N:o 72 1 RUKOUSPÄIVÄNÄ 1860 (EHTOOSAARNA)

Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa. Sentähden älä hylkää kaikkivaltiaan kuritusta. Job 5: 17

Näin puhui yksi Jobin ystävistä, joka oli tullut häntä lohduttamaan, vaikka hän puhutteli Jobia niin kuin yhtä ihmistä, joka oli hengellisessä ylpeydessä. Ilmankin tämä Jobin ystävä ajatteli, ettei Job ole niin hurskas, vaikka hän tekee itsensä hurskaaksi. Aivanpa vanhat ystävät tahtovat nähdä vikoja kristittyjen elämässä, erinomattain semmoiset ystävät, jotka perustavat autuutensa omanvanhurskauden päälle. Mutta kyllä sen tähden tämä Jobin ystävä puhui oikein muutamissa paikoissa, vaikka hänellä oli väärä tarkoitus.

Tämä sana: “Autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa,” on itsestänsä oikea puhe. Mutta koska Jobin ystävä sanoi: “Älä hylkää Jumalan kuritusta,” niin se kuuluu, niin kuin Jobin ystävillä olisi ollut se usko, että Job ei ota Jumalan kuritusta vastaan. Usein on kannettu kristittyjen päälle, että he korottavat itsensä ja pitävät itsensä hurskaana. Mutta jos omanvanhurskauden palvelijat tietäisivät, kuinka vähän kristityt saattavat kerskata omasta vanhurskaudesta, niin saisivat omanvanhurskauden palvelijat tuta, että he ovat itse ylpeydessä.

Kristityt kerskaavat Kristuksen vanhurskaudesta, josta omanvanhurskauden rakentajat eivät tiedä mitään. Mutta se sana: “Autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa,” on yksi vastaansanomaton totuus, sillä muut raamatunpaikat sopivat myös siihen, vaikka se on lihalle ja verelle raskas kärsiä Jumalan armollista kuritusta. Mutta jos ihminen ottaa Jumalan kuritusta vastaan ja antaa itsensä sen kautta taluttaa nöyryyteen ja alle antavaisuuteen Jumalan tahdon alle, niin se Jumalan kuritus vaikuttaa parannuksen autuudeksi, olkoon hengellinen eli maallinen kuritus. Mutta maallinen kuritus ei ole monessa paikassa vaikuttanut totista parannusta ja katumusta.

Jumala rankaisi Vanhassa Testamentissa Israelin lapsia näljällä, sodalla ja vankeudella, mutta eivät ne ottaneet Jumalan kuritusta vastaan. Mutta hengellinen kuritus on joskus vaikuttanut totisen parannuksen, esimerkiksi apostolien aikana. Ja joka paikassa, kussa heräys on tapahtunut, ja heränneet ovat joutuneet omantunnonvaivaan, siinä on Jumalan kuritus totisen katumuksen ja parannuksen vaikuttanut muutamissa, mutta ei kaikissa. Mutta moni on jo unohtanut tämän armollisen kurituksen. Moni on unohtanut, että hän on käynyt helvetissä.

Ja nyt on Jumala alkanut rankaisemaan maata näljällä ja kalliilla ajalla. Nyt saavat myös kristityt kärsiä jumalattomain tähden. Ottakaa vaarin ajanmerkeistä, te matkustavaiset iankaikkisuuteen. Koska ihmiset paatuvat, vaikka niin paljon on saarnattu parannuksesta, silloin ovat Jumalan kostonpäivät läsnä. Rukoilkaa, että nämä murheen päivät lyhettäisiin ulosvalittujen tähden, niin kuin meidän toivomme on, että Herra kuulee katuvaisten ja uskovaisten huokaukset. Isä meidän j. n. e.

Jobin 10: 14: “Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisematta.”

Tämä teksti kuuluu olevan siitä laadusta, että se sopii myös heränneille. Job ajatteli tuskassansa, minkä tähden Jumala oli hänet niin ylenantanut vihollisen haltuun, että vihollinen sai häntä niin hirmuisesti vaivata. Vaikka ei Job sen tähden epäillyt autuudestansa. Mutta siinä tuskassa tuli hänelle kärsimättömyys, joka ei suinkaan ole kaukana kristityistä. Ja hän rupesi siinä tuskassa ajattelemaan, mitä hän olisi rikkonut Jumalaa vastaan.

Ne ystävät, jotka olivat tulleet häntä lohduttamaan, kävivät aivan sen päälle, että Job oli salainen pahantekijä, vaikka hän maailman edessä oli hurskaan miehen nimen saanut. Jobin ystävät olivat siinä uskossa, ettei Jumala sillä tavoin kurita kristityitä ilman syytä. Mutta Jumala oli ainoastansa tahtonut osoittaa saatanalle, ettei oikea kristitty sen tähden luovu uskostansa, vaikka hän joutuu paljon kärsimään tässä maailmassa. Sen tähdenpä Pietari neuvoo kristityitä ottamaan esimerkin Jobin kärsivällisyydestä.

Nyt, koska kovat ajat ovat nähtävästi edessämme, ja kristitytkin saavat kärsiä jumalattomien ja paatuneitten tähden, sopii kyllä ajatella, niin kuin Job, ettei Jumala jätä syntiä rankaisematta, jos vielä olisivatkin anteeksiannetut. Me uskomme, että huoruuden synti oli annettu anteeksi Daavidille, koska Nathan vakuutti häntä Jumalan puolesta syntien anteeksisaamisesta. Mutta yhtä hyvin tuli Daavidille rangaistus Jumalalta, niin kuin Herra Nathanin suun kautta oli uhannut, että Daavid saa paljon kärsiä omista lapsistaan.

Ja niin saavat myös kristityt tässä maailmassa kärsiä paljon vajavuutta ja murhetta sekä omien että lasten syntien tähden, vaikka heillä on se vakuutus, että heidän syntinsä ovat anteeksiannetut. Eivät kristitytkään ole muuta ansainneet, kuin rangaistusta. Ja koska Jumala panee kristityille jonkun vaivan eli kärsimisen maailmassa, niin se tapahtuu heidän uskonsa koettelemukseksi, että he pääsisivät paremmin irti maailmasta. Ei niin kuin Jobin ystävät ja muut omanvanhurskauden palvelijat luulevat, että kristityt ovat salaiset pahantekijät, ja sen tähden saavat kärsiä. Sillä omanvanhurskauden palvelijat aina hakevat vikoja. Ja kyllä niissä on syytä. Ei Jumala ilman syytä rankaise ketään. Mutta ei se ole niin kuin omanvanhurskauden palvelijat luulevat, vaan se on kokonansa eri järjestys Jumalalla. Niin kuin me näemme Jobin kirjasta, että omanvanhurskauden palvelijat luulivat, että Jobin tunnon päällä olivat salaiset synnit, ja Jumala sen tähden rankaisee häntä.

Mutta saatanalla oli semmoinen usko, että Job luopuu uskostansa, koska hän joutuu vaivaa kärsimään maailmassa. Emme tiedä, oliko saatana niin tyhmä, vai oliko hänellä ainoastansa halu kiusata Jumalaa. Mutta saatana ei voittanut päämaaliansa. Ja omanvanhurskauden palvelijat joutuivat häpeään. Mutta ainoastansa se kärsimättömyyden synti tuli Jobille, jonka tähden hän kirosi syntymäpäivänsä, mutta ei kuitenkaan luopunut uskostansa.

Niin me myös uskomme, ettei kristityt luovu uskostansa, vaikka kuinka kiusattaisiin perkeleeltä ja hänen orjiltansa. Mutta tuo kärsimättömyyden synti tahtoo usein vaivata kristityitä heidän tuskissansa ja maailman vaivoissa, jonka tähden heitä syystä nuhdellaan. Ja ei kristityt sano itseänsä syyttömäksi. Mutta sitä syntiä he eivät ota päällensä, jota omanvanhurskauden palvelijat panevat heidän päällensä.

Nyt kaikki kristityt, iloitkaa, koska te näette, kuinka Jumala koettelee kristittyjen uskoa ja sallii vihollisen kiusata häntä, että hän pääsisi paremmin irti maailmasta. Ja eivät kristityt sen tähden luovu uskostansa, vaikka he kuinka kiusattaisiin perkeleeltä ja hänen orjiltansa. Kristityt tietävät, ettei tämän maailman vaivat ole mitään sen suuren kunnian suhteen, joka heille ilmoitetaan, jotka kalliimmassa uskossansa pysyvät loppuun asti.

Siinä on teille se suuri päämaali, johon teidän pitää pyrkimän, rientämän ja ikävöitsemän. Siinä on se paikka, jossa teidän pitää asuman iankaikkisesti. Siinä on se suuri kunnia, joka teidän pitää saaman. Siinä on se korkea päämaali, joka teidän pitää voittaman, jos te jaksatte vielä katkaista tämän viimeisen puolineljänneksen. Ja minä uskon, että se suuri Sotasankari nostaa väsyneet kädet ja vahvistaa nääntyneet polvet, että te vahvistuisitte sisällisen ihmisen puolesta.

Pian tulevat vieraat taivaasta. Pian tulee Ylkä noutamaan köyhän ja maailmalta ylenkatsotun morsiamensa, ja vie hänet korkeaan linnaan, kussa kaikki taivaan enkelit tulevat katsomaan hänen kauneuttansa ja koreuttansa, koska hän kunniankruunua kantaa, ja pitää Karitsan häitä nyt ja iankaikkisesti, amen.

_______________________________________

1. Jäljennös / Kuoksun jäljennöskirja / P. Raittilan kokoelma / Oulun maakunta-arkisto /

2. Jäljennös / Sopperon jäljennöskirja / P. Raittilan kokoelma / Oulun maakunta-arkisto /