N:o 83 3 RUKOUSPÄIVÄNÄ 1854, PÄIVÄSAARNA,

Apostoli Jaakob kirjoittaa sellaisille kristityille, jotka kristillisyyden varjon alla rupesivat huoraamaan: “Te huorintekijät ja huorat, ettekö te tiedä, että maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo maailman ystävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi.” Jaak. 4: 4

Tässä kuulevat ensiksi kaikki armonvarkaat, mitä maailman ystävyys matkaan saattaa, nimittäin Jumalan vihan ja kirouksen. Toiseksi kuulevat myös huorintekijät ja huorat, mikä tuomio heitä odottaa, nimittäin Jumalan viha ja kirous jokaisen päälle, joka pahaa tekee. Emme tiedä, minkä tähden apostoli Jaakob oli niin kiivas haukkumaan huoria ja maailman ystäviä, mutta se on tosi, että Mooseksen aikana oli myös yksi mies, joka pisti yhden huoran kuoliaaksi juuri vereksen työn päältä. Ja Jumala lupasi sille miehelle papin viran siitä syystä, että hän oli kiivas Jumalan puolesta huoria ja huorimiehiä hävittämään.

Huoruuden synti on kauhistus Jumalan silmäin edessä. Ja me tiedämme, että huoruuden synti käy kovin vanhemman kunnian päälle. Niin että suruttomat vanhemmat eivät kärsi kovin paljon vilppiä, ennen kuin he ajavat pois huoria ja huorimiehiä talostansa. Ja maailman herrat ajavat usein lapsensa pois talosta jalkasikiön tähden. Miksi Vapahtaja on haukkunut koko sen suruttoman kansan huoruuden sukukunnaksi, vaikka ei tosin kaikki ole huoranneet? Ja Paavali määräsi yhden huorimiehen ruumiin saatanalle, että sielu pelastettaisiin.

Ei ole tosin huoruuden synti hirveä maailman edessä, saati se pysyy joltisesti salattuna. Ja maailman herrat nauravat vaan, koska he puhuvat keskenänsä näistä retkistänsä. Mutta Jumala ei nauranut, koska hänen vihansa syttyi Israelin lapsille huoruuden tähden. Silloin surmattiin neljä kolmatta kymmentä tuhatta Israelin lapsista huoruuden tähden. Olikos Jumala väärä, joka niin kovin rankaisi huoria ja huorimiehiä? Paras on, että kaikki huorat ja huorimiehet heittäisivät pois toivomasta Jumalan päälle, sillä ei ole Jumala huorain Jumala, vaan niitten Jumala hän on, jotka pitävät astiansa puhtaana.

Mutta huorat luottavat sen päälle, että Vapahtaja on heille armollinen, koska hän ei ole tuominnut sitä huoraa, jolla fariseukset rupesivat häntä kiusaamaan. Ja tuovat vielä senkin paikan Raamatusta, että portot ja publikaanit käyvät fariseusten edellä taivaan valtakuntaan. Miksei, jos huorat rupeavat totisen katumuksen ja parannuksen tekemään. Mutta se sana ei ole puhuttu hävyttömille huorille, eikä myös siveille huorille, mutta katuvaisille huorille, jotka itkevät hänen jalkainsa juuressa, niin kuin se syntinen vaimo spitalisen Simonin huoneessa.

Se taisi olla Maria Magdalena, yksi vanha huora, jonka myös fariseukset olivat pitäneet huorana. Jos, sanon minä, jos semmoinen katumus tulisi muille huorille, kuin sille vaimolle, joka pesi Jeesuksen jalat katumuksen kyyneleillä ja kuivasi ne päänsä hiuksilla, niin semmoinen huora pääsee kyllä pikemmin taivaan valtakuntaan, kuin ne omavanhurskaat fariseukset, jotka itsensä pitävät puhtaana.

Mutta nyt sanoo Jaakob, että maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan. Tässä on paljon niitä, jotka maailman ystävyyden tähden vihaavat Jumalaa, vaikka he luulevat rakastavansa häntä. Mutta heidän vihansa Jumalaa kohtaan tulee ulos kristityitä vastaan, joille he kantavat hengellistä vihaa.

Sillä ei Vanhin pidä sitä pahana, että vihollinen häntä pieksää ja haavoittaa. Mutta jos hänen lapsiinsa kosketaan, silloin suuttuu vanhin. Ei hän suo, että narrit tulevat hänen lapsiansa kiusaamaan ja vainoamaan. Niin suuttuu myös vihollinen hirmuisesti, jos joku kristitty tulee hänen lapsiansa vaivaamaan parannuksen huudolla. Ei vihollinen kärsi, että kristityt tekevät hänen lapsillensa rauhattomuutta. Se näkyi jo Vapahtajan aikana, kuinka hirmuisesti vihollinen silloin suuttui, koska vihollisen lapset eivät saaneet nukkua rauhassa.

Mitä nyt Jaakob sanoo maailman ystävyydestä, se on totisesti niin tapahtunut, että kaikki ne, jotka tahtovat maailman ystävät olla, tulevat Jumalan vihamiehiksi. Kuinka monta on jo maailman ystävyys vienyt helvettiin? Moni on maailman ystävyyden tähden häätynyt juomaan punssia herrain seurassa. Eivät he ole tahtoneet loukata maailman herrain ja hyväin ystäväin mieltä. Sen verran on maailmanmielisyys vaikuttanut, että moni on sen kautta menettänyt kristillisyytensä. Ei ainoastansa sen kautta, että hän on vastoin omaatuntoa pirun paskaa maistanut, vaan myös, koska omatunto on vaatinut puhumaan totuuden, ei ole maailman kunnian tähden tohtinut. Ei ole maailman ystäviä tahtonut loukata, eli vastoin heidän mieltänsä tehdä.

Ja semmoinen ihminen, jonka täytyy vastoin omaatuntoansa maailman ystävyyttä noudattaa, tulee pian Jumalan vihamieheksi, alkaa vastustamaan kristityitä, ja viimein paatuu niin, että hänen täytyy tuomita itsensä helvettiin. Tämä maailman ystävyys on saattanut monta kristittyäkin horjumaan ja molemmin puolin ontumaan. Te huorintekijät ja huorat, ettekös tiedä, että maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan. Joka tahtoo maailman ystävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi.

Moni ihminen on näinä aikoina huomannut, että hänen elämänsä ei ole oikea elämä, ja olisi kyllä halu tulla parempaan elämään, mutta maailman rakkaus ja maailman ystävyys on niin suuri, ettei hän raaski erkaantua maailmasta ja ruveta seuraamaan Kristusta. Maailman ystävät pidättävät häntä hännästä ja peräsuolesta. Jos maailman seuramiehiä ei olisi, niin rupeaisi moni seuraamaan Jeesuksen opetuslapsia. Mutta maailma on niin rakas, ettei hän raaski jättää sitä rakasta maailmaa.

Vaikka nyt moni on vakuutettu siitä, ettei maailma auta häntä kauas, kuitenkin on maailma mielessä ja sydämessä, ettei hän saata jättää maailmaa. Ja vaikka Jumalan sana todistaa, että ne, jotka maailmaa rakastavat, ne maailman kanssa hukkuvat, niin kuitenkin on maailma voimallisempi voittamaan sydämen ja vetämään suruttomuuteen.

Ajatelkaa nyt perään, te suruttomat, te sokeat raukat, te huorat ja huorintekijät, kuinka hauska teillä on erkaantua maailmasta, koska kuolema tulee pusertamaan teidän sydämiänne ja painaa silmät umpeen kylmällä kädellänsä. Silloin te taidatte katua teidän hulluuttanne, ettette ole ennen alkaneet maailman ystäville sanomaan hyvästiä, ennen kuin viimeisessä silmänräpäyksessä. Silloin kyllä täytyy teidän kalvavalla omallatunnolla jättää kaikki, mikä kallein ja rakkain on tässä maailmassa.

Kuka tietää, mikä teitä kohtaa viimein iankaikkisuudessa! Ei ole tietoa, auttaako teitä enää maailman ystävyys ja maailman hekuma. Koska ihmisen sukukunnan piti niin onnettomaksi tuleman, että hänen piti joutuman sen suuren kelmin ja viettelijän haltuun, joka osoittaa kaikille suruttomille maailman hyvyyttä kauniiksi ja toivotettavaksi, eikä anna kuitenkaan muuta kuin onnettomuutta palkaksi, niin olisi paras neuvo, että kaikki ihmiset, jotka ovat tulleet tuntemaan onnetonta tilaisuuttansa niin kauan kuin he ovat vihollisen hallussa, rupeaisivat Jumalan armon kautta kiskomaan itseänsä irti maailmasta ja rukoilemaan, että se suuri Sotasankari, joka on maailman voittanut, pelastaisi heidän sielunsa perkeleen ja maailman orjuudesta, että he pääsisivät irti maailmasta, niin kuin lintu ansasta, koska maailma näyttää niin kuin hän olisi kokonansa saatanan haltuun annettu.

On kuitenkin vielä muutamia harvoja sieluja, joiden tähden maailmaa vielä vähän aikaa säästetään. Ja niiden harvojen sielujen, jotka odottavat Israelin lunastusta, pitää löytämän Herransa. Ei heidän pidä kuolemaa maistaman, ennen kuin he näkevät Herran Kristuksen. Kuule, rakas taivaallinen Isä, murheellisten ja alaspainettujen sielujen rukous. Isä meidän j. n. e.

Kolmannen rukouspäivän korkean messun teksti Paavalin lähetyskirjasta roomalaisten tykö 12. luvussa ja 1. ja 2. värssyssä: “Niin neuvon minä teitä, rakkaat veljet, Jumalan sydämellisen laupeuden kautta, että te antaisitte teidän ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän toimellinen jumalanpalveluksenne. Ja älkää sovittako teitänne tämän maailman muodon jälkeen, vaan muuttakaa teitänne teidän mielenne uudistuksen kautta, että te koettelisitte, mikä Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto olisi.”

Tämä meidän ylösluettu tekstimme on kirjoitettu kristityille, jotka uhraavat ruumiinsa Jumalalle, eivätkä sovita itseänsä tämän maailman muodon jälkeen. Mutta koska pakanat elävät vastoin tätä Paavalin manausta, ensiksi uhraavat ruumiinsa saatanalle, ja toiseksi asettavat itsensä tämän maailman muodon jälkeen, pitää meidän tällä hetkellä suruttomain ylösrakennukseksi perään ajatteleman, kuinka pakanat uhraavat ruumiinsa saatanalle ja asettavat itsensä tämän maailman muodon jälkeen.

Pakanat uhraavat ruumiinsa ensiksi juopumuksen perkeleelle. Koska he nimittäin täyttävät himonsa juopumuksen kautta, uhraavat he ruumiinsa juopumuksen perkeleelle. Ruumis on ensimmäinen, joka saa kärsiä juopumuksen tähden, sillä kaikki väkevä juoma polttaa juomarin suolia ja turmelee hänen vertansa. Juomari tulee jälistä päin nuopeaksi ja sairaaksi, niin kuin hän olisi paskaa syönyt. Ja mikäpä paloviina on muu kuin vuotava pirun paska, jota itse piru on opettanut ihmisiä keittämään pimeyden ruhtinaalle makeaksi hajuksi. Koska pirun paskaa keitetään, täytetään koko maailma semmoisen hajun kanssa, joka on makea ja hyvänhajuinen pirun nokassa. Mutta muutoin on se niin myrkyllinen, että se on pilannut koko tämän ilman. Se on turmellut monta sataa tuhatta ihmistä. Se on ottanut muutamilta järjen pois ja nostanut manalaisia valtajuomarien päälle.

Kaikki sidotut perkeleet ovat paloviinan kautta irti päässeet. Erinomattain vihan perkele, huoruuden perkele, prameuden perkele. Paloviinan kautta teki ylpeyden perkele köyhän rikkaaksi. Se teki traasuperkeleen suureksi herraksi. Se teki voimattoman voimalliseksi. Se teki muutamia jumaliseksi ja totiseksi. Mutta se teki myös monta siveätä miestä jumalattomaksi, niin että he rupesivat viinassa kiroamaan, riitelemään ja tappelemaan, vaimojansa pieksämään, ihmisiä murhaamaan. Niin meni monen siveän miehen siveys ja hiljaisuus hukkaan paloviinan kautta. Nämä onnettomat sielut uhrasivat ruumiinsa saatanalle, pilasivat terveytensä, haaskasivat omaisuutensa ja tulivat traasuperkeleeksi jo tässä maailmassa. Mitäs sitten mahtaa tulla iankaikkisuudessa?

Suruttomat uhraavat myös huoruuden perkeleelle ruumiinsa, koska he nuoruuden iässä juoksevat huorain perässä ja elävät niin kuin luontokappaleet. Ensiksi kaikki huorat panevat kaiken tienauksensa koreuteen, että he paremmin kelpaisivat maailmalle ja huorapukille. Sitten tekevät he jalkalapsia ja naivat tyhjän päälle, eli heittävät lapsiansa vieraalle. Ja sillä tavalla saavat lapset kärsiä vanhempain syntein tähden, ei ainoastansa tässä, mutta myös tulevaisessa maailmassa. Koska lapsilla ei ole oikeat vanhemmat, jotka kasvattaisivat heitä ihmiseksi, tulevat semmoiset huoraksi ja varkaaksi. Niin kuin vanhemmat, samoin myös lapset. Yksi kaunis joukkokunta, kun he tulevat Jumalan tuomion eteen. Siellä he saavat seisoa, niin kuin riettaan morsiamet, ja hävetä iankaikkisesti.

Miksi Vapahtaja on haukkunut koko sukukunnan huoruuden sukukunnaksi? Miksi Jumala niin hirmuisesti rankaisi Israelin lapsia, koska he rupesivat pakanain kanssa huoraamaan? Se on yksi kauhistavainen ja häpeällinen synti, se sama huoruuden synti, että kunnian perkelekin kääntää silmänsä pois huorain joukosta. Viimein vanhat huorat tulevat pirun paskan kantajaksi ja ylenkatsottavaksi kaikilta.

Pakanat uhraavat ruumiinsa kunnian perkeleelle, koska he nuoruuden iässä prameuden tähden raatavat ruumistansa ja tulevat keski-iässä kivulloiseksi. Muutamat painiskelevat, muutamat nostavat raskaita kuormia, muutamat hyppivät ja taittavat jäseniänsä. Muutamat juoksevat kilpaa ja muutamat tekevät työtä enemmän, kuin ruumis kestää. Ja kaikki tämä turha kunnia on pilannut monen ihmisen terveyden. Ei ole ihme, että ihmisen sukukunta polvesta polveen tulee huonommaksi sekä sielun että ruumiin puolesta. Ihmisen sukukunta on niin turmeltu ja niin huono, ettei ole sanomista.

Pakanat uhraavat myös ruumiinsa ahneuden perkeleelle. Koska nimittäin ahneuden perkele pääsee oikein hallitsemaan, silloin ei ole pakanoilla yön lepoa eikä paljon syömärauhaa. Ja mitä ahneuden perkele kokoaa, sitä kunnian ja huoruuden perkele haaskaa. Ahneuden perkele saattaa myös suurta maailman murhetta matkaan, niin että muutama ei saata nukkua yölläkään maailman murheen tähden. Ja Paavali kirjoittaa, että maailman murhe saattaa kuoleman matkaan. Maailman orja vanhenee ennen aikaansa. Ja jota vanhemmaksi ihminen tulee, sitä suuremmaksi tulee ahneus kokoamaan. Huoruudenperkele vanhenee iän mukana, niin ettei hän jaksa enää huorain kanssa fästätä, mutta ahneuden perkele tulee suuremmaksi. Ja koska suruton ihminen seisoo haudan partaalla, silloin on hänellä suurin murhe maailmasta ikään kuin hän olisi tässä maailmassa iankaikkista majaa rakentamassa.

Pakanat uhraavat myös ruumiinsa vihan perkeleelle. Koska he vihassansa rupeavat tappelemaan, silloin tulee moni riidassa ja tappeluksessa raajarikoksi ja murhatuksi. Ja mitkäs ne ovat muut, kuin ylpeyden, kunnian ja vihan perkeleet, jotka hallitsevat maailmaa, koska niin monta miljoonaa ihmistä tapetaan sodassa. Ei suinkaan Jumala ole käskenyt ihmisten tappaa toinen toistansa. Mutta viha, kateus, ylpeys, kunnia ja ahneus, ne ovat sodan, riidan ja tappeluksen pääherrat.

Katsokaa nyt maailmaa kristillisyyden valkeudessa. Katsokaa ihmisiä maailmassa. Katsokaa, kuinka ne elävät, niin kuin kissat ja koirat, niin kuin järjettömät, ja pahemmin vielä kuin järjettömät, sillä hukat elävät paremmin sovussa, kuin ihmiset. Eivät hukat raada vertaisiansa muutoin kuin suurimmassa hädässä. Näin uhraavat suruttomat ja pakanat ruumiinsa saatanalle. Nimittäin juopumuksen perkeleelle, huoruuden perkeleelle, kunnian ja ahneuden perkeleelle, kateuden ja vihan perkeleelle. Ei ole yksikään niistä vapaa.

Katselkaamme nyt, kuinka suruttomat asettavat itsensä tämän maailman muodon jälkeen. Koska nuori väki asettaa itsensä maailman muodon jälkeen koreudessa, isännät ja emännät komeudessa noudattavat maailman turhuutta, rakentavat komeat huoneet, ostavat komeat hevoset, pitävät ristiäisiä, graviaisia ja häitä, kantavat verkavaatteita ja silkkihuiveja, siinä he asettavat itsensä tämän maailman muodon jälkeen. Vaikka ei ole pitkä elämän aika, vaikka hän ei ole kauan olemassa tässä surun ja murheen laaksossa, kuitenkin hän rakentaa maan päälle iankaikkisia majoja, niin kuin hän tässä olisi olemassa monta tuhatta ajastaikaa.

Hän kaivaa maata kynsillänsä ja luulee sieltä löytävänsä aarnihaudan, eikä tiedä raukka, mitä siinä aarnihaudassa on. Voi, surkeaa maailman tilaisuutta, kuinka hänen pitää oleman tyhmä ja tomppeli uskomaan, mitä ennen kirjoitettu on entisen maailman turhuudesta ja katoavaisuudesta. Kuinka suurimmat ja voimallisimmat valtakunnat ovat rauenneet tyhjään. Suurimmat rakennukset maan päällä ovat hävitetyt. Ja suurin maailman kunnia on muuttunut häpeäksi.

Koska me katselemme maailmaa kristillisyyden valkeudessa, muuttuu hän ryövärien luolaksi. Ja se näyttää nyt, niin kuin olisi koko maailma annettu saatanan haltuun. Eivätköhän nyt pakanat mahda ymmärtää, että maailman loppu lähestyy. Sitä odottavat kaikki Jeesuksen opetuslapset. He odottavat sen suuren ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan tulevan tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. He odottavat, koska kuoleman enkeli tulee leikkaamaan viinapuun oksat. He odottavat, koska hän tulee sotkemaan vihansa viinakuurnan, niin että veri juoksee kuudenkymmenen vakomitan päähän. He odottavat, koska iankaikkinen päivä valkenee. He odottavat, koska Jumalan Poika tulee taivaan pilvissä pelastamaan köyhän morsiamensa, jonka hän omalla verellänsä on maasta ostanut. Sillä tässä maailmassa, missä suruttomat ja pakanat uhraavat jäseniänsä saatanalle, tässä ei ole suinkaan hauska kristityillä asua, pilkkaajien ja vainoojien keskellä, vaan ylös, ylös, freistaa ja ikävöitsee Vapahtajan morsian. Ylös, ylös, nostaa hän käsiänsä ja huokaa, koska se autuaallinen aika tulee, jona kaikki kristityt pääsevät siirtymään surun laaksosta taivaaseen.

Meidän toivomme on, ettei ole enää niin pitkä aika, ennen kuin se suuri Ristinkantaja tulee korjaamaan omiansa, jos he vaan kärsivällisyydellä odottavat sitä autuaallista hetkeä, ja pysyvät kalliimmassa uskossansa loppuun asti. Autuas on se, joka voittaa. Hänen pitää syömän mannaa, joka taivaasta sataa, ja elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa. Ja Jumala pyyhkii heidän kyyneleensä pois, ja antaa heille iankaikkisen rauhan. Silloin saavat kaikki lihan orjat nähdä, että sen, joka lihassansa kylvää, pitää myös lihastansa turmeluksen niittämän. Mutta joka hengessä kylvää, hänen pitää hengessä siunauksen niittämän. Amen

_________________________________________

Lähteet:

1. Jäljennös / SKHS Kollerin kokoelma n:o 113 (alkulehti vajaa) / Kansallisarkisto Helsinki /

2. Sanomia Siionista 1902, 193 - 203