N:o 32 3 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA (1853?)

Herra sanoo profeetan Hesekielin suun kautta, että lampaat ovat eksyneet siihen aikaan, koska sumu ja pimiä oli.

Mutta Herra on itse aikonut niitä kadonneita lampaita hakea, ja on aikonut itse paimentaa lampaitans, ja viedä heitä parhaalle laitumelle ja sitoa haavoitetuita ja korjata raadollisia. Muutamat raukat pelkäävät Paimenta ja luulevat, että Paimen ottaa heitä kiinni ja tappaa heitä. Sillä koska lampaat saavat olla enemmän aikaa mettässä ilman Paimenta, vieraantuvat he, ja tulevat aroiksi. Jos nyt Paimen semmoisia kutsuu, niin seisovat he taampana ja katsovat isoilla silmillä Paimenen päälle niin kuin pelkäisit he, että Paimen heitä hävittää.

Ei kuitenkaan ole se mieli Paimenella, että hän tahtoo hävittää* omia lampaitans, vaan se tarkoitus on Paimenella, että hän sais niitä koota, ja viedä lammashuoneeseen. Mutta ne raukat pelkäävät, että Paimen heitä hävittää. Kukas tiesi jos muutamat lampaat olisit ylön lihaviksi tulleet. Koska heillä nyt on itsellänsä hyvä laidun, niin kuin het itse luulevat, ei het silloin luule tarvitsevansa Paimenta, joka heitä parhaalle laitumelle viepi. Koska he itse löytävät laidunta, ei he silloin kaipaa Paimenta. Ja jos he sillä lailla tulevat ylön lihaviksi, niin on Paimen uhannut sen saman Hesekielin suun kautta, että hän tahtoo niitä lihavia lampaita hävittää.

Mutta kutkas nyt ovat ne lihavat lampaat, joita Herra on aikonut hävittää? Hän sanoo, että lihavat lampaat polkevat laidunta ja pilaavat vesilähteet. Lihavat lampaat ei kysy sen perään, mitä laihat lampaat saavat. Mutta keiturit luulevat, että het ovat laihat lampaat ja odottavat, että Paimenen pitäis heitä ruokkiman. Keiturit sanovat, että lampaat ovat ylpiät ja puskevat heitä.

Mutta ei Herra vielä sanonut, että lampaat puskevat keituria, vaikka Hän sanoo: “Katso, minä tahdon tuomita oinasten Ja kauristen välillä”, josta siis kuuluu, että he puskevat. Mutta kukas se on, joka ensinnä alkaa puskemaan, oinas eli kauris? Me tiedämme, että kauris on keiturin pukki, joka miehustelee kahden jalan päällä, koska hän nousee puskemaan, ja silloin lammas perääntyy. Mutta sillä aikaa kuin kauris seisoo kahden jalan päällä tulee oinas ja puskee kaurista rintaan. Ja siitä puskemisesta tulevat pukin rinnat kipiäksi. On sentähden muutampia aikaisia keiturin pukkia, joiden rinnat ei ole koskaan kipiäksi tulleet sen tähden, että ne on varustetut mustan raution rintaraudoilla. Ja on niitä semmoisiakin, joiden rinnat ovat kerran kipiäksi tulleet, mutta puoskarit ovat parantaneet. Niistäkös nyt kauriit ottavat itsellensä lohdutuksen, että Herra on aikonut tuomita oinasten ja kauristen välillä.

On se kyllä aikonut tuomita oinasten ja kauristen välillä, koska se suuri Israelin Paimen erottaa lampaat vuohista, ja asettaa heitä vasemmalle puolelle ja käskee heidän mennä siihen tuliseen järveen, joka perkeleille ja hänen enkeleillensä valmistettu on. Mutta Herra on myös aikonut tuomita lampaan ja lampaan välillä. Koska lampaatki rupeevat puskemaan toinen toisiansa, se ei ole hyvä tapa. Herra sanoo näin niille lampaille, jotka ovat lihavat: “Te potkitte jalvoillanne ja puskette heikkoja sarvillanne siihen asti kuin te heidät hajotatte ulos. Sen tähden näin sanoo Herra, Herra heille: “Minä tahdon tuomita lihavain ja laihain lammasten välillä.” Kutkas ovat siis nämät lihavat lampaat, jotka potkivat ja puskevat? Lihavain lampaitten tuntomerkki on se, että he polkevat laidunta ja pilaavat vesilähteitä. Ja niille sanoo Herra samassa paikassa, nimittäin Hesekielin. 34. luvussa: “Eikös siinä kyllä ole, että teillä niin hyvä laidun on, ja jääneet teidän laitumistanne te jalvoillanne tallaatte. Ja niin jalot lähteet juoda, että te jääneet jalvoillanne tallaatte, että minun lampaani pitää syömään sitä, kuin te olette jalvoillanne sotkeneet, ja pitää myös juoman sitä, kuin te tallanneet olette jalvoillanne.” Tässä paikassa kuuluu nyt Herra valittavan, että lihavat lampaat polkevat laidunta. Ja hän kysyy vielä, eikö teillä kyllä siinä ole, että teillä niin hyvä laidun on ja niin jalot lähteet juoda? Mutta koska lampaat tulevat lihaviksi, ei kelpaa heille enää laidun, vaan he hakevat aina parempaa ja siinä he polkevat laidunta.

Jättäkäämme nyt ne lihavat lampaat, jotka potkivat jalvoillansa, koska he näkevät koiria, ja puskevat heikkoja, Herra on aikonut niitä hävittää, ja katselkaamme niitä, jotka eksyvät laumastansa. Niistä on Israelin Paimenelle suuri vaiva, jotka ei pysy laumassa. Ja valitettavasti on monta semmoista näinä aikoina, jotka eksyvät laumastansa. Ja minkä tähden he eksyvät laumastansa? Sen tähden ilmanki, että he luulevat parempaa ruokaa löytävänsä muualla, koska he ovat yksistänsä. Vai olettekos te eksyväiset lampaat niin laihat ja niin voimattomat, ettette jaksa muita lampaita seurata? Minä luulen, että laihat lampaat määkyvät niin pian kuin he jäävät laumasta ja kaipaavat kumppania. Niille tulee ikävä, koska he jäävät yksistänsä.

Mutta ei laihat lampaat ole pahimmat jäämään laumasta, mutta ne toiset, jotka asuvat sivupuolella, nimittäin ylisyrjäiset ja alasyrjäiset, ne ovat pahimmat jäämään laumasta. Ja ei se ole muu kuin pahanilkinen luonto niissä. Ei niiden ääni kuulu, vaikka kuinka kaukana olisit laumasta. Ja se on ihmeellinen, että semmoisia pitää löytymän, jotka vasiten jäävät laumasta, vaikka lammas on niin rakas kumppanille, että ei ole keiturilla niin suuri rakkaus kumppanille. Sillä keiturit ei ole koskaan niin koossa kuin lampaat. Se on ihmeellinen, sanon minä, että lampaat, jotka ovat niin rakkaat kumppanille, pitää vielä jäämän laumasta ja eksymän pois synkkään mettään. Emme ymmärrä muuta kuin että niillä on ylisyrjäisyyttä, ja että ne raukat, jotka niin jäävät laumasta, joutuvat ensimmäiseksi kaikille pedoille ruoaksi.

Ja koska nyt niin monta on, jotka näinä aikoina ovat eksyneet laumastansa, niin pitäis meidän rukoileman sitä suurta Israelin Paimenta, että hän etsis niitä raukkoja, jos vielä mahdollinen olis, että ne löytyisit, sillä monta raatoa on löytynyt mettässä, joita hukka on tappanut. Muutamista ei ole muuta kuin nahkakappaleet löytyneet.

Kuule, sinä Israelin Paimen, pitääkö sinun vaivasti hukkaan menemän? Niin paljon vaivaa kuin sinä olet nähnyt niitten raukkain edestä, koska ne olit hajotetut kaikilla Israelin vuorilla siihen aikaan, koska sumu ja pimiä oli. Mutta ei nyt pitäis oleman sumu ja pimiä aika, koska valkeus on tullut maailmaan, ja kuitenkin eksyvät raukat. Se näyttää niin kuin kaikki Paimenen vaiva menis hukkaan. Mutta älä kuitenkaan väsy niitä raukkoja etsimästä Ja huutamasta niin kauan kuin vielä yksi syrjä auringosta ylhäällä on. Kuule Israelin Paimen murheellisten ja katuvaisten huokaus. Isä meidän, joka olet taivaissa, j. n. e.

Meidän pyhän evankeliumin johdatuksesta pitää meidän Jumalan armon kautta perään ajatteleman, mistäs Paimen löytää kadonneita lampaitans. Emme tiedä, mistä hänen pitää niitä löytämän, sillä ne saattavat olla synkiässä mettässä. Ne saattavat olla jossakussa Kalevan luolassa. Ne saattavat olla jonkun kuusen alla. Ne saattavat olla niin kaukana Paimenesta, ettei Paimenen ääni kuulu enää. Ja mistäs hänen pitää semmoisia löytämän, jotka ei vastaa, vaikka Paimen huutaa?

Me olemme jo äsken puhuneet siitä, kuinka ja millä tavalla muutamat lampaat jäävät laumasta ja eksyvät korpeen. Ei ne ole niin laihat, ettei he jaksa seurata, vaan ne ovat syrjäpuolella ja pakkaavat aivan mettään. Ja siellä he juoksevat sienen perässä. Jos ne olisit semmoiset lampaat, että he kuulisit Paimenen ääntä ja pysyisit laumassa, ei olisi Paimenella niin suuri vaiva heitä paimentaa ja koossa pitää. Mutta ne ovat ylisyrjäiset ja pahankuriset ja sen tähden ne jäävät laumasta ja eksyvät korpeen.

Mistäs pitää nyt Paimenen löytämän semmoisia, jotka pahankurisuuden tähden jäävät laumasta? Emme tiedä, mistä hänen pitää niitä löytämän. Minä pelkään, että muutamat ovat jo kuolleet mettään. Muutamat makaavat jo raatona, ja muutamista on ainoastans nahkakappaleet löytyneet.

Mutta mitkäs ovat ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, joita hän jättää korpeen, koska hän lähtee sitä kadonnutta etsimään? Me kuulemme hänen omasta suustansa, että net on semmoiset, jotka ei parannusta tarvitse. Ja net kutsutaan vielä hurskaiksi. Ovatkos siis totisesti hurskaat, vai ovatkos he fariseukset, jotka pitävät itsensä hurskaana ja ei luule parannusta tarvitsevansa? Minä luulen, että jos net on fariseukset, niin ei saata se suuri Paimen niille mitään tehdä, sillä ne pysyvät heidän omassa vanhurskaudessansa. Heillä on omavanhurskaus autuuden perustuksena. Ei ne tarvitse Paimenta, eikä semmoiset tottele häntä, sillä niillä on autuuden järjestys pääkallossa. Ei niillä ole hätä Vapahtajan perään, Ja ne tulevat niin muodoin aikaan ilman Paimenta. Paimen jättää heitä maailman korpeen, koska hän ei saata niitä ruokkia eli paimentaa.

Ja mitäs semmoiset tekevät Paimenen kanssa? Jos Paimen rupeis niitä kaitsemaan, ei hän joutais mennä etsimään sitä, kuin kadonnut on. Vapahtajan täytyy itse jättää fariseuksia kaitsematta, sillä hänen puheensa ei vaikuta heissä mitään. Ne olit niin hurskaat, ettei ne parannusta tarvinneet. Ja myös opetuslapset jätit ne yhdeksänkymmentäyhdeksän. Ei ne tinganneet paljon ylimmäisten pappein, fariseusten ja kirjanoppineitten kanssa, sillä ne tiesit, ettei se maksa vaivaa. Ja mitkä net on, jotka katsovat ylön kirkkoa ja jumalanpalvelusta? Eikö net ole niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää hurskasta, jotka ei parannusta tarvitse? Tarvitsevatkos semmoiset parannusta, jotka harvoin tulevat kirkkoon ja jumalanpalvelukseen, jotka ylönkatsovat armonvälikappaleita, eivätkä käy enää Herran Ehtoollisella?

Niitä on vähimmässäkin laskussa yhdeksänkymmentäyhdeksän, jotka tässäkin seurakunnassa ovat alkaneet mettässä elämään ja armon välikappaleita ylönkatsomaan. Ne pääsevät kyllä sivuti kirkkoa viinaporvarin taloon. Katso, net on hurskaat, jotka ei parannusta tarvitse. Ja korvessa net asuvat. Ne taitavat siis olla yhdeksänkymmentäyhdeksän hurskasta, jotka parannusta ei tarvitse. Jos Paimen niitä jättää, niin ei ne Paimenta tarvitse. Ja ei suinkaan hukka niitä hajota, ei ne eksy laumasta. Ja ei ne laita laiduntansa, koska pirun paska on saapuvilla.

Mutta jos ne yhdeksänkymmentäyhdeksän ovat totisesti hurskaat, niin täytyy kuitenkin Paimenen jättää niitä korpeen ja lähteä sen perään, joka kadonnut oli. Ei sovi hänen olla niitten tykönä aina, jotka jo tallella ovat. Hänen täytyy välistä jättää niitä Jumalan haltuun, sillä Paimenella on suurempi muret niistä, jotka ovat laumasta eksyneet kuin niistä, jotka ovat tallella. Semmoinen on Paimenen luonto, että hän kaipaa niitä, jotka eksyneet ovat. Ja niitten perään hän lähtee. Mutta ei hän niitäkään unhota, jotka korvessa ovat.

Samaten vaimo, joka penningin kadottaa, sytyttää kynttilän, ja etsii joka paikasta siihen asti, että hän sen löytää. Ei hän silloin niistä rahoista huoli, jotka tallella ovat, vaan sitä hän hakee, joka kadonnut on. Niin muodoin jättää Paimen yhdeksänkymmentäyhdeksän korpeen ja lähtee hakemaan sitä, kuin kadonnut on. Koska hän sanoo: “Kuka on teistä se ihminen, jolla on sata lammasta”, niin olis mahdollinen ajatella, että net on lampaat, joita hän niin jättää. Ja jos net on lampaat, niin täytyy heidän olla tyytyväiset siihen, että Paimen heitä jättää siksi aikaa, kuin hän hakee sitä, kuin kadonnut on.

Mutta mistä pitää hänen nyt löytämän sitä kadonnutta lammasta? Me tiedämme, että yksi kadonnut lammas, joka on yksin mettässä, on ensiksi araksi tullut, ettei voi Paimen saada häntä kiinni millään tavalla. Jos Paimen tulee näkyville ja kutsuu häntä, ei se kuitenkaan tule kutsumisella. Toiseksi, jos kadonnut lammas kohtaa keituria mettässä, niin se on vaara, että hän menee niitten seuraan ja rupeaa niitä juovattamaan.

On se myös sangen vaarallinen, jos kadonnut lammas ei tule pian takaisin, koska Paimen häntä huutaa, että hän joutuu kaikille pedoille ruoaksi, koska hän on laumastansa eksynyt. Voi sinua, eksynyt lammas! Minkä tähden sinun piti erkaintuman sinun laumastas ja jäämän yksin mettään, kussa on niin paljon petoja, jotka sinua kiskovat ja raatavat? Eikös mahtanut olla sinulla hauskempi, jos sinä olisit pysynyt laumassa muitten lammasten seurassa? Nyt sinä olet saattanut Paimenelle niin suuren vaivan. Nyt hän vaeltaa yksin mettässä ja on murheellinen, koska hän ei tiedä, mistä hänen pitää sinut löytämän. Hän astuu välistä ylös Siinain vuorelle niin kuin Mooses, ja huutaa, eksynyt lammas, sinua nimelläs. Mikset vastaa, koska hän huutaa? Välistä hän astuu alas nöyryyden laaksoon ja kuuntelee, jos joku lampaan ääni siellä kuuluu. Mutta hukkaan hän etsii kadonnutta lammasta nöyryyden laaksosta, koska Siinain vuorella ei näy eikä kuulu mitään. Ei taida eksynyt lammas olla Punaisen meren rannalla eikä Jordanin virran tykönä, koska häntä ei näy Kedarin majoissa.

Voi, voi, eksynyt lammas, minkä kaltaisen vaivan sinun piti tekemän Paimenelle, joka nyt vaeltaa monta raskasta ja vaivalloista askelta sinun tähtes, ja kuka tiesi, mistä hän sinun viimein löytää? Sinä taidat olla niin synkiässä mettässä eli jossakussa Kalevan luolassa, ettei Paimen löydä sinua enää. Jos sinä vastaisitkaan, koska hän sinua kutsuu, niin se olis mahdollinen, että hän tulis sinun tykös ja ottais sinut kiinni ja panis olallensa ja kantais sinut laumansa tykö. Mutta ilmanki sinä olet jo niin araksi tullut, ettei hän enää saa sinua kiinni.

Valitettavasti on monta lammasta eksynyt tänä vuonna, ja muutamat ovat jo kaikille pedoille raatelukseksi tulleet. Hengellinen hukka on jo kiskonut ja raatanut heidän tuntoansa niin, että he makaavat raatona siellä ja täällä, eikä tunne enää Paimenta. Jos taivaan enkelit iloitsevat yhdestä syntisestä, joka hänensä kääntää ja parantaa, kyllä riettaan enkelit iloitsevat kristityn lankeemisesta, niin kuin he ovat jo monesta saaneet ilon siinä toivossa, että kaikki tulevat semmoisiksi. Älkäät sentähden iloitko ylön varhain, te riettaan enkelit, ei teidän vaivanne tule huokiammaksi sen kautta, että joku kristitty lankee, vaan teidän vaivanne tulee ainoastans suuremmaksi sen kautta, koska te näette nyt ja kuulette, kuinka se suuri Israelin Paimen etsii kadonneita lampaitans. Pikemmin David sai synnit anteeksi kuin Saul, joka häntä vainosi. Vaikka ei yksikään kristitty tarvitse ottaa Davidista esimerkkiä synninteossa, mutta Davidin katumuksesta saattavat kyllä kaikki langenneet ottaa esimerkin, jos heillä on halu autuaaksi tulla.

Mikäs voitto siitä tulee Davidin vihollisille, että he iloitsevat Davidin lankeemisesta? Enemmän he paatuvat vaan ja sanovat viimein niinkuin Israelin valtakunta: Ei minulla ole osaa eikä arpaa Davidin huoneessa.” Siinäpä rietas sai heitä uskomaan, että Davidin valtakunta on yksi huono valtakunta. Davidin poika oli heidän mielestänsä ylön kova ja ankara. Ja vielä silloin, koska David oli voiton saanut kaikkein niitten ylitse, jotka häntä vainosit, tuli yksi Belialin mies ja sanoi: “Ei meillä ole yhtäkään osaa Davidissa.” Ja vielä nytkin ajattelee moni: “Mikäs kristitty David oli, joka toisen vaimon kanssa huorais ja pani miehen tappamaan? Ja sen kaltaisetkos kristityt ovat? Joo, semmoisia ne nyt ovat. Ei pikkuistakaan paremmat kuin David.

Net publikaanit ja syntiset, joiden kanssa Vapahtaja pitää kanssakäymistä, semmoisetkos kristityt ovat?” Joo, net on ne kadonneet lampaat Israelin huoneesta, joita se suuri Israelin Paimen hakee. Net on huonointa ihmissorttia, jotka jo maailmassa löytyvät, nimittäin huorat ja varkaat, net on Vapahtajan parhaat ystävät, joiden seassa on Maria Magdaleena, yksi huorariepu, joka tuli ulvomaan juuri herrain salissa. Ja Leevi, yksi kruununvaras. Ja Pietari, yksi köyhä kalamies ja Zebedeuksen pojat, Johannes ja Jakobus. Mitkäs herrat net ovat, jotka seuraavat Jeesusta? Ei net ole minkään väärtit ihmiset. Ja semmoisia nyt Jeesus ottaa vastaan ja niitä hän pitää kristittynä.

Mutta maailman herrat, jotka ovat niin kunnialliset ja niin siviät, ettei ole mitään katumista, ne pitävät pahana, että hän ottaa syntisiä vastaan ja syö heidän kanssansa. Niin tuumaavat fariseukset ja kirjanoppineet, että se ei ole oikea opettaja, joka huorain ja varkaitten kanssa syöpi. Fariseukset ja kirjanoppineet tahtoisit, että Jeesus pitäis kanssakäymistä parempien ihmisten kanssa, jotka ei ole niin huonot ja niin ylönkatsotut. Mutta Jeesus ei huoli herroista, sillä ne vihaavat häntä. Ne tahtovat häntä pois tieltä. Jos hän sanoo heille totuuden, niin ei he usko. He sanovat Jeesukselle: “Sinä olet samaritaanus ja sinulla on perkele.” Ja semmoiset ovat myös tämänaikaiset fariseukset. He vihaavat ja vainoovat Jeesuksen opetuslapsia. Ja jos ne ovat ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, jotka parannusta ei tarvitse, niin täytyy Paimenen jättää heitä korpeen ja mennä hakemaan niitä kadonneita lampaita Israelin huoneesta, nimittäin huorat ja varkaat, jotka parannusta tarvitsevat, jos vaan nämät kadonneet lampaat kuulisit Paimenen ääntä ja antaisit itsensä löytää.

Mutta sen pahempi, ei kaikki kadonneet lampaat tule Paimenen tykö, vaikka hän niitä hakee. Muutamat ei tule ollenkaan sen suuren Paimenen tykö, ja muutamat juoksevat ensinnä niin kuin villilampaat mettään Ja taas pysähtyvät vähäksi aikaa kuuntelemaan, ja katsovat isoilla silmillä Paimenen päälle ja taas lähtevät juoksemaan niin kuin mikä vihollinen olis heitä ajamassa takaa, ja niin saapi Paimen juosta heidän perässäns siihen asti, että hän väsyy niitä hakemasta. Ja silloin saavat sekä kadonneet että eksyneet lampaat olla yötä mettässä, ja siellä tulee susi heitä kiskomaan ja raatamaan.

Voi, voi teitä, te onnettomat lampaat, jotka niin olette kadonneet pois ja eksyneet laumastanne! Kuinka suuren vaivan te teette Paimenelle, ja kuinka monta raskasta ja vaivalloista askelta hän on saanut astua teidän tähtenne, ja kuitenkin täytyy hänen usein murheella ja raskaalla mielellä pyörtää takaisin tyhjänä ja valittaa taivaan enkeleille: “Minun lampaani ovat hajotetut kaikilla Israelin vuorilla ja kukkuloilla. Ne ovat eksyneet pois laumastansa ja ovat kaikille pedoille raatelukseksi tulleet.” Voi, voi teitä, te eksyneet lampaat! Kuinka suuren vaivan te teitte Israelin Paimenelle, joka huutaa teitä Israelin vuorilla ja Saaronin laaksossa ja Punaisen meren rannalla ja Jordanin virran tykönä. Mutta ei kuulu kadonneitten lammasten ääni mistään. Ei vuotu jälkiäkään, missä he olisit käyneet. Ilmanki susi on niitä raatanut ja raiskannut.

Mutta Siionin vuorella on vielä muutampia lampaita ja Jeesuksen karitsoita koossa. Ja Golgatan mäellä, kussa Paimen antaa henkensä lammasten edestä, siinä suuressa sodassa ja kilvoituksessa sen suuren ja hirmuisen suden kanssa. Siellä ovat ne harvat lampaat rauhassa, joita hän on omalla verellänsä ostanut. Siellä hyppäävät Jeesuksen karitsat niin kuin peurat. Ja Pietari, jolle se suuri Israelin Paimen on sanonut: “Ruoki minun karitsoitani,” on vissimmästi ruokkimassa Jeesuksen karitsoita, ja Johannes heitä juottaa elämän vedellä, ja Maria Magdalena lypsää heitä, ja Paavali keritsee. Amen. Ja se suuri Israelin Paimen pesee heitä Jordanin virrassa, että heidän villansa tulevat lumivalkeaksi. Ja Jakobi näkee unessa, kuinka he tulevat hedelmällisiksi. Amen.

_________________________________

Alku kateissa *-merkkiin asti / Loppuosa Oulun maakunta-arkisto / P. Raittilan kokoelma / Alku Koller 1:stä / Kansallisarkisto Helsinki /-