Puhtaat Saarnat 1, numero 13.

JOULUPÄIVÄNÄ.

Sillä hän nousee ylös hänen edessänsä niin kuin vesa, ja niin kuin juuri kuivasta maasta. Ei hänellä ole muotoa, eikä kauneutta; me näimme hänen, vaan ei ollut hänellä sitä muotoa, joka meille olis kelvannut. Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä. Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sen tähden emme häntä minäkään pitäneet. Jes. 53: 2, 3.

Profeetta Jesaja asettaa Jeesuksen meidän silmiemme eteen Hänen ylönkatsotussa muodossans. Profeetta Jesaja näki monta sataa ajastaikaa ennen, kuin Vapahtaja syntyi, hän näki, kuinka suuressa köyhyydessä Vapahtaja syntyi, ja kuinka ihmiset häntä katsoit ylön ja pidit halpana miehenä, niin kuin vesa, joka maasta nousee. Ei hänellä ollut sitä muotoa eli kauneutta, joka meille olis kelvannut. Profeetta panee nyt itsensä niitten seuraan, jotka katsovat ylön Jumalan Poikaa, ettei surutoin kansa pääsis sanomaan: “Sinäkös olet parempi meitä?” Profeetta tekee nyt itsensä suruttomaksi ja sanoo: “Me näimme hänen, mutta ei hänellä ollut sitä muotoa eli kauneutta, kuin meille olis kelvannut.” Sillä ensiksi hän syntyi köyhyydessä. Ei hän ollut korkiasta suvusta. Toiseksi Häntä pidettiin äpäränä eli huoran lapsena. Kolmanneksi löyttiin hänessä seitsemän syntiä, ja sen tähden ei kukaan saattanut uskoa hänen oppinsa oikeaksi. Profeetta Esajas sanoo vielä laveammalta siitä tulevaisesta Vapahtajasta: “Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kukaan kehdannut katsoa hänen päällensä.” Mitä profeetta silloin on saarnannut ylönkatsomisesta, se on tullut täytetyksi, ei ainoastans Vapahtajan aikana, mutta myös meidän aikana on Jumalan Poika ylönkatsottu, vaikka kaikki suruttomat sanovat: “Emme me katso ylön häntä, vaan niitä me katsomme ylön, jotka sanovat itsensä kristityksi, ja ei kuitenkaan ole.” Kuka tiesi, jos Jumalan Poika olis täällä vaeltamassa, niin kuin hän silloin vaelsi ympäri maata ja haukkui ihmisiä, kukas tiesi, kuinka paljon me tykkäisimme hänestä. Minä luulen, että usiammat sanoisit: “On hänki muutampi väärä profeetta.”

Nyt on nähty, mitä suruttomat arvelevat kristillisyydestä. Ensinnä, kuin tuo ympäri vaeltavainen opettaja rupeis opettamaan kansaa, rupeisit suruttomat häntä seuraamaan. Mutta koska hän heitti muutaman sanan, joka tuli vastoin järkeä, sanoit he: “Tämä on kova sana. Kuka voi sen kuulla?” Niin kuin silloin suruttomat katsoit häntä ylön ja pidit kansan häiritsijänä, niin hän pidettäisiin vielä nytkin suruttomilta. Sillä ei nytkään ole parempi elämä suruttomilla kuin silloin oli, koska Vapahtaja oli vaeltamassa maan päällä. Ei silloin ole juomaria ollut niin kuin nyt on. Ei ole evankelistat maininneet, että he olisit kohdanneet juomaria kaduilla eli huoneissa. Jos silloin oli muutampia huoria, jotka heräisit Vapahtajan saarnaamisesta, esimerkiksi Maria Magdalena, ei ole kuitenkaan niin paljon huoria silloin ollut kuin nyt on. Eikä tämän aikaiset huorat herää enää katumukseen, mutta paatumukseen ne heräävät Jos silloin on ollut joku varas kansan paljoudessa, ei niin paljon ole silloin varkaita ollut kuin nyt on. Sen aikaiset ihmiset pyysit siviästi elää, vaikka he muutoin olit kiivaat vastustamaan ja tinkaamaan Kristuksen kanssa. Mutta nyt ei ole siveyttä eli kunniata enää suruttomassa kansassa. Nyt on kristillisyys kovin ylönkatsottu ja pilkkana pidetty. Sen tähden kirjoittaa profeetta Esajas 53. luvussa Kristuksesta: “Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä.” Ja jos semmoinen mies olis nyt meidän seassamme vaeltamassa, niin tulis hän ylönkatsotuksi niin kuin silloin mailman joukolta. Jos vielä tulisit suruttomat kurkistelemaan ja ihmeitä katsomaan, mutta ei he uskois, että semmoinen on Jumalan Poika. Ainoastans muutamat sairaat taitaisit tulla hänen tykönsä apua pyytämään ruumiin tautia vastaan. Mutta ei muut pitäisi häntä, muuta kuin suurena noitana. Jos joku harva sielu tulis oman tunnon vaivaan, niin kuin esimerkiksi Kananean vaimon tytär, joka vaivattiin perkeleeltä, eli joku halvattu, joka on liki kuolemata, jonka omatunto on herännyt. Semmoiset taitaisit tulla Jesuksen tykö, mutta ei muut.

Nyt on saarnattu monta kertaa Jesuksen syntymisestä, mutta ei moni ole tullut katsomaan sitä ylönkatsottua Jumalan Poikaa, joka ei ole saanut sijaa ihmisten majassa. Mutta taivaan enkelit veisaavat kuitenkin, vaikka ihmiset ei veisaa: “Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha, ihmisille hyvä tahto.” Kuule, sinä pikkuinen Jumalan Poika, köyhäin paimenten rukous. Isä meidän, jne.

Jumalan Pojan syntyminen mailmaan on suurin merkki taivaan alla, mutta ei ihmiset ota häntä majaansa. Katselkaamme siis, minkä tähden suruttomat ihmiset ei ota häntä majaansa. Koska Jumalan Poika syntyi mailmaan, niin ei ollut muita, jotka saatoit ottaa häntä majaan, kuin muutamat luontokappaleet. Oli sen tähden monta siihen aikaan, jotka odotit Messiasta tulevan, mutta väärässä tarkoituksessa. He odotit nimittäin yhden maallisen Vapahtajan, joka pelastais heitä pakanain vallan alta. Mutta yhtä hengellistä Vapahtajaa ei kukaan ymmärtänyt odottaa, joka heitä pelastais perkeleen vallan alta. Eipä muita katuvaisia sieluja ole siihen aikaan ollut, kuin se vanha Simeon ja Hanna profetissa, jotka odotit Israelin lohdutusta. Ja Zacharias, Johannes Kastajan isä ja hänen vaimonsa Elisabeth, ja Josef ja Maria, Jesuksen äiti. Nämät harvat sielut odotit Jumalan valtakuntaa, mutta kaikki muut olit suruttomat. Mutta surutoin ihminen ei tunne, että hän on perkeleen vallan alle joutunut. Sen tähden hän ei ymmärrä odottaa eli kaivata yhtä hengellistäVapahtajaa. Ihmisen tarvitsee herätä ensinnä, ennen kuin hän alkaa odottamaan eli kaipaamaan yhtä hengellistä Vapahtajaa. Ja oikian heräyksen kautta tulee ihminen tuntemaan, että hän on perkeleen vallan alle joutunut. Hän tulee heräyksen kautta tuntemaan, että hän joutuu helvettiin, että hän joutuu ijankaikkiseen vaivaan, jos Vapahtaja ei tule häntä auttamaan. Tämä on oikia syy, minkä tähden heränneet odottavat, ikävöitsevät ja huokaavat Vapahtajan perään, minkä tähden heränneet tulevat iloon, koska heille saarnataan se suloinen evankeliumi Kristuksesta, niin kuin myös taivaan enkelit veisaisit ilosta, koska syntisten Vapahtaja oli syntynyt mailmaan. Mutta suruttomat ei saata iloita, ei Vapahtajan syntymisestä, eikä Vapahtajan ylösnousemisesta, vaan heillä on heidän ilonsa joulupäivänä. Nimittäin syöminen, juominen, tanssaaminen, kortinlyöminen, koreileminen, huorain perässä laukkominen. Se on suruttomain suurin ilo joulupäivänä, että he silloin söisit herkullista ruokaa, joisit makiata viinaa ja panisit koreat vaatteet päällensä. Ja jos joku rakentais tanssin, se vasta olis Vapahtajan syntymäpäivä hauska! Ja tämän joutavan elämän tähden, mailman ilon tähden, lihan huvituksen tähden, syömisen ja juomisen tähden, niin myös koreuden ja tanssin ja kortinlyömisen tähden ei ole Jumalan Pojalla sijaa heidän majoissans. Jumalan Poika saapi paremmin rauhaa luontokappalten seassa kuin suruttomain ihmisten keskellä. Mutta se on ihmeellisempi, että suruttomat ei usko, mitä paimenet saarnaavat Vapahtajan syntymisestä. Paimenet kuulit enkeleiltä ensimmäisen joulupäivän saarnan siitä vastasyntyneestä Vapahtajasta, ja se vaikutti paimenten sydämessä niin paljon, että he menit varsin katsomaan, missä se vastasyntynyt Vapahtaja oli. Ja paimenet löysit myös sitä vastasyntynyttä Vapahtajaa makaavan seimessä. Ja ilman epäilemättä tunsit he siitä näkemisestä iloa, koska he julistit sen sanoman, kuin heille tästä lapsesta sanottu oli. Mitäs suruttomat nyt julistavat Vapahtajan syntymisestä, koska he tulevat kirkosta? Jokohan he nyt alkavat saarnaamaan kotona olevaisille, mitä he Jesuksen syntymisestä ovat kuulleet? Taitavat he saarnata hevoisista, lehmistä eli lampaista, eli saarnaavatko he maantien rakennuksesta? Lähtevät ilmanki joukottain ulos kirkosta, ennen kuin Jumalan palvelus on päätetty, ennen kuin Herran siunaus on luettu. Sillä vihollinen ei anna heille yhtään rauhaa Herran huoneessa, vaan hän ajaa heitä ulos Herran huoneesta, niin pian kuin mahdollinen on.

Menkäät nyt sydämehenne ja katsokaat, onko Vapahtaja siellä syntynytkään. Minä luulen, että hän on kuollut ja perkeleiltä tapettu. Niin kuin nyt uskottava on, ettei ole Jumalan Pojalla sijaa ihmisten majassa, paremmin jo luontokappaleet ottavat häntä vastaan kuin suruttomat ihmiset. Sillä luontokappaleet huokaavat ja odottavat Jumalan lasten ilmoitusta, mutta suruttomat ei huokaa enää eikä odotakaan yhtään lunastusta, vaan ainoastans muutamat harvat sielut, jotka odottavat Israelin lohdutusta, niin kuin Simeon ja Hanna profetissa, ja kuka tiesi Zacharias ja Elisabeth, niin myös Josef ja Jesuksen äiti kuuntelevat mielellänsä, mitä enkelit ovat saarnanneet paimenille siitä lapsesta.Se oli ensimmäinen joulupäivän saarna, jonka paimenet sait kuulla. Ensimmäinen suloinen evankeliumi niille paimenille, jotka paimentavat ja vartioitsevat laumaansa pimeyden aikana, koska hukat ja muut pedot ulvovat hirviällä äänellä. Niin kuin täälläkin on paljon hukkia, jotka ei laumaa säästä, saati he pääsisit lampaita kiskomaan ja raatamaan. Mutta meidän toivomme on, että muutamat lampaat ovat Betlehemin laitumella, joita hukka ei ole vielä ennättänyt raiskata. Jos nyt kaikki paimenet menisit katsomaan, mitä Betlehemissä on tapahtunut, saattaisit he paremmalla vireydellä paimentaa heidän laumaansa, ja huutaa niin korkialla äänellä Israelin vuorilla, että kaikki pedot peljästyisit ja pakenisit luolihinsa. Jos Betlehemin kestikievari ei ota Jumalan Poikaa vastaan, kyllä ottavat net, jotka huokaavat niin kuin luontokappaleet. Luontokappaleet hautovat Jumalan Poikaa hengellänsä, koska he siellä huokaavat.

Jos nyt suruttomat rupeisit huokaamaan niin kuin luontokappaleet, kyllä ottaisit Jumalan Poikaa majaansa, ja kuuntelisit mielellänsä, kuinka Jumalan Poika itkee. Mutta nyt seisoo rietas sydämen oven edessä ja vahtaa, ettei pääsis kukaan sisälle muu kuin hän. Ja sen tähden ovat sydämet niin kovat ja paatuneet, ettei pääse Jumalan Poika siihen majaan, kussa rietas seisoo niin kuin väkevä ja haarniskoitu sotamies ja varjelee omansa. Kyllä me sen tiedämme, että kaikki ne suruttomat ja pois langenneet ottaisit Jumalan Poikaa vastaan, koska kuolema tulee. Mutta silloin on Jumalan Poika niin kaukana, ettei silmä näe, eikä korva kuule, kuinka hän itkee ja surkuttelee niitä raukkoja, jotka silloin ei ole ottaneet vastaan häntä, koska hän oli saapuvilla. Nyt saavat Josefi ja Maria olla yksin luontokappalten kanssa ja vastasyntynyt Jumalan Poika kolmantena. Siellä kuuntelevat luontokappaleet, kuin Jumalan pikkuinen poika itkee. Siellä luontokappaleet huokaavat odottain Jumalan lasten ilmestystä. Ja meidän toivomme ja uskalluksemme on Jumalaan, että ne harvat sielut, jotka tänä päivänä huokaavat ynnä luontokappalten kanssa, pitää kerran, ja aivan pian, näkemän hänen kirkkautensa Sionin vuorella, kussa enkelit veisaavat suloisella ja korkialla äänellä: “Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, rauha maassa ja ihmisille hyvä tahto. Aamen.