Puhtaat Saarnat 1, numero 39.

3. SUNNUNTAINA PAASTOSSA 1849.

Ensimmäisessä Samuelin kirjassa 17. luvussa on ylös kirjoitettu, että David löi filistealaisen, sen suuren julman miehen, Goljatin, joka oli väkevä ja haarniskoitu. Ja Israelin vaimot veisaisit kiitos- ja ilovirttä sanoen: ”Saul löi tuhannen, mutta Davidi löi kymmenen tuhatta.”

Siitä paikasta me nyt kuulemma, että David, vaikka oli pikkuinen ja viholliselta ylönkatsottu mies, voitti sen suuren vihollisen, sillä Davidi sanoi Goljatille: “Sinä tulet minun tyköni miekalla, keihäällä ja kilvellä, vaan minä tulen sinun tykös Herran Sebaothin, Israelin sotaväen Jumalan nimeen, jonka sinä pilkannut olet. Tänäpänä antaa Herra sinun minun käsiini, että minä lyön sinun ja otan sinun pääs sinulta pois ja annan filistealaisten sotaväen ruumiin tänäpänä taivaan linnuille ja kedon pedoille. Ja koko tämän seurakunnan pitää ymmärtämän, ettei Herra auta miekan ja keihään kautta, sillä sota on Herran.”

Tässä kuulevat myös kaikki Goljatin uskonveljet, jotka tulevat Israelin Jumalan sotaväkeä pilkkaamaan, luottain niin (kuin) Goljath miekkansa ja keihäänsä päälle, ettei Herra auta semmoisia miehiä, jotka tulevat pilkkaamaan elävän Jumalan sotaväkeä, vaikka kuinka he olisit varustetut puukoilla ja haloilla ja haarniskoidut, se on, rintaraudoilla varustetut.

David uskalsi haukkua ympärileikkaamatointa filistealaisten sotamiestä, ja tämä uhkaus ja haukkuminen tapahtui kuitenkin uskalluksella Jumalaan. Ja kovan lakisaarnan kanssa alkoi myös Johannes Kastaja valmistamaan Herralle Jesukselle tien ihmisten sydämiin. Niin myös Vapahtaja itse haukkui juudalaisia huoruuden sukukunnaksi ja kyykäärmeen sikiäksi. Mutta ne, jotka ovat laiskat koirat, ei he voi haukkua. Ja mitäs isäntä tekee semmoisella koiralla, joka ei hauku koskaan? Minä luulen, että mykät koirat hirtetään.

Ne harvat sielut, jotka ovat huomainneet, että talo ei tule ilman koiratta aikaan, rukoilkaan sitä suurta, sitä korkiata ja rikasta talon Isäntää, että Hän, joka ruokkii sekä koiria että varkaita, koska he tulevat kerjäämään yhden ruokapalaisen häneltä, auttais minua vaivaista ja armonvarkailta vihattua koiraa, että minä olisin, niin kuin uskollinen talon koira, virkku haukkumaan varkaille, ettei he minun laiskuuteni kautta pääsis varastamaan armon tavaroita sen taivaallisen Isännän puodista, jonka varkauden kautta net sokiat raukat joutuisit kärsimään ijankaikkisen häpiän ja rangaistuksen mustan raution rautaviljoissa.

Mutta myös, jos mahdollinen olis, että minä kelpaisin lammaskoiraksi, koska ylpiät lampaat rupeavat ylön hopusta juoksemaan, hajaantumaan ja laidunta polkemaan ja laihempia puskemaan, että minä saattaisin niitä paimentaa ja koossa pitää siihen asti kuin Ylimmäinen Paimen rupee niitä korjaamaan lammasläättiin, koska aurinko laskee ja ovi kiinni pannaan. Silloin jäävät keiturit ja pukit ulkoiselle puolelle määkymään. Mutta se suuri Israelin Paimen, joka kokoo karitsat syliinsä ja ruokkii heikkoja rieskalla ja sitoo haavoitetuita ja kantaa eksyneitä olallaan laumansa tykö, virvoittakoon vapisevaisia, nostakoon alaspainetuita, kantakoon väsyneitä, ruokkikoon isoovaisia, tuetkoon horjuvaisia, ja sitokoon vertavuotavaisten haavat, ja varjelkoon kaikkia heikkomielisiä suden hampaista. Kuule kaikkien murheellisten ja katuvaisten rukous. Isä meidän, jne.

Vapahtaja sanoo tämän päivän pyhässä evankeliumissa: “Koska väkevä haarniskoitu varjelee kotonsa, niin hänen omansa pysyvät rauhassa. Mutta koska häntä väkevämpi tulee, niin hän ottaa hänen sota-aseensa pois, joihin hän turvais, ja jakaa hänen saaliinsa.“ Seuraavaisesti siitä pitää meidän tällä hetkellä perään ajatteleman ja tutkisteleman, kuinka se väkevä haarniskoitu varjelee kotonsa ja kuinka se väkevämpi voittaa hänen ja jakaa hänen saalistansa.

Ensimmäinen tutkistelemus osottaa, kuinka se väkevä haarniskoitu varjelee kotonsa.

Toinen tutkistelemus osottaa, kuinka se väkevämpi ottaa hänen sota-aseensa pois ja jakaa hänen saalistansa.

Antakoon Jumala armonsa ja siunauksensa tähän suureen hengelliseen sotaan, joka nyt on aljettu sen väkevän haarniskoitun ja sen väkevämmän sotasankarin välillä, että se väkevä haarniskoitu jo tänä päivänä sais ison haavan ja että se väkevämpi pian voittais häntä ja jakais hänen saalistansa.

Ensimmäinen tutkistelemus osottaa, kuinka se väkevä haarniskoitu varjelee kotonsa ja kuinka hänen omansa pysyvät rauhassa niin kauvan kuin he saavat olla rauhassa eli siihen asti, kuin se väkevämpi tulee. Mutta meidän täytyy ensinnä selittää niille, jotka ovat sen väkevän haarniskoitun palveluksessa, että tämä väkevä haarniskoitu, josta Vapahtaja puhuu, ei ole muu kuin mailman ruhtinas, eli se vanha lohikäärme, joka nyt on pääsnyt irti mailmassa, ja on astunut alas maan päälle, pitäin suurta vihaa tietäen hänellänsä vähän aikaa olevan. Hän on nyt saanut niin suuren vallan mailmassa, että hänen alamaisensa tappavat toinen toisensa niin kuin Raamatussa on ennustettu. Ja jos ei tule joku muutos mailmassa, niin se pian hajoo, ja mailman loppu tulee.

Ja ne sota-aseet, joiden päälle mailman ruhtinas luottaa, on ensiksi hengellinen pimeys, kristillisyyden puutos kaikissa säädyissä, ja toiseksi se luonnollinen ylpeys eli lihallinen vapaus, jota kaikki perkeleen alamaiset tahtovat itsellensä. Ja tämä luonnollinen ylpeys tekee niin paljon, ettei ihmiset enää ole esivallalle alamaiset, vaan itse kukin tahtoo herrana olla ja oman lakinsa jälkeen elää. Ja koska esivalta tahtoo heidän itsevaltaisuutensa estää, tekevät he kapinata esivaltaa kohtaan, niin että herrat käyvät kuninkaan päälle, talonpojat herrain päälle, palvelijat isännän päälle, ja lapset vanhempain päälle. Ja koska net ei saa elää heidän pahan tahtonsa jälkeen, panee vihollinen heitä tappamaan toinen toisensa, niin että herrat tappavat kuninkaita ja keisaria, talonpojat tappavat herroja, palvelijat tappavat talonpoikia, ja lapset tappavat vanhempiansa, ja joka väkevämpi on, se tappaa heikompia. Ja sillä tavalla saapi se väkevä haarniskoitu, joka alusta oli miestappaja, hän pääsee makkaroita tekemään ja nuoleskelemaan ihmisen verta.

Niin tekee hän niissä valtakunnissa, kussa kaikki kristillisyys on pois juuritettu, eli kussa kristillisyys on muuttunut taikaukseksi eli ulkokullaisuudeksi ja taikaukseksi. Niissä paikoissa taas, kussa joku kristillisyyden kipinä on syttynyt, yllyttää mailman ruhtinas palvelijoitansa vihaamaan kristityitä. Hän yllyttää palvelijoitansa kantamaan kristittyin päälle, että he ovat yksi kirottu joukko, joka ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa. Mailman ruhtinas yllyttää palvelijoitansa puukolla slahtaamaan kristityitä, haloilla pieksämään, nyrkillä eli sauvalla lyömään, että hän silläkään tavalla pääsisi makkaroita tekemään ja imaisemaan kristittyin verta, sillä me tiedämme, että kristittyin veri on erinomaisen makea koirankuonolaisen suussa ja kristittyin liha on hänelle makea syödä.

Niin tekee se väkevä haarniskoitu mailman ruhtinas, joka nyt on saanut koko mailman allensa. Ja ne sota-aseet, joitten päälle hän täällä luottaa, ovat koreus ja prameus, juopumus ja huoruus, paloviina ja viinakauppa. Koska nimittäin mailman lapset eivät saa omantunnon rauhaa kristityiltä, jotka manaavat oikeaan katumukseen ja parannukseen ennenkuin kuolema ja tuomio tulee, silloin nostaa vihollinen semmoisen vihan palvelijainsa sydämissä, että he rupeavat kiroamaan ja pilkkaamaan kristityitä. Ja kun he pilkkaamisella, kiroamisella ja hengellisellä vihalla eivät voita mitään, niin rupeavat he siitä harmista juomaan paloviinaa, että he silläkään tavalla saattaisit kuolettaa omantunnon kalvamisen. Mutta jota enemmän he juovat ja vihastuvat, sen syvempään helvettiin he vajoavat.

Se väkevä haarniskoitu on valitettavasti varjellut kotonsa tähän päivään asti ja hänen omansa ovat pysyneet rauhassa, nimittäin juopumuksessa, kirouksessa ja tappelussa, koreudessa, haureudessa ja hekumassa. Erinomattain pysyvät hänen omansa rauhassa, koska heillä on ollut se usko tähän asti, että ulkonainen siveys ja ulkokullaisuus eli kuollut usko pelastavat heitä helvetin kadotuksesta, vaikka he elävät niin kuin luontokappaleet ja kuolevat niin kuin luontokappaleet. Kyllä sillä tavalla pysyvät riettaan omat rauhassa, koska he saavat olla niin rauhassa, ettei yksikään vaivaa heitä parannuksen huudolla, eikä yksikään tee heille omantunnon rauhattomuutta, että he rupeaisivat tuntemaan, missä huonossa ja viheliäisessä tilassa he ovat.

Kyllä vissimmästi riettaan omat ovat rauhassa, koska he makaavat siveyden peiton alla ja luulevat, että he ovat siveästi eläneet, koska he juovat, kiroavat ja tappelevat, huorin tekevät ja viinakauppaa pitävät, ja vääryydellä voittavat, ja vielä sittenkin käyvät ripillä niin kuin mitkä murheelliset ja katuvaiset syntiset. He käyvät siellä varastamassa armoa, että he saattaisivat oikein rohkeasti pilkata sitä kaikkein pyhintä. Sillä koska rietas on uskottanut heitä, että se ulkonainen jumalanpalvelus ja ripilläkäyminen ovat jo itsestänsä ansaitsevaiset, vaikka heidän kotoelämänsä olis kuinka ryöttä ja kelvoton, kyllä vissimmästi vihollinen sillä ulkokullaisuudella nukuttaa heidän omantuntonsa ja viepi heitä juuri kauniisti helvettiin. Rietas on vielä sen kuolleen uskon kautta kääntänyt heidän silmänsä nurin, niin että he lukevat kaikki hengelliset kirjat nurin, ja sillä tavalla pettävät itsensä.

Nämät ovat siis ne parhaat sota-aseet, joihin se väkevä haarniskoitu tällä ajalla luottaa, nimittäin luonnollinen siveys ja kuollut usko. Ja nämät ovat vielä niin sekoitetut luonnollisen ihmisen pääkallossa, että mitä siveydestä puuttuu se paikataan armolla, jota suruttomat ja katumattomat omistavat itsellensä ilman vähintäkään katumuksen ja parannuksen merkkiä.

Toinen tutkistelemus: mutta koska väkevämpi tulee, niin hän ottaa ne sota-aseet pois, joihin se väkevä haarniskoitu turvais. Tähän asti ovat kyllä hänen omansa pysyneet rauhassa niin kauan kuin hänellä olit ne sota-aseet, joihin hän turvais, nimittäin net sota-aseet, joista me äsken puhuimma, se on, luonnollinen siveys ja kuollut usko. Mutta nyt tulee se väkevämpi ryöstämään nämät sota-aseet pois. Vaikka mailman ruhtinas on niin haarniskoitu kuin se suuri Goljat, jolla oli vaskesta paita, vaskesta kilpi, vaskesta lakki, vaskesta sukat, yhtä hyvin oli yksi paikka ruumiista auki, ja siihen paikkaan, nimittäin pääkalloon, mittais Davidi, ja osais kanssa juuri somalle paikalle.

Mutta kenenkä voimalla rupeis Davidi sotimaan sen hirmuisen Goljatin kanssa? Ei suinkaan hän voittanut Goljatia omalla voimalla. Mutta hän tuli Israelin Jumalan voimalla, sen väkevämmän sankarin, joka heikkoja väkeväksi tekee. Vaikka nimittäin se väkevämpi, josta tämän päivän evankeliumissa puhutaan, on itse Vapahtaja, joka viattomalla piinallansa ja kuolemallansa on maahan kaatanut sitä haarniskoitua mailman ruhtinasta, ja jakanut hänen saalistansa, on hän kuitenkin heikkoin välikappalten kautta sekä ennen että jälkeen sotinut mailman joukkoa vastaan, joka on tahtonut hävittää ja tyhjäksi tehdä hänen verensä voiman. Mutta Jumala on heikoissa väkevä, ja heikot tulevat hänen kauttansa väkeväksi. Minä tiedän, että se väkevä haarniskoitu mailman ruhtinas ja helvetin musta rautio on takonut palvelijoillensa rautarintoja, ettei se hengellinen miekka pysty varsin heihin, vaikka panis sen juuri rintaa kohti.

Mutta Davidi, vaikka hän on ylönkatsottava mies, on ennen jo harjaintunut kiviä vatkaamaan pilkkaan. Jos hän nyt tulee uskalluksella Jumalaan, voipi hän vielä osata Goljathin pääkalloon, joka ei ole vaskella eikä raudalla varustettu, sillä ehkä hänellä on vihollisen rautalakki päässä, ei otsa ole sillä peitetty. Minä luulen, että Davidi, vaikka on pikkuinen mies Goljatin suhteen, minä luulen, että hänen pitää voittaman sen suuren ja hirmuisen vihollisen, joka on jo monta päivää pilkannut elävän Jumalan seurakuntaa, vaikka vihollinen nyt ensinnä pilkkaa sen ylönkatsotun miehen, joka tulee ainoastans Moseksen sauvalla. Vihollinen uhkaa ensinnä ja sanoo: “Tulepas tänne, minun pitää antaman sinun lihasti taivaan linnuille ruaksi.” Kuitenkin putoo Goljath maahan, koska David heittää yhden kiven Goljathin pääkalloon.

Se pääkallon paikka on auki juuri otsan kautta. Se on yksi paikka, jota armonvarkaat ja luonnosta siveät ihmiset ei ole saattaneet vihollisen rautalakilla niin hyvin peittää. Luonnollinen järki on kyllä olevanansa vahva, mutta ei se ole niin vahva, että se kestää ylön kauvan, jos joku osais sitä kohti viskata muutampia kivikappaleita kahdesta Moseksen kivitaulusta. Mutta sydän on muutamilla niin haarniskoitu ja niin rintaraudalla varustettu, että siihen ei pysty Jumalan kaksiteräinen miekka. Mutta kuoleman miekka se pystyy ja se tekee kuoleman haavat.

Kuitenkin on se meidän toivomme ja uskalluksemme Jumalaan, että Davidi, se mailmalta ylönkatsottu mies, pitää Jumalan armon kautta tekemän reijän sen ison ja haarniskoitun miehen pääkalloon, ja Israelin sotajoukko pitää voittaman ja Sionin tyttäret pitää veisaaman voiton virttä Sionin vuorella ja sanoman: ”Saul on lyönyt tuhannen, mutta David löi kymmenentuhatta.” Aamen.