N:o 122                              SAARNANKATKELMA

 

Mutta kuhunka kaupunkiin te tulette sisälle, ja ei he teitä ota vastaan, niin menkäät ulos sen kaduille ja sanokaat: Tomunkin, joka teidän kaupungistanne tarttui meihin, me pudistamme teille. Kuitenkin, se tietäkäät, että Jumalan valtakunta oli teitä lähestynyt. Minä sanon teille: Sodomalle pitää sinä päivänä huokiampi oleman kuin sille kaupungille. Luuk. 10: 10 - 12.

 

Näin neuvoi  Vapahtaja niitä seitsemääkymmentä opetuslasta, joita hän asetti, ja lähetti saarnaamaan ja ilmoittamaan, että Jumalan valtakunta oli lähestynyt. Tästä ottavat nyt suruttomat itsellensä puolustusta saadakseen rauhan kristityiltä elää suruttomuudessa ja jäävätäksensä kristityitä, jotka eivät anna heidän rauhassa mennä helvettiin. Mutta niille, jotka eivät ota vastaan kristillisyyden saarnaa parannuksesta ja uskosta Jeesuksen päälle, taikka niin kuin Johannes saarnasi: Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt, niille on Vapahtaja kovan ja hirmuisen tuomion julistanut sanoen: Huokiampi pitää oleman Sodomalle tuomiopäivänä kuin sille kaupungille.

Me näemme, kuinka myös tämänaikaiset ihmiset vähän huolivat semmoisesta saarnasta. He sanovat parannuksen saarnaajille ja niille, jotka ilmoittavat taivaan valtakunnan lähestyneen: ”Vapahtaja sanoo: Missä ei teitä vastaanoteta, niin lähekäät pois semmoisille saarnaamasta.”

Mutta eivät he puhu mitään siitä tuomiosta, jonka Vapahtaja on semmoisille julistanut, että huokiampi pitää oleman Sodomalle tuomiopäivänä kuin teille, jotka ette huoli parannuksen saarnasta. Me tiedämme, että Sodoman synti oli ylpeys ja haureus ja kristittyin vaivaaminen. He vaivasivat sitä hurskasta Lothia joka päivä, mutta Jumala antoi heidän päällensä sataa tulta taivaasta ja tulella hukutti heitä kaikkia. Ainoastans se hurskas Loth pelastettiin.

Kuinka huokian te vastahakoiset ihmiset nyt ajattelette olevan Sodomalle, joita Jumala on elävänä tulella polttanut tuomiopäivänä? Jokos te tyytyisitte siihen tuomioon, jonka he saavat, jos te sillä pääsisitte? Minä ajattelen, ettei yksikään vastaanseisojista luule heille niin pahoin käyvän kuin Sodomalle. Mutta vielä kovempi vaiva tulee kristillisyyden vastaanseisojille kuin Sodomalle.

Jollette paranna teitänne, niin te kaikki niin hukkaan tulette, sanoo Vapahtaja. Ajatelkaa perään, te kristillisyyden vastaanseisojat, älkääkä kieltäkö kristityitä saarnaamasta teille parannuksesta ja Jumalan valtakunnan lähestymisestä. Se on vissi asia, ettei Jumalan valtakunta saata tulla sinne, missä ei siitä edeltäkäsin ole saarnattu ja ilmoitettu. Niin kuin Vapahtaja lähetti edellänsä ne 70 miestä joka paikkaan, mihinkä hän itse oli tuleva, kaksin ja kaksin, niin tarvitsee se vieläkin saarnaajat olla edeltäkäsin, ennen kuin Vapahtaja saattaa sinne tulla.

Mutta missä ei semmoista saarnaa oteta vastaan, turhaan siellä Jeesusta odotetaan ja toivotaan, sillä Paavali sanoo: Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanasta. Mutta missä Jumalan sana ylenkatsotaan, siellä ei saata Jumala uskoa vaikuttaa. Mutta se on kuitenkin kaikkien sokiain ja suruttomain ihmisten tapa, että ylenkatsoa Jumalan sanaa, vaikka ei he itse sitä niin pidä. He sanovat: ”Kyllä me Jumalan sanan uskomme, emme me sanaa katso ylen. Mutta eivät kristityt ole Jumalan sana. Sen tähden ei ole se synti, jos me niitä katsomme ylen.”

Mutta se on vissi, joka sanan uskoo, se uskoo myös kristityitä, sillä Vapahtaja sanoo: ”Joka teitä kuulee, se kuulee minua.” Niinmuodoin on Jumala antanut sanansa ainoastans kristityille. Mutta mikä on kristitty, muu kuin se, joka uskoo sydämellä, että Jeesus on Kristus Jumalan Poika, ja hän vielä tunnustaa koko maailman ja perkeleitten edessä, vaikka ne eivät tämmöistä tunnustusta kärsi, vaan kiroavat ja häväisevät, ja pilkkaavat sitä pahimpana vääräuskoisuutena ja villityksenä, on se kuitenkin ainoa autuaaksitekeväinen usko ja oppi, niin kuin Pyhä Paavali siitä sanoo: ”Sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.” Ja toisessa paikassa: ”Jos sinä suullas tunnustat Herran Jeesuksen ja vahvasti uskot sydämessäs, että Jumala on hänet kuolluista herättänyt, niin sinä tulet autuaaksi.

Ja antakoon Jumala, että ne, jotka näin ovat alkaneet uskomaan, olisivat pysyväiset myös sen uskon tunnustuksessa, etteivät he pahentuisi maailman sokian joukon vihasta ja vainosta, niin että Jumalan Poika saattais heitä tunnustaa Isänsä edessä lapsiksi ja hänen kanssaperillisiksi j.n.e.

_________________________________

Jäljennös / M. E. Miettisen kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /