Puhtaat Saarnat 1, numero 30.

4. SUNNUNTAINA LOPPIAISEN JÄLKEEN 1857 PÄIVÄSAARNA. (OSIA KADOKSISSA)

Silllä Hän on heitä koetellut, vaan mitä se auttaa, jollei ylönkatsova vitsa tule. Hesek. 21: 13.

Profeetta Hesekiel saarnaa näin Israelin suruttomalle kansalle, jonka Jumaa oli usein koetellut ja antanut maalliseen hätään tulla, että he sen koettelemuksen kautta heräisit synnin unesta. Mutta profeetta sanoo: “Mitä se auttaa, että Jumala heitä koettelee, koska he katsovat Jumalan armollista kuritusta ylön eli paatuvat kurituksen kautta? Se sana “jollei ylönkatsova vitsa tule” on työläs ymmärtää, mutta Raamatun selittäjät luulevat sen ylönkatsotun vitsan olevan ihmisten omassa povessa. Koska nimittäin Jumala koettelee ja kurittaa suruttomia maallisten vastoinkäymisten kautta, katsovat he sen kurituksen y1ön, niin kuin lapset katsovat ylön vanhemman ja paatuvat, jos hän ylön pienellä ja kelvottomalla vitsalla heitä kurittaa. Sillä muutamat paatuneet lapset sanovat vanhemmalle: “Piekse jo oikein, että se tuntuu! Mitäs näin pienellä vitsalla kuritat?” Tämä on se ylönkatsottu vitsa. - - - kaksi epäselvää riviä - - -

Se näyttää kyllä niin kuin olisit juudalaiset katsoneet ylön Jumalan maallista kuritusta, koska hän pieksi heitä ylönkatsotulla vitsalla. Ei vaikuttanut heissä sota, nälkä, tauti ja kovat ajat, ei vaikuttanut heissä maanpakolaisuus ja vankeus. Jos he joskus tulit siihen ulkonaiseen synnin tunnustukseen: “Me olemme rikkoneet meidän isäimme kanssa” ja rupeisit viimein uskomaan, että profeetat on saarnanneet oikein, ei tämä synnin tunnustus vielä tullut sydämestä, että siitä olis oikia katumus tullut. Ja vaikka he viimein rupeisit uskomaan, että profeetat ei ole puhuneet tuuleen, ei he kuitenkaan niin ymmärtäneet profeettain kirjoituksia Messiaksesta eli siitä tulevaisesta Vapahtajasta, että he olisit uskoneet yhden hengellisen Vapahtajan päälle, vaan sitä maallista onnea, rikkautta, kunniata ja hyviä päiviä he luulit voittavansa sen luvatun Vapahtajan kautta.

Niin on kohta joka surutoin ihminen paatunut, koska maalliset vastoinkäymiset tulevat, jolla Jumala heitä koettelee ja kurittaa, että he rupeisit katumaan syntiänsä ja hakemaan tavaroita, joita koi ei syö eikä varkaat kaiva ja varasta. Koska juuri kuoleman hätä tulee, tunnustavat he, että he ovat huonolla tiellä, ja että kristityt on oikein saarnanneet. Mutta mistäs surutoin ihminen silloin ottaa lohdutuksen, koska hän on kaikkena elinaikanansa elänyt suruttomuudessa ja pilkannut kristityitä, niin kuin suruttomat juudalaiset pilkkasit profeetoita sanoen: “Profeetat puhuvat tuuleen. Ei heillä ole Jumalan sana.”

Kyllä kaiketi suruttomat juudalaiset rupeisit uskomaan profeetaita heidän kuolemansa jälkeen, mutta miksis silloin ei uskoneet, koska profeetat olit vielä elämässä? Miksi silloin katsoit ylön Jumalan vitsausta, koska oli vielä katumuksen armo? Niin se käypi vielä nytkin suruttomille ja pois langenneille, että he saavat kyllä huokata kuoleman kivuissa: “Minä olen huonolla tiellä. Ei Jumala kuule minun rukouksiani. Minun täytyy mennä siihen paikkaan, josta ei tulla jällens.” Näin on täytynyt moni surutoin näinäkin aikoina huokata ja valittaa kuolinvuoteella: “Meidän elämämme on lyhykäinen ja vaivalloinen, ja koska me tulemme pois, niin ei tulla jällens.” Eli niin kuin Salomo matkii heidän puhettansa: “Me olemme vahingollisia retkiä vaeltaneet. Ei meille ole vanhurskauden aurinko koittanut.”

Tämä tulee siitä, että suruttomat ovat silloin ylönkatsoneet Jumalan sanaa ja sakramenttia, koska heitä on kutsuttu parannukseen. He ovat silloin nauraneet ja pilkanneet kristityitä, koska heidän olis pitänyt itkemän ja parkuman. He ovat silloin ylönkatsoneet Jumalan armollista kuritusta, koska etsikon alka on ollut. Sen tähden täytyy heidän kuoleman aikana valittaa, että Jesus on kaukana ja ettei Jumala enää kuule heidän rukouksiansa. Nyt olis vielä aika nousta ylös synnin unesta. Nyt olis vielä aika ruveta huutamaan ja kolkuttamaan armon oven päälle. Nyt olis vielä yksi lyhykäinen armonaika. Jos suruttomat ja armonvarkaat ottaisit paremmin vaarin armonajasta kuin tähän asti on otettu, koska äkilliset kuolemantapaukset ovat kuuluneet myös tässä seurakunnassa, ja voimallinen parannuksen huuto on kuulunut muutampain kuolevaisten suusta.

Jumala on myös ulkonaisesti vitsallansa kurittanut maakuntaa, jollei ole tämä “ylönkatsottu” vitsa ylön pieni, ettei se vaikuta mitään paatuneitten suolissa, että Jumalan täytyy sanoa, niin kuin muinen profeetan Hesekielin suun kautta: “Hän on heitä koetellut, mutta mitä se auttaa, jollei ylönkatsova vitsa tule?” Ylönkatsottu vitsa on tämä maallinen kuritus ollut sekä vanhassa että uudessa Testamentissa. Ei ole moni sen kautta alennut. Ylpeys on jo Moseksen aikana ollut hirmuinen, koska ihmisen lapset aina napisit Mosesta vastaan, joka oli näkyväinen heidän silmäinsä edessä. Mutta Jumalata vastaan se kuitenkin on kansan napiseminen, sillä Jumalan viha julmistui, koska ylpeyden henget toruit Moseksen kanssa, ja muutamat putoisit elävänä helvettiin nahkoinensa ja karvoinensa.

Samuelin aikana rupeis se ylpiä kansa ylönkatsomaan Samuelia, joka oli Jumalan profeetta. Silloin sanoi Herra: “Ei ne ole sinua ylönkatsoneet, mutta minua net on ylönkatsoneet. Eliaksen aikana rupeis se jumalatoin kuningas Ahab soimaamaan Eliasta, että hänen tähtensä olit nöyrät ajat tulleet. Eiköhän vielä nytkin saatanan joukko ole siinä uskossa, että kristittyin tähden Jumala rankaisee maata nöyrällä ja kalliilla ajalla, ja kristillisyyden tähden on köyhyys tullut. Kyllä he saavat kerran nähdä, ketä he pistäneet ovat. Se kristittyin vainooja, Nero, sytytti kaupungin palamaan ja sanoi pakanalliselle kansalle, että kristityt sytytit kaupungin. Kaikki nämät suruttoman kansan kauhistavaiset teot ovat kirjoitetut ylös tämän aikaisille suruttomille ja paatuneille kauhistavaiseksi esimerkiksi, ettei - - - myös maallisessa hädässä, opetuslapset saattavat kuitenkin - - -huudollansa herättää Jesusta. - - -

Te Jesuksen opetuslapset, huutakaat te kuitenkin Jesuksen perään kaikissa teidän hädissänne ja tuskissanne. Herättäkäät häntä ylös hätähuudollanne, koska kuoleman pelko tulee, koska epäilyksen aallot rupeevat täyttämään sitä pientä laivaa, jossa te olette soutamassa ijankaikkisuuden rannalle. Huutakaat niin korkialla äänellä, että Jesus herää. Minä uskon, ettei ole Jesus niin syvään uneen nukkunut, ettei hän kuule hätääntyneitten opetuslasten huokausta, koska he sanovat hänelle: “Herra, auta meitä!” Minä uskon, että hän nousee asettamaan lainehtivan meren suuret aallot, ja hän asettaa tuulen ja meren armonsa voimalla. Kuule, sinä suuri tuulen ja meren asettaja, peljästyneitten opetuslasten huokaus. Isä meidän, joka olet taivaissa, jne.

Tämän päivän evankeliumista kuulemme, että Jesuksen opetuslapset olit hädässä ja luulit hukkuvansa, vaikka Jesus oli laivassa. Mikä ylösrakennus mahtaa nyt siitä tulla Jesuksen ristin vihollisille? Jos me nyt saarnaisimme suruttomille, että Jesuksen opetuslapset olit epäuskoiset, että he luulit hukkuvansa, vaikka Jesus oli laivassa, niin muutamat suruttomat pääsevät sen kautta vahvistamaan sitä väärää järjestystä, kuin heillä on, että opetuslapset olit pelkurit, että he pelkäisit kuolemata. “Eipä net olleet valmiit kuolemaan, niin kuin muutamat heränneet ovat kerskanneet, että het on valmiit.”

Niin saarnaavat ne suruttomat, jotka ovat oikein rohkiat pilkkaamaan kristityitä. “Pelkäsitpä opetuslapset kuolemata, vaikka Jesus oli laivassa. Eipä niillä ollut niin suuri rohkeus kuolemata vastaan kuin muutamilla kristityillä, jotka sanovat itsensä valmiiksi.” Meidän täytyy siihen vastata niin, ettei ole koskaan ollut niin suuri rohkeus kristityillä kuin muutamilla paatuneilla, jotka menevät päätänsä myöten kuolemaan, vaikka kuinka vaarallinen paikka olis. Sillä ei paatuneet pelkää kuolemata ennen kuin he juuri sulaan putoovat. Se on nähty monta kertaa, että paatuneet ei pelkää kuolemata, vaikka mikä vaarallinen paikka olis, sillä niillä on niin suuri voima ja itse päällensä luottamus, ettei he pelkää mitään. Ei heillä ole pelko kuolemasta, eikä ole heillä pelko Jumalasta, eikä myös vihollisesta.

Mutta ei Jesuksen opetuslapsilla ole koskaan semmoinen jalo rohkeus kuin muutamilla paatuneilla on. Sillä Jesuksen opetuslapset näkevät kyllä, kussa vaarallinen paikka on. Ei he mene prameudellansa ja ylpeydellänsä näkyväiseen vaaraan. Toiseksi merkitään nyt, että Jesuksen opetuslapset avuksensa huutavat Jesusta hengen hädässä, mutta jumalattomat kiroovat, koska joku vahinko tapahtuu. Ja jos vielä joku surutoin rupeaa huutamaan Jesuksen perään kuoleman hädässä, ei hän kuitenkaan huuda niin, että Jesus kuulee. Ja millä uskalluksella hän mahtaa huutaa Jesuksen perään, joka on Jesusta kaikkena elinaikanansa pilkannut ja ylänkatsonut? Se katumatoin ryöväri rupeis kuoleman hädässä rukoilemaan Jesusta, mutta se rukous tuli pilkkaamiseksi, vaikka ei ollut pilkkaamamieli. Ja minkä tähden se rukous tulee pilkkaamiseksi? Sen tähden, ettei hän uskonut Jesuksen päälle. Sillä hän sanoi: “Jos sinä olet Kristus, niin auta itseäs ja meitä.”

Ei auta siis suruttomia ja paatuneita se väärä usko, että kuin Jesuksen opetuslapset pelkäisit kuolemata silloin, ei ole net muut kuin villihenget ja hengellisessä ylpeydessä, jotka sanovat itsensä valmiiksi, sillä ei ollut vielä silloin Jesuksen opetuslapset valmiit kuolemaan. Vaikka muutamat armonvarkaat tällä ajalla ottavat opetuslapsia kristityksi ennen Vapahtajan kuolemata, mutta se on kokonansa turha luulo, jolla armonvarkaat lohduttavat itsensä, koska he kuolleella uskolla nojaavat opetuslasten uskon päälle, joka oli ennen Vapahtajan kuolemaa.

Armonvarkaat tuntevat, että opetuslasten kristillisyys oli saman kaltainen kuin armonvarkailla bruukaa olla. Niillä oli kostonpyyntö, niin kuin armonvarkailla. Niillä oli mailma kokonansa sydämessä, niin kuin armonvarkailla bruukaa olla. Niillä oli sydän muuttumatoin, niin kuin armonvarkailla. Ei niiden opetuslasten katumuksesta ole mitään kirjoitettu ennen kuin Jesus kuoli. Vasta Vapahtajan kuoleman jälkeen on opetuslapsille tullut sydämellinen muret. Ja tämä muret valmisti heidän sydämitänsä vastaan ottamaan Jesuksen ylösnousemisen voimaa. Mistäs tulee nyt armonvarkaille semmoinen ilo kuin Jesuksen yläsnouseminen vaikutti heissä? Armonvarkailla on hankasydämet, jotka ei tunne muretta Jesuksen kuolemasta eikä tunne iloa hänen ylösnousemisestansa.

Älkäät luottako, suruttomat ja armonvarkaat, sen päälle, että Jesuksen opetuslapset pelkäisit kuolemata, sillä ne olit vielä suruttomat silloin. Ei ne olleet vielä kristityt, sillä ne samat Jesuksen opetuslapset menit jälkeen ilolla kuolemaan, koska vaino tull kristittyin päälle. Silloin ei peljänneet opetuslapset kuolemata. Silloin oli kuollut usko loppunut, ja elävä usko oli tullut sijaan. Silloin oli kuoleman pelko loppunut. Silloin oli Herra Jesus vahvistanut heidän uskonsa, että saatoit ilolla ja riemulla kuolla Jesuksen nimen tähden.

Nyt ovat kaikki suruttomat ja armonvarkaat saaneet kuulla, että opetuslapsilla ei ole ollut elävä usko silloin, koska he pelkäisit kuolemata, mutta vasta jälkeen tuli heille elävä usko, koska he sait Pyhän Hengen. Ja me olemme kuulleet, että kuoleman pelko katois vainon aikana. Silloin he menit ilolla kuolemaan Jesuksen nimen tähden. Eikä myös niillä kristityillä, jotka taudin kautta ovat kuolleet, ole kuoleman pelko ollut, vaan net on ottaneet kuoleman enkelin vastaan ilolla ja riemulla. Niin kuin myös näinä aikoina muutamat kristityt ovat nähtävästi ilolla kuolleet, jota ei suruttomatkaan saata kieltää.

Mutta suruttomain kuolemasta on jäänyt semmoinen tunto, että muutamilla ei ole tuntokaan herännyt kuolinvuoteella, ja muutamilla on tunto herännyt, mutta ei jaksaneet uskoa, että he olisit tunteneet armoa. Usiammat ovat valittaneet, ettei Jumala kuule heidän rukouksiansa; heidän on täytynyt tuomita itsensä kuolinvuoteella. Ja se omantunnon tuomio ei ole tainnut muuttua kuoleman jälkeen. Harvat ovat päässeet ahtaasta portista sisälle, joille Jumala on antanut katumuksen armoa pitkällisen sairastamisen kautta. Ja ne raukat, jotka ovat armon tilasta langenneet, niille on tullut vielä raskaampi tuomio kuolinvuoteella. Net ei ole saattaneet heräämättömällä tunnolla mennä ijankaikkisuuteen, ei ne ole saattaneet entisiä Jumalan Hengen töitä kaataa, mutta he ovat tunnustaneet tämän kristillisyyden oikiaksi, vaikka he ovat tuominneet itsensä.

Ajatelkaat nyt perään, kaikki suruttomat ja armonvarkaat, niin myös pois langenneet, kuinka lyhykäinen tämä armonaika on ja kuinka pian se loppuu. Vaikka kuinka onnellinen olis ihrninen tässä mailmassa, ei hän saa kuitenkaan nautita tämän mailman hyvyyttä kauvan. Hänen täytyy jättää kaikki, mikä hänelle on rakas ja kallis mailmassa, olkoon tavara, ilo eli hekuma, hänen täytyy net kaikki jättää ja lähteä pitkälle matkalle. Mikäs ilo hänelle tulee ijankaikkisuudessa, koska rakkaimmat kappaleet jäävät tähän mailmaan, ja hän itse lähtee toiseen mailmaan, ja ei ole armonajassa koonnut sen kaltaisia tavaroita, joita koi ei syö, eikä varkaat kaiva ja varasta. Jos muuta helvettiä ei olis, täytyy hänen kuitenkin olla alinomaisessa murheessa, tuskassa ja köyhyydessä, koska hän tulee tyhjänä ja paljaana ijankaikkisuuteen. Ja rakkaimmat kappaleet ovat jääneet tähän mailmaan, joita hän ei saa ikänänsä takaisin.

Katsokaat, mikä hätä tuli opetuslapsille, vaikka Jesus oli laivassa, mutta ei ollut vielä sydämessä, koska sydän oli tarttunut mailmaan. Niille tuli silloin kova pelko kuolemasta sen tähden, että heillä oli väärä usko, vaikka se oli bokstavin jälkeen oikia usko. Sillä niillä oli semmoinen usko, että Jesus oli Jumalan poika ja mailman Vapahtaja, jonka piti Israelin lunastaman pakanain vallan alta ja kaikesta maallisesta hädästä. Mutta ei tämä usko saattanut heitä valmistaa kuolemaan, sillä se oli ainoastans yksi luulousko, ja vielä sittekin väärä, koska he luulit Vapahtajan kautta voittavansa mailman tavaroita, kunniata ja hyviä päiviä.

Semmoiseen uskoon menisit mielellänsä kaikki suruttomat ja armonvarkaat. Jos heille saarnattaisiin semmoinen evankeliumi, että Kristuksen kautta te voitatte suuren tavaran ja kunnian mailmassa, niin pakanat menisit varsin siihen uskoon. Mutta jos niin saarnattaisiin suruttomille, että Kristuksen kautta te tulette vihatuksi ja vainotuksi mailmalta, siihen uskoon ei mene yksikään kääntymätöin ihminen. Vaikka se on tosi, mitä Jesus sanoo opetuslapsillensa: “Etsikäät ensinnä Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskauttansa, niin kaikki nämät teille annetaan.” Sillä rietas se on, joka tekee ihmisiä köyhäksi. Ja kaikki ihmiset tulisit hyvin aikaan elatuksen puolesta, jos he käyttäisit ruumiin ja sielun voimat oikein nuoruudesta saakka. Mutta oikiat kristityt ei rukoile enemmän Jumalalta, kuin että jokapäiväinen leipä olis, sillä he tuntevat, että tämä maallinen tavara ei auta heitä kauvas, vaikka kuinka paljon olis. Sen tähden ei ole opetuslapset helluntaipäivän jälkeen huolineet maallisesta tavarasta. Vaikka Simon noita tarjois Pietarille rahaa, että hänki sais Pyhän Hengen lahjan, mutta ei Pietari huolinut.

Meillä on toivo ja uskallus Jumalaan, että oikiat Jesuksen opetuslapset, jotka kääntymättömässä tilassa pelkäävät kuolemata, vaikka Jesus on laivassa, pitää kääntymisen ja uuden syntymisen jälkeen, koska ovat Pyhän Hengen saaneet, tuleman valmiiksi kuolemaan, niin että he saattavat sanoa Jobin kanssa: “Minä tiedän minun lunastajani elävän.” Ja Paavalin kanssa: “Minä halajan eritä täältä ja olla Kristuksen kanssa, joka paljon parempi olis.”

Niin on meidän toivomme, että vaikka mailma kovin pakkaa kristitynki sydämeen, ja epäilyksen aallot tahtovat upottaa sen pienen laivan, jossa Jesus makaa, jossa opetuslapset soutavat, pitää heidän kuoleman kauhistuksessa herättämän Jesusta hätähuudollansa. Ja Jesus nousee ylös ja asettaa tämän mailman tuulen ja nuhtelee epäilyksen aallot, että tulee tyven lainehtivalla merellä, ja epäilyksen aallot asetetaan. Ja Jesuksen opetuslapset pääsevät soutamaan rauhan haminaan, joka on toisella puolella merta, jossa he saavat levätä ja nautita Jesuksen armollista läsnä olemista, ja kuulla joka päivä hänen opetuksiansa ja nähdä niitä suuria ihmeitä, joita hän tekee kansassa. Ja viimein saavat he veisata siinä uudessa Jerusalemissa Hoosianna Davidin Pojalle. Aamen.