N:o 33 4 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1846

Ettekö te tiedä, että pyhien pitää maailmaa tuomitseman. 1. Kor. 6: 2

Maailman lapset pitävät kristittyjen tuomitsemisen sangen pahana erinomattain siitä syystä, että he katsovat ylen kristityitä ja vihaavat heitä. Koska kristityt lukevat maailman lapsille sen tuomion, jonka Vapahtaja on jo aikoja sitten lukenut heille, että jokainen, joka ei usko Jumalan Pojan päälle, hän on jo tuomittu, niin suuttuvat maailman lapset kovin ja sanovat niin kuin Israelin mies sanoi Moosekselle: “Kuka sinut pani tuomariksi meidän päällemme?” Mooses tahtoi nimittäin asettaa riidan kahden Israelin lapsen välillä ja sanoi sille miehelle, joka veljeänsä löi: “Miksi sinä teet väärin veljellesi?” Mutta se, joka teki väärin, ei kärsinyt sitä, että Mooses häntä nuhteli. Niin kuin maailmanlasten tapa on, että he kantavat vihaa sille, joka heitä vääryydestä nuhtelee, ja sanovat: “Kuka sinut pani tuomariksi meidän päällemme?” Eivät he niin muodoin viitsi kuulla, mitä Paavali sanoo 1. Kor. 6: 2: “Ettekö te tiedä, että teidän pitää tuomitseman maailmaa?”

Mutta maailman lapset eivät usko sitä, että kristittyjen pitää tuomitseman maailmaa, sillä maailmanlapset pitävät itseänsä kristittynä sen vuoksi, että he ovat kastetut ja kunnialliset ihmiset, eikä heissä ole vääryyttä. Koska nyt kristityt rupeavat Jumalan sanan jälkeen soimaamaan suruttomia ja tuomitsemaan heitä hengellisesti sen tuomion mukaan, joka jo on Jumalan sanassa heille annettu, niin suuttuvat maailman lapset ja sanovat: “Kuka sinut pani tuomariksi meidän päällemme?”

Mutta koska maailmanlapset suuttuvat keskenänsä, rupeavat he kiroamaan ja tappelemaan, ja käskevät vihamiehensä mennä helvettiin, sitä ne ei moiti ollenkaan. Mutta jos kristitty tahtoo Jumalan sanan jälkeen lukea heille sen tuomion, joka on ennen jo kaikille suruttomille ja uskottomille määrätty, niin ottavat he viisiä¹ Raamatusta, ettei saa yksikään tuomita, vaikka suruttomat ja kääntymättömät kantavat itse tuomion omassatunnossansa, jos omatunto pääsisi sen verran heräämään, että se puhuisi oikein. Mutta koska omatunto on nukkumassa, silloin ei tahdo ihminen kuulla sitä tuomiota, joka kaikille suruttomille on määrätty maailman alusta, nimittäin kirous ja vaiva jokaisen päälle, joka pahaa tekee.

Luonnollinen ihminen pitää itsensä hurskaana. Ei hän tahdo syntiänsä tunnustaa. Koska näkyväisiä syntejä hänelle soimataan, kieltää hän pois niitä ja peittää. Mutta kristityille on annettu valta tuomita maailmaa hengellisellä tuomiolla. Sen me kuulemme, ei ainoastansa Paavalin mainituista sanoista, vaan myös Vapahtajan omista sanoista. Hän sanoo nimittäin opetuslapsillensa: “Teidän pitää tuomitseman kaksitoista kymmentä Israelin sukukuntaa.” Ja taas sanoo Paavali: “Hengellinen ihminen tuomitsee kaikki, eikä tule yhdeltäkään tuomituksi.” Jos maailmanihminen olisi kuinka vihainen kristitylle ja soimaisi häntä väärällä soimauksella, niin ei se tee kristitylle mitään. Kyllä kristitty kärsii tuomion kuulla, sillä hän tietää, että hän on tuomionalainen ollut.

Mutta maailmanihminen, joka on hurskas, ei kärsi tuomiota kuulla, sillä vanha Aatami on niin pyhä ja niin hurskas, ettei hänessä löydy vääryyttä. Vanha Aatami luulee olevansa likimmäinen Jumalalle, koska hän on likimmäinen saatanalle. Koska viha kuohuu sydämessä, silloin rakastaa hän lähimmäistänsä. Koska hän kiroaa, silloin on hän siunaamassa. Koska hän on paloviinaa juonut, silloin on hän ripillä käynyt. Koska hän tappelee, silloin on hän evankeliumia saarnaamassa ihmisille. Koska hän janoaa kristittyjen verta, silloin on hän Jumalan puolesta kiivas. Omatunto vaatii häntä juomaan, kiroilemaan ja tappelemaan, huorin tekemään ja varastamaan.

Nämä ovat Paavalin opin jälkeen lihan työt, jotka tuomitaan Jumalan sanan kautta. Ja koska vanha ihminen tuomitaan näitten töitten tähden, niin hän suuttuu ja vihastuu. Hän tahtoo, että se pitää viisattaman². Hän aikoo kysyä kunniansa perään. Hän hakee senkaltaisia paikkoja Raamatusta, joilla hän tahtoo näyttää toteen, että hänen elämänsä on kristillinen, ja ettei saa yksikään tuomita häntä. Mutta Paavali sanoo näin: “Jos te tuomitsisitte itsenne, niin ei teitä tuomittaisi.” Ihmisen pitää tuomitseman itsensä. Mutta kuinkas luonnollinen ihminen saattaa tuomita itsensä, joka on sokea, eikä näe syntiänsä.

Kristityn tarkoitus sillä tuomitsemisella on, että suruton ihminen heräisi, että hän tulisi oikeaan katumukseen, että hän armonjärjestyksen mukaisesti rupeaisi pyytämään armoa. Mutta suruton ihminen ei tahdo tuntea syntiänsä eikä katumusta tehdä, vaan hän tahtoo ojeti yhden turhan ja jumalattoman elämän perästä astua ylös taivaaseen. Muutamat siveyden kautta. Muutamat kuolleen uskonsa kautta. Ilman katumuksetta, ilman elämän parannusta, ilman sydämen ja mielen muutosta.

Ja koska kristitty osoittaa suruttomalle ihmiselle Jumalan sanan mukaisesti, mikä tuomio häntä odottaa, jos totinen katumus ja parannus ei tule, niin suuttuu vanha ihminen neuvonantajalle ja sanoo: “Sinäkös olet ihmisten tuomari?” Ja hakee vielä viisiä Raamatusta, ettei saa tuomita, vaikka se tuomio, joka Raamatussa on kielletty, kuuluu juuri senkaltaisille ihmisille, jotka vihassansa ja kiukussansa panettelevat, kiroavat, uhkaavat, haukkuvat ja käskevät lähimmäisensä mennä helvettiin. Senkaltainen tuomio, jonka suruttomat ihmiset laskevat ulos suustansa lähimmäisestänsä, se on kielletty Raamatussa.

Mutta eivät suruttomat ihmiset pidä siitä mitään, että he vihassa tuomitsevat lähimmäisensä helvettiin. Mutta jos kristitty tahtoo heidän silmiensä eteen panna sen tuomion, jonka Vapahtaja on kaikille suruttomille lukenut, nimittäin: “Tämä on tuomio, että valkeus tuli maailmaan, mutta ihmiset rakastivat enemmän pimeyttä, kuin valkeutta, sillä heidän työnsä ovat pahat,” koska tämä Vapahtajan tuomio luetaan suruttomille, silloin nousevat vanhan Aatamin karvat varsin pystyyn. Käärmeen siemenet rupeavat puikimaan sydämen juuressa. Veri ja muoto tulevat mustaksi siitä sapesta, joka on täynnä myrkkyä, jonka lohikäärme sylki ihmisen sydämeen. Vanha ihminen sanoo neuvonantajalle: “Et sinä ole Jumala. Ei sinun tarvitse tulla tuomitsemaan kunniallisia ihmisiä.”

Niin kuin juutalaiset sanoivat sille miehelle, joka oli sokeana syntynyt, mutta Vapahtajan voiman kautta oli saanut silmänsä auki: “Sinä olet kokonansa synnissä syntynyt ja tahdot meitä opettaa.” Niin sanovat myös tämänaikaiset juutalaiset kristityille: “Sinä olet itse synnissä syntynyt ja tahdot meitä opettaa.” Mutta Jeesus kysyi kuitenkin jälkeen siltä mieheltä, joka oli sokeana syntynyt: “Uskotkos sinä Jumalan Pojan päälle?” Hän vastasi: “Jaa, Herra, minä uskon.” Niin minä myös olen kysynyt niiltä, jotka ovat maailman joukolta tuomitut ja heidän seurastansa erotetut, eivätkä saata enää juoda, kirota ja tapella heidän kanssansa: “Uskotkos sinä Jumalan Pojan päälle?” Jaa, Herra, minä uskon. Minä uskon, että Herra Jeesus vahvistaa kaikkien niitten uskon, jotka ovat sokeana syntyneet, mutta Jeesuksen voiman kautta saaneet silmänsä auki, ja tämän asian tähden vihataan, pilkataan ja vainotaan maailmalta. Minä uskon, että Herra antaa kaikille murheellisille, epäileväisille ja heikkomielisille voimaa uskomaan ja turvaamaan Jumalan Pojan päälle, joka heidän sielunsa on lunastanut ja vapaaksi ostanut kuolemasta. Amen. Isä meidän j. n. e.

Maailmanlapset luulevat vissimmästi, että he tämän päivän evankeliumista saavat todisteita kristityitä vastaan, koska Vapahtaja kieltää opetuslapsiansa tuomitsemasta. Mutta se on tietämätöntä, kenelle tämä Vapahtajan sana parhaiten sopii, ja kutka eniten rikkovat tätä käskyä vastaan. Maailmanlapset luulevat, että kristityt eivät tottele Vapahtajan käskyä tässä asiassa, koska Vapahtaja kieltää tuomitsemasta, ja kristityt kuitenkin tuomitsevat suruttomia, vaikka Vapahtaja on kieltänyt, ettei saa tuomita.

Mutta minä luulen, että kristityt saavat vielä enemmän voimaa tuomitsemaan, koska me ensinnä katsomme perään, minkä kaltaisille ihmisille nämä Vapahtajan sanat kuuluvat, ja kenelle ne parhaiten sopivat. Vapahtaja sanoo: “Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” Nyt luulevat maailmanlapset, että kristityille se on sanottu, jotka muka tuomitsevat suruttomia. Mutta minä luulen, että maailmanlapsille se on sanottu: “Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” Sillä ne sanat, jotka varsin jälkeen tulevat, osoittavat sen, että Vapahtaja tarkoittaa niitä, jotka tuomitessansa sadattelevat, koska hän sanoo: “Älkää sadatelko, ettei teitä sadateltaisi.”

Ketkäs ne nyt ovat, jotka tuomitessansa vielä sadattelevat? Kristitytkös ne ovat, vai maailmanlapset? Kristityt ilmankin, sillä eiväthän maailmanlapset koskaan kiroa! Ne huutavat tyhjä sen miehen nimeä, jota he palvelevat. Jumalan kunniaksi he sanovat lähimmäisellensä: “Mene hiiteen, mene helvettiin!” Ja rakkauden tähden he käskevät lähimmäisensä mennä helvettiin. Eivät maailmanlapset vihassa koskaan kiroa eli sadattele, mutta aivan rakkaudesta he käskevät lähimmäisensä mennä helvettiin. Sen tähden he ilmankin käskevät lähimmäisensä mennä helvettiin, että siellä on hauska olla. Eivät maailmanlapset koskaan sano lähimmäisellensä: “Mene taivaan valtakuntaan.” Mutta he sanovat: “Mene helvettiin!”

Vieläpä se, että maailmanlapset huutavat lähimmäistänsä perkeleeksi ja saatanaksi. Se on tyhjä kunnian tähden, että he tämän kauniin nimen antavat lähimmäisellensä. Koska nyt suruttomat ihmiset eivät sadattele koskaan, eivätkä tuomitse lähimmäistänsä helvettiin, niin taitaa tämä sana ainakin langeta kristittyjen päälle, jotka tuomitsevat, kiroavat ja sadattelevat. Lankeaa se vielä itse Vapahtajan päälle, joka kerran kirosi Pietarille, koska hän sanoi: “Mene pois, saatana. Sinä olet minulle esteeksi!”

Vielä laveammalta sanoo Vapahtaja: “Anteeksi antakaa, niin teille anteeksi annetaan.” Nämä Vapahtajan sanat kuuluvat ilmankin suruttomille, jotka eivät kanna vihaa lähimmäisellensä, vaan anteeksi antavat viinavelkoja lähimmäisellensä ilman maksutta, eivätkä suutu koskaan, vaikka kuinka kiusattaisiin. Mutta kelles nämä Vapahtajan sanat sopivat: “Taitaako sokea sokeaa taluttaa? Eivätkö he molemmat kuoppaan lankea?” Ne sanat kuuluvat vissimmästi kristityille, jotka ovat sokeat taluttajat. He ovat järjettömät neuvonantajat, jotka neuvovat ihmisiä väärälle tielle. Ovat itse hulluja ja tekevät muita hulluksi. Mikäpä muu se on, kuin hullu, joka neuvoo ihmisiä totiseen katumukseen ja parannukseen, ja tahtoo estää juopumuksen ja viinakaupan? Joka rupeaa niitä kuuntelemaan, se tulee vissimmästi köyhäksi ja viimein hulluksi.

Koska ihminen rupeaa ylen paljon kirjaa lukemaan, niin hän tulee hulluksi. Niin sanoi se viisas maailman herra, Festus, Paavalille: “Sinä olet hullu, Paavali, ja ylen paljon lukeminen on sinut hulluksi tehnyt.” Mutta maailman orja, se on viisas. Erinomattain silloin, kun paloviina nousee päähän. Hän tietää parhaiten, kuinka ihminen tulee autuaaksi. Ei hän ole sokea taluttaja, niin kuin kristityt, vaan hän antaa ihmisille mieltä, ja hänen uskonsa on tämä: Elä siveästi! Juo paloviinaa! Pidä viinakauppaa! Freistaa voittaa maailman tavaraa niin paljon, kuin sinä saatat. Jos ihmiset eivät tottele sinua, niin kiroa ja tappele! Käy lakia! Mitä sinä et voita viinalla, kirouksella ja tappeluksen kautta, sen sinä voitat lain kautta, sillä kaikki nämä asiat kuuluvat siveyteen. Jos tulee tarvitsevainen, niin ota hyvä voitto vaivastasi ja kalustasi. Mutta jos kunnialliset vieraat tulevat, niin sinun pitää oleman kunniallinen vierasten pitäjä.

Tämä on ensimmäinen läksy siveän miehen uskontunnustuksessa. Toinen uskonkappale on tämä: Ihminen on heikko. Ei hän jaksa sotia lihan himoja vastaan. Mutta Jumala on armollinen. Ei hän vaadi mahdottomia. Jos ihminen joutuisi johonkuhun erehdykseen, esimerkiksi että hän houraisi viinassa eli rakastaisi muita vaimoja ja tappelisi oman vaimonsa kanssa, kyllä Jumala anteeksi antaa. Tämä on niitten uskonkappale, jotka eivät tohdi ainoastansa luottaa siveytensä päälle, mutta sen varastetun armon päälle. Muutamat maailmanlapset tunnustavat myös katumuksen ja parannuksen tarpeelliseksi, mutta ei siihen laihin, kuin kristityt vaativat, nimittäin omantunnon vaivalla, sydämen ahdistuksella, huokauksilla ja kyyneleillä, vaan erilaihin.

Vaikka ne maailman siveät ihmiset ja kuolleen uskon tunnustajat eivät saata sentähden selittää, kuinka ja koska tämä katumus ja parannus on tapahtunut heille. Paljon vähemmin he saattavat selittää, kuinka totinen katumus ja parannus pitää tapahtuman. Tämä näkyy olevan siveitten ja kuolleen uskon tunnustajien oppi. Järki on heillä tien osoittaja. Ja jos me nyt tahtoisimme tietää, kenelle nämä Vapahtajan sanat kuuluvat: “Saattaako sokea sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat kuoppaan lankea?” niin se on arvattava, että maailman lapset, joilla on iso järki pääkallossa, lykkäävät pois päältänsä sen soimauksen, että he ovat sokeat. Jos he nimittäin tuntisivat ja tunnustaisivat, että he ovat sokeat, etteivät he tiedä, mistä tie menee taivaaseen, niin tulisi järki lyhemmäksi.

Eivät juutalaiset kuitenkaan tahtoneet tunnustaa itsensä sokeaksi, sillä Vapahtaja sanoi heille: “Jos te tuntisitte, että te olette sokeat, niin teillä olisi vähemmän syntiä. Mutta nyt te sanotte, että te näette. Sen tähden on teillä suurempi synti.” Mutta nämä sanat: “Kuinkas näet raiskan, joka on veljesi silmässä, vaan et havaitse malkaa, joka on omassa silmässä.” Ne Vapahtajan sanat antavat maailmanlapsille ison voiton, sillä ei maailmanlapsilla olekaan tarkka silmä näkemään vikoja kristittyjen elämässä, vaikka juutalaiset näkivät paljon vikoja Vapahtajan ja opetuslasten elämässä. Juutalaiset näkivät senkin synnin Vapahtajan elämässä, ettei hän pessyt käsiänsä, koska hän istui syömään. Juutalaiset soimasivat usein Vapahtajaa, että hän oli pyhäpäivän rikkoja, koska hän paransi niitä sairaita pyhäpäivänä.

Mutta se oli suurin synti, mitä Vapahtaja oli tehnyt, että hän teki itsensä Jumalan Pojaksi. Ja se taitaa vielä nytkin olla suurin synti, mitä kristityt tekevät maailmanlapsille, että he tunnustavat itsensä Jumalan lapseksi. Sitä ei kärsi maailman joukko ollenkaan kuulla, että kristityitten pitäisi oleman Jumalan lapset. Ja niin kuin suruttomalla joukolla on väärä autuuden perustus, jonka päälle he nojaavat, nimittäin salainen omavanhurskaus, niin katsovat maailman siveät ihmiset erinomattain sen päälle, kuinka kristityt elävät. Ei maailmanjoukko arvaa, että kristitty on tullut Jumalan lapseksi armon kautta. Mutta sokea joukko luulee, että pyhän elämän kautta, siveyden kautta, ja omanvanhurskauden kautta, tulee ihminen Jumalan lapseksi.

Sen tähden on maailman lapsilla niin tarkka silmä näkemään vikoja kristittyjen elämässä, sillä he tahtovat, että kristityn pitäisi oleman enkelin kaltainen. Siitä samasta syystä näkivät juutalaiset niin paljon vikoja Vapahtajan elämässä. Ensiksi oli hän nuoska. Toiseksi syömäri ja juomari. Kolmanneksi pyhäpäivän rikkoja. Neljänneksi noita eli perkeleen apulainen. Viidenneksi Jumalan pilkkaaja. Kuudenneksi kansan häiritsijä eli väärä profeetta. Muutamat näistä Vapahtajan synneistä, joita maailmanlapset vakaisesti löytävät kristittyjen elämästä ovat seuraavat. Ensiksi he ovat väärät profeetat. Toiseksi ulkokullatut. Kolmanneksi pahoilta hengiltä riivatut. Neljänneksi ahneuden tähden ne eivät raaski juoda eli antaa ryyppyä lähimmäisellensä. Viidenneksi ne haukkuvat kunniallisia ihmisiä ja yllyttävät heitä vihaan. He pitävät itseänsä parempana muita, eivätkä anna ihmisille omantunnon rauhaa. Heillä on väärä usko. He neuvovat ihmisiä väärin. Ja kaiken tämän pahuuden ja rauhattomuuden tähden olisi paras kantaa Pontius Pilatuksen edessä.

Kukas nyt on, joka näkee raiskan veljensä silmässä? Kristityt ilmankin, jotka alati neuvovat suruttomia totiseen katumukseen, eivätkä niin muodoin anna vanhalle Aatamille nukkumarauhaa. Sillä koska maailmanlapset juovat yhdessä, kiroavat kilpaa, tappelevat sekaisin, varastavat seurassa ja pitävät viinakauppaa seurassa, niin ovat nämä hyvät ihmiset niin rakkaat keskenänsä, että he kätkevät ja peittävät toinen toisensa vikoja ja kaikki asiat parhain päin kääntävät. Auttavat toinen toistansa välttämään sakkoa ja lain rangaistusta. Pitävät suurena syntinä, jos joku juomari eli viinaporvari joutuisi sakkoa saamaan. Ja jos he olisivat niin halulliset toinen toistansa auttamaan helvetin vaivasta, kuin he ovat kiivaat auttamaan juomakumppaniansa sakosta, niin olisi kyllä toinen elämä maailmassa

Mutta kristityt ne näkevät aina raiskan veljensä silmissä. Ne tuomitsevat suruttomia. Ne haukkuvat jumalattomia. Ne neuvovat synninunessa makaavaisia. Ne käyvän vanhan Aatamin päälle. Ja tosin, jos me luemme tämän päivän evankeliumia niillä silmillä, joilla suruttomat sen lukevat, niin kääntyvät kaikki asiat nurinpuolin. Maailma tulisi tämän selityksen jälkeen kristityksi ja kristityt tulevat tuomituksi, vaikka Vapahtaja on kieltänyt, ettei saa tuomita. Toiseksi he ovat sokeat taluttajat, koska he neuvovat ihmisiä väärin. Kolmanneksi he näkevät raiskan veljensä silmässä, mutta malkaa omassa silmässä he eivät näe.

Mutta jos me luemme tämän päivän evankeliumia ylösvalistetuilla silmillä, niin kääntyvät kaikki asiat toisin. Maailmanlapset tuomitsevat kristityitä helvettiin vihan tähden, mutta kristityt neuvovat suruttomia rakkauden tähden. Kristityt antavat mielellänsä anteeksi maailmanlapsille heidän vääryytensä, niin pian kuin he kääntyvät ja tunnustavat vikojansa. Maailmanlapset ovat sokeat taluttajat, koska he käyvät pahoilla esimerkeillä toisten edellä. Mutta kristityt ovat ylösvalaistut ja opetetut Pyhältä Hengeltä, puhumaan Jumalan armosta. Maailmanlapsilla on tarkka silmä näkemään vikoja kristittyjen elämässä. He näkevät vikoja, ei sen tähden, että he neuvoisivat, vaan sen tähden, että he pääsisivät kantamaan kristittyjen päälle oikeuden edessä. Niin tekivät juutalaiset Vapahtajalle ja hänen opetuslapsillensa. Maailmanlapset näkevät vielä senkaltaisia vikoja kristityn elämässä, jotka ovat kristittyjen velvollisuus tehdä. Esimerkiksi opettaa ja neuvoa suruttomia parannukseen. Se on suuri synti maailman edessä, jota maailma ei voi kärsiä. Sen asian tähden kantoivat myös juutalaiset Vapahtajan päälle, että hän sekoitti kansaa väärällä opilla. Kuolleen uskon tunnustajat, jotka pitävät itsensä kristittynä, sanovat näin: Minäkös olen toisten ihmisten neuvonantaja? Kyllä kuolleen uskon tähden saavat kaikki elää manaamatta ja neuvomatta, vaikka kuinka jumalattomasti elettäisiin.

Koska nyt tämä evankeliumi luetaan avoimilla silmillä, niin lankeaa raskas tuomio ja edesvastuu suruttomien ihmisten päälle, jotka tuomitsevat lähimmäistänsä vihassa, ja sadattelevat, eivätkä anna anteeksi lähimmäisellensä, vaan tämmäävät oikeuteen. Käyvät myös pahoilla esimerkeillä lasten edellä ja viettelevät muita ihmisiä syntiin. Ovat niin muodoin sokeat taluttajat. He näkevät myös vikoja kristittyjen elämässä, mutta omia syntejänsä he eivät tahdo tunnustaa. Mutta niin kuin maailmanlapset lukevat ja ymmärtävät tämän päivän evankeliumia, niin lankeavat kaikki nämä synnit kristityitten päälle. Koska rietas on kääntänyt suruttomien silmät nurin, niin he lukevat kirjaa nurin ja ymmärtävät väärin Jumalan sanaa heidän sielunsa iankaikkiseksi vahingoksi.

Ylösvalaiskoon Herra kaikkien sokeitten silmät, että he käsittäisivät, mikä korkeus, leveys ja pituus on Jumalan rakkaudessa. Ja antakoon Herra Jeesus armonsa kaikille murheellisille sieluille, että he saattaisivat hyvällä mielellä kantaa maailman väärät soimaukset ja sen väärän tuomion, jota entiset Jeesuksen nimen tunnustajat ovat kantaneet uskonsa ja rakkautensa tähden Jeesusta kohtaan. Silloin me saamme viimein nähdä, kuka on oikean tuomion kirjoittanut, maailmanlapset vai kristityt. Amen

____________________________________

Lähteet:
Jäljennös (Anders Sakariaanpoika Kitkijoki) / P. Raittilan kokoelma / Oulun Maakunta-arkisto ( = OMA) /

Siionin Sanomat 1898 65 - 71

¹ todistuksia

² näytettämän toteen