N:o 109 KINKERISAARNA 1856

Tulkaat, te pakanat, ja kuulkaat! Kansat ottakaat vaari. Maa kuulkaan ja mitä siinä on, maan piiri ja kaikki, mitä siinä syntyy! Sillä Herra on vihainen kaikille pakanoille, ja on närkästynyt kaikelle heidän joukollensa. Hän on heitä kiroava, ja antaa teurastaa heitä. Jes. 34: l, 2

Tässä kuulevat nyt pakanat, että Herra on vihainen heille ja kaikelle heidän joukollensa. Mutta pakanat eivät usko, että Jumala on heille vihainen, vaan he luulevat, että Jumala on heille armollinen, vaikka he kuinka pilkkaisivat häntä jumalattomalla elämällänsä. “Mutta kristityille on Jumala vihainen,” niin luulevat pakanat. Koska pakanat ei tunne Jumalaa, niin luulevat he, että kristityt ovat Jumalan ja ihmisten viholliset. Pakanat tuntevat osittain, että he vihaavat kristityitä, ja päättävät niin muodoin omasta koettelemuksesta, että Jumala on vihainen kristityille, koska pakanat vihaavat kristityitä.

Ja me olemme myös nähneet sen, että pakanain jumala on suuttunut kristityille, sillä pakanain jumala asuu alimmaisessa taivaassa, ja siellä hänen henkensä vaikuttaa pakanain lihassa ja veressä juopumuksen, kirouksen, ahneuden, haureuden, koreuden, vihan, eripuraisuuden. Ja nämä kaikki ovat sen jumalan vaikutukset, joka asuu alimmaisessa taivaassa.

Mutta kuin pakanat eivät tunne Jumalan Hengen vaikutuksia, vaan ainoastansa sen alimmaisen jumalan vaikutuksia he tuntevat heidän lihassansa, niin luulevat pakanat, että nämä alimmaisen jumalan hengen vaikutukset pakanain lihassa ja veressä ovat oikean Jumalan hengen vaikutuksia. Koska esimerkiksi pakanat tuntevat vihan vaikutukset lihassansa, luulevat he, että se on Totuuden Henki, joka niin vaikuttaa. Vihan vaikutukset tulevat siis ulos totuuden varjon alla. Ja koska siis pakana suuttuu, alkaa hän kiroamaan ja torumaan, ja vihassa haukkumaan lähimmäistänsä. Hän oksentaa ulos sappensa kristittyin päälle ja sanoo: “Tämä on Jumalan totuus,” sillä viha on niin hänen tunnossansa, niin kuin se olisi Jumalan Henki. Mutta se on perkeleen henki.

Pakanat tuntevat kyllä huoruuden vaikutuksia lihassa. Ja koska he tuntevat niitä huoruuden vaikutuksia lihassansa, luulevat he, että se on rakkauden henki, joka niin vaikuttaa. Ja sen tähden muuttuu huoruus rakkaudeksi pakanain tunnossa. Viha muuttuu totuudeksi pakanain tunnossa. Pirun paska muuttuu lääkitykseksi pakanain tunnossa. Koreus muuttuu ruumiin suojaksi pakanain tunnossa. Tämä itsepetollisuus tulee siitä, että rietas on kääntänyt heidän silmänsä nurin, että he näkevät Jumalan helvetissä ja perkeleen taivaassa. Mitä rietas vaikuttaa heidän lihassansa, se tuntuu niin kuin Jumalan Henki olisi sen vaikuttanut.

Koska siis pakanat pilkkaavat kristityitä, niin luulevat he, että Jumala kanssa pilkkaa heitä. Ja koska pakanat vihaavat kristityitä, niin luulevat pakanat, että Jumala kans vihaa niitä. Ja sen tähden on totisesti pakanoilla se usko, että Jumala on vihainen kristityille, mutta armollinen pakanoille. Meidän täytyy siis panna sen edellä mainitun profeetan Jesajan sanat pakanain silmäin eteen: “Kuulkaat, te pakanat! Herra on vihainen kaikille pakanoille. Hän on närkästynyt kaikelle heidän joukollensa. Hän on heitä kiroava, ja antaa teurastaa heitä.” Mutta nyt sanovat kaikki kastetut pakanat: “Se on mahdollista, että Jumala on vihainen pakanoille. Mutta ei täällä ole yksikään pakana. Me olemme kaikki kastetut kristityiksi. Ei sovi kristityitä haukkua pakanoiksi!”

Joo! Te olette kaikki kastetut kristityksi, mutta ei sovi kristittyin elää niin kuin pakanat. Jos ei sovi kristityitä haukkua pakanaksi, niin ei sovi kristittyin elää niin kuin pakanat. Miksi siis kristityt elävät niin kuin pakanat, ja pahemmin vielä kuin pakanat? Me tahtoisimme tietää, minkä tähden kristityt elävät pahemmin kuin pakanat. Nimittäin semmoiset kristityt, jotka ovat kastetut kristityksi, eivätkä ole kastetut Pyhällä Hengellä ja tulella. Me puhumme semmoisista, jotka juovat, kiroavat ja tappelevat, ja huoraavat ja katsovat Jumalan sanaa ja sakramenttia ylen, ja kuitenkin kantavat kristityn nimen kasteesta saakka. Lienevätkö semmoiset oikeat kristityt, jotka sillä lailla elävät? Me rupeamme nyt kaipaamaan kristityn hedelmät semmoisilta, jotka ovat kasteesta saakka kantaneet kristityn nimen.

Missäs nyt ovat uskon hedelmät, te suukristityt, eli nimikristityt? Ilmankin nyt puu hedelmästä tutaan! Jos Jumala on vihainen niille kastamattomille pakanoille, niin ei se ole ihmeteltävä, sillä kastamattomat pakanat eivät ole parannuksen lupauksia tehneet. Eivät ne ole luvanneet luopua pois perkeleestä ja kaikesta hänen menostansa. Eivätkä ne ole luvanneet rakastaa Jumalaa. Mutta te kaikki, jotka olette tässä huoneessa, ja vielä nekin, jotka oven takana seisovat, te olette kaikki tehneet semmoisia lupauksia, että teidän pitää luopuman perkeleestä ja kaikesta hänen menostansa. Ja muutamat ovat vielä luvanneet rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestä, kaikesta mielestä ja voimasta.

Mutta ovatkos ne luopuneet Perkeleestä, jotka jaksavat vielä juoda ja kirota, ja tapella? Ja rakastavatkos ne Jumalaa, jotka rakastavat huoria? Onkos niillä Jeesuksen vanhurskauden hame, jotka silkkihuoraksi kutsutaan? Jotka silkkihuivia kantavat ja verkavaatteita, niin kuin rikas mies vaatetti itsensä purppuralla ja kalliilla liinavaatteilla, ja putosi koreuden tähden helvettiin? Moni silkkihuora saa nyt syödä kynsiänsä sen tähden, että hän on nuorempana kantanut silkkihuivia, jotka ei ole muu kuin madon paskat, ja niiden kanssa koreillut siihen asti, että hän rupesi huoraamaan ja pirunpaskaa kaivamaan. Jos häntä soimataan huoruudesta, vastaa hän ylpeydellä: “En ole minä yksin siinä tilassa. Moni muu on huora, en ainoastansa minä!” Se nyt oli huoralle paras lohdutus, että niitä on paljon, jotka menevät helvettiin!

Ja sama autuuden perustus on juomarilla, että niitä on monta, jotka samaa kadotuksen tietä vaeltavat. Ilmankin on hauska helvetissä, koska ihmiset putoavat sinne, niin kuin rakeet putoilevat taivaasta kaljaman päälle. Jos Jumala on vihainen pakanoille, en usko minä, että hän on armollinen semmoisille kristityille, jotka kiroavat, tappelevat, huorin tekevät ja varastavat. Ja semmoisia täällä on, juuri semmoisia kristityitä, jotka ovat kastetut kristityksi ja ovat kristityn nimen kantaneet kasteesta saakka. Ja entiset papit ovat semmoisille saarnanneet: “Rakkaat kristityt ja rakkaat Jeesuksen ystävät!” Ovatkopa juomarit ja viinaporvarit koskaan moittineet, että heitä kristityksi on kutsuttu? Ovatkopa huorat ja varkaat moittineet, että pappi heille sanoi: “Rakkaat Jeesuksen ystävät!” Eivät suinkaan huorat eivätkä varkaat, eivätkä juomarit ole moittineet sitä, että heitä on kristityksi nimitetty. En tiedä, mitä he nyt tekevät. Tahtovatko nyt omistaa kristityn nimen, koska he ovat tulleet tuntemaan, ettei ole niin helppo kristityksi tulla kuin armonvarkaat luulevat.

Armonvarkaat ovat semmoiset, jotka ilman katumusta, ilman parannusta, ilman kääntymystä ja ilman uutta syntymistä omistavat itsellensä kristityn nimen. Semmoiset kutsuttiin Vanhassa Testamentissa äpäriksi. Me tiedämme, että äpärät rääkkyvät kuin lapset. Mutta juutalaiset eivät tahtoneet omistaa tätä nimeä, vaikka kohta kaikki profeetat haukkuvat heitä äpäriksi. Mutta he sanoivat Vapahtajalle: “Emme ole äpärät.” Ja vielä Uudessa Testamentissa tahtovat äpärät sanoa niin kuin juutalaiset: “Emme ole äpärät.”

Tässä maakunnassa kutsutaan erinomattain semmoiset äpäriksi, joita vanha ihminen on surmannut varsin syntymisen jälkeen. Semmoiset huoran tappamat lapset kutsutaan äpäriksi, ja niiden sanotaan kaipaavan kastetta ja kristityn nimeä. Mutta ei yksikään elävä ihminen saata kristityn nimeä niille antaa. Mutta manalaiset pitävät äpäröitä kristittyinä.

Ja tässä on muutamia semmoisia, joita profeetat ennen maailmassa ovat äpäriksi haukkuneet. Ne ovat semmoiset armonvarkaat, jotka ovat vähäsen heränneet ja vähäsen armosta tunteneet, ja siitä ovat varastaneet itsellensä lapsen oikeutta. Mutta vanha ihminen on päässyt uuden ihmisen alkua tappamaan, ja nyt niillä on vahva usko niin kuin pahta. Kukatiesi, kestäneeköhän heidän uskonsa kuolemassa?

Ja koska semmoiset armonvarkaat eivät sovi kristittyin kanssa, niin siitä me tiedämme vakaisesti, että ne ovat äpärät. Aabrahamin poika Ismael oli äpärä, sillä hän oli syntynyt lihan jälkeen jalkavaimosta. Ja tämä äpärä ei saattanut sopia Iisakin kanssa, joka oli perillinen. Sen näki Aabrahamin vaimo Saara, ja sen tähden sanoi hän Aabrahamille: “Aja pois palkkavaimo poikinensa, sillä hänen ei pidä perimän vapaan kanssa!” Paavali kirjoittaa äpärästä: “Niin kuin silloin se, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainosi sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin vielä nytkin tapahtuu”, sanoo Paavali. Ja koskapa äpärä sopii sen kanssa, jolla on lapsen oikeus?

Kuka nyt on äpärä? Niin kuin se, joka on lihan jälkeen syntynyt, vihaa sitä, kuin hengen jälkeen on; joka ei sovi kristittyin kanssa, vaikka hän kristityn uskon kantaa; semmoinen nyt on äpärä. Hän tunnustaa itsensä kristityksi ja ei sovi kristittyin kanssa, niin kuin ne juutalaiset, jotka uskoivat Jeesuksen päälle. Ne uskoivat kyllä, niin todistaa Johannes kahdeksannessa luvussa evankeliumissa. Mutta millainen oli tämä juutalaisten usko, koska heille tuli riita Kristuksen kanssa? Se oli ilman epäilemättä semmoinen usko, kuin armonvarkailla bruukaa olla, jotka sanovat uskovansa, mutta tinkaavat kristittyin kanssa. He sanovat uskovansa Kristuksen päälle, mutta vihaavat kristityitä. Katso, niitten sieluja on rietas saanut oikein jauhoksi tehdä. Niitten sieluja on hän seulonut niin kuin nisuja. Semmoiset armonvarkaat eivät huomaa tällä puolella hautaa, kuinka nokkelasti vihollinen on pettänyt heitä. Mutta kyllä ne kerran huomaavat, mutta ylen hiljan. Kyllä silmät kerran avataan, koska ei näy muuta kuin tulta ja tulen liekkiä.

Me kertaamme vielä, mitä profeetta Jesaja kirjoittaa 34: l, 2: “Tulkaat te pakanat ja kuulkaat, kansat ottakaat vaari, sillä Herra on vihainen kaikille pakanoille ja närkästynyt kaikelle heidän joukollensa. Hän on heitä kiroava ja antaa teurastaa heitä.” Mutta pakanat eivät usko sitä, että Herra on heille vihainen, vaan pakanat luulevat, että kristityille on Jumala vihainen, mutta ei pakanoille. Jaksavatkos kristityt uskoa, että Jumala on heille armollinen?

Katuvaiset tuntevat, että Jumala on vihainen niin hyvin kuin hän armollinenkin on. Mutta kuin Jumalan lasten päällekantaja alkaa kantamaan yötä ja päivää Jumalan lasten päälle, ettei lähde heidän katumuksestansa mitään, silloin tulee katuvaisille semmoinen pelko, ettei taida Jumala olla armollinen enää, koska riettaan kiusaukset eivät vähene, mutta tulevat raskaammaksi ja raskaammaksi, jota enemmän he kulkevat katumuksen tiellä. Silloin tulee myös katuvaisille sieluille semmoiset epäilykset ja väärät arvelukset, lieneekö tämä kristillisyys oikea, jossa niin paljon on riettaan kiusauksia ja niin paljon epäilyksiä ja niin raskas ristin kantaminen, ja niin suuri sota ja kilvoitus, että kaikki polvet rupeavat nääntymään.

Mutta koska me toisaalta katselemme entisten kristittyin koettelemuksia, esimerkiksi Davidin, Paavalin ja Lutheruksen, niin me löydämme, että niillä on olleet samankaltaiset koettelemukset ja samankaltaiset kiusaukset kuin meillä. Siitä saatamme päättää, että tämä kristillisyys on oikea, koska samankaltaiset koettelemukset seuraavat.

Usein olen minä mielessäni tutkinut tätä armonjärjestystä, jonka kautta heräys on tullut monelle, ja jonka kautta moni on tullut armon tilaan, ja moni on päässyt ilolla pois maailmasta lähtemään. Yhtä hyvin on rietas saanut välistä arvelemaan, lieneekö tämä kristillisyys oikea, koska siinä on niin paljon kiusauksia ja niin suuri sota, ja koko maailma tuomitsee tämän kristillisyyden vääräksi, villitykseksi ja hengelliseksi ylpeydeksi. Ja erinomattain armonvarkaat sanovat, että kristityt ovat lain alla.

Mutta kuin me katselemme Daavidin, Paavalin ja Lutheruksen koettelemuksia, jotka sopivat näitten kristittyin kanssa yhteen, niin me löydämme siinä yhden vahvan todistuksen sen päältä, että tämä evankeliumi, jonka me olemme saarnanneet, on oikea evankeliumi. Ja saatamme sanoa Paavalin kanssa: “Jos enkeli taivaasta tulisi saarnaamaan muuta evankeliumia kuin mitä me olemme saarnanneet, niin olkoon kirottu!”

Että kaikki pakanat, kaikki siveät ja kaikki armonvarkaat vihaavat kristityitä, se on toinen vahva tuntomerkki, että tämä kristillisyys on oikea. Ja kolmas vahva tuntomerkki on se, että ne harvat sielut, jotka tätä armonjärjestystä ovat seuranneet loppuun asti, ne ovat saattaneet ilolla ja riemulla ja suurella uskon rohkeudella pois lähteä maailmasta. Koska sitä vastaan kaikki vastustajat, jotka ovat tätä kristillisyyttä vastaan seisoneet, ovat menneet niin kuin häpeälliset koirat iankaikkisuuteen.

Siitä hedelmästä tuntekaa puuta, sillä Paavali kirjoittaa kristityille: “Jos meillä ainoastansa tässä maailmassa olisi turva Kristukseen, niin me olisimme viheliäisemmät kaikkia muita luontokappaleita.” Mutta koko maailma saisi kyllä pilkata kristityitä ja sylkeä heidän päällensä, jos kristityillä ei olisi toivo paremmasta elämästä tämän vaivalloisen elämän perästä. Jumalan kiitos, katuvaisilla ja uskovaisilla on se autuaallinen toivo ja uskallus*, että he saavat kerran periä paremman maan ja paremman taivaan tämän elämän perästä, jos he jaksavat kilvoitella kalliimmassa uskossansa loppuun asti. Amen.

_______________________________________

Alkuperäinen /Aunon kokoelma / SKHS Kansallisarkisto Helsinki /

(Pala pois koko vihkosta, aukkopaikat täytetty päättelemällä siten, että 3 henkilöä täydensivät saarnan toisistaan riippumatta lähes sanatarkasti yhtäpitäväisesti.)

* Käsikirjoitus loppuu tähän. Loppulause lisätty, jotta saarnasta tulisi kokonainen.