Puhtaat Saarnat 1, numero 16.

TOISENA JOULUPÄIVÄNÄ 1851.

Jumalan palvelija Mooses näki kerran kaksi miestä tappelevan. Ja hän sanoi väärintekijälle: “Miksis löit lähimmäistäs? Mutta väärintekijä vastasi: ”Kuka sinun on asettanut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme? Tahdotkos minunkin tappaa, niin kuin sinä tapoit egyptiläisen? 2. Moos. 2: 13, 14.

Tässä me kuulemme, mitä suruttomat vastaavat, koska yksi kristitty tahtoo soimata suruttomia vääryydestä. He vastaavat niin kuin tämä väärintekijä: “Kuka sinun asetti tuomariksi meidän päällemme?” Mooses tahtoi asettaa riidan kahden miehen välillä, ja tämän hyvän työn edestä sai hän varsin kuulla pakanalta, mikä hirmuinen ylpeys asui pakanan sydämessä. Se sama Mooses sai jälkeen paljon taistella sen paatuneen Israelin joukon kanssa. Koska he olivat tulleet Sinain vuorelle, ja Jumala julisti heille lakinsa, rupeisit he rukoilemaan Moosesta, että hän puhuis Jumalan kanssa, ja Israelin lapset lupaisit kuunnella kaikki, mitä Mooses Jumalan puolesta heille saarnaa, mutta yhtä hyvin riitelit he Mooseksen kanssa, ja tämän vastahakoisuuden tähden aikoi Jumala hävittää koko sen paatuneen kansan. Mutta Mooses rukoili Jumalaa kansan edestä, ja Jumala kuuli Mooseksen esirukouksen, ja näytti selkiästi, että Mooses oli armollisempi kuin Jumala. Monta kertaa julmistui Jumalan viha heidän päällensä, mutta Mooses rukoili aina heidän edestänsä, ja tämän esirukouksen tähden tuli Jumala katumukseen ja katui sitä, että Hän oli uhannut hävittää kansan.

Kyllä armonvarkaat sentähden uskovat, että Jumala on armollisempi kuin ihminen. Armonvarkaat luulevat, ettei ole Jumala niin kova tuomitsemaan kuin ihmiset. Mutta Mooseksen aikana oli Jumala ankarampi ja kovempi tuomitsemaan kuin ihminen, vaikka Mooses oli kova mies rankaisemaan niitä, jotka tanssaisit kultavasikan ympärillä. Mutta Jumala oli vielä kovempi. Ja armonvarkaat pitäisit tästä esimerkistä päättämän, ettei Jumala ole niin armollinen suruttomille ja katumattomille, niin kuin he luulevat.

Oli myös siihen aikaan monta semmoista miestä Israelin seurakunnassa, jotka pidit itsensä viisaana ja rupeisit riitelemään Mooseksen kanssa, että hän teki ylön paljon, sillä he tuumaisit niin, että koko kansa on pyhä. Mutta mistäs nämät miehet tiesivät, että koko kansa on pyhä? Ja että Mooses teki ylön paljon, koska hän korotti itsensä tuomariksi kansan ylitse? Kyllä ne parhaat miehet seurakunnassa tiesit, että koko kansa on pyhä, ja ettei Mooses ole yksin pyhä. Mutta Mooses tiesi, että koko kansa oli yksi jumalatoin ja kiittämätöin kansa, jonka Jumala olis jo aikaa hävittänyt, ellei Mooses olis rukoillut kansan edestä. Kyllä nyt on monella suruttomalla miehellä se sama ajatus kuin niillä kolmella miehellä, Koralla, Datanilla ja Abiramilla, että koko kansa on pyhä, ja että Mooses tekee ylön paljon, koska hän muka teki itsensä tuomariksi heidän päällensä, jonka tähden moni sanoo nyt niin kuin silloin se tappelusmies: “Kuka sinun on asettanut tuomariksi meidän päällemme?” Eli niin kuin Kora, Datan ja Abiram sanoit Moosekselle: “Tahdotkos silmät puhkaista ihmisiltä?”

Mutta se taitaa olla niin, koska yksi ylpiä ja paatunut ihminen ei saa elää hänen pahan mielensä jälkeen, suuttuu hän niille, jotka häntä nuhtelevat vääryydestä, ja luulee, että tuo tekee ylön paljon, että hän korottaa itsensä tuomariksi ja tahtoo silmät puhkaista ihmisiltä. Vaikka itse rietas on puhkaissut luonnollisen ihmisen silmät ja tehnyt niin sokiaksi, ettei hän näe kahta sormea eteensä minnekkä hän vaeltaa. Ja koska Jumala pani Mooseksen ja profeetat nuhtelemaan semmoisia villihenkiä, niin ne pakanat rupeisit niitä miehiä vihaamaan ja vainoomaan. Ne luulit, että profeetat ovat väärät, jotka aina haukuit kunniallisia ihmisiä. Jokainen profeetta alkoi saarnansa soimauksella ja tuomiolla, ja ei ole yhtäkään profeettaa ollut, jaka ei ole tuominnut suruttomia ja paatuneita. Mutta ne ylpiät henget ovat aina kysyneet: “Kuka sinun on asettanut tuomariksi meidän päällemme? Oletkos sinä Jumala, koska sinä tulet meitä tuomitsemaan?”

Pakanoilla on se usko, ettei kukaan muu kuin Jumala saa tuomita. Ja koska kristityt tuomitsit pakanoita, eli julistit Jumalan tuomion heille, niin pakanat suutuit kristityille ja rupeisit vainoomaan kristityitä. Sama usko oli myös juudalaisilla, ettei ole kristityt asetettu tuomariksi heidän päällensä. Juudalaiset kysyit Vapahtajalta: “Miksikäs sinä itsiäs teet?” Ja koska Stefanus soimasi niitä raatiherroja sanoten: “Te seisotte aina Pyhää Henkeä vastaan, niin kuin teidän isännekin, niin myös tekin”, niin he kiristelit hampaitansa ja tukitsit korviansa. Ei het viitsineet kuulla, että het ovat vastaan seisojat. Ja tuota tekevät vieläkin Jesuksen ristin viholliset. He suuttuvat kristityille niin kuin juudalaiset. He vainoovat niitä, niin kuin pakanat, ja tuo tappelusmiehen sana on aina mielessä: “Kuka sinun asetti tuomariksi meidän päällemme?” Ja Datanin toinen sana: “Koko kansa on pyhä; kaikki ovat kristityitä, ei tarvitse soimata.” Siinä nyt on perkeleen luonto maalattu meidän silmäimme eteen. Hamasta Abelin verestä niin Sakariaan, Barakian pojan vereen asti pitää tämä tuleman niitten päälle, jotka ovat profeetaita ja kristityitä vainonneet, ja heidän pitää paatuman ja pureman hampaitansa ja tukitseman korviansa, siihen asti kuin loppu tulee.

Mutta net harvat sielut, jotka vanhurskauden tähden vainotaan, pitää näkemän Jumalan Pojan istuvan Jumalan oikialla kädellä, ja iloitseman taivaan valtakunnassa, jos he pysyvät vahvana loppuun asti heidän kalliimmassa uskossansa.

Meidän toivomme on, että jos viha ja vaino tulee kristillisyyden tähden, niin kuin arvattava on, ettei taida vihollinen säästää kristityitä enemmän nyt kuin ennenkään. Niin olis meidän toivomme ja uskalluksemme Jumalaan, että ne harvat sielut, jotka ovat totuuden tuntoon tulleet, ei pidä säästämän henkeänsä, vaan antaman henkensä ja verensä sen orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan edestä, joka ei ole säästänyt yhtään ainoata veripisarata, jota Hän ei ole antanut vuotaa kadonneitten lammasten edestä. Hänen armonsa kautta saavat oikeat kristityt voimaa ja väkevyyttä kärsimään ja ulosseisomaan ruumiin vaivaa ja veren vuodatusta viimeiseen pisaraan asti. Kuule sinä ristiinnaulittu ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas kaikkein vaivaisten ja alaspainettuin huokaus. Isä meidän, jne.

Tämän päivän evankeliumissa soimaa Vapahtaja Jerusalemin asuvaisia siitä profeettain vainoamisesta ja uhkaa Jumalan rangaistuksella, joka myös tuli tämän onnettoman kaupungin päälle lähes 30 ajastaikaa Vapahtajan kuoleman jälkeen, koska koko kaupunki hävitettiin ja heidän kirkkonsa poltettiin ja ihmiset tapettiin viholliselta.

Seuraavaisesti siitä pitää meidän joka ainoan kristityn tällä hetkellä perään ajatteleman, minkä tähden juudalaiset vihaavat ja vainoovat profeetaita, eli minkä tähden pakanat vainoovat kristityitä?

Että juudalaiset vainoovat profeetaita, sen me kuulemma tämän päivän evankeliumista. Mutta minkä tähden he niitä vihaavat? Emme saata muuta syytä löytää kuin ainoastaan sen, että profeetat haukuit juudalaisia vääräksi, äpäräksi ja porton siemeniksi. Kaikki profeetat ja Johannes Kastaja ovat alkaneet saarnansa soimauksilla ja tuomiolla. Jumala pani profeetat vasiten haukkumaan ihmisiä, ja soimais vielä heidän pappejansa, että he ovat mykät koirat, ei he hauku ketään. Ja siitä haukkumisesta taisit juudalaiset suuttua profeetaille, sillä juudalaiset ajattelivat, ettei he ole semmoisia soimauksia ansainneet. Juudalaisilla oli nimittäin se usko, että Jumala on heidän isänsä, niin kuin he sanoit Vapahtajalle: “Meillä on Isä, Jumala.” Ei juudalaiset usko, että he ovat siitä isästä perkeleestä, vaan heillä on se usko, että Jumala on heidän isänsä. Koska nyt profeetat tulevat soimaamaan ja haukkumaan juudalaisia äpäräksi niin sanovat juudalaiset: “Emme ole äpäränä syntyneet.” Koska profeetat sanovat juudalaisille: ”Riidelkäät teidän äitinne kanssa, te porton siemenet”, niin suuttuvat juudalaiset ja sanovat: “Ei ole Herra niin sanonut. Ei se ole Raamatussa.” Jos Johannes sanoo juudalaisille: “Te kyykäärmeen siemenet, kuka on teitä neuvonut välttämään sitä tulevaista vihaa?” Niin sanovat juudalaiset: “Sillä miehellä on perkele.” Jos Vapahtala itse haukkuu juudalaisia huoruuden sukukunnaksi ja sanoo: “Sinä olet korotettu taivaaseen asti. Mutta sinun pitää vajooman helvettiin asti.” Niin sanovat juudalaiset Vapahtajalle: “Miksikäs sinä itsiäs teet; oletkos sinä Kristus, sen Jumalan Poika?”

Ei nimittäin juudalaiset usko, että Jumalan Poika on semmoinen, että se haukkuu kunniallisia ihmisiä huoruuden sukukunnaksi ja kyykäärmeen siemeneksi, vaan he vaativat, että Jumalan Pojan pitäis heitä kiittämän ja aivan suloisia saarnaaman ja armoa heille lupaaman. Hänen pitäis vakuuttaman juudalaisia, että he tulevat ilman surutta ja ilman murhetta ja ilman katumusta taivaan valtakuntaan, saati he uskovat. Siitä haukkumisesta ja siitä soimaamisesta on nyt vaino tullut. Ei juudalaiset voi sitä kuulla, että he ovat äpärät ja porton siemenet ja siitä isästä perkeleestä, vaan he vaativat, että aivan evankeliumia ja aivan armoa heille pitää saarnattaman. Ja sitä samaa vaativat myös pakanat. Koska nimittäin kristityt tuomitsevat pakanoita ja sanovat, että pakanat ei tule sillä uskolla ja sillä elämällä autuaaksi, silloin suuttuvat pakanat kristityille ja sanovat: “Tuommoiset koirat ja väärät profeetat tulevat meitä haukkumaan pakanoiksi. Ne pitää tapettaman ja pois hävitettämän. Sillä pakanat luulevat, että heillä on oikia usko ja juudalaiset myös uskovat, että heillä on oikia usko. Ei ole nimittäin juudalaisilla niin julkinen jumalatoin elämä kuin pakanoilla. Sillä pakanat juovat ja tappelevat, huorin tekevät ja varastavat. Mutta juudalaiset, ja erinomattain fariseukset, välttävät niitä julmempia rikoksia, niin kuin julkista huoruutta ja julkista varkautta ja juopumusta. Mutta ahneus ja mailman rakkaus ja ulkokullaisuus ja mailman kunnia ovat ne hallitsevaiset kotosynnit.

Me kuulemme yhdessä evankeliumissa, kuinka fariseus kiitti Jumalaa, ettei hän ole niin paha kuin muut ihmiset, nimittäin ryöväri, väärä, huorintekijä, eli niin kuin se katuvainen publikaani. Siitä me nyt kuulemme, minkä kaltainen fariseuksen usko on. Ei hän ole ryöväri, niin kuin publikaanit ja syntiset; ei hän ole väärä, että hän olis kellekään väärin tehnyt; ei hän ole huorin tehnyt, että hän tarvitsis muutaman huorilapsen tunnustaa omaksensa, eli ottaa jonkun vanhan huoran vaimoksi. Mutta ei fariseus ole niin huono, kuin se katuvainen publikaani, joka oli kaikkia niitä syntiä tehnyt, joista fariseus oli vapaa. Se usko myös on fariseuksella, ettei tarvitse syntiänsä mailmalle huutaa. Ja mitäpä syntiä olis fariseuksella tunnustettavana? Ei suinkaan synnit hänen tuntoansa vaivaa. Mutta hengellinen viha on fariseuksen sydämessä niin suuri, että se paisuttaa sydämen. Jos yksi profeetta soimaa häntä, varsin nousevat vanhan aatamin karvat pystöön, ja käärmeen siemenet puikivat sydämen juuressa. Juudalaiset rupeisit usein ottamaan kiviä käteensä, joita he aikoivat vatkata Vapahtajan päälle.

Mutta tämän aikaiset juudalaiset ottavat halkoja eli kirveitä ja puita, joilla he pieksävät kristityitä. Niin kuin entiset juudalaiset viskaisit kiviä profeettain päälle. Kyllä juudalaiset sen tähden sanovat: “Jos me olisimme olleet profeettain aikana, emme olisi niitä vainonneet.” Mistäpä tuli se profeettain vainoaminen muusta kuin siitä hengellisestä vihasta ja käärmeen myrkystä, joka vielä nytkin paisuttaa juudalaisten sydämen, niin usein kuin profeetat haukkuvat ja soimaavat juudalaisia äpäräksi ja porton siemeneksi; eli niin usein kuin kristityt soimaavat heitä huoruuden sukukunnaksi ja kyykäärmeen siemeneksi.

Se profeettain ja kristittyin vainoaminen sai alkunsa varsin ensimmäisestä ihmisestä, joka syntyi mailmaan. Koska se veljensä murhaaja Kain suuttui veljellensä Abelille sen tähden, että Abelin uhri kelpasi paremmin Herralle kuin Kainin uhri. Hän oli nimittäin niin kuin muutkin hänen lihalliset nepaimensa ylpiä ja itsestänsä pitäväinen mies. Mutta Abel oli hiljainen mies. Abel oli siis kristitty. Mutta Kain oli pakana. Ja se pakana Kain rupeis varsin imemään kristittyin verta. Ja niin kuin pakanan hahmo muuttuu, koska käärmeen myrkky paisuttaa hänen sydämensä, niin myös Kainin hahmo muuttui vihasta ja kateudesta. Herra sanoi Kainille: “Miksis olet vihainen, ja miksi sinun hahmosi muuttuu?”

Tämä nyt oli hengellisen vihan alku. Sen tähden sanoo myös Vapahtaja tämän päivän evankeliumissa: “Se vanhurskas veri hamasta sen vanhurskaan Abelin verestä pitää tuleman tämän sukukunnan päälle.” Mutta kyllä Kainin lihalliset veljet ja nepaimet ovat vielä elämässä. Sillä Paavali sanoo: “Niin kuin silloin se, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainois sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu.”

Mutta muutamat juudalaiset luulevat, että profeetat ne on ihmisten vainoojat. Koska profeetta Elias tuli sen pahan kuninkaan Ahabin tykö ja sanoi hänelle: “Samassa paikassa, kussa koirat ovat lakkineet Nabotin verta, pitää heidän sinun vertasi lakkiman.” Silloin sanoi se paha kuningas: “Viholliseksikos minun olet löytänyt?” Se paha kuningas luuli, että profeetta oli häntä vainoomassa, koska hän ei antanut murhaajalle omantunnon rauhaa. Niinpä muutamat armonvarkaat vielä nytkin luulevat, että kristityt ovat vainoojat, jotka aina haukkuvat ja soimaavat.

Kyllähän rietas antaa juudalaisille semmoisen uskon, että ne väärät profeetat ja villihenget vainoovat niitä kunniallisia ihmisiä. Ei ne enää saa juoda pirun paskaa rauhassa; ei ne saa huorin tehdä rauhassa; ei ne saa pitää viinakauppaa rauhassa; eikä ne saa punsia juoda rauhassa. Aina ne tulee haukkumaan ja rauhattomuutta tekemään. Vielä ne tulevat siunatuita ihmisiä kiroomaan. Niin kuin Pietari ja Paavali häädyit välistä paatuneita kiroomaan. Mutta rietas on välistä niin pyhä, ettei hän kärsi kirousta kuulla, erinomattain koska häntä kirotaan. Hän on niin pyhä, että hän kauhistuu ja siunaa itsensä, koska Jumala häntä kiroo. Sillä ei rietas tunne, että hän on yksi perkele, vaan hän pitää itsensä enkelinä, ja on suuttunut Jumalalle, joka semmoisen siviän miehen paiskais helvettiin. Niin suuttuvat myös siviät huorat, koska heitä huoraksi haukutaan. Ja varkaat myös suuttuvat hirmuisesti, koska heitä haukutaan varkaaksi. Ja siinä on oikia syy, minkä tähden äpärät ja porton siemenet vainoavat profeetaita. He ovat nimittäin siviät huorat ja rehelliset varkaat; he ovat raittiit juomarit ja kunnialliset viinaporvarit. Ja koska profeetat soimaavat heitä huoruudesta, varkaudesta, juopumuksesta ja viinakaupasta, silloin he suuttuvat profeetoille ja sanovat: “Kuka sinun pani tuomariksi meidän päällemme? Ja sinä teet ylön paljon, sillä koko kansa on pyhä. Ja tahdotkos vielä silmät puhkaista ihmisiltä? Ja miksi sinä itses teet? Ja oletkos sinä Kristus, sen siunatun Poika?”

Niin haukkuvat juudalaiset ja pakanat, koska profeetat soimaavat heille syntiä. Yksi pakana sanoi Davidille: “Ulos, ulos, tänne verikoira!” Ja toinen pakana sanoi Elialle: “Viholliseksikos minun olet löytänyt?” Juudalaiset sanoit Johanneksesta, että sillä miehellä on perkele. Ja Vapahtajasta sanoit he: “Sinä olet samaritanus ja sinulla on perkele.” Ja koska Stefanus rupeis soimaamaan juudalaisia, kiristit he hampaitansa ja tukitsit korviansa ja ajoit hänet ulos kaupungista ja hänen kivillä surmaisit. Niin ovat entiset juudalaiset ja pakanat vainonneet profeetaita ja kristityitä. Ja niin he tekevät vielä nytkin. Mutta nyt sanovat tämän aikaiset juudalaiset: “Emme ole vainonneet profeetaita. Mutta vääriä profeetaita emme kärsi.” Niin ovat myös entiset juudalaiset sanoneet: “Jos me olisimme olleet profeettain aikana, emme olisi vainonneet heitä.” Ja kuitenkin he vainoisit Vapahtajaa ja Hänen opetuslapsiansa. Ja tämän aikaiset juudalaiset sanovat myös: “Jos me olisimme olleet Vapahtajan aikana, emme olisi Häntä vihanneet, vaan me olisimme ottaneet Häntä ympäri kaulan ja antaneet Hänelle suuta.” Mutta mistäs juudalaiset tuntevat Vapahtajan?

Jos yksi mailman herra tulis heitä juottamaan pirun paskalla ja ruokkimaan heitä ilman, se olisi juudalaisten mielestä paras vapahtaja. Semmoisen miehen pakanat pitävät parhaana Vapahtajana, joka antaa heille vuotavaa pirun paskaa. Mutta se mies, joka heitä haukkuu ja tuomitsee, se on kansan häiritsijä ja väärä profeetta. Ei ne ole entiset juudalaiset uskoneet, että profeetat olivat oikiat profeetat, vaan ne on aina pitäneet heitä vääränä. Ne ovat sanoneet profeetoille: “Ei ole Herra niin sanonut.” Yksi kuningas otti vielä ja poltti sen kirjan, jonka profeetta Jeremias oli antanut kirjoittaa kansalle varoitukseksi.

Ja kyllä mailman orjat vielä nytkin tahtoisit polttaa semmoisia kirjoja, jotka nuhtelevat heitä synnistä. Sillä ei juudalaiset usko, että net on oikiat kirjat, jotka uhkaavat Jumalan rangaistuksella. Mutta semmoiset kirjat, joista juudalaiset pääsevät varastamaan armoa, niistä ne tykkäävät.

Jos nyt yksi profeetta tulis ja rupeais juudalaisia soimaamaan huoruudesta ja vääryydestä, juopumuksesta ja viinakaupasta, niin he suuttuisit varsin ja sanoisit profeetalle: “Ei ole Herra niin sanonut. Ja sinä olet villihenki, joka semmoisia saarnaat ja pahaa ennustat kansalle.” Vasta monta sataa ajastaikaa jälkeen, koska nähtiin, että profeettain ennustukset kävivät toteen, rupeisit juudalaiset uskomaan, että profeetat ovat totuuden tunnustaneet. Mutta sillloin oli hiljainen ruveta uskomaan, koska Jumalan rangaistus oli tullut heidän päällensä. Ja niin se käypi kaikille, jotka vihaavat ja vainoovat profeetaita. He rupeavat ylön hiljan katumuksen ja parannuksen tekemään.

Niin me näemme siis kaikista entisistä tapauksista, ettei ole juudalaiset ja pakanat pitäneet profeetaita ja kristityitä oikeana, vaan rietas on niin maalannut heille, että net on aivan väärät profeetat ja villihenget. Ei myös paavilaiset pidä Lutheruksen uskovaisia oikiana, vaan net on paavin mielestä aivan väärät profeetat ja villihenget. Ja niin on siis rietas kääntänyt heidän silmänsä nurin, ettei heidän pidä uskoman profeetaita eli Johannesta eli Vapahtajaa. Ja viimein on vihollinen pannut juudalaisille ja pakanoille mieleen, että semmoisia saapi kyllä tappaa, jotka ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa.

Mutta minkä kaltainen rangaistus tulee niille, jotka vihaavat profeetoita ja vainoovat kristityitä? Sen me kuulemme tämän päivän evankeliumista, että “teidän päällenne pitää tuleman kaikki vanhurskas veri, joka vuodatettu on maan päällä, hamasta vanhurskaan Abelin verestä.” Tässä kuulivat nyt profeettain ja kristittyin vainoojat, mikä hirmuinen rangaistus heitä odottaa, koska Jumala antaa paatumuksen tulla heidän päällensä. Niin ei ole enää katumuksen armoa, ja he tulevat viimein niin sokiaksi, etta he rupeavat esivaltaa vastaan sotimaan, niin kuin juudalaiset, jotka nousit sen kaltaiseen ylpeyteen, että he yllytit roomalaiset päällensä, eikä anoneet armoa eli rauhaa, vaikka esivalta tarjoisi. Niillä oli semmoinen vahva usko, etta Jumala tulee nyt taivaasta sotimaan heidän puolestansa.

Semmoinen usko ei ole kristityillä ollut, etta Jumala tulee heidän ruumiinsa pelastamaan niitten kädestä, jotka vainosivat kristityitä heidän uskonsa tähden. Mutta kristityillä on aina ollut se usko, että jos he pääsisit kuolemaan Jesuksen nimen tähden, niin he saisit marttyyrikruunun. Tässäpä nyt näkevät Jesuksen ristin viholliset, mikä suuri eroitus on kristittyin ja juudalaisten välillä. Juudalaisilla oli niin vahva uskallus Jumalaan, etta Jumala astuu alas taivaasta pelastamaan heitä vihollistensa kädestä. Mutta semmoinen usko ei ole koskaan kristityillä ollut, vaan kristittyin suurin halu on ollut, että jos Jumala katsois hanen mahdolliseksi jotakin kärsimään Jesuksen nimen tähden, se suuri ristinkantaja ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas antais hänelle voimaa ja väkevyyttä kärsimään kaikkia, mitä viholliset hänelle tekevät Kristuksen tähden.

Semmoinen usko on ollut entisillä kristityillä, ja niin kuin me toivomme, on se sama usko vielä nytkin muutamilla, ehkä harvoilla sieluilla, etta Jumalan Poika, jonka Stefanus näki kuolemansa hetkellä istuvan Jumalan oikialla kädellä, tulis heillekin avuksi armonsa voimalla, vahvistamaan heidän uskonsa, että he saattaisivat antaa henkensä ja verensä Kristuksen tähden.

Rietas on Jobin aikana sanonut: “Nahka nahasta.” Ja se on aina ollut riettaan luonto, että hän on ruvennut nahkaan, koska hän ei muutoin saattanut heitä ylitse voittaa. Emme usko, etta hänellä nytkään olisi syytä säästää kristittyin nahkaa paremmin kuin ennenkään, jos ei hänellä olis maailmassa niin paljonverta vuodatettavana, että hän pääsee makkaroita tekemään. Vaikka kristityn veri on aina makiampi riettaan suussa kuin pakanan veri. Me olemme huomanneet, etta kristityillä oli rauha, koska niin paljon ihmisten verta vuodatettiin Jerusalemin hävityksessä.

Ja nyt on riettaalla niin paljon fundeeraamista mailmassa, ettei hänellä taida olla joutoa katsomaan niitten harvain sieluin päälle, jotka täällä kaukaisessa pohjan maan loukossa asuvat. Jos vaan tämmöinen loukkaus olis tapahtunut suuremmassa mailmassa, kussa riettaan apostolit asuvat, kyllä hän olis jo aikaa kysynyt perään, kenenkä luvalla Nazarenus on ruvennut heidän vaihetuspöytiänsä kaatamaan. Mutta me olemme niin kaukana siitä isosta mailmasta, sen tähden ei ole rietas pitänyt meitä sen väärtinä, etta hän olis meitä ruvennut tappamaan kristillisyyden tähden. Hän on ainoastaan näyttänyt hampaitansa.

Mutta me rukoilemme ainoastansa sitä veripunaista Kuningasta, joka on henkensä antanut meidän vaivaisten edestä, että Hän vahvistais meitä armollansa, jos vihollinen rupeais nahkaan, niin kuin hän on uhannut, että me jaksaisimme hanen armonsa kautta, joka on heikoissa väkevä, miehuullisesti seisoa siinä suuressa sodassa ja kilvoituksessa, ettemme kiellä meidän Vapahtajaamme, vaikka kuinka vihollinen puris meidän sydämemme ja kiskois nahkakappaleita meidän ruumiistamme. Se suuri Ristinkantaja on antanut pyhille marttyyreille valkiat vaatteet ja käskenyt odottaa siksi, kuin heidän veljeinsä luku täytetään. Ja seisovat nyt Sionin vuorella ja veisaavat uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle. Amen.