Puhtaat Saarnat 1, numero 41.

4. SUNNUNTAINA PAASTOSSA 1855.

Koska he olivat ravitut, sanoi Jesus opetuslapsillensa: ”Kootkaat murut kuin jäivät, ettei mitään hukkuisi. Joh. 6: 12.

Tämän päivän evankeliumissa löytyvät nämät sanat kirjoitettuna. Ensi katsannossa emme saa niistä sanoista muuta käsitystä, kuin ainoastaan yhden esimerkin, kuinka yhden uskollisen talonhaltijan pitää katsoman perään, ettei mitään Jumalan siunauksesta menisi hukkaan. Sitä haukutaan visuksi ja ahneeksi, joka niitä jääneitä ruopoja kokoo suuhunsa eli johonkin astiaan. Mutta ei taida yksikään näinä aikoina tohtia sanoa, että Jesus oli visu ja ahne, koska Hän käski opetuslastensa koota niitä jääneitä muruja. Mutta oli siinä jotakin muuta alla, jota kaikkein talon emäntäin ja talon piikain pitäisi panna tuntonsa päälle. Koska nimittäin piiat rikkaan miehen talossa kaatavat vellinloppuja maahan ja lakaisevat leipäruopoja rikkaläjään ajatellen, että rikkaan miehen talossa riittää ruoka; saavat semmoiset piiat viimein syödä olkia, koska oma nokka tulee eteen. Ja se taitaa olla heille muistutukseksi, kuinka he ennen ovat haaskanneet Jumalan viljaa ja vielä maahankin kaataneet, koska he rikkaan miehen talossa palvelivat.

Nyt on Jesus näillä sanoilla “kootkaat muruja” tahtonut opettaa rikkaan miehen piikoja, että heidän pitää katsoman perään, ettei mitään Jumalan viljasta tulisi haaskatuksi. Sillä semmoisille piioille on usein tullut semmoinen ruuan vaanuus, että heidän on täytynyt syödä olkia ja petäjää ennen kuin he kuolevat. Jos nimittäin isäntä on soimannut heitä sen kaltaisesta ruuan haaskaamisesta, ovat he tavallisesti vastanneet: “Kyllä rikkaan miehen talossa riittää. Emme ole velkapäät nuolemaan kaaroja.“

Mutta onkos sitte Vapahtaja visu, koska Hän käskee opetuslasten koota muruja? Emme tiedä, onko Hän juuri visukaan. Mutta ei Hän suo, että mitään Jumalan viljasta menisi hukkaan, olkoon se sitten maallista tai hengellistä viljaa. Koska nimittäin opetuslapset rupesivat kerran epäilemään, kuinka he tulevat aikaan, koska ei ollut leipä valmistettu toiseksi päiväksi, ja heidän ajatuksensa rupesivat elatuksen murheen tähden pyörimään sinne ja tänne, muistuttaa Jesus heille, kuinka monta leipäkoria sinäkin päivänä oli koottu, koska viisi tuhatta miestä oli ravituksi tullut viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Se oli yksi tarkoitus, minkätähden Jesus käski koota muruja, että heidän piti muistaman, kuinka vähällä ruualla Jesus saattaa ruokkia paljon väkeä, koska sitä ruuan ainetta ei haaskata.

Me muistamme vielä sitä aikaa, koska ruuan ainetta oli vaanasti meidän maassamme ja kansa oli tullut kaukaa kuulemaan Jesusta, eikä ollut niestaa laukussa, mutta nälkä ja jano vanhurskauden perään; kuinka silloin nälkävieraat ruokittiin aivan vähällä ruuan aineella. Mutta se aika taitaa vielä tulla, että opetuslapset saavat koota muruja siitä entisestä kristillisyydestä, koska kansa on ravituksi tullut. Se on ilman epäilemättä Vapahtajan tahto, että kansa, joka on tullut ilman niestatta kuulemaan Häntä, pitää ravituksi tuleman, etteivät he ruuan vaanuuden tähden nääntyisi tien päälle. Mutta se kuuluu myös olevan Hänen käskynsä opetuslapsille, että koota muruja, sitten kun kansa on ravituksi tullut, ettei mitään menisi hukkaan. Sillä ei kansalla ole sitä ymmärrystä, että he rupeaisivat muruja kokoomaan ja säästämään siksi, kun toiste tulisi hengellistä nälkää. Koska kansa on kyllääntynyt, menee hän pois ilman siunaamatta ja ilman kiittämättä ja jättää muruja syömäpaikalle.

Sen tähden annetaan käsky opetuslapsille, että heidän pitää kokooman muruja siitä ruuasta, kuin niille liiaksi on, jotka syövät, ettei mitään hukkuisi. Sillä kuka tiesi, että se aika vielä tulee, että rikkaan miehen piiat, jotka ovat joskus ennen kantaneet leipäruopoja rikka läjän päälle, saavat syödä olkia ja petäjätä, koska oma nokka tulee eteen. Ja silloin heidän pitää muistaman, että he ovat ennen haaskasti pitäneet Jumalan viljaa.

Kootkaat nyt, opetuslapset, muruja tulevaisen ajan varaksi, ettei mitään hukkuisi. Sillä se aika taitaa pian tulla, että Ylkä otetaan pois, ja silloin joutuu hääväki paastoamaan. Kootkaat muruja, jotka liiaksi ovat niiltä, jotka aterioitsevat, sillä se aika taitaa pian tulla, että oma nokka tulee eteen, koska rikkaan miehen piiat saavat syödä olkia ja petäjätä. Silloin pitää teidän muistaman, että te olette ennen, koska teillä oli viljaa, kaataneet vellinloppuja maahan, ja kantaneet leipäruopoja rikkaläjän päälle.

Kootkaat muruja, te Jesuksen opetuslapset, että joku armonpenikka saisi syödä niitä muruja, jotka putoovat Herran pöydältä. Kootkaat muruja, että kun kovat ajat tulevat ja suuri ruuan vaanuus maan päälle tulee, olisi leipäkorissa murujakaan entisestä viljasta. Kootkaat muruja, että joku armonpenikka tulis niillä ravituksi, koska kovat ajat tulevat.

Jesus menee taas vuorelle yksinänsä paeten sitä surutointa kansaa, joka tahtoo väkisin tehdä Häntä maalliseksi kuninkaaksi. Ja te Jesuksen opetuslapset joudutte yöllä pimeyden aikana soutamaan poikki merta, kussa vielä kova ilma nousee ja Jesus on kaukana. Rukoilkaat, te harvat sielut, että Jesus pian tulisi teille kumppaniksi, että te kostuisitte terveinä poikki meren ijankaikkisuuden ihanalle rannalle. Kuule sinä suuren väen ruokkija ja taivaallinen hengen ylöspitäjä, murheellisten, katuvaisten ja epäileväisten huokaus. Isä meidän, jne.

Evankeliumi Joh. 6: 1-15.

Meidän ylösluetussa pyhässä evankeliumissa on kirjoitettu, että Jesus on siihen aikaan ruokkinut lähes viisituhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Ja kun tämä väen paljous oli näin vähällä ravituksi tullut, käskee Jesus opetuslastensa koota muruja. Ja surutoin kansa tahtoi väkisin tehdä Hänen kuninkaaksi. Meidän pitää nyt Jumalan armon kautta koota muruja siitä ensimmäisestä kristillisyydestä, koska me katselemme:

Ensimmäiseksi Kummoinen se ensimmäinen kristillisyys on ollut?

Toiseksi Kummoinen se nyt on?

Antakoon Jumala niille tarkat silmät, jotka kokoovat muruja, ettei mitään hukkuisi siitä Jumalan viljasta, josta kansa on ravituksi tullut.

Ensimmäinen tutkistelemus: Kummoinen se ensimmäinen kristillisyys on ollut? Vähästä aineesta on ensinnä kristillisyys alkunsa saanut. Koska se Kristuksen tähti ensinnä ilmestyi taivaan reunalla, oli koko maailma surkeassa sokeudessa ja pimeydessä. Ja ainoastansa muutamille paimenille Betlehemissä ympärivalaisi se taivaallinen kirkkaus, ja tietäjät idästä, jotka näkivät sen kointähden, vaelsivat pitkän matkan päästä sen tähden johdatuksella ja tulivat Betlehemiin ja löysivät siellä maailman Vapahtajan makaavan heinäin ja olkien päällä. Niillä tietäjillä oli siis vahva usko, koska he uskoivat vasten kaikkia maailman koettelemuksia, että niin vähästä aineesta piti semmoinen suuri asia tulla.

Ei ihmisen järki voi käsittää, kuinka yksi köyhä lapsi, joka makasi seimessä heinäin ja olkien päällä, piti oleman maailman Vapahtaja. Mutta koska Jumala on saattanut tyhjästä luoda koko maailman, vissimmästi Hän on saattanut vähästä aineesta tehdä suuret asiat. Mutta perkele ja maailma on jo varsin kristillisyyden alusta tahtonut tehdä tyhjäksi Jumalan aikomuksia. Maailman ruhtinas on tahtonut varsin pieneydestä hävittää Kristusta.

Minkä kaltainen on silloin ollut maailman kristillisyys, koska kristillisyyden alku ilmestyi maailmaan? Kristillisyys on silloin ollut huonolla rajalla. Papit juomarit, kansa oli yksi osa juomareita, yksi osa viinaporvareita, yksi osa varkaita, yksi osa huoria. Viinapäissä mentiin Herran ehtoolliselle, juotiin Herran kalkista ja perkeleen kalkista yhtenä päivänä. Ja koska heräys tapahtui, tultiin monesta paikasta kurkistelemaan ja ihmeitä näkemään, ja arvelivat keskenänsä: “Mitäs luulet tämän olevan?” Mutta niin kuin kärpänen lenneskelee kynttilän ympäri ja viimein lentää juuri kynttilän liekkiin, niin myös surutoin väki kokoontui, koska äkisti humaus tapahtui.

Ja opetuslapset, eli ne harvat sielut, jotka ensinnä olivat seuranneet Kristusta, saivat Pyhän Hengen lahjan, rupesivat puhumaan uusilla kielillä. Silloin tyhmistyi se surutoin kansa. Ja muutamat pilkkasivat opetuslapsia, mutta muutamat saivat pistoksen sydämeen ja rupesivat kysymään: “Te miehet ja veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Siihen aikaan olivat Pietari ja Johannes voimalliset saarnaamaan evankeliumia ja niiden joukossa, jotka uskoivat, oli yksi sydän ja yksi sielu.

Kyllä tosin Pietari ensinnä saarnasi kovan lain, koska hän soimasi juudalaisia Vapahtajan murhaajiksi. Mutta he olivat sen soimauksen hyvin ansainneet. Ja me luulemme ja uskomme ja tiedämme ja olemme myös koetelleet, että kristillisyyden alku on ollut oikea, vaikka jälestä ilmestyi riita opetuslasten välille erinomattain lain pitämisestä, jossa riidassa Pietari kanssa oli kiivas. Vaikka hän viimein rupesi kahteenlaihin elämään, kuitenkin oli hänellä tarkka itsensätunteminen, koska hän kehoittaa kristityitä valvomiseen, ja tunsi myös, ettei ole helppo tulla autuaaksi, koska hän kirjoittaa kristityille: “Jos hurskas tuskalla tulee autuaaksi, missä sitten jumalatoin ja syntinen näkyy.” On hän myös tuntenut, mitä rietas vaikuttaa ihmisessä, koska hän kirjoittaa kristityille, että vihollinen käypi ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien ketä hän saisi niellä.

Kaikkia näitä kiusauksia on Pietari tuntenut. Ja Pietari kantaa sen tähden taivaan valtakunnan avaimia, että hänellä on itsensä tunteminen, ja tuntee myös parhaiten muitten sydämet. Vaikka Paavali häätyi kerran nuhtelemaan Pietaria siitä kahdenkertaisesta elämän laadusta, koska hän rupesi ontumaan molemmin puolin ja vaatimaan, että Moseksen laki pitää kaikin puolin täytettämän.

Emme me voi uskoa, että Pietari tämän kautta tahtoi kristittyin päämieheksi tulla, ehkä hän ensi heräyksessä, koska Pyhä Henki vuodatettiin, oli kristittyin päämies ja sananpitäjä, niin kuin myös Johannes hänen rinnallansa oli seurakunnan pylväs. Jos Pietarilla olivat taivaan valtakunnan avaimet, niin oli taas Johannes Vapahtajan rakkain opetuslapsi. Jos Pietari oli se pahta, jonka päälle Vapahtaja rakensi seurakuntansa, niin makasi Johannes Jesuksen rinnalla ehtoollisessa. Jos Pietari on saarnannut voimallisesti helluntaipäivänä suruttomalle väelle, niin on Johannes saarnannut rakkaudesta.

Ja ei ole muille kristityille tullut arvelusta heidän kristillisyydestänsä, koska he molemmat olivat kristittyin johdattajat autuuteen. Mutta korinttilaisille tuli tinka, kuka niistä apostoleista olisi paras opettaja, koska yksi sanoi: “Minä olen Paavalin”; toinen sanoi: “Minä olen Kefaksen”; kolmas sanoi: “Minä olen Apollon”; ja neljäs sanoi: “Minä olen Kristuksen opetuslapsi.” Tämän kaltaisesta riidasta, joka oli juuri joutava, nuhteli Paavali korinttilaisia kovin.

Tämmöinen on ollut se ensimmäinen kristillisyys. Ja me tiedämme, että oikea on ollut kristillisyyden alku. Vähästä on tämä suuri asia lähtenyt matkaan. Aivan vähällä on suuri väen paljous ravituksi tullut. Ja nyt on tullut käsky opetuslapsille, että heidän pitää muruja kokooman, ettei mitään menisi hukkaan. Sillä me tiedämme vakaisesti, että semmoiset talon piiat, jotka kantavat muruja rikka läjän päälle, saavat viimein syödä olkia ja petäjätä, koska oma nokka tulee eteen.

Kootkaat muruja, ettei mitään hukkuisi! Kootkaat muruja ensimmäisestä kristillisyydestä ja muistakaat, kuinka silloin on ollut kansalla nälkä ja jano vanhurskauden perään. Silloin kansa on tullut ilman evästä ja ilman niestatta, ja on kuitenkin aivan vähällä tullut ravituksi. Ei ole silloin tosin ollut rasvaa ja ydintä ja maitoa ja hunajata, mutta kova leipä ja on sitäkin vaanasta ollut. Ja on kuitenkin kansa ravituksi tullut. Mutta kun kansa on ravituksi tullut, niin se nousee ylös ilman kiittämättä, ilman siunaamatta, ja jättää muruja syömäpaikalle. Ei kansalla ole sitä ymmärrystä, että hän rupeaa muruja kokoamaan siitä ruoasta, kuin liiaksi on jäänyt.

Mutta opetuslapset saavat Jesukselta käskyn, että heidän pitää kokooman muruja, ettei mitään hukkuisi. Jos opetuslapset eivät kokoa muruja, ei suinkaan kansa niitä muruja rupea kokoamaan. Sillä väki, joka syönyt on, nousee tavallisesti ylös ilman kiittämättä, ilman siunaamatta ja jättää muruja syömäpaikalle ajatellen, että kyllä talon piiat saavat niitä muruja koota. Näettekös nyt talon emännät ja talon piiat, minkä tähden Jesus on käskenyt opetuslasten koota muruja ettei mitään hukkuisi?

Te taidatte ajatella, ettei ole tarpeellinen koota muruja, että rikkaan miehen talossa ei tule hätä ruuasta. Mutta vanha koettelemus todistaa, että semmoisen talon piiat, jotka muruja kantavat rikka läjän päälle, saavat syödä olkia ja petäjätä, koska oma nokka tulee eteen. Me olemme nähneet, etteivät rikkaan miehen piiat tahdo ylön kauvan palvella siinä talossa, kussa on Jumalan viljaa ja Jumalan siunausta yltäkyllä. Vaan he tahtovat naida, ja joutuvat sen naimisen kautta omaa ruokaa syömään. Ja silloin saavat katua, että he ovat ennen vellinloppuja kaataneet maahan ja leipäruopoja kantaneet rikkaläjään. Moni talon piika on niin tehnyt, koska hän oli viljassa, mutta kiittäis kyllä, koska oma nokka tulee eteen, jos hänellä olis niitä muruja tallella, joita hän ennen on haaskannut, koska hän joutuu paastoamaan ja vielä nälkää ja puutosta ja vajavaisuutta kärsimään, silloin kiittäisi hän kyllä, jos kaikki ne murut olisivat leipäkoriin kootut, joita hän ennen on kantanut rikkaläjään.

Niin ruvetkaat nyt kokoamaan muruja, te Jesuksen opetuslapset, ettei mitään hukkuisi siitä Jumalan viljasta, josta kansa on ravituksi tullut. Sillä me arvaamme hyvin, ettei kansa rupea muruja kokoamaan. Kansa on Moseksen aikana ollut semmoinen, että se istui syömään ja nousi mässäämään. Ja Vapahtajan aikana oli kansa semmoinen, että se tahtoi Jesusta väkisin tehdä kuninkaaksi ja rupesivat Häntä vielä toisenakin päivänä hakemaan. Mutta Jesus sanoi heille: “Ette sanan tähden minua etsi, mutta sen tähden, että te olette eilen ravitut.” Näistä sanoista kuuluu, minkä tähden suruttomat etsivät Jesusta, nimittäin maallisen ruuan tähden. He luulevat, että Jesus ruokkii heitä ilman, ja sillä ehdolla he ottaisit Häntä kuninkaaksi. Mutta jos Hän sanoo heille jonkun kovemman sanan, niin he kääntävät Hänelle selkänsä ja menevät tiehensä.

Mutta meillä on se toivo, että Jesuksen opetuslapset, jotka ovat ruuan jakajat ja joiden käsissä leipä lisääntyy Jesuksen siunauksen kautta niin, että vähästä aineesta monta tuhatta tulee ravituksi, kokoovat muruja, ettei mitään hukkuisi. Sillä se aika on tulemassa ja tulee pian, että he saavat kiittää, jos he saisivat murujakaan siitä entisestä viljasta.

Me näemme, että kovat ajat ovat edessämme. Kansa nousee kansaa vastaan, sota, tauti, nälkä ja ahdistus tulee kansalle. Ja koska Ihmisen Poika tulee, löytäneekö Hän uskoa maan päällä? Moni sanoo uskovansa, mutta koska koettelemus tulee, silloin alkaa usko puuttumaan. Kootkaat muruja siitä ensimmäisestä kristillisyydestä, te Jesuksen opetuslapset. Kootkaat muruja, ettei mitään hukkuisi, sillä hääväki joutuu pian paastoamaan. Ja muistakaat, kuinka monta leipäkoria te olette koonneet, ettei maailman rakkaus pääsisi varastamaan teidän sydämiänne, ja te joutuisitte maailman murheen tähden epäilemään, ettei Jesus pidä enää murhetta teistä. Muistakaat, että meidän elämämme aika täällä surun laaksossa on lyhykäinen ja vaivaloinen, ja ettei ole tämän nykyisen ajan vaivat mitään sen ylönpalttisen ilon ja riemun suhteen, joka odottaa niitä, jotka kalliimmassa uskossansa pysyvät vahvana loppuun asti. Ja rukoilkaat sitä suurta leivän ja ruuan jakajaa, että te saisitte syödä leipää taivaan valtakunnassa, siinä suuressa ehtoollisessa taivaan hääsalissa, kussa itse Herra Jesus, ehtoollisen jakajana ottaa leivän, kiittää ja jakaa taivaan leipää kaikille, jotka täällä isoovat ja janoovat vanhurskautta. Siellä makaa Johannes Jesuksen helmassa ja nojaa päätänsä Jesuksen rintoja vastaan. Siellä saapi Maria Magdaleena vuodattaa kallista narduksen voidetta Jesuksen pään päälle, ja ei yksikään toru eli napise häntä. Siellä saa Pietari, Jaakob ja Johannes katsella Häntä taivaallisessa kirkkaudessa ja rakentaa kolme majaa: Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, ja sanoa: “Tässä on meidän hyvä olla. Aamen.