Puhtaat Saarnat 1, numero 12.

JOULUPÄIVÄNÄ 1858, PÄIVÄSAARNA.

Kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? Sillä hän nousee ylös hänen edessänsä niin kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ole muotoa eikä kauneutta. Me näimme hänen, vaan ei ollut hänellä sitä muotoa eikä kauneutta, kuin meille olis kelvannut. Es. 53: 1, 2.

Tässä puhuu profeeta Esaias Vapahtajasta niin kuin yksi surutoin ihminen, joka vasta on herännyt synnin unesta. Profeeta Esaias panee itsensä suruttomain seuraan, ja tekee itsensä niiden vertaiseksi, jotka katsovat ylön Vapahtajan. Me näimme Hänen, mutta ei Hänellä ollut sitä muotoa eli kauneutta, joka meille olis kelvannut. Niin ylönkatsottu oli Jumalan Poika tultuansa, ettei kenkään kehdannut katsoa Hänen päällensä. Kaikki pidit Hänen Josefin poikana, siihen asti, että Pietari rupeis tunnustamaan uskonsa: “Sinä olet elävän Jumalan Poika.“ Niin kuin Jumalan Poika oli ylönkatsottu ja huonona pidetty mailman joukolta, niin oli myös Hänen oppinsa ylönkatsottu ja vääränä pidetty. Joka paikassa, kussa evankeliumi siitä Ristiinnaulitusta saarnattiin, katsoit juudalaiset ja pakanat sitä oppia ylön ja pidit vääränä. Ja koska he näit, minkä kaltaiset vaikutukset tulit siitä saarnaamisesta, sitte juudalaiset ja pakanat suutuit vielä enemmän ja rupeisit kristityitä vihaamaan. Mutta he aloit ylön hiljan niitä vainoomaan, ettei he enää saattaneet kaikkia hävittää. Sillä muotoa pääsi aina se ristin uskon villitys levenemään. Vanhat suomalaiset myös teit kovan vastuksen, koska yksi Ruotsin kuningas, pyhä Eerikki, tuli suomalaisille tarjoamaan tuota kristinoppia ja ristin uskoa heille. Sillä vanhat pakanat pidit sitä vääränä ja villityksenä. Niin muodoin sopii tämä profeetta Esaiaksen ennustus kaikille juudalaisille ja pakanoille.

Ei ollut Hänellä se muoto ja kauneus joka olis meille kelvannut. Kelpaakos nyt Vapahtajan oppi pakanoille paremmin kuin ennenkään? Uskovatko nyt pakanat paremmin kuin ennenkään, että Jumalan Poika on syntynyt tallissa, ja että Hänen oppinsa on oikia ja autuaaksi tekeväinen? Eipä voi pakanat vielä nytkään tykätä siitä Nazarenuksen opista, koska se saarnataan niin, että pois entinen pakanallinen usko, ja pois entinen pakanallinen elämä. Mutta kussa papit niin saarnaavat, että pakanat ei tarvitse sen tähden luopua vanhasta uskostansa, eikä muuttaa elämätänsä, vaikka he tulevat kristityksi kasteen kautta, semmoiset papit ei tule pakanoilta vihatuksi eikä vainotuksi. Mutta kussa Kristuksen oppi niin saarnataan, että pois vanha usko, pois vanha elämä, joka tahtoo Kristuksen kautta autuaaksi tulla, silloin ottavat pakanat kovin vastaan ja sanovat: “Emme luovu vanhasta uskosta. Olkoon Kristus kristittyin Jumala. Mutta meillä on myös jumala, nimittäin vanha ukko, Väinämöinen ja Ilmarinen, ja pyhät pihlajat.” Niin muodoin on Kristus ja Hänen oppinsa ylönkatsottu joka paikassa, kussa pakanat asuvat. Tämän aikaiset pakanat sanovat niin kuin vanhatkin pakanat: “Emme luovu uskostamme. Emme tiedä, mikä uusi oppi tämä on, joka nyt pakataan meidän päällemme. Ja emme itse ymmärrä, kutka näinä aikoina oikiat kristityt ovat. Ei kristityillä ole parempi elämä kuin pakanoillakaan.” Yksi pakana on kirjoittanut jo toisella sadalla ajastajalla, että kristityt huoraavat niin paljon, ettei ole sanomista. Ja met emme luovu vanhasta uskostamme, niin sanovat kaikki pakanat, koska joku kristitty tulee heitä puhuttelemaan, eli kääntämään oikiaan kristinuskoon. Jos kristityt kuinka selittäisit pakanoille, että he sillä vanhalla uskolla ja sillä vanhalla pakanallisella elämällä menevät helvettiin, niin ei pakanat usko sitä, sanovat vaan: “Emme luovu uskostamme. Ja pitäköön kukin vaarin itsestänsä.” Niin muodoin on Kristus vielä nytkin ylönkatsottu ja huonona pidetty. Niin kuin profeeta Esaias kirjoittaa 53: 2 “Ei Hänellä ole sitä muotoa eli kauneutta, joka meille olis kelvannut.” Tässä panee profeetta itsensä juuri suruttoman pakanan vertaiseksi, juuri niin kuin hänki olis ollut niiden seurassa, jotka katsovat ylön Kristusta. Mutta hän tekee sen viekkaudella, että suruttomat paremmin uskoisit, että het katsovat ylön Kristusta, koska profeeta ei ole parempi kuin hetkään. Uskovatkos nyt pakanat, että het katsovat ylön Kristusta ja Hänen oppiansa siinä, kuin het katsovat ylön kristityitä? Koska Kristus niin saarnaa, että vanha usko pois, ja vanha pakanallinen elämä pois, jos he tahtovat autuaaksi tulla, silloin tekevät kaikki pakanat vastuksen ja sanovat: “Emme luovu uskostamme, emme muuta elämäämme.” Siinä on juuri syy, minkä tähden pakanat ei tahdo kristinuskoon tulla. He tahtovat pitää heidän vanhan uskonsa ja vanhan elämänsä. Ja tämä on nyt kaikille tiettävä, että Kristus on tullut juudalaisille pahennukseksi ja grekiläisille hulluudeksi. Moni mailman viisas on sanonut, että mailma olis paremmassa voimassa, jos se hullu kristinusko ei olis tullut mailmaan. Vaikka nyt se saarna rististä on tullut juudalaisille pahennukseksi ja grekiläisille hulluudeksi, täytyy meidän aina saarnata, niin kuin apostolit saarnaisit helluntaipäivänä: “Eroittakaat teitänne tästä pahasta suvusta.” Ja meillä on se toivo, että net harvat sielut, jotka uskovat, mitä paimenet saarnaavat joulupäivänä siitä äskensyntyneestä Judan Kuninkaasta, joka istuu Davidin istuimella, ne tulevat katsomaan sitä lasta, joka on syntynyt tallissa, suuressa köyhyydessä. Siinä Hän makaa heinäin ja olkein päällä ihmisten kovuuden tähden. Ei ole Jumalan Pojalle sijaa ihmisten majoissa. Onkos täällä nyt kukaan, joka ottaa Jumalan köyhää poikaa majaansa? Onkos täällä yhtäkään, joka armahtaa sitä köyhää lasta ja ottaa Häntä majaansa? Ei taida muita olla kuin Maria, Jesuksen äiti, Josefin kihlattu emäntä, joka Häntä ottaa syliinsä. Luontokappaleet aasi ja härkä hautovat Häntä hengellänsä, ja rukoilevat Häntä huokauksillansa. Kuule sinä seimessä itkevä Jumalan Poika näiden luontokappalten huokaus, koska muut ei huokaa. Isä meidän, jne.

Evankeliumi Luuk. 2: 1-14.

Joulupäivänä saarnataan Vapahtajan syntymisestä. Mutta ei mailman herrat eikä myös kunnialliset talonpojat usko, että Jumalan Poika syntyi tallissa. Sen tähden he katsovat Häntä ylön ja arvelevat niin kuin nazaretilaiset: “Eiköpä tämä ole Josefin poika?” Ja mistäs tietää Raamattua se, joka ei ole missään opissa käynyt? Koska nyt Jumalan Poika on niin ylönkatsottu varsin syntyissä, ettei yksikään ota Häntä majaan, niin täytyy meidän tällä kerralla perään ajatella, kuka ensinnä on alkanut uskomaan, että Marian poika on Jumalan Poika ja mailman Vapahtaja.

Meidän täytyy tässä tutkinnossa ilmoittaa kaikille uskottomille, ettei yksikään saata kaikesta sydämestä uskoa, että Marian poika on Jumalan Poika, ennen kuin Hänen sanansa pääsevät sydämeen vaikuttamaan jotakin tuntuvaista ja ylönluonnollista liikutusta. Niin oli tapahtunut Pietarille, joka oli ensimmäinen, joka tunnusti uskonsa, että se mailmalta vihattu ja ylönkatsottu kansan häiritsijä oli Jumalan Poika. Mistäs nyt tuli Pietarille semmoinen usko, koska kaikilla muilla oli semmoinen usko, että Hän oli Josefin poika? Jo, siitä oli Pietarille tullut se usko, että joku Vapahtajan sana oli koskenut sydämeen ja vaikuttanut siellä jonkun tuntemisen. Se oli yksi Pyhän Hengen viima, joka hänessä vaikutti sen uskon, että Jesus on Jumalan Poika. Sen tähden sanoi Jesus Pietarille: “Ei ole liha ja veri sinulle sitä ilmoittanut.” Mutta ei ollut vielä silloin Pietarin tunto herännyt. Ja se usko, jota hän sillä kerralla tunnusti, ei ole autuaaksi tekeväinen, sillä se oli ainoastansa yksi kuollut usko, joka loppui, koska Jesus kuoli. Ei hän jaksanut enää järjelläkään uskoa, että Jesus oli Jumalan Poika. Niin pitää kaikilta loppuman se vanha kuollut usko, ennen kuin elävä usko löytää sijaa ihmisen sydämessä. Mutta ennen kuin se vanha kuollut usko saattaa loppua, täytyy semmoinen hätä tulla kuin opetuslapsille tuli Vapahtajan kuoleman jälkeen, ettei ole enää turvaa taivaaseen eikä mailmaan. Vaikka nyt kaikki kastetut pakanat uskovat, niin kuin heitä on lapsuudesta opetettu, että Jesus on Jumalan Poika, ei het sillä uskolla tule autuaaksi. Sillä perkeleet myös uskovat ja vapisevat. Mutta ei suruttomat vapise, vaikka he uskovat, sillä vihollinen on vahvistanut heidän sydämensä ja tehnyt heitä oikein rohkeaksi pilkkaamaan Jumalan Poikaa, ettei tule heille pelko ja vapistus armon ajassa. Vasta kuolemassa tulee muutamille pelko, että väärin käypi. Mutta silloin tuntevat he myös, että Jumalan Poika on niin kaukana, ettei Hän kuule heidän rukouksiansa. Onkos nyt täällä monta sielua, jotka kaikesta sydämestä uskovat, että Marian poika on Jumalan Poika?

Jos niin saarnattaisiin, että kaikki pakanat saavat pitää heidän vanhan uskonsa ja elää siinä vanhassa pakanallisessa elämässä, niin taitaisit uskoa, että Jesus on Jumalan Poika, ja että Hänen oppinsa on oikia. Mutta koska Hän saarnaa juudalaisille, että het ovat siitä isästä perkeleestä, vaikka het uskovat Hänen päällensä; ja grekiläisille, jotka tahtovat Häntä nähdä, sanoo Hän: “Eikös ole 12 hetkeä päivässä, ja minun täytyy tehdä sitä työtä, jota Isä on pannut tekemään”, josta kuuluu, niin kuin ei olis Jumalan Pojalla joutoa puhutella niitä, jotka tulevat kurkistelemaan, ja siinä mielessä vaan tahtovat nähdä Jesusta, niin minä luulen, ettei juudalaiset eikä grekiläiset saata uskoa, että Hän on Jumalan Poika.

Juudalaiset olit siihen aikaan armonvarkaat, sillä het omistit itsellensä Jumalan lasten oikeutta ja sanoit: “Meillä on isä, Jumala. Emme ole äpäränä syntyneet.” Grekiläiset olit pakanat, jotka pidit kristillisyyden hulluutena. Semmoiset ei saata uskoa, että Marian poika on Jumalan Poika. Ei ole ihmeellinen, ettei moni ole uskonut, mitä paimenet saarnaisit siitä pojasta ensimmäisenä joulupäivänä. Silloin oli Jumalan Poika vasta syntynyt. Ei ole moni tämän heräyksen alussa uskonut, että tämä kristillisyys on oikia, koska valheen henki kuljetti niin paljon valheita heränneistä. Ja tämän mailman jumala oli sovaisnut uskottomain taidot, että heidän pitää valheita uskoman. Mutta se on ihmeellisempi, että nyt, koska kaikki pakanat ovat nähneet silmillänsä Jumalan Hengen vaikutuksia, he saattavat vielä pilkata Jesuksen opetuslapsia ja sanoa: “He ovat täynnänsä makiata viinaa. Het houraavat.” Eli niin kuin Festus sanoi Paavalille: “Sinä olet hullu, Paavali. Ja paljosta lukemisesta olet sinä hulluksi tullut.” Ilmanki pakanat ovat kuulleet, kuinka maailman herrat saarnaavat, että nämät heränneet lukevat niin paljon kirjoja, että tulevat hulluksi. Jos nyt heränneet lukevat joskus Jumalan sanaa, ei he tarvitse sitä katua, jos he lukevat niin kuin Maria, joka kätki kaikki nämät sanat sydämeensä. Mutta pakanat katsovat ylön Jumalan sanan ja sakramentit. Ja Herran huoneen katsovat ylön, jossa het välistä nauravat ja vilkuilevat. Ne saavat vasta helvetissä lukea kirjaa. He saavat kuoleman jälkeen pitää kirkon menot. Freistaavat ilmanki parantaa, mitä ovat täällä summanneet. Niin minä luulen, että Jumalan Poika saapi nälkää ja vilua kärsiä pakanain tähden. Ei he viitsi tulla hevoistalliin katsomaan, kuinka suuressa köyhyydessä ja vajavuudessa Hän on ihmisten kovuuden tähden, jotka ei ota Häntä majaan. Ei enkelitten joulusaarna kelpaa muille kuin paimenille, jotka menevät katsomaan sitä pikkuista Jumalan Poikaa. Ja vaikka nämät paimenet ilmoittavat kaikille, joita kohtaavat, kuinka enkelit ovat veisanneet joulupäivänä taivaallisella äänellä ja kiittäneet Jumalaa sen suuren armon edestä, että Jumala antoi ainoan poikansa tulla mailmaan vapahtamaan kuoleman vankeja, jotka pimeydessä ja kuoleman varjossa istuvat, ei moni ihmisten lasten seassa ota vastaan Jumalan Poikaa. Yksi pikkuinen vieras tuli taivaasta katsomaan, kuinka kuoleman vangit täällä elävät. Mutta ei ollut sijaa ihmisten majoissa. Ei yhtäkään löytynyt, joka olis armahtanut Häntä ja käskenyt Hänen tulla sisälle. Jumalan äitin täytyi mennä kylmään talliin synnyttämään Jumalan Poikaa. Se merkitsee, että luontokappaleet ottavat Jumalan Poikaa vastaan, mutta ei ihmiset. Luontokappaleet huokaavat, mutta ei ihmiset huokaa heidän sydämensä kovuuden tähden. Ei ne tunne raukat, että heillä on yksi kova ja paatunut sydän, vaikka he ahdistavat Jumalan Pojan kylmään huoneeseen. Mutta mailman ruhtinaalla ja hänen palvelijoillansa on sijaa majassa, vaikka tulis kuinka paljon vieraita pimeyden valtakunnasta. Kyllä niillä on sijaa majassa. Mutta kuin yksi vieras tuli taivaasta, ei ollut enää sijaa majassa. Nyt, aasi ja härkäinen, jotka olette saaneet Jumalan Pojan vieraaksi, hautokaat Häntä hengellänne ja lämmittäkäät Häntä huokauksillanne. Minä luulen, että Jumalan Poika kuulee teidän huokauksianne, että te pääsette kantamaan Häntä, koska Hän tulee siviänä Uuteen Jerusalemiin ratsastain aasin tamman päällä. Ole iloinen, aasi, koska sinä saat kantaa Jumalan Pojan selässäs. Ei Hän ole niin kova lyömään sinua kuin se suuri noita Bileam, jonka ruoskan alla sinä olet huokannut ja valittanut. Minä uskon, että Jumalan Poika kuulee sinun huokaukses, koska sinä olet huokannut sen sydämen kovuuden tähden, jolla se armotoin tyranni on sinua armottomasti pieksänyt ja yli sinun voimas rasittanut. Minä uskon, että Jumalan Poika kuulee sinun huokaukses, aasi ja härkäinen, että sinä saat pian kantaa Jumalan Pojan, ja saat polkea sen koreuden päällä, jonka Sionin tyttäret hajoittavat tien päälle, koska Sionin Kuningas tulee. Silloin saat sinäkin, aasi, olla iloinen, koska sinä saat kantaa Jumalan Pojan siihen Uuteen Jerusalemiin. Sillä Jumalan Poika ei pieksä sinua niin armottomasti kuin se suuri noita Bileam. Ja Jerusalemissa on olkia kyllä niin paljon kuin sinä jaksat syödä. Aamen.