N:o 115         RIPPISAARNA (katkoksia)

 

Ylimmäisen papin palvelijat pilasivat vissimmästi hänen kristillisyytensä, koska [he] rupesivat häntä [tut­kim]aan sanoen: Sinä olet galilealainen, ja sinun puheesi [il]moittaa sinut.

 

Silloin rupesi Pietari kiroamaan [ - - ] niin [Pietari teki] väärän [valan, koska h]än va[nnoi - - -]ä, ettei [hän tunne] Jee­susta, mu[tta henge]llisessä tarkoi­t[uk­sessa oli] se Pietari[n todistus] to­[tinen - - - ei hän tu]ntenutkaan [Jee]­sus­ta oikein. Ja mistäpä hän tunsi Vapahtajaa oikein, koska hän ei tuntenut itseänsä oikein? Hän luuli olevansa semmoinen uskon sankari, että hän olis val[mis kuol]e­maan Vapah[tajan kan]s­sa. Mutta se [oli itsep]etollisuus ja [kuol­lu]t usko. Vasta nyt [ - - - ]la jälkeen ma[- - - ]nsä. M[utta ei hän tun­ten]ut Vapa[htajaa oikein], sillä [hän luu]li Vapahtajan [tulevan] maalliseksi kuninkaaksi. Sen tähden van[noi] hän hengellisessä [tar]­koituksessa oikein. Mut­­ta luonnollisessa tarkoituksessa van­noi hän väärin.

Me näemme nyt yhden esimerkin, kuinka ylimmäisen papin palvelijat saattavat pilata yhden van[han] kristityn uskoa ja rakkaut[ta, vaikka] vanhat kris[tityt] ovat vahvat rakkaudessa, ja joilla [on] niin suuri rakk[aus], että he sano[vat oleva]nsa valmiit [kuolema]an Vapahtaj[an kans]sa, ovat usein [val]­miit kiroamaan ja sadattelemaan, koska ylimmäisen papin palvelijat rupeavat kysymään perään, ovatko he oikiat Jeesuksen opetuslapset. Yhtä hyvin, vaikka kiroukset tulevat ulos heidän suustansa, sanovat he: Mistäs te tunnette toisen ihmisen ajatukset? [Vapah]taja sanoo, että [ajatukse]t tulevat [sydäm]estä, ja sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Mutta [ei] vanhat kri[sti]tyt [usko], että sydämessä [on] perkele, koska kiroukset tulevat ulos suusta. Ja vaikka ylimmäis[en] papin palvelijat sanovat heille: Sinä olet galilealainen ja sin[un] puhees ilmoittaa sinut. Ei vanhat kristityt usko vielä, että suu on sydämen tulkki. He ovat niin sokeat, etteivät he ymmärrä, että heidän sydämensä ilmoitetaan puheen kautta. Koska ylimmäisen [papin] palvelijat s[anovat: sinä] olet galilea­[lainen] ja sinun puhees ilmoittaa sinut, rupeavat he kiroamaan [ja] sadattelemaan. [Mutta yh]tä hyvin sa[no]vat he: Mistäs tiedätte, että me olemme gali­lealais[et?] Ylimmäisen papin palvelijat kuulevat puheesta, kutka ovat galilealaiset. Koska galilealaiset rupeavat kiroamaan ja sadattelemaan, silloin kuulevat ylimmäisen papin palvelijat, että nämä kiroilijat ovat galilealaiset. Mutta ei galilealainen itse huomaitse sitä [ennen kuin] kukko on [laulanut]. Eikä vielä sii[täkään hu]omaa, että [hän on] kieltänyt Jeesuksen [ja] tehnyt väärän valan, ennen [ku]in itse Herra Jeesus k[ää]ntää itsensä, ja ka[tsoo h]änen päällensä.

[Ajate]lkaat nyt te galilealaiset, jotka olette tulleet katsomaan, mitä maailman sokea joukko tekee Vapahtajalle. [Ei]­kös ole kukko jo monta kertaa laulanut, ja ette vielä ole huomanneet siitä kukon laulamisesta, kuinka monta kertaa te olette kieltäneet Jeesuksen, ei ainoastaan suulla, kirouksilla ja sadatuksilla, mutta myös jumalattomalla elämällä? Eikös ole m[yös Va]pahtaja katso[nut] vihaisesti teid[än pääl]lenne ja kääntänyt itsensä teidän puoleen[ne], koska hän on antanut teidän tuta, että hän on niin [hyvin v]ihainen, kuin [hän] on armollin[en]. Mutta ette ole vielä menneet ulos porstuaan itkemään. Te näette, kuinka Pietari oli elänyt itsepetollisuudessa ja luullut olevansa paras kristitty, koska hänellä oli niin vahva usko ja niin suuri rakkaus Vapahtajaa kohtaan, että hän uskalsi mennä [kuolema]an Vapah­[tajan] kanssa. Mutta [rieta]s oli peittänyt [häne]n sydämensä, ja pääsi vasta kiusauksen ajalla seulomaan hänen sieluansa niin kuin nisuja, koska hän [rupesi] kiroamaan ja [sad]attelemaan. K[uiten]kin huomasi [Pie]tari Herran ka[ts]annosta ja kukon laulamisesta, että hän oli väärälle tielle eksynyt, mutta tämän aikaiset galilealaiset, joiden puhe ilmoittaa, mistä he ovat kotoisin, eivät vielä tule tuntemaan  itseänsä, että heillä on yksi kuollut usko pää[kal­lossa], joka on vah[va niin] kuin pahta ko[ska] kiusausta ei ole, mutta puuttuu kokonansa kiusausten aikana.

Silloin [ru]peavat vanhat [kr]istityt kiroama[an] ja sa[da]ttelemaan, koska ylimmäisen papin palvelijat kysyvät p[er]ään, jos armon varkaat ovat Jeesuksen opetuslapset. Sillä armon varkaat rakastavat Jeesusta, mutta ei edemmäksi kuin maailman rakkaus myöten antaa. Armon varkaat [rupeava]t kiroamaan [ja sadatte]lemaan, koska [ylim­m]äi­sen papin [palv]elijat [rupeavat] koettelemaan [hänen us]koansa, minkä [pää]lle [se on] perustettu, ja koska galilealaisen puhe ilmoittaa, mistä hän on kotois[in], luulee hän, ettei yksikään tiedä, mikä hänen sydämessänsä asuu. Ei hän usko, että ylimmäisen papin palvelijat tuntevat puheesta ja äänestä, että hän on galilealainen. Pietari oli käynyt Jeesuksen koulussa kolme eli puolen neljättä ajastaikaa, eikä vielä tuntenut omaa heikkouttansa paremmin. Hän oli kyllä mielestänsä rakas Vapahtajalle, ja sen rakkauden vuoksi piti hän itsensä parhaana kristittynä, mutta oma r[akkaus] oli hänessä suu[rempi kuin] Jeesuksen rakk[aus, ja sa]massa itsepe[tolli­suu­des]sa elävät [ - - - ] vanhat kristityt, jotka omassa mielessään ovat niin rakkaat Vapahtajalle, että [he] ottaisivat häntä ympäri [ka]u­lan ja antaisivat h[än]elle suuta. Ne uskaltavat kyllä sanoa, että he ovat valmiit kuolemaan Vapahtajan kan[ssa], mutta koska kius[aus] tulee, kieltävät he Jeesusta pois. He sanovat, etteivät he tunne Jeesusta. He tunnustavat sitten vastoin tietoansa ja vastoin tahtoansa, etteivät he ole kristityt, vaikka he mielessään ajattelevat, että he ovat jo aikaa kristityksi tulleet.

Ja sen kaltainen kristillisy[yden kiel­tä]minen kiusa[uksen aikan]a on aina ol[lut kuolleen] uskon tun[nustajilla. He] pelkäävät [ilmankin], että heitä otetaan [ - - - ] jos he tunnu[staisivat itse]nsä kristityksi. [Mutta siin]ä kieltämisessä on puoli [to]tuus ja puoli valhe. Se [on] totuus, etteivät he tunne [Jeesus]ta, koska he kiel[tävät h]änet. Mutta se on myös valhe, koska he luulevat tuntevansa Jeesuksen, ja yhtä hyvin kieltävät sen tunnon pois. Siinä itsepetollisuudessa elävät nyt kaikki armon varkaat, jotka eivät ole vielä tulleet tuntemaan sydäntänsä. Eivät he tiedä, eivätkä he usko, että sydän on niin petollinen. Mutta Pietari huomasi viimein Herran päälle katsannosta ja kukon laulamisesta, että vihollinen oli seulomassa hänen sieluansa niin kuin nisuj[a. Silloin] meni hän [ - - - por­s­tu]­aan ja itki k[atkerasti].

Mutta tämän [aikaiset] armon varkaat eivät [huoma]a vielä, että [heidän] uskonsa ja rakka[uten]sa on ainoastansa its[ep]etollisuus. Heränneet sielut tuntevat, ettei h[eil]lä ole uskoa eikä rakkautta. He ovat us[ei]n murheessa ja epäilyksessä. Eivät he jaksa uskoa, että Vapahtaja on heille armollinen. Mutta kyllä armon varkaat jaksavat uskoa, että Jumala on heille armollinen, vaikka he kieltävät Vapahtajansa turhalla ja jumalattomalla elämällänsä. He osoittavat elämällänsä, että heillä on perkeleen usko sydämessä, vaikka Jeesuksen usko on suussa. [Vaikka he] juovat, [kiroavat ja] tappelevat, [huorin te]kevät ja vara[stavat, yht]ä hyvin luule[vat he], että Vapahtaja [on armolli]nen. Ja tämän luu[lon ka]nssa menevät he [Herran] ehtoolliselle ja ottavat sieltä suruttomuuden [ain]etta. Tulevat kyllä ro[hkea]ksi syntiä tekemä[än Herr]an ehtoollisen jä[lkeen] ja sillä muodolla syöv[ät] he ja juovat itsellensä tuomion ja kadotuksen.

Kuinka monta kertaa olette jo kieltäneet teidän Vapahtajanne, te armon varkaat? Kuinka monta kertaa on kukko laulanut, ja ette ole vielä ottaneet armon ajasta vaaria? Kuinka monta kertaa on Herra kääntänyt itsensä teidän puoleenne ja katsonut terävillä silmillä teidän pää[llenne ja ette] ole vielä m[uistaneet Herran] sanat: Enn[en kuin] kukko kah­[desti laulaa] sinä kolmas[ti minut] kiellät. Ei si[veä m]aailman joukko o[ta] teitä kiinni, koska te ki[ell]ätte Jeesuksen, mutta se on [vi]elä pahempi, ettei tai[da tulla armon]varkaille katu[mus], vaikka kukko la[ul]aa. [Ei] taida tulla heille katumus, ennen kuin vasta iankaikkisuudessa.

Muutamat suruttomat sanovat: ”Saipa Pietari syntinsä anteeksi, vaikka hän kielsi Jeesuksen. Sai myös Daavidi anteeksi, vaikka hän oli huora ja murhaaja.” Mutta ei armon varkaat muista minkä kaltainen katumus tuli Daavidille [ja Pietarill]e. Armon [varkaat arve]levat, että [heille kuu]luu se armo, [joka on ka]tuvaisille sie[luille] luvattu. Ja vielä [he pe]ttävät itsensä, että he [om]istavat armoa its[ell]ensä, vaikka he ovat suruttomat ja kat[um]attomat. Ja mu[uta]mat luottavat se[n pä]älle, että katuv[at k]uoleman vuoteella. Mutta me tiedämme, että rietas antaa katumattomille synnit anteeksi, ja uskottelee heille, että Jumala on heille armollinen. Kyllä rietas sallii heidän uskoa, että Jumala on armollinen heille, saati hän saapi sydämen hallita.

Juokaa siis, kiroilkaa ja tapelkaa hyvin, tehkää salaisesti huorin ja varastakaa [niin hän] antaa teille [kaikki] synnit anteeksi. [ - - - ] Hänen pappin[sa jakaa] teille rippiä [- - -] siitä vuotavas[ta pi]run paskasta, pu[hdistaa] katumattomien [omantunnon] kaikista synneistä, ja antaa [ - - - ar]mon var[kaille sen] vakuutuksen [ - - - ] että kaikki synnit ovat anteeksi annetut.

Mutta sinä, katuvainen Pietari ja sinä Maria Magdalena. Teille on rietas suuttunut, koska te tulitte niin hulluiksi, että te rupesitte itkemään ja huokaamaan. Teille on maailman ruhtinas vihainen. Miksette antaneet hänelle omantunnon rauhaa? Rupesitte vielä haukkumaan [kunnialli]sia ihmi[siä], jotka ovat häntä [us]ko[lli]sesti palvelleet [ja] hänen paskojansa [korjanne]et. Sinä katu[vainen] Pietari ja sinä m[urheelli]nen Maria Mag­dalena. Te olette teh[neet r]iet­taalle rauh[attomuuden. Se]n tähden o[n h]än [suutt]unut teille [ja te saa]tte korvapuusti[n, elle]tte anna hänelle oman tunnon rauhaa. Hän ahdistaa teitä [ep]äilyks[en] kautta ja oman [van]hurs­kau[den] kautta hän ruoskii teidän sielujanne. Hän vajottaa teitä niin syvään epäilykseen, ettei teidän pitäisi enää uskoman, että Vapahtaja ottaa teitä vastaan semmoisena, nimittäin syntisenä ja riettaan kaltaisena. Hän tahtoo teitä tehdä enkeliksi ja sitten vasta an[taa teille] luvan m[ennä Vapah]tajan tykö.

[Älkää] uskoko ka[tuvaiset] sielut, että [te tulette] enkeliksi. Kos[ka vi]­hollinen on tehn[yt tei]tä riettaan k[al­taiseksi, n]iin täytyy t[eidän rie]t­taan kaltais[ena mennä] Vapahtaj[an tyk]ö ja uskoa si[tä] myöten kuin Jumala voiman antaa, e[tt]ä Vapahtaja ottaa katuvaisia perkeleitä vastaan. Sillä ei suinkaan rietas semmoisia viitsi nähdä, jotka ovat murheelliset, jot[ka] itkevät niin kuin Pietari ja Magdalena. Eikä rietas viitsi semmoisia nähdä, jotka huokaavat niin kuin Daavidi, joka oli raskas huoka[uksista - - -]än kärsiä [sem­mois]ia, joilla on [- - -] murheellinen [mieli, si]llä hän pelkää, [että se o]n tarttuvainen [tauti, ja] sen vuoksi sy[övät - - -] riettaan [palvelijat] pirun [pa]skaa, [ett]ei tämä katum[us ja] parannus tauti tart[tuisi], sillä ei r[ie]ttaan palvelijat tahdo tässä maailmassa niin hulluksi tulla, että he rupeaisivat totisen katumuksen ja parannuksen tekemään.

Mutta me olemme nähneet, että vaikka rietas ei viitsi semmoisia nähdä, jotka itkevät ja huokaavat, on kuitenkin se armo[llinen] Herra Jees[us luvannut], että hän ott[aa sellai]sia vastaan, joita rietas ei viitsi [nähdä]. Ja sen tähden [- - -] minä san[on kaikille] murheellisille, alas[painetuille ja niille], jotka t[änä] päivänä itkevät ja katuvat syntiänsä, että heille on valmistettu yksi suuri ehtoollinen, jonka vertaa maailman lapset eivät saata valmistaa. Siinä on maitoa ja voita ja hunajata, ja happamato[n] leipä ja punainen viina, ja pääsiäislammas, joka [on tapettu] meidän [edestämm]e, ja uudet [häävaattee]t, joita [- - -] antaa; ja [kultasor]mus, anneta[- - -] morsia­mellen[sa - - - r]akkauden [merkiksi, kun]­nian kruunu pääss]ä, kori[- - -] ja kiiltävä risti tähti rinnassa. Semmoisen koreuden antaa Vapahtaja riettaan huoralle, koska hän tulee hänen tykönsä alastomana, haavoissa, raajarikkona, köyhänä, pilkattuna, jonka päälle kaikki maailman herrat sylkevät. Sen ottaa Vapahtaja morsiam[eksi itsellen]sä, ja rak[astaa häntä] myötä ja vastoin käymisessä. Mutta maailman koreat ja siveät huorat saavat olla ulkona, koska [häähuo]ne on suljettu. Ne saavat spelata ja danssata j. n. e.1

Kolkuttakaa siis taivaan oven päälle, kaikki murheellis[et], katuvaiset ja alas painetut. Kolkuttakaa ennen kuin ovi suljetaan ja sanokaa: Minä vaivainen [syntinen ihminen].

­­­­­­­­­­­­­­­­­___________________________________

Alkuperäinen. Kollerin kokoelma 62b / SKHS / Kansallisarkisto Helsinki/ (Seppo Leivon valokopiokokoelma)

 

Hakasuluissa olevat täydennykset ovat Seppo Leivon tekemiä. Käsikirjoitus on pahoin turmeltunut. Osa aukoista on täydennetty päättelyllä, joka Seppo Leivon mukaan on paikoin hyvinkin epävarmaa. Hakasulut osoittavat tekstiin lisätyt osat tai siinä olevat aukkopaikat. Ensimmäisestä lehdestä on revennyt alkuosa pois.