Puhtaat Saarnat 1, numero 37.

2. SUNNUNTAINA PAASTOSSA 1859

Kananean vaimo huusi: Herra, Davidin Poika! Armahda minun päälleni, minun tyttäreni vaivataan hirmuisesti perkeleeltä! Matt. 15: 22.

Me kuulemma näistä sanoista, että Kananean vaimon tytär vaivattiin hirmuisesti perkeleeltä. Ja monta muuta ihmistä vaivattiin perkeleeltä Vapahtajan aikana, mutta ei ole yksikään Raamatun selittäjä freistannut selittää, mikä se mahtaa olla, koska ihminen vaivataan perkeleeltä, eli millä lailla ihminen tässä armon ajassa saattaa tulla vaivatuksi perkeleeltä. Muutamat mailman viisaat sanovat, ettei sitä perkelettä olekaan. Ja useammat piispat, papit ja raamatunselittäjät ovat siinä uskossa, ettei perkele enää vaivaa ketään. Jos perkele on Vapahtajan aikana vaivannut muutampia ihmisiä, niin se on (ollut) silloin se. Mutta ei nyt enää perkele vaivaa ketään. Ja kohta kaikki suruttomat, joiden tunto ei ole koskaan herännyt, ne sanovat: “Ei meillä ole perkeleen kanssa mitään tekemistä.”

Ja kyllä se on tosi, ettei perkele vaivaa niitä, jotka häntä uskollisesti palvelevat. Mutta niitä hän vaivaa hirmuisesti, jotka heräävät ja Jumalan armon kautta hänestä luopuvat. Siinä tilassa oli se Kananean vaimon tytär, joka vaivattiin hirmuisesti perkeleeltä. Hän oli herännyt Vapahtajan saarnaamisesta. Ne hirmuiset huoruuden ja varkauden synnit olit tulleet tunnon päälle. Omanvanhurskauden perkele, joka usein heränneitä vaivaa, oli sille tyttärelle suuttunut, tietäen hänellä vähän aikaa olevan. Omanvanhurskauden perkele tunsi luonnossans, että hänen täytyy nyt pian lähteä ulos siitä lämpimästä majasta, koska Jumalan Poika oli niin liki. Perkele otti kaikki voimansa avuksi vaivataksensa sitä tytärtä ennen kuin hän ulos läksi.

Niin teki perkele muidenki kanssa, jotka tulit liki Jesuksen persoonaa. Hän freistais niitä oikein vaivata ennen kuin hän ulos meni, sillä riettaalle tulee oikein ikävä, koska hänen täytyy ulos mennä siitä majasta, kussa hän on niin monta ajastaikaa asunut. Koska nimittäin rietas henki lähtee ihmisestä, vaeltaa hän karkeita paikkoja, etsii lepoa ja ei löydä. Ja muutampi rietas henki, jonka nimi oli Legio, rukoilee Jumalan Poikaa, että hän sais mennä sikalaumaan, koska hänen täytyy ulos lähteä ihmisestä. Se tapahtuu vielä nytkin, koska rietas henki on Jumalan voiman kautta ulos lähtenyt kristittyin sydämestä, että rietas on mennyt hengelliseen sikalaumaan ja hän ajaa heitä hirmuisella fartilla pohjattomuuteen.

Eipä nyt ole täällä kukaan, joka vaivataan perkeleeltä. Se näyttää nyt niin kuin kaikki suruttomat olisit sovinnossa perkeleen kanssa. Ja mitäpä ne ovat muuta kuin sovinnossa hänen kanssansa, jotka häntä uskollisesti palvelevat ajatuksilla, sanoilla ja töillä. Jotka juovat, kiroovat, varastavat ja huoraavat, net on ilman epäilemättä sovinnossa riettaan kanssa. Samaten myös armonvarkaat ja omanvanhurskauden palvelijat, jotka ovat ulkopuolta heidän elämästäns vähäisen parannelleet, mutta sisältä ovat raatelevaiset sudet. Ei rietas henki semmoisia vaivaa, jotka häntä sydämellä ja mielellä palvelevat, vaikka ulkonaiset jäsenet ei ole annetut saatanan haltuun. Tässä on paljon niitä, jotka ovat sen suuren juopumuksen heittäneet pois, mutta pikku piiskainen on luvallinen ja punssiglasi. Niiden jäsenet ovat vielä saatanan hallussa. He palvelevat rietasta ei ainoastans sydämellä ja mielellä, mutta myös jäsenillä. Ja Paavali sanoo: “Älkäät antako kuolevaisia jäsenitä synnin palvelukseen.”

On niitäkin, jotka ei vihti julkisesti varastaa, mutta ottavat suuren voiton vaivastans ja kalustans, koska he pääsevät saamaan. Ei niitäkään rietas vaivaa, sillä he palvelevat häntä sydämellä ja mielellä ja vielä ruumiin jäsenillä. On niitäkin, jotka ei vihti julkisesti huorata, mutta koreus on luvallinen. Ei rietas niitä vaivaa.

Sanalla sanottu: koska vihollinen saapi jonkun paikan sielusta ja ruumiista hallita, niin hän lakkaa vaivaamasta. Mutta jos omatunto herää ja Jumalan Poika tulee niin liki, että hänen sanansa rupeaa heränneitten sydämessä vaikuttamaan ja eläväksi tulemaan, silloin tulee riettaalle hätä. Silloin alkaa hän heränneitä vaivaamaan ja sydäntä raatamaan, sillä hän tietää hänellänsä vähän aikaa olevan, että täytyy paeta pois majastansa ja ruveta karkeita paikkoja vaeltamaan, kussa hän etsii lepoa eikä löydä.

Niin oli nyt asia Kananean vaimon tyttären kanssa. Tytär oli herännyt Jesuksen saarnaamisesta. Huoruuden ja varkauden synnit olit tulleet tunnon päälle. Omanvanhurskauden perkele rupeis häntä hirmuisesti vaivaamaan ja hän vieritteli omantunnon vaivassa. Tämän tyttären valittaminen ja vaikeroitseminen omantunnon vaivassa teki äitin sydämelle pahaa, ja sen tähden tuli hän huutamaan: “Herra, Davidin Poika, armahda minun päälleni! Minun tyttäreni vaivataan hirmuisesti perkeleeltä.” Kristityt saisit nyt ruveta huutamaan Jesuksen perään, että hän armahtais kaikkia niitä tyttäriä, jotka vaivataan perkeleeltä. Ja meidän toivomme on, että Jumalan Poika armahtaa heitä pian ja ajaa perkeleen ulos.

Mutta net raukat, jotka ei tunne, että perkele heitä vaivaa, sen tähden, että heidän tuntonsa ei ole herännyt. Niitten edestä pitäis kristittyin rukoileman, että perkele alkais eli pääsis kaikkia suruttomia vaivaamaan, että he rupeisit omantunnon vaivassa huutamaan ja vaikeroitsemaan, niin kuin (on) kirjoitettu, että rietas huusi ihmisen suun kautta: “Oletkos tullut meitä vaivaamaan ennen aikaa, sinä Ylimmäisen Poika?” Rukoilkaat kaikki katuvaiset ja uskovaiset, että kaikille perkeleille tulis niin suuri hätä, että he rupeisit huutamaan näitten ihmisten suun kautta, jotka tässä huoneessa istuvat kuurona ja mykkänä. Kuule Davidin Poika murheellisten, katuvaisten ja uskovaisten huokaus. Isä meidän, jne.

Me kuulimme nyt ylös luetusta evankeliumista, että Kananean vaimo huusi Vapahtajan perään, että hänen tyttärensä vaivataan hirmuisesti perkeleeltä, ja että opetuslapset rukoilit Jesusta: “Eroita häntä pois tyköäs, sillä hän huutaa meidän jälkeemme.” Seuraavaisesti siitä pitää meidän Jumalan armon kautta tällä pyhällä hetkellä perään ajatteleman ensiksi, minkä tähden tällä ajalla harvat vaivataan perkeleeltä, toiseksi, minkä tähden niin harvat tällä ajalla huutavat Jesuksen perään, kolmanneksi, minkätähden muutamat ei vihti kuulla niitä, jotka huutavat Jesuksen perään.

Että Herra sanan kanssa lainais meille oikian ymmärryksen, sitä rukoilemme, kuule meitä, laupias Herra Jumala.

Ensiksi. Minkä tähden niin harvat tällä ajalla vaivataan perkeleeltä? Me kuulemme monessa evankeliumissa, että moni Vapahtajan aikana vaivattiin perkeleeltä. Miksis perkele tällä ajalla ei vaivaa ketään? Onkos nyt kaikilta suruttomiltakin kaikki perkeleet ulos ajetut? Minä katson siksi, ettei ole vielä monelta perkeleet ulos ajetut. Ja niidenkin sydämiin, joista perkele oli kerran ulos ajettu, on seitsemän pahempaa perkelettä sisälle mennyt. Ja se tulee siitä, ettei vaikuta enää Jumalan sana heräyksen, ei umpisuruttomissa eikä pois langenneissa, sillä he ovat niin kuin Johanneksen ja Vapahtajan aikana paatuneet, ettei Jumalan sana pääse sydämeen vaikuttamaan heräystä.

Jos ihmiset ei olis niin paatuneet, kyllä sana vaikuttais vielä heräyksen. Kyllä heräyksen kautta kaikki perkeleet rupeisit huutamaan ihmisten suun kautta, jos omatunto pääsis heräämään. Kyllä tulis riettaalle hätä. Kyllä huutaisit ihmiset Jesuksen perään ja kyllä menisit taas muutamat perkeleet sikalaumaan, ja muutamat menisit vaeltamaan karkeita paikkoja. Mutta nyt ei ole rietas monelle suuttunut, sillä kaikki suruttomat, kaikki armonvarkaat, kaikki omanvanhurskauden palvelijat ja kaikki armosta pois langenneet ovat nyt sovinnossa perkeleen kanssa ja palvelevat häntä uskollisesti.

Mutta silloin, koska kuolema tulee, nousevat kaikki perkeleet luolastansa ja alkavat kuolevaisia vaivaamaan. Mutta silloin taitaa olla Jumalan Poika kaukana, ettei silmä näe eikä korva kuule häntä, koska paras armon aika on sivuitse mennyt, ja ei ole sokiat raukat huutaneet, koska Jesus Nazarenus sivuitse meni.

Minä olen paljon ajatellut ja tutkinut, minkä tähden niin harvat tällä ajalla vaivataan perkeleeltä ja minkä tähden niin harvat huutavat Jesuksen perään. Mutta en ole löytänyt muuta syytä kuin että Jumalan Henki on väsynyt nuhtelemasta mailmaa kristittyin kautta, ja suruttomat ovat paatuneet Jumalan sanan kuulemisesta, niin kuin juudalaiset paaduit Johanneksen ja Vapahtajan tuomitsemisesta. Ei laki vaikuttanut heräyksen, ei evankeliumi vaikuttanut uskon, ei Johanneksen kovat uhkaukset vaikuttaneet pelvon, ja jos ne olisit uskoneet, mitä heille sanottiin, että loppu tulee, hävitys tulee, niin he olisit tyhjä pelvon tähden tehneet parannusta.

Mutta ei he uskoneet yhtään sanaa Johanneksen ja Vapahtajan saarnasta, koska he ennustit loppua koko valtakunnalle. Mutta yhtä hyvin oli niillä niin vahva usko Jumalan päälle, että Jumala ei paiskaa heitä helvettiin. Että Messias tulee heitä auttamaan. Miksei tullut Messias paatuneita auttamaan? Ja niin se on vielä nytkin. Suruttomilla on usko niin kuin pahta, että het tulevat autuaaksi, ja kristityt menevät helvettiin. Suruttomat panevat nyt kristityille synnit tunnon päälle, jotka ovat heitä paaduttaneet. Ottavatkos nyt kristityt sen synnin päällensä, että het ovat suruttomia paaduttaneet? Minä luulen, että kristityt saavat ottaa sen synnin päällensä, että ovat ylön vähän paaduttaneet suruttomia, sillä nyt makaavat kaikki perkeleet rauhassa suruttomain sydämessä. Ei nyt kuulu enää kukaan valittavan, että perkele häntä vaivaa.

Heräyksen alussa olit kristityt kiivaat haukkumaan ja tuomitsemaan suruttomia. Silloin tulit kaikki perkeleet rauhattomaksi ja rupeisit muutampia hirmuisesti vaivaamaan. Mutta nyt ei perkele enää vaivaa ketään. Ja mistäs se tulee? Jo, siitä se tulee, että kaikki perkeleet saavat nyt olla rauhassa.

Se on nähty jo Vapahtajan aikana, että perkeleet rupeisit muutampia ihmisiä vaivaamaan, ja ne, jotka näin vaivattiin perkeleeltä, ne rupeisit huutamaan Vapahtajan perään, ja ne tulit pelastetuksi perkeleen vallan alta, ja net tulit kristityksi. Esimerkiksi Maria Magdaleena, jonka sydämestä Jesus oli seitsemän perkelettä ulos ajanut, ja Kananean vaimon tytär, jota perkele rupeis hirmuisesti vaivaamaan, koska omatunto heräis Jumalan sanan kautta, jonka hän kuuli Kristuksen suun kautta. Se sama tytär tuli myös pelastetuksi perkeleen vallan alta. Ja niin pitäis nyt tapahtuman kaikille, jotka tahtovat pelastetuksi tulla. Heidän pitäis heräämän Jumalan sanan kautta, joka saarnataan kristityiltä, joilla Jumalan Henki on. Sitte alkais perkele heitä vaivaamaan, ja heidän täytyis ruveta omantunnon vaivassa huutamaan: “Jesu, Davidin Poika, armahda meidän päällemme!” Mutta ei kuulu nyt vaivattuin huutaminen.

Toiseksi. Minkä tähden tällä ajalla niin harvat huutavat Jesuksen perään? Se tulee siitä, ettei ihmiset herää enää. Ja kuinkapa ne heräävät, koska paatumus on tullut. Jos ne heräisit, kyllä perkele alkais heitä vaivaamaan. Kyllä tulis huuto Jesuksen perään. Kyllä tulisit perkeleen vallan alta pian pelastetuksi. Kyllä pääsisit iloon. Kyllä loppuis heiltä kuollut usko, ja elävä usko tulis siihen. Mutta kuin ihmiset ei herää, ei perkele suruttomia vaivaa, eikä niinmuodoin ole heillä hätä, minkä tähden heidän pitäis huutaman Jesuksen perään, eikä niin muodoin tule pelastetuksi perkeleen vallan alta. Tämä on totinen sana.

Kolmanneksi. Mutta minkä tähden muutamat ei kärsi kuulla, että joku ihminen huutaa Jesuksen perään? Se tulee siitä, että heillä on itsellä vielä perkele sydämessä. Tuo huutaminen tekee heille pahaa sen tähden, että perkele ei kärsi semmoista huutamista kuulla. Koska yksi sika parkuu kuoleman hädässä, niin toiset kanssa parkuvat. Koska yksi ihminen huutaa omantunnon vaivassa, niin toiset myös huutavat, jotka samassa hädässä ovat. Mutta koska yksi ihminen huutaa Jesuksen perään, niin suuttuvat kaikki perkeleet, sillä he tietävät heillänsä vähän aikaa olevan. Koska sokia raukka huusi: “Jesu, Davidin Poika, armahda minun päälleni”, silloin kaikki sokiat perkeleet suutuit sille huutajalle ja toruit häntä vaikenemaan.

Samaten myös opetuslapset, koska tuo vaimo rupeis huutamaan “Herra, Davidin Poika”, suutuit kaikki perkeleet, jotka vielä olit opetuslasten sydämessä, ja ne perkeleet panit nämät sanat opetuslasten suuhun: “Eroita häntä pois tyköäs, sillä hän huutaa meidän jälkeemme!” Muutamat raamatunselittäjät sanovat, että se oli esirukous, että opetuslapset rukoilit Jesusta, että hän auttais tuota vaimoa. Mutta sen sieluntilaisuuden jälkeen, jossa opetuslapset silloin olit, se sana “eroita häntä pois tyköäs” ei ole esirukous, mutta lykkääminen. Heidän tarkoituksensa oli, että Jesus käskis hänen mennä pois huutamasta. Sillä fariseuksen hapatus sopii kyllä kuolleen uskon kanssa. Eikä ollut silloin vielä muuta uskoa opetuslapsilla kuin juuri selvä kuollut usko. Ja me olemma nähneet, että kaikki, joilla on kuollut usko, pahenevat niin kuin fariseukset pahenit lasten huutamisen tähden temppelissä.

Ja nyt kuulevat kaikki suruttomat, kaikki paatuneet, kaikki armonvarkaat ja kaikki pois langenneet, he kuulevat, että Kananean vaimon tytär oli herännyt, että huoruuden ja varkauden ja tottelemattomuuden synnit olit tulleet tunnon päälle, ja sen heräyksen tähden rupeis perkele häntä vaivaamaan. Mutta se tytär tuli myös pelastetuksi perkeleen vallan alta Jesuksen voiman kautta ja hänen äitinsä esirukouksen kautta. Niin rukoilkaat nyt kaikki suruttomat, että Jumalan Poika herättäis teidän tuntonne, että teille tulis hätä Jesuksen perään, koska perkele alkaa teitä vaivaamaan, että te häätyisitte huutamaan: “Jesu, Davidin Poika, armahda meidän päällemme!” Niin hän ajais ulos perkeleitä teidän sydämistänne, ja te tulisitta pelastetuksi perkeleen vallan alta. Sitte saattaisitta tulla Lutheruksen uskoon. Aamen.