N:o 119 TARKASTUSSAARNA VITTANGISSA 1856

Paavalin epistola roomalaisten tykö 6. luku, ja 6. värssy: ”Hyvin tieten, että meidän vanha ihminen on ristiinnaulittu hänen kanssansa, että synnin ruumis pitää turmeltaman, ettemme tästedes syntiä palvelisi.”

Näistä Paavalin sanoista kuuluu hänen tarkoituksensa olevan, että meidän vanha ihminen on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa, että synnin ruumis pitää turmeltaman, ettemme tästedes syntiä palvelisi. — Meidän täytyy nyt selittää teille, kuinka me olemme näitä Paavalin sanoja käsittäneet. Vanhan ihmisen kanssa ymmärretään ei ainoastans vanha aatami, joka on kärsimättömyys ja viha, vaan myös ahneus eli maailman rakkaus, joka monen luvallisuuden varjon alla tahtoo ulos tulla, niin myös keveämielisyys, joka on nuoressa väessä ulos loistava, ja maailman kunnia, joka ilmoittaa itsensä ei ainoastaan maailman muodon jälkeen itsensä asettamisessa, vaan myös siinä, että kristityt eivät puhu totuutta, mutta ovat mykät, ja maailmasta saarnaavat paljon. Siihen tulee myös huoruus, joka ilmoittaa itsensä nuoressa väessä koreuden kautta; ja lihallinen vapaus, joka ilmoittaa itsensä siinä, ettei kukaan tahtoisi olla toisen ihmisen vallan alla. — Kaikki nämät synnit, jotka tahtovat vähitellen ilmi tulla tässä kristillisyydessä, joka meillä nyt on, ne kutsutaan vanhaksi ihmiseksi, joka pitää ristiinnaulittaman Kristuksen kanssa, sillä Paavali ilmoittaa monessa paikassa, ettei hän pidä niitä kristittyinä, jotka vielä palvelevat syntiä. Ja minun täytyy myös sanoa tuntoni, että minä en saata niitä pitää oikeina kristittyinä, jotka monen luvallisuuden kautta osottavat vanhan ihmisen tapoja. Kussa nimittäin synti puhkeaa ulos sanoihin ja töihin, siinä ei ole vanha ihminen ristiinnaulittu.

Jos vanhan aatamin häntä heiluu hampaan raossa eli jos kärsimättömyyden sanat pääsevät vapaasti ulos. Siinä ei ole sota syntiä vastaan. Jos huoruus ilmoittaa itsensä koreudessa, siinä ei ole itsensä kieltäminen maailmasta, eli jos lihallinen vapaus tulee niin luvalliseksi, että kaikki tahtovat vapaaherrana olla, siinä ei ole itsensä kieltäminen. Eli jos keviämielisyys tulee luvalliseksi, jonka kautta vihollinen on jo tappanut sen murheen, joka Jumalan mielen jälkeen on. Silloin on lankeaminen armontilasta aivan liki.

Minun täytyy siis muistuttaa teitä Paavalin sanoilla, että vanha ihminen pitää ristiinnaulittaman Kristuksen kanssa, sillä synnin ruumis pitää turmeltaman, ettemme tästedes syntiä palvelisi. Me olemme alkaneet ankaralla tuomiolla ja vanhurskaudella herättämään teidän tuntoanne, koska te vaelsitte suruttomuudessa tämän maailman muodon jälkeen, koska te olette palvelleet vihollista juopumuksella, kirouksella, viinakaupalla, petollisuudella, varkaudella, Jumalan sanan ylenkatsomisella. Niin kuin te hyvin muistatte, kummoiset te olette olleet ennen kuin tämä heräys tuli.

Mutta jos me näemme, että muutamat synnit tulevat luvalliseksi kristillisyyden varjon alla, niin kuin esimerkiksi koreus, keviämielisyys, maailmanrakkaus, lihallinen vapaus ja herraskristillisyys, silloin meidän täytyy panna Jumalan ankara vanhurskaus evankeliumin rinnalle ja Paavalin sanoilla osoittaa, että vanha ihminen pitää ristiinnaulittaman ja synnin ruumis pitää turmeltaman, ettemme enää syntiä palvelisi.

Kuinka ja millä lailla pitää synnin ruumis turmeltaman? Ei sillä lailla, kuin paavilaiset, jotka vaivaavat ruumistansa piiskaamisella, eivätkä anna ruumiillensa tarpeellista ravintoa, jolla he luulevat tienaavansa jotakin autuutta, vaan sillä lailla pitää synnin ruumis turmeltaman, ettemme anna synnille valtaa. Ettemme anna meidän kuolevaisia jäseniämme synnin palvelukseen. Silloin pian kasvaa elävästä uskosta kuollut usko, jos ei ole alinomainen valvominen ja sota syntiä vastaan.

Emme ole oikeat kristityt, jos me olemme toisen vuoron liikutuksissa ja toisen vuoron huoraamassa. Eli jos me olemme toisinansa Pyhän Hengen hartaudessa ja toisen vuoron vanhan aatamin hartaudessa, eli jos me olemme toisen vuoron palavassa rakkaudessa ja toisen vuoron ahneudessa ja maailman rakkaudessa kiinni. Tätä kahdenkertaista elämätä vastaan me olemme jo kymmenen ajastaikaa tätä ennen saarnanneet ja saarnaamme vielä nytkin, ettei saa kristityillä kahdenlainen elämä olla, niin kuin kaksimielisyys ja kaksikielisyys. Eri tarkoitus kaupassa ja eri tarkoitus kirkossa. Eri puheet kristittyin selän takana ja eri puhe silmäin edessä. Vaan kristityllä pitää oleman yksi ja sama päämaali silmäin edessä, joko hän on koulussa eli markkinoilla, joko hän on valvomassa tahi nukkumassa, joko hän on kulkemassa tahi makaamassa, joko hän on palvelija tahi isäntä.

Ja en minä semmoista oppia teille saarnaa, että teidän pitää nyt heittämän uskomasta ja aivan lakia noudattaman vanhurskaudeksi, vaan minä saarnaan teille semmoista oppia, että teidän pitää niin paljon uskoman Kristuksen päälle, että te jaksaisitte sotia syntiä vastaan, ettei Kristus tulisi teidän tähtenne pilkatuksi pakanain seassa. Sillä ei laki saata tosin eläväksi tehdä, mutta Jumalan vanhurskaus ja Jumalan rakkaus ovat yhtä voimalliset molemmat, niin ettei Jumala rakkautensa tähden unhota vanhurskauttansa, eikä Jumala vanhurskautensa tähden unhota rakkauttansa. Sillä Jumalan rakkaus ja Jumalan vanhurskaus ovat yhtä voimalliset molemmat. Koska hän sanoo, että Jumala saattaa niin hyvin olla vihainen kuin hän armollinen on, niin se merkitsee, että Jumalan vanhurskaus ei saata rakkautta lopettaa, eikä saata rakkaus hänen vanhurskauttansa tyhjäksi tehdä.

Niin, minun rakkaani, vaeltakaa varoituksella elämän tiellä, ja etsikää pelvolla ja vapistuksella, että te autuaaksi tulisitte, ettette eksyis oikealle taikka vasemmalle puolelle. Ei ole minulla tällä kerralla suruttomille paljon sanomista, sillä minä tiedän, että ne on jo saatanan haltuun annetut, niin kuin entisen maailman ihmiset, joille Jumala antoi sata ja kaksikymmentä ajastaikaa parannuksen ajaksi, ja eivät kuitenkaan parannusta tehneet, vaikka vanhurskauden saarnaaja Noa varoitti siitä tulevaisesta edesvastauksesta. — Toistakymmentä ajastaikaa on jo täälläkin saarnattu suruttomille parannusta, ja eivät ole vielä ottaneet vaaria tästä lyhyestä ja kalliista armonajasta. He saavat nyt syyttää itseänsä, jos kuolema tulee valmistamattoman päälle ja elämän langan katkaisee heiltä, ennen kuin he itse luulevatkaan.

Mutta (minä sanon) heränneille, jotka omanvanhurskauden rautahäkissä istuvat epäuskon vankina ja eivät koskaan pääse irti niistä saatanan kahleista, joilla omanvanhurskauden perkele on heitä vanginnut ja niin kovin ahdistanut, etteivät he saata katsoa sen suuren Ristinkantajan ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan päälle ilman kauhistumatta; ja sen tähden he kääntävät toivonsa helvettiin, etteivät he saata katsella sitä suurta Ristinkantajata ilman vapisematta. Teillä on yksi raskas ja painava kuorma seljässä, jota ette jaksa pitkälle kantaa, jos ette tule pian kuormanne kanssa Golgatan mäelle, jossa sekä ensimmäiset että viimeiset ristinkantajat ovat ristin alta päässeet, koska se suuri Ristinkantaja otti itse ristin päällensä.

Minä sanon teille, te omanvanhurskauden ristinkantajat, jotka ette pääse rohki maailmaan ja helvettiin, ettekä myös pääse rohki taivaaseen. Tiedättekös minkä tähden teidän kuormanne on niin raskas kantaa, ja minkä tähden teidän elämänne on niin vaivalloinen, ettei ole rauhaa missään, ei taivaassa eikä maan päällä, eikä maan alla? Teillä on suurempi paino perkeleen rististä kuin Jeesuksen rististä, sillä Jeesus on sanonut: Minun ikeeni on suloinen ja minun kuormani on keveä. Mutta omanvanhurskauden risti, se on raskas kantaa ja sen tähden ette pääse rohki taivaaseen, ettekä pääse rohki helvettiin, sillä rietas panee semmoisille ristinkantajille raskaan kuormansa päälle. Mutta viskatkaa jo perkeleen risti päältänne ja kantakaa ainoastaan Jeesuksen ristiä, niin te saatte tuta, että Hänen ikeensä on suloinen ja hänen kuormansa on keviä.

Mutta armoitetuille minä sanon näin: Älkää ajatelko, että rietas nukkuu monta minuuttia, niin kuin te välistä nukutte yrttitarhassa ja makaatte yhtenä tyhmäin neitseitten kanssa. Kukas tiesi, jos teillä on niin paljon öljyä lampussa, että teillä olisi varaa antaa tyhmille neitseille teidän öljystänne, jos nyt huuto tulisi: Katso, Ylkä tulee, menkäät ulos häntä vastaan! Minä ajattelen, ettei ole teillä niin paljon öljyä jakamiseen, koska tekin makaatte yhtenä tyhmäin kanssa. Sen tähden valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen!

Kuka tiesi pian tulee huuto, pian tulee Ylkä, pian tulee loppu, pian tulee kuoleman enkeli leikkaamaan viinapuun oksat, jos viinamarjat on kypsyneet ja nisujyvät valjenneet. Pian tulee kuoleman enkeli peltoa leikkaamaan.

Me toivomme, että ne harvat maitojyvät, jotka Herran pellossa viheriöitsevät, pitää kasvaman ja kypsymän, jos Herra antaisi enemmän kastetta taivaasta ja sen kasteen päälle antaa armollisen aurinkonsa paistaa, niin me toivomme, että siementen Herra saapi muutampia nisujyviä koota aittaansa. Mutta sillä ajalla kuin me toivotamme, rukoilkaamme elon Herraa, että Hän varjelisi tätä peltopalaista lumisateesta, rakeista ja rajuilmasta ja pakkaisesta, että ne harvat maitojyvät pääsisivät valmistumaan elokuussa, koska Hän silloin lähettää uskolliset työntekijänsä peltoonsa, jotka sitovat ohdakkeita lyhteisiin, vaan nisut kokoavat he hänen aittaansa, sanoo Herra, amen!

__________________________________

Jäljennös / SKHS Kollerin kokoelma n:o 113 (vajaa) / Sanomia Siionista, Calumet 1893 ss. 50 - 52 / Uusi Postilla 325 - 328 /