N:o 103 KINKERISAARNA

Jumala sanoi profeetalle Hesekielille: Sinä ihmisen poika! Sinun kansasi lapset puhuvat sinua vastaan siellä ja täällä, seinillä ja oven edessä, ja toinen sanoo toiselle: käykäämme kuulemaan, mitä Herra sanoo. Ja he tulevat tykösi seurakuntaan, ja istuvat sinun edessäsi niin kuin minun kansani, ja kuuntelevat sinun sanaasi, mutta ei he ensinkään tee sen jälkeen. Ja katso, sinun täytyy olla heidän ilovirtensä, jota he mielellänsä laulavat ja soittavat.

Tässä raamatunpaikassa, nimittäin Hesekielin 30: 32 on Jumala sanonut profeetalle, kuinka suruttomat tekevät hänen kanssansa. He puhuvat sinua vastaan siellä ja täällä, seinillä ja oven edessä. Niin kuin suruttomien tapa on seisoa oven edessä, koska profeetta saarnaa. Ja siellä he puhuvat seinillä, mutta sanovat kuitenkin keskenänsä: “Käykäämme kuulemaan, mitä Herra sanoo.” Eivät he malta olla kuulematta, vaikka he puhuvat vastaan. Ja he tulevat sinun tykösi seurakuntaan, ja istuvat sinun edessäsi niin kuin minun kansani. He istuvat seurakunnassa ja kuuntelevat saarnaa, mutta toista he ajattelevat. He kuuntelevat kyllä, mutta eivät he tee sen jälkeen.

Tässä on suruttoman kansan haamu oikein maalattu meidän silmiemme eteen juuri niin kuin olisi se asia tänä päivänä tapahtunut. He puhuvat kyllä vastaan kaikki, mitä profeetta sanoo, mutta tulevat kuitenkin kuulemaan. Sama luonto kuuluu olevan suruttomilla vanhassa kuin uudessa testamentissa, että he puhuvat vastaan kaikki, mitä opettaja sanoo. He puhuvat seinillä. En tiedä puhuvatko he pirtin seinillä, eli kirkon seinillä, mutta seinillä he puhuvat ja oven edessä, ja sanovat taas keskenänsä: “Käykäämme taas kuulemassa, mitä taas saarnataan.” Ja he kuulevat kyllä, mutta eivät he tee sen jälkeen. Jopa sitten olisi koko maailma kääntymässä, jos he rupeaisivat tekemään sen jälkeen, kuin heille saarnataan. Mutta eivät he tule sillä mielellä, että he tekisivät sen jälkeen, vaan he tulevat sillä mielellä, että he pääsisivät nauramaan, niin kuin heidän tapansa on.

Mutta he istuvat profeetan edessä, niin kuin Jumalan kansa. Se merkitsee, että he istuvat siivosti ja kuuntelevat, niin kuin muutkin vanhat kristityt, vaikka pahanilkisyys ei anna kaikille rauhaa, että he istuisivat rauhassa saarnan aikana. Profeetta Hesekielin aikana ovat suruttomat istuneet niin kuin Jumalan kansa. Mutta tällä ajalla ei voi suruttomilla olla rauhaa saarnankaan aikana, sillä he marssivat ulos ja sisälle, niin kuin rauhattomat henget ja puhuvat keskenänsä omia jaarituksiansa, että he pääsisivät kuulemasta, mitä saarnataan.

Koska rietas seisoo vartijana sydämen oven edessä ja varjelee sydäntä, ettei yksikään sana pääsisi siihen koskemaan, silloin hän lennättää heidän ajatuksiansa ympäri maailman, etteivät he kuulekaan, mitä saarnataan. Sillä tämänaikaiset suruttomat menevät rohki helvettiin. Eivät he tahdo ulkokullaisuudella mennä kadotukseen, ettei rietas pääsisi heitä soimaamaan ja sanomaan: “Sinä muutampi ulkokullattu istut tässä ja kuuntelet saarnaa. Ja mitä sinä niitä loruja kuuntelet?”

Niin saarnaa rietas tämänaikaisille suruttomille: “Mitäs sinä istut tässä ja kuuntelet niitä saarnoja, joiden kautta ihmiset tulevat hulluksi. Sitten vasta tulet oikein ulkokullatuksi, jos teet niitten jälkeen ja rupeat huokaamaan niin kuin luontokappale, ja ulvomaan niin kuin nälkähukka. “Pakene pois,” sanoo se totinen rietas, joka ei viitsi semmoista ulkokullaisuutta nähdä. “Ja pakene pois tästä hullujen huoneesta ja mene viinaporvarin tykö. Hän tietää paremmin, kuin nämä heränneet, mistä tie menee taivaaseen. Eli mene korttia ja palloa lyömään. Se on parempi Jumalan palvelus, kuin noitten heränneitten huokaaminen ja huutaminen, eli mene huorain huoneeseen. Ne opettavat sinua koreilemaan.” Niin saarnaa rietas tämänaikaisille suruttomille, jotka palvelevat häntä uskollisesti ajatuksilla, sanoilla ja töillä.

Mutta eivät kaikki tohdi niin rohki mennä helvettiin. Profeetta Jeremian aikana he tulivat kuuntelemaan saarnaa ja istuivat siellä niin kuin Jumalan kansa, niin kuin vanhat kristityt. Mutta eivät he tehneet sen jälkeen. On ilman epäilemättä näinäkin aikoina muutamia ulkokullatuita, jotka istuvat kirkossa niin kuin Jumalan kansa ja kuuntelevat Jumalan sanaa, mutta se menee sisälle yhdestä korvasta ja toisen kautta ulos. Ei se tule sydäntä kohti koskaan. Semmoisilla armonvarkailla on olevinansa huolta sielun autuudesta, mutta he varoittavat sydäntänsä, ettei totuuden sana pääsisi siihen koskemaan, että he ymmärtäisivät totuuden, ja totuus tekisi heidät vapaaksi. Niistä on myös sanottu edellä mainitussa paikassa: “He kuulevat sinun sanaasi, mutta eivät he tee ensinkään sen jälkeen.” Ja laviammalta sanoo Herra profeetalle: “Katso, sinun täytyy olla heidän ilovirtensä, jota he mielellänsä laulavat ja soittavat.”

Tämä Jumalan sana on täytetty vielä tänäkin päivänä. Profeetan täytyy olla pilkkaajien ilovirtenä. He tekevät hänestä häpeällisiä lauluja, joita he päissä laulavat pilkkaamisen vuoksi. Ja silloin ovat pilkkaajat mielestänsä viisaat, koska profeettaa pilkataan, haukutaan ja häväistään. He puhuvat hänestä seinillä ja oven edessä, koska he eivät viitsi puhua silmien edessä. Semmoinen on suruttoman kansan esimaalaus Hesekielin 33: 32. Siinä on pilkkaajille peili, jossa heidän haamunsa on maalattu.

Mutta katselkaamme, mitä profeetta Jeremias saarnaa heränneille: “Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen voimassansa, eikä yhdenkään miehen vallassa, kuinka hän vaeltaisi ja käymisensä ojentaisi. Kurita minua, Herra, kuitenkin kohtuudella, ja ei sinun julmuudessasi, ettei minua peräti hukutettaisi.” Tässä kuulevat nyt heränneet sielut, ettei profeettakaan tuntenut itsessänsä voimaa vaeltamaan elämän tiellä, niin kuin tämä elämän tie ei ole ihmisen omassa vallassa, eikä se ole myöskään jonkun muun ihmisen vallassa, vaikka ihmiset ovat niin kuin välikappale Jumalan kädessä, että ne, joiden silmät Herra on avannut, saattavat johdattaa eksyväisiä matkamiehiä oikean tien päälle, ja johdattaa eli taluttaa väsyneitä, ja nostaa langenneita.

Mutta niin kuin heränneillä on semmoinen ajatus, että Herra heitä oikein kurittaisi tuskalla ja omantunnon vaivalla, niin kuuluu myös olevan profeetalla Jeremialla semmoinen toivotus, että Herra häntä kurittaisi hänen hitautensa tähden. Niin myös Daavid rukoili Jumalaa, että Herra häntä koettelisi, koska hän sanoi: “Tutki minua, Jumala, ja koettele minun sydämeni, jos minä pahalla tiellä lienen.”

Me kuulemme, että on vanhassakin testamentissa ollut tämmöinen arvelus itsestänsä, ja epäilys, koska he ovat tunteneet, että heidän katumuksensa on ollut hidas. He ovat alkaneet rukoilemaan, että Herra kurittaisi heitä tuskalla ja omantunnon vaivalla. Mutta emme tiedä, onko Jumala sen tähden kurittanut heitä heidän anomuksensa jälkeen, sillä he ovat saattaneet olla tietämättömyydessä, mitä omavanhurskaus heissä on vaikuttanut, kuinka se panee katuvaisia tienaamaan armoa suuremmalla tuskalla ja omantunnon vaivalla. Vaikka Jumalan sana osoittaa, ettei saata yksikään syntiänsä maksaa omalla vaivallansa.

Jos katuvainen sielu alkaa toivottamaan itsellensä suurempaa tuskaa ja omantunnon vaivaa, niin se merkitsee, että omavanhurskaus on matkassa, joka panee katuvaisia tienaamaan armoa omalla parannuksella eli suuremmalla tuskalla ja omantunnon vaivalla. Sillä omavanhurskaus tahtoo kaikki omalla vaivallansa tienata ja ansion jälkeen saada, ei armosta mitään.

Koska siis profeetta Jeremia rukoilee: “Kurita minua Herra, mutta kuitenkin kohtuudella, ettei minua peräti hukutettaisi,” niin se kuuluu, niin kuin lapsi sanoisi vanhemmalle: “Piiskaa minua pahankurisuuden tähden, mutta älä niin kovin pieksä, että minä kuolen.” Jokohan vanhin rupeaa tuota piiskaamaan hänen anomuksensa jälkeen? Minä luulen, että vanhemman sydän on senkaltainen, että hän kurittaa lasta, koska hän näkee sen tarvitsevan, mutta ei hulliaisten anomuksen jälkeen. Olkoon nyt tämä ojennukseksi niille katuvaisille, jotka rukoilevat, että heille tulisi suurempi tuska.

Profeetta on myös saarnannut niille poislangenneille tällä tavalla: “Herra kutsui sinun nimesi viheriäiseksi, kauniiksi, hedelmälliseksi öljypuuksi, mutta nyt hän on suurella murhan äänellä sytyttänyt tulen sen ympärille, niin että sen oksat pitää hävitetyksi tuleman, sillä Herra Sebaot, joka sinut on istuttanut, uhkasi sinulle pahaa.” Tässä kuulet sinä kuivettunut öljypuu, kuinka Herra aikoo sytyttää valkian sinun ympärillesi, että kaikki oksat pitää palaman. Herra kutsui sinun nimesi viheriäiseksi, kauniiksi ja hedelmälliseksi öljypuuksi, mutta nyt hän on suurella murhan äänellä sytyttänyt tulen sinun ympärillesi. Nyt palavat kaikki kauniit oksat sinussa. Kaikki kukkaset varisevat sinusta. Kaikki lehti sinussa muuttuu ja kellastuu. Ei sinusta jää muu kuin ranka, ettet ole hedelmällisyydessä pysynyt, koska Herra istutti sinua viinamäkeen ja odotti sinun kantavan punaisia viinamarjoja, mutta sinä rupesit aivan karvaita marjoja kantamaan.

Herra sanoi sen saman profeetan Jeremian kautta (2: 2): “Minä ajattelin sitä hyvää työtä, joka sinulle tapahtui nuoruudessasi, ja sitä rakkautta, jonka minä sinulle osoitin, koskas kaunis olit, ja minua korvessa seurasit, koska Israel oli Herran pyhä, ja hänen ensimmäinen hedelmänsä.” Näin sanoo Herra: “Mitä vääryyttä teidän isänne löysivät minussa, että he erkanivat minusta ja menivät turhuuteen ja tulivat turhaksi, ja ei ensinkään ajatelleet, kussa se Herra on, joka meitä vei ulos Egyptin maalta, joka johdatti meitä korvessa, autiossa ja erämaassa, kuivassa ja kuoleman varjon maassa?” “Ja mitä vääryyttä te olette löytäneet minussa?” sanoo Herra niille poisluopuneille lapsille, jotka eivät pysyneet liitossansa, mutta menivät maailman turhuuteen ja vihollisen taloon, kussa heitä kaikkeen pahuuteen opetetaan.

Kuinka monta kertaa pitää vanhimman vetämän teitä tukasta vihollisen talosta? Kuinkas monta kertaa pitää hänen huutaman teitä ja noutaman teitä, ennen kuin hän väsyy juoksemasta teidän perässänne? Palaja kuitenkin, sinä poisluopunut ja vastahakoinen lapsi! Nouse vielä, sinä tuhlaajapoika, ja mene Isän tykö, vaikka olet haaskannut kaiken tavaran, jonka saanut olet Isältä. Nouse, nouse, sinä viheliäinen tuhlaajapoika, ja älä ole enää sikopaimenena maailman vieraassa maassa, kaukana Isän majasta.

Profeetta Jeremias kirjoittaa myös armoitetuille tällä tavalla (17: 7): “Mutta se mies on siunattu, joka luottaa Herraan. Ja Herra on hänen turvansa. Hän on niin kuin se puu, joka veden reunalle on istutettu, ja ojan viereen juurtunut. Sillä jos vielä palavuus tulee, niin ei hän kuitenkaan pelkää, vaan sen lehdet pysyvät viheriäisenä, ja kantaa hedelmän ilman lakkaamatta.”

Kuule nyt, sinä hedelmällinen puu, jonka lehti ei varise vehmall´, joka et pelkää, vaikka kuiva vuosi tulee. Ovatkos nyt sinun marjasi kypsyneet sinussa, että sinä kelpaisit Herralle? Onkos sinussa niin monta marjaa, kuin sinussa on ollut kukkasia Johanneksen aikana? Meidän pitää toivoman, että vaikka sinussa ei ole niin monta marjaa, kuin kukkasia oli Johanneksen aikana, että jos Herra antaa kastetta taivaasta, ja antaa armollisen aurinkonsa paistaa, sinun marjasi, jotka sinussa ovat, pitää tuleman punaiseksi viinamarjaksi elokuussa. Ja pitää tapahtuman, että viinamäen rakentaja, joka sinun ympärillesi on gravia kaivanut, ja sinun juurtasi sonnittanut, pitää sammuttaman janonsa, koska hän tulee niitä marjoja poimimaan.

Ja koska vieraat tulevat taivaasta, saa hän panna muutamia punaisia viinamarjoja pöydälle, ja viinamäen rakentaja sanoo niille vieraille: “Maistakaa tekin niitä viinamarjoja, jotka pohjan maalla kasvaneet ovat.” Ja koska kuoleman enkeli tulee leikkaamaan viinapuun oksat maan päältä, silloin pannaan kaikki punaiset viinamarjat viinakuurnaan ja puserretaan, että se punainen ja makea viina, joka niissä on, rupeaa ylitse vuotamaan, että se suuri viinamäen rakentaja saisi itsekin maistaa hedelmän työstänsä. Silloin kaikki työmiehet viinamäessä ynnä Hänen kanssansa pääsevät iloitsemaan ja riemuitsemaan iankaikkisesti. Amen.

______________________________________

Alkuperäinen / Uppsalan yliopiston kirjasto /