N:o 118 TARKASTUSSAARNA KARESUVANNOSSA 1854

Muistakaa, että te olette pakanat olleet ja käyneet mykkäin epäjumalain tykö, ja olitte muukalaiset Israelin kyläkunnasta.

Pyhä Paavali muistuttaa kristityitä, että he ovat pakanat olleet ja käyneet mykkäin epäjumalten tykö. Ja sitä tarvitsee kyllä kristityn muistaa, että hän on pakana ollut ja palvellut epäjumalia, ettei hän kerskaisi Kristusta vastaan. Jos kristitty unhottaa, kummoinen hän on ollut, saattaisi hän pian unhottaa Jumalan armon, jonka kautta hän on pelastettu synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallan alta.

Ilmankin te muistatte, että te olette pakanat olleet ja käyneet epäjumalten tykö. Te muistatte, jos tahdotte muistaa, kuinka te olette ennen eläneet juopumuksessa, ahneudessa, haureudessa ja hekumassa. Te muistatte, kuinka te olette silloin houranneet viinapäissä ja kironneet, tapelleet ja varastaneet. Te muistatte, jos te tahdotte muistaa, kuinka te olette silloin palvelleet kahta herraa: Käyneet kirkossa ja krouvituvassa. Ja olette olleet jumaliset kirkossa, ja jumalattomat kirkon takana. Olette veisanneet kirkossa, ja ulvoneet kirkon takana. Olette siunanneet kirkossa, ja kironneet kirkon takana. Olette juoneet Herran kalkista ja perkeleen kalkista yhtenä päivänä.

Nyt te olette Jumalan armon kautta kääntyneet toisaalle. Olette alkaneet parempaa elämää etsimään. Ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki, sillä Jeesus tietää kyllä pettäjänsä. Mutta Paavali kirjoittaa kristityille: Muistakaa, että te olette pakanat olleet, ja käyneet mykkäin epäjumalten tykö, ja olitte muukalaiset Israelin kyläkunnasta.

Jos nimittäin kristitty unhottaa, millainen hän on ollut, unhottaa hän myös Jumalan armon, jonka kautta hän on pelastettu. Hänelle käy niin kuin kymmenelle spitaliselle miehelle, jotka tulivat puhtaiksi käydessänsä, mutta yhdeksän meni maailmaan, eivätkä he tulleet takaisin kiittämään Jeesusta. Ja vissimmästi on jo moni mennyt takaisin maailmaan ja kääntänyt selkänsä Jeesukselle. Moni on unhottanut, että hän Vapahtajan armosta on pelastettu synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallan alta.

Kukas tiesi, kuinka niille käy, jotka menevät takaisin maailmaan ja rupeavat unta rakastamaan? Eiköhän rietas ole niitä pistänyt säkkiin? Muutamille tulee synti luvalliseksi. Yksi pikkuinen ryyppy tulee luvalliseksi. Koreus tulee luvalliseksi. Ahneus tulee luvalliseksi. Porvarin ja friherran¹ virka tulee luvalliseksi. Kaikki entiset synnit tulevat viimein luvalliseksi.

Muistakaa, että te olette ennen pakanat olleet ja palvelleet epäjumalia. Pankaa entinen elämä silmienne eteen, ja katsokaa, mikä elämä teillä on ollut. Ja katsokaa pakanoita, kuinka he elävät, että te kauhistuisitte, ettei tulisi varsin halu pyörtämään takaisin maailmaan. Vaikka nyt moni elää uskosta, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskas elää uskostansa, mutta meille on näytetty niin monta esimerkkiä, kuinka moni myös lankeaa uskosta ja armonliitosta, koska ei ole oikea valvominen. Jos omatunto silmänräpäyksen nukahtaa, niin on rietas vienyt uskon, ja jää paha omatunto monille. Ja muutamille jää kuollut usko, eli luottaminen entisten armonmerkkien päälle.

Kuinka tarkka pitää ihmisen oleman valvomisessa, nähdään siitä, että painavimmat paikat kristillisyydessä jäävät katselematta ja koettelematta unen kanssa taistellessa yrttitarhan maalla, niin kuin opetuslasten makaaminen yrttitarhassa vaikutti niin paljon, että taivaallisen Vanhimman vaivat ovat niin kuin unen kautta nähdyt, vaikka evankelista sanoo: ja hän löysi heidät murheen tähden makaamasta. Mutta ei sillä ole niin sydämellinen murhe, joka jaksaa nukkua. Jos niillä olisi ollut oikea murhe, niin ei olisi niillä niin makea uni ollut. Mutta ei suinkaan niillä ollut hätää, koska he jaksoivat unen kanssa taistella.

Niin se on vielä nytkin, että synnin uni pakkaa monelle, koska heidän pitäisi valvoman ja rukoileman, etteivät he joutuisi kiusaukseen. Moni on tosin herännyt näinä aikoina sen huutavaisen äänen kautta, joka on huutanut korvessa. Ja moni on tullut Johanneksen tykö ja antanut itsensä kastaa. Ja moni on alkanut seuraamaan Jeesusta. Mutta moni on myös kääntänyt selkänsä Jeesukselle niitten kovain sanain tähden. Ja muutamat ovat palmusunnuntaina huutaneet: hoosianna Davidin pojalle, mutta pitkänäperjantaina ovat he huutaneet: ristiinnaulitse!

Ja niin se käy monelle, joka kurkistelemisen tähden on alkanut seuraamaan Jeesusta. Koska joku kovempi sana tulee rintaa kohti, kääntävät he selkänsä ja menevät tiehensä. En minä puhu niistä, jotka ovat Jeesuksen ristin viholliset, sillä ne ovat jo aikaa kuulleet heidän tuomionsa. Emme tällä kerralla puhu Juudaksesta, joka on pois vilpistynyt Jeesuksen seurasta. Emme puhu fariseuksista, jotka ovat pahimmat Jeesuksen ristin viholliset ja sen ylösvalaistuksen saaneet helvetistä, että tämä kristillisyys on väärä. Kyllä vielä semmoisia löytyy, jotka vartioitsevat kristittyjen vikoja. Ja niillä on terävät silmät katsomaan kristittyjen vikoja. Emmekä tällä kerralla puhu sotamiehistä, jotka aina lyövät rautanauloja Jeesuksen käsiin ja jalkoihin, ja pistävät keihään sydämeen.

Ne verenpisarat, jotka putoavat sotamiesten päälle, eivät auta heitä helvetistä. Vaikka sotamiesten kädet ovat veressä, eivät he kuitenkaan tule puhdistetuiksi, vaan ne verenpisarat, jotka putoavat sotamiesten päälle, ne tarttuvat ja kuivuvat käsiin, ja ovat tuomiopäivänä polttavaiset. Ne ovat parhaat vieraat miehet, jotka todistavat heitä vastaan, sillä he ovat tallanneet Jumalan Karitsan verta jaloillansa. Se on vielä kauheampi, kuin kaikki muut synnit, joilla he ovat Jumalan Poikaa haavoittaneet. Sotamiehet ovat tosin merkityt, sillä Jeesuksen veri on priiskunut käsiin ja kasvoihin. Se veri on tarttunut heidän nahkaansa, joka on paatunut. Ja se veri on kuivettunut siihen. — Eivät viattoman Karitsan veren pisarat lähde, vaikka he ottaisivat saippuaa helvetistä ja pesisivät itsensä lipeällä, joka on keitetty käärmeen kuusta ja tulijärven tuhkasta. Ne verenpisarat, jotka ovat priiskuneet sotamiesten päälle, pitää oleman parhaat vieraat miehet tuomiopäivänä, jotka todistavat, että he ovat ristiinnaulinneet Kunnian Herran, että he ovat häntä pistäneet keihäällä kylkeen, ja vielä tallanneet hänen vertansa jalkoihinsa, eikä vielä ole tämä viaton veri alkanut heidän tuntoansa vaivaamaan.

Jos Juudas olisi herännyt ennen kuin Jeesus oli tuomittu, jos hän olisi silloin kantanut ne väärät rahat takaisin, kun hän meni Herran ehtoollisen huoneeseen, olisi hän vielä saanut nähdä taivaallisen Vanhemman vaivoja yrttitarhassa. Mutta Juudaksen tunto ei herännyt, ennen kuin Jeesus oli tuomittu. Mitäs auttoi se synnintunnustus, jonka hän teki semmoisten pappien edessä, jotka ovat Jeesuksen ristin viholliset? Mitä auttoi häntä tämmöinen synnintunnustus: “Minä pahasti tein, että minä viattoman veren petin.” Se synnintunnustus ei auttanut häntä mitään. Koska viaton veri, jonka hän oli pettänyt, rupesi hänen tuntoansa polttamaan, täytyi hänen mennä ulos hirttämään itsensä.

Mutta sotamiesten tunto ei taida herätä, ennen kuin vasta helvetissä. Ja siellä tulevat ne verenpisarat, jotka ovat täällä armon ajassa pudonneet Jeesuksen haavoista heidän päällensä, siellä ovat nämä verenpisarat niin palavaiset katumattoman ihmisen tunnossa, että heidän täytyy huutaa iankaikkisuudessa: “Jumalan Karitsan veri polttaa!”

Ja niin kuin juutalaiset ovat huutaneet Pilatukselle: “Hänen verensä tulkoon meidän, ja meidän lastemme päälle!” Niin on myös tapahtunut. Ja niin on myös tästedes tapahtuva, että kaikki, jotka huutavat: “Tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle,” saavat myös koetella, että hänen verensä tulee hirmuisella tuskalla ja vaivalla heidän päällensä. Heidän huoneensa poltetaan. Heidän ruumiinsa raadellaan jo täällä armon ajassa.

Muistakaa nyt, kaikki pilkkaajat, kaikki Jeesuksen ristin viholliset, kaikki sotamiehet. Muistakaa, että teidän aikanne on lyhykäinen, että Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkien niitten päälle, jotka pilkkaavat Jumalan totuutta. Ja he saavat viimein nähdä, ketä he ovat pistäneet.

Mutta ne harvat sielut, jotka ovat silloin jo tulleet murheellisiksi, koska Herra sanoi: “Yksi teistä on minut pettävä,” ja ovat seuranneet Jeesusta yrttitarhaan, ja yrttitarhasta Golgatan mäelle. Ja jotka ovat murheellisella ja vertavuotavaisella sydämellä seisoneet ristin kohdalla, ja ovat Jeesuksen kuoleman tähden olleet murheessa ja epäilyksessä, ja ovat itkeneet hänen hautansa päällä, niin kuin Maria, ne saavat pääsiäispäivänä tietää, että Jeesus on vielä elämässä.

Ne harvat sielut, jotka ovat seuranneet Jeesusta Galileasta, saavat myös seurata hänen verisiä askeleitansa turmeluksen kaupungista Golgatan mäelle. He saavat myös nähdä, kuinka maailman siveät miehet, Josef ja Nikodemus, panevat hänet kuolleen uskon hautaan. Ne samat murheelliset vaimot, joitten sydän palaa rakkaudesta Jeesusta kohtaan, saavat nähdä, kuinka enkeli taivaasta tulee, niin kuin pitkäisen tuli ja vierittää siveyden kiven haudan ovelta. Ne saavat nähdä, kuinka sotamiehet menevät kuoliaaksi. Ne saavat nähdä sen ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan kirkastettuna ylösnousemisen vuorella. Viimein he saavat seurata Kunnian Kuningasta Siionin vuorelle, kussa sata ja neljä viidettä kymmentä tuhatta veisaavat uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle nyt ja iankaikkisesti.

Mutta puhtaat jalat pitää oleman niillä morsiamen piioilla, jotka saavat tanssia Karitsan häissä. Puhtaat jalat pitää oleman morsiamen piioilla, joitten lamput syttyvät palamaan, koska huuto tulee. Antakaa pestä teidän jalkojanne, Siionin tyttäret! Koska te joka päivä olette kahlanneet maailman rapakossa, niin mustuvat jalat, ja maailman rapakin on tarttunut jalkoihin. Antakaa siis pestä teidän jalkanne, että te olisitte kokonansa puhtaat, koska te tulette hääsaliin istumaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivaan valtakunnassa ja syömään taivaan leipää. Siinä on se suuri päämaali, johon teidän pitää pyrkimän, rientämän ja ikävöitsemän, ettette väsyisi tien päälle.

Kuule, sinä suuri taivaan Kuningas, murheellisten opetuslasten huuto ja nöyrä rukous, ja tule niille avuksi, jotka väsyvät. Nosta väsyneet kädet ja vahvista nääntyneet polvet, ja kanna haavoitetuita ja raadollisia sylissä. Vuodata kuolevaisten suuhun viinaa ja rieskaa. Virvoita niitä, jotka raskautetut ovat, ja vie eksyväiset lampaat laumasi tykö. Varjele heitä hukan hampaista ja raatelevaisista susista, että he saisivat rauhassa olla nyt ja iankaikkisesti. Amen.

_______________________________________

Jäljennös, Iisakki Rovan jäljennöskirja, Oulun maakunta arkisto.

¹ vapaaherran