Sen pitää oleman Jessen juuren, joka on nouseva pakanoita hallitsemaan,
jonka päälle pakanat toivoman pitää. Room. 15: 12
Koska Paavali tahtoo osoittaa, kuinka Kristus hallitsee pakanoita, ottaa
hän yhden paikan Raamatusta, jossa profeetta Jesaja puhuu Jessen juuresta, ja
osoittaa, että profeetta siinä paikassa puhuu Vapahtajasta, joka on Jessen
juuresta nouseva pakanoita hallitsemaan. Tämä Jessen juuri on kuningas Daavid,
joka oli Jessen poika. Ja siitä samasta Daavidin suvusta oli myös Vapahtaja
syntynyt, jonka tähden Vapahtaja kutsuttiin Daavidin pojaksi.
Me kuulemme siis, että tämä Jessen juuresta nouseva mies oli Kristus. Mutta
kuinkas meidän pitää ymmärtämän, että Kristus hallitsee pakanoita? Juutalaiset
ymmärtävät tämän raamatunpaikan niin, että Kristus, eli se Jessen juuresta
nouseva Vapahtaja tulee maalliseksi kuninkaaksi, joka sodalla voittaa kaikki
pakanat ja ottaa kaikki pakanain valtakunnat allensa. Mutta tämä
raamatunselitys ei sovi muille, kuin juutalaisille, jotka aina odottavat sitä
tulevaista Vapahtajaa.
Kaikki ne pakanat, jotka uskovat, että Vapahtaja on jo tullut maailmaan,
ymmärtävät tämän raamatunpaikan sillä tavalla, että Kristus hallitsee pakanoita
sen kristillisyyden kautta, joka nyt on maailmassa. He sanovat, että pakanoille
on tullut suuri muutos kristillisyyden kautta. Esimerkiksi, etteivät he palvele
enää näkyväisiä epäjumalia, että he lukevat Jumalan sanaa, että heillä on
puhdas evankeliumin oppi, etteivät he uhraa lapsiansa epäjumalille, että he
ovat kastetut vedellä, että he palvelevat Jumalaa kirkossa. Ja tämän ulkonaisen
palveluksen pitää vaikuttaman niin paljon, että he tulevat autuaaksi.
Semmoinen usko on kastetuilla pakanoilla, että Kristus hallitsee nyt
pakanoita tämän ulkonaisen kristillisyyden kautta. Mutta me tiedämme, ettei ole
vielä enempää kuin kolmas osa pakanoista kääntynyt kristillisyyteen. Ja vaikka
ne, jotka ovat kääntyneet kristillisyyteen koettavat opettaa ja neuvoa niitä
pakanoita, jotka eivät ole vielä kääntyneet, on rietas kuitenkin estänyt tämän
kääntymisen työn, niin että pakanat, jotka luottavat sen päälle, että heidän
vanha uskonsa on oikea usko, vihaavat kovin kristityitä, jotka eivät anna
pakanoille omantunnon rauhaa. Sillä pakanat luulevat, että kristillisyys on
ihmeellinen taikaus. Jos joku kristitty tulee pakanoitten tykö siinä
tarkoituksessa, että muka neuvoa heitä kristillisyyteen, niin suuttuvat pakanat
kovin kristityille ja pieksävät muutamia kuoliaaksi, ja uhkaavat kantaa
kristittyjen päälle esivallan edessä.
Muutamat pakanat, jotka olivat siinä synkeässä pakanain maassa, tulivat
ulos huoneistansa katsomaan kristityitä. Pakanat katsovat kristittyjen päälle
isoilla silmillä. He kurkistelevat ja ihmettelevät niin kuin pissihaukat, jotka
ennen eivät ole nähneet ihmisiä. Pakanat irvistelevät ja pilkkaavat
kristityitä, ja muutamat pakanat suuttuvat niin kovin kristityille, että he
purevat hampaitansa niin kuin juutalaiset tekivät Stefanukselle, näppäävät
kiviä maasta niin kuin juutalaiset, koska Vapahtaja puhutteli heitä. Ja koska
joku kristitty puhuu muutaman sanan pakanoille parannuksesta ja katumuksesta,
suuttuvat muutamat pakanat niin kovin, että he vapisevat.
Muutamat villipakanat kokoontuvat yhteen joukkoon pilkkaamaan kristityitä,
ja silloin antaa rietas heille oikean rohkeuden. Niin kuin hukat, koska heitä
on monta kymmentä yhdessä tokassa, eivät pelkää ihmisiä, sillä he luottavat
silloin paljoutensa päälle. Niin tekevät myös villipakanat, koska he
kokoontuvat pilkkaamaan ja kiroamaan kristityitä. Mutta yksinäiset pakanat
kiertävät kristityitä, eivätkä tohdi mennä siihen huoneeseen, kussa kristityt
asuvat.
Muutoin ovat pakanat koreat ulkoa päin. Heillä on kalliit verkavaatteet ja
silkkihuivit, korvarenkaat, niin myös komeat rakennukset ja komeat hevoset.
Heillä on myös kirkkoja ja pappeja. Ja kirkossa ovat kyllä pakanat jumaliset ja
siveät. Mutta koska he tulevat ulos kirkosta, rupeavat he juomaan, kiroamaan ja
tappelemaan, niin myös huorin tekemään, sillä huoruus, juopumus ja tappelus ei
ole heidän mielestänsä synti.
Koska nyt profeetta Jesaja sanoo, että Jessen juuresta on nouseva se mies,
jonka pitää hallitseman pakanoita, niin ymmärtää Paavali tämän raamatunpaikan
sillä tavalla, että Kristus hallitsee pakanoita kristillisyyden kautta. Mutta
ei ole Kristus vielä tullut kaikkien pakanoitten hallitsijaksi, koska tuskin
kolmas osa pakanoista on kääntynyt kristillisyyteen. Raamatussa on myös
kirjoitettu, että Kristus hallitsee pakanoita rautaisella ruoskalla. Me
arvaamme hyvin, että tämä rautainen ruoska, jolla Kristus hallitsee pakanoita,
on Vapahtajan risti, jota kaikki oikeat kristityt kantavat.
Mutta muutamilla pakanoilla on niin paatunut nahka, etteivät he tunne Isän
vitsaa. Vaikka taivaallinen Isä kurittaa heitä rautaisella ruoskalla, eivät he
ota kuritusta vastaan. Paatunut ihminen ei pakene ollenkaan, vaikka
taivaallinen Isä kurittaa häntä rautaisella ruoskalla. Sillä luontokappale
pakenee, koska häntä hyvin piiskataan. Ja semmoinen luontokappale on juuri
harvoissa paikoissa, joka ei tunne ruoskaa. Mutta paatunut ihminen ei tottele
ollenkaan, vaikka taivaallinen Isä kurittaa häntä rautaisella ruoskalla. Sen
tähden valittaa Herra jo Vanhassa Testamentissa: “Minä olen kasvattanut lapsia,
mutta eivät ne ota kuritusta vastaan.” Ja taas sanoo hän profeetta Jesajan
kautta: “Härkä tuntee isäntänsä, mutta Israel ei tunne minua.”
Kuinka pakanat pakenisivat taivaallisen Vanhimman tykö, koska he ovat niin
paatuneet, etteivät he tunne Isän kuritusta? Jos Kristus kurittaa heitä
rautaisella ruoskalla, niin he tekevät vastuksen. Jos Jumala rankaisee heitä
nälällä ja kalliilla ajalla, niin myös sodalla ja verenvuodatuksella, niin he
napisevat. Mutta eivät he sen kurituksen tähden tee parannusta.
Mutta se rautainen ruoska, jolla Kristus hallitsee pakanoita, on
erinomattain Jeesuksen risti, eli se murhe, joka on Jumalan mielen jälkeen. Se
on hengellinen murhe, eli omantunnon vaiva, joka kuuluu totiseen katumukseen.
Koska taivaallinen Isä kurittaa lapsiansa hengellisellä ruoskalla, silloin ne
pakanat, jotka ottavat Isän kuritusta vastaan, joutuvat pakenemaan Vapahtajan
tykö. Ja silloin sanotaan, että Kristus hallitsee pakanoita rautaisella
ruoskalla, nimittäin rakkauden rautaruoskalla Hän hallitsee niitä, jotka
isällisen kurituksen kautta tekevät parannuksen: “Sillä ketä Hän rakastaa, sitä
Hän myös kurittaa.”
Tämä sana on niille sieluille ojennukseksi ja ylösrakennukseksi, jotka ovat
murheelliset, jotka itkevät ja huokaavat kantaessaan Jeesuksen ristiä. Niin
kauan, kuin taivaallinen Isä teitä kurittaa, ei Hän ole vielä hyljännyt teitä,
sillä Paavali sanoo: “Kuka on se isä, joka ei kurita lapsiansa, joita hän
rakastaa?” Mutta ne pahankuriset lapset, jotka ovat niin paatuneet, etteivät he
ota kuritusta vastaan, niille ei saata Vanhin mitään tehdä. Ei suinkaan pakana
tule ihmiseksi ilman kuritusta.
Koska siis Raamattu sanoo, että Kristus hallitsee pakanoita rautaisella
ruoskalla, niin se merkitsee, että hän hallitsee niitä hengellisen surun ja
murheen kautta, jotka eivät tunne ruoskaa. Mutta niitä pakanoita hän hallitsee,
jotka ottavat Isän kuritusta vastaan. Mutta tämä rautainen ruoska on rakkauden
ruoska. Taivaallinen Vanhin kurittaa lapsiansa rakkaudesta, että hän tämän
kurituksen kautta saisi heitä ihmisiksi.
Älkää siis ajatelko, te murheelliset ristinkantajat, että taivaallinen
Vanhin on teille vihainen, koska hän murheella vähäisen koettelee teidän
uskoanne, sillä te ette arvaa, kuinka hyvää Vanhin suo teille, koska hän
vähäisen kurittaa teitä. Jos te tämän kurituksen kautta tulisitte niin
nöyriksi, että te antaisitte suuta Isän vitsalle, niin hän ottaisi teitä varsin
syliinsä ja painaisi teitä rintojansa vasten, ja antaisi niitten raukkojen,
jotka nälässä itkevät, imeä armoa vuotavaisia rintojansa.
Rukoilkaa siis, te murheelliset ristinkantajat, että se armollinen
Vapahtaja hallitsisi teitä rakkauden rautaruoskalla, että te tulisitte niin
nöyriksi hänen isällisen kurituksensa kautta, että te antaisitte suuta Isän
vitsalle. Sillä ei suinkaan Vanhin suo teille pahaa, vaan hyvää, koska hän
kurittaa.
Kuule siis, o taivaallinen Vanhin, kaikkien murheellisten ja itkeväisten ja
parkuvaisten lasten valitusta, koska he rukoilevat sinua nöyrällä ja
katuvaisella sydämellä, ja anovat anteeksi heidän rikoksiansa sanoen: “Rakas
Vanhin! Anna anteeksi! Anna anteeksi!” Älä lyö niin kovin rautaisella ruoskalla
niitä heikkoja, murheellisia ja alas painetuita, vaan kuule, rakas Vanhin,
koska he huutavat: “Anna anteeksi, anna anteeksi!” Isä meidän, joka olet
taivaassa, j. n. e.
Rukouspäivän ehtoosaarnan teksti: Psalmi 116: 10. “Herra on kuningas
iankaikkisesti, sinun Jumalasi, Siion, loppumatta. Halleluja! Kristus on
Siionin Kuningas.”
Ensimmäinen tutkistelemus: Ketkä ovat alamaiset Kristuksen valtakunnassa?
Toinen tutkistelemus: Ketkä ovat alamaiset perkeleen valtakunnassa?
1. Kristuksen alamaiset ovat ne harvat sielut, jotka kantavat Jumalan
lasten merkkiä heidän otsissansa. Ja siitä merkistä he tuntevat toinen
toisensa, vaikka olisi kuinka pimeää. Koska he ovat sotimassa vihollistensa
kanssa, tuntevat he aina siitä merkistä, ketkä ovat Kristuksen alamaiset. Ja
tämän Jumalan lasten merkin ovat he saaneet taivaalliselta Sotaherralta, koska
heidät puetettiin vanhurskauden sota-aseilla. Koska heille annettiin hengen
miekka, uskon kilpi ja autuuden rautalakki. Koska he vannoivat sen kautta, joka
elää iankaikkisesti, että heidän pitää varjeleman Isän maata hengellä ja
verellä. He ovat vannoneet Kuninkaalle valan ja antaneet hänelle sen kalliin
lupauksen, että heidän pitää uskolliset oleman Kuninkaalle, ja urhoollisesti
sotiman Kuninkaan puolesta, eikä säästämän henkeänsä viimeiseen pisaraan asti.
Nyt on iso sota maan päällä niiden välillä, jotka sotivat Kuninkaan
puolesta, ja niiden välillä, jotka sotivat vihollisen puolesta. Vihollinen on
nostanut joukkonsa sotimaan totuutta vastaan. Hän on yllyttänyt orjiansa
vihaamaan Kristuksen alamaisia. Hän voitelee heidän sielujansa vuotavalla pirun
paskalla antaaksensa heille suuremman rohkeuden. Kuningas Daavid kirjoittaa:
“Heidän kurkkunsa on avoin hauta.” Ja silloin ne huutavat täydellä kurkulla
“perkele” ja “saatana”, joka on heidän isänsä, jota he ovat uskollisesti
palvelleet siitä saakka, kuin he rupesivat konttaamaan.
Ja koska käärmeen siemenet rupeavat puikimaan sydämen juuressa, oksentavat
he ulos myrkkynsä kristittyjen päälle, niin kuin Johannes näki
Ilmestyskirjassa, kuinka se ruskea lohikäärme oksensi ulos suustansa yhden
muikean ja myrkyllisen märkyyden sen vaimon perään, joka huusi syntymävaivassa.
Niin oksentavat myös kyykäärmeen sikiöt kristittyjen päälle myrkyllisen
märkyyden sapella ja pirun paskalla sekoitettuna, jolla he muka tahtovat
kuolettaa niitä sieluja, jotka sotivat Kristuksen puolesta. Mutta heidän omissa
suolissansa pitää tämän myrkyllisen sekoituksen karvasteleman, koska pimeyden
ruhtinas viimein kaataa heidän suuhunsa tulikiven liekkiä, joka polttaa heidän
sisällyksiänsä iankaikkisesti.
Kristuksen alamaiset tuntevat myös omiansa äänestä ja puheesta. Koska he
nimittäin sotivat riettaan ja hänen joukkonsa kanssa pimeyden laaksossa, täytyy
heidän välistä puhua uusilla kielillä, jota vihollisen sotamiehet eivät
ymmärrä. Vihollisen orjat ovat niin paljon syöneet sitä vuotavaa pirun paskaa,
että he ovat paskakieliseksi tulleet. Sen tähden kuulevat Kristuksen alamaiset
ensimmäisestä sanasta, mistä he ovat kotoisin. Sillä jokainen, joka syö pirun
paskaa, tulee paskakieliseksi. Sen tähden on paskakielisten mahdoton lausua
sitä sanaa “risti”. Kuinka he saattavat lausua sen kalliin sanan, koska he ovat
Jeesuksen ristin viholliset?
Vihollinen on myös kääntänyt heidän silmänsä nurin, niin että he katsovat
kaikki asiat nurin. He lukevat ensin kirjaa nurin, ja käsittävät kaikki Jumalan
sanat väärin. Suruttomat omistavat niitä sanoja itsellensä, jotka kuuluvat heränneille.
He kääntävät kristityille niitä sanoja, jotka kuuluvat suruttomille. Koska
Raamattu sanoo “älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi”, niin luulevat
suruttomat, että nämä sanat kuuluvat heränneille, vaikka se kuuluu
suruttomille, jotka vihassa ja kiukussa tuomitsevat lähimmäistänsä helvettiin.
Koska Raamattu sanoo, että “Jumala on armollinen”, niin omistavat
suruttomat tämän sanan itsellensä, vaikka ei se kuulu muille kuin katuvaisille.
Koska Raamattu puhuu vääristä profeetoista, niin luulevat suruttomat, että tämä
sana kuuluu heränneille, vaikka suruttomat ovat itse vääriä profeettoja.
Ja koska rietas on kääntänyt heidän silmänsä nurin, niin katsovat he kaikki
hengelliset asiat nurin. Pyhän Hengen vaikutus on heidän mielestänsä perkeleen
vaikutus. Mutta viinahengen vaikutus, se on heidän mielestänsä Pyhän Hengen
vaikutus. Koska muutamat tulevat jumalisiksi viinassa, itkevät, rukoilevat ja
veisaavat viinapäissä, se on heidän mielestänsä varmasti Pyhän Hengen vaikutus.
Mutta jos katuvainen syntinen valittaa ja huokaa omantunnon vaivassa, se on
riettaalta, eli itse ne tekevät itsensä semmoisiksi.
Koska siis suruttomat katsovat kaikki hengelliset asiat nurin, niin se on
myös arvattava, että he kuulevat väärin, eivätkä niin muodoin ymmärrä, mitä
kristityt puhuvat. Sillä luonnollinen ihminen ei ymmärrä niitä, kuin Jumalan
Hengen ovat, vaan ne ovat hänelle hulluus. Paavalia itseään pidettiin hulluna,
ja sanottiin jo silloin, että ylen paljosta lukemisesta hän oli hulluksi
tullut. Niin katsotaan myös kristityt hulluksi kaikilta maailman viisailta,
jotka seuraavat luonnollisen järjen viisautta. He luottavat sen päälle, että
luonnollinen järki osoittaa heille tien taivaaseen. Mutta luonnollinen järki
osoittaa kyllä maailmanorjille tien kadotukseen, vaikka he luulevat, että
luonnollinen järki osoittaa heille, mistä tie menee taivaaseen. Paavali sanoo,
että maailman viisaus on hulluus Jumalan edessä. Ja Lutherus sanoo, että
järjeltä pitäisi kaula väännettämän
poikki. Mutta kristittyjen paras tuntomerkki on risti rinnassa.
Koska nimittäin Vapahtaja sanoo: “joka ei ota ristiänsä päällensä ja seuraa
minua, ei hän ole minulle sovelias,“ niin arvataan siitä, että kaikki Jeesuksen
Kristuksen sotamiehet ovat myös Jeesuksen ristin kantajat. Mutta tämä Jeesuksen
risti ei ole tehty kullasta niin kuin tämänaikaiset piispat pitävät ristin
kullasta. Vaan Jeesuksen risti on, ei ainoastansa perkeleen kiusaukset, pahat
ajatukset, lihan himot, epäusko ja epäilys, joilla perkele kiusaa sekä
heränneitä että myös armoitetuita sieluja, ja niistä kiusauksista tulee
kristityille raskas murhe ja suuri heikkous, niin että ristinkantajat luulevat
välistä kuolevansa voimattomuuden tähden, mutta Jeesuksen ristiin kuuluvat myös
maailman viha, kirous, pilkka ja ylenkatse, joilla maailmanlapset kohtelevat
kristityitä, koska kristillinen rakkaus ja herännyt omatunto vaatii kristityitä
manaamaan suruttomia parannukseen. Mutta tämä ulkonainen viha ja vainoaminen ei
ole niin raskas kristityille, kuin ne sisälliset kiusaukset, se suuri
hengellinen sota, joka tuntuu kristittyjen rinnassa. Näitten kiusausten tähden,
murheen ja epäilyksen tähden, tulee kristityn vaellus niin raskaaksi ja niin
vaivalloiseksi, että hän luulee usein olevansa Jumalalta ja ihmisiltä hyljätty.
Mutta älä kuitenkaan väsy kilvoittelemasta, sinä murheellinen sielu. Älä
lakkaa kolkuttamasta, huutamasta ja rukoilemasta sitä suurta Ristinkantajaa,
että hän auttaisi sinua tätä Jeesuksen
ristiä kantaessa. Koska synninkuorma tulee niin raskaaksi ja niin
vaivalloiseksi, että polvet nääntyvät kuorman alla, koska sinä rupeat
huokaamaan niin raskaasti, että huokaukset kuuluvat syvyydestä taivaaseen asti.
Silloin tulee enkeli taivaasta ja virvoittaa sinua. Älä ajattele, että sinä
olet sen tähden hyljätty Vapahtajalta, että sinun täytyy kantaa hänen
ristiänsä, vaan ajattele paremmin, että sinun uskosi sen kautta koetellaan. Ja
muista, että kaikki oikeat kristityt ovat kantaneet tätä Jeesuksen ristiä ennen
sinua, ja että tämä ristin kantaminen merkitsee, että sinä olet oikealla
tiellä, vaikka et ole vielä kostunut paikalle. Sillä itsepä Herra Jeesus on
sanonut, että “suuren vaivan kautta täytyy ihmisen elämään sisälle mennä.”
Eipä suruttomat tiedä mitään tästä Jeesuksen rististä. He ovat iloiset ja
nauravat omaa onnettomuuttansa, koska heidän pitäisi itkemän. He pilkkaavat ja
kiroavat, koska heidän pitäisi siunaaman. He tanssivat ja rallattavat, koska
heidän pitäisi murheessa oleman. He juovat paloviinaa, koska heidän pitäisi
juoman siitä kalkista, jonka Jeesus on juonut. He pitävät huoria, koska heidän
pitäisi lesken yksinäisyydessä oleman. Se on yksi todistus annettu
Ilmestyskirjassa niille, jotka Isänsä merkin kantavat otsissansa, jotka
veisaavat Siionin vuorella, etteivät he ole saastuttaneet itseänsä vaimoväen
kanssa. Mutta se on myös kirjoitettu samassa Ilmestyskirjassa, että “koirat ja
velhot heitetään ulos taivaan valtakunnasta.” Se on: kiimakoirat saavat ulvoa
ulkoisella puolella yhtenä varkaitten ja juomareitten kanssa. Ja siellä pitää
oleman itku ja hammasten kiristys.
Toinen tutkistelemus. Ketkä ovat perkeleen alamaiset? Me olemme edellisessä
osassa osoittaneet, millainen tuntomerkki niillä on, jotka ovat Kristuksen
alamaiset, nimittäin, että heillä on merkki heidän otsissansa ja risti
rinnassa. Että he kantavat Jeesuksen ristiä ja puhuvat semmoisia, joita
perkeleen alamaiset eivät ymmärrä. Nyt meidän pitäisi muisteleman, millainen
merkki perkeleen alamaisilla on, että hekin tulisivat tuntemaan itsensä oikein.
Perkeleen alamaisilla on myös polttomerkki otsassa. Mutta jos kristityn
merkki on yksi kirkas armon merkki, yksi kointähti, jonka Jeesus
Ilmestyskirjassa antaa niille, jotka voittavat, niin on suruttomain merkki yksi
musta kirjain otsassa, jonka musta rautio on polttoraudalla siihen sisälle
polttanut. Musta kirjain on niin kuin V ja niin kuin H ja niin
kuin J, ja kaikille niille on pantu käärmeen merkki kirkonkirjaan. Mutta
eivät nämä sokeat raukat tiedä, että heillä on semmoinen hirveä merkki, vaan he
luulevat, että heillä on kunnian merkki otsassa. Mutta niin kuin itse perkele
tahtoo olla kunniallinen maailmassa, vaikka hän on itse rietas, niin tahtovat
myös hänen orjansa olla kunnialliset maailmassa, vaikka he ovat huorat ja
varkaat. Ja jota rumemmin he ovat eläneet, sitä julmemmin he suuttuvat, jos
joku kristitty sanoo heille, minkä kaltaiset he ovat.
Eivät nekään ole huoria ja varkaita, joille on pantu käärmeen merkki
kirkonkirjaan. Kunnian tähden kieltävät he ja peittävät pahoja tekojansa. Ja
kunnian tähden tahtovat he olla siveät huorat, rehelliset varkaat, raittiit
juomarit ja kunnialliset viinaporvarit. Se merkitsee, että huora tahtoo olla
siveä maailman edessä, vaikka kaikki ihmiset tietävät, että hän on huora. Varas
tahtoo olla rehellinen ja vakaa maailman edessä, vaikka kaikki ihmiset
tietävät, että hän on varas. Juomari tahtoo samassa arvossa ja kunniassa olla,
niin kuin muutkin ihmiset. Viinaporvari tahtoo myös kunniallinen olla, vaikka
viinakauppaa pidetään huonona virkana.
Mutta kaikki nämä siveät huorat, rehelliset varkaat, raittiit juomarit ja
kunnialliset viinaporvarit löytävät nyt paljon syntiä kristittyjen
vaelluksessa, niin kuin juutalaiset löysivät vikoja Vapahtajan ja opetuslasten
elämässä, että jos kristityt eivät heitä pois soimaamasta kunniallisia ihmisiä
vääryydestä ja jumalattomasta elämästä, täytyy viimein maailman kunniallisten
ihmisten kantaa maaherralle Pontius Pilatukselle, että nämä kristityt, jotka
nyt ovat ilmestyneet, ovat kansanhäiritsijät, väärät profeetat ja villihenget,
jotka eivät anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa. Samankaltaiset kanteet
tulisivat sitten heränneitten päälle. Pakanat ovat ennen kantaneet ensimmäisten
kristittyjen päälle, että he ovat Jumalan pilkkaajat, että he ovat Jumalan ja
ihmisten viholliset, että he makaavat sekaisin miehet ja vaimot, että he ovat
pahoilta hengiltä riivatut, että he näkevät riettaan hengen ilmestyksiä, että
heidän uskonsa on ihmeellinen taikaus, että jos semmoinen taikaus pääsee
leviämään, niin ei valtakunta pysyisi koossa. Ja mitä pakanat ovat ennen
kantaneet kristittyjen päälle, sitä ne kantavat vielä nytkin, että he saisivat
imeä kristittyjen verta. Että he saisivat omantunnon rauhan, koska he ovat
latkineet kristittyjen verta. Tämä on nyt se kunnian merkki, jota perkeleen
orjat kantavat otsissansa.
On myös riettaan orjilla risti rinnassa. Mutta tämä risti on maailman
murhe. Se on vatsanmurhe. Koska heille tapahtuu joku vahinko ruumiin puolesta,
tulevat he murheelliseksi ja itkevät käärmeen kyyneleitä. He itkevät myös
harmista, etteivät he jaksa kaikkia kristityitä hävittää. He lukevat itsensä marttyyreiksi,
koska heidän täytyy muka uskonsa tähden kärsiä soimauksia. Muutamille tulee
paha mieli ja levoton omatunto, koska he eivät saa enää juoda, kirota ja
tapella rauhassa niitten kristittyjen koirien tähden, jotka haukkuvat joka
paikassa. Niin muodoin tulevat myös suruttomat ristinkantajiksi. Mutta siitä
rististä he pääsevät pois pian. Koska he taas voitelevat suoliansa pirun
paskalla, ovat he taas iloiset niin kuin ennenkin.
Saarnaavat myös maailmanorjat heidän kielellänsä. Mutta ei se ole uusi kieli,
vaan se on vanha pakanallinen kieli, kussa kiroukset ja sadatukset ovat
ensimmäinen ja viimeinen kirjain. Juomalaulut ja huoralaulut ovat keskimmäiset
kirjaimet siinä vanhassa kielessä. Kreikankielessä on A ensimmäinen
kirjain ja O viimeinen kirjain. Mutta vanhan Aatamin kielessä on P
ensimmäinen ja S viimeinen kirjain. Ja tätä kieltä ymmärtävät kaikki
niin pian, kuin he rupeavat konttaamaan.
Nyt me olemme lyhyesti maininneet, millaiset alamaiset ovat Kristuksen
valtakunnassa ja millaiset alamaiset ovat perkeleen valtakunnassa. Meidän
pitäisi myös katseleman, kuinka nämä kahden valtakunnan miehet sotivat
keskenänsä. Kristityt sotivat Hengen miekalla ja heidän päänsä päällä on
autuuden rautalakki. Heillä on myös uskon kilpi, jolla he vastustavat kaikki sen
tuliset nuolet, joita se ruma vihollinen ampuu sydäntä kohti. Mutta perkeleen
sotamiehillä on ensiksi hampaat, joilla he purevat, niin kuin juutalaiset
purivat hampaitansa. Toiseksi kynnet, joilla he kynsivät kristityitä veriin.
Kolmanneksi keituripukin sarvet, joilla he puskevat, niin kuin heidät maalataan
Danielin näyssä ja Ilmestyskirjassa. Neljänneksi kivet, joilla juutalaiset kivittivät Stefanusta. Viidenneksi
hiilloskahveli, joilla rietas kohentaa kekäleitä helvetissä.
Ja koska riettaan enkelit eivät jaksa muutoin sotia, täytyy heidän kantaa
kristittyjen päälle, että he ovat väärät profeetat ja villihenget, jotka
pilkkaavat Jumalaa, koska he tunnustavat itsensä Jumalan Pojiksi. Niin kuin
juutalaiset, jotka sanoivat: “hän pilkkasi Jumalaa”, koska Jeesus tunnusti
itsensä Jumalan Pojaksi. Ja niillä Jeesuksen ristin vihollisilla on kirkkaat
silmät näkemään kristittyjen vikoja. Mutta me kuulemme Johanneksen
Ilmestyskirjasta, kuinka Jumalan lapset veisasivat kiitosvirttä Jumalalle,
koska heidän veljiensä päällekantaja heitettiin taivaasta, joka kantoi heidän
päällensä yötä ja päivää. Kukas on tämä kristittyjen päällekantaja muu, kuin se
suuri ruskea lohikäärme, joka perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, ja hänen
joukkonsa, joka kantaa Jumalan lasten päälle yötä ja päivää?
Me kuulemme myös siinä samassa Johanneksen Ilmestyskirjassa, kuinka suuri
sota nousi taivaassa Mikaelin ja lohikäärmeen välillä. Ja tämä sota tapahtuu
nyt kristittyjen ja suruttomien välillä. Mutta eivät suruttomat usko, että he
ovat se suuri saatanan joukko, joka sotii Jumalan lasten kanssa ja latkii
kristittyjen verta. Meillä on se toivo ja uskallus Jumalaan, että se suuri
Sotasankari, joka on voittanut siinä suuressa sodassa ja kilvoituksessa, pitää
tekemän Kristuksen sotamiehiä urhoollisiksi, voimallisiksi ja väkeviksi
hengessä, että he jaksaisivat sotia sen suuren joukon kanssa, joka tahtoo
hävittää joka ainoan sielun maasta, kuin Kristuksen puolesta sotii. Jos nämä
Kristuksen sotamiehet pysyvät heidän kalleimmassa uskossansa loppuun asti, niin
on heille luvattu kunnian kruunu ja kiiltävä tähti rintaan. Ja heidän
kyyneleensä pyyhitään pois.
Ottakaa siis autuuden sota-aseet: uskon kilpi, jolla te voisitte vastustaa
kaikki sen ruman tuliset nuolet, ja autuuden rautalakki ja hengen miekka, joka
on Jumalan sana. Että te olisitte mahdolliset seisomaan siinä suuressa sodassa
ja kilvoituksessa, ja saamaan kunnian merkin rintaan, ja veisaamaan voiton
virttä toisella puolella Punaista merta, koska kaikki viholliset, jotka ajavat
Israelin lapsia takaa, hukkuvat Punaisen meren aaltoihin. — Kuule, sinä suuri
Israelin Kuningas, kaikkien hätääntyneitten ja suuressa sodassa olevaisten
huuto, koska he huutavat sinun tykösi. Nosta väsyneet kädet ja tue nääntyneet
polvet, ja virvoita heitä punaisella viinalla, ja voitele heidän haavojansa
hunajan pisaroilla. Sido haavoitetuita, ja vie heitä sinun pyhiesi asumasijaan,
kussa he saavat kuulla voiton virttä ja veisata: amen halleluja, kiitos,
kunnia, ja ylistys sille ainoalle kuolemattomalle Jumalallemme nyt ja iankaikkisesti.
Amen!
________________________________________________________
Jäljennös / P. Raittilan kokoelma / A. Kanervan
jäljennöskirja / Oulun maakunta-arkisto /