N:o 54 20 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA

Voi sitä syntistä kansaa! Sitä kansaa suuresta pahasta teosta, sitä pahanilkistä siementä, niitä vahingollisia lapsia, jotka Herran hylkäsivät ja Israelin Pyhän pilkkasivat, ja poikkesivat takaperin. Jesaja 1, 4.

Näin sanoo Herra sille jumalattomalle kansalle, joka ei tee parannusta, vaikka niin paljon on saarnattu. Israelin kansa oli profeetta Jesajan aikana niin paljon pilkannut Jumalaa jumalattomalla elämällänsä, että Jumalan viha syttyi palamaan ja koko kansa annettiin vihollisen haltuun, koska heidän valtakuntansa hävitettiin ja heidän kirkkonsa poltettiin. Ja ne, jotka eivät tulleet sodassa tapetuksi, myytiin orjaksi. Eivätkä he vielä sittenkään tehneet parannusta, vaan sanoivat: “Ei Herra tee oikein meidän kanssamme.” Ja kun profeetat saarnasivat parannusta, sanoivat he: “Profeetat puhuvat tuuleen. Ei heillä ole Jumalan sanaa.”

Nyt saavat kaikki suruttomat ja paatuneet kuulla, kuinka heidän uskonsa veljet ovat ennen puhuneet. Koska kristityt varoittavat suruttomia tulevaisesta rangaistuksesta ja Jumalan tuomiosta, niin sanovat suruttomat: “Ei niillä ole Jumalan sanaa. Ne puhuvat tuuleen.” Onko sitten suruttomilla Jumalan sana suussa, koska he alkavat vannomaan ja sadattelemaan? Niillä ilmankin on oikea Jumalan sana, koska he huutavat: “Perkele ja saatana vieköön!” Profeetta Jesaja saarnasi juopuneita vastaan ja haukkui Israelin tyttäriä koreudesta ja huoruudesta. On siis juopumus ja huoruus ollut vallan päällä silloin, niin kuin nytkin.

Mutta tämänaikaiset juomarit ja huorat ajattelevat ilmankin: “Ei meille käy pahemmin kuin heille. Jos silloin on ollut juomareita ja huoria, ilmankin me saamme juoda ja huorata.” Mutta jos Jumala silloin on hirmuisesti rangaissut juomareita ja huoria, kyllä hän vielä nytkin rankaisee. Odottakaa vähän aikaa, te juomarit ja huorat, niin te saatte nähdä, mikä rangaistus teille tulee. Pilkatkaa hyvin Jumalaa, niin hän antaa teille taivaanvaltakunnan palkaksi! Juokaa, kirotkaa ja tapelkaa, niin te tulette autuaaksi!

Meidän toivomme on, että ne harvat sielut, jotka ovat koetelleet, mikä hirmuinen tuomio tulee katumattomille jumalanpilkkaajille, jotka ylenkatsovat sanan ja sakramentit, eivätkä tee parannusta armon ajassa, saavat kuulla pian huudon kaduilla ja kujilla: “Kaikki ovat valmiit. Tulkaa siihen suureen ehtoolliseen!” Mutta katumattomat ja omanvanhurskauden palvelijat, jotka eivät ole ottaneet häävaatteita päällensä, sidotaan käsistä ja jaloista, ja heitetään ulkonaiseen pimeyteen.

Mutta se suuri Ehtoollisenpitäjä tulee pian katsomaan vieraita. Ja kun hän tulee sisälle häähuoneeseen, niin kumartakaa teitänne hänen edessänsä ja rukoilkaa häntä sanoen: Isä meidän, j. n. e.

Evankeliumi Matteus, 22, 1-14.

Mitkä ne ovat, joille Kuningas suuttui? Juutalaisilla oli semmoinen usko, että Jumala ei saata olla vihainen heille, koska hän oli antanut heille semmoiset lupaukset Aabrahamista saakka. Ja sen tähden sanoivat juutalaiset: “Meillä on isä, Jumala.” Eivät he niin muodoin uskoneet, että heidän kaupunkinsa hävitetään. Juutalaiset olivat esitarkoituksessa ne suurelliset vieraat, jotka katsoivat ylen Kuninkaan palvelijoita. He katsoivat ylen profeetoita ja kristityitä, jotka tulivat heitä kutsumaan oikeaan katumukseen ja parannukseen.

Mutta ovatkos ainoastaan juutalaiset katsoneet ylen Kuninkaan palvelijoita? Minä näen semmoisia juutalaisia joka paikassa, jotka katsovat ylen, ei ainoastansa kristityitä, vaan myös Jumalan sanaa ja sakramentteja. He katsovat ylen kaikkia varoituksia ja uskovat, ettei Jumala saata olla heille vihainen, vaikka he juovat, kiroavat ja tappelevat, huoraavat ja varastavat. Yhtä hyvin he uskovat, että Jumala on armollinen, ja sanovat: “Kyllä armon ovi on auki meille. Ei Jumala ole niin kova, että hän meitä paiskaa helvettiin.”

Mutta onpa juutalaisilla ollut sama usko. Ja kuitenkin oli armon ovi niin suljettu, ettei Jumala enää armahtanut heitä, koska viholliset piirittivät heidän kaupunkinsa. Ja väärät profeetat saarnasivat sokealle kansalle: “Tässä on Kristus. Tässä on Messias.” Miksei Messias tullut heitä auttamaan, koska juutalaisilla oli niin vahva usko hänen päällensä? Sen tähden ei Messias tullut heitä auttamaan, että he lykkäsivät parannuksensa viimeiseen hetkeen asti.

Ja taitaa käydä kaikille niin, jotka lykkäävät parannuksensa viimeiseen hetkeen asti, että Jumala ei kuule heidän rukouksiansa. Tässä on juomareita, tässä on varkaita, tässä on huoria, jotka lykkäävät parannuksensa siihen asti, että armon ovi suljetaan kiinni. Tässä on armonvarkaita, jotka ilman katumusta omistavat itsellensä Jumalan armollisia lupauksia ja sanovat niin kuin juutalaiset: “Meillä on isä Jumala. Emme ole äpäröitä.” Tässä on omanvanhurskauden palvelijoita, jotka tulevat omilla vaatteilla häähuoneeseen, eivätkä ota häävaatteita päällensä.

Kaikille niille on Kuningas vihainen. “Ei heidän pidä maistaman minun ehtoollistani,” sanoo hän. On tässä myös fariseuksia, joilla on kirkkaat silmät näkemään kristittyjen vikoja. Ne ovat Jeesuksen ristin viholliset. Ne ovat oikeat murhamiehet, joiden kaupungin Kuningas polttaa. On tässä poislangenneita, jotka menivät kokonaan ulos häähuoneesta. Ne ovat suuttuneet Kuninkaan Pojalle ja rupesivat rakastamaan ihmisen poikia. Ne rupesivat huoraamaan maailman kanssa. Mitäs niille raukoille viimein tapahtuu, jotka ennen makasivat Jumalan Pojan sylissä, mutta nyt makaavat riettaan sylissä? Ne taitavat pian saada pitää häitä riettaan kanssa, koska he tulevat naaraspiruksi. Niistäpä vihollinen oikein tykkää. Ja niistä tulevat ne käärmeen siemenet, joita Johannes Kastaja on kauhistunut.

Onkos täällä nyt ketään, joka on mahdollinen istumaan Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivaan valtakunnassa? Taivaan Kuningas on tehnyt häät Pojallensa, ja on kutsunut vieraita. Mutta ne kunnialliset vieraat eivät ole tahtoneet tulla. Ainoastansa ontuvat, sokeat ja raajarikot, köyhät ja vaivaiset tulevat. Mutta ne kulkevat hitaasti. Muutamat konttaavat ja muutamat taluttavat toisiansa. Ja halvatuita kannetaan. Ja ne kunnialliset vieraat, jotka katsovat ylen Kuninkaan palvelijoita, nauravat ja pilkkaavat niitä, jotka ontuvat. He sanovat: “Tuommoisetkos ovat Kuninkaan vieraat? Sokeat, ontuvat ja raajarikot. Jos tuommoiset ovat taivaan valtakunnassa, niin emme tahdo sinne tulla.”

Tehkää, kuinka tahdotte, mutta semmoiset ovat nyt taivaan valtakunnassa. Itse piru nauraa ensinnä, koska hän näkee, että rammat hyppäävät niin kuin peurat Karitsan häissä. Ja riettaan huora istuu kruunu päässä Jumalan Pojan sylissä. Sitä piru nauraa ja sanoo: “Tuommoinenkos nyt on Jumalan Pojan morsian? Yksi naaraspiru, jonka kanssa minä olen huorannut elinaikani!”

Mutta koska tuo riettaan entinen huora avaa suunsa ja alkaa rietasta haukkumaan, ja muistelee koko maailmalle, mitä rietas on hänen kanssansa värkännyt, silloin suuttuu rietas ja aikoo ruveta kunniansa perään kysymään. Mutta taivaan enkelit tulevat Jumalan Pojan morsianta katselemaan. Ja nekin ihmettelevät, kuinka kauniiksi riettaan huora on tullut, sitten kuin hän rupesi Jumalan Poikaa rakastamaan. Iloitse ja riemuitse, Siionin tytär. Ja koettele kruunuasi, vaan pysy kammiossa siihen asti, kuin häät pidetään. Aamen.

_

1 jäljennös, Kollerin kokoelma nnumero 104, S K H S Kansallisarkisto Helsinki.

2 jäljennös. Aunon kokoelma. S K H S Kansallisarkisto Helsinki.