N:o 30 2 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1850

Niin tulkaa siis, ja eläkäämme hyvin niin kauan, kuin me taidamme, ja nauttikaamme meidän elämäämme, niin kauan kuin me nuoret olemme. Me tahdomme täyttää itsemme parhaalla viinalla ja voiteella. Älköön yksikään olko osaton meidän röyhkeydestämme, että joka paikassa kuulla saataisiin, kuinka me olemme iloiset olleet. Salomonin viisauden kirjan 2: 6, 7, 9.

Kuningas Salomo luettelee tässä paikassa suruttoman esteitä, koska hän matkii suruttomain ihmisten sanoja. Ja vaikka ei moni suruton ihminen viitsi ulospuhua kaikkia niitä, mitä hän ajattelee, osoittavat kuitenkin hänen työnsä, että hänellä on samankaltaiset ajatukset, samankaltaiset himot ja halut, kuin niillä, joitten sanat kuningas Salomo tässä on matkinut. Sillä mitkäs ovat suruttoman esteet, kuin juuri nämä asiat, jotka aina ovat suruttoman mielessä?

Nimittäin nuoruuden iässä tahtovat he hauskaa pitää maailmassa ja lihan himoja täyttää. Ja kun vähän raavastuvat, rupeavat he juomaan ja huorain kanssa fästäämään¹, ja ettei yksikään jäisi osattomaksi heidän röyhkeydestänsä, kutsuvat he vertaisensa kokoon, eli kokoontuvat he johonkin taloon juomaan ja iloa pitämään. Jos he olisivat aina yksinäisyydessä, niin heille tulisi ikävä. Sen tähden sanovat he näin: Nauttikaamme meidän elämäämme niin kauan, kuin me nuoret olemme. Me tahdomme täyttää itsemme parhaalla viinalla ja voiteella, ja älköön yksikään olko osaton meidän röyhkeydestämme. He pelkäävät, että kaikki ilo loppuu, jos heidän pitäisi ruveta katumus ja parannus tekemään. Siitä syystä hakevat he kaikenlaista ilon ainetta.

Ja koska nyt kristityt rupeavat nuhtelemaan heitä vääryydestä ja jumalattomasta elämästä, hakevat he ilokumppaneita ja sanovat: Älköön yksikään olko osaton meidän röyhkeydestämme, että joka paikassa kuulla saataisiin, kuinka me olemme iloiset olleet. Se on usein nähty, että maailman orjat freistaavat koota vertaisiansa ja uskonveljiä joka paikassa, sillä ikävä on yksin juoda. He kokoavat siihen uskonkumppaneita paloviinalla, ja suostuttavat heitä kaikella lailla, ettei rietas mistantaisi eli menettäisi joukkoansa. He ovat koonneet laumansa tanssiin, kortinlyömiseen ja pitoihin, ettei yksikään luopuisi peräti pois heidän seurastansa.

Tämä on nyt se paikka, jonka Salomon selittää, koska hän matkii heidän sanojansa: Älköön yksikään olko osaton meidän röyhkeydestämme, että joka paikassa kuulla saataisiin, kuinka me olemme iloiset olleet. Muutamat ovat juoneet harmista, koska heitä on juopumuksen tähden nuhdeltu. Ja maailman päämiehet ovat vasiten freistanneet paloviinalla suostuttaa uskonveljiä, ettei rietas mistantaisi eli menettäisi joukkoansa. Mutta koska kristityt aina puhuttelevat maailmanlapsia synnin tähden, eivätkä anna heille omantunnon rauhaa, silloin sanovat maailmanlapset niin kuin Salomo matkii heidän sanojansa edellä mainitussa luvussa, 12. värssyssä: Väijykäämme vanhurskasta, sillä hän tekee meille paljon vaivaa ja asettaa itsensä meidän töitämme vastaan, ja nuhtelee meitä, että me syntiä teemme lakia vastaan, ja soimaa meidän menomme synniksi.

Näistä Salomonin sanoista kuulemme me, mitä suruttomat ovat siihen aikaan tuumanneet, koska kristityt ovat heitä nuhdelleet ja parannukseen mananneet. He ovat silloin jo pitäneet sen pahana, ja sanoneet, että he tekevät itsensä hyväksi, koska he tahtovat suruttomia katumukseen johdattaa. Sillä näin kuuluvat heidän sanansa: Hän sanoo tuntevansa Jumalan ja kehuu, että hän on Jumalan Poika. Tämä tekee pahaa suruttomalle, koska kristitty sanoo eli tunnustaa itsensä Jumalan lapseksi.

Sitä ei kärsi maailman joukko kuulla, että joku sielu olisi vihollisen kynsistä vapautettu. Kateus on niin suuri, ettei maailman orjat suo muille parempaa onnea, kuin itsellensä. Ja se on ihmeellinen, vaikka suruton ihminen luulee tulevansa autuaaksi, että hänen pitää niin paljon suuttuman yhdestä sanasta. Hän on paljon pahempi, kuin rikas mies, joka ei olisi suonut veljillensä niin pahaa, että heidän piti tuleman vaivansijaan, vaikka hän itse oli siinä. Mutta suruton ihminen maan päällä ei soisi ollenkaan muitten tulevan parempaan paikkaan, kuin missä hän itse on. Herännyt ihminen iloitsee muitten, parempain kristittyin autuudesta. Hän suo kyllä mielellänsä, että kaikki tulisivat Jumalan lapsiksi. Mutta suruttoman sanoista, joita Salomo on ylöskirjoittanut, kuuluu selkeästi, etteivät he pidä sitä somana, koska vanhurskas sanoo, että hän on Jumalan Poika. Viimein rupeavat suruttomat vainoamaan kristityitä, ja sanovat sitten, niin kuin juutalaiset, koska he olivat ristiinnaulinneet Vapahtajan: Jos hän on totinen Jumalan Poika, niin hän auttaa häntä ja vapahtaa hänet vainomiesten kädestä.

Näitä sanoja on Salomo ylöskirjoittanut 1000 ajastaikaa ennen, kuin se tapahtui. Mutta ei sokea raukka kuitenkaan ymmärrä, että hänen ajatuksensa, sanansa ja työnsä ovat ennen jo ylöskirjoitetut Raamatussa, että hän saisi tuta itsensä niistä raamatunpaikoista, joissa vanhan Aatamin haamu on maalattu. Mutta turhaan sokealle pannaan peili eteen. Ei hän näe kuitenkaan haamuansa. Ja jos jonkun vanha Aatami kuulisi, että häntä nyt ollaan maalaamassa, varsin rupeaa vanha Aatami ärisemään niin kuin kissa, koska hän näkee haamunsa peilissä.

Näitä suruttomain esteitä on Salomo kyllä osannut oikein selittää, ja me tiedämme kaikki, että nämä asiat ovat tapahtuneet täällä, ja tapahtuvat vielä joka paikassa, kussa kristillisyys ilmestyy. Mutta pahempi on se ihminen, joka on jotakin koetellut kristillisyydestä. Koska hän menee takaisin kuolleeseen uskoon ja tulee taas uskonveljeksi suruttomille, silloin pääsee rietas muuttamaan itsensä valkeuden enkeliksi. Niitten sieluntila on maalattu Vapahtajalta siinä evankeliumissa, joka on kolmantena sunnuntaina paastossa. Semmoiset ihmiset, joista rietas henki oli kerran lähtemässä ulos, mutta tuli taas takaisin vanhaan kotopaikkaansa. Semmoiset, sanon minä, tulevat äpäräksi, koska he ensimmäisen heräyksen jälkeen pääsevät varastamaan armoa, ja sitten tulevat pyhäksi eli synnittömäksi, eivätkä tunne enää kiusauksia, mutta puhuvat aivan armosta ja Kristuksen rakkaudesta, ja erityisesti omasta rakkaudesta, joka on niin suuri, että he lupaavat kaikille koirille ja sioille taivaan valtakunnan.

Ja semmoisia suruttomat kuuntelevat mielellänsä, jotka voitelevat heidän maksansa ja pernansa varastetun armon siirapilla, eivätkä loukkaa vanhaa Aatamia ollenkaan synninsoimauksilla. Semmoisista tulee pian toinen paavi, joista Paavali kirjoittaa. Itse teistänne nousevat sudet, jotka eivät laumaa säästä. Sillä he tuomitsevat Jumalan lapsia vääräksi profeetaksi, ja armonvarkaita he laskevat taivaan valtakuntaan.

Koska nyt täälläkin rupeaa näkymään semmoiset äpärät, jotka rääkyvät hämärässä, niin on meidän tarkoituksemme, että laviammalta koetella heidän sydänsuoniansa ja suolata heidän maksaansa, joka on siirapilla voideltu. Mutta ne harvat sielut, jotka näkevät, kuinka vihollinen taas on alkanut Jumalan seurakuntaa vainoamaan ja hajottamaan laumaa, koska suruttomat, ulkokullatut ja armonvarkaat rupeavat puskemaan lampaita, ne harvat sielut, sanon minä, jotka näkevät, kuinka vaarallinen se on, että yksi herännyt ihminen nousee hengelliseen ylpeyteen, pitäisi nyt rukoileman Jumalaa ja sitä suurta Ristinkantajaa, että hän varjelisi kaikkia kristinuskovaisia sieluja paavin valtakunnasta ja siitä hengellisestä ylpeydestä, joka sen kanssa seuraa.

Jos semmoiset sudet nousevat kristittyjen seurasta, jotka eivät laumaa säästä, mitä pitää meidän ajatteleman niistä, jotka ovat vielä umpisokeudessa ja eivät ole koskaan valkeutta nähneet? Rukoilkoon kaikki Jumalan lapset niitten sokeain raukkain edestä, jotka vaeltavat pimeydessä, ja joita vihollinen on saanut kynsiinsä, että se suuri Ristinkantaja varjelisi meitä perkeleen kavaluudesta, ja auttaisi niitä murheellisia, katuvaisia ja epäileväisiä sieluja, että he tulisivat oikeaan ja autuaaksi tekeväiseen uskoon. Kuule, armollinen Vapahtaja, niitten huokaus, jotka rukoilevat hengessä ja totuudessa, Isä meidän j. n. e.

Meidän pyhän evankeliumimme johdatuksesta pitää meidän tällä pyhällä hetkellä puhuman siitä suuresta ehtoollisesta, kenelle se on valmistettu ja kutka siitä osalliseksi tulevat. 1. Minkä kaltaiset vieraat ne ovat, jotka eivät tahdo tulla, koska heitä on kutsuttu, ja mikä niillä on esteenä? 2. Minkä kaltaiset ne ovat, jotka tulevat? Se suuri Herra, joka tämän ehtoollisen valmistanut on, tehköön kaikki sokeat, ontuvat ja raajarikot halulliseksi tulemaan ja nautitsemaan niitä herkkuja, joita Herra on heille valmistanut, ettei kukaan niistä vaivaisista tulisi osattomaksi, koska ne suurelliset vieraat eivät tahdo tulla.

Ensimmäinen tutkistelemus. Kutka ja millaiset vieraat ne ovat, jotka eivät tahdo tulla siihen suureen ehtoolliseen? Ja mikäs niillä on esteenä? Me arvaamme hyvin, että ne ovat suruttomat maailmanlapset, jotka ovat niin kovin tarttuneet maailmaan, etteivät he pääse maailmasta irti, vaikka käsky tulee, että nyt on aika ruveta valvomaan sielunsa iankaikkista menestystä. Maailma on heille niin rakas, etteivät he jouda paljon muuta ajatella, kuin niitä maallisia askareita. Nautahärät, pellon bruuki² ja naiminen on heillä mielessä. Ja sen tähden, koska joku muistutus tulee ylhäältä, että heidän pitää tuleman sille suurelle ehtoolliselle eli oikeaan kristillisyyteen ja autuuden tuntemiseen, sanovat he esteensä, etteivät he taida siihen tulla. Ja koska maailma on heillä aina mielessä, ottaa vihollinen ja viivyttää sen kautta heidän parannustansa, etteivät he kerkeä siihen työhön maailman hääringin tähden, maailmanrakkauden tähden ja maailman tavaran ja kunnian tähden. Vihollinen lykkää mieleen, että he tulisivat köyhäksi, jos he rupeaisivat katumusta ja parannusta tekemään. Ei ole aikaa ajatella sitä, kuin iankaikkinen on, siitä ajallisesta murheesta³.

Ja jos vielä joku ajatus johtuisi mieleen, että heidän pitäisi pyrkimän siihen iankaikkiseen elämään, ottaa vihollinen senkin tarpeellisen ajatuksen pois maallisen elatuksenmurheen kautta. Ja sillä tavoin lykätään se asia viimeiseksi, mikä pitäisi tehtämän ensimmäiseksi. Hevoset, nautahärät, pellon bruuki ja naiminen, ovat maailmanorjan mielestä tarpeelliset ajatella ja raatia⁴. Mutta totinen katumus ja parannus ei ole niin tarpeellista. Kuinka siis maailmanorja pääsee niistä maailman tavaroista ja hekumasta irti, koska vihollinen on vanginnut hänet ja niin lujilla rihmoilla sitonut maailmaan, ettei jaksa kuolemakaan niitä rihmoja katkaista?

Mutta ei se ole ainoastaan maailman tavara, kunnia ja hekuma, mikä estää maailman orjaa tulemasta sille suurelle ehtoolliselle, eli siihen suureen autuuden tuntemiseen, jonka Jumala on niille valmistanut kristillisyyden kautta, vaan luonnollinen järki on myös esteenä, joka on saanut sen ylösvalaistuksen helvetistä, että tämä kristillisyys on yksi ihmeellinen taikaus ja riettaan hengen vaikutus.

Koska Johannes Kastaja rupesi soimaamaan ihmisiä synnin tähden, olivat juutalaiset saaneet sen vakuutuksen, että hänellä oli perkele. Niin myös itse Vapahtaja, koska hän nuhteli sen aikaisia ihmisiä ulkokullaisuudesta ja jumalattomasta elämästä, pidettiin vääränä profeettana ja kansanhäiritsijänä. Maailman herrat sanoivat hänelle: Sinä olet samarialainen ja sinulla on perkele. Mistäs olivat juutalaiset saaneet sen ylösvalaistuksen, että Johanneksella ja Vapahtajalla oli perkele? Sen ylösvalaistuksen olivat he vissimmästi saaneet helvetistä.

Koska luonnollinen järki noutaa valkian helvetistä, saa hän sen ylösvalaistuksen, että kristillisyys on yksi ihmeellinen taikaus eli riettaan hengen vaikutus. Luonnollinen järki on harjaantunut ennen pitämään häitä krouvituvassa, eli tanssituvassa. Koska nyt Vapahtaja lähettää palvelijoitansa kutsumaan maailmanlapsia taivaallisiin häihin, vastaavat he: Meillä on parempi ilo maailmassa. Meillä on paloviinaa, tanssia ja kalaaseja. Emme tunne, mikä meille tulee sijaan, jos me sen ilon heitämme pois. Luonnollinen järki on myös saanut sen ylösvalaistuksen helvetistä, että se entinen elämä on oikea elämä, ja entinen vanha kuollut usko on oikea usko.

Silloin oli kaikilla omantunnon rauha. Ei kukaan siihen aikaan valittanut omantunnon vaivassa eli huoannut, niin kuin publikaani: Jumala armahtakoon minun syntisen päälleni. Koska nyt on kristillisyyden kautta ilmestynyt paljon syntisiä ja publikaaneja, jotka huokaavat niin kuin publikaani, ja itkevät niin kuin Pietari ja Maria Magdalena, ja rukoilevat niin kuin Daavid ja Manasse, silloin ajattelee luonnollinen järki: Tä-mä elämä ei passaa ollenkaan. Se on juuri koiran tauti. Minä en tahdo niin hulluksi tulla, että minä rupeaisin tuohon laihin houraamaan. Minä olen ostanut viisi paria härkiä, minä menen niitä katsomaan, sano minun esteeni. Ja toinen sanoi: Minä olen ostanut pellon ja menen sitä katselemaan, sano minun esteeni. Kolmas sanoi: Minä olen emännän nainut, ja en taida sen tähden tulla.

Ei se ole ihme, että umpisuruttomat niin sanovat, koska he näkevät Pyhän Hengen vaikutuksia. Mutta vielä nekin, jotka ovat kerran käyneet häähuoneessa, kussa se suuri ehtoollien on valmistettu, ja nähneet kuitenkin, jos eivät vielä maistaneet niitä herkkuja, jotka siellä katuvaisille eli ontuville, sokeille ja raajarikoille tarjotaan, näppäävät ison voilimpun pöydältä ja menevät sen kanssa niin kuin varaskoira hyyssikän taakse, ja syövät siellä yhtenä vanhan Aatamin sonnan kanssa. Ja jos joku kysyy: Mistäs sinä olet niin paljon voita saanut? – Isännältä! Menkää tekin ja ottakaa! Sieltä kyllä räkkää⁵. Semmoiset armonvarkaat rupeavat sitten, kun he ovat kylliksensä saaneet, vihaamaan armonpenikoita, jotka vinkuvat pöydän alla ja syövät muruja. Armonvarkaat, sanon minä, rupeavat vihaamaan armonpenikoita ja sanomaan: Te olette hullut, jotka makaatte pöydän alla ja vingutte. Hypätkää pöydän päälle ja näpätkää koko limppu, niin te tulette pian ravituksi. Mitä te makaatte pöydän alla ja vingutte? Ottakaa jo niin paljon yhtä haavaa, ettei koskaan tule nälkä.

Katso, niin sanovat armonvarkaat. Ja kyllähän tuo konsti olisi vanhalle Aatamille hyvä konsti, että syödä yhtä haavaa niin paljon, ettei tulisi enää nälkä. Pääsisi sitten vanha Aatami panemaan maata ja nukkumaan sen varastetun armon päälle ja sanomaan penikoille, jotka vinkuvat: Älkää vinkuko. Minä tarvitsen nukkua. Minä puren teitä, jos te vingutte.

Mikäs vinkuminen tämä on, sanoo armonvaras? Minä olen kerralla syönyt kyllikseni, enkä tarvitse enää olla hädässä ruuan tähden. Ottaa vielä armonvaras muutamia paikkoja Raamatusta, jotka hyvin sopivat hänelle. Niin hän luulee kuitenkin, että ne sopivat hänelle. Esimerkiksi, koska Vapahtaja sanoo Samarian vaimolle: Joka siitä vedestä juo, ei hän janoa iankaikkisesti. Mutta teillä, sanoo armonvaras katuvaisille sieluille, teillä on jano myötäänsä. Sen tähden te olette aina hädässä. Ja taas sanoo Vapahtaja: Autuaat ovat, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. Mutta nyt sanoo armonvaras katuvaisille sieluille: Ette ole vielä ravituksi tulleet, ja sen tähden te vingutte ja ulvotte, niin kuin aina olisi teillä hätä.

Koska armonvaras näkee katuvaisen sielun itkevän, sanoo hän: Mikäs ulvominen se on? Mutta älä huoli, armonvaras. Kyllä sinä pilkkaat katuvaisten kyyneleitä, saati ne eivät kerran polta sinun tuntoasi vielä pahemmin iankaikkisuudessa, kuin mitä ne täällä ovat polttaneet. Sinä istut täällä jo niin kuin palavain hiilten päällä, koska katuvaisten kyyneleet rupeavat vuotamaan. Mutta tiedä sinä vaan, että ne kyyneleet ovat luetut taivaassa, mitkä täällä vuotavat katuvaisten silmistä. Ja vaikka sinä kutsut sen katuvaisen vaimon ja Maria Magdalenan itkemisen ulvomiseksi, varoita vaan, että sinä itse saat ulvoa pahemmin helvetissä, koska se varastettu armo, jota sinä täällä synnin myrkyllä olet sekoittanut, rupeaa karvastelemaan vatsassa.

2. Minkä kaltaiset vieraat ne ovat, jotka tulevat sille suurelle ehtoolliselle? Ovatkos ne ne äsken mainitut armonvarkaat, jotka tulevat sisälle häähuoneeseen ennen kuin vieraat ovat kostuneet, ja juuri raatimakeskissä⁶ näppäävät voilimpun pöydältä ja menevät sen kanssa hyyssikän taakse syömään yhtenä vanhan Aatamin sonnan kanssa? Eivät ne miehet katso perään, kuinka ja millä tavalla he pääsevät armoa omistamaan, saati ne saattavat niitä herkkuja rutosti niellä, että vatsa tulee täytetyksi.

—”Mutta ne tulevat kuitenkin.” Näin sanoo armonvaras.

Joo, se on tosi, ne tulevat häihin. Mutta minkä kaltaisilla häävaatteilla he tulevat? Omanvanhurskauden traasuilla he tulevat, eivätkä ne odota siksi, kuin heille annetaan, vaan he näppäävät itse voilimpun pöydältä ja juoksevat sen kanssa ulos, ja sanovat sitten niille sokeille, ontuville ja raajarikoille, jotka eivät kostu niin hopusta⁷ kuin armonvarkaat: Te olette huonot vieraat, jotka ette ota armoa, kuin teille annetaan. Mutta ontuvat, sokeat ja raajarikot eivät ota kuitenkaan omalla luvalla mitään. Mutta koska heille annetaan, silloin he ottavat kiitollisuudella vastaan, mitä he saavat. Jos heille annetaan ainoastansa muruja, niin he tyytyvät myös siihen. Ottavat myös enemmän, koska he saavat. Mutta eivät ontuvat, sokeat ja raajarikot kostu niin hopusta kuin armonvarkaat.

Mutta tämä sana on armonvarkaille ainoastansa. Ei se kuulu niille, jotka ovat härkiä ja peltoa katselemassa. Ne ovat jo aikaa sanoneet esteensä. Mutta ontuvat eivät ole sanoneet esteitänsä. Ne ovat matkassa, mutta se käy välistä hitaasti. Sokeat, nimittäin ne, jotka tuntevat sokeutensa, ovat myös matkassa, vaikka he eivät näe, ennen kuin silmät aukenevat. Raajarikot eivät voi kostua ollenkaan, mutta konttaamisella. Kuitenkin on meillä se toivo, että kaikki nämä kostuvat viimein paikalle. Erinomattain köyhät ja kerjäläiset, joilla ei ole yhtään riepua paljaan ihon päällä. Alastomat huorat, riisutut varkaat, köyhät Lasarukset, joitten haavoja koirat nuolevat. Kaikki nämä viheliäiset ja maailmalta ylenkatsotut tulevat yksi haavaltansa⁸ ja peräsiltänsä, sillä ei elämäntie ole niin leveä, että he mahtuvat rinnan käymään.

Mutta eivät nämä ole niin rikkaat, kuin äsken mainitut armonvarkaat, jotka hyppäävät pöydän päälle ja näppäävät voilimpun, vaan he kolkuttavat ensinnä oven päälle. He kolkuttavat ensin kyyneleillä ja huokauksilla. Silloin avaa ovenvartija, jolla taivaan valtakunnan avaimet ovat, ja hän kysyy: Kukas olet? Yksi sokea, ontuva, raajarikko, yksi huono ja viheliäinen syntinen. Ovenvartija sanoo: Tule sisälle, sinä olet kutsuttu sille ehtoolliselle, jonka Isäntä on laittanut paremmille vieraille, mutta eivät ne ole tahtoneet tulla.

Mutta tämä sokea raukka, tämä ontuva ja raajarikko, istuu alimmaiseen sijaan, sillä hän tuntee itsensä mahdottomaksi. Silloin tulee se, joka hänet kutsunut on ja sanoo: Ystäväni, istu ylemmäksi. Mutta vaikka häntä istutetaan ylemmäksi, ei hän kuitenkaan ota yhtään ainoata palasta hääpöydältä, ennen kuin hänelle annetaan osa talriikin⁹ päällä.

Me toivomme, että sokeat, ontuvat ja raajarikot pitää saaman osansa, ja heidän pitää ravituksi tuleman. Heitä juotetaan vielä parhaalla viinalla, joka talossa löytyy. Silloin alkavat maailmanlapset pilkkaamaan heitä ja sanomaan: He ovat täynnänsä makeata viinaa. Mutta mitäs se tekee niille opetuslapsille, jotka ovat Pyhän Hengen viinaa maistaneet? Mitäs se tekee, että maailmanlapset pilkkaavat?

Mutta on se niinkin, ettei ole joka päivä hääpäivä. Sen tähden sanovat armonvarkaat kristityille: Ainapa teillä on hätä. Ettekös vielä ole ravitut? Mutta tunnustakoon nyt itse kaikki oikeat häävieraat, jotka istutetut ovat hääpöytään, eivätkö he ole ravintoansa saaneet joka kerta, kuin he istuvat pöytään syömään ja juomaan: Ei hääväki saata paastota, niin kauan, kuin Ylkä on heidän kanssansa. Mutta katso, päivät tulevat, joina Ylkä otetaan pois, ja silloin he joutuvat paastoamaan.

Kuitenkin on se meidän toivomme, että ne häävieraat, jotka täällä välistä paastoavat, eivät pidä niin kauan paastoaman, ennen kuin heidät istutetaan pöytään siinä suuressa ehtoollisessa taivaassa, kussa Ylkä on heidän kanssansa yötä ja päivää. Kussa morsian saa istua Yljän kyljessä ja kaikki häävieraat juopuvat parhaasta viinasta. Ja morsiamen piiat, joilla on öljyä lampussa, hyppäävät taivaan salissa puhtaan lattian päällä, ja veisaavat uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle. Amen halleluja. Kiitos, kunnia ja ylistys olkoon Yljälle ja hänen Isällensä, joka on laittanut häitä Pojallensa. Amen!

__________________________________

Alkuperäinen ja 2 jäljennöstä. Alkuperäisestä vain loppulehti jäljellä / SKHS Kollerin kokoelma 62g / Kansallisarkisto Helsinki /

Jäljennös 1 (alku ja loppu puuttuu) / Ranta-Lassin kok. P. Raittilan kokoelma / Oulun maakunta-arkisto /

Jäljennös 2 P. Raittilan kokoelma / Oulun maakunta-arkisto /

¹ leikittelemään

² viljeleminen

³ sen ajallisen murheen tähden

⁴ toimittaa

⁵ riittää

⁶ kesken ruoanlaiton

⁷ nopeasti

⁸ kerrallansa

⁹ lautasen