N:o 88 4 RUKOUSPÄIVÄNÄ 1842 (katkos)

Mutta tämä on tuomio, että valkeus tuli maailmaan. Ja ihmiset rakastivat enemmän pimeyttä, kuin valkeutta, sillä heidän työnsä olivat pahat. Joh. 3: 19

Te olette ilman epäilemättä kuulleet, että koska Jeesus tuli maailmaan ja rupesi opettamaan ihmisiä, kuinka heidän piti elämän, jotta he välttäisivät kadotuksen, niin he suuttuivat hänelle. He vihastuivat hänelle, koska hän tahtoi nuhdella heidän pahoja tekojansa. Jos hän olisi luvannut heille hopeaa tai kultaa, niin he olisivat mielellänsä uskoneet hänen päällensä. Jos hän olisi luvannut heille maailman kunniaa ja hyviä päiviä, niin he olisivat mielellänsä ottaneet hänet vastaan.

Ja senkaltaista Vapahtajaa he odottivat, joka ruokkisi heitä ilman. Senkaltaista Lunastajaa he odottivat, joka tekisi heitä rikkaiksi ja herroiksi maan päällä. Mutta koska nyt Jeesus ilmestyi köyhyydessä, eikä luvannut kellekään maailman tavaraa ja kultaa, iloa ja hekumaa, vaan sitä vastaan soimasi heitä vääryydestä, ja tahtoi, että heidän pitää parantaman heidän elämäänsä, silloin he rupesivat häntä vihaamaan ja ylenkatsomaan. Ja viimein he tappoivat hänet niin kuin murhamiehen. Senkaltaisen lopun hän näki jo edeltä päin, ja että koko maailma oli häntä vihaava, niin kuin he myös vihasivat häntä. Sen tähden sanoo hän Nikodemukselle: Valkeus tuli maailmaan, mutta ihmiset rakastivat enemmän pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä olivat pahat. - - -(katkos käsikirjoituksessa) - - - vaaria, vaikka koko ihmisen meno ja elämäkerta on niissä vertauksissa ikään kuin maalattu heidän silmäinsä eteen. Koska hän näki, sanon minä, etteivät ihmiset huolineet hänen manauksistansa, vaikka hän välistä itki heidän sokeutensa ja kovakorvaisuutensa yli, silloin täytyi hänen ruveta soimaamaan heitä. Hän sanoi heille kohdastansa totuuden. Mutta silloin vasta he suuttuivat hänelle, ja tahtoivat juuri hengen päälle käydä, niin kuin he myös tekivät. Erinomattain herrasväki oli kovin vihassa hänelle, koska hän ilmoitti heidän pahuutensa yhteiselle kansalle ja nuhteli heitä heidän komeutensa ja vääryytensä tähden. Eikä yhteinen kansakaan pitänyt hänestä mitään, niin kuin me näemme heidän huudostansa maaherralle:

Mutta luuletteko te nyt ihmisten paremmin vastaanottavan Jeesuksen persoonaa, jos hän nähtävästi rupeaisi vaeltamaan meidän keskellämme, ja näkisi meidän elämämme, ja rupeaisi soimaamaan yhtä ja toista heidän vääryytensä tähden? Ei suinkaan, vaan pahemmin he vielä vihaisivat häntä, kuin juutalaiset ovat vihanneet. Sillä kuinkas ja koska luonnollinen ihminen kärsii soimauksia kuulla? Hän, joka mielestänsä on niin hyvä ja kunniallinen mies, ettei kukaan mahda olla hänen vertaisensa. Hänenkö pitää kärsiä kuulla soimauksia yhdeltä mieheltä, joka ei ole minkään väärti, ja joka käy ympäri maata, niin kuin kerjäläinen, ja noituudellansa parantaa muutamia sairaita. Ja Belsebubin avulla ajaa perkeleitä ulos.

Minä luulen, että jos senkaltainen mies nyt ilmestyisi maailmaan ja nuhtelisi tämän maailman ihmisiä heidän jumalattoman elämänsä tähden, niin he vihaisivat häntä vielä enemmän, kuin juutalaiset vihasivat Jeesusta. Sillä ihmiset rakastavat enemmin pimeyttä, kuin valkeutta, koska heidän työnsä ovat pahat.

Jos tulisi maailman suuri herra, joka hyvin syöttäisi ja juottaisi heitä, ja kiittäisi heitä kunniallisiksi miehiksi, niin sinä näkisit, kuinka maailmanlapset juoksisivat hänen peräänsä ja kiittäisivät häntä hyväksi. Sillä senkaltaista miestä he tahtoisivat mielellänsä kunnioittaa. Se olisi heille soma kuninkaaksi, joka ei ainoastansa ruokkisi heitä ilman, vaan antaisi heidän elää, niin kuin he itse tahtoisivat.

Mutta jos tulisi kiivas opettaja, joka ei ainoastansa soimaa ihmisiä heidän jumalattomasta elämästänsä, vaan myös uhkaa Jumalan rangaistuksella ja ennustaa heille pahaa, niin sinä näkisit, kuinka maailman suuret herrat, rikkaat ja maailman vuoksi kunnialliset miehet rupeaisivat ylenkatsomaan ja vihastumaan hänelle, ja etsimään tilaa saadaksensa hänet kiinni jossakussa asiassa, jotta he pääsisivät kantelemaan hänen päällensä lain edessä, ja saisivat hänet hengiltä pois.

Senkaltaiset ovat ihmiset aina olleet niitä kohtaan, jotka tahtoivat heitä neuvoa ja nuhdella. Niin tekivät juutalaiset Jeesukselle. Niin he vielä nytkin tekisivät Vapahtajalle, jos hän olisi elävänä vaeltamassa meidän keskellämme. Sillä ei meidän tarvitse uskoa, että juutalaiset olivat pahemmat muita ihmisiä. He pitivät samankaltaista elämää, kuin muutkin maailmanihmiset pitävät. He luulivat olevansa hyvät ja kunnialliset miehet, niin kuin mekin. He luulivat tulevansa autuaaksi, niin kuin mekin. Ainoastansa he välttäisivät niitä julmempia rikoksia, jotka Mooseksen laissa olivat kielletyt. Heillä oli myös pappeja ja kirkkoja ja kirjoja, niin kuin meilläkin. He tahtoivat olla vapaat kaikesta rasituksesta ja ulosteosta, niin kuin mekin. Ja he pitivät sen sangen pahana, että he olivat joutuneet pakanallisen esivallan alle ja odottivat aina senkaltaista Vapahtajaa, joka päästäisi heitä siitä vallasta, ja tekisi heitä ylimmäiseksi kansaksi koko maan päällä.

Koska nyt Jeesus ilmestyi suuressa köyhyydessä, ja tahtoi vapahtaa heitä, ei maallisesta, vaan hengellisestä orjuudesta, ja rupesi vielä päälliseksi soimaamaan heitä, ja nuhtelemaan heidän joutavan elämänlaatunsa, niin he suuttuivat hänelle ja kävivät hänen henkensä päälle. Mutta luuletteko te tämänaikaisten ihmisten paremmin kuuntelevan Jeesuksen oppia eli opetuksia, jos hän olisi vaeltamassa meidän keskellämme ja näkisi, kuinka tämänaikaiset ihmiset elävät, ja nuhtelisi heitä heidän jumalattomuudestansa, soimaisi yhtä ja toista heidän vääryydestänsä ja uhkaisi heitä Jumalan rangaistuksella, jotta he heittäisivät pois heidän joutavat ajatuksensa, joilla he vaivaavat heidän ruumistansa ja sieluansa kelvottomissa asioissa?

Minä luulen, että nekin, jotka luulevat olevansa Jeesuksen parhaat ystävät, suuttuisivat hänelle ja sylkisivät häntä vasten suuta, jos hän rupeaisi sanomaan heille, niin kuin Nikodeemukselle: Sinä olet mestari Israelissa, etkä tiedä vielä näitä, kuinka uusisyntyminen tapahtuu. Et tiedä vielä, että jokaisen ihmisen, joka tahtoo autuaaksi tulla, pitää uudesti syntymän, pitää muuttaman elämänlaatunsa ja tuleman kokonansa toiseksi ihmiseksi.

Tämän päivän pyhässä tekstissä annetaan meille tiettäväksi, kuinka Jumala vapahtaa hänen lapsiansa pimeyden vallasta, ja saattaa heitä hänen rakastetun Poikansa valtakuntaan. Siitä tulee meille sovelias tila perään ajattelemaan: Mikä ihmeellinen muutos pitää tapahtuman ihmisen kanssa, ennen kuin hän pääsee pimeyden vallasta, ja pääsee vapaaksi synnin orjuudesta. Mutta Jumala, joka meitä kaikkia kutsunut on valkeuden osallisuuteen meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, tehköön meidän sydämemme soveliaaksi vastaanottamaan ja nautitsemaan sitä valoa ja sitä autuutta, joka meille tarjotaan hänen armonsa kautta, että me viimein näkisimme sen totisen valkeuden valon taivaassa. Kuule meitä, o, rakas Isä meidän, joka olet taivaissa!

Teksti. Kolossilaisten 1: 12, 13. “Kiittäkää Isää, joka on meitä soveliaaksi tehnyt osalliseksi tulemaan pyhäin perintöosasta valkeudessa, joka meitä pimeyden vallasta päästänyt on, ja saattanut hänen rakastetun poikansa valtakuntaan.” Meidän pyhässä tekstissämme kuulemme me, kuinka apostoli kehottaa sanankuulijoitansa kiittämään Isää, joka oli pelastanut heitä pimeyden vallasta, ja saattanut hänen rakastetun Poikansa valtakuntaan.

Tutkikaamme siis Jumalan armon kautta: Kuinka yksi oikea kristitty kiittää Jumalaa pelastuksensa edestä pimeyden vallasta. Koska me olemme ottaneet aineeksi tutkistellaksemme: Kuinka yksi oikea kristitty kiittää Jumalaa pelastuksensa edestä pimeyden vallasta, niin tulee meidän ensiksi perään ajatella: Mitä pimeyden vallan kanssa ymmärretään? Pimeydeksi kutsutaan kaikki se, kuin ottaa pois valon eli ymmärryksen, tiedon ja taidon ihmisten järjestä ja rakkauden ihmisen sydämestä. Se on tyhmyys, taitamattomuus, hulluus, mikä pyhässä Raamatussa kutsutaan pimeydeksi, niin kuin oikea tieto ja ymmärrys autuudenopissa kutsutaan valkeudeksi.

Mutta ei se ole ainoastansa taitamattomuus ja hulluus, joka kutsutaan pimeydeksi, vaan koko ihmisen turmeltu luonto ja paha halu kutsutaan myös pimeydeksi, sen vuoksi, että tyhmyys ja taitamattomuus tulee ihmisen turmeltuneesta luonnosta. Niin muodoin kaikki, mitä luonnollinen ihminen tekee, puhuu ja ajattelee, kutsutaan pimeydeksi, ja on pimeys. Se on niin suuri pimeys, että senkaltainen ihminen, jonka halu, tunto ja ymmärrys on kääntynyt maailman perään, ei näe mitään, eikä tunne mitään siitä autuuden valosta, joka loistaa hänen päänsä ylitse. Senkaltaisessa hengellisessä pimeydessä ei ihminen tiedä mitään Jumalasta eikä autuuden järjestyksestä. Eikä hän tahdo tietää, sillä hän pelkää, että se tulisi hänelle suureksi vaivaksi, jos hänen pitäisi ruveta lukemaan ja ajatuksiansa vaivaamaan senkaltaisissa asioissa, jotka hänen mielestänsä ovat ylen korkeat asiat, ja joista kuitenkaan ei tule yhtään maallista voittoa.

Mikäs siitä lähtee, että minä luen Raamattua ja muita hengellisiä kirjoja, joista ei minulle tule yhtään voittoa? Lukekoon papit ne kirjat. Jos minä tulen kirjanoppineeksi, en tule kuitenkaan sen kautta autuaaksi. Mutta kukaties suurempi edesvastaus tulee, jos minä luen paljon, enkä saata kuitenkaan tehdä sen jälkeen. Ilmankin Jumala saattaa minut autuaaksi tehdä vähemmällä lukemisella. Jos minä rupean korttia lyömään, koska minulla on hyvää joutoa, niin minä saatan voittaa jonkun skillingin. Jos minä pidän hauskemmaksi juominkeja muutamana iltana hyvien ystävien kanssa, niin minä tiedän, että aika pikemmin kuluu. Mutta lukemisesta ei lähde mitään. Niin tekee, puhuu ja ajattelee luonnollisesti mieltynyt ihminen, joka ei tiedäkään muuta iloa, kuin mitä maailma antaa.

Mutta ei se ole ainoastansa tämä luonnollinen tyhmyys ja taitamattomuus hengellisissä asioissa, joka kutsutaan pimeydeksi, vaan myös koko sen luonnollisen ihmisen taipumukset, sanat, puheet, himot ja halut, tarkoitukset ja pyrkimiset, ovat Raamatun jälkeen pimeys. Sillä oppinut mies on myös pimeydessä, kun hän seuraa luonnollisia taipumuksiansa, eikä pidä vaaria itsestänsä ja opistansa, vaan tekee ja elää niin kuin maailma elää, vaikka hän tietää hyvin, että senkaltainen elämä on kohdastansa sotivainen Jumalaa ja oikeaa kristillisyyttä vastaan.

Yhdellä sanalla sanottu: Jokainen, joka ainoastansa seuraa luonnollisia taipumuksia, olkoon rikas eli köyhä, viisas eli tyhmä, korkea taikka alhainen, hän on pimeydessä. Hän on pimeyden valtakunnassa ja pimeyden vallan alla, niin kauan, kuin hän tekee ja elää ainoastansa oman mielensä jälkeen. Sillä senkaltainen ihminen ei hallitse itseänsä. Jos hänellä on halu koreuteen, niin ilmoittaa hän korkeat ajatuksensa koreissa vaatteissa. Jos hänellä on halu juopumukseen, niin hän juo. Jos hänellä on halu haureuteen, niin hän täyttää lihallisen himonsa joka aika, kuin tila annetaan. Jos hänellä on halu tavaraan, niin hän kokoaa ja etsii voittoa kaikella muotoa. Sanalla sanottu: Kaikki, johonka halu on, ilmoittaa senkaltainen ihminen sekä sanoissa että töissä. Ja tämä luonnollisten himojen ja halujen täyttäminen eli seuraaminen ja juovattaminen on juuri se pimeyden valta, josta tämän päivän tekstissä saarnataan.

Nyt tahtoisi apostoli, että meidän pitää kiittämän Jumalaa, joka on meitä vapahtanut senkaltaisesta pimeyden vallasta. Mutta kuinka moni on se, joka saattaa sanoa, että hän on vapaa synnin vallasta? Sillä jos me katselemme nykyistä elämänlaatua ihmisten seassa ja panemme heitä niitten kristittyjen rinnalle, joille apostoli kirjoitti, niin meillä on syytä kyllä epäillä, jos yksi löytyy tuhannen seassa, joka on oikein vapaa synnin orjuudesta. Kuitenkin me sen asian tähden työtä teemme Jumalan seurakunnassa, että ihmiset tulisivat vapaaksi pimeyden vallasta. Sen asian tähden me saarnaamme. Ja sen asian tähden me huudamme, että ihmiset lakkaisivat pilkkaamasta Jumalaa ja häväisemästä Vapahtajan nimeä heidän jumalattomalla elämällänsä.

Mutta vaikka me pyydämme meidän voimamme ja taitomme jälkeen ylösrakentaa Jumalan temppelin, että pimeyden valta vähenisi ja Jumalan valtakunta kasvaisi, kuitenkin näkyy tämä työ sangen hitaasti käyvän, sillä pimeyden valta on sangen suuri maan päällä. Ja se tulee siitä, että ihmiset rakastavat enemmin pimeyttä, kuin valkeutta, koska heidän työnsä ovat pahat.

Jos ihmisillä olisi sen verran huolta ja murhetta heidän sieluistansa, että he saattaisivat repiä itsensä irti siitä hirmuisesta lihan orjuudesta, jossa he makaavat vangittuna ja alaspainettuna, niin me saattaisimme apostolin kanssa sanoa: “Kiittäkää Isää, joka meitä pimeyden vallasta päästänyt on.” Mutta tämänaikaisilla ihmisillä näkyy olevan senkaltainen epätieto, ettei olekaan tarpeellinen sotia lihallisia himojansa vastaan, vaan ainoastaan välttää niitä julmempia rikoksia, niin kuin varkautta ja murhaamista, ettei ihminen tulisi niiden tähden viedyksi maallisen rangaistuksen alle.

Monella näkyy olevan senkaltainen usko, että murhaaminen on suuri synti, mutta joka muutoin riitelee ja tappelee ihmisten kanssa, se ei ole mitään. Muutamilla näkyy myös olevan se usko, että varkaus on suuri synti, mutta joka muutoin petollisella kalulla vie muitten omaa allensa ja pettää sekä kuningasta että isänmaata, se ei ole mitään. Muutamilla on taas se ajatus, että väärä vala on suuri synti, mutta joka muutoin ilman aikaansa kiroaa ja ikään kuin pilkkaa Jumalaa kirouksilla ja sadatuksilla, se ei ole mitään. Sillä tavalla tulee Jumalan pyhä nimi pilkatuksi. Jumalan pyhä päivä väärinkäytetään juopumuksella ja pahentavaisella elämällä. Köyhät ja vaivaiset ylenkatsotaan, ja vanhemmat heitetään lapsiltansa maantien päälle.

Ja onkos ihme, että senkaltaiset suukristityt, jotka ovat hyvin rohkeat pilkkaamaan Jumalaa, niin kauan kuin he ovat voimain päällä tulevat viimein pelkuriksi, koska kuolema rupeaa ahdistamaan heidän kovia sydämiänsä? Ja silloin vasta, koska he tuntevat, ettei auta enää potkia tutkainta vastaan, rupeavat he pelkäämään henkensä kanssa ja epäilemään autuudestansa. Silloin vasta rupeavat he tunnustamaan, ettei heidän elämänsä ole juuri soma ollut. Mikseivät he ole ennen sitä huomanneet? Mutta niin se käy jokaiselle, joka on ylen rohkea pilkkaamaan ja ylenkatsomaan Jumalan ja ihmisten manauksia, että rohkeus viimein katoaa, koska totuus tulee eteen.

Eikös se olisi parempi, että ihminen niin käyttäisi itsensä, että hän saattaisi ilolla ja uskalluksella lähteä pois maailmasta? Mutta siihen tarvitaan toisenlaatuinen elämä ja toisenlainen usko, kuin mitä nyt tavallisesti kohdataan. Joka pitää oleman rohkea kuolemassa, ei saa olla niin rohkea pilkkaamaan ja häväisemään Jumalaa, kuin maailmanlapset bruukaavat olla. Joka tahtoo olla rohkea kuoleman hetkellä, täytyy olla vähän nöyrempi ja hiljaisempi. Hänen täytyy olla poiskätkettynä maailmalta. Hänen täytyy ottaa vaaria itsestänsä ja töistänsä ja punnita joka sanan, jonka hän suustansa päästää.

Maailma ja hänen oma lihansa ovat ne viholliset, joidenka kanssa hänen täytyy olla alinomaisessa sodassa. Se pimeyden valta, se rietas henki, joka käy ulos pahain ihmisten seuraan, pitää ylitse voitettaman. Ja silloin vasta tuntee hän itsensä vapaaksi pimeyden vallasta, koska ei maailma, eikä hänen oma lihansa voi häntä yllyttää johonkuhun syntiin eli ehdollisesti rikkomaan valansa ja lupauksensa Vapahtajalle.

Me olemme tosin kaikki vannoneet yhden kalliin valan, ettei meidän koskaan pidä hylkäämän Jumalaa eli ylen antaman meidän sielujamme pimeyden vallan alle. Me olemme tehneet kalliit lupaukset, ettei meidän pidä koskaan ehdollisesti rikkoman sitä taivaallisen Kuninkaan valaa. Mutta nämä valat ja uskollisuuden lupaukset rikotaan monelta heti varsin, kuin he pääsevät ulos kirkosta ja ovat kääntyneet selin alttarilta. Mitäpä siis maksavat nämä valat ja pyhät lupaukset, jotka tehdään Jeesuksen alttarin vieressä, jos me voitetaan ensimmäiseltä kiusaukselta ylen antamaan Jeesusta ja seuraamaan maailmaa?

Onkos senkaltainen elämä muu, kuin pilkkaaminen, jos me alttarin edessä annamme uskollisuuden lupauksia, ja varsin samana päivänä seuraamme maailman esimerkkiä? Jos me menemme kirkosta krouviin ja jumalanpalveluksesta tappelukseen. Eli jos me kirkossa luemme ja siunaamme, mutta ulkona kiroilemme. Maksaako senkaltainen jumalanpalvelus mitään? Mutta senkaltainen on maailman tapa. Ja se on juuri se pimeyden valta, josta kristitty pyytää kaikella muotoa itsensä varoittaa. Ja jos hän Jumalan armon kautta voittaa kaikki maailman kiusaukset, niin hän kiittää Jumalaa sen suuren armon edestä, että Jumala on varjellut häntä saastuttamattomana maailmalta. Sillä siinä seisoo juuri se oikea kristillisyys, että ihminen uskon ja rakkauden kautta tulee oman lihansa herraksi ja seisoo miehuullisesti kaikkia maailman kiusauksia vastaan. Senkaltainen ihminen seisoo, niin kuin kallio eli vuori, rumien henkien keskellä, eikä pelkää mitään, olisiko se maailman viha eli maailman pilkka, eli maailman uhkaukset. Sillä hän tietää, minkä päälle hän luottaa, ja on vahva siitä, ettei elämä, eikä kuolema, eikä enkelit eli korkeudet, eikä vallat eli väkevyydet pidä erottaman häntä siitä rakkaudesta, kuin Jeesuksessa on.

Katso! Senkaltainen on oikea kristitty, joka on tullut vapaaksi pimeyden vallasta. Hän ei huoli siitä, että maailmanihmiset häntä haukkuvat, pilkkaavat ja ylenkatsovat. Sillä hän tietää, ettei ole niin pitkä aika, ennen kuin pilkkaajat purevat hampaitansa ja ulvovat pimeyden avaruudessa. Jos pimeyden valta on suuri maan päällä, niin on pimeyden valtakunta vielä suurempi. Sinne mahtuvat kyllä sekä suuret että pienet pilkkaajat, jotka täällä haukkuvat, vihaavat ja ylenkatsovat Jumalan köyhää seurakuntaa, ja tahtovat turmella totuuden tunnustajia.

“Syököön!” Niin sanoi yksi urhoollinen totuuden tunnustaja, koska häntä väkivallalla temmattiin rakkaan vaimon ja itkeväisten lasten helmasta pakanalliselta pyöveliltä mestauspaikalle Jeesuksen uskon tähden, ja Jeesuksen rakkauden tähden. “Syököön perkeleen joukko minun ruumiini! Repiköön, raadelkoon ja polttakoon perkeleen joukko minun jäseniäni. Minä tiedän, että minun Vapahtajani elää. Minun henkeni on vapaa. Ja minun pitää näkemän minun Jumalani minun lihassani.” Katso! Niin elää ja kuolee yksi oikea kristitty, joka luottaa Jumalan päälle.

Mutta maailman orjat, jotka tahtovat lihallista vapautta, vaikka he itse ovat oman lihansa orjat. Koska he ovat voimain päällä, ovat he rohkeat pilkkaamaan Jumalaa kirousten, juopumuksen, haureuden ja tappeluksen kautta. He ovat suuret pelkurit, koska kuolema saavuttaa ja alkaa pusertamaan heidän sydämiänsä kylmällä kädellänsä. Silloin he pelkäävät ja vapisevat, itkevät ja parkuvat. Heidän omatuntonsa herää ja alkaa jo täällä kalvamaan. He pelkäävät kuolemaa ja iankaikkisuutta. Ja pelkäävät, ettei siellä ole niin hauskaa, kuin täällä. Ja miksi he pelkäävät? Mikseivät he ole niin rohkeat pilkkaamaan ja kiroamaan, ja hääräämään maailman kanssa, kuin ennen? Mitämaks on rohkeus ja pilkkaamalysti silloin jo muuttunut kauhistukseksi. Niin se käy niitten kanssa, jotka täällä ovat ylen rohkeat pilkkaamaan ja häväisemään, ja huutamaan perkeleen nimeä ja “ristiinnaulitse!”

Mutta sinä, Jeesuksen ystävä, sinä urhoollinen sankari, joka tunnet Pyhän Hengen todistuksen sinun sydämessäsi, että sinä olet vapaa ja pimeyden vallasta pelastettu, lihan ja maailman orjuudesta vapautettu. Iloitse ja riemuitse sinun sydämessäsi. Sinun ilosi ei ole maailmassa, eikä lihan synnillisissä huvituksissa, vaan sinun ilosi on Jumalassa ja Jeesuksessa Kristuksessa, ja hänessä ristiinnaulitussa.

Anna maailmanlasten nauraa, iloita ja pilkata. Ei ole heidän ilonsa niin pitkällinen. Se loppuu aivan äkkiä, ja muuttuu viimein itkuksi. Mutta sinun ilosi, rakas Jeesuksen ystävä, sinun ilosi on iäti pysyväinen. Vaikka sinun täytyy vähäksi aikaa kärsiä vihaa ja ahdistusta maailmanlapsilta, jotka eivät kärsi totuutta kuulla, niin sinä kuitenkin olet iloinen, koska sinä tiedät, että Jeesus on sinun puolestasi, jonka asiaa sinä olet ajanut, jonka nimeen sinä olet maailmanlapsia neuvonut ja manannut ja kutsunut takaisin kadotuksen tieltä ja pimeyden vallasta.

Ole iloinen, sinä rakas Jeesuksen ystävä, ja riemuitse Jumalassa sinun Vapahtajassasi, joka sinua kutsunut on valkeuden perintöosallisuuteen taivaassa, ja pelastanut pimeyden vallasta ja saattanut hänen rakastetun Poikansa valtakuntaan. Siinä pitää jokaisen rehellisen miehen, joka on täällä rakastanut totuutta ja tehnyt työtä autuuden tähden, saaman palkkansa sen jälkeen, kuin hän ansainnut on, ja oleman iäti vapaa. Amen.

_______________________________________________

Alkuperäinen (1 lehti) / Kollerin kokoelma n:o 62 / Kansallisarkisto Helsinki /

Jäljennös (alku kateissa) / Miettisen kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /

Huom!

Saarnan lopussa L. L. Laestadiuksen omakätinen huomautus: “Tämä saarna on saarnattu Kaaresuvannossa sairauden jälkeen, ja on ensimmäinen kova saarna, joka on Kaaresuvannossa kuulunut. Mutta ei silloin vielä ollut heränneitä.”