Puhtaat Saarnat 1, numero 21.

1. SUNNUNTAINA UUDENVUODEN PÄIVÄSTÄ 1852.

Minä tosin kastan vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jälkeeni tulee, on väkevämpi minua, jonka kenkiä en minä ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella, jonka viskin on hänen kädessänsä ja hän perkaa riihensä, ja kokoo nisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa hän sammumattomalla tulella. Matt. 3: 11-12.

Johannes Kastaja tunnustaa tässä paikassa, että hän kastaa vedellä parannukseen. Mutta ei Johannes ole sanonut, että sillä kasteella te tuletta autuaaksi, vaan hän on sanonut: “Minun jälkeeni tulee se, joka kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella.” Mutta ei moni kestä siinä höyryssä.

Koska Vapahtaja tulee Johanneksen jälkeen kastamaan Pyhällä Hengellä ja tulella, rupee vanha Aadami paisumaan siitä hengestä, jonka piru on laskenut vanhan Aadamin nokkaan. Vanha Aadami pelkää, että hän palaa siinä tulessa, jonka Vapahtaja on tullut sytyttämään maan päälle. Sen tähden ei tule moni kastetuksi Pyhällä Hengellä ja tulella, vaikka hän on kastettu Johanneksen kasteella parannukseen. Sillä Johannes sanoi: “Tehkäät parannus, taivaan valtakunta on läsnä.” Ei hän ole sanonut: “Te oletta jo taivaan valtakunnassa”, vaan hän on sanonut: “Minä kastan teitä vedellä parannukseen. Mutta Vapahtaja, joka minun jälkeeni tulee, hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella.”

Että Johanneksen kaste on tarpeellinen, se näkyy siitä, että Jesus itse pyysi häneltä kastetta. Mutta Johanneksen kaste ei ole vielä autuaaksi tekeväinen. Se näkyy siitä, että Paavali kastoi kaksitoista miestä, jotka ennen olit kastetut Johannekselta. Moni on myös näinä aikoina Johanneksen kasteella kastettu ja muutamat niistä, jotka Johanneksen kasteella kastetut ovat, ovat alkaneet parannusta tekemään.

Mutta muutamat ei muista ollenkaan, että he ovat parannukseen kastetut. Ei he muista sitäkään, ovatko he kastetut lainkaan. Jos he muistaisit niitä painavia lupauksia, joita he ovat kasteessa tehneet, niin he rupeisit vissimmästi ajattelemaan, kuinka monta kertaa he ovat kasteensa liiton rikkoneet, ja kuinka monta kertaa he ovat pirun kusella kastetut. Jos he olisit siinä ensimmäisessä kasteessa vähäisen kastuneet, niin on piru pian kuivannut heitä valkian edessä niin, että siitä ensimmäisestä kasteesta ei ole märkääkään enää jäljellä.

Mutta siitä toisesta kasteesta, jossa rietas on heitä kastanut kusellansa; siitä on vielä joka paikka märkänä, ei ainoastans kädet ja pää, mutta koko ruumis on kastunut, hamasta kiireestä niin kantapäähän asti ovat he kastuneet pirun kusessa. Ja ei se ole ainoastans pirun kusi, jossa rietas on heitä toisen ja kolmannen kerran kastanut, mutta siinä on myös pirun paska ollut seurassa, joka haisee neljänneksen päähän. Ja siitä pirun paskan hajusta ei tule kukaan puhtaaksi ennen kuin hän kastetaan Pyhällä Hengellä ja tulella. Mutta se olis parempi ollut, jos he olisit tervalla kastetut kuin pirun paskalla, sillä tervalla ei ole niin paha haju kuin pirun paskalla.

Me sanoimma äsken, että monta on kastettu Johanneksen kasteella parannukseen, mutta harvat ovat vielä alkaneet parannusta tekemään, vaikka taivaan valtakunta on läsnä. Mutta niiden harvain seassa, jotka ovat alkaneet parannusta tekemään, ovat vielä harvemmat, jotka ovat kastetut Pyhällä Hengellä ja tulella. Ja sen tähden on Vapahtajalla hänen viskimensä hänen kädessänsä, ja hän perkaa riihensä, ja nisut hän kokoo aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomalla tulella.

Niin sanoo Johannes, että Hän perkaa riihensä. Mutta me tiedämme, että se mies, joka perkaa riihensä, hän viskaa sekä ruumenet että jyvät siitä yhteisestä läjästä, jossa ruumenet ja virneet ja nisujyvät sekaisin makaavat. Ja vaikka hän viskaa ruumenet ja jyvät samalla voimalla, ei ruumenet koidu edemmäksi vaan ne putoovat juuri viskaajan viereen. Ja moni sokia ajattelee että ruumenet on paras kalu jotka putoovat viskaajan viereen. Ja ruumenet itse luulevat, että riihen perkaaja korjaa heitä aittaansa. Mutta ei hän ole luvannut koota ruumenet aittaansa, vaan niitä hän polttaa sammumattomalla tulella.

Mutta jyvät hän kokoo aittaansa, vaikka he lentävät niin kauvas viskaajan kädestä. Jyvät ovat niin raskaat, ettei mailman tuuli saata niitä vastustaa, koska viskaaja heitä viskaa, mutta ruumenet ovat niin keveät, sen tähden he putoovat viskaajan viereen. Sillä mailman tuuli vastustaa. Ja niin kuin ruumenet putoovat juuri viskaajan viereen, niin pakkaavat myös suruttomat ja armonvarkaat Vapahtajan ympäri niin kuin sääsket, ettei hätäiset pääse likikään sen suruttoman väen tähden, jotka ympäri seisovat ja lykkäävät kyynärpäillänsä Vapahtajaa. Ei niillä ole ymmärrystä pelätäkään, vaikka Vapahtaja on heidän Luojansa. Armonvarkailla on niin suuri rakkaus Vapahtajaa kohtaan, että he ottaisit häntä ympäri kaulan ja antaisit hänelle suuta.

Mutta hätäiset ja sairaat ja raajarikot ja spitaaliset huutavat taampana ja kerjäävät Vapahtajalta armoa. Nämät hätäiset ja sairaat ja raajarikot ovat vissimmästi ne jyvät, joita hän viimein korjaa aittaansa.

Mutta armonvarkaat, jotka seisovat Vapahtajan ympäri niin kuin sääsket, ne ovat ruumenet, jotka putoovat viskaajan viereen, ja he sanovat joka aika makaavansa Jesuksen ristin juuressa. Mutta heidän elämänsä osottaa, että he makaavat perkeleen ristin juuressa. Rietas on kääntänyt heidän silmänsä nurin, että he katsovat omanvanhurskauden Vapahtajaksi, ja sen tähden sanovat he: “Me olemma joka aika Vapahtajan verisissä haavoissa.” Mutta ne ovat lohikäärmeen verisissä haavoissa, ja lohikäärmeen veressä semmoiset armonvarkaat ovat puhdistetut, joiden sydän paisuu siitä hengestä, jonka piru on laskenut heidän nokkaansa, koska he suuttuvat kristityille ja ajavat heitä ulos huoneistansa, ja puhdistavat tuntoansa niin kuin se kuninkaallinen huora, joka vuodatti Johanneksen verta ja sai omantunnon rauhan sen verenvuodatuksen kautta.

Niin saavat myös tämän aikaiset armonvarkaat omantunnon rauhan, koska he vuodattavat kristityn verta, se on lohikäärmeelle makia suussa. Mutta kyllä se jälkeen karvastelee vattassa.

Meidän pitäis tänä päivänä koetteleman, missä virrassa Vapahtaja on kastettu ja missä virrassa hänen opetuslapsensa ovat kastetut, ja millä vedellä perkeleen opetuslapset ovat kastetut. Mutta ne harvat sielut, jotka ovat nähneet taivaat aukenevan ja Pyhän Hengen kyyhkyisen haamulla lentävän Vapahtajan päälle, rukoilkoon nyt, että kaikki, jotka ovat Johanneksen kasteella kastetut, tulisit myös Pyhällä Hengellä ja tulella kastetuksi, että he tulisit perin pohjin puhtaaksi kaikesta pirun paskan hajusta ja kaikesta saastaisuudesta ja kaikesta riettaudesta, että he kelpaisit Jumalan Pojalle morsiameksi. Kuule, rakas Isä, niitten lasten huokaus, jotka parkaisevat, koska he syntyvät ja putoovat alastomana tämän mailman kylmän lattian päälle. Aamen. Isä meidän, jne.

Me kuulemme tämän päivän evankeliumissa, että Jesus kastettiin Jordanin virrassa, jonka kautta Hän osotti, että kaste on pyhä toimitus ja armon työ, jota ihmiset ei tarvitse kieltää eli muuttaa. Ei tosin Vapahtaja itse tarvinnut pesemistä eli puhdistusta, joka oli puhtaana syntynyt. Mutta ihmisen lapset ei ole puhtaana syntyneet, ja sen tähden tarvitsevat he kastetta eli uuden syntymisen pesoa, että he tulisit puhtaaksi kaikesta riettaudesta ja saastaisuudesta, joka heitä seuraa hamasta äidin kohdusta. Katselkaamme siis, kuinka vanhin saunoo lapsiansa kasteessa ja uuden syntymisen pesossa.

Me tiedämme, että lapset ei ole puhtaana syntyneet. Heille on nimittäin äitin kohdusta tarttunut semmoinen riettaus ja saastaisuus, joka on kyllä valkia olevanansa, mutta on kuitenkin saastaisuus eli semmoinen viero ainet, joka ei saa kuivettua ihoon, jonka tähden vanhemmalla on ensimmäinen työ, että vastasyntynyt lapsi tulis pestyksi ja saunotuksi ja puhdistetuksi siitä riettaudesta ja saastaisuudesta, joka on tarttunut lapsen ihoon äitin kohdusta.

Ja koska nyt lapsi ensimmäisen kerran saunotaan, niin katsoo vanhin sen perään, että se tulis puhtaaksi joka paikasta, ei ainoastans korvan takaa, mutta myös kainalon alta. Ja koska lapsi niin on pesty ja puhdistettu, sitte vasta käärii vanhin häntä puhtaisiin liinavaatteisiin, ja sitte hän panee rintansa lapsen suuhun ja harjoittaa häntä imemään.

Mutta ei lapsi pysy kauvan puhtaana, vaikka hän ensimmäisen kerran on saunottu. Pian hän taas sokaisee itsensä ja vanhemmalle tulee uusi vaiva korjata häntä. Mutta ei vanhin väsy korjaamasta, pesemästä ja ruokkimasta lastansa niin kauvan kuin hän elää. Ei hän väsy vielä valvomasta ja rukoilemasta hänen ylitsensä niin kauvan kuin lapsi on vielä elämässä, sillä vanhimman sydämessä on niin paljon rakkautta, ettei hän pidä siitä vaivasta mitään, saati hänellä on se toivo, että siitä lapsesta tulis vanhemmalle ilo vanhalla iälläns.

Mutta jos lapsi kuolee, silloin tulee vanhemmalle yksi sydämellinen muret, erinomattain jos lapselle on tullut yksi onnetoin kuolema, eli jos lapsi hukkuu siinä järvessä, joka palaa tulesta ja tulikivestä, eli jos lapsi putoo syvyyden kaivoon, joka on mainittu ilmestyskirjassa, eli jos lapsi palaa helvetin valkiassa. Silloin tulee vanhemmalle yksi suuri ja katkera muret niistä lapsista, jotka onnettoman kuoleman kautta surmaavat itsensä, eli muutoin kuolevat metsään eli pedoilta tapetaan. Ja vissimmästi tänä vuonna on suuri muret tullut vanhemmalle, koska niin paljon lapsia on kuollut, niin kuin te tiedätte.

Te harvat lapsukaiset, jotka oletta vielä elämässä. Ettekös näe nyt, kuinka kyyneleet vuotavat taivaallisen Vanhimman silmistä niitten onnettomain lasten ylitse, jotka onnettoman kuoleman kautta ovat pois tulleet, osittain viholliselta tapetut, osittain ovat he eksyneet metsään, ja siellä ovat he pedoilta raadelluksi tulleet? Muutampi on pudonnut valkiaan ja siellä palanut ja muutampi on pudonnut syvyyden kaivoon ja siellä hukkunut.

Ja te harvat lapsukaiset, jotka vielä elämässä oletta, ette tottele vanhemman käskyjä, ette varoita itseänne kaivosta, fästäätte vielä valkian kanssa, ja synnin terävällä puukolla juoksetta edestakaisin, vaikka vanhin on kieltänyt ja sanonut: “Alkäät fästätkö valkian kanssa, älkäät juosko terävällä puukolla, ja älkäät menkö kaivoon!”

Mitä varten on siis vanhin teitä suurella vaivalla ja verenvuodatuksella synnyttänyt? Mitä varten on hän teitä saunonut, korjannut ja imettänyt, jos hänen pitää viimein orvoksi ja lapsettomaksi tuleman? Ei ole enää yksikään, joka imee hänen rintojansa ja nauraa suloisella suulla synnyttäjällensä, ei yksikään, joka heliällä äänellä huutaa: “Abba, rakas Isä!”

On sekin yksi onnetoin tapa, että jos vanhemmat ja voimallisemmat lapset lykkäävät toisiansa niin, että he lankeevat ja loukkaavat itsensä pahoin. Vanhin on pannut vanhempia lapsia peräänkatsomaan niitä avuttomia, ja korjaamaan ja ruokkimaan, koska heille tulee nälkä. Mutta ei niillä ole niin tarkka valvominen huonompain ylitse kuin pitäis oleman, sillä vanhemmat lapset kamppailevat usein keskenänsä, ja sen kautta tulevat ne pienemmät ja avuttomat unhotetuksi, ja vihollinen pääsee nauramaan, koska pienet ja avuttomat lapset tulevat pois, josta vanhemmalle tulee suuri muret.

Muistakaat vaan, te vanhemmat lapset, ettei ole vanhin pannut teitä hukan penikoita ruokkimaan, vaan hän on pannut teitä vartioitsemaan ja ruokkimaan teidän pienempiä veljiänne sillä aikaa, kuin hän itse on poissa!

Nyt pitäis meidän laveammalta tutkisteleman, kuinka suuri vaiva tulee vanhimmalle korjatessa niitä pahankurisia lapsia, jotka ovat mustat niin kuin tattaraiset, vaikka he ovat kerran puhdistetut.

Niitä on monta pesty ja korjattu ensimmäisessä saunassa, mutta koska nämät pahankuriset lapsukaiset tulevat sen väärtiksi, että he saattavat ulkona juosta, menevät he rapakkolanttoon ja tarpovat siellä. Muutamat menevät sontatunkion päälle ja tahraavat itsensä siellä. Ja muutamat menevät hyysikän penkin alle ja saastuttavat itsensä siellä.

Koska nyt nämät pahanilkiset lapset tulevat sisälle, ovat he taas tahranneet itsensä rapakossa ja sonnassa ja vanhemmalle tulee taas uusi vaiva korjata ja pestä heidän jalkojansa. Eikä kaikki annakaan mielellänsä pestä itseänsä. Muutamat sanovat: “Ei sinun pidä ikänänsä minun jalkojani pesemän!” Vanhimman täytyy kohta väkisin ottaa heitä pesoon. Mutta ne, jotka ovat hyysikän penkin alla pirun paskaa kynsillänsä kaivaneet ja vielä suuhunki panneet, netpä vasta nuoskat ja kauhistavaiset ovat vanhemmalle nähdä. On sekin välistä tapahtunut, että joku hulliainen panee oman jälkensä suuhun, mutta se vasta on kauhistavainen lapsi, joka on vuotavata pirun paskaa kaivanut kynsillänsä, ja vielä suuhunsaki sitä pahoin haisevata kalua pannut.

Kuinkas pitää vanhemman semmoisen nuoskan ja kauhistavaisen lapsen korjaaman? Ei semmoinen paha haju lähe sillä, että vedelIä pestään. Sillä jos se olis ainoastans kynsillänsä pirun paskaa kaivanut, niin se olis mahdollinen saada sen hajun pois saunottamisella. Mutta kuin se on vielä suuhunki pannut sitä vuotavata pirun paskaa, niin se on vielä suurempi vaiva vanhemmalle, että saada semmoisia puhtaaksi.

Arvatkaat nyt, te nuoskat ja pahankuriset lapset, mikä suuri vaiva tulee vanhimmalle, koska hällen pitää korjaaman teidän paskojanne ja pesemän teidän jalkojanne, koska te oletta kahlanneet rapakkolantossa ja tahranneet itsenne sonnassa. Muutamat lapset ovat vielä niin häijyt ja pahankuriset, ettei he tahdo antaa pestä itseänsä. Ja koska vanhin ottaa heitä väkisin ja pesee heitä puhtaaksi, niin he parkuvat ja potkivat vastaan. Muutamat pakenevat ulos, koska vanhin tahtoo heitä puhdistaa. Ja muutamat sanovat: “Ei sinun pidä ikänänsä minun jalkojani pesemän.” Katsokaat nyt, pahankuriset lapset, mikä suuri vaiva tulee vanhemmalle, koska te aina kahlaatte rapakossa ja tahraatte itseänne sonnassa. Hän on jo kerran pesnyt teitä puhtaaksi kasteessa, mutta ette kauvan pysyneet puhtaana.

Taas hän pesi teitä toisen kerran uuden syntymisen pesossa, mutta te oletta aina mustat niin kuin tattaraiset. Joka kerta, kuin vieraat tulevat taivaasta katsomaan Jumalan lapsia, ovat he mustat, ja vanhemman täytyy heitä pestä ja puhdistaa. Vanhemmalle tulee suuri häpiä teistä, koska hänen pitää näyttämän teitä niille vieraille, jotka tulevat taivaasta. Niin hänen täytyy sanoa: “Te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki.”

Kutkas nyt ovat puhtaat, koska vieraat tulevat taivaasta? Astukaat edes ja näyttäkäät teidän haamunne. Vanhin on ensinnä pesnyt teitä puhtaaksi kasteessa, mutta ette kauvan pysyneet puhtaana, pian te sokaisitte itseänne. Taas hän muutampia puhtaaksi pesi uuden syntymisen peson kautta. Mutta ei ne kauvan pysyneet puhtaana. Muutamat ovat jo tahranneet itsensä sonnassa, ja muutamat ovat pirun paskaa kaivaneet kynsillänsä, ja muutamat ovat pirun paskaa hyysikän penkin alla pistäneet suuhun. Ja net ei taida enää koskaan puhtaaksi tulla, vaikka kuinka vanhin freistais heitä puhdistaa. Ja muutamat ovat kahlanneet rapakossa, jonka tähden vanhin täytyy pestä heidän jalkojansa. Mutta ei kaikki tahdo mielellänsä antaa jalkojansa pestä.

Kuitenkin ovat ne puhtaat, jotka jo pestyt ovat, ja ei tarvitse muuta kuin että ainoastans jalat pestään, ja niin he ovat kokonansa puhtaat. Mutta kuinkas monta niitä on, jotka ovat kokonansa puhtaat, koska jalat vielä pestään? Niitä ei taida olla enempi kuin yksitoistakymmentä. Juudas kuitenkaan ei ole puhdas, vaikka vielä jalatkin olisit pestyt. Juudan sydän on vielä jäänyt pesemättä, vaikka hän on yksi kahdestatoistakymmenestä. Ja näkyy myös hänen haamustansa, että hän on sydämen kautta musta, eli lohikäärmeen veressä puhdistettu.

Koska saatana meni häneen sen kastetun palan jälkeen, täytyi hänen mennä ulos Herran Ehtoollisen huoneesta ja paeta pois opetuslasten seurasta. Ja niin tekevät kaikki Juudan lihalliset veljet ja nepaimet. He pakenevat pois muitten opetuslasten seurasta ja menevät pimiään mailmaan. Vihan perkele ja ahneuden perkele ajaa heitä ulos. Ja koska he tulevat ylimmäisten pappein tykö, voitelevat he kurkkuansa vuotavalla pirun paskalla, ja ovat ilmanki puhtaat sydämestä. He ovat puhdistetut lohikäärmeen veressä, ja sen tähden menee saatana heihin sen kastetun palan jälkeen.

Kyllä on taivaallisen Vanhimman kyyneleet heidänkin edestänsä vuotaneet, kyllä on taivaallisen Vanhimman veri heidänkin edestä vuodatettu. Kyllä ovat saaneet häneltä hyvän varoituksen, mutta ei he ole ottaneet hänestä vaaria. Ei ole reikä tullut tuntoon, vaikka vanhimman veri on tippunut heidän tuntonsa päälle monta kymmentä ajastaikaa. Ei ole haavaa tullut sydämeen, vaikka vanhemman kuumat kyyneleet ovat pudonneet korkeudesta heidän sydämensä päälle.

Mitäs auttaa kylmä vesi heitä, koska käärmeen liiva ja käärmeen myrkky on tarttunut ihoon? Ei semmoiset paatuneet tattaraiset tule puhtaaksi kylmällä vedellä, eikä vielä kuumalla vedellä, vaan heidän pitäis juuri poltettaman ja hiedalla hierottaman ennen kuin käärmeen vanha nahka tulis valkiaksi. Mitäs auttaa, että vanhin pesee lapsiansa sekä kasteessa että uuden syntymisen pesossa, koska net ei pysy puhtaana, ei yhtään hetkeä? Jos ne pysyisit sisällä ja lukisit kirjaa, niin he voisit jonkun ajan olla puhtaana. Mutta he juoksevat ulkona mailmassa, ja siellä he kahlaavat rapakossa, ja vanhemmalle tulee taas uusi vaiva pestä heidän jalkojansa. Ja koska he vaeltavat elämän tiellä teloja myöten, silkahtavat he ja astuvat rapakkoon. Muutamat vajoavat niin kuin nauta levään, ja siinä he makaavat. Näettekös nyt, lapsirukat, mikä suuri vaiva tulee taivaalliselle Vanhimmalle, koska hänen pitää myötäänsä pesemän teidän jalkojanne ja korjaaman teitä?

Ja kukas tiesi kuinka puhtaat te nyt oletta, koska vieraat tulevat taivaasta pitämään häitä morsiamen kanssa. Kukas tiesi, jos vanhin tohtii ilman pesemättä osottaa lapsiansa niille vieraille, jotka tulevat taivaasta pitämään häitä morsiamen kanssa? Kukas tiesi, kuinka puhtaat jalat ovat, jos vielä muut paikat olisit puhtaat? Joka kerta, kuin te vaellatte tämän syntisen maan päällä, mustuvat jalat, ja synnin tomu tarttuu, koska teidän pitää vaeltaman pyhityksen tiellä. Jos vielä muut paikat olisit puhtaat, jalat kuitenkin ovat mustat.

Kukas tiesi, kuinka ne vieraat, jotka tulevat taivaasta, saattavat tanssata teidän kanssanne taivaan salissa Karitsan häissä, koska teillä on niin mustat jalat, että te mustutatte sitä puhdasta ja valkiata lattiata, joka on kiiltävä niin kuin kulta? Niillä vierailla, jotka tulevat taivaasta, ovat valkiat jalat ja punaiset tanssikengät. Mutta teillä on vielä mustat jalat niin kuin te olisitte rapakkolantossa kahlanneet.

Antakaat siis pestä teidän jalkojanne ennen kuin vieraat tulevat taivaasta pitämään häitä, että te saattaisitta tanssata heidän kanssansa Karitsan häissä, kultaisen lattian päällä. Vaikka ette ole oppineet niin kauniisti tanssaamaan kuin ne vieraat, jotka tulevat taivaasta, kuitenkin ottavat ne teitä rinkiin tanssaamaan, saati teidän jalkanne olisit puhtaat. Meidän uskomme on, että se on tosi, mitä Hän on sanonut: “Joka pesty on, hän ei tarvitse muuta, vaan että ainoastans jalat pestään, ja niin hän on kokonansa puhdas.” Aamen.