N:o 23 PALMUSUNNUNTAINA (katkoksia)

- - - Koska nyt katuvainen syntinen, joka vasta laihin on lähtenyt ulos synnin orjuudesta joutuu suureen ahdistukseen vihollisen tähden, joka sotaväellänsä ahdistaa häntä Punaisen meren rannalle, silloin nostaa Mooses Jumalan käskyn jälkeen sauvansa Punaisen meren ylitse ja sanoo: “Tämän meren ylitse pitää sinun käymän. Israel, astu rohkeasti Punaiseen mereen, sillä sen meren kautta on sinulla valmistettu tie. Jos vihollinen on niin hullu, että hän tulee perässä, niin hän hukkuu yhtenä väkensä kanssa.”

Tämän ihmeellisen pelastuksen tähden Egyptin orjuudesta, asetettiin pääsiäislammas muistoksi heille. Ja sen saman pelastuksen tähden hengellisestä orjuudesta on myös meille asetettu yksi Pääsiäislammas eli Herran ehtoollinen, jota kaikki oikeat Israelin lapset, katuvaiset ja armoitetut sielut, pitää syömän, vyötetyt kupeista, kengät jalassa, sauva kädessä, valmiit yöllä pakenemaan orjuuden huoneesta, kantaen Uuden Testamentin happamatonta leipää myötänsä. Ja sydämen oven pihtipieltä pitää heidän pyyhkimän pääsiäislampaan verellä, että murhaenkeli kävisi sivuti niitä huoneita, joissa Karitsan veri näkyy.

Vaikka nyt yhdellä heränneellä sielulla tulee niin hoppu lähtemään pois orjuuden huoneesta, ettei hän jouda riisua itseänsä eli panna maata, kuitenkin katuu vihollinen, että hän on laskenut katuvaisia sieluja palvelemasta häntä. Hän kokoaa siis hopusta väkensä ja lähtee katuvaisen sielun perään siinä tuumassa, että saada häntä pyörtämään takaisin. Katuvainen sielu joutuu silloin suureen ahdistukseen, koska vihollinen ahdistaa toiselta puolelta, ja toiselta puolelta vastaa Punainen meri, johonka katuvainen sielu ei tohdi astua ennen kuin Mooses nostaa sauvansa ja sanoo: “Astu rohkeasti Punaiseen mereen, Israel! Et sinä huku siinä, koska Jumala on valmistanut sinulle tien.” Mutta vihollinen hukkuu siinä Punaisessa meressä.

Moni katuvainen on niin arka, ettei hän tohdi astua Punaiseen mereen. Ja koska vihollinen ahdistaa toiselta puolelta ja meri vastaa toiselta, ja luonnollinen järki sanoo sen mahdottomaksi, että Punainen meri pitää häntä varjeleman viholliselta, rupeaa kärsimättömyys hän-tä vaivaamaan. Ja halu olisi pyörtää takaisin Egyptiin eli synnin orjuuteen, jos vihollinen olisi armollinen ja antaisi hänelle sen lupauksen, ettei hänen pidä kovin raataman hänen tuntoansa epäilyksen kautta. Mutta vihollinen on itse niin hullu, että hän tahtoo väkivallalla ahdistaa ja sodalla voittaa heränneitä. Ei hän saata ajatella, että se on heränneille sieluille mahdollinen käydä Punaisen meren ylitse. Koska nyt johdattaja nostaa sauvansa Punaisen meren ylitse ja sanoo: “Astu rohkeasti Punaiseen mereen, niin sinä tulet pelastetuksi.” Silloin tulee vihollinen niin sokeaksi, että hän myös astuu Punaiseen mereen, ja siinä hän hukkuu. Mutta ei ole vielä katuvainen sielu Kaanaan maassa, vaikka hän on ensimmäisen armonmerkin kautta päässyt vihollisen uhkauksista.

Koska yksi herännyt ihminen pääsee pakoon vihollisen päällekarkauksista, rupeaa hän ylen varhain lupaamaan itsellensä hyviä päiviä, eikä ajattele sen perään, että hänen täytyy vaeltaa korvessa monen vaaran ja sodan lävitse, ja sen vaelluksen alla kärsiä nälkää ja janoa. Kärsimättömyyden tähden täytyy hänen vaeltaa korvessa edestakaisin siihen asti, että vanha ihminen kuolee ja uusi ihminen tulee sijaan, joka viimein pääsee Kaanaan luvatulle maalle. Kärsimättömyyden tähden kuolivat kaikki vanhat tien päälle, sillä vanha ihminen ei ole mahdollinen tulemaan Kaanaan maan sisälle.

Meidän Pääsiäislammas on se uhrattu Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit. Hänen kauttansa tulevat heränneet ja katuvaiset sielut lunastetuksi Egyptin orjuudesta, synninpalveluksesta, ja saavat Herran ehtoollisesta uuden rakkauden pantin tämän lunastuksen päälle, että heidän pitää hopusta lähtemän orjuuden huoneesta puoliyön aikana matkustamaan joutuisasti Punaisen meren ylitse, (ja) maailman korvessa nälkää ja vilua kärsiä.

Jumala ruokki Israelin lapsia korvessa mannalla, joka taivaasta satoi. Kärsimättömyyden tähden täytyi heidän vaeltaa edestakaisin maailman korvessa siihen asti, että vanha ihminen kuolisi ja uusi ihminen pääsisi luvattuun maahan. Auttakoon se suuri taivaan Kuningas näitä matkustavaisia, että he kostuisivat ilman napisematta siihen luvattuun maahan, johonka he ovat matkustamassa, että he viimein saisivat rauhassa syödä Pääsiäislampaan Kaanaan maassa, ja levätä iankaikkisesti. Kuule meidän anomuksemme, sinä suuri ja kaikessa iankaikkisuudessa ylistettävä taivaan Kuningas, amen. Isä meidän j. n. e.

Meidän pyhän evankeliumimme sisällepito on lyhyesti tämä, että Paavali panee Herran ehtoollisen ensimmäisille kristityille samalla tarkoituksella, kuin hän itse oli saanut Herralta, nimittäin, että se siunattu leipä on Herran ruumis, ja se siunattu kalkki on hänen verensä. Koska nyt Paavali ei ole katsonut tarpeelliseksi selittää tätä suurta salaisuutta, niin emme mekään saata sen paremmin selittää, kuin että Herran ehtoollinen, eli Vapahtajan ulos annettu ruumis ja vuodatettu veri on yksi sovintouhri meidän syntiemme edestä. Ja että se on täydellinen uhri, osoittaa pyhä Paavali joka paikassa hänen lähetyskirjoissansa.

Mutta kuinka täydelliset rippivieraat ovat, jotka tämän sovintouhrin kautta pitää sovitettaman, se on toinen kysymys. Me kuulemme, että yksi kahdestatoista kymmenestä oli ottanut pestirahan Jeesuksen vihollisilta, koska hän meni Herran pöytään. Ja moni rippivieras taitaa vielä nytkin kantaa kolmekymmentä hopeapenninkiä pakkarissa, koska hän tulee Herran pöytään. Meidän pitää tänä päivänä tutkisteleman, kuka se on, joka Vapahtajan pettää, koska me otamme tutkintoaineeksi rippivieraat.

Ensimmäinen tutkistelemus: Kuka se on, joka Jeesuksen pettää? Toinen tutkistelemus: Se on se, jolle Jeesus kastetun palan antoi. Kolmas tutkistelemus: Sen palan jälkeen meni häneen perkele.

Ensimmäinen tutkistelemus: Kuka se on? Tämän kysymyksen päälle ei tahtonut Jeesus vastata. Mutta me arvaamme, että se, joka peittää vikojansa, eikä tahdo tunnustaa syntiänsä, on ensimmäinen, joka pettää Vapahtajansa. Pettäjä tahtoi tehdä itsensä viattomaksi, koska hänkin kysyi, niin kuin kaikki muut: “Olenko minä se?” Mutta kuinkas hän saattoi tulla viattomaksi, koska hän oli ottanut pestirahaa vihollisilta?

Ensimmäinen tuntomerkki on se, että pettäjä ei tahdo tunnustaa itseänsä semmoiseksi. Hän tahtoo olla viaton, vaikka hän on yksi suuri skälmi.¹ Me tiedämme, että luonnollinen siveys ja kuollut usko tahtovat molemmat peittää vikojansa. Eivät he tahdo tunnustaa syntiänsä, vaikka heidän vääryytensä olisi kuinka nähtävä. Yhtä hyvin tahtovat he itsensä syyttömäksi tehdä. Luonnollinen siveys ei kärsi ollenkaan sitä, että hänen elämäänsä laitetaan². Hän suuttuu ja närkästyy, jos joku rupeaa hänen pakkariansa kaivamaan. Ei hän tahdo tunnustaa, että hän on ollut päissä, että hän on kironnut, että hän on tapellut, että hän on maailmankunniata pyytänyt, että hän on ahne. Mutta jos joku panee hänen silmiensä eteen näitä syntejä, niin hän suuttuu ja kiroaa kristityitä, jotka eivät anna hänelle omantunnon rauhaa.

Kyllä sen tähden tämä Juudas istuu niin kuin enkeli Jeesuksen pöydän tykönä. Kastaa hänen kanssansa vatiin, vaikka hän on pestirahan ottanut Jeesuksen vihollisilta. Minkä tähden tahtoo Juudas kieltää syntiänsä? Minkä tähden tahtoo hän muitten opetuslasten kanssa vatiin kastaa? Sen tähden ilmankin, etteivät muut opetuslapset tulisi tietämään, minkälainen mies hän on. Vähän siitä, että Jeesus tietää, mitä hän kantaa povessansa, saati muut eivät tulisi sitä tietämään. Älä huoli, Juudas. Yksi vierasmies on näkemässä, joka saattaa kyllä sanoa, kuinka paljon rahaa sinä olet ottanut juutalaisilta.

Sinä olet nyt siveä ja viaton, koska sinä istut Herran pöydän tykönä ja syöt Herran ruumista ja juot hänen verensä. Mutta annas nähdä, koska sinä olet ulos mennyt tästä paikasta, menetkö sinä katsomaan Vapahtajan veripisaroita, kuinka ne putoavat hänen kasvoistansa maahan. Vai menetkö sinä vihollisten tykö sanomaan: “Antakaa yksi viinaryyppy suuhun, ja tulkaa perässä. Minä osoitan teille parhaan paikan, kussa te saatte hänet kiinni ottaa.”

Minä arvaan hyvin, että Juudas, joka muitten silmäin edessä on niin kuin enkeli, ei malta kauan tässä olla, ennen kuin hän lähtee ulos sylkemään, kiroamaan ja tappelemaan, viinaa ryyppäämään ja varastamaan.

Mutta älä huoli. Jos sinä, Juudas, kerran et saa nähdä Jeesusta tuomituksi sinun väärän kauppasi tähden, jos sinä et saa kerran nähdä, että sinä olet viattoman veren pettänyt, silloin taitavat ne rahat, joita sinä olet vähällä vaivalla voittanut, ruveta sinun omaatuntoasi polttamaan. Ja silloin taitaa olla hiljain³ katua, koska asia ei tule enää takaisin tehdyksi, vaikka sinä silloin heität takaisin kaikki ne rahat, joita sinä olet vääryydellä voittanut. Ei omatunto sen tähden lakkaa sinua polttamasta, vaan sinun elämäsi pitää tuleman niin raskaaksi, että sinun täytyy mennä ulos hirttämään itsesi, jos parannus ei tule, ennen kuin Jeesus on tuomittu.

Toinen tutkistelemus. Kuka se on, jolle Jeesus kastetun palan antoi? Olet monta kertaa istunut Jeesuksen vieressä ja ottanut hänen kädestänsä sen kastetun palan, rakkauden merkin ja viimeisen varoituksen, että sinä kerran hämmästyisit ja rupeaisit kantamaan vääryydellä saadut rahat takaisin, ennen kuin Jeesus tuomitaan kuolemaan. Mutta turhaan olet sinä näitä rakkauden merkkejä vastaanottanut. Turhaan ovat kuolevaisen Vanhemman viimeiset sanat tulleet sinua kohti. Turhaan on hän murheelliseksi tullut ja huoannut sinun tähtesi. Turhaan on hän rukoillut ja varoittanut sinua, että sinä kerran lakkaisit siitä pahasta aikomuksesta.

Mutta pahdan päälle ovat Vanhimman kyyneleet pudonneet. Suun antamisella olet sinä pettänyt hänet. Eivät Vanhemman kyyneleet ole vaikuttaneet sinun sydämessäsi mitään kipua. Sinä saat nähdä, mitä Vanhemman kyyneleet maksavat, koska ne rupeavat sinun tuntoasi polttamaan. Vaikka se on hiljain katua, koska Jeesus on tuomittu. Myöhäistä on vääryyden rahat tuoda takaisin, koska perkeleen joukko on saanut Vapahtajan kynsiinsä. Mene nyt ylimmäisten pappien tykö ja sano heille: “Minä pahasti tein, että minä viattoman veren petin.”

Minkä kaltaisen lohdutuksen sinä saat viimein maailmanherroilta, koska omatunto herää ja väärät rahat rupeavat sinun tuntoasi polttamaan? Mene nyt sanomaan heille: “Minä pahasti tein, koska minä ryyppäsin paloviinaa teiltä, vaikka minä olin Herran kalkista ennen juonut.” Niin sinä saat kuulla, mitä he vastaavat. “Katso itseäsi, mitä se meihin tulee?” Itse olet ryypännyt. Itse olet kironnut. Itse olet tapellut. Itse olet vähällä vaivalla paljon rahaa voittanut. Itse olet väärän valan tehnyt. Itse olet suuta antanut Vapahtajalle. Emme suinkaan me ole sinua siihen vaatineet. Katso itseäsi. Ka, semmoisen lohdutuksen sinä saat maailmanherroilta, koska väärät rahat rupeavat sinun tuntoasi polttamaan. Mene nyt hirttämään itsesi ja sano sitten maailmanruhtinaalle, niin kuin sinä sanoit Jeesukselle: “Terve, Rabbi, hyvää päivää, herra!”

Kolmas tutkistelemus. Ja sen palan jälkeen meni häneen perkele. Juudas oli muutoin hyvä mies, mutta sitä hän ei voinut kärsiä, että se kastettu palanen tarttui kurkkuun. Jos Jeesus olisi antanut hänelle korvapuustin, se ei olisi tehnyt hänelle mitään. Mutta se kastettu palanen teki hänelle oikein pahaa, sen vuoksi nimittäin, että se koski pernaan. Ei yksikään ole niin kunnian arka, kuin siveät varkaat ja siveät huorat. Varkauden soimaus tekee heille oikein pahaa. Niin se palanen teki pahaa Juudakselle, koska hän luuli, että Jeesus sen kautta ilmoitti hänet. Hän tahtoi nimittäin kunniansa pitää kunniallisten ihmisten keskellä.

Ja kukas ei tahdo kunniaansa pitää tallella? Se on kaikkien suruttomien ihmisten luonto, että oli hän kuka hyvänsä, joka olisi varastanut, huorin tehnyt eli ihmisiä pettänyt, viinakauppaa pitänyt eli päissä ollut, eli vääryydellä voittanut, niin eivät he tahdo kuitenkaan kunniallisten ihmisten keskellä oikeaa nimeänsä kuulla. Vaan kunniallinen raatiherra ja kunniallinen tratöri⁴ ja hyvä herra, armollinen herra, rehellinen mies, siveä vaimo, vaikka oli Juudas. Kyllä hän olisi hyvänä pitänyt, jos joku olisi sanonut hänelle: “Rakas Jeesuksen ystävä,” vaikka hän oli perkeleen apostoli. Yksi tuli kerran Jeesuksen tykö ja sanoi hänelle: “Hyvä mestari.” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Miksis minua hyväksi kutsut. Ei kenkään ole hyvä, muu kuin Jumala.” Ei Vapahtaja tahtonut tätä kunniaa itsellensä ottaa, että hän oli hyvä. Mutta kyllä varkaat ja huorat sen kunnian kuulevat mielellänsä, että he ovat hyvät, siveät ja rehelliset.

Mahtoi semmoinen kunniallinen mies, kuin Juudas, suuttua, koska se kastettu palanen tarttui kurkkuun. - - - ⁵

Minä tiedän vakaisesti, että jos tämän aikaiset Juudaksen veljet saisivat yhden kastetun palan Herran ehtoollisen päälle, he menisivät varsin ulos kirkosta ja sanoisivat vielä jälkeen Vapahtajallensa: “Ei täällä puhuta enää yhtään Jumalan sanaa, haukutaan tyhjä⁶ kunniallisia ihmisiä. Joka sanoo totuuden suruttomille, se haukkuu - - - /loppu kateissa/

__________________________________

Jäljennös (alku ja loppu puuttuu ) / Lainion museon kopiokirja /

¹ kelmi

² moititaan

³ myöhäistä

⁴ tratöri ( = traktööri, krouvari, suuren ravintolan

johtaja)

⁵ katkos käsikirjoituksessa

⁶ vain