N:o 38 7 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1852

Mooseksen kasvot rupesivat paistamaan siitä, että hän oli puhunut Jumalan kanssa. Mutta ei Mooses tiennyt, että hänen kasvojensa nahka paistoi siitä, että Herra oli puhutellut häntä. Mutta Mooses pani peitteen kasvojensa eteen, koska hän puhutteli kansaa. 2. Moos. 34: 29 - 35

Siitä me kuulemme, että Jumalan kirkkaus oli Mooseksen kasvot kirkastanut, etteivät Israelin lapset tarjenneet katsoa hänen päällensä. Mutta kyllä he sen tähden napisivat ja riitelivät Mooseksen kanssa, vaikka hänelle oli sen kaltainen kunnian merkki annettu Jumalan kirkkaudesta, että heidän olisi pitänyt ymmärtämän, että Mooseksen kirkkaus oli tarttunut hänelle Jumalan kirkkaudesta, ja että Mooses niin muodoin puhui heille Jumalan puolesta.

Mutta Paavali todistaa, että Mooseksen peite riippuu aina heidän sydämensä edessä, koska Vanhaa Testamenttia luetaan. Sen tähden juutalaisille ei tule pistosta sydämeen, vaikka Mooseksen laki heille saarnataan. Heidän sydämensä ympärillä on se paksu esinahka, joka ei ole ympärileikattu. He ovat siis ympärileikkaamattomat sydämestä. Sen tähden he riitelevät Mooseksen kanssa, koska hän tahtoo heille Jumalan oikeuden ja ankaran vanhurskauden julistaa. Vielä nytkin on juutalaisilla sama usko, kuin ennen. Vielä nytkin riippuu Mooseksen peite heidän sydämensä silmien edessä, etteivät he ymmärrä, mitä Mooseksen laki sisällänsä pitää.

He luulevat, että Mooses tekee ylen paljon, ja että koko kansa on pyhä. Sitä hokevat aina Kora, Datan ja Abiram, että koko kansa on pyhä. Ja kuitenkin täytyy heidän mennä elävänä helvettiin. Eiköhän vielä ole muutamia Koran, Datanin ja Abiramin veljiä elämässä, joilla on se usko, että koko kansa on pyhä, ja että kaikki tulevat autuaaksi, vaikka kuinka itsevaltaiset, pahankuriset ja vastahakoiset he olisivat. Vaikka he elävät metsässä niin kuin villit pakanat, kyllä he sen tähden luulevat tulevansa autuaaksi. Vaikka he juovat, kiroavat, tappelevat, huorin tekevät ja varastavat, kyllä he sen tähden luulevat tulevansa autuaaksi. Miksei? Saati he ovat miehet uskomaan, että kääntymättömät ja sydämestä ympärileikkaamattomat ovat pyhät.

Eipä niitten kasvot paistaneet, jotka olivat suuttuneet Moosekselle. Ei heillä ollut yhtään armon merkkiä heidän otsissansa, mutta hengellisen vihan merkki, eli saatanan polttomerkki taisi olla heidän otsissansa. Niin kuin vielä nytkin Kainin haamu muuttuu, koska Abelin uhri kelpaa Herralle. Sillä suruttoman ihmisen haamu muuttuu pian hengellisestä vihasta, koska häntä pakanaksi haukutaan. Mutta Mooseksen muoto paistaa niin kuin aurinko, koska hän on puhunut Jumalan kanssa. Ja sen tähden täytyy hänen panna peittoa kasvojensa eteen, koska hänen pitää puhuman kansalle.

Ja tämä peite riippuu aina juutalaisten sydämen edessä, koska Vanhaa Testamenttia luetaan. Se on: suruttoman sydämen edessä riippuu se Mooseksen peite, etteivät he herää Jumalan laista, vaan paatuvat. Ja jota enemmän Jumalan ankara vanhurskaus ja tuomio heille julistetaan, sitä kovemmaksi he tulevat. Viimein täytyy heidän mennä helvettiin paatuneena niin kuin Kora, Datan ja Abiram. Mutta Mooses tulee kirkkaammaksi, jota enemmän hän puhuu Jumalan kanssa. Ja viimein tulee hänen muotonsa paistavaksi, etteivät Israelin lapset tarkene katsoa hänen päällensä.

Tämän päivän evankeliumissa on toinen kirkkaus ilmoitettu muutamille harvoille opetuslapsille, nimittäin Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle. Ja he tulivat sen kirkkauden katselemisesta hetkeksi autuaaksi. He pääsivät niin irti maailmasta, etteivät he enää muistaneet koko maailmaa. Eivätköhän muut opetuslapset ole mahdolliset näkemään tätä taivaallista kirkkautta, vai onkos Vapahtaja tahtonut ainoastansa niille osoittaa kirkkautensa, jotka ovat niin kuin päämiehet kristillisyydessä, että heillä olisi aina tämä kirkastaminen silmiensä edessä, koska maailma alkaa heitä vihaamaan ja vainoamaan?

Emme tiedä, minkä tähden tämä armo tapahtui ainoastansa Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle. Mutta sen me tiedämme, että Pietari muistutti vielä jälkeen kristityitä siitä kirkkaudesta, jonka hän oli nähnyt kirkastamisen vuorella. Se oli yksi armonmerkki, jota hän ei saattanut unhottaa. Ja minä luulen, etteivät muutkaan opetuslapset ole unohtaneet ensimmäisiä armonmerkkejä, vaikka he ovat jälkeen monta muutosta tunteneet, ja vielä suuressa murheessa ja epäilyksessä olleet. Kuitenkin pitää Kristuksen kirkastamisen oleman opetuslasten silmien edessä, vaikka kuinka paljon murhetta ja epäilystä heille tulee jälkeen, sillä Pietari kirjoittaa, ettei ole turha se kunnia ja autuus, jonka oikeat kristityt saavat nautita, jos he ainoastansa pysyvät vahvana heidän kalliimmassa uskossansa loppuun asti.

Kuitenkin täytyy heidän kärsiä murhetta ja vielä olla epäilyksessä, vaikka he ovat kerran nähneet Kristuksen kirkastettuna. Sillä kristityn vaellus on sen kaltainen, että hänen täytyy enemmän aikaa olla murheessa kuin ilossa. Ja jos Herra joskus osoittaa hänelle kunniansa ja antaa hänen vähän aikaa tuta tulevaisen autuuden esimakua, niin se tapahtuu hänelle lohdutukseksi ja kehotukseksi, että olla ahkera ja pyrkiä niin sen iankaikkisen elämän perään, että hän viimein pääsisi näkemään Herraa, niin kuin hän on, kasvoista kasvoihin.

Tämä on se suuri päämaali, jonka tähden Herra välistä osoittaa kunniansa muutamille opetuslapsille, että he tietäisivät, mitä varten he täällä kilvoittelevat, mitä varten he täällä Jeesuksen ristiä kantavat, mitä varten he ovat murheessa ja epäilyksessä, mitä varten heitä vihataan ja vainotaan maailmalta. Nimittäin sen suuren kunnian tähden, jonka Isä on heille luvannut, jota riettaan enkelit kadehtivat, ja jota maailmanlapset pitävät villityksenä. Sen saman autuuden tähden, jonka esimakua Jeesuksen opetuslapset välistä saavat tuta, pitäisi heidän niin kilvoitteleman, että he viimein saisivat nähdä hänen kirkkautensa iankaikkisesti.

Kumartakaa nyt polvianne, te Jeesuksen opetuslapset, ja rukoilkaa sitä kirkasta kunnian Herraa, että te saisitte rakentaa iankaikkisuuden majaa Siionin vuorella, ja sanokaa Herralle: Tässä on meidän hyvä olla. Kuule, o taivaan Kuningas, katuvaisten huokaus, Isä meidän j. n. e.

Me kuulemme meidän ylösluetusta pyhästä evankeliumista, että Vapahtaja osoitti kolmelle opetuslapselle hänen kirkkautensa. Ja sen kirkkauden katselemisesta tulivat he niin autuaaksi, että he unohtivat koko maailman ja tahtoivat rakentaa kolme majaa kirkastamisen vuorelle. Seuraavaisesti siitä pitää meidän Jumalan armon kautta tutkisteleman, minkä tähden Vapahtaja ei osoita kaikille opetuslapsille hänen kirkkauttansa?

Koska hän sanoi: “Nyt on Ihmisen Poika kirkastettu,” niin hän puhui siitä kirkkaudesta, joka on kaikille osoitettu ristin päällä. Sillä vaikka Vapahtaja Ristin päällä on surkeassa ja ylenannetussa tilassa, on kuitenkin hänen kunniansa siellä ollut suurempi, kuin kirkastamisen vuorella. Sillä ehkä se entinen kirkastaminen vaikuttaa Pietarin sydämessä semmoisen halun ja ikävöitsemisen iankaikkisen elämän perään, että hän sillä kerralla pääsi irti maailmasta, mutta eipä se tilaisuus kauan pysynyt. Pietarin sydän tarttui taas maailmaan. Ja se kirkkaus, jonka hän oli nähnyt, pysyi ainoastansa muistossa. Mutta ei Pietari sen kirkkauden kautta tullut oikeaan synnintuntoon. Ei hänelle siitä katselemisesta tullut hengellistä murhetta, eikä hän vielä sen kautta tullut kristityksi, vaikka hän oli niin sillä kerralla ylös nostettu korkeampaan tuntoon, että hän silloin jo sai tuta taivaan valtakunnan esimakua, niin kuin silmänräpäykseksi. Ja hän pääsi myös sillä kerralla niin irti maailmasta, ettei hän olisi tahtonut enää pyörtää takaisin maailmaan.

Mutta minkäs tähden ainoastansa kolmelle osoitettiin tämä Kristuksen kirkastaminen? Olivatkos muut opetuslapset mahdottomat senkaltaista armonmerkkiä näkemään, vai olivatkos Pietari, Jaakob ja Johannes edemmäksi kulkeneet kristillisyydessä, kuin muut? Emme saata arvata, olivatko Pietari, Jaakob ja Johannes enemmän koetelleet kristillisyydessä, kuin muut opetuslapset. Mutta minä ajattelen, että jos kaikille olisi näytetty tämä Kristuksen kirkkaus, niin olisi aina joku heistä alkanut ilmoittamaan sitä kansalle, ja Vapahtaja oli kuitenkin kieltänyt, etteivät he saa sitä ilmoittaa kenellekään, ennen kuin vasta ylösnousemisen jälkeen.

Se asia on myös työläs ymmärtää, minkä tähden Jeesus kielsi heitä ilmoittamasta tätä kirkkautta. Ja opetuslapset olivat myös siinä kuuliaiset, etteivät he tohtineet ilmoittaa tätä näkyä kenellekään, ennen kuin vasta ylösnousemisen jälkeen. Se näyttää ensiksi niin, kuin olisi kristillisyydessä muutamia salaisia asioita, joita opetuslapset eivät saa ilmoittaa, ennen kuin se aika tulee.

Ensiksi tahtoo omavanhurskaus ja omarakkaus omistaa itsellensä yhden osan Jumalan armotyöstä. Jos Pietari, Jaakob ja Johannes olisivat saaneet muistella muille opetuslapsille tämän näyn, niin olisivat he ilman epäilemättä omistaneet itsellensä tämän kirkkauden omaksi kunniaksi. Omarakkaus olisi tämän näyn kautta tarjonnut heille isäkristillisyyden ja salaisesti lykännyt tämän kaltaisia ajatuksia mieleen: Eivätpä muut opetuslapset ole niin paljon armonmerkkiä nähneet, kuin me. Eivät muut ole niin paljon koetelleet kristillisyydessä, kuin me.

Mutta niin kova kielto tuli, etteivät he saa puhua siitä kirkkaudesta kellekään. Niin tuli omalle rakkaudelle pato eteen. Koska heillä ei ollut lupa puhua siitä kirkkaudesta kellekään, niin eivät saattaneet muutkaan opetuslapset ajatella heidän isäkristillisyydestänsä mitään. Eivät saattaneet muut opetuslapset luulla, että Pietari, Jaakob ja Johannes ovat parhaat kristityt eli isät kristillisyydessä.

Jos Pietarilla, Jaakobilla ja Johanneksella olisi ollut jotakuta salaista ajatusta itsestänsä, että he ovat suuremmat taivaan valtakunnassa, eli likimmäiset Vapahtajalle, eli paremmassa arvossa, kuin muut opetuslapset, koska heille senkaltaisia armonmerkkejä näytetään, joita muut opetuslapset eivät ole mahdolliset näkemään, niin ei saanut omarakkaus ja omavanhurskaus omistaa itsellensä mitään kunniaa eli kristillisyyden arvoa tästä näystä, koska se oli kielletty, etteivät he saa puhua tästä asiasta kellekään.

Tämän minä luulen olevan yhden syyn, minkä tähden Jeesus kielsi heitä ilmoittamasta tätä armonmerkkiä, ettei niiden kolmen opetuslapsen omarakkaus pääsisi omistamaan itsellensä mitään tästä kirkkaudesta, sillä niitten omarakkaus oli ilmankin pannut heitä tykkäämään itsestänsä, koska he usein riitelivät keskenänsä, kuka heistä näkyisi suurin olevan. Pietari piti itseänsä parhaana kristittynä. Ja Sebedeuksen pojat, Jaakob ja Johannes, tahtoivat istua, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella hänen valtakunnassansa.

Oli niilläkin joku omanrakkauden tarkoitus. Eikä mikään ole vahingollisempi kristillisyydessä, kuin se, koska salainen perkele, omarakkaus ja omavanhurskaus, panee kristityitä omistamaan itsellensä parhaan kristillisyyden niistä korkeista armonmerkeistä. Omarakkaus panee salaisesti tykkäämään itsestänsä ja kristillisyyden kunniaa omistamaan, vaikka tämä kunnia pitäisi annettaman uskon alkajalle ja päättäjälle yksistänsä. Korkeitten armonmerkkien pitäisi lyömän kristityitä tomuun, koska he katsovat omaa mahdottomuuttansa ja kelvottomuuttansa. Mutta omarakkaus tahtoo muutamia sen kautta korottaa, että he ovat enemmän armonmerkkejä nähneet, kuin muut opetuslapset, eli enemmän kristillisyydessä koetelleet, kuin muut. Omarakkaus panee myös Sebedeuksen poikia tahtomaan parhaan kristityn nimen. Se panee heitä rukoilemaan heidän kipeän äitinsä kautta, että he saisivat istua toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella hänen valtakunnassansa.

Mutta juokaa nyt ensinnä se kalkki, jonka Jeesus on juonut, ja tulkaa sitten kysymään, kuka on suurin taivaan valtakunnassa, eli kenen pitää istuman oikealla taikka vasemmalla puolella hänen valtakunnassansa. Kuka on enemmän haavoja kärsinyt kristillisyyden tähden? Paavali kerskaa siitä, että hän on enemmän haavoja kärsinyt, kuin muut apostolit, mutta hän sanoo kuitenkin: “Minä puhun tyhmyydessä.” Että se taitaa olla tyhmä kerskaaminen sekin, jos joku kristitty rupeaisi sen päälle luottamaan, että hän on enemmän haavoja saanut kristillisyyden tähden, kuin muut.

Mutta suruttomat saattavat kerskata siitä, että he ovat kristittyjen verta imeneet ja makkaroita tehneet kristityn verestä. Jota enemmän he vihaavat ja vainoavat kristityitä, sitä enemmän kiitosta he saavat helvetissä. Perkele antaa kristityn murhaajalle suuren kunnian helvetissä. Yksi ainoa pisara kristityn verestä vaikuttaa niin paljon, että verenimijä tulee puhdistetuksi lohikäärmeen veressä. Ja joka ei ole vielä kylliksi puhdistettu lohikäärmeen veressä, tulee ilman epäilemättä puhtaammaksi niin pian, kuin hän pesee kätensä kristittyjen veressä. Jos vielä olisi joku musta pilkka tunnon päällä, niin paiskatkoon vielä vuotavaa pirun paskaa sen mustan pilkan päälle. Sillä tavoin tulee musta omatunto valkeaksi. Ei tarvitse siveän ihmisen, niin kuin Josefin ja Nikodemuksen, omistaa itselleen lohdutusta siitä, että opetuslapsilla on omarakkaus. Sillä siveät ihmiset eivät olekaan seuraamassa Jeesusta. Eivät ole armonmerkit heille näytetyt.

Kukas tiesi, jos muutamat armonvarkaat näkevät armonmerkit huoran perseessä, niin he saavat kerskata siitä, että he ovat siinä paikassa armonmerkit nähneet. Kyllä on fariseuksilla tarkka silmä näkemään kristittyjen vikoja. Mutta ei se auta heitä ylös helvetistä, vaan enemmän se kaataa. Sillä jota enemmän vikoja he näkevät, sitä enemmän pääsee rietas vahvistamaan heidän uskoansa, ettei ole tämä kristillisyys oikea.

Hengellinen viha on se valkea, jonka he noutavat helvetistä, jossa he näkevät makkaroita tehdä kristityn verestä. Ei auta siis opetuslasten heikkous heitä, vaikka kuinka Pietari kieltäisi Jeesuksen. Ei se lankeaminen auta suruttomia helvetistä. Sillä jos Pietari lankeaa, niin hän saattaa Jumalan armon kautta nostetuksi tulla totisen katumuksen kautta. Mutta ne sokeat raukat, jotka iloitsevat Pietarin lankeamisesta, ne eivät tule koskaan ylösnostetuksi helvetistä heidän paatumuksensa tähden, ja sen hengellisen vihan tähden, joka antaa heille senkaltaisen ylösvalaistuksen, että he näkevät makkaroita tehdä kristittyjen verestä. Olkoon tämä niille pukeille ja keitureille, jotka ulkona määkyvät. He saavat ilmankin nähdä maailman päämiehen kirkastettuna ylpeyden vuorella. Ja siellä he saavat kumartaen rukoilla häntä.

Mutta meidän pitäisi vielä laveammalta perään ajatteleman, minkä tähden Vapahtaja ei osoittanut kirkkauttansa kaikille opetuslapsille. Tämä asia on ilman epäilemättä yksi taivaan valtakunnan salaisuus, jota ei pidä maailmalle huudettaman. Sillä Jeesus on itse sanonut, ettei sitä pitänyt kellekään sanottaman, vaan sitten kun Ihmisen Poika on kuolleista noussut. (Mark. 9: 9).

Tämä ilmestys, eli Kristuksen kirkastaminen, on siis yksi taivaan valtakunnan salaisuus, jota opetuslapset eivät saa maailmalle huutaa, ennen kuin sen määrätyn ajan jälkeen, nimittäin ylösnousemisen jälkeen. Siihen on joitakuita salaisia syitä, minkä tähden Jeesus ei ole tahtonut tätä asiaa maailmalle ilmoittaa. Emmekä voi oikein arvata, minkä tähden tämä asia pitää oleman salattuna siihen päivään asti. Mutta me näemme kaikista asianhaaroista, ettei Vapahtaja ole tahtonut omaa kunniaansa etsiä. Hän ei ole tahtonut kiitosta saada maailmalta.

Koska hän paransi sairaita, kielsi hän heitä kellekään sanomasta. Mutta ne olivat suruttomat raukat. Eivät ne totelleet Vapahtajan käskyjä, vaan jota enemmän hän kielsi heitä sanomasta, sitä enemmän he julistivat niitä ihmeitä. Ja kuinkapa suruton ihminen saattaa olla sanomatta, joka ei tottele ollenkaan Vapahtajan käskyjä, vaan elää ja tekee vastoin Vapahtajan tahtoa. Onpa vielä heränneillä työlästä olla sanomatta, mitä he ovat kuulleet ja nähneet, vaikka se olisi sen kaltainen salaisuus, josta tulisi vahinko kristillisyydelle, jos se ennen aikaansa ilmoitetaan.

Vapahtaja kielsi suruttomia ilmoittamasta niitä ihmetöitä, ensiksi siitä syystä, että suruttomat valehtelevat niin paljon, koska heidän pitää semmoisia asioita muisteleman, ja toiseksi, ei Vapahtaja tahtonut maailman turhaa kunniaa etsiä. Sillä mikä kunnia siitä olisi tullut hänelle, että maailma piti häntä noitana eli ihmeellisenä puoskarina, koska ne suruttomat raukat eivät ymmärtäneet muuta, kuin että Jeesus Nasaretilainen oli suuri noita ja yksi ihmeellinen puoskari, joka saattoi kaikenlaisia tauteja parantaa.

Mutta hän kielsi myös Pietaria sanomasta maailmalle, että hän on Jumalan Poika. Niin kuin hän myös tässä kirkastamisen asiassa kielsi opetuslapsiansa sanomasta, että he olivat nähneet hänen kirkkautensa, sillä ei hän tahtonut omistaa itsellensä minkäänlaista kunniaa, ei kirkastamisen kunniaa eikä myös Jumalan Pojan kunniaa, vaikka hän oli totisesti Jumalan Poika. Mutta ainoastansa silloin, koska ylimmäiset papit rupesivat häntä vannottamaan ja vaatimaan, että hänen piti tunnustaman, onko hän Jumalan Poika. Silloin täytyi hänen tunnustaa, sillä hän olisi valehdellut, jos hän olisi kieltänyt.

Niin pitää myös meidän ottaman näistä esimerkeistä tarkan vaarin, ettemme omistaisi itsellemme sitä kunniaa, joka ainoastansa Jumalalle tulee, sillä omarakkaus tarjoaa meille suuren kunnian kristillisyyden kautta. Hän tahtoo omistaa itsellensä paljon Jumalan armotöistä. Omarakkaus lykkää tämän kaltaiset ajatukset mieleen: Olenpa minä Jumalan lapsi. Eipä muut olekaan niin kauas kulkeneet kuin minä. Eipä olekaan muut opetuslapset nähneet niin korkeita armonmerkkejä, kuin minä.

Senkaltaisen kunnian tarjoaa omanrakkauden rietas muutamille. Ja viimein, koska joku kristitty tulee häntä krapailemaan näkyväisistä synneistä, sanoo omanrakkauden perkele: “Vai sinä tulet eläviä Jumalan lapsia lykkäämään. Tahdotkos Jumalan armon tyhjäksi tehdä?” Itsekkyyden perkele nousee myös samassa ja sanoo: “Minä olen enemmän koetellut kristillisyydessä, kuin sinä. Et sinä ole vielä Vapahtajan kirkkautta nähnyt!”

Katso, näin tahtoo omarakkaus ja omavanhurskaus omistaa itsellensä Jumalan armotöitä. Mutta jos omanvanhurskauden perkele ei pääse korottamaan kristillisyyden kautta, niin sama perkele rupeaa kaatamaan ja tyhjäksi tekemään kaikki Pyhän Hengen armotyöt. Silloin sanoo omanvanhurskauden perkele katuvaisille sieluille: “Kuinkapa sinä saatat tulla kristityksi, joka olet juuri niin kuin itse rietas? Ei sinulla ole oikeaa katumusta. Ei sinulla ole niin raskas omantunnon vaiva, kuin muilla katuvaisilla. Ja sydämessä kiehuu vielä perkeleitä, niin kuin muurahaispesä. Kuinka sinä saatat tulla semmoisena Jeesuksen tykö? Ei se ole mahdollista.”

Mutta freistaa kuitenkin kontata armoistuimen eteen, sinä epäileväinen sielu. Jos sinulla on niin raskas rinta, ettet jaksa kiikkua Taaborin vuorelle, niin yritä kuitenkin kontata Golgatan mäelle, kussa sinun Vapahtajasi on vielä kirkkaampi, kuin hän on Taaborin vuorella ollut. Sillä siitä kirkkaudesta, kuin oli Golgatan mäellä, on hän sanonut: “Nyt on Ihmisen Poika kirkastettu.” Näetkös nyt, epäileväinen sielu, kuinka kirkas hän on Golgatan mäellä, kussa hän kantaa kunniankruunun? Näetkös, kuinka punainen ja kirkas Jumalan Pojan veri on, joka nyt tippuu hänen haavoistansa? Mutta tämä kallis veri vuotaa hukkaan maahan, jos sinä onneton raukka et mene rukouksella ristin juureen, että yksikään pisara tippuisi sinun päällesi, ennen kuin kaikki veri jättää hänet.

Voi, voi, kuinka suuren synnin sinä teet, jos et korjaa Jumalan Karitsan verta. Ensinnä olet synnin puukolla avannut hänen verisuoniansa, joka oli itsestänsä suuri ja kauhistavainen synti. Sitten vielä annat Jumalan Karitsan veren hukkaan vuotaa maahan. Eikös se ole suuri ja kauhistavainen synti, että sinä et korjaakaan Jumalan Karitsan verta, vaikka olet itse hänen verisuoniansa synnin puukolla avannut? Jollet sinä, katuvainen ja epäileväinen sielu, hopusta korjaa Jumalan Karitsan verta, vaan annat sen hukkaan vuotaa maahan, niin pitää tämän veren, joka ei huuda niin ankarasti, kuin Abelin veri, sen pitää viimein huutaman niin ankarasti, että sinun täytyy mennä helvettiin huutamaan, valittamaan ja vaikeroimaan: “Voi, voi, minua onnetonta sielua, joka en ole korjannut Jumalan Karitsan verta, vaikka olen hänen suoniansa synnin puukolla avannut.”

Nyt latkivat koirat Jumalan Karitsan verta. Nyt varikset ja harakat korjaavat hänen vertansa. Ja sinä, onneton sielu, tulet osattomaksi hänen verestänsä. Sen pitää oleman vielä kauheampi ja ylitse kaikkien syntien, mitä tähän asti olet tehnyt, jos sinä et korjaa Jumalan Karitsan verta, koska olet ensinnä hänen suoniansa avannut. Sinä sanot ilmankin: “Ei ole puhdas astia, mihinkä minä sen veren korjaan, koska sydän on täynnä riettautta ja saastaisuutta.” Vai niin: Ei ole puhdas astia. Mutta ajattele perään, että jos sinä nyt rupeat pesemään astian, jossa on monivuotinen hapatus ja pirun paska kuivettunut, niin sinä viivyt siinä pesemisessä iltaan asti, etkä kuitenkaan saa sitä puhtaaksi paljaalla vedellä.

Mutta sillä aikaa, kuin sinä peset astiaa, vuotaa Jumalan Karitsan veri hukkaan maahan, ja tulet ainakin osattomaksi hänen verestänsä. Mutta avaa sydämesi, vaikka se on nuoska ja ryöttä, että muutama pisara saa vuotaa siihen Jumalan Karitsan verestä, niin sinä saat nähdä, että astia tulee puhtaaksi. Sinun sielusi tulee valkeaksi ja pestyksi. Ja tuonen koirat lakkaavat haukkumasta. Omantunnon mato kuolee siinä veressä. Mutta jos sinä annat Jumalan Karitsan veren hukkaan vuotaa maahan, niin tuonen koirat haukkuvat iankaikkisesti. Omantunnon mato ei kuole koskaan. Jumalan Karitsan veri huutaa iankaikkisesti maasta hirmuisen rangaistuksen niitten päälle, jotka eivät ole Jumalan Karitsan verta korjanneet. Muutamat ovat vielä antaneet tämän veren hukkaan vuotaa maahan, ja ovat tämän veren tallanneet jaloillansa. Nyt on vielä Jumalan Karitsan veri vuotamassa. Vielä ovat muutamat veripisarat hänen ruumiissansa. Mutta pian veri jättää hänet.

Rukoilkaa nyt, te katuvaiset sielut. Kiiruhtakaa niin kauan, kuin Jumalan Karitsa on vielä elämässä, että joku pisara tippuisi teidän haavoitettuun sydämeenne, ettette tulisi osattomaksi hänen pyhästä verestänsä. Ettette joutuisi huutamaan iankaikkisesti ja sanomaan: Jumalan Karitsan veri on hukkaan vuotanut meidän tähtemme. Ja silloin pohjattomuuden seinät vastaavat: “Meidän tähtemme.” Menkää siis hopusti, te katuvaiset ja epäileväiset sielut, että te saisitte nähdä ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan, ennen kuin hän kuolee. Amen.

________________________________________________

Alkuperäinen (osittain turmeltunut) ja jäljennös / Kollerin kokoelma n:o 72 / SKHS Kansallisarkisto Helsinki /