N:o 110 KINKERISAARNA 1858

Voi suruttomia Siionissa. Näin sanoo Herra profeetta Aamoksen kautta 6: 1.

Aamos on niitä pienempiä profeetoita, jotka eivät ole niin paljon kirjoittaneet, kuin isommat profeetat. Mutta he ovat kuitenkin saarnanneet juutalaisille totuuden ja varoittaneet suruttomia siitä tulevaisesta onnettomuudesta. Profeetta Aamos oli kiivas haukkumaan suruttomia. Mutta koska hän näki, etteivät suruttomat totelleet häntä, eivätkä tehneet parannusta, rupesi hän voivottelemaan heitä ja sanoi: “Voi suruttomia Siionissa!”

Siion merkitsee ensiksi sitä vuorta, jonka päälle Jerusalemin temppeli oli rakennettu. Ja sitten se merkitsee temppeliä ja seurakuntaa, joka siinä temppelissä oli. Minkäs tähden profeetta Aamos voivottelee suruttomia Siionissa? Sen tähden, että he olivat senkaltaisessa seurakunnassa, jossa Jumalan sanaa oli jo monta ajastaikaa saarnattu. Eivät suruttomat Siionissa ole niin kuin kastamattomat pakanat, jotka eivät ole Jumalan sanaa kuulleet, vaan suruttomat Siionissa ovat Jumalan sanaa kuulleet. Heidät on opetettu kirjalle. Heillä on siis parempi tieto, kuin kastamattomilla pakanoilla, jotka eivät ole Jumalan sanaa kuulleet. Sen tähden on suruttomilla Siionissa suurempi edesvastaus, kuin villipakanoilla, jotka eivät tiedä Jumalasta mitään. Sen suuren vaaran tähden voivottelee profeetta Aamos niitä ja sanoo: “Voi suruttomia Siionissa!”

Pitääkös meidän voivotteleman niitä raukkoja, jotka nyt ovat suruttomat Siionissa? Vai pitääkös meidän kiittämän heitä onnellisiksi, ettei heillä ole niin raskas elämä, kuin heränneillä ja kristityillä, jotka usein ovat hädässä ja ahdistuksessa. Suruttomilla on hauska elämä tässä maailmassa, jotka juovat ja koreita kantavat ja huoraavat. Niillä on totisesti hauskaa niin kauan, kuin tämä ilo kestää. Mutta pian loppuu heidän ilonsa. Pian puuttuu tämä ilo ja tämä hauska elämä. Pian muuttuu heidän ilonsa murheeksi, koska suolet rupeavat hoikkumaan ja lapset alkavat parkumaan. Silloin ei ole suruttomilla hauska tässä maailmassa. Ja koska kuolema tulee, niin ei ole turvaa taivaaseen eikä maailmaan, mutta heidän täytyy kääntää toivonsa helvettiin. Ja sinne on keino¹ kaikilla suruttomilla, jotka eivät tee parannusta armonajassa.

Herra sanoo myös kansalle sen saman profeetan Aamoksen kautta: “Neitsyt Israel on langennut niin, ettei hän voi enää nousta ylös. Hänet on kukistettu maahan, eikä kenkään häntä auta ylös.” Tässä kuulevat nyt kaikki, jotka ovat armosta pois langenneet ja menneet suruttomuuteen. He kuulevat nyt, kuinka syvään kuoppaan he ovat langenneet. He ovat niin langenneet, etteivät he voi enää nousta ylös. Ja mistä semmoisille langenneille tulisi se voima, että he jaksaisivat ylösnousta, koska heillä itsellä ei ole haluakaan ylösnousta? Ja se on vielä pahempi, kun Herra sanoo, että neitsyt Israel on kukistettu maahan, eikä kenkään auta häntä ylös.

Ja kukapa jaksaa häntä ylös nostaa, koska hän on niin kankeaksi tullut, että hän on tantistunut, eikä liiku enempää kuin puu ja kanto? Mutta tämä neitsyt luottaa ilmankin siihen, mitä Salomo on kirjoittanut: “Jos vanhurskas lankeaa seitsemän kertaa, niin hän nousee ylös jälleen.” Pankaa vielä lisäksi “päivässä”, niin tulee nouseminen hopusti ja ilman vaivaa. Niin kuin langenneet nyt ovat, eivät he voi nousta ylös yhden lankeamisen jälkeen, jopa sitten, jos seitsemän kertaa olisivat langenneet.

Niille suruttomille ja armosta pois langenneille sanoo Herra sen saman profeetan Aamoksen kautta: “He vihaavat sitä, joka heitä julkisesti nuhtelee, ja kauhistuvat sitä, joka heitä oikein opettaa.” Tämä asia on suruttomien oikea tuntomerkki, että he vihaavat niitä, jotka oikein opettavat, mutta sitä ne eivät vihaa, joka opettaa heitä juomaan, kiroamaan ja huoraamaan ja koreita kantamaan. Semmoisia suruttomat enemmän rakastavat, kuin omaa vanhinta. Ja se on totinen sana, että suruttomat lapset tällä ajalla enemmän rakastavat huoria ja huorimiehiä, kuin vanhempiansa.

Herra sanoo myös epäuskon vangeille Aamoksen suun kautta: “Etsikää Herraa, niin te saatte elää.” Tässä panee Herra etsimisen päälle. Ei nimittäin Jumala saata väkisin temmata epäuskon vankia kadotuksen kuopasta, vaan hän tahtoo, että ihmisen pitää jotakin vuovaaman oman sielunsa ylösrakennukseksi. Vaikka ei uskoton saata itseänsä auttaa, saattaa hän kuitenkin omanvanhurskauden voimalla sotia vastaan, koska Jumala sanansa ja sakramenttien kautta tarjoaa hänelle armonsa.

Niin kuin tässäkin seurakunnassa on paljon niitä, jotka katsovat ylen Jumalan sanaa ja armonvälikappaleita. Vaikka he sanovat itsensä mahdottomaksi käymään Herran ehtoollisella. Onkos se oikea mahdottomuus, joka panee muutamia ylenkatsomaan Jumalan sanaa ja Herran ehtoollista? Ei se ole mahdottomuus, mutta ylpeys, joka estää heitä etsimästä Herraa. Sen tähden sanoo hän: “Etsikää Herraa, niin te saatte elää.” Ja minä uskon, että Herra kuulee niiden huokaukset, jotka huutavat ja kolkuttavat armon oven päälle siihen asti, että ovenvartija kuulee.

Herra sanoo myös kristityille sen saman Aamoksen suun kautta viimeisessä luvussa: “Katso, se aika tulee, sanoo Herra, että yhtä haavaa kynnetään ja niitetään. Ja yhtä haavaa viinamarjat sotketaan ja kylvetään, ja vuoret makeata viinaa tiukkuvat, ja kaikki mäet ovat hedelmälliset.”

Nämä merkilliset sanat kuuluvat niille, jotka uskollisesti tekevät työtä Herran viinamäessä, että viimeisinä aikoina tulee niin hoppu kaikille työntekijöille Herran viinamäessä, että he heräävät uneliaisuudestansa ja armoitetaan yhtä haavaa, ja että suurempi hartaus tulee, koska kuoleman enkeli tulee leikkaamaan viinapuun oksat maan päältä.

Silloin vuoret makeata viinaa tiukkuvat. Se on: Kovatkin sydämet sulavat. Ja kaikki mäet pitää hedelmällisiksi tuleman. Se on: Niidenkin, joidenka sydän on kovanlainen ollut, niin kuin mäki, pitää silloin hedelmän kantaman. Nimittäin niiden sydämet, jotka ovat oikein heränneet, pitää kuoleman edellä sulaman ja makeata viinaa edestuoman.

Mutta se ei tule niille, jotka vasta kuolinvuoteella heräävät. Vaan niille se kuuluu, jotka ovat oikein heränneet ja katumuksen murheessa ovat. Ja niillä on suuri halu autuaaksi tulla. Niille se suuri armo tapahtuu, että yhtä haavaa viinamarjat sotketaan ja kylvetään. Yhtä haavaa kynnetään ja niitetään. Sydämen särkyminen ja elävä usko tulevat yhtä haavaa.

Katsokaa nyt, te harvat sielut, jotka olette totisella sydämellä alkaneet seuraamaan Kristuksen verisiä askeleita siinä autuaallisessa toivossa, että te pääsisitte pian tästä vaivalloisuudesta pois. Teidän työnne ja vaivanne ei pidä turha oleman, jos te vielä tämän viimeisen puolineljänneksen jaksatte katkaista.

Pian tulee se suuri Viinamäen Rakentaja panemaan punaisia viinamarjoja viinakuurnaan, ja hän pusertaa niitä, että se makea viina, joka niissä on, rupeaa ylitsevuotamaan. Silloin vuoretkin rupeavat makeata viinaa tiukkumaan, ja mäetkin tulevat hedelmälliseksi. Silloin kaikki vieraat iloitsevat Karitsan häissä, ja rammat hyppäävät niin kuin peurat, koska se suuri enkeleitten joukko ja sata neljä viidettä kymmentä tuhatta veisaavat uutta virttä. Amen, halleluja!

________________________________________

Alkuperäinen (mikrofilmi) / Uppsalan yliopistonkirjasto /

¹ keino (lapinkieltä ) = tie