N:o 64 JOHANNEKSEN PÄIVÄNÄ 1856 (EHTOOSAARNA)

Ääni sanoo: saarnaa. Ja hän sanoi, mitä minun pitää saarnaaman: Kaikki liha on ruoho, ja hänen hyvyytensä niin kuin kedon kukkanen. Ruoho kuivuu ja kukkanen lakastuu, sillä Herran henki puhalsi siihen. Kansa tosin on ruoho. Ruoho kuivettuu, ja kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti. Jesaja 40: 6 - 8.

Mitä profeetta Jesaja päivän epistolassa puhuu ruohosta ja kukkasista, kuuluu hengellisiin niin hyvin kuin maallisiin. Ei ainoastansa ihmisen ruumis ja ulkonainen kauneus ole niin kuin ruoho, joka pian kuivettuu, vaan myös hänen hyvyytensä on niin kuin kedon kukkanen, joka lakastuu.

Jos profeetta hyvyyden kanssa ymmärtää maallisen hyvyyden, niin se menee pois ja lakastuu niin kuin kukkanen. Jos profeetta ymmärtää tässä paikassa hengellisen hyvyyden, niin sen pitäisi pysymän enemmän aikaa. Jos ei kesä olisi niin lyhykäinen pohjan maalla. Mutta vihollinen tahtoo viedä sekä maallisen että hengellisen hyvyyden, jos ihminen ei valvo sen hyvyyden ylitse. Vihollinen panee hänet pian haaskaamaan Jumalan armoa, jos tuhlaajapoika ei pysy Isän huoneessa, vaan menee vieraalle maalle. Mutta on uskottavaa, että ihmisen hyvyyden kanssa ymmärretään maallista hyvyyttä, niin kuin ruokaa, juomaa, terveyttä ja ruumiin voimia ja muuta sen kaltaista. Kaikki nämä vertaukset ovat itsestänsä selvät, eivätkä tarvitse niin paljon selitystä, sillä jokapäiväinen koettelemus todistaa, että ihmisen hyvyys on niin kuin kedon kukkanen, joka pian katoaa.

Ja jos nyt kaikki ihmiset ajattelisivat nuoruutensa aikana, että heidän hyvyytensä on niin kuin kukkanen kedolla, joka Juhannuksen aikana on kauneimmassa kukoistuksessa, mutta on jo elokuussa lakastunut, niin he mahtaisivat Juhannuksen aikana hakea iankaikkisuuden kukkasia, jotka eivät muuta väriänsä. Katsokaa, kuinka pieni lapsukainen ihastelee katsellessaan ensimmäisiä kevätkukkasia. Hän tekee niistä kruunuja ja kransseja, mutta raavas ihminen paskantaa niiden kukkasten päälle, eikä pidä niistä mitään, sillä hänen sydämensä on tarttunut maailmaan. Hän katsoo sen koreuden päälle, jonka maailman konstimestarit ovat tehneet vaatteitten päälle. Ei hän ymmärrä enää siitä koreudesta mitään, jonka Jumala on maalannut viheriöitsevän niityn päälle. Katsokaa kukkasia kedolla, kuinka ihanasti he leitsottavat. Eivät he kudo eivätkä kehrää. Kuitenkin Salomo, se suuri herra, ei ollut yhdenkään niiden vertainen kaikessa kunniassansa.

Mutta kukkanen lakastuu. Kukkasten kauneus ja koreus katoaa pian. Niin myös ihmisen kauneus ja koreus loppuu pian. Ei ole monta kymmentä ajastaikaa kulunut, ennen kuin nuoruuden kauneus ja miehuus on loppunut. Jos ei uskovaisilla olisi parempaa elämää odotettavana, kuin tämä lyhykäinen ja vaivalloinen elämä, niin olisi paras Jobin kanssa sanoa: Ihminen on luotu onnettomuuteen, niin kuin lintu lentämään. Eli niin kuin Paavali todistaa: Jos meillä ainoastaan tässä elämässä olisi toivo Kristuksen päälle, niin me olisimme viheliäisemmät kaikkia muita luontokappaleita. Sillä ei suinkaan kristityillä ole hauskaa maan päällä, joidenka pitää oleman alinomaisessa sodassa ja kilvoituksessa perkeleen, maailman ja oman lihan kanssa.

Mutta, Jumalan kiitos, kristityillä on se toivo ja uskallus Jumalaan, että iankaikkisuuden kukkaset kasvavat heidän hautansa päällä, jos he vireästi poimivat niitä ja istuttavat ne iankaikkisuuden ihanalle rannalle. Jos he, niin kuin pienet lapsukaiset, tekevät iankaikkisuuden kukkasista kruunuja ja seppeleitä. Maallinen kukkanen lakastuu. Ihmisen kauneus ja miehuus loppuu, mutta ne kukkaset, jotka kasvavat iankaikkisuuden ihanalla rannalla, eivät varise eivätkä muuta väriänsä. Etsikää, etsikää, lapsukaiset, hakekaa iankaikkisuuden kukkasia. Koska te tulette kotia, saatte tehdä kruunuja niistä ja panna ylös korkean katon alle Johanneksen syntymäpäivänä.

Johanneksen kukat ja Pietarin kukat kasvavat vielä pohjan maalla. Ja orjantappuran punaiset ruusut näkyvät siellä ja täällä enon rannalla kuivassa paikassa. Orjantappurakruunu on tehnyt lukemattomat haavat Jeesuksen päähän, joista veri on vuotanut. Siitä tulevat ne punaiset ruusut, jotka orjantappuran ruusuiksi kutsutaan. Ja koska nyt Juhannuksen aikana kaikki kukkaset ovat puhkeamaisillaan, vaikka kylmyys tahtoo niitä estää kasvamasta, pitäisi meidän rukoileman, että Herra antaisi armollisen aurinkonsa paistaa niitten päälle, ja antaisi kastetta taivaasta, että Johanneksen kukat kasvaisivat ja orjantappuran ruusut levittäisivät punaiset ruusut, ja iankaikkisuuden kukkaset, jotka eivät muutu, istutettaisiin meidän hautamme päälle, koska kaikki maalliset kukat lakastuvat. Kuule, orjantappuroilla kruunattu Kuningas, murheellisten, katuvaisten ja alaspainettujen rukous. Isä meidän j. n. e.

Me kuulimme meidän pyhästä evankeliumistamme, kuinka Sakaria täytettiin Pyhällä Hengellä ja ennusti, mitä varten Johannes oli syntynyt maailmaan, nimittäin valmistamaan tietä Herralle, ja antamaan autuudentunnon kansalle heidän syntiensä anteeksisaamiseksi, ja valaisemaan niille, jotka pimeässä ja kuolon varjossa istuvat. Seuraavaisesti siitä pitää meidän tällä armon hetkellä perään ajatteleman ja tutkisteleman ensiksi, kuinka Johannes valmistaa tietä Vapahtajalle. Toiseksi, kuinka hän antaa autuuden tunnon syntien anteeksisaamisen kautta. Kolmanneksi, kuinka hän on tullut valaisemaan niille, jotka pimeässä ja kuolon varjossa istuvat. Herra antakoon voimaa ja väkevyyttä tienvalmistajalle, autuudentunnon antajalle ja kuolemanvarjon hajottajalle.

1. Kuinka Johannes valmistaa tien Vapahtajalle? Profeetat olivat ennen vanhassa testamentissa valmistaneet tien Vapahtajalle, mutta maailman tuisku ja rajuilma oli ottanut tämän tien pois, ettei tuntunut enää tolaa. Johanneksen syntymän aikana ei ollut monta sielua, jotka noudattivat tätä tolaa. Iankaikkisuuteen matkustavaiset olivat eksyneet pois ja vaelsivat aivan vääriä teitä. Muutamat harvat sielut, esimerkiksi vanha Simeon ja Hanna profetissa, Josef ja Maria, tunnustelivat jaloillansa tätä vanhaa tolaa, mutta hidas oli niiden kulkeminen ja matkustaminen.

Johannes tuli nyt tätä tietä valmistamaan. Mutta raskaalla tunnolla täytyi hänen valmistaa tätä tietä, sillä rietas oli vierittänyt tien päälle isoja kiviä, kantoja, hirsiä ja juurakoita. Vuoret ja kukkulat olivat molemmin puolin tietä, joista kaikenlainen roska, lika ja loka oli vierinyt laaksoihin. Siihen vielä rapakkojänkät, joissa ihminen vajoaa mutaan, kussa ei pohjaa ole. Niitten täyttämiseksi tarvitaan monta sataa kuormaa kiviä, ennen kuin ne rupeavat kantamaan.

Tässä on työtä, ja tässä on vaivaa tien valmistajalle. Tuskin hän saa kahta kyynärää päivässä valmiiksi. Johanneksen täytyi ensinnä saarnata lakia omantunnon heräykseksi. Ja ne, jotka hänen saarnansa kautta heräsivät, kastoi hän Jordanin virrassa, ja he tunnustivat syntinsä. Mutta vuoret ja kukkulat rupesivat vastaamaan. Ylimmäiset papit, kirjanoppineet ja fariseukset kysyivät Johannekselta: “Kukas olet? Oletkos Kristus?” Maailman herrat rupesivat varsin moittimaan Johanneksen kovia saarnoja, koska hän tuomitsi heitä, ja haukkui heitä kyykäärmeen sikiöiksi. He sanoivat, että Johanneksella on perkele. Hän on hengellisessä ylpeydessä.

Mutta tietä hän kuitenkin valmisti Herralle Jeesukselle lain saarnaamisen kautta. Ja niille, jotka heräsivät laista, osoitti hän sormellansa Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnit. Mutta luuletteko, että niitä oli paljon, jotka silloin heräsivät? Siinä kansanpaljoudessa olisi pitänyt olla monta tuhatta herännyttä. Mutta me kuulemme, ettei ollut enempi kuin 500, jotka saivat nähdä Vapahtajan hänen ylösnousemisensa jälkeen. Ja ne 500 olivat ilman epäilemättä seuranneet Jeesusta Galileasta. Jos ne ovat kaikki heränneet Johanneksen lakisaarnoista, se on meille tietämätöntä. Mutta sen me arvaamme varsin kaikista asian haaroista, että ne, jotka ovat oikein heränneet, eivät ole saattaneet mennä muualle kuin Jeesuksen tykö.

Muutamat olivat jo takaisin menneet ja heittäneet seuraamasta Jeesusta, koska hän puhui heille muutaman kovemman sanan. Ja niin se näkyy vielä nytkin tapahtuvan, että moni, joka on alkanut seuraamaan Jeesusta, kääntää hänelle selkänsä, koska kovemmat kiusaukset kohtaavat. Eivät ne raukat jaksa luopua maailmasta. Eivät ne jaksa kilvoitella. Ei ole valvominen, ei ole itsensä kieltäminen, ei ole sota ja kilvoitus. Niille tulee pitkäksi ja vaivalloiseksi tämä matkustaminen maailman korvessa.

Niin pian kuin huoruuden perkele rupeaa liikkumaan lihassa, ylen antavat he taivaallisen Ylkämiehensä ja tarttuvat maailmaan. Ei ole siis monta sielua, jotka kostuvat ylösastumisen vuorelle. Katsokaa perään, te harvat sielut, jotka vielä seuraatte Jeesusta ja hänen opetuslapsiansa, kuinka te kostuisitte ensinnä ylösnousemisen mäelle, kussa Jeesus on ristiinnaulittu, ja sitten taivaaseen astumisen vuorelle, kussa enkeleitten lupaus on annettu niille, jotka katsovat ylös taivaaseen.

Te Galilean miehet! Mitäs te katsotte ylös taivaaseen. Tämä Jeesus, joka on teiltä ylös otettu taivaaseen, on tuleva, niin kuin te hänen menevän näitte. Te Galilean miehet, jotka nyt olette erotetut Jeesuksen näkyväisestä näkemisestä. Ovatkos enkelit sanoneet teille, ettei sovi teidän katsoa ylös taivaaseen? Ovatkos enkelit teille sanoneet, että teidän pitää katsoman alas maahan? Eivät ole enkelit sanoneet: Älkää katsoko ylös taivaaseen, vaan he ovat kysyneet: Mitä te katsotte ylös taivaaseen? Enkelit ovat luvanneet, että Jeesus on sieltä tuleva, niin kuin te hänen menevänkin näitte. Uskokaa, te Galilean miehet, että hän on sieltä tuleva, ja tulee pian noutamaan omiansa pois. Pyörtäkää ylösastumisen vuorelta ilolla ja riemulla Jerusalemiin, ja saarnatkaa evankeliumia, odottaen joka päivä, joka hetki, että Jeesus tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

2. tutkistelemus. Johannes on tullut antamaan autuuden tunnon kansalle syntien anteeksisaamisen kautta. Koska Johannes on valmistanut tietä ihmisen sydämeen kunnian Herralle kovan lakisaarnan kautta, josta muutamat ovat heränneet synnin unesta, ja ovat alkaneet murhetta pitämään heidän sieluistansa, silloin ovat myös synnit tulleet raskaaksi tunnon päällä. Ja nämä synnit painavat heränneitä helvettiin, jos ei tule lupaus syntien anteeksisaamisesta. Ei tule heränneille autuuden tunto, jos he eivät saa syntejä anteeksi. Mutta kukas niille nyt synnit anteeksi antaa, koska ylimmäiset papit, kirjanoppineet ja fariseukset eivät anna heränneille syntejä anteeksi, mutta suruttomille ja armonvarkaille kyllä antavat synnit anteeksi.

Jos ihmisen Poika maan päällä vakuuttaa katuvaisia, murheellisia ja epäileväisiä syntien anteeksisaamisesta, jos ihmisen Poika sanoo halvatuille: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi, niin papit, kirjanoppineet ja fariseukset sanovat: Tämä pilkkaa Jumalaa. Kenen siis pitää antaman halvatuille synnit anteeksi, jos ei ihmisen Poika, joka on tullut syntisiä vapahtamaan ja autuaaksi tekemään?

Johannes ei tullut syntisiä paiskaamaan helvettiin, mutta hän on tullut antamaan kansallensa autuudentunnon syntien anteeksisaamiseksi. Niin pian kuin synnit rupeavat vaivaamaan ja tulemaan raskaaksi tunnon päälle, osoittaa Johannes sormellansa Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnit. Ja ne Johanneksen opetuslapset, jotka tämän osoittamisen jälkeen rupeavat seuraamaan Jeesusta, saavat syntinsä anteeksi ja pääsevät autuudentuntoon. Mutta ne onnettomat sielut, jotka eivät seuraa Jeesusta, vaan menevät yhdeksän spitalisen kanssa maailmaan, eivät saa syntejänsä anteeksi, vaikka he vielä uskoisivat, niin kuin juutalaiset, että Jumala on heidän Isänsä.

Monta on niitä tällä ajalla, jotka uskovat, että Jumala on heidän Isänsä, vaikka he eivät ole tulleet autuuden tuntemiseen syntien anteeksisaamisen kautta. Ja moni, joka on kerran saanut syntinsä anteeksi, on jälkeen ottanut synninkuorman päällensä ja alkanut itse kantamaan. Ja monta on myös alkanut syntiä tekemään Jumalan armon päälle, joidenka synnit eivät ole anteeksi annetut, mutta pidetyt.

Ne ensin mainitut ovat armonvarkaat, jotka eivät koskaan ole syntejänsä anteeksi saaneet, vaikka he niin luulevat. Ne eivät tykkää ollenkaan Johanneksen lakisaarnoista, sillä ne sanovat, että Johanneksella on perkele. Ne erottavat itsensä opetuslasten seurasta. Eivät ne seuraa Johannesta, eivätkä ne seuraa Kristusta. Ne sopivat parhaiten maailman kanssa, ja riitelevät Kristuksen kanssa ja sanovat: Meillä on Isä, nimittäin Jumala. Mutta Kristus sanoo heille: Te olette siitä isästä perkeleestä.

Mutta toinen joukko, jotka ovat ottaneet synninkuorman kantaakseen, on epäuskon vangit, jotka istuvat kuoleman varjossa, eivätkä tahdo katsoa Jumalan Karitsan päälle, joka pois ottaa maailman synnit, vaan he katsovat omanvanhurskauden päälle, joka panee kiviä kuorman päälle ja ahdistaa katuvaisia sieluja metsään, niin etteivät he tohdi ollenkaan katsoa uskon alkajan ja päättäjän päälle. Siitä syystä omavanhurskaus väsyttää heitä, niin etteivät he jaksa enää kantaa Jeesuksen ristiä. Nämä epäuskon vangit istuvat tosin kuoleman varjossa, eivätkä näe elävien maata.

Mutta jos joku ihmisen Poika sanoisi halvatulle: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi, niin eivät he usko. Johannes Kastaja ei ole tullut niitä haukkumaan, vaan antamaan niille autuudentunnon syntien anteeksisaamiseksi. Ja meidän toivomme on, että he rupeavat viimein seuraamaan Jeesusta ja katsomaan sen Ristiinnaulitun päälle, eli sen Jumalan Karitsan päälle, joka pois ottaa maailman synnit, jonka Johannes on näyttänyt murheellisille, katuvaisille, epäileväisille ja raskasta synninkuormaa kantavaisille.

Katsokaa Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnit, te epäileväiset, epäuskoiset, omanvanhurskauden kanssa taistelevaiset, synnin kuormalta alas painetut. Jumalan Karitsa pois ottaa maailman synnit. Kantakaa teidän kuormanne Jeesuksen ristin juureen ja älkää kantako sitä lohikäärmeen ristin juureen. Ne, jotka ovat puhdistetut lohikäärmeen veressä, ovat kantaneet kuormansa lohikäärmeen ristin juureen. Mutta ne eivät ole tulleet autuuden tuntemiseen, eivätkä tule tässä eikä tulevaisessa maailmassa autuuden tuntemiseen.

3. tutkistelemus. Johannes on tullut valaisemaan niille, jotka pimeässä ja kuoleman varjossa istuvat. Suuri pimeys oli maan päällä, koska Johannes tuli saarnaamaan parannusta. Ei ainoastansa väärä autuuden järjestys, joka papeilta edespantiin kansalle, jonka kautta kansa oli niin opetettu luottamaan oman pyhyytensä päälle, ettei syntisenä pidetty muita kuin portot ja publikaanit, joilla oli tosin karkea ja jumalaton elämä, mutta ei kuitenkaan niin hillitön jumalattomuus kuin täällä monessa paikassa nähdään.

Eivät portot ja publikaanit ole juomarit olleet, eikä sapatin rikkojat, niin kuin täällä, kussa pyhäpäivänä palloa lyödään, ja korttia. Ei pidä sinun löytämän semmoisia turhuuden välikappaleita nimitettynä Raamatussa. Se synnillinen kauppa, jota pidettiin temppelin ympärillä, oli vastoin lakia. Sen tähden otti Vapahtaja ruoskan, ja ajoi ulos temppelistä kaksijalkaisia ja nelijalkaisia luontokappaleita. Mutta tunnossa oli myös hirmuinen sokeus, koska ei ollut yhdelläkään tunto herännyt. Kaikki papit saarnasivat omasta tekopyhyydestä, mutta he eivät saarnanneet katumuksesta mitään. Kristuksesta eli tulevaisesta Vapahtajasta saarnattiin harvoin, mutta sillä lailla, että hänen piti tuleman maalliseksi Vapahtajaksi ja paneman kaikki valtakunnat allensa. Kaikki tosin odottivat tulevaisen Vapahtajan tulevan niihin aikoihin, mutta he luulivat, että hänen piti lunastaman juutalaisia roomalaisten alta, mutta ei perkeleen vallan alta. Sillä eivät he tunteneet, että koko ihmisen sukukunta oli perkeleen vallan alle joutunut.

Koska nyt Johannes Kastaja lakisaarnan kautta rupesi herättämään ihmisiä ylös synnin unesta, kuuluivat Johanneksen kovat lakisaarnat, niin kuin koira olisi haukkunut. Se oli niin outo ääni, että papit rupesivat kysymään Johannekselta: “Kukas olet? Oletkos Kristus, vai oletkos Elias?” Ja viimein he sanoivat: “Johanneksella on perkele. Hän on hengellisessä ylpeydessä.” Se on arvattavaa, että Johannes ei saattanut yhtä haavaa ylösvalaista koko kansaa. Mutta ne harvat sielut, jotka heräsivät Johanneksen lakisaarnoista saivat ylösvalaistuksen. Ne sielut, sanon minä, jotka istuivat hengellisessä pimeydessä, saivat semmoisen ylösvalaistuksen, että he rupesivat syntiänsä tunnustamaan. Pimeyden työt tuotiin valkeuteen. Ne rupesivat parannusta tekemään. Ja ne, jotka kuoleman varjossa olivat, nimittäin epäileväiset sielut, eli epäuskon vangit, niille hän näytti sormellansa Jumalan Karitsan, joka pois ottaa maailman synnit.

Mutta eivät kaikki epäuskon vangit ja kuoleman varjossa olevaiset viitsi katsoa hänen päällensä, vaan he katsovat enemmin syntiensä paljouden päälle, ja oman huonoutensa päälle, kuin Jumalan Karitsan päälle, jonka verisuonia he ovat avanneet synnin terävällä puukolla, eivätkä viitsi kuitenkaan korjata Jumalan Karitsan verta saastaiseen astiaan, mutta puhtaaseen astiaan voisivat he korjata. Moni arvelee näinäkin aikoina, että synti siitä taitaa tulla, jos luontokappaleen veri vuotaa maahan. Mutta eivät ne tunne, kuinka suuri synti siitä tulee, että Jumalan Karitsan veri hukkaan juoksee maahan.

On täälläkin semmoisia kuoleman varjossa istuvaisia, joilla ei ole turvaa taivaaseen eikä maailmaan. Jotka eivät viitsi korjata Jumalan Karitsan verta saastaiseen astiaan. Mutta puhtaaseen astiaan voisivat he korjata. Te kuoleman varjossa istuvaiset ja epäileväiset sielut! Kuinka kauan te tahdotte istua kuoleman varjossa epäuskon vankina, kussa ette saa nähdä armon auringon valoa? Eiköpä Johannes ole näyttänyt teille sormellansa Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnit? Kuinka kauan te tahdotte istua kuoleman varjossa, te Jumalan Karitsan teurastuspaikasta kaukana olevaiset? Nyt ovat viimeiset pisarat hänen verisuonistansa tippumassa. Pian veri jättää hänet. Pian Jeesus kuolee kristittyjen sydämissä. Jos he eivät korjaa Jumalan Karitsan verta, ennen kuin hän kuolee, niin he jäävät ilman sovintoverta.

Peskää kätenne Karitsan veressä, te morsiamen piiat, jotka olette kutsutut Karitsan häihin. Ei yhdelläkään ihmisellä ole niin valkeat kädet, kuin niillä, jotka pesevät kätensä veressä. Peskää kätenne Karitsan veressä, te morsiamen piiat. Pian tulevat Karitsan häät. Pian tulevat vieraat taivaasta. Antakaa pestä teidän jalkojanne, te opetuslapset, sillä puhtaat jalat pitää olla niillä, jotka ovat mahdolliset tanssimaan taivaan puhtaalla lattialla. Te olette kahlanneet maailman rapakossa. Mustat jalat eivät kelpaa ollenkaan niille, jotka ovat kutsutut Karitsan häihin. Ne mustuttavat taivaan puhtaan lattian, jos ne tulevat mustilla jaloilla. Antakaa siis pestä teidän jalkojanne, ennen kuin te menette Karitsan häihin. Ja ottakaa häävaatteet päällenne ja valmistakaa teidän lamppunne. Katsokaa, jos teillä on öljyä lampussa.

Nyt Juhannuksen aikana, koska vielä valkeus on maailmassa, pitäisi kaikkien iankaikkisuuteen matkustavaisten vaeltaman ja poimiman iankaikkisuuden kukkasia, jotka kasvavat iankaikkisuuden ihanalla rannalla ja orjantappuran punaisia ruusuja, jotka kasvavat Siionin vuorella, sillä monta niistä, jotka nyt ovat näkemässä tämän valkeuden, joka Juhannuksen aikana valaisee niille, jotka pimeässä ja kuoleman varjossa istuvat, ovat jo mullalla peitetyt, ennen kuin Johanneksen muistopäivää toiste pidetään.

Rukoilkaa Siionin Kuningasta, jolle Johannes tuli tietä valmistamaan, että hän varjelisi niitä harvoja sieluja, jotka vielä ovat seuraamassa Kristusta, että he jaksaisivat valmistaa tietä Herralle Jeesukselle, että Siionin Kuningas pääsisi kulkemaan ylhäältä alas päin, että joku sielu tulisi pelastetuksi tästä surun laaksosta, ja saisi nähdä Johanneksen taivaan valtakunnassa iloitsevan Yljän kanssa nyt ja iankaikkisesti. Aamen.

______________________________________

Alkuperäinen, paloja hukassa, S K H S Aunon kokoelma, Kansallisarkisto Helsinki,

Kopio. Pekka Raittilan kokoelma, Oulun maakunta-arkisto.

Alkuperäisessä olevat aukkopaikat täydennetty kopiosta. Painettu Uudessa Postillassa.