N:o 25 PITKÄPERJANTAINA 1851

Vanha Israel sanoi lapsillensa: “Te saatatte minun harmaat karvani murheella hautaan.” 1. Moos. 42: 38.

Tämä vanhemman soimaus on tapahtunut kaikille jumalattomille lapsille muistutukseksi, jotka jumalattoman elämänsä kautta saattavat vanhempansa harmaat karvat murheella hautaan. Ei suinkaan IsraeIin lapset silloin muistaneet, mikä suuri murhe tuli vanhemmalle, kun he myivät veljensä Josefin pakanoille vihan, kateuden ja ahneuden tähden. He ajattelivat, että Josef oli tehnyt heille pahoin, koska hän kantoi juoruja ja muisteli vanhalle isällensä sitä pahaa elämää, jota Israelin pojat pidit vanhimman seljän takana niin pian, kuin he pääsit vähän ulommaksi vanhimman silmäin edestä, ja sitte vielä rupeis uniansa muistelemaan. Niitten juoruin ja unen tähden olit Josefin veljet ensinnä suuttuneet hänelle.

Ja vielä nytkin suuttuvat sen vanhurskaan Josefin jumalattomat veljet, koska hän kantaa juoruja heidän päällensä, ja muistelee vielä uniansa, ja ilmoittaa heidän pahuutensa vanhimmalle, sillä eivät jumalattomat lapset tahdo tunnustaa heidän pahoja töitänsä vanhemmalle, vaan he tahtovat niitä peittää ja salata, ettei vanhin saisi tietää, millaiset he ovat. Mutta koska Josef rupeaa juoruja kantamaan ja vanhimmalle ilmoittamaan heidän pahoja tekojansa, niin silloin Israelin jumalattomat lapset suuttuvat Josefille ja käyvät hänen henkensä päälle, ja tahtovat hänen tappaa vihan ja kateuden tähden, koska Israel rakastaa tuota vanhurskasta Josefia enemmän kuin muita lapsiansa. Käärmeen siemenet rupeavat puikimaan sydämen Juuressa. Hengellinen viha panee heitä tappamaan eli myymään veljensä pakanoille, että he saisit omantunnon rauhan. Näin tekevät vielä nytkin kaikki jumalattomat lapset niin pian, kuin joku rupeaa heidän päällensä kantamaan. Ei he silloin suutu, koska ei yksikään kanna heidän päällensä, mutta niin pian, kuin joku ilmoittaa vanhimmalle, mitä he siellä vanhimman seljän takana tekevät, varsin nousee heillä hengellinen viha. Varsin rupeavat (käärmeen siemenet puikimaan sydämen juuressa). Mutta eivät ne jumalattomat lapset arvaa, mikä suuri murhe tulee vanhemmalle siitä, kun he ensin pitävät jumalatointa elämää ja sitten vielä tappavat veljensä, (ja se, joka ei koskaan) ole vielä vanhemman sydäntä haavoittanut, saatetaan pois, ja myydään ilman syytä pakanoille orjaksi. Eiköhän ole vanhimman syytä valittaa ja soimata näitä jumalattomia lapsia, niin kuin se vanha Israel: “Te saatatte minun harmaat karvani murheella hautaan.”

Eikö semmoiset lapset ole vanhimpansa murhaajat, jotka sillä lailla elävät, että vanhin, joka heitä on ruokkinut ja ylöskasvattanut, täytyy viimein murheella mennä hautaan? Mitäs ajattelette, te pahankuriset ja jumalattomat lapset? Olettekos siihen laihin eläneet, te jumalattomat ja uppiniskaiset lapset, että taivaallinen Vanhin on saattanut ilolla ja riemulla kuolla siinä autuaallisessa uskalluksessa, että hän kohtaa lapsiansa taivaan valtakunnassa, jossa hän saisi ijankaikkisesti iloita ja riemuita heidän kanssansa siinä uudessa Jerusalemissa, jossa kaikki itku ja valitusääni loppuu? Vai oletteko te sillä tavalla eläneet, että Vanhimman täytyy murheella ja kauhistuksella mennä hautaan, sillä hirmuisella ajatuksella, että kaikki hänen lapsensa syöksevät itsensä ja Vanhimpansa murheella hautaan?

Ajatelkaat nyt perään, te paatuneet ja kirotut henget, kuinka te olette eläneet siitä saakka, kuin te rupesitte konttaamaan tämän maailman lattian päällä, olettekos niin eläneet, että maallinen ja taivaallinen vanhin on saattanut ilolla ja riemulla kuolla? Vai olettekos siihen laihin eläneet, että molemmat, sekä maallinen että taivaallinen vanhin on täytynyt kyyneleillä ja huokauksilla valittaa, että nämät jumalattomat ja paatuneet lapset ovat saattaneet vanhimpansa harmajat karvat murheella hautaan? Taivaallinen Vanhin kuitenkin valittaa, että hän on ylöskasvattanut lapsia, mutta eivät he ole ottaneet kuritusta vastaan, sillä he ovat kovakorvaiseksi tulleet. Ja maallinen vanhin valittaa myös, niin kuin Israel: “Te saatatte minun harmajat karvani murheella hautaan.”

Se on myös kirjoitettu, että Davidille tuli suuri murhe niitten jumalattomain lasten tähden, jotka kävit vanhimpansa hengen päälle. Ja moni muu vanhin on täytynyt valittaa niin kuin se vanha Israel: “Te saatatte minun harmajat karvani murheella hautaan.” Mutta jos vielä moni maallinen vanhin on niin sokia, ettei hän näe lapsiansa vaeltavan väärällä tiellä, vaikka muutamat hänen lapsistansa ovat huorat, ja muutamat ovat varkaat, ja muutamat juomarit, ei kuitenkaan taivaallinen Vanhin ole niin sokia, ettei hän näe, kuinka hänen lapsensa menevät päätänsä myöten helvettiin, jotka ei tottele ollenkaan hänen rakkaita manauksiansa, eikä huoli kurituksestakaan, että he tekisit totisen katumuksen ja parannuksen, vaan pilkkaavat Vanhimpansa kyyneleitä ja saattavat hänen murheella hautaan.

Se on kirjoitettu (1. Moos.6: 6), että Jumala katui tehneensä ihmisen maan päälle, koska hänen pahuutensa tuli niin hirmuiseksi. Ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Mutta jumalattomat ja paatuneet lapset ei huoli siitä, että Vanhimmalle tulee murhe heistä. Koska he niin pahoin käyttävät itsensä, että hänen täytyy murheella ja kauhistuksella mennä hautaan. Vaan enemmän paatuneet lapset yltyvät ja pilkkaavat Vanhimman kyyneleitä. Muutamat paatuneet lapset sanovat murheelliselle Vanhimmalle: “Tule meitä lyömään, jos tohdit!” eli: “Tulkoon hänen verensä meidän, ja meidän lastemme päälle!” Muutamat panevat hänen ruumiinsa kauniisti hautaan, ja sanovat: “Emme ole meidän Vanhimpaamme saattaneet murheella hautaan, vaan rakkaudella ja siveydellä olemme hänen korjanneet.”

Muutamille tulee kova murhe Vanhimman kuoleman jälkeen, koska heille johtuu mieleen, kuinka he ovat olleet tottelemattomat häntä kohtaan, ja saattaneet hänen murheelliseksi heidän jumalattoman elämänsä kautta. Ja ne harvat sielut, jotka tulevat murheelliseksi Vanhemman kuoleman jälkeen, istuvat nyt hänen hautansa päällä ja huokaavat: “Me olemme jumalattomat olleet. Me olemme monta kertaa saattaneet meidän Vanhimpamme murheelliseksi. Me olemme saattaneet hänen murheella hautaan. Me olemme Taivaallisen Vanhimman murhaajat. Me olemme sen tappaneet, joka on meitä suurella vaivalla ja veren vuodatuksella synnyttänyt. Me olemme hänen syösseet helvettiin, joka on meitä ruokkinut ja ylöskasvattanut. Sentähden meidän täytyy nyt itkeä ja huoata. Mutta ei hän kuule enää meidän huokauksiamme.”

Kuka tiesi, mitä hän tekee, te murheelliset opetuslapset? Vaikka te olette saattaneet hänen murheella hautaan, vaikka hän nyt makaa maan povessa, kukas tiesi, että hän vielä kuulee teidän huokauksenne. Kukas tiesi, ettei katuvaisten, murheellisten ja alastomain lasten kyyneleet herätä häntä ylös haudasta. Jos te ainoastansa huudatte niin korkialla äänellä, että se kuuluu syvyydestä korkeuteen, niin pitää teidän näkemän, että se suuri Ristinkantaja on vielä elämässä, vaikka te luulette hänen kuolleeksi. Kuule sinä ristiinnaulittu ja kuoletettu Vapahtaja, murheellisten ja katuvaisten huokaus, Isä meidän j.n.e.

Koska jumalattomat lapset ovat saattaneet Vanhimpansa murheella hautaan, niin pitäis meidän nyt katseleman, kuka heistä herättää hänen ylös. Ensimmäinen tutkistelemus. Kutkas ovat Vanhimpansa murhaajat? Toinen tutkistelemus. Kukas herättää hänen ylös?

Me odotamme, että Vanhimman murhaajat ja hänen kyyneltensä pilkkaajat pitää kerran huomaitseman, ketä he ovat pistäneet, jos ei tässä, niin tulevaisessa maailmassa kuitenkin, rupeavat Vanhimman kyyneleet polttamaan heidän tuntoansa. Mutta silloin on hiljainen katumus.

Ensimmäinen tutkistelemus. Kutkas ovat Vanhimman murhaajat ja hänen kyyneltensä pilkkaajat? Kaikki jumalattomat lapset, sekä pienet, että suuret, jotka käyvät ja konttaavat maan päällä. Ei ainoastansa juutalaiset, jotka huusit “ristiinnaulitse”, vaan myös se pakana Pilatus, joka pesi kätensä puhtaaksi ja sanoi: “Viatoin olen minä tämän vanhurskaan miehen vereen.” Niin kuin moni pakana vielä nytkin tahtoo tuntoansa puhdistaa väärällä valalla, ettei hän ole syypää Vapahtajan kuolemaan. Mutta ei ole tästä Vanhimman murhaamisesta (yksikään) vapaa, olkoon juutalainen eli pakana, sillä kaikki ovat siinä murhassa osalliset olleet.

Muutamat ovat hänen kiinni ottaneet. Muutamat ovat hänen päällensä väärällä valalla todistaneet. Muutamat ovat hänen päällensä kantaneet. Muutamat ovat hänen tuominneet kuolemaan. Muutamat ovat häntä rusikoilla pieksäneet, ja muutamat ovat häntä pilkanneet. Muutamat ovat orjantappuraista kruunua vääntäneet, ja muutamat ovat huutaneet “ristiinnaulitse!” Muutamat ovat hänen ristiinnaulinneet. Muutamat ovat hänen kylkeensä pistäneet. Ja muutamat taas, jotka eivät ole häntä vihanneet eikä vainonneet, ovat kuitenkin pettäneet hänen, niin kuin esimerkiksi Juudas Iskariot, jonka lihalliset veljet ja neppaimet ovat vielä elämässä Ja ne, jotka eivät ole häntä pettäneet ja ristiinnaulinneet, ne ovat vissimmästi kieltäneet häntä.

Mutta Josef ja Nikodemus tahtovat Pilatuksen kanssa puhdistaa itsensä, etteivät he ole suostuneet muitten tekoon ja neuvoon. Mutta onkos nämät miehet menneet Vapahtajan puoleen? Onkos yksikään heistä puhunut Pilatukselle, sanoen: “Tämä on hurskas mies ja Jumalan Poika.” Eipä ole kuulunut, että he olisit puhuneet yhtään sanaa Jeesuksen viattomuudesta ja vanhurskaudesta. He ovat silloin olleet mykät koirat, koska heidän olis pitänyt haukkuman saatanan joukkoa. Mutta ei maailman kunnia ole silloin myöten antanut, sillä he pidit omaa henkeänsä rakkaampana, kuin Vapahtajan henkeä. Ja sentähden ovat myös nämät siviät miehet suljetut pois niitten harvain sieluin luvusta, jotka silloin itkit ja paruit, koska kaikki muut olit ilossa ja rauhassa.

Nyt, koska kysymys tulee, kutka ovat Vanhimman murhaajat, niin meidän täytyy tunnustaa totuuden, että kaikki jumalattomat lapset ovat hänen saattaneet murheella hautaan. Ei yksikään ole siitä murhaamisesta vapaa. Mutta muutamat ei tahdo sitä syntiä päällensä ottaa. Esimerkiksi se pakana Pilatus, joka pesi itsensä puhtaaksi vedellä ja sanoi: “Viatoin olen minä tämän vanhurskaan miehen vereen. Ei semmoinen pakana saata katua, että hän on tuntoansa vastaan ja juutalaisten anomuksen jälkeen väärän tuomion kirjoittanut. Itsepä hän on sanonut Jeesukselle: “Etkös tiedä, että minulla on valta sinua ristiinnaulita ja valta sinua päästää?” Koska sinulla on valta, sinä pakanallinen tuomari, mikset tuominnut sitte tuntosti jälkeen oikiaa tuomiota?

Jos saatanan joukko tahtoo Jeesuksen ja kristittyin verta imeä, kyllä Pilatus on valmis tuomitsemaan heidän anomuksensa jälkeen kuolemaan niitä, jotka totuuden tunnustavat. Ei taida senkaltaisille miehille tulla katumusta, jotka eivät ota syytä päällensä, vaan lykkäävät syyn muitten päälle.

Mutta ei suinkaan Josefille ja Nikodeemukselle tule syntiä katumavertaa, jotka ei ole suostuneet muitten juutalaisten tekoihin ja neuvoon. Ja ovat vielä omalla kulutuksella kunniallisesti saattaneet Jeesuksen ruumiin kuolleen uskon hautaan. Ennen Juudakselle tulee katumus, kuin Josefille ja Nikodeemukselle, ehkä¹ Juudaksen katumus ei auttanut häntä, koska hän hirtti itsensä. Jos siis Josef ja Nikodeemus ovat taivaan valtakunnassa, kyllä kaiketi muutkin siviät ihmiset pääsevät sinne ilman katumuksetta. Ja mitäpä heillä on katumista? Enemmän net on tehneet hyvää kuin pahaa Vapahtajalle. Heidän pitäis saaman kiitoksen Vapahtajalta, mutta ei tuomiota. Siinä uskossa ovat Nikodeemuksen uskon veljet, että Jeesus on maksava heille tuhanteen kertaan siitä hyvästä työstä, että he ovat saattaneet hänen ruumiinsa kuolleen uskon hautaan.

Toinen tutkistelemus. Koska kaikki jumalattomat lapset ovat murheella saattaneet Vanhimpansa hautaan, kuka hänen siis herättää ylös? Se on kirjoitettu, että Jumalan voiman kautta hän nousi ylös. Mutta Jumala on vissimmästi kuullut murheellisten, katuvaisten ja alastomain orpolasten huokaukset, koska he rupeisit Vanhimman kuoleman jälkeen itkemään ja parkumaan ajatellessansa, kuinka suuren vääryyden he ovat tehneet, koska het ovat jumalattoman elämänsä kautta syösseet Vanhimpansa helvettiin, niin että Vanhimman täytyi valittaa: “Minun Jumalani, miksis minun ylön annoit!

Koska nyt se suuri Ristinkantaja ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas aukaisee rintojansa, ja osoittaa paatuneille lapsille haavojansa, sanoen: “Katsokaat, te jumalattomat ja onnettomat lapset! Näitä haavoja olen minä saanut teidän tähtenne. Te olette syösseet teidän Vanhimpanne helvettiin. Ettekös vielä tule katumaan teidän syntejänne, ja anteeksi anomaan teidän vääryytenne?” Silloin seisovat muutamat ja pilkkaavat Vanhimpansa kyyneleet, ja sanovat: “Et suinkaan meidän tähtemme ole niitä haavoja saanut. Itse ilmanki olet loukannut itseäs. Me olemme siveästi eläneet, emmekä ole sinua koskaan haavoittaneet.”

Muutamat surkuttelevat häntä ja sanovat: “Voi juutalaisia, millaisen miehen he ovat tappaneet!” Eivät nekään sokeat raukat tunne sitä, että heidän pitäisi itkemän itseänsä ja lapsiansa. Eivät myöskään ne vaimot, sanon minä, jotka surkuttelevat Vapahtajan onnettomuutta, ymmärrä itseänsä surkutella, vaikka heidän pitäisi muistaman kuolevaisen Vanhimman viimeisiä sanoja: “Te Jerusalemin tyttäret, älkäät minua itkekö, vaan itkekäät itseänne ja lapsianne.” Mutta ne opetuslapset, jotka itkevät ja parkuvat kaipaissansa Jeesuksen armollista läsnäolentoa, kuuleekos Jumala niitten huokauksia? Kuinkas luulette, te Vanhimman murhaajat, kuuleekos Vanhin niitten huokauksia, jotka itkevät hänen hautansa päällä? Minä uskon, että Vanhimman sydämessä on niin paljon (rakkautta, että) ei kuolema eikä (helvetti) jaksa häntä salvata. Luulettekos murheelliset lapsukaiset, että Vanhin kuulee teidän huokauksenne haudassa? Uskottekos, murheelliset opetuslapset, että kuolema laskee hänen ylös lohduttamaan teitä?

Niin minä toivon, että ne murheelliset ja epäileväiset opetuslapset, Jotka nyt itkevät ja parkuvat kaipaissansa Jeesuksen armollista läsnäolentoa, pitää näkemän vielä kerran sen ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan elävänä. (Minä uskon, että Jeesus kuulee heidän huokauksensa).

Mutta niiden jaarituksia hän ei kuule, jotka panevat pakanalliset sotamiehet vartioitsemaan hautaa. Sillä muutamat Vanhimman murhaajat eivät tule murheelliseksi sen tähden, vaikka Vanhin kuolee, vaan he katsovat häntä niin kovin ylön, että he kusevat ja paskantavat hänen hautansa päällä. Ne iloitsevat hänen kuolemastansa. Mutta heidän vihansa pysyy vielä Vanhimman kuoleman jälkeen. He pelkäävät, (että hän tulee haukkumaan heitä kyykäärmeen sikiöiksi ja huoruuden sukukunnaksi, jos hän pääsee nousemaan ylös haudasta. Mutta viimein he saavat nähdä, ketä he ovat pistäneet. Amen)

_________________________________

Jäljennös / Kolarin kirkonarkiston kokoelma /

Alku ja loppu kateissa. Täydennetty Uudesta Postillasta ja käsikirjoitusrepaleitten reunoissa oleviin kirjaimenosiin ja omaan päättelyyn turvautuen. Omat päättelyt ovat sulkumerkein erotetut.

¹ vaikka