Puhtaat Saarnat 1, numero 43.

5. SUNNUNTAINA PAASTOSSA 1854, PÄIVÄSAARNA.

Kuka teistä nuhtelee minua synnin tähden? Jos minä sanon teille totuuden, miksette minua usko?

Tämän kysymyksen pani Jesus juudalaisille, koska nämät totuuden vihamiehet tahdoit kaataa Hänen oppinsa ja häväisit Hänen persoonaansa. Ja niin kuin Vapahtaja kysyi juudalaisilta, “kuka teistä nuhtelee minua synnin tähden?”, niin saattais myös yksi kristitty kysyä juudalaisilta: “Kuka teistä nuhtelee minua synnin tähden?” Vaikka ei tosin yksi kristitty saata niin elää, että mailman orjat ei löytäisi hänessä vikoja, sillä ei Vapahtaja itse ole saattanut elää niin vakaisesti mailmassa, että hän olis mailmalle kelvannut. Kuinka siis yksi kristitty saattaa niin vakaisesti vaeltaa mailman läpitse, ettähän saattais mailmalle kelvata?

Kuitenkin saattaa yksi kristitty kysyä juudalaisilta: “Kuka teistä nuhtelee minua synnin tähden?” Koska yhden kristityn omatunto todistaa, että hän on tahtonut edesauttaa kristillisyyden, että hän on sanonut mailman ihmisille totuuden. Koska omatunto todistaa, että hän on puhdistanut tuntoansa ja tehnyt kaikille oikeuden, saattaa hän kyllä vapaalla tunnolla kysyä: “Kuka teistä nuhtelee minua synnistä? Jos minä sanon teille totuuden, miksette minua usko?”

Mutta ei mailman lapset tyydy siihen, että kristitty puhdistaa tuntoansa, vaan se, kuin on kristityn velvollisuus tehdä, katsotaan mailman joukolta suurimmaksi synniksi. Juudalaiset soimaisit Vapahtajaa hengellisestä ylpeydestä, koska he sanoit hänelle: “Miksikäs itsiäs teet?” ja “oletkos sinä suurempi kuin meidän isämme Abraham, joka kuollut on?” Juudalaisten mielestä oli Johannes Kastaja ylpeydessä, ja Kristus oli hengellisessä ylpeydessä, ja kaikki juudalaiset luulevat vielä nytkin, että oikiat kristityt ovat hengellisessä ylpeydessä, koska he nuhtelevat mailmaa synnin tähden. Jos nyt Vapahtaja ei saattanut mailmalle kelvata, kuinka siis kristityt saattaisit mailmalle kelvata? Jos fariseukset ovat löytäneet paljon vikoja Vapahtajan elämässä, kuinka paljon enemmän he löytävät vikoja kristittyin elämässä?

Ei olekaan muuta odottamista yhdellä kristityllä kuin vihaa ja vastahakoisuutta mailmalta. Ei oliskaan kristillisyys oikia, jos käärmeen siemen ei vihais vaimon siementä. Kuitenkin saattaa kristitty vapaalla tunnolla kysyä juudalaisilta: “Kuka teistä nuhtelee minua synnin tähden? Ja jos minä sanon teille totuuden, miksette minua usko?”

Ottakoon mailman orjat sen kysymyksen vastaan minä hyvänsä, mutta koska kristityn omatunto on puhdas, niin hän saattaa kyllä vapaalla tunnolla niin kysyä juudalaisilta: “Kuka teistä nuhtelee minua synnistä?” Kyllä me sen tiedämme, että juudalaiset löytävät julmasti paljon vikoja kristityn elämässä. Fariseuksilla on niin kirkkaat silmät näkemään vikoja kristityn elämässä. Ei fariseukset kanna vaaria muitten ihmisten vioista, mutta kristittyin vioista he tekevät räkningin.

Jos muut ihmiset juovat, kiroavat ja tappelevat, huorin tekevät ja varastavat, ei siitä mitään. Fariseukset nauravat vaan ja sanovat: “Ei se ole niin vaarallinen. Ei ne ole muu kuin heikkouden synnit.”

Mutta jos yksi kristitty erhettyy, varsin huutavat iariseukset: “Ota pois, ristiinnaulitse!” “Meillä on laki, ja meidän lakimme jälkeen pitää hänen kuoleman, sillä hän teki itsensä Jumalan pojaksi.” Eikös ole ihmeellinen, että fariseukset tekevät katumuksen kristittyin synneistä, mutta omista synneistä ei ole mitään katumista. Niin kuin fariseukset löysit seitsemän syntiä Vapahtajassa, niin myös tämän aikaiset fariseukset löytävät seitsemän syntiä kristityissä.

Ensimmäinen synti on hengellinen ylpeys, toinen on haukkuminen ja kiroaminen, kolmas tuomitseminen, neljäs synti on liikutus, viides on laiskuus, kuudes että he pitävät itsensä hyvänä, seitsemäs itsensä kerskaaminen ja se suurin synti kaikista, että he pitävät itsensä Jumalan lapsena. Siitä fariseukset tyhmistyvät, että kristityt pitävät itsensä Jumalan lapsena. Sitä ei voi fariseukset kuulla, että joku ihminen tekee itsensä Jumalan pojaksi.

Me kuulemme tämän päivän evankeliumista, kuinka juudalaiset tinkaavat Jesuksen kanssa ja soimaavat häntä hengellisestä ylpeydestä sanoen: “Oletkos sinä suurempi kuin meidän isämme Abraham, joka kuollut on” ja “miksikä sinä itsiäs teet?” Ja toisessa raamatunpaikassa on kirjoitettu, että juudalaiset tinkaisit Jesuksen opetuslasten kanssa puhdistuksesta. Ja taas apostolitten teoissa on kirjoitettu, että he riitelit Stefanuksen kanssa. Tämä hengellinen riita Jesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa on aina joka paikassa, kussa oikia kristinusko ilmestyy. Ja koska mailman lapset ei pidä puoltansa tinkaamisessa, kantavat he kristittyin päälle maallisessa oikeudessa, ensin maaherran Pontius Pilatuksen edessä ja kirkkoraadin edessä, ja kristityt saavat kärsiä ruumiin rangaistusta kristinuskon tähden.

Riettaan orjat iloitsevat siitä, että kristityt saavat kärsiä ja luulevat sillä voittavansa kiitoksen ja kunnian mailmassa, koska he rauhoittavat tuntoansa kristittyin verellä. Ei ole riettaan orjan tunto kylläksi puhdistettu lohikäärmeen veressä, vaikka he saattavat melkein puhtaalla tunnolla huutaa: “Ota pois, ristiinnaulitse, ja tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle!” Näin huutavat juudalaiset, koska he vuodattavat Jumalan Pojan verta. Ja niin huutavat vielä nytkin tämän aikaiset juudalaiset, koska he vuodattavat kristittyin verta: “Tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle!” Ja tämä huuto murhamiesten suusta on tullut taivaallisen kuninkaan korviin. Murhamiesten kauhia huuto on kuulunut taivaaseen asti. Jumala on antanut heidän juoda verta hänen vihamaljastansa. Verikoirat ovat lakkineet kristittyin verta ja nuolevat vielä huuliansa. Mutta kerran taitaa tulla jano verihurtille, ja ei ole silloin tietoa, mistä he saavat vettä.

Meidän pitää tänäpänä perään ajatteleman ja tutkisteleman, kuinka juudalaiset riitelevät Jesuksen kanssa ja häväisevät häntä. Mutte se suuri kuningas, joka näkee heidän kiukkunsa, antakoon kaikille Jesuksen opetuslapsille kärsivällisyyden kantamaan kaikki mailman häväistykset ja vainoamiset siihen asti, että kaikki mailman viha loppuu, koska sotamiehet saavat nähdä, ketä he pistäneet ovat. Ei ole opetuslapset yli hänen mestarinsa. Jos he ovat kutsuneet häntä Belzebub, perkelitten päämieheksi, mitä he sitten tekevät Hänen opetuslapsillensa?

Meidän toivomme on, että se suuri hengellinen riita pian loppuu, koska se suuri kaupunki, jossa Jesus ja hänen opetuslapsensa murhataan, koska se suuri Babylon kukistetaan maahan ja kaikki kivetkin maahan jaotetaan, ja ei jää enää kiveä kiven päälle, silloin tulee Jumalan Karitsan veri heidän ja heidän lastensa päälle, ja he saavat nähdä, ketä he pistäneet ovat. Jesus rukoili vielä ristin päällä murhamiestensä edestä, ja niin rukoilevat vissimmästi vielä kaikki oikiat Jesuksen opetuslapset, että se suuri veren kostaja antais vielä armon ajassa huomata, ketä he pistäneet ovat. Kuule siis, rakas taivaallinen Isä, kaikkein murheellisten opetuslasten huokaus. Isä meidän, jne.

Me kuulimme nyt meidän ylösluetusta pyhästä evankeliumista, kuinka juudalaiset riitelevät Jesuksen kanssa ja haukkuvat häntä Samaritanukseksi ja sanovat, että hänellä on perkele. Tästä riidasta arvataan, kuinka katkera viha on juudalaisten sydämessä Jesusta kohtaan. Ja tämä hengellinen viha ei ole vielä loppunut. Niin kauvan kuin mailma seisoo, pysyy myös juudalaisten viha Jesusta ja hänen opetuslapsiansa kohtaan. Juudalaisten sukukunta on vielä elämässä. Ja vaikka he nyt ovat niin kuin muukalaiset kristittyin seurassa, ei he kuitenkaan tahdo luopua heidän vanhasta uskostansa ja tulla kristinuskoon, sillä he luulevat, että Jesus Nazarenus on yksi Samaritanus ja kansan häiritsijä eli yksi väärä profeetta, joka oli liitossa perkeleen kanssa. Juudalaiset sanovat vielä nytkin, että se kansan häiritsijä Nazarenus on noituudellansa ja viekkaudellansa saanut sen hullun kansan puoleensa niin kuin juudalaisten ylimmäiset jo silloin arvelit keskenänsä: “Ei ole kukaan ylimmäisistä uskonut hänen päällensä, mutta tämä kansa, joka ei tunne lakia, on kirottu.” Sama usko on vielä nytkin juudalaisilla, että tämä kansa on kirottu, joka uskoo Jesuksen päälle.

Katselkaamme nyt Jumalan armon kautta, mistä tämä riita on alkunsa saanut, ja kuinka tämä riita viimein loppuu. Ensimmäinen tutkistelemus, mistä tämä riita on alkunsa saanut? Toinen tutkistelemus, koskas tämä riita loppuu?

Ensiksi. Juudalaiset ovat aina kiivaat riitelemään Jesuksen kanssa. Ja me luulemme, että tämä riita on alkunsa saanut siitä, että tuo Nazarenus on alkanut ensinnä pahoin haukkumaan juudalaisia huoruuden sukukunnaksi, ulkokullatuksi ja kyykäärmeen sikiäksi. Juudalaiset ovat mielestänsä siviät ja kunnialliset ihmiset, joita ei sais kukaan haukkua huoraksi ja kyykäärmeen sikiäksi, vaikka ei ole tietoa, onko yksikään heistä huoruudesta vapaa, koska he menevät ulos niin pian kuin Jesus Nazarenus sanoo: “Joka on vapaa, heittäköön ensimmäisen kiven.” Heidän omatuntonsa todistaa ilmanki, ettei juudalaiset ole huoruudesta vapaat, vaikka he vasiten kiusaavat Nazarenusta, että he saisit syytä hänen kanssansa.

Kuitenkin nousee hengellinen viha siitä Nazarenuksen haukkumisesta, ja vaikka he panevat muita syitä eteen, minkä tähden he kantavat hänen päällensä, on kuitenkin se pääasiana alla, että hän on heitä haukkunut huoruuden sukukunnaksi ja kyykäärmeitten sikiäksi. Ei ole tosin entiset juudalaiset niin sanoneet, että Jesus Nazarenus on heitä haukkunut. Mutta tämän aikaiset juudalaiset on sitä ilmoittaneet monta kertaa, että se on oikia syy, minkä tähden ne vihaavat Nazarenusta, että hän on heitä haukkunut ja tuominnut. Ja kuinkapa yksi kunniallinen ihminen saattaa kärsiä semmoista hävitöintä haukkumista. Juudalaiset sanovat Nazarenukselle: “Meillä on Isä, Jumala.” Ja siitä sanasta kuuluu nyt, että juudalaiset omistavat itsellensä lasten oikeutta Isän huoneessa. Ei net ole niin huonot kuin kristityt luulevat. Juudalaiset ovat, ei ainoastans siviät ja kunnialliset, vaan heillä on vielä semmoinen usko, että Jumala on heidän Isänsä, vaikka Nazarenus sanoo, että juudalaiset ovat siitä isästä perkeleestä. Mutta se on yksi hävitöin haukkuminen.

Minkä tähden piti Hänen niin hirviästi haukkuman juudalaisia ja sanoman: “Te olette siitä isästä perkeleestä”? Siitä on tämä hengellinen riita alkunsa saanut. Ja vaikka nyt juudalaiset suuttuvat siitä haukkumisesta, ei ne malta olla itse haukkumatta, niin kuin me kuulemme tämän päivän evankeliumista: siellä juudalaiset haukkuvat hirmuisesti Jesusta Nazarenusta. Vaikka muutamat juudalaiset ovat niin pyhät, ettei he kärsi kirousta kuulla, yhtä hyvin päästävät he itsekin perkeleen omasta suustansa ja sanovat Nazarenukselle: “Sinä olet Samaritanus ja sinulla on perkele”, ja kahdesti vielä kiroisit. Mutta ei se kirous tule juudalaisille synniksi.

Me ymmärrämme siis, että tämä hengellinen riita on saanut alkunsa siitä Nazarenuksen haukkumisesta. Siitä nousi juudalaisille hengellinen viha, ja nyt he oksentavat ulos käärmeen liivaa Hänen päällensä. Nyt he antavat Hänelle hirviät nimet, haukkuvat Häntä Samaritanukseksi ja kansan häiritsijäksi, he haukkuvat Häntä viettelijäksi ja viimein he haukkuvat Häntä perkeleeksi. Mutta mikäs asia se nyt on, jonka tähden he haukkuvat Häntä? Joo! Yksi asia on se, että Hän hengellisen ylpeyden tähden nousee ylön korkialle ja pitää itsensä ylön hyvänä. Se kuuluu heidän puheestansa, että he pitävät Häntä ylpiänä, koska he kysyvät, “oletkos sinä suurempi kuin meidän isämme Abraham, joka kuollut on” ja “miksikäs sinä itsiäs teet?”

Se sama ajatus kuuluu vielä nytkin olevan juudalaisten mielessä, että kristityt ovat ylpeydessä ja että he pitävät itsensä ylön hyvänä. Vaikka kristityt tuntevat itsensä niin huonoksi, että heidän täytyy usein epäillä autuudestansa, yhtä hyvin käyvät juudalaiset sen päälle, että kristityt pitävät itsensä ylön hyvänä. Miksis he tuomitsevat juudalaisia? Joo, se on tosi, että kristityt tuomitsevat juudalaisia niin kauvan kuin juudalaiset häväisevät Kristusta ja kantavat vihaa sydämessäns Jesusta kohtaan. Niin kauvan kuin juudalaiset sotivat heidän väärän uskonsa puolesta ja eroittavat itsensä koko kristikunnasta, niin kauvan täytyy meidän tuomita heitä, sillä he menevät kuitenkin väärällä uskollansa helvettiin. Ei juudalaiset tosin pahenna kristityitä heidän oppinsa ja uskonsa puolesta, sillä ei kristityt ole enää niin hullut, että he menisit juudalaisten uskoon, paitsi muutampi, jotka huoruuden tähden menevät juudalaisten uskoon, että he pääsisit juudalaisten tyttären kanssa naimaan.

Mutta muutoin on näinä aikoina paljonarveltu herrainpäivillä, pitääkö juudalaisille annettaman oikeutta asumaan kristittyin seurassa. Koska nimittäin juudalaiset ottavat korkoa rahastansa, ja moni köyhä kristitty tulee sen kautta pantatuksi, niin arvelevat muutamat, että semmoiset ei pitäisi koko kristittyin seurassa asuman. Mutta kuin kohta kaikki herrat ja vielä papitkin ovat juudalaisten puolesta, niin saavat korkorahan ottajat vielä asua kristittyin seurassa.

Toinen tutkistelemus. Kuinka tämä riita viimein loppuu? Me näemme ja kuulemme päivän pyhästä evankeliumista, että juudalaisten riita Vapahtajan kanssa loppui sillä tavalla, että juudalaiset rupeisit poimimaan kiviä, joilla he tuumaisit Vapahtajan kivittää kuoliaaksi, mutta Hän lymyi itsensä ja pääsi sillä kerralla hengissä heidän kynsistänsä. Niin katkera viha on juudalaisten sydämessä, että heidän viimein täytyy käsiksi käydä, koska he muutoin ei pidä puoliansa tinkaamisessa. Mitäpä tietävät nuot vihollisen orjat tehdä muuta kuin ruveta kiviä poimimaan, eli niin kuin tämän aikaiset juudalaiset, halkoja poimimaan eli keppiä ottamaan ja sillä antamaan kristittyin selkään.

Jos kristityt yhtä hyvin pääsevät pakenemaan, niin täytyy juudalaisten freistata lain voimalla vainoomaan kristityitä. Ei juudalaiset muutoin saa tunnon rauhaa, mutta juuri Jesuksen verellä heidän täytyy puhdistaa tuntoansa. Ei ole vielä juudalaisten tunto kylliksi puhdistettu lohikäärmeen veressä, heidän täytyy nyt kristittyin veressä ruveta puhdistamaan tuntoansa. Eikä juudalaiset vielä saaneet oikiata tunnon rauhaa, vaikka Jesus oli kuollut ristin päällä. Vielä hänen kuolemansa jälkeen sanoit he Pilatukselle: “Herra, me muistamme sen viettelijän sanovan eläissäns: kolmen päivän perästä minä nousen ylös. Käske siis varjeltaa hautaa kolmanteen päivään asti.” Vielä on juudalaisilla pelko, että opetuslapset varastavat hänen ruumiinsa ja sanovat kansalle: “Hän nousi ylös.” Ja niin tulee viimeinen villitys pahemmaksi kuin ensimmäinen. Niin valpas on vihollinen valvomaan.

Mutta kuinkas nyt Jesuksen opetuslapset valvovat? Jaksavatkos ne raukat valvoa sydämensä ylitse, ettei pääsis vihollinen naakimaan heidän päällensä? Me näemme heidän taistelevan unen kanssa, koska heidän pitää valvoman ja rukoileman, ettei joutuis killsaukseen. Me näemme heidän makaavan, koska Jesus seisoo polvillansa ja rukoilee. Me näemme heidän vertavuotavalla sydämellä seisovan ristin kohdalla eikä tohtivan avata suutansa. Me näemme heidän koossa lukituitten ovien takana. Mutta vihollinen valvoo kyllä ja panee sotamiehiä vartioitsemaan hautaa, ettei pääsis Jesus nousemaan ylös.

Niin kuin mailma on vihannut ja ylönkatsonut Kristusta, niin vihataan myös hänen opetuslapsiansa. Jos mestari on kutsuttu Beelzebub, miksikä hänen opetuslapsensa? Jos juudalaiset haukkuvat Jesusta Samaritanukseksi, miksikä hänen opetuslapsensa haukutaan? Jos juudalaiset sanovat Jesukselle: “sinulla on perkele”, mitäs he sitte tekevät hänen opetuslapsillensa? Jesus pääsi välistä juudalaisten kynsistä, koska hän meni pois ja lymyi itsensä. Niin ovat myös hänen opetuslapsensa lymynneet itsensä luolihin ja rakoihin, koska juudalaiset ja pakanat tulit suurella perkeleen voimalla heidän päällensä.

Ja niin täytyvät vielä nytkin Jesuksen opetuslapset lymyä itsensä, koska juudalaiset tulevat kiviä viskaamaan heidän päällensä. Heidän täytyy usein paeta perkeleen joukon edestä, heidän täytyy paeta yhdestä kaupungista toiseen. Ja koska het ei pääse enää pakenemisella, silloin täytyy heidän antaa ruumiinsa saatanan haltuun, että sielu pelastettaisiin. Mutta meidän toivomme on, että ne harvat sielut, jotka ovat seuranneet Jesusta Galileasta, pitää myös seuraaman Hänen verisiä askeleitansa Yrttitarhasta Golgatan mäelle.

Jos mailma häväisee Kristusta ja haukkuu häntä Samaritanukseksi ja kansan häiritsljäksi, yksi on, joka hänen kunniatansa etsii ja kysyy. Jos mailma haukkuu Jesuksen opetuslapsia vääräksi profeetaksi ja villihengeksi, yksi on taivaassa, joka heidän kunniaansa etsii. Ei ole vielä yksikään kristitty saattanut niin elää, että mailma olis häntä kiittänyt. Mutta kuolleen uskon tunnustajat ja armonvarkaat, ne kiitetään mailmalta. Ne kiitetään vielä pakanoilta. Kaikki pakanat sanovat armonvarkaalle: “Ka se on kristitty. Ei se tuomitse ketään, vaan se lupaa kaikille ijankaikkisen elämän ja autuuden, saati he uskovat.” Mutta kristitty, se on villihenki, se on väärä profeetta, se on kansan häiritsijä, se on perkelten apostoli, se on Nazarenuksen joukkoa. Mitäs kiitosta on Kristus saanut mailmalta? Koskas kristityitä on mailmassa kiitetty? Ei koskaan.

Nyt me päätämme tämän riidan Kristuksen ja juudalaisten välillä, sillä juudalaiset ovat jo poimineet kiviä laskettaaksensa Häntä. Ne aikovat jo varsin paikalla kivittää Häntä. Ei ne kaikki juudalaiset malta odottaa siksi, kuin laki tuomitsee, vaan tahtovat varsin paikalla tappaa Häntä. Mutta rietas on tehnyt heitä sokiaksi, ettei juudalaiset ymmärrä, mihinkä paikkaan Nazarenus pääsi pakenemaan. Vielä Hän opettaa muutaman kerran temppelissä, vaikka juudalaiset ovat jo aikaa Hänen tuominneet hengiltä pois.

Mutta ei juudalaiset saa omantunnon rauhaa ennen kuin he pääsevät Kristuksen verta vuodattamaan. Ja sama hengellinen viha kuohuu juudalaisten sydämessä Jesuksen opetuslapsia kohtaan. Mutta meidän toivomme on, että ne harvat sielut, jotka näin vanhurskauden tähden vihataan ja vainotaan mailmalta, pitää pian näkemän Jumalan kunnian niin kuin Stefanus, ensimmäinen marttyyri, näki Jumalan pojan istuvan voiman oikialla kädellä. Saavat myös kaikki oikiat kristityt, jotka vanhurskauden tähden häväistään, he saavat nähdä pian sen suuren kunnian, sen suuren Ristinkantajan istuvan voiman oikialla kädellä. Ja ne mailmalta ylönkatsotut Jesuksen opetuslapset, jotka täällä häväistään, vihataan ja haukutaan vanhurskauden tähden, saavat nähdä sen suuren kunnian, joka heille on valmistettu taivaassa: neljäkolmattakymmentä istuinta, ja kruunut niiden päässä.

Ja net, jotka täällä ovat kristityitä pilkanneet, saavat silloin istua alaspäin alimmaisessa taivaassa, kussa ei pohjaa ole. Ja silloin Jesuksen ristin viholliset joutuvat ijankaikkisen häpiän alle. Kristittyin pilkkaajat pilkataan itse helvetissä, kristittyin vainoojat vainotaan itse helvetissä, kristittyin ylönkatsojat ylönkatsotaan itse helvetissä, kristittyin murhaajat murhataan itse helvetissä. Kivet, joita he poimivat Kristusta vastaan, poimitaan siellä perkeleiltä juudalaisia vastaan. Halvot, joita he viskaavat kristityille, pitää viskattaman helvettiin ja polttopuuksi tuleman Beelzebubille.

Vaikka siis juudalaisten riita Kristuken kanssa ei lopu ennen kuin juudalaiset poimivat kiviä, kuitenkin pääsee Kristus heidän kynsistäns ja opetuslapset saavat vielä vähän iloita hänen kanssakäymistäns. Niin kauvan kuin juudalaiset riitelevät Nazarenuksen kanssa, saavat opetuslapset olla rauhassa. Mutta Kristuksen ylösnousemisen ja taivaaseen astumisen jälkeen rupeevat juudalaiset vainoomaan Jesuksen opetuslapsia . Silloin annetaan heille Pyhän Hengen voima, että he jaksavat urhoollisesti sotia ja Kristuksen nimen tähden kärsiä mailman vihaa. Silloin he saavat kuoleman hetkellä nähdä taivaan aukenevan ja Jumalan pojan istuvan voiman oikialla kädellä nyt ja ijankaikkisesti. Aamen.