N:o 43                 11 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1858

 

Jumalattoman rukous on suuri kauhistus.

 

Niin sanoi David viidennessä psalmissä.* Ja me uskomme myös, että niin on.  Mutta jumalaton ei itse sitä usko, vaan hän luulee, että Jumala kuulee hänen rukouksensa, vaikka hän rukoilee mahdottomia. Niin kuin esimerkiksi katumaton ryöväri ristin päällä rukoili semmoisia, joita ei ollut mahdollinen saada.  Fariseus myös rukoili, mutta ei ole tainnut Jumala kuulla hänen rukoustansa, koska hän ei tullut kotiansa vanhurskautettuna.

Tämänaikaiset fariseukset eivät rukoile paljon mitään.  Jos he rukoilevat, niin he rukoilevat väärin. Niin kuin apostoli Johannes kirjoittaa: “Te rukoilette, ja ette saa, sillä te rukoilette väärin, että te sen himoissanne kuluttaisitte.” Muutamat rukoilevat viinaporvaria, että he saisivat palavan himonsa sammuttaa.  Muutamat rukoilevat huoriansa, että he saisivat palavan himonsa sammuttaa.  Muutamat rukoilevat, että Jumala varjelisi heitä niin hulluksi tulemasta, kuin nämä heränneet ovat.  Mikäs jumala se on, joka semmoisia rukouksia kuulee?  Se jumala taitaa olla alimmaisessa taivaassa, joka huorain ja juomarien rukoukset kuulee. 

Jos varas rukoilee, ettei kukaan tulisi näkemään hänen varkauksiansa, ilmankin se Jumala häntä varjelee, joka pani häntä varastamaan.  Jos huora rukoilee Jumalaa, ettei kukaan saavuttaisi häntä vereksen työn päältä, ilmankin se jumala kuulee, joka pani hänen huoraamaan.  Ja kyllähän maailman jumala varjelee omiansa saavutetuksi tulemasta vereksen työn päältä, ettei kunnia menisi hukkaan.  Mutta kukas fariseuksen rukoukset kuulee, joka rukoilee niin kauniisti ja niin hartaasti, että reikä pitäisi tulla taivaan kattoon hänen rukouksestansa? Minä luulen, että maailman jumala kuulee hänen kauniin rukouksensa, vaikka taivaan Jumalaa hän mielestänsä rukoilee.

Se kuuluu tämän päivän evankeliumista, että publikaani meni kotiansa hurskaampana kuin se toinen, vaikka fariseuksella olivat kauniit rukoukset, ja publikaanilla ei ollut kuin yksi huokaus.  Fariseuksen ei tarvitse huoata, joka ei ole niin suuri syntinen, kuin publikaani.  Publikaani on huora ja varas. Ja sentähden täytyy hänen huoata. Ja maailman herrat sanovat, että nämä heränneet huokaavat, niin kuin luontokappaleet huokaavat. Niin kuin Paavali kirjoittaa, että luontokappaleet huokaavat odottaen Jumalan lasten ilmestystä. Minä luulen, että Jumala kuulee luontokappalten huokaukset, jotka huokaavat sen tyrannin ylitse, joka heitä rasittaa ylitse heidän voimansa, ja vaatii heitä orjuuteen.  Luontokappale huokaa maata pannessansa, mutta suruton ihminen ei huokaa koskaan.

Meidän pitää tänä päivänä kuuleman, minkäkaltaiset rukoukset fariseuksella ovat, ja peräänajatteleman, mikä jumala se on, joka fariseuksen rukoukset kuulee, ei sen tähden unhottaen publikaania, jota fariseus katsoi ylön.  Meidän toivomme on, että publikaani meni kotiansa hurskaampana, kuin fariseus, vaikka fariseus luuli olevansa Jumalan paras ystävä.  Kuule, katuvaisten Jumala, publikaanin huokaus, koska hän lyöpi rintoihinsa ja huokaa: “Jumala, armahda minun syntisen päälleni.” Isä meidän, j. n. e.

Ylösluetun pyhän evankeliumin johdatuksesta, pitää meidän Jumalan armon kautta katseleman, minkäkaltainen mies tuo fariseus on, jolla niin kauniit rukoukset on.

Ensiksi.  Minkäkaltainen fariseuksen ulkonainen elämä on? Toiseksi.  Mistä tulevat fariseuksen kauniit rukoukset?  Ja kolmanneksi.  Kuka kuulee hänen rukouksensa? Publikaani seisoo taampana sillä aikaa, kuin fariseus rukoilee temppelissä ja kiittää Jumalaa, ettei hän ole niin huono kuin publikaani.

Ensiksi. Minkäkaltainen on fariseuksen ulkonainen elämä? Jos me saamme jotakin päättää, se kuuluu olevan siivo ja kunniallinen mies, jossa maailman ihmiset ei löydä yhtään vilppiä. Ei hän ole ryöväri, joka väkisin ottaa, eli varkaudella omistaa jotakin toisen kalua. Ei hän ole julkinen varas, joka viepi heiniä eli muuta kalua. Ei hän ole väärä. Ei hän tahdo vääryydellä mitään voittaa. Oikeat räkningit hän tahtoo tehdä. Viinakauppaa hän ei pidä vääränä. Ja hyvän hinnan hän tahtoo sekä paloviinasta että rommista, ja muusta kalusta. Ja se on hänen autuutensa perustus, että hän tekee oikein kaikille. Ja hänellä on se usko, ettei Jumala saata häntä tuomita, koska hän tekee oikein kaikille. Ei hän ole huorintekijä. Ei fariseus ole semmoinen narri, että hän laukkoo huorain perässä, vaikka kuinka kauniit olisivat.  Ei taida fariseus olla niitä, jotka pyhänä lyövät palloa, ja saavat vielä helvetissä palloa juosta. Eikä fariseus ole korttimiehiä, jotka korttia lyövät pyhänä, ja saavat vielä helvetissä korttia lyödä. Eikä fariseus ole semmoinen, että hän katsoo ylön jumalanpalvelusta eli sakramenttia, niin kuin tämänaikaiset korttimiehet ja pallomiehet tekevät. Fariseus maksaa vielä kymmenykset kaikesta, kuin hänellä on. Ja kahdesti viikossa hän paastoo. Tämä paastoominen myös kuuluu Jumalan palvelukseen, mutta pik­ku ryyppy taitaa olla hälle luvallinen. Ei hän pidä sitä syntinä, jos vielä välistä järkikin horjahtais. Ei se tehe mitään, saati hän nousee ylös, kussa hän on maannut ja viinahöyry on mennyt pois päästä.  Jos vielä kirous pääsee hällä, ei se pilaa häntä, koska se tapahtuu maailman jumalan kunniaksi.

Muutoin fariseuksella on tarkka silmä näkemään kristittyin vikoja. Jos yksi kristitty horjahtais, kyllä on fariseus valmis huutamaan kristittyin syntiä maailmalle.  Mutta omia syntejä hän ei huuda maailmalle. Jeesus sanoi fariseuksille, että he kuurnitsevat hyttyisen ja nielevät kamelin.

Toiseksi. Minkäkaltaiset ovat fariseuksen rukoukset? Kauniit rukoukset kuu­luvat olevan fariseuksella. Fariseuksella on se usko, että Jumala on häntä varjellut huoruudesta ja vääryydestä ja muista synneistä, joista hän luulee itsensä vapaaksi.  Mutta me emme anna myöten, että Jumala on häntä varjellut synnistä, mutta kunnia ja omavanhurskaus on häntä varjellut huoruudesta ja vääryydestä.  Sillä ei ole fariseus koskaan ollut Jumalan johdatuksen alla.  Ei ole fariseuksen tunto koskaan herännyt.  Niin muodoin pitäisi fariseuksen kiittämän kunnian- ja omanvanhurskauden perkelettä ja sanoman: “Minä kiitän sinua, sinä siveä perkele, ettäs olet varjellut minua huoruudesta, varkaudesta ja vääryydestä.” Mutta ei fariseus usko, että tämän maailman jumala, nimittäin maailman kunnia ja omavanhurskaus on häntä varjellut synnistä, vaan fariseuksella on se usko, että taivaan Jumala on häntä varjellut synnistä. 

Sentähden sanovat myös tämänaikaiset fariseukset: “En ole huorannut, Jumalan kiitos. En ole varastanut, Jumalan kiitos. En ole juomari, Jumalan kiitos.” Mutta tämä oma kiitos on kuitenkin maailman Jumalalle, mutta ei taivaan Jumalalle otollinen. Niin kauniit rukoukset, kuin fariseuksella on, ei löydy publikaanin suussa, jonka fariseus katsoo ylön ja pitää huonona. Mutta kukas tiesi, kuka pääsee kotiansa hurskaampana, fariseus eli publikaani?  Sillä Jeesus sanoo: “Moni tulee idästä ja lännestä, ja pitää istuman Aabrahamin ja Iisakin kanssa taivaan valtakunnassa, mutta valtakunnan lapset heitetään ulkonaiseen pimeyteen. Siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.”

Kolmanneksi.  Mikäs jumala se on, joka fariseuksen rukoukset kuulee? Fariseuksella on kauniit rukoukset. Ja maa­ilman Jumalalle taitavat semmoiset rukoukset olla otolliset, koska hän kiittää, ei sentähden, että Jumala on häntä herättänyt synnin unesta, mutta sen edestä hän kiittää, ettei hän ole niin paha, kuin muut ihmiset. Publikaani ei saata kiittää sen edestä, että Jumala on häntä varjellut synnistä, sillä vaikka Jumalan Henki on vetänyt häntä usein synnin juoksusta, mutta hän ei ole totellut.  Mutta Jumala rakasti niin paljon, että hän otti hänet väkisin kiinni.  Ja siitä Jumalan Hengen vaikutuksesta tulevat nyt publikaanin huokaukset. Vaikka fariseus seisoo Jumalan temppelissä ja levittelee itseänsä ja ylönkatsoo publikaania hänen huokaustensa tähden, kukas tiesi Jumala, joka on taivaassa, kuulee publikaanin huokaukset ja antaa hänelle synnit anteeksi, ja tekee hänet hurskaaksi armon kautta.  Koska fariseus, joka ei viitsi nähdä semmoisia, jotka huokaavat niinkuin luontokappaleet, fariseus, sanon minä, meni ilman armotta pois kirkosta. Ja ilman armotta meni hän myös helvetin kuolemaan, kussa ei yksikään enää häntä kuule.  Siellä saat, sinä hyvä fariseus, huoata iankaikkisesti, kussa kaikki perkeleet sinua pilkkaavat ja ylönkatsovat. Niin kuin sinä täällä olet ylönkatsonut katuvaisten huokaukset.

Mutta meillä on se toivo, että publikaani, saattaa silloin, koska hän tulee kotiansa, kiittää Jumalaa sen suuren armon edestä, että hän tekee yhden huoran ja varkaan hurskaaksi. Mutta siveän mie­hen, joka kiitti itseänsä paremmaksi muita, täytyy mennä kotia ilman Kristuksen vanhurskautta. Amen

__________________________________

* Käsikirjoitusjäljennöksessä lukee tässä kohdassa: “Niin sanoo David viimisessä psalmissa.” Sana “viimisessä” on virhe, pitäisi ehkä lukea “viidennessä” psalmissa.  Tosin tällaista sanontaa ei löydy tässäkään psalmiraamatun kohdassa, mutta vanhan suomalaisen virsikirjan virressä n:o 27, joka on sepitetty 5. psalmin pohjalta, kuten virren otsikossa lukee, löytyvät sanat kolmannessa säkeistössä: “Jumalattoman rukous, On Sinull’ suuri kauhistus.“ Laestadius on    mahdollisesti ottanut saarnatekstinsä tästä virsikirjan kohdasta tarkistamatta tekstin sanamuotoa Raamatustaan. Toinen mahdollisuus on se, että jäljentäjä on tehnyt saarnan alkuun tämän virheen. Katso saarnaa n:o 77 (s.436), jossa on sama virsikirjan teksti.