N:o 21 PALMUSUNNUNTAINA 1858 (EHTOOSAARNA)

Minä olen halulla halajanut syödä tätä pääsiäislammasta teidän kanssanne, ennen kuin minä kärsin, sillä minä sanon teille, en minä suinkaan enää siitä syö siihen asti, kuin se täytetään Jumalan valtakunnassa. (Luuk. 22: 15-16).

Koska meidän kallis Vapahtajamme istui syömään tätä pääsiäislammasta, tiesi hän vakaisesti, että se on viimeinen ateria maan päällä. Jos, sanon minä, rippivierailla olis senkaltainen ajatus, koska he syövät tätä Pääsiäislammasta, ettei he syö enää muuta ruokaa maan päällä, ennen kuin se täytetään taivaan valtakunnassa. Mutta monella tahtoo olla viimeinen ateria kaukana, koska he istuvat ja syövät Pääsiäislammasta. Sillä muutamat tahtovat olla niin kiinni maailmassa, ettei het saata ajatella, että se on viimeinen ateria maan päällä. Jos kaikki rippivieraat ajattelisit, että se on viimeinen ateria, jota he nautitsevat maan päällä, niin he olisit paremmin valmiit astumaan iankaikkisuuteen ja istumaan Abrahamin, Isakin ja Jakobin kanssa taivaan valtakunnassa ja syömään taivaan leipää. Mutta vihollinen jatkaa armonaikaa ja lykkää rippivieraille mieleen, ettei Herran ehtoollinen ole viimeinen ateria maan päällä.

Ainoastansa muutamat sairaat, jotka makaavat kuoleman edessä, täytyvät niin ajatella, että se on viimeinen ateria. Mutta ei kaikki ole sentähden valmiit astumaan iankaikkisuuteen, vaikka he tuntevat, että se on viimeinen ateria. Sillä maailma on niin rakas, että se panee heitä toivomaan, että he paranevat vielä tähän maailmaan. Ja se toivo sais olla pois kaikilta sairailta, sillä se on sangen vahingollinen sielulle. Mutta se toivo pitäis olla tautivuoteella, että he paranevat tulevaiseen maailmaan, koska kuolema on oven edessä, ja että ne pääsevät Kaanaan luvattuun maahan syömään happamatointa leipää ja juomaan viinapuun hedelmästä, joka on Jumalan paratiisissa.

Olettekos nyt valmiit astumaan Jumalan valtakuntaan? Olettekos valmiit istumaan pöydässä Abrahamin, Isakin ja Jakobin kanssa? Meillä on se toivo ja uskallus Jumalaan, että Hän on suuresta armostansa valmistanut muutampia sieluja, ja valmistaa vielä viimeisessä ateriassa, koska Hän sanoo: “Minä olen halulla halajanut syödä tätä Pääsiäislammasta teidän kanssanne, ennen kuin minä kärsin.”

Uskokaat nyt, Jeesuksen opetuslapset, että tämä on viimeinen ateria, jota te syötte Hänen kanssansa. Uskokaat nyt, että te pääsette pian syömään sen uuden, hänen Isänsä valtakunnassa, ei murheen kanssa, eikä katkerain ruohoin kanssa, niin kuin täällä, mutta ilon ja riemun kanssa. Ehtoollisen vieraat juopuvat viinasta, joka on tämän viinapuun hedelmästä vuotanut. Rukoilkaat, te Jeesuksen opetuslapset, että se kalkki, jossa on elävän viinapuun hedelmä, siunattaisiin, ja sanottaisiin: “Tämä on Uuden Testamentin veri, se on Jeesuksen veri, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan syntein anteeksi saamiseksi.” Kuule, sinä ensimmäinen ja viimeinen Herran Ehtoollisen suuri jakaja, murheellisten opetuslasten huokaus. Isä meidän j. n. e.

Ylösluetussa tekstissä käskee Paavali rippivieraitten koetella itsensä, ennenkuin he menevät Herran ehtoolliselle. Meidän pitää siis Jumalan armon kautta peräänajatteleman, kuinka rippivieraat pitää koetteleman itsensä, ennen kuin he menevät Herran ehtoolliselle.

Ensimmäinen koettelemus. Onkos rippivierailla puhdas omatunto? Suruttomat rippivieraat käyvät Herran ehtoollisella puhdistamattomalla omallatunnolla. Ei he ole sovittaneet riitaveljiänsä. Muutamilta on rietas vienyt muiston, ettei he muista, kelle he olisit väärin tehneet. Muutamat saattavat muistaa niitä krouvimpia rikoksia, mutta ei he tahdo puhdistaa tuntoansa. Ei he sovita väärintekojansa, vaan luulevat, että Jumala antaa heille synnit anteeksi, vaikka he eivät sovita riitaveljeänsä. Sentähden he syövät ja juovat itsellensä tuomion. Sillä meillä on selvä Jumalan sana sen päälle, ettei Jumala anna syntiä anteeksi (niille), jotka ei tahdo sovittaa riitaveljeänsä. Heränneet tahtovat puhdistaa tuntonsa ja sovittaa riitaveljensä, vaikka muutamat tahtovat mutkitella, koska he sanovat: “Sovittaa pitää, mutta ei ennen kuin tunto vaatii.” Mutta niillä ei olekaan tunto oikein herännyt. Mikäs tunto se on, joka ei sitä vaadi, kuin Jumalan sana vaatii? Mutta jos kunnia ja ahneus paskantavat tunnon päälle, silloin loppuu tunnosta voima vaatimaan sitä, kuin Jumalan sana vaatii. Mutta minä sanon teille: Jos ette ole puhdistaneet tuntoanne, niin ei auta Herran ehtoollinen, eikä usko, että synnit ovat anteeksi annetut.

Toinen koettelemus. Onkos rippivierailla oikia ja autuaaksitekeväinen usko? Koska Paavali sanoo: Koetelkaat teitänne, jos te olette uskossa, niin tulee toinen kysymys. Kuinkas tämä uskon koettelemus tapahtuu?

Moni kantaa nyt kristityn uskoa, vaikka ei ole tietoa, koska hän on tullut oikiaan uskoon. Ja muutamat tosin tietävät, koska he on kristityn uskon saaneet, mutta ei he tiedä, kuinka ja koska tämä usko olis kuolleeksi uskoksi muuttunut. Siinä on riettaalla yksi fiini verkko, jolla hän pyytää kristittyin sieluja, koska yksi elävä kristitty ei pidä itse havaitseman eli tunteman, kuinka elävä usko muuttuis kuolleeksi uskoksi. Niin kuin me me näemme Davidin lankeemisesta, ja sen palvelijan, joka kiristi kanssapalvelijatansa kurkusta. Sillä palvelijalla oli totisesti semmoinen usko, että hänen velkansa oli pyyhitty pois. Ja kaikki kristityt täytyvät tunnustaa, että se palvelija oli saanut syntinsä anteeksi. Mutta kuinkas käypi viimein? Kaikki kanssapalvelijat täytyvät kantaa hänen päällensä ja ilmoittaa Kuninkaalle, kuinka tämä palvelija tehnyt on. Ei hän taida itse raukka tuntea, että hän on langennut armontilasta, ennenkuin hän toisen kerran saisi tuntea kovan tuomion. Koska nimittäin kanssapalvelijat rupesivat moittimaan, että hän ei ole enää armontilassa, silloin nousi hänen sydämessänsä itsekkäisyys. Hän alkaa vastustamaan ja eriseuraa rakentamaan. Ei hän sovi enää kristittyin kanssa. Viimein tulee iso rautanaula sydämeen kristityitä kohtaan, jota jokainen raukka ei itse tunne.

Koska nyt tämä oman uskon koettelemus on niin hämärä, ettei moni kristittykään saata itseänsä koetella, josko hän on uskossa, niin olisi paras neuvo, että hän antaisi itsensä semmoisen kristityn koeteltavaksi, jonka hän uskoo vakaisesti kristityksi. Sillä koettelemus todistaa, ettei kristitytkään voi niin hyvin nähdä omia vikojansa, kuin toinen kristitty.

Kolmas koettelemus. Onkos rippivierailla totinen halu autuaaksi tulla? Tämä on yksi hämärä paikka. Sillä kaikki sanovat, että heillä on halu autuaaksi tulla. Mutta ei kaikilla ole oikeaa hätää. Ja me tiedämme, ettei ole muilla oikea halu, kuin niillä, joilla on totinen hätä, kuin niillä totisesti katuvaisilla, joiden omatunto ei ole ainoastansa oikein herännyt, vaan myös pysyy niin herätettynä, että he tietävät, mistä yksi eli toinen, kolmas eli seitsemäs vihollinen tulee. Niille tekee itse saatana hädän. Sillä jos sinä tunnet, mitä huoruudenperkele sinussa vaikuttaa, etkä tunne mitä ahneuden ja kunnian perkele vaikuttaa, niin sinä olet silmäpuoli kristitty. Jos sinä taas tunnet, mitä kuusi perkelettä sinussa vaikuttaa, mutta et tunne, mitä seitsemäs perkele vaikuttaa, niin sinä saatat ehkä sotia kuutta vastaan, mutta seitsemäs seuloo sieluasi niin kuin nisuja. Tämä seitsemäs perkele tekee katuvaisille hädän. Ja sentähden täytyy heidän paeta sen suuren Ristinkantajan tykö, ja huutaa apua joka kerta, kuin omanvanhurskauden perkele alkaa heitä ahdistamaan eli upottamaan epäilyksen aaltoihin. Semmoisilla hätäisillä, joita omanvanhurskauden perkele tahtoo kokonansa sulkea ulos taivaan valtakunnasta, on totinen hätä pelastetuiksi tulla perkeleen vallan alta.

Mutta ei niillä ole yhtään hätää, joita perkele ei vaivaa. Ne sanovat tosin, muutamat kuitenkin, ettei heillä ole uskoa ja etteivät he jaksa uskoa, vaikka halukin olisi. Mutta ei semmoisilla ole sentähden oikea halu, koska vihollinen ei ole ottanut pois kaikkea väärää toivoa. Semmoisille tulee surkia hätä, koska joku kristitty tahtoo niin kuin puoliväkisin taluttaa heitä Kristuksen tykö. Niille tekee rietas hädän juuri siinä paikassa, kussa heidän pitäisi uskoman ja uskonsa tunnustaman.

Nämät ovat ne suuremmat koettelemukset, jotka pitäisi mahdollisilla rippivierailla oleman. Ja meidän toivomme on, että katuvaiset ja hädässä olevaiset tuntevat nämät paikat, vaikka eivät he kaikki saata niitä selittää. Mutta se suuri Ehtoollisenjakaja tehköön mahdolliset rippivieraat mahdottomiksi ja mahdottomat mahdollisiksi, että ne, jotka ilman häävaatteita tulevat häähuoneeseen, sidotaan käsistä ja jaloista. Mutta riettaan vangit pääsevät irti kuoleman kahleista, että he pääsisivät viimein siihen suureen ehtoolliseen istumaan Abrahamin, Isakin ja Jakobin kanssa taivaan valtakunnassa ja syömään taivaan leipää nyt ja iankaikkisesti. Amen.

__________________________________

Jäljennös 1 / Iisakki Poromaan jäljennöskirja / Junosuando

Jäljennös 2 (loppuosa puuttuu) / Kolarin kirkonarkiston kokoelmista. Jäljentänyt Johan Petter Naimakka v.1870 /