haukkui kuningasta, ja toinen tahtoi kostonpyynnöstä hengen ottaa haukkumamieheltä. Mutta Daavid ei suuttunut ollenkaan sille miehelle, joka häntä haukkui verikoiraksi, vaan siitä tuli Daavidille paha mieli, että toinen mies Daavidin puolesta tahtoi lyödä sen haukkujan pään pois. Daavid sanoi sille miehelle: “Anna hänen kirota, Herra on sen sanonut.” Tässä on meille annettu esimerkki, kuinka kristitty kärsii suruttoman kirouksia ja soimauksia. Mutta jos kristitty soimaa suruttomia, silloin he tahtovat suuttua niin kuin Aabelin murhaaja Kain. Eivät he ainoastansa suutu, vaan he laskevat ulos vihanperkeleen ja alkavat sitten kiroilemaan ja sadattelemaan sanoen: “Ulos, ulos! Tänne verikoira! Ja haas, tule lyömään jos tohdit!” Se mies, joka kirosi Daavidia, paiskeli kiviä Daavidin puoleen ja viskeli multaa niin kuin vihainen nautahärkä.

Minä olen tämän miehen tuonut esimerkiksi tämänaikaisille riettaan orjille, kuinka heidän pitää sanoman, koska he suuttuvat kristityille. Sillä tämänaikaiset suruttomat ovat niin tyhmät, koska heidän pitää haukkuman ja kiroaman kristityitä, etteivät he osaakaan oikein haukkua. Mutta tämä mies, joka haukkui Daavidia, oli vähän paremmin oppinut mustan maisterin koulussa, kuinka hänen piti sanoman, että se muka tulisi rintaa kohti. Ja hänen lihalliset veljensä ja neppaimensa saavat nyt oppia uskonsa veljeltä, kuinka heidän pitää sanoman kristityille, koska he tulevat heitä soimaamaan. Heidän pitää sanoman näin: “Ulos! Ulos! Tänne verikoira!” Ja jos kristitty ei huoli vielä siitä, niin pitää heidän ottaman kiviä ja viskaaman multaa kristittyjen päälle ja sanoman: “Ulos! Ulos! Tänne verikoira!” Vaikka se on tosi, että tämänaikaiset suruttomat huutavat oman nimensä niin kuin varis, ja haukkuvat itseänsä, koska he kutsuvat kristityitä verikoiraksi. Sillä ei kukaan ole niin suuri verikoira, kuin muutamat suruttomat ja paatuneet henget, jotka latkivat kristittyjen verta. Ja semmoinen verikoira oli myös se mies, joka haukkui Daavidia verikoiraksi. Mutta ei hän tuntenut sitä, että hän oli itse verikoira, koska hän paiskeli kiviä ja viskeli multaa Daavidin päälle.

Katsokaa nyt teidän uskonveljeänne, te Siimei Geran pojan lihalliset veljet ja neppaimet. Te luulette ilmankin, ettei ole vanhassa Testamentissa olleet sen kaltaiset uskonsankarit kuin te olette. Mutta on kyllä muutamia ollut, jotka ovat juoneet, kironneet ja tapelleet, huorin tehneet ja varastaneet. Ja yksi heistä oli Siimei, Geran poika, joka haukkui Daavidia verikoiraksi ja kiroili häntä, ja paiskeli kivet hänen päällensä. Hän oli aikainen sotasankari ja kiivas jumalansa puolesta haukkumaan Daavidia. Ja yhtä hyvin täytyi hänen muutaman ajan perästä tulla Daavidilta anteeksi anomaan, että hän oli silloin suuttunut, haukkunut ja uhannut Daavidia.

Kuinkas nyt on käynyt niille, jotka ensinnä ovat vihassansa viskoneet kiviä ja multaa Daavidille? Kuinkas nyt on käynyt niille, jotka kirosivat ja uhkasivat Daavidin lihan antaa taivaan linnuille ruuaksi? Eikös ole filistealaisten sotasankari Goljat pudonnut maahan? Ja Siimei, Geran poika on häätynyt anteeksi anomaan, ja kaikki sotasankarit ovat paenneet luoliinsa. Mutta kyllä vielä on muutamia perkeleen sotamiehiä, jotka freistaavat jumalansa puolesta sotia. Ovat vielä muutamat keiturit ja pukit, jotka freistaavat puskea, niin kuin profeetta Daniel näki ilmoituksessa sen ison keituripukin puskevan neljään ilmaan. Mutta sen ison pukin sarvi putosi päästä. Ja sen pedon sarvet, jonka Johannes näki ilmestyksessä, ovat myös pudonneet. Sillä pedolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja nekin sarvet ovat pudonneet.

Se on minusta kumma, koska ne sarvipäiset elävät, jotka nyt freistaavat puskea, ei ole huomanneet, kummoinen hahmo heille on maalattu Raamatussa. Ne eivät ole arvanneet, että ne sarvet, joilla ne puskevat lampaita, ovat jo aikaa pudonneet päästä. Ja kaikkien, jotka puskevat, täytyy viimein pudottaa sarviansa. Ja koska sarvet putoavat keiturilta, niin hän puree hampailla toisen korvat. Ja koska sarvet putoavat hirvaan päästä, freistaa hän vielä koparoilla tapella. Mutta kaikkien näitten luontokappaleitten, jotka niin puskevat, purevat ja koparoilla tappelevat, täytyy viimein mennä hukan perseeseen. Sillä vaikka heillä on sarvet päässä, joilla he puskevat lampaita, eivät he tohdi kuitenkaan vastustaa hukkaa, vaan niin pian kuin he näkevät suden tulevan, lähtevät he jalkoin¹. Ja mihinkäs he juoksevat? Ei heillä ole ymmärrystä, että he lähtisivät paimenen tykö, vaan aivan metsään he laukkaavat. Mutta yhtä hyvin hukka saavuttaa. Ettekös näe, kuinka tyhmät te olette, te sarvipäiset luontokappaleet? Te puskette lampaita ja karitsoita, jotka eivät tee teille mitään vahinkoa, mutta hukkaa ette vastusta ollenkaan, vaikka teillä on isot sarvet päässä. Ja te puskette myös koiria, jotka tahtovat teitä ajaa paimenen tykö. Mutta hukkaa ette vastusta ollenkaan, vaikka teillä on isot sarvet päässä. Mitä varten on siis nämä sarvet teille annettu, koska ette niiden kanssa puske hukkia, jotka tahtovat teitä syödä, mutta lampaita vaan puskette ja karitsoita?

Mutta puskekaa, puskekaa! Kerran sarvet putoavat päästä. Silloin täytyy teidän langeta polvillenne niin kuin peura hangen aikana, koska vihollinen ajaa häntä takaa, eikä jalatkaan enää auta. Silloin täytyy teidän kerjätä armoa viholliselta, koska ennen ette ole kerjänneet armoa Jumalalta. Mutta ei suinkaan vihollinen anna teille armoa, vaan hän kiskoo ja raataa teidän tuntoanne siihen asti, että veri truiskuu nenästä ja suusta. Niin kävi juutalaisille, jotka vihasivat ja vainosivat Vapahtajaa ja hänen opetuslapsiansa, ja viimein häätyi heidän kerjätä armoa viholliselta. Mutta ei tullut enää armoa, koska armon ovi oli jo suljettu.

Meidän pitää nyt tänä päivänä katseleman, mitä hengellinen viha vaikuttaa ihmisen sydämessä, eli kuinka käärmeen siemenet puikivat sydämen juuressa, koska Vapahtaja tahtoo juutalaisia opettaa ja neuvoa totiseen katumukseen ja parannukseen. Mutta rukoilkaamme ensinnä sitä suurta Ristinkantajaa, että hän antaisi kaikille katuvaisille ja armoitetuille sieluille Daavidin kärsivällisyyttä, joka ei suuttunut ollenkaan, vaikka vihamies häntä haukkui verikoiraksi, vaan antoi hänelle anteeksi kaikki väärät soimaukset. Kuulkoon se armollinen Vapahtaja kaikkien niiden rukouksen, jotka rukoilevat häntä hengessä ja totuudessa. Isä meidän j. n. e.

Me kuulemme tämän päivän evankeliumista, kuinka juutalaiset häväisevät Jumalan Pojan ja sanovat hänellä olevan perkeleen. Seuraavaisesti siitä pitää meidän Jumalan armon kautta tällä hetkellä perään ajatteleman, kummallako perkele on, Jumalan Pojalla eli juutalaisilla, jotka häntä haukkuvat. Ensimmäinen tutkistelemus, onkos Jumalan Pojalla perkele, niin kuin juutalaiset soimaavat? Toinen tutkistelemus, onkos niillä perkele, jotka vihaavat Vapahtajaa ja hänen opetuslapsiansa?

Jospa nyt se armollinen Vapahtaja ajaisi ulos kaikki perkeleet tästä huoneesta hänen sanansa voimalla, niin me toivomme, että perkeleitten häätyy ulos mennä, sillä riettaan enkelit eivät jaksa kuulla Jumalan sanaa, koska se tulee rintaa kohti. Ennen he jo ulos lähtevät. Amen. Se on tosi.

Ensimmäinen tutkistelemus. Onkos Jumalan Pojalla perkele? Niin luulevat juutalaiset, jotka itse ovat pyhät. Ilmankin juutalaisilla on Pyhä Henki, koska he sanovat Jumalan Pojalle: “Sinulla on perkele.” Mutta minä luulen, että juutalaisilla on perkele sekä maksassa että pernassa ja myös peräsuolessa, ja kuka tiesi vielä sapessa. Sillä sapesta kuitenkin tippuu se hengellinen viha, joka yhtenä kuolleen uskon liivan kanssa vuotaa heidän suustansa, koska he oksentavat ulos myrkkynsä kristittyjen päälle. Mitä varten he muutoin olisivat niin kiivaat kiviä poimimaan, jollei niin olisi, että vihan perkele, joka asuu sapessa, olisi tullut ulos sapesta ja päässyt sydämeen? Mutta me näemme, että juutalaiset luulevat Vapahtajalla olevan perkeleen. Mistäs juutalaisille on se usko tullut, että Jumalan Pojalla on perkele? Siitä ilmankin on tullut se usko, että he katsovat oman kuvansa peilistä, ja luulevat sen kuvan olevan toisen ihmisen kuvan. Koska nimittäin kissa näkee kuvansa peilissä, alkaa se varsin ärisemään, sillä hän luulee, että se on toinen kissa, joka nyt tulee häntä kynsimään.

Niin luulee myös vanha Aatami, koska hän näkee kuvansa Jumalan peilissä, että tuo on toinen vanha Aatami, joka nyt tulee hänen päällensä. Ja sama luonto on myös riettaalla, joka luulee vielä nytkin olevansa enkeli, vaikka hän ylpeyden tähden ja omanvanhurskauden tähden on muuttunut perkeleeksi. Hän luulee, koska hän katsoo kuvaansa peilissä, että tuossa nyt on toinen perkele, joka häntä vihaa, vaikka hän on itse se pääperkele, jonka kuvan hän näkee peilissä. Jumalan Poika oli niin kuin kirkas peili, jonka valkeus ei pysy itsessä, vaan se valkeus, jonka hän on saanut auringon valosta, leimahtaa takaisin. Ja siinä peilissä, joka on kirkas niin kuin aurinko itse, saavat nyt kaikki kissat ja koirat ja hukan penikat katsella haamunsa. Mutta niin kauan, kuin rietas on kääntänyt heidän silmänsä nurin, katsoo kissa haamunsa toiseksi kissaksi, joka nyt rupeaa häntä kynsimään. Aatami katsoo haamunsa toiseksi Aatamiksi, joka hänelle irvistelee.

Ja rietas, joka pitää itsensä enkelinä, katsoo haamunsa perkeleeksi Jumalan peilissä. Ilman sitä on rietas suuttunut Jumalalle, joka niin hurskaan ja siveän miehen tuomitsi helvettiin. Sen tähden pitää rietas Jumalaa vihollisena ja itsensä hän pitää enkelinä. Ei suinkaan rietas olisi suuttunut Jumalalle, jos Jumala ei olisi häntä tuominnut helvettiin. Mutta sama usko kuuluu nyt olevan juutalaisilla kuin riettaalla. Koska nimittäin Jumalan Poika oli heitä tuominnut heidän ulkokullaisuutensa ja tekopyhyytensä tähden, jonka alla yksi hirmuinen vääryys makasi kätkettynä, niin suuttuivat juutalaiset Jumalan Pojalle ja sanoivat: “Sinä olet samaritanus ja sinulla on perkele.” Mutta ei se ollut ainoastansa sen aikaisilla juutalaisilla viha sapessa Vapahtajaa kohtaan, vaan tämänaikaisilla juutalaisilla ja kastetuilla pakanoilla kuuluu olevan vielä katkerampi viha ja iso sappi. Niin kuin heillä taitaa olla vielä isompi peräsuoli. Sillä koska heille sanotaan, että heidän pitää alkaman parannusta tekemään peräsuolesta, suuttuvat he hirmuisesti ja aikovat makkaroita tehdä kristittyjen verestä.

Mistäpä tulee vihan alku muusta, kuin peräsuolesta? Koska Vapahtaa soimasi juutalaisia eli fariseuksia: “Te syötte leskien huonetta”, niin se sana koski peräsuoleen. Ja sen tähden he suuttuivat ja arvelivat, ettei se ole Jumalan Poika, joka haukkuu, soimaa ja tuomitsee kunniallisia ihmisiä helvettiin. Ei se ole muu, kuin väärä profeetta ja kansanhäiritsijä, joka menee kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ihmisiä soimaamaan. Ja vielä lähettää opetuslapsiansa ympäri maailman ihmisiä opettamaan aivan väärälle tielle. Niin päättivät siis juutalaiset, että semmoinen kulkulainen ei ole Jumalan Poika, vaan yksi väärä profeetta ja kansanhäiritsijä, joka ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa. Heidän täytyi viimein sanoa niin kuin musta faari oli heitä kouluttanut: “Sinä olet samaritanus ja sinulla on perkele.” Kummallako nyt on perkele, Vapahtajalla eli juutalaisilla?

Toinen tutkistelemus. Onkos juutalaisilla perkele? Ei, vaan ilmankin niillä on Pyhä Henki, koska he juovat, kiroavat ja tappelevat, huorin tekevät ja varastavat. Mutta eivät suinkaan juutalaiset semmoiset ole. Eivät suinkaan juutalaiset ole juomarit, vaikka he ovat kohtuulliset ja raittiit juomarit. Kuinkapa juutalaiset ovat juomarit, jotka saattavat vielä Vapahtajaa soimata juomariksi? Eivät myös juutalaiset olleet huorat, sillä koska yksi katuvainen huora tuli sen spitaalisen Siimonin huoneeseen itkemään, ja kyyneleet putosivat Vapahtajan jalkain päälle, ihmettelivät fariseukset, ettei hän ajanut ulos sitä huoraa itkemästä ja huokaamasta siellä, kussa herrat olivat syömässä. Eivätkä myös juutalaiset ole varkaat ja ryövärit, sillä vaikka Vapahtaja soimasi heitä, että he syövät leskien huonetta ja opettavat lapsia sanomaan “korbaan”, se on: “vanhempien osa annetaan Jumalalle”, niin me kuulemme kuitenkin, kuinka kauniilla rukouksella fariseus kiitteli Jumalaa, ettei hän ole niin paha kuin muut ihmiset, nimittäin väärä, ryöväri, huorintekijä.

Mutta eivät suinkaan juutalaiset pidä enää viinakauppaakaan. Sillä vaikka he pitivät kauppaa kirkon vieressä, koska Vapahtaja kaatoi heidän vaihetuspöy-tiänsä kumoon, ei suinkaan siellä ole viinakauppaa mainittu. Ja niin muodoin ovat Juutalaiset siveämmät ja jumalisemmat, kuin joku muu ihminen on. Kuinka siis se sana sopii heille, koska Vapahtaja sanoo: “Te olette siitä isästä perkeleestä!”? Eiköhän Vapahtaja silloin ollut hengellisessä ylpeydessä, vai oliko vanha Aatami noussut, koska hän niin sanoi niille juutalaisille, jotka hänen päällensä uskoivat? Vapahtaja soimasi heitä, että he tahtoivat hänet tappaa. Mutta he kielsivät sen.

Niin muodoin ovat juutalaiset viattomat Vapahtajan kuolemaan. Eivät juutalaiset ole varastaneet, eivätkä huorin tehneet. Eivät ne ole kironneet eivätkä tapelleet. Eivät ne ole juomarit eivätkä viinaporvarit. Eivät ne ole mitään pahaa tehneet, josta Jumala saattaa heitä tuomita. Ja sen tähden suuttuvat juutalaiset kovin, koska heitä viattomasti haukutaan ja tuomitaan. Koska Vapahtaja heitä soimaa ulkokullatuksi, huoruuden sukukunnaksi ja kyykäärmeen sikiöiksi, niin täytyy juutalaisten suuttua kovin ja kysyä: “Miksikä sinä itsesi teet? Oletkopa sinä Jumalan Poika, joka niin hävyttömästi haukut kunniallisia ihmisiä? Et suinkaan ole muu kuin yksi samaritanus, ja sinulla on perkele.”

Jopa nyt juutalaiset rupesivat itse tuomitsemaan, vaikka he sanovat usein: “Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” IImankin maailman jumala on antanut heille oikeuden tuomita, koska he suuttuvat. Sillä muutoin he kyllä puhuvat ystävällisesti. Mutta jos he suuttuvat, silloin he käskevät lähimmäisensa mennä helvettiin. Jos hän varsin ei mene helvettiin, niin he ottavat kiviä ylös maasta, eli hakevat puita eli halkoja, joilla he antavat selkään semmoiselle miehelle, joka ei anna heille omantunnon rauhaa. Eli viimein tämmäävät² häntä oikeuteen ja kantavat maaherran Pontius Pilatuksen edessä, että hän on väärä profeetta, kansanhäiritsijä, eli semmoinen villihenki, joka kulkee kylästä kylään ja kehottaa kansaa, ruveten Galileasta niin tähän asti.

Kummalla nyt on perkele, juutalaisilla eli Vapahtajalla? Eivät juutalaiset tahdo tunnustaa, että heillä on perkele. Eikä niillä ole perkele, jotka juovat ja tappelevat. Eikä niillä ole perkele, jotka huorin tekevät ja varastavat. Kristityt ne ovat. Niin kuin ennen on saarnattu kirkossa: “Rakkaat kristityt, rakkaat Jeesuksen ystävät.” Ja nyt on huomattu, että ne rakkaat kristityt olivat huorat ja varkaat. Mutta ne siveät ihmiset, jotka eivät ole koskaan juoneet, kironneet ja tapelleet, lieneekö niillä perkele? Mutta se on mahdoton, kuinkapa niillä on perkele, jotka ovat niin siveästi eläneet, ettei yksikään synti ole tehty, joka heidän tuntoaan kalvaa. Paljon vähemmin niillä on perkele, joilla on niin vahva usko, että he makaavat joka päivä ristin juuressa, ja saattaisivat kyllä antaa Vapahtajalle suuta.

Mutta kelläs viimein se perkele on, jonka juutalaiset sanoivat olevan Vapahtajalla? Eiköpä niillä ole perkele, jotka seuraavat Vapahtajan esimerkkiä ja marssivat kylästä kylään saarnaamassa ja haukkumassa kunniallisia ihmisiä huoraksi ja varkaaksi? Ne haukkuvat aivan niitä siveitä ihmisiä, jotka eivät ole kellekään tehneet vääryyttä. Johannes haukkui fariseuksia, jotka olivat siveät ja koreat. Ja sen tähden sanoivat nämä koreat ja siveät ihmiset, että Johanneksella on perkele. Mutta kummalla oli nyt perkele, Johanneksella eli fariseuksilla? Minä luulen, että fariseuksilla oli perkele, vaikka he luulivat Johanneksella olevan. Ja koska nyt kaikki suruttomat luulevat, että kristityillä on perkele, jotka eivät anna siveille ja kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa, mutta haukkuvat myötäänsä ja soimaavat niin kuin Vapahtaja tämän päivän evankeliumissa soimaa juutalaisia, etteivät he usko, vaikka hän sanoo heille totuuden. Niin pitäisi kristityitten myös seuraaman Vapahtajan esimerkkiä ja sanoman suruttomille totuuden, vaikka suruttomat eivät usko, sillä kerran tulee se aika, että heidän täytyy uskoa. Kuitenkin ovat kaikki profeetat, Johannes Kastaja ja itse Vapahtaja, ja kaikki apostolit, opetuslapset ja kristityt puhuneet maailman suruttomille ihmisille totuuden, vaikka he tämän totuuden saarnaamisen kautta ovat tulleet maailman vihaamiksi ja vainoamiksi, niin kuin kaikkia kristityitä vielä nytkin vihataan totuuden tähden. Mutta Jeesus on sanonut: “Autuaat olette te, koska he vihaavat ja vainoavat teitä valhetellen minun nimeni tähden. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa, sillä näin he ovat profeetoita vainonneet ennen teitä.” Ihmisen pahuus on niin suuri, että he suuttuvat totuuden saarnaajille. Rietas ei kärsi, että häntä soimataan ja tuomitaan.

Te Jeesuksen opetuslapset, seuratkaa teidän Herraanne ja Mestarianne totuuden tunnustuksessa, ja älkää väsykö. Seuratkaa hänen verisiä askeleitansa Yrttitarhasta Golgatalle, ja älkää väsykö tien päälle kantaessanne hänen ristiänsä, sillä ensimmäisen ristinkantajan nimi on mainittu elämänkirjassa. Ja meidän toivomme on, että viimeisen ristinkantajan nimi pitää myös mainittaman elämänkirjassa. Noudattakaa sen suuren Ristinkantajan verisiä askeleita, ja älkää pelätkö heidän uhkauksiansa, vaan saarnatkaa rohkeasti ja urhoollisesti totuutta maailman suruttomille. Ja saarnatkaa köyhille evankeliumia, nimittäin semmoisille köyhille, jotka ovat murheelliset, katuvaiset, alaspainetut, maailman hylkäämät. Koska te sen teette, niin te Jumalan armon kautta voitatte muutaman sielun taivaan valtakunnalle.

Ja koska taivaallinen Kuningas tulee tekemään tiliä palvelijoittensa kanssa, silloin tulee se palvelija, joka on kymmenen leiviskää voittanut, ja on sanova hänelle: “Oikein, sinä uskollinen palvelija. Vähässä olit sinä uskollinen. Mene Herrasi iloon!” Ja silloin menee se palvelija, joka on kymmenen leiviskää voittanut, Herran iloon. Ja siellä saavat ne palvelijat, jotka ovat uskollisesti työtä tehneet Herran viinamäessä, heidän ansaitun palkkansa, ruveten viimeisestä niin ensimmäisiin asti. Totuuden saarnaajat, ja totuuden tunnustajat saavat iankaikkisuudessa sen suuren palkan, joka kaikille työntekijöille viinamäessä luvattu on. He saavat siellä levätä heidän työstänsä ilossa, riemussa, rauhassa, nyt ja iankaikkisesti, amen!

__________________________________

Alkuperäinen (vajaa) / Aunon kokoelma / SKHS Kansallisarkisto Helsinki /

Jäljennökset: Kollerin kokoelma / SKHS Kansallisarkisto Helsinki / Iisakki Poromaan jäljennöskirja (vajaa) Junosuvannossa /

¹ pakoon

² haastavat