Puhtaat Saarnat 1, numero 22.

Saarna ensimmäisenä sunnuntaina uudenvuodenpäivästä

Johannes Kastaja sanoi: ”Hänen viskimensä on hänen kädessänsä ja hän perkaa riihensä ja kokoo nisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa hän sammumattomalla tulella.” Sanat luetaan Matt. 3: 12.

Tämä vertaus kuuluu Vapahtajalle, joka tuli Johanneksen jälkeen. Johannes näki, että Vapahtajalla oli viskin kädessä, jolla Hän perkais riihensä. Mutta ei pakanat usko, että viskin on Vapahtajan kädessä, jolla Hän perkais riihensä.

Ei kuitenkaan pakanat usko, että viskin on Vapahtajan kädessä, eikä myös pakanat usko, että Hän perkaa riihensä, vaan he luulevat, että Jeesus on niin armollinen, ettei Hän viskaa ketään. Ei suinkaan kastetut pakanat usko, että Vapahtajan kädessä on viskin, jolla Hän perkaa riihensä, vaan he uskovat, että Vapahtajan kädessä on yksi kauha, jolla Hän kaataa maitoa ja hunajata suruttoman suuhun.

Mutta uskottekos nyt, pakanat, että Vapahtajan kädessä on viskin, jolla Hän perkaa riihensä? Koska Johannes on sen sanonut ja myös nähnyt, että Vapahtajan kädessä on viskin eikä maitokauha. Mutta armonvarkaat sanovat näin: “Jos vielä viskin olis Vapahtajan kädessä, ei Hän kuitenkaan meitä viskaa. “

Mutta me kuulemme Johanneksen kahdeksannessa luvussa, että Hän viskaa vielä niitäkin, jotka uskovat Hänen päällensä, niin kauan kuin totuus ei ole tehnyt heitä vapaaksi. Sillä he ovat Jeesuksen ristin viholliset, vaikka he kuolleella uskolla uskovat Hänen päällensä. Nämä armonvarkaat sanovat: “Kyllä meillä on Isä, Jumala, emme ole äpärät.” Mutta Jeesus sanoo heille: “Te olette siitä isästä perkeleestä.”

Näin viskaaja viskaa ruumenet. Mutta ei ne pakene, vaikka kuinka viskattaisiin. Sillä jyvät menevät kauvas, koska viskaaja viskaa. Mutta ruumenet putoavat juuri viskaajan viereen, ja minkä tähden? Ei ruumenet mene edemmäksi, vaikka viskaaja viskaa. Kaikki talonpojat, jotka perkaavat riihensä, ymmärtävät kyllä sen verran, että ruumenet ovat keviät, ja sen tähden, ne putoavat viskaajan viereen. Mutta itse ne ruumenet, joita viskaaja viskaa, ovat tunnottomat. Ei ne raukat ymmärrä, minkä tähden ne putoavat viskaajan viereen. Mutta ne, jotka laviammalta tämän riihen perkaamisen tutkivat, ovat jo aikaa käsittäneet, minkä tähden viskaaja viskaa sekä jyvät, että ruumenet.

Hän viskaa sen tähden, että ruumenet erkaantuisit jyvistä. Ei riihen perkaaja saa niitä erillensä muulla tavalla kuin viskaamisella, ja koska hän niitä viskaa, menevät jyvät kauvas viskaajan kädestä sen tähden, että ne ovat rapeat ja raskaat, mutta ruumenet putoavat viskaajan viereen sen tähden, että ne ovat keviät. Mutta ei ruumenet ainoastansa sen keviän luonnon tähden putoa viskaajan viereen, jos ei olis se raskas ilma eli maailman tuuli, joka ottaa vastaan. Koska heidän pitää läpi maailman menemän, niin ottaa tämä raskas ilma vastaan, ettei ruumenet pääse läpi, vaikka viskaaja viskaa ruumenet samalla voimalla kuin jyvät.

Ei se ole ainoastansa keviämielisyys, joka vaikuttaa niin paljon, ettei ruumenet koidu edemmäksi viskaajan kädestä, vaan se on tämä raskas ilma ja maailman tuuli, joka ottaa vastaan, ettei ruumenet pääse läpi tuulen ja ilman. Mutta ruumenet Hän polttaa sammumattomalla tulella. Koska riihenperkaaja on perannut riihensä ja viskannut kaikki, sekä ruumenet että jyvät, jolla viskaamisella Hän on saattanut niitä erillensä, silloin Hän kokoo nisut aittaansa, mutta ruumenet Hän polttaa sammumattomalla tulella, nimittäin Kaanan maassa, kussa ei ole niin paljon polttopuita kuin täällä, siellä myös ruumenet poltetaan, ja se on arvattava, että ruumenet ei sammu ennen kuin he palavat kaikki tuhaksi.

Kuulkaat nyt ruumenet, mikä tulipalon valkia teitä odottaa, vaikka te luulette, että viskaaja teitäkin korjaa aittaansa. Mutta älkää ajatelko, ruumenet, että teitä korjataan, vaikka kuinka te putoisitte viskaajan viereen. Mutta mitäpä auttaa meidän saarnata ruumenille, sillä he ovat kuitenkin tunnottomat. Ei niissä ole Henki. Mutta jyvissä me pidämme, että niissä on Henki niin pian kuin he viskaamisella erkaantuvat ruumenista. Mutta semmoiset jyvät, joita pakkanen on jo maitojyvänä pannut, ei niissä ole Henki, eikä niitä voi riihenperkaaja saada erinänsä ruumenista. Mutta net jyvät, jotka viskaamisella erkaantuvat ruumenista, niissä me luulemme olevan yksi salattu henki, joka niissä on, joka ei tule ilmi ennen kuin niitä maahan kylvetään. Silloin tulee se kasvava henki, joka hedelmän saattaa.

Minä luulen, että riihen perkaaja on jo freistannut idättää muutampia niistä jyvistä, joita Hän viskaamisella on saanut erillensä ruumenista ja seulomalla erottanut virneistä. Riihen perkaaja on sekä Johanneksen aikana, että myös näinä aikoina idättänyt muutampia jyviä, ja minä luulen, että ne itävät, vaikka hitaasti. Mutta kyllä niitten seassa on paljon kelvottomiakin, jotka ei idä koskaan, vaikka kuinka riihen Perkaaja freistais niitä idättää. Sillä ne ovat semmoiset jyvät, joita pakkanen on pannut maitojyvänä, ja muutamat ovat kukatiesi riihessä pilatut.

Mutta niissä jyvissä on epäilemättä salainen henki, jotka itävät, koska Isäntä idättää heitä, ja jokainen jyvä, joka itää, kelpaa kyllä siemeneksi, ja niin pian kuin siemen itää, on hänessä jo kasvava henki, joka hedelmän saattaa. Vapahtajan aikana oli se usko, että nisujyvän pitää kuoleman, ennen kuin se hedelmän kantaa, Joh. 12: 24.

Mutta tämän aikaiset siementen tutkijat eivät ole sitä käsittäneet, että nisujyvä kuolee, vaan he luulevat, että nisujyvä elää, koska se itää maassa. Kuitenkin on Vapahtaja sanonut: “Ellei maahan pudonnut nisun jyvä kuole, niin se jää yksinänsä, mutta jos se kuolee, niin se tuo paljon hedelmätä.” Näistä sanoista pitää meidän ymmärtämän, että nisun jyvän pitää kuoleman, ennen kuin se tuopi hedelmän. Ja totisesti on se nisun jyvä kuollut, josta Vapahtaja on puhunut, ja sen kuoleman kautta tuli hän oikein hedelmälliseksi.

Mutta muut nisun jyvät pitää kanssa kuoleman, ennen kuin he saattavat oikein hedelmän kantaa. Tämä on yksi suuri salaisuus, jota ei saata yksikään järjellänsä käsittää. Kuitenkin on se uskottava, että silloin, koska nisun jyvä viskaamisen kautta on eroitettu ruumenista, on hänessä jo yksi salattu henki, ja koska tämä nisunjyvä itää, silloin on hänessä yksi kasvava henki, joka kuolee, koska jyvä itukin loppuu, ja oras rupeaa näkymään. Mutta ruumenissa ei ole henki, eikä semmoisissa jyvissä, joita pakkanen on jo maitojyvänä pannut. Ei ne idä, eikä niistä tule mitään hedelmätä.

Koska me nyt olemme katselleet, kuinka viskaaja perkaa riihensä, kuinka jyvät koituvat kauvas viskaajan kädestä, ja kuinka ruumenet heidän keviän luontonsa tähden putoavat juuri viskaajan viereen, ja kuitenkin poltetaan sammumattomalla tulella, pitäis myös meidän katsoman, kuinka paljon jyviä riihen perkaaja saapi riihestä.

Mutta ensin meidän täytyy rukoilla siementen Herraa, että Hän varjelis kaikkien palvelijoitten silmät siitä tomusta, joka nousee ruumenläjästä, koska viskaaja viskaa, sillä niissä on niin paljon tomua, että ihmiset pian tulevat siitä tomusta sokiaksi. Mutta meidän toivomme on myös se, että koska riihen perkaaja nyt on alkanut viskaamaan jyvät ja ruumenet, että Hän sais niitä erinänsä, niin kuin te olette nyt nähneet, että ruumenläjä on suurempi kuin jyväläjä, kuitenkin on se meidän toivomme, että riihen perkaaja pitää saaman muutampia nisujyviä korjata aittaan, vaikka ei tule tosin paljon sen suuren vaivan edestä, jota Hän on nähnyt kylväessä , riihtä puidessa ja viskatessa.

Te harvat nisujyvät, jotka olette viskaajan kädestä koituneet yhteen loukkoon siinä suuressä riihessä! Odottakaat vielä vähän aikaa, siksi kuin viskaaja on perannut riihensä ja seulomisella eroittanut virneet, silloin Hän korjaa teidät aittaansa ja muutamat teistä Hän eroittaa siemeneksi, idättää ja kylvää maahan tänäkin vuonna. Sillä Hän on sanonut: “Ellei maahan pudonnut siemen kuole, niin se jää yksinänsä, mutta jos se kuolee, niin se tuopi paljon hedelmää.” Joh. 12: 24. Kuule sinä suuri ristinkantaja, ruumenten ja siementen viskaaja, mitä puimamiehet rukoilevat. Isä meidän, joka olet taivaissa!

Evankeliumi Matt. 3: 13.

Tämän päivän pyhässä evankeliumissa puhutaan Jeesuksen kasteesta, jota Hän ei olis tarvinnut, joka oli kastettu Pyhällä Hengellä ja tulella. Mutta antaaksensa meille esimerkin, ettei kukaan pidä ylönkatsoman niitä armon välikappaleita, jotka ovat Jumalalta asetetut ihmisille muistutukseksi, että he siitä ulkonaisesta ruumiin puhdistuksesta rupeaisit ottamaan vaaria siitä hengellisestä puhdistuksesta. Tutkikaamme siis Jumalan armon kautta, kuinka Jumala sen hengellisen kasteen kautta pesee lapsiansa siitä saastaisuudesta, joka on tarttunut heille äidin kohdusta.

Ensimmäinen tutkistelemus osoittaa, kuinka vanhin pesee lapsiansa syntymisen jälkeen. Toinen tutkistelemus osoittaa, kuinka Pyhä Henki tulee taivaasta niitten päälle, jotka Hengessä kastetut ovat.

Kaikki vanhimmat laittavat vastasyntyneelle saunavettä, ja hakevat jonkun kastajan, ettei lapsi kuolis kastamatta. Mutta pakanat ei siitä huoli, vaan he antavat lapsiensa olla kastamatta monet ajat. Muutamat taas kastavat lapsiansa äidin kohdussa, ennen kuin lapsi on syntynytkään. Ensimmäinen tutkistelemus osoittaa, kuinka Vanhin pesee lapsiansa, koska he syntyneet ovat. Kaikki lapset ovat äidin kohdusta tuoneet myötänsä yhden erilikaisen saastaisuuden, joka on heille tarttunut äidin kohdusta. Ei het ole siis puhtaat, koska het syntyvät, ennen kuin vanhin on pessyt heitä. Jeesus, se siunattu vaimon siemen, oli ilman epäilemättä puhdas jo ennen kuin Hän kastettiin Johannekselta. Mutta Hän tahtoi kuitenkin esimerkillänsä osoittaa, että kaste on tarpeellinen kaikille. Sillä Jumala sanoi profeetan Hesekielin suun kautta: “Sinun sukus ei ole sinulta napaa leikannut, koskas synnyit. Niin et sinä myös ole saunoitettu vedellä, ettäs olisit puhtaaksi tullut. Mutta minä kävin sinun ohitses ja näin sinun veressäs makaavan ja sanoin sinulle: sinun pitää elämän.”

Se on vanha tapa, että vanhin, joka suuren vaivan kautta on synnyttänyt lapsen, laittaa saunaveden, jolla se vastasyntynyt pestään ja puhdistetaan siitä saastaisuudesta, joka hänelle on tarttunut äidin kohdusta. Ja vielä luontokappaleet, joilla on myös vanhimman sydän, nuolevat poikansa, jonka kautta äidin rakkaus herätetään ylös. Jos nimittäin emä ei nuole vasikkaansa, niin saapi kuka ikänänsä ottaa sen, eikä emä kaipaa häntä. Mutta jos emä nuolee sikiönsä, niin rakkaus herätetään sen nuolemisen kautta vanhemman sydämessä. Tämä on nyt se peseminen eli se kaste, jonka luontokappaleet antavat pojillensa. Mutta Israel oli yksi lihallinen ja hengellinen huora, joka on vihalla kantanut sydämessänsä hedelmänsä koko sen ajan, kuin hän on sen kanssa käynyt raskaana, joka on elinaikansa huorannut, mutta ei ole koskaan tahtonut hedelmälliseksi tulla. Sen kaltaisella huoralla ei ole vanhimman sydämen tuntoa. Hän jättää sikiänsä veressänsä, eikä huoli navan leikkaamisesta. Ja siinä surkiassa ja viheliäisessä tilassa löysi Herra tämän onnettoman lapsukaisen, koska Hän meni ohitse, ja Herra armahti tätä uutta ihmistä, jonka se vanha huora oli jättänyt veressänsä ja rupeis häntä korjaamaan niin kuin vanhin korjaa lapsensa, joka vasta syntynyt on. Herra otti tämän onnettoman lapsen ylös maasta, jossa hän makasi veressänsä ja rupeis häntä korjaamaan ja puhdistamaan hänen saastaisuudestansa; laittoi hänelIe saunavettä, pesi hänet puhtaaksi ja kääri hänet puhtaisiin liinavaatteisiin.

Mutta ei tämä raukka pysynyt kauan puhtaana ennen kuin hän taas sokaisi itsensä. Vanhimmalla on joka aika suuri vaiva koska hänen pitää joka päivä pesemän ja korjaaman niitä raukkoja, jotka juoksevat joka päivä ulkona ja tahraavat itsensä maailman rapakossa. Muutamat kaivavat sormillansa omiin paskoihin, ja muutamat kahlaavat maailman rapakossa, ja koska vanhin tahtoo heitä pestä, niin muutamat parkuvat sen pesemisen tähden. Muutamat menevät piiloon, ettei vanhin saa häntä korjata. Ja muutamat sanovat vanhimmalle: “Ei sinun pidä ikänänsä minun jalkojani pesemän.” Näettekös nyt, kuinka suuri vaiva on vanhimmalla, koska te olette niin vastahakoiset, että te pelkäätte sitä puhdasta vettä, ja vielä olette parkumassa joka kerta, kuin vanhin tahtoo teitä pestä ja sanotte vaan vanhimmalle: “Älä pane saippuata silmiin, se karvastelee!” Kuinkas te luulette ilman saippuata tulevanne puhtaaksi, jotka olette niin mustat kuin tattaraiset, joka kerta kuin te tulette vanhimman silmien eteen? Jos vanhin pesis teitä aamulla, ette suinkaan pysy puhtaana iltaan saakka. Voi, voi teitä raukat, millaiset nuoskat luontokappaleet te olette! Ette suinkaan tiedä, kuinka mustat te olette, ja koska vanhin tahtoo teitä korjata, niin te juoksette ulos maailmaan. Ette tahdokaan puhtaaksi tulla, vaan te tahdotte mustana olla. Kuinka nyt käypi, koska vieraat tulevat taivaasta, ja te olette mustat niin kuin tattaraiset? Jo täytyy vanhimman panna teitä kellariin. Ette saakaan niitä enkeleitä nähdä, jotka tulevat tervehtelemään meitä jouluaattona. Ette saa kuulla, kuinka kauniisti ne veisaavat: “Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa ja maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto.”

Katsokaat, se pikkuinen veli, joka makaa seimessä, kuinka puhdas ja valkiaverinen Hän on. Mutta te olette vielä mustat ja saastaiset, paitsi niitä harvoja sieluja, joita vanhin on saanut pestä. Kuinka kauan he siis pysyvät puhtaana? Niin pian kuin lapset pääsevät ulos maailmaan, rupeevat he kahlaamaan rapakkolantossa, ja siellä jalat mustuvat, jos vielä muut paikat pysyisit puhtaana. Silloin tulee vanhimmalle uusi vaiva pestä heidän jalkojansa. Ja ei vielä kaikki anna jalkojansa pestä. Muutamat kunnian kanssa taistelevat, ja muutamat omanvanhurskauden alla makaavat, ja muutamat ulkokullaisuuden tähden antavat pestä jalkojansa, mutta ei sydämiänsä. Koska nyt kaikki luontokappaleet nuolevat heidän sikiöitänsä varsin syntymisen jälkeen, ja myös ihmiset pesevät lapsiansa varsin syntymisen jälkeen, niin se on arvattava, ettei Taivaallinen Vanhin saata olla pesemättä niitä lapsia, joita Hän suurella vaivalla ja verenvuodatuksella synnyttänyt on. “Minä näin sinun veressäs makaavan”, sanoo Herra, “ja ei ole sukulaiset napaa leikanneet.”

Tämäpä tahtoo olla yksi paha paikka, koska napa on jäänyt leikkaamatta. Moni on kyllä syntynyt, mutta ei ole napaa leikattu. Ei ole yksikään oikein irti päässyt vanhasta ihmisestä, ennen kuin napa on leikattu. Ja se napasuoni näkyy olevan koko vahva ja paksu ihmisen lapsissa. Ei se ole niin ohukainen kuin muutamilla luontokappaleilla. Se on tosi, mitä Herra sanoo profeetan Hesekielin kautta, että napaa ei ole leikattu. Ja kukas piti navan leikkaaman, koska sukulaiset ei ole leikanneet? Ei Mooses ole leikannut napaa, ei profeetat ole leikanneet, ei Johannes ole leikannut.

Sen tähden täytyy Herran itse leikata navan, koska Hän menee ohitse ja näkee sinun veressäs makaavan. Hänen täytyy nyt laittaa saunaveden ja laittaa kastajan. Mutta on kirjoitettu, että kaikki, jotka antavat heitänsä kastaa, tunnustavat myös syntiänsä. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet ei tahdo tunnustaa syntiänsä, eikä ole semmoisilla miehillä paljon mitään tunnustettavaa. Sen tähden ei he tahdo kastetuksi tulla, vaan he tahtovat olla kastamatta. Ei ne tahdo uuden syntymisen peson kautta tulla pestyksi ja puhdistetuksi heidän luonnollisesta saastaisuudestansa. He sanovat, koska vanhin tahtoo heitä pestä: “Emme ole mustat, vaan me olemme puhtaat”, ja sitten he rupeevat itsensä pesemään niin kuin kissat, jotka ensinnä nuolevat kynsiänsä ja sitten pyyhkivät nokkaansa.

Kyllä fariseukset tarvitsevat aikaisen saunaveden saada, mutta ne pelkäävät sitä kylmää vettä. Ne pelkäävät myös, että saippuata pannaan silmiin ja että se karvastelee. Mutta sen, joka tahtoo puhtaaksi tulla, ei auta pelkääminen, että vesi on kylmää, ja että saippuaa pannaan silmiin. Kyllä sen tähden pahanilkiset sikiöt parkuvat sen saunan tähden ja sanovat vanhimmalle: “Älä pane saippuata, se karvastelee.” Mutta vanhimman täytyy ottaa muutampia juuri väkisin pesoon. Sitten he parkuvat, sillä se peseminen ja puhdistaminen on semmoinen prässi, ja kuitenkin täytyy vanhimman pestä ja puhdistaa lapsiansa, muutoin he ei tule puhtaaksi. Paljon on Johanneksen aikana pesty eli kastettu Jordanin virrassa. Paljon on jäänyt kastamatta.

Vapahtaja sanoi opetuslapsillensa: “Te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki”; sillä Hän tiesi pettäjänsä. Ja tosin ei ollut Judas sydämestä puhdas, vaikka hän ottaa vastaan sen ulkonaisen puhdistuksen, että hän antaa pestä jalkojansa. Semmoinen menee niin kuin vanha kristitty Herran Pyhälle Ehtoolliselle. Judas ja hänen vertainen antaa vielä suuta Jesukselle, jota ei yksikään muu kristitty ole vielä uskaltanut tehdä. Muut katuvaiset antavat Jesuksen jalvoille suuta ja pesevät hänen jalkojansa kyyneleillä. Mutta Judas, se ulkokullattu, antaa Vapahtajalle suuta. Ei ole Judalla häpiätä. Mitäpä hän huolii, joka luulee olevansa paras Jesuksen ystävä. Ja niin tekevät myös Judan veljet ja lihalliset nepaimet. Ne ottavat kaiken puhdistuksen, mikä jo maailmassa löytyy. He käyvät ripillä, he antavat jalkojansa pestä. He antavat Jesukselle suuta, mutta petollisella sydämellä, ja sen tähden on rietas saanut senkaltaisen vallan heidän päällensä, että koska tunto viimein herää heidän huomatessansa, että he ovat viattoman veren pettäneet, saapi omanvanhurskauden perkele heitä niin hirmuiseen murheeseen, että hän hirttää heitä, sillä ei ne enää tohdi mennä sen orjantappuroilla kruunatun kuninkaan tykö anomaan anteeksi.

Toinen tutkistelemus osoittaa, kuinka Pyhä Henki tulee kyyhkyisen hahmolla niiden päälle, jotka Jordanin virrassa kastetut ovat. Kylmä on vesi Jordanin virrassa, mutta puhdas ja kirkas, jos se ensinnä vilustuttaa, niin se jälistä päin kuumentaa. Ja se Pyhä Valkia, jonka Jesus tuli sytyttämään, paloi ilman epäilemättä Jordanin rannalla. Vissimmästi saavat kaikki, jotka Jordanin virrassa kastetut ovat, Pyhän Hengen, jos he muutoin ottavat Häntä vastaan. Sillä Pyhä Henki on se kyyhkyinen, se kaunis lintuinen, joka tulee avatusta taivaasta alas niitten päälle, jotka Jordanin virrassa kastetut ovat. Tämä rakas lintuinen toi lehtikappaleen arkkiin Noalle todistukseksi, että Jumalan viha oli leppynyt.

Ja tämä rakas lintuinen tulee vielä nytkin niitten päälle, jotka uudensyntymisen peson kautta ovat kastetut Jordanin virrassa. Me toivomme, että se kyyhkyinen, joka tuli alas taivaasta ja istui Jesuksen päälle, koska Hän oli kastettu, lentää vielä meidän ylitsemme, ja olis kyllä halua istua pään päälle, jos olis pää puhdistettu Jordanin virrassa.

Mutta se on juuri harva sielu, jonka pään päälle tämä Taivaallinen lintu istuu. O, rakas lintuinen! Tule alas taivaasta, tule istumaan niiden päälle, jotka kastetut ovat Jordanin virrassa. Tule, tule Pyhä Kyyhkyinen, tule istumaan pään päälle, ennen kuin taivaan ovi kiinni pannaan! Tule, tule Pyhä Kyyhkyinen, ennen kuin ne mustat linnut syövät ne pyhät siemenet, joita siementen Herra on kylvänyt peltohonsa. Älä vielä jätä meitä, rakas lintuinen, vaan lennäskele meidän ylitsemme ja lennäskele meidän ympärimme, että ne harvat sielut, jotka sinun näkevät, saisit ojetuilla käsillä pyytää sinua kiinni. Ja jos sinä menet johonkuhun paikkaan hakemaan istumasijaa pään päällä, niin kuin sinä Noakin aikana menit ulos arkista hakemaan jonkun paikan, jonka päällä saisit levätä, niin tule pian takaisin niiden harvain sieluin tykö, jotka ovat synnin tulvasta pelastetut, jotka ovat murheessa ja epäilyksessä, odottamassa, koska tämä synnin tulva pitää loppuman.

Tule Pyhä Kyyhkyläinen takaisin kantaen öljypuun lehden suussa, että ne sielut, jotka synnin tulvasta pelastetut ovat, ymmärtäisit, että tuore öljypuu on vielä kasvamassa maan päällä, että toivo on heillä päästä astumaan jaloillansa sen siunatun maan päälle, jonka Herra synnin tähden on kironnut. Tässä toivossa me odotamme Sinua siihen asti, kun se aurinko nousee, joka paistaa pään päällä lohanneksen aikana. Silloin saavat kuoleman vankeudesta pelastetut sielut ilolla ja sanomattomalla riemulla uhrata sydämensä lahjoja Herralle Sionin voittosankarille riemun iankaikkisissa majoissa taivaissa. Aamen.