Puhtaat Saarnat 1, numero 28.

3. SUNNUNTAINA LOPPIAISEN JÄLKEEN 1849 PÄIVÄSAARNA.

Katso, sinun pitää kutsuman pakanat, joita et sinä tunne, ja ne pakanat, jotka ei sinua tunteneet, pitää juokseman sinun tykös Herran sinun Jumalas tähden ja Israelin Pyhän tähden, joka sinua kaunisti. Jesaja: 55: 5.

Jumala osotti profeetalle Esajakselle, kuinka pakanat kääntyvät pikemmin oikiaan kristillisyyteen kuin ne nimikristityt, jotka ovat Jumalan sanassa opetetut. Israelin seurakunnalle oli Jumala erinomattain luvannut siunauksen Messiaan kautta. Mutta ne omistit näitä armon lupauksia ilman totista katumusta ja parannusta. He otit itsellensä suruttomuuden ainetta niistä lupauksista, niin kuin armonvarkaat näinäkin aikalna sanovat: “Kyllä armon ovi on meillekin auki”, vaikka he pilkkaavat Jumalata jumalattomalla elämälläns. He luottavat Jumalan armon päälle, mutta ei he tahdo katumuksen tehdä.

Juudalaisilla oli semmoinen usko, että koska heillä oli parempi tieto Jumalasta kuin pakanoilla, pitäis heidän sen ulkonaisen palveluksen tähden tuleman autuaaksi ja pakanat tuomituksi. Mutta Jumala osottaa monessa paikassa sekä vanhassa että uudessa Testamentissa, että pakanat tulevat pikemmin autuaaksi kuin semmoiset suukristityt, joilla on Raamattu pääkallossa, vaikka net ei tiedä oikiasta katumuksesta mitään. Semmoisille suukristityille ja fariseuksille, jotka vihaavat totista kristillisyyttä, sanoo nyt profeetta Esajas 55:5 että ”net pakanat, jotka ei sinua tunteneet, pitää juokseman sinun tykös.” Se merkitsee, että pakanat, joilla ei ole paljon tietoa Jumalasta, tulevat kuitenkin Vapahtajan tykö, koska he saavat kuulla Hänen äänensä.

Tämä profeetan ennustus tuli myös täytetyksi Vapahtajan aikana; ja vielä nytkin täytetään se sama ennustus, että umpipakanat kääntyvät pikemmin kristillisyyteen kuin ulkokullatut ja suukristityt, joilla on hyvä ulkonainen tieto kristillisyyden rakennuksesta, mutta heidän elämänsä ei ole ollenkaan kristillisen elämän kaltainen. Koska he tunnustavat suulla, mitä sydän kieltää, eli koska he ovat jumaliset kirkossa, mutta jumalattomat kotona; koska he lukevat ja veisaavat kirkossa, mutta kiroavat ja tappelevat kotona.

Tämä kahden kertainen elämä, jumalisuus ja jumalattomuus, on kuolleen uskon hedelmä. Se seuraa siitä kuolleesta uskosta, joka seisoo ainoastans pääkallossa. Ja tämä kuollut usko on bokstavin jälkeen oikein, mutta ei sillä ole henkeä. Ei se ole sydämessä. Sydän on kuolleen uskon tunnustajilla muuttumatoin ja liikkumatoin. Mutta Paavali sanoo, että bokstavi kuolettaa, mutta henki eläväksi tekee. Jos nimittäin kuolleen uskon tunnustajat eläisit sen tiedon ja uskon jälkeen, kuin heillä on, niin ei olis meillä niin paljon sanomista. Mutta ei he elä uskonsa jälkeen, vaan heidän elämänsä on heidän uskoansa vastaan sotivainen. Sen tähden sanoo myös Vapahtaja opetuslapsillensa: “Kaikki, mitä kirjanoppineet ja fariseukset käskevät teidän tehdä Moseksen lain jälkeen, se tehkäät, mutta älkäät tehkö heidän töittensä jälkeen.

Fariseuksilla ja kirjanoppineilla saattaa siis muutamissa paikoissa olla oikia oppi, jos he saarnaavat ainoastans Raamatun jälkeen, eikä pane omastansa mitään. Mutta koska he panevat vanhan uskon säädyt Jumalan sanan rinnalle, silloin sanoo Vapahtaja, että he ottavat pois painavimmat paikat laista, eli niin kuin tämän aikaiset fariseukset ja kuolleen uskon tunnustajat ottavat pois painavimmat paikat armonjärjestyksestä, niin kuin katumuksen, kääntymyksen ja uudesta syntymisen, ja sen sijaan saarnaavat ainoastans uskosta ja rakkaudesta ja siveydestä, jotka kyllä ovat tarpeelliset ja hyvät.

Mutta usko ilman oikiata katumusta on yksi kuollut usko, ja rakkaus ilman uudestasyntymistä on ainoastans koiran rakkaus: välistä he suuta antavat ja välistä he tappelevat, välistä ottavat ympäri kaulan ja välistä he pistävät puukolla. Semmoinen usko ja semmoinen rakkaus ei ole muu kuin Jumalan pilkkaaminen. Mutta nyt sanovat kuolleen uskon tunnustajat, että se, joka antaa viinaryypön yhdelle väsyneelle matkamiehelle, se osottaa lähimmäisellens rakkautta, mutta se, joka tulee haukkumaan ja soimaamaan tuttuja ja tuntemattomia, sillä ei ole rakkautta ollenkaan.

Mutta luonnollinen ihminen ei ymmärrä niitä, kuin Jumalan Hengen ovat, sen tähden katsoo hän viinaryypön rakkauden merkiksi, ja soimauksen pitää hän pahana. Vaikka se on jälkeen huomaittu, että yksi viinaryyppö, annettu juomarille, on vaikuttanut ruumiillisen, hengellisen ja ijankaikkisen kuoleman, vaikka juomari on sokeudessans kiittänyt ja siunannut sen hyvän ystävän, joka kehoitti häntä syntiä tekemään ja auttoi häntä sielunsa tappamaan. Mutta sen hän kirois ja pieksi, joka tahtoi häntä estää syntiä tekemästä. Se on usein tapahtunut, että mailman sokia joukko kiittää sen opettajan, joka kirkossa kaataa heidän suuhunsa unijuomaa, ja kotona opettaa heitä esimerkillänsä juomaan, kiroamaan ja tappelemaan, mutta sille he ovat vihaa kantaneet, joka on heitä haukkunut ja soimannut jumalattomasta elämästä. Viinaporvaria ja juomaripappia he ovat kiittäneet, mutta totuuden tunnustajia he ovat vihanneet. Niin se on tapahtunut ennen ja niin se tapahtuu vielä nytkin joka paikassa, kussa kuollut usko on pääkallossa ja perkeleen usko sydämessä.

Sitä vastaan ovat umpipakanat, jotka ennen ei ole kuulleet Vapahtajan nimen mainittavan, ottaneet sanan ilolla ja suurella halulla vastaan, koska he ovat saaneet jonkunlaisen tiedon kristillisyydestä. Sen tähden sanoo profeetta Esajas edellä mainitussa paikassa: “Pakanat, jotka ei sinua tunteneet, pitää juokseman sinun tykös Herran, sinun Jumalas tähden ja Israelin Pyhän tähden, joka sinua kaunisti.

Profeetan ennustus on myös täytetty tämän päivän pyhässä evankeliumissa, kussa me saamme kuulla, että kuninkaan mies, joka oli umpipakana, uskoi Vapahtajan päälle, vaikka juudalaiset ei uskoneet, joilla oli Jumalan sana ja parempi tieto siitä tulevaisesta Vapahtajasta, joka oli heille profeetoilta maalattu. Ja vielä he pidit itsensä Jumalan lapsena ja olit niin pyhät ja hurskaat, ettei he käyneetkään pakanallisen miehen huoneessa, siinä pelvossa, että pakanallisuus kukatiesi tarttuu heille. Mutta kyllä oli heillä tarkka silmä näkemään vikoja Vapahtajan ja Hänen opetuslastensa elämässä. Niin on myös tämän aikaisilla juudalaisilla tarkka silmä näkemään vikoja yhden kristityn elämässä, vaikka he itse nielevät rautakiiskiä ja kuurnitsevat hyttysiä.

Meidän pitää tänä päivänä laviammalta tutkisteleman, minkä tähden umpipakanat pikemmin kääntyvät kristillisyyteen kuin ulkokullatut ja suukristityt. Mutta se suuri Ristinkantaja ja orjantappuroilla kruunattu kuningas, joka on kaikkia kutsunut valkeuden osallisuuteen Hänen oppinsa ja ihmetöittensä kautta, elämänsä ja kuolemansa kautta, Hänen hengellisen tuskansa ja verihikensä kautta, piinansa ja verensä vuodattamisen kautta, tehköön ne harvat sielut rikkaaksi, autuaaksi ja hedelmälliseksi armonsa kautta, jotka tulevat Hänen tykönsä köyhänä ja alaspainettuna, murheellisena ja rikki muserrettuna, viheliäisenä ja mailmalta pois heitettynä, pyytämään, anomaan, rukoilemaan ja kerjäämään yhtä ainoata armon pisarata verta vuotavihin sydämihin. Aamen. Isä meidän, joka olet taivaissa, jne.

Meidän pyhän evankeliumimme johdatuksesta pitää meidän tällä hetkellä perään ajatteleman, minkä tähden umpipakanat pikemmin kääntyvät oikiaan kristillisyyteen kuin ulkokullatut ja suukristityt.

Tämä sadanpäämies oli umpipakana. Se arvataan Vapahtajan sanoista: “En ole minä sen kaltaista uskoa löytänyt Israelista”, josta me kuulimme, ettei ollut tämä sadanpäämies Israelin sukukunnasta, vaan hän oli pakanallisesta suvusta. Ja juudalaisilla oli se usko, ettei pakanat ollenkaan saa yhtään osaa niistä armolupauksista, kuin olivat heille annetut. Sadanpäämies oli siis juudalaisten uskon jälkeen kokonansa suljettu pois Jumalan armon osallisuudesta, ensiksi sen tähden, että hän oli pakana, toiseksi sen tähden, ettei hän ollut Jumalan armoliittoon ylös otettu ympärileikkauksen kautta, ja kolmanneksi sen tähden, ettei sadanpäämies tiennyt mitään Raamatusta, jonka päälle juudalaisten usko piti olla perustettu.

Mutta tämä pakana oli ilman epäilemättä kuullut paljon puhuttavan siitä ihmeellisestä miehestä Jesuksesta ja Hänen jumalallisesta voimastansa kaikenlaisia tauteja parantamaan, josta tämä pakana teki sen päätöksen, ettei se ole ihminen, joka sen kaltaisia voimallisia töitä tekee. Hän tuli siis tyhjä kuulon jälkeen vakuutetuksi siitä, että Vapahtajalla on Jumalan voima, ja että niin kuin palvelijat ja sotamiehet kuuntelevat sadanpäämiehen käskyjä, niin ovat myös kaikki luonnon voimat, taudit ja pahat henget Vapahtajalle kuuliaiset. Sadanpäämies ajatteli näin: ”Niin kuin minun, joka olen toisen miehen vallan alla, täytyy tehdä, mitä korkia esivalta käskee, ja niin kuin sotamiehet ja palvelijat täytyvät kuunnella, mitä minä heille sanon, niin täytyy myös luonnonvoimat, taudit ja henget olla Jumalan pojalle kuuliaiset. Ja minä vaivainen en ole mahdollinen, että Jumalan poika tulee minun kattoni alle.”

Tämä sadanpäämies oli niin nöyrytetty, että hän tunsi mahdottomuutensa vastaanottamaan Jumalan pojan huoneeseens. Ja oli hänellä myös se vahva luottamus, että Jumalan pojalla on niin suuri voima, ettei Hän tarvitse muuta kuin sanoa yhden sanan, niin hänen palvelijansa tulee terveeksi. Vaikka nyt sadanpäämies oli pakana, vaikka hänellä ei ollut yhtään vakinaista tietoa kristillisyydestä taikka armonjärjestyksestä, oli hän tyhjä kuulon jälkeen ruvennut uskomaan, että Jesuksella on Jumalan voimaa auttamaan ja parantamaan tautia, oli hän myös tullut niin nöyrytetyksi ja niin mahdottomaksi omissa silmissäns, ettei hän tuntenut itsensä mahdolliseksi ottamaan Jumalan poikaa huoneeseens. Sen tähden sanoi Vapahtaja, ettei Hän ole sen kaltaista uskoa löytänyt Israelissa.

Mutta juudalaiset, erinomattain kirjanoppineet ja fariseukset ei tahtoneet ollenkaan tunnustaa Jesuksen jumalallista voimaa, vaikka heillä oli parempi tieto Jumalasta ja autuuden järjestyksestä kuin sadanpäämiehellä. Mutta heillä oli niin suuri itseys ja suuri omavanhurskaus, ettei he saattaneet tuta mahdottomuuttansa. Ei juudalaiset millään tavalla olleet tämän sadanpäämiehen kaltaiset mahdottomuuden tuntemisessa taikka nöyryydessä, että he olisit nöyryttäneet itsensä Jesuksen edessä, eli tunteneet mahdottomuutensa vastaanottamaan Jumalan poikaa huoneeseens.

Juudalaiset olivat niin siviät ja niin hurskaat, ettei he tunteneet tarvitsevansa hävetä töitänsä eli kerjätä armoa. Ja sen ulkonaisen tiedon ja sen ulkonaisen palveluksen tähden luulit he olevansa paljota paremmat kuin pakanat. He luulit olevansa likimäiset Jumalalle sen tähden, että he olit Abrahamin suvusta syntyneet, että he olit ympärileikkauksen kautta ulkonaisen kristillisyyden merkin saaneet, ja vielä sittekin oli heillä kirjoja, kirkkoja, pappia, pyhäpäiviä, rukouksia, sakramenttia, niin kuin meillä nyt on kirkkoja ja jumalanpalvelusta ja kristillisyyden oppia ja kastetta ja rippikäymistä ja rippikoulua ja rukouksia ja ulkonaista tietoa. Ilmanki met olemma sen tähden paljota paremmat ja hurskaammat ja jumalisemmat kuin pakanat, joilla ei ole mitään sen kaltaista ulkonaista tietoa eikä kastetta eikä rippikäymistä eikä Jumalan sanaa, eli kristillisyyden ainetta. Ilmanki met olemma joksikin paremmat kuin mustat pakanat, joilla ei ole mitään tietoa kristillisyyden rakennuksesta.

Niin me luulemme kuitenkin, että me olemme paremmat kuin pakanat, että meille pitäis parempi sija ja parempi ruoka laitettaman taivaan valtakunnassa kuin turkille ja pakanoille. Mutta me kuulemme tämän päivän evankeliumista, että monta tulevat idästä ja lännestä istumaan Abrahamin, Isakin ja Jakobin kanssa taivaan valtakunnassa, mutta valtakunnan lapset heitetään ulkonaiseen pimeyteen. Niin me luulemme, että me olemme paremmat kuin turkit ja pakanat ja että meillä pitäis oleman parempi oikeus astumaan taivaan valtakuntaan kuin mustilaisilla. Mutta me kuulimme nyt tämän päivän evankeliumissa, että pakanalla oli parempi usko, suurempi nöyryys ja syvempi synnin tunto kuin ulkokullatuilla ja suukristityillä, jotka pidit itsensä Jumalan lapsena sen ulkonaisen palveluksen tähden.

Valtakunnan lapset ovat ne suuret herrat ja parhaat miehet seurakunnassa, jotka luottavat sen ulkonaisen palveluksen päälle, jotka ei ole niin suuret syntiset, että tarvitsevat tehdä totisen katumuksen ja parannuksen. Nämät valtakunnan lapset ovat ensiksi luonnosta siviät ihmiset, jotka ei ole niin suuret syntiset, että he tarvitsevat syntiänsä katua, toiseksi kuolleen uskon tunnustajat, jotka ainoastans suulla tunnustavat julmasti paljon syntiä päällensä, vaikka ei löydä yhtään ainoaa syntiä, joka heidän tuntoansa vaivais. Nämät armonvarkaat ovat varastetulla armolla peittäneet kaikki synnit, ja he uskovat, että Jumala on jo aikaa anteeksi antanut kaikki heidän syntinsä, vaikka totinen katumus ei ole koskaan tapahtunut.

Koska Vapahtaja eli joku Hänen opetuslapsistansa soimaa fariseuksia ulkokullatuksi ja suukristityksi, silloin nousee heidän sydämessäns yksi katkera hengellinen viha Vapahtajalle ja Hänen opetuslapsillensa. Ja tämä hengellinen viha tekee ulkokullatuita niin sokiaksi, että he katsovat niitä vääräksi profeetaksi, jotka soimaavat ihmisten synnit. Mutta niitä fariseukset ja ulkokullatut kiittävät, jotka lupaavat Jumalan armon kaikille pukille ja keiturille. Ja sen tähden ei tule luonnosta siviät eikä armonvarkaat oikiaan synnin tuntoon. Ja kuinkas he saattaisit tulla oikiaan synnin tuntoon, jotka peittävät ja kieltävät syntiänsä?

Koska nyt luonnollinen siveys ja kuollut usko makaa fariseusten omassatunnossa niin kuin pato ja he sen ulkonaisen jumalanpalveluksen tähden pitävät itsensä Jumalan lapsena, vaikka heidän elämänsä on kokonansa kristinoppia vastaan sotivainen, niin se on arvattava, että he sotivat Vapahtajan oppia vastaan kaikella voimalla, ja sen hengellisen vihan tähden, jota he kantavat sydämessäns sekä Vapahtajalle että Hänen opetuslapsillensa. Tämä hengellinen viha vajottaa heitä vielä syvempään helvettiin, niin että he tämän hengellisen vihan tähden kiroavat, uhkaavat ja pieksävät kristillisyyden tunnustajia ja imevät kristittyin verta. Kuinkas semmoiset kristillisyyden viholliset saattaisit kääntyä ja uudesta syntyä, jotka niin kovin vihaavat kristityitä? He sulkevat itseltänsä taivaan oven.

Sitä vastaan saattaa yksi umpipakana pikemmin kääntyä oikiaan kristillisyyteen kuin fariseukset, ulkokullatut ja suukristityt. Sillä pakanalla ei ole se ulkonainen palvelus, eikä pakana saata sen päälle luottaa, että hän on ennen jo kristitty. Ei pakanoilla ole se kuollut usko, joka makaa niin kuin silkkihuivi aivon ympäri ja niin kuin pumpulivillat sydämen ympäri. Pakanoilla on ainoastans yksi jäniksen nahka rinnan päällä, joka lämmittää heidän sydämitäns. Se on luonnollinen siveys, jota pakanat pitävät autuuden perustuksena.

Koska nyt pakanat saavat kuulla jotakin Vapahtajan jumalallisesta voimasta, tulevat he pian ylitsevoitetuksi ja vakuutetuksi siitä, että net epäjumalat, joita he ennen palvelit, ei ole muu kuin kivikappaleet. Ja koska pakanat saavat kuulla jotakin armon järjestyksestä, tulevat he pian ylitsevoitetuksi siitä, ettei heidän siveytensä ole kelpaava Jumalan edessä. Pakanat tulevat siis pian tuntemaan viheliäisyytensä ja mahdottomuutensa, josta myös seuraa synnin tunto ja sydämellinen katumus. Ja koska umpipakanoilla ei ole se kuollut usko, joka estää ulkokullatuita ja suukristityitä tulemasta oikiaan synnin tuntoon, niin tulee myös pakanain usko sen elävän Jumalan päälle, koska se kerran syttyy, se tulee oikein vahvaksi ja eläväksi niin kuin tämän sadanpäämiehen usko, josta Vapahtaja sanoi, ettei Hän ole sen kaltaista uskoa löytänyt Israelista. Ja myös sen pakanallisen Kananean vaimon usko, jonka Vapahtaja kiitti. Niin myös Samarian vaimon usko, jonka Vapahtaja puhutteli Jakobin kaivon vieressä; ja se Samarian vaimo pidettiin puolipakanana.

Nämät esimerkit todistavat siis, että umpipakanat kääntyvät pikemmin oikiaan kristillisyyteen kuin fariseukset eli ulkokullatut ja suukristityt, joilla on se ulkonainen palvelus ja kuollut usko, jonka kautta he luulevat olevansa ennen jo kristityt, ennen kuin he ovat kääntyneet ja uudesta syntyneet. Me tulemme näistä asioista puhumaan, koska me olemme kuulleet, kuinka suuressa hartaudessa ne ihmiset ovat, jotka näinä aikalna kääntyvät umpipakanallisuudesta kristillisyyteen. Kuinka suurella ilolla ne ihmiset vastaan ottavat Jumalan sanaa, ja kuin ka suurella hartaudella ne kiittävät Jumalata sen suuren armon edestä, että he ovat tulleet autuuden tuntemiseen. Net ihmiset tekevät meille häpiän, vaikka asuvat niin kaukana, ettemme koskaan tule heitä näkemään. Ovat he kuitenkin meille esimerkkinä, kuinka umpipakanat pikemmin kääntyvät kristillisyyteen kuin net ihmiset, joillen evankeliumi on saarnattu monta sataa ajastaikaa, eikä ole vielä kääntyneet oikiaan kristillisyyteen.

Myös met, eli meidän esivanhemmat ovat pakanallisesta suvusta syntyneet ja ovat vaeltaneet mykkäin epäjumalten tykö, ovat palvelleet ristikantoja siihen asti, että evankeliumin valo rupeis tänne asti ehtimään. Mutta jos ihmiset täällä sen ulkonaisen opin kautta lakkaisit palvelemasta kiviä ja puita, rupeisit he sen sijaan palvelemaan muita epäjumalita. Ja me saatamme sanoa, että sitte, kuin se ulkonainen kristinoppi tuli tänne asti, on paljon syntiä ilmestynyt uudesta, josta meidän esivanhempamme ei tienneet mitään.

Vaikka he olit pakanat, ei he olleet kuitenkaan juomarit; vaikka he uhraisit epäjumalille tietämättömyydestä, ei silloin ollut niin paljon varkaita kuin nyt on ilmestynyt; jos he palvelit saivoja, ei het pitäneet kuitenkaan viinakauppaa; jos heillä oli joku naarasjumala, ei he kuitenkaan pitäneet niin paljon huoria kuin nyt pidetään; ja jos he olit hartaat epäjumalten palveluksessa, ei he kuitenkaan kironneet niin paljon kuin nyt. Eikä he olleet ulkokullatut niin kuin nyt. Ei ne palvelleet kahta herraa niin kuin nyt palvellaan. Sen tähden voipi heille tulla niin kuin Sodoman ja Gomorran miehille, joista Vapahtaja sanoo, että he tulevat tuomitsemaan tätä sukukuntaa, sillä jos heille olis niin paljon Jumalan sanaa saarnattu kuin meille, olisit he jo aikaa säkissä ja tuhvassa tehneet katumuksen. Jos nyt on muutamille sieluille tullut parempi kristillisyyden tunto ja parempi elämä, niin se on tapahtunut Jumalan suuren voiman ja sanomattoman laupiuden kautta, joka ei ole sallinut meitä kaikkia kuolla siinä luonnollisessa sokeudessa ja suruttomuudessa, vaan on antanut muutampia, ehkä harvoja sieiuja herätä ylös synnin unesta ja tulla parempaan valoon kuin mitä ennen sumuisessa ja mustassa pimeydessä on nähty.

Ja pitäis meidän aina rukoileman sitä suurta, sitä korkiata ja sitä ristiinnaulittua Herraa, että Hän vielä antais armiaan aurinkonsa paistaa niillekin, jotka maan alla ovat, vaikka he maan päällä käyvät. Ja ettei se pikkuinen tähti, joka meille on ilmestynyt taivaan reunalla, katois ennen kuin aamu tulee ja aurinko rupee paistamaan. Ettei se pikkuinen kipinä, joka on tänne asti lentänyt, pääsis sammumaan. Jos Pyhä Henki puhaltaa sen päälle, niin me toivomme, että hengellinen valkia syttyy ja paistaa niille, jotka pimeydessä istuvat. Sillä ikävä on istua pimeydessä ja odottaa aamuruskon koittavan, erinomattain täällä pohjan maalla, kussa yö on niin pitkä ja pohjoistuuli niin kylmä. Jos hengellinen valkia sammuu, niin rupeevat vielä hukat ulvomaan ja jalopeurat kiljumaan ja paukut lentämään mustan raution ahjosta, josta myös kipinät lentävät Jumalan lasten silmiin ja tekevät heitä sokiaksi, jos het ei varoita itsensä. Koska nimittäin pohjattomuuden musta rautio vetää tulipunaisen rautansa helvetin ahjosta, niin lentävät paukut ja kipinät ympäri kaiken mailman. Ja joka seisoo likimpänä, se tulee varsin sokiaksi, koska kipinät lentävät silmiin.

Mailma on nyt pannut poikiansa mustan raution oppiin. Mutta te harvat sieiut, jotka olette paenneet pois hänen pajastansa, älkäät menkö enää mustan raution pajaan, ettei kipinät ja tulipunaiset paukut lentäis silmiin, ja te tuletta vielä toisen kerran sokiaksi. Varjelkoon Herra Jesus teidän silmiänne kipinöistä, jotka paukkuvat pohjattomuuden ahjosta.

Moni on näinä aikoina tullut toisen kerran sokiaksi, vaikka hällen silmänsä allt jo kerran Jesuksen voimalla ylösvalaistut. Moni on mennyt takaisin ja langennut suruttomuuteen, ja tullut seitsemän kertaa pahemmaksi kuin hän ennen oli. Musta pimeys peittää maan ja synkeys kansan.

Mutta te harvat sielut, jotka olette nähneet, minkä tuskan ja vaivan synti myötänsä tuopi, rukoilkaat sitä suurta Ristinkantajata, että Hän varjelis teitä armonsa kautta, ettette joutuis kiusaukseen. Ja niin kuin tämä sadanpäämies, josta evankeliumissa puhutaan, uskoi Jesuksella olevan jumalallista voimaa parantamaan hänen palvelijatansa, niin pitää meidän myös vahvasti uskoman, että Jesus saattaa vielä tänäkin päivänä parantaa hengessä sairastavaisia, murheellisia ja katuvaisia, mailmalta vainotuita, niin kuin Hän on luvannut auttaa kaikkia, jotka Häntä avuksens huutavat.

Kuule siis, armollinen Vapahtaja, niiden huokaukset, jotka tuntevat itsensä mahdottomaksi vastaanottamaan Jumalan poikaa huoneeseensa, ja kuitenkin uskovat, että Hän yhdellä sanalla parantaa sairasta ja särjettyä sydäntä. Sillä Hän on itse sanonut: “Särjettyä ruokoa minä en tahdo murentaa ja suitsevaista kynttilän sydäntä minä en tahdo sammuttaa.” Ja Herra Jesus, älä särje, älä sammuta suitsevaista kynttilän sydäntä. Aamen.