Puhtaat Saarnat 2, numero 46

 

 

                      12 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1853 (katkoksia)

 

Sentähden minä puhun heille vertauksilla, ettei he nähden näe, eikä kuullen kuule, ei myös ymmärrä. Ja heissä täytetään Jesaiaan ennustus, joka sanoo: korvillanne pitää teidän kuuleman ja ei ymmärtämän, ja nähden näkemän ja ei äkkäämän, sillä tämän kansan sydän on kovettunut, ja he korvillansa työläästi kuulivat ja silmänsä panivat umpeen, ettei he joskus näkisi  silmillänsä ja kuulisi korvillansa, ja ymmärtäisit sydämellänsä, ja palajaisivat, ja minä parantaisin heitä. Matt. 13: 15.

 

[ - - - ] Pro[feetta Jesaj]as tälle kovakorva[iselle kansalle], joka ei tahtonut [ - - - Meidän kallis Vapahtajamme on] ottanut [nämä] sanat lainaksi ja puhuu niille hengellisille kuuroille ja mykille sanoen: Korvillanne pitää teidän kuuleman ja ei ymmärtämän, ja nähden näkemän ja ei äkkäämän. Sillä tämän kansan sydän on kovettunut, ja he korvillansa työläästi kuulivat, ja silmänsä panivat umpeen.

Minä olen myös ymmärtänyt, että sama vika on nyt surutto[mie]n korvissa kuin Jesajaksen ja Vapahtajan aikana. Ei su[rutto]man korvat [ - - - ] missään paikas[ - - - ] parantuneet en [- - -] vaan kuu[ - - -] ja kov[- - -] ovat paatuneet. Sillä ei niillä ol[e] korvat ku[ulla], vaikka profeetat huutaisivat juuri korvan juureen. Minkäs tähden ovat tämän aikais[et] suruttomat [ - - -] niin kuuroksi [ettei he] kuule ollenkaan sillä korvalla, johon Pyhä Henki freistaa p[u]haltaa, henkensä. Mutta sillä korvalla [he] kyllä kuulevat, joka on auki maailman tuulta kohti. [S]illä korvalla [he kuu]levat, kui[ - - -]i p[ - - -] oli [- - - ] korvalla, joka on maailman tuulelle auki.

Ala heille puhumaan lampaista ja lehmistä, kyllä on miehillä korvat ja vaimoilla kanssa. A[la] heille puhumaan [ - - - v]iinasta, kyllä [on] korvat pystyssä. Ala veisaamaan juomalauluja ja huoralauluja, kyllä on tämä [- - - ]nin ääni pian [men]nyt korvan l[äp]i sydämeen. Mutta jos kuolemasta ja tuomiosta pu[hu]taan, niin he tulev[at var]sin kuuroksi [ja my]käksi. [ - - -] he p[an]evat silmät u[m]peen. Jos joku Stefanus sanoo: minä näen ta[ivaa]t avoinna ja Ihmisen Poj[an] istuvan Jumalan oike­[alla] kädellä, niin he [sulke]vat korvansa [ - - -] alkaa ääneensä itkemään Jeesuksen jalkain päällä, niin tuli fariseukselle korvapistos. Jos joku kananean vaimo rupesi hu[ut]amaan Jeesuksen perään, niin sekin oli paha ääni [he]idän korvis[san]sa. [H]e sanovat sitten: erota häntä pois, sillä hän huutaa meidän jälkeemme.

Jos lapset huutavat Hoosianna Daavidin [p]oja[lle], niin sanova[t Kristukselle: k]uuletkos, mitä näm[ä] huutavat? [ - - -] mutta jos joku juopunut huutaa: pois tieltä, saatana. Ka! se oli kaunis ääni fariseusten korvissa. Jos joku huorapukki laulaa huoralaulujansa, kyllä on korvat auki kuuntelemaan. Jos jok[u] juomatraasu alk[aa] juomalauluja [la]ulamaan, niin kuuntelevat [kai]kki pystyssä [ - - - sa]nottu profeetan Jesajaksen kautta: Korvillanne pitää teidän kuuleman ja ei ymmärtämän, ja nähden näkemän, ja ei äkkäämän, sillä tämän kansan sydän on kovettunut, ja he korvillansa työläästi kuulivat ja silmänsä panivat umpeen.

Vissimmästi on [tä]män kansan [sy]dän kove[ttunut], koska [ - - -]neille tullut. Ei ainoastansa korvissa ja silmissä vika, mutta sydämessä on paatuneilla vika. Sydämessä on paisumus vika. Jokainen, joka on käärmeeltä pis[tetty] se paisuu. Ja koska nyt käärmeen myrkky paisuttaa sydämen, niin he tulevat ensiksi kuuroksi, [si]tten he tulevat [m]ykäksi, ja vi[imein tu]levat [he sokeaksi - - -] sokeana, kuurona ja mykkänä, ja heidän pahuutensa tekee heitä sokeaksi, sanoo Salomo. Kyllä on täss[ä]kin huoneessa muutampi kuuro ja mykkä, joka ei ole vielä kummallakaan korvalla kuullut yh[tään] Jumalan sanaa, vaikka on freistattu huutaa korvan juureen. Kyllä on täs[ä]kin huon[eessa] muutampi [kuuro] ja mykkä, [joka] on ist[unut tässä] h[uo]n[eessa - - - kym]mentä ajastaikaa, ja ei ole vielä kuullut, kuinka Jeesus huokaa hänen ylitsensä, niin kuin hän myös tänä päivänä huokaa, koska he tuovat hänen eteensä yhden kuuron, joka myös mykkä on. Niin raskaasti huokaa Jeesus t[äm]än rauka[n] y[lits]e, että kaikki [o]petuslapsetkin kuulevat, mutta kuuro itse ei kuule ennen kuin korvat [j]oskus aukenevat.] [Jos] nyt olisi joku [- - -], joka kuulisi, [kuin]ka raskaasti [Jeesus] hu[o]kaa tä[män] ku[ur]on [ja] mykän ihm[isen] ylitse, nii[n] täytyy hänen surkutella häntä ja rukoilla jos mahdollinen olisi, että kuuron korvat aukenisivat, ettei tämä sokea raukka menisi kuurona ja mykkänä siihen pimeään [ - - -] kussa kuurot ja mykät irvistelevät toinen toiselle [- - -]la rakas Ta[ivaallin]en vanhin, k[ - - -] huokaa tämän kuuron ja mykän ylitse. Isä meidän, joka olet taivaissa j. n. e.

Tämän päivän evankeliumissa muistelee evankelista Markus, että he toivat Jeesuksen tykö yhden kuuron, joka myös oli mykkä. Niillä, jotka sen kuuron toivat Jeesuksen tykö, näkyi olevan se hyvä tarkoitus, että hän parant[aisi] hänet. Vissim[mästi on] niillä hyvä ta[r]koi[tus], jotka sen tuovat, mutta eivät kaikki kuurot ja mykät [anna] heitänsä taluttaa Jees[uk]sen tykö. M[uu]­ta[milla] kuuroil[la] pruukaa olla sem­moi[nen] itseys ja semmoinen pahankurisuus, etteivät he mene mihinkä ihmiset tahtovat, mutta sinne he menevät, johon he itse tahtovat. Niillä on semmoinen nautahärän pää, etteivät he myötää ollenkaan siihen, kuin hyvä on, vaikka he ovat käpset pahaa tekemään. Evankelista Markus muistelee myös tämän päivän evankeliumissa, että Jeesus otti sen kuuron ja mykän erinänsä kansasta, ja pisti sormensa hänen korvaansa ja sylki, ja katsahtaen taivaaseen huokasi. Meidän pitää siis Jumalan armon kautta katseleman ensiksi, kuinka Jeesus ottaa sen kuuron ja mykän erinänsä kansasta, toiseksi, kuinka hän pistää sormensa kuuron korvaan, ja kolmanneksi, kuinka Jeesus sylkäisi ja neljänneksi, kuinka  hän huokaa tämän onnettoman raukan ylitse, että Jeesus viimein sanoo ”Hefeta”, sitä ei kuule tämä kuuro ennen kuin korvat aukenevat.

[1. Minkä]tähden Jeesus [otti] tämän kuuron ja mykän erinänsä kansasta? Se asia on meiltä nytkin salattu, minkä tähden Jeesus ottaa tämän kuuron ja mykän erinänsä. Mutta niin se on nyt tapahtunut [- - - ] kuurolle [ja] mykälle on [ - - - ] silmät auki, niin hän näkee sen itsekin, että hän on otettu erinänsä kansasta. Ei Jeesuksen ole tarvinnut muita sairaita ottaa erinänsä kansasta, mutta tämän hän otti erinänsä, että hän saattaisi paremmin hanteerata1 häntä. Mutta sitä ei ole kuuro ja mykkä ennen arvannut, että häntä otetaan erinänsä.

Jos nyt kuuro ja mykkä ajattelisi, mitä varten hänet on otettu erinänsä kansasta, mutta hän taitaa olla niin sokea, ettei hän ymmä[rrä, et]tä hän on sitä [varten o]tettu erinänsä, että [Jeesus s]aattaisi paremmin häntä hanteerata, sillä tämä korvavika on pahempi, kuin kaikki muu sairaus. Jokohan tämä huono kuulo olisi tullut maailman tuulesta, vai onkohan se kanssa syntynyt, vai onkohan [se] yksi Jumalan rangaistus, että hän on istunut k[uuro]na ja mykkänä Herra[n] huoneessa. Sanalla sa[nott]u. Tämä kuuro ja mykkä on saattanut olla huono kuulemaan syntymisestä saakka. Se on saattanut tulla maailman tuulesta, joka nukkuessa on puhaltanut läpi [k]orvaan. Se saattaa myös olla yksi Jumalan ran[g]aistu[s si]itä, että hän istuu [umpik]uurona ja [mykkän]ä Herran [h]uo[neessa]. Ja nyt ovat [hä]nen korvaluunsa [ - - - ] paksu ja [ - - -] hänessä niin paatunut [ett]ei hän kuule mitään.

Muutamat pruukaavat vähäisen messuviinaa tiputtaa kuuron korvaan, mutta ei suinkaan tämän kuuron korvat aukene sen kautta, sillä hän on itse tiputtanut niin paljon pirun paskaa [kor]viinsa, että se on kui[ve]ttunut siihen, ja nyt ei [sa]ata muu kuin itse Herra Jeesus häntä parantaa, jos hän antaisi itsensä parantaa.

2. Minkä tähden Jeesus pistää sormensa sen kuuron korviin? Minä luulen hänen freistaavan kaivaa ulos korvista kaiken sen riettauden ja saastaisuuden, joka siihen on yhtenä pirun paskan k[anssa] kuivettunut. Korvan juuressa on ei ainoastansa kuivettunut pirun paska, jonka hän on siihen tiputtanut, [mutta] myös kaikki muu rie[ttaus] ja saastaisuus, joka on siihen tarttunut, niin kuin huoralaulut, juomalaulut, valhe, kirous, turhat jaaritukset, ryötät puheet, maailman kamalat jutut ja muuta sellaista, jo[ka] maailman tuulesta tul[ee]. Tätä riettautta ja saastaisuutta täytyy Jeesuksen kaivaa ulos kuuron korvista ja sen tähden hän pistää sormensa sen kuuron raukan korviin.

Samaten myös kielessä, jonka kanssa on puhuttu paljon turhuutta ja riettautta, kirousta, valhetta, ja hauk[kumista], Jumalan nimen turhaan lausumista. Ja on vielä yksi asia, jonka tähden Jeesus a[uttoi] hänet kuule[maan - - - ] kuuro ja mykkä [s]a[att]anut niin paljon [p]uhua riettautta ja saastai[s]uutta siitä syystä, että hänessä on ollut yksi siveä perkele ynnä sen mykän perkeleen kanssa, niin [o]n hän usein ollut pirun paskasta paskakielinen, ja tämä vanha vuotava pirun paska, joka nyt on tarttunut ja kuivettunut kieleen, on se kirottu [p]ohjatto­muuden aine, jon[ka] Vapahtajan täytyy kravata pois. Ja sen tähden rupesi hän mykän kieleen, että jos korvat ensinnä aukenisivat, [niin] kieli pääsisi liikkumaan suussa.

3. Mutta Herra Jeesus! Kuinka musta ja kauhistavainen tämä mykkä perkele on, että Jeesuksen täytyy juuri sylkeä. Sillä se mykkä p[e]rkele [on] niin ryöttä, niin musta ja niin hirveä hänen silmiensä edessä, ettei hän saata ilman kauhistumatta katsoa hänen pääll[en]sä. Jokainen, joka on enemmän aikaa ollut sen kuuron ja mykän kanssa, on tullut tuntemaan, millainen pahankurisuus sillä on. Hän on niin käpsä varastamaan, ettei tiedä ihminen, ennen kuin hän on varastanut voita, leipää eli mikä se v[ain] olla mahtaa. Hän on myös aikainen huora, ja niin väkipäinen, salamyhkäinen ja kaikkeen pahuuteen oppinut, ettei arvaa moni, kummoinen hänen pitää oleman. Ilmankin se on yksi mykkä perkele, joka häntä skoulaa2. Ja vielä hän silmiänsä iskee.

Voi, kuinka siveä, rietas, saastainen ja kauhistavainen tämä mykkä perkele on, että Jeesuksen täytyy juuri sylkeä. Näetkös nyt, sinä kuuro ja mykkä perkele, kuinka hirveä ja kauhistavainen sinä olet Jeesuksen silmien edessä. Sinä olet niin kolo ja hävytön, että Jeesus sylkee [ - - -] sen myrkyllisen ha[jun,] joka sinusta tulee. [Voi,] voi sinua, sinä kuuro ja mykkä, kuinka onneton sin[ä] olet ja kuinka kauhis[ta]vainen sinä olet Jeesuksen silmien edessä.

4. Viimein täytyy Vapahtajan huoata sinun ylitsesi, sinä onneton raukka, joka olet tähän päivään asti istunut kuurona ja mykkänä tässäkin Herran huoneessa. Ei ole yksikään ääni sinusta kuulunut, muuta kuin hattaran ääni. Raskas on nähdä semmoisen kovakorvaisen ja pahanilkisen luontokappaleen istuvan tässä Herran huoneessa ihmisen haamossa3. Ja koska nyt Jeesus huokaa [sinun yli]tses, sinä myk[kä perke]le, niin sinä [ilm]ankin irvistelet vielä, [ja] salamyh­käisyydes[sä ajat]telet, kuinka sinä [pä]ä­sisit taas pahaa teke[mä]än. Kyllä on Jeesus jo monta kertaa huoannut sinun ylitsesi, onne[t]on raukka, joka et tiedä vielä itse, kuinka onnettomassa tilassa sinä olet. Ja ku[katiesi au]ke­nevatko [- - - ] päivä korvat, kuulemaan Jumalan sanaa. Pääseekö vielä tä[nä] päivänä kielen [si]de vallalensa?

Tässä on vielä niin paljon nii[tä] kuuroja, jotka eivät kuule yhtään Jumalan sanaa. Sen tähden minä pelkään, että Jumalan sanat t[artt]uvat seinään ja to[dis]tavat tuomiopäi[vä]nä niitä vastaan, jotka täällä ovat kuurona ja mykkänä istuneet [ - - - ] täällä paljon semmoisia, joita yksi my[kkä] perkele vaivaa, [jotka] eivät saata [pu]hua yh[tään] sanaa kristillisyydestä. Jaa niitten kuurojen ja mykkien [ - - - ] huokauks[ - - - ]ä päivänä, sillä se on niin [ - - - ] Jeesukse[ - - - ] kolo. M[ - - -] mmoisille m[ - - -] Jeesus katsahtaa [ - - -]n, niin sieltä tull[ - - -]ma huutamaan Hefeta, [se] on: aukene. Meidän täytyy uskoa, että jonkun kuuron korvat vielä aukenevat, vaikka se näyttää mahdottomaksi meidän silmiemme edessä. Mutta ne kuurot ja myk[ät] t[u]levat ylön hiljain Jeesuks[en - - -] muutamilla aukene[vat korva]t vasta silloin, koska [ - - - ] kellot soivat, ja mu[utamat my]kät rupeavat puhum[aan viimeisessä] hengen vetämisessä. Ja [mitä he] silloin puhuvat? Joo, sitä [ - - -]n he kyllä puhuvat [ - - -]i kauhistavai[- - - sillo]in täy[- - -]tt ja [ - - -]

­­­­­­­­­­­­_________________________________

Loppu kateissa / Todennäköisesti alkuperäinen / Lähde- ja arkistotieto puuttuu / Käsikirjoitus on tärveltynyt / Hakasuluissa olevat kohdat ovat aukkoja, joita on koetettu paikkailla. Aukot vaihtelevat sanan osista useisiin riveihin asti / Seppo Leivon valokopiokokoelma / EA /

 

1 hantera (ruotsia) = käsitellä

2 kouluttaa

3 haamossa = hahmossa