N:o 51 17 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA (loppu kateissa)

Ja kaikki puut maan päällä pitää tietämän, että minä olen korkean puun alentanut ja matalan puun ylentänyt, ja viheriäisen puun kuivannut, ja kuivan puun viheriäiseksi tehnyt. Minä Herra sen puhun ja teen sen myös.

Herra puhuu profeetta Hesekielin kautta (17: 24) niille, jotka nousevat ylen korkealle, eivätkä tahdo pysyä nöyryydessä. Tämä Jumalan uhkaus on sanottu kaikille, jotka ylpeydessä ovat. Ei ainoastansa niille, jotka luonnon tilassa ylpeät ovat. Sillä luonnollinen ylpeys on kaikille nähtävä ja kaikkien silmien edessä hirveä. Vaikka ylpeä ihminen ei tunne sitä vikaa tykönänsä niin kauan kuin hän on sokea.

Mutta hengellinen ylpeys myös verrataan puuhun, joka nousee ylen korkealle ja tahtoo tulla ylimmäiseksi, päämieheksi eli parhaaksi kristityksi niin kuin opetuslapset, jotka riitelivät keskenänsä siitä, kuka heistä näkyisi suurin olevan. Molemmat ylpeydet, sekä luonnollinen, että hengellinen ylpeys, ovat Jumalan edessä kauhistus. Sen tähden sanoo Herra profeetta Hesekielin kautta 17: 24: “Kaikki puut maan päällä pitää tietämän, että minä Herra olen korkean puun alentanut ja matalan puun ylentänyt, ja viheriäisen puun kuivannut, ja kuivan puun viheriäiseksi tehnyt.”

Me tiedämme, että kova tuuli kaataa ensiksi niitä puita maahan, jotka isoimmat ja pisimmät ovat. Mutta matalat puut, pensaat ja vesat pysyvät pystyssä, vaikka kuinka kova tuuli olisi. Se on nähtävänä kaikille, että pitkä ja paksu puu ei suju, vaan seisoo omalla voimalla tuulta vastaan, mutta vehreä vesa sujuu tuulen edessä, jonka tähden tuulen voima menee sivuitse. Tämä on niille esimerkiksi, jotka riitelevät voimallisten kanssa aivan maallisten asiain tähden, luonnollisella ylpeydellä potkivat tutkainta vastaan ja sotivat voimallisten kanssa, niin kuin heillä olisi voimaa ja viisautta kyllin. Mutta maailman tuuli on vielä voimallisempi, kuin joku paksu puu.

Luonnollisessa tarkoituksessa saattaa kristitty antaa myöten maailman lapsille, mitä he tahtovat. Ja se myöten antaminen on kristitylle paljon hyödyllisempi, kuin että ruveta riitelemään voimallisten kanssa ja lakia käymään. Mutta hengellisessä tarkoituksessa täytyy kristityn olla kankea maailman tuulta vastaan. Ei sovi hänen sujua eli myöten antaa maailmanlapsille pienimmässäkään asiassa, joka kuuluu kristillisyyteen. Mutta jos kristitty rupeaa omalla voimalla sotimaan maailman kiusauksia vastaan, niin hän tulee pian voitetuksi. Silloin tapahtuu se, mitä Herra sanoo: “Minä olen viheriäisen puun kuivannut.” Daavid sanoo kristityn olevan viheriäisen puun kaltainen, joka on istutettu juoksevan ojan reunalle. Mutta jos se juokseva oja, josta puu saa kastetta, kuivettuu, silloin kuivettuu myös se viheriöitsevä puu.

Jos kristitty lankeaa armon tilasta, niin loppuu kaikki armon neste, ja sydän kuivaa, hartaus loppuu ja kiusaukset katoavat. Rietas peittää myös syntiä. Ja sillä tavalla tulee hän synnittömäksi. Silloin rupeaa hän ylen korkealle nousemaan. Se on omavanhurskaus, joka korottaa häntä. Mutta silloin on myös lankeaminen liki. Sen kaltaiselle ihmiselle, joka nousee korkealle, joka ei tahdo pysyä nöyryydessä, vaan tahtoo enkeliksi tulla, ja ylimmäiseksi kristittyjen seassa, sanoo Herra: “Minä olen korkean puun alentanut ja viheriäisen puun kuivannut.”

Mutta kuiva puu saattaa myös Jumalan suuren voiman kautta viheriäiseksi tulla, niin kuin me nyt kuulemme tässä paikassa. “Minä olen kuivan puun viheriäiseksi tehnyt”, sanoo Herra. Minä Herra olen sen sanonut ja olen sen myös tekevä. Koska nimittäin suruton ihminen herää ja alkaa täydellä todella katumusta ja parannusta tekemään, silloin tekee Herra kuivuneen puun viheriäiseksi ja hedelmälliseksi. Me kuulemme siis, että luonnollinen ja myös hengellinen ylpeys lyödään alas, mutta nöyryys korotetaan.

Ylpeyden tähden lankesi ylimmäinen enkeli ja tuli riettaan enkeliksi. Ylpeyden tähden korkeat herrat maailmassa lankeavat rapakkoon. Ja ylpeyden tähden moni huonompi mies tulee vahinkoon, koska luonnollinen ylpeys yllyttää häntä riitelemään voimallisten kanssa. Mutta hengellinen ylpeys on vielä vaarallisempi, koska ihminen ei saata alentaa itseänsä ja pysyä nöyryydessä. Silloin tulee riita opetuslasten välillä kunnian päältä. Silloin pääsee vihollinen hajottamaan lampaita. Koska ei toinen eikä toinen tahdo laskea itseänsä alle päin. Sen tähden sanoo Herra profeetan Hesekielin kautta: “Minä Herra olen korkean puun alentanut ja matalan puun ylentänyt, ja viheriäisen puun kuivannut, ja kuivan puun viheriäiseksi tehnyt. Minä Herra sen puhun, ja teen sen myös.”

Älköön suruttomat ottako itsellensä viisiä tästä raamatunpaikasta, sillä he luulevat, että kaikki kristityt ovat korkeat puut, ja että kaikki maailmanlapset ovat matalat puut. Mutta sen uskon ovat suruttomat ottaneet luonnollisen järjen ja vanhan Aatamin kirjasta. Vanha Aatami on nimittäin siveä mies ja kunniallinen raatiherra, joka ei viitsi soimauksia kuulla. Koska hänelle soimataan syntiä, niin hän suuttuu ja kieltää pois, josta hyvin tunnetaan, että hän siveyden tähden ja kunnian tähden on likimmäinen Jumalalle. Mutta sen luonnollisen ylpeyden tähden, maailmankunnian tähden ja vihan tähden kristityitä kohtaan, niin myös juopumuksen tähden, ahneuden tähden, kirouksen tähden, koreuden tähden ja haureuden tähden, on hän likimmäinen maailman ruhtinaalle, joka on suurin herra maailmassa. Ja jonka edessä kaikki suruttomat ja maailmanlapset heitänsä kumartavat.

Ne ovat ne korkeat puut, jotka maailman tuulessa häilyvät siihen asti, että synnin tuulen puuska heitä nostaa juurinensa, ja kaataa maahan. Jumalan sallimisen kautta putoavat paatuneet henget vielä syvempään helvettiin, koska kristityt heitä puhuttelevat ja manaavat. Paatuneet henget suuttuvat niin kuin tuhka kristityille, rupeavat kiroamaan ja sanovat kristityille: “Teidän pitää vastaaman meidän sielujemme edestä, koska ette anna meille omantunnon rauhaa, vaan yllytätte meitä vihaan.

Se olisi parempi, jos suruttomat sanoisivat maailman ruhtinaalle: “Vastaa sinä meidän sielujemme edestä, joka olet meitä yllyttänyt vihaan.” Mutta ei sokea raukka käsitä sitä, että rietas heitä yllyttää vihaan, vaan he luulevat, että kristityt yllyttävät heitä vihaan.

Koska nimittäin rietas on kääntänyt heidän silmänsä nurin, katsovat maailmanlapset kaikki asiat nurin. He katsovat kristityitä perkeleen joukoksi, mutta itsensä he pitävät Jumalan lapsina. Erinomattain kuolleen uskon tunnustajat, jotka luulevat, että he makaavat Jeesuksen sylissä, koska he makaavat riettaan sylissä, imevät omia rintojansa ja luulevat imevänsä Jeesuksen rintoja. He soimaavat kristityitä hengellisestä ylpeydestä, vaikka he itse ovat semmoiset. He tekevät itsensä alhaiseksi ja nöyräksi suulla, mutta sydän on paksu ja paisunut. Ne ovat myös korkeat puut, joita kristityt tahtoisivat lyhentää, mutta eivät saata, niin kauan kuin he elävät itsepetollisuudessa.

Me ymmärrämme kaikista asianhaaroista, että korkeat puut ovat ylpeät ja suurelliset ihmiset, jotka eivät tahdo taipua oikeaan kristillisyyteen. Matalat puut ovat nöyrät ja katuvaiset sielut, joita Herra on aikonut korottaa. Kuivettuneet puut ovat suruttomat ihmiset, jotka saattavat tulla tuoreeksi ja viheriäiseksi, jos he totisen katumuksen ja parannuksen kautta tulevat kristityksi. Mutta viheriäiset puut ovat armoitetut sielut, jotka ovat istutetut juoksevan ojan reunalle. Mutta jos he lankeavat armontilasta, niin he tulevat kuivaksi puuksi. “Minä Herra olen korkean puun alentanut ja matalan puun ylentänyt, ja viheriäisen puun kuivannut, ja kuivan puun viheriäiseksi tehnyt. Minä Herra sen puhun ja minä myös sen teen.”

Me toivomme ja rukoilemme, että kaikki korkeat puut tulisivat matalammaksi, että kaikki matalat puut tulisivat korkeammaksi, että kaikki kuivettuneet puut rupeaisivat viheriöitsemään, että kaikki viheriäiset puut istutettaisiin juoksevan ojan reunalle, ja että he pysyisivät viheriäisyydessänsä syksyyn asti, että he kasvaisivat sen kaltaisia hedelmiä, jotka kelpaavat Istuttajalle, sen armonnesteen ja taivaallisen märkyyden kautta, joka viheriäisten puitten sydämessä on. Kuule kaikkien murheellisten sydänten rukous. Isä meidän j. n. e.

Me kuulemme meidän pyhästä evankeliumistamme, että Vapahtaja oli kutsuttu ruoalle yhdeltä fariseusten päämieheltä, joka oli ilmankin tehnyt pidot muille herroille, niin kuin korkeitten herrojen tapana on tehdä. Emme voi uskoa, että tämä korkea herra oli kutsunut Vapahtajan hyväntahtoisuuden tähden, eli rakkauden tähden, koska evankeliumin kirjoittaja ei maininnut mitään hänen kristillisyydestänsä. Eikä se ole uskottavaa, että tämä herra tahtoi tehdä Vapahtajalle kunniaa. Mutta se on paremmin uskottavaa, että fariseukset, jotka aina vartioitsivat Jeesusta, jos he löytäisivät jotakuta syytä hänestä, olivat kutsuneet Jeesuksen vieraaksi viekkauden tähden, että he saisivat hänet johonkin ansaan, jos hän tekisi eli puhuisi jotakin heidän lakiansa vastaan, että he pääsisivät kantamaan hänen päällensä esivallan edessä.

Me arvaamme sen evankelistan sanoista: he vartioitsivat häntä. Vaikka Jeesus tiesi heidän kavaluutensa, meni hän kuitenkin herrain pitoihin, koska hänet kutsuttiin. Herrat vartioitsivat Jeesusta, mutta Jeesus vartioitsi myös herroja. Koska hän näki, kuinka he valitsivat ylimmäisiä istuimia, rupesi hän puhumaan vertauksen kautta herrain ylpeydestä ja suurellisuudesta, josta meille tulee sovelias tila puhumaan luonnollisesta ja hengellisestä ylpeydestä.

Ensimmäinen tutkistelemus. Koskas häihin kutsuttu olet, niin älä istu ylimmäiseksi. Toinen tutkistelemus. Koskas kutsuttu olet, istu alimmaiseen sijaan. Antakoon Jumala armonsa, että kaikki kutsutut vieraat istuisivat alimmaiseen sijaan, että se suuri Herra, joka heitä kutsunut on, taluttaisi heitä ylemmäksi, että sillä tavalla kunnia tapahtuisi heille kutsuttujen keskellä.

Ensimmäinen tutkistelemus. Älä istu ylimmäiseksi. Fariseuksilla on sekä luonnollinen ylpeys että hengellinen ylpeys. Heillä on niin suuri maailman kunnia, että he istuvat ylimmäiseksi hääpöydällä. Ensiksi siveyden tähden, toiseksi kuolleen uskon tähden. Koska nimittäin maailman ihmiset kiittävät heitä toimellisuuden tähden, rehellisyyden tähden, kunniallisuuden tähden, vireyden tähden, viisauden tähden ja anteliaisuuden tähden, ovat he hyvässä arvossa pidetyt. Ja luulevat myös olevansa mahdolliset vieraat, koska he koreaksi laittavat itsensä ulkoapäin. Kaunistelevat itseänsä siveyden paidalla. Panevat omanvanhurskauden hameen päällensä. Käärivät silkkihuivin päänsä ympäri. Kurkistelevat sitten maailman ja oman lihansa peilissä, jonka rietas pitää heidän silmiensä edessä.

Koska maailman siveät huorat katsovat kuvaansa maailman ja lihan peilissä, ovat he omissa silmissänsä siveät ja kauniit kuin enkelit, vaikka sydän on täynnä riettautta, ahneutta, juopumusta, kirousta, kateutta ja murhaa. Tällä haamulla he tulevat häihin ja Herran ehtoolliselle, ja istuvat ylimmäisiksi, valitsevat parhaat istumapaikat seurakunnassa siinä luulossa, että koska maailma heitä kiittää ja ylistää, niin pitäisi heidän kelpaaman myös sille Herralle, joka heitä on kutsunut häihin.

Erinomattain ovat maailman herrat komeat ja koreat, koska he tulevat häihin. Siveys ja maailman kunnia on heissä niin suuri, että he asettavat itsensä ylimmäiseksi hääpöydällä. Niin kuin he ovat ylimmäiset maailmassa, luulevat he myös olevansa kelpaavaiset Jumalalle. Eivät he ole muka niin grouvit ja riettaat, kuin muutamat talonpojat. He ovat niin viekkaat peittämään huoruutensa, ahneutensa ja varkautensa maailman silmien edessä, vaikka he ovat siveät huorat, rehelliset varkaat ja raittiit juomarit. Eikä mahdu enää monen siveän herran jumalattomuus kätköön. Niin kuin nyt maailmassa eletään, ovat herrat ylimmäiset riettaan palveluksessa, ja huonompi väki ottaa heistä esimerkin.

Minä pelkään, että koska Isäntä tulee katsomaan vieraita, sanoo hän maailman siveille ja kunniallisille herroille: Istu alemmaksi ja anna tälle katuvaiselle ja murheelliselle sielulle sijaa. Ja niin tulee kaikille siveille huorille, rehellisille varkaille ja raittiille juomareille häpeä, koska heidän täytyy häpeällä mennä alemmaksi istumaan. Ja suurin osa heistä, jotka eivät ole ollenkaan syntiänsä tunnustaneet, taikka rikoksiansa katuneet, taikka jumalattomuuttansa kauhistuneet, taikka armoa kerjänneet, käsketään mennä ulos häähuoneesta syömään kynsiänsä hukkien ja metsän petojen kanssa. Siellä he saavat oksennuksiansa latkia, kaiken sen riettauden, jonka he täällä ovat oksentaneet ulos suustansa kristittyjen päälle. He ovat sylkeneet etikkaa sapella sekoitettuna kristittyjen päälle. Ja se sama myrkyllinen märkä rupeaa viimein karvastelemaan heidän suolissansa. Se kuolleen uskon liiva, joka on vuotanut heidän suustansa. Se vuotava pirun paska, jota he täällä ovat nielleet, koska he menivät suuta antamaan Vapahtajalle, on viimein polttava heidän sisällyksiänsä. Ja silloin täytyy heidän itkeä ja parkua iankaikkisesti.

Toinen tutkistelemus. Koskas häihin kutsuttu olet, niin mene alimmaiseen sijaan istumaan, niin että se, joka sinut kutsunut on, tulisi ja sanoisi sinulle: “Ystäväni, nouse ylemmäksi!” Me arvaamme kaikista asianhaaroista, että tämä istuminen alimmaiseen sijaan merkitsee hengellisessä tarkoituksessa nöyrää ja särjettyä sieluntilaa. Vapahtaja otti ainoastaan vertauksen fariseusten ylpeydestä ja komeudesta, koska heidän sydämensä oli niin paisunut, etteivät he ulkonaisestikaan saattaneet nöyryyttää itseänsä. Eivät he voineet kätkeä luonnollista ylpeyttänsä maailmankaan silmien edestä. Maailman tavallisuus on kuitenkin se, että hän, joka tuntee itsensä huonommaksi, istuu alimmaiseen sijaan vieraspidoissa.

Tästä maailman tavallisuudesta otti nyt Vapahtaja esimerkin, kuinka sen pitää oleman hengellisessä tarkoituksessa, että ihminen tuntee itsensä huonoimmaksi kristityksi. Hän menee alimmaiseen sijaan istumaan, koska häntä kutsutaan häihin. Hän tuntee mahdottomuutensa, niin kuin Johannes Kastaja sanoi olevansa mahdottoman päästämään Vapahtajan kengänrihmoja. Mutta kukas on niin nöyrä ja alhainen, muu kuin se, joka tuntee itsensä suurimmaksi syntiseksi.

Mutta tätä mahdottomuuden tuntoa ei ole armonvarkailla, jotka tyhjä suullansa ottavat kaiken maailman synnit päällensä, eivätkä sen tähden tunne yhtään kipua eli vaivaa heidän synneistänsä. He tunnustavat suulla, mitä sydän kieltää. He valehtelevat siinäkin asiassa ja uskottelevat itsellensä, että he ovat muka katuvaiset, koska käärmeen kyyneleet vuotavat heidän silmistänsä, eli koska he pitävät päätänsä kaltossa alttarin edessä. Silloin luulevat he, että he ovat nöyrät ja alhaiset Jumalan edessä.

Mutta älä mene valehtelemaan, armonvaras. Et sinä sen tähden ole ylimmäisessä paikassa istumassa, vaikka sinä teet itsesi murheelliseksi, vaan istu alimmaiseen sijaan hääpöydällä. Tule ensin murheelliseksi, kipeäksi, sairaaksi, raajarikoksi ja alas painetuksi. Ala ensinnä tuskassa ja omantunnon vaivassa huokaamaan, vaikeroitsemaan, valittamaan, huutamaan, konttaamaan ja kolkuttamaan taivaan oven päälle. Tule ensin niin huonoksi ja niin mahdottomaksi, ettet tohdi enää nostaa silmiäsi taivasta päin.

Silloin vasta olet sinä alimmaisessa paikassa istumassa, kussa kaikki nöyrät, katuvaiset, murheelliset ja särjetyt sydämet istuvat. Silloin tulee se, joka sinut kutsunut on ja sanoo: “Ystäväni, nouse ja istu ylemmäksi!” Nouse ja istu ylemmäksi! Tule istumaan Vapahtajan viereen, sinä Herran siunattu! Tule istumaan Jeesuksen oikealle puolelle Karitsan häissä. Jeesus, se suuri Isäntä, joka sinut kutsunut on sille suurelle ehtoolliselle, tahtoo sinulle osoittaa kunnian. Silloin tulee katuvaisille kunnia niiden edessä, jotka ynnä hänen kanssansa ovat atrioitsemassa taivaallisissa häissä.

Mutta kenelle tämä kunnia tapahtuu? Ei suinkaan tämä kunnia tapahdu niille, jotka käskemättä ja kutsumatta menevät istumaan ylimmäiseksi siveyden tervalakki päässä, ja omanvanhurskauden kaapu yllänsä, ja luonnollisen ylpeyden pöyhkyrin kanssa, josta karvat lentävät pöydän ympäri ja pilaavat vierasten ruokaa. Joka on vähäsen ihmisen tapoja oppinut, hänellä on tapana aina riisua päällimmäiset matkavaatteet porstuassa, ennen kuin hän menee saliin syömään. Mutta raaka talonpoika, joka ei ole ihmisen tapoja oppinut, ja semmoiset herrat, joilla on suuri ylpeys ja ylenkatse, tulevat turkin kanssa istumaan vieraspidoissa ja istuvat ylimmäiseksi. Niille sanoo se suuri Isäntä: “Ystäväni, istu alemmaksi ja anna tälle sijaa.” Sillä suuri ylpeys ei mahdu ollenkaan taivaan valtakuntaan. * Amen.

______________________________________

Alkuperäinen ja jäljennös / SKHS Kollerin kokoelma n:ot 19 ja 104 / Kansallisarkisto Helsinki / Molemmat käsikirjoitukset pahoin turmeltuneita ja vaikealukuisia.