N:o 31 3 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1856

Niin kuin Paimen etsii lampaitansa, koska he laumastansa eksyneet ovat, niin tahdon minä myös minun lampaitani etsiä, ja tahdon heitä kaikista paikoista pelastaa, joihin he hajotetut ovat siihen aikaan, koska sumu ja pimeä oli. Hesekielin 34: 12.

Herra ilmoittaa profeetan Hesekielin kautta rakkautensa ihmisen lapsia kohtaan yhden suloisen vertauksen kautta, joka on otettu paimenesta ja lampaista. Tämä vertaus on sen vuoksi ylösrakentavainen, että se osoittaa, kuinka suuresti Jumala rakastaa syntisiä, vaikka me emme saata käsittää syvyyttä, leveyttä ja pituutta Jumalan rakkaudesta.

Luonnollinen paimen rakastaa lampaitansa sen vuoksi, että hän saa niistä elatuksensa. Mutta sen suuren Israelin Paimenen ei tarvitse sen vuoksi etsiä kadonneita lampaita, että hän saisi niistä jotakin apua itsellensä. Me olemme niin sumussa ja pimeydessä, ettemme saata järjellämme ymmärtää, miksikä Jumalan tarvitsisi ihmisiä etsiä, mutta koska Jumala kutsutaan Isäksi, niin me ymmärrämme sen verran, että Taivaallisella Isällä on vanhimman sydän, ja ei yksikään vanhin sois lapsiansa hukkuvan. Ja koska Jumala niin suuresti rakasti lapsiansa, ettei hän soisi yhtään ainoata sielua hukkuvan, sentähden hän asettaa itsensä kauniilla vertauksilla ihmisten silmäin eteen, että ihmisen sydän liikkuisi ja tulisi taipuvaiseksi siihen, kuin hyvä on.

Koska siis Jumala verrataan paimeneksi, niin me ymmärrämme sen verran tästä vertauksesta, että Paimen rakastaa lampaitansa ja etsii heitä, koska he kadonneet ovat. Mutta lampaat eivät ymmärrä, että susi on metsässä, ja että Paimen varjelee heitä hukasta. Tämän ymmärtämättömyyden tähden hajaantuvat lampaat ja menevät itse kukin himojensa jälkeen metsään, kussa hukat ovat. Sen vuoksi täytyy Paimenen heitä etsiä kaikista paikoista, joihinka he hajaantuneet ovat siihen aikaan, koska sumu ja pimeä oli.

Näillä sanoilla maalataan suruttomuuden aika, joka oli se pimeä ja sumuinen aika, koska ihmiset eivät tienneet taivaasta eivätkä helvetistä mitään. Koska kaikki olivat sokeudessa ja pimeydessä, eikä yksikään ollut viisaampi toista, ei yksikään ymmärtänyt, mistä tie menee taivaaseen. Silloin olivat ihmiset niin kuin eksyväiset lampaat, jotka eivät tiedä missä he ovat. Silloin juotiin, kirottiin, tapeltiin ja huorattiin, eikä yksikään sanonut toiselle, että se elämä ei kelpaa, me hukumme, jos parannusta ei tule.

Te muistatte hyvin, kuinka sumuinen ja pimeä silloin oli, koska Herra rupesi etsimään kadonneita lampaitansa. Silloin elettiin niin kuin Jumalaa ei olisi ollutkaan. Ja koska kuolema tuli päälle, niin ei löytynyt moni, joka olisi kysynyt toiselta, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän saisin. Enin osa niistä kuolevaisista meni sokeana ja pimeydessä iankaikkisuuteen. Jos joku harva sielu olisi ollut, joka olisi jotakin tuntenut, niin kuin hengellistä murhetta sielustansa, ja vielä armon tuntemista, niin ei hän itsekään tiennyt, mikä se oli, eikä ilmoittanut kellekään, sillä kaikki pitivät semmoisia hourauksena.

Semmoinen sumu oli silloin Israelin vuorilla, ettei kukaan kysynyt veljeltänsä lähtiessänsä iankaikkisuuteen: “Mihinkäs menet?” Se teki silloin yhtä, menikö hän taivaaseen eli helvettiin. Ei kukaan kysynyt sen perään, mikä etu tulee sielulle toisessa elämässä. Graviaisia² pidettiin, ja juotiin, ja riideltiin tavaran päältä.

Mutta kuinkas nyt on, koska Herra alkoi etsimään kadonneita lampaitansa, jotka hajotetut olivat ympäri vaaroja? Nyt on monta sielua iloisella mielellä sanonut hyvästiä maailmalle sillä autuaallisella toivolla, että he ovat ajassa ja iankaikkisuudessa autuaat. Nyt ei saata yksikään suruton kuolla suruttomuu-dessansa, vaan kaikille tulee hätä kuolinvuoteella, ja kaikilla olisi silloin halu autuaaksi tulla, mutta ei ole kaikilla voimaa silloinkaan huutaa ja kolkuttaa taivaan oven päälle. Ei nyt moni mene sokeana helvettiin, mutta siinä on syy, ettei moni tahdo seurata sitä kaitaista tietä, joka heille on näytetty, vaan enin osa viedään maailmaan, ja viedään kohta väkisin, koska he eivät jaksa kieltää itseänsä maailmasta. Tällä lailla tulee kuolema valmistamattoman päälle, ja sentähden tulee kuolema raskaaksi ja vaivalloiseksi, koska moni kuolevainen tuntee, ettei hänellä ole turvaa taivaaseen, eikä ole voimaa huutaa niin korkealla äänellä, että Taivaallinen Vanhin kuulee, ei ole niin suuri voima kolkuttaa taivaan oven päälle, että ovenvartija kuulee. Ja sentähden täytyy monen kuolevaisen sanoa: “Ei Jumala kuule enää minun rukouksiani.”

Mutta kuitenkin on Jumala suuresta armostansa kuullut niitten rukoukset, jotka ovat kaikesta voimastansa kilvoitelleet heidän kalliimmassa uskossansa, nimittäin ne harvat sielut, jotka ovat tämän kristillisyyden kautta oikein heränneet ja armoitetuksi tulleet. Jos he vain jaksaisivat valvoa, ja sotia ja kilvoitella maailmaa, perkelettä ja omaa lihaansa vastaan, ehkä³ nuokkuminen tahtoo saavuttaa monta sielua tällä ajalla. Muistakaa nyt, te Jeesuksen lampaat, te kalliisti lunastetut sielut, kuinka se suuri Israelin Paimen on teitä etsinyt kaikista paikoista, joihin te hajotetut olitte siihen aikaan, koska sumu ja pimeä oli, koska ette nähneet kahta kyynärätä eteenne.

Muistakaa, kuinka suuren vaivan kautta se suuri Israelin Paimen on teitä etsinyt. Hän on vaeltanut niitä raskaita ja vaivalloisia askeleita, huutaen Siinain vuorella, Punaisen meren rannalla ja Jordanin virran tykönä, Yrttitarhassa ja Golgatan mäellä. Hän on viimein huutanut ristin päällä: “Minun Jumalani, miksi minut ylen annoit?”, koska hän näki, kuinka paljon ihmisiä menee hukkaan, vaikka hän on niin suuren vaivan kärsinyt.

Kokoontukaa, te Jeesuksen karitsat, kokoontukaa sen suuren Paimenen ympärille, että hän saa kantaa teitä lammashuoneeseensa. Ne harvat sielut, jotka Jeesus on löytänyt maailman korvesta ja synnin erämaasta, osoittavat rakkautensa nuolemisella. Ja koska nälkä tulee vanhurskauden perään, niin he määkyvät. Meidän toivomme on, ja uskalluksemme Jumalaan, että se suuri Israelin Paimen vie ne lampaat, joita hän on näinä aikoina löytänyt maailman korvessa ja synnin erämaassa, että hän johdattaa heitä parhaalle laitumelle ja elämän veden tykö, jossa he saavat sammuttaa janonsa. Kuule Israelin Paimen isoovaisten ja janoovaisten surkea valitusääni ja tule pian auttamaan heitä, ennen kuin hukka tulee kiskomaan ja raatamaan heikkoja karitsoita. Isä meidän j. n. e.

Jeesus osoittaa rakkautensa syntisiä kohtaan tämän päivän evankeliumissa, koska hän osoittaa itsensä Paimeneksi, joka jättää 99 korpeen, ja menee hakemaan sitä, joka kadonnut oli. Seuraavaisesti siitä pitää meidän tällä armon hetkellä perään ajatteleman ja katseleman, kuinka se suuri Israelin Paimen etsii ja hakee kadonneita lampaitansa ja panee olallensa niitä, joita hän löytää, ja kantaa laumansa tykö.

1. Hän etsii kadonneita lampaita Siinain vuorella, 2. Punaisen meren rannalla, 3. Jordanin virran tykönä ja 4. viimein etsii hän heitä Yrttitarhassa ja Golgatan mäellä. Jospa kaikki eksyväiset ja kadonneet lampaat vastaisivat, koska Paimen heitä huutaa. Jospa he juoksisivat häntä vastaan niin pian kuin he kuulevat hänen äänensä.

1. Tutkistelemus. Mistäs sen suuren Israelin Paimenen pitää löytämän kadonneita lampaitansa? Löytäneekö hän muutamia Siinain vuorella? Minä ajattelen, että muutamat lampaat ovat tosin kiikkuneet⁴ Siinain vuorelle, joka on korkea, jossa Mooses paimensi lampaita. Mutta kuinkas lampaat sinne pääsevät? Eikö heillä ole suuri pelko siitä lain pasuunasta ja ukkosen jylinästä, joka siellä pauhaa? Kuinkas lampaat tohtivat sinne mennä? Se on yksi kysymys, johon ei ole niin hyvä vastata, sillä me olemme nähneet, että muutamat kiikkuvat Siinain vuorelle etsien siellä kaalompaa⁵ ilmaa. Muutamat ovat peljästyneet hukkia, ja sen tähden he ovat astuneet ylös Siinain vuorelle siinä luulossa, että hukka ei pääse sinne. Mutta minä luulen, että muutampi⁵ iso hukka on vasiten ajanut lampaita sinne, että hän paremmin saisi ahdistaa heitä yli pahdan, että he pikemmin taittaisivat niskansa.

Kyllä on Herra totisesti etsinyt kadonneita lampaitansa Siinain vuorella, mutta ei ole siellä monta löytänyt. Koska Israelin lapset kuulivat Jumalan ukkosen äänellä pauhaavan Siinain vuorella, tuli heille suuri pelko, mutta ei se pysynyt kauan muistossa. He rupesivat pian tanssimaan kultavasikan ympäri. Moni on laista herännyt, ja on sen kautta saanut suuren pelon Jumalasta. Ja on freistannut omalla parannuksella kelvata Jumalalle. Mutta se oma parannus ei kestänyt kauan, ennen kuin tuli väsymys, ja heidän täytyi heittää pois koko sen parannuksen työn, ja ruveta maailman kanssa hääräämään niin kuin ennen. Muutampi ⁶ rupesi kiikkumaan Siinain vuoren korkeudelle, koska omavanhurskaus rupesi heitä korottamaan, ja siinä he rupesivat ylenkatsomaan kristityitä. Itseys ja omavanhurskaus nousi päähän, ja rupesi mieltä viemään se suuri Siinain vuoren korkeus. Ja koska heidän piti laskeman itsensä alas siitä suuresta korkeudesta, lankesivat he alas ja putosivat rapakkoon, ja siinä rapakossa he nyt tarpovat. Kuka tiesi, jos yksikään jaksaa heitä ylös vetää. Ei ole se suuri Israelin Paimen monta sielua löytänyt Siinain vuorella, vaikka hän myös siellä on huutanut, mutta ei ole moni vastannut.

2. Tutkistelemus: Se suuri Israelin Paimen on etsimässä kadonneita lampaitansa Punaisen meren rannalla, ja siellä on suuri ahdistus Israelin lapsilla, sillä viholliset karkaavat heidän päällensä, koska heidän pitää lähtemän pois orjuuden huoneesta palvelemaan Israelin Jumalata. Ja he lähtevät sillä mielellä, että he kostuisivat Kaanaan luvatulle maalle, kussa rieskaa ja hunajata vuotaa. Mutta pakanat rupeavat silloin ajamaan heitä takaa. He rupeavat vihaamaan niitä, jotka meinaavat erottaa itsensä maailman joukosta. Pakanat ajavat semmoisia ulos huoneistansa, jotka ottavat eronsa pakanain joukosta, ja lähtevät palvelemaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalata. Ja vielä he ajavat Israelin lapsia takaa Punaiseen mereen asti. Siellä on Israelin lapsilla suuri ahdistus niitten vihollisten tähden, ja siellä tukkii myös kärsimättömyys, ja he rupeavat napisemaan Moosesta vastaan ja Jumalata vastaan. Mutta Mooses nostaa sauvansa Punaisen meren ylitse. Silloin aukenee Punainen meri ja Israelin lapset pääsevät kuivilla kengillä poikki Punaisen meren. Silloin he pääsevät ensimmäisen kerran veisaamaan kiitosvirttä Jumalalle.

Se suuri Israelin Paimen löysi silloin kadonneita lampaita Punaisen meren rannalta, ja ne rupesivat äänellänsä kiittämään Paimenta. Ne olivat ensimmäiset armonmerkit, ja Punainen meri merkitsee Jeesuksen verta, jonka kautta murheelliset, katuvaiset ja maailmalta ahdistetut sielut tulevat pelastetuiksi vihollisen kiusauksista.

Mutta sitten vasta alkaa se vaivalloinen matkustaminen korvessa. Silloin tulee kärsimättömyys ja napiseminen, silloin tulee halu pyörtää takaisin maailmaan. Ja moni on tosin tässä maailman korvessa hukkunut. Sen kärsimättömyyden tähden loppui usko, etteivät he pääsekään siihen luvattuun maahan, jossa rieskaa ja hunajata vuotaa.

Onkos se Jumalan syy, että niin moni on kuollut tien päälle? Jotka kuitenkin ovat veisanneet kiitosvirttä Jumalalle voiton edestä, ja nyt ovat semmoiseksi tulleet, etteivät he pääse maailmaan takaisin eli suruttomuuteen, eivätkä pääse taivaaseenkaan, mutta siinä kahden maailman välissä he marssivat edestakaisin. Välistä he menevät edeskäsin. Ja välistä taas pyörtävät takaisin maailmaan. Voi! Voi! kuinka suuri vaiva on olla tässä maailman korvessa, mutta se on teidän oma syy, että te niin olette joutuneet maailman ja taivaan välille. Niin kuin Israelin lapset luonnollisesti matkustivat edestakaisin korvessa.

Semmoinen on myös kristityn vaellus tämän maailman korvessa. Mutta uskokaa kuitenkin, että te pääsette siihen luvattuun maahan. Jos vielä vanha ihminen kuolee tien päälle, niin uuden ihmisen pitää kostuman, niin kuin Israelin lasten uusi sukukunta pääsi Kaanaan luvatulle maalle.

3. Tutkistelemus: Se suuri Israelin Paimen etsii kadonneita lampaita Jordanin virran tykönä ja löytää sielläkin muutamia sieluja, sillä Jordanin virran tykönä ovat Israelin lapset ensiksi luonnollisesti saaneet voiton pakanain ylitse, sitten kun Jumala antoi Jordanin virran pysähtyä, että Israelin lapset pääsivät taas kuivilla kengillä kahlaamaan poikki. Se merkitsee hengellisesti, että kristityt saavat suuren voiton hengellisten vihollisten ylitse, koska he alkavat lujemmasti uskomaan, että Jumala totisesti auttaa, jos he vaan kilvoittelevat heidän kalliimmassa uskossansa siihen asti, että he kostuvat sillattoman virran tykö, josta se luvattu taivaan valtakunta näkyy.

Se sillaton virta on kuolema, jonka kautta uskovaiset pääsevät uuteen Jerusalemiin, kussa Karitsan häät pidetään. Ja koska he sen yli pääsevät, silloin kaatuvat kaikki vihollisen muurit maahan. Omavanhurskaus on rakentanut epäuskon muurin sydämen ympäri, ja sillä konstilla tahtoo vihollinen varjella linnansa, ettei pääsisi Siionin Kuningas sydämeen. Mutta koska Israelin lapset pääsevät poikki Jordanin, eli koska kristityt pääsevät sillattoman virran ylitse, silloin kaatuvat kaikki vihollisen muurit, silloin he saavat omistaa sen maan, josta rieskaa ja hunajata vuotaa.

Astukaa rohki sillattomaan virtaan, te Israelin lapset. Se suuri Israelin Paimen seisottaa sen sillattoman virran, ettei se pääse juoksemaan. Astukaa rohki. Jos te uskotte vahvasti, niin te pääsette kuivilla kengillä vielä sen sillattoman virran toiselle rannalle. Ja silloin loppuu se vaivalloinen matka maailman korven lävitse. Ja sen sillattoman virran toisella puolella kaatuvat kaikki vihollisen muurit, ja te saatte omistaa sen maan ja taivaan, joka on teille luvattu maailman alusta.

Jordanin virrassa on myös Johannes Kastaja kastanut niitä kadonneita lampaita Israelin huoneesta, jotka rupesivat totista parannusta tekemään. Ja sen saman virran tykönä on Johannes osoittanut katuvaisille sieluille Jumalan Karitsan, joka pois ottaa maailman synnit. Ja siinä ovat muutamat ihmiset heränneet ja tulleet Jeesuksen tykö, ja ovat kastetuksi tulleet Pyhällä Hengellä ja tulella. On siis se suuri Israelin Paimen löytänyt muutamia kadonneita lampaita Jordanin virran tykönä.

4. Tutkistelemus: Se suuri Israelin Paimen on etsinyt kadonneita lampaitansa Yrttitarhassa ja Golgatan mäellä. Mutta Yrttitarhassa, kussa hän on hikoillut verta ja sotinut hirmuisesti lohikäärmeen kanssa murheissansa kuolemaan asti, siinä on uni tahtonut pakata niitten raukkain päälle, joittenka hengen edestä se suuri lammasten Paimen on sotinut. Eivät ole ne raukat jaksaneet valvoa ja rukoilla, koska se suuri lammasten Paimen olisi tarvinnut kuulla muutamia huokauksia niitten sydämestä nousevan ylös korkeuteen, joittenka hengen edestä hän oli sotimassa sen suuren lohikäärmeen kanssa. Tämä verinen kilvoitus on nähty unen kanssa taistelevaisilta opetuslapsilta, eivätkä ole nämä raukat unen tähden jaksaneet valvoa ja rukoilla Taivaallisen Vanhimman kanssa, koska hän istui vaivaisena ja matona verisaunassa ja hikoili verta jumalattomain lasten tähden.

Älkää nuokkuko Yrttitarhassa, te harvat sielut, jotka olette tästä viheliäisestä maailmasta ulosvalitut katselemaan Vanhimman vaivoja. Ei paatunut maailma viitsi katsoa sen päälle, joka itkee veripisaroita ja kastelee kirottua maata, vaan niitten harvojen sielujen, jotka ovat maailman alusta ulosvalitut, pitäisi katseleman, kuinka se suuri Ristinkantaja ja Israelin Hyvä Paimen sotii lohikäärmeen kanssa, koska hän tahtoo lunastaa heidän sielujansa lohikäärmeen ja suden hampaista. Ja siinä suuressa sodassa ja kilvoituksessa hän rukoilee niiden lapsiraukkain edestä, jotka synnin unessa makaavat. Siinä hän etsii kadonneita lampaitansa. Siinä hän huutaa sanomattomilla huokauksilla. Siinä hän näkee suurella sydämen murheella, kuinka paljon sieluja menee hukkaan. Siinä hän tuntee helvetin vaivaa ja tuskaa. Siinä hän kauhistuu ihmisten tekoja ja vapisee murheen ja surkuttelemisen tähden, koska hänen lapsensa pitää niin onnettomaksi joutuman. Mutta ei auta. Hänen pitää juoman sen kalkin, jonka Isä on hänelle määrännyt. Hänen pitää tyhjentämän Jumalan vihan maljan pohjaan asti.

Viimein hän etsii kadonneita lampaitansa Golgatan mäellä, ja siinä hän parhaiten löytää heidän sydämiänsä, koska he viimein heräävät heidän unestansa ja saavat nähdä sen suuren Ristinkantajan ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan alastomana, naulittuna ristinpuuhun, ylenannettuna Jumalalta ja ihmisiltä, verikoirilta ahdistettuna joka haaralta, ja viimein kuolevan ryövärien luolassa. Siinä saavat kadonneet lampaat katsella, mitä Jumalan Poika kärsii heidän tähtensä. Ja jos he ymmärtäisivät, mitä Vanhimman sydän saa kärsiä heidän tähtensä, totta he löisivät rintoihinsa ja tulisivat murheellisiksi, mutta eivät suruttomat ymmärrä, vaan ainoastansa muutamat murheelliset opetuslapset ovat jälistäpäin tulleet ymmärtämään, että heidän synteinsä tähden, heidän vastahakoisuutensa tähden, heidän uneliaisuutensa tähden ja heidän valvomattomuutensa tähden on tämä hirmuinen tuska ja vaiva tapahtunut.

Päätös

Tällä tavalla on se suuri Israelin Paimen ja meidän sielujemme Piispa etsinyt kadonneita lampaitansa. Hän on vaeltanut niitä raskaita ja vaivalloisia askeleita Siinain vuorella, Punaisen meren rannalla, Jordanin virran tykönä, Yrttitarhassa ja Golgatan mäellä, etsien ja huutaen joka paikassa. Mutta ei ole moni vastannut.

Kadonneet lampaat, missäs olette? Eikös ole se suuri Israelin Paimen jättänyt 99 korpeen ja lähtenyt hakemaan sitä, kuin kadonnut oli? Eikös hän ole pannut olallensa sen raukan, jonka hän viimein löysi, ja kantanut laumansa tykö? Eikös hän ole vienyt teitä parhaalle laitumelle ja antanut teidän juoda elävän veden lähteestä, koska teillä oli jano? Ja yhtähyvin on teillä halu metsään, se on, maailmaan.

Älkää enää karatko pois siitä piiskuisesta laumasta, jonka se suuri Israelin Paimen on löytänyt synnin erämaassa, vaan pysykää koossa, te Jeesuksen lampaat, te harvat sielut, jotka olette löydetyt ja kokoontukaa Paimenen ympärille, koska teillä on nälkä. Tulkaa Paimenen tykö, koska teillä on jano. Hän antaa teille jalot lähteet juoda ja johdattaa teitä Jordanin virtaan. Siellä hän pesee teitä, että teidän villanne tulisivat lumivalkeiksi, että Paimenelle tulisivat vaatteet, koska hän on alastomaksi riisuttu.

Ja viimein johdattaa hän lampaitansa Siionin vuorelle, kussa karitsat hyppäävät, niin kuin peurat ilosta ja riemusta sillä iloisella vuorella, Hyvän Paimenen asumakaupungissa, kussa ei ole petoja, jotka Jeesuksen lampaita raatavat. Siellä saatte käydä parhaalla laitumella iankaikkisuuden ihanalla rannalla ja olla rauhassa ja levossa, siinä suuressa lammaslaumassa, joita Israelin hyvä Paimen on ajan alusta koonnut Jumalan paratiisiin. Siellä ei tule enää nälkä eikä jano iankaikkisesti. Amen!

_________________________________

Jäljennös / Iisakki Poromaan jäljennöskirja /

¹ ehtoosaarna

² hautajaisia

³ vaikka

⁴ kiivenneet

⁵ kylmempää

⁶ joku