N:o 60 MARIANPÄIVÄNÄ

Minä saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet. Sinun pitää synnyttämän lapsia kivulla.

1. Moos. 3: 6

Nämä sanat puhui Herra Jumala meidän ensimmäiselle äidillemme Eevalle heti syntiinlankeemuksen jälkeen, sillä hän oli käärmeen kavaluuden kautta syönyt kielletyn puun hedelmästä ja antanut myös miehellensä, ja hänkin söi. Tällä suurella rikoksella Jumalaa vastaan, tuotti ihminen itsellensä, ei ainoastansa ajallista ja hengellistä kuolemaa, mutta myös iankaikkisen kuoleman. Tästä syystä Jumala närkästyi hänen ankarassa vanhurskaudessansa ja sanoi nämä yllämainitut sanat: “Minä saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet. Sinun pitää synnyttämän lapsia kivulla.” Niin kuin hän tahtoisi sanoa: “Sinä olet minun äänelleni kovakorvainen ollut, ja tottelematon minun sanalleni, niin sinun pitää kipua ja vaivaa kärsimän, koskas ihmisiä tuotat maailmaan synnyttämisen kautta.” Ja Herra Jumala sanoi vielä: “Sinun tahtosi pitää sinun miehesi alle annettu oleman, sillä hänen pitää sinun herranasi oleman.”

Tämä seuraa siitä, että vaimo saattoi rikoksen matkaan Jumalaa vastaan ja saattoi miehensä osalliseksi samasta rikoksesta. Sen tähden sai hän tämän orjuuden päällensä, että hänen pitää miehen tahdon alle annettuna oleman. Mutta että nyt vaimo on matkaan saattanut rikoksen ja kuoleman synnin kautta, niin on myös vaimon kautta tullut pelastus ja lunastus, nimittäin vaimon siemenen pitää rikki polkeman käärmeen pään, se tahtoo sanoa, maailman Vapahtaja, Jeesus Kristus, on syntyvä, joka on kukistava perkeleen vallan ja voiman, synnin, kuoleman ja helvetin. 1. Moos. 3: 15.

Tämä on ensimmäinen evankeliumin saarna Kristuksesta, jonka Herra Jumala julisti ihmisille Edenin paratiisissa sen jälkeen, kun he olivat rikkoneet häntä vastaan. Ja tämän evankeliumin on Aatami uskonut, ja kaikki pyhät vanhassa testamentissa. He ovat autuaaksi tulleet tämän lupauksen kautta Kristuksesta. Eikös meillä paremmin olisi syytä uskoa, koska lupaukset ovat täyttyneet, jotka julistettu on Moosekselta ja profeetoilta? Mutta tutkistelkaamme nyt luonnollisen synnyttämisen ja hengellisen synnyttämisen välillä, vanhan ja uuden ihmisen välillä, ulkonaisen ja sisällisen ihmisen välillä.

Koska luonnollisessa synnyttämisessä on suuri tuska vanhimmalla, eikö myös mahda olla suuri tuska vanhalla ihmisellä, ennen kuin uusi ihminen syntyy? Jos jollakin on kovempi tuska siinä luonnollisessa synnyttämisessä, kuin toisella, jos yksi äiti synnyttää helpommalla, kuin toinen, niin myös uusi ihminen, joka Jumalan jälkeen luotu on totisessa vanhurskaudessa ja pyhyydessä, saattaa helpommalla syntyä yhdellä kuin toisella. Jos esimerkiksi se ihminen, joka on saattanut itsensä varoa kylmästä, ettei maailman kylmä tuuli ole saanut pilata hänen ruumiinsa ja sielunsa rakennusta siinä määrin, että hän kokonansa turmeltuu sen jälkeen, kuin hän on hedelmälliseksi tullut siitä turmelemattomasta siemenestä, niin saattaa hän vähemmän hautumisen kautta synnyttää vähemmällä vaivalla kuin toinen.

Mutta yksi, joka on nuoruudesta asti elänyt kaikessa irstaisuudessa, kaikessa rivossa ja kaikessa synnillisessä teossa ja menossa, vaikka Jumalan Henki on monta kertaa hänessä tehnyt työtä siinä määrin, että hän olisi joskus seisahtanut synninjuoksussa, mutta ei sinne asti, että hän olisi pyörtänyt takaisin kadotuksen tieltä ja syntiensä kanssa tullut Jeesuksen tykö, vaan yhä enemmän ja enemmän syntiä tehnyt Jumalan armon päälle, ja tuottanut päällensä suuremman edesvastauksen, koska hän on Herran ääntä kuullut, mutta ylenkatsonut, niin tulee suurempi tuska sen vuoksi, että omanvanhurskauden perkele tahtoo hätyyttää mahdottomuuden kanssa, sekä synnintunnustuksessa että uskontunnustuksessa.

Siihen tulee sekä ahneuden- että myös kunnianperkele omanvanhurskauden perkeleelle avuksi, jotka rakentavat risuaidan, jonka tähden katuvainen ja synnin kanssa taistelevainen ihminen joutuu suureen prässiin, että hän kohta menettää, ei ainoastansa sen hengellisen, mutta myös luonnollisen tiedon ja ymmärryksen, ennen kuin nämä yllä mainitut viholliset laskevat hänet syntiänsä tunnustamaan ja sydämensä uhraamaan Jeesukselle totisen katumuksen, parannuksen ja elävän uskon kautta.

Mutta ei hän sitten enää muista vaivaansa, koska perkeleet ovat ulos ajetut Jeesuksen voiman kautta, vaan hän iloitsee ja riemuitsee siitä, että uusi ihminen on syntynyt, että Jeesus on elävänä hänen sydämessänsä, ja että hän saa nyt olla sen kanssa, joka kuolleista ylösnoussut on. Sillä se mies, jossa legioona perkeleitä ollut oli, seurasi nyt halulla Jeesusta, ja meni ilolla Jeesuksen käskystä saarnaamaan hänen naapureillensa ja kyläläisillensä, mitkä suuret rakkauden työt Jumala on tehnyt häntä kohtaan. Luuk. 8: 39. Mark. 5: 10. Niin tulivat monet kaupungit liikkeelle siitä, mitä hän sanoi.

Tämä on silloin tapahtunut luonnollisesti, mutta nyt se tapahtuu hengellisesti, koska perkeleet ajetaan ulos ihmisen sydämestä evankeliumin saarnan kautta. Koska Pyhä Henki nuhteli maailmaa apostolien suun kautta helluntaipäivän jälkeen, ja jotka silloin saivat pistoksen sydämeen, rupesivat kysymään: Te miehet ja veljet, mitä meidän pitää tekemän, että me autuaaksi tulisimme? Siihen vastasivat saarnaajat: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois. Ja jokainen teistä antakoon itsensä kastaa Jeesuksen nimeen syntien anteeksi saamiseksi, ja teidän pitää saaman Pyhän Hengen lahjan. Ap. t. 2: 58. Sillä Jeesuksen nimeen pitää saarnattaman parannusta ja syntien anteeksi antamista kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista. Luuk. 24: 47.

Ja koska Pietari saarnasi Korneliuksen huoneessa, niin lankesi Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat ja ottivat vastaan, niin ei ole enää yhtään erotusta juutalaisten ja kreikkalaisten välillä, mutta kaikki ne ovat yksi Jeesuksessa Kristuksessa, jotka uskovat, ja ovat tulleet ahtaan portin lävitse uuden syntymisen kautta, kuten opetuslapsille tapahtui Jeesuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemisen kautta, niin kuin Jeesus heille edelläpäin sanoi: Teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee. Te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi.

Koska vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli. Mutta koska hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enää muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan. Niin on myös teillä nyt murhe, mutta minä tahdon teitä jälleen nähdä, ja teidän sydämenne on iloitseva, ja ei kenkään ota teidän iloanne teiltä pois. Joh. 16: 20 - 22. Silloin Herran lunastetut palajavat ja tulevat sen kautta riemulla Siioniin, ja iankaikkinen ilo on oleva heidän päänsä päällä, ilon ja riemun he käsittävät, ja murhe ja huokaus pitää pakeneman. Jes. 35: 10.

Silloin rammat hyppäävät niin kuin peurat ja mykkäin kieli pakahtuu kiitokseen, sillä korvessa on vedet vuotava ja virrat erämaassa. Jes. 35. Ja Jumala on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, ja ei yhtään itkua pidä silleen oleman, ei myös kuolemaa pidä silleen oleman, ei myös kipu eikä huuto enää ole, sillä se ensimmäinen on mennyt. Ilm. 21: 4. Jes. 25: 8.

Koska me yhden ihmisen kautta kaikki olemme syntisiksi tulleet, ja synnin kautta on kuolema tullut kaikkien ihmisten päälle, koska kaikki ovat syntiä tehneet, niin on myös yhden ihmisen kautta iankaikkinen elämä tullut kaikille, jotka uskovat, sillä jokainen, joka uskoo Jeesuksen päälle, hän elää, vaikka hän olisi kuollut. Niin olemme siis Aatamin kautta syntiseksi tulleet, ja iankaikkisen kuoleman alaisiksi perisynnin kautta. Mutta Kristuksen kautta olemme perineet iankaikkisen elämän. Niin emme saa syyttää esivanhempiamme tottelemattomuuden tähden, koska olemme Kristuksen kuuliaisuuden kautta lunastetut iankaikkisesta kuolemasta. Iloitkaamme ja riemuitkaamme lakkaamatta. Amen.

______________________________________

Jäljennös / Lars Petter Jakobsson, Palohuornas 1863 / P. Raittilan kokoelma / Oulun Maakunta-arkisto /