Puhtaat Saarnat 1, numero 44.

PALMUSUNNUNTAINA 1852.

Ja heidän pitää sinä yönä syömän pääsiäislampaan lihaa tulella paistettua ja happamatointa leipää; katkerain ruohoin kanssa pitää heidän sen syömän. 2. Moos. 12: 8.

Koska Herra Jumala Moseksen kautta vei Israelin lapsia Egyptin orjuudesta, käski hän heidän syödä pääsiäislammasta muistoksi, kuinka ihmeellisesti Herra oli heitä pelastanut pakanallisesta orjuudesta. Mutta he unhotit pian sen suuren armon, jonka Herra oli heille osottanut. Lihallisesta orjuudesta tahdoit he mennä lihalliseen vapauteen. He söit kyllä joka vuosi pääsiäislammasta, mutta eipä ne muistaneet joka kerta, kuin he söit pääsiäislammasta, kuinka suuren armon Herra oli heille osottanut, koska Hän pelasti heitä pakanallisesta orjuudesta. Myös meille, sanoo Paavali, on pääsiäislammas uhrattu meidän edestämme, jota meidän pitää syömän, ei vanhassa hapatuksessa, vaan vakuuden ja totuuden happamattomassa taikinassa.

Mutta vanha hapatus tahtoo seurata myös Israelin lapsia, sillä ei he kauvan muista sitä laupiutta, jonka kautta Herra on heitä auttanut hengellisestä orjuudesta. Pakanat ei syö pääsiäislammasta muutoin, mutta jos joku pakanallinen pappi tulee uhraamaan vasikan ja kauristen lihaa, silloin pakanat syövät ja juovat epäjumalan kunniaksi. Mutta ei suinkaan pakanoilla ole happamatoin leipä, vaan he syövät vanhan aadamin hapatusta pirun paskalla sekoitettuna, ja he luulevat sen kautta tulevansa autuaaksi. Mutta he syövät ja juovat itsellensä tuomion ja kadotuksen.

Siitä vanhasta hapatuksesta tulevat muikiat limput, joka on pakanain pääsiäisleipä. Ja koska vanhan aadamin hapatus rupee käymään, vuotaa hän ulos kaukalosta. Mutta ei pakanat pidä siitä mitään, että taikina käypi siitä vanhasta hapatuksesta. Kyllä heille kelpaa vanha hapatus pääsiäisleiväksi, ja vuotava pirun paska on pakanan suussa makiampi kuin viina. Mutta kyllä pakanat saavat kerran nähdä, mitä pirun paska ja vanha hapatus vaikuttaa heidän suolissansa. Niille tulee ensiksi vilutauti ja vapistus, koska heidän pitää astuman Jumalan tuomion eteen; ja yksi ihmeellinen muistottomuus, koska Jumalan Poika soimaa heitä armottomuudesta. Ei he ole muistavanansa, koska he olisit häntä nähneet hädässä olevan, ja ei ole häntä auttaneet.

Niille pakanoille, jotka pitävät pääsiäisjuhlaa, ei happamattomassa taikinassa, vaan vanhassa hapatuksessa, niille tulee myös umpitauti, koska heidän pitää mailmasta pois lähtemän, ettei he saata tarpeitansa tehdä. Ja tämä hengellinen umpitauti vaikuttaa niin paljon, että heidän täytyy ijankaikkisesti kuolla, vaikka muutamat hengelliset puoskarit luulevat, että happamatoin leipäpalainen pitää auttaman heitä ijankaikkisesta kuolemasta. Mutta koska he ovat koko heidän elinaikansa pitäneet pääsiäisjuhlaa vanhassa hapatuksessa ja pirun paskalla puoskineet itsensä, kuinka he saattavat yhdellä happamattomalla leipäpalaisella tulla paratuksi heidän umpitaudistansa.

Juudas otti vastaan sen kastetun palan, jonka Vapahtaja hänelle antoi, mutta sen kastetun palan jälkeen meni häneen perkele. Ei Juudas tullut paremmaksi, mutta pahemmaksi sen kastetun palan jälkeen. Ja niin se vielä nytkin tapahtuu, että Juudan lihalliset veljet ja nepaimet, jotka tulevat osalliseksi Herran ehtoollisesta, syövät ja juovat itsellensä tuomion, koska heihin menee perkele sen kastetun palan jälkeen. Ei he paali enää istua Herran ehtoollisen huoneessa muitten opetuslasten seurassa, sillä vihan perkele ja kunnian perkele ajaa heitä ulos Herran ehtoollisen huoneesta.

Mutta Israelin lapset syövät pääsiäislammasta makian eli happamattoman leivän kanssa ja vielä katkerain ruohoin kanssa. Sillä se happamatoin leipä merkitsee, että Israelin lapsille tulee semmoinen hoppu pakenemaan siitä pakanallisesta orjuudesta, että se leivän ainet, jota he myötänsä kantavat, ei jouda happanemaan, eikä ole niin muodoin vanha hapatus siinä happamattomassa taikinassa, jonka he myötänsä kantavat. Mutta heidän täytyy syödä pääsiäislammasta katkerain ruohoin kanssa. Se merkitsee, että katkeralla mielellä he syövät pääsiäislammasta.

Mutta mistäs heille tulee katkera mieli? Israelin lapsilla pitäis oleman hyvä mieli, koska he pääsevät pakenemaan orjuuden huoneesta. Mutta kuitenkin tulee monelle paha mieli siitä, että heidän täytyy nyt jättää Egyptin lihapadat, ja sen tähden on muutamille tullut halu pyörtämään takaisin Egyptiin. Muutamille tulee paha mieli siitä, että heidän pitää vaeltaman korvessa niin monta ajastaikaa. Mutta ne Israelin lapset, joilla on jonkun lainen tunto, ne tulevat murheelliseksi katsellessansa, kuinka se viatoin karitsa ilman syytä tapetaan ja kuinka katkera tämä karitsan kuolema on, koska synnin puukolla verisuonet avataan, ja vielä karitsan suu tukitaan kiinni, että valitusääni ei pidä kuuluman.

Ei se ole nautahärkä, joka tapetaan. Ei se ole hevonen, joka tapetaan. Mutta se on yksi viatoin karitsa, joka ei ole vielä yhtään lasta puskenut. Semmoinen karitsa, joka ei ole kelleen pahaa tehnyt, se tapetaan nyt, ja synnin puukolla verisuonet avataan ja karitsan veri vuotaa maahan. Semmoiset murhaajat vielä paistavat karitsan lihaa tulessa ja sitte syövät. Niin ovat Israelin lapset tehneet. Ja vaikka se on tapahtunut Jumalan asetuksen jälkeen, pitäis heidän kuitenkin tunteman, että tämä viatoin karitsa ei ole tehnyt mitään pahaa, minkä tähden hänen pitäis tapettaman. Pitäis heidän tunteman, jos heillä tunto on, että karitsalla on henki, että häntä ilman syytä tapetaan, ja että kuolema on katkera karitsalle ja että ihminen on pahempi kuin hukka, koska hän saattaa yhden viattoman karitsan tappaa.

Katkerain ruohoin kanssa pitää Israelin lapset syömän pääsiäis lammasta ja katkeralla mielellä, jolla semmoinen tunto on. Mutta jolla on hukan tunto, se syöpi myös pääsiäislammasta niin kuin hukka. Meidän edestämme on myös pääsiäislammas teurastettu, sanoo Paavali. Se on Jumalan karitsa, jonka me olemme tappaneet silloin, koska meillä hukan tunto oli, ja olemme häntä paistaneet helvetin tulella niin kuin pääsiäislammasta paistetaan, ja olemme synnin puukolla hänen verisuoniansa poikki leikanneet ja hänen vertansa vuodattaneet. Nyt meidän pitäis ruveta syömään pääsiäislammasta katkerain ruohoin kanssa ja katkeralla tunnolla, ei vanhassa hapatuksessa, vaan happamattoman leivän kanssa. Ja meidän toivomme on, että oikiat Israelin lapset syövät tätä Jumalan karitsan lihaa katkeralla tunnolla, joka pitäis tuleman sen viattoman karitsan tappamisesta. Ja pitäis heidän muistaman, kuinka katkera kuolema on Jumalan karitsalla ollut, ja ei hän ole avannut suutansa valittamaan syntisten julmuutta, mutta niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijänsä alla, on Hän antanut itsensä taluttaa kuolemaan.

Katsokaat nyt Jumalan karitsaa, joka pois ottaa mailman synnit, kuinka te olette häntä armottomasti ja ilman syytä tappaneet ja paistaneet. Ja koska te olette jo häntä tappaneet ja paistaneet, vissimmästi täytyy teidän syödä hänen lihaansa ja ja juoda hänen vertansa. Ettei sovi kuitenkaan hukan tappamaa lihaa heittää hukille, vaan parempi on sitä syödä katkeralla mielellä kuin viskata koko sen tapetun Jumalan karitsan ruumiin hukan penikoille. Korjaavat kuitenkin ihmiset hukan tappamia raatoja, jopa sitte mitä he itse tappavat, sen he syövät makiasti.

Hukka näki kerran ihmisiä tappavan lampaita; niin hän sanoi heille: “Kyllä te nyt olette yksimieliset siinä työssä, mutta jos minä olisin yhden lampaan tappanut, niin te olisitte vasta siunanneet minua.” Ja kyllähän saattaa nyt hukka soimata ja tuomita niitä, jotka ovat Jumalan karitsan tappaneet. Mutta heille pitäis sen tähden tämä murhaaminen tulla tunnon päälle, jos heillä olis sen kaltainen tunto. Mutta oikiat Israelin lapset, joita Herra on Moseksen kautta pelastanut orjuuden huoneesta, syövät pääsiäislammasta happamattoman leivän ja katkerain ruohoin kanssa muistain sitä hyvää työtä, jonka Herra heille tehnyt on, koska murhaenkeli meni sivuti heitä ja tappoi pakanoita. Kuule Israelin lasten huokaus Punaisen meren rannalla. Isä meidän jne.

Pyhän evankeliumin johdatuksesta pitää meidän Jumalan armon kautta perään ajatteleman, kutka ovat mahdolliset ja mahdottomat rippivieraat. Ensiksi, mahdolliset ovat mahdcttomat. Toiseksi, mahdottomat ovat mahdolliset.

Ensiksi. Koska meidän kallis Vapahtajamme asetti tämän pyhän ehtoollisen, oli 12 rippivierasta, jotka tulit osalliseksi Herran ehtoollisesta, mutta yksi niistä oli mahdotoin rippivieras. Tämä rippivieras ei tuntenut itsensä mahdottomaksi, vaikka hän sai varoituksia. Juudas ei tuntenut itsensä mahdottomaksi, vaikka kukkaro oli kaulassa ja kuka tiesi 30 hopiapenninkitä, joita hän oli vastaanottanut Jesuksen vihollisilta, helisit Juudan kukkarossa, koska hän astui Herran pöydälle. Ilmanki hän meni Herran ehtoolliselle oman vastauksensa päälle. Niin sanovat kuitenkin Juudan lihalliset veljet ja nepaimet, koska heitä varoitetaan, että he menevät oman vastauksensa päälle.

Niinmuodoin pääsee pappi vapaaksi kaikesta edesvastauksesta, nimittäin sen kaltainen pappi, joka ei varoita ketään mahdottomasta rippikäymisestä, vaan laskee kaikki keiturit ja pukit Herran pöydälle ilman varoittamatta. Sen kaltainen pappi pääsee nyt vapaaksi kaikesta edesvastauksesta, koska Juudan veljet ja nepaimet astuvat rohkiasti edes Herran pöydälle syömään ja juomaan itsellensä tuomion ja kadotuksen. Jos nimittäin pappi varoittaa Juudan veljiä mahdottomasta rippikäymisestä, niin he vastaavat: “Oman vastauksen päälle me käymme.” “Ei se ole papin vastauksen päällä, jos vahinko tulee sielulle, vaan itse me vastaamme.” Kukas tiesi, kuka viimein joutuu vastaamaan niidenki sieluin edestä, jotka rohkiasti astuvat edes Herran pöydälle, vaikka pappi on heitä varoittanut? Ei semmoiset kuitenkaan tunne itsensä mahdottomaksi. Ilmanki he ovat mahdolliset, koska semmoinen pappi tulee, joka ei varoita ketään. Ja silloin tulevat he taas mahdottomaksi, koska pappi varoittaa heitä.

Niin on nyt tapahtunut tässä seurakunnassa, että kaikki mahdottomat rippivieraat tulevat mahdolliseksi, koska semmoinen pappi tulee, joka ilman varoittamatta laskee kaikki pukit ja keiturit Herran ehtoolliselle. Mutta koska heitä varoitetaan jollakulla sanalla, silloin he tulevat mahdottomaksi. Löytyy myös semmoisia rippivieraita tässä seurakunnassa, jotka käyvät Herran ehtoollisella oman vastauksensa päällä niin kuin Juudas, ja semmoiset taitavat olla parhaita rippivieraita. Ne tuntevat itsensä mahdolliseksi, vaikka hengellinen viha kuohuu sydämessä ja käärmeen siemenet puikivat sydämen juuressa. Eikä ne laita laiduntansa, vaikka itse perkele ripittäis heitä vuotavalla pirun paskalla.

Koska semmoiset rippivieraat kääntävät selkänsä alttarille, menevät he muutaman armollisen viinaporvarin tykö ja rukoilevat häntä sanoen: “Rakas Jesuksen ystävä! Tiputa nyt muutampia pisaroita minun suuhuni, sillä minulla on kova jano. Se olis somempi, jos semmoinen traasuperkele sanois viinaporvarille: “Rakas perkeleen ystävä! Tiputa muutampia pisaroita minun suuhuni siitä vuotavasta pirun paskasta, että minun kieleni jäähtyis, sillä minulla on kova jano perkeleen vanhurskauden perään!

Mutta ei suinkaan juomari usko, että yksi armollinen viinaporvari on perkeleen ystävä, vaan juomarilla on se usko, että viinaporvari on Jesuksen ystävä, ja sillä uskolla hän luulee tulevansa autuaaksi. Muutamat mahdottomat rippivieraat sanovat näin: “En minäole mahdollinen käymään Herran ehtoollisella, sillä minä olen yksi suuri syntinen.” Mutta kuin kysytään perään, mikä synti heidän tuntoansa vaivaa, niin he sanovat: “Ei ole tarpeellinen tunnustaa.”

Viimein huomataan, ettei ole mahdottomuus, joka heitä estää Herran ehtoollisesta, vaan yksi salainen ylpeys, osittain viha papille, joka ei laske heitä ripille ilman tutkimatta, osittain pelko Pyhän Hengen rihmoista, että jos he tekisit jotakuta parannuksen lupausta Herran ehtoollisessa, niin tulis solmu tunnon päälle. He tulisit niin kuin sidotuksi siihen lupaukseen.

He tuntevat suuren edesvastauksen tulevan valehtelemisesta ja sen kaltaisesta lupauksesta, jota het ei ole aikoneet täyttää. Sen tähden he ajattelevat, että suurempi edesvastaus tulee, jos het käyvät Herran ehtoollisella ja tekevät siellä parannuksen lupauksia, jotka ei tule täytetyksi, mutta vähempi muka edesvastaus on, koska he juoksevat mettässä ja irtaimena niin kuin hukat ja peurat, eikä tule koskaan Herran pöydälle. Semmoinen usko niillä on, että suurempi edesvastaus tulee niille, jotka tekevät parannuksen lupauksia ja ei saata niitä täyttää kuin niille, jotka ei tee yhtään lupausta, ja kuitenkin tekevät semmoista parannusta, joka riettaalle kelpaa. Mutta ei suinkaan rietas sen tähden estä heitä käymästä ripillä, että heille tulis keviämpi edesvastaus tuomiopäivänä, vaan sen tähden hän estää, ettei tulis joku solmu tunnon päälle.

Hengellinen hukka pelkää kovin niitä rihmoja ja sanoo orjillensa: “Älä ota pangaa päähän. Sinä olet vapaa mies. Ei kukaan saata sinua väkisin pakottaa Herran ehtoolliselle. Mitä sinä rupeat tuntoasti sitomaan sen kaltaisilla lupauksilla, joita et saata täyttää. Sinä tulet orjaksi, jos sinä lupaat itsiäs Vapahtajalle. Et sinä saa enää huorata, et saa enää juoda ja tapella, jos sinä teet parannuksen lupauksia, et sinä saa kristityitä pilkata eli lyödä, jos sinä teet semmoisia lupauksia.” Ja viimein sanoo rietas orjallensa: “Älä tee veikkonen yhtään lupausta, vaan elä siviästi ja lue viriästi, niin sinä tulet autaaksi.”

Niin muodoin pääsee nyt vihollisen orja vapaaksi kaikesta edesvastauksesta, koska hän juoksee niin kuin peura mettässä, eikä ota yhtään pangaa päähänsä eli solmua tunnon päälle. Ja silloin hän on mahdotoin rippivieras, koska hän tietää, että pappi varoittaa häntä muutamalla sanalla, mutta tulee yhtähyvin mahdolliseksi, koska semmoinen pappi tulee, joka laskee pukit ja keiturit taivaan valtakuntaan. Ja se vasta on oikein mahdollinen, joka menee oman vastauksensa päällä Herran ehtoolliselle ja sanoo: “Itse minä vastaan, jos vahinko tulee sielulle.” Niin teki myös Juudas. Hän oli paras rippivieras koko siinä joukossa, sillä hän sai varoituksen, ja kävi kanssa niin kuin mies Herran ehtoolliselle, ja tuli autuaaksi niin kuin mies.

Ja tehkäät te myös niin, te Juudan uskon veljet. Astukaat vaan rohkiasti Herran pöytään, vaikka pappi varoittaa. Ja älkäät vaan uskoko, että Juudas on pudonnut helvettiin sen varoituksen tähden, vaan uskokaat päälle, että Juudas on taivaassa ja muut ovat helvetissä, erinomattain Pietari, joka oli niin kiivas tutkimaan, kuka oli pettäjä. Miksi Pietari ei antanut Juudalle tunnon rauhaa? Minkäs tähden Pietari oli niin kiivas tutkimaan ja perään kysymään, kuka oli pettäjä? Ja niin myös Johannes, joka Pietarin anomuksen jälkeen rupeis kysymään itseltä Vapahtajalta: “Herra, kuka se on?” Niiden tähden häätyi Vapahtaja antamaan Juudalle sen kastetun palan, ja sen jälkeen meni häneen perkele.

Ottakaat nyt Juudan sielu vastauksenne päälle, koska te olette häntä suuttumaan saattaneet. Ettekös nyt arvaa, sinä Pietari ja Johannes, että Juudas kantaa teidän päällenne perkeleen edessä, että te olette syypäät hänen kadotukseensa, koska ette malttaneet olla tutkimatta, kuka on pettäjä? Ilmanki te arvaatte, että Juudas on viatoin, vaikka hän menee ulos Herran ehtoollisen huoneesta ennen kuin kiitosvirsi on veisattu. Ettekös mahtaneet arvata, että Juudas, jolla on kukkaro kaulassa, meni ulos auttamaan vaivaisia? Enemmän Juudas on vaivaisia auttanut kuin sinä Pietari ja Johannes.

Miksipä siis Juudas ei pitänyt olla mahdollinen rippivieras? Ei hän pitänyt itsensä mahdottomana, koska Jesus rupeis opetuslasten jalkoja pesemään. Ilmanki hän oli sitte mahdollinen, koska hän ei tuntenut itsensä mahdottomaksi? Niin luulevat kuitenkin ylimmäiset papit, niin myös kirjanoppineet ja fariseukset, että Juudas oli mahdollinen, koska hän vielä tunnustaa syntinsä heille. Ilmanki he saattavat hyvällä omalla tunnolla ripittää häntä ilman tutkimatta. Niin minä luulen, että he saattavat sen tehdä. Ja he antavat myös Juudalle ja hänen uskonsa veljille Herran ehtoollisen ilman epäilemättä ja ilman tutkimatta, sillä he tietävät, että lukkari on tutkinut heitä. Niin muodoin ovat kaikki Juudan uskon veljet mahdolliset, mutta muut ovat koirat. Erinomattain Pietari ja Johannes, jotka ovat niin kiivaat tutkimaan ja perään kysymään, kuka on pettäjä.

Toinen tutkistelemus. Mahdottomat rippivieraat ovat mahdolliset, ei kuitenkaan kaikki, sillä muutamat luulevat, että mahdottomuus on heille tullut, koska het ei käy Herran ehtoollisella, vaikka se on ainoastans yksi salainen ylpeys ja pelko niistä Pyhän Hengen rihmoista, ettei he tahdo parannuksen lupauksia tehdä, josta tulis niin kuin solmu tunnon päälle. Semmoiset mahdottomat rippivieraat tuntevat, ettei sovi heidän mennä semmoisena tekemään parannuksen lupauksia niin kauvan kuin he synnin juoksussa elävät niin kuin peurat mettässä. He pelkäävät silloin niitä Pyhän Hengen rihmoja.

Mutta oikia mahdottomuuden tunto tulee heränneille ja armoitetuille, koska he näkevät itse tykönänsä paljon riettautta ja saastaisuutta, ja vielä sitte tuntevat hengellistä laiskuutta, valvomattomuutta ja rakkauden puutosta. Silloin karistaa omanvanhurskauden perkele heidän päällensä ja tuopi heidän mieleen semmoisen mahdottomuuden, ettei he tohdi astua Herran ehtoolliselle, vaikka nälkä ja jano on Kristuksen vanhurskauden perään.

Siinä sielun tilaisuudessa ovat mahdottomat rippivieraat mahdolliset, ei kuitenkaan itsestänsä, vaan Jumalan armon kautta, joka tarjotaan heille. Sillä ei ontuvat, sokiat ja raajarikot ole ansainneet sitä armoa, että heitä kutsutaan häihin, eikä het ole mahdolliset siihen, mutta sen tähden täytyy kuningas kutsua semmoisia siihen suureen ehtoolliseen, ettei hän ole saanut parempia vieraita. Eikä hän vihti sen tähden juuri luontokappaleille antaa niitä herkkuja, joita hän on laittanut. Sen tähden täytyy hänen kutsua siihen suureen ehtoolliseen ontuvat, sokiat ja raajarikot, joilla ei ole mitään antamista hääpöydälle.

Mutta siihen huoneeseen tulevat myös semmoiset vieraat, joilla ei ole häävaatteita. Ja koska kuningas kysyy semmoisilta: “Ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei ole häävaatteita”, niin het vaikenevat. Olis kyllä halu tulla autuaaksi, mutta ei ole halu riisutuksi tulla kaikesta ahneudesta, kunniasta ja omasta vanhurskaudesta, että häävaatteet mahtuisit päälle. Niin ovat siis mahdolliset vieraat mahdottomat ja mahdottomat vieraat ovat mahdolliset.

Ja nyt minä sanon teille, että mahdolliset vieraat ovat kyllä kutsutut siihen suureen ehtoolliseen, mutta net ei tahdo tulla. Sen tähden kutsutaan nyt aivan mahdottomia vieraita, nimittäin ontuvat, sokiat ja raajarikot, joilla ei ole mitään antamista hääpöydälle. Ja koska he tulevat, niin ontuva taluttaa sokiata ja sokia kantaa raajarikon. Mutta hitaasti he kulkevat elämän tiellä. Muutamat konttaavat ja muutamat halvatut kannetaan Vapahtajan tykö. Mutta kaikilla on mustat jalat, koska he tulevat, sillä vaikka ei ole niin pitkä matka Betaniasta Uuteen Jerusalemiin, varisee kuitenkin synnin tomu heidän jalkainsa päälle. Mutta muutamat ei tahdo antaa jalkojansa pestä sen väärän mahdottomuuden tähden.

Niin tulkaat siis hopummasta, te mahdottomat vieraat, te sokiat, ontuvat ja raajarikot! Tulkaat hopummasta ennen kuin ovet kiinni pannaan. Pian, pian tulee ilta, pian sytytetään lamput. Ja silloin pannaan häähuoneen ovet kiinni. Silloin saavat net, jotka ei ole oikialla ajalla kastuneet häähuoneeseen, ne saavat seisoa pimeydessä ja kolkuttaa, ne saavat huutaa, mutta ei yksikään avaja. Ja viimein täytyy heidän mennä ij ankaikkiseen pimeyteen. Aamen.