N:o 62 HELLUNTAIPÄIVÄNÄ 1851 (AAMUSAARNA)

Luetun päiväsaarnan tekstin johdosta meidän pitää tällä hetkellä tutkistella Pyhän Hengen vaikutuksia oikeassa kristillisessä seurakunnassa.

Meidän täytyy kuitenkin puhua ensin pahan hengen vaikutuksista ja verrata niitä Jumalan Hengen vaikutuksiin, ennen kuin voimme ymmärtää, mitä Pyhän Hengen vaikutukset ovat. Pahan hengen vaikutuksista puhutaan monessa paikassa Pyhässä Raamatussa. Ne, jotka olivat pahojen henkien riivaamia, huusivat, repivät vaatteet päältään, henki heitti heitä tuleen ja toisinaan veteen. Näitä onnettomia ihmisiä kutsutaan tavallisesti raivopäiksi, hulluiksi, järjettömiksi, mielipuoliksi ja riivatuiksi, ja juutalaisilla sekä apostoleillakin oli se usko, että kaikki hullut olivat pahojen henkien riivaamia. Jos tämä luulo olisi johtunut taikauskosta, olisi Vapahtaja kyllä valistanut heitä asiain oikeasta tilasta. Mutta hän vahvisti heidän uskonsa, kun hän sanoi eräästä nuoresta miehestä, jolla oli kaatumatauti, että tämän lajin henget eivät lähde ulos muutoin kuin paastolla ja rukouksella.

Tämä oppi pahoista hengistä ja niiden vaikutuksista ihmisruumiissa sotii kokonaan maailman viisasten oppia vastaan, jotka väittävät, ettei pahoja henkiä ole olemassakaan, ja jos niitä olisikin, ei niillä ole mitään tekemistä ihmisen kanssa. Sen tähden kuulee hirvittäviä kirouksia kaduilla ja toreilla, missä perkeleen orjat ovat koossa. He eivät usko, että perkele on olemassa, vaikka heillä on monia tuhansia perkeleitä sisällään, joita he huutavat avuksi. Jos he voisivat kuvitella, että perkele hallitsee sekä heidän ruumistaan että sieluaan, niin he rukoilisivat epäilemättä Jumalaa, että hän vapahtaisi heidät perkeleen vallasta.

Jos eivät juuri kaikki ihmiset ole suorastaan pahojen henkien riivaamia, niin kaikki kääntymättömät ja uudestisyntymättömät ovat kuitenkin perkeleen hallussa, niin että perkele hallitsee kaikkia heidän ajatuksiaan, sanojaan ja tekojaan. Ihminen ei liikuta itse itseään, hänellä ei ole vapaata tahtoa hengellisissä asioissa, hänen täytyy palvella jompaa kumpaa niistä näkymättömistä valloista, jotka häntä hallitsevat. Kun ihminen suuttuu ja hän esimerkiksi antaa vihansa puhjeta ulos, niin hän on kokonaan perkeleen hallussa. Pahan hengen vaikutukset pakottivat kirjanoppineet ja fariseukset kiristelemään hampaitaan vihasta, kun Stefanus sanoi heille totuuden.

Pahan hengen vaikutukset ovat monenlaisia, kuten esimerkiksi kaikenlaiset paheet ja rikokset, joita ihminen tekee. Kaikki pahat ajatukset, sanat ja teot ovat perkeleen työtä ihmisessä. Mutta luonnollinen ihminen ei tunne, että hän on perkeleen hallussa. Hän ei tiedä, että perkele hallitsee häntä. Hän ei tunne yhtään perkelettä, ei sisällään eikä ulkopuolellaan.

Mutta heti kun Pyhä Henki alkaa vaikuttaa ihmisessä sanan kautta, silloin alkavat kaikki perkeleet liikkua sydämen pohjassa. Hän alkaa silloin tuntea pahoja ajatuksia, synnillisiä himoja ja pahoja haluja, joita hän ei ole koskaan aikaisemmin tuntenut. Jos nyt Pyhä Henki saa vaikuttaa voimallisemmin sanan kautta, silloin ihminen herää, ja silloin hän saa tuntea yhä enemmän, kuinka hirmuisesti perkele ahdistaa häntä. Nyt tulee hirmuinen sota ihmisessä toisaalta Pyhän Hengen ja toisaalta perkeleiden välillä. Perkele herättää kaikenlaiset pahat himot ja halut, hän haluaa ajaa ihmisen suuttumaan, varastamaan, valehtelemaan ja pettämään, tekemään huorin, ahnehtimaan ja kitsastelemaan, ylpeilemään, juomaan paloviinaa, ja niin edelleen.

Kaikkea sellaista hän teki luonnollisessa tilassaan, sillä perkele oli silloin sekä ruumiin että sielun herra. Ihmisen täytyi luonnollisessa tilassaan tehdä kaikkea, mikä oli perkeleelle mieleen. Yksi joi, toinen huorasi, kolmas varasti, neljäs tappeli, viides myi paloviinaa, kuudes oli ahne, seitsemäs oli ylpeä, kahdeksas pelasi korttia, yhdeksäs kävi tansseissa, kymmenes halusi koreilla, yhdestoista halusi olla kunniallinen ja maksaa ystäviensä puolesta. Kaikki nämä perkeleet, joita kutsutaan tavallisesti ihmisen kotosynneiksi eli helmasynneiksi, hallitsevat luonnollista ihmistä, yksi enemmän, toinen vähemmän, sen mukaan kuin yksi tai toinen perkele on saanut ihmisen valtaansa.

Kun nyt Pyhä Henki tulee ajamaan näitä perkeleitä ulos ihmisestä, silloin tulee hirmuinen sota perkeleen ja Pyhän Hengen välillä. Paha henki ei tahdo lähteä ulos ihmisestä. Hän ahdistaa ja vaivaa ihmistä kaikilla mahdollisilla tavoilla ennen kuin lähtee ulos hänestä. Niin kertovat evankelistat Matteus, Markus ja Luukas, että pahat henget kiusasivat kauheasti näiden henkien riivaamia ennen kuin Vapahtaja ajoi ne ulos. Pahat henget huusivat riivatun suun kautta, eli paha henki pakotti riivatun huutamaan.

Mutta nyt sanovat maailman ihmiset, jotka eivät tunne Hengen vaikutuksia, että ihminen, jolla on omantunnonvaiva, on pahojen henkien riivaama. He väittävät, että perkele herättää omantunnonvaivan. He pitävät ensin itsestään selvänä, että kaikki, jotka ovat kasteessa luopuneet perkeleestä, on myös vapautettu perkeleen vallasta, mutta joka joutuu omantunnonvaivaan, on uudelleen joutunut perkeleen haltuun. Ja perkele, joka näin ahdistaa ihmistä, täytyy ajaa uudelleen ulos, joko noitakeinoilla tai paloviinan avulla. Ja jos sokea joukko saisi elää ja kuolla siinä uskossa, että perkele ahdistaa ihmistä omantunnonvaivan kautta, niin ei monikaan sielu tulisi autuaaksi.

Mutta nyt me olemme saaneet Jumalan Sanan kautta paremman selityksen omantunnonvaivoista kuin koskaan aiemmin. Me tiedämme nyt, että omantunnonvaiva on tosin pahojen henkien vaikutus, jotka olivat aiemmin hallinneet ihmistä mutta joiden täytyi lähteä ulos ihmisestä Pyhän Hengen armovaikutusten kautta. Sen tähden juuri, että niiden täytyi lähteä ulos, ne vaivaavat ihmistä hirmuisesti. Pahat henget pakottavat ihmisen huutamaan, aivan kuten evankelistat kertovat niistä, jotka olivat pahojen henkien riivaamia. Nyt on tapahtunut usein, että monet ovat juuri näiden omantunnonvaivojen aikana saaneet tuntea armonmerkin. Se merkitsee juuri, että Vapahtaja repi juuri siinä silmänräpäyksessä pahan hengen ulos ja ihminen tuli sovinnon kautta vapaaksi perkeleen vallasta.

Mutta on merkillepantavaa, että moni ei saa kovaa omantunnonvaivaa, vaan heillä on ainoastaan levoton omatunto monta Herran vuotta ilman että he pääsisivät sen pidemmälle herätyksessä ja synnin katumuksessa. Muutamilla on ainoastaan paha omatunto olematta silti heränneitä. Joka tapauksessa paha omatunto ja levoton omatunto on myös Pyhän Hengen muistutus ajatella autuuttaan eikä syöksyä villipedon lailla pohjattomuuteen.

Mutta ihminen on useimmiten itse syypää siihen, että omatunto pääsee uudestaan nukkumaan, tai että hän unohtaa kaiken ja muuttuu yhtä iloiseksi ja hilpeäksi kuin ennen, eli kevytmielisyys ja suruttomuus saavat yliotteen, ja sellaisesta ihmisestä tulee seitsemän kertaa pahempi kuin hän on ennen ollut. Sillä entisessä luonnollisessa tilassaan hän palveli tosin perkelettä, mutta hän ei tiennyt vielä hengellisestä vihasta ennen kuin hän tuli kosketuksiin elävän kristillisyyden kanssa. Silloin vasta alkoi perkele oikein potkia kristillisyyden vihollisissa, kun he saivat nähdä kristillisyyden eli Pyhän Hengen vaikutuksia. Juutalaisilla oli hengellinen viha Vapahtajaa kohtaan, ja he kiristelivät hampaitaan vihasta, kun Stefanus nuhteli heitä, että he seisovat Pyhää Henkeä vastaan.

Juuri niin ilmenee perkeleen viha kristityitä kohtaan uskottomien sydämessä. Kun Pyhä Henki nuhtelee heitä synnistä kristittyjen suun kautta, silloin kihisee käärmeenmyrkky kaikkien niiden suonissa, jotka vihaavat elävää kristillisyyttä. Se viilsi heidän sydämiään, kun Stefanus sanoi heille, että he seisoivat Pyhää Henkeä vastaan. Ja niin kuin kuninkaan huora ei voinut saada omantunnonrauhaa ennen kuin Kastajan pää tuotiin vadilla, eivät tämänaikaiset vihollisetkaan voi saada omantunnonrauhaa ennen kuin he saavat tyydyttää verenjanonsa ja huuhtoa janoista kurkkuaan kristittyjen verellä. Niin on käynyt kaikkina aikoina, että missä ikinä elävä kristillisyys on ilmestynyt, on perkeleen joukko ollut vimmoissaan hengellisestä vihasta kristityitä kohtaan.

Pyhä Henki ilmestyi helluntaipäivänä yliluonnollisena voimana, joka antoi apostoleille kyvyn puhua vierailla kielillä, ja tämä ihmeellinen kyky ei ole nytkään täysin loppunut. Mutta kansaan vaikutti varsinkin se voimallinen nuhdesaarna, jonka Pietari piti helluntaipäivänä. Vapahtaja sanoo nimenomaan, että Pyhä Henki nuhtelee maailmaa synnin tähden, vanhurskauden tähden ja tuomion tähden. Tämä on Pyhän Hengen varsinainen virka, nuhdella maailmaa, mutta tätä Pyhän Hengen virkaa maailma ei voi sietää. Perkeleen joukko joutuu suunniltaan, kun Pyhä Henki nuhtelee heitä, ja sama perkeleen joukko ei voi saada omantunnonrauhaa ennen kuin se saa laskea verta kristittyjen suonista.

Kristillisessä seurakunnassa Pyhän Hengen virka on lohduttaa. Pyhä Henki antaa kristityille voimaa ja rohkeutta sotimaan lihaa, saatanaa ja maailmaa vastaan. Pyhä Henki virvoittaa kristittyjen uskon, rakkauden, kärsivällisyyden ja toivon. Hän valaisee heitä ja opettaa heitä ymmärtämään oikein Jumalan Sanaa. Nämä ovat nyt tärkeimmät Pyhän Hengen vaikutukset, mutta maailman sokea joukko tyhmistyy peräti, kun se saa nähdä Pyhän Hengen vaikutuksia. Se ei käsitä aluksi, mikä voima täyttää kristittyjen sydämet. Se alkaa pilkata Pyhän Hengen vaikutuksia. Osa arvelee, että kristityt ovat täynnä makeaa viinaa. Mutta tämä näköharha ei kestä kauan.

Kun suruton joukko saa kuulla Pietarin nuhdesaarnan, se saa pistoksen sydämeensä ja alkaa kantaa huolta sielunsa autuudesta. Mutta kun kristillisyys alkaa levitä laajemmalle, se alkaa herättää ylimmäisten pappien huomiota. Nämä eivät voi pitää Pyhän Hengen vaikutuksia muuna kuin kerettiläisyytenä ja hurmahenkisyytenä. Suuri maailma vihaa ja vainoaa siis kristityitä, ja ylimmäiset papit ovat kristillisyyden kiukkuisimmat viholliset. Ensin, ennen kuin vaino oli päässyt alkuun, Pietarin ja Johanneksen oli saatava nuhteet suurelta kirkkoneuvostolta. Heitä kiellettiin ankarasti saarnaamasta ristiinnaulitusta Jeesus Nasaretilaisesta. Mutta kun he eivät kuitenkaan lakanneet saarnaamasta samalla tavalla kuin ennen, silloin täytyi perkeleen ja hänen kätyreidensä tarttua kiviin tai kirveeseen ja miekkaan hävittääkseen kristillisyyden heti alkuunsa.

Mutta mitä enemmän kristityt kärsivät vainoa Jeesuksen nimen tähden, sitä rohkeampia heistä tulee menemään kuolemaan uskonsa tähden. Pyhä Henki on siis antanut kristityille rohkeutta ja voimaa kärsimään vainoa ja pilkkaa Jeesuksen nimen tähden. Ja me toivomme, ettei Pyhä Henki ole vielä hylännyt niitä harvoja sieluja, jotka rukoilevat oikeassa ja elävässä uskossa Vapahtajaa.

Mutta voi miten harvoja ne ovat verrattuna maailman suureen joukkoon, joka tekee pilkkaa kristittyjen varoituksista ja kyynelistä. Maailman suuri joukko teki jo ensimmäisenä helluntaina pilkkaa Pyhän Hengen vaikutuksista, ja niin on käynyt kaikissa paikoissa, missä Pyhä Henki on alkanut vaikuttaa muutosta ihmissydämessä. Maailma on ivannut, pilkannut, vihannut ja vainonnut Pyhää Henkeä, ja kristittyjen täytyi maksaa verellään uskonsa ja rakkautensa Vapahtajaa kohtaan. Täyttäköön nyt totuuden ja armon henki kristinuskovaisten sydämet uskolla, toivolla ja kärsivällisyydellä loppuun asti, ja antakoon meidän tuntea Pyhän Hengen voimaa lohduttaa haavoitettuja sydämiä ja johdattaa meitä kaidalla tiellä, joka vie elämään. (Amen).

________________________________________

Alkuperäinen ruotsinkielinen / A. Merikallion kokoelma / Oulun maakunta-arkisto /