Puhtaat Saarnat 1, numero 42.

5. SUNNUNTAINA PAASTOSSA.

Ja Siimei sanoi näin kiroillessaan häntä: “Ulos, ulos tänne, sinä verikoira, sinä Belialin mies!” niin kuin kirjoitettu on hänestä 2. Samuelin kirjassa 16. luvussa ja 7. värssyssä.

Ilmanki tämä mies oli kristitty, koska hän haukkui kuningasta. Mutta Davidi ei vastannut häntä mitään, vaikka häntä haukuttiin verikoiraksi. Muutamat sanovat: “Minun täytyy suuttua, koska viattomasti haukutaan.” Mutta ei Davidi suuttunut sille miehelle, vaikka hän niin hävittömästi haukkui. Mutta yksi muu mies suuttui ja sanoi: “Pitääkö tämän kuolleen koiran kiroileman minun herraani kuningasta? Minä menen ja lyön häneltä pään pois.”

Tässä oli nyt kaksi miestä, joista toinen kateuden tähden haukkui kuningasta, ja toinen tahtoi koston pyynnöstä hengen ottaa haukkumamieheltä. Mutta Davidi ei suuttunut ollenkaan sille miehelle, joka häntä haukkui verikoiraksi, vaan siitä tuli Davidille paha mieli, että toinen mies Davidin puolesta tahtoi lyödä sen haukkujan pään pois. Davidi sanoi sille miehelle: “Anna hänen kirota, Herra on sen sanonut.”

Tässä on meille annettu yksi esimerkki, kuinka yksi kristitty kärsii suruttoman kirouksia ja soimauksia. Mutta jos yksi kristitty soimais suruttomia, silloin he tahtovat suuttua niin kuin Abelin murhaaja Kain. Ei he ainoastans suutu, vaan he laskevat ulos vihan perkeleen ja alkavat sitte kiroilemaan ja sadattelemaan sanoten: “Ulos, ulos! Tänne verikoira! Ja haas, tule lyömään jos tohdit!” Se mies, joka kirois Davidia, paiskeli kiviä Davidin puoleen ja viskeli multaa niin kuin vihainen nautahärkä.

Minä olen tämän miehen tuonut esimerkiksi tämän aikaisille riettaan orjille, kuinka heidän pitää sanoman, koska he suuttuvat kristityille, sillä tämän aikaiset suruttomat ovat niin tyhmät, koska heidän pitää haukkuman ja kirooman kristityitä, ettei he osaakaan oikein haukkua. Mutta tämä mies, joka haukkui Davidia, oli vähän paremmin oppinut mustan maisterin koulussa, kuinka hänen piti sanoman, että se muka tulis rintaa kohti. Ja hänen lihalliset veljensä ja nepaimet saavat nyt oppia uskonsa veljeltä, kuinka heidän pitää sanoman kristityille, koska he tulevat heitä soimaamaan. Heidän pitää sanoman näin: “Ulos! Ulos! Tänne verikoira!”

Ja jos kristitty ei huoli vielä siitä, niin pitää heidän ottaman kiviä ja viskaaman multaa kristittyin päälle ja sanoman: “Ulos, ulos, tänne verikoira!” Vaikka se on tosi, että tämänaikaiset suruttomat huutavat oman nimensä niin kuin varis, ja haukkuvat itsensä, koska he kutsuvat kristityitä verikoiraksi. Sillä ei kukaan ole niin suuri verikoira, kuin muutamat suruttomat ja paatuneet henget, jotka lakkivat kristittyin verta. Ja semmoinen verikoira oli myös se mies, joka haukkui Davidin verikoiraksi. Mutta ei hän tuntenut sitä, että hän oli itse verikoira, koska hän paiskeli kiviä ja viskoili multaa Davidin päälle.

Katsokaat nyt teidän uskonveljeänne, te Siimei Geran pojan lihalliset veljet ja nepaimet. Te luuletta ilmanki, ettei ole vanhassa Testamentissa olleet sen kaltaiset uskon sankarit kuin tet oletta. Mutta on kyllä muutampia ollut, jotka ovat juoneet, kironneet ja tapelleet, huorin tehneet ja varastaneet. Ja yksi heistä oli Siimei Geran poika, joka haukkui Davidia verikoiraksi ja kiroili häntä ja paiskeli kivet hänen päällensä. Hän oli aikainen sotasankari ja kiivas jumalansa puolesta haukkumaan Davidia. Ja yhtä hyvin täytyi hänen muutaman ajan perästä tulla Davidilta anteeksi anomaan, että hän oli silloin suuttunut, haukkunut ja uhannut Davidia.

Kuinkas nyt on käynyt niille, jotka ensinnä ovat vihassansa viskoneet kiviä ja multaa Davidille? Kuinkas nyt on käynyt niille, jotka kiroisit ja uhkaisit Davidin lihan antaa taivaan linnuille ruaksi? Eikös ole filistealaisten sotasankari, Goljath pudonnut maahan, ja Siimei Geran poika on häätynyt anteeksi anomaan, ja kaikki sotasankarit ovat paenneet luolihins. Mutta kyllä vielä on muutampia perkeleen sotamiehiä, jotka freistaavat jumalansa puolesta sotia. Ovat vielä muutamat keiturit ja pukit, jotka freistaavat puskea, niin kuin profeetta Daniel näki ilmoituksessa sen ison keituripukin puskevan neljään ilmaan. Mutta sen ison pukin sarvi putois päästä. Ja sen pedon sarvet, jonka Johannes näki ilmestyksessä, ovat myös pudonneet. Sillä pedolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja netkin sarvet ovat pudonneet.

Se on minusta kumma, koska ne sarvipäiset elävät, jotka nyt freistaavat puskea, ei ole huomainneet, kummoinen hahmo heille on maalattu Raamatussa. Ei ole arvanneet, että ne sarvet, joilla ne puskevat lampaita, ovat jo aikaa pudonneet päästä. Ja kaikki, jotka puskevat, täytyvät viimein pudottaa sarviansa. Ja koska sarvet putoovat keiturilta, niin hän puree hampailla toisen korvat. Ja koska sarvet putoovat hirvaan päästä, freistaa hän vielä koparoilla tapella. Mutta kaikki nämät luontokappaleet, jotka niin puskevat, purevat ja koparoilla tappelevat, täytyvät viimein mennä hukan perseeseen. Sillä vaikka heillä on sarvet päässä, joilla he puskevat lampaita, ei he tohdi sen tähden vastustaa hukkaa, vaan niin pian kuin he näkevät suden tulevan, lähtevät he jalkoin, ja mihinkäs he juoksevat? Ei heillä ole ymmärrys, että he lähtisit paimenen tykö, vaan aivan mettään he laukkovat. Mutta yhtä hyvin hukka saavuttaa.

Ettekös näe, kuinka tyhmät te oletta, te sarvipäiset luontokappaleet? Te pusketta lampaita ja karitsoita, jotka ei tee teille mitään vahingota, mutta hukkaa ette vastusta ollenkaan, vaikka on isot sarvet päässä. Ja te puskette myös koiria, jotka tahtovat teitä ajaa paimenen tykö. Mutta hukkaa ette vastusta ollenkaan, vaikka on isot sarvet päässä. Mitä varten on siis nämät sarvet teille annettu, koska ette niiden kanssa puske hukkia, jotka tahtovat teitä syödä, mutta lampaita vaan pusketta ja karitsoita?

Mutta puskekaat, puskekaat! Kerran sarvet putoovat päästä. Silloin täytyy teidän langeta polvillenne niin kuin peura hangen aikana, koska vihollinen ajaa häntä takaa, eikä jalatkaan enää auta. Silloin täytyy teidän kerjätä armoa viholliselta, koska ennen ette ole kerjänneet armoa Jumalalta. Mutta ei suinkaan vihollinen anna teille armoa, vaan hän kiskoo ja raataa teidän tuntoanne siihen asti, että veri truiskuu nenästä ja suusta. Niin se kävi juudalaisille, jotka vihaisit ja vainoisit Vapahtajaa ja hänen opetuslapsiansa,ja viimein häätyi heidän kerjätä armoa viholliselta. Mutta ei tullut enää armoa, koska armon ovi oli jo suljettu.

Meidän pitää nyt tänä päivänä katseleman, mitä hengellinen viha vaikuttaa ihmisen sydämessä, eli kuinka käärmeen siemenet puikivat sydämen juuressa, koska Vapahtaja tahtoo juudalaisia opettaa ja neuvoa totiseen katumukseen ja parannukseen. Mutta rukoilkaamme ensinnä sitä suurta Ristinkantajata, että hän antais kaikille katuvaisille ja armoitetuille sieluille Davidin kärsivällisyyttä, joka ei suuttunut ollenkaan, vaikka vihamies häntä haukkui verikoiraksi, vaan antoi hänelle anteeksi kaikki väärät soimaukset. Kuulkoon se armollinen Vapahtaja kaikkein niiden rukous, jotka rukoilevat häntä hengessä ja totuudessa. Isä meidän jne.

Tämän päivän evankeliumista kuulemma me, kuinka juudalaiset häväisevät Jumalan pojan ja sanovat hänellä olevan perkeleen. Seuraavaisesti siitä pitää meidän Jumalan armon kautta tällä hetkellä perään ajatteleman, kummallako perkele on, Jumalan pojalla eli juudalaisilla, jotka häntä haukkuvat. Ensimmäinen tutkistelemus, onkos Jumalan pojalla perkele, niin kuin juudalaiset soimaavat? Toinen tutkistelemus, onkos niillä perkele, jotka vihaavat Vapahtajaa ja hänen opetuslapsiansa?

Jospa nyt se armollinen Vapahtaja ajais ulos kaikki perkeleet tästä huoneesta hänen sanansa voimalla, niin me toivomme, että perkeleet häätyvät ulos mennä, sillä riettaan enkelit ei jaksa kuulla Jumalan sanaa, koska se tulee rintaa kohti, ennen he jo ulos lähtevät. Amen. Se on tosi.

Ensimmäinen tutkistelemus. Onkos Jumalan Pojalla perkele? Niin luulevat juudalaiset, jotka itse ovat pyhät. Ilmanki juudalaisilla on Pyhä Henki, koska he sanovat Jumalan Pojalle: “Sinulla on perkele.” Mutta minä luulen, että juudalaisilla on perkele sekä maksassa että pernassa ja myös peräsuolessa, ja kuka tiesi vielä sapessa. Sillä sapesta kuitenkin tippuu se hengellinen viha, joka yhtenä kuolleen uskon liivan kanssa vuotaa heidän suustansa, koska he oksentavat ulos myrkkynsä kristittyin päälle. Mitä varten he muutoin olisit niin kiivaat kiviä poimimaan, jollei niin olis, että vihan perkele, joka asuu sapessa, olis tullut ulos sapesta ja pääsnyt sydämeen. Mutta me näemme, että juudalaiset luulevat Vapahtajalla olevan perkeleen.

Mistäs juudalaisille on se usko tullut, että Jumalan Pojalla on perkele? Siitä ilmanki on tullut se usko, että he katsovat oman kuvansa peilistä ja luulevat sen kuvan olevan toisen ihmisen kuvan. Koska nimittäin kissa näkee kuvansa peilissä, alkaa se varsin ärisemään, sillä hän luulee, että se on toinen kissa, joka nyt tulee häntä kynsimään. Niin luulee myös vanha Aadami, koska hän näkee kuvansa Jumalan peilissä, että tuo on toinen vanha Aadami, joka nyt tulee hänen päällensä. Ja sama luonto on myös riettaalla, joka luulee vielä nytkin olevansa enkelin, vaikka hän ylpeyden tähden ja omanvanhurskauden tähden on muuttunut perkeleeksi. Hän luulee, koska hän katsoo kuvaansa peilissä, että tuossa nyt on toinen perkele, joka häntä vihaa, vaikka hän on itse se pääperkele, jonka kuvan hän näkee peilissä.

Jumalan Poika oli niin kuin kirkas peili, jonka valkeus ei pysy ittessä, vaan se valkeus, jonka hän on saanut auringon valosta, leimahtaa takaisin. Ja siinä peilissä, joka on kirkas niin kuin aurinko itse, saavat nyt kaikki kissat ja koirat ja hukan penikat katsella haamunsa. Mutta niin kauvan kuin rietas on kääntänyt heidän silmänsä nurin, katsoo kissa haamunsa toiseksi kissaksi, joka nyt rupee häntä kynsimään. Aadami katsoo haamunsa toiseksi Aadamiksi, joka hänelle irvistelee. Ja rietas, joka pitää itsensä enkelinä, katsoo haamunsa perkeleeksi Jumalan peilissä. Ilman sitä on rietas suuttunut Jumalalle, joka niin hurskaan ja siviän miehen tuomitsi helvettiin. Sen tähden pitää rietas Jumalata vihollisena ja itsensä hän pitää enkelinä. Ei suinkaan rietas olisi suuttunut Jumalalle, jos Jumala ei olis häntä tuominnut helvettiin.

Mutta sama usko kuuluu nyt olevan juudalaisilla kuin riettaalla. Koska nimittäin Jumalan Poika oli heitä tuominnut heidän ulkokullaisuutensa ja tekopyhyytensä tähden, jonka alla yksi hirmuinen vääryys makais kätkettynä, niin suutuit juudalaiset Jumalan Pojalle ja sanoit: “Sinä olet Samaritanus ja sinulla on perkele.” Mutta ei se ollut ainoastans sen aikaisilla juudalaisilla viha sapessa Vapahtajaa kohtaan, vaan tämän aikaisilla juudalaisilla ja kastetuilla pakanoilla kuuluu olevan vielä katkerampi viha ja iso sappi. Niin kuin heillä taitaa olla vielä isompi peräsuoli; silti koska heille sanotaan, että heidän pitää alkaman parannusta tekemään peräsuolesta, suuttuvat he hirmuisesti ja aikovat makkaroita tehdä kristittyin verestä.

Mistäpä tulee vihan alku muusta, kuin peräsuolesta? Koska Vapahtaja soimais juudalaisia eli fariseuksia: “Te syötte leskein huonetta “, niin se sana koski peräsuoleen, ja sen tähden he suutuit ja arvelit, ei se ole Jumalan poika, joka haukkuu, soimaa ja tuomitsee kunniallisia ihmisiä helvettiin. Ei se ole muu kuin väärä profeetta ja kansan häiritsijä, joka menee kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ihmisiä soimaamaan. Ja vielä lähettää opetuslapsiansa ympäri mailman opettamaan ihmisiä aivan väärälle tielle. Niin päätit siis juudalaiset, että semmoinen kulkulainen ei ole Jumalan Poika, vaan yksi väärä profeetta ja kansan häiritsijä, joka ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa. Heidän täytyi viimein sanoa niin kuin musta faari oli heitä koulunnut: “Sinä olet samaritanus ja sinulla on perkele.” Kummallako nyt on perkele, Vapahtajalla eli juudalaisilla?

Toinen tutkistelemus. Onkos juudalaisilla perkele? Ei, vaan ilmanki niillä on Pyhä Henki, koska he juovat, kiroovat ja tappelevat, huorin tekevät ja varastavat. Mutta ei suinkaan juudalaiset semmoiset ole. Ei suinkaan juudalaiset ole juomarit, vaikka he ovat kohtuulliset ja raittiit juomarit. Kuinkapa juudalaiset ovat juomarit, jotka saattavat vielä Vapahtajan soimata juomariksi? Ei myös juudalaiset olleet huorat, sillä koska yksi katuvainen huora tuli sen spitaalisen Simonin huoneeseen itkemään ja kyyneleet putoisit Vapahtajan jalkain päälle, ihmettelit fariseukset, ettei Hän ajanut ulos sen huoran itkemästä ja huokaamasta siellä, kussa herrat olit syömässä. Eikä myös juutalaiset ole varkaat ja ryövärit, sillä vaikka Vapahtaja soimais heitä, että he syövät leskein huonetta ja opettavat lapsia sanomaan “korbaan”, se on: vanhempain osa annetaan Jumalalle, niin me kuulemme kuitenkin, kuinka kauniilla rukouksella fariseus kiitteli Jumalata, ettei hän ole niin paha kuin muut ihmiset, nimittäin väärä, ryöväri, huorintekijä.

Mutta ei suinkaan juutalaiset pidä enää viinakauppaakaan. Sillä vaikka he pidit kauppaa kirkon vieressä, koska Vapahtaja kaatoi heidän vaihetuspöytiänsä kumoon, ei suinkaan siellä ole viinakauppaa mainittu. Ja niin muodoin ovat juutalaiset siviämmät ja jumalisemmat kuin joku muu ihminen on. Kuinka siis se sana sopii heille, koska Vapahtaja sanoo: “Te olette siitä isästä perkeleestä.” Eiköhän Vapahtaja silloin ollut hengellisessä ylpeydessä, vai oliko vanha Aadami nousnut, koska hän niin sanoi niille juudalaisille, jotka hänen päällensä uskoit. Vapahtaja soimais heitä, että he tahdoit häntä tappaa, mutta he kielsit sen.

Niin muodoin ovat juudalaiset viattomat Vapahtajan kuolemaan. Ei juudalaiset ole varastaneet eikä huorin tehneet. Ei ne ole kironneet eikä tapelleet. Ei ne ole juomarit eikä viinaporvarit. Ei ne ole mitään pahaa tehneet, josta Jumala saattaa heitä tuomita. Ja sen tähden suuttuvat juudalaiset kovin, koska heitä viattomasti haukutaan ja tuomitaan. Koska Vapahtaja heitä soimaa ulkokullatuksi, huoruuden sukukunnaksi ja kyykäärmeen sikiäksi, niin täytyvät juudalaiset suuttua kovin ja kysyä: “Miksikä sinä itsiäs teet? Oletkopa sinä Jumalan Poika, joka niin hävittömästi haukut kunniallisia ihmisiä? Et suinkaan ole muu kuin yksi samaritanus, ja sinulla on perkele.”

Jopa nyt juudalaiset rupeisit itse tuomitsemaan, vaikka he sanovat usein: “Älkäät tuomitko, ettei teitä tuomittais.” Ilmanki mailman jumala on antanut heille oikeuden tuomita, koska he suuttuvat. Sillä muutoin he kyllä puhuvat ystävällisesti. Mutta jos he suuttuvat, silloin he käskevät lähimmäisensä mennä helvettiin. Jos hän varsin ei mene helvettiin, niin he ottavat kiviä ylös maasta, eli hakevat puita eli halkoja, jolla he antavat selkään semmoiselle miehelle, joka ei anna heille omantunnon rauhaa. Eli viimein tämmäävät häntä oikeuteen ja kantavat maaherran Pontius Pilatuksen edessä, että hän on yksi väärä profeetta, kansan häiritsijä, eli semmoinen villihenki, joka kulkee kylästä kylään ja kehoittaa kansaa ruveten Galileasta niin tähän asti.

Kummalla nyt on perkele, juudalaisilla eli Vapahtajalla? Ei juudalaiset tahdo tunnustaa, että heillä on perkele. Eikä niillä ole perkele, jotka juovat ja tappelevat eikä niillä ole perkele, jotka huorin tekevät ja varastavat. Kristityt ne on. Niinkuin ennen on saarnattu kirkossa: “Rakkaat kristityt, rakkaat Jesuksen ystävät.” Ja nyt on huomattu, että net rakkaat kristityt olivat huorat ja varkaat, mutta ne siviät ihmiset, jotka ei ole koskaan juoneet, kironneet ja tapelleet, lieneekö niillä perkele? Mutta se on mahdotoin, kuinkapa niillä on perkele, jotka ovat niin siviästi eläneet, ettei yksikään synti ole tehty, joka heidän tuntoaan kalvaa. Paljota vähemmin niillä on perkele, joilla on niin vahva usko, että he makaavat joka päivä ristin juuressa ja saattaisit kyllä antaa Vapahtajalle suuta.

Mutta kelläs viimein se perkele on, jonka juutalaiset sanoit olevan Vapahtajalla? Eiköpä niillä ole perkele, jotka seuraavat Vapahtajan esimerkkiä ja marssivat kylästä kylään saarnaamassa ja haukkumassa kunniallisia ihmisiä huoraksi ja varkaaksi. Ne haukkuvat aivan niitä siviöitä ihmisiä, jotka ei ole kellenkään tehneet vääryyttä. Johannes haukkui fariseuksia, jotka olit siviät ja koreat, ja sen tähden sanoit nämät Koreat ja siviät ihmiset, että Johanneksella on perkele. Mutta kummalla oli nyt perkele, Johanneksella eli fariseuksilla? Minä luulen, että fariseuksilla oli perkele, vaikka he luulit Johanneksella olevan.

Ja koska nyt kaikki suruttomat luulevat, että kristityilläon perkele, jotka ei anna siviöille ja kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa, mutta haukkuvat myötäänsä ja soimaavat niin kuin Vapahtaja tämän päivän evankeliumissa soimaa juutalaisia, ettei he usko, vaikka Hän sanoo heille totuuden. Niin pitäisit kristityt myös seuraaman Vapahtajan esimerkkiä ja sanoman suruttomille totuuden, vaikka suruttomat ei usko, sillä kerran tulee se aika, että heidän täytyy uskoa. Kuitenkin ovat kaikki profeetat, Johannes Kastaja ja itse Vapahtaja ja kaikki apostolit, opetuslapset ja kristityt puhuneet mailman suruttomille ihmisille totuuden, vaikka he tämän totuuden saarnaamisen kautta ovat tulleet vihatuksi ja vainotuksi mailmalta, niin kuin kaikki kristityt vielä nytkin vihataan totuuden tähden.

Mutta Jesus on sanonut: “Autuaat olette te, koska he vihaavat ja vainoavat teitä valhetellen minun nimeni tähden. Iloitkaat ja riemuitkaat, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa, sillä näin he ovat profeetoita vainonneet ennen teitä.” Ihmisen pahuus on niin suuri, että he suuttuvat totuuden saarnaajille. Rietas ei kärsi, että häntä soimataan ja tuomitaan. Te Jesuksen opetuslapset, seuratkaat teidän Herraanne ja Mestarianne totuuden tunnustajina. Aamen.