N:o 71 1 RUKOUSPÄIVÄNÄ 1859 (EHTOOSAARNA)

Paavalin epistola Hebrealaisten tykö 12: 7: Jos te kurituksen kärsitte, niin Jumala taritsee teille itsensä, niin kuin lapsillensa, sillä kuka on se poika, jota ei Isä kurita.

Pyhä Paavali kirjoittaa siitä Isän kurituksesta, jonka kautta hän tarjoaa itsensä niin kuin lapsillensa. Ja hän ottaa vielä esimerkin luonnollisesta vanhemmasta, joka tahtoo kurituksen kautta kasvattaa lapsiansa ihmiseksi. Me tiedämme, että kaikki lapset tarvitsevat kuritusta. Ja taivaallinen Vanhin on jo vanhassa testamentissa freistannut kurittaa Israelin lapsia, joita hän oli ottanut ja valinnut omaksensa sivuitse pakanoita. Mutta hänen täytyy valittaa, etteivät he ota kuritusta vastaan.

Usein hän katui jälleen, että hän oli niitä Israelin lapsia niin kovin kurittanut, mutta Jumalan täytyi heitä kurittaa välistä sodalla, välistä taudin kautta ja välistä nälän kautta. Mutta ei ole moni tämän ulkonaisen kurituksen kautta tullut paremmaksi. Ainoastansa muutamat tulivat tämän kurituksen kautta nöyremmäksi ja tunnustivat syntiänsä.

Koska me katselemme, kuinka Jumala on vanhassa testamentissa johdattanut Israelin lapsia, niin me mahdamme ihmetellä, kuinka vastahakoiset ja pahankuriset nämä Israelin lapset olivat. Mutta ei taitaisi nytkään ulkonainen kuritus vaikuttaa muuta, kuin paatumusta niiden sydämissä, jotka eivät tottele sanaa. Me näemme, että tässäkin seurakunnassa on monta, joita Jumala on kurittanut köyhyydellä ja sairaudella, mutta eivät köyhät tule tämän kurituksen kautta niin nöyryytetyksi, että he antaisivat suuta Isän vitsalle ja kerjäisivät armoa, vaikka köyhyys ei ole monella Jumalan asetuksen kautta, vaan rietas on tehnyt heitä köyhäksi.

Mutta köyhillä on semmoinen usko, että Jumala teki heitä köyhäksi. Miksei köyhät siis ota Jumalan kuritusta vastaan? Ei niillä ole parempi uskallus Jumalaan, kuin rikkailla. Mutta kun Jumala on nyt nähtävästi alkanut kurittamaan maailmaa, ei ainoastansa näljällä ja kalliilla ajalla, mutta myös taudilla ja sodalla, niin pitäisi niitten harvojen sielujen, jotka vielä jaksavat uskoa, että tämä isällinen kuritus on muistutus kristityillekin tämän maailman katoavaisuudesta, rukoileman taivaan ja maan suurta Hallitsijaa, että tämä vaiva valittujen tähden lyhennettäisiin.

Me saamme kuulla tämän rukouspäivän ehtoosaarnan tekstissä, kuinka profeetta Jeremias selittää Jumalan tarkoitukset kurituksellansa, nimittäin, että ihmiset tämän rangaistuksen kautta muistaisivat syntiänsä ja tekisivät katumuksen. Vaikka suruttomat eivät kuitenkaan tee katumusta, vaikka kuinka kovin Jumala heitä kurittaa. Eivät suruttomat tosin ajattele: Tämän rangaistuksen olemme me hyvin ansainneet. Eivätkä suruttomat ajattele eli usko, että tämän kautta Jumala muistuttaa meitä tämän maailman katoavaisuudesta ja vetää meitä parannukseen.

Mutta kristityt saavat kyllä uskoa, että Jumala ulkonaisen ja ruumiillisen puutoksen kautta tahtoo repiä sydämet irti maailmasta, joka kovin pakkaa kristittyjen sydämiin, ja tahtoo lopettaa heidän uskonsa. Koska Jumala rankaisee maailmaa sodalla, näljällä ja taudilla, silloin saavat myös kristityt kärsiä puutosta ja vajavuutta suruttomien tähden. Mutta meidän toivomme on, että nämä vaivan päivät valittujen tähden lyhennettäisiin.

Rukoilkaa taivaan ja maan suurta Hallitsijaa, että hän antaisi teille voimaa ja väkevyyttä kärsimään ja kantamaan Jeesuksen ristiä, ja kilvoittelemaan kalleimmassa uskossanne, että te jaksaisitte vastaan seisoa kaikkia sen ruman palavia nuolia. Sillä tämän maailman vaivat eivät kuitenkaan ole verrattavat siihen kunniaan, joka teitä odottaa tämän vaivalloisen elämän perästä. Pian pääsevät teidän väsyneet luunne lepäämään. Pian pääsette Vanhemman syliin, koska hän kerkeää kaikista hänen töistänsä.

Antakaa nyt suuta Isän vitsalle, koska hän teitä kurittaa teidän tottelemattomuutenne tähden, ja rukoilkaa, että hän suuresta armostansa antaisi teille anteeksi teidän rikoksenne. Kuule, armollinen Isä taivaan, murheellisten, katuvaisten ja alaspainettujen huokaus. Isä meidän j. n. e.

Ehtoosaarnan teksti löytyy kirjoitettuna profeetta Jeremian valitusvirsissä 1: 14 ja kuuluvat sanat, niin kuin seuraa: Minun raskaat syntini ovat ylös heränneet Herran rangaistuksen kautta.

Ylösluetun tekstin johdatuksesta pitää meidän Jumalan armon kautta katseleman, jos synnit ylös herätetään Jumalan rangaistuksen kautta. Profeetta Jeremian edellä mainitun sanan jälkeen pitäisi syntien tuleman tunnon päälle Jumalan rangaistuksen kautta. Mutta ne tekstin sanat, jotka ruotsalaisessa Raamatussa kuuluvat näin: Minun raskaat syntini ovat ylös heränneet Jumalan rangaistuksen kautta. Ne samat sanat kuuluvat suomalaisessa Raamatussa näin: Minun syntini ies on sidottu. Näistä sanoista kuuluu, niin kuin profeetta Jeremia olisi tuntenut, että hänen syntinsä olisit sidotut hänessä, ettei hän voi päästä niistä erinänsä. Arvattava se on, jos synnit heräävät ylös ja tulevat omantunnon päälle, niin täytyy ihmisen olla omantunnon vaivassa ja katumuksen tehdä. Mutta jos synnit ovat sidotut, eivät pääse ne synnit sitten liikkumaan, vaan ne ovat, niin kuin Paavali sanoo: kuolleet.

Ja sille ihmiselle eivät tule synnit tunnon päälle, jonka synnit ovat kuolleet. Paavali sanoo: Ilman laitta oli synti kuollut, mutta koska käsky tuli, virkosi synti jälleen. Jos nyt synnit sidotut ovat, niin eivät ne tule tunnon päälle. Ja niin muodoin saattaisimme suomalaisesta Raamatusta saada sen käsityksen, että profeetan tarkoitus on ollut, että Israelin lasten synnit ovat niin sidotut heissä kiinni, että ei kukaan saata heitä päästää.

Emme saata ajatella, että profeetan tarkoitus olisi ollut, että synnit olisivat Jumalan armon kautta niin sidotut, ettei pääse liikkumaan. Sillä nämä sanat, joita profeetta panee tykö: synnit astuvat minun kaulani päälle. Ne sanat osoittavat, ettei synnit olleet anteeksiannetut ja Jumalan armon kautta sidotut, ettei pääse hallitsemaan. Semmoiset sanat kuin ruotsalaisessa Raamatussa kuuluvat: Minun raskaat syntini ovat ylös heränneet Jumalan rangaistuksen kautta. Ne antavat meille sen ymmärryksen, että profeetan tarkoitus on ollut, että Israelin seurakunta on herännyt Jumalan rangaistuksen kautta, mutta suomalaisessa Raamatussa kuuluvat sanat, niin kuin paatumus olisi tullut Jumalan rangaistuksen kautta. Koska nyt toinen Raamattu tulee toista vastaan, niin emme tiedä enää, mikä profeetta Jeremian tarkoitus on ollut. Sen me tiedämme ainoastansa, että suuri rangaistus oli tullut Israelin seurakunnan päälle siihen aikaan, koska Jeremia kirjoitti valitusvirtensä. Heidän kirkkonsa oli silloin vasta poltettu, ja ihmiset olivat tulleet vangiksi, ja vietiin pois syntymämaaltansa pakanan maahan.

Mutta mitäs nyt koettelemus todistaa? Heräävätkös ihmiset Jumalan kurituksen kautta? Tämä on kysymys, johon me saatamme joltisesti vastata, koska me tiedämme, etteivät suinkaan nekään ihmiset ole heränneet, jotka Jeremian aikana niin kovin rangaistiin Jumalalta, vaan enemmän ne paatuivat. Eivät juutalaiset ole heränneet silloinkaan, koska jälkimmäinen hävitys tuli heidän päällensä, vaan paatumus tuli suuremmaksi sen hävityksen kautta.

Eivätkä ihmiset vielä nytkään herää Jumalan kurituksen kautta, vaikka kuinka pieksettäisiin ja vaivattaisiin näljällä ja kalliilla ajalla. On ainoastansa joku harva sielu, joka herää tautivuoteella, koska kuolema alkaa kovia rintoja ahdistamaan. Mutta muutoin ei herää kukaan ulkonaisen rangaistuksen tähden, mutta enemmän paatuvat, jota enemmän vaivaa he joutuvat kärsimään. Ja siitä arvataan, ettei ole profeetta Jeremias päivän tekstisanoilla tarkoittanut heräystä, vaikka kuinka raamatunselittäjät punoisivat hänen sanojansa. Mutta paatumuksesta hän on puhunut, että Israelin kansan synnit olivat sidotut niin kuin ies heidän kaulaansa, josta ei kukaan herää irti päästäkseen.

Koska nyt kristityt saavat kärsiä synninrangaistusta pakanain tähden, niin tulee toinen kysymys. Kuinkas he saattavat kärsivällisyydellä tämän kurituksen vastaanottaa? Profeetta Jeremias tuli suruttomien tähden kärsimään vankeutta ja orjuutta ynnä heidän kanssansa, mutta ei ole kuulunut, että hän olisi suuttunut Jumalalle tämän asian tähden, eli valittanut, että Jumala teki väärin, joka ei häntäkään pelastanut Baabelin vankeudesta.

Ja minä uskon, että oikeat kristityt ottavat kärsivällisyydellä sitä kuritusta vastaan ja antavat suuta Isän vitsalle, vaikka (ihminen) pitää somattomana kärsiä pakanain tähden. Kyllä olisi kristityillä hauskempi, jos he saisivat kärsiä Kristuksen tähden. Mutta että heidän pitää kärsimän pakanain tähden, se on kohta luonnolle vastahakoinen. Kuitenkin sai profeetta Jeremias kärsiä, ei Kristuksen, mutta pakanain tähden. Mitäs te nyt arvelette? Luulettekos jaksavanne kärsiä ruumiin puolesta vajavuutta, nälkää ja alastomuutta juuri pakanain tähden?

Mutta minä uskon kuitenkin, että kristityt jaksavat kärsivällisyydellä ottaa Isän kuritusta vastaan, ehkä minä puolittain pelkään, että moni pahenee ja kukaties vielä suuttuu Jumalalle, koska hän kuulee, että hän saa kärsiä, ei Kristuksen tähden, mutta pakanain tähden. Tämä rangaistus, joka tapahtui Jeremian aikana, on niin kuin vanhin, jolla on kymmenen lasta, joista yhdeksän ovat rangaistuksen ansainneet, mutta kymmenes on viaton, jos vanhin pieksäisi vielä senkin, joka on viaton, yhtenä pahankuristen kanssa, sanoisivat kaikki ihmiset, ettei se ole oikea Isä, joka pieksää viattomia ynnä viallisten kanssa.

Katso, näin nyt Jumala teki ensimmäisen hävityksen aikana. Ei siinä taitanut olla muita kristityitä kuin Jeremias ja Daniel ja kaksi muuta miestä. Ja ne saivat kärsiä samankaltaisen rangaistuksen, kuin kaikki muut suruttomat ja pakanat. Mutta meidän toivomme on, että ne harvat sielut, jotka ovat saaneet kärsiä pakanain tähden, jaksavat paremmalla tunnolla ottaa Isän kuritusta vastaan. Kukaties Jumala tällä lailla vetää ja repii heitä paremmin irti maailmasta, koska he saavat näkyväisesti ja tuntuvasti koetella tämän maailman katoavaisuutta.

Paha on kristityn sydän tarttumaan maailmaan, koska ei ole minkään kaltaista ristiä pantu heidän päällensä. Mutta Jumala tahtoo koetella heidän uskonsa ja heidän kärsivällisyytensä, että he tämän koettelemuksen kautta paremmin tulisivat tuntemaan tämän maailman katoavaisuutta. Ottakaa siis kärsivällisyydellä, nöyryydellä ja kiitollisuudella Isän armollista kuritusta vastaan, ja antakaa suuta Isän vitsalle. Ja muistakaa, että tämän maailman vaivat pian loppuvat. Ei ole pitkä aika, ennen kuin te pääsette pois tästä vaivalloisesta elämästä. Pian pääsevät teidän väsyneet luunne lepäämään. Pian pääsette näkemään sen suuren Ristinkantajan ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan, joka itse on ollut köyhyydessä, nälässä ja alastomuudessa tässä maailmassa, ja istuu nyt Isän oikealla kädellä valmistaen köyhille matkamiehille sijaa.

Hän rukoilee Isää niitten edestä, jotka raskaassa työssä ovat ja turvaavat häneen. Jos te siis joudutte vajavuutta kärsimään pakanain tähden tässä maailmassa, niin muistakaa, että te pääsette pian siihen luvattuun maahan, josta rieskaa ja hunajaa vuotaa. Niin antakaa suuta Isän vitsalle ja riestäkää vanhemman syliin. Ei teillä muuta turvapaikkaa ole. Ei tässä eikä tulevaisessa maailmassa. Amen.

_______________________________________

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Kansallisarkisto, Helsinki

Jäljennös / Iisakki Rovan jäljennöskirja / Oulun maakunta-arkisto.