N:o 44 11 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1858

Herra, ole minulle armollinen sinun hyvyytesi tähden. Pyyhi pois minun syntini sinun suuren laupeutesi tähden. Psalmi 51: 3

Koska Daavid oli usein hädässä syntien tähden, täytyi hänen ruveta huutamaan syvyydestä korkeuteen: “Herra, ole minulle armollinen sinun hyvyytesi tähden. Pyyhi pois minun syntini sinun suuren laupeutesi tähden.” Se näkyy kaikista Daavidin koettelemuksista, että hän oli ollut suuressa synnin tuskassa, niin kuin hänen katumusvirtensä todistavat. Mutta siinä sydämen * ahdistuksessa on hän myös huutanut syvyydestä korkeuteen siihen asti, että hän sai vastauksen ylhäältä.

Daavidilla on ollut suuri rukouksen voima katumuksen aikana, mistä kaikkien muitten katuvaisten pitäisi ottaman itsellensä lohdullisen ja rakentavaisen esimerkin ja ajatella, että katuvaisten tarvitsee rukoilla, että Jumala armahtaisi heitä ja pelastaisi heitä helvetistä. Mutta siinä tilassa tuntuu, niin kuin Jumala olisi ylen kaukana, ettei hän taida kuulla katuvaisen syntisen huokauksia. Vaikka nyt Daavidilla oli välistä semmoinen tunto, että Jumala oli kaukana, ja että hän oli hyljätty Jumalalta, täytyi hänen kuitenkin huutaa syvyydestä korkeuteen ja kolkuttaa armonoven päälle, niin että se aukeni.

Siinä on teille esimerkki, te katuvaiset, kuinka teidän pitää huutaman ja kolkuttaman armonoven päälle, vaikka vihollinen usein lykkää mieleen (tällaisia ajatuksia): “Mitä sinä rukoilet näin pahalla, kylmällä ja kovalla sydämellä? Ei Jumala kuitenkaan kuule sinun rukoustasi. Sinä olet helvetissä ja Jumala on taivaassa. Ei Jumala kuitenkaan kuule sinua.” Mutta älä lakkaa huutamasta sittenkään. Jos et sinä avaa sydäntäsi ja huuda, niin sinun täytyy vajota iankaikkisesti pohjattomuuteen.

Tämän päivän evankeliumissa on meille annettu lohdullinen ja rakentavainen esimerkki (siitä), miten Jumala kuulee katuvaisen syntisen huokaukset, koska publikaani huokasi: “Jumala, armahda minua syntistä.” Ja sydänten tutkija sanoo, että hän meni kotiansa hurskaampana kuin fariseus.

Seiso nyt vähän taampana, sinä katuvainen ja murheellinen publikaani, ja huokaa niin raskaasti, että huokaukset kuuluvat syvyydestä korkeuteen. Pian pääset sinä menemään kotiasi vanhurskautettuna. Pian pääset sinä siihen suureen temppeliin, jossa ei tarvitse enää huoata, vaan iloita sen suuren Luojan armosta, joka huoran ja varkaan teki hurskaaksi yhden huokauksen tähden, joka särjetystä sydämestä nousi. Kuule, armollinen Jumala ja syntisten armahtaja, katuvaisten publikaanien huokaus. Isä meidän j. n. e.

Meidän pyhän evankeliumimme johdatuksesta ja seuraavaisesti siitä, pitää meidän tällä armon hetkellä Jumalan armon kautta puhuman katuvaisen syntisen huokauksista. 1. Mistä publikaanin huokaukset tulevat? 2. Mitä publikaanin huokaukset vaikuttavat? Meillä on se toivo ja uskallus Jumalaan, että publikaanin huokaukset kuuluvat syvyydestä korkeuteen, ja että hän meni kotiansa hurskaampana, kuin fariseus.

Ensiksi. Mistä publikaanin huokaukset tulevat? Publikaanin huokaukset tulevat ahdistetusta sydämestä. Koska omatunto on herännyt, alkaa se nuhtelemaan publikaania huoruudesta, varkaudesta, * juopumuksesta, kirouksesta, koreudesta ja muista törkeistä synneistä, joista fariseus sanoo olevansa viaton. Nämä omantunnon soimaukset vaikuttavat tuomion. Publikaanin silmät aukenevat ja hän näkee kuoleman, tuomion ja iankaikkisen kadotuksen silmiensä edessä. Silloin nousee myös omavanhurskaus päällekantajaksi, joka sanoo järjessä: “Nyt sinä olet hukassa, ja sinun täytyy mennä helvettiin.”

Ensimmäisessä heräyksessä on kaikilla heränneillä ollut semmoinen tunto, nimittäin ilman ehdoitta tuomitseva, joka on Jumalan ankara vanhurskaus ja lain kirous tunnossa. Ja se ihminen, joka kovin herää laista, näkee itsensä olevan helvetissä, eikä näe yhtään rakoa, josta hän pääsisi sieltä ylös. Semmoinen heräys on ollut Daavidilla ja opetuslapsilla Vapahtajan kuoleman jälkeen, joilta kaikki toivo loppui. Kaikki entinen kuollut usko katosi pois. Ja semmoinen heräys on ollut Lutheruksella ja kaikilla kristityillä, jotka ovat oikean annonjärjestyksen läpikäyneet.

Ja se on vielä tarpeellinen kristityille muistaa, kuinka ensimmäinen heräys on ollut, etteivät he unohtaisi, miten Jumalan Henki on ensin vaikuttanut heräyksen laista, ja miten he ovat lain kirouksesta päässeet.

Koska nyt katuvainen publikaani tulee kirkkoon rukoilemaan, seisoo hän taampana mahdottomuutensa tähden, eikä tohdi nostaa silmiänsä taivaaseen päin, jota vastaan hän on niin pahoin rikkonut, vaan lyö rintoihinsa ja sanoo: “Jumala, armahda minua syntistä.” Tämä lyhykäinen huokaus tulee ahdistetusta ja särjetystä sydämestä. Mutta kuuleekos Jumala näin kelvottomia rukouksia? Minä uskon, että Jumala kuulee näitä kelvottomia rukouksia, vaikka fariseus ei usko sitä, sillä publikaani on fariseuksen silmissä huonoin ihminen maailmassa. Ei ainoastansa hänen huonon elämänsä suhteen, jota ei sovi kenenkään kiittää, mutta vielä huonompi on tuo huokaavainen publikaani hänen huokaustensa tähden, jotka pilaavat fariseuksen hartauden. Sen tähden kiittää fariseus itseänsä, ettei hän ole niin huono, kuin tämä publikaani. Fariseuksella on kauniit rukoukset. Hänellä on siveä elämä. Hänellä on paastoaminen ja muut hyvät työt.

Publikaani on fariseuksen rinnalla niin kuin yksi traasuperkele, jolle pitäisi annettaman luita ja ruotoja. Niin huono ja ylenkatsottu on publikaani maailmalta, ettei hänelle pitäisi annettaman sijaa maan päällä, jopa sitten temppelissä, ei ollenkaan.

Semmoinenkos nyt on se ihminen, jonka huokaukset Jumala kuulee, ja joka menee kotiansa hurskaampana kuin fariseus. Se usko on kokonansa fariseuksen järkeä vastaan, ja jos semmoiset ihmiset ovat taivaan valtakunnassa, niin ei fariseus tahdo sinne tulla ollenkaan.

2. Katselkaamme nyt, mitä publikaanin huokaukset vaikuttavat. Jos publikaani menee kotiansa hurskaampana, kuin fariseus, niin ovat publikaanin huokaukset vaikuttaneet enemmän, kuin mitä hän on jaksanut uskoa. Koska nimittäin yksi laista herännyt ihminen alkaa huokaamaan, niin ei hän ensin tunne muuta, kuin että sydän on kova, kylmä ja ylpeä, vastahakoinen ja täynnä perkeleitä, jotka siellä elämöitsevät. Mutta kun sydän tuntuu ahdistuneelta, niin tulevat sieltä salaiset huokaukset, jotka ovat Pyhän Hengen vaikutuksia, vaikka muutamat eivät ota niistä vaarin. Mutta mitä enemmin Pyhä Henki ihmisessä vaikuttaa, sen raskaammaksi tulevat huokaukset.

Viimein täytyy hänen huoata niin raskaasti, että huokaukset kuuluvat korkeudessa. Muutamat sanovat, että herännyt ihminen, joka huokaa, on vielä lain alla. Mutta mitäs se sana merkitsee, kuin Paavali sanoo: “Henki manaa meidän edestämme sanomattomilla huokauksilla.” Minä ymmärrän nämä sanat niin, että Paavalilla oli usein huokauksia. Ja niin me näemme siis, että publikaanin huokaukset vaikuttavat niin paljon, että hän menee kotiansa hurskaampana, kuin fariseus.

Mutta eivät kaikki huokaukset ole Pyhän Hengen vaikutuksia. Maailmanmurhe myös tuo myötänsä huokauksia, ja omavanhurskaus myös vaikuttaa huokauksia. Ja huoruudenperkele vaikuttaa huokauksia. Mutta ne huokaukset, jotka Pyhä Henki vaikuttaa, ovat erotetut kaikista niistä.

Seiso nyt taampana, sinä katuvainen publikaani, ja huokaa: “Jumala armahda minua syntistä.” Tämä huokaus, joka murheellisesta, katuvaisesta ja särjetystä sydämestä lähtee, on totisesti vaikuttavainen ja painavainen. Se vaikuttaa niin paljon, että sinä pääset menemään kotia hurskaampana, kuin fariseus. Jos täällä vähän aikaa olet raskaalla tunnolla huoannut, kyllä pian pääset kotia vanhurskautettuna. Siellä kotimaassa eivät kuulu enää huokaukset, mutta ilo kuuluu Isän huoneesta, koska tuhlaajapoika on tullut kotia. Siellä Isän huoneessa kuuluu ilo olevan kaikilla lapsilla ja kaikilla palvelijoilla, niin että se riemu Jumalan lasten ilosta ja riemusta kuuluu kauas. Amen.

__________________________________

Jäljennös / Kolarin kirkon arkisto / P. Naimakan jäljennöskirja /

(1 lehti puuttuu, *-merkkien väli täydennetty 3. Postillan rnukaan.)