Puhtaat Saarnat 1, numero 11.

JOULUPÄIVÄNÄ 1857, (SUOMENNOS)

Luetussa pyhässä evankeliumissamme puhuu apostoli Johannes valkeudesta ja pimeydestä, koska hän sanoo, että valkeus valaisee pimeydessä, eikä pimeys ole sitä käsittänyt. Näitten sanojen johdosta pitää meidän tällä hetkellä Jumalan armon kautta ajatteleman, kuinka hengellinen valkeus valaisee pimeydessä, mutta pimeys ei ole sitä käsittänyt.

Kun Raamattu puhuu hengellisestä valkeudesta, niin sillä ei tarkoiteta ainoastaan oikeaa hengellisten asiain tietoa, vaan myös totista ja elävää kristillisyyttä. Pimeyden kanssa ei ymmärretä ainoastaan pimeyttä ymmärryksessä eli tiedon puuttumista Jumalasta ja Hänen tahdostaan, tietämättömyyttä totisesta kristillisyydestä, vaan pimeyden kanssa tarkoitetaan myöskin väärää kristillisyyttä eli kristillisyyden puutosta. Apostoli Johannes kutsuu Vapahtajan valkeudeksi, joka valaisee pimeydessä, koska Hän halusi valaista kaikki ihmiset, eli antaa heille totisen tiedon Jumalasta ja Hänen tahdostaan. Hän tahtoi näyttää heille, kuinka he tulisivat vapahdetuiksi perkeleen vallan alta ja sovitetuiksi Jumalan kanssa. Mutta tätä hengellistä valkeutta ei hengellinen pimeys saattanut käsittää. Sillä ne, jotka kuulivat Hänen sanansa, eivät ymmärtäneet siitä mitään, niin eivät edes Hänen omat opetuslapsensa saattaneet ymmärtää Hänen puhettansa, kun Hän puhui sovintokuolemastaan. Se oli heille pimeää puhetta. Kuinka Hänen vihollisensa voivat käsittää Hänen lähettämisensä tarkoituksen, kun eivät Hänen opetuslapsensakaan voineet ymmärtää Hänen oppiansa ennen kuin he saivat valaistuksen Pyhältä Hengeltä? Hänen vihollisensa olivat erityisesti ylimmäiset papit, kirjanoppineet ja fariseukset, ja nämä luulivat omaavansa oikean hengellisen valkeuden, koskapa he olivat kirjanoppineet. Mutta kyllä Nikodemuksesta nähtiin, minkä verran hän ymmärsi Vapahtajan oppia uudestisyntymisestä. Hän ei saattanut käsittää, kuinka vanha ihminen voi uudestisyntyä. Kuinka sitten ylimmäiset papit saattoivat käsittää Vapahtajan oppia sovinnosta, vanhurskauttamisesta uskon kautta Kristuksen päälle, kun heidän pahuutensa oli tehnyt heidät sokeiksi, niinkuin Salomo todistaa. Kun ihmisen pahuus tekee hänet sokeaksi, niin hän ei saata käsittää vähintäkään niistä kappaleista, jotka kuuluvat totiseen kristillisyyteen. Sen ajan kirjanoppineet luulivat omaavansa oikean tiedon Jumalasta ja hengellisistä asioista, ja sen tähden he kysyivät: “Olemmeko mekin sokeat?” Mutta Vapahtaja vastasi heille: “Jos te olisitte sokeat, niin ei teillä olisi syntiä, mutta nyt te sanotte “me näemme”, ja sen tähden pysyy teidän syntinne.” Se on, jos te tunnustaisitte teidän sokeutenne, niin te saattaisitte antaa opettaa teitä, mutta nyt te sanotte “me näemme”, ja sen tähden te pysytte uppiniskaisuudessanne. Myös nyt sanovat useimmat suruttomassa joukossa: “Me näemme.” Se tarkoittaa: “Kyllä me tiedämme, kuinka ihminen tulee autuaaksi, mutta emme tee sen mukaan.” Mutta se on useimmin oikean kristillisyyden tieto, joka puuttuu, sillä kun luonnollinen ihminen näkee hengellisen valkeuden eli elävän kristillisyyden vaikutuksia, silloin hän vasta tulee oikein umpisokeaksi. Sillä luonnollinen ihminen katsoo totisen ja elävän kristillisyyden haaveiluksi. Se tuli, jota Vapahtaja tuli sytyttämään maan päälle, näyttää pimeyden hengille perkeleen tulelta. Umpisokea järki ei voi nähdä muuta kuin harhaoppia ja haaveilua jokaisessa heräyksen alussa. Siinä juuri on kirous, että kirjanoppineet ja fariseukset näkevät Jumalan helvetissä ja perkeleen taivaan valtakunnassa. He näkevät perkeleen Jumalan Pojassa, eli Jumalan Poika näyttää heistä pohjattomuuden henkilöltä. Uskottoman joukon silmissä on kristillisyys ulkokullaisuus ja haaveilu. Pyhän Hengen vaikutukset näyttävät juoppohulluudelta, ja kristityt näyttävät haaveilijoilta ja villihengiltä.

Tämä juuri on, mitä apostoli Johannes sanoo juhlapäivän evankeliumissa, että valkeus valistaa pimeydessä, mutta pimeys ei saattanut sitä käsittää. Mutta miltä nyt pimeys näyttää maailman silmissä? Joo, pimeys näyttää valkeudelta maailman silmissä. Pimeys näyttää niitten silmissä, jotka ovat tottuneet oleskelemaan pimeydessä lapsuudesta asti, näitten pimeyden henkien silmissä näyttää pimeys hengelliseltä valkeudelta. Sillä pimeydellä ei tarkoiteta ainoastaan tietämättömyyttä totisen kristillisyyden vaatimuksista ja väärää käsitystä kristillisyyden todellisesta olemuksesta, vaan pimeydellä tarkoitetaan myöskin pimeyden töitä, jolta Paavali luettelee Gal. 5: 19 ja seuraavissa: “Mutta lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus, epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura, pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömyys ja muut sen kaltaiset.“ Tässä apostoli luettelee ei vähempää kuin neljänlaista huoruuden syntiä, joita pakanat harjoittivat, ja vielä nytkin kastetut pakanat harjoittavat. Tässä mainitaan epäjumalain palvelus, jota pakanat harjoittivat julkisesti, mutta jota vielä tänäänkin harjoittavat kaikki kastetut pakanat hengellisesti, se on, yhdellä on vatsa jumalanansa, toisella on tavaransa jumalanaan, jota hän yrittää enentää riitelemisellä ja petoksella. Jos noituutta ei harjoiteta nyt niin paljon kuin harjoitettiin pakanoitten keskuudessa, niin tahtoo kuitenkin taikausko riippua monessa pakanassa vielä tänä päivänä. Riita, kateus, viha, torat ovat kyllä yleiset meidän joukossamme, niin, vieläpä tappelu ja murha tapahtuu usein. Juopumus on yksi lihan töitten joukossa, joka on tullut yleisemmäksi meidän joukossamme kuin pakanoitten joukossa.

Mutta siinä juuri on perkeleen valta, että hän kääntää palvelijoittensa silmät nurin, niin että synti tulee luvalliseksi, niin kuin esimerkiksi viinakauppa tulee luvalliseksi elatuskeinoksi, vaikkakaan tätä elatuskeinoa ei yleisesti katsotakaan kunnialliseksi. Siveettömyys ei ole mikään synti sille sokealle joukolle, joka elää kuin luontokappaleet, sekä avioliitossa että avioliiton ulkopuolella. Ylpeyttä ja koreutta vaatetuksessa ei myöskään katsota miksikään synniksi. Lyödä palloa ja pelata korttia sunnuntaina ei ole mikaän synti, niin ajattelevat perkeleen palvelijat. Mutta kaikki nämä pimeyden henget, jotka elävät juopumuksessa, haureudessa ja kirouksessa, ahneudessa, kateudessa, takapuheessa, ylpeydessä, koreudessa, huvissa ja synnillisissä ajankuluissa, nämä pimeyden henget eivät voi käsittää valkeutta, koska he vihaavat valkeutta. Se on, he vihaavat totista kristillisyyttä, koska Pyhä Henki nuhtelee heitä heidän jumalattoman elämänsä tähden. Juuri siinä on juudalaisten hengellinen viha Kristusta kohtaan, että he tahtoivat tappaa Hänet, koska Hän oli tuominnut heitä. Ja kuitenkin sanovat tämän ajan armonvarkaat: “Ei, Hän ei ole tuominnut ketään. Hän on luvannut taivaan valtakunnan kaikille sokeille kelmeille ja skorpiooneille.” Mutta niin ei ole Luther opettanut, että kaikki tulevat autuaiksi. Se, jolla on kuollut usko pääkallossa, ajattelee, että saa juoda kohtuullisesti ja kirota kohtuullisesti ja huorata kohtuullisesti ja tehdä viinakauppaa kohtuullisesti. Mutta katso, semmoinen oppi ei ole pyhässä Raamatussa, vaan siellä lukee: “Tehkäät parannus, taivaan valtakunta on aivan läsnä!” Sinun pitää ensin tehdä parannus ja sitten rukoilla Jumalalta armoa, että saatat tehdä totisen katumuksen. Jos tahdot tulla autuaaksi, niin pitää sinun kanssasi käymän niin kuin opetuslapsien kävi. Ensin he tekivät parannuksen Johannes Kastajan saarnan jälkeen. Mutta mitään murhetta heillä ei ollut ennen kuin Vapahtajan kuoleman jälkeen. Heidän täytyi langeta toivottomuuteen ennen kuin he saattoivat saada elävän uskon. Ja niin on myös käynyt Lutherin, joka mietiskeli kaksi vuotta ennen kuin hän saattoi saada elävän uskon. Ja jos ei Luther olisi mietiskellyt, niin me olisimme tänä päivänä vielä paavin valtakunnassa. Mutta Lutherinko ainoastaan tarvitsi mietiskellä? Hänenkö ainoastaan tarvitsi tehdä totinen katumus ja parannus? Jaa, semmoiselta se nyt näyttää luterilaisessa kirkossa. Meidän ei tarvitse mietiskellä, koska Luther on mietiskellyt tarpeeksi meidän kaikkien edestä. Meidän ei tarvitse langeta toivottomuuteen, koska Luther on ollut toivottomuudessa. Meidän tarvitsee ainoastaan uskoa ja olla maailman kaltainen, niin mehän tulemme autuaiksi. Me saamme kai varastaa ja uskoa, huorata ja uskoa, kirota ja uskoa, pitää viinakauppaa ja uskoa, me saamme nyt elää niin jumalattomasti kuin tahdomme ja kuitenkin uskoa, että tulemme autuaiksi, koska Vapahtaja on tullut maailmaan vapahtamaan katumattomia syntisiä. Jaa, kaiketi on Jeesus tullut maailmaan vapahtamaan paatuneita ja katumattomia syntisiä, jotka eivät tarvitse mitään parannusta. Mutta murheelliset ja katuvaiset, jotka huokaavat kuin publikaani, jotka itkevät kuin syntinen vaimo Simonin huoneessa, niitä ei Jesus ole tullut vapahtamaan, koska he ovat haaveilijat ja villihenget, eli kerettiläiset ja teeskentelijät.

Mutta me toivomme kuitenkin, että publikaani, joka huokasi, ja vaimo, joka itki, ja se katuvainen ryöväri, tulevat ensimmäiseksi taivaan valtakuntaan ja sitten murheelliset opetuslapset ja mietiskelevä Luther. Nämä ja ne, joilla on samat tunteet, samat koettelemukset, ja ne, jotka samalla tavalla ovat tulleet uskoon, saavat nähdä Jumalan pyhyyden, jos he kilvoittelevat ja sotivat loppuun asti. Mutta ei ole mikään helppo asia tulla autuaaksi. Suuren vaivan kautta pitää ihmisen elämään sisälle mennä. Älä luota nuoruutesi päälle, nuorukainen! Sinä voit plan maata haudassa. Älä luota harmaisiin hiuksiisi, sinä iäkäs! Harmaantuneella päälaellasi et voj ansaita muuta kuin iankaikkisen kuoleman, jos et ajoissa ajattele, mitä sinun rauhaasi kuuluu. Aamen.