Puhtaat Saarnat 1, numero 9.

4. SUNNUNTAINA ADVENTISSA 1855, ILTASAARNA.

Johannes saarnasi Jesuksen tulemisen edellä kaikelle Israelin kansalle parannuksen kastetta. Mutta koska Johannes juoksun täyttänyt oli, sanoi hän: Kenenkä te luulette minun olevan?

Nämät sanat, jotka löytyvät kirjoitettuna Ap. t. 13: 24, ovat merkilliset sanat sen vuoksi, että Stefanus, ensimmäinen marttyyri, on puhunut niitä sanoja, koska hän oli kirkkolakiin tämmätty, vaikka maailman raatiherrat katsovat ylön niitä sanoja, niin kuin he olivat Johannes Kastajan katsoneet ylön. Mutta meille kristityille on Stefanuksen todistus Johanneksesta sangen hyödyllinen kuulla, sillä Stefanus oli elävä kristitty, joka ei peljännyt henkeään, vaan hän uskalsi kyllä antaa semmoisen todistuksen maailmalle Johanneksesta, vaikka maailma oli sille haukkumiselle kovin suuttunut. Maailman herrat olivat kovin suuttuneet Johannekselle, että he kirosivat häntä ja sanoivat, että Johanneksella on perkele.

Mutta ei ole Stefanus eikä muut kristityt katsoneet ylön Johannesta, vaikka hän oli ainoastansa yksi lain saarnaaja ja huutavan ääni korvessa, joka valmisti Herralle Jesukselle tien ihmisten sydämiin. Sen tähden otti myös Stefanus Johannes Kastajan todistajaksi, ettei hän ole muuta tarkoittanut kuin mitä Johannes ennen oli saarnannut koko Israelin kansalle. Ja koska Johannes oli juoksun päättänyt, sanoi hän: “Kenenkä te luulette minun olevan?” Kansan seassa oli nimittäin arvelus Johanneksesta, lieneekö hän Kristus. Mutta ei Johannes ole koskaan sanonut: “Minä olen Kristus”, vaan on hän sanonut: “Minä olen huutavan ääni korvessa; valmistakaat Herran tietä!” Ei kristitytkään ole pitäneet Johannesta Jumalana, niin kuin muutamat luulevat, vaan he ovat pitäneet häntä hengellisenä opettajana, joka huutamisellaan ja lain saarnalla on valmistanut Herralle Kristukselle tien ihmisten sydämiin. Ei ole Siis Johannes pitänyt itseään suurempana kuin hän on. Mutta niin kuin suruttomat ylönkatsoivat Johannesta, niin he myös ylönkatsovat Jesusta ja Hänen opetuslapsiaan, ja niin se nytkin tapahtuu. Ei suruttomat huoli lain saarnaajasta sen tähden, että se haukkuu ja tuomitsee kunniallisia ihmisiä, eikä suruttomat huoli evankeliumin saarnaajasta, joka kehoittaa katuvaisia ja epäileväisiä sieluja uskomaan. Mutta me kuulemme Stefanuksen todistuksesta ja Kristuksen omasta suusta, että kristityt ovat kiittäneet Johannesta totuuden tunnustajaksi ja hengelliseksi opettajaksi, joka on opettanut Jumalan tien totuudessa. Ei kristityt pahene Johanneksen lakisaarnasta, sillä he tuntevat lain saarnan tarpeelliseksi, ei ainoastaan suruttomille, vaan myös kristityille omantunnon heräykseksi ja synnin tuntemiseksi, niin myös ojennusnuoraksi jokapäiväisessä elämässä. Sen vuoksi Stefanus otti Johanneksen todistajaksi puheensa päälle, vaikka ei maailma sen tähden uskonut, että Johannes on hengellinen opettaja, koskapa he sanoivat, että Johanneksella on perkele. Me olemme nähneet kaikista maailman ihmisten menoista, etteivät he pitäneet Johannesta oikeana, eikä myös Kristusta. Eivät he tykkää lain saarnaajasta eikä myös evankeliumin saarnaajasta. Mutta kristityt pitävät molemmat tarpeellisena, sillä he tietävät, että molemmat ovat hyödyksi. Jos laki ei ole vaikuttanut ihmisessä totista katumusta, niin ei evan keliumikaan saata vaikuttaa totista uskoa. Jos lain saarnaaja ei ole valmistanut Herralle Jesukselle tietä ihmisten sydämiin, niin ei pääse Siionin Kuningas kulkemaan ihmisten sydämiin.

“Kenenkä te luulette minun olevan?” Niin kysyi Johannes kansalta. Jos joku Johanneksen opetuslapsista olisi ollut niin hullu, että hän olisi uskonut, että Johannes on Kristus, niin hänen sanansa kuuluvat: “En minä ole se, vaan minä olen huutavan ääni korvessa; valmistakaat Herralle Jesukselle tietä!” Ja me uskomme, että kaikkien Jesuksen opetuslasten, jotka ovat kuulleet Johanneksen parannussaarnoja, pitää todistaman, että Johannes on saarnannut totuuden syntisille, ja että hän on näyttänyt sormellaan Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnit. Ja ne harvat sielut, jotka ovat ennen olleet Johanneksen opetuslapsina, mutta nyt ovat tulleet Jesuksen opetuslapsiksi, pitää todistaman Stefanuksen kanssa, että Johannes on saarnannut kaikelle Israelin kansalle ja todistanut Hänestä, joka Johanneksen edellä ollut on, vaikka sokeat raukat eivät ole Häntä tunteneet, ennen kuin Johannes näytti sormellansa Jumalan Karitsata, joka pois ottaa maailman synnit. Ne harvat sielut, jotka nyt seuraavat Jesuksen verisiä askeleita Yrttitarhasta Golgatan mäelle, pitää todistaman, että Johannes on oikein opettanut Jumalan tien totuudessa, ja että hän on näyttänyt katuvaisille, murheellisille, epäileväisille ja epäuskoisille Jumalan Karitsata, joka pois ottaa maailman synnit. Ja nyt hän saattaa iloita niin kuin Yljän ystävä, että Ylkä on voittanut yhden morsiamen, joka on kyllä ruma maailman edessä, mutta kaunis Isän ja Pojan ja kaikkien enkeleitten edessä, sillä Jumalan Poika on kaunistanut köyhän morsiamensa, ja antanut hänelle uudet vaatteet ja kihlasormukset käteen ja kruunun päähän, jossa on kaksitoistakymmentä tähteä, ja sen tähden saattaa Hän nyt näyttää köyhän morsiamensa Isälle ja taivaan enkeleille, ja ne täytyvät ihmetellä, kuinka tämä rupinen huora, jonka päälle kaikki siveät huorat sylkevät, on niin kauniiksi tullut. Kuule nyt Sinä ristiinnaulittu ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas köyhän morsiamen nöyrä rukous ja sydämellinen huokaus: Isä meidän, joka olet taivaissa, j.n.e.

Evankeliumi Joh. 1: 19-28.

Johanneksen todistus maailmalle on ylöskirjoitettu tämän päivän evankeliumissa, koska papit ja leviitat lähetit kysymään häneltä: “Kukas olet?” Niillä oli se tarkoitus, että Johannes oli yksi villihenki, joka pitää lain varjon alla saatettaman pois. Jos hän olis vastannut sillä lailla, että he olisit päässeet ottamaan häntä sanasta kiinni. Papit ja leviitat luulit Johanneksen olevan hengellisessä ylpeydessä, ja sillä väärällä luulolla kysyit he:” Kukas olet?” Ja: “Minkäkaltainen mies sinä olet?” Ja niin kuin fariseukset välimmiten kysyit Jesukselta, miksikä sinä itsiäs teet?” Eli niin kuin suruttomat välistä sanovat:” Kristityt pitävät itsensä ylön hyvänä ja ylön korkiaksi se nousee, joka tunnustaa itsensä Jumalan lapseksi.” Mutta Johannes tunsi heidän kavaluutensa ja antoi heille senkaltaisen vastauksen, ettei he saattaneet hänelle mitään tehdä.

Meidän pitää siis Jumalan armon kautta perään ajatteleman, minkäkaltainen Johanneksen todistus on itsestänsä, eli mitä yksi parannuksen saarnaaja ajattelee itsestänsä. Suruttomat luulevat, että semmoisella on ylön korkiat ajatukset itsestänsä, joka niin paljon haukkuu muita. He luulevat, että semmoinen mies on ylpeydessä. He sanovat, että parannuksen saarnaaja pitää itsensä ylön hyvänä ja katsoo muita ylön, koska hän nuhtelee maailmaa synnistä ja vaatii parannuksen. Mutta eipä ole vielä yksikään profeetta löytynyt, joka olis itsensä hyvänä pitänyt, vaikka maailma on niin sanonut ja ajatellut kaikista profeetoista Mooseksesta saakka. Sillä Mooseksen aikana olit jo perkeleen orjat soimanneet Moosesta: “Sinä teet ylön paljon, sillä koko kansa on pyhä.” Ja me kuulemme taas Mooseksen kutsumuksesta, että Mooses oli aivan vastahakoinen, koska Jumala käski hänen mennä johdattamaan Israelin lapsia orjuuden huoneesta. Ei Mooses tahtonut ollenkaan siihen virkaan mennä, sillä hän arvais, että siitä tulee hänelle suuri vaiva, koska hänen pitää taisteleman yhden hillimättömän väen kanssa, josta ei tule kiitosta, mlftta aivan vihaa, vainoa ja vastahakoisuutta. Semmoiseen virkaan ei mene yksikään viinaporvari, eikä myös voiporvari, sillä he sanovat:” Pitäköön kukin itsestänsä vaarin. En ole kenenkään neuvonantaja.” Mutta kun Jumala suuttui Moosekselle hänen tottelemattomuutensa tähden, silloin täytyi hänen mennä. Ei auttanut enää laiskuuden ja vanhan aatamin estelemiset. Mooses sai tuta Jumalan vihaa tunnossansa. Silloin täytyi hänen ruveta muille saarnaamaan. Ja niin se on myös käynyt kaikille muillekin, jotka ovat alkaneet muille saarnaamaan parannusta. Ne ovat siihen vaaditut, ja vastoin tahtoansa siihen virkaan pantut. Mooses ja kaikki profeetat ovat ensinnä kovin panneet vastaan, koska käsky tuli ylhäältä, että heidän pitää saarnaaman muille parannusta. Mooses sanoi Herralle: “Minulla on kankia kieli ja hidas puhe, ei minulla ole saarnaamavoimaa.”

Katsokaat perään, te totuuden saarnaajat, jos teillä ei ole samankaltaiset esteet kuin Mooseksella. Jos te panette sen esteeksi, ettei ole semmoiset luonnolliset eikä hengelliset lahjat, että te saatatte johdattaa Israelin lapsia orjuuden huoneesta. Katsokaat perään miehet ja varoittakaa, ettei Jumalan viha vielä kerran syty, ja te saatte vielä kerran tuta Jumalan vihaa teidän tunnossanne siitä hengellisestä laiskuudesta, ettette viitsi enää haukkua, ei keitureita eikä hajallisia ja eksyväisiä lampaita. Oli kuitenkin Mooseksella semmoinen rakkaus kansalle, ettei hän tahtonut yksin mennä taivaan valtakuntaan.

Mutta tämä Mooseksen ja Johannes Kastajan virka on yksi koiran virka, ettei ole suinkaan hauska vanhalla aatamilla olla koirana. Erinomattain koska keiturit puskevat koiria ja lampaat ovat hajallansa ja juoksevat suden perässä, silloin väsyvät viimein koiratkin. Koska Isäntä antaa koirille lientä ja luita, ajetaan heidät vielä ulos porstuaan haukkumaan varkaille. Ettekös näe, että lampailla on parempi etu kuin koirilla, sillä lampaat lasketaan läättiin, koska se suuri Paimen on koirainsa kanssa heitä koonnut? Mutta koirille annetaan lientä ja luita, ja ajetaan vielä ulos porstuaan haukkumaan varkaille. Ei ole siis koiran virka soma vanhalle aatamille. Mutta älkäät sen tähden pistäkö sängyn alle, te keiturin koirat, ja te lammaskoirat, vaan olkaat virkut haukkumaan metsän eläviä, että Isäntä pääsee niitä ampumaan, ja keitureita, jotka tulevat varastamaan lammasten ruokaa, niin myös niitä hajallisia lampaita, jotka eivät ole pysyväiset laumassa, sekä syrjäläisiä, jotka pakkaavat laumasta erkaantumaan, että myös lihavia lampaita, jotka pakkaavat raadollisia puskemaan, hyvin tieten, että teidän virkanne on yksi painava virka. Vaikka Paimen antaa teille ainoastansa lientä ja luita, kyllä Hän sen tähden pitää suuressa arvossa teitä, jos Hän välistä ajaa teidät ulos lämpimästä huoneesta haukkumaan varkaille. Me olemme kuitenkin vakuutetut siitä, että koska pakkainen tulee ja te rupeatte porstuassa vinkumaan ja kynsimään oven päälle, sanoo Isäntä palvelijoillensa: “Laskekaat koirat sisälle!” Silloin saatte olla Isännän huoneessa ja levätä aamuun asti. Silloin te pääsette juuri sen valkian viereen, jonka Jesus tuli sytyttämään maan päälle. Mutta älkäät ottako ruokaa lasten kädestä, älkäät te koirat vahdatko ruokapalasia, joita lapset kantavat kädessänsä, joita Vanhin on rakkaudesta niille antanut. Usein ne hulliaiset pudottavat ruokansa sekä suusta, että kädestä, ja sitten he parkuvat. Mutta älkäät vain näpätkö ruokaa lasten kädestä, vaan paremmin vinkukaat pöydän alla ja syökäät niitä muruja, jotka putoavat Herran pöydältä. Jos lapset tahtovat koetella teidän korvianne, niin älkäät purko, vaan vinkukaat lasten käsissä, sillä se on hiljainen koira, joka vinkuu lasten käsissä.

Nyt olemme osoittaneet, että Mooseksen, profeettain ja Johannes Kastajan virka on yksi koiran virka. Ei suinkaan ole hauska koirana olla, mutta koira on luotu haukkumaan. Ja me tiedämme, että tavallinen koira on hyödyllisempi Isännälle kuin iso laiska palvelija. Ja me tie dämme myös, että Isäntä pitää paljon yhdestä hyvästä koirasta, joka on virkku haukkumaan ja hajallisia lampaita kokoomaan, ja jolla on hyvä nokka haistamaan metsän eläviä. Johannes Kastajan virka oli yksi koiran virka, ja me tiedämme vakaisesti, ettei hän ole ollut mykkä koira, niin kuin Jumala soimaa muutampia opettajia vanhassa Testamentissa profeetta Jesajan suun kautta: “He ovat mykät koirat, eivät he hauku ketään.” Sillä muutampi laiska koira on semmoinen, koska Isäntä kutsuu häntä kanssansa haukkumaan, niin koira pistää sängyn alle ja luulee ilmankin, että hän nyt saapi siellä olla. Mutta me tiedämme, että semmoiset mykät koirat hirtetään, jotka ei hauku ketään. Mutta Johanneksesta todistavat kaikki evankeliumin kirjoittajat, Stefanus ja Pyhä Paavali, että hän on haukkunut niin kuin aikamies. Hän on saarnannut lakia parannukseksi ja omantunnon herätykseksi. Ja minä uskon, että kaikki Jesuksen opetuslapset pitää todistaman minun kanssani, että semmoinen huutavan ääni tämän maailman korvessa on ollut sangen tarpeellinen, sillä hän on sen kautta valmistanut Herralle Jesukselle tien ihmisten sydämiin. Ei olis moni vastaanottanut Jesusta, ellei Johannes olis haukkumisellansa valmistanut ja sormellansa osoittanut Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnit.

Ja nyt, te Jesuksen opetuslapset, jotka olette ennen olleet Johanneksen opetuslapset, koska Johannes on näyttänyt teille Jumalan Karitsaa, niin seuratkaat nyt sitä ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua Kuningasta. Seuratkaat Hänen verisiä askeleitansa Yrttitarhasta Golgataan, ja seisokaat murheellisella sydämellä ristin kohdalla katsellen Hänen haavojansa, Hänen orjantappuroilla kruunattua päätänsä, Hänen lävistettyä kylkeänsä, että te pääsisitte silläkään hetkellä irti maailmasta, että kaikki maailman rakennukset kaatuisit maahan, ja pääsisitte viimein seuraamaan Häntä taivaaseen astumisen vuorelle, jossa te ilolla ja riemulla saatte kumartaa Häntä ja ylistää Hänen korkiaa nimeänsä nyt ja iankaikkisesti, aamen.